Tom of Finland

Vaikka marsalkka Mannerheim valittiin kansanäänestyksessä suurimmaksi suomalaiseksi, niin kuitenkaan hän ei ole maailmalla tunnetuin meikäläinen, vaan kaikkein tunnetuin meikäläinen maailmalla on toinen homoseksuaalisesti suuntautunut mies, eli taiteilija, upseeri ja herrasmies Tom of Finland, jonka maamme sotahistoria näyttää jostain syystä tuntevan Toivo Laaksosena ja taidehistoria Touko Laaksosena.

Touko Laaksonen jäi maailman taiteenhistoriaan piirtämistään mieshahmoista, joissa homomiehiä ei kuvattukaan naismaisina, vaan päinvastoin hyvin miehekkäinä. Toukon mieshahmot olivat sellaisia vähän Aleksander Stubbin näköisiä isoja vaaleita roikaleita, vaikkakin he olivat triathlonisti Stubbia selvästi rotevampia sellaisia lähinnä metsuriseksuaalisia tyyppejä, jotka ovat sonnustautuneet nahkahousuihin ja koppalakkeihin.

Muuten Pekka Haaviston nosti maamme politiikan huipulle noin 40 vuotta sitten käyty tv:n suuri vaalikeskustelu, jonne nuori Haavisto saapasteli nahkahousuihin sonnustautuneena. Valitettavasti koppalakki häneltä oli jostain syystä unohtunut.

Luin tuossa ajankohtaisen kirjan Helsingin suurpommituksista ja siinä kerrotaan, miten marsalkka Mannerheimin ja luutnantti Toivo Laaksosen sotatiet yhtyivät helmikuussa 1944 Pitäjänmäellä. Jostain merkillisestä syystä Mannerheim ja maamme muu korkein johto piti pommituksen aikaan neuvottelun Marskin edustusjunassa Pitäjänmäen asemalla ja neuvottelutilaisuuden turvajärjestelyistä vastasi luutnantti Toivo Laaksosen komentama 88 mm:n raskas it-patteri.

Taiteilija Touko Laaksonen muisteli myöhemmin, miten hän oli joutunut puukolla surmaamaan harvinaisen kauniin miespuolisen desantin, mutta tuolle tapaukselle en ole onnistunut löytämään vahvistusta virallisesta sotahistoriasta.

Nuo Touko Laaksosen piirtämät maskuliiniset suomalaismieshomot ovat tehneet vaikutuksen maailmalla, varsinkin Amerikassa ja eräs sikäläinen homoaktiivi jopa matkusti Suomeen noiden miehenkuvatusten innoittamana, mutta jostain syystä hän meillä pettyi näkemäänsä.

Siunatuksi lopuksi korostan sitä, että mikäli Pekka Haavisto valitaan presidentiksi, vahvistaa se entisestään Homo-Suomi-kuvaa maailmalla varsinkin, jos itsenäisyyspäivän Linnanjuhlissa presidentti esiintyy miehekkäissä nahkahousuissa ja koppalakissa. Ilmeisesti Tom of Finlandin tosimaskuliiniset hahmot vaikuttivat myös sellaiseen amerikkalaisten Suomi-kuvaan, että kun siellä jossain tutkimuksessa maailman kansat laitettiin sotilaskuntoisuuden perusteella paremmuusjärjestykseen, niin kisan voittivat sioux-intiaanit, mutta suomalaiset olivat hyviä kakkosia ennen israelilaisia.

Lisätietoa Tom of Finlandista eli luutnantti Toivo Laaksosesta eli taiteilija Touko Laaksosesta tässä linkissä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tom_of_Finland

Maailman johtava homokansa

Ylen vaalivalvojaisissa muudan alan haastateltu erityisasiantuntija vakuutti, että Suomi-kuva vahvistuisi maailmalla, mikäli Pekka valittaisiin maamme presidentiksi. En heti ymmärtänyt sanottua ja niinpä kätkin sanotun sydämeeni, jossa olen asiaan pohdiskellut ja tullut nyt siihen lopputulemaan, että jos Pekka valittaisiin, niin Suomen maine maailman johtavana homokansana vahvistuisi. Nythän olemme eittämättä vasta maailman johtava onnellisuuskansa.

