keskiviikko 5. elokuuta 2015


Sotaromu
04.08.2015, 18:10
 

Paljon vielä kuleksii Vienan Karjalan metsissä kaikenlaista sodankäynninvälineistöä. Tuo hylsy- ja patruunaläjä löytyi Rokan tukikohdasta läheltä Kiskis-kukkuloita. Rokan tukikohdalla ei ole mitään tekemistä Rokan Antin kanssa. Myös ihan hyväkuntoista ja jämäkkää piikkilankaa oli jätetty metsiin kilometreittäin. Onnistuin haavoittumaan sellaiseen lankaan. Jostain syystä sitä ei oltu otettu karjatalouskäyttöön. Neuvostoliitto oli ainakin siinä suhteessa vapaa maa, että lehmätkin saivat käyskennellä pitkin kyliä vapaina.
 
Pojat löysivät kranaatinpyrstönkin ja poimivat sen talteen. Onneksi se oli pelkkä pyrstö. Ennen tullia löytö heitettiin raukkamaisesti metsään, vaikka ehdotinkin, että joku löytäjistä voisi yrittää salakuljettaa sen Suomeen kehoon kätkettynä. Tullimiehillä olisi voinut pyrstössä ihmettelemistä, jos se olisi paljastunut pitkälle ruumiiseen menevässä tarkastuksessa.
 
Ihmeen vapaasti uskalsivat satunnaiset matkailijat käyskennellä tukikohtien liepeillä. Kukaan ei onnistunut löytämään miinaa, vaikka eiköhän niitä siellä vielä ole. Ainakin Ilomantsin Öykkäsenvaarassa, joka myös oli taistelualuetta, matkailijoita pyydetään visusti pysymään merkityillä reiteillä, koska sieltä vieläkin löytyy erilaisia suutareita.
 
Noin kilometrin päässä Rokan tukikohdasta on Pallon tukokohta ja siellä varmasti on vielä suuri joukko suutareita löytämättä. Pelkästään suomalaisetkin ampuivat Palloon 25.000 kranaattia. Ensimmäisessä maailmansodassa räjähtämättä jäi kolmannes kranaateista ja vaikka Jatkosodassa olisi suutareita ollut vain 10 %, niin paljon niitä vielä kuleksii Pallon liepeillä.
 
Niiden etsiminen olisi asiasta kiinnostuneelle jännittävä ja vaativa harrastus. Joku viikko sitten luki lehdessä, että pari venäläistä lajin harrastajaa oli löytänyt jotain todella mielenkiintoista sotaromua ja päässyt suoraan taivaaseen. Tai ainakin he sinne päin lähtivät.
 
 


Fasistijoukot
03.08.2015, 17:41
 

Kiskis-kukkuloilla kertoo muistotaulu sinivalkoisin tulikirjaimin, että "näille puolustuslinjoille pysähtyi saksalaisten fasistijoukkojen hyökkäys 1941-1944". Meistä suomalaisista on vallan erinomainen asia, että hyökkääjinä pidetään Venäjän nykyisessä historiankirjoituksessa vain saksalaisia fasistijoukkoja eikä suomalaisista puhuta mitään.
 
Ja onhan tuo maininta saksalaisista fasistijoukoista osatotuus sotahistoriasta, koska kyllä siellä jokunen saksalainen fasistijoukkokin käväisi. Todistaahan Eldanka-järven jää-renkutuskin, että on siellä fossit ja sassit ja puomit ja passit  sekä Fritsit ja Maxit, joista viimeisillä tarkoitettiin nimenomaan saksalaisten fasistijoukkojen sotilaita. Päävastuu sotatoimista oli kyllä Suomen armeijalla. Keväällä -44 rintamavastuu sillä suunnalla siirtyi sitten saksalaisille.
 
Tuo laulun Eldanka-järvi oli oikeasti Joutanki-järvi; suomalaiset sekoilivat  siis jälleen kerran kyyristen aakkosten kanssa. Renkutukset fossi tarkoittaa osasto Fossia, joka sai nimensä komentajansa majuri Alfons Järven lempinimestä. Sassi on väännös sairasautoaseman lyhenteestä. Puomit ja passit viittaavat sotapoliisien tarkastuspisteisiin.
 
Muuten joskus Vienan Kemissä venäläinen opas kertoi, että ruotsit olivat joskus muinoin käyneet polttamassa koko kaupungin. Nyökyttelin salaa mielessäni, että kaikkeen ne ruotsalaiset pystyvätkin. Tosiasiassa sen Vienan Kemin taisivat polttaa ihan suomalaiset, mutta pidetään asia vain omana tietona. Muuten Juho Vesaisen joukot kävivät ajankulukseen lyömässä jopa Petsamon luostarin munkitkin lihoiksi, mutta siitä huolimatta hallituksen päävastuussa olevan puolueen lapsijärjestö kantaa tämän kansainvälisen sotarikollisen nimeä.


Lotta Lunkreeni
02.08.2015, 17:00
 

Kuten laulussa todetaan, sijaitsi lotta Lunkreenin kanttiini, jossa hän sumppia tarjoili, varjossa honkien. Silminnäkijä todistajana voin vakuuttaa, että maininta hongista, on totuuden mukainen. Sen sijaan lotta Lunkreeni oli todellisuudessa lotta Elsa Vanhala os. Lampi. Kanttiinikaan ei ollut mikään perinteinen kanttiini, vaan 30 metriä pitkä ja viisi metriä leveä korsu, jonka hyvin säilyneet rauniot löytyvät läheltä Kiskis-kukkuloita. Tosin kukkulatkaan eivät olleet Kiskis-kukkulat, vaan Kiiskin kukkulat. Suomalaiset lukivat väärin venäläisen kartan kyyrisiä kirjaimia.
 
Keväällä -44 suomalaiset luovuttivat Kiskis-kukkulat saksalaisille, jotka olivat kovia syömään säilykkeitä. Ainakin lotta Lunkreenin kanttiinin tunkiolta löytyi vielä kokonainen vuori saksalaisten säilyketölkkejä. Tai eivät tölkit olleet  Saksan tuotantoa, vaan Italiasta asti tuotuja. Ainakin purkkien etiketit olivat italiankielisiä. Niitä pystyi vielä lukemaan 71 vuoden jälkeen. En osaa italiaa, mutta etikettien kuvista päättelin, etteivät ne olleet lihasäilykkeitä vaan ehkä papuja.
 


Hylätty kasarmi
01.08.2015, 13:38
 

Äkkiä ottaa luonto omansa takaisin, jos sille annetaan siihen vain tilaisuus. Lähellä Vuokkiniemeä on ihan tien varressa iso hylätty tiilinen kasarmirakennus, joka luultavasti oli sikäläisen rajavartioston käytössä. Neuvostoliiton lopetettua itse itsensä, jäi kasarmi tyhjilleen ja on palaamassa hyvää vauhtia takaisin luonnon suureen kiertokulkuun, mikäli yhtään voi kasarmin ruokalan nykytilasta jotain päätellä ja miksi ei voisi päätellä.
 
