Ville Ritola - melkein maailman kaikkien aikojen paras urheilija

Eilen mainitsemani Ville Ritola muutti jo 17-vuotiaana Etelä-Pohjanmaan Peräseinäjoelta Amerikkaan rakennustöihin. Amerikassa suomalaiset olivat siihen aikaan kovia urheilemaan ja Ville huomasi olevansa erinomaisen hyvä juoksija, joka voitti pitkillä matkoilla kenet tahansa leikiten. Kunto nousi, koska työmatkat tehtiin jalan ja kirvesmies joutui rakennuksillakin liikkumaan vilkkaasti. Ritolan kestävyyttä lisäsi sekin, että hyväjalkaiseksi tunnettuna hänen piti tarpeen tullen hakea juoksemalla viinaa työnjohtajille.

Antwerpenin olympialaiset olivat vuonna 1920 ja Ville ajatteli lähteä Hannes Kolehmaisen mukana sinne,koska hän oli parhaassa iässä ja kunto oli kova. Sosialistihaalin tansseissa hän kuitenkin törmäsi Selma Aaltoseen ja suunnitelmat muuttuivat. Olympialaiset jäivät väliin, koska Ville oli kovasti kiintynyt vastavihittyyn vaimoonsa. Hän oli myös saanut kirvesmiehenä hyviä urakoita,jotka olisivat kusseet kintuille, jos kesken kaiken olisi pitänyt lähteä juoksentelemaan kilpaa. 

Hannes Kolehmainen kävi voittamassa kisoissa maratonin ja palattuaan hän vakuutti, että kyllä Ritola olisi siellä voittanut kaikki matkat. Jos näin olisi tapahtunut, pidettäisiin Ritolaa nyt kaikkien aikojen suurimpana urheilusankarina, vaikka esimerkiksi Carl Lewisin ei ole tarvinnut huolehtia työ- tai edes naisasioista. Laskujeni mukaan Ville olisi voinut voittaa urallaan jopa 12 olympiamitalia, joista noin 10 kultaista, jos hän olisi ollut mukana Antwerpenin kisoissa

Pariisin olympialaisissa neljä vuotta myöhemmin Ritola sitten voittikin neljä kultaa ja kaksi hopeaa, joka laskujeni mukaan on olympiahistorian yleisurheilijoiden vaikka hän oli täysi amatööri esimerkiksi Paavo Nurmeen verrattuna. Vastaanotto ei ollut Amerikassa erityinen. Amerikkalaiset olivat hiukan vihaisia, kun Ville edusti Suomea, ja monet suomalaiset eivät niin paljon piitannet olympialaisista. Amerikan-suomalaiset olivat kovasti työväenhenkisiä ja pitivät olympiakisoja porvareiden sapelijuhlina. Ritolalta meni kuitenkin koko syksy sitten jonkinmoiseen juhlimiseen, joka laski kuntoa.

Mutta kyllä Villen maine kasvoi olympialaisten jälkeen. Kun eräs kaveri tuli työmaalle häntä kyselemään, sanoi työmaan arkkitehti Ritolaa tarkoittaen: "Tuo mies on hyvä juoksija mutta vielä parempi se on karpenterina". Pojat vähän kiusoittelivat Ritolaa työhulluudesta. Kerrankin ne rasvasivat vaseliinilla kirveenvarren, ja kun Ville alkoi hakata nauloja lensi kirves kädestä kymmeniä metrejä ainakin miehen oman kertomuksen mukaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ville_Ritola

Ravintoloitsija Väinö Kokkinen

Mietin edelleenkin urheilijoiden suhdetta kieltolakiin. Eilenhän jo kerroinkin, että esimerkiksi jalkapalloilija Algoth Niska ja Mäkelän pyöräilijäveljekset löivät isoiksi rahoiksi kieltolain avulla. Sen sijaan ilmeisesti kaksinkertainen painin olympiavoittaja Väinö Kokkinen, joka urheilu-uransa jälkeen siirtyi menestyksellä ravintola-alalle, ei lyönyt rahoiksi kieltolain kiertämisellä, vaikka häntä salaa mielessäni siitä tutkimusteni alkuvaiheessa epäilinkin. Kokkisen kansatiedettä opiskellut pojanpoika oli opiskeluaikaan solunaapurina ja nyt harmittaa, että en aikoinaan älynnyt kuulustellut häntä asian johdosta.

Väinö Kokkinen perusti ensimmäisen ravintolansa vasta kieltolain päättymisen jälkeen vuonna 1940. Kieltolakihan päättyi, kuten yleisesti hyvin tiedetään jo 5.4.32 klo 10. Epäilykset Kokkista vastaan syntyivät siitä, mitä suurjuoksija Ville Ritola värikkäästi kertoili elämänkertateoksessaan Pantiin Ritolaksi. 

Suomen joukkue palasi vuoden 1928 Amsterdamin olympiakisoista laivalla ja koska Suomessa oli kieltolaki, niin kultamitalipainijat Väinö Kokkinen ja Oskari Friman toivat laivaan shampanjaa ja viinaa. Sitten suomalaisjoukkue alkoi juhlimaan oikein aikamiesten lailla ja syytä juhlaan olikin, koska Suomen kansa oli väkilukuun suhteutettuna ylivoimaisesti maailman paras urheilukansa.

Ja sitten tapeltiin oikein perikansalliseen malliin. Olympiasankari Ville Ritola paljasti tapausten kulusta seuraavaa:

"Istuimme ja joimme siinä jonkin aikaa ja menimme sitten alakertaan missä olivat hytit. Pekkala makasi selällään minun makuulavitsallani ja me otimme yhteen. En tiedä mistä koko tappelu alkoi, mutta pojat kertoivat myöhemmin, että minun tukkani oli noussut pystyyn ennen tappelua.

Olimme molemmat aika päissämme. Minä vissiin kuritin Pekkalaa. Hänet vietiin putkaan ja minut teljettiin hyttiini. Seuraavana aamuna minut haettiin kapteenin kuulusteluun. Kapteeni kysyi, että eikö Ritola tunne Merilakia. Hitto, minä vastasin, minä tunnen kaikki lait kun olen selvin päin, mutta juovuksissa minä en tunne mitään lakia."

Pekkala, jota kestävyysjuoksija Ritola joutui kurittamaan, oli Vilho Pekkala, joka voitti painissa olympiapronssia sarjassa alle 79 kiloa eli kova taistelija oli Ville Ritola myös kamppailu-urheilun puolella.

https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Kokkinen

Kieltolaki ja urheilu

Jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille annan nyt sen vihjeen, että maamme urheilijoiden suhde kieltolakiin olisi mainio väitöskirjan aihe. Nimittäin eilen mainitsemani Mäkelän työläispyöräilijäveljekset huolehtivat kieltolakiaikaan Turun seudun pirtuhuollosta lentokoneen moottorilla varustetulla pikaveneellään. Käsittääkseni muun Suomen pirtuhuollosta vastasi maamme jalkapallomaajoukkueen hyökkääjä Algot Niska, jonka tyttärenpoika Danny on. 

Algot Niska oli mukana Tukholman olympialaisissa, joissa Suomi menestyi jalkapallossa niin, että eteni vallan pronssiotteluun voitettuaan sitä ennen Venäjän ja Italian, joka asia nyt tuntuu uskomattomalta. Otavan Suuri Tietokirja kertoo, että pronssiottelussa väsymys iski poikiimme ja Hollanti voitti 9-0. Tosi asiassa väsymys ei ollut tappion syy, vaan todellinen syy oli krapula. 

Poikamme lähtivät voitetun Italia-ottelun jälkeen tuulettumaan kaupungille, koska Hollanti-pelin piti alkuperäisen kisaohjelman mukaan olla vasta kahden päivän päästä. Kun he sitten aamuyöstä rymistelivät takaisin majapaikkaansa, heille kerrottiin, että aikataulu on muuttunut ja pronssipeli on sitten aamulla.

Kun joku itsensä pöhköksi lukenut historian lisenssi etsii lähdeaineistoa väitöskirjaansa varten, niin hänen kannattaa huomioida se, että Algot Niskan muistelmat on julkaistu äskettäin suomen kielellä nimellä "Seikkailujani". En ole tuota kirjaa vielä lukenut, mutta tiettävästi Niska korostaa kirjassa sitä, että hän oli herrasmiessalakuljettaja, joka ei koskaan ampunut ketään.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että kieltolakiaikaan Irwin Goodmanin mukaan "pyssyt paukkui, pirtu läikkyi". Itsekin löysin lehtijutun, joka kertoi, että kun Suonenjoen poliisi Ville Koivistoinen, jota myös Nätti-Villeksi kutsuttiin, pidätti Iisvedellä erään pirtukauppiaan, hän joutui ampumaan 4-5 laukausta, eli niin monta kertaa, ettei laskutaito meinannut riittää.

Seikkailujani-kirjan kustantaja kertoo seuraavaa: "”Seikkailujani” sopii oivallisesti lukemiseksi viinamäen miehille ja -naisille, sekä merenkulusta ja kieltolain historiasta kiinnostuneille. Suomenkielinen laitos sisältää valikoiman Niskan elämänvaiheita valottavia liitteitä, niiden joukossa Niskan tyttärenpojan Ilkka Lipsasen eli Dannyn esitelmä."

https://kiuaskustannus.com/tuote/algoth-niska-seikkailujani-2/

Kieltolaki ja Suomen historian myytit

Näpsäytinpä äsken telkkarin auki ja hämmästyin suuresti. Nimittäin muistin, että vuosia sitten silloisella blogillani kirjoitin, että sekä maamme urheilun että politiikan historiaan perehtyneen hyvän kirjailijan Kjell Westön tulisi kirjoittaa romaani Hjalmar Mäkelästä, joka minulle kerrotun tarinan mukaan yhdessä identtisen kaksoisveljensä Ilmari Mäkelän kanssa hallitsi kieltolakiaikaan sekä maamme kilpapyöräilyä että pirtukauppaa.

