keskiviikko 30. elokuuta 2017

Heikki Peura


Sen lisäksi, että suonenjokelaisissa synnyttää ihastusta ja kademieltä se, että rautalampilaiset perustivat Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, ihastusta ja kademieltä synnyttää myös Rautalammin kohtuuttoman upea museo. Museon rakennutti kauppaneuvos Heikki Peuran vaimo Aina Peura vähän ennen sotia.

Kauppaneuvos Heikki Peura oli aikoinaan yksi maamme rikkaimmista miehistä. Hän omisti Suonenjoella ja Kuopiossa erinäisiä mekaanisen puunjalostuksen laitoksia ja siinä sivussa myöskin suuret Korholan ja Haminanlahden kartanot.  Peura kuului KOP:n hallintoneuvostoon, eli hän oli tavallaan silloisen KOP:n pääjohtajan ja tulevan presidentin J.K Paasikiven esimies.

Tarina ei kerro, oliko Peura asialla silloin, kun hallintoneuvosto yritti saada Paasikiven eläkkeelle tämän epäillyn mielenvikaisuuden perusteella. Pääjohtaja lähetettiin psykologiseen tutkimukseen, jossa paljastui, ettei hän ollut mielenvikainen, vaan hän oli saanut vain huonon kotikasvatuksen.

Paasikiven epäilty mielenvikaisuus ilmeni mm. siten, että hänen korottaessaan todella ääntään, hänen hammasproteesillaan oli taipumus singahtaa lattialle. Tosin mielestäni sellaisessa tapauksessa vika ei ole välttämättä äänensä korottajan mielessä vaan hänen tekohampaissaan

Kommentit (0)



Poliittinen kirkkotaide


Ortodoksimuseossa silmääni pisti myös Louis Sparren kantaaottava alttarimaalaus. Tosin minkään kirkon alttarille asti sitä ei ole päästetty. Ettei sitä vain olisi pidetty sodanjälkeisenä aikana liian neuvostovastaisena työnä. Alttarimaalauksen aiheena on nykyäänkin ajankohtainen pakolaisuus. Varsinkin tuo kuva perinteisellä tyylillä lastaan hinaavasta äidistä koskettaa katsojaa syvästi. Taustalla loimottavat liekit  siihen malliin, että Viipur pallaa jo.

Luulen myös, että kyseessä on maailman ainut alttarimaalaus, jossa ristillä roikkuva Jeesus Nasaretilainen on kuvattu yhdessä panssarivaunun kanssa. Maisema vaikuttaa olevan Yrjö Jylhän Kirvesmäeltä ja laitavasemmalla sivuosassa lymyää uhkaavana Puna-armeijan T-26, jollaisia käytettiin Talvisodassa.

Ruotsalainen, mutta Suomessa paljon asunut,  kreivi Sparre oli mielenkiintoinen herra. Hän oli marsalkka Mannerheimin lanko, jolla siitä sukulaissuhteesta huolimatta näyttää olleen taipumusta maailman rauhan harrastamiseen. Monilahjakkuuskin hän oli. Taiteen lisäksi hän oli myös huonekalutehtailija, olympiatason miekkailija ja ohjasipa hän myös Suomen ensimmäisen elokuvan nimeltään Salaviinanpolttajat.

Salaviinanpolttajista uskon Mikko Niskasen saaneeni sittemmin innoituksen elokuvaansa Kahdeksan surmanluotia. Samalla tavallahan Peter Fonda sai idean Easy Rider-elokuvaansa nähtyään Suomessa vieraillessaan Ylen uutislähetyksessä jutun mopetilla ajavasta Smp puoluesihteeri Eino Poutiaisesta. 

Louis Sparre syntyi 1864 ja kuoli 1965 kypsässä 101 vuoden iässä.

Kommentit (1)



Taivaan helmi



Yle Areenalla on vielä kuukauden nähtävissä ihan oikeasti mielenkiintoinen, jännittävä ja jopa dramaattinen ohjelma nimeltään Brewster - taivaan helmi. Marja Lammen ohjaama dokumentti kertoo maailman viimeisen Brewster-hävittäjän etsinnöistä ja löytymisestä Itä-Karjalan järvestä. Brewsterin tarina liippaa jollakin tavalla läheltä minuakin.

Nimittäin Brewsterin etsintään Marja Lammen innosti hänen isänsä Heimo Lampi, joka sodassa palveli hävittäjälentäjänä ja rauhanoloissa lakimiehenä edeten lopulta Kouvolan hovioikeuden presidentiksi. Heimo Lampi on kirjoittanut Kärkkäälänkin historiaan liittyvän romaanin Lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, joka teos minullakin on hyllyssäni, mutta se sopisi mainiosti myös Junttilan tuvan seinälle.

Sikälikin tunnen myötämielisyyttä Lampea kohtaan, että hän omalta osaltaan pelasti entisen asuinkaupunkini Heinolan, sillä yhdessä toverinsa kanssa hän ampui alas viisi Heinolaa pommittanutta neuvostopommittajaa. Täysin hän ei pommitusta estänyt, sillä Heinolassa kuoli siinä rytäkässa pari kymmentä viatonta ihmistä. Yksi osuma tuli myös kaupungissa sijainneeseen tuomiokunnan arkistoon ja minulle on kerrottu, että moni kansalainen piti sitä pommia oikeaan paikkaan osuneena, sillä se ratkaisi kerralla monta visaista ongelmaa.

Dokumentin lentokone löytyi järvestä, ja Rautalammin museossa käydessäni sain tietooni, että Konnevedenkin pohjasta voisi vielä lentokoneen osia löytyä. Luulin nähneeni museossa hienon Laila Pullisen räjäytystekniikalla tehdyn veistoksen, mutta ei se ollutkaan veistos, vaan Iljusin DB-3:n osa. Kone oli suomalaisten Talvisodan sotasaalista, joka syöksyi 2.7.1941 syöksykierteessä Konneveteen moottorivian vuoksi.Kaikkia koneen osia ei saatu nostettua yli 20 metrin syvyydestä. Sodan jälkeen kalamiesten pyydysten mukana nousi kuvan veistosmainen koneenkappale.

Kolmesta lentäjästä yksi pelastui laskuvarjolla. Sankarihautausmaan ohi kulkiessani näin yhdessä hautakivessä ison hakaristin, kun taas kaikissa muissa kivissä oli risti. Epäilen, että hakaristin saivat haudalleen ilmavoimien kaatuneet. Hakaristihän oli ilmavoimiemme tunnus vuodesta 1918 vuoteen 1944.

Ohjelman  Brewsteristä voi katsoa tästä linkistä:

https://areena.yle.fi/1-997697 


Kommentit (0)



Ei-ihmeitä tekevä ikoni


Eilen vietettiin Kuopion yössä taiteiden juhlaa ja sen merkeissä vierailin myös perinteiseen tapaan ortodoksimuseossa. Heti sisälle astuessani silmääni pisti erikoisen näköinen ikoni, jossa pyhäinkuvassa erityisesti pisti silmääni, että se oli saranoitu malli. Ilmiöillä on selityksensä ja niin tälläkin ilmiöllä. Saranat eivät ole ikonissa alkuperäiset, vaan ne on asennettu myöhemmin.

Alunperin ikoni oli Salmin ortodoksikirkon ikonostaasissa, ja kirkkoa evakuoitaessa muut pyhät kuvat onnistuttiin irrottamaan, mutta kuvan ikoni oli niin korkealla, että se jäi paikalleen. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa suomalaiset saivat sitten ikonin takaisin. Enää se ei kuitenkaan ollut kirkon seinällä, vaan käytännöllinen veli venäläinen oli sangen nokkelasti keksinyt sille muuta käyttöä, jota voidaan perustellusti kutsua uusiokäytöksi. Siitä oli tehty korsun ovi.

Tässä vaihessa tietysti alkaa pohtimaan sitä, että oliko venäläisillä tarkoitus häpäistä ikoni, vai uskottiinko sen ihmeitä tekevään suojelevaan voimaan.  Vallankumoksestahan oli vasta runsaat kaksikymmentä vuotta eikä neuvostovalta ollut vielä ehtinyt hävittämään kansan taipumusta uskonnollisuuteen.

Todellisuus osoitti, ettei kyseessä ollut sittenkään ihmeitä tekevä ikoni, kuten korsun oven suunnitellija oli ehkä ajatellut. Nimittäin suomalaisen konepistoolin luodit olivat vaivatta lävistäneet paksun ikonin puulevyn. Sitä miten korsussa olijoille kävi, voimme vain arvailla.

