Taigan erakot	10.04.2019, 18:55
Joskus kauan sitten luin Taigan erakot -nimisen kirjan, joka kertoi Siperian erämaasta löytyneestä erakkoperheestä, joka oli asunut vuosikymmeniä muusta maailmasta täysin erillään. Joskus 1970-luvulla, kun Neuvostotalous vielä eteni kriisittömästi kohti kansantalouden uusia saavutuksia ja geologiryhmät etsivät Siperiasta uusia mineraalirikkauksia tyydyttämään kansantalouden kasvavia tarpeita, eräs geologiryhmä löysi tämän mielenkiintoisen perheen.     Vasili Peskov-niminen ryhmän jäsen julkaisi kirjan perheen elämästä. Suomessa se ilmestyi vuonna 1993. Kirjassa ei muistaakseni suoraan mainittu, että perhe oli vanhauskoisia, koska siihen aikaan nuo uskon asiat olivat itäisessä naapurissa hieman välteltyjä aiheita. Peskovin kirjan rivien välistä kuitenkin ymmärsin, että kyseessä olivat vanhauskoiset ja että heidän elämäntapansa saattoi olla aikoinaan Venäjällä ihan järkevä valinta.     Nimittäin heidän näkemyksensä mukaan toisuskoisiin valtaväestön edustajiin oli pidettävä välimatkaa ja niinpä vanhauskoiset siirtyivät joukolla asumattomiin erämaihin voidakseen harjoittaa elämäntapaansa rauhassa. Toisuskoisia he välttelivät muutenkin; esimerkiksi samoja juoma- tai ruoka-astioita ei saanut käyttää heidän kanssaan. Muualta tulleita matkalaisia kyllä autettiin, mutta heidät pyrittiin majoittamaan huoneisiin, joita talonväki itse ei käyttänyt.     Kaikki nuo edellä kerrotut asiat olivat lääketieteellisistä syistä ihan perusteltuja. Nimittäin 1600-1700-luvuilla, jolloin vanhauskoisten oppisuunta syntyi, riehui Venäjällä paha ruttoepidemia ja vanhauskoisten harjoittama valtaväestön karttelu suojasi heitä taudilta, joten heidän elämänmuotonsa  oli ihan oikea ratkaisu siinä tilanteessa.           Kommentit (0)
Kuohilaat	09.04.2019, 17:48
Muutama ilta sitten kerroin Karjalan vireästä hengellisestä elämästä ja kuohilaiksi kutsutusta uskonlahkosta, jotka pyrkivät synnittömyyteen kastroimalla itsensä. Internetistä tarkastin, että tällä teologisella näkemyksellä oli 1900-luvun alussa Venäjällä, johon Suomikin silloin kuului, noin 100.000 kannattajaa. Kuohittuja löytyi jopa Uukuniemeltä asti. Uukuniemeläisethän ovat sekä uskonnollisesti että yhteiskunnallisesti niin aktiivista väkeä, että on vaikea keksiä niin hullua asiaa, etteikö pitäjästä sille löydy kannattajia.     Viime Uukuniemi-päivillä jututin erästä Uukuniemellä syntynyttä, mutta muualle evakkoon joutunutta vanhaa rouvaa, jonka suvussakin oli kuohilaiden kannattaja. Tyypillinen uukuniemeläinen piirre on se, että kuohilaisuuden lisäksi tässä suvussa oli myös urheilullista suuntautuneisuutta, koska suvun edustaja sijoittui vuonna 1966 yleisurheilun Em-kisoissa keihäänheitossa seitsemänneksi ja voitti mm. silloisen maailmanennätysmiehen Jorma Kinnusen.     Kyseessä ei ollut keihäänheitossa kunnostautunut Uukuniemen Härkösten suku, jonka edustaja Arto voitti olympiakultaa vuonna 1984 ja opiskeli urheilu-uransa jälkeen papiksi. Eikä kyseessä ollut myöskään moukarinheitossa kunnostautunut Tiaisten suku, jonka edustaja Juha voitti moukarinheiton olympiakultaa myös vuonna 1984. Tiaisen suvussa ei ole pappeja, vaan enemmänkin kanttoreita.   Ylhäällä Wikipediasta lainattu kuva mies- ja naiskuohilaista.   Kommentit (0)

