Herman Liikanen - Italian sotasankari 11.02.2021, 16:24 

Lainaan suoraan entisen Eu-komissaari Erkki Liikasen päiväkirjaa, jota olen lukemassa: "17.3.1998. Italian alue- ja hallintoministeri Franco Bassanini käymässä Brysselissä. Hän katsoi, että italialaisen tulisijohtaa Unkarin jäsenneuvotteluja. Kysyin perusteluja. Ministeri sanoi, että jo Garibaldin joukossa oli unkarilaisia sotilaita. Otin ikkunalta valokuvan Herman Liikasesta ja sanoin, että oli siellä suomalaisiakin, Herman Liikanen. Häen patsaansa on jopa Villa Lanten vieressä, Gianicolon kukkulalla. Ministeri hämmentyi, eikä kysynyt mitään." 

Eikä Erkki Liikanen puhunut palturia. Wikipediakin todistaa, että savolainen Herman Liikanen on ollut vapauttamassa Italiaa ja senkin se paljastaa, että Liikasten yhdennäköisyys on ilmeinen - Hermannin valokuvankin voi nähdä tästä linkistä https://fi.wikipedia.org/wiki/Herman_Liikanen: Herman Liikanen (13. toukokuuta 1835 Ristiina – 13. huhtikuuta 1926 Kuhmalahti) oli suomalainen vapaustaistelija joka osallistui 1860-luvulla Giuseppe Garibaldin joukoissa Italian vapaustaisteluun sekä tanskalaisten puolella Tanskan-Saksan sotaan. Myöhemmin Liikanen oli lähes puoli vuosisataa Suomen Hypoteekkiyhdistyksen palveluksessa. 

Elämäkerta Liikasen vanhemmat olivat torppari, haudankaivaja Otto Vilhelm Liikanen ja Leena Hämäläinen. Liikanen kävi 1849–1850 Mikkelin alkeiskoulua ja sai sen jälkeen vielä yksityisopetusta rovasti Olsonilta. Hän yritti suorittaa yksityisesti ylioppilastutkinnon 1854 mutta ei onnistunut siinä. Krimin sodan sytyttyä samana vuonna Liikanen pääsi aliupseeriksi ruotuväkeen Turun ja Porin läänin I pataljoonan Halikon komppaniaan. Hän siirtyi 1855 Kuopion pataljoonaan ja osallistui Haminan puolustamiseen heinäkuussa 1855. 

Saman vuoden elokuussa Liikanen kuitenkin erosi armeijasta sairaalloisuuden takia. Hän toimi tämän jälkeen maanjako-oikeuden sihteerinä Mikkelissä, kruununmakasiinin hoitajana Helsingissä sekä kotiopettajana Räisälässä tohtori J. E. Schwindtin ja pastori E. W. Strengin perheissä. Liikanen seurasi aktiivisesti maailmantapahtumia sanomalehdistä. Vuonna 1861 hän päätti lähteä Italiaan liittyäkseen vapaaehtoisena Giuseppe Garibaldin joukkoihin jotka taistelivat Italian yhdistämisen puolesta Itävaltaa vastaan. Hän liittyi lokakuun lopulla 1861 kenraali Türrin johtamaan unkarilaislegioonaan jonka tarkoituksena oli hyökätä Itävallan hallitsemaan Unkariin sen vapauttamiseksi. 

Tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut ja legioona hajosi 1862. Palattuaan Suomeen Liikanen oli Viaporin linnoituksen komentajan eversti V. Theslöfin palveluksessa. Kun Preussin ja Tanskan välille syttyi 1864 sota Schleswig-Holsteinin alueen omistuksesta Liikanen oli niiden 11 suomalaisvapaaehtoisen joukossa jotka lähtivät taistelemaan tanskalaisten puolella. Liikanen osallistui Alsin saarella käytyyn Dybbölin taisteluun ja haavoittui oikeaan sääreen. Hän joutui potemaan tätä vammaansa koko kesän ja syksyn 1864. 

Liikanen ylennettiin 1865 Tanskan armeijan luutnantiksi ja hänet nimitettiin Dannebrogin ritarikunnan jäseneksi. Hän sai myös Tanskan valtion myöntämään eläkkeen jota hän nautti kuolemaansa saakka. Liikanen palasi Suomeen 1865 ja hän sai paljon julkisuutta suomalaisen lehdistön palstoilla. Samana vuonna hän pääsi Suomen Hypoteekkiyhdistyksen palvelukseen kirjanpitäjäksi ja tässä toimessa hän oli aina 79-vuotiaaksi saakka. Liikanen tunnettiin suomalaisuusaatteen harrastajana ja J. V. Snellmanin kannattajana ja ystävänä. 

Liikanen osallistui vielä vuonna 1914 Kööpenhaminassa pidettyyn Dybbölin taistelun 50-vuotismuistojuhlaan ja pääsi tällöin muun muassa päivällisille Tanskan kuninkaan luo. Jäätyään eläkkeelle 1914 Liikanen vietti viimeiset vuotensa sukulaisten luona Helsingissä, Kuhmalahdella ja Hirvensalmen Hietasessa. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Herman Liikaselle on pystytetty rintakuva Roomaan Villa Lanten lähelle Giuseppe Garibaldin puistoon. [1] Herman Liikasen elämästä on vuonna 1945 julkaistu erityisesti pojille suunnattu, todellisuuteen perustuva seikkailukirja Suomalainen vapaustaistelija. Kommentit (0) 

Mahtavat mordvalaiset urheilijat 10.02.2021, 18:51 

 Eilen jo kerroin, miten hyvin mordvalaiset ovat menestyneet hyvän itäisen naapurimme hallinnollisissa tehtävissä. Mutta hyvin ovat vähälukuiset mordvalaiset, joita ei ole miljoonaakaan kpl, menestyneet myös kansainvälisellä urheilurintamalla. Jos vielä joskus maailmassa järjestetään olympiakisat ja jos suomalaisilla ei ole menestymisen mahdollisuuksia, niin tämä poikapa alkaakin sitten kannustamaan heimokansaamme mordvalaisia uusiin saavutuksiin. 

Wikipediasta keräsin seuraavan taulukon mordvalaisista urheilijasuuruuksista: Pjotr Bolotnikov[22] (1930–2013), kestävyysjuoksija, olympiavoittaja Tatjana Ovetškina (1950–), entinen naiskoripalloilija, olympiavoittaja, juuriltaan osin mordvalainen Oleg Maskajev[24] (1969–), nyrkkeilijä, maailmanmestari Svetlana Horkina[24] (1979–), telinevoimistelija, yhdeksänkertainen maailmanmestari ja kaksinkertainen olympiavoittaja Juri Borzakovski[22] (1981–), keskimatkanjuoksija, olympiavoittaja Aleksandr Ovetškin (1985–), jääkiekkoilija, maailmanmestari ja Stanley Cup -voittaja, äidinpuoleisilta juuriltaan osin mordvalainen.

Aika erikoista, ettei maamme media ole huomioinut sitä, että kaksi yleisurheilun upeaa olympiavoittajaa oli heimoveljiämme ja että yksi heimoveljistämme oli peräti muutaman vuoden ajan maailman johtava alfauros, eli ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari. Sekin on kummallista, että vaikka jääkiekko on Suomen seuratuin urheilumuoto, niin urheilutoimittajat eivät noteeranneet sitä, että monien mielestä maailman paras jääkiekkoilija Aleksandr Ovetskin, jota myös Aleksanteri Suureksi kutsuttiin, sillä mies painoi parhaassa ajolihassaan 109 kilogrammaa, oli vähää vaille suomalainen. Kommentit (0) 

 175.000 miljoonaa 09.02.2021, 16:37 

Tarkistuslaskennassa olen huomannut, että yksi maininnanarvoinen suomalais-ugrilainen unohtui eiliseltä Venäjän oligarkkien listalta. Nimittäin yleensä luotettava internet kertoo, että presidentti Putinin omaisuuden arvoksi arvioidaan 175.000 miljoonaa euroa. Epäilen, että Venäjän muut oligarkit eivät edes yhdessä omista niin paljoa kuin Putin. 

