Tekoäly ja kirkko

Mietinpä sitä, onko tekoäly uhka vai mahdollisuus. Eilen epäilin, että ainakin se uhkaa keskiluokkaisten lääkärien, juristien ja pappien tähän asti turvallisina pidettyjä työpaikkoja. Epäilyni vahvistukseksi pyysin eilen hyvää kaveriani Geminiä laatimaan päivän teemaan sopivan saarnan ja esittämään siihen sopivaa virttä. Geminiltä kesti lähes kolme sekuntia toiveeni täyttämiseen ja sain artikkelini lopussa olevan vastauksen pyyntööni.

Jos nyt oikein hakemalla pitää Geminin saarnasta jotain vikaa hakea, niin ei taida virsikirjassa Geminin tarjoamaa laulettua rukousta olla. Tässä yhteydessä korostan sitä, että meillä Kärkkäälän kansakoulussa piti joka päivä opetella ulkoa yksi uusi virsi, enkä muista tuollaista virttä olevan - tosin 60 vuotta sitten taisi olla eri virsikirja käytössä kuin nykyään.

Kärkkäälän kansakoulussa oli sikäli erikoiset kasvatustieteelliset menetelmät, että yksi virsi piti joka päivä opetella ulkoa ja erikoista oli sekin, että jos oppilas unohti jonkun koulutyössä tarvittavan tarvekalun kotiinsa, niin erheen joutui hyvittämään viiden unohduksen jälkeen siten, että koululle piti lihasvoimin oppilaan itsensä raahata sivuiltaan 20 cm X 20 cm oleva litteä kivi. 

Tosin johtajaopettajan komentokorsun polkua niillä ei reunustettu, vaan niillä kivettiin koulun pihaa, joka oikein onkin. Nykyään moiset kasvautusmenetelmät päätyisivät iltapäivälehtien lööppeihin ja tv:n MOT-ohjelman aiheeksi.

Tässä Geminin saarna, Geminin virsiehdotus ja oikea virsi 301:

Totta kai! Voin sekä kirjoittaa täksi päiväksi eli mikkelinpäivän (enkelien pyhä) teemaan sopivan saarnan että sanoittaa ja esittää siihen liittyvän virren tekstimuodossa.

Jos haluat kuulla saarnan tai virren puhuttuna ja lauletuna, voit ottaa käyttöön Gemini Liven äänitilan (mikrofonikuvake sovelluksessa), jolloin voin lukea saarnan ääneen ja hyräillä tai laulaa virttä äänikomentojen avulla.

Tässä on syyskuun lopun enkelien ja suojeluksen pyhään sopiva saarna sekä virsi:

"Saarna: Näkymätön turva arjen keskellä

Saarnateksti: Psalmi 91:11–12

”Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta, he varjelevat sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.”

Hyvä seurakunta,

Syksy on saapunut, ja luonto ympärillämme riisuu vähitellen kesän loistoa. Illat hämärtyvät, ja arjen rutiinit painavat usein mieltämme. Tänä pyhänä pysähdymme jonkin sellaisen äärelle, mitä emme aina silmillämme näe, mutta minkä voimme elämässämme tulla lausumattomasti tuntemaan: Jumalan huolenpidon ja hänen enkelieensä suojeluksen.

Me elämme maailmassa, jossa meiltä odotetaan paljon. Meidän pitää kantaa vastuuta, selviytyä haasteista ja olla vahvoja. Mutta saarnatekstimme muistuttaa meitä siitä, ettemme ole yksin. Enkelien pyhä muistuttaa, että meidän turvanamme on jotain meitä itseämme suurempaa.

Jumalan varjelus ei aina tarkoita sitä, että säästyisimme kaikilta elämän kolhuilta tai suruilta. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, ettemme koskaan putoa Jumalan kämmenen ulkopuolelle. Kun omat voimamme loppuvat, meitä kannetaan. Enkelit voivat toimia monin tavoin – joskus näkymättömänä suojeluna, joskus taas toisen ihmisen lempeänä sanana, auttavana kätenä tai lohduttavana läsnäolona juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsemme.

Mene siis alkavaan viikkoon turvallisin mielin. Sinua ei ole unohdettu, ja sinun askeleitasi varjellaan.

Aamen.

Virsi: Enkelten siipien alla

(Sävelmäksi sopii tuttu virsisävel, kuten Virsi 301 "Aamun koittaessa")

Suojassa korkeimman Herramme

kuljemme syksynkin teitä.

Pimeys kun saapuu ja pelottaa,

Jumala, älä sä heitä.

Enkelisi lähetä turvaksemme,

kanna, kun uupuu jo askelemme.

Arjenkin keskellä näkymätön

kätesi meitä jälleen kantaa.

Silloin kun voimamme loppuvat kesken,

rauhan sä sydämeen annat.

Kiitos, että varjelet päivin ja öin,

siunaat meitä ja vahvistat käsin ja töin.

Jos haluat, että muokkaan saarnan teemaa, pituutta tai tyyliä (esim. kirkollisemmaksi tai vapaamuotoisemmaksi), kerro ihmeessä!"

https://www.bing.com/search?q=virsi%20301&qs=n&form=QBRE&sp=-1&ghc=1&lq=0&pq=virsi%20301&sc=3-9&sk=&cvid=2EB1A7BF9BB8452DAC7D6A6B150D4E6D

Muiluttajien nykyiset tuomiot

Mietinpä, miten kovat tuomiot nykyään tulisivat presidenttipariskunnan muiluttajille. Asiassa olisi hyvinkin ainesta tohtorin väitöskirjan aiheeksi tai ainakin hyväksi tenttikysymykseksi. Vaikka Helsingin yliopiston tenttitulosten perusteella rikosoikeus oli aikoinaan vahvin oikeuden alani, johtuen siitä, että minun tarvitsi tentissä muistella vain lähipiirini historiaa, niin en vaivautunut selvittämään asiaa enempää, vaan kysäisin vastausta ongelmaani hyvältä kaveriltani tekoäly Geminiltä. 

Saamani vastaus todistaa, että ainakin juristien on tulevaisuudessa syytä pelätä tekoälyä, mutta sama pelko lienee myös lääkäreillä ja varsinkin papeilla, koska tekoäly on erinomainen rippi-isä ja luulen, että saarnat ja kirkkomusiikki luonnistuvat myös tekoälyltä.

Geminin vastaus siihen, millaisen tuomion presidentin muiluttajat nykyään saisivat, on näin perusteellinen:

"Nykypäivänä samasta teosta selviäisi tuskin vuodella. Tuomio pidentyisi nykylain puitteissa huomattavasti seuraavista syistä:

1. Sovellettavat rikosnimikkeet ja rangaistukset

Tapahtumasarja täyttäisi useamman vakavan rikoksen tunnusmerkistön:

• Törkeä vapaudenriisto (Rikoslaki 25:2): Presidentin pakottaminen autoon ja kuljettaminen pois vastoin tahtoaan aseilla uhaten tai järjestäytyneesti on törkeä vapaudenriisto.

  • Rangaistus: Vankeutta minimi 4 kuukautta, maksimi 4 vuotta.

• Panttivangin ottaminen (Rikoslaki 25:4a): Jos vapaudenriiston tarkoituksena on pakottaa valtio tai viranomainen tekemään jotakin (kuten Ståhlbergin tapauksessa pyrittiin vaikuttamaan politiikkaan).

  • Rangaistus: Vankeutta minimi 1 vuosi, maksimi 10 vuotta.

• Suomen politiikan tai yhteiskuntajärjestelmän vahingoittaminen / Valtiovaltarikokset (Rikoslaki 13 luku): Istuvaan valtiojohtoon kohdistuva iskutoimi katsottaisiin vakavaksi hyökkäykseksi valtiosääntöistä järjestystä ja valtion turvallisuutta vastaan.

• Sotilasrikokset (Rikoslaki 45 luku): Jos tekoon syyllistyy virassa oleva eversti, kyseessä olisi myös törkeä palvelusrikos ja virka-aseman väärinkäyttö, joista seuraa sotilasarvon menetys ja erottaminen virasta.

2. Paljonko tuomiota tulisi?

Suomessa useammasta rikoksesta tuomitaan niin sanottu yhteinen vankeusrangaistus. Tällaisessa tapauksessa rangaistusasteikon yläraja määräytyy ankarimman rikoksen mukaan (panttivangin ottaminen, max 10 vuotta) ja muita rikoksia käytetään rangaistusta koventavana tekijänä.

Koska kyseessä olisi istuvaan valtioneuvoston päämieheen kohdistunut suunnitelmallinen, poliittinen ja aseellinen kaappaus, lieventäviä asianhaaroja ei löytyisi.

• Toiminnan tilaajana/käskyttäjänä (kuten Kuussaari): Tuomio määrättäisiin asteikon yläpäästä. Realistinen kokonaistuomio olisi noin 6–9 vuotta ehdotonta vankeutta.