Kommentit (0)

Virolaiset miehenkorstot

Kuten olen ennenkin todennut, on lentopalloilu yksi jännittävimmistä urheilumuodoista ja eilinen Suomi-Viro-ottelu oli niin hermoja repivä, että välillä lopetin ottelun seuraamisen. Onneksi lopulta isoveli-Suomi voitti, koska joukkueen oli teknisesti taitavampi ja rutinoidumpi.

Joukkueista pisti silmään pelaajien koko ero. 5,5 miljoonan asukkaan Suomesta ei näytä löytyvän samanlaisia miehenkorstoja kuin miljoonan asukkaan Virosta, vaikka lähes samaa kansaa olemmekin. Itse asiassa keskimäärin keskipituudeltaan pikkuisen alle kaksimetriset poikamme näyttivät kääpiöiltä vastustajan rinnalla. Meidän keskitorjujamme oli  esimerkiksi vain 194 senttiä ja virolaisten 210. Tosin siitä huolimatta meikäläinen oli parempi ja ilmeisesti ulottui korkeammalle, koska on entinen noin 215 cm:n korkeushyppääjä. Toinen hakkurimme oli 190 cm eli 17 senttiä vastustajan hakkuria lyhempi, mutta hän onkin entinen 65 metrin keihäsmies ja löi lujempaa.

En keksi virolaiskorstoisuudelle muuta selitystä kuin sen, että erilaiset valloittajat ovat miehittäneet eteläisen naapurimme niin monta kertaa, että sikäläinen geeniperimä on paljon laajempi kuin meillä, jossa väki on perimätään hyvin yhtenäistä ja pahimmillaan jopa sukurutsaista. Suomalaiset ovat pyrkineet tappamaan maahantunkeutujat ennen kuin he ovat päässeet lisääntymään naisiemme kanssa.

Kommentit (0)



Rautalammin pöllyssä oleva shamaani


Kuopion Isänmaallinen Seura kunnioitti viime viikonloppuna läsnäolollaan tynkä-Rautalampia. Ennenhän Suur-Rautalampi oli keskeisiä voimatekijöitä maassamme ja jopa koko maailmassa, koska rautalampilaisten edustaja Jussi Marttinen perusti Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. Niin ainakin rautalampilaiset asian kertovat. Olin mukana vierailulla isänmaallisen nuorison edustajana.

Ja paljon nähtävää Rautalammilta löytyikin. Erityisen mielenkiintoinen on tuo kuvan esittämä Pohjois-Savon ainut kalliomaalaus, joka sijaitsee noin kahdeksan kilometrin venematkan päässä Hankavedellä. Aluksi kuvan näkeminen oli samanlainen pettymys, kuin ensimmäisten Jupiterin kuiden näkyminen kaukoputken läpi, eli aluksi en nähnyt yhtikäs mitään. Sitten aloin näkemään ja näin selvästi, että kädet levällään lievässä etunoja asennossa shamaani tanssi hirven vierellä - mielestäni shamaani oli asennosta päätellen nauttinut liikaa kärpässientä.

Kuvan ikää asiantuntijatkaan eivät tiedä. Nimittäin veden korkeus on tällä seudulla vaihdellut historian saatossa melkoisesti riippuen siitä, virtasivatko vedet Pohjanlahteen vai Suomenlahteen. Nykyään kuvan shamaani olisi luonnollisella maalauskorkeudella - kalliossa on sopiva uloke juuri nykyisen järvenpinnan tasolla, jolta käsin kuva on punamullalla, verellä ja rasvalla piirretty. 

Kuvan yläpuolella on kymmenisen metri korkea pystysuora kallioseinämä ja paikkakuntalainen erikoisasiantuntija epäili, että muinaisten esi-isiemme hirviporukat hätistelivät hirviä seinämältä alas varmaan kuolemaan ja sen muistoksi meidän kaikkien muinainen esi-isämme on taideteoksensa luonut.


Kommentit (0)



Hurmaavat joukkopolttoitsemurhat

Merkilliseen ilmiöön törmäsin Timo Vihavaisen kirjassa Vladimir Suuresta Putiniin - Venäjän sankarit ja epäjumalat. En ole ennen tiennytkään, että 1600-luvun loppupuolella Venäjällä ja varsinkin Venäjän Karjalassa oli suoranaisena muotioikkuna, että hartaat uskovaiset kokoontuivat yhteen suuren rovion ympärille ja polttivat itsensä.

On arvioitu, että vuoteen 1690 mennessä oli itsensä valtakunnassa polttanut jo 20.000 henkeä. Yksistään Itä-Karjalassa Äänisniemen Paleostrovin luostarissa itsepolttotapahtuma järjestettiin kaksi kertaa, vuosina 1688 ja 1689 ja vaati yhteensä yli 3.000 uhria. Vihavaisen mukaan ilmiö olisi levinnyt myös rajan tälle puolelle, jota tietoa en noin vain mukisematta niele, sillä  ei ainakaan Suonenjoen Yhteislyseon kirkkohistorian tunnilla siitä mitään kerrottu; tuollaiset tapaukset kyllä olisivat jääneet herkkään mieleeni.

Ihan turhan takia uskovien yhteisö ei rovioita sytytellyt. Niillä vastustettiin antikristuksena pidetyn Pietari Suuren uudistuksia. Pietarihan esimerkiksi leikkautti miehiltä parrat ja palttoon liepeet ja todella kova juttu oli se, kun ristinmerkkiä olisi pitänyt ruveta tekemään kolmella sormella kahden sijasta, vai olikohan se päinvastoin. Ihan turhan takia ei siis  joukkopolttoitsemurhilla mieltä osoitettu.

Kommentit (0)



Kaksintaistelu Vanhankirkon puistossa

Viikonloppuna muistelin selostajalegenda Paavo Noposta torilla liikkuessani. Noponen nimittäin aloitti joskus selostuksensa Rukan tavikisoista, että "Ylväänä liehuvat eri kansakuntien liput, mutta ylväimpänä liehuu Suomen siniristivaate". Luulen, että Paavo silloin vähän piruili silloiselle radiojohtaja Eino S. Revolle, joka pyrki karsimaan selostuksista kiihkokansallisina pidettäviä ylilyöntejä. Revon läksiäistilaisuuteen Noponenkin suostui tulemaan, mutta oli mielenosoituksellisesti värjännyt partansa sinivalkeaksi.

Kuopion torilla siis liehahtelivat Maailmatori-tapahtuman kunniaksi monien valtioiden liput ja monenlaista herkkua oli tarjolla, koska tapahtuma oli ruokapainotteinen. Yhteisenä nimittäjänä oli elintarpeiden älytön hinta. Suostuin ostamaan vain kohtuuttoman kalliin aidon italialaisen pizzan, joka oli hyvä ja kuuluisia itävaltalaisia leivoksia, joista valittaen totesin, että suomalaiset joulutortut ja lakkaviinerit ovat parempia puhumattakaan vattumöhnämunkkipossuista.

Alussa mainitusta Paavo Noposesta tuli juuri ohjelma mainiossa radion Kiveenhakatut-sarjassa. Siinä kerrottiin asia, josta ei ole pahemmin julkisuudessa huudeltu. Iloisella 70-luvulla Paavo oli itsensä Aira Samulin kaa sillee, mutta pariskunta kasvoi sittemmin erilleen, kun Samulin vaihtoi Paavon nuorempaan, eli Paavo Noposen tilalle tuli Ekku Peltomäki. Hyljätty sulhanen suhtautui asiaan, kuten vanhan ajan herrasmiehen kuuluikin, eli haastoi kilpakosijansa kaksintaisteluun, jonka oli määrä tapahtua Vanhankirkon puistossa.

Valitettavasti Peltomäki ei saapunut jostain syystä paikalle. Usko tapahtuma olisi ollut huomattava mediatapahtuma ja jopa iltapäivälehdet olisivat siitä sivuillaan maininneet. Siihen aikaan urheiluselostajat Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen olivat tunnettuisuudessan silloisten nuorison suurten idolien Eino Grönin ja Reijo Taipaleen luokkaa.

Kiveen hakattujen jutun voi kuulla tästä linkistä:
https://areena.yle.fi/1-4154946 




Kommentit (0)



Ville Saxmanin viuhuva maanuoliainen

Maailman ja maamme tilanteesta huolestuneena marssin eilen apeilla mielin Kuopion Keskuskentälle ja mieleni apeuteen vaikutti sekin, että Kups oli muutama päivä sitten ihan surkea ottelussaan Maarianhaminan ifk:ta vastaan sen kotikentällä. Eilen joukkueet kohtasivat uudemman kerran täällä Kuopiossa ja olin apeassa mielessäni varautunut pahimpaan eli rökäletappioon.