Rantaneuvos	08.04.2019, 18:40
Hieman epäsuhtainen taistelupari on Savo-Karjalan vaalipiirin Itsenäisyyspuolueen ehdokkaat Juhani Tanski ja Eero Seppänen. Tanski oli nimittäin aiemmin Suomen Työväenpuolueen keskeinen vaikuttajahenkilö, mutta se puolue oli ainakin edellisissä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa todellinen pienpuolue, koska se koko valtakunnassa yhteensä 984 ääntä eli 0,03 % annetuista äänistä. Sen joukkokannatus ei siis muodostunut kovin laajaksi. Sen sijaan kirjailija ja seksiyrittäjä Eero Seppänen, joka käyttää itsestään titteliä rantaneuvos, on ollut maamme suurimman puolueen  keskeinen vaikuttajahenkilö. Tästä asiasta kaikkitietävä Wikipedia paljastaa seuraavaa: "Seppänen kiinnostui politiikasta 1990-luvun alussa ja asettui vuonna 1991 Nukkuvien puolueen eli Nupun presidenttiehdokkaaksi vuoden 1994 presidentinvaaleihin. Hän perui kuitenkin ehdokkuutensa viime hetkillä koska televisiossa häntä oli kohdeltu mielestään huonosti. Vuonna 1994 Seppänen perusti Suomen nälkäisille oman yhdistyksen Suomen Nälkäänäkevien yhdistys ry:n jonka tavoitteena oli lahjoitusten turvin nälän poistaminen Suomesta muun muassa jakamalla ilmaista ruokaa." Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin se, että viime vaaleissa Nupu, eli Nukkuvien puolue, sai ylivoimaisesti suurimman joukkokannatuksen, koska lähes kolmannes kansasta antoi sille tukensa. Seuraavaksi suurimmilla poliittisilla ryhmillä  oli vain noin viidenneksen kannatus äänestäjäkunnan keskuudessa. Kommentit (0)
Politiikkaa ja jylhää kainuulaista erotiikkaa	07.04.2019, 17:05
Taas olen kirjoittanut tapani mukaisesti ropakantaa. Jokunen ilta sitten valitin sitä, ettei Suomen Työväen Puolue ja sen kuopiolainen puheenjohtaja Juhani Tanski ole tulevissa vaaleissa ehdolla. Mutta kyllä on ehdolla. Torilla tutkin kadunvarsimainoksia ja siellä huomasin, että Tanski on ehdokkaana, mutta ei STP:n listoilla, vaan hän on siirtynyt Itsenäisyyspuolueen riveihin. Itsenäisyyspuolueella on jopa kaksi ehdokasta It-Suomessa. Toinen on suomussalmelianen Eero Seppänen, joka käyttää vaalimoinoksessa tittelinään kirjailijaa, joka oikein onkin, koska hän on julkaissut todellisen suurteoksen, eli Seppästen suvun sukukirjan, joka painaa peräti 13,5 kilogrammaa. Sitä tosin ihmettelen, että vaikka kaikki muut ehdokkaat korostavat yrittäjyyttään, niin Eero Seppänen ei sitä tee, vaikka hänellä on vaikuttava historia yrittäjänä. Kaikki tietävä Wikipedia nimittäin kertoo, että "vuonna 1989 hän sai idean  järjestää seksilomia suomalaisille pariskunnille luettuaan lehdestä uutisen tutkimusprofessori Osmo Kontulan asiaa käsitelleestä raportista. Hän remontoi tarkoitusta varten kotitalonsa, hankki rahaa Rantaneuvoksen Seksiloma-nimistä yritystään varten myymällä perinnöksi saamiaan rantatontteja ja osti myös itselleen punaisen Pontiac Trans  Am-urheiluauton.   