Mutta ei ole Westö toivomaani romaania julkonut, mutta sen sijaan onnistuin näkemään loppuosan Ylen ohjelmasarjaan Suomen historian myytit kuulunutta jaksoa nimeltään Kieltolaki, jossa kertojana toimi kirjailija Kjell Westö. Ikävä kyllä hänen tarinansa poikkesi jonkin verran siitä tarinasta, joka minulle on kerrottu Hjalmar Mäkelästä.

Minulle kerrottiin aikoinaan, että Hjalmar Mäkelä olisi voittanut pyöräilyssä kultaa vuoden 1931 Wienin työläisolympialaissa ratapyöräilyssä kaksoisveljensä avustuksella, mutta sellaista ohjelmassa ei kerrottu, vaan kerrottiin ainoastaan, että Mäkelän veljekset hallitsivat pitkään maamme kilpapyöräilyä. Kuulemani tarinan mukaan Hjalmar Mäkelä voitti ratapyöräilyssä työläisolympialaiskultaa sen avulla, että hänen samannäköinen kaksoisveljensä edusti Hjalmaria kilpailun alkuerissä.

Minulle kerrottiin, että Mäkelän veljekset hankkivat kieltolakiaikaan käyttöönsä lentokonemoottorilla varustetun pikaveneen, jonka avulla he vaurastuivat sitten niin paljon, ettei enää yksittäisiä seteleitä laskettu, vaan laskettiin rahasäkkien lukumääriä. Tv-ohjelmassakin kerrotaan, että Hjalmarista tuli varakas mies, joka sitten jouluaattoiltaisin kierteli joulupukkina jakamassa lahjoja köyhien perheiden lapsille. Lisäksi hän rakensi maamme ensimmäisen pyöräilyvelodromin Korppoon saarella. Seuraava velodromi rakennettiinkin sitten Helsinkiin olympialaisia varten.

Hjalmar Mäkelää ei tuomittu koskaan pirtun salakuljetuksesta, mutta sen sijaan velipoika Ilmari tuomittiin asian johdosta vankeuteen. Ilmeisesti hän siellä tuli uskoon ja alkoi toimia helluntaiseurakunnassa aktiivisesti. Minulle Mäkelöiden seikkailuista kertonut henkilö, oli hankkinut tietonsa Turun helluntalaisten lehdistä, joissa Ilmari oli tunnustanut avoimesti tekemiään syntejä. Noita lehtiä oli luettu Turun seudulla poikkeuksellisen innokkaasti.

Tiettävästi Mäkelöiden lentokoneen moottorilla terästetty pikavene on nähtävillä Korppoon museossa ja asetan tavoitteeksi siihen tutustumisen vielä tässä elämässä. Ja nyt minä alan katsoa Kieltolaki-dokumenttia ihan alusta alkaen: https://areena.yle.fi/1-631391

Pitkäkorvien aika

Ensimmäisiä muistojani tästä elämästä on se, kun kylällä puhuttiin, että Pauli Nevala on luvannut heittää maailmanennätyksen, mikäli saa mopedin. Ymmärsin silloin, miten urheilun avulla köyhistä oloista lähtöisin oleva nuorukainen voi parantaa elintasoaan. Tämä tapahtui varmaankin kesällä 1963, jolloin Nevala 22-vuotiaana heitti sen kauden maailman kärkituloksen ja muistaakseni maailman kaikkien aikojen toiseksi pisimmän heiton 86,33.

Nevalan elämänkerrasta luin, että hän oli sitä ennen kehittänyt heittokättään ammattimaisesti hätäaputöissä suolla, jossa hän oli syvän ojan pohjalta heitellyt liejua penkalle lapiolla. Sitten hän pääsi lepäilemään ja syömään kunnolla armeijaan, josta palattuaan hän oli herkistynyt huippukuntoon. Tuollaista valmentautumista voisivat maamme nykyheittäjätkin kokeilla.

Koska Nevala oli minulle suuri sankari, niin joskus viime vuosituhannella matkustin vasiten Etelä-Pohjanmaalle ostamaan Pauli Nevalan runokasettia, jonka tämä monipuolisesti lahjakas sankarini oli julkaissut. Kasettia en onnistunut ostamaan, koska se oli myyty loppuun Pohjanmaalta. Niin minulle kertoi seinäjokelainen musiikkiliikkeen pitäjä, joka sanoi, että "Kyllähän me se Paulin kanssa tehtihin, mutta nyt se on jo myyty loppuhun".

Sen sijaan Lapuan matkahuollon baarissa luin yllättäen Ilkka-lehdestä, että alun perin keihäänheittäjänä kunnostautunut ja sittemmin runoilijaksi ryhtynyt Nevala, oli tekemässä uutta aluevaltausta ja oli ryhtynyt tutkimaan jääkauden syntyä. Jääkaudessa onkin paljon pohdittavaa ihmisille, joilla on siihen mahdollisuutta ja kykyä kuten Nevalalla on.

Nevala oli talven aikana lukenut Teuvan kunnankirjaston kaikki geologian kirjat ja tullut lopputulemaan, jonka mukaan vallalla oleva jääkausiteoria oli täysin virheellinen. Hän oli kumoamassa ja korvaamassa sitä uudella ja paremmalla teorialla tieteellisessä teoksessaan, jonka työnimenä oli "Pitkäkorvien aika". Harmi, ettei tämä tieteen maailmaa varmasti suuresti kohahduttava teos koskaan ilmestynyt.

Tässä yhteydessä muistutan, ettei Nevala minun mielestäni ollut mikään kylähullu, kun hän esimerkiksi väitti, että hirmuisella suolan syönnillä voi hirmuisesti parantaa kestävyysominaisuuksia tai että vallalla oleva jääkausiteoria on täysin virheellinen, vaan sen sijaan hän oli suuri humoristi, joka nykyään olisi menestyvä talkshowartisti.

Tässä mielenkiintoista tietoa Nevalan Tokion olympialaisten kaameasta heitosta: https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kaamea-heitto-selostaja-ulvoi-radioon-mutta-oliko-legendaarinen-kultaselostus-sittenkin-huijaus/

Akseli ja Elina sekä vain kaksi tähteä

Eilen katsoin tv:stä Täällä Pohjantähden alla-romaanisarjan kolmanteen osaan perustuvan Edvin Laineen ohjaaman Akselin ja Elinan, jossa on yksi maamme elokuvahistorian järkyttävimmistä kohtauksista. Siinähän Elina ja Akseli menevät talvisodan aikaan asemalle vastaan ottamaan kaatuneen poikansa Eeron ruumista, mutta asemalla kerrotaan, että täällä onkin kaksi Koskelan poikaa Eero ja Voitto, jonka kuultuaan Elina pyörtyy.

Uukuniemi-juhlilla oli luento pitäjän viime sotien kaatuneista ja luennoitsija kertoi, ettei tuo elokuvan kohtaus ole täysin sepitettä, koska Uukuniemelläkin kaatui eräästä perheestä kolme poikaa ja kun vanhemmat menivät vastaan ottamaan ensimmäisen kaatuneen poikansa arkkua, niin arkussa olikin toinen poika, joka myös oli kaatunut. Perheessä oli myös neljäspoika, mutta häntä armeija ei enää päästänyt etulinjaan.

Kysyin tekoälyltä, että kaatuiko viime sodissa jostain perheestä enemmän kuin kolme poikaa ja tekoälyn mukaan eräästä perheestä olisi mennyt jopa viisi poikaa. Neljän kaatunen pojan perheitä tekoäly mainitsi kaksi. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että välillä tekoälyn vastaukset ovat puuta heinää, koska järkeä tekoälyllä ei ole yhtään.

Jostain syystä Akseli ja Elina sai Helsingin Sanomien arvostelijalta vain kaksi tähteä, mutta siitä huolimatta suosittelen, että tämä elokuva lisätään maamme peruskoulujen opetusohjelmaan: https://areena.yle.fi/1-1546387

Suolatankkaus

Lehdestä omilla silmillä luin, että norjalaisten tutkimusten mukaan ruokasoodan avulla kestävyysurheilija voi parantaa aikaansa jopa kahdella prosentilla. 1500 metrin juoksussa aikaparannus olisi siis nelisen sekuntia, kympillä reilut puoli minuuttia ja 50 kilometrin hiihdossa yli kaksi minuuttia. Juuri tuon verran parempia norjalaiset nykyään ovatkin suomalaisiin verrattuna.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että keihäänheittäjä ja itseoppinut vaihtoehtoehtoinen tiedemies Pauli Nevala keksi aikoinaan ruokasuolan vielä ruokasoodaakin enemmän ihmeitä tekevän vaikutuksen kestävyysurheilussa. Tämän asian luin Henry Ahon kirjasta, jonka osuvana nimenä on Kaamea heittäjä - Pauli Nevalan mietteitä urheilusta ja elämästä.

Nevala oli hankkinut laajan yleissivistyksen monenlaisista asioista varsinkin kirjaston kirjojen avulla ja tiesi paljon kaikenlaisista elämänaloista eikä hän edes yrittänyt salata asiaa. Ihmettelen, ettei Nevalan asiantuntemusta aikoinaan hyödynnetty maamme urheiluvalmennuksessa. Tietysti omasta lajistaan keihäänheitosta hän tiesi luonnollisesti kaiken, mutta yllättävää on, että hän oli perehtynyt myös kestävyyslajeihin.

Nevalan tutkimusten mukaan raju suolan syönti ennen kestävyyssuoritusta parantaa merkittävästi hapenottokykyä. Se ei nosta punasolujen määrää eikä hemoglobiiniarvoja, joita murtomaahiihdossa jo valvotaankin tiukasta, vaan runsas suolan syöni lisää punasolujen tilavuutta, jolloin niiden kyky kuljettaa happea paranee merkittävästi.