Ja tosiaankin en ole ennen ajatellutkaan, että Carl Gustaf Emil Mannerheim valittiin meillä äänestyksessä ylivoimaisesti historian suurimmaksi suomalaiseksi, vaikka hänen sotilasuraansa hidasti hänen taipumuksensa homouteen. Historiantutkija Teemu Keskisarjahan on pystynyt luotettavasti todistamaan, että Mannerheim sai potkut Haminan kadettikoulusta homostelun vuoksi. Voi vain arvailla, miten korkealle marsalkka olisikaan päässyt sotilasurallaan ilman tuota tapausta.

Tosin Marski ei ilmeisesti ollut ihan umpihomo, koska pelivelkojen vuoksi hän joutui menemään avioon erään kenraalin tyttären kanssa, joka ehti ennen avioeroa synnyttämään kaksi tytärtä, jotka saattoivat jäädä Mannerheimin ainoiksi rintaperillisiksi. Molemmat tyttäret jäivät lapsettomiksi, koska elivät parisuhteessa naisten kanssa, jolloin suvunjatkaminen vaikeutuu. Ilmeisesti homous on ainakin jossain määrin periytyvää.

Toisaalta voi olla, että nykyaikainen geenitutkimus voi vielä paljastaa, että marsalkka Mannerheimin jälkeläisiä on vielä maailmassa, koska ukkomiehisyydestään huolimatta hän vietti Pietarissa vireää elämää eli ts. oli melkoinen häntäheikki. Arvo Tuomisen kirjasta esimerkiksi luin, että Marski kävi vuosien ajan viikoittain nykyistä Faberge'-museota lähellä sijaitsevassa Shuvalovin palatsissa opettamassa eräällä aatelisnaiselle ratsastusta siitä huolimatta, että en löytänyt kyseisestä palatsirakennuksesta sitä tarkastaessani maneesia, jolla ratsastusta olisi voinut harrastaa.

Shuvalovin palatsin vieressä sillalla korskahtelee muuten kengitetty villihevonen, jonka sukuelimen väitetään olevan kullitetun ja muistuttavan Napoleonia. Itse en kullitusta havainnut enkä myöskään sukuelimen yhdennäköisyys Napoleoniin käynyt minulle selväksi, koska minulla on huono ja vieläpä sangen puhdas mielikuvitus. Sen sijaan kuvassa oleva venäläinen naisenpuoli oli ilmeisesti perillä samasta tarinasta ja vakuutti innostuneesti suureen ääneen, että "eta pravda", joka tarkoittanee, että tosi on.

Juovat kuin vaskat

Katsoinpa tuossa Yle Areenan toisenkin ohjelman Tverin Karjalasta ja yllätys oli melkoinen, kun ohjelmassa vierailtiin myös Uukuniemen kirkonmäellä. Uukuniemeläinen alkuperäisväestöhön muutti 1600-luvulla Tveriin ja tilalle tulivat sudeettisavolaiset.

Karjalan liiton sivuilla kerrotaan tapahtuneesta väestönvaihdosta seuraavaa: "Tverin karjalaiskylät sijaitsevat sisä-Venäjällä, noin 200 kilometriä Moskovasta Pietarin suuntaan. Tverinkarjalaiset ovat niiden ortodoksikarjalaisten jälkeläisiä, jotka 1600-luvulla pakenivat Käkisalmen läänistä Ruotsin verotusta ja luterilaistamista.

 
Tverinkarjalaisten oikeaa määrää on vaikea arvioida, viralliset laskelmat päätyvät lukuihin noin 15 000–20 000, mutta karjalaisia voi olla lähes 60 000. Karjalainen perinne on säilynyt Tverin karjalaiskylissä varsin hyvin, ja useat osaavat myös karjalan kieltä."

Itse olen jostain lukenut, että tverinkarjalaisia laskettiin vuonna 1926 olleen noin 250.000 kpl, eli karjalaisia oli enemmän Tverin seudulla kuin Suomen Karjalassa. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa siitä, etteivät pohjoiskarjalalaiset tai uukuniemeläiset ole oikeita karjalaisia, vaan sudeettisavolaisia. Savon ja Karjalan raja kulkee jossain Parikkalassa, mutta tarkkaa rajaa en ole onnistunut piirtämään kartalle. Neljännes miljoonasta tverinkarjalaisesta puolet puhui jo 20-luvulla Venäjää.