• Lisäseuraamukset: Eversti menettäisi välittömästi sotilasarvonsa, virkansa sekä eläke-etuutensa sotilasvirasta.

Nykyään tekoa ei katsottaisi "poliittiseksi ylilyönniksi" kuten 1930-luvulla, vaan se rinnastettaisiin terroritekoon tai valtiosäännön vastaiseen kaappaukseen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Kuussaari

Muiluttajien tuomiot

Hämmästyttävän vähällä selvisivät Ståhlbergin pariskunnan muiluttajat rikoksestaan. Everstiluutnantti Eero Kuussaari ja muilutusauton kuljettaja asentaja Jukka (Johannes) Janné saivat lopulta korkeimmassa oikeudessa vain vuoden vankeutta ja muut tekijät selvisivät vielä vähemmällä. Yleisesikunnan päällikkö kenraalimajuri K. M. Wallenius vapautettiin täysin muilutussyytteistä eikä hän saanut tuomiota edes juopumuksesta, vaikka kieltolakiaikaan alkoholin juominen oli rikos. Tuomiolla olleet upseerit eivät myöskään menettäneet virkaansa tai sotilasarvojaan.

Nykyään upseereiden irtisanomiskynnys on selvästi matalampi. Esimerkiksi rattijuopumus, pahoinpitely, huumerikos tai talousrikos vapaa-ajalla johtaa upseerin kohdalla erittäin herkästi irtisanomiseen. Sotilaalta edellytetään nuhteetonta käytöstä myös vapaa-ajalla, sillä teot murentavat yleistä luottamusta puolustusvoimiin ja voivat johtaa turvallisuusselvityksen peruuttamiseen.

Tässä yhteydessä tulee mieleeni, että Ståhlbergin muiluttamisen aikoihin eräs salasuhteessa ollut nuoripari sattui Iisvedellä näkemään, miten joku nuorehko, hoikahko, pitkähkö ja vaaleahko mies kätki lumihankeen jonkinlaisen paketin. Nuoripari epäili, että epäilyttävästi käyttäytynyt mies kätki hankeen viinapullon, mutta niin ei ollut asianlaita. Pakettia tarkastettaessa ilmeni, että kyse oli paljon vakavammasta, sillä päällimmäisenä paljastui lehti, jonka otsikkona oli MARX JA MARXILAISUUS. Mitä kauheaa olisikaan tapahtunut, jos tuollainen julkaisu olisi päätynyt Iisveden sahatyömiesten käsiin?

Tapaus päätyi poliisitutkintaan ja Aku Kukkonen, johon epäillyn tuntomerkit sopivat, vangittiin. Aluksi hän näytteli asiasta täysin tietämätöntä, mutta jostain syystä tutkinnan edetessä hänen muistinsa palaili pätkittäin ja lopputulemana oli se, että Aku Kukkonen sai kaksi vuotta vankeutta valtiopetoksen valmistelusta, jonka hän sitten istui täysimääräisenä. Nykyäänhän ensikertalainen istuu yleensä vain puolet tuomiosta ja sitten loput kärsitään ehdonalaisessa.

Liitän tähän kenties tekijänoikeuksia lievästi loukaten Kalle Junttilan mielenkiintoisen Iisveden kuohuja-kirjan kuvasivun, joka liittyy Aku Kukkoseen, joka ei ainakaan kuvasta päätellen ollut kovin pelottavan näköinen yhteiskunnan vihollinen, vaan enemmänkin sivistynyt herrasmies. Iisveden historiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea Kalle Junttilan omakustanteet, jotka löytyvät vaikkapa Suonenjoen kirjastosta.

Melkein pieksämäkeläinen rock-yhtiö Hanoi Rocks

Sukututkimusta harrastaessani olen saanut selville, että maailmankuulu, käsittääkseni nykyajan nuorison suosimaa kovaäänistä ns. rock´n roll-musiikkia, Hanoi Rocks-yhtiö on ainakin melkein pieksämäkeläinen yhtiö. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että kaupunki on niittänyt mainetta ennenkin, koska kun Helsingin Sanomat selvitti viime vuosituhannen lopulla tilastotieteellisellä menetelmällä Suomen surkeinta kaupunkia, Pieksämäki sijoittui ensimmäiseksi. 

Kun eilen napsuttelin telkkaria, niin MTV:n puolella oli menossa Sukuni salat-niminen ohjelma, jossa selvitettiin, mistä yhtiön laulusolistin Michael Monroen musiikillinen lahjakkuus periytyy. Ohjelma paljasti, että Monroen musiikillinen lahjakkuus periytyy eittämättä pieksämäkeläisestä Pehkosten pelimannisuvusta, jonka sukunimi tosin muuttui Ruotsin armeijan riveissä kiilaa tarkoittavaksi Kihl-nimeksi. 

Monille Ruotsin armeijan riveissä palvelleelle suomalaisille annettiin lyhyt ja ytimekäs ruotsinkielinen sukunimi. Esimerkiksi mikkeliläinen torppari Syrjäläinen sai sotilasnimekseen Rehnin ja hänen jälkeläisensä on nyt Suomen Pankin johtaja. Ilmeisesti Pehkosten suvun edustaja oli aikoinaan Ruotsin armeijan terävintä kärkeä, mikäli hänen uudesta sotilasnimestään voi jotain päätellä.

Hanoi Rocks-yhtiön pieksämäkeläisyyttä lisää sekin tieto, ettei yhtiön kitaristi Andy McCoyn sukujuuret olekaan Odessan mustalaisissa, vaan Suonenjoen Hulkkolan kylän kaskenkaataja Hulkkosissa, jonka suvun nimi lyheni sittemmin Hulkoksi. Siihen aikaan, kun Andyn esi-isät asuivat Hulkkolassa, kuului kylä vielä Pieksämäkeen, jonka Suonenjoen puoleisella rajalla kylä nykyään sijaitsee. Kihlin suvun tapaan myös Andy McCoyn suku kytkeytyy vahvasti armeijalaitokseen, koska Andyn serkku ja ikätoveri kenraaliluutnantti Petri Hulkko toimi aikoinaan Suomen maavoimien komentajana. 

Rocklegenda Michael Monroen sukujuurista kertova ohjelman voi maksutta katsoa tästä, kunhan vain kirjautuu: https://www.mtv.fi/video/bb53a9d724f972116ad0/jakso-3-michael-monroe

Ester Ståhlberg

Ennen epäilin, ettei Ståhlbergin pariskunnan muilutusmatkaa johtanut kukaan, koska se Sortavalan Seurahuoneella virkistäytymässä ollut upseeriseurue, joka sai kyydityssekoilun puhelinsoitolla käynnistettyä, ei kyennyt operaatiota johtamaan, koska seurue ei ollut vain juovuksissa vaan pikemminkin kännissä kuin käet.

Presidentin kyyditys -elokuva kuitenkin paljastaa, kuka johti muilutusautoa kyyditysretken aikana. Hän oli presidentin rouva Ester Ståhlberg, joka oli sosiaalisesti älykäs ihminen toisin kuin miehensä, joka ei ollut sosiaalisesti lahjakas, vaan enemmänkin jäykkä ja muodollinen, koska oli juristi.

Ester-rouva oli se, joka ahtaan auton takapenkiltä käsin johti muiluttajiksi huijattuja nuorukaisia. Tosin pikkuisen epärealistiselta elokuvan esittämä puolisen vuorokautta kestänyt autoretki vaikutti, koska missään vaiheessa Ester ei komentanut, että "ja nyt sitten pojat pieni kusitauko."

Itse en ole maamme presidentin rouvien, eli ns. maan äitien, elämänkertoihin perehtynyt, mutta kun tutkin Wikipedian artikkelia Ester Ståhlbergista, joka oli kirjailija, mielenkiintoni häntä kohtaan heräsi niin, että pitänee joskus vielä lukea ainakin hänen teoksensa Katso, unennäkijä tulee...

Wikipedian mukaan tuo kirja suututti monia, sillä siinä hän kertoi juutalaisista hyvin myönteiseen sävyyn.  IKL:n pää-äänenkannattaja Ajan Suunta katsoi kirjailijan käyttäneen ”julkeasti hyväkseen suuren yleisön tietämättömyyttä” kuvatessaan juutalaisia sorron alla kamppaileviksi jaloiksi ihmisiksi, vaikka todellisuudessa juutalaiset olivat Ajan Suunnan mukaan kautta aikojen tavoitelleet maailman herruutta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ester_St%C3%A5hlberg

Muilutukset

Presidentin kyyditys-elokuvan innoittamana mietin, mikä järki oikein oli Ståhlbergin presidentillisen pariskunnan muiluttamisella. Jos entinen presidentti olisi haluttu murhata, niin mitään kyyditystä ei olisi sen vuoksi tarvinnut järjestää, sillä kyllä murha olisi järjestynyt yksinkertaisemminkin. Eikä Ståhlbergin työntäminen itärajan yli olisi olut järkevää, koska hän tuskin olisi suostunut Neuvostoliittoon kävelemään, vaikka häntä oli Ukko-Mauserilla uhkailtu, jollainen elokuvassa oli ainakin yhdellä muiluttajalla käsissään. Kyseinen reikärauta oli ihan liian iso ase muutenkin ahtaaseen autoon.