Nevalan testasi menetelmää itseensä syömällä suuren purkillisen suolasillejä ja nauttimalla vielä oksettavan väkevää suolavettä kyytipojaksi. Kun hänen verenkuvansa tutkittiin laboratoriossa, todettiin punasolujen koon kasvaneen 92:sta 98:an eli lähes 10 %.

Jokainen joka urheilusta jotain ymmärtää, ymmärtää, että punasolujen kasvattaminen niiden suolaamisen avulla, on dramaattinen menestystekijä kestävyysurheilun näkövinkkelistä käsin. Harmi, ettei Pauli Nevalaa palkattu Suomen hiihtoliiton päävalmentajaksi, kun K-P Kyrö sai jostain syystä hommasta potkut.

https://www.suomalainen.com/products/kaamea-heittaja?srsltid=AfmBOopDSk1E30nuubliDTeQkKEb7kwAhMgJyw6L9Mtsa7kab1ix4H-4#infoSectionScrollAnchor

Janajevia turpaan ja sytkärillä päin naamaa

 Jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille haluaisin antaa vinkin, että suomettumisen epävirallinen historia olisi mielenkiintoinen väitöskirjan aihe. Monenlaisia tarinoita olen kuullut ja lukenut, jotka todistavat, etteivät suomalaiset mielistelleet silloista hyvää itäistä naapuria ihan kaikessa.

Esimerkiksi eduskunnan puhemiehenäkin aikoinaan toiminut Mikko Pesälä nimittäin paljastaa muistelmissaan Herrana on hyvä olla, että erään neuvottelun päätteeksi eilen mainitsemani Reilu-Pekka Saarnio vetäisi perikansalliseen ja suomalaiseen poliittiseen perinteeseen vahvasti tukeutuen arvovaltaista, mutta ylimielistä, neuvostojohtajaa Gennadi Janajevia jonkun nuorisotapaamisen yhteydessä vessassa turpaan sillä seurauksella, että tämä korkeimman neuvostoeliitin jäsen makasi nenä veressä kusisen huussin lattialla. Sieltä hän kuitenkin ponnisti vielä hyvinkin korkealle.

Nimittäin Gennadi Janajev oli sitten elokuussa 1991 naapurimme dramaattisen vallankaappausyrityksen johdossa, joka ei sekään, koska oli venäläistä tekoa, kestänyt kovinkaan kauaa. Venäläisten kunniaksi on todettava, ettei kaappauksen aikana veri juurikaan virrannut; viina tosin sitäkin enemmän.

Tästä epäilemättä suurin poliittinen ansio lankeaa Pekka Saarniolle ja hänen kaltaisilleen, jotka Janajevin lukuisilla Suomen matkoilla opettivat hänet juopottelemaan oikein aikamiehen lailla. Ja eihän tämän valtataiston vastapuoli Boris Jeltsinkään tainnut ihan vesipoika olla.

Sellaistakin olen kuullut, että Moskovan vallankaappausyrityksen alkaessa Pekka Saarnion olisi nähty nousevan Ruotsin laivaan, mutta tuota en itse usko, koska hän oli hyvin rohkea mies, joka uskalsi Helsingissä vetää Janajevia turpaan ja tämän lehtijutun mukaan Moskovassa hän uskalsi heittää Janajevia sytkäkärillä päin naamaa: https://www.ku.fi/artikkeli/4578443-30-vuotta-sitten-neuvostoliiton-loppuromahdus-alkoi-vapisevien-kasien-kapina-viimeisteli-jattivaltion-tuhon

Reilu-Pekka äimänkäkenä

Luulen, että Petteri Orpon hiillostaminen tulee jatkumaan vielä pitkään ja sen vuoksi, mikäli hän sattuu tämän lukemaan, annan hänelle neuvon tutustua 1980-luvulla tapahtuneeseen Naurissaaren lahjusjupakkaan, jota harva enää muistaa. Hän voisi ottaa oppia siitä, kuinka Skdl:n silloinen kaupunginvaltuutettu Pekka Saarnio käänsi tapauksen edukseen.

Nimittäin poliisi pidätti Saarnion epäiltynä siitä, että hän olisi saanut lahjuksen Rakennus-Ruolalta, joka pyrki sillä tavalla vaikuttamaan Helsingin kaupungin kaavoitukseen. Muistan, kuinka tv oli paikalla, kun Saarnio asteli putkasta vapauteen ja häneltä tivattiin selvitystä asiaan. Hän ei ollenkaan luimistellut, vaan vastasi reilusti, että "saatana, väärin tein". Lisäksi hän kertoi poliisi kohdelleen häntä hyvin ja hän myös vakuutti viihtyneensä putkassa hyvin sarjakuvalehtiä lueskellen.

Tapauksen johdosta Saarnio sai Reilu-Pekka lempinimen eikä hänen poliittinen uransa päättynyt, vaan päinvastoin hänet valittiin myöhemmin eduskuntaan. Saarnio oli kertomansa mukaan saanut rakennusliikkeen edustajalta täysin pyytämättä tai tilaamatta käteensä ruskean kirjekuoren, joka sisälsi 30.000 markkaa, joka on nykyrahassa noin 15.000 euroa. Saarnio kertoi myös, ettei tilanteessa sanottu juuri sanaakaan ja että hän jäi kuoren kanssa kuin "äimänkäki". Itse en tosin tiedä, mikä äimänkäki oikein onkaan. 

Lahjusrahat Saarnio tiettävästi lahjoitti Skdl:n Helsingin piirijärjestölle. Oikeudessa Saarnio sai rikoskumppaninsa Jouko Helinin kanssa 11 kuukauden ehdolliseen vankeuteen lahjoman ottamisesta ja samanlaisen tuomion sai myös kolme Rakennus-Ruolan edustajaa lahjoman antamisesta.

Neuvoni Petteri Orpolle on, että koska luultavasti suhmurointisyytökset kaverikapitalismin johdosta tulevat kesätauon jälkeen jatkumaan, niin hänen olisi syytä lausua tv-uutisissa kameraan katsoen reilusti, että "saatana, väärin tein" ja sen jälkeen häntäkin aletaan kutsumaan hellittelynimellä Reilu-Petteri.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Naurissaaren_lahjusjupakka

Kaks aggregaattii

Jos kansanedustajaksi pääseminen edellyttää keskimäärin 30.000 euron vaalikampanjaa ja puolueiden kärkinimien osalta jopa satojentuhansien panostusta, niin mikäli ihmisluontoa yhtään tunnen, on selviö, että paljon viekkautta ja vääryyttä vaalirahoitukseen kätkeytyy, sillä ilmaisia lounaita ei tavallisesti ole.

Eilen seurasin vähän aikaa eduskunnan kesänäytelmää, jossa nähtiin mainioita esityksiä. Puhemies Halla-ahokin näytti osaavan palkita parhaat esitykset, koska vaikka puhevuoron pyytäjiä oli paljon, hän ymmärsi antaa kahdelle esiintyjälle mahdollisuuden uusintaesityksiin, eli salli heidän pitää samansisältöisen puheen kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä. 

Ymmärrän Teemu Keskisarjan, joka muuten ulkoisesta olemuksesta päätellen oli palaamassa Kotkan meripäiviltä, uusintaesityksen syyn, koska kyseessä oli puoluetoveri, mutta Timo Vornasen tapaus vähän mietitytti. Ilmeisesti Halla-ahoa ja Vornasta yhdistää pistooliammuntaharrastus.

Sen yllättävän asian puhenäytelmässä kuulin, että Garden-hanketta varten avustusta oli pyydetty 30 miljoonaa, mutta hallitus päättikin jostain syystä, jota voi vain arvailla, antaa peräti 35 miljoonaa. Mieleeni tuli Johannes Virolaisesta kerrottu tarina, jonka mukaan hänen ollessaan valtiovarainministeri hänen puheilleen saapui Lapin poromiesten karvahattulähetystö, joka pyysi rahaa aggregaattiin, jolla olisi valaistu kaamoksen aikaan tapahtuva poroerotus.

Tarinan mukaan Virolais-Jussi oli sanonut, että "mie annan teille kaks aggregaattii". Ilmeisesti hän oli helpottunut kuullessaan pyytäjien  ällistyttävän vähäisen toiveen. Yleensä Lapin karvahattulähetystöt vaativat paljon enemmän. Kerrankin sodankyläläiset tulivat ja vaativat rahaa kahden koulun rakentamiseen, koska saksalaiset olivat ne polttaneet ja lisäksi rahaa yhden koulun remonttiin, koska saksalaiset olivat jättäneet sen polttamatta.

Johannes Virolainen oli laulumiehiä: https://www.youtube.com/watch?v=DV1rbmQ8uzo 

Puuvoimala

En näköjään ole ainut, joka suunnittelee ihmiskunnan energiahuollon järjestämistä puisten tuulimyllyjen avulla, sillä se, jota meillä Savossa vasta suunnitellaan, on edistyksellisessä Ruotsissa jo tehty. Tosin ruotsalaisten touhut on tässäkin vähän sellaista puuhastelua, koska sinne rakennettu puinen tuulivoimala on vain 150 metriä korkea, mutta itse aion rakentaa 300-metrisen.

Täysin varma en ole siitä, että kestävätkö kuusiviiluista liimatut jättivoimalan lavat tuulia ja tuiskuja ja olen tarvittaessa tyytymään hiili- ja lasikuiduista tehtyihin lapoihin, joita jo onkin käytössä 300-metrisissä merivoimaloissa maailmalla. Tuollainen lähes 150 metriä pitkä lapa painaa peräti 60 tonnia eli Leopard-panssarivaunun verran, joten luulen, että sellaisen rakennelman logistiset ongelmat ovat haasteellisia. Ilmeisesti tuulimyllytehdas on syytä rakentaa syväsataman viereen. Toisaalta voi myös olla niin, että puuvoimala voidaan kuljettaa palikoina rakennuspaikalle ja siellä sitten liimailla vaikkapa Erikeepperillä ja maalarinteipillä kasaan.