Melkoinen kunnostustyö olisi Venäjän armeijalla edessä, mikäli tämä kertaalleen hylätty kasarmi otettaisiin taas hyötykäyttöön maanpuolustuksen tarpeisiin. Ei taida tässä taloustilanteessa saneeraus onnistua. Valtio voisi kyllä myydä nuo tiilet karjalaisille hartiapankkirakentajille uusiokäyttöön. Kyllä ne vielä pari sataa vuotta kestäisivät jonkin siviilirakennuksen seinässä.


Vuokkiniemi ja Jamesit
31.07.2015, 16:59
 

Vuokkiniemi on rajantakaisista kylistä karjalaisin. Kylän 500 asukkaasta 85 prosenttia puhuu karjalaa. Vaikuttavin nähtävyys on uusi hirsistä rakennettu koulu. Siitä meikäläisetkin koulujen rakentajat voisivat ottaa mallia, niin vältyttäisiin kosteus- ja homeongelmilta.
 
Toiseksi vaikuttavin nähtävyys on runonlaulaja Perttusen patsas. Vuokkiniemeläisen Perttusen suvun runonlaulajat olivat aikoinaan keskeisiä kulttuurivaikuttajia maassamme. Eivät tosin yhtä tärkeitä kulttuurivaikuttajia, kuin mitä vuokkiniemeläisen Matvejevin suvun edustajat olivat. Nimittäin Mattiseksi sukunimensä muuttaneet Matvejevit loivat Suomeen nuorisokulttuurin.
 
Mattiset perustivat Heinolaan paksusta puuvillakankaasta housuja valmistavan tehtaan, jonka pinta-ala oli noin hehtaarin ja joka työllisti noin 1000 naista. Jameseiksi kutsuttujen housujen kysyntä nuorison keskuudessa ylitti selkeästi niiden tarjonnan. Jameseiden myötä maahamme syntyi oma nuorisokulttuuri, joka herätti laajaa pahennusta.
 
Mattiset eivät olleet parhaiten maassamme menestyneitä laukkuryssiä, sillä Vuokkiniemen naapurista Venehjärveltä lähti maailmalle kauppamatkalla Lesoset, jonka suvun aikamiespoika Veikko oli aikanaan rikkain mies. Luultavasti myös hänen liikekumppaninsa Terentjeff, joka oli muistaakseni toiseksi rikkain, lienee laukkukauppiaiden jälkeläisiä, mutta suvun kotikylää en tiedä.
 
Muuten Säästöpankin keskeinen vaikuttaja henkilö Riikonen, joka tietääkseni aloitti ihan tyhjästä, mutta pystyi siitä huolimatta ajamaan oman pankkinsa ja samalla melkein koko maamme pankkijärjestelmän nurin, oli Rikorjeffien laukkukauppiassukua. Hänen vaarinsa tunnettiin laukkuryssien kuninkaana.
 
Riikosen kirjoittamaan sijoittajan oppaaseen olen itsekin tutustunut ja siinä mainittiin, että on järkevämpää sijoittaa isoihin kuin pieniin tauluihin. Toinen taitava karjalainen talousmies, eli Kioskin Matti Uukuniemeltä, jonka firmassa myytiin jäätelön, grillibalkkanin ja siiderin lisäksi myös tauluja, oli sen sijaan sitä mieltä, että pienet taulut myyvät suuria paremmin.
 
 
 
 

 

 

Karhun jätös
30.07.2015, 21:22
 

Karjalaisella hautausmaalla, josta ei saa edes risuja taittaa tai marjoja poimia, tulee muutenkin noudattaa ehdotonta siisteyttä. Matkanjohtaja korostikin, että mikäli jollakulla on virtsaamisen tarvetta, sitä tarvetta ei saa missään tapauksessa tyydyttää täällä, vaikka kalmismua vaikuttikin länsimaalaisen silmään tiheältä metsältä ja juuri sopivalta kyseisen tarpeen tyydyttämiseen.
 
Tosin paikallinen karhu ei näyttänyt olevan perillä hyvistä ihmistavoista, kuten yllä oleva kuva todistaa. Olisiko niin, että mesikämmen on oppinut hyödyntämään kalmismuata ruokahuollossaan. Perinteisen karjalaisen tavan mukaan haudoille tuodaan kaikenlaisia herkkuja ymmärtääkseni vainajan mahdollisen ylösnousemuksen varalta, mutta Tollonjoella ruokaherkkuja en nähnyt. Ylösnousemuksen varalle tuodut tupakat ja vodkalasit sen sijaan olivat säilyneet paikoillaan. Paikalla vieraillut karhu oli  siis täysraitis.
 
Kuvan kasan jättäjä ei liene vieraillut Suomessa. Meillä käyneen karhun jätöksistä tietääkseni löytyy muovihelistimiä, joita eräretkeilijöille kaupitellaan karhuntorjuntaa varten. Kaulaan ripustettava helistin kalkattaa ihmisen liikkuessa ja sen pitäisi varoittaa kontioita siitä, että luomakunnan valtias on lähestymässä ja että metsänkuninkaan on syytä väistyä.
 
 


Tollonjoen kalmismua
30.07.2015, 17:20
 

Pian modernin Kostamuksen kaupungin jälkeen kellot siirretään keskiaikaan ja satunnainen matkailija voi vierailla tien vieressä Tollonjoen hautausmaalla, jota karjalan kielellä kutsutaan kalmismuaksi. Sikäläiseen tapaan kalmisto on täysin luonnontilassa. Risuakaan sieltä ei saa taittaa eikä edes marjoja tai sieniä poimia.
 
Myöskään hautoja ei hoideta, vaan sekä hautamuistomerkit, kuten myös itse vainajat, siirtyvät pikkuhiljaa luonnon suureen kiertokulkuun. Ihan joen varressa kauniilta paikalta sijaitsevalta kalmismualta löytyy paljon pieniä hautakumpuja, joilta kaikki puiset muistomerkit ovat hävinneet, joten haudat  saattavat olla satoja vuosia vanhoja.
 
Ennen muinoin vainajalle rakennettiin eräänlainen pieni hirsimökki, mutta bolsevikkivalta kielsi tämän tavan. Perusteluna pidettiin sitä, että Suomesta saapuvat valkobandiitit saattaisivat käyttää hautamökkejä majoitustiloinaan vastavallankumouksellisessa vehkeilyssään. Ilmeisesti suomalaiset valkobandiitit olivat hyvin pienikokoista väkeä. Saattaa olla, että mökkien rakentamisen kieltäminen oli osa bolsevikkien uskonnon vastaista taistelua.
 
Luulen, etteivät vainajien hirsimajat liittyneet kristinuskoon, vaan selitys asiaan löytyy jo muinaiskarjalaisen luonnonuskonnon teologisesta näkemyksestä. Olen vahvasti sitä mieltä, että joku itsensä pöhköksi lukenut maisteri voisi vallan mainiosti tehdä väitöskirjan Tollonjoen kalmismuasta.