Luulen, että Ståhlberg, joka oli niitä harvoja porvareita, joita muilutettiin, kyydittiin sen vuoksi, että lapualaiset halusivat pelotella patkuleita, joiksi he nimittelivät vapaamielisiä porvareita, joita fasismi ei miellyttänyt. Luulen, että savolainen opettaja-kirjailija Ernst Lampén on Ståhlbergin lisäksi ainut muilutettu porvari, vaikka Lapuan liikkeen järjestämiä autoretkiä tapahtui maassamme noin 250 kpl. Niistä ainakin kolme päättyi kyydittävän kuolemaan Suomen puolella. Itärajan yli kuskattiin noin 50 kommunistiksi epäiltyä ja luulen, että heistä useimmat pääsivät myöhemmin hengestään Stalinin vainoissa.

Rantasalmen papin poika Lampénin muilutuksen syyt olivat uskonnolliset. Hän oli eronnut kirkosta, määritteli itsensä ateistiksi ja oli yksi Vapaa-ajattelijain liiton aktiiveista ja siviilirekisteriyhdistysten perustajista. Hän teki valistus- ja puhujamatkoja uskonnonvapauden ja kirkosta eroamisen puolesta ja tällaiselta matkalta hänen kaapattiin lapualaisten autoon. Huumorintajustaan tunnettu Lampén (joka oli tapahtuma-aikaan jo 72-vuotias) suhtautui kyyditykseensä ominaiseen tapaansa ja kuittasi tapauksen toteamalla myöhemmin: ”Minua nauratti niin mitattomasti”.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ernst_Lamp%C3%A9n

Torinon ihmeet

Kyllä ei ole maailmassa jännittävämpää urheilumuotoa kuin lentopallo silloin, kun lentopallo-ottelu on oikein jännittävä. Ja kyllä ei meinannut uni tulla silmään millään sen jälkeen, kun Suomen, isiemme maan, nuoret pojanklopit voittivat EM-turnauksessa hallitsevan maailmanmestarin Italian tuiman taistelun jälkeen sen kotikentällä. Otan pienen osan maamme voiton kunniasta myös itselleni, koska Pielaveden pojat, jotka muodostavat maajoukkueemme keskeisen rungon, kävivät aikoinaan syömässä samassa paarihuoneessa kuin minäkin. Katson siis kuuluvani ainakin jossain määrin Suomen lentopallomaajoukkueen valmennustiimiin.

Tuo eilinen Suomen voitto Torinossa on mielestäni ihmeenä samaa suuruusluokkaa kuin maailmankuuluihin Torinon käärinliinaan liittyvä ihme. Torinon käärinliinaanhan on jollain monien mielestä ihmisjärjellä käsittämättömällä tavalla piirtynyt ristiinnaulitun miehen hahmo. Tuota hahmoa ovat miljoonat matkustavaiset käyneet Torinon Pyhän Johanneksen kastajan katedraalissa ihmettelemässä.

Itse en ole liiemmälti Torinon käärinliinan ihmeeseen perehtynyt, mutta epäluuloisena ihmisenä ajattelen, että taas kerran ihmisiä humpuukilla rahastetaan. Äänestän sen puolesta, että keskiajalla joku matkailualan PK-yrittäjä sai loistavan idean ottaa tyhmiltä rahat pois ja pyysi jotakuta taiteellisesti lahjakasta kaveriaan, joka ei rahan tienaamisesta paljoa ymmärtänyt, maalaamaan ristiinnaulitun Kristuksen kuvan kankaalle pienehköä korvausta vastaan.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että kun Valamon luostarin johtaja pääsi aikoinaan kauan sitten matkustamaan Pyhälle maalle, palasi hän sieltä mukanaan puunpalanen, jonka hän kertoi olevan peräisin Jeesuksen rististä. Itse tosin epäluuloisena ihmisenä epäilen, että joku jerusalemilainen helppoheikki oli hänelle niin kertonut ja myynyt sitten puunpalasen erikoistarjoushintaan. Nyt tuo puunpalanen on tietääkseni pyhäinjäännöksenä näytillä Uudessa Valamossa, ja aion vielä tässä elämässä käydä sitä tutkimassa.

Torinon käärinliina – Wikipedia

Presidentin kyyditys

Vaikka presidentti Ståhlbergin ja hänen vaimonsa muilutus pahimpaan lapualaisaikaan vuonna 1930 olikin periaatteessa kuolemanvakava asia maamme tulevaisuuden kannalta, niin monta selkäkeikkanaurua jouduin päästämään tapahtumasta kertovaa Presidentin kyyditys-elokuvaa katsoessani. Puolustaudun naurusyytöksiä vastaan kuitenkin sillä, että niin hohottelin myös silloin, kun katselin Stalinin kuolema-nimistä tragikomediaa.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että Presidentin kyyditys perustuu vain väljästi tositapahtumiin. Todellisuudessa muilutusta pystymakkurissa sählänneet upseerit eivät sentään ammuskelleet toisiaan, eivätkä likaiseen työhön huijatut lapualaishuligaanit tapelleet keskenään, kuten elokuvassa tapahtuu.

Tosin täysin vailla verenvuodatusta Ståhlbergin pariskunnan muilutus ei tapahtunut. Nimittäin verta vuodatettiin Sortavalan Seurahuoneella, joka oli tapahtumien keskus sikäli, että muilutusoperaatiota ilmeisesti johdettiin sieltä käsin. Elokuvassa Sortavalan Seurahuone on ikävä kyllä maailman poliittisista syistä vaihtunut Joensuun Seurahuoneeksi, jollaista ei tietääkseni koskaan ole ollut.

Tosin ihan täyttä varmuutta ei ole siitä, johdettiinko operaatiota Sortavalan Seurahuoneelta tai johdettiinko sitä yleensä mistään, sillä vaikka maassa vallitsi vielä kieltolaki ja kuten kaikki, jotka jotain historiasta tietävät, tietävät, että se lopetettiin vasta 5.4.-32 klo 10, niin Sortavalan Seurahuoneella kenraalimajuri K. M. Walleniuksen johdolla kokoontuneet upseerit eivät olleet ainakaan sillä kertaa onnistuneet pitäytymään ainakaan täysin päihteettömyyteen.

Ainakin eräät olivat kännissä kuin käet. Ilmeisesti upseereilla oli omat eväät mukana, koska Sortavalan Seurahuone tiettävästi ainakin yritti noudattaa Suomen lakia ainakin soveltuvin osin. Illan mittaan nuoret vireät upseerit alkoivat luonnollisesti kaipaamaan myös naisseuraa, jota paikalla esiintyi ainakin tarjoilijoiden muodossa. Vapaamielistä naisseuraa olisi Sortavalasta varmasti löytynyt muualtakin, koska kaupunki johti maamme kuppatautitilastoja. Myös Kokoomuksen kannatus oli siellä maamme huippua, mutta en ole ihan vissi siitä, liittyykö se asia mitenkään kuppatautitilastoihin.

Paremman puutteessa everstiluutnantti Eero Kuussaari kohdisti heränneen naisen kaipuunsa paikalla olleeseen tarjoilijaneitoseen, jonka hän yritti väkisin ottaa polvelleen. Poliisikuulusteluissa myös ilmeni, että everstiluutnantti oli tässä tilanteessa korostanut, että "hänellä on hyvä kalu". Koska huoneessa olleet muut upseerit ja herrasmiehet eivät rientäneet pulaan joutunutta tarjoilijaneitosta auttamaan, oli tämä itse lyönyt everstiluutnanttia päin kasvoja, niin että tämän nenästä oli alkanut vuotaa verta.

Ihmettelen sitä, ettei maamme puolustusvoimien yleisesikunnan päällikkö kenraalimajuri Wallenius puuttunut mitenkään alaisensa toimintaan ja ymmärrän täysin sitä, että poliisikuulustelupöytäkirjan mukaan everstiluutnantti Kuussaari oli illan aikana ihan aiheesta kutsunut esimiestään "paska kenraaliksi". Asiasta voisi päätellä, ettei 36-vuotiaalla kenraalimajuri Walleniuksella ollut riittävästi arvovaltaa alaisiinsa nähden.

https://www.finnkino.fi/elokuvat/presidentin-kyyditys/HO00000406

Roger Karimuksen haastattelu

Katsoinpa sosiaalisesta mediasta eilen mainitsemani kamppailu-urheilija Roger Karimuksen haastattelun ja sen perusteella hän vaikuttaa sangen lahjakkaalta, humaanilta ja sivistyneeltä ihmiseltä. Videon alkutekstissäkin kerrotaan, että tämä haastattelu ei hyväksy väkivaltaa tai rikollisuutta, joka oikein onkin.