Seppänen hankki yritystä varten aikuisviihdettä sisältäneitä VHS-videokasetteja ja pystytti tien varteen seksilomien mainoskyltin. Ylä-Kainuun messuilla Seppäsen yrityksen mainostamista varten palkkaamat performanssitaitelijat olivat harrastavinaan seksiä haitarinsoiton säestyksellä. Hän ei saanut kuitenkaan julkaistua yrityksensä ilmoituksia Kainuun paikallis- ja maakuntalehdissä mutta valtakunnallisella tasolla Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat tekivät yrityksestä juttuja. Seppäsen mukaan aiheesta uutisoitiin myös ulkomaisissa lehdissä. Kävijöitä ei kuitenkaan riittänyt pitkäksi aikaa kun erityisesti naiset vierastivat paikkaa ja niinpä yrityksen toiminnan kuihduttua Seppänen joutui konkurssiin ja menetti omaisuutensa". Kyllä minusta joku voisi ihan hyvin vaikkapa säälistä äänestää noin luovaa ja mielikuvitusrikasta poliitikkoa. Minusta tuo seksin harrastaminen haitarimusiikin tahdissa on todella jylhää kainuulaista erotiikkaa parhaimmillaan. Kommentit (0)

Voihan itku	06.04.2019, 16:09
Eduskuntavaalikamppailu taisi saada eilen dramaattisen käänteen, kun Sannikan ja Ukkolan tv-ohjelmassa pääministeri Juha Sipilä purskahti itkuun muistellessaan edesmennyttä poikaansa. Se itku tuli ihan sydämestä ja luulen Keskustan kannatuksen lisääntyneen tunteenpurkauksen seurauksena useita prosenttiyksikköä ja kamppailu seuraavan pääministerin paikasta kiristyi entisestään. Itsekin liikutuin ja unohdin hetkeksi Sipilän kummallisen rikastumisen kummallisilla osakekaupoilla, joista mm. arvovaltainen Seura-lehti kertoi seuraavasti: "Juha Sipilästä tuli rikas vuonna 1996. Valtionyhtiö Rautaruukki myi Sipilän holdingyhtiölle enemmistöomistuksensa Solitra Oy:stä, jonka toimitusjohtajana Sipilä toimi ja jonka vähemmistöomistaja hän oli. Rahat, yli 30 miljoonaa markkaa, Sipilälle tähän kauppaan lainasi Rautaruukki itse. Lisää rahaa pöytään toi sykemittarivalmistaja Polar Electro, josta tuli Solitran vähemmistöomistaja. Runsas vuosi myöhemmin Sipilä viimeisteli kaupat myymällä omistuksensa lähes nelinkertaisella hinnalla yhdysvaltalaiselle ADC Telecommunicationsille." Sipilän sydämestä kummunnut itku oli toista, kuin entisen pääministeri Jyrki Kataisen teennäinen itku, kun hän kertoi tiedotusvälineille siirtäneensä silloisen ulkoministeri Ilkka Kanervan muihin tehtäviin, kun tämä oli lähettänyt puutarhanhoitoon liittyvän tekstiviestin jollekulle muistaakseni Tupsu-nimiselle naisenpuolelle. Itse olisin moisen puutarhaviestikohun aikaan pääministerinä korostanut vain sitä, että Ilkka Kanerva on vahvasti maataloustaustainen henkilö, jonka kiinnostus maataloustuotantoon ja puutarhanhoitoon on verenperintöä, koska hänen isänsä oli keinosiementäjä, joka vieraili mm. Kike Elomaan kotona monta kertaa siementämässä. Kommentit (0)
Kokot loistavat	05.04.2019, 17:43
Tuo eilen kertomani tieto siitä, että yli 3.000 karjalaista olisi polttanut itsensä 1600-luvun lopulla kahdessa hurmaavassa joukkoitsemurhajuhlassa, kerrotaan professori Timo Vihavaisen kirjassa Vladimir Suuresta Putiniin - Venäjän sankarit ja epäjumalat. Olen tutkiskellut asiaa sydämessäni ja epäilen, että tuossa luvulla voi olla nolla virhe.   Nimittäin 1600 – luvulla ainakin Suomessa oli väkeä yli kymmenen kertaa nykyistä vähemmän ja tuskin Karjalan tilanne poikkesi olennaisesti. Nykyväestöön suhteutettuna itsensä polttajia pitäisi olla ainakin 50.000 kpl ja se kuulostaa hirmuiselta Paasikiveä lainatakseni.     Pitää muistaa sekin, että Karjalasta muutti 1600-luvulla noin 30.000 asukasta Tveriin, eli kovastipa silloin karjalaisia koeteltiin. 