Vastoin apeita ennakko-odotuksiani Kups pelasikin pirteästi, mutta siitä huolimatta vieraat siirtyivät johtoon ensimmäisellä puoliajalla. Toisella puoliajalla Kupsin Salami tasoitti tahtomaalilla, vaikka pelkäsinkin, että täysosuma hylätään paitsiona. Ei kuitenkaan hylätty. Olin jo tyytyväinen siihen, että kuopiolaiset venyivät edes tasapeliin.

Mutta sitten varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla Ville Saxman laukoi vaarattoman näköisestä tilanteesta kaukaa vastapalloon viuhuvan maanuoliaisen tarkasti maarianhaminalaisten alanurkkaan, jota vastustajan maalivahti pystyi ainoastaan äimistyneenä katselemaan. Olen nähnyt noin tuhat laukausta samanlaisesta tilanteesta ja aina tähän asti pallo on roiskaistu kauas päätykatsomoon. Nyt ei niin tapahtunut ja eilen koin tämän kesän suurimman tunne-elämyksen Ville Saxmanin nilkkapotkun myötä. Suorituksen arvoa lisää se, että käsittääkseni mies potkaisi vielä huonommalla jalallaan.

Kups voitti 2-1. Taestelu mitalista ja Eurokenttäpaikasta jatkuu. Ensi kesänä Keskuskentälle voi siis pyrähtää vaikka itse Messi. Ranskan ylpeys Platini Kuopiossa nähtiinkin iloisella 70-luvulla, jolloin Kupsin puolustaja Tuomo Hyvärinen antoi hänelle jopa maalisyötön. Väsyneenä, mutta onnellisena poistuin pallokentän laidalta kohti uusia haasteita.

Kommentit (0)

Terrorismi ja Linkola

Väärinkäsitysten välttämiseksi korostan sitä, että vaikka en tunne toissapäiväisen Turun terrori-iskun tekijää, pidän tekoa hirviömäisenä ja sen tekijää sekopää-hirviönä. Muistutan kuitenkin, että terroristien tavoitteena on saada ihmiset pelkäämään ja yhteiskunnan kaaokseen, niin en suostu pelkäämään, vaikka olen muuten hyvin arka mies ja uskon, että suomalainen yhteiskunta on tällä hetkellä yksimieleisempi kuin vielä  pari päivää sitten. Sitten alan pelkäämään terroristeja, kun he alkavat suunnitella ydinvoimaloiden räjäyttämistä, kuten Risto Isomäen viimeisimmässä kirjassa kerrottiin.

Olen niin arka mies, että liikenteessä pelkään varsinkin Suonenjoen lähellä 9-tiellä, joka lienee Suomen synkin tieosuus.Myönnän senkin, että olen niin raukka ja pelkuri, että en uskaltanut pitkään aikaan mennä marjaan Kärkkäälässä Törmän taakse, koska siellä asusti karhu, vaikka karhu on elinaikanani tappanut vain yhden ihmisen maassamme. Kuitenkin sen verran minusta löytyy miestä, että tykkään kovasti kissoista, vaikka muutaman viime vuoden aikana Suomessa on kolme ihmistä kuollut kissan puremiin. Kissa on tietääkseni tappanut koiraa enemmän ihmisiä, koska kissan suussa on enemmän bakteereja.

Olen lainkuuliainen ja rauhaa rakastava kansalainen ja niinpä otan huomioon viranomaisten kiellot, määräykset ja jopa toiveetkin. Nyt kun viranomaiset pyysivät tarkkailemaan naapureitaan ja raportoimaan poikkeavasta käyttäytymisestä, pyydän kunnioittavasti, että mielipidepoliisit syventyisivät alla oleviin nettitallenteisiin, joissa eläkkeellä oleva kalastaja Pentti Linkola kertoo näkemyksiään terrorismista. Tähän astihan Linkolaa on kannanotoistaan vain palkittu eikä rangaistu, mutta epäilen, että jos Jussi Halla-aho päästäisi suustaan samanlaisia asioita, häkki heilahtaisi hyvin nopeasti.


https://www.youtube.com/watch?v=dLpae34RzSE 
 https://www.youtube.com/watch?v=I5l_wSTCYLE 





Kommentit (0)



Suhteellisuudentaju

Suomalaiset ovat viimeaikaisten tapahtumien johdosta järkyttyneitä, joka ymmärrettävää onkin, mutta suhteellisuudentaju on syytä säilyttää. Niinpä kannattaa muistaa, että viimeisten tilastojen mukaan Suomessa kuoli vuoden aikana alkoholin vuoksi 1500, itsemurhien 731, liikenneturmien 220 ja henkirikosten 150 ihmistä.

Lisäksi nyt kannattaa muistaa myös vuoden 2009 Sellon veriteot, joiden vuoksi menehtyi kuusi ihmistä. Niitä murhia ei jostain syystä luokiteltu terroriteoksi. Wkipedia kertoo tapauksesta seuraavaa:


Sellon ampumavälikohtaus tapahtui Espoon Leppävaarassa sijaitsevan kauppakeskus Sellon Prisma-myymälässä 31. joulukuuta 2009 noin kello 10. Välikohtauksessa kuoli neljä Prisman työntekijää. Lisäksi ampuja surmasi espoolaisessa yksityisasunnossa entisen naisystävänsä, jota poliisi pitää iskun pääasiallisena kohteena, ja lopuksi itsensä. Poliisi epäilee, että tapahtumien motiivina olivat ampujan ja hänen entisen naisystävänsä väliset ihmissuhdeongelmat, sillä mikään ampujan taustassa ei viittaa uskonnolliseen tai poliittiseen aktiivisuuteen. [1]

Tapahtumien kulku

Poliisi sai ilmoituksen ampumistapauksesta kello 10.08. Kauppakeskuksen kaikki asiakkaat evakuoitiin ja alue eristettiin. Poliisi etsi ampujaa kauppakeskuksesta ja sen lähialueilta. Poliisi kielsi junien pysähtymisen Leppävaaran asemalla. Matkustajien tuli kiellon aikana käyttää Kilon tai Mäkkylän asemia. Junien pysähtymiskielto purettiin kello 15.41.[2]

Tekijä

Poliisin mukaan ampujaksi epäilty oli vuonna 1966 Mitrovicassa syntynyt Ibrahim Shkupolli. Hän oli Kosovon albaani, joka oli tullut Suomeen pakolaisena. Asuessaan 1990-luvulla useita vuosia Mikkelissä hänet tuomittiin muun muassa liikennerikkomuksista ja pahoinpitelyistä.[3] Shkupolli oli tuomittu myös pahoinpitelystä vuonna 2001, ampuma-aserikoksesta vuosina 2004 ja 2007 sekä useisiin lähestymiskieltoihin nyt kuollutta entistä naisystäväänsä kohtaan, johon hänellä oli ollut 18 vuotta kestänyt suhde.[4][5] Lisäksi hän on ollut keskusrikospoliisin tutkittavana laittoman maahanmuuton järjestämisestä.[6] Uusimmat rikosepäilyt ainakin kahdesta petoksesta ja laittomasta uhkauksesta olivat ennen tätä ampumistapausta menneet Espoossa syyteharkintaan.[4] Shkupolli oli hakenut Suomen kansalaisuutta mutta ei ollut saanut sitä rikollisen taustansa takia.[7]

Poliisi sai heti ampumistapauksen jälkeen käyttöönsä tavaratalon valvontakameran nauhan, jolta voitiin seurata kaikkien ampumisten tapahtumakulku. Poliisi pystyi tämän vuoksi heti aloittamaan teosta epäillyn etsinnät.[8]

Poliisin mukaan Shkupolli surmasi neljä uhreistaan laittomasti hallussaan olleella 9 mm:n kaliiperisella CZ 75 –pistoolilla.[9][10][11] Ampumisessa käytetty ase oli anastettu Norjasta vuoden 1990 kesällä aseliikkeeseen tehdyn murron yhteydessä.[9] Aseen kerrotaan olevan "yleinen eri maiden armeijoiden ja poliisilaitosten palveluskäytössä". Asetyyppiä tiedetään liikkuvan paljon myös laittomilla asemarkkinoilla.[12] Ensimmäisen uhrinsa, asunnosta löydetyn naisen, hän surmasi teräaseella raa’aksi ja julmaksi kuvaillulla tavalla.[13][14]