Ja kuten kaikki suomalaiset, mutta onneksi hyvin harva venäläinen tietää, tietävät, että Putin on karjalan poikia; tarkemmin sanottuna tverinkarjalaisia. Esi-isät ovat muuttaneet Tveriin Aunuksesta, josta venäjän kielessä käytetään nimitystä Anus, jota moni pitää ainakin Aunuksen kaupungille kuvaavana nimenä. Mainittakoon, että monet Uukuniemeltä Tveriin 1600-luvulla lähteneistä koukkasi Aunuksen kautta, joten täysin en luovu näkemyksestäni, että Putin on tavallaan Uukuniemen Urheilijoiden miehiä.

Vain kolme prosenttia venäläisistä uskoo, että Putin on ollut ihan rehellinen veroilmoitusta täyttäessään. Palkakseen hän kertoo 100.000 euroa ja omaisuudekseen vaatimattoman asunnon ja vanhan nappisilmä-Ladan sekä lisäksi siihen peräkärryn, jonka hän tosin omistaa yhdessä naapurin miehen kanssa. Nähtäväksi jää, koska Venäjän kansa alkaa napista siitä, että maan talouselämää hallitsee juutalaisten ja suomalais-ugrilaisten klikki ja että poliittinen valta maassa on kohtuuttomassa määrin suomalais-ugreilla. Nimittäin arvojärjestyksessä valtakunnan ykkönen presidentti Putin on tverinkarjalainen, maan parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko, joka on maan arvojärjestyksessä kolmas, on mordvalainen ja Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja patriarkka Kirill on myös mordvalainen. 

Keijo Korhonen törmäsi joskus juutalaiseen tutkijaan, joka ihmetteli hänelle sitä, että miksi suomalaiset ovat jatkuvasti sotineet venäläisten kanssa, koska tämän tutkijan mukaan venäläisten olisi pitänyt antaa valloittaa Suomi ja sen jälkeen parissa sukupolvessa suomalaiset olisivat kohonneet suurvallan johtoon. Juutalaistutkija lienee ollut perusteita näkemykselleen. Kommentit (2) 

Pakotteet 08.02.2021, 15:56 

Kovasti hiljaa on EU ollut Vladimir Kalsareidenmyrkyttäjän tapauksessa, mutta luulen, että jotain pakotteita on tulossa. Tehokkainta olisi sulkea vaikkapa ympäristönsuojelusyistä Tanskan salmet öljytankkereilta, mutta siinä tapauksessa on syytä muistaa, että Vladimir Kalsareidenmyrkyttäjä vihjasi jo muutama vuosi sitten, että Venäjä on tarvittaessa valmis laajentamaan kapeita Tanskan salmia tarvittaessa ydinasein. Häntäkin ymmärtää koska suuri osa Pietarin ja Moskovan huollosta kulkee Tanskan salmien läpi. 

Itse ehdottaisin, että EU:n pitäisi tehostaa rahanpesuun liittyvän rikollisuuden vastaista taisteluaan. Onhan tunnettua, että jos suomalainen suorittaa pankissa yli 10.000 €:n siirron, tapaus tutkitaan ja hän joutuu selittelemään, ettei kyseessä ole rahanpesu. Sen sijaan epäilen, että venäläisten oligarkkien länteen turvaan siirtämät rahat eivät ole joutuneet samanlaiseen syyniin. En näe estettä sille, etteivätkö poliisit voisi vielä tässä vaiheessa jälkeenpäin alkaa selvittämään oligarkkien varallisuuden alkuperän laillisuutta ja jäädyttää heidän lännessä olevat varansa. 

Netistä löytyy luettelo yli 4 miljardia euroa omistavista venäläisoligarkeista ja luettelo on yllättävä. Olen kuvitellut, että Venäjän talouselämä olisi juutalaisten ja suomalaisugrilaisten hallinnassa, mutta en löydä 25 rikkaimman listalta muita meikäläisiä kuin Gennadi Timtsenkon, jolla on myös Suomen kansalaisuus. Rotenbergin veljeksiä, joilla on inkeriläismummo, 25 rikkaimman listalta ei löydy, vaikka Roman ja Boris Rotenberg ovat tiettävästi Putinin parhaat kaverit. Ystävyys saattaisi edes jonkin verran rakoilla, mikäli myrkytystapaukset johtaisivat siihen, että edes Hartwal-areenan toiminta jäädytettäisiin, ellei Navalnyin murhayritystä tutkita asiaan kuuluvalla vakavuudella. 

Muuten Boris Rotenbergin samanniminen poika pelasi Suomen maajoukkueessa yhden pelin puolustajana ja ihan hyvin pelasikin. Melkoinen virhe olisi Markku Kanervalta, ellei hän valitse Borista EM-turnaukseen. Valinta saattaisi myös edistää maajoukkueemme sponsoritulojen saamista. Kommentit (0) 

Kouristelevat peräpukamat 07.02.2021, 17:40 

Asiantuntijat arvioivat Venäjän johdon ainakin yrittäneen myrkyttää viime vuosina noin kymmenen ihmistä, joista Venäjän johto ei tykännyt. Monet tapauksista ovat olleet niin tökeröitä, että mieleen tulee ajatus, ettei Vladimir Kalsareidenmykyttäjä ole ollut niiden takana. Se on tietysti pelottava asia, koska se osoittaa, ettei Vladimi Kalsareidenmyrkyttäjä välttämättä johda maata. Voi olla, että syynä Vladimir Kalsareidenmyrkyttäjän vetäytymiseen julkisuudesta on pelko. 

Vaikka Venäjällä on vahva itsevaltiuden perinne, on siellä myös vahva perinne päästä eroon itsevaltiaista. Kaikki muistavat ennen kaikkea valokuvausta ja perhe-elämää harrastaneen Nikolai II:n surullisen tapauksen, mutta se ei ole ainut surullinen tapaus. Paavali I:n, jonka huhutaan olleen tosiasiassa Savon Kauhasia ainakin Iisalmen Sanomien mukaan ja joka oli hyvänä pidetyn tsaari Aleksanteri I:n isän hallitsijakausi jäi lyhyeksi. Muistelen koulussa opetetun, että hän olisi tukehtunut nukkuessaan tyynyynsä, mutta juuri ilmestynyt elämäkerta paljastaa, että kyllä tyynyyn tukehtumista oli aika moni mies auttamassa joten ei se pelkkä vahinko tainnut olla. 

Luultavasti poika Aleksanteri murhautti isänsä, ja tämäkin asia saattoi synkistää pojan mieltä vanhemmalla iällä; tyynynpitotalkoissa hän ei ollut mukana, vaan oli teon tapahtumahetkellä viereisessä huoneessa. Joka tapauksessa Paavalin kuolema oli suomalaisten onni, koska ensiksikin Paavali lienee ollut hullu ja sen lisäksi vielä sotahullu. Hänen pojastaan suomalaisilla on vain hyvää sanottavaa. 