Reiska-turnaus ja virtsan haju
28.07.2015, 17:08
 
Vapaa ja valpas sekä monipuolinen lehdistö on suoranainen demokratian tukipilari. Olennainen osa tätä tukipilaria on myös Sisä-Savon lehti, ainakin mikäli yhtään on uskominen lehden uutisointia Vesannolla järjestetystä Reiska-turnauksesta ja miksi ei olisi uskominen. Reiska-turnauksessa potkupalloa pelataan Reinot tai Ainot jaloissa, eikä tapaturman vaara näin ollen ole yhtä ilmeinen, kuin esimerkiksi teräsnappuloilla pelattaessa.
 
Etusivullaan Sisä-Savon lehti uutisoi näyttävästi vallan suuren valokuvatodisteen kanssa siitä, että turnaus oli hymyä, iloa ja hauskanpitoa. Sen sijaan lehden yleisönosastossa nimimerkki Lapsissa on tulevaisuus toteaa mm. seuraavaa: "Osa kilpailijoista tulee paikalle vain ryyppäämään. Surullinen näkymä odotti lauantai-iltapäivänä kaupassa kävijää. Pelialueelta tuuli toi virtsan hajua lähitaloihin asti, ja kaljan juojia istuskeli rinteellä pelejä seuraten. Varsinaisen kisapaikan ulkopuolellakin hoiperteli joukoittain nuoria pelimiehiä ja -naisia, ja paikallisen ravintolan terassilta kuului sanoinkuvaamaton örinä."
 
En ollut itse paikalla todistamassa, mutta lehdestä luettuna vaikuttaa siltä, että tunnelma oli kuin Yhtyneiden paperitehtaiden mestaruusturnauksessa 50-luvulla. Jukka Virtanen kertoo muistelmissaan, miten kirjoittaja itsekin sattui sammumaan kovan pelipäivän iltana vuorineuvos Juuso Walldenin asunnon ikkunan alle. Patruuna koki tapauksen niin törkeänä, että saapui seuraavana aamuna vaatimaan selitystä tapahtuneelle.
 
Jämsänkoskelaiset Virtasen kaverit keksivät hätävalheen ja väittivät sammuneen olleen Kaipolan jätkiä. Niinpä vuorineuvos Wallden päätti saman tien sulkea koko Kaipolan joukkueen turnauksesta. Virtasen mukaan kaipolalaiset eivät ole tapauksen jälkeen ollenkaan ymmärtäneet Virtasen komiikkaa.
 
 


Höperyys
27.07.2015, 17:58
 
Tuo eilen mainittu Kekkosen ja Kosyginin näköispatsas liittynee vuonna 1979 pidettyyn Kostamuksen terästehtaan peruskiven muuraustilaisuuteen, jossa miehet tapasivat. Jälkipolvet ovat jälkeenpäin saaneet tietää, että tuossa juhlassa presidentti Kekkosen sairaus ilmeni ensimmäisen kerran julkisuudessa selvänä vanhuuden höperyytenä, joka on täysin ymmärrettävä ja luonnollinen asia, mutta ymmärrettävä ja luonnollinen asia ei ole se, että tiedotusvälineet vaikenivat asiasta. Olen myös kuullut, että Kekkosen vanhan miehen vaivat eivät juhlan aikana rajoittuneet vain yläpäähän, vaan muitakin vanhan miehen vaivoja ilmeni juhlapuheen aikana, mutta siitä asiasta ei vieläkään ole saatavilla tutkittua tietoa.
 
Jopa Kekkonen itse vaikenee Kostamuksen ongelmistaan päiväkirjassaan, mutta sen sijaan hän muistaa valittaa päiväkirjalleen nuoren ja lupaavan ulkoministeri Paavo Väyrysen käyttäytymisestä. Väyrynen oli alkanut tivaamaan suurlähettiläs Stepanovilta sitä, että kummalle puolelle tämä asettuu, jos sota syttyy Suomen ja Neuvostoliiton välille. Lievästi sanottuna presidentti ei pitänyt ulkoministerin käyttäytymistä loppuun asti harkittuna. Kekkosen päiväkirja ei kerro, oliko mahdollisesti alkoholilla osuutta asiassa, joka asia nousee vanhan raittiusmiehen mieleen ensimmäisenä selittävänä tekijänä.
 
Tuossa Kostamuksen juhlassa oli paikalla myös eräs heinolalainen perusinsinööri, joka kertoi, että turvajärjestelyt tapahtumapaikalla olivat tiukat. Itse KGB:n johtaja Juri Andropov tarkasti omakätisesti miinaharavalla juhlapaikan ja lisäksi hän itse omakätisesti jakoi taskussaan olleesta suuresta avainnipusta avaimia henkilöille, joiden hän arvioi niitä tarvitsevan tilaisuuden järjestämisessä.Andropovista tuli myöhemmin Neuvostoliiton presidentti ja pian sen jälkeen supervalta romahtikin. Ilmeisesti maassa ei osattu delegoida tehtäviä.


Kekkonen ja Kosygin sekä Kostamus
28.07.2015, 17:09
 

Ikävä kyllä en onnistunut Vienan retkelläni tarkistusmittaamaan Rautavaaran hirmuheittoa, mutta onneksi sentään näin tämän näköispatsaan. Tämä realistinen muistomerkki ylentää mieltäni suuresti. Se lienee taideteos, joka on täysin perussuomalaisten taidepoliittisen linjauksen mukainen eikä se ole mikään postmodernistinen veistos, josta ei ymmärrä mitä se esittää.
 
Kyllä minäkin taiteellisesti harvinaisen lahjaton ihminen, joka jäin vaahteranlehden piirtämisestä laiskanläksyyn, ymmärrän, että Kekkonen ja Kosygin se siinä neuvottelevat ystävällisessä ja varmasti myös luottamuksellisessa hengessä Kostamuksen kaivoksen ja kaupungin perustamisesta.Tosin täysin realistinen veistos ei ole, koska se antaa ymmärtää, että valtiomiehet istuisivat pyhähousuisillaan kannon päällä, jota ei varmaankaan tapahtunut, koska kumpikin oli järkimiehiä eivätkä he olisi pihkanneet pyhäpöksyjään. Ei ainakaan Kosygin, joka oli naimisissa ja  jonka eukko olisi säksättänyt asiasta. Kekkosen tilanne oli toinen, koska hän oli jo leskimies.
 
Venäläiset väittivät, että he perustivat Kostamuksen ennen kaikkea osoittaakseen ystävyyttä Suomelle, koska heillä olisi ollut kymmenen kannattavampaakin rautakaivoksen paikkaa. Niin saattoi ihan hyvin ollakin, mutta minusta Kostamus on ollut hyvä bisnes myös hyvälle itänaapurillemme.
 
Nimittäin Kostamuksen rautaesiintymä on 18 kilometriä pitkä, 1,5 kilometriä leveä ja 400 metriä syvä. Malmi on 30 prosenttista ja nykyvauhdilla malmia riittää 200 vuodeksi. Jos jokainen tuotettu rautakilo tuottaisi 10 centtiä voittoa, tuottaisi kaivos 10 miljardia euroa voittoa vuosittain pillilupi-5-askin kanteen suorittamani roknoosin mukaan. Sellainen on ihan hyvä bisnes roknoosini mukaan. Mielestäni 70-luku oli kansallemme hyvää aikaa, vaikka moni nykyinen kapitalistinen tiedemies muuta väittää.
 