Maailmalla on jättilapojen kierrätystä suunniteltu ja niistä on käytöstä poistamisen jälkeen tehty esimerkiksi siltoja ja meluvalleja. Itse järjestäisin lapojen hävityksen yksinkertaisesti ja polttaisin ne. Käsittääkseni hiilikuitu palaa aika puhtaasti, kunhan uunin pellit muistaa aukaista, mutta lasikuitu ei pala. Mutta se ei ole ongelma, koska uunissa lasikuitu on muuttunut takaisin lasiksi ja voidaan helposti uudelleen hyötykäyttää.

Tässä tavallisesti luotettavan Apu-lehden juttu puuvoimalasta: https://www.apu.fi/artikkelit/puusta-rakennettu-tuulivoimala-ruotsissa-teki-maailmanennatyksen

Hullu Javier Milei

Simpauttaja-romaanissa Kuuno Taivainen oli sitä mieltä, että Simpauttaja on kunnon mies, koska hän auttaa köyhiä. Itsekin olen pyrkinyt olemaan elämässäni aina köyhempien ja pienempien puolella, mutta eilen huomasin poikkeavani perinteisestä linjastani, kun kannustin rikkaamman Espanjan joukkueen voittoon sitä puolta köyhemmän Argentiinan joukkueesta.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että vaikka Argentiina on nyt köyhä, niin 1900-luvun alkupuolella se oli yksi maailman rikkaimmista valtioista, jossa elintaso oli paljon Eurooppaa ja varsinkin köyhää Suomea korkeampi. Se tieto ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että vauras Argentiina olisi antanut Suomelle kehitysapua, sillä kehitysapusanaa ei silloin vielä oltu keksitty, vaan suomalaiset saivat sieltä humanitaarista apua viljan ja läskin muodossa.

Argentiinan historia osoittaa, että politiikalla voidaan vaikuttaa asioihin, sillä populistisen kansanjohtajan Peronin, joka oli melkein Suomen poikia, sillä hänen vaimonsa sukujuuret olivat Ahvenanmaalla, populistisella politiikalla maan talous saatiin romahtamaan. Nähtäväksi jää onnistuuko maan nykyinen populistinen johtaja Javier Milei, joka itsekin kutsuu itseään hulluksi, populistisella politiikalla nostamaan maan talouden nousuun.

Presidentti Javier Milei pitää valtiota vihollisena. Hän on aatemaailmaltaan oikeistolibertaari. Wikipedian mukaan oikeistolibertaarit kannattavat vapaita markkinoita ja näkevät minimaaliseksi supistetun valtion tai vastaavan sosiaalisen organisaation tehtäväksi turvata yhtäältä markkinoiden olemassaolo ja toisaalta oikeistolibertaarien pitämät perusoikeudet: ruumiilliseen koskemattomuuden, yksityisomistuksen ja sopimusvapauden. Voi hyvinkin olla, että oikeistolibertarismi on tulevaisuudessa johtava aate maailmassa, jossa miljoona rikkainta omistaa enemmän kuin 7.000 miljoonaa köyhintä.

Espanja on sen sijaan valinnut taloudessaan päinvastaisen linjan kuin Argentiina ja sen talous on kasvanut vauhdilla. Tuossa laskeskelinkin, että pitäisikö pieneläkeläisen muuttaa Suomesta sinne, koska maassa hinnat ovat halvat Suomeen verrattuna. Toisaalta espanjalaisten itsensä eläkkeet ovat keskimäärin vielä jonkin verran meikäläisiä pienempiä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Javier_Milei

Entistäkin enenevämmässä määrin lisää tuulivoimaa

Eilen kerroin pillilupiaskin kanteni kertovan, että 200 kappaletta 200-metrisiä tuulivoimaloita tuottaisi yhtä paljon sähköä kuin Vuoksen voimalat. Nyt olen edennyt laskelmissani pitemmälle ja selvittänyt, että reilut 300.000 noin 300-metristä kelluvaa valtamerille sijoitettua tuulivoimalaa tuottaisi koko ihmiskunnan tarvitseman sähkön. 

Reilut miljoona tuollaista myllyä tuottaisi koko ihmiskunnan nykyään tarvitseman energian; energiastahan vain neljännes käytetään sähkönä. Eikä kenenkään kesämökkimaisema kärsisi noista tuotantolaitoksista, koska ne näkyisivät vain 60 kilometrin päähän. Rakennustontteja noille voimaloille kyllä riittisi sillä muistelen merien pinta-alan olevan noin 300 miljoonaa km2.

Miljoonan tuulimyllyn rakennusurakka kuulostaa kovalta, mutta tässä yhteydessä on syytä muistaa, että edellisen maailmansodan aikana Usa:ssa valmistui telakoiden liukuhihnoilta joka tunti monta laivaa sen jälkeen, kun sotateollisuus polkaistiin käyntiin ja kotirouvatkin värvättiin laivahitsareiksi. Usa:ssa ei muuten sota-aikana tehty lainkaan henkilöautoja siviilikäyttöön, mutta Jeeppejä valmistettiin sitäkin enemmän.

Oma suunnitelmani on, että nuo tuulivoimalat rakennetaankin ympäristöystävällisesti puusta, sillä puu on painoonsa nähden lujempaa ja kestävämpää kuin teräs. Minulle on kerrottu, että sysmäläiset ilmailun harrastajat veistivät paikallisen mielisairaalan vintillä puusta lentokoneen, jonka puinen runko kesti käyttöä paljon pitempään käyttöä, kuin mitä metallista valmistettu runko olisi kestänyt. Muistankin vanhan kansan sanoneen, että missä rauta taittuu, siinä puu taipuu.

Ihan putkeen tuo sysmäläisten lentokoneprojekti ei mennyt, koska hyvän tarinan mukaan koneen valmistuttua havaittiin, ettei sitä saa pois mielisairaalan vintiltä muuten kuin purkamalla seinän.

https://www.vattenfall.fi/fokuksessa/innovaatiot/kelluva-tuulivoima-nousussa/

Lisää tuulivoimaa

Imatran vapaana virtaava putous vaikutti hirmuiselta, mutta tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vaikka Imatran voimala on maamme suurin vesivoimalaitos, niin kuitenkin sen teho on vain noin 200 megawattia, joka on kymmenesosa maamme suurimman ydinvoimalan tehosta. Kuitenkin 1920-luvulla Vuoksen voiman valjastamista suunniteltaessa asiaa vastustettiin kovasti, sillä monet arvioivat, ettei Suomi koskaan tule tarvitsemaan sitä valtavaa sähkömäärää, jota Vuoksi pystyy tuottamaan.

Vuokseen rakennettiin neljä voimalaa, joiden yhteisteho on noin 400 megawattia. Sota ja sitä seuranneet alueluovutukset näyttivät ratkaisevan maamme sähkön ylituotanto-ongelman, koska puolet Vuoksen voimaloista siirtyi Neuvostoliiton omistukseen. Muistelen lukeneeni, että entiselle hyvälle itäiselle naapurille siirtynyt Enson voimala oli kauneudestaan kuulu ja minua harmittaa nyt se, että en ehtinyt sitä tässä elämässäni näkemään, vaikka monta kertaa ehdin käydä Ensossa, joka nykyään tunnetaan paremmin Svetogorskin nimellä.

Muuten ne asiantuntijat, jotka vastustivat Vuoksen voimaloiden rakentamista sillä perusteella, että Suomi ei koskaan tule tarvitsemaan sellaista sähkömäärää, jonka nuo laitokset pystyisivät tuottamaan, taisivat olla väärässä, koska nykyään meillä tuotetaan sähköä 20 kertaa Vuoksen voimaa enemmän ja lisää voimaloita vaaditaan, koska kasvavalla tekoälyllä alkaa olla siitä huutava puute. 

Ulta Bra-yhtiö oli aikaansa edellä parikymmentä vuotta sitten, kun se vaati lisää tuulivoimaa. Laskujeni mukaan 200 metriä korkeita tuulivoimaloita tarvittaisiin 200 kappaletta korvaamaan kaiken Vuoksen voimaloiden sähkön tuotannon. https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=ultra+bra%2c+ilmi%c3%b6it%c3%a4&&mid=9ACAD9E69FEFF4B73EF99ACAD9E69FEFF4B73EF9&churl=https%3a%2f%2fwww.youtube.com%2fchannel%2fUCI9pdaTJjI09vfuXCZp_CRg&FORM=VAMGZC

Imatran koski kuohuu vapaana

Yksi ikiaikainen unelmani toteutui eilen, kun pääsin todistamaan sitä, kuinka Imatran koski kuohui 16 minuutin ajan vapaana. Koska en osaa pitää puoliani tässä kovassa maailmassa, niin tunne-elämystäni haittasi kuitenkin se, että katseluterassipaikoista taisteltaessa en menestynyt, vaan jäin takariviin ja niinpä vaikka käteni on pitkä ja paksu kuin orangutangilla, niin kännykkävideoni ei oikein onnistunut siitä huolimatta, että suoritin kuvauksen varpailta käsin.

Numerohulluna ihmisenä, joka sen lisäksi on nuuka kuin piru laskeskelin tapahtuman aikana, mitä tämä kaikki kansantaloudelle oikein maksaa ja tulin lopputulemaan, että koska pudotuskorkeutta koskella lienee 40 metriä ja koska vettä virtaa ehkä 100 kuutiota sekunnissa, niin kosken teho on 40 megawattia eli kansankielellä vajaat 60.000 hevosvoimaa.