Myös Pietari III:n loppu oli surullinen. Hänen kuolinsyykseen ilmoitettiin virallisesti kouristelevat peräpukamat, mutta huhtaan myös, että hänkin saattoi tukehtua nukkuessaan tyynyynsä, joka siis näyttää olleen Romanovien suvussa ihan jonkinlainen muotioikku. Pietari III:n seuraajaksi nousi yllättäen hänen puolisonsa Katariina, jota venäläiset muistelevat hyvällä ja niinpä hänelle annettiin lisänimi Suuri, vaikka hän olikin pituudeltaan vain 154 cm, eli hän oli tasan puoli metriä Pietari Suurta pienempi. Kommentit (0) 

Johan myrkyn lykkäsi 06.02.2021, 18:47 

Eikä hyvän naapurin myrkkykohu näytä laantuvan, koska nyt on sitten Navanyita hoitanut lääkäri kuollut ja tietysti ihan yllättäen. Virallinen selitys on sydänkohtaus, joka saattaa syynä ollakin, mutta kohtaus saattaa tietysti johtua monestakin syystä. Yksi mahdollisuus on, että jos Navalnyi oli myrkytetty hermomyrkyllä, olivat myös häntä hoitaneet ihmiset vaarassa. Englannissa ainakin sikäläistä hermomyrkytystä tutkineet, näyttivät olevan suojavarusteisiin puettuja. 

Kuitenkaan myrkytyksestä paljon syytelty bunkkerissa piileskelevä pikku-ukko ei ole ilmeisesti kuitenkaan syyllistynyt laittomuuksiin, mikäli hän on myrkytykset järjestänyt, koska Venäjän lain mukaan hänellä on oikeus myrkyttää terroristeja ja ääriajattelijoita jopa ulkomailla asti. Itsekin olen jonkinlainen ääriajattelija, joten tässä vaiheessa ilmeeni muuttuu hyvin mietteliääksi. 

Lisäksi kyseiselle bunkkerissa piileksivälle pikku-ukolle on myös lailla annettu syytesuoja loppuiäkseen kaikista mahdollisista rikoksista. Nähtäväksi jää, miten pitkä tuo loppuikä on. Sikäli Venäjän historiaa on erilainen kuin Länsi-Euroopan, että Venäjällä on pitkä täyden itsevaltiuden perinne kuten muuallakin idässä. Sen sijaan Länsi-Euroopassa on vuosisatoja jatkunut kansanedustuslaitoksen perinne ja vaikka kansanvallasta ei ollut kysymys, rajoitti kansanedustuslaitos kuitenkin hallitsijan valtaa. Venäjältä puuttuvat demokratian perinteet eikä sitä ongelmaa hetkessä poisteta. 

Luin joskus vuorineuvos Tauno Matomäen muistelmat ja hän kertoi miten 1990-luvun alussa, jolloin Venäjällä demokratiaa kokeiltiin ja sen seurauksena Matomäen hotellin ulkopuolella valtava määrä eläkeläisiä yritti kaupitella tavaroitaan ohikulkijoille. Se näky sai Matomäen uskomaan, ettei tässä maassa demokratia toimi sataan vuoteen. Matomäki on kuitenkin selvästi toiveikkaampi kuin tv:stäkin tuttu toimittaja Jyrki Koulumies, jonka kirjan "Koulumies riittää" juuri luin. Koulumiehen mukaan Venäjällä siirrytään demokratiaan aikaisintaan 150 vuoden kuluttua. Kommentit (0) 

Pyhä Vladimir Yaddlyatrusov 05.02.2021, 16:41 

Vaikka olenkin ulkopoliittisessa mielessä myssy ja ajattelen, että Suomen ja Venäjän kansojen ikiaikaista ystävyyttä tulisi entisestäänkin syventää, niin nyt minustakin hyvän naapurimme sisäiset asiat, joihin en yleensä puutu, alkavat olla ihan tärviöllä. Olen vuosia kierrellyt kiihkeästi Karjalaa ja Pietaria, koska olen pelännyt, että raja saattaa ihan hyvin kohta sulkeutua ja moni mielenkiintoinen kohda jää minulta tässä elämässä näkemättä. Laskeskelin, että jos joskus pääsen kohta eläkkeelle, niin ehtisin vielä mutamassa paikassa Karjalassa käydä, mutta sitten tulikin korona ja sitten tulivat myrkytkin. 

Vaikka raja olisikin kohta aukeamassa rokotteiden myötä, niin mietin, että uskaltaako rajan yli mennä myrkytysvaaran vuoksi. Kolme vuotta sitten olin uukuniemeläisten mukana Viipurissa ja siellä meillä oli oppaana sikäläinen biologi, joka oli opiskellut suomen kielen ja Viipurin historian täysin ja oli lukenein ihminen, johon olen törmännyt. Hän oli myös kaikkein neuvostovastaisin ihminen, johon olen törmännyt, ja ihmettelinkin hänelle, miten hän uskaltaa puhua moisia ihan pelkäämättä. Hän vakuutti, ettei hän mitään pelkää. Kuulin sitten, että hän, nuori mies, oli kuollut nopeasti edenneeseen syöpään vähän tapaamisemme jälkeen, vaikka oli näyttänyt hyvin terveeltä meitä opastaessaan. 

Koska Venäjän matkoista ei näytä tulevan mitään eläkäkevuosinani, niin nyt suunnittelen ryhtyväni harrastamaan ikonimaalausta. Kaksi ikonia olen jo mielessäni suunnitellut. Ensimmäinen on nimeltään Pyhä Vladimir Yaddlyatrusov, eli suomeksi Pyhä Vladimir Kalsareidenmyrkyttäjä. Toinen ikonini tulee esittämään sitä, miten jompikumpi, eli joko Pyhä Sergei tai Pyhä Herman surfaa litteällä kivellä Valamoon. Idean ikoniini sain, kun ensimmäisen kerran vierailin Vanhassa Valamossa, minulle kerrottiin, että jompikumpi pyhistä purjehti muinoin litteällä kivellä saarelle luostaria perustamaan. En ollut kovin hyvin perehtynyt tapaukseen, mutta pikkuisen minä sitä silloin kuitenkin rohkenin salaa mielessäni epäillä. Kommentit (0) 

Arvo Juvonen ja hänen reppunsa 04.02.2021, 16:29 

Kaksi yliopistogradua näyttää löytyvän noista suomalaisista kylmän sodan agenteista, mutta väitöskirja vielä puuttuu, joten tämän seikan voisi joku itsensä pöhköksi lukenut historian lisenssi ottaa huomioon tulevassa toiminnassaan. Yksi tutkittava näkökulma asiaan olisi sekin, että miten lähellä kolmas maailmansota oli näiden vakoilijoiden touhujen vuoksi. Ainakin netistä näyttää löytyvän tietoa, että suomalaiset agentit kävivät vielä 50-luvullakin tulitaisteluja venäläisten rajavartioiden kanssa ja vihjaistaanpa sellaistakin, että henkilövahinkojakin syntyi tässä yhteydessä. 

Ainakin Arvo Juvosella vaikuttaa olleen tapana palata retkiltään raivaamalla ampumalla tiensä rajan yli. Kerran Juvonen palasi reissultaan reppu tyhjänä, koska se oli ammuttu riekaleiksi. Juvonen oli viinamäen miehiä ja kova kertomaan juttuja, joten hieman epäillen suhtaudun siihen netistä löytyvään tietoon, että hän olisi Kuolan niemimaalla juossut jälkikoiria karkuun niin kiireellä, että joutui jättämään reppunsa, mutta että hän olisi kuitenkin ehtinyt kirjoittaa siihen, että tästä kulki kaukopartiomies Arvo Juvonen. 

Juvonen lienee ollut arvostettu mies Amerikassa, jonne hän joutui välillä Suomesta pakenemaan, koska ainakin Helsingin Sanomien muistokirjoituksen mukaan hän tapasi Valloissa itsensä presidentti Eisenhowerin ja että vielä presidentti Clintonkin olisi onnitellut häntä 80-vuotispäivän kunniaksi. 