Surmansa saaneet


 
Poliisi vahvisti kuuden henkilön saaneen surmansa. Näistä neljä oli miehiä ja kaksi naisia.[15] Yksi uhreista oli ampumisista epäilty itse. Muiden surmansa saaneiden henkilöllisyyttä ei heidän omaistensa pyynnöstä ole julkistettu.[16]

Shkupollin entinen naisystävä löydettiin samana päivänä kello 11.50 surmattuna asunnostaan.[15][17] Poliisin mukaan hänet oli surmattu ensimmäisenä.[18]

Kauppakeskuksessa surmattu 45-vuotias nainen oli Prisman henkilökuntaa ja 27–40-vuotiaat miehet Prisman esimiehiä.[15][8] Shkupollin arvellaan tavoitelleen kauppakeskuksessa kohteekseen miestä, jota hän epäili entisen naisystävänsä uudeksi kumppaniksi.[19] Tekojen motiivina saattoi olla myös kosto siitä, että henkensä menettäneet olivat estäneet ampujaa pääsemästä myymälään. Poliisi pitää mahdollisena sitä, että yksikään surmansa saaneista ei ollut valikoitunut tekijän kohteeksi sattumanvaraisesti.[8] Keskusrikospoliisin tekemän esitutkinnan mukaan kaikki uhrit kuolivat heti saamiinsa vammoihin.[20]

Kello 14.10 poliisi löysi Shkupollin kuolleena tämän Espoon Suvelassa sijainneesta asunnostaan, jossa hän oli ampunut itsensä.[21][15]






Kommentit (1)



Koivulahden murhenäytelmä

Eilen tuli tv1:n Muisti-sarjassa ohjelma vuonna 1961 sattuneesta Koivulahden lentoturmasta, jossa kuoli 25 ihmistä. Se on Suomen tuhoisin lento-onnettomuus. Itse olin tuolloin neljävuotias, mutta niin vain minulla on hämärä muistikuva tapahtuneesta.

Koneen lentäjä ja perämies eivät olleet juovuksissa, vaan pikemminkin kännissä kuin käet ja se lienee ollut turman perussyy, vaikka muutkin asiat saattoivat olla tapauksen taustalla. Olen joskus lukenut Finnairin virallisen historiikin ja siinä kerrottiin, että sodan jälkeen lentäjät eivät olleet mitään vesipoikia. Tavallaan sen ymmärtää, vaikka ei sitä tietysti voi hyväksy, koska sen ajan vehkeillä ei uskaltanut ihan selvin päin lennellä. Suunnistaminenkin oli sitä, ellen ihan väärin muista, että sulatettiin kahdella sormella sivuikkunan jääpeitteeseen silmänreiät ja yritettiin niistä tähystää alla olevien rautatieasemien nimikylttejä.

Koivulahden onnettomuuden tutkimuksissa selvisi, että Koivulahden turmakoneen kolmihenkinen miehistö yöpyi Kokkolassa eivätkä he jaksaneet pitäytyä päihteettömään elämään.  Koneen kapteeni ja koneen perämies jäivät viettämään Aeron toimiston virkailijan kanssa iltaa Kokkolan Seurahuoneelle. Illan aikana he nauttivat kolmistaan 16 pulloa olutta, 7 grogia giniä ja pullon konjakkia. Illanvietto kesti kello kahteen saakka yöllä.  

Eilisestä ohjelmasta ihmettelin sitä, ettei siinä mainittu mitään siitä onnettomuuden syystä, jonka oma tutkimusryhmämme Heinolan kaupungin kahvipöydässä saimme selville neljäkymmentä vuotta tapahtuneen jälkeen. Eräs silloinen työkaverini oli ollut nuornamiesnä ensimmäisten joukossa tapahtumapaikalla. Siellä oli ollut vallalla näkemys, että kokenut lentäjä oli pimeässä erehtynyt pitämään korkeajännitelinjaa kiitoratana. Lentäjän virhearviointiin on saattanut vaikuttaa se, että lentäjä oli ottanut aika paljon rohkaisua ennen lentoa, mutta sitä eivät onnettomuuden todistajat silloin tienneet. Hänellä oli veressä alkoholia ainakin kahden promillen verran.

Dokumenttiohjelman Koivulahden murhenäytelmästä voi katsoa tästä linkistä:
https://areena.yle.fi/1-1730444?autoplay=true


Kommentit (0)



Maaherran residenssi



Vaikka olen blogillani usein kertonut Kakkisen Ollista, niin enpä ole ennen hänen virka-asuntonsa, eli hienosti sanottuna residenssin, kuvaa, julkaissut, mutta korjaan nyt sen puutteen. Olli toimi ainakin hyvän tarinan mukaan Kakkisensalon maaherrana, joka valvoi sitä, että Suomen valtakunnan lainsäädäntöä ainakin soveltuvin osin noudatettiin hänen valvontapiirissään.
 
Puhutaan että tuon edelleen pystyssä olevan Ollin mökin vaha puoli olisi peräti 1700-luvulta. Vaikka olen enemmänkin humanisti enkä rakennustekniikan erityisasiantuntija, niin epäilen, että tuo peltikatto on nuoremmalta ajalta. Mökki on tavallaan suojelukohde, koska nykyään rakennuksen pihapiirissä keskellä laajaa erämaata on ilmoitus kameravalvonnasta, joka perusteltua onkin. Toivottavasti nykyinen mökin omistaja Jouhtenisen metsästysseura pystyy säilyttämään rakennuksen jälkipolville.
 
Vaikka Ollia tituleerattiin maaherraksi, niin tosiasiassa hän oli vain jonkinlainen Gutzeit-yhtiön mäkitupalainen. Tosin mikään nöyrä metsäyhtiön alustalainen hän ei ollut, vaan tarvittaessa hän puuttui myös Gutzeitin miesten toimintaan lujalla kädellä. Varsinkin eläinsuojeluasioiden valvonnassa Olli oli lähes sata vuotta aikaansa edellä.


Koska Ollin mökki oli Gutzeitin, pitivät sitä kortteeripaikkanaan myös omistajayhtiön herrat. Eräs innokas metsästystä harrastava Gutzeitin viskaali vakuutti Ollille, jonka Miisu-niminen kissa juoksenteli metsissä vapaana, että hän saisi tappaa kissan, mikäli se tavattaisiin  yli 50 metrin päästä tontilta. Siihen Kakkisensalon maaherra vakuutti, että samalla tavalla saa myös miehen tappaa ja että hän kyllä menettelisi niin kyseisen herran kanssa, mikäli hänen rakkaalle Miisulleen jotain sattuisi.



Ollin eläinrakkaus ulottui myös käärmeisiin. Kun eräs Gutzeitin herra kehui tappaneensa ison kyyn Ollin mökin polulta, suuttui maaherra silmittömästi ja uhkasi välittömästi tehdä samoin käärmeen tappajalle, jos tämä vielä uusisi tekonsa.



Kakkisensalon maaherra ei kuitenkaan ollut ihan nykyisten kettutyttöjen luokkaa eläinsuojeluihmisenä, koska hän itse oli erämaillaan innokas lintujen loukuilla pyytäjä, vaikka asia oli jo muualla maassa lailla kiellettyä. Kun kaksi metsäyhtiön viskaalia kerran kehuskeli rikkoneensa yhtiön metsistä suuren määrän laittomia loukkuja, Olli tulistui jopa siinä määrin, että määräsi miehet omin käsin loukut ansat korjaamaan ja vahti itse ainakin hyvän tarinan mukaan pyssyn kanssa niiden ennalleen saattamista.

  

Kommentit (3)



Veropolitiikkaa



Kävin tapaamassa kaunista rantaruotsalaista naista. Vasemmiston puheenjohtaja Li Andersson oli Kuopion torin kahvilassa puhumassa joukoille ja menin mukaan, koska olen aina paikalla siellä, jossa jotain tapahtuu. Myös kahvi ja pullan kantapala houkuttelivat. Paikalla oli tuhottomasti väkeä ja perisavolaiseen tapaan joukko oli puheliasta ja uteliasta.