 

 

 

Terijoen hallitus
25.07.2015, 20:32
 

Pyysin bussia pysähtymään Terijoella tämän historiallisesti merkittävän remontissa olevan rakennuksen kohdalla, jotta sain siitä kuvan. Heti kuvan ottamisen jälkeen talosta ryntäsi hyvin vihainen mustalaispoika, jonka kanssa emme löytäneet yhteistä kieltä. Ilmeisesti poikaa suututti se, että suomalaiset virnuilivat hänen remontissa olleelle kodilleen. Annoin pojalle kaikki kolikkoni ja toivoin, ettei hän usuttaisi pihalla seisonutta koiraansa kimppuuni.
 
Mutta emme me virnuilleet mustalaispojan kodille vaan Kuusisen Terijoen hallitukselle, joka toimi Talvisota-aikaan tuossa rakennuksessa ja joka ilmeisesti toimii vieläkin, koska se ei ole tietääkseni kaatunut, kuten kaikki muut maamme hallituksista ovat ennemmin tai myöhemmin tehneet. Terijoen hallitus oli kansamme keskuudessa aika epäsuosittu, eli sitä inhottiin melkein yhtä syvästi kuin Stubbin hallitusta; tosin epäilen, että Sipilän hallitus tulee neljän vuoden kuluttua olemaan vielä epäsuositumpi. Ajanmerkit ovat sellaiset.
 
Muuten olen sitä mieltä, että kuvan rakennuksen seinään  olisi saatava erittäin tukevasti kiinnipultattu muistolaatta, jotta sitä ei varastettaisi, Terijoen hallituksen muistoksi.


Torkkelin puut
23.07.2015, 16:26
 

Torkkelin puistoon liittyy kansamme kollektiivisessa muistissa paljon muistoja, tarinoita ja ainakin yksi laulu. Itseäni mietityttää kuitenkin eniten, että miksi nuo Torkkelin puiston puut on maalattu valkoisiksi. Joku on kertonut, että niin suojataan puita tuhoisalta kevätauringolta ja tuhohyönteisiltä, mutta Suomen puistopuutarhurit eivät taida moiseen asiaan uskoa.
 
Ainakaan Heinolassa, jonka Rantapuistossa kasvaa Suomen suurin puu, joka on tsaarin poppeli, ei puita maalailtu siihen aikaan, kun siellä asuin. Muuten luinpa juuri Hesarista, että tuosta maamme suurimmasta puusta on alettu tuottaa mikrolisäyksellä poikasia, joita myydään kovalla rahalla Heinolan torilla. Aion hankkia yhden kappaleen sellaisia poikasia ja viettää eläkepäiviäni sen varjossa.
 
Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia eli  Kauko Käyhkön esittää Torkkelin muistoja. Korostettakoon, että Käyhkö ei ollut Viipurin poikia, vaan oli syntyisin Pietarista. Pietari oli kaupunki, jossa sata vuotta sitten asui Helsingin jälkeen eniten suomalaisia.
 
https://www.youtube.com/watch?v=Ggk1qlHpQ9k


Vienan retki
22.07.2015, 10:22
 
Lähi päivinä saattaa viestintäyhteyksissä ilmetä ongelmia, koska olen Vienan retkellä. Matkan päätavoitteena on tutustua Karhumäen urheilukenttään ja yrittää suorittaa tarkistusmittaus Tapio Rautavaaran sille hirveälle heitolle, karmealle heitolle, sille todelliselle heittojen heitolle, joka kantoi peräti 80,97, eli runsaat kaksi metriä yli silloisen maailman ennätyksen.
 
Nykyiset keihäsmiehet, joille koivukeppi on vieras, pystyvät tiettävästi noin 70 metrin kaariin samaisella välineellä. Tuossa Rautavaan keihäskaaressa mietityttää se, että mitattiinko tulos perinteisellä vanhalla mittaustavalla, eli kentän suuntaisesti, vai oliko käytössä nykyinen menetelmä, jossa mittaus tapahtuu heittoradan keskiviivaa kohti, eli vinoon kaartaneesta heitosta heittäjää ei nykyään rangaista.
 
Rautavaaran keihään alastulo jälki voi vieläkin löytyä, koska valmentaja Mikko Kajaani junttasi paalun merkiksi. Vähän ennen kuolemaansa tehdyssä Tv-dokumentissa Rautavaara epäili, että paalu saattaa vieläkin olla paikallaan ja hänestä olisi ollut mukava päästä tarkastamaan asia. Teen sen hänen puolestaan. Tapsa heitti hirmuisen keihäskaarensa sota-aikaan harjoituksissa, mutta paikalla oli kuitenkin monjaita maatuskoita todistamassa, jotka sirkuttivat, että "ylen sie äijä viskoat".
 
Tapauksesta lisätietoa tästä linkistä Tapsan itsensä kertomana:
https://www.youtube.com/watch?v=fHxgJYtvvAM
 


Hanapakkaukset
21.07.2015, 18:19
 

Kuten olen jo aiemmin kertonut Venäjän tullin valtiojohtoinen taxfree-myymälä suljettiin seurueeltamme yllättäen henkilökunnan ruokatunnin vuoksi, mutta onneksi yksityisen sektorin liike palveli sinä aikana sitäkin paremmin. Tavaralajitelma oli laaja ja kulutushyödykkeet olivat hyvin esillä sekä hintamerkinnät selkeät. Hinnat olivat Anttilan mutta laatu Stockmanin. Itse liikkeenharjoittajasta sain selville sen, että hän oli majurinarvoinen eläkkeellä oleva sotilaslentäjä.
 
Ostin tästä liikkuvasta myymälästä pullollisen Karjalan balsamia, josta seurueemme sielunpaimenen mukaan saisi tehtyä tarvittaessa hyvän yskäntotin. Sielunpaimen itse tutki mietteliään näköisenä viinikanisteria, joka oli naamioitu Raamatuksi. Pyysin sielunpaimenta harkitsemaa vielä kerran sen ostamista, koska piispantarkastuksessa raamattuun sekoitettavissa oleva hanaviinipakkaus saattaisi aiheuttaa ongelmia. 
 
Muuten kuvassa ihan etualalla näkyy kaksi hanaviinipakkausta, jotka on naamioitu kulttuurihistoriallisesti merkittävän romaanin näköisiksi. Kylttyyrin tuntijat väittivät, että kyseessä Agnar Myknen maailmankuulu teos Laulu punaisesta rubiinista. Laulu punaisesta rubiinista on viimeinen kirja, joka on Suomessa tuomittu poltettavaksi roviolla. Oikeuden päätöstä perusteltiin kirjan epäsiveellisyydellä. Tuomio annettiin vuonna 1957 ja kaksi vuotta myöhemmin 5002 kpl kyseisiä kirjoja poltettiin.
 
Ainakin hyvän tarinan mukaan konepistoolein aseistautuneet poliisit valvoivat polttotapahtumaa. Teoksen kustantaja tuomittiin 50.000 markan sakkoihin tai 3 kuukauden vankeuteen. Kustantaja itse olisi valinnut mieluummin vankilan, mutta hänen juristinsa uhkasi maksaa sakon vaikka omasta pussistaan vaikka vankilan portilla.