Tiedossani ei ole, että Neuvostoliitto olisi lähettänyt tiedustelupartioita sodan jälkeen Suomeen. Venäläisillä oli ehkä helpompiakin keinoja hankkia tietoja Suomesta. Ainakin meillä naapurissa Kärkkäälässä oli vähän aikaa renkinä entinen rajavartiostossa palvellut Luutnantiksi kutsuttu mies, joka li saanut 4,5 vuoden maanpetostuomion, koska oli myynyt viinasta salaisia tietoja hyvälle naapurille. Senkin olen kuullut, että appiukko olisi törmännyt 60-luvulla Uukuniemellä marjamatkallaan venäläiseen partioon selvästi Suomen puolella ja katsonut sitä hyvin kiukkuisesti. Kommentit (0) 

Kylmän sodan agentti 03.02.2021, 16:20 

Väkivaltaisiin seikkailuelokuviin erikoistuneelle Renny Harlinille olisi hyvä aihe suomalaisten kaukopartiomiesten kylmän sodan aikaiset vakoilumatkat itärajan taakse. Koska amerikkalaisilla ei ollut siihen aikaan vielä vakoilusatelliitteja eikä edes 25 kilometrin korkeudessa lentäviä U2-vakoilukoneita ja kun kaiken lisäksi huippuunsa koulutetut salaiset agentit, jotka pudotettiin laskuvarjolla Neuvostoliittoon, tapettiin siellä nopeasti, alkoivat amerikkalaiset värväämään suomalaisia entisiä kaukopartiomiehiä palvelukseensa ja lähetti heitä vakoilemaan punaisen hämärän maata. Lisätietoa tästä operaatiosta saa tästä Yle Areenasta olevasta MOT-ohjelmasta https://areena.yle.fi/1-4530610#autoplay=true 

Yksi CIA:n värväämistä oli vieremäläinen pienviljelijä-metsuri Lauri Solehmainen. Hänen seikkailuistaan kertoo Heidi Ruotsalainen vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Kylmän sodan agentti. Kaukopartiomies Lauri Solehmainen ei viihtynyt sodan jälkeen tavallisena pienviljelijä-metsurina, vaan hakeutui parempipalkkaisiin salaisen agentin tehtäviin, työnantajana oli vakavarainen Nato. Sen asioissa Solehmainen vieraili ilmeisesti useammankin kerran itärajamme takana. Tosin itse hän suostui kertomaan vain yhdestä matkasta. Ilmeisesti salaisella agentilla oli tiukka vaitiolovelvollisuus eläkepäivinäänkin eikä tietovuotoja sallittu. 

Esimerkiksi yleisesti tiedossa olleista kaasupallomatkoista Neuvostoliittoon Solehmainen ei hiisku mitään. Ainakin hyvän tarinan mukaan yhtä kainuulaista vakoilureissuissa mukana ollutta miestä pidettiin epäluotettavana ja hän kuoli auton yliajamana epäselvissä oloissa. Myös kuumailmapallomatkoista kirjoittanut Esa Anttala kuoli äkillisesti epäselvissä olosuhteissa. Hevosiin tottuneen pienviljelijä-metsuri Solehmaisen sopeutuminen salaisen agentin hommiin ei ollut ongelmatonta. 

Hänet vietiin koulutettavaksi Amerikkaan, jossa auto tarpeen, mutta ajokortti tuotti salaiselle agentille ongelmia. Inssinajossa sattui valitettava onnettomuus, kun mies kolaroi poliisiauton kanssa. Tapauksesta salainen agentti kertoi seuraavasti: "Minä kun jarrut löösäsin ja perruutin ni sillon se polliisiaaton nokkaan paakahti se minun aato." Jalkamiehenä Karjalan erämaissa kovakuntoinen Solehmainen sen sijaan menestyi hyvin. Jostain muistelen lukeneeni, että yli-ikämiehenä hän eksyi jonnekin yleisurheilun kyläkilpailuihin ja juoksi 800 metriä kirkkaasti alle kahden minuutin. Kommentit (0) 

Heikki Määttäset 02.02.2021, 16:21 

Tietooni on saatettu, että olen taas kirjoittanut ropakantaa, kun kerroin, että Eugen Wist olisi ollut viimeinen kotiin palaava kaukopartiomies, sillä ainakin neljän muun paluuta vielä odotetaan. Itsekin eilen kirjoitin, että kaukopartiomatkalla kadonneita Toivo Paavilaista ja Ilmari Tolvasta ei ole vieläkään löydetty. Lisäksi kommentaattori ilmoitti, että leppävirtalainen Väinö Nyyssönenkin on yhä kateissa, vaikka hänen oletettu kaatumispaikkansa tiedetään. Suomesta käy kesäisin ns. luupartioita etsimässä rajan taakse jääneitä kaatuneita ja voi olla, että jonkun kaukopartiomiehenkin luut vielä löydetään.

Mielenkiintoinen on kaukopartiomies Heikki Määttäsen tapaus. Hän nimittäin jatkoi vielä sodan jälkeen salaisia matkojaan itärajan taakse amerikkalaisten laskuun ja ylitti rajan 1.6.1950, jonka jälkeen kuultiin laukauksia eikä hänestä ole saatu sen jälkeen mitään tietoa, vaikka tapausta on kovasti tutkittu. Venäläisilläkään ei pitäisi nykyään olla syytä salata asiaa, mikäli heillä olisi tietoa tapauksesta. Monet Määttäsen tunteneet uskoivat pitkään, että tämä olisi elossa. Huhutaan, että hänet olisi nähty myöhemmin Australiassa. 

Heikki Määttäsellä oli elämässään ongelmia ja saattoi olla, että hän halusi kadota. Wikipedian mukaan Määttänen poistui kotoaan jo 3. maaliskuuta 1950 ja lähetti viikkoa myöhemmin vaimolleen viestin: "Olen sortunut siihen mitä olen pelännyt." Hän saattoi viestillään tarkoittaa sitä, että hän oli päättänyt ratkaista talousongelmansa värväytymällä amerikkalaisten palvelukseen. Amerikkalaiset olivat alunperin yrittäneet lähettää vakoilijoitaan laskuvarjolla Neuvostoliittoon, mutta kun he kaikki saivat nopeasti surmansa, jenkit muuttivat taktiikkaansa ja alkoivat värvätä entisiä suomalaisia kaukopartiomiehiä palvelukseensa. He tarjosivat vakoilureissusta miljoonaa markkaa, joka kuulostaa paljolta, vaikka se vastasikin vain senaikaisen työmiehen vuosipalkkaa. 

 Kadonneen Heikki Määttäsen pojasta, jolla oli sama nimi kuin isällään, tuli tunnettu näyttelijä, joka on jäänyt suomlaisten mieleen 90-luvun Iltalypsy-ohjelmasta. Näyttelijä Heikki Määttänen kuoli keuhkosyöpään 52-vuotiaana. Kommentit (2)

 Esa Anttala eli Urpo Lempiäinen 01.02.2021, 16:11 

Eilen mainittu elokuva Hopeaa rajan takaa vääristelee totuutta. Tosiasiassa tuon hopean hakuretken siviilipuvussa tehneet Urpo Lempiäinen, Eugen Wist ja Toivo Paavilainen eivät olleet pelkästään perhehopeita noutamassa, vaan kyllä he liikkuivat myös Suomen sotilastiedustelun asialla, sillä Jatkosodan alkuun oli vain muutama viikko. Sikälikin elokuva vääristelee todellisuutta, että elokuvan iloluontoinen ja huonokuntoinen Paukku, eli vänrikki Toivo Paavilainen, oli kuitenkin niin kovakuntoinen mies, että hänet kelpuutettiin jo kahden viikon kuluttua hopeareissulta palattuaan ihan Suomen armeijan sotilaana uuteen kaukopartioon. 