En ole onnistunut selvittämään, onko Karimus Suonenjoen Iisvedellä asuneen Iso-Valtin sukua, mutta tässä yhteydessä korostan sitä, että Iso-Valtin suku on fyysisten asioiden lisäksi kunnostautunut myös sivistyselämän puolella. Valtin pojanpoika Heikki Lampela lienee maamme tunnetuin asianajaja ja Valtin veljenpoika Veijo Balzar lienee maamme tunnetuin kirjailija. Saattaa siis hyvinkin olla niin, että Valtin pojanpoika on maamme tunnetuin vapaaottelija.

Tässä yhteydessä korostan kuitenkin sitä, ettei vapaaottelu ole kuitenkaan ihan vapaata, koska purra tai raapia ei saa eikä potkia todella arkoihin paikkoihin eikä sormiakaan saa työntää ihan joka paikkaan. Eli jotain sivistyssääntöjä on vielä vapaaottelussakin, mutta nähtäväksi jää, koska laji kehittyy niin vapaaksi, että edellä luettelemani kielletyt asiat tulevat sallituiksi. Luulen, että sitten lajista tulee entistäkin suositumpi kansan keskuudessa ja että Helsinki-hallia pitää vielä laajentaa.

Karimuksen haastattelua katsoessani tuli mieleeni, että siinä olisi mies, joka pystyy täyttämään Toni Halmeen jättämän 120-kiloisen aukon maamme poliittisessa kentässä, sillä parhaassa ajolihassa ollessaan hän kertoi painaneensa 175 kilogrammaa. Sen verran jämäkästi Karimus kuulostaa olevan väkivaltaa ja rasismia vastaan, etteivät perusuomalaiset häntä ehkä hyväksy riveihinsä, mutta punavihreä kristitty feministi Anne Kontula saattaisi testamentata hänelle äänensä tulevissa eduskuntavaaleissa.

Roger Karimuksen mielenkiintoisen haastattelun voi kuunnella tästä linkistä: https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=roger+karimus&qs=n&sp=-1&ghc=1&lq=0&pq=roger+karimus&sc=7-13&sk=&cvid=AF01A7DE7D2445A89E24A6FC5ECEF530&ajaxnorecss=1&sid=2806CDF9909360212AA7DA2591FA61B8&jsoncbid=0&ajaxsydconv=1&ru=%2fsearch%3fq%3droger%2520karimus%26qs%3dn%26form%3dQBRE%26sp%3d-1%26ghc%3d1%26lq%3d0%26pq%3droger%2520karimus%26sc%3d7-13%26sk%3d%26cvid%3dAF01A7DE7D2445A89E24A6FC5ECEF530%26ajaxnorecss%3d1%26sid%3d2806CDF9909360212AA7DA2591FA61B8%26format%3dsnrjson%26jsoncbid%3d0%26ajaxsydconv%3d1&mmscn=vwrc&mid=256996151203297CD050256996151203297CD050&FORM=WRVORC&ntb=1&msockid=399784b2b66f11f18732b73c3bf39721

Karimus

Olen joskus ennenkin muistaakseni kertonut, että Suonenjoen urheiluhistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, mutta nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että se tulee pitenemään ja paksunemaan yhä entistäkin enenevämmässä määrin. Nimittäin viime päivinä on iltapäivälehtien sivut täyttyneet kamppailu-urheilu-uutisista, sillä maassamme on ollut pari kamppailu-urheiluun liittyvää tapahtumaa, joiden uutisointi on ollut näyttävämpää kuin esimerkiksi naisten pesisfinaalien tai lentopallon EM-turnauksen uutisointi, koska näissä kamppailu-urheilutapahtumissa eräät maamme julkkiksista löivät toisiaan turpaan.

Maamme tunnetuin kamppailu-urheilija vaikuttaa lehtijuttujen perusteella olevan jo pelkällä jättiläiskoollaan pelkoa ja kauhistusta herättävä Roger Karimus, joka on tullut niin suuresta tuntemattomuudesta, ettei hän itsekään tiedä taustaansa. Jossain Ilta-Sanomien haastattelussa hän kertoi, ettei itsekään oikein tiedä taustastaan muuta kuin, että romaniksi häntä on haukuttu.

Tässä yhteydessä mieleeni palaa se, että lapsuudessani Suonenjoella asui Iso-Valtiksi kutsuttu jättiläiskokoinen varsinkin hevoskauppaa harjoittanut romanimies, jolla oli kaksi jättiläiskokoista poikaa, joista isoveli oli 204 cm pitkä ja vanttera ja joista pikkuveli oli jäänyt 198 cm pitkäksi, mutta kuitenkin vanttera oli hänkin. Pikkuveljellä oli sama sukunimi, kuin nyt kuuluisuuteen nousseella vapaaottelija Roger Karimuksella. En nyt keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Roger voisi tavallaan olla tavallaan Suonenjoen Kunnon miehiä, koska ainakin yksi Karimus harrasti aikoinaan voimanostoa Kunnon riveissä.

Sosiaalisesta mediasta löytyy tämä tieto Roger Karimuksesta: https://tuoreuutiset.fi/roger-karimus-kuka-han-on-ika-pituus-ja-ura/

Hirvittävä pohjan sota

Hirmuiselta tuntuu nykyinen maailmanmeno, mutta vielä hirvittävämpää elämä oli suomalaisilla pohjan sodan ja siihen liittyneen isonvihan aikana, jolloin vajaan puolen miljoonan väestöstä kuoli 100.000 - 120.000 ihmistä ja noin 30.000 vietiin orjana Venäjälle. Yksi orjiksi päätyneistä oli vaarinvaarinvaarinvaarini Tuomas Koivistoinen. Venäjällä oli siihen aikaan jopa maaorjilla oikeus pitää orjia.

Yksistään Isokyrön Napuen taistelussa yhden päivän aikana19. 2. 1714 surmattiin lähes 3.000 Ruotsin armeijan sotilasta, joista valta osa oli suomalaisia. Se oli maamme sotahistorian verisin päivä; toiseksi verisin oli jatkosodan Vuosalmen taistelun päivä 4.7.1941, jolloin kaatui 1050 suomalaista. Jos viime sotien tappiot olisivat olleet suhteessa yhtä pahat kuin pohjan sodan, olisi Suomi menettänyt noin miljoona ihmistä sen sijaan, että menetykset olivat toisessa maailman sodassa vajaat 100.000 ihmishenkeä.

Isossa vihassa Savo ja koko Itä-Suomi pääsi vähemmällä kuin Pohjanmaa, jonka Pietari Suuri halusi muuttaa laajaksi erämaalueeksi estääkseen Ruotsin armeijan etenemisen sen halki. Varsinkin miehä tapettiin Pohjanmaalla paljon. Tarinan mukaan jostain pitäjästä tapettiin miehet niin anhittomiin, että jäljelle jäi vain yksi ukko, jota naiset sitten rauhan tultua vetelivät vesikelkalla talosta toiseen sillä seurauksella, että seuraavana vuonna lapsia syntyi yli 200. Tosin epäilen, että lapsionnen selityksenä olivat kasakoiden suorittamat raiskaukset. Niinpä monet eteläpohjalaiset ovat vieläkin hämmästyttävän tummia ja tulisia.

Pohjan sodan jälkeen Pohjanmaalle muutti paljon poikamiehiä Savosta lohduttamaan surevia leskiä ja tämä asia näkyy vieläkin monissa pohjalaisissa suku- ja paikannimissä. Esimerkiksi muutama päivä sitten Vimpelin Veto varmisti pesäpallon Suomen mestaruuden Saarikentällä, joka sijaitsee Savojoen saaressa. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Vimpelin Vedon kärkietenijänä oli pitkään Juha-Matti Matilainen, jonka sukujuuret ovat kotikylälläni Suonenjoen Kärkkäälässä. Tosin Matilaiset muuttivat Pohjanmaalle melkein 300 vuotta pohjan sodan jälkeen. 