Eräs eläkkeellä oleva korkea-arvoinen savolaispoliisiviranomainen, joka kirjoittelee paljon lehtiin, ihmetteli sitä vääryyttä, että viime vuonna maassamme jaettiin verovapaita osinkotuloja 16 miljardia ja jos niistä olisi peritty normaali pääomavero, olisi valtion kassaan kilahtanut viisi miljardia. Se on sama määrä, minkä valtio otti velkaa viime vuonna. Yhdessä totesimme, että väärin on tuo asia, jos se totta on.

Itse olin juuri opiskellut Usa:n presidenttien historiaa Markus Kantolan viimeisimpiä Usa:n presidenttejä käsittelevästä kirjasta Jakautunut kansakunta ja löytänyt sieltä hämmästyttävän tiedon amerikkalaisesta veropolitiikasta. Testasin Vasemmiston puheenjohtajan historia tietämystä ja kysyin, tietääkö hän, paljonko oli Usa:n ylin tuloveroprosentti vielä iloisella 1960-luvulla.

Andersson arveli sen olleen noin 50 %. Väitin, ettei se ollut 50 vaan 95 %.  Tuossa tarkastin netistä luvun ja huomasin itsekin olleeni väärässä. Välillä 1944 - 1964 Usa:n ylin tuloveroprosentti oli 94. Siihen aikaan sikarikkaita ihmisiä paheksuttiin tässä vapaan markkinatalouden mallimaassa ja suuria tuloeroja pidettiin yhteiskunnalle vahingollisina toisin kuin nykyään. En ole toistaiseksi onnistunut selvittämään sitä, miten suurilla palkkatuloilla päästiin tuohon ylimpään veronmaksuluokkaan.



Kommentit (0)

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Uusi molekyyli

Olen ilmeisesti taas kirjoittanut ropakantaa. Savon Sanomat nimittäin ihmetteli urheilusivullaan käytyjen yleisurheilun mömmönkisojen heikkoa tulostasoa. Lehti arveli, että viileä ilmanala ja kiristynyt doping-kontrolli olisi huonontanut tuloksia.

Itse olin jo ehtinyt ihmettelemän sitä, että monissa voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa taso oli huikea ja lähenteli 70-luvun huippuvuosia, jolloin Suomi oli maailman johtavia yleisurheilumaita yhdessä DDR:n kanssa. Olen jopa salaa mielessäni ajatellut, että jossain salaisessa laboratoriossa on taas onnistuttu kehittämään tuloksia parantava molekyyli, jota nykytestaus ei paljasta.

Reijo Ståhlbergilla, joka on todella alan asiantuntija lienee samankaltainen näkemys kuin itselläni. Helsingin Sanomat haastatteli 70-luvun kuulahirmua ja kyseli hänen näkemystään Usa:n uudesta voittamattomana pidetystä kuulamörssäristä. Ståhlberg vakuutti, että mies on ihan yhtä puhdas kuin muutkin huiput. Sitä lehti ei kerro, päästikö Ståhlberg selkäkeikkaröhönaurun lausumansa jälkeen.

Lontoon kisoissa silmääni pisti sekin, etteivät naiset enää näytä yhtä kauniilta kuin ennen. Se saattaa olla ikäkysymyskin. Eräitä naistenlajeihin osallistuneita kilpailijattaria katsoessani tuli mieleeni, että 800 metrin nykyinen me-nainen Jarmila "Jarmo" Kratoskilova, jonka parhaat vuodet ajoittuvat 70-80-luvuille, oli sittenkin hyvin naisellinen ilmestys.

Välttämättä muodonmuutos ei johdu epäilemästäni uudesta molekyylistä, vaan siitä, että urheilukentille hakeutuu entistä enemmän miehekkäitä kilpailijattaria. Suomessa pitäisikin käynnistää kansalaiskeskustelu siitä, että pitäisikö naisten ja miesten sarjojen lisäksi olla myös sarja kolmannelle sukupuolelle. Se saattaisi lisätä yleisurheilun kiinnostavuutta, koska parrakkaiden naisten kisailu saattaisi houkutella kentän reunalla uusia katsojia. Minun lapsuudessani maksettiin siitäkin, että päästiin näkemään, kuinka Lätsä-Pekka Päivärinta kiersi rataa hattu päässä.



Kommentit (0)



Voittajan puolella

Riemastuttava ja suorastaan mieltä ylentävä oli urheilijoidemme menestys juuri päättyneissä yleisurheilun mömmönkisoissa. Olimme maailman valtioista ylivoimaisesti paras. Usa:n liittovaltio jäi ainoastaan 10 kultamitaliin, kun taas me eu-laiset saimme peräti 16 kultaa. Voitto oli ylivoimainen. Seuraavissa kisoissa Euroopan Unionin tilanne on hieman hankalampi, koska Iso-Britannia ei enää silloin vahvista rivejämme. Näissä koitoksissahan britit toivat Eu:lle kaksi kultamitalia.

Erityisesti Eu:n riveissä ilahduttivat köyhien Itä-Euroopan eu-laisten menestys varsinkin voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa. Itä-Euroopan köyhillä Eu-valtioilla on ollut vaikeuksia kaikenlaisten Euroopan Unionin sääntöjen ja määräysten noudattamisessa, mutta urheilun sääntöjen ja määräysten rikkomisista niissä ei ole havaittu väärinkäytöksiä.

Suomalaistenkaan menestystä ei voi moittia; ei ainakaan liiaksi. Tero Pitkämäki yllätti ennakko-odotuksiin nähden kaikki, varsinkin itsensä ja oli peräti viides. Tärkeää oli, että Intian mies jäi taakse ja näin ollen 5,5 miljoonan asukkaan Suomi on selvästi 1200-miljooanaista Intiaa parempi urheilussa eikä edes hiihtolajeja tarvitse vertailussa huomioida.

Muitakin hyviä sijoituksia Pitkämäen poikamme ja tyttäremme taistelivat.  Erityisen kunniamaininnan ansaitsee kävelijä Aleksi Ojala, joka antoi kilpailussa varmasti kaikkensa ja myös ylen Ylen suorassa lähetyksessä.

Kommentit (2)



Kesän suurin tunne-elämys


Tuo kuva kertoo kesän suurimmasta tunne-elämyksestäni. Suurin tunne-elämykseni ei suinkaan ole Eremitaasin Leonardon taulujen näkeminen, vaikka niiden näkemään pääseminen edellytti puolen tunnin jonotusta ja suoranaisen käsirysyn käymistä kiinalaisten kanssa, jotka halusivat kännykällään kyseiset taulut kuvata. En tosin kuvataiteesta paljoa ymmärrä.

Sen ymmärrän, minkä Kioskin Matti Uukuniemellä minulle kuvataiteesta opettii. Mattihan myi kioskillaan periteisten kioskikulutushyödykkeiden lisäksi myös juureksia, sotakirjallisuutta ja tauluja. Matti opetti, että suuret taulut maksavat pieniä enemmän, mutta pienet menevät paremmin kaupaksi. Leonardon taulut eivät ole ilmeisesti hinnankiroissa, koska ne olivat sellaisia pienviljelijä-metsurin kämmenen kokoisia ja ihan kuin ne olisivat olleet vähän jo homeessakin, koska ikää niille on siunaantunut puolisen vuosituhatta.

Nuo lakat löysin Kakkisensalolta. Harva näyttää siellä enää liikkuvan. Ennen lakat revittiin jo suppuina. Nyt ne saavat pilaantua rauhassa. Maastokelpoisia marjanpoimijoita ei enää Suomesta löydy eivätkä Thaimaan pientilalliset Kakkisensalolle löydä eivätkä uskalla mennä, koska siellä liikkuu karhuja ja pantasusia. Ja Kakkisen Ollikin siellä saattaa vielä  liikkua ja vahtia entiseen tapaansa, että Suomen lakia ainakin soveltuvalta osin hänen salollaan noudatetaan, koska hän lupasi kuoltuaan vielä palata rakkaalle salolleen.

Kommentit (0)



Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä


Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.

Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.




Kommentit (1)



Asialinjalla

Nähtäväksi jää vankistaako Suomi tänä iltana, jolloin on mömmönkisojen keihäsfinaali, asemaansa Pohjoismaiden, ellei peräti koko sivistyneen maailman huonoimpana yleisurheilumaana. Suomen ainoaa maailmanluokan yleisurheilijaa Tero Pitkämäkeä haastateltiin Urheiluruudussa aiheesta ja mies katsoi tulevaisuuteen luottavaisesti.

Hän totesi, ettei mitaliin ole mahdollisuuksia, mutta ehkä hyvän päivän sattuessa kahdeksan parhaan joukkoon, eli peräti pistesija saattaa olla tulossa. Se olisikin tervetullut piste, koska silloin ohittaisimme maidenvälisessä pistetilanteessa ainakin Päiväntasaajan Guinean ja saattaa suurvalta Intiakin olla helisemässä kanssamme.