Paskanmarjat
20.07.2015, 14:20
 

Sukuni sukunimenä on jossain historian vaiheessa ollut Koivistolainen ja niinpä voin väittää, että minulla on saari, se melkein oma saari on ja se sijaitsee lähellä Viipuria. Kuitenkin Koiviston öljysatama on tällä hetkellä yksi maailman tärkeimmistä satamista, joten luulen, että minun ei kannata ottaa esille Koiviston saaren omistussuhteita seuraavien valtiovierailujeni yhteydessä.
 
Koiviston kirkko on satunnaisille matkailijoille nykyään merkittävä tutustumiskohde, mutta itselleni suurimman elämyksen tarjosi kirkon vieressä kasvava vankka petäjä ja varsinkin petäjän koloon juurtunut lehtikasvi. Seurueemme hengenmies, joka on kasvitieteisiin perehtynyt henkilö, osasi kertoa, että petäjään kiintynyt pensas on terttuselja, jonka tuotokset kansa tuntee nimellä paskanmarjat. Terttuseljaa voi siis perustellusti nimittää paskanmarjapensaaksi.

 

 

Turon mannekiini
19.07.2015, 16:26
 

Ainakin hyvän tarinan mukaan muudan savolaisisä vei poikaansa muinoin oppikoulun pääsykokeeseen ja kertoi naapureilleen epäilynsä siitä, että lokki suattaa vielä kerran hänenkin poikansa päälle paskantaa. Isä tarkoitti sitä, että pojassa oli ainesta suurmieheksi ja että pojalla saattaa vielä joskus olla näköispatsas lokkien istumapaikkana jollain julkisella paikalla.
 
En tiedä ajatteliko koulutarkastaja Uljanov samin viedessään poikaansa Vladimiria oppikoulun pääsykokeeseen Simbirskissä, mutta niin vain lokki ulostaa pojan patsaan kaljulle Viipurissa. Venäjällä lienee tuhansia Vilenin patsaita ja kaikki ovat suurin piirteen samanlaisia, mutta vain Aunuksessa on Vilenillä karvahattu. Se on siis Leninin karvahattumalli.
 
Ainakin hyvän kuopiolaisen tarinan mukaan Lenin vakuuttaa tuossa Punaisenlähteen torin kulkijoille, että tämänkin puvun on Turo tehnyt. Nimittäin parhaimmillaan iloisella 70-luvulla  Kuopiossa  noin 2000 naista ompeli juuri tuollaisia tummia miesten pukuja Idänvientiin.Se oli hyvää ja turvallista aikaa suomalaisille.



Sotapoliisi
18.07.2015, 12:26
 
 

Venäläinen nouseva kansallistunto ja isänmaallisuus, joita ilmiöitä neuvostovastaiset tahot kutsuvat myös sotahysteriaksi, näkyy Viipurinkin katukuvassa. Viime kesänä kaupungissa juhlittiin fasismista vapautumisen 70-vuotisjuhlaa ja tapahtuman julisteet näkyvät vielä talojen seinillä. Kuvassa terhakka naissotapoliisi ohjaa konepistooli selässä liikennettä heti fasistien poisajamisen jälkeen. 
 
Tosin liikenne vaikuttaa suhteellisen rauhalliselta. Yksi fasisteilta vallattu kuorma-auton romu näkyy kuvassa ja taustalla tornin juurelle on unohtunut parkkiin fasistien panssarivaunu. Se saattaa hyvinkin olla suomalaisen sotateollisuuden erilaisista sotasaalistavaroista ja kierrätysosista valmistama hyökkäysvaunu Bt-42, jota ei voi moittia; ei ainakaan liiaksi.
 
Bt-42 oli nimenomaan hyökkäysvaunu, karkuun sillä ei päässyt. Niinpä niitä jäi myös  Puna-armeijan sotasaaliiksi. Yksi sellainen on nähtävillä Pietarin sotamuseon pihalla, jos sen vain löytää kaiken muun sotakaluston joukosta.
 


Sotamaalaus
17.07.2015, 15:38
 

Ovela ja isänmaallinen on veli venäläinen. Seurueemme tuskaili tullitarkastuksen hitautta, mutta paikalle pyyhältänyt isänmaallisuuttaan korostava venäläisautoilija selvisi tarkastuksesta juohevasti. Asiaa edesauttoi luultavasti auton kyljen maalaus, joka synnytti mielikuvan luotettavasta kansalaisesta. 
 
Maalaus on yksi tunnetuimmista maailmansodan kuvista. Siinä kaukasuslainen kersantti kiinnittää voitonmerkiksi punalippua Berliinin valtiopäivätalon katolle. Neuvostovastaisten lähteiden mukaan kersantin toinen rannekello on retusoitu pois kuvasta. Neuvostomyönteisten lähteiden mukaan kersantin ranteesta poistettiin kompassi väärinkäsitysten välttämiseksi.
 
Suomessakin saattaisi vastaavilla automaalauksilla olla kysyntää. Suomen sotahistorian tunnetuin kuva esittää Talvisodassa Raatteentielle syntynyttä ketjukolaria. Maanpuolustushengen nostattamiseen lisäksi sillä automaalauksella saattaisi olla myös liikenneturvallisuutta parantava vaikutus.


Järvisen uloke
16.07.2015, 17:48
 

Noin 46 metrin korkeudessa kiertää Viipurin linnan tornin noin 20 cm leveä uloke. Ainakin hyvän tarinan mukaan keihäänheittäjä Matti Järvinen kiersi armeija-aikanaan vedonlyönnin seurauksena mantteli päällä koko tornin, eli noin 20 metrin matkan, koskematta käsillään torniin. Korostettakoon tässä yhteydessä sitä, että Suomenlahdelta tulee tavallisesti navakasti.
 
Siihen aikaan olivat keihäät puuta ja miehet rautaa. Nykyheittäjiltä saattaisi tuo temppu uusimatta. No Seppo Räty ehkä saattaisi pystyä samaan, mutta tuskin selvin päin. 


Sellanen ol Viipuri
15.07.2015, 13:37
 

Näkymä linnan tornista todistaa, että Viipuri on ollut ihan oikea upea keskiaikainen kaupunki, toisin kuin Helsinki, joka oli pelkkä pahainen kalastaja kylä, kun tsaari Aleksanteri I jostain käsittämättömästä syystä valitsi kalastajakylä Helsingin Suomen pääkaupungiksi Viipurin sijasta Se oli paha virhe muuten viisaalta tsaarilta.
 
Yritin taas kerran tähystää tornista Lappeenrannan suuntaan, koska mielestäni Suomen pitäisi siellä näkyä. En nähnyt. Matkaa Suomeen on noin 40 kilometriä ja pillilupiaskin kanteen tekemieni laskelmien mukaan, jokin korkea rakennus pitäisi näkyä 48 metriä korkeaan torniin, mutta ei näkynyt. Ehkä kirkkaalla ilmalla voisi Lappeenrannasta jostain jostain korkealta paikalta näkyä linnan tornin huippu.
 