Tältä kersantti Ilmari Tolvasen johtamalta retkeltä Kivennavalle hän ei palannut, sillä partio joutui väijytykseen yrittäessään ylittää venäläisten linjoja paluumatkallaan, jolloin Tolvanen ja Paavilainen katosivat tulitaistelussa. Eilen jo kerroinkin, että toinen hopeapartion mies Eugen Wist ammuttiin heinäkuussa 1944 alastomana erääseen saareen, jonne hän oli uinut voilla siveltynä kahden kilometrin matkan. Sen sijaan hopeapartion kolmas mies Urpo Lempiäinen, joka myöhemmin tunnettiin kirjailija Esa Anttalana, eli pitemmän elämän ja hän sai luodin päähänsä vasta marraskuussa 1977. 

Virallisesti tapausta pidettiin itsemurhana, mutta ihmetystä herättää se, että vainajalla oli pistooli oikeassa kädessään, vaikka hän oli vasenkätinen. Vähän ennen kuolemaansa Esa Anttala oli julkaissut kirjan Yli rautaesiripun, jossa kerrottiin mm. siitä, kuinka eräät entiset suomalaiset kaukopartiomiehet tekivät CIA:n laskuun tiedustelumatkoja itärajan taakse ja joskus raja ylitettiin jopa kuumailmapalloilla. Anttala oli kertonut ennen kuolemaansa, että lisää paljastuksia on vielä tulossa, mutta ne paljastukset jäivät sitten tulematta. Kommentit (0) 

Hopeaa rajan takaa 02.02.2021, 16:03 

Sosiaalinen media kertoi juuri, että ilmeisesti viimeinen suomalainen kaukopartiomies on nyt palannut partiomatkaltaan kotiin, koska toissa syksynä rajan takaa löydetyt ja Suomeen tuodut luut on tunnistettu kuuluviksi Eugen Wistille. Wist kaatui 7.7.1944 sen jälkeen, kun hän oli uinut alasti itsensä voilla rasvanneena toverinsa Toivo Leinon kanssa erään kaksi kilometriä leveän järven yli ja törmännyt maihin noustuaan venäläiseen tiedustelupartioon. Wistiä oli käsketty nostamaan kädet ylös, mutta hän nosti vain toisen kätensä, koska piti toisessa kädessään pistoolia ja hänet ammuttiin. Wistin toveri Toivo Leino haavoittui seitsemästä luodista ja jäi sotavangiksi. 

Alaston vainaja jäi rannalle hautaamatta, koska venäläiset tiesivät tämän suomalaiseksi ja ruumiin myöhemmin löytäneet suomalaiset pitivät tätä venäläisenä. Wistin toverina ollut Toivo Leino palasi myöhemmin sotavankeudesta ja pystyi kertomaan tapahtumien kulun niin hyvin, että Wistin luut löydettiin 75 vuotta myöhemmin. 

Eugen Wist on sikäli suomalaisille tuttu, että elokuva Hopeaa rajan takaa perustuu siihen tapaukseen, kun hopeasepän poika Wist kävi juuri ennen Jatkosotaa noutamassa salaa kahden kaverinsa kanssa rajan takaa 60 kiloa hopeaa, jotka hänen isänsä oli evakkoon lähtiessään piilottanut erään navetan lattian alle Uudellekirkolle evakkoon lähtiessään. 

Tuo Mikko Niskasen ohjaama Hopeaa rajan takaa on sikäli kulttuurihistoriallisesti merkittävä elokuva, että siinä esiintyy Spede Pasanen ensimmäisessä kunnon elokuvaroolissaan. Tosin häntä oli kaavailtu jo muutama vuosi aiemmin Tuntemattoman sotilaan Rokan rooliin, joka olisi varmaankin ollut hänelle muuten sopiva, mutta ilmeisesti häntä pidettiin liian nuorena yli kolmikymppiseksi Rokaksi. Voi olla, ettei Turhapuro-filmejä olisi koskaan tuotettu, jos Spedestä olisi tehty aikoinaan Rokka. Sikälikin Hopeaa rajan takaa on kulttuurihistoriallisesti merkittävä asia, että entinen keihäänheittäjä Kimmo Kinnunen kertoi jossain haastattelussa, että Hopeaa rajan takaa on ainut hänen lukemansa romaani. Hopeaa rajan takaa on katsottavissa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-455062 Kommentit (2) 

Ite-taitelija Jori Otsa 30.01.2021, 16:11 

Eilen kerroin, että Antti Hulkko, eli Andy McCoy, on taiteellisesti monipuolisesti lahjakas kulttuurityöntekijä, mutta niin on myös Jori Kalliola, eli Jori Otsa, mikäli yhtään on uskominen tämänpäiväistä Hesari ja miksi ei olisi uskominen. Jori Otsa, joka on suosikkivokalistini yhdessä Vera Teleniuksen kera, on myös eittämättä lahjakas kuvataiteilija. Hänen edustamansa taidesuuntaus on Ite-taiteilu, jota myös olen itse opiskeluaikanani harrastanut, kuten yllä oleva teos nimeltään Kylpevän naisen figuuri todistaa. 

Hesarin esittelemästä Jori Otsan kuvataidetuotannosta erityisesti pisti silmääni teos Vadillinen irtileikattuja peniksiä. Se on todella väkevä työ, johon voi tutustua tästä linkistä enemmänkin: https://www.hs.fi/kulttuuri/art- 2000007771128.html?share =5600e25a9cbd6e576cb5b647ddb87c56 Säveltaiteen puolelta Jori Otsan vaikuttavin esitys on alla olevasta linkistä löytyvä Äidin sydän, joka vokalisti esittää sillä kalliimmalla tavalla eli väristyksin. En ole mikään erityinen musiikkimies, mutta Äidin sydämen osalta rohkenen väittää, että jos esityksen taiteellisessa puolessa on puutteita, niin syvä tunne korvaa ne täysin. https://www.youtube.com/watch?v=IUIzSYZrk1U Kommentit (4) 

Andy McCoy armeijan leivissä 29.01.2021, 15:58 

Työväen Urheiluliitto on valinnut vuoden parhaaksi urheilijakseen uimari Ida Hulkon, joka onkin lajissaan lähellä maailman kärkeä ja suorastaan vähää vaille mitalitoivo tulevissa olympialaisissa, mikäli sellaisia vielä tulevaisuudessa järjestetään. Työväen Urheiluliitto on, kuten kaikki urheiluhistoriaa ymmärtävät punakaartin jatke ja niinpä ei ollutkaan suuri yllätys, kun Arto Nybergin tv-haastattelussa tämä lupaava työläisuimari kertoi tähtäävänsä sotilasuralle. Ida onkin varmasti hyvää sotilasainesta, koska hänen isänsä Petri Hulkko on peräti kenraaliluutnantti ja hän on toiminut Suomen maavoimien komentajana elokuusta 2017 lähtien. 

Hulkon suku on muutenkin hyvin lahjakasta sukua, koska kenraaliluutnantti Hulkon vuotta nuorempi serkku Antti Hulkko, joka paremmin tunnetaan nimellä Andy McCoy, on maailmankuulu kitaristi. Antti Hulkko on monipuolisesti lahjakas taiteilija, sillä parasta aikaa on Helsingissä menossa hänen taidenäyttelynsä. Tosin pysyvästi mies ei ole vaihtamassa kuvataiteen puolelle, koska hän haastattelussa korosti sitä, ettei hän aio luopua kitarastaan, koska tunnin soittamiselle tienaa saman verran kuin tavallinen duunari kolmessa kuukaudessa. Ilmeisesti kuvataiteen puolella ansiotaso voisi jäädä ainakin jonkin verran pienemmäksi. 