Saamatta jääneen sähkön hinta voisi olla vaikkapa 5 centtiä kilowattitunnilta, ja näin ollen 16 minuutin vapaajuoksutuksen takia saamatta jää 500 euroa. Jos tapahtuma järjestetään 50 kertaa vuodessa, kansantaloutemme menettää sähkötuloja yhteensä 25.000 euroa. Olen valmis hyväksymään tuon uhrauksen, koska vapaana pauhaava Imatran koski on mahtava ja mieltä ylentävä kokemus.

https://www.bing.com/videos/search?q=youtube%2c+imatran+koski+kuohuu%2c+koivistoinen&view=detail&mid=DDE4DD5C16953FAA70CEDDE4DD5C16953FAA70CE&churl=&ru=%2fsearch%3fFORM%3dV205DF%26PC%3dV205%26q%3dyoutube%252C%2bimatran%2bkoski%2bkuohuu%252C%2bkoivistoinen&mmscn=vwrc&FORM=WRVORC

Marja-alalla rikollisia piirteitä maassamme

Kovaksi ja ajoittain jopa rikolliseksi on äitynyt kilpailutilanne maamme marja-alalla. Niin olen omilla silmillä lehdistä lukenut. Eikä syrjäinen Uukuniemen markkina-alue, jossa yleensä Suomen lakia on pyritty ainakin soveltuvalta osin noudattamaan, ole välttynyt epäterveiltä ilmiöiltä. Sen havaitsin tänään Uukuniemen iltatorilla.

Nimittäin ainakin muutama vuosikymmen sitten, kun alaa opiskelin, vallitsi maassamme tiukka kylkiäiskielto. Tuotteita ei elinkeinotoiminnassa saanut markkinoida yhteiseen hintaan kuin ainoastaan silloin, kun tuotteilla oli hyvin tiivisasiallinen yhteys; esimerkiksi ompelukoneen ja ompelulangan sai myydä yhteiseen hintaan, mutta sohvaa ja joulukinkkua ei, koska näiden kulutushyödykkeiden yhdessä käyttäminen ei ollut välttämätöntä. Pahimmillaan jopa vessanpyttyä ja haitaria myytiin yhteiseen hintaan, vaikka niiden yhteiskäyttöä on vaikea kuvitella ainakaan terveellä mielikuvituksella.

Nyt en ole ihan vissi, ovatko kylkiäiskauppaa koskevat lain käskyt ja kiellot muuttuneet, mutta kummalliselta vaikutti, kun Laatokan Karjala-lehden ostajalle luvattiin Uukuniemen iltatorilla häpeämättömästi lakkarasia kaupan päälliseksi. Epäilen, että kohta on TV:n pääuutisten rikostoimittaja kauhistelemassa menoa Uukuniemen iltatorilla.

Ketterästi polkee faari

Muistan lapsuudestani mainoslauseen "ketterästi polkee faari, faarilla on Jaguaari". Ketterästi polkivat noin 80 vuotta vanhoilla Jaguaari-pyörillään  Mansikkakarnevaalikulkueessa Suonenjoki-seuran puuhafaarit Pekka Korhonen ja Jarmo Sutinen, jotka toimivat marssin aikana eräänlaisina mekanisoituina tapahtuman lähetteinä.

Jaguaari-pyöriä valmistettiin Suomessa 1930-60 lukujen välillä ja epäilen, ettei nykyaikana enää yhtä lujia polkupyöriä valmisteta, sillä kyllä ruotsalaiset tekivät vuosikymmeniä sitten parempia laakereita, kuin kiinalaiset nykyään. Jos nyt jotain vikaa noista Jaguaareista oikein hakemalla pitää hakea, niin painoa näille teräspyörille oli siunaantunut puolet enemmäm kuin nykyisille kevytmetallipyörille.

Yritin houkutella  Pekkaa ja Jarmoa ajaessaan huiskuttelemaan riemuitsevalle yleisölle suurta punaista Iisvesi-kirjaa, jota he olivat olleet tekemässä, mutta siihen faarien huumorintaju ei jostain syystä riittänyt. 

Kirjaa on vielä pieni määrä myymättä ja niinpä satunnaisen lukijani kannattaa harkita sen ostamista vaikka joululahjaksi jollekulle, jolla on jo kaikkea muuta, sillä Työn ja tarinoiden Iisvesi-kirja on harvinaisen mielenkiintoinen  kirja varsinkin paikallishistoriasta kiinnostuneille kansalaisille.

Parkkakärri

Nyt en ole ihan vissi, mitä tässä kuvassa tapahtuu, mutta käsittääkseni kaksi raskaan ruumiillisen työn sitkistämää sahatyöläisveteraania on tuossa valmiina Suonenjoen Mansikkakarnevaalien karnevaalikulkueessa esittelemään paikkakunnan historiaan liittyvää parkkakärriä.

Tuollainen parkkakärri ei ole raskas, vaan se painaa ihan helvetisti ja varsinkin sen jälkeen, kun se lastataan täyteen mekaanisen puunjalostusteollisuuden kaipaamia tuotannontekijöitä. Valokuvista päätellen tuollaiseen tukevarakenteiseen kuljetusvälineeseen voitiin lastata noin motti puutavaraa, jolloin kuorma painoi pienen henkilöauton verran eli 650 kiloa.

Sana parkkikärri tulee tiettävästi venäjän kielen lotjaa tarkoittavasta sanasta. Tuolla vehkeellä siis lastattiin puutavaraa laivoihin. Luulen, ettei minun motoriikkani olisi siihen touhuun riittänyt, koska kärrissä on jostain syystä vain yksi pyörä. Jos itse olisin tuon vehkeen suunnitellut, olisin tehnyt sen järjen kanssa ja lisännyt siihen toisenkin pyörän

Kauneusarvoista

Tunnettu parikkalalainen yhteiskunnallinen ajattelija Jani Halme on lausunut, että maailman kaunein ääni kuullaan, kun pesäpallomaila osuu puhtaasti pesäpalloon. Minusta tosin tuo on vasta maailman toiseksi kaunein ääni, koska maailman kaunein ihanasti helähtävä ääni syntyy, kun jalkapallossa nilkkalaukaus osuu puhtaasti jalkapalloon.

Maailman kaunein maisema on se, kun lakkasuo loistaa keltaisena kirkkaan kesäauringon paisteessa. Maailman kaunein marja on kypsä lakka ja maamme kaunein kukka on maariankämmekkä varsinkin, jos se kasvaa lakkasuolla.

Muistelen, että aikoinaan paljon huomiota herättäneessä Olavi Paavolaisen kirjassa Synkkä yksinpuhelu on yksi luku nimeltään Maariankämmekkää etsimässä. Luvussa kerrotaan siitä, miten Paavolainen yritti erään esteettistä silmää omaavan saksalaisen natsiupseerin kanssa löytää kesäyön hämärässä kauneudestaan kuullun maariankämmekän, mutta löytämättä se jäi, koska ilmeisesti kukka oli siihen aikaan harvinainen maassamme.

Joku alan asiantuntija teki tutkimuksen siitä, koska järvimaisemaa alettiin pitää Suomessa kauniina ja muistelen, että järvimaisema muuttui suomalaisten silmissä kauniiksi vasta 1800-luvun lopulla. Sitä ennen järven rantoja pidettiin kylminä, kosteina, tuulisina ja epäterveellisinä paikkoina. Nähtäväksi jää, koska suomalaiset ymmärtävät soiden kauneusarvot ja alkavat rakentamaan kesämökkejään suon reunoille.

Lakka eli suomuurain eli hilla

Alkukesä on ollut niin lupaava, että luulin, että siellä se minun huippusalainen lakkapaikkani odottaa minua keltaisena, mutta ei odottanutkaan. Kolmen tunnin raadannan jälkeen sain poimittua noin kilon lakkoja eli suomuuraimia eli hilloja; hyvällä lapsella on monta nimeä. 

Lakkakilo näyttää maksavan tällä hetkellä reilut 20 euroa, joten tuntipalkakseni jäi seitsemän euroa puhtaana käteen. Se ei ole paljoa työn raskauden huomioiden, sillä joskus olen kerännyt kanttarelleja vallan ministerin palkalla, joka on laskujeni mukaa noin 80 euroa tunnissa, vaikka kanttarellien poimiminen oli helppoa hommaa lakan poimintaan verrattuna.

Salainen lakkapaikkani on saattanut ollakin jossain vaiheessa keltaisena, mutta nyt oli joku käynyt sen jo tyhjentämässä. Tyhjentäjä saattoi olla jopa karhu. Tarkistin asian ja kaverini Gemini kertoi karhujen tykkäävän kovasti lakoista ja metsänomenan kerrottiin pystyvän syömään jopa 30 litraa lakkoja päivässä.

En saanut lakkoja kuin kilon, mutta niin hirmuisen janon helteellä sain, että harkitsin luopumista nuoruuteni ihanteista eli lähes päihteettömästä elämästä ja aloin kaivata nuoruuteni Pietaria, jolloin vielä elettiin rauhassa ja jolloin erittäin hyvä  Baltica-7-olut maksoi noin 30 centtiä tölkiltä ja se tölkki oli iso. Geminin mukaan pienikin tölkki maksaa nykyään Pietarissa lähes euron, joten kalliiksi käy Ukrainan sota venäläisille.

Erling Haaland ja Heiskaset

Vaikka eittämättä on niin, että elämä on vain pieni osa jalkapalloilua, niin siitä huolimatta olen viime päivinä noin 80 % valveillaoloajastani miettinyt meneillään olevan MM-turnauksen tilanteita ja tänään olen 90 % valveillaoloajastani miettinyt, miten tulee käymään ensiyön Norja-Englanti-ottelussa. Englanti on selvä ennakkosuosikki, mutta mielestäni Norjalla on mahdollisuuksia, jos joukkueen supertähti Erling Haaland ymmärtää suhtautua maansa jalkapallohistorian tärkeimpään peliin asiaankuuluvalla vakavuudella.