Haastattelussa Pitkämäki teki suomalaismaisen luotettavan vaikutuksen. Hänen hiljainen nöyryytensä ja alakulonsa olivat samaa luokkaa kuin  pääministeri Sipilällä, joka myös on koulutukseltaan insinööri. Insinöörimäisen asiallisesti Pitkämäki oli tilanteen anaalisoinut. Hieman häiritsi miehen kalvakas olemus, ettei vain anemia vaivaa miestä.

Jos haastateltavana olisi ollut jokin punaposkinen norjalainen hiihto- tai yleisurheilutähti, olisi tämä vain karjahdellut, hyppinyt yläpystyä ja takonut rintaansa ja kertonut, että voittoon tähdätään ja lopulta norjalainen olisikin voittanut kisan ylivoimaisesti. Jos Suomessa urheilija käyttäytyisi norjalaismaisesti, hänen lääkitystään vaihdettaisiin.



Kommentit (0)

Piilevä rasismi

Nyt on syytä unohtaa suomalaisen yleisurheilun katastrofaalinen häpeä ja muistaa erinomaista kuopiolaista jalkapalloilua. Eilen Kupsin miehiä vastassa olivat Jjk:n pojat ja harvoin näkee ylimmällä sarjatasolla sellaista tasoeroa joukkueiden välillä. Kups voitti vain 1-0, mutta kenttätapahtumiin nähden oikea lopputulema olisi ollut 5-0.

Ottelu oli hyvää jalkapalloviihdettä, mutta tunnelmaa häiritsi piilevä rasismi. Nimittäin sinisenmusta Kupsin kärkimies Salami kaadettiin todella törkeästi, kun tämä oli juoksemassa vastustajan puolustuksen läpi; monta kertaa moisesta seuraa ulosajo, mutta tällä kertaa siitä ei tullut edes varoitusta. Sen sijaan pian tapahtuneen jälkeen samainen  Salami sai varoituksen jostain ihan mitättömältä vaikuttavasta asiasta. Kuopiolaisyleisön oikeutettu viha kohdistui tapahtuman jälkeen ottelun oikeudenjakajaan. itse en protestoinut, koska tunsin vanhastaan sääliä tuomaria kohtaan.

Nimittäin viime syksyn Kups-Ilves-pelissä oli sama tuomari ja silloin samainen erotuomari ajoi samaisen Salamin kentältä, kun tämä kaadettiin rangaistusalueella. Yleisö odotti oikeutettua rankkaria ja reagoi tuomioon ennennäkemättömällä kiihkolla, joka oikein onkin.

Siihen tuomioon kariutui Kupsin mitalihaaveet, ja kun ottelun jälkeen erotuomari poistui kirkkaasti valaistulta kentältä kohti pimeässä mylvivää savolaisyleisöä, näin miehen kasvoista, että hän pelkäsi henkensä puolesta ja siitä lähtien olen säälinyt kyseistä nimeltä mainitsematonta erotuomaria, vaikka epäilen häntä rasistiksi, joka on vielä tuomittavampi asia kuin 70-luvun neuvostovastaisuus.

Muuten itsekin huomasin tuon pelin jälkeen mylviväni erotuomarille kuin härkälintu ja edessäni istunut kaupungin arvostetuin lakimies oli työntänyt sormet suuhunsa ja onnistui siten jollakin minulle käsittämättömällä keinolla synnyttämään korvia vihlovan vihellyksen, jollainen ei minulta onnistu, vaikka kuinka yrittäisin.

Kommentit (0)



Nero Nenonen

Vilho Petteri Nenonen oli varmasti myös ihan oikeasti matemaattinen lahjakkuus. Itsenäistymisen jälkeen Suomen armeija lähetti hänet jatko-opiskelijaksi Ranskan sotilasakatemiaan ja siellä hän sai matematiikan opettajalta ratkaistavakseen erittäin vaativan tehtävän.

Nenonen onnistui tehtävän ratkaisussa, joka ihmetytti tehtävän antajaa suuresti. Opettaja kertoi, että hänen pitkällä urallaan on ainoastaan yksi upseeri onnistunut asiassa aiemmin ja että tämä oli eräs venäläinen. Siihen Nenonen totesi, että hän itse oli tämä venäläinen upseeri. Nenonen aloitti sotilasuransa Venäjän armeijassa.

Jossakin vaiheessa Venäjän vuosinaan Nenosen kämppäkaverina oli helsinkiläissyntyinen Woldemar Gröndahl, joka myöhemmin tunnettiin Puna-armeijassa nimellä Vladimir Gröhndahl. Hän on Marsalkka Mannerheimin jälkeen sotilasarvoltaan korkein suomalaissyntyinen upseeri. Talvisodan jälkeen hänet korotettiin vallan kenraalieverstiksi.

Gröhndahl oli Talvisodan aikaan venäläisten korkein tykistöupseeri Karjalan kannaksella. Muistelmissaan Nenonen mainitsee tunteneensa olonsa levolliseksi, kun kuuli, kuka on hänen korkein vastapuolensa vihollisen riveissä. Vladimir Gröhndahlin poika Boris Gröhndahl ei sen sijaan tuntenut oloaan levolliseksi taistellessaan Suomen armeijan riveissä konekivääriryhmän johtajana isäänsä vastaan kannaksella, vaan hän sairastui kranaattishokkiin.

Kommentit (0)



Vilho Petteri Nenonen ja 7

Kuopion muistolaattakävelyllä paljastui, että Suomen tykistön isä Vilho Petteri Nenonen on syntynyt naapurissani ja saanut paikalle oman pronssilaattansa. Nenonen on jäänyt historiaan suurena matemaattisena nerona. Siitä osoituksena hänen aloitteestaan opetetaan maamme koululaisia tekemään 7-numeroon poikkiviiva, toisin kuin nykyajan tietokoneet tekevät. Poikkiviivalla pyrittiin manuaalisella kaudella ehkäisemään 1 ja 7 sekoittuminen keskenään, joka asia tykistön parissa tapahtuessa voisi aiheuttaa jopa henkilövahinkoja.

Itsekin ilmeisesti jään jälkipolvien mieleen matemaattisena nerona, koska olen työpaikan ainakin kahvipöydässä esittänyt, että nykyajan tietokoneissa tulisi i-,1-,l-,o-,O- ja 0-merkkien muotoa muuttaa niin, etteivät ne jatkossa aiheuttaisi ongelmia. Varsinkin erilaisten koodien ja salasanojen yhteydessä edellä mainittujen merkkien epäselvyydet aiheuttavat ainakin mentaalisia vahinkoja tietokoneen käyttäjien keskuudessa, mutta eivät onneksi henkilövahinkoja kuten tykistön puolella.

Matemaattisen lahjakkuuden lisäksi uskon omaavani myös kielellistä lahjakkuutta, koska nyt esitän, että tietokoneista vaikkapa tongeilla poistetaan ä- ja ö-näppäimet, jotka aiheuttavat vain sekaannusta kansainvälisissä asioissa, koska monista kielistä ne puuttuvat ja kyseiset kirjaimet korvataan jatkossa seuraavan nakoisilla merkeilla: JA O.

Kommentit (1)



Yhteisrintama proletariaatin luokkataistelun muotona

Eilen ihastelin kuopiolaista konsensusta, mutta nyt perun höpöpuheitani. Puistokadulla nimittäin törmäsin pöytään, jolta asiasta kiinnostuneet saattoivat maksutta poimia mukaansa hyvälle paperille vallan värikuvin somistetun Kansan Ääni-nimisen lehden, jota julkaisevat Suomen Työväenpuolue STP, EU:n Vastainen Kansanrintama ry, Kommunistien liitto ry sekä Sodan ja Fasismin vastainen työ ry.

Poimin kernaasti tämän painotuotteen, jonka sisältö vaikutti poikkeavan täysin tavallisesta suomalaisesta konsensusmössöstä. Kansan Ääni lienee esimerkiksi ainut sanomalehti maassamme, ellei peräti koko Pohjoismaissa, joka suhtautuu myönteisesti Pohjois-Koreaan ja myös sen suureen johtajaan, jonka persoona synnyttää Pohjois-Korean ulkopuolella ristiriitaisia tunteita. Monet pitävät miestä ns. seinähulluna kahelina, mutta toisaalta kyllä joku länsimainen naistenlehti valitsi hänet toissa vuonna maailman seksikkäimmäksi mieheksi.