 Itse toivon, että Antti Hulkko voisi entisestään laajentaa kulttuuriharrastustaan ja luoda uran myös elokuvanäyttelijänä. Itse haluaisin ohjata elokuvan nimeltään Andy McCoy armeijan leivissä. Tällä hetkellä Speden ohjaama Uuno Turhapuro armeijan leivissä on Suomen katsotuin elokuva, mutta luulen, että Andy McCoy armeijan leivissä saattaisi ihan hyvin olla vielä katsotumpi. Kommentit (2) 

Valkoisen talon valtaus 28.01.2021, 16:34 

Eilen en muistanutkaan, että kolmannenkin kerran ovat Moskovan panssarit ratkaisseet, kuka määrää hyvässä itäisessä naapurissamme. Nimittäin lokakuussa 1993 Venäjällä ajauduttiin perustuslailliseen kriisiin, kun vaaleilla valittu presidetti Boris Jeltsin ja vaaleilla valitun parlamentin valitsema kilpaileva presidentti Aleksandr Rutskoi ratkaisivat, kumpi on maan johtava alfauros. 

Vähän samanlainen perustuslaillinen kriisi nähtiin vähän aikaa sitten USA:ssa ja nähtäväksi jää, tullaanko vastaava näkemään myös meillä Suomessa, koska presidentin ja pääministerin valta- ja ihmissuhteissa taitaa olla ongelmia, sillä meilläkin perustuslaki on hieman tulkinnanvarainen. Itse olenkin sitä mieltä, että mainio säästökohde kiristyvän talouden aikana olisi se, että presidentin tehtäviä alkaisi hoitamaan eduskunnan puhemies. 

Samalla voitaisiin selkiyttää perustuslakia siten, että ylintä valtaa maassamme käyttäisi yksiselitteisesti kansa kaikkivaltias valitsemiensa edustajien välityksellä, jotka voisivat myös erottaa tarvittaessa presidentin, mikäli aihetta on. Venäjällä vastoin kaikkia odotuksia vuoden 1993 perustuslaillinen kriisi ratkesi onnellisesti, vaikka maassa oli silloin muistaakseni 60.000 ydinkärkeä. Tunnettu lentäjäsankari presidentti Rutskoi määräsi Venäjän ilmavoimat pommittamaan Kremliä ja tunnettu alkoholisti Jeltsin määräsi Moskovan panssarit pommittamaan Valkoista taloa, jossa Venäjän parlamentti toimi. 

Vain Jeltsinin määräystä toteltiin, koska Venäjällä ymmärretään juoppoja. Vastoin yleistä käsitystä venäläinen yhteiskunta on välillä yllättävän lempeä. Moskovan taistelussa kuoli 187 ihmistä ja 437 haavoittui, mutta siitä huolimatta ketään ei tapahtumista tuomittu. USA:n kongressin valtauksessa kuoli yksi poliisi ja neljä kapinoitsijaa, joiden kerrotaan kuolleen sairauskohtauksiin, jota tietoa minä epäilen, mutta vähäisistä henkilövahingoista huolimatta Amerikassa on vielä tulossa pitkiä oikeusprosesseja ja kovia tuomioita. Kommentit (0) 

Navalnyi saapuu Moskovaan 22.01.2021, 16:49 

Kansalaiskeskustelu Navalnyin tapauksen ympärillä velloo kiivaana. Nähtäväksi jää, kaatuuko hallitus ja joutuuko pääministeri Marin ja ulkoministeri Haavisto valtakunnan oikeuteen, kun ovat alkaneet hoitamaan maamme ulkopoliittisia suhteita presidentti Niinistöltä lupaa kysymättä ja ilmoittaneet, etteivät tykkää siitä, että ihmisiä myrkytellään ja pannaan linnaan kummallisin perustein. 

Maamme perustuslaki on kiitettävän epäselvä ulkopoliittisen vallankäytön osalta, kuten jo Napoleon aikoinaan suosittelikin, kun Ranskan perustuslakia laadittiin ja ilman muuta tapauksessa olisi valtakunnan oikeudella hyvän ennakkotapauksen paikka. Ymmärrän kyllä nuorten ja kokemattomien ministerien tunnekuohun asian tiimoilta ja pidän sitä lieventävänä asianhaarana mahdollisessa oikeusprosessissa. Aatelkaa nyt ite. Navalnyi sai seitsemän vuotta sitten kummallisesta talousrikoksesta ehdollista vankeutta, joka jatkuu edelleen, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti tuomiota poliittisena. 

Ehdollisen tuomion pitkän koeajan aikana Navalnyi on yritetty murhata ehkä jopa kahdesti ja kerran hänen kasvoilleen on heitetty happoa, jonka seurauksena toinen silmä melkein sokeutui. Venäjän valtiovalta ei näytä opposition edustajaa liiemmin suojelevan ja jotkut jopa epäilevät valtiovallan olevan murhayritysten taustalla. Nyt, kun mies nippanappa selvisi murhayrityksestä, hän palasi Moskovaan, jossa hänet heti vangitaan epäiltynä sotaveteraanin häpäisemisestä tai sitten siitä, ettei koomassa olonsa vuoksi ilmoittautunut koeaika viranomaisille. 

 Tuossa Navalnyin tapauksessa olisi ainesta romaaniin, joka kilpailisi mielikuvituksellisuudessaan Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan ja Kafkan Oikeusjutun kanssa. Ja eiköhän joku neuvostovastaisiin elokuviin erikoistunut Renny Harlin saisi tehtyä tapauksesta hyvän neuvostovastaisen elokuvan. Kommentit (0) 

YMCA - NMKY 21.01.2021, 17:13 

Olen aina epäillyt, että Trump oli sittenkin salaliberaali ja hänen eilinen vallasta luopuminen vahvisti tätä käsitystäni. USA:n armeijan ylipäällikkö nimittäin marssi siviiliin homopoikabändin säestyksellä. Mikäli näistä asioista mitään ymmärrän, niin Trumpin virasta poistumista ilahdutti 70-luvun homopoikayhtiö, joka esitti sävelmää, jolla houkuteltiin aikoinaan nuoria miehiä hakeutumaan mukaan YMCA:n eli suomeksi NMKY:n toimintaan; lyhennys tarkoittaa Nuorten Miesten Kristillistä Yhdistystä. Se, mitä nämä harhaviettiset nuoret miehet halusivat järjestössä harrastaa, voin vain kuvitella. Reippaaseen YMCA-sävelmään voi tutustua tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=CS9OO0S5w2k 

Itse seurasin Bidenin virkaan astumista helpotuksella. Maailmassa näyttää vielä olevan suurvaltajohtaja, joka pystyy käyttäytymään vakaasti ja arvokkaasti, jollaista käytöstä Suomenkin kansanedustajilta edellytetään. Tällä hetkellä harva on se suurvaltajohtaja maailmassa, joka vaikuttaa täyspäiseltä. Italian Berluscone oli ensimmäinen vähemmän vakaa ja arvokas persoona ja sen jälkeen USA:n Trump, Brasilian Bolsonaro, Venäjän Putin ja Iso-Britannian Johnson ovat matkineet menestyksellä häntä. Eilen kerroin pelkääväni sisällissotaa sekä USA:ssa että Venäjällä ja niinpä nyt mietin, mitä Trump tarkoitti, kun kertoi palaavansa vielä Washingtoniin tavalla tai toisella. Toivottavasti ei kuitenkaan vapautusarmeijan johdossa. USA on niin täynnä vihaa ja pyssymiehiä, että siellä voi taphtua mitä tahansa. 