Edellisessä pelissähän Haaland oli todella surkea, tosin hän kyllä teki Norjan molemmat maalit, mutta mitään muuta hän ei ottelussa tehnytkään. Yhtään juoksuaskelta en huomannut hänen pelin aikana ottavan, vaan enemmänkin hän vaikutti seisoskelevan kentällä kädet housutaskussa tms. sellaisessa paikassa haukotuksia päästellen. 

Epäilen, että Haaland ei mahtuisi Suomen maajoukkueeseen, koska hänen Cooper-testituloksensa lienee hyvin surkea. Tässä yhteydessä tulee mieleeni kuopiolaiset teknisesti erittäin taitavat Heiskasen veljekset, jotka taitojensa puolesta olivat maajoukkuetasoa, mutta joilla oli vaikeuksia mahtua edes seurajoukkueensa pelaavaan kokoonpanoon. 

Kerrotaan, että jollain maajoukkueleirillä pelaajat määrättiin juoksemaan siihen aikaan muotiin tullut Cooper-testi ja toinen Heiskasen veljeksistäkin määrättiin lähtöviivalle. Ainakin hyvän tarinan mukaan tämä lönköttelikin yhden kierroksen verran ja pisti sen jälkeen tupakaksi. Muistelen, että Esa Heiskasella oli sikäli erikoinen pelitilasto, että hänelle on merkitty yksi maaottelu, jossa hän teki yhden maalin, mutta toista kertaa häntä ei maajoukkueeseen enää huolittu.

Epäilen, että tuon maalin Heiskanen teki ensimmäisessä maaottelussa, jonka olen paikanpäällä nähnyt. Kyseessä oli kesäkuussa 1976 olympiastadionilla pelattu Suomi-Englanti. Vieraiden joukkue vilisi maailman tähtiä, oli Kevin Keegan, Super-McDonald ja maalivahti Shilton, joka ei ollut miesmuistiin maalia päästänyt. 

Kuitenkin muistan ihan selvästi, että jo ensi minuuteilla Rissas-Olli syötti ja Heiskas-Esa teki maalin ja Suomi siirtyi 1-0 johtoon. Kristallinkirkkaasti muistan senkin, että peli päättyi tasan 1-1, mutta jostain syystä Palloliiton sivuilla näyttää olevan virhe, koska siellä väitetään Englannin voittaneen 1-4.

Tässä linkissä Erling Haaland tekee toisen maalinsa Brasiliaa vastaan, vaikka vaikuttaa olevan läpeensä kyllästynyt  siihen, että aikamiehet juoksentelevat polvihousuissa ilman järkevää syytä nahkakuulan perässä: https://www.youtube.com/watch?v=GKRC_JfNFms

Hunajamarja - uhka vai mahdollisuus

Uusi hyötykasvi on rantautunut Uukuniemen talousalueelle, sillä kesätorilla paikkakuntalainen hunajamarjaviljelijä myi näitä uutuustuotteita. En ollut ennen edes kuullut moisesta herkusta ja kuulustelin ystävällistä kauppiasta asian johdosta, joka kertoi, että elintarvikevirasto oli muutama vuosi sitten hyväksynyt hunajamarjan elintarvikkeeksi ja nyt Suomesta löytyy jo muutamia sen viljelijöitä.

Hunajamarja, joka tunnetaan myös sinikuusaman nimellä, on lähtöisin Japanista ja Siperiasta ja se kestää kukinta-aikaan jopa seitsemän asteen kylmyyden ja talvisin pensas selviää 40 asteen pakkasesta, joten se menestyy hyvin Suomessakin.

Hunajamarjapensas elää jopa 30-vuotiaaksi eikä sitä ainakaan tällä hetkellä uhkaa Suomessa taudit tai tuholaiset, joka seikka ainakin suonenjokelaisten mansikanviljelijöiden kannattaa huomioida. Satoisakin hunajanmarjapensas on, sillä  uukuniemeläinen aloitteleva viljelijä arveli satoa tulevan kolmetuhatta kiloa hehtaarilta, mutta kun tutkin netistä asiaa, niin selvisi, että alkuvuosina sato jää muutamaan tuhanteen kiloon, mutta kasvettuaan täyteen, eli 1- 2 metrin mittaan, niin marjoja voi tulla jopa 10.000 kiloa hehtaarilta.

Jos nyt oikein hakemalla pitää hunajamarjasta jotain vikaa hakea, niin kalliin puoleisia ovat sen taimet, sillä ne maksavat lähes parikymppiä ja kun hehtaarille niitä menee 2000 - 4000, niin kallis investointi on viljelmän perustaminen. Toisaalta jos hehtaarin taimet maksavat 50.000 euroa ja tuottavat satoa 30 vuoden ajan keskimäärin 4.000 kiloa hehtaarilta ja jos marjojen myyntihinta on 10 euroa kilo, niin kyllä se on ihan kannattava bisnes.

Mesimarja lienee maamme marjoista maultaan paras ja sen jälkeen seuraavat paremmuusjärjestyksessä lakka, vadelma ja mansikka, mutta kyllä arvioin hunajamarjan voittavan mustikan ja puolukan. Luulenpa, että maassamme on kohta tuhansia hunajamarjatiloja ja luulenpa, että sen jälkeen aletaan keskustella siitä, että se leviää tarhakarkulaisena luontoon ja uhkaa vieraslajina syrjäyttää lupiinin ja kurttulehtiruusun. Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin huomioida, että Kuusamossa sinikuusamaa eli hunajamarjaa kasvaa luonnonvaraisenakin.

https://kotiliesi.fi/koti/puutarha/hunajamarjan-istutus-ja-hoito-on-helppoa-nailla-ohjeilla-saat-hittipensaan-kukoistamaan/

Pirkka-hautajaiset

Nyt en todellakaan tiedä, että pitäisikö itkeä vai nauraa, sillä kuolema ja hautajaiset ovat meidän kulttuuripiirissämme vakava asia, joille ei ole hyvien tapojen mukaista nauraa. Nimittäin nyt kansainväliset uutistoimistot ovat välittäneet tietoa, että murhatun Iranin uskonnollisen johtajan Ali Khamenein viimeinen matka on suoritettu K-kaupan mainoksilla varustetulla kylmäkuljetusautolla. Kyseessä siis tavallaan olisivat PIRKKA-hautajaiset.

Hieman epäselvä tuo kansainvälisten uutistoimistojen kuva on, mutta minusta auton kyljessä oleva K-kaupan logo on urheilukielellä selviö, mutta hieman epäselviö on, lukeeko kyljessä todella myös PIRKKA, kuten itse hahmotan tekstin.

Ilta-Sanomien mukaan Anne Pirinen K-ryhmän viestinnästä kertoo, että "Keskossa kuljetukset tehdään yhteistyökumppaneiden kalustolla, eli yhtiöllä ei ole omaa kalustoa. Kyseessä voi olla tilanne, jossa jokin kuljetuskumppaneista on jättänyt poistamatta meihin viittaavat teippaukset silloin, kun on myynyt kalustoa eteenpäin."

Voi siis olla, että K-ryhmä ei ole vastuussa tapahtuneesta, mutta voi myös olla, että kyseessä onkin K-ryhmän markkinointiosaston todella ovela mainosoperaatio, joka tulee vielä näkymään yhtiön liikevaihdossa myönteisellä tavalla. Muistelen, että mainosalan asiantuntijat kutsuvat tuollaista yllättävää ja tehokasta mainostemppua sissimainonnaksi.

Toisaalta mahdollisuuksien rajoissa on sekin, että Israelin tiedustelupalvelu on tapahtuman taustalla ja sen pyrkimys on ollut saattaa Iranin murhattu uskonnollinen johtaja naurunalaiseksi viimeisellä matkallaan. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000012130317.html

Usa:n kannattaa liittää EU-valtiot itseensä

Koska omat raha-asiani ovat riistäytyneet hallinnastani, olen alkanut kantamaan huolta valtioiden ja varsinkin Usa:n raha-asioista. Toivottavasti Trump ehtii Nato-kokouskiireidensä keskellä lukemaan seuraavan neuvoni siitä, miten Usa selviää velkakatastrofistaan.

Usa:n julkinen velkahan on tällä hetkellä 39,3 biljoonaa taalaa eli noin reilut 100.000 taalaa asukasta kohti. Eu-maissa, kuten Suomessa, julkinen velka on vain noin 40.000 taalaa asukasta kohden, joten pahalta näyttää Usa:n tulevaisuus veloista selviämisen kannalta. Ilmeisesti Trump on laskenut, että jos Usa valtaa Kanadan, Venezuelan ja Grönlannin, kuten hän on uhannut, niin asia helpottaisi julkisesta velasta selviämisestä. 

Kerron nyt kuitenkin hänelle, että keino on oikean suuntainen, mutta riittämätön, sillä kyseisten valtioiden yhteenlaskettu kansallisvarallisuus on vain 15 biljoonaa taalaa, joten se ei riitä läheskään Usa:n velkojen kattamiseen. Sen sijaan Trumpin kannattaa nyt huomioida iso ja vauras EU. Nimittäin pelkästään EU-valtioiden yhteenlaskettu yksityinen kansallisvarallisuus on peräti lähes 70 biljoonaa taalaa. Niinpä jos Usa valtaa EU:n ja ryöstää sen koko yksityisen omaisuuden, niin Yhdysvaltojen julkisten velkojen maksamisen jälkeen Trumpille jää käyttöönsä tulevia tarpeita varten vielä 30 biljoonaa taalaa, jolla voisi rakentaa vaikka riemukaaria ja tanssisaleja.

Toisaalta EU:n kansallisvarallisuus keskittyy vahvasti unionin suurimpiin talouksiin. Esimerkiksi Saksa ja Ranska omistavat kahdestaan yli 40 % kaikista EU-kotitalouksien rahoitusvaroista. Niinpä Usa:n velat voisi hoitaa valloittamalla pelkästään Saksan ja Ranskan. 