1600-luvun evakkoja oli väestöön suhteutettuna paljon enemmän kuin 1900-luvun evakkoja.   Ihan turhan takia uskovien yhteisö ei ihmisrovioitaan sytytellyt reilut 300 vuotta ja noin kymmenen sukupolvea sitten, sillä niillä mielenilmauksilla vastustettiin antikristuksena pidetyn Pietari Suuren uudistuksia. Pietarihan esimerkiksi leikkautti miehiltä parrat ja palttoon liepeet ja todella kova juttu oli se, kun ristinmerkkiä olisi pitänyt ruveta tekemään kolmella sormella kahden sijasta, vai olikohan se päinvastoin.   Mielestäni jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian tai teologian lisenssin tulisi kiireesti tehdä tästä vaietusta aiheesta väitöskirja. Ja hyvän elokuvankin siitä saisi. Kommentit (0)
Karjalan hengellisestä elämästä	04.04.2019, 17:59
Minulta jäi eilen elintärkeä Kupsin peli väliin, koska samaan aikaan ortodoksien seurakuntasalilla kerrottiin Valamon luostarin historiasta. Olin paikalla nuorison edustajana. Vaikka olen tietysti siinä iässä, että minun olisi korkea aika ryhtyä suunnittelemaan sitä, että missä aion viettää iäisyyteni, niin tuo iäisyys asia ei minua kiinnostanut, vaan enemmän minua kiinnosti Karjalan vireän hengellisen elämän historia.       Ensiksikin halusin selvyyden siihen, joko kapitalistinenkin tiedemies myöntää sen, että Valamon luostarissa on 1300-luvulla vaikuttaneen Ruotsin kuninkaan Maunu Erikinpojan hauta. Niin minulle on Valamossa kerrottu, mutta Ruotsin virallinen historia ei tunne moista asiaa. Itsekin epäilen, että kuningas Maunu Erikinpojan haudan sijaitseminen Valamossa on ihmeenä samaa luokkaa kuin munkki Sergein ja munkki Hermannin purjehtiminen saarelle myllykivellä, kuten kerrotaan tapahtuneen.     Toiseksi minua kiinnosti se, että mitä kuuluu Karjalan kuohilaille. 1700-luvun lopulta lähtien Venäjällä ja Karjalassakin oli kannatusta teologisella näkemyksellä, jonka mukaan ns. lihan himon kuolettaakseen, ihmisen tulee kuohita itsensä. Näin tekivät sekä miehet että naiset ja sekä ortodoksit että evlutkut. Itse olettaisin, että moinen uskonsuuntaus helposti kuolee sukupuuttoon, mutta helposti se ei kuollut, koska vielä 1900-luvulla kuohilaita oli jopa Uukuniemellä asti, vaikka asiasta ei liiemmin ääntä pidetty.     Kolmas ja kaikkein mielenkiintoisin karjalaisen uskonnollisuuden ilmentymä olivat joukkopolttoitsemurhat, joista ainakin minun aikanani koulun historiankirjat täysin vaikenivat. Yhteen aikaan Venäjällä ja varsinkin Venäjän Karjalassa oli suoranaisena muotioikkuna, että hartaat uskovaiset kokoontuivat yhteen suuren rovion ympärille ja polttivat itsensä. Yksistään Itä-Karjalassa Äänisniemen Paleostrovin luostarissa itsepolttotapahtuma järjestettiin kaksi kertaa, vuosina 1688 ja 1689 ja vaati yhteensä yli 3.000 uhria.     Valitettavasti en saanut tilaisuudessa vastausta kysymyksiini. Enemmänkin kyselyäni taidettiin pitää pyhien uskonnollisten asioiden pilkkana, joksi se ei ollut tarkoitettu. Kotona ehdin vielä seuraamaan Palloliiton tulospalvelun sivuilta Kupsin pelin loppuhuipennusta ja kun tulospalvelu kertoi, että Rops sai lisäajan neljännellä minuutilla vapaapotkun, tiesin jo etukäteen, miten siinä sitten käy. Kirosin hyvin epäkristillisesti. Kommentit (0)
Mikkihiiripuolueiden vaalitentti	03.04.2019, 18:47