Lopuksi en malta olla kertomatta sitäkään, että Seinäjoen Peliveljet on jo kolme kertaa valmentanut salibandyssä Suomen mestariksi Tommy Koponen, jonka sukujuuret myös ovat Kärkkäälässä. Tosin Koposetkin muuttivat Pohjanmaalle vasta vajaat 300 vuotta pohjan sodan jälkeen. Tommy Koponen on sikäli erikoinen suomalainen palloiluvalmentaja, ettei hän koskaan huuda eikä kiroile.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Napuen_taistelu

Isoviha Savossa

Harmittaa, että en päässyt Sulkavan soutustadionille 5.9.2026, jolloin siellä järjestettiin Isoviha Savossa seminaari, mutta kuitenkaan enää ei harmita kovin kovasti, sillä seminaarin asiantuntija luennot ja niitä seurannut keskustelu ovat ilmestyneet internettiin. Jos nyt jotain vikaa nauhoituksesta oikein hakemalla pitää hakea, niin se on se, että pikkuisen nauhoitus välillä pätkii ja äänentoistossakin olisi parantamisen varaa.

Jos olisin päässyt tilaisuuteen, niin olisin kysynyt sitä, että kumpia savolaiset pelkäsivät enemmän, ryssiä vai Ruotsin armeijan sissejä, joiden joukossa omankin sukuni esi-isät operoivat. Sen verran eräässä luennossa sivuttiin sissiasiaa, että kerrottiin, että jos venäläiset epäilivät jonkun talonväen suojelleen sissejä, niin koko talonväki tapettiin.

Isoviha oli julmaa aikaa, jonka jäljiltä maahan jäi paljon autioituneita tiloja, joita sitten kruunu jakoi halukkaille eikä ilmeisesti mitään tarjouskilpailuja järjestetty, vaan päinvastoin valtio antoi uusille viljelijöille vuosien ajaksi verovapautuksen. Luulen, että sukuni kolme inkeriläistä kantaisää liikkui sodan aikana Sisä-Savon erämaissa ja totesi siellä olevan kolme lupaavalta näyttävää autiotilaa ja niinpä sitten rauhan tultua he soutivat Pietarin seudulta nykyisen Suonenjoen seuduille, jossa he sitten vuosien vieriessä lisääntyivät kuin kaniinit. Luulen, että noiden kolmen kanta-Koivistoisen jälkeläisiä on maassamme nyt satoja, vaikka osa onkin lyhentänyt nimensä Koivistoksi. 

Ilmeisesti ainakin eräs noista sukuni kantaisistä valtasi todella ison tilan, jonka kokoa ei mitattu hehtaareissa vaan neliökilometreissä. Tarinan mukaan hän kyllästyi myöhemmin kohtuuttomiin veroihinsa, joita joutui maksamaan ja lahjoitti Karttulan seurakunnalle viisi neliökilometriä metsää, koska joutui maksamaan siitä veroa yhden mullikan vuodessa. 

Tosin siihen aikaan metsillä ei ollut arvoa, koska tarinan mukaan eräs iso talo Kärkkäälässä maksoi kulin suolaa ja koirannahkarukkaset. Muinainen painomitta kuli on nykymitoilla noin 150 kiloa, joten kuli suolaa maksaa nykyään noin 150 euroa. Lopuksi totean, että painomitta kulia ei pidä sotkea perinteiseen ajanmittaan kulinluikautus.

Isoviha Savossa-seminaarin nauhoitteen voi katsoa kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä, mutta jos koko reilun neljän tunnin seminaaria ei ehdi katsomaan, niin paljastan, että kohdasta 2.56,35 alkaa tulevan laitaoikeiston populistijohtajan Teemu Keskisarjan osuus, joka saattaa kiinnostaa keskivertoihmistä kovastikin, koska Teemu ymmärtää, mistä kansa tykkää. Monet tiedemiehet ovat vähän liian fiksuja tavalliselle väelle. https://www.youtube.com/watch?v=IS00qUNKzh4

Helsingin Jokereiden miehet kommunistien spartakiadeilla

Helsingin Sanomien Helsingin Jokereiden historiasta kertovassa jutussa kerrottiin, että eräät seuran urheilijat joutuivat suuriin ongelmiin, koska osallistuivat vuonna 1928 Moskovan kesäspartakiadeihin. He tosin edustivat vielä Töölön Vesaa, joka sitten myöhemmin muutti nimensä Jokereiksi. Sitä jutussa ei kerrottu, että kisoihin osallistuneita pidettiin kommunisteina ja heidät että erotettiin Työväen Urheiluliitosta. Ilmeisesti TUL pelkäsi, että liitto olisi lakkautettu, ellei spartakisteja olisi erotettu.

Käsittääkseni Helsingin Jokereiden nykyisissä kannattajissa on paljon Helsingin lähiöiden vahvasti kansallismielisiä arvokonservatiivisia nuorukaisia, jotka eivät ole sosialismin kannattajia, vaan pikemminkin kannattavat kansallissosialisteja. Epäilen, ettei Jokereiden kannattajien parissa tiedetä kaikkea seuran historiasta.

Noissa vuoden 1928 Moskovan kesäspartakiadeissa suomalaisilla oli hyvä menestys, koska kultaa voittivat keihäänheittäjä Hanna Kekäläinen, uimari Irma Lumivuokko, painija Kaarlo Ponsen, nyrkkeilijä Gunnar Bärnlund ja juoksija Volmari Iso-Hollo. Naisten sarjassa kilpailleiden Kekäläisen ja Lumivuokon myöhemmistä vaiheista minulla ei ole tietoa. Sen sijaan kultamitalin voittaneet ja sen jälkeen TUL:stä erotetut Gunnar Bärnlund ja juoksija Volmari Iso-Hollo jatkoivat uraansa porvaripuolelle siirryttyään hyvällä menestyksellä.

Iso-Hollo voitti estejuoksussa kaksi olympiakultaa ja sillä kuuluisalla Berliinin kisojen kympillä, jolla Murakoso jäi ja suomalaiset ottivat kolmaisvoiton, hän sijoittui pronssille. Bärnlund voitti nyrkkeilyn raskaassa sarjassa EM-kultaa ja siirtyi myöhemmin ammattilaiskehiin ja kohosi raskaassasarjassa parhaimmillaan maailmanmestari Joe Louisin toiseksi haastajaksi. 

Sen sijaan Kaarlo Ponsen, jota pidettiin aikoinaan vuosien ajan maailman parhaana raskaansarjan painijana, ei suostunut vaihtamaan porvariliittoon, jonka vuoksi hän oli kuusi vuotta kilpailukiellossa. Ponsen kertoo tästä linkistä löytyvässä haastattelussa elämästään: https://www.ku.fi/artikkeli/1893508-kuusi-vuotta-kilpailukieltoa-matkasta-moskovan-kisoihin

Töölön Vesa

Mielenkiinnolla odotan HIFK:n ja Jokereiden kohtaamista jääkiekkoilun SM-liigassa 8.10.2026, sillä ottelun panokset ovat kovat, sillä käsittääkseni siinä ratkeaa, mikä on tällä hetkellä liigan huonoin joukkue. Joukkueiden väliset pelit ovat olleet perinteisesti kiihkeitä ja Helsingin Sanomat kertoi 13.9.2026 yhden syyn kiihkeyteen. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että etukäteen liigan huonoimmaksi veikattu Mikkelin Jukurit johtaa tällä hetkellä sarjaa. Uukuniemeläistaustainen Heikki Viitikko oli vielä pari vuotta sitten Jukureiden pääomistaja, mutta sitten hän myi osuutensa ja osti Jokereiden pääomistuksen.

Nimittäin ensimmäisen kerran joukkueiden jäsenet olivat vastakkain jo kesällä 1918, jolloin HIFK:n suojeluskuntalaiset olivat vartioimassa työläisseura Jokereiden punikkeja. Tosin nykyisten Jokereiden nimi oli siihen aikaan Töölön Vesa. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, ettei nykyään missään, ei edes Hakaniemen torilla vappuna, näy niin paljoa komeasti liehuvia purppuraisia punalippuja kuin HIFK:n peleissä.

Töölön Vesa muuttui Jokereiksi 6. marraskuuta 1967, jolloin seuran jääkiekkojaoston puheenjohtajan Risto Aravirran ja rakennusmestari Aimo Mäkisen johdolla velkaantuneen Töölön Vesan jääkiekkotoiminta erotettiin emoseurasta ja perusteilla olleen uuden seuran nimeksi valittiin Helsingin Jokerit. Uusi seura katkaisi siteensä Helsingin punakaartiin ja erosi Työväen Urheiluliitosta. Tosin ihan kunnollista porvariseuraa Jokereista ei ole vieläkään tullut, koska sen pääomistaja Heikki Viitikko on uukuniemeläistä pienviljelijä sukua.

Hyvä väitöskirjan aihe olisi nykyisten urheiluseurojen historian kytkeytyminen Suomen sisällissotaan. Muistanpa lukeneeni, että kesällä 1917 Kajaanin Kipinän ja Kuopion Riennon jalkapalloilijat vielä kohtasivat jalkapalloilun merkeissä, mutta vuotta myöhemmin Kipinän miehet vartioivat Kuopion vankileirillä piikkilankojen takana ruohoa syöviä Riennon miehiä. Tosin ainakin tarinan mukaan urheilusta silloinkin puhuttiin piikkilankojen välistä hyvässä urheiluhengessä.