Trumpin kannattaa ottaa esittämäni velanhoitosuunnitelma esille meneillään olevassa Naton huippukokouksessa, jossa hän on ehtinytkin jo lausumaan yhtä ja toista hämmästyttävää: https://www.is.fi/politiikka/art-2000012122978.html

Kommunistinen Norja

Muistan lukeneeni tapauksesta, jossa venäläinen taksikuski uteli suomalaisasiakkaalta, että onko Suomi kommunistinen maa. Kun asiakas ei oikein ymmärtänyt kysymystä, niin taksikuski täsmensi ja kysyi, voiko Suomessa elää tekemättä työtä. Saatuaan myöntävän vastauksen kysyjä vakuuttui siitä, että Suomi on kommunistinen maa.

Edellä kerrottu tapaus tuli mieleeni, kun Wikipedia kertoi, että Norjan menestyksekäs jalkapallovalmentaja Egil Olsen on Norjan kommunistisen työväenpuolueen jäsen. Hänen puolueensa kannatus lienee promillen luokkaa, mutta siitä huolimatta tulin juuri tutkimuksissani lopputulemaan, jonka mukaan Norja siirtyy kommunismiin noin 20 vuoden kuluttua.

Nimittäin Ukrainan sota on rikastuttanut hyviä länsinaapureitamme niin paljon, että Norjan valtion omistama öljyrahasto on tällä hetkellä noin 2.000 miljardia euroa, joka tarkoittaa sitä, että jokaista maan asukasta kohti on rahaa säästössä pahan päivän varalle noin 400.000 euroa. Rahasto on 30 vuoden aikana kerännyt korkoa sijoituksilleen keskimäärin noin 4 % vuodessa senkin jälkeen, kun inflaatio ja toimintakulut on vähennetty. Norjan valtio myös sijoittaa rahastoon 10 - 40 miljardia vuosittain, joten pillilupiaskin kanteni paljastaa, että 20 vuoden kuluttua Norjan valtion öljyrahastossa on varoja noin 5.000 miljardia eli miljoona euroa jokaista norjalaista kohti.

Elikkä kun öljyn käyttö kielletään ympäristösyistä 20 vuoden kuluttua, niin norjalaiset eivät suinkaan jää puille paljaille, vaan jokaisella vauvasta vaariin on käytössään miljoonan euron sijoitukset, jonka korkotuotot ovat lähes 50.000 euroa vuodessa, eli 4.000 euroa kuukaudessa. Sen jälkeen norjalaiset ovat saavuttaneet ihmiskunnan ikiaikaisen unelman huolettomasta työnorjuudesta vapaasta vauraasta elämästä, jonka jälkeen kansalainen voi käyttää aikansa vaikka liikuntaan tai muuhun kivaan. Jos Marx näkisi tuon kaiken, niin hän sanoisi, että "tuollaistahan minä ennustinkin".

https://fi.wikipedia.org/wiki/Norjan_energiapolitiikka

Egil ”Drillo” Olsen

Eittämättä on urheilukielellä sanottuna selviö, että Norja voittaa tänä vuonna jalkapalloilun maailmanmestaruuden. Viime yönä norjalaiset kohtasivat yleisesti maailman parhaana jalkapallomaana pidetyn Brasilian, joka on voittanut yhteensä viisi maailmanmestaruutta, ja peli muistutti miehet vastaan pojat ottelua, koska viikingit olivat keskimäärin puoli päätä brasseja pitempiä ja ainakin kymmenen kiloa painavampia. 

Välillä vaikutti jopa siltä, että Norja piti Brasiliaa pilkkanaan, vaikka lähti otteluun asiantuntijoiden mielestä selvänä altavastaajana. Minä en niin ajatellut, koska muistan, että kun maat kohtasivat vuonna 1998 mm-kisoissa ja Norja voitti silloinkin 2-1. 

Senkin muistan, että Norjan päävalmentajana siihen aikaan toimi värikäs Egil ”Drillo” Olsen. Korkeimmillaan Norja nousi hänen aikanaan FIFA-rankingissa uskomattomasti toiselle sijalle. Olsen tuli tunnetuksi omintakeisesta tyylistään käyttää vihreitä kumisaappaita kentän laidalla ja harjoituksissa. Olsenin kerrotaan käyttäneen saappaita alun perin pitääkseen jalkansa lämpiminä ja kuivina reumatisminsa vuoksi. Toisaalta luulen, että kumisaappaillaan tämä halusi erottua muiden maajoukkueiden herraskaisen oloisista valmentajista, jotka käyttivät Suomen Antti Muurista lukuun ottamatta kravattia.

Olsenin pelifilosofia oli yksinkertainen ja nerokas. Silloinen Norjan maajoukkue oli tunnettu hyvin taktisesta, puolustusvoittoisesta ja suoraviivaisesta pitkän pallon taktiikastaan, jossa pallo pelattiin laitapuolustajalta suoraan pitkille laitahyökkääjille päähän. Taktiikka oli tavallaan muunnelma perinteisestä suomalaisten pelityylistä, joka perustui siihen, että pitkä pallo ylös ja kaikki perään. 

60-luvulla Suomen maajoukkueen pelaajia kutsuttiin hiihtäjiksi, koska sisähalleja ei ollut ja pelaajat pitivät talvisin kuntoaan yllä hiihtämällä. Tälläkin valmennusmenetelmällä maajoukkueemme voitti kaksi kertaa Pohjoismaiden mestaruuden, joka nykyään tuntuu uskomattomalta saavutukselta. Kerrotaan, että silloinen Suomen maajoukkue oli niin kovakuntoinen, että sen olisi voinut huoletta lähettää juoksemaan Helsingistä Ouluun.

Egil Olsen tunnettiin jalkapallon ulkopuolella vakaumuksellisena marksilaisena, joka ei käyttänyt alkoholia tai omistanut autoa. Valmentaessaan Englannissa Wimbledonissa hän saattoi jopa pakottaa pelaajansa kävelemään harjoituksiin. Hänen tavaramerkiksi muodostuneet kumisaappaansa herättivät brittitiedotusvälineissä runsaasti hilpeyttä, joka ihmetyttää, koska reumatismi ei ole naurun asia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Egil_Olsen

Käärmeistyminen

Muistanpa, että olin toisellakymmentä, kun ensimmäisen kerran näin käärmeen, koska sovan käyneillä miehillä oli hyvin yksioikoinen suhtautuminen käärmeisiin. Nykyään tilanne on se, että Uukuniemellä törmäsin kyykäärmeisiin joka toinen päivä ja Suonenjoen Kärkkäälän kylällä viikoittain. 

Eilen tapasin kyykäärmeen pihasaunan ovelta, pää oli jo saunanpuolella. Mieleeni tuli tapaus, kuinka itärajan takana bussikuskimme kertoi, miten hän oli ollut edellisellä reissulla kuolla, kun karjalaiskylän saunassa majaillut kyy oli häntä purrut. Hän oli saanut pahan allergiakohtauksen, mutta pelastui elämälle, koska ambulanssi toi hänet Suomen puolelle eikä tullimuodollisuuksiin mennyt sillä kertaa jostain syystä aikaa. 

Nykyään ihmiset ovat liian hyvän hygienian vuoksi allergisia vähän kaikelle ja esimerkiksi Uukuniemellä eräs mies kuoli muutama vuosi sitten, kun ampiainen pisti häntä kurkkuun eikä kortisonipiikkiä löytynyt ajoissa ja paikkakunnan ainut ambulanssikin oli toisella keikalla samaan aikaan. Itse olen tosin pyrkinyt välttämään hygieniaa tiedostaessani asiaan liittyvät riskit.

Tarkistin tekoälyltä, miten käärmeiden kanssa tulisi menetellä ja vastaus oli tämä:

"Pihapiirissä kyyn saa poistaa, mutta tappaminen on viimesijainen keino

• Ensisijaisesti kyy pitää siirtää: Jos kyy on pihapiirissä tai muussa sellaisessa paikassa, jossa siitä aiheutuu ihmiselle tai kotieläimelle vaaraa, se pitää ensisijaisesti pyrkiä ottamaan kiinni ja siirtämään muualle.

• Tappaminen sallittu vain pakon edessä: Kyyn saa tappaa pihapiirissä maksutta vain silloin, jos siirtäminen ei ole mahdollista eikä kyyhyn liittyvää vaaraa voida muutoin poistaa (esimerkiksi jos kyy on suorassa hyökkäysasemassa, tilanne on akuutisti vaarallinen, eikä sen turvallinen kiinniottaminen onnistu).

Huom! Jos kyyn tappaa pihalla "varmuuden vuoksi" ilman, että sitä on yritetty siirtää tai ilman todellista, perusteltua vaaratilannetta, kyseessä voi olla lakirikkomus.

Paljonko kyyn tappamisesta joutuu korvaamaan?

Jos kyyn tappaa laittomasti (esimerkiksi luonnossa metsäretkellä tai pihapiirissä ilman edellä mainittua pakottavaa syytä), kyseessä on luonnonsuojelurikkomus.

• Kyyn lakisääteinen ohjeellinen korvausarvo on 200 euroa.

• Tämän lisäksi laittomasta tappamisesta voi seurata poliisin määräämiä sakkoja."

Maantieliikenne oli vaatinut kuvan esittämän kyyn hengen; tosin epäilen, ettei autoilija noudattanut maantieliikenteessä vaadittua varovaisuutta:

Suomalainen jalkapalloilu on maailman ehdotonta huippua

Eittämättä Suomi, isiemme maa, on hyvin lähellä maailman ehdotonta kärkeä jalkapallossa, vaikka kansa, joka mukamas tietää kaiken, ei tätä tiedäkään. Nimittäin viime maaliskuussa Suomi voitti syvällä etelässä pelatun Fifa Series-turvauksen, jossa mukana olivat huuhkajien lisäksi Chile, Uusi-Seelanti ja Kap Verde.