Ohjelmasta Tverin kyynel ei kuivu voi päätellä, että 1990-luvulla tverinkarjalaiset elivät silloin eräänlaisessa linkolalaisessa hevosvetoisessa ihanneyhteiskunnassa kestävän kehityksen mukaisella tavalla. Meikäläisen kaltaiset peräkammarin ja uuninpankon pojat eivät kuitenkaan tuollaisessa yhteiskunnassa pärjäisi, sillä tuskin siellä edes pizzataksia voi nälän yllättäessä tilata.

Väkijuomaongelma näytti alla olevasta linkistä löytyvän dokumentin kuvausaikaan olleen melkoinen ongelma myös Tverissä enkä tiedä, onko Putinin raittiuspolitiikka muuttanut tilannetta. Eräs uukuniemeläinen vieraili muutama vuosi sitten tuolla seudulla ja kertoi, että eräs mummo oli tullut hänelle valittamaan, että "voi noita meijän miehiä, kun ne juovat kuin vaskat".

https://areena.yle.fi/1-67760771

Herttaisia ihmisiä Tverin Karjalasta

Kaksi mielenkiintoista ohjelmaa herttaisista ihmisistä Tverin Karjalassa on juuri ilmestynyt katsottaviksi Yle Areenaan, joista ensimmäisen osan juuri katsoin. Ohjelmat on kuvattu suuren sekasorron aikaan 1990-luvulla, jolloin alkoholisti Jeltsinin johdolla itänaapurissa kokeiltiin jonkin aikaa rosvokapitalismia, jota myös demokratiaksi kutsuttiin.

Kuitenkin tverinkarjalaisille tuo aika oli sikäli hyvää, että esimerkiksi kouluissa opetettiin lapsille karjalan kieltä, jota oli aiemmin maassa syrjitty. Tosin ohjelmasarjan ensimmäisessä osassa vanhat ihmiset muistelevat aikaa, jolloin monet tveriläisistä eivät osanneet ollenkaan venäjää ja jolloin heitä opetettiin koulussa kirjoittamaan meikäläisillä latinalaisilla kirjaimilla.

Vielä 90-luvulla itkuvirsiperinne eli vahvana. Siihen aikaan naiset lauloivat vielä hautajaisitkuja, hääitkuja ja sotaväkeenlähtöitkuja, mutta pahaa pelkään, että nykyään Tverissä harrastetaan ennen kaikkea sotaanlähtöitkuja. Voi hyvinkin olla, että karjalaiset ovat niitä vähemmistökansoja, joita lähetetään Ukrainaan tykinruoaksi burjaattien, tuvalaisten, tsetseenien ja dagestinalaisten tavoin.

Lehdestä luin, että muutama saamelainenkin on tapettu Ukrainassa, vaikka tietääkseni heitä on Venäjällä vain 1700. Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että talvisodan aikaan Summan linjat mursi Tveristä koottu paluumuuttajadivisioona. Suomen historiakirjasarjan 4. osassa kerrotaan, että tveriläisten tappiot toisessa maailmansodassa olivat hirmuiset.

Tverin Karjalasta kertovan ohjelmasarjan ensimmäisen osan voi katsoa tästä linkistä ja samalla voi kuunnella, millaista kieltä Uukuniemellä pagistiin 1600-luvulla ennen kuin siellä alettiin viäntämään selevee savvoo. https://areena.yle.fi/1-67761266

Elovena-brunetti

En ole rasisti, mutta sen hupaisan jutun komisaario Mikko Porvali kertoi Rautalammin tilaisuudessa, että se alkuperäinen ja väärentämätön Elovena-tyttö ei ollutkaan nykyinen vaalea sinivalkoiseen asuun puettu perussuomalaisten Laura Huhtasaaren näköinen arjalaiskaunotar, vaan Karjalan punamustaan kansallispukuun puettu karjalainen ruskeaverikkö eli brunetti.

Vaikka en ole rasisti, niin tarkistin aina luotettavalla Googlella asian ja tosiaankin Elovenan nettisivulla kerrotaan historiasta seuraavaa: "Elovena Kaurahiutaleiden valmistus aloitettiin viipurilaisessa Karjalan myllyssä vuonna 1925. Samana vuonna mylly haki mainoskilpailulla kuvitusta pakkaukseen, joka sisälsi ekstra priima höyrytettyjä Elovena Kaurahiutaleita. Mainoskilpailun voitti myllyn konemestarin poika Joel Viktor Räsänen ja näin Elovenan symboliksi muodostui kansallispukuinen tyttö valkoinen huivi ruskean tukkansa peittona. Uskotaan, että mallina toimi Laina Räsänen, josta Joel Räsänen maalasi muotokuvan "Elovena-tyttö Laina Räsänen."