Venäjällä epäilen Romanian sisällissodan uusiutuvan, jonka osapuolista minulla ei ole täyttä selvyyttä, mutta epäilen salaisen poliisin ja armeijan olleen vastakkain. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen se, että historioitsija Teemu Keskisarja on lausunut, että Suomessakin lahtarien ja punikkien aatteelliset erimielisyydet olivat aikanaan pienemmät kuin nykyisten kansallismielisten ja monikulttuurisuutta kannattavien. Näiden osapuolten rintamalinjatkin ovat suunnilleen samat kuin Nuijasodan, Sisällissodan ja EU-äänestyksen rintamalinjat. Kommentit (3) 

 Jeltsin ja lyijylevyt 27.01.2021, 16:21 

Toinenkin Esko Ahon muistelmateoksen uskottavuutta nakertava virhe liittyy panssarikaluston. Aho nimittäin kirjoittaa, että elokuussa 1991 Boris Jeltsin kiipesi tankin kannelle rotevien turvamiesten pitämien lyijylevyjen suojassa pitämään puhetta, joka pysäytti vanhoillisten vallankaappaushankkeen, koska puheen seurauksena armeija kieltäytyi ampumasta aseettomia mielenosoittajia. Itse rohkenen väittää, ettei Jeltsiniä suojeltu lyijylevyillä, vaan titaania ne olivat. Silloin ei vielä ollut käytössä kevlaria tai muita hiilikuituja. En oikein jaksa uskoa, että Jeltsiniä olisi yritetty surmata jollain säteilyllä, vaan kiikarikiväärejä pelättiin. 

Panssarivaunujen tykkejä ei tarvinnut pelätä, koska niille ei oltu annettu ammuksia. Sen verran humaaneja vallankaappausta yrittäneet olivat, että halusivat estää sillä tavalla pahemman kansanmurhan. Ehkä seuraavalla kerralla, kun Moskovassa ratkaistaan Venäjän tulevaisuutta, panssareille annetaan vuoden 1991 elokuun kokemusten opettamina ammukset. Uskonpa, ettei Venäjällä kovan paikan tullen viime kädessä valta ole sittenkään Putinilla, kuten yleisesti uskotaan, vaan sillä kenraalilla, jota Moskovaan sijoitetut panssarit tottelevat. Niiden avulla ratkaistiin valta sekä Stalinin kuoleman jälkeen että elokuussa 1991. Kommentit (2) 

Mustien joutsenten vuosi 26.01.2021, 16:22 

Luinpa tuossa Esko Ahon kirjan 1991 - Mustien joutsenten vuosi enkä turhaan lukenut, koska katastrofivuodessa 1991 oli paljon samaa kuin katastrofivuodessa 2021. Tosin itse, joka kyllä huomaan rikan toisen silmässä, mutta en malkaa omassani, löysin teoksesta pari sellaista virhettä, joiden perusteella saattaisin hyvinkin epäillä muidenkin kirjan tietojen paikkansa pitävyyttä. Ensiksi takerrun Ahon siihen väittämään, että Pietarin Suomen asemalla jököttävä patsas, jota luulin sen ensi kerran nähtyäni esittävän Osmo Soininvaaraa, mutta joka onkin Vilenin patsas, esittäisi vallankaappausjohtajaa seisomassa panssaroidun junanvaunun portailla. 

Tosiaankin V. I. Lenin saapui Pietariin saksalaisten kustantamana junalla, jonka vaunussa jossain vaiheessa ihan perustellustikin luki "Räjähdysainetta", mutta patsas esittää kuitenkin Leniniä seisomassa panssariauton päällä. Niin yllättävää kuin se onkin, niin jo vuonna 1917 Venäjällä oli käytössä Austin -merkkisiä panssariautoja, jotka painoivat neljä tonnia ja joiden konepellin alla jauhoi 50 hevosvoiman moottori antaen auton huippunopeudeksi peräti 56 km/t. Pari tällaista autoa päätyi myös Suomen punakaartilaisille, mutta niistä huolimatta punaiset hävisivät punakapinansa ja panssarikalusto siirtyi palvelemaan sen jälkeen maamme laillista hallitusta. 

Toivoa sopinee, ettei sillä asialla, että saksalaiset palauttivat juuri äärioikeistolaisen Aleksei Navalnyin Venäjälle, ole yhtä kaoottisia seurauksia kuin sillä, että saksalaiset aikoinaan palauttivat äärivasemmistolaisen V. I. Leninin Venäjälle vuonna 1917. Muuten netistä löytyi tämä kuva, josta voisi päätellä, että Lenin kärsi ilmeisesti vielä pahemmista ilmavaivoista kuin samoista vaivoista kärsinyt Adolf Hitler, jonka vaivoista onkin historiantutkimuksessa paljon kirjoitettu: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000361767.html Kommentit (0) 

Rohkea toisinajattelija K-P Kyrö 25.01.2021, 16:16 

 Suomalaiset ovat niin järkyttyneitä Salpausselän väkivaltaisuuksista, että Pietarin ja Moskovan väkivaltaisuudet eivät tunnu sen jälkeen miltään. Suomalaisista ainoastaan Kari-Pekka Kyrö uskaltaa ajatella asioista toisin ja on tapahtuneessa Ilta-Sanomissa seuraavaa mieltä: "Suomalaismiehiä onnitellut Kyrö ei katsonut hyvällä Mäen toimintaa loppuratkaisussa. – Mäen ratkaisu osoitti huonoa urheiluhenkeä. Hän ei keskittynyt maksimaaliseen loppukiriin ja Bolshunovin voittamiseen, vaan estämiseen ja kiilaamiseen. Se oli aivan tarpeetonta, hän täräyttää. Kyrö on harmissaan, että suomalaismiesten häikäisevä suoritus jää nyt mähmäisen loppusekoilun varjoon. Hän syyttää siitä ensisijaisesti Mäkeä."

Ihan rohkeaa ajattelua Kyröltä. Ilta-Sanomat olisi voinut kysyä häneltä myös mielipidettä norjalaisten kerrassaan järkyttävästä ylivoimasta hiihtoladuilla. Itse uskoin, että Venäjän rehdit hiihtäjät, jotka eivät varmasti ole mitään ottaneet, olisivat voineet edes hieman hillitä norjalaisylivoimaa, mutta niin ei tapahtunut. Entinen hiihdon päävalmentaja Kyrö olisi hyvinkin voinut kysyttäessä valottaa sitä, miksi norjalaiset alkavat olla hiihdon lisäksi myös kaikissa muissa kestävyyslajeissa niin hyviä, että jopa nandi-heimon miehet ovat heidän kanssaan vaikeuksissa. 

Norjalaiset ovat nyt eittämättä maailman kestävintä kansaa. Harva muistaa enää parinvuosikymmenen takaista aikaa, jolloin suomalaiset olivat maailman vahvinta kansaa, eli maailman parhaita kuulantyöntäjiä, eikä monikaan meillä ihmetellyt asiaa. Kesällä 2020 peräti kahdeksan kuulamörssäriämme ylittivät maagisena pidetyn 20 metrin rajan, ja sen kesän olympialaisissa Suomi olisi hyvinkin saanut kaksi mitalia, ellei Timo Aaltosen jalka olisi revennyt voiman paljouteen. Lisää asiasta tässä Ylen jutussa: https://yle.fi/urheilu/3-11555837?fbclid Kommentit (0) 

Aikoihin on eletty kansainvälisessä hiihtourheilussa 24.01.2021, 14:24 

Harva on se kerta, jolloin laturaivoon on törmätty hiihtourheilussa, mutta tänään nähtiin se kerta. Ei kestänyt rehdin Venään miehen, joka ei varmasti ole mitään ottanut, mieli, kun suomalainen kiilasi taktisesti viisaasti tämän eteen ja ensin yritti Venään mies lyödä sauvalla ja sitten maaliintulon jälkeen hän syyllistyi jääkiekkokielellä törkeään selkään kohdistuneeseen taklaukseen. Onneksi kyseessä oli tavallinen murtomaahiihtotapahtuma, rohkenen tuskin ajatella mitä jälkeä olisi voinut syntyä, jos kyseessä olisi ollut ampumahiihtotapahtuma. 