Tosin hieman minua hävetti ennen se, että Suomi hävisi turnauksessa puolen miljoonan asukkaan Kap Verdelle rangaistuspotkukilpailun jälkeen, mutta enää asia ei minua hävetä, sillä viime yönä hallitseva maailmanmestari Argentiina voitti vaivoin Kap Verden jatkoajalla tehdyllä täysosumalla 3-2.

Siunatuksi lopuksi kerron vielä sen, että Kap Verden laitapuolustaja Sidny Lopes Cabral teki 2-2-tasoitusmaalin niin komealla laukauksella, että se on minusta näiden kisojen upein maali tähän mennessä.

Ottelun kohokohdat voi katsoa tästä linkistä: https://yle.fi/a/74-20234848

Könös-neuleet

Luinpa tuossa juuri Marketta Luutosen kirjan suonenjokelaissyntyisestä maailmankuulusta villapaitataiteilija Sirkka Könösestä ( Elämän kirjo neuleissa – Kuva tekstiilitaiteilija Sirkka Könösestä. Akatiimi 1999.) Kirjan luettuani huomasin olevani vähän pettynyt, koska Sirkka ei ollutkaan serkkutyttöjäni, kuten olin luullut, koska oletin aiemmin kaikkien Sisä-Savon Könösten olevan vaarinvaarini Risto Könösen, jota myös Kanta-Könöseksi aiheesta kutsutaan, jälkeläisiä, koska varmuudella hänellä oli 24 lasta, tosin suuremmistakin lapsimassoista huhutaan kylällä. Vielä 74-vuotiaana Riston onnistui saattamaan kolmannen vaimonsa raskaaksi.

Mutta ei ollut Sirkka alun perin Könösiä, vaan syntyjään Naumasia, mutta hänen sukunimensä vaihtui, kun hän meni naimisiin Jussi Könösen kanssa. Vaarinikin tosin oli Jussi Könönen, mutta vaarini oli kuitenkin noin 60 vuotta Sirkkaa vanhempi, joten en usko hänen olleen koskaan naimisissa Sirkan kanssa.

Tekstiilitaiteilija Sirkka Könönen on maailmalla hyvin tunnettu eläinaiheisten villapaitojensa vuoksi. Hänen villapaitansa ovat ostaneet varmaankin aika isolla rahalla erittäin monet julkisuuden henkilöt, kuten esimerkiksi Bill Clinton, Hilary Clinton, Boris Jeltsin, Naina Jeltsin, Woody Allen, prinsessa Anne, kuningatar Sylvia ja keihäänheittäjä Taina Uppa.

Luutosen kirjassa mainitaan jopa Ruotsin entisen pääministerin Carl Bildtin poseeraavan muistelmakirjansa kannessa Könös-paidassa. Täyttä varmuutta minulla ei ole, mutta en keksi yhtään kappaletta syitä sille, että kun Clinton pariskunta tapasi Jeltsinin periskunnan Helsingin huippukokouksessa 1997 ja kun siellä neuvoteltiin perheiden kesken maailmanrauhasta, etteikö kaikilla neljällä ollut Könös-paita päällä, vaikka Luutosen kirjassa sitä ei jostain syystä kerrotakaan.

Sirkka Könösestä (1947 - 2018) kertovan ohjelman voi kuunnella tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-63164853

Illukat

Vaikka Telluksen tilanne onkin katastrofaalinen, niin siitä huolimatta minua ilahduttaa suuresti se, että Vantaan Salamia edustava Riku Illukka juoksi eilen 200 metrin Suomen ennätyksen. Voi olla, että suomalainen on tällä hetkellä Pohjolan nopein mies, vaikkakin eräät rakenteelliset seikat estävät meitä suomalaisia pärjäämästä etelämaalaista geeniperimää edustaville pikajuoksijoille.

Illukka on niin harvinainen sukunimi, että epäilen Rikun sukulaisen liittyvän dramaattisesti maamme urheilu- ja sotahistorian tapahtumiin. Nimittäin Helsingin Sanomien kuva todistaa, että Viipurin Reippaan voimistelija Jarl Illukka oli vähän ennen kuolemaansa valmistamassa käsikranaatteja Viipurissa Pietisen huonekalutehtaalla sikäläisen suojeluskunnan käyttöön. Pietisen tehtaalla Viipurin Reippaan urheilijanuorukaiset valmistivat käsikranaatteja ja säilyttivät myös kivääreitään.

Viipurin punakaarti oli saanut vihiä tehtaan epäilyttävästä toiminnasta ja lähetti sinne Talikkalan Tovereiden urheilijanuorukaisia tarkastamaan tilannetta. Tehtaalla syntyi tulitaistelu, jossa punaisten partiota johtaneesta viilari August Anderssonista tuli sisällissodan ensimmäinen kaatunut ja valkoisten konttoristi Jarl Illukasta sodan ensimmäinen kaatunut urheilija.

Illukka on niin harvinainen sukunimi, että en keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö 200 metrin upean Suomen ennätyksen juossut Vantaan Salamien Riku Illukka voisi olla Illukan Jallun sukulaisia. Vantaan Salamat on muuten hyvä seura pikajuoksijalle. Viipurissa toimi aikoinaan kuljetusliike Viipurin Nopea ja minusta viipurilaistaustaiset pikajuoksijat voisivat perustaa samannimisen urheiluseuran.

Jotain Viipurin kaupungin elämänmenosta kertoo se, että samaan aikaan kuin Pietisen tehtaalla aloitettiin sisällissota, niin puolen kilometrin päässä pelattiin Helsingin ja Viipurin välistä jääpallo-ottelua eikä sitä keskeytetty sodan alkamisen vuoksi, vaikka taiston temmellyksen ääni varmasti haittasikin tuomarin vihellysten kuulumista. Ensimmäisen puoliajan jälkeen Viipuri johti 4-3, mutta ottelu päättyi tasatulokseen 8 - 8.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että kun Helsingin Työväentalon torniin nostettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi, niin meneillään ollut painiturnaus sentään ymmärrettiin keskeyttää tapahtuman johdosta ja sen sijasta painisalissa aloitettiin tanssit.

Helsingin Sanomien julkaisemassa Sotamuseon kuvassa viipurilaiset urheilijanuoret Illukan Jallu, joka on kuvassa vasemmalla ja Ahokkaan Vilho valmistamassa käsikranaatteja vähän ennen kohtalokasta kahakkaa. Luulen, että kuvan keskellä on jääkäri Paul Henrichsson, joka ampui sisällisodan lähtölaukauksen, joka surmasi viilari Anderssonin:

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005532367.html?fbclid=IwY2xjawSy-TxleHRuA2FlbQIxMQBzcnRjBmFwcF9pZBAyMjIwMzkxNzg4MjAwODkyAAEe4eGQTK4hwik0zBP7CDLuq3QKZ_ZRLXc5o8o8N8WzI31wgWcnYT2ImghlTqk_aem_99uJ5pAwtVimDgcBHkHsMA

Höökipillerit

Eilen mainitsemani nuoriherra Olof Enckell vaelsi itärajaa pitkin käsittääkseni vuonna 1938 ja tämän vuoksi hän joutui väsymyskohtauksen saatuaan turvautumaan vain heroiiniin, sillä sitä tehokkaampi metamfetamiini pervitiini tuli apteekkeihin vasta vuonna 1939. Ilmeisesti heroiinikin oli ihan hyvä piriste ja sen vuoksi mietinkin sitä, että käytettiinkö heroiinia kilpaurheilussa tehokeinona ennen pervitiinin keksimistä.

Jouni Tossavaisen Hannes Kolehmaisesta kertovassa kirjassa paljastetaan, että savolaisjuoksijat, jotka 1920-luvulla hallitsivat Usa:n kestävyysjuoksukilpailuja samalla tavalla kuin nandiheimon miehet nykyään, tunsivat hyvin dopingin käytön. Maantiejuoksukilpailuissa heillä oli tapana viimeisellä virkistäytymispisteellä nauttia alkoholin ja opiumin sekoitusta. Kyseinen cocktail nautittiin siten, että ainetta puristettiin suuhun pesusienestä.

Hämmästyttävän pieniä olivat nuo pervitiinipillerit, joihin tutustuin Mikkelissä Sodan ja rauhankesus Muistin museon lasivitriinissä. Pillereiden halkaisija on ehkä neljä milliä ja niinpä ei ole ihme, että kaukopartiomies Aimo Koivunen nautti niitä kohmeisilla käsillään kerralla koko kourallisen ja hiihti sen jälkeen sekopäisenä umpihangessa noin 20 asteen pakkasessa männyn kerkkien ja yhden kuukkelin antaman energian turvin tarinan mukaan noin 400 kilometriä; tosin mukaan ei ehkä ole laskettu niitä kymmeniä kilometrejä, jotka hän hiihteli ennen 30 pillerin nauttimista.

Koivunen olisi varmaan hiihtänyt vielä enemmänkin, mutta miinan räjähdys katkaisi laturetken. Koivunen makasi viikon lumihangessa ennen kuin hänet löydettiin. Löydettäessä hän painoi 43 kiloa ja pulssi oli 200. Olen lukenut, että saksalaiset kielsivät sittemmin armeijaltaan pervitiinin käytön aineen vaarallisuuden vuoksi. Suomalaiset eivät kieltäneen ja niinpä ainakin eräät meikäläiset hiihtäjät käyttivät niitä tiettävästi kuitenkin vielä vuoden 1970 Tatran mömmönhiihdoissa.

Tästä linkistä voi kuunnella Yle Kioskista Alesi Rantamaan nykyajan nuorten kielellä kertoman tarinan Aimo Koivusen pervitiinihiihdosta. Rantamaa ihmettelee, miksi tapauksesta ei ole tehty elokuvaa ja samaa ihmettelen minäkin: 

https://www.youtube.com/watch?v=eWeRc8EPSeY