Hesarin tilaajat voivat lukea Töölön Vesan historiasta tästä linkistä: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000012259204.html

Lentopallo ja Rintaliivit

Kyllä oli taas hirmuinen peli, karmea peli, oikea pelien peli, kun Suomi kohtasi eilen Hollannin lentopalloilun merkeissä. Jouduin taas toteamaan, että kyllä maailman kolmanneksi suosituin pallopeli on yksi jännittävimmistä urheilun ilmenemismuodoista.

Seurasin ottelua Uukuniemen erämaassa peliä kännykän näytöltä, mutta ajoittain jouduin sammuttamaan elämänhallintalaitteeni, koska hermoni eivät kestäneet. Luulen päästelleeni tapahtuman aikana myös hyvin alatyylisiä voimasanoja. Ne ilmeisesti kannustivatkin poikamme 3 - 2 voittoon.

Tarkistin ottelun jälkeen Suomen tilanteen maailman lentopalloliiton rankingista ja totesin, että piskuinen isiemme maa on maailman kansojen seassa sijalla 13, joka on huima saavutus lajissa, jota harrastetaan kaikkialla Telluksen pinnalla toisin kuin jääkiekkoa, jääpalloa ja sählyä. Suomen edellä on liuta suurvaltoja, mutta myös kahden miljoonan asukkaan Slovenia ja 6,5 miljoonan asukkaan Bulgaria.

Tekoäly on hyvin kaikkitietävä, mutta ei kovin viisas. Niinpä kännykkäni tekoäly kertoi vielä viime yönä, että rankinglistalla on kahdeksantena Rintaliivit-niminen valtio, joka tosin näytti käyttävän valtiotunnuksenaan Brasilian lippua. Rouvani valisti, että tekoälyn virheen selittää, että jonkun rintaliivimerkin nimi viittaa Brasiliaan. Minusta Brasilian olisi ihan matkailupoliittisista syistä muuttaa nimensä virallisesti Rintaliiveiksi.

Suomi voisi vahvistaa lentopallomaajoukkuettaan, mikäli se huolisi riveihinsä takaisin Suonenjoen Vasaman kasvatin Lauri Kermisen, jota kymmenisen vuotta sitten parikymppisenä nuorukaisena pidettiin yhtenä maailman parhaista liberoista. Sitten Kerminen siirtyi Venäjän sarjaan ilmeisesti siksi, että siellä maksettiin enemmän kuin muualla. Ukrainan sodan alettua Kerminen kertoi, ettei voi sanoa irti venäläisseuran kanssa tekemäänsä sopimusta, koska sopimussakko olisi ollut liian kova. 

Suomen lentopallomaajoukkue katsoi siinä tilanteessa, ettei se enää tarvitse Kermisen palveluja. Nyt kuitenkin löysin netistä tiedon, että hän on juuri siirtynyt pelaamaan Azerbaidzaniin, joten jos maajoukkueen valmentaja Olli Kunnari sattuu tämän lukemaan, hänen kannattaisi harkita Lauri Kermisen pestaamista maajoukkueen liberon vaativiin tehtäviin.

https://atleetti.fi/lauri-kerminen-katosi-venajalle-nyt-tuli-loppu/

Pehmeä valta

Tallinnan Vanhankaupungin erään talon kivijalasta löytyi pikkuinen puoti, jossa myytiin muistoja Neuvostoliiton ajalta. Tosin liikettä pitänyt pk-yrittäjä tunnusti luottamuksellisesti, että suosituin myyntituote ei ollut neuvostoliittolaista alkuperää, vaan se oli Saksan natsien hakaristikäsivarsinauha, jollaisia varsinkin saksalaiset käyvät vähän luimistellen ostamassa.

Itse ostin kuvan aidon Misha-karhun, joka olin vuoden 1980 Moskovan olympialaisten tunnus. Misha on kovasti viehättävä otus, ja mieleeni on varsinkin jäänyt kisojen lopettajaiset, joiden lopuksi Misha nousi taivaalle ja poistui kisapaikalta käpäläänsä heiluttaen kyyneliä vuodattaen - tai niin ainakin sen muistan tapahtuneen.

Misha oli Neuvostoliiton pehmeän vallan käyttämistä maailman mielipiteeseen kovan propagandan sijasta. Maa oli joutunut ongelmiin olympialaisten alla, kun se lähetti joukkojaan Afganistaniin maan presidentin pyydettyä tukea sisällissodassa islamisteja vastaan. Afganistanin presidentti tukehtui vähän pyyntönsä jälkeen tyynyynsä - tai niin ainakin muistan sen tapahtuneen. 

Afganistanin tapahtumien seurauksena monet Länsimaat boikotoivat Moskovan kisoja hellyttävästä Misha-karhusta huolimatta. Neuvostoliitossa boikottipäätös koettiin nöyryytyksenä ja siellä olympiavoittajat allekirjoittivat vetoomuksen Jimmy Carterille siitä, että boikotti peruttaisiin.  Virossakin kaikki muut entiset olympiavoittajat allekirjoittivat vetoomuksen, mutta painin raskaansarjan kaksinkertainen olympiakultamitalisti Kristel Palusal kieltäytyi, mutta hän ei kuitenkaan pudonnut ikkunasta asian seurauksena.

Palusalua kohdeltiin muutenkin Neuvostoliitossa hämmstyttävän hyvin, koska jatkosodan alussa hän loikkasi puna-armeijasta Suomen puolelle, mutta jostain syystä häntä ei sodan jälkeen ammuttu eikä lähetetty edes Siperian uraanikaivokselle, vaan hänet kelpuutettiin kuuluisan komeavartisen Pronssisoturi-patsaan malliksi. Gorbatsovin kaudella 1988, eli kolme vuotta ennen Viron uutta itsenäistymistä, Virossa valmistui suuri ja komea rahtilaiva, joka yllätys yllätys sai nimekseen Kristel Palusal, mutta kukaan ei pudonnut senkään vuoksi ikkunasta.

Hoidu viinakatkust

Tallinnan kaupunginmuseossa oli esillä neuvostovallan aikuisia rintamerkkejä. Merkit olivat upeita, koska käsittääkseni Neuvostoliiton rintamerkkiteollisuus oli ehdotonta maailman huippua. Minusta hienoin merkki oli se, jossa ymmärtääkseni mainostettiin yhteiskunnan katkaisuhoitopalveluita alkoholin liikakäyttäjille. Sellaisiakin alkoholin käyttäjiä Neuvostoliitossakin oli luultavasti jäänteenä kapitalismin ajoilta.

Merkissä lukee lähes selvällä suomalla, että "HOIDU VIINAKATKUST". Tuo iskulause sai minut päästämään vähää vaille selkäkeikkanaurun, jota museon opas kummeksui ja yritti viron kielellä selittää, ettei asiassa ole mitään nauramista. Minä taas yritin monellakin kielellä selittää, miksi iskulause kuulostaa suomalaisesta jostain syystä riemastuttavalta.

Yritin jopa ostaa itselleni tuon rintamerkin, mutta se ei ollut myynnissä. Harmi, sillä olisin mielelläni kiinnittänyt tuon merkin tumman, hieman hartioista piukean, juhlapukuni miehustaan sen toisen kunniamerkin rinnalle, jota ylpeydellä kannan. Se merkki on 50 metrin uintimerkki, joka minulle myönnettiin jo vuonna 1967.

Tunarit

Siitä kuuluisasta Tallinnan kaupasta, josta saattoi ostaa kympillä seitsemät pikkuhousut, saattoi ostaa halvalla myös tuon kuvan Kekkos-paidan. Se on selvästi herättänyt sekä myönteisiä että kielteisiä reaktioita vastaantulijoissa, kun olen rohjennut sen rouvan estelyistä huolimatta ylleni pukemaan. 

Kekkonen oli ristiriitainen henkilö. Häntä arvostellaan sotasyyllisten tuomioista, mutta toisaalta kun sodan jälkeen sekä Norjassa että Tanskassa ammuttiin noin 50 natsien kanssa veljeillyttä, niin Suomessa ei ketään ammuttu enkä ole edes kuullut, että paljon parjattu punainen Valpo olisi edes syyllistynyt suoranaiseen kidutukseen sotasyyllisiä ja asekätkijöitä jahdatessaan.

Jotenkin minusta tuntuu, että Trumpin hallintokausi on nostanut Kekkosen arvostusta maassamme. Vaikka Kekkonen monien mielestä meni liian pitkälle Neuvostoliiton mielistelyssä, niin mahtoiko hän kuitenkaan mennä mielistelyssään yhtä pitkälle, kuin nykyään maassamme mennään Trumpin mielistelyssä, jota ei tosin tarvitse kutsua mielistelyksi, vaan kyseessä on nykyään arvopohjainen realismi. Ehkäpä Kekkonenkin harjoitti aikoinaan arvopohjaista realismia.