Istuessani kotikatsomossa kuvaruudun ääreen uskoin, että pienpuolueiden suuresta vaaliväittelystä tulee riemastuttava kokemus, mutta ei tullut riemastuttavaa kokemusta. Jostain minulle käsittämättömästä syystä paikalla ei ollut eläkeläispuolueen aktiivia Tauno Vaetojaa, eikä köyhien ja pieneläjien edusnaista Tuulikki Savolaa.     Joogalentäjienkin puolue loisti poissaolollaan, vaikka sillä olisi varmasti ollut paljon sanottavaa maamme ilmapuolustuksen järjestämisestä. Paljon sanottavaa varsinkin ilmapuolustusasiasta olisi ollut myös saapumatta jääneellä nuorella ja lupaavalla poliittisella tulokkaalla 7-tähden liikkeen Paavo Väyrysellä, joka blogillaan esitti, että Sveitsin mallin mukaisesti Hornettien käyttöikää olisi jatkettava kymmenellä vuodella eikä operaatio maksaisi kuin 1000 miljoonaa, uudet koneet maksaisivat 20 kertaa enemmän.     Vaikka savolaishuumorikommunistit olivat hyvin edustettuina, elikkä Suomen kommunistisen puolueen pieksämäkeläissyntyinen J-P Väisänen ja Suomen kommunistisen työväenpuolueen kuopiolaissyntyinen Mikko Vartiainen olivat läsnä, niin Suomen Työväenpuolueen kuopiolainen puheenjohtaja Juhani Tanski puuttui joukosta. Se oli valitettavaa, koska käsittääkseni hänen puolueensa edustaa Suomessa maailman suurimman puolueen, eli Kiinan kommunistipuolueen, linjaa ja se linja näyttää olevan voitokas.     Nimittäin tietääkseni Kiina on tällä hetkellä ostovoimalla tarkistetun bkt:n mukaan maailman rikkain valtio ja vaikka sen talouskasvu on hiipunut, eli bkt kasvoi viime vuonna vain 6,9 %, niin se merkitsee kansantuotteen kaksinkertaistumista kymmenessä vuodessa. Muuten edellisessä MOT-ohjelmassa kerrottiin, että kiinalaiset tukevat vaaleissa ainakin perussuomalaisten Mika Nikkoa. Paljon mahdollista, että kiinalaiskommunistit pitävät persuja veljespuolueenaan, ainakin maahanmuutto- ja kriminaalipolitiikassa puolueet ovat toisiaan lähellä. Kommentit (0)
Kirovin kauniit sukset	02.04.2019, 17:46
Petroskoin suksitehtaan tuotteet olivat kauniita. Luulen nähneeni sellaiset, kun kävin viime kesänä tutustumassa Leningradin puoluejohtaja Kirovin museoksi muutettuun palatsiin Pietarissa. Palatsissa oli muutakin todella ylellistä, koska sieltä löytyi Neuvostoliiton toinen jääkaappi. Ensimmäisen omistajaa voi vain arvailla.     Kirov ja hänen vaimonsa olivat innokkaita hiihtäjiä, ja palatsin yhden huoneen nurkassa olivat pystyssä heidän suksensa. 30-luvulla ei oltu vielä keksitty sälesuksia, vaan ne olivat perinteiset yhdestä puusta veistetyt ja kauniin ruskeaksi maalatut. Toisin kuin lapsuudessani näkemissäni kotitekoisissa sivakoissa, niiden kärjet kaartuivat terhakkaasti ylös.     Parasta suksissa olivat mäystinsiteen. Ne olivat tukevasta nahkahihnasta tehdyt soljelliset mallit ja myös kannantakasessa oli solki. Kyllä niillä sai hiihtimet pysymään luotettavasti jalassa eikä erityisiä hiihtojalkineita tarvittu.     Sellaiset siteet on helppo kiinnittää jalkaan toisin kuin nykyiset kilpasiteet, joiden kanssa taisteleminen on työlästä ja aikaa vievää, mikäli monoissa tai itse siteissä on vähänkin lunta tai jäätä, kuten meilläkin tahtoo talvisin olla. Murtomaaolosuhteissa nykysuksia ei tahdo saada millään jalkaan.     Nykyajan suksensiteissä on sekin ongelma, ettei suksia sen jälkeen, kun ne on saatu jalkaan, tahdo millään saada jaloista irti. Kauhulla olen ajatellut tilannetta, jossa putoisin jäihin sukset jalassa. Olen jyrkästi sitä mieltä, että harrastelijakäyttöön tulisi kehittää perinteisten mäystinsiteiden kaltaiset siteet, joissa soljet olisi korvattu nykyaikaisella tukevalla tarranauhalla. Silloin ei tarvittaisi edes kalliita hiihtokenkiä. Kommentit (0)