Muuten tornin laelle kipusi kanssani eräs 80-vuotias tervaskanto, joka toteutti näin ikiaikaisen haaveensa. Häntä ja hänen isäänsä oli vaivannut häpeä siitä, että isä joutui 71 vuotta sitten niin kiireellä poistuman kaupungista, että kalliit saksalaisilta ostetut 152 mm:n tykit, joilla pystyi ampumaan lähes 40 kilometriin, piti jättää Puna-armeijalle. Isä oli kuitenkin varmistamassa paikanpäällä sitä, että Suomen lippu kuitenkin ehdittiin ottaa tornin salosta mukaan. Ihan pian lipun laskun jälkeen salkoon kohosi jonkin viipurilaisen naisen punainen leninki.
 
Tervaskannon mukaan kalliita tykkejä ei olisi tarvinnut muuten jättää, mutta Viipurin ammusvarikon johtaja ei suostunut antamaan aseisiin kranaatteja, koska asiapaperit eivät olleet täysin kunnossa. Tervaskannon mukaan varikon johtaja oli Stalinin miehiä ja sen asian on joku historian tutkijakin todistanut. 

 

 

Könösen EE
14.07.2015, 15:20
 
Nythän minä hokasinkin, kun olin yön yli nukkunut, että yksi yleisurheilun Suomen ennätys on suonenjokelaisella ollut ennen Niilo Korhosen kymmenottelun ikäkausiennätystä. Nimittäin Salomon Könönen, joka Suomen virallisen Urheiluhistoriateoksen mukaan juoksi jäykällä tyylillä, kuten Könösille kuuluukin, koska sukunimi Könönen tarkoittaa nimenomaan jäykkäliikkeistä henkilöä, mutta oli sitkeä, juoksi syksyllä 1949 elämänsä ensimmäisellä maratonilla Euroopan ennätyksen ja sen vuoden maailman kärkituloksen 2.28,39. Ymmärtääkseni se oli samalla myös Suomen ennätys.
 
Salomon, joka oli vaatimaton mies eikä urheilusaavutuksilla kerskaillut, mainitsi kerran asiasta kysyessäni,, että "kyllä mie olisin sen Lontoon olympiamaratonin voittanut, jos vain olisin päässyt sen juoksemaan". Mainittakoon, että Lontoon maratonilla oli mukana toinen suonenjokelainen, eli Jussi Kurikkala, joka oli kisassa 13.. Kurikkala menestyi paremmin hiihtäjänä ja hän voitti 50 kilometrin hiihdon maailmanmestaruuden vuonna 1941, mutta niiltä kisoilta vietiin myöhemmin MM-kisojen arvo sattuneesta syystä. Jussi Kurikkala oli Iisveden poikia, mutta liittyy sikäli Kärkkäälään, että hänen poikansa on lainannut meiltä joskus venettä, kun on käynyt Petäisellä, joka on maailman paras haukikosteikko, kalassa.


Niilo "Elmo" Korhonen - lupaava ikäkausiurheilija
13.07.2015, 18:00
 
Vaikka kärkkääläisen ja suonenjokelaisen yleisurheiluhistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin sen ennenkin mainittu gorillan käsivarsi, niin harva on se kärkkääläinen tai edes suonenjokelainen yleisurheilija, joka on saavuttanut Suomen ennätyksen. Mutta nyt sekin ihme on nähty. Kärkkäälässä syntynyt, mutta Halolanmäellä asuva lupaava ikäkausiurheilija Niilo "Elmo" Korhonen on eilen veteraanien SM-kisoissa saavuttanut kymmenottelussa sarjassa M-80 uskomattomalta kuulostavan pistemäärän 6403, jolla entinen ennätys rikkoontui peräti 118 pisteellä.
 
Paljon onnea Niilolle ja menestystä tuleviin veteraanien yleisurheilun MM-kisoihin, joissa uskon hänen voittavan sekä kymmenottelun että maratonjuoksun, johon kukaan muu ei ole pystynyt; ei edes Elmo, Kainalniemen Hiki. Uskon vakaasti, että Niilo Korhonen voittaisi myös veteraanien talvikisoissa monia mestaruuksia sekä saavuttaisi muitakin hyviä sijoituksia, koska ainahan ei voi voittaa. Uskon, että Niilo voittaisi leikiten murtomaahiihdon kaikki matkat sarjassaan ja mikäli Miettis-Rane edes pikkuisen opastaisi häntä mäkihypyn saloihin ja Salpakarin Yrjö ampumahiihtoon, niin  mitaleita tulisi muovikassillinen.
 
Itse en muuten keksi Niilo Korhosen lisäksi ketään suonenjokelaista, joka olisi pitänyt hallussaan yleisurheilun Suomen ennätystä. On paljon mahdollista, että Niilon veljentytär Ulla saattoi heittää keihäässä ikäluokkansa SE:n ja Kainulaisen Esko ehkä pystyi samaan poikien puolella. Muistan Savon Sanomista otsikon 70-luvun alusta, että "Aila Koivistoinen hätyytteli naisten 3000 metrin Suomen ennätystä", mutta se taisi jäädä parin sekunnin päähän. Siihen aikaan sen matkan SE oli yli minuutin nykyistä huonompi.


Putin-paita
12.07.2015, 17:27
 

Nähtäväksi jää, millaiseksi kuvan paidan poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen merkitys muodostuu tulevina vuosikymmeninä. Jos Putin olisi älynnyt vetäytyä vallasta ensimmäisen hallintokautensa jälkeen, hän olisi jäänyt historiaan suurena venäläisenä hallitsijana, mutta uuden tulemisensa jälkeen en ole varma, miten äijän vielä käy.
 
Tulen käyttämään arvopaitaa säästeliäästi. Suomessa en uskalla sitä pitää, sillä vaikka hampaani ovat huonot, niin ovat ne kuitenkin omat, joten kyllä minä ne pitäisin. Seuraavalla retkelläni hyvään itäiseen naapuriimme aion ainakin tullitarkastuksen ajaksi sonnustautua tähän Putin-paitaan. Se saattaa helpottaa tullimuodollisuuksia.
 
Varmuuden vuoksi vedän jalkaani myös CCCP-alkkarini, jotka on somistettu sirpeillä ja vasaroilla. Sellaisista alkkareista voi olla hyötyä, jos tullimies vetää kumihanskat käsiinsä suorittaakseen pitkälle ruumiiseen käyvän tarkastuksen. Kuvan paita maksoi Viipurin kauppahallissa 10 euroa, mutta sain tingityksi kaupanpäällisiksi nipun äsken mainittuja CCCP-alkkareita sirpin ja vasaroin.
 
Joka tapauksessa Putin-paita tulee kiinnitettäväksi kotimme kunniapaikalle ihan Mannerheimin kuvan viereen vessan seinälle.


Suomalaisen jalkapalloilun katastrofaalinen häpeä
11.07.2015, 18:55
 
Kolme päivää olin poissa Suomesta enkä niin ollen ollut neuvoillani ja ohjeillani tukemassa maamme jalkapalloilua ja niinhän siinä sitten tietysti kävi, että maamme jalkapalloilu romahti sinä aikana totaalisesti. Eurokentillä kolme seurajoukkuettamme putosi jatkosta ja Seinäjoen Pallokerho hävisi jopa kahteen kertaan islantilaiselle vastustajalle, joka on erityisen katastrofaalisen häpeällistä. Nähtäväksi vielä jää, miten HJK:n käy tänä kesänä Eurokentillä. Viime kesänä sen pudotti jatkosta virolainen puulaakiporukka nimeltään muistaakseni Mömmö Kalju.
 