Yleensä hiihto on ollut herrasmiesten laji ja vain yhden tämänpäiväistä pahemman konfliktitapauksen tiedän hiihtourheilun historiasta. Nimittäin vuonna 1898 Suomessa käydyssä kilpailussa jäivät silloiset suurhiihtäjät erään huonomman kanssakilpailijansa taakse eikä tämä lukuisista yrityksistä huolimatta suostunut päästämään parempiaan ohitseen. Eivätkä säännöt häntä tähän velvoittaneetkaan eikä siihen aikaan ollut ohituskaistoja, kuten nykyään. Silloin leimahti mestarihiihtäjä Matti Mäkikankaan tulinen luonto. Hän tönäisi edellä hiihtäjän kumoon, sieppasi tämän ruokosauvan ja kopsautti miestä muutaman kerran hartioihin. 

Mäkikangas osoitti tilanteessa oivallista taktista silmää, koska hän ei vaarantanut omaa sauvaansa vaan käytti astalonaan kanssakilpailijan välinettä. Nykyajan hiilikuidut eivät muuten kestäisi noin kovaa käyttöä. Tapauksen näkivät myös kilpailutuomarit, mutta he eivät sakottaneet syyllistä vaan päinvastoin yhdessä yleisön kanssa keräsivät Mäkikankaalle tapahtuman johdosta 80 mk:n avustuksen, joka vastasi tämän torpan pojan kuukausiansiota. Entisaikaan kilpaurheilu oli jotenkin rehdimpää. Kommentit (6) 

Könönen 23.01.2021, 15:02 

SM-liigaa on sattuneesta syystä pelattu ilman katsojia ja niinpä vasta eilen pystyin seuraamaan kauden ensimmäisen Kuopion Kalpan, eli entisen Sortavalan Palloseuran ottelun, kun se kohtasi Jyväskylässä sikäläisen Jypin. Ottelu televisioitiin maksuttomalla kanavalla, joten sen seuraaminen onnistui minultakin, syömäköyhältä mieheltä. Kalpa oli joukkueista selvästi parempi ja se ilahdutti minua. Sen sijaan se, että selostaja Antero Mertaranta, joka on taustaltaan Suonenjoen Mertoja, ei ilahduttanut minua, koska hänen äänestään kuvastui selvä myötätunto jyväskyläläisiä kohtaan. Mutta ylpeyttä ja suurta iloa tunsin siitä, että ottelun hallitseva hahmo ja voittomaalin tekijä oli sukulaispoika Juuso Könönen, joka on pikkuserkkuni poika eli siis lähisukulaiseni, koska molemmat olemme taustaltamme Suonenjoen Könösiä. 

Könösten suku on kasvattanut muitakin synnynnäisiä maalinsylkijöitä kuin Juuso Könösen. Nimittäin en ole varmaankaan ennen kertonut, että syksyllä 1967 tein seitsemän maalia Kärkkäälän kansakoulun joukkueessa sen kohdatessa Rieponlahden kansakoulun vastaavan yhdistelmän.Se on ylivoimaisesti elämäni suurin aikaansaannos. Luulen, että me Könöset olemme synnynnäisiä maalinsylkijöitä, koska ilmeisesti sukumme testosteronitaso on poikkeuksellisen korkea. Siihen ominaisuuteen viittaisi se, että suvun suonenjokelainen kantaisä, jota kutsun Kanta-Könöseksi, Risto Könönen siitti ainakin 24 lasta, tosin suuremmistakin määristä kylällä huhutaan ja että hän onnistui saattamaan nuorikkonsa raskaaksi vielä 74 vuoden kypsässä iässä, joka asia ei onnistune edes Sauli Niinistöltä. 

Muuten olen varma, että lähi aikoina Juuso Könönen siirtyy NHL:än erittäin rahakkaalla sopimuksella ja luulen Könösten olevan niin sukurakkaita, että enköhän minäkin, syömäköyhä mies, tule vielä upporikkaaksi. Yllä olevassa kuvassa Suonenjoen Könösten kantaisä poseeraa reilusti yli 90-vuotiaana ja kuvassa on myös pienehkö otos myös hänen jälkeläisistään. Kommentit (0) 

 

Hatut ja myssyt 20.01.2021, 16:02 

Kiivaana velloo edelleenkin sosialistisessa mediassa keskustelu Aleksei Navalnyin tapauksen tiimoilla ja edelleenkin jako hattuihin ja myssyihin on olemassa. Suomen politiikassahn ovat perinteisesti poliitikot jakautuneet kahteen puolueeseen eli hattuihin ja myssyihin. Viime vuosikymmeninä on perinteinen myssypuolue ollut vallalla ja niinpä kansamme historia on ollut 75 vuoden ajan huikea menestystarina. Suomen myssyjen linja on ollut se, että riippumatta siitä millainen hirviö hyvässä itäisessä naapurissa on vallalla, on Suomen oltava asian suhteen kuin pissi sukassa ja pyrittävä kehittämään ja syventämään ystävyyttä naapurusten välillä kaikin käytettävissä olevin keinoin niin maalla, merellä kuin myös ilmassa.

Tällä hetkellä hattupuolue hallitsee Suomen ulkopolitiikkaa ja maamme johtavat poliitikot ovat ilmoittaneet, etteivät he tykkää ollenkaan siitä, että Venäjän valtio myrkyttelee ihmisiä pitkin maailmaa ja aikoo ilmeisesti pistää opposition näkyvimmän poliitikon ehkä vuosiksi linnaan, kun tämä on herjannut sotaveteraaneja. Ymmärrän hattupuolueen edustajia, vaikka itse kuulunkin myssyihin ja olen sitä mieltä, että nyt kun USA on hyvää vauhtia näköjään ajautumassa sisällissotaan, on Suomen ja maailmankin kannalta parempi, ettei Venäjä ajaudu sisällissotaan, vaikka siellä pitäisikin valtaa hirviö, joka myrkyttää muutaman ihmisen vuodessa ja pistää sotaveteraanin herjaajan linnaan. 

Muuten juttelin tänään puhelimessa erään Suomessa asuvan sivistyneen venäläisen kanssa ja kysyin hänen kantaansa Navalnyihin ja hänen jyrkkä kantansa oli se, että mies on huijari sekä myös Lännen sätkynukke ja että myrkytyskin oli lavastus. Ilmeisesti maassamme asuvat venäläiset saavat tietonsa maailman asioista Venäjän mediasta. En ryhtynyt kinaamaan, vaikka itse olen sitä mieltä, että on kerrassaan törkeää, kun valtio myrkyttelee ihmisiä ja pistää heitä tekosyyllä vuosiksi linnaan, vaikka nämä huijareita olisivatkin. 

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että luin juuri tuossa Obaman muistelmia ja hänen mukaansa hänen presidenttikaudellaan muutama vuosi sitten Putinin hallitus muistutti yhtä paljon rikollista syndikaattia kuin perinteistä hallitusta ja tuon syndikaatin lonkerot ympäröivät Venäjän taloutta joka puolelta. Siihen, mikä Venäjän tilanne on tänä päivänä, Obama ei ota kirjassaan kantaa. Kommentit (3)