Kansan Äänestä löytyi vallan vaikuttava värikuva, jossa johtaja Kim Jong Un seuraa sotilashenkilöiden seurassa ilmapuolustukseen kehitetyn ohjusjärjestelmän onnistunutta testausta. Kuvatekstissä kerrotaan, että imperialistivallat katsovat, että Pohjois-Korealla ei saisi olla omaa puolustusta, jolla vastata niiden sotilaalliseen iskuun, mm. kehittynyttä ohjus- ja ydinasetekniikkaa. Ja onhan asia tietysti nuinkin, kun sitä savolaisen konsensushenkisesti riittailee.

Samaisella aukeamalla on myös otsikko, joka suorastaan imaisee satunnaisen lukijan huomion: YHTEISRINTAMA PROLETARIAATIN LUOKKATAISTELUN MUOTONA. Se poikkeaa täysin nykyisten iltapäivälehtien skandaalinkäryisistä otsikoista, joita itse en voi kioskin seinästä yleensä ärtymättä lukea. Jos Ilta-Sanomien mainoksessa joskus lukisi isolla tuo teksti "YHTEISRINTAMA PROLETARIAATIN LUOKKATAISTELUN MUOTONA", niin kyllä sen lehden heti ostaisin.

Tosin ihan jokainen iltapäivälehtien skandaalilööppi ei pistä minua vihaksi, koska muistanpa sellaisenkin, joka minua viehätti ja se oli se, jossa kerrottiin, että VUORINEUVOS AMPUI TYÖMIESTÄ PERSUUKSIIN FASAANIJAHDISSA. Se otsikko kelpaisi varmasti myös Kansan Äänelle.

Kommentit (0)



Vallankumousko vaiko taantumus?

Eilen ratkaistiin Kuopiossa se, kumpiko on voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus. Kävi ilmi, että vallankumoukselliset voimat näyttävät olevan tällä hetkellä Kuopiossa niskan päällä. Eilen nimittäin vuosikymmenten aselevon jälkeen kohtasivat Kuopin Elon ja Kuopion Palloseuran parhaat pojat Keskuskentän viheriöllä neljännen divisioonan jalkapallo-ottelussa.

Kuten kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, että Kuopion Elon juuret ovat talonmies Israel Närhen johtamassa tuhat miehisessä Kuopion punakaartissa ja Kupsin juuret tehtailija Hermanni Saastamoisen organisoimassa yksityisarmeijassa, jota salassa kutsuttiin Kuopion aktivistien salaiseksi taistelujärjestöksi.

Vuosikymmeniä sitten Elon ja Kupsin kohtaamiset olivat Kuopiossa merkkitapauksia, joissa aikalaislähteiden mukaan saattoi olla paikalla todellisuudessa noin 8.000 katsojaa, vaikka virallisesti luku oli 6.000. Siihen aikaan katsojamääriä pyrittiin veroteknisistä syistä laskemaan todellisuutta pienemmiksi toisin kuin nykyään, jolloin Kupsin ottelussa saadaan viralliseksi yleisömääräksi yleensä 2700, vaikka todellisuudessa silmäpareja on tuhat vähemmän. Eilen katsomossa istui noin kahdeksan katsojaa.

Elo voitti ansaitusti 3-1. Tosin voittoa ei välttämättä selitä se, että vallankumous olisi erityisen vahvoilla, vaan se, että Kupsia edusti vain seuran A-junioreiden kakkosjoukkue. Lisäksi punapaitaisten vallankumouksellisten iskuvoimaa lisäsi merkittävästi keskeisenä vaikuttajahenkilönä pelaaja-valmentajan roolissa Tero Taipale, joka siviilissä toimii Kupsin markkinointipäällikkönä ja joka viime valtuustokaudella edusti Kansallista Kokoomusta Kuopion kaupunginvaltuustossa.

Pitkälle on siis tämän päivän Kuopiossa edetty luokkasopuilun linjalla. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, että kun putkimies Martti Räsänen siirtyi iloisella 1970-luvulla valmentamaan Elosta Kupsiin, erosi Kupsin johtokunnasta moni vastalauseena moiselle skandaalille. Kuopio on ollut historiassaan hyvin kahtia jakautunut. Sotaa ennen IKL oli kaupungin suurin puolue ja sodan jälkeen SKDL.



Kommentit (0)


Ilmari ei tarvitsekaan reppua

Kyllä ei voi moittia maamme yleisurheilun tilaa, ei ainakaan liiaksi. Niinpä lopetin vähäksi aikaa yleisurheilumme tilan suremisen ja kävin katsomassa kotimaista huippujalkapalloa, eli Kupsin ja Ropsin kohtaamisen. Peli olikin mieltä ylentävä kokemus. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ja vaikka joukkueet olivat tasaväkiset, teki kotijoukkue kolme maalia ja voitti kenttätapahtumiin nähden kohtuuttoman selvästi, joka asia ilahdutti minua suuresti.

Erityisesti minua ilahdutti, että lupaava nuori Ilmari Niskanen teki maalin. Niskanen on tuulen nopea laitahyökkääjä ja jopa niin nopea, ettei pallo pysy aina mukana, koska mies ole mikään pehmeän kosketuksen mies ja niinpä Illu ole maalinteossa onnistunutkaan kahteen vuoteen. Ajattelin jo joskus, että hänelle pitäisi antaa reppu, jolla hän kyllä saisi pallon vietyä maaliin. Mutta eilen Illu onnistui eikä niin iloista tuuletusta ole tänä kesänä Keskuskentällä nähty.

Elättelin jo vähän aikaa toiveita siitä, että vaikka olen vanha mies, niin näkisin Kupsin vielä mitaleilla, mutta enpä taida nähdä. Nimittäin jostain käsittämättömästä syystä Veikkausliigassa pelataan kolme kierrosta ja Kupsin kohtalona on tänä kesänä kohdata pahimmat kilpailijansa vieraskentällä kahteen kertaan. Siinä joukkue antaa muille monta pistettä tasoitusta. Olen sitä mieltä, että Veikkausliigan joukkuemäärää olisi lisättävä viidellä, ainakin joukkueet Espoosta, Oulusta, Kotkasta, Porista ja Kouvolasta olisi nostettava ylimmälle sarjatasolle, jolloin sarjakierroksia olisi kaksi ja joukkueille 30 peliä kesässä.

Kommentit (0)



Yleisurheilumme tilasta

Kyllä ei ole hurraamista suomalaisen yleisurheilun tilassa. Olin jo päättänyt, että en katso silmällistäkään yleisurheilun mömmönkisoja, koska paha mieli siitä vain tulee, mutta niin vain eilenkin seurasin kaikki lähetykset. Ja ponnetonta on suomalaisten esiintyminen. Ennen oli toisin. Muistanpa kun olin neljännesvuosisata sitten paikanpäälläkin seuraamassa, kuinka silloiset poikamme ja tyttömme venyivät joka lajissa ja taistelivat muutenkin kuin leijonat. Puhuttiin yleisesti, että urheilijoidemme perskannikoihin oli muutama päivä ennen kisoja isketty testosteronipiikit.

Kuitenkin ihan jännä oli seurata eilisen tapahtumia, koska saattoi jännittää sitä, jäävätkö suomalaiset vihoviimeisiksi. Eivät jääneet missään lajissa, koska monet ulkomaalaiset jäivät jopa ilman tulosta. Ja tyytyväisiä ovat edustajamme olleet suorituksiinsa, vaikka jatkopaikkaa ei tullutkaan. Se on oikein, koska muistaakseni jo Sanassa sanotaan, että tärkeintä ei ole voitto, vaan jalo kilpa. Jalosti meikäläiset kilvoittelevat ja olen varma, ettei heille käryjä tule. Sen sijaan ulkomaalaisten tulostaso on palannut 70-luvun tasolle ja epäilen, että palkintojärjestykset muuttuvat vielä monta kertaa seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Jännittävää on ollut seurata myöskin ruotsalaisten upeita suorituksia. Varsinkin kun tietää, että naapurin maailmanmestaruuden voittavan kiekkojätin äiti on Suomen Turusta ja mitalista taistelevan salskean pituushyppääjän äiti on Tornion jokilaaksosta, eli siis melkein Suomesta. Sitä paitsi pituushyppääjä on aloittanut urheilu-uransa suomalaissiirtolaisten seurassa. Mielestäni Ruotsin loistava urheilumenestys on hyvin pitkälle suomalaisten ansiota. Kannustakaamme siis rakkaan länsinaapurimme edustajia näissä yleisurheilun mmömmönkisoissa.