Ja mikä pahinta, niin Suomen maajoukkue on pudonnut Fifan listoilla sijalle 90, eli huonoimmaksi Pohjoismaaksi, kun Färsaaretkin meidät ohitti heittämällä. Ensi syksyn poikiemme maaottelussa Färsaaria vastaan  on erityisen kovat panokset, koska silloin ratkaistaan Pohjoismaiden ja ehkä koko Euroopan huonoimman jalkapallomaajoukkueen arvo ja asema. Aion matkustaa paikalle neuvomaan ja ohjaamaan katsomosta käsin huudoillani poikiamme, joilla ei ole tällä hetkellä edes päävalmentajaa, joten asiantuntemustani kaivataan.
 
Lohdullista on, että Suomi ei sentään ole läheskään maailman huonoin jalkapallossa. Joukkueemme alapuolella Fifan listoilla on ainakin monta öljynporauslauttaa ja lisäksi Cook-saaret, joka on maailman toisiksi huonoin, vaikka sen riveissä pelaa Paavo Voutilainen, jonka isä on suomalainen merimies. Jään odottamaan, koska Kups hankkii Voutilaisen riveihinsä. Kupsille on huutava pula savolaisnimisistä pelaajista. 


Tulitikkumummot
10.07.2015, 18:55
 
Ymmärrän Putinin suosion syyn. Nykyään Viipurikin vaikuttaa ainakin keskustan osalta ihan hyvältä paikalta yrittää elää. Kuri ja järjestys sekä yleinen siisteys ovat palanneet kaupunkiin. Tiettävästi venäläisten elintaso on kaksikertaistunut tsaari Putinin hallintokaudella.
 
Satunnaista matkustajaa saattavat vielä häiritä torin liepeillä tulitikkuja, ahomansikoita ja vispilöitä kaupustelevat mummot. He eivät oikeasti liene pk-yrittäjiä vaan kerjäläisiä. Tosin heillä on selvästi isänmaallista ylväyttä olemuksessaan; onhan Krim heidän.

 

 

 

Uukuniemen ns. Urheilijat
09.07.2015, 12:53
 
Kannaksen matkalla keskustelimme Uukuniemen Urheilijoiden puuhamiehen kanssa siitä, pitäisikö tänä juhlavuonna seuran nimi muuttaa muotoon Uukuniemen nuorisoseuran urheilijat. Nimittäin nuorisoseura täyttää viikonloppuna 120 vuotta ja samassa yhteydessä voisi myös urheiluseuran nimen muuttaa muotoon, joka lienee historiallisesti oikea.
 
Itse olen kesät talvet viimeiset viisi vuotta kulkenut Uukuniemen urheilijoiden veryttelypuvussa ja kun se nyt pitää vaihtaa uuteen tai ainakin viedä pesuun, voisin hankkia uuden puvun, jonka selkämyksessä ja miehustassa lukee Uukuniemen ns. Urheilijat. Se vastannee nykyistä elämäntilannettani.
 
Uukuniemen Urheilijoiden puuhamiehen kanssa keskustelimme myös siitä, että seuran tulisi järjestää joka kesäkuun yhdeksäs päivä Kannaksen halkijuoksu. Se voisi olla maratonin mittainen ja kulkea reitillä Viipuri - Lappeenranta tai jos tullimuodollisuudet hankaloittavat kilpailua, niin reitillä Viipuri - Tali- Ihantala.


Juri Repin
08.07.2015, 18:14
 
Kannaksen matkan innoittamana tutkin Internetistä Repinin suvun vaiheita. Maailman kuulun taidemaalari Ilja Repinin poika Juri oli myös taiteellisesti lahjakas, mutta hänen taiteellinen lahjakkuutensa ilmeni suoranaisena boheemiutena. Hänen boheemiutensa meni jopa niin pitkälle, että hän käytti maalauksessa tarvittavia kemikaaleja myös sisäisesti. Välillä hän asusteli jopa siltojen alla ja yritti elättää itsensä kaupittelemalla ohikulkijoille maalauksiaan. Sitä jostain lukemaani tietoa, jonka mukaan Juri Repin liikuskeli kesät talvet kengittä, en ole onnistunut kaikkitietävästä Internetistä varmistamaan. 
 
Netistä löytyy Mikko Porvalin Rautasormus-kirjasta lainattu luku, jossa kerrotaan, että tsaarin kamarineiti Anna Vyrubova olisi sponsoroinut Juri Repiniä tämän elämän ehtoopuolelle. Mies eli elämäntavat huomioiden hämmästyttävän vanhaksi, koska hän kuoli vuonna 1954 77 vuoden ikäisenä pudottuaan yömajan neljännen kerroksen ikkunasta. Yleensä ikkunasta ei pudota vahingossa.
 
Mikko Porvalin kirjassa kerrotaan, että Juri Repinin hautajaisiin saapui KGB:n univormussa majuri, joka hämmästyttävästi muistutti ulkonäöltään Suomesta 30-luvulla kadonnutta poikaa Dij Repiniä.  Se asia saattaa osaltaan selittää sen, miksi samaa sukua ollut Boris Repin vaihtoi Jatkosota-aikana puolta ja luisteli Suomeen vakoilijana. 


Metsäsupermarket
07.07.2015, 21:23
 
Äänekäs pettymyksen huokaus kävi matkaseurueessamme, koska juuri sillä hetkellä, kun ajoneuvomme kaarsi Venäjän tulliin, alkoi sikäläisen verovapaan myymälän ruokatunti ja liike suljettiin tunniksi. Ilmeni, että monen laskelmat ja tulevaisuuden suunnitelmat menivät totaalisesti uusiksi. Nimittäin maamme alkoholilainsäädäntö on vähintäin yhtä monimutkainen kuin kalastuslainsäädäntö, ja moni oli talven mittaan ruutupaperille ynnäillyt sitä, miten paljon mitäkin laatua saa tuoda. Laskelma on niin monimutkainen, ettei mikään tietokoneohjelma siitä suoriudu.
 
Onneksi ihan vähän matkan päässä Ihantalassa, jossa sijaitsee suomalaisten sotamuistomerkki, oli paikallisen alkoasukkaan metsäkauppa, eli pakettiauto, jonka avoimesta takakontista löytyi kaikki mitä ihminen elämässään tarvitsee, ja mikä parasta, niin Stockman laatua Anttilan hinnoilla. Niin ainakin retkemme sielunpaimen vakuutti ja kyllähän sen alan miestä on uskottava. 
 
Oikeastaan kyseinen liike ei ollut valikoimansa puolesta perinteinen metsäkauppa, vaan pikemminkin metsäsupermarket. Löysin sieltä mm. pullon Karjalan balsamia, joka sisältää noin kahtakymmentä luonnonyrttiä, ja jonka vakuutettiin parantavan pahankin flunssan, johon vaivaan virallinen lääketiede ole parannuskeinoa keksinyt. Ainakin seurueemme sielunpaimen vakuutti, että siitä saa erinomaisen kuuman totin taudin ensioireiden ilmaantuessa. Kysymykseeni siitä, että voiko kyseinen lääke viedä flunssan lisäksi näön, sain markkinahenkiseltä myyjältä jyrkän kielteisen vastauksen.
 
Muuten luulen, että kumpujen kätköissä mullassa maan isät katselivat mietteliäinä toisiaan, kun kuuntelivat sitä, miten ystävällisessä hengessä entisten vihollismaiden uusi sukupolvi kävi viinakauppa Sankaripaaden äärellä, johon oli kaiverrettu tulikirjaimin, että KUNNIA SANKAREILLE. 
 
 
 
 


Boris Repin
06.07.2015, 20:27
 
Repinossa yritin selvittää Boris Repinin mysteeriä. Olen joskus lukenut.jostain, että Boris Repin olisi ollut.taiteilija Ilja Repinin poika, mutta nyt epäilen, ettei hän ole poika, vaan ehkä korkeintaan muu lähisukulainen.
 
Boris Repin oli Suomen kansalainen ja Suomen armeijan sotamies, joka vaihtoi Jatkosodan aikana puolta ja palasi takaisin vakoilijana. Desantti hän ei ollut, koska ei palannut Suomeen laskuvarjolla, vaan tiettävästi luistimilla, joka ei ole ollut ihan tavallista vakoilijoiden maailmassa.
 
Vakooja Repin jäi Helsingissä kiinni, koska törmäsi raitiovaunussa entiseen aseveljeensä ja päätyi nopeasti Malmin hautausmaalle. Netistä löytyvän tiedon mukaan hän olisi hirttäytynyt sellissä solmioonsa, mutta toinen tieto väittää hänen joutuneen teloitusryhmän eteen.
 
Itse epäilen, että hän saattoi menehtyä jo jutun esitutkinta vaiheessa; sellainen ei ollut harvinaista Valpon kuulusteluihin joutuneiden keskuudessa. Tiettävästi kaikki kuulustellut miehet kertoivat kaiken tietämänsä ja monet vielä tätäkin enemmän.
 
Ainut maanpetoksesta ammuttu nainen Martta Koskinen ei ilmeisesti kertonut kaikkea, esimerkiksi ei Yrjö Leinon piilopaikkaa. Mutta Martalta revittiinkin tiettävästi vain varpaankynnet irti. Naisia pyrittiin kohtelemaan herrasmiesmäisesti.


Pysähtyneisyys
05.07.2015, 19:53
 
Venäjän tullissa vierähti pienen uukuniemeläisporukan passintarkastuksessa puolitoista tuntia. Ihan tuli Brezhnevin pysähtyneisyyden aika mieleen. Tosin Brezhnevin aikaan yrmeät paksuniskaiset miehet penkoivat matkatavaroita mahdollisia sukkahousuja etsien,  nyt sirkeät tyttöset naputtelivat tietokoneita.
 
Epäilen ettei kyseessä sittenkään ollut naapuri-imperiumin uukuniemeläisiin kohdistama vastapakoteisku, vaan pelkästään se, että tullin lomasijaisilla oli ongelmin latinalaisten aakkosten kanssa. Mutta täytyy tunnustaa, että jonossa seisoessani minulta pääsi monta veäläisvastaista lausuntoa, joita nyt kadun. Suomalaiset tullivirkailijat olivat ainakin sata kertaa nopeampia.
 
Edellinen oli ensimmäisen retkipäivän ikävä uutinen. Päivän hyvä uutinen on se, että viipurilaisessa Tornado-nimisessä kahvilassa oli erinomainen palvelu ja söin siellä elämäni parasta leipää. Ihan tulee mieleen tunnetun kuopiolaisen ajattelijan Lasse Lehtisen toteamus, jonka mukaan Venäjä on hirveä maa, jossa asuu ihania ihmisiä.

 

Raninen
04.07.2015, 14:53
 

Entisen rengin Kustaa Ranisen hautamuistomerkki ei ulkoisilta mittasuhteiltaan pärjää entisen puotirenki Hermanni Saastamoisen vastaavalle, mutta taiteellista vaikuttavuutta on enemmän.  Ilmeisesti Ranisen suvussa on oltu taiteellisesti lahjakkaita, vaikka talouskilpailussa ei Saastamoisille pärjättykään.
 
Tuo kuvan oikeassa reunassa näkyvä katkennut pilari on Kustaan pojan haudalla. Se kertoo sen, että pojan elämä katkesi ennenaikaisesti, hän hukkui Kallaveteen. Sen sijaan Kustaan pojanpoika näyttelijä ja teatterijohtaja Matti Ranin pääsi toteuttamaan kunnolla taiteellista lahjakkuuttaan.
 
Jostain merkillisestä syystä rikastumisen myötä Kustaa Ranisen piti muuttaa sukunimensä Raniniksi. Ranin kuullostaa hienommalta kuin Raninen. Samalla tavallahan eräät taloudessa menestyneet Könöset muuttivat nimensä Könölineiksi. Könölin kuullostaa tavallista Könöstä fiinimmältä.
 
Matti Raninin muistelmien mukaan oluttehtailija Raninin kaljapulloissa luki lyhyesti ja ytimekkäästi "Valmist Kust Ranin".  Suhtaudun tietoon kriittisesti. Monta kertaa hyvä tarina on ristiriidassa todellisuuden kanssa. 


Saastamoinen
03.07.2015, 16:42
 
  
Harva oli se kuopiolainen, joka ei eilen kesäsateessa ollut Ison hautausmaan kulttuurikävelyllä. Ikävä kyllä Kuopion Iso hautausmaa on kulttuuriperinteistään niin rikas, että ehdimme oppaan johdolla hiljentymään vain muutaman kummun äärellä. Eniten harmittaa se, ettemme ehtineet ollenkaan kuolleiden runoilijoiden haudoille. Niitähän Kuopiossa on viljalti, koska Niuvaniemen mielitautiparantola on sijainnut kaupungissa ja Niuvallehan moni runoilijoistamme sitten päätyi.
 
Isolla hautausmaalla pistää ensimmäisenä silmään hautausmaan selkeä luokkaluonne. Varsinkin renkeinä työuransa aloittaneet Hermanni Saastamoinen ja Kustaa Raninen ovat liikemiesuransa lopetettuaan saaneet huomattavat muistomerkit. Saastamoisen hautakivi lienee kaupungin suurin, vaikkakin muodoltaan hyvin yksinkertainen.
 
Hermanni Saastamoinen aloitti puotirenkinä, mutta menestyi liike-elämässä niin hyvin, että omisti parhaimmillaan maatakin 240000 hehtaaria eli keskikokoisen pitäjän verran. Hän lienee ollut yksi Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden rikkaimmista miehistä. Hermanni oli monipuolinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Miehellä oli ainakin hyvän tarinan mukaan ennen itsenäistymistä jopa urheiluseuraksi naamioitu oma armeija nimeltään Kuopion aktivistien salainen taistelujärjestö, jonka perinteitä jatkavat  nykyään Kuopion Reipas ja Kuopion palloseura.