Maailman suurin savolainen suksitehdas	01.04.2019, 18:58
1930-luvulla Petroskoissa saattoi hyvinkin toimia maailman suurin suksitehdas. Parhaimmillaan se tuotti 160.000 suksiparia vuodessa. Kombinaatti oli vahvasti savolaisvaikutteinen. Petroskoin suksitehdas oli omistettu Karjalan päämiehelle Edward Gyllingille, joka oli luonnollisesti syntynyt Kuopiossa. Tehtaan johtajana toimi kirjailija Sirpa Kähkösen vaarin veli Elias Tuomainen, joka oli hiihtänyt 1920-luvulla Kuopiosta Sotkamon kautta Pietariin. Itse tosin epäilen, että ei hän ihan koko matkaa hiihtänyt, vaan saattoi hyvinkin välillä liftata jonkun hevosmiehen rekeen. Mutta varmasti kova hiihtomies Tuomainen oli ja sikäli oikea valinta suksitehtaan johtajaksi. Suksitehtaan yli-insinöörinä toimi nuoresta iästään huolimatta Toivo Haapalainen, joka oli Kuopiolaisen Eero Haapalaisen poika. Isä-Eero toimi kapinan alussa vallan punakaartin ylipäällikkönä, mutta syrjäytettiin työmaajuopottelun vuoksi, vaikka juopottelivathan myös Suomen oikeankin armeijan upseerit ankarasti. Se tavallaan kuului virkaan siihen aikaan. Punakaartin ylipäällikön äiti oli kutojana Minna Canthin kangaskaupassa. Jonkinlaisena Petroskoin suksitehtaan tuotekehityspäällikkönä toimi toveri V. V. Snelman. Minulla ei ole asiasta tutkittua tietoa, mutta minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä keksijänä kunnostautuneen Snelmanin olleen alunperin Kuopion Snelmaneja, vaikkakin Kuopion Snellmannit kirjoitetaan kahdella ällällä. Petroskoin suksitehtailijoiden loppu oli onneton. Saattaa olla, että miesten matka pää löytyy Petroskoin Punaisen kankaan tai Karhumäen Sandarmohin teloitusmetsässä. Punaiselle kankaalle on pystytetty Juri Dmitrijevin veistämä muistomerkki. Laatoissa on Evankeliumista lainattu kirjoitus venäjäksi, karjalaksi, suomeksi ja vepsäksi: "Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen" (Matt 5:4). Sandarmohissa on petroskoilaisen kuvanveistäjä  Grigori Saltupinin veistämä muistomerkki - graniittipaasi, jossa on kohokuva ja kirjoitus "Ihmiset, älkää tappako toisianne". Viime aikoina ovat suomalaisetkin käynnistelleet hanketta oman suomalaisen muistomerkin pystyttämisestä kummallekin teloituspaikalle, mutta rahoitus on tuottanut ongelmia, sillä  tähän mennessä vain eräs dagestanilainen liikemies on luvannut tukea hanketta. Mielestäni ainakin vasemmistopuolueiden tulisi edistää muistomerkkihanketta, koska noin 30 alun perin sosialidemokraatisen puolueen kansanedustajan elämä päättyi itärajan takana niska- tai otsalaukaukseen.    Kommentit (0)
Baseballia Karjalassa	31.03.2019, 15:44