Kommentit (0)



Wäinö Aaltonen


Eilen mainittu kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen on Tampereella keskeinen vaikuttajahenkilö. Hänen uljaat patsaansa vartoivat Tammerkosken siltaa. Samanlaisia arjalaisen rodun yli-ihmismäisiä hahmoja esiintyi myös Natsi-Saksan taiteessa. Aaltosen miehet ovat suoranenäisiä toisin kuin Emil Halosen pystynokkaiset savolaistyypit. Kansanäänestyksessä suoranenäisiä ihmisiä pidettäisiin varmasti biologisesti arvokkaampina yksilöinä kuin pystysieraimisia.

Sikälikin Wäinö Aaltonen on Tampereella keskeinen vaikuttajahenkilö, että hänestä kerrotaan laajasti myös kaupungin ydinkeskustassa sijaitsevassa Vakoilumuseossa. Aaltonen liittyy nimittäin kansainväliseen vakoilutoimintaan sikäli, että hän seurusteli nuoruudessaan neuvostoliittolaisen huippuvakoojan Lidia Stahlin kanssa. En tosin ole varma seurustelun luonteesta, koska siihen aikaan kuvanveistäjä oli jo lähes umpikuuro, joten normaali seurustelusuhde ei varmaankaan tullut kysymykseen.

Lidia Stahl oli vakoilualan huippuyksilö. Ainakin hyvän tarinan mukaan "naisvampyyri" Stahl sai eräältä Ranskan meriministeriössä toimineelta rakastajaltaan valtavat määrät sotilassalaisuuksia sisältäviä dokumentteja, joita hän kuvasi asunnossaan. Wäinö Aaltonen väitti joutuneensa murhayrityksen kohteeksi, koska oli nähnyt salaisen filmirullan Stahlin asunnolla.

Stahlin elämänvaiheista olen yrittänyt etsiä tietoa internetistä, mutta hän osasi peittää niin hyvin jälkensä, ettei hänestä löydy kunnolla tietoa. Veikkaan madamen kadonneen punaisen hämärän maahan samalla tavalla kuin Suomen menestynein vakooja Vilho Pentikäinen teki. Pentikäinen, joka oli pääesikunnassa valokuvaajana, jossa toimessa hän ahkerasti kuvasii salaisia asiapapereita ja toimitti ne itärajan yli, autoili kiinnijäämisen uhatessa Neuvostoliittoon ja toimitti siellä mm. suositun matkailuoppaan nimeltään Marssiopas Suomeen. 



Kommentit (0)



Kyrsä


Eilen tarkoituksella kutsuin Emil Halosta Suomen kansalliskuvanveistäjäksi. Halusin vähän tölväistä Wäinö Aaltosta, jonka patsaita pidän jotenkin 30-luvun natsihenkisinä. Hänen hahmonsa ovat sellaisia suoranenäisiä uljasvartaloisia SS-miehiä

Sen sijaan tuo kuvan savolainen miehenpuoli ei olisi nenärustinkinsa vuoksi päässyt SS-joukkoihin. Eikä mies ole kovin komea, vaan enemmänkin hassun näköinen. Tuollainen savoalisnenä on hyvä pakkasella, koska se ei palellu helposti, mutta sateella se on huonomallinen elin, koska vesi virtaa siihen helposti.

Veistoksen nimi on Kyrsä. Ilmeisesti mallia kutsuttiin sillä hellittelynimellä. Aluksi epäilin, että museonhoitajalle on sattunut lyöntivirhe, mutta ei ole sattunutkaan lyöntivirhettä, koska kyrsä tarkoitti vanhassa kielessä leivän tai makkaran kannikkaa. Sellainen kannikkahan tuo miehenpuolen haistin onkin. Nykynuoret taitavat ymmärtää kyrsä-sanan merkityksen toisin.

Kommentit (0)



Persjalakatuarikka



Arvovaltainen Me-naiset-lehti puuttuu artikkelissaan kipeään yhteiskunnalliseen ongelmaan, eli suomalaisnaisten persjalkaisuuteen. Me naiset-lehti kehottaa suomalaisnaisia kuitenkin ylpeyteen evoluution tuottamasta täydellisestä ruumiin rakenteestaan.

Lehden mukaan persjalkainen esimerkiksi jaksaa kävellä mihin vain, on osa voimakasta sukua - ja kantaa maitotonkkaa näppärästi. Lehti jatkaa suomalaisnaisille suunnatulla kysymyksellä: Oletko kenties persjalkainen? Siis perinteikkään suomalaiskansallinen, voimakas ja sitkeä, vahvoilla mutta suhteessa lyhyillä jaloilla varustettu nainen? Et todellakaan ole yksin.

Myös maamme kansalliskuvanveistäjä Emil Halonen, jonka museossa männä kesänä vierailin, oli havainnut suomalaisnaisten täydellisen ruumiin rakenteen ja on ikuistanut sen pronssiin. Isävainaani olisi varmaankin veistoksen nähtyään todennut, että patsaan mallina on seisonut persjalakatuarikka. Muualla maailmassa kuvanveistäjien mallinaiset ovat jotenkin sirompia ja hoikempia sekä missimäisempiä. Mmutta maitotonkan kannossa he eivät varmasti pärjää meikäläisille rintaville, reiteville ja perseville amatsooneille.

Olen sitä mieltä, että Sonkajärven eukonkantokisojen yhteyteen on lisättävä myös naisten maitotonkan kantokilpailut, jotta kisapaikalla voivat voitokkaasti kilpailla myös suomalaisnaiset. Nykyäänhän eukonkantokisan näyttävät yleensä ulkomaalaiset parit, joiden naiset ovat helpommin kannettavissa.

Kommentit (2)


Myötäsääli

Eilen tunsin syvää myötäsääliä radioselostajaa kohtaan, jonka nimen päälle en nyt pääse, mutta joka selosti Urheiluradiossa Jjk:n ja Ropsin jalkapallo-ottelua. Selostus oli kyllä erinomainen ja viihdyttävä, mutta myös tahattoman jännittävä, koska seurasin samaan aikaan Veikkausliigan ottelujen tapahtumia Palloliiton tulospalvelusta ja huomasin sen kauheimman erheen, joka radioselostaja voi tehdä.

Elikkä ottelun ilmeisen jyväskyläläistaustan omaava selostaja hehkutti Jjk:n otteita ja oli lähes loppuun asti sitä mieltä, että Jjk voitti pelin 2-1. Niinhän siinä olisikin käynyt, jos tuomari ei olisi hylännyt paitsiona kotijoukkueen jo ottelun alkupuolella tekemää maalia ja innostuneelta selostajalta jäi hylky huomaamatta. Karu totuus paljastui selostajaparalle vasta ihan loppuvaiheessa, kun muiden ottelujen selostajat ihmettelivät, miksi valtakunnan tulosseuranta levittää väärää tietoa paikan päältä tulevaan silminnäkijätodistajan selostuksesta piittaamatta.

Armottoman totuuden paljastuttua, virheen tehnyt selostaja vaikutti olevan tosi onneton eikä varmasti saanut silmällistäkään unta seuraavana yönä.  Tunsin syvää myötäsääliä häntä kohtaan. Itselleni kävisi helposti sama moka myös vastaavassa tilanteessa, koska eläydyn niin syvästi jalkapallo-otteluiden tapahtumiin, että olen monta kertaa meinannut rynnätä oikein tiukan paikan tullen kentälle vahvistamaan Kupsin puolustusmuuria.

Muuten muistanpa, että kerran suorassa tv-selostuksessa jostain tärkeästä Euroopan rahakentän ottelusta sattui  samanlainen häverikki, ja ettei vain selostajana juuri silloin toiminut vankan suonenjokelaistaustan omaava Antero "Antsu" Mertaranta. Toisen joukkueen pelaaja sai vastustajan verkon tötterölle ja Antsu innostui asiasta niin, ettei huomannut, että tötterölle meni ainoastaan maalin sivuverkko ulkopuolelta käsin eikä pallo siis ollut maalissa. Tarkkaa mielikuvaa minulla ei ole siitä, oikaistiinko tieto vielä samassa lähetyksessä vai vasta seuraavan päivän urheiluruudussa. Varmaa kuitenkin on, ettei Antsu nähnyt tilanteessa mitään hauskaa.

Kommentit (0)