En ole rasisti, mutta asiaa nyt mietittyäni, olen taipuvainen uskomaan, että karjalaiset ovat astetta tummempia kuin me savolaiset. Tosin kyllähän meissä savolaisissa on ainakin hyvän tarinan mukaan puolet karjalaisgeenejä, koska savolaisten uskotaan saaneen alkunsa siitä, kun Karjalan tummat shemeikat kisailivat Hämeen vaaleiden kassapäiden kanssa kesäyön hämärässä Saimaan rannalla.

Vaikka en ole rasisti, niin uskon, että ilmeisesti hämäläisten vaaleusgeenit ovat olleet hallitsevia savolaisen vaalean, punakan ja hanakan sekarodun syntyessä. Omakin ensimmäinen tunnettu esi-isäni oli noin 1390 Ritvalan kylässä Hämeessä syntynyt Olavi Liinaharja, jonka sukunimi viittaa vaaleaverisyyteen. Joskus nuijasodan aikoihin Liinaharjat muuttivat ilmeisesti herroja ja veroja pakoon Rautalammin Närhinsalolle, jossa Savon Närhi-suku syntyi, johon mummoni kuului.

Vaikka en ole rasisti, niin sellainen mielikuva minulla on, että Sisä-Savoonkin tulleet Karjalan evakot olivat kantaväestöä tummempia eivätkä he muutenkaan olleet meitä savolaisia pallinaamoja ja se on hyvä se. Sukurutsa oli aikoinaan Savossa suoranainen maanvaiva, johon onneksi polkupyörä ja karjalaisevakot toivat helpotusta.

Tästä linkistä pääsee Elovenan historian sivuille, josta löytyy myös kaurahiutalepaketti, jonka kyljessä poseeraa karjalaisbrunetti punamustassa kansallispuvussa: https://elovena.com/fi/elovena

Mikko Porvalin luento

Olipa todella mielenkiintoinen luento, kun kirjailija, juristi, rikostutkintaan erikoistunut poliisi ja tiedusteluhistorian tutkija Mikko Porvali vieraili Rautalammilla puhumassa aiheesta "mitä menetimme, kun menetimme Karjalan". Itse opin harvinaisen hauskasti pidetystä luennosta ainakin kolme uutta asiaa.

Ensiksikin sen, että Suomi ei niinkään lähtenyt jatkosodan alla Saksan kelkkaa heimoaatteen tai suursuomihengen innoittamana, vaan kysymys oli leivästä. Talvisodassa luovutettu Karjala oli tuottanut suuren osan maamme leipäviljasta ja niinpä sitten jatkosodan alla maamme ruokaviljatuotanto kattoi vain 30 % maamme kulutuksesta. Viljaa pystyttiin tuomaan Suomeen vain Saksan hallitseman Itämeren kautta, joten se asia ratkaisi, kenen kelkkaan lähdettiin.

Toinen myöskin ruokahuoltoon liittyvä uusi tieto oli, että ennen sotaa Suomen ainut sokeritehdas sijaitsi luovutetussa Karjalassa Antreassa, ja uusi tieto minulle oli myös se, että meillä yleensä viljeltiin sokerijuurikasta jo 1930-luvulla. Sokerijuurikas on muuten viljelykasveista tehokkain kaloreiden tuottaja, koska meilläkin voidaan tuottaa sokeria 5-6 tonnia hehtaarilta ja lisäksi juurikkaan naatit ja sokeritehtaan jalostusjäte melassi kelpaavat rehuksi. Siihen en pysty ottamaan kantaa, olisiko maamme leipävaje pystytty täyttämään sokerijuurikkailla.

Sen lisäksi, että Porvali puhui historiasta, ennusti hän myös tulevaisuutta ja kertoi kuulijoilleen ilmeisen luottamuksellisesti, että jos kuulijalla on ylimääräistä rahaa, kannattaa ne sijoittaa Rovajärvelle perustettavaan baariin, jonka toimintaan kannattaa kytkeä myös erilaisia pyllistely- ja ketkuttelupalveluja, koska Rovajärven harjoitusalueella tulee lähi vuosina liikkumaan paljon Nato-sotilaita. Rovajärvi on Porvalin mukaan sikälikin hyvä seutu baaritoimintaan, koska poliisit ovat kaukana.