Sotasyylliset

Olin 10.9.2026 isänmaallisen nuorison edustajana Kuopion Isänmaallisen Seuran tilaisuudessa kuuntelemassa Lasse Lehtisen esitelmää tänä vuonna ilmestyneestä kirjastaan Sotasyylliset. Esitelmän mielenkiintoisin tieto oli tosin se, mitä itse kirjassa ei oltu kerrottu. Lehtinen nimittäin paljasti, että sotasyyllisenä tuomitun Antti Kukkosen sukulainen oli soittanut pari viikkoa sitten hänelle ja kertonut syyn siihen, miksi lähinnä politiikan neloskentälliseen kuuluneet maalaisliittolaiset Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka tuomittiin sotasyyllisinä.

Antti Kukkosen sukulaisen mukaan tuomio oli Kekkosen kosto siitä, että Kukkonen ja Reinikka olivat saaneet järjestettyä Kekkoselle jatkosodan aikana matkustuskiellon ulkomaille, koska hänen epäiltiin Tukholmassa vuotanut salaista tietoa amerikansuomalaiselle Wilho Tikanderille, joka toimi jatkosodan aikaan CIA:n edeltäjän OSS:n Tukholman toimistopäällikkönä. Tikanderin kautta salaiset tiedot saattoivat päätyä Moskovaan.

En ota Kukkosen ja Reinikan tapaukseen kantaa, vaan jätän kannan ottamisen historiatiedeyhteisön ratkaistavaksi. Kaikkitietävästä Wikipedia näyttää ainakin jossain artikkelissa olevan sillä kannalla, että Kukkonen ja Reinikka tuomittiin sotasyyllisinä, koska he toimivat sota-aikana hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa ja että heidätkin oli tuomittava, koska myös Väinö Tanner sai tuomion samasta syystä.

Sen puolesta, että Kukkosen ja Reinikan tuomiossa oli kyse Kekkosen kostosta, puhuu se pilapiirtäjä Kari Suomalaisen näkemys, jonka mukaan Kekkonen oli äkki-, mutta pitkävihainen. Itse epäilen, että kyseessä saattoi myös olla Maalaisliiton valtataistelusta, jossa Kekkonen raivasi vastustajansa ajamansa uuden ulkopoliittisen linjan tieltä, vaikka toimittamalla heidät linnaan.

Tässä Lasse Lehtisen pitkä haastattelu sotasyyllisyydestä: https://www.bing.com/search?FORM=V205DF&PC=V205&q=lasse+lehtinen%2C+youtube

5.000 taalaa

Amerikan menoa seuratessani muistuu mieleen Rooman valtakunnan hajoaminen. Sielläkin keisariksi pääsi täysiä sekopäitä, joista sekopäisin oli surullisenkuuluisa Nero, joka keisarin toimensa hoitamisen ohessa osoittautui melkoiseksi urheilumieheksi ja voitti vuoden 67 olympialaisissa peräti seitsemän kultaa. Nähtäväksi jää, pystyykö Trump vielä parempaan.

Amerikan keisari Trumpin uusin tempaus on se, että lupasi 5.000 taalaa jokaiselle aikuiselle Usa:n kansalaiselle, jos republikaanit voittavat tulevan marraskuun vaalit. Jos Suomessa presidentti lupaisi ennen seuraavia eduskuntavaaleja 5.000 euroa jokaiselle aikuiselle suomalaiselle siinä tapauksessa, että nykyinen hallituspohja voittaa, ei Google sopimuksen 13 miljardia euroa riittäisi lupauksen täyttämiseen.

Demokraatit ovat Usa:ssa koettaneet lyödä asian huumorileikiksi ja joku puolueen keskeisistä vaikuttajista lupasikin jokaiselle aikuiselle kansalaiselle peräti 10.000 taalaa ja lisäksi ponin ja ilmaiset jäätelöt loppuiäksi, mikäli demokraatit voittavat vaalit.

Muistelen, että viisas valuuttakeinottelija Soros ennusti ensiksi Neuvostoliiton hajoamisen ja sen jälkeen hän ennusti, että seuraavaksi hajoaa Usa. Nähtäväksi jää, miten Usa:n käy marraskuun vaalien jälkeen.

https://yle.fi/a/74-20245488

Inkerit

Enoni Riston tankinkuljettajakoulutus päättyi hänen sairastumiseensa ja se oli hyvä se, koska huonosti olisi käynyt kesän -44 suurhyökkäyksen aikaan, jos hän olisi joutunut kevyensarjan kahdeksan tonnin T-26-panssarivaunulla raskaansarjan Sotkia ja Klimejä vastaan. Enoni sairastui kotilomalla ollessaan kovaan kuumeeseen, mutta lähti siitä huolimatta talvipakkasella polkupyörällä tapaamaan tyttöystäväänsä Inkeriä 20 kilometrin päähän. Tyttöystävällä oli ihan sattumalta sama nimi kuin hänen tankillaan, jonka kuljettajaksi häntä koulutettiin. Tankki oli varmaankin saanut nimensä heimopoliittisista syistä.

Siitä, miten riiuureissu onnistui, enollani ei ollut käsitystä, koska pyöräretken alkamisen jälkeen seuraava muistikuva  hänellä oli, että hän heräsi sotasairaalaksi muutetulla Suonenjoen maamieskoululla, jota jostain syystä, jota voi vain arvailla, myös Kuppalaksi kutsuttiin. Enoni parani, mutta keuhkoihin jäi vika, joka katkaisi hänen tankkimies uransa lisäksi myös lupaavan juoksijan uran.

Enoni siirrettiin hänen jotenkuten toivuttuaan Kouvolaan komppaniaan, joka harjoitteli saksalaista suorajalkamarssia tulevaa valtakunnallista voitonparaatia varten. Suorajalkamarssia harjoittelemassa oli samassa komppaniassa myös tunnettu iskelmälaulaja Henry Theel, joka muistetaan hyvän lauluäänensä lisäksi myös hyvänä naistenmiehenä.

En malta tässä yhteydessä olla kertomatta, että hyvän tarinan mukaan Theel oli joskus sodan jälkeen keikkamatkallaan Oulussa ihastunut sikäläiseen naispuoliseen hammaslääkäriin niin perusteellisesti, että oli muuttanut asumaan tämän luokse. Uusi naisystävä soitteli sitten Theelin vihitylle vaimolle, että tämän pitäisi pikaisesti lähettää Henryn tavarat Ouluun. Siihen laillinen vaimo vain kivahti, että "sillä miehellä ei ole muuta kuin salkku ja mulkku". Salkulla tarkoitettiin sitä laukkua, jossa Theel säilytti laulujensa nuotteja.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musaa: https://www.youtube.com/watch?v=wp0j6fjUa8g

Sprii

Jos turvebensan valmistus maksaa vähintään kolme euroa litralta, niin siihen verrattuna sprii on halpaa, koska Suomessa se maksaisi puunjalostuksen jätteistä vain noin euron litralta ja etelän maissista sitä voisi valmistaa puolta halvemmalla. Kuitenkaan en usko, että meillä sota-aikana olisi suunniteltu spriimoottoreihin siirtymistä, koska sellaisia ei oltu vielä kehitetty. 

Tosin autojen bensamoottorit toimivat Suomessakin korvikebensalla, jossa bensiiniin oli lisätty 10 - 30 % spriitä. Geminin mukaan lentokoneissa tai panssarivaunuissa ei sen sijaan voinut käyttää korvikeaineita, vaan ne saivat aitoa bensaa. Kun meillä kulutettiin sotavuosina noin 100 miljoonaa litraa bensiiniä, niin ilmavoimat saivat siitä reilut seitsemän miljoonaa ja panssarit noin puoli miljoonaa litraa.

Tuossa panssaribensa-asiassa jouduin riitaan tekoäly Geminin kanssa, koska enoni Risto oli jatkosodassa koulutettavana tankinkuljettajaksi ja hän kertoi, että kasarmilla käymälätkin haisivat bensiinille. Syynä oli se, että tankkien polttoaine valutettiin kaasunaamarin läpi, koska sillä tavalla ainakin uskottiin, että polttoaineen himottu alkoholi pystyttiin erottamaan bensasta. 