Ikitie-elokuvassa näytetään suomalaisia ihanneyhteiskunnan rakentajia pelaamassa baseballia ja tämäkin perustuu tositapahtumiin. 1930-luvulla Petroskoissa oli peräti viisi miesten ja kaksi naisten baseball-joukkuetta ja muuallakin Karjalassa niitä oli. Vuonna 1934 Petroskoin metsätyömiesten ja suksentekijöiden joukkue julistettiin jopa koko Neuvostoliiton mestariksi, kun se kohtasi Moskovan joukkueen kolme kertaa ja voitti joka kerta. Yksi otteluista jopa radioitiin suorana lähetyksenä ja selostus tapahtui vuoroin venäjäksi ja englanniksi. 1930-luvulla baseballia arvostettiin Neuvostoliitossa, koska sen katsottiin edistävän sotilaskuntoisuutta. Kehittihän se käsikranaatin heittokättä, syöksynopeutta ja huomiokykyä. Samoja ominaisuuksia kehitti myös Tahko Pihkalan kehittämä pesäpallo ja jopa vielä baseballia tehokkaammin, mutta jostain syystä Karjaan muuttaneet suomalaiset suosivat amerikkalaispeliä. Neuvostoliittolaisen baseballin keskeinen vaikuttajahenkilö oli Pohjanmaalta Amerikkaan muuttaneiden Henna ja Matti Lönnin poika Arvid. Amerikassa Lönnien nimi muutettiin Lonniksi ja poika Arvid tuli tunnetuksi nimellä Red Lonn. Etunimi Red saattoi johtua pojan punaisesta tukasta, mutta saattoi politiikallakin olla osuutta asiaan. Suuren laman aikaan perhe muutti Neuvosto-Karjalaan, jossa Red Lonn kunnostautui sekä lahjakkaana urheilijana että taitavana tekniikanmiehenä. Hän kykeni korjaamaan kaikenlaiset koneet ja jopa rakentamaan auton itselleen. Stalinin vainojen aikaan Red päätyi vankileirille, mutta selviytyi hengissä. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että taitavaa koneen korjaajaa arvostettiin myös vankileirillä. Lypsävää lehmää ei kannattanut tappaa sielläkään. Stalinin kuoleman jälkeen Red Lonn pääsi palaamaan takaisin Karjalaan Suojärvelle. Sielläkin hän yritti elvyttää paikkakunnan baseball harrastusta. Kun Moskovassa pelattiin pitkästä aikaa vuonna 1988 baseball-ottelun venäläisten ja amerikkalaisten välillä, kutsuttiin Lonn paikalle kunniavieraaksi. Olen sitä mieltä, että kirjailija Antti Tuuri, joka on erikoistunut pohjalaiskohtaloihin, voisi kirjoittaa romaanin Red Lonnista, neuvostoliittolaisen baseballin isästä. Sen jälkeen hän voisi kirjoittaa elämänkerran Vihtori Kosolan sukulaismiehestä Kustaa Hallbergista, joka oli Gus Hall-nimisenä Amerikan kommunistien ehdokkaana peräti viisissä presidentinvaaleissa. En ole täysin varma, mutta uskon, että Gus Hall hylkäsi nuoren näyttelijän Ronald Reaganin hakemuksen, kun tämä yritti liittyä USA:n kommunistiseen puolueeseen ja näin Hall vaikutti ratkaisevasti maailmanhistoriaan. Gus Hall oli syvällinen ajattelija, joka mm. lausui, että ihminen joko on tai ei ole neuvostovastainen samalla tavalla, kuin nainen joko on tai ei ole raskaana. Se on kuin suoraan Pohjanmaa-romaanissa esiintyvn kauhavalaisen Erkki Hakalan suusta. Kommentit (0)
Palkkana pelko ja kuolema	30.03.2019, 19:22
Ossi Kamppisen kirjan Palkkana pelko ja kuolema - Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat luettuani ymmärrän, että Ikitie-elokuva perustuu tositapahtumiin. Elokuvan esikuvana ovat olleet Aunuksessa sijainneen Säde-kommuunan vaiheet. Säde-kommuuna oli eräänlainen kommunistinen yhteistila, jossa jokainen antoi kykyjensä mukaan ja sai tarpeidensa mukaan. Kaikille maksettiin sama palkka. Tuo periaate on täysin toinen kuin nykyinen tulosvastuuta korostava oppi. Säde lienee ollut Israelin kibbutsien edeltäjä, tavallinen kolhoosi se ei ollut. Säde-kommuunan perustivat 1930-luvun alussa silloiseen lamaan kyllästyneet amerikansuomalaiset, jotka lähtivät Neuvosto-Karjalaan rakentamaan ihanneyhteiskuntaa. Monet köyhät työläiset myivät lähtiessään omistamansa autot ja joku jopa lentokoneensa. Aunuksen Säde-kommuunan perustajat olivat ahkeria ja hyviä ihmisiä, jotka saivat yhteistilansa kukoistamaan. Säteen johtajana toimi Kalle Siikanen, joka oli Amerikkaan muuttanut Jäppilän mies. Nykyäänkin Jäppilässä on Siikasia. Kalle oli hyvä johtaja, joka antoi kommuunalle kaikkensa. Hän lahjoitti jopa kultahampaat suustaan yhteiseksi hyväksi, kun yhteistilalla oli rahoituskriisi. Siinä tempussa olisi esimerkkiä nykyajan maamme johtopaikoilla oleville optiomiljoonia jahtaaville kauppakamarinulikoille. Säde-kommuunan loppu oli surullinen. Tilan miehet olivat Stalinin vainon vuosina puhdistamassa tilan syvää kaivoa, kun paikalle saapui kuorma-auto. Miehet komennettiin auton lavalle ja he katosivat auton nostattamaan pölypilveen. Neuvostoliiton arkistojen avauduttua selvisi, että melkein kaikki miehet päätyivät Karjalan joukkohautoihin. Sikäli Ikitie antaa väärän kuvan tapahtumista, koska teloittajat eivät todellisuudessa riehuneet kiväärien kanssa, koska sen patruunat ovat kalliita j käsittely raskasta. Karjalassa käytettiin kuolemantuomioiden täytäntöönpanossa edistyksellistä tekniikkaa ja niinpä ammuttavat vietiin montun reunalle, jossa heitä ampua napsautettiin otsaan pikkupistoolilla, jonka panokset ovat edullisia ja käsittely vaivatonta. Tosin kehittyneestä tekniikasta huolimatta teloittajan työ oli raskasta ja vaikka käytössä oli pikkupistooli, sai moni pyöveli käteensä jännetuppitulehduksen, jota jostain syystä nykyään kutsutaan tenniskyynärpääksi eikä pyövelinkyynärpääksi. Kommentit (0)
Maakuntaviestitragedia	29.03.2019, 19:44
Ennen olivat miehet rautaa ja näitä rautaisia miehiä oli paljon. Pohjois-Savon maakuntaviesti hiihdettiin pitkään 9-10 miehisin joukkuein ja osuuksien pituus oli noin 10 kilometriä. Ensimmäisen 50 vuoden ajan hiihdettiin valta osin teitä pitkin, mutta vuonna 1957 siirryttiin kokonaan ladulle.     Kun maakuntaviesti tänä vuonna alkuviikosta hiihdettiin Puijon hyvillä laduilla, joukkueisiin kuului vain kuusi miestä, jotka lykkivät yhteensä 25 kilometriä eli matkaa siunaantui keskimäärin 4km166,6 metriä miestä kohti.     Pakkanenkaan ei ahdistellut tänä vuonna eivätkä myös junat. Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieliin se, että kun maakuntaviesti hiihdettiin vuonna 1960, jäi Maaningan Tarmoa edustanut Pentti Hyttinen kiskoautojunan alle Kettulanlahden tasoylikäytävällä.     Maakuntaviestin virallinen historia kertoo, että ” joko Hyttinen ei nähnyt kulkuneuvoa tai sitten hän arvioi väärin sen nopeuden, sillä ylittäessään rataa hänen toisen suksensa kanta osui junanvaunun portaaseen eikä nuoren hiihtäjän kohtaloa voitu välttää.”     Tapahtuman seurauksena laskeutuivat liput puolisalkoon ja Siilinjärven vaihtopaikalla kunnioitettiin Pentti Hyttisen muistoa hetken hiljaisuudella. Kilpailua ei siis keskeytetty. Ilmeisesti maakuntaviestiä pidettiin niin arvokkaana tapahtumana, että sen vuoksi voi jonkun miehen uhratakin. Kommentit (0)