Mikko Porvalin mielenkiintoisen ja vakavasta aiheestaan huolimatta hauskan luennon voi kuunnella tästä linkistä parin viikon ajan: https://www.facebook.com/rautalamminkunta/videos/370648425672029

Hamas

Hulluna pidettiin Donald Trumpia kymmenisen vuotta sitten, kun hän suunnitteli muuria Meksikon vastaiselle rajalle. Nyt monet ihan täyspäiset suomalaiset haluaisivat muurin maamme 1400 kilometriä pitkälle itärajalle, mutta muuriin eivät taida valtion rahat riittää, joten on tyydyttävä partakoneenterillä varustettuun nato-lankaan, jota ei kuitenkaan taida ihan koko rajan matkalle tulla, koska kallista on senkin vetäminen.

Tuollainen 1400-kilometrinen muuri maksanee ainakin noin 15 miljardia euroa, koska 60-kilometrinen tasaiselle hiekalle pystytetty Gazan muuri maksoi Israelille miljardin. Eikä se muuri Hamasin yllätyshyökkäystä estänyt, vaikkakin se saattoi jonkinlainen hidaste olla.

Hamasin terroristit, joita ainakin jotkut myös vapaustaistelijoiksi kutsuivat, kömpivät aamuyöstä ylös luolistaan, surmasivat mm. droneilla noin 300 Israelin armeijan vartiosotilasta, mursivat muurin räjähteillä ja pusutraktoreilla, ampuivat tuhansia raketteja ja ohjuksia, joita läheskään kaikkia Israelin ilmatorjunta ei ehtinyt tuhoamaan ja lamauttivat viestiyhteydet tunneiksi niin, ettei Israelissa tunteihin tiedetty, mitä oli tapahtumassa.

 
Sen jälkeen terroristit tappoivat 1200 siviiliä ja ottivat 240 panttivankia, jotka raahattiin sitten piiloon Gazan tunneleihin. Noita tunneleita on noin 500 kilometriä, jotkut ovat jopa 50 metrin syvyydessä ja erään ovat niin isoja, että niissä voi ajaa autoilla.

Kaikesta tästä kertoo alla olevasta linkistä katsottavissa oleva Ulkolinja-ohjelma, joka kertoo esimerkiksi myös sen pähkähullulta tuntuvan asian, että Israelin hallitus on vuosien ajan tukenut miljardeilla terroristijärjestö Hamasia; tosin ilmeisesti se on vain välittänyt Qatarin valtion sille lähettämiä rahoja.

 
Israel ja Hamas ovat eräästä asiasta yhtä mieltä ja se asia on, että kumpikin osapuoli kannattaa ns. yhden valtion mallia. Tosin yksimielisyyttä ei vielä ole syntynyt siitä, että kummalle osapuolelle Palestiinan alue kuuluu.

Ahdasta siellä tulee kuitenkin olemaan, koska alueen alkuperäisväestöä palestiinalaisia on maailmassa noin 10 miljoonaa ja juutalaisia, joista noin puolet ajattelee niin, että kuviteltu henkiolento Jahve on maan heille luvannut, on 20 miljoonaa. Juutalaiset ovat maailman ateistisin kansa ja niinpä noin 10 miljoonaa heistä ei usko henkiolento Jahveen eikä hänen lupauksiinsa. https://areena.yle.fi/1-67311170

Huuhanmäen pakolaiskeskus

Kyllä ei yhtään naurata, kun miettii maailman ja varsinkin maamme itärajan tilannetta. Muistanpa, miten vuoden 1994 vaalien alla Martti Ahtisaarelta ja Elisabeth Rehnilta kysyttiin, mitä he tekisivät, jos hallitsemattomat pakolaisjoukot alkaisivat vyöryä itärajan yli.

Ahtisaari piti mahdollisena myös voimatoimia asian ratkaisemiseksi. Rehn kuitenkin korjasi pisteet, kun esitti, että tykkien sijasta rajalle tulisi toimittaa soppatykkejä. Mielelläni kuulisin myös nykyisten presidenttiehdokkaiden ottavan asiaan kantaa.

Mikäli yhtään Putinin persoonaa tunnen, niin epäilen, että ensi kesänä kuluku-ukot tulevat vilistämään Uukuniemenkin metsissä, koska sen verran rehevä pensaikko kasvaa rajalla, että haasteellinen tehtävä tulee rajavartioilla olemaan sen valvomisessa. Sitä paitsi maamme itäraja on 1400 kilometriä pitkä ja sen lisäksi valvottavana on saman verran meren rantaa, koska luulen, että turvapaikanhakijoita alkaa rantautumaan Suomeen myös huoltoasemalla myytävillä parinkympin puhallettavilla muoviveneillä.

Turvapaikanhakijoiden takaisin työntämistä suunnitellaan, mutta epäilen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei tule sitä menettelyä hyväksymään, koska Jemenistä, Syyriasta ja Irakista tulevat pakolaiset varmaankin täyttävät pakolaisen tunnusmerkistön eikä heitä Venäjällekään voi ihmisoikeustuomioistuimen mukaan palauttaa, koska Venäjä ei ole turvallinen maa edes venäläisille puhumattakaan pakolaisista, koska Putin lähettää heidät mielellään Ukrainan rintaman etulinjaan tykinruoaksi.

Jotain pitäisi keksiä ja minäpä keksin. Elikkä kesän jälkeen seuraa talvi ja se voi tappaa itärajalla jonottavat onnettomat pakolaiset eikä sellaista sivistynyt ihminen voi hyväksyä. Niinpä sivistysvaltio Suomen tulisi jo tässä vaiheessa vuokrata Venäjän valtiolta heti rajan takana Jaakkimassa tyhjillään oleva kasarmi pakolaisten hätämajoitukseen.

Huuhanmäen kasarmit rakensi köyhä Suomen valtio 30-luvun laman aikaan. Upeita funkkistyylisiä betonirakennuksia lienee noin hehtaarin verran, joten kyllä sinne tuhansia ihmisiä voi majoittaa. Saattaa hyvinkin olla, että yhtä laadukkaasti ei enää nykyaikana osata rakentaa. Tosin pientä pintaremontin tarvetta huomasin näissä kasarmeissa olevan, kun viimeksi ne tarkistin. Voi myös olla, että niitä tarkemmin tutkittaessa saattaa törmätä myös suomen kielen toiseksi pelottavimpaan sanaan "kosteusvaurio". Suomen kielen pelottavin sana on mielestäni "sinkkiarkku".
https://www.finna.fi/Record/museovirasto.75E7258544C37B5E5A9DBDA92383B512?imgid=1

Hetekavero oligarkeille

Kyllä ei hyvältä näytä ukrainalaisten tilanne. Kranaatit alkavat olla vähissä ja rintamajoukkojen keski-ikä on 43 vuotta. Eu tosin lupasi juuri käyttää yli miljardin kranaattituotannon lisäämiseen, mutta ensimmäiset uuden tuotantolinjan tykinammukset valmistuvat vasta parin vuoden päästä, jos kaikki menee ns. putkeen.

Jotain apua pitäisi Ukrainalle pikaisesti keksiä ja mielestäni olen nyt keksinyt. Olen jyrkästi sitä mieltä, että länsimaissa venäläisille oligarkeille pitää määrätä ns. hetekavero, jonka avulla Suomessa viime sotien aikaan armeijan ylläpito järjestettiin.

Suomessa käytössä ollut hetekavero oli eräänlainen progressiivinen varallisuusvero, jonka avulla ylläpidettiin monta vuotta satojen tuhansien miesten armeijaa rintamalla, kustannettiin heille kalliit sodankäyntivälineet ja jonka avulla lopuksi asutettiin puolisen miljoonaa sotapakolaista.

Hetekavero oli oli 2,5 – 20% verotettavasta omaisuudesta, joten vero oli melkoisen raskas varsinkin hyväosaisille kansalaisille. Venäläisten oligarkien länsimaihin sijoitettu varallisuus on 500 - 1.000 miljardia ja jos tälle omaisuudelle määrättäisiin niin kauan kuin sota jatkuu joka vuodelle vaikkapa 10 %:n hetekavero, tuottaisi se vuosittain kymmeniä miljardeja Ukrainalle jaettavaksi. En usko, että kansainvälinen oikeus estää venäläisoligarkkien hetekaverolle panon.

Ja jos maailman johtava kranaattituottaja Pohjois-Korea ei suostu asekauppoihin, niin uskon, että USA:n presidentti, kuka hän sitten onkaan, on halukas tekemään hyvän diilin ja myymään huomattavan määrän hävittäjäkoneita ja panssareita käypään hintaan. Tällä hetkellähän amerikkalaisilla on jossain autiomaassa ihan tyhjän panttina parkissa 4.000 Abrahams-tankkia.

Sitä paitsi uskon, että jos Venäjän oligarkien miljardit ovat vaarassa mennä verolle, saattaa hyvinkin itse Putin vielä horjahtaa bunkkerinsa ikkunasta.

Entinen perussuomalainen kulttuuriministeri Sampo Terho on 12 vuotta sitten julkaissut blogillaan ansiokkaan artikkelin hetekaverosta: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sampoterho/95456-hetekaverosta-ratkaisu-eurokriisiin/

Ydinsodan pelko

Tietysti on niin, että lännen johtajat tietävät, että Venäjän 1.000 miljardin euron talletukset ovat tarvittaessa heidän hanskassaan, mutta asiasta ei ole juurikaan nostettu älämölöä, koska ydinsota, jolla äkkipikainen Putin on jo monta kertaa uhannut, pelottaa.

Samasta syystä lännen johtajat eivät suostu antamaan tosissaan aseapua Ukrainalle. Esimerkiksi Usa itse ei toimita 50 vuotta sitten ensilentonsa tehneitä F16 koneita, vaan niitä ovat Hollanti ja Tanska luvanneet antaa Ukrainalle vähäisen määrän. Saksa taas ei suostu antamaan ainuttakaan 600 Taurus-ohjuksestaan, jolla Krimin sillan saisi poikki.

Mutta luulenpa, että jos Ukrainan sodasta vielä joskus tehdään rauhansopimus, niin samalla päätetään myös venäläisten 1.000 miljardin euron länsivarallisuuden kohtalosta. Voi olla, että se riittää Ukrainan sotavahinkojen korvaamiseen. Jatkosodan jälkeiset Suomen sotakorvaukset vastasivat suuruudeltaan juuri tuota 1.000 miljardia, kun asia suhteutetaan kansantalouksien kokoon.

Monet pitävät Venäjän länsivarojen takavarikointia kansainvälisen oikeuden vastaisina, mutta sillä ei taida olla kovan paikan tullen merkitystä. Esimerkiksi Jugoslavian verisen sisällissodan lopetti Nato pommituksillaan 25 vuotta sitten ja myöhemmin Nobelin rauhanpalkinnon saanut Martti Ahtisaari sanoi televisiouutisissa ihan suoraan, että pommitukset ovat kyllä kansainvälisenoikeuden vastaisia, mutta siitä huolimatta niin on toimittava.

Itse epäilen, että Naton koneet pommittivat 78 päivän aikana Jugoslaviaa enemmän kuin Venäjän koneet kahdessa vuodessa Ukrainaa ja aiheuttivat maalle 100 miljardin dollarin aineelliset vahingot ja länsiarvioiden mukaan 600 sotilaan ja 500 siviilin kuoleman. Serbien mukaan ihmisiä kuoli paljon enemmän.

Nato menetti pommitusten aikana kaksi konetta. Menetysten syyksi on kerrottu se, että Jugoslavialla oli käytössä vielä ikivanhoja 1950-luvun ilmatorjuntaohjuksia, joita vastaan koneilla ei enää ollut suojausta.

Lisätietoa Jugoslavian pommituksista tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Naton_pommitukset_Jugoslaviassa

Putinin rauhantahtoisuuden lisääminen

 

Sosialistisessa mediassa velloo nyt keskustelu siitä, onko laillista sosialisoida Venäjän valtion ja venäläisten oligarkkien länteen unohtunut varallisuus, jota lienee noin 1.000 miljardin euron arvosta.Jotkut ovat sitä mieltä, että varojen takavarikointi olisi mahdollista vain sotatilanteessa ja ilmeisesti heidän mielestään on niin, että vaikka Putin katsoo Venäjän olevan sotatilassa kollektiivisen lännen kanssa, niin se ei riitä takavarikkoperusteeksi.

 

Itse ajattelen kuitenkin niin, että myös rikosprosessi mahdollistaisi kansallistamisen. Ukraina voisi haastaa Venäjän valtion Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen laittoman hyökkäyssodan perusteella ja länsimaat vaikkapa sillä perusteella, että Venäjän valtio on varastanut noin 400 matkustajalentokonetta ja aika monta Venäjällä toiminutta länsimaista yhtiötä.

 

Noiden varastettujen matkustajakoneiden arvo lienee noin