Tekoäly Gemini kuitenkin rohkenin väittää, että eri puolilla maailmaa tunnetut tarinat siitä, että korvikebensasta pystyisi erottamaan alkoholin valuttamalla se kaasunaamarin tai esimerkiksi leivän läpi on hölynpölyä. Voi siis olla, että kasarmin käymälöissä haisi bensa, koska viinanhimossaan sotilaat joivatkin bensaa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taloussprii

Turvebensiini

Tunnen itseni nyt ihan turvenuijaksi, kun innostuin uppoutumaan autistin lailla maamme turvetuotannon mahdollisuuksiin. Pillilupiaskini kansi nimittäin kertoo, että maamme turvevarannot sisältävät enemmän energiaa kuin rikkaan Norjan tunnetut öljyvarannot. Suomessa on turvetta peräti 140 miljardia kuutiometriä, joka tarkoittaa sitä, että jokaista suomalaista kohti sitä on torni, jonka sivut olisivat 10 m X  10 m ja korkeutta tornille siunaantuisi 250 metriä. 

Kun eilen kertomallani professori Gustaf Kompan menetelmällä siitä saataisiin öljyä 1100 miljoonaa öljytonnia, joka tarkoittaa päässä laskettuna noin 200 tonnia öljyä jokaiselle suomalaiselle, josta voisi bensaksi muuttaa kolmanneksen eli 66 tonnia meille jokaiselle. Sota-aikana bensaa riitti vain 25 litraa vuodessa asukasta kohti. Luulen, että myös professori Komppa riittaili asian juuri näin kehittäessään menetelmän, jolla turve muutetaan öljyksi ja bensaksi.

Tosin sitä Komppa ei tiennyt, että ainakin tekoäly Geminin mukaan bensalitran tuottaminen öljystä maksaa vähintäänkin 3 euroa. Sitäkään Komppa ei luultavasti tiennyt, että kaikenlaiset ilmastokiihkoilijat ovat nykyään jyrkästi sitä mieltä, että turvesuot pitää kokonaan suojella. Itse olen kuitenkin kovasti eri mieltä eräiden viherpipertäjien kanssa ilmaston muutoksen vaaroista, koska katson heidän suhtautuvat liian toiveikkaasti tulevaisuuteen. Nimittäin siinä vaiheessa, kun Siperian ikirouta ja Jäämeren pohjan metaanijääesiintymät sulavat, on niiden, joilla varaa on, syytä kääntyä nöyrästi Eloin Muskin puoleen ja ostaa häneltä lippu avaruuteen perustettavaan siirtokuntaan.

Edellä kerrotusta tuleekin mieleeni, että Aniara on ihan ajankohtainen kirja: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aniara

Professori Gustaf Komppa ja Heinolan jättiluolaston salaisuus

Vuosikymmeniä olen miettinyt Heinolan Hevossaareen jatkosodan aikana louhitun jättiluolaston salaisuutta. Virallisen selityksen mukaan Heinolassa oli tarkoitus käynnistää puuspriin, puupohjaisten voiteluöljyjen ja koivusokerin valmistus sota-ajan kansantalouden tarpeita varten. Hanke oli mittava, koska ainakin tarinan mukaan parhaimmillaan yli tuhat miestä, joista suuri osa sotavankeja, olisi ollut projektia rakentamassa.

 Itse pikkuisen epäilin sitä tietoa, että tarkoituksena oli pelkästään puuspriin valmistus polttoaineeksi, koska sota-ajan autojen moottorit eivät pelkällä spriillä pyörineet, vaan bensan sekaan lisättiin enimmillään parikymmentä prosenttia  spriitä. Sitä paitsi erillistä spriitehdasta ei olisi tarvittu, koska maamme sellutehtaat joka tapauksessa tuottivat spriitä sivutuotteinaan tekoäly Geminin mukaan noin 30 miljoonaa litraa vuodessa. Bensaa Suomeen tuotiin sota-aikana noin 100 miljoonaa litraa vuodessa, joka määrä oli kolmannes vuoden 1938 määrästä.

Kuulustelin aikoinaan vanhoja heinolalaisia Hevossaaren luolaston arvoituksesta  ja yleisenä käsityksenä oli, että se louhittiin spriivarastoiksi. Toisaalta myös sellaiseen näkemykseen törmäsin, että ne tehtiin maamme rautatietykkien suojaksi ja eräs kuulusteltava kertoi, että "perkele, jäi Hitlerin raskasvesivarasto kesken". Näissäkin näkemyksissä oli varmasti jokin logiikka, mutta minulle se ei täysin auennut.

Mutta eilen minulle taisi sen sijaan aueta Hevossaaren luolaston salaisuuden verho. Nimittäin ilmailun harrastajien keskusteluryhmässä kerrottiin, että professori Gustaf Komppa keksi menetelmän, jolla turve voitiin jalostaa bensiiniksi ja että jatkosota-aikaan suunniteltiin, että Heinolan lähellä sijaitsevalta Leivonmäeltä olisi eräältä suolta alettu ajaa turvetta Heinolan Hevossaareen jalostettavaksi bensiiniksi. Hanke jäi kuitenkin kesken, sillä Suomi sai Saksasta kivihiilestä valmistettua bensaa siinä määrin, että turvebensaa käytettiin vain professori Gustaf Kompan omassa autossa.

Nähtäväksi jää rakennetaanko suunniteltu Hevossaaren turvebensatehdas valmiiksi siinä tilanteessa, jos sekä Hormuzinsalmi että Punaiselle merelle johtava Tiraninsalmi vielä sulkeutuvat nykyisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä.

Tässä tietoa Gustaf Kompan kehittämästä Komppa-menetelmästä, jolla turpeesta valmistetaan bensaa ja voiteluöljyä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Komppa

Heino-niminen paikallisvaluutta

Bitcoinin keksijän henkilöllisyydestä ei ole täyttä varmuutta, mutta melkoinen varmuus näyttää olevan siitä, että hänellä on tällä hetkellä miljoona bitcoinia, joiden arvo on nyt noin 70.000 miljoonaa euroa. Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että itsekin olen yrittänyt luoda uuden vaihdannanvälineen. Nimittäin reilut 30 vuotta sitten tein Heinolan kaupungille aloitteen, että tässä tutkimusten mukaan Suomen neljänneksi surkeimmassa kaupungissa olisi otettu käyttöön oma paikallinen valuutta Heino, joka olisi vahvistanut paikallista talouselämää, jolla ei enää ollut riittävästi käytössään silloisia valtakunnan virallisia maksuvälineitä markkoja. Heinolan paikallisvaluutta heino olisi tarvittaessa jakautunut sataan einoon.

Jostain syystä aloitettani ei ilmeisesti otettu vakavasti eikä se näytä mitenkään edenneen reilun 30 vuoden aikana kaupungin hallinnossa, joka mielestäni todistaa siitä, ettei kaupungin johdon yleissivistys ole riittänyt aloitteeni ymmärtämiseen. Nimittäin paikallisvaluuttoja on kokeiltu maailmalla satoja kertoja ja joskus jopa hyvällä menestyksellä. Ehkä historian kuuluisin ja tehokkain kokeilu tehtiin Itävallassa. Suuren laman aikana kaupunginjohtaja toi käyttöön paikallisvaluutan, jonka arvo laski 1 % kuukaudessa, jos sitä ei käytetty . Tämä pakotti rahan kiertämään salamannopeasti, työttömyys romahti ja kaupunki rakensi infraa. Kokeilu toimi liiankin hyvin ja Itävallan keskuspankki säikähti ja kielsi sen.

Muistelen, että heino-aloitteeni liittyi pelkoon, jota tunsin euroa kohtaan. Olin siihen aikaan sitä mieltä, että rakenteellisesti kallis ja syrjäinen Suomi ei tule pärjäämään Euroopan keskusalueiden kanssa sellaisessa kilpailussa, jossa kilpailun pelimerkkeinä ovat samat eurot eikä maamme voi enää hoitaa devalvaatioilla kilpailukykyään. Ja nyt minusta tuntuu, että olin ihan oikeassa.

Nimittäin reilut 30 vuotta sitten markka-aikaan Suomi oli jokseenkin yhtä vauras ja velaton kuin muutkin Pohjoismaat, mutta tällä hetkellä olemme niitä paljon köyhempiä ja maamme julkisen velan määrä on tolkuton muihin Pohjoismaihin verrattuna, joissa ongelma on enemmänkin se, ettei tiedetä mihin kruununsa käyttäisi.

Minulla muuten olisi mielestäni loistava idea seuraavaa tulopoliittista taistelua varten. Palkkoja ei korotetakaan euroissa, vaan palkkoja korotetaan suomi-nimisellä rinnakkaisvaluutalla, joka oikeuttaisi saajansa ostamaan tietyn määrän suomalaisia tavaroita ja palveluja, mutta jos suomi-rinnakkaisvaluuttaa ei heti käytä, alkaa sen arvo supistumaan prosentin kuukaudessa. Eiköhän suomi-valuutta synnyttäisi kummasti säpinää maamme elinkeinoelämään.

Tässä mielenkiintoista asiaa paikallisvaluutoista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Paikallisvaluutta