Aamulla luin Hesarista, että Jari Tervo epäili pakinassaan, että Stalinin vainoissa olisi surmattu puolet Neuvostoliitossa asuneista suomalaisista. Päivällä tuli telkkarista uusintana ohjelma Amerikasta 1920- 30-luvuilla Neuvostoliittoon muuttaneista suomalaista ja siinä kerrottiin, että näistä ihanneyhteiskunnan rakentajista olisi Stalinin terrorissa tapettu kolmannes. Olen tässä päässäni laskeskellut ruumiita ja ehkä totuus on jossain edellä esitettyjen lukujen puolivälissä. Jostain luin alustavan arvion, että noin 30.000 suomalaisesta olisi surmattu 14.000, mutta asiassa on kyllä vielä monta muuttujaa selvittämättä.
Esimerkiksi yksi muuttuja on se, että pitäisi määritellä, kuka on suomalainen ja toinen se, että pitäisikö nälästä aiheutuviin sairauksiin kuollut lukea poliittisen sorron uhriksi olosuhteissa, jossa myös vapaat ihmiset kuolevat samasta syystä.
Pari vuotta sitten Suomessa käynnistettiin selvitys Neuvostoliiton suomalaisten kohtalojen selvittämisestä, mutta sitä projektia taitaa ainakin hidastaa se, että naapurin huomattava yhteiskunnallinen toimihenkilö Medvedev ilmoitti, ettei Venäjä näe hedelmällisenä moisen tutkimuksen tekemistä.
Epäilen, että Medvedevin kielteisen asenteen taustalla on se, että suomalaiset keksivät kohta syyttää Neuvostoliittoa suomalaisten kansanmurhasta ja että meikäläiset alkavat väittää, että jatkosodassa Suomi hyökkäsi estääkseen suomalaisten kansanmurhan. Kansanmurhan estämisellähän Venäjä nykyään puolustelee Ukrainassa aloittamaansa kansanmurhaa.
Suomalaisten joukkosurmat ovat nyky-Venäjällä sen verran arka asia, että Sandarmohin hautojen löytäjä petroskoilainen Juri Dimitrijev tuomittiin pedofiliasta 15 vuoden vankeusrangaistukseen, jonka tuomion selityksenä lienee se, että Petroskoin rakennuskanta on sen verran matalaa, ettei siellä kannata ohjata epäilyttäviä tyyppejä tiputukseen.
Sandarmohissa on vaikuttava muistokivi, jonka kyljessä lukee venäjäksi, että "IHMISET ÄLKÄÄ TAPPAKO TOISIANNE", mutta minusta on häpeällistä, ettei siellä ole surmattujen suomalaisten muistomerkkiä. Oman muistomerkin ansaitsisi myös Kalle Siikanen, joka oli kotoisin tuosta ihan läheltä Jäppilästä. Hänen johdollaan suomalaiset toteuttivat tavallaan ihanneyhteiskunnan perustamastaan Säde-kommuunasta.
Kalle Siikanen johti joukkojaan edestä, koska kun kommuunan miehiltä puuttuivat kunnon työhousut eikä rahaa ollut sellaisten ostamiseen, niin Kalle revitytti kultahampaat suustaan, jotta miehille saatiin kunnolliset housut. Säde-kommuunan toiminta lakkasi, kun paikalle saapui kuorma-auto, johon kommuunalle uutta kaivoa tekemässä olleet miehet pakotettiin. Auto katosi ihmislasteineen pölypilveen eikä kukaan palannut.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/13/sandarmohin-kauhujen-kalmistossa-lepaa-tuhansia-stalinin-vainojen-uhreja#&gid=17-gallery58c175fad99ea&pid=17-7742158c28eed9ecdc
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti