Tulosluetteloiden lainvoimaistuminen 27.02.2019, 19:02 Pikkuisen mietteliäs tunnelma oli Kuopion torin jättiruudun äärellä, jossa pidimme peukkuja Iivolle. Alunperin hänen maailmanmestaruutensa piti olla selviö, mutta lopulta pronssikin tuntui ihmeeltä. Niin kova taso on tämän päivän kilvanhiihdossa, vaikka tasoa laski se, että osa kilpailijoista pidätettiin ennen starttia. Tasoa laski vielä sekin, että voittajaa vaivaa vakava astma ja hopeamitalisti eli pitkään epätietoisuuden vallassa, että voiko hän yleensä jatkaa kilpahiihtäjänä, kun valtaosa venäläishiihtäjistä suljettiin dopingepäilyjen vuoksi kilpaladuilta. Ei siis ole mennyt ihan putkeen maamme hiihdolla näissä kisoissa. Luulen, että Suomi sai tänään tavallaan kaksi mitalia elikkä kisojen ensimmäisen ja viimeisen.  Tosin lopulliset tulosluettelot muuttuvat vielä moneen kertaan seuraavan kymmenen vuoden aikana, kunnes ne saavat lopullisen lainvoiman. Uskon suomalaissijoitusten paranevan, mutta yhtä useampaan mitaliin miesten pikamatkalta en jaksa uskoa, vaikka olenkin optimistinen ihminen. Dopinglaboratoriot kehittyvät tulevaisuudessa ja uusia kummallisuuksia tulee vielä paljastumaan näistäkin kisoista, mutta en ole ihan varma onko se hyvä asia kilpaurheilun kannalta. Näkemykseni perustuu Erkki Vettenniemen kirjaan Suomalainen hiihtodoping. Sen luettuani ymmärrän, että dopinginvastainen taistelu on ollut ja tulee todennäköisesti olemaan pelleilyä ja verorahojen haaskausta. Testaajat eivät pysy vippaskonstien kehittelijöiden perässä. Lisäksi dopingvalvojat ovat olleet läpeensä korruptoituneita ja suoranainen mafiatyyppinen rikollisuuskin on rehottanut. Itse olin jo ehtinyt unohtaa esimerkiksi sen mielenkiintoisen tapauksen, että vuoden 1978 Lahden mömmönkisojen virtsanäytteet tuhopoltettiin, jossa asiassa on jo koomisiakin piirteitä. Nyt saattaa käydä niin, ettei näytteitä tarvitse polttaa, vaan ne syttyvät ihan itsestään näytteiden sisältämien kemiallisten aineiden sekoituttua kunnolla vuosien vieriessä.  Aku Kiuru puhui järkeä, kun hän totesi dopingtestauksesta, että "Kyl miusta on ihan höpönpaskaa koko touhu. Mitä se kenellekään kuuluu, syökööt mitä tykkäävät saatana, kun kovaa kulkoovat vaan. Kun ei saaha kumminkaan sitä loppumaan!" . Kommentit (0) Miksi ulkomaalaiset ovat niin hyviä? 26.02.2019, 21:58 Kyllä ei ole nyt mieleni hyvä naisten kympin jälkeen. Otin riskin sydänpussin tulehduksesta jännäämällä lenssussa kilpailua ja turhaan otin riskin. Eivät pärjää Suomen missit, vaikka onkin suuret toiveet menestymisen suhteen. Olen vahvasti sitä mieltä, että ulkomaalaiset ovat aika epärehellistä väkeä ja huijaavat hiihtokilpailuissa kiinni jäämättä, toisin kuin meikäläiset, jotka ovat niin rehellisiä, että jäävät kiinni huijatessaan. Aamunkin Hesarista sain omilla silmillä lukea, että itävaltalainen hiihtäjä, joka on minulle ihan tuntematon, tunnusti huijanneensa hiihtokisojen doping-testissä 14 kertaa ennen kuin kärähti. Eikä mies ollut edes pärjännyt kunnolla, vaikka huijasi käyttämällä Epoa, vaan oli lopputuloksissa suomalaisten kanssa sijoilla ynnä muut. Tässä yhteydessä on jälleen kerran syytä palauttaa mieleen, mitä Tiede-lehti kirjoitti jo vuonna 2003   Geenihuijareita vuonna 2008   Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina ennemmin tai myöhemmin. Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta vuodesta; ensimmäiset geenihuijarit tavoittelisivat mitaleita jo Pekingin olympialaisissa 2008.   – Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. – Jos entisen Itä-Saksan valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä toiminnassa, geenidoping olisi jo täyttä totta.   Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat tähän mennessä ottaneet käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on heille hyötyä. Kommentit (0) Pervitiniä on hyvä olla, kun on paha olla 25.02.2019, 17:52 Huolimatta syksyllä otetusta flunssarokotuksesta ja huolimatta siitä, että olen pyrkinyt välttämään hygieniaa, koska se altistaa erilaisille sairauksille, on nyt vakava vaiva kohdannut minua. Olen jo kolme päivää lojunut pehkuni pohjalla ja yskinyt uskoakseni keuhkon kappaleita. Ettei vain ole se Kalle Päätalon tuotannosta tutuksi tullut lentävä keuhkotauti. Mutta kyllä minä tykkään tästä kovasta länsimaisesta lääketieteestä. Kun otin juuri tilkan apteekista ostettua yskänmikstuuraa, niin heti alkoi laulattamaan ja kirjoituttamaan hillittömästi. Ihan tulee mieleen mestarihiihtäjä Aku Kiurun väite siitä, että kun antoi kovan paikan tullen kaukopartiomiehelle kaksi Pervitin-pilleriä, niin sai kuolleenkin vielä hiihtämään. Nykyäänhän Pervitiniä, joka lääketieteellisessä mielessä on meta-amfetamiinia, käyttävät henkensä kaupalla pakoon hiihtävien kaukopartiomiesten sijasta viihdemaailman tähdet jaksaakseen bilettää. Netistä muuten löytyy 1960 -luvulla Kouluradio-lehdessä ollut Pervitin-mainos, jossa kerrotaan, että Pervitiniä on hyvä olla, kun on paha olla. Tässä tapauksessa on sytä korostaa, että aito ja alkuperäinen Pervitin oli 60 -luvulla etupäässä vain Suomen hiihtomaajoukkueen käytössä ja apteekissa myyty saman niminen aine oli vailla huumaavia ominaisuuksia. Niinpä sitä pystyi mainostamaan myös koululaisille suunnatuissa lehdissä. Kommentit (0) Hyvän tuottaminen muulle ihmiskunnalle 24.02.2019, 18:02 Kansakuntien hyvinvointia mittaavan HDI-indeksin mukaan Suomi on maailman valtiosta 24. paras paikka yrittää elää. Siitä huolimatta kuulemme maamme tiedotusvälineistä vähän väliä, että maamme on tutkimusten mukaan maailman huippu mitä erilaisimmissa asioissa.. Viimeksi hehkutettiin sitä, että ainakin erään tutkimuksen mukaan maailman valtioista Suomi on eniten tuottanut hyvää muulle ihmiskunnalle. Viime päivien maamme urheilumenestys tukee tuota tutkimusta. Viimeksi pidetyissä yleisurheilun mm-kisoissa maamme lahjoitti kaikki mitalit muulle ihmiskunnalle ja vahvasti näyttää siltä, että samalla tavalla käy myös meneillään olevissa hiihtolajien mm-kisoissa. Pikkuisen olen pettynyt joukkueemme menestykseen. Luulin, että eiköhän äskeisessä mäkihypyn joukkuekisassa meidän mitalitili avaudu. Tutkin nimittäin eilisen mäkikilpailun tuloksia, jossa kisassa poikamme näyttivät ensi silmäyksen perusteella pärjänneen loistavasti, koska suomalainen oli sekä ensimmäinen että kolmas. Tarkemmin asiaan syventyessäni ymmärsin, että luin tulosluetteloa väärin päin ja meikäläiset olivatkin 50 kilpailijan joukossa viimeinen ja kolmanneksi viimeinen. Kommentit (0) Rehellinen poliitikko 23.02.2019, 17:46 Nyt kaduttaa, kun pari päivää sitten arvostelin halpamaisesti ministeri Anne Berneriä. Eilen nimittäin paljastui, että hän on niitä harvoja rehellisiä poliitikkoja, jotka eivät salaa aitoja mielipiteitään eikä pyri halpahintaisesti mielistelemään roskaväkeä, joka aina mölisten vaatii itselleen lisää leipää ja sirkushuveja. Eilen ministeri Berner avasi eduskunnassa sanaisen arkkunsa ja lausui syvällä vakaumuksen rintaäänellä: "En ole koskaan ollut sitä mieltä, että ihmiset voidaan asettaa markkinoiden edelle". Noinhan asia varmasti on, mutta ainakin prosentin laski Suomen Keskustan vaalikannatus tuon rehellisen tunnustuksen vuoksi. Lisäksi merkille pantavaa lausunnossa on se, että sen kuultuaan ilmeisen epärehelliset kansanedustajat päättivät yksimielisesti päästää röhönaurun ties mitä paikkaansa repien. Harmittaa, että ministeri Bernerin kaltainen lahjakkuus on nyt siirtymässä ruotsalaisten palvelukseen. Mutta täytyy vain yrittää totuttautua ajatukseen, että Suomen pitää jotenkin yrittää selviytyä ilman häntä ja Björn Wahlroosia, joka myös on siirtynyt länsinaapuriin. Ministeri Bernerin rehellisen mielipiteen voi kuunnella vaikkapa tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=zJWQDprozNw Kommentit (0) Työläismäkihyppy 22.02.2019, 18:51 Ministeri Matti Ahde oli eilen puhumassa Kuopion Lyseolla Urho Kekkosesta urheilumiehenä. Samalla hän kertoi myös itsestään urheilumiehenä ja varsinkin urheilujohtajana. Ahteella oli monia hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita maamme urheiluhistoriasta.     Esimerkiksi ollessaan TUL:n puheenjohtajana soitti hänelle Calgaryn olympialaisten mitalihurman jälkimainingeissa Matti Nykänen, joka oli saanut tarpeekseen hiihtoliiton herroista ja halusi vaihtaa TUL:n puolelle. Fiksuna miehenä Ahde toppuutteli Mattia. Hän ei pitänyt ajatusta ollenkaan hyvänä, koska työläismäkihyppy oli maassamme aivan lapsenkengissä. Kunnon valmentajia ei liitossa ollut, ja Nykäsen kaltainen lahjakkuus olisi jäänyt heitteille.     Sikäli Nykäsen soitto oli ymmärrettävä, että mies olisi palannut vain juurilleen, mikäli hän olisi vaihtanut liittoa. Nimittäin Nykänen kuului lapsuudessaan Jyväskylän Tovereihen. Kysyin Ahteelta, että mitä lajia Matti silloin harrasti. Jostain syystä oletin hänen olleen työläisnyrkkeilijän.     Ahde kuitenkin epäili, että ilmeisesti Nykänen oli jo siihen aikaan mäkimies. Muistelen, että Jyväskylän Tovereihin kuului aikanaan myös joku Suomen 80-luvun maajoukkuemieskin, jonka nimeä en nyt uskalla mainita, koska en ole varma asiasta. Kuitenkin ainakin jonkinlainen työläismäkihyppykulttuuri vallitsi Jyväskylän seudulla Matti Nykäsen lapsuudessa.     Kommentit (0) Berner 21.02.2019, 19:50 En politiikasta paljoa ymmärrä enkä sitä juuri seuraa, mutta sellainen mielikuva minulle on jäänyt viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomasta vyörystä, että ministeri Anne Bernerilla on jonkinlainen armolahja, jonka avulla hän saa minkä tahansa asian, johon hän puuttuu, muuttumaan sopaksi tai joksikin vieläkin pahemmaksi.     Voi olla, että köyhän asiaa korostanut Santeri Alkio pyörii nykyään hyrränä haudassaan seuratessaan nykyisten markkinaliberaalien maalaisliittolaisten touhuja. Voi myös olla, että syrjäseutujen Keskustan tupailloissa vaalien alla on puolueen kaadereilla täysi työ pitää napisevat köyhät ja pieneläjät tyytyväisinä.     Ja voipa olla niinkin, että kun ensi kesänä pidetään Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokouksen jälkeen maailman toiseksi suurinta puoluekokousta, jonka pitää Suomen viidenneksi suurin puolue, siitä on tulossa värikäs näytelmä. Hihittelen jo mielessäni, että tuon kesänäytelmän keskeisessä roolissa on yllättäen lupaava nouseva poliitikko Paavo Väyrynen, jota haikaillaan puolueen pelastajaksi. Kommentit (1) Monipuolinen urheilijalahjakkuus 20.02.2019, 18:58 Tilastopajan sivuilla todistetaan, että Uukuniemen Urheilijoiden kasvatti Tiia Kuikka, joka on tällä hetkellä maailman 18. paras 50 kilometrin maantiekävelijä, on ollut lapsena monipuolisesti lahjakas urheilijatyttö. On ihan ymmärrettävää, että lahjakas kävelijä saavutti jo pienenä pitkillä juoksumatkoilla hyviä ikäkausituloksia, mutta lisäksi hän on menestynyt myös kenttälajeissa.     Merkille pantavaa on, että Uukuniemen kansallisurheilussa moukarinheitossa hän on kunnostautunut nakkaamalla kolmen kilon välinettä 13-vuotiaana 33,02 m, joka lienee kilpakävelijöiden ME.  Kiekkoa Kuikka viuhautti 750 gramman välineellä 14-vuotiaana 28,41. 400 gramman keihäs lensi hänen kädestään 13-vuotiaana 29,65. Korkeuden ennätys on 11-vuotiaana leiskaistu 1,15.     Tiia Kuikka ei ole ainut heittolajeissa kunnostautunut kilpakävelijä, sillä jollain karjalaisten kesäpäivillä Valentin Kononen voitti kyykänheiton Suomen mestaruuden, vaikka kävelyllä ja kyykänheitolla ei ole paljoa tekemistä keskenään.     Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että seiväshypyssä ensimmäisen viiden metrin rajan ylittänyt Pentti Nikula, 80 v, on voittanut myös sokerijuurikkaanharvennuksen Suomen mestaruuden. Seiväshyppy ja sokerijuurikkaan harvennuskaan eivät tue lajeina toisiaan. Kommentit (0) Sitkeä uukuniemeläislähtöinen kilometrinnielijä 19.02.2019, 18:56 Kuten olen ehkä aiemminkin todennut, Uukuniemen urheiluhistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Uukuniemeläinen Juha Tiainen voitti moukarin olympiakultaa samoissa Los Angelesin kisoissa, joissa Arto Härkönen vei keihäänheiton puolella kullan. Arto Härkösen isähän on lähtöisin Uukuniemeltä, kuten kaikki tietävät. Uukuniemeltä on kotoisin myös muutaman mm-kullan voittanut ampumahiihtäjä Juhani Suutarinen.     Kuitenkin vasta Kuopion hallikisojen aikaan Tilastopajan sivuja tutkiessani sain selville, että viime kesän kävelyn mm-kisoissa 50 kilometrin maantiekävelyssä 18. sijoittunut Tiia Kuikka on Uukuniemen Urheilijoiden kasvatteja, tosin nykyään hän edustaa Lappeenrannan Urheilumiehiä.     Tiia Kuikan saavutuksen arvoa lisää se, että moukarinheiton, keihäänheiton tai ampumahiihdon harrastajat lasketaan maailmassa tuhansissa, mutta kävelyn harrastajia on yli 7000 miljoonaa.     Kuikan saavutuksen arvoa lisää sekin, että median haastattelussa hän kertoi joutuneensa antamaan sikäli tasoitusta kilpasiskoilleen, että hänen piti käydä kilpailun aikana kaksi kertaa käymälässä.     Ilmeisesti pitkän matkan urheilussa tuollainen käymälässä käyntiasia ei pilaa kilpailua samalla tavalla kuin vaikkapa pikamatkoilla. Dervangan olympialaisissahan Elmo, Kainalniemen Hiki,  voitti kultaa 100 metrillä, vaikka kaatui; luulen, ettei hän olisi voittanut, mikäli olisi joutunut pistäytymään pikkulassa.     En muuten malta tässä yhteydessä olla kertomatta, että kun Veikko Hakulinen vuonna 1954 jäi Falunin mm-hiihdoissa 50 kilometrillä niukasti hopealla, hän maalissa perusteli tappiotaan sillä, että ”mie kaavuin kahesti ja Kusin kerran.” Selityksenä mainittakoon, että kisan voitti Neuvostoliiton Vladimir Kusin.     Korostettakoon sitä, että Haku-Veikko ei ollut uukuniemeläisiä, vaan naapuripitäjä Kurkijoen poikia. Tosin Hakulisen vanhemmat olivat kotoisin Pieksämäeltä ja vaikka en ole asiaa tarkastanut, niin uskoakseni ihan Suonenjoen rajalta.     Tiia Kuikan haastattelun voi lukea tästä linkistä: https://www.yleisurheilu.fi/uutinen/kuikka-teki-kotimaista-kavelyhistoriaa-ojala-takaisin-sorvin-aareen Kommentit (0) Kuulantyöntö, isojen tyttöjen näyttävä urheilumuoto 18.02.2019, 18:52 Kuulantyöntö on yksi suosikkilajeistani. Siinä näkee jättiläisiä, kääpiöitä, voimamiehiä ja karvaisia naisia aivan kuin vanhaan hyvään aikaan sirkuksessa. Kuopio-hallissa nähtiin varsinkin savolaissilmin mielenkiintoinen naisten kuulantyöntökilpailu.     Nimittäin vastakkain olivat kaksi aivan valtavan kokoista hämäläistyttöä, jotka käsittääkseni olivat isojen maalaistalojen tyttäriä sekä kaksi pienen puoleista, kuivankälppeää ja keijukaismaista savolaisneitosta, jotka enemmänkin muistuttivat ulkoiselta olemukseltaan pienviljelijä-metsureiden tyttäriä. Tapahtumia kaukaa seuratessaan vaikutti aivan siltä, kuin Hämeen tytöt olisivat olleet saaria ja Savon tytöt veneitä saarien kupeissa.     Mutta kuten jo Jorma Kinnunen totesi, niin sillä ei ole juuri väliä, miltä korkeudelta keihäs lähtee, vaan sillä on väliä, millä tavalla se lähtee. Jättiläiskokoinen Hämeen tyttö voitti, mutta vain kuudella sentillä isomman Savon tytöistä. Pienempi Savon neitonen sijoittui kolmanneksi ennen toista Hämeen naisjättiläistä.     Kotona tutkin tilastotietoja ja huomasin ihmiskuvani vääristyneen. Toinen vähää vaille kääpiöltä vaikuttaneista savolaistytöistä oli 174 senttiä pitkä ja painoi 74 kiloa. Pienempi Savon keijukaisista oli vain 169 senttinen ja 80-kiloinen. Hämeen tytöistä en löytänyt uskottavaa tilastotietoa. Kommentit (0) Mökämusiikkia ja yleisurheilua 17.02.2019, 18:01 Helsingin Sanomien edesmennyt musiikkikriitikko julkaisi vähän ennen itsemurhaansa muistelmateoksensa ja kertoi sen lopussa kymmenen syytä tulevalle itsemurhalleen. Päällimmäisin syy oli se, ettei hän, innokas pesäpallomies, voinut enää seurata paikanpäällä otteluja ilman, että joutui pakkokuuntelemaan mökämusiikkia. Juuri päättyneissä yleisurheilun hallimestaruuskisoissa törmäsin itsekin samaan vitsaukseen. Edes kenttäkuulutuksesta ei tahtonut saada selvää, koska hallissa pauhasi hyvin äänekkäästi nykyajan nuorison suosima kovaääninen ns. rock'n roll-musiikki. Täpötäysi katsomoyleisö koostui etupäässä itseni kaltaisesta varttuneesta väestä ja luulen, että moni muukin lisäkseni pahoitti mielensä. Sen voisin hyväksyä, että vaikkapa, jos kentällä ei tapahdu muuta kuin 10.000 metrin juoksu, niin silloin joku sinfoniaorkesteri voisi virittää instrumenttinsa ja astella kentälle soittamaan jotain tunnelmaan sopivaa hidasta ja rauhoittavaa mieluiten klassillista musiikkia. Ja senkin ymmärrän, että ennen painiottelujen taustalla soitettiin haitaria, jolla yritettiin estää mahdollisten monien mielestä vastenmielisten ruumiin äänien kuuluminen ulkopuolisten korviin. Kommentit (0) Suvun ennätys 18.02.2019, 09:03 Taas paljastui, että olen kirjoittanut aiemmin ropakantaa. Olen nimittäin väittänyt, että Suomen kansa on luonnostaan hidasta, mutta kankeaa. Niin ei ehkä olekaan. Seurasin päivällä yleisurheilun Sm-hallikisoja ja yllättävän nopeita yksilöitä näyttää kansastamme löytyvän. Siltä ainakin näytti tänään, kun ulkomaalaiset tunnelmaa pilaavat vertailukohteet puuttuivat. Esimerkiksi miesten 5000 metrin kävelyssä Jarkko Kinnunen kiisi rataa kerrassaan uskomatonta faarttia. Pitkän matkan kävelyssä näyttävät kansamme nopeusominaisuudet riittävän täysin ulkomaalisille pikakiitureille. Ja erityisen paljon ihastelin suomalaisten naisten häkellyttävää nopeutta. Olen luullut, että kuulun perintötekijöiden puolesta hitaisiin ihmisiin, sillä olenhan äitini puolelta Könösten sukua, joka sukunimi tarkoittaa jäykkäliikkeistä henkilöä eli könöttäjää. Mutta Koivistoisten puolelta löytynee jossakin määrin nopeita lihassoluja. Siihen ainakin viittaisi se, että naisten 60 metrin loppukilpailussa Iisalmen Visan vasta 17-vuotias Kiia Koivistoinen johti kilpailua selvästi viiden metrin kohdalla. Tosin loppumatkasta kokeneemman kilpasiskot vyöryivät ohi ja lopputulosten mukaan Kiia on vasta maamme kuudenneksi nopein nainen. Jo alkuerässä Kiia teki käsittääkseni Koivistoisten suvun ennätyksen pyyhältämällä matkan aikaan 7,67. Hallussani ollut edellinen suvun 17-vuotiaiden ennätys oli 7,8. Kyseessä oli vielä käsiajanotolla otettu aika, joka yleisen näkemyksen mukaan antaa pari kymmenystä sähköajanottoa paremman ajan.  Kommentit (3) Juoksuvoimainen Pohjois-Korea 15.02.2019, 19:12 Eilen kerrottu Uruguayn voitto Brasiliasta sen kotikentällä ei ole MM-kisojen suurin yllätys. Suurin yllätys on, kun vuonna 1966 Englannin MM-turnauksessa Pohjois-Korea selviytyi alkulohkostaan jatkoon voittamalla ratkaisuottelussa jalkapalloilumaailman huippuihin lukeutuvan Italian 1-0.     Ottelussa kävi selväksi, etteivät korealaiset olleet mitään pallotaitureita, mutta heidän juoksukuntonsa oli valtava. Pelin jälkeen epäiltiin, että joukkue vaihtoi puoliajalla koko joukkueensa. Sitä pidettiin mahdollisena, koska kaikki korealaiset näyttivät länsimaalaisen silmään saman näköisiltä. Juoksuvoiman salaisuus saattoi myös olla pippuri, jota joukkue söi kilon päivässä.     Italialaiset lähtivät kotimatkalle, mutta kaukaa viisaasti heidän koneensa ei laskeutunut Italiassa millekään suurkaupungin kentälle, koska joukkue pelkäsi henkensä puolesta. Se laskeutui  Geovaan, jossa kotiinpaluusta innostunut yleisö oli heitä vastassa varustautuneena monella laatikollisella mätiä tomaatteja.     Englannin kisojen aikaan vaihtomiesten käyttö oli vielä kokonaan kiellettyjä. Vaihtomiehet sallittiin vasta vuoden 1970  MM-kisoista lähtien. Siihen asti kävi välillä jopa niin, että jalkansa murtaneet miehet pelasivat sitkeästä ottelun loppuun asti.     Pohjois-Korean tie Englannin kisoissa päättyi puolivälierässä, jolloin joukkue hävisi legendaarisen Mustan Helmen  Espositon johtamalle Portugalille 5-3. Tosin silloinkin korealaiset olivat lähellä yllätystä ja johtivat 25 minuutin jälkeen ottelua 3-0. Kommentit (0) Etelän tempperamenttiset kansat 14.02.2019, 19:03 Jalkapallon MM-turnausten historiaa tutkiessani ymmärrän, miksi maamme jalkapalloilun taso on sitä, mitä se on. Suomalaiset eivät menesty lajissa, koska kansamme ei ole riittävän kuumaveristä kansaa. Etelä-Amerikan kansojen luonteenlaatu on toinen.     Vuonna 1950 MM-loppuottelu käytiin Brasiliassa Rio De Janeiron Maracana-stadionilla, jonne mahtui silloin virallisesti 175.000 katsojaa, mutta lipuitta paikalle vyöryi niin monta silmäparia, että 200.000 katsojan haamuraja rikkoontui.     Vastakkain loppuottelussa olivat maailman paras jalkapalloilumaa Brasilia, ja sen vastustajan oli väestömäärään suhteutettuna maailman paras jalkapalloilumaa Uruguay. Brassit olivat selviä ennakkosuosikkeja, mutta niinhän siinä lopulta kävi, että pienen, mutta sisukkaan Uruguayn pojat voittivat ottelun 2-1.     Siitä kotikatsomo ei oikein tykännyt. Uruguayn joukkue pelkäsi henkensä edestä ja erityisen paljon pelkäsi valmentaja Flavio Costa. Henkikultansa säilyttämiseksi hän sulkeutui pelin jälkeen joukkueen pukukoppiin lukkojen taakse kahdeksi vuorokaudeksi ja uskalsi poistua sieltä vasta sitten, kun hänelle toimitettiin naisten vaatteet ja hän poistui stadionilta kauniimman sukupuolen edustajaksi naamioituneena.     Meillä Suomessa luonnostaan jäykkien ja kankeiden, mutta hitaiden ihmisten maassa jalkapalloilukulttuuri ei ole lähelläkään eteläamerikkalaista tasoa. Kommentit (0) Carrincha - Brasilian suuri jalkapalloilijasankari	13.02.2019, 19:08
Luciano Wernicken kirjassa Jalkapallon MM-kisojen merkillisestä historiasta kerrotaan, että Brasiliassa pidetään jopa legendaarista Peleä suurempana jalkapallosankarina Carrinchaa, joka oli johtamassa maansa maailmanmestaruuteen vuosina 1958 ja 1962. Vuoden 1962 MM-kisoissa hän voitti maalikuninkuuden.     Carrincha tunnettiin pelikentällä loistavana ja yllättävänä harhauttelijana, johonka hänellä oli hyvät fyysiset edellytykset. Miehen toinen jalka oli nimittäin kuusi senttiä toista pitempi ja lisäksi hänen selkärankansa oli hyvin kiero, joten hänen liikkeitään oli terveruumiisen vastustajan vaikea ennakoida.     Omat puutteensakin miehellä oli. Häntä nimittäin pidettiin vajaamielisenä ja lisäksi mies oli mieltynyt juopotteluun jo urheilu-uransa aikana. Ennen Tukholman vuoden 1958 MM-kisoja vallan psykologi testasi brassien joukkueen ja tutkimusten jälkeen Carrincha aiottiin pudottaa pois joukkueesta, koska ilmeni, ettei hänen korviensa välissä liikkunut juuri muuta kuin viinanhimoisia ajatuksia.     Yleisen mielipiteen vaatimuksesta mies kuitenkin pääsi kisoihin ja oli siellä maailmanmestarijoukkueen kantavia voimia, vaikka hän ei todellakaan ollut mikään älykkö. Sitä osoittaa sekin, että Tukholmassa mies ihastui sen ajan uutta huipputekniikkaa edustavaan transistoriradioon, jonka hän osti.     Joukkueen hieroja kuitenkin pilasi transistoriradion omistajan ilon, koska kertoi, että ostos oli Brasiliassa ihan hyödytön, koska siitä tuli vain ruotsinkielistä puhetta. Carrincha testasi radionsa ja totesi, että hierojan näkemys osui oikeaan. Niinpä hän pettyneenä myi laitteensa halvalla häntä neuvoneelle hierojalle.     Carrincha kuoli vain 49-vuotiaana maksakirroosiin, mutta sitä ennen hän oli ehtinyt lahjoittaa vaimoilleen ja tyttöystävilleen ainakin 14 lasta. Maaleja hän lahjoitti maajoukkueelleen 12 eli vain kaksi vähemmän.       Kommentit (0)
Antisemitisti	12.02.2019, 19:01
Andre’ Swanströmin kertoi Kuopio klubilla, että lähes puolet suomalaisista SS-miehistä voitiin luokitella fasisteiksi. Fasistin määritelmän täytti esimerkiksi IKL:n kannattaminen. IKL:n pitäminen fasistisena herätti syvää suuttumusta ainakin yhdessä kuulijassa, joka ei suostunut pitämään sukulaisiaan fasisteina.     Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, että ennen sotaa IKL oli Kuopion suurin puolue. Kaupunki oli siis hyvin fasistinen. Sodan jälkeen sen paikan suurimpana peri SKDL. Nykyään suurin on Keskusta, joten mieleen tulee, että Hegelin teesi-antiteesi-synteesi-teoriassa on perää.     SS-miesten poliittisessa luokittelussa on tietysti tulkinnanvaraisuuksia. Kapteenin arvoon SS:n riveissä kohonnut Jouko Itälä ilmoitti poliittiseksi kannakseen antisemitisti, joka tarkoittanee sitä, että hän oli juutalaisvastainen.  Juutalaisvastainen asenne ei kuitenkaan välttämättä tee ihmisestä fasistia. Myös Neuvostoliitossa oltiin ainakin ajoittain hyvin juutalaisvastaisia, vaikka nykysäännöillä Leninillä olisi oikeus saada Israelin kanslaisuus, koska hänen äitinsä oli Mooseksen uskoinen.     Kapteeni Jouko Itälä ei palannut Suomeen muiden SS-vapaaehtoisten mukana, vaan jäi Saksan palvelukseen sodan loppuun asti. Hän oli jopa värväämässä Lapin sodan aikaan suomalaisia Saksan armeijaan. Itälä jäi keväällä 1945 norjalaisten vangiksi, koska hän ei osannut näytellä riittävän vakuuttavasti kalastaja Johanssonia, joka hän väitti olevansa. Norjalaiset määräsivät vanki Itälän siivoamaan Norjan maanpetturina kuolemaan tuomitun natsijohtaja Quislingin selliä.     Itälä luovutettiin Norjasta nopeasti Suomeen ja hän sai meillä 14 kuukauden kuritushuonetuomion maanpetoksesta. Suomen tuomioistuinlaitos oli siihen aikaan hyvin lempeä maanpetostuomioissaan. Tuomionsa kärsittyään hän menestyi hyvin einkeinoelämän johtotehtävissä ja saavutti talousneuvoksen arvonimen vuonna 1977.     Mainittakoon, että Jouko Itälän veli Jaakko Itälä toimi 1970 -luvulla pitkään Liberaalisen kansanpuolueen puheenjohtajana. Opetusministerinäkin hän oli ja häntä pidetään yleisesti tasa-arvoisuutta korostavan ei-fasistisen peruskoululaitoksen isänä. Kokoomuksen entinen vapaamielinen puheenjohtaja Ville Itälä on Jouko Itälän veljenpoika. Kommentit (1)
Juutalainen SS-upseeri	11.02.2019, 18:55
Arkistojen salat aukeilevat pikku hiljaa. Mikään yllätys ei ollut se, että juuri valmistunut virallinen tutkimus pitää todennäköisenä, että suomalaiset SS-miehet syyllistyivät sotarikoksiin, mm. juutalaisten murhaamiseen. Yllätys olisi ollut, jos virallinen tutkimus olisi osoittanut, että nuo Hitlerille uskollisuuden valan vannoneet vapaaehtoiset olisivat olleet maailman ainut SS-osasto, joka ei syyllistynyt sotarikoksiin. Sen sijaan yllätys on se, että Jukka Kemppinen kertoi äskettäin blogillaan, että Suomen armeijassa Kiestingin suunnalla palveli suomalainen juutalaislääkäri, joka sai saksalaisilta korkea-arvoisen kunniamerkin Rautaristin ansioistaan saksalaisten haavoittuneiden hoitamisessa. Kunniamerkin saaja ei mitenkään yrittänyt peitellä juutalaisuuttaan. Ilmeisesti tämä lääkäri otti todesta vannomansa Hippokrateen valan. Ja ihan maailman mitassa suuri yllätys on asia, jonka kuulin pari viikkoa sitten Kuopio Klubilla, jossa dosentti Adre Swanström luennoi kirjastaan suomalaisista SS-miehistä tekemästään kirjasta Hakaristin ritarit. Hän kertoi, että suomalaisten vapaaehtoisten joukosta kohosi SS-upseeriksi juutalaistaustainen mies. Hänen isänsä oli Puolan juutalainen, joka Suomeen muutettuaan vaihtoi sukunimensä supisuomalaiseksi, Juutalaisen sukunimen vaihtaminen saattoi olla 1930-luvulla ihan viisas teko. Olen joskus elämässäni törmännyt ihmiseen, jonka juutalaiset vanhemmat asuivat ennen sotia Karttulan Syvänniemellä ja vaihtoivat Savon selkosillakin varmuuden vuoksi paljastavan juutalaisen nimensä savolaiseksi.      Kommentit (0)
Pakkohuivi	10.02.2019, 20:00
Teemalta tuli juuri ohjelma arabikulttuurista ja se nosti Egyptin entisen johtajan Nasserin arvoa silmissäni. Noin 50 vuoden takaa näytettiin, kuinka presidentti Nasser puhui ilmeisesti sikäläisen kansanedustuslaitoksen kokouksessa ja kertoi todella huvittuneena vallan selkäkeikkanauruja päästellen, kuinka eräs hänen islamilainen ystävänsä, jonka sukupuoli jäi mainitsematta, oli esittänyt, että naisten pitäisi pitää huivia. 50 vuoden takainen Egyptin kansanedustuslaitos kuulosti päästävän röhönaurun tämän älyttömän ajatuksen kuultuaan ja joku välihuutaja ehdotti, että Nasserin ystävä, jonka sukupuolesta ei siis ollut varmuutta, itse voisi alkamaan käyttää huivia. Sekin esitys synnytti naurua ja joukkoriemua. Nyt 2000-luvulla pakkohuiviajatus ei enää naurata ketään. Pikemminkin nyt kauhistellaan eräiden muslimivaltioiden naisten huntupakkoa. Huntukaan ei näytä enää riittävän turvaamaan naisten siveyttä, vaan jossain päin islamilaista maailmaa on siirrytty siihen, että naiset joutuvat käyttämään jonkinlaista Lainapeitteen pressua, jossa on hyttysverkolla verhoillut silmänreiät. Kummalliseksi on maailma mennyt. Kaiholla muistelee iloista 1970-lukua, jolloin sain varttua aikuiseksi.. Nasser edusti arabisosialismia ja vaikka sosialismilla ei läntisessä maailmassa mene hyvin, niin Länsimaat tekisivät viisaasti, jos ne alkaisivat tukea arabisosialistisia puolueita Lähi-Idässä. Se ei ole mahdoton ajatus, koska aseistaahan amerikkalaiset nytkin Syyriassa Kurdien Työväen puolueen taistelijoita, jotka näyttävät  pystyvän ainoina sikäläisistä armeijoista panemaan Isisille hanttiin.  Kommentit (0)
Teräksinen takavyö	09.02.2019, 20:05
Lukaisin tuossa Heikki Salon elämänkerran ja siitä ilmenee, että vaikka mies tunnetaan paremminkin lauluntekijänä, hän on kirjoittanut paljon muutakin; esimerkiksi painiaiheisen näytelmän nimeltään Ilmari Jauhiaasen teräksinen takavyö. Näytelmä perustuu löyhästi painin olympiavoittaja Lauri Koskelan traagiseen elämään. Ainakin jossakin versiossa pääosaa esitti Aku Hirviniemi, jota on yhtä vaikea yhdistää painiurheiluun kuin rockari Heikki Saloa. Pohjolan adonikseksi kutsutun Lauri Koskelan ristiriitaisessa elämässä onkin hyvä aihe näytelmään. Hän on ainut suomalainen olympiavoittaja, jonka Lapuan liike muilutti. Sen jälkeen kun hänet oli kaapattu kotoaan ja viety Kuolemankorpi-nimiseen paikkaan, suostui hän siirtymään Työväen Urheiluliiton Lapuan Ponnistuksesta  Lapuan Virkiään ja liittymään Suojeluskuntaan. Se oli sikäli perusteltu valinta, että sen jälkeen hän pystyi osallistumaan Berliinin olympialaisiin ja sai siellä sitten kultamitalin itsensä Adolf Hitlerin kädestä. Ihan Jatkosodan lopulla, kun varsinaiset taistelut olivat jo päättyneet, Koskela oli lukemassa vartiopaikallaan vaimoltaan saamaansa kirjettä. Tuulenpuuska kuitenkin viskasi kirjeen juoksuhaudan reunan yli ja kun Koskela kurkottui sitä ottamaan, ehti tarkka-ampuja hänet surmaamaan. Lapuan kunnantalon edessä kasvaa tammi, jonka olympiavoittaja sai Berliinistä ja siihen on kiinnitetty Lauri Koskelan muistolaatta. Täytyypä joskus käydä hiljentymässä paikalla. Kommentit (0)

Mestaripainija Heikki Salo	08.02.2019, 17:54
Kaikki, jotka urheilusta yleensä jotain muistavat, muistavat eteläpohjalaiset painijaveljekset Jukka ja Pekka Rauhalan. Veljekset menestyivät varsinkin vapaapainin puolella ja ovat viimeiset suomalaiset miespuoliset lajin harrastajat, jotka ovat saavuttaneet kansainvälisiä arvokisamitaleja. Pekka voitti neljä kertaa Em-hopeaa ja Jukka voitti pronssia Los Angelesin olympialaisista.      Veljekset olivat koko uransa ajan Suomessa lähes lyömättömiä. Pekka Rauhala on hävinnyt vain kahdelle suomalaiselle. Vanhempi velipoika Jukka voitti hänet kerran Sm-kisoissa, joka ymmärrettävä isoveljen oikeus onkin. Mutta toinen tappio on yllättävä.     Nimittäin piirinmestaruuspainien loppuottelussa joskus 60-luvun lopulla hän kärsi tappion Lapuan Virkiän Heikki Salolle poikien alla 30 kilogrammaa loppuottelussa. Heikki Salo lopetti painiuransa nuorena, koska hän ryhtyi harrastamaan nykyajan nuorison suosimaa kovaäänistä ns. rock’n roll-musiikkia.     Ilmeisesti Pekka Rauhalan tappion ainakin osittain selittää se, että Heikki Salo oli häntä kolmisen vuotta vanhempi, vaikka olikin suunnilleen saman kokoinen. Elämänkertakirjassaan Salo tunnustaa, että ainakin kerran hän läpäisi ylipainoisena sarjansa punnitukset, koska valmentaja, joka muuten oli näyttelijä Esko Nikkarin veli Eero, nosti häntä punnitustilaisuudessa pikkuisen salaa sormellaan pakarasta.     Kommentit (0)
Nero ja Nenos-Eija	07.02.2019, 19:13
Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä kerrottiin, miten erilaisten musiikillisten asioiden yleisnerona tunnettu Leif Segerstam valmisti herkullista haukattavaa nimeltään tarte flambée. Ja hyvin valmistikin, koska hän on tämänkin alan lahjakkuus. Mutta lahjakas hän on muutenkin, koska oppi lukemaan kolmivuotiaana, nuottien luvun viisivuotiaana ja säveltämään kuuden vanhana.     Fiksu mies Segerstam on sikälikin, että on ymmärtänyt ottaa suonenjokelaisen Nenos-Eijan vaimokseen. Se selittää, miksi näin tämän huomiota herättävän kookkaan miehen nousevan Suonenjoen asemalta junaan. Tästä lähtien pidän häntä Suonenjoen poekana, mutta Kärkkäälän poekana en uskalla pitää, koska vaikka Nenosia on kylällä paljonkin ja vaikka oma isomummonikin oli samaa sukua, niin en tunne ketään Eija Nenosta Kärkkäälästä.     Sikäli Segerstam kyllä täyttäisi Kärkkäälän miehen vaatimukset, että hän painoi parhaassa miehuudessaan, eli ollessaan hevosmiesten kielellä parhaassa ajolihassa, 170 kilogrammaa ja se on sellainen tyypillinen kärkkääläisen miehen painolukema, mutta nyt hänen elimistönsä on kuihtunut vuodessa 40 kilogrammaa, koska hän lopetti viinan juonnin. Siihen harva Kärkkäälän mies pystyy. Kommentit (0)

Valtiolliset hautajaiset	06.02.2019, 18:56
Vain vaivoin pystyi urheiluministeri Sampo Terho peittämään syvän liikutuksensa, kun hän eilen pääuutislähetyksessä esitti, että Matillekin olisi syytä järjestää valtiolliset hautajaiset. Valtiolliset hautajaisethan on tapana järjestää yhteiskunnassa merkittävästi kunnostautuneille kansalaisille, ja kyllähän Mattikin ehti kunnostautua merkittävästi monellakin elämän alalla.   Valtiolliset hautajaiset on Suomen historiassa järjestetty 77 miehelle, mutta jostain syystä vain kahdelle naiselle. Mielestäni Mattikin voidaan lisätä hyvällä syyllä merkkimiesten luetteloon. Wikipedian mukaan valtiolliset hautajaiset on järjestetty Suomessa vuodesta 1990 seuraaville henkilöille: 1990: valtiotieteen tohtori Ahti Karjalainen 1992: akateemikko Väinö Linna 1995: jääkärikenraali Väinö Valve 2000: valtioneuvos Johannes Virolainen 2004: yhteiskuntatieteiden maisteri Kalevi Sorsa 2004: jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth 2011: valtioneuvos Harri Holkeri 2017: presidentti Mauno Koivisto   Valtiollisten hautajaisten järjestelyissä voidaan hyödyntää kokemusta Suomen marsalkka Mannerheimin vastaavan tapahtuma järjestelyistä. Alhaalla olevasta linkistä löytyy Yle arkiston pitkä ohjelmasarja Mannerheimin maahanpanijaisista. Kuulijan kannattaa erityisesti syventyä ohjelman siihen osaan, jossa urheiluselostajana parhaiten tunnettu Pekka Tiilikainen kuvailee tunteikkaasti hautajaissaattueen etenemistä Esplanadilla.     Tiilikainen ei valitettavasti enää ole keskuudessamme, mutta mielestäni urheiluselostaja Antero Mertaranta voisi korvata hänet Matin valtiollisissa hautajaisissa. Suomessa on totuttu, että kenraalikunnan edustajat kantavat valtiollisissa hautajaisissa merkkihenkilöä hänen viimeisellä matkallaan. Matin tapauksessa olisi ehkä vaikuttavampaa, että tehtävän suorittaisivat hänen leskensä ja entiset vaimonsa.   https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/03/28/marsalkka-mannerheimin-hautajaiset Kommentit (0)
Kuukkelin kuvauksen maailmanmestari Hannu Siitonen	05.02.2019, 19:16
Vaarallinen yhteiskunnallinen radikalismi on leviämässä huippu-urheilijoidemme keskuuteen. Kuukkelinkuvauksen maailmanmestari ja keihäänheiton Euroopan mestari Hannu Siitonen, Parikkalan Urheilijat,  lausuu Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä metsäpolitiikastamme sellaista, jota yleensä on totuttu kuulemaan vain kettutytöiltä, jotka herättävätkin yleistä inhoa älykkyytensä vuoksi.   Lainaan nyt suoraan Hesarin kuukausiliitteestä Siitosen haastattelua:   Se, mitä Siitonen haluaa sanoa, on selkeää ja yksinkertaista. Kaikki Etelä-Suomen vanhat metsät pitäisi suojella kertarysäyksellä. ”Se ei hetkauttaisi Suomen metsäteollisuutta mitenkään. Niin vähän niitä on jäljellä”, Siitonen perustelee. ”Ja hakatkoon sitten niitä puupeltoja miten tykkäävät. Niitähän kyllä piisaa.”   Oikeassahan Siitonen on, jos asiaa ajatellaan yksinkertaisen matemaattisesti. Luulen, että Suomen bruttokansantuotteesta metsäteollisuus synnyttää noin 10 %. Jos metsistämme suojeltaisiin tehometsäntaloudelta 10 %, pienentäisi se bruttokansantuotettamme 1%:n verran, eli nykytalouskasvun oloissa palaisimme elintasossamme viime kesäkuun tasolle. Ja kyllä me silloinkin jotenkin selvittiin, vaikka vaikeaa se toki oli.   Oikeastaan hupaisa asia on se, että Hannu Siitosen kuvaamalla dokumenttielokuvalla "Metsän tarinalla" oli enemmän katsojia elokuvateattereissa kuin toisesta urheilumiehestä, eli Teemu Selänteestä, kertovalla dokumentilla. Siitosen radikaaleihin mielipiteisiin ja upeisiin valokuviin voi tutustua tästä linkistä ja ilmeisesti facebook-tunnuksilla pääsee kirjaantumaan Hesarin sivuille. https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005984657.html     Kommentit (1)

Karismaattinen ihminen hän oli	04.02.2019, 18:57
Muistan kristallin kirkkaasti, kun kuulin uutisen Kennedyn murhasta ja myös uutisen Estonian uppoamisesta muistan kristallin kirkkaasti. Yhtä kristallin kirkkaasti tulen lopun ikäni muistamaan sen, kun kuulin aamulla Matti kuolemasta.     Mattia muistaa nyt koko kansa hyvällä. Omaa suruani hieman häiritsee se, että vainaja puukotti vanhaa miestä, kun hävisi tälle sormikoukunvedossa. Eikä Matti tainnut lukuisia naisystäviäänkään kaikin ajoin herrasmiesmäisesti kohdella.     Mutta karismaattinen ihminen hän oli ja hän levitti karismaansa laajalti lähiympäristöönsä. Ensimmäisestä vaimosta Tiinasta tuli valtakunnan julkkis Matin avulla ja hämmästyttävintä on, että Matin karisma teki valtakunnan julkkikseksi myös Tiinan seuraavan poikaystävän.     Itsekin tässä hieman odottelen median haastattelupyyntöjä, koska saattaa se Matin karisma säteillä vähän meikäläiseenkin asti. Nimittäin rouvani oli jonkin aikaa hoitanut Tiinaa siihen aikaan, kun tämä oli vielä ihan pieni, joten Jonkinlainen asiantuntija minäkin olen Matin asiassa.     Unohtaa ei sovi sitäkään, että anoppini sisko siunattiin Joutsenon kirkossa samana päivänä, tosin vähän ennen, kuin Matti vihittiin avioon viimeisen kerran tässä elämässä. Siunauksen ja vihkimisen suorittaneesta naispuolisesta kirkkoherrasta tuli tietysti valtakunnan julkkis ja hänen tapaturmainen kuolemansa uutisoitiin näyttävästi valtakunnan mediassa pian Matin häiden jälkeen.     Ja sekin yhteys meillä Matin kanssa oli, että Matin viimeisissä häissä kirkossa ei järjestystä valvonutkaan taivaallinen sotajoukko vaan heinolalaiset helvetin enkelit. Itsekin olen asunut Heinolassa pitkään. Ei ollut mikään sattuma, että järjestyksen valvojat Matin hääjuhlaan tulivat Heinolasta, koska tunnetusti Heinolasta maailmalle lähtee kovia jätkiä. Kommentit (0)
Pellavaiset mailat ja sauvat	03.02.2019, 15:45
Mieleeni tuli SM-sprinttejä katsellessani, että hiihtokilpailutkin ovat nykyään yksi kamppailu-urheilun muoto. Eivät näytä nykysauvat kestävän nykymuotoista rajua kilvanhiihtoa. Mutta ratkaisu ongelmaan löytyy tämänpäiväisen Helsingin Sanomien urheilusivulta. Nimittäin Karhu-Titanin entinen johtaja Antti-Jussi Tiitola suosii luomua ja on sitä mieltä, että tulevaisuudessa jääkiekkomailat valmistetaan pellavasta. Pellava on yhtä lujaa kuin lasikuitu, mutta puolet kevyempää. Itse kyllä kehittelisin ideaa vielä eteenpäin ja tekisin mailat hampusta. Hampun vetolujuus on parempi kuin pellavan ja hampun viljelykin on paljon helpompaa. Suosittelenkin vaikeuksissa oleville suonenjokelaisille mansikkaisännille, että he vaihtaisivat tuotantosuuntaa ja ryhtyisivät kasvattamaan hamppua. Tiitolan mukaan pellavamailojen kovettimena tullaan käyttämään puunjalostusteollisuuden sivutuotteena syntyvää epoksia. Itse en tuota kannata, sillä epoksi on kertamuovi, jota ei voi kierrättää. Ainakin sota-ajan Englannissa lentokoneiden tarvitsemat muoviosat valmistettiin pakeliitista, jota valmistettiin verestä tai maidosta. Luulen pakeliitin olevan kierrätettävän materiaalin. Lehmän omistajien ja meijeriteollisuuden kannattaa siis huomioida pakeliitin mahdollisuudet. Yksi vaihtoehto katkeamattomien luomujääkiekkomailojen valmistamiseen on, että pellavaiset tai hamppuiset varret kovetetaan kumilla. Kumistakin löytyy aito luomuvaihtoehto, koska Neuvostoliitossa sota-aikaan valmistettiin kumia voikukan juurista. Voikukkahehtaari pystyi tuottamaan 400 kiloa kumia. Kommentit (1)

Tänään ei lauluja synny

02.02.2019, 20:14

Aamulla istuin luottavaisena tv:n ääressä, koska halusin todistaa, miten 62 vuoden odotus umpeutuu ja miesten viestinhiihdon Suomen mestaruus tulee Kuopioon. Viimeksihän mestaruus tuli kalakukkokaupunkiin vuonna 1957, jolloin Kuopion Poliisi-Urheilijat voitti Arto Tiaisen johdolla. Puijon Hiihtoseuranmestaruus oli mielestäni selviö, mutta ei se ollutkaan, vaan joukkue oli vasta neljäs. Ilkka Herolaa olisi kaivattu joukkueeseen kipeästi, mutta yhdistetynmies oli Keski-Euroopan turneella, joka tietysti oikein onkin. Eilen Sortavalan Palloseura, josta nykyään käytetään nimitystä Kalpa, nousi Vaasassa ottelun viime minuuteilla  0-3 tappioasemasta sensaatiomaisesti 3-4 voittoon ja pidin jo selviönä, että tänään Porin Ässien piti olla vastaantulija ja niinhän se olikin, mutta voitti siitä huolimatta 3-2. Pahaa pelkään, että Kalpa pääsee kohta kesälomalle. Pidin selviönä, että kovia vahvistuksia saanut Kups kukistaa Suomen cupissa vieraskentällä Vps:n, mutta niin ei käynytkään, vaan vaasalaiset voittivat 1-0.  Pidän kuitenkin kaikesta huolimatta selviönä, että ensi syksynä kovia vahvistuksia saanut Kups juhlii 43 vuoden tauon jälkeen Suomen mestaruutta. Yhteenvetona tästä murheellisesta päivästä toteaisin, että tänään ei sitten lauluja synny.

Suruviesti jalkapalloilun ystäville                                                                    01.02.2019

Uusi suruviesti on tämän päivän Savon Sanomissa. Sen mukaan Kupsin taitava keskikentän rakentaja Esa Heiskanen on kuollut 65-vuotiaana. Muistanpa kristallin kirkkaasti, miten kesäkuussa 1976 Suomi kohtasi Englannin supertähdet Olympiastadionin viheriöllä. Maailman huippuihin lukeutuvassa vierasjoukkueessa pelasivat muistini mukaan ainakin Super Macdonald, Kevin Keegan ja maalivahti Peter Shilton, joka ei olut miesmuistiin maalia päästänyt.

Kuitenkin heti ottelun alussa Kupsin Esa Heiskanen syötti ja Kupsin Olavi Rissanen vei kotijoukkueen 1-0 johtoon. Muistaakseni Kuopiosta oli Suomen avauskentällisessä ainakin Esan veli Aki Heiskanen, Jouko Suomalainen ja Hannu Turunen sekä maalivahti Göran Enckelman, joka savolaiselle epälajityypillisestä nimestään huolimatta, pelasi siihen aikaan Kupsissa.

Kristallin kirkkaasti muistan, että peli päättyi tasan 1-1, mutta virallisissa asiakirjoissa näyttää olevan jokin virhe, koska ne väittävät Englannin voittaneen 1-4. Voi olla, että kiristallin kirkas muistikuvani sekoittuu vuoden 1986 pelattuun Englanti-otteluun, jossa ottelun alkupuolella puhelinkopin kokoisen Jallu Rantasen reidestä pallo pomppasi maaliin ja Suomi johti melkein loppuun asti. Ihan viime hetkillä Englanti tasoitti. Tasoitusosuman teki virallisten asiakirjojen mukaan Pauno Kymäläinen, jota suoritusta ei voi väheksyä, koska kuopiolainen maalivahti Kari Laukkanen oli vaikea ohitettava.

Sellaisen asian olen kuullut, että vaikka Heiskasen veljekset olivat loistavia taitojalkapalloilijoita, niin fyysinen harjoittelu ei aina oikein maistunut. Kerran jollain maajoukkueleirillä pojat määrättiin radalle juoksemaan silloin suosittua Cooperin testiä. Toinen Heiskanenkin jaksoi lönkötellä yhden kierroksen, mutta sitten hän pysähtyi ja pisti tupakaksi.

Suruviesti Niuen saarelta	31.01.2019, 19:10
Maailma on niin hirveä paikka, että helpommalla pääsisi, jos ei seuraisi ollenkaan mediaa. Erehdyin kuitenkin lukemaan toissapäiväistä Savon Sanomaa ja kyllä minä taas mieleni niin pahoitin. Nimittäin suruviesti kiirii kaukaiselta Niuen saarelta, joka ymmärtääkseni sijaitsee noin 20.000 kilometrin päässä, eli mahdollisimman kaukana, Eteläisellä valtamerellä. Viiden palstan levyinen vainajan värikuvalla varustettu suru-uutinen kertoo, että siellä on kuollut sorsa. Eikä mikään tavallinen sorsa, koska sillä oli nimikin; sitä kutsuttiin kavereiden kesken Trevoriksi. Vainajan loppu oli hirvittävä, koska koirat raatelivat sen hengiltä. Tapauksen johdosta kuultu Niuen kauppakamarin johtaja Rae Findlay totesi, että Trevoria tullaan kaipaamaan, sillä monet rakastivat sitä. Se positiivinen asia Trevorin poismenoon kuitenkin liittyy, ettei surevia omaisia tiettävästi  jäänyt, koska vainaja oli poikamies ja lähin lajitoveri asusti tuhansien kilometrien päässä. Savon Sanomien mukaan myös Uuden-Seelannin parlamentti lähetti surunvalittelunsa tapauksen johdosta. Mielestäni myös Suomen hallituksen tulisi pikaisesti reagoida asiaan kuuluvalla tavalla Trevorin väkivaltaiseen kuolemaan. Kommentit (0)
Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää - Juttuja Sisä-Savosta	29.11.2018, 19:03
Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä vanhoihin juttuihini. Kirja nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä  356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 €. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin. Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun. Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana. Kommentit (2)
Kennedyn kallon kappale	30.01.2019, 18:57
Eilen tuli Teemalta Kennedyn klaanista kertovan sarjan neljäs osa, jossa jaksossa käsiteltiin myös presidentti Kennedyn murhaa.  Olen suunnitellut selvittäväni tekoon syyllisen, jos joskus selviän elakkeelle; sen vuoksihan viime Helsingin reissullani yövyin samassa huoneessa, jossa murhaajaksi epäilty Lee Harvey Oswald asusti 60 vuotta aiemmin. Mutta ei minun tarvitse odottaa elakkeelle asti, että saan syyllisen selville. Nimittäin murhamies paljastuu, kun vain vähänkin viitsii netissä surffailla. Alla olevaa videota en suosittele herkille ihmisille, koska siinä näytetään murhatapaus järkyttävän selvästi. Erityisen järkyttävää on se, että heti sen jälkeen, kun luoti hajottaa presidentti Kennedyn pää,n kiipeää shokkiin joutunut presidentin vaimo auton takakontin päälle ja poimii sieltä talteen jotakin. Se jokin on presidentin kallon kappale. https://www.youtube.com/watch?v=Z02hrtFc-8E Tuo kohtaus on johtanut monen amatööritutkijan harhaan.  Videolta voisi päätellä, että koska presidentin kallon kappale lentää taaksepäin, laukauksen pitää tulla edestäpäin. Ballistiikan asiantuntijat kuitenkin selittävät internetissä, että myös Oswaldin takaapäin ampuma laukaus voi aiheuttaa pääkuoren lentämisen taaksepäin. Ampujia oli siis vain yksi eikä syyllisestä ole epäselvyyttä, koska kyllä tunnetusti huono pyssymies Oswaldkin pystyi osumaan kiikarikiväärillä, koska välimatkaa hitaasti ajavaan autoon oli ensimmäisen laukauksen kajahtaessa vain 80 metriä. Murhaaja ampui kolme kertaa, mutta ensimmäinen laukaus ei osunut, koska mies hermoili. Tapauksessa tietysti ihmetyttää, miten löperösti presidentin turvallisuudesta oli huolehdittu. Nykyajan johtajista osataan huolehtia paremmin. Esimerkiksi kun Putin vieraili Savonlinnassa, alkoivat siellä navigaattorit sekoilla. Ilmeisesti Venäjällä hallitaan sähkömagneettinen häirintä. Kommentit (0)
SS	31.01.2019, 19:12
Eilen meni pitkään Kuopion klubilla herraseurassa, koska olin kuuntelemassa dosentti Andre Swanströmin luentoa suomalaisista SS-miehistä. Tällä kertaa en ollut paikalla pelkästään nuorison edustajana, vaan ainakin omasta mielestäni edustin ainakin jossain määrin myös meikäläisiä SS:ään yli-ihmisiä värvänneitä suomalaistahoja, sillä äitini täti Elina Könönen oli tietääkseni mukana tässä toiminnassa. Ainakin neiti Elina Könönen toimi  pitkään piikana SS-päävärväri professori Rolf Nevanlinnan taloudessa. Matematiikan professori Rolf Nevanlinna tunnettiin äärimmäisen älykkäänä herrana ja häntä pidettiin maamme älykkäimpänä ihmisenä. Tästä asemasta hänet syrjäytti myöhemmin filosofi Pertti ”Lande” Lindfors, jolla myös oli kytkentöjä fasistipiireihin, koska hän kertoi muistelmateoksessaan olevansa uukuniemeläisen fasisti Sihvosen ja turkulaisen kommunisti Lindforsin rakkaudenhedelmän. Lindforsin mukaan hänen vanhempiensa avioliitto oli jostain syystä hyvin onneton. Professori Rolf Nevanlinna oli niin älykäs, että vuonna 1940 hän ymmärsi pitää radiossa esitelmän, jossa hän ylisti natsi-Saksan valtakunnan marsalkka Herman Göringiä sankarilliseksi valtiomieheksi. Myös Göring oli älykäs; amerikkalaiset psykologit määrittivät hänen älykkyysosamääränsä olevan noin 140. Nevanlinnan mukaan Göring toteutti vielä häntäkin älykkäämmän Adolf Hitlerin rinnalla Saksan uutta nousua, jolla nousulla tosin sittemmin oli hyvin älytön loppu. Kommentit (0)
Daniel Medelplan - historiamme suuri sankari	28.01.2019, 20:26
Historioitsija Teemu Keskisarja osaa provosoida. Kuopion suuressa yleisötapahtumassa hän rohkeni väittää, että Minna Canth on huono kirjailija, jonka romaaneja ei jaksa lukea loppuun toisin kuin Kalle Päätalon kirjoja. Nyt Keskisarja provosoi alla olevalla sosialistisesta mediasta löytyvällä videolla ja todistaa, että sukurutsaajana kuolemaankin tuomittu hylkiö Daniel Medelplan on Mannerheimia suurempi sankari. Medelplan oli keskeinen vaikuttajahenkilö siinä kansamme tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeässä asiassa, että Suomessa säilyi lukutaito Isovihan ankeissa oloissa. Silloihan suomalaiset olivat hävitä sukupuuttoon. Lapuan seudulla Etelä-Pohjanmaalla jäi van yksi vanha suunnilleen meikälisen ikäinen ukko tappamatta ja pitäjän naiväki piti häntä kuin kukkaa kämmenellä ja veti häntä vesikelkalla talosta toiseen sillä seurauksella, että seuraavana vuonna Lapualla syntyi yli sata lasta. Daniel Medelplan turvasi lukutaidon alkeisopetuksen maassamme siten, että hän veisti puusta, veikkaisin kuivasta koivusta, laatat, joilla painettiin Pälkäneellä aapiskirjaa nimeltään "Yxi  paras lasten tawara". Se on ensimmäinen aapinen, jossa seikkailee aapiskukko.Y htään puuaapista ei ole säilynyt meidän päiviimme, sillä viimeinen tuhoutui Turun palossa vuonna 1812. Ainoat asiat, jonka muistan kirkkohistoriasta, jota opiskelin 11-12 ikävuoden välillä oppikoulun II C luokalla, olivat, että oppiaine oli koulu-urani tylsin sekä turhin ja että oppitunnilla mainittu hengellisen aapisen nimi Yxi paras lasten tawara synnytti varsinkin poikalapsissa naurua ja riemunkiljahduksia. Keskisarjan jylhän provokaation voi kuunnella tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=mK9_2wv0NNA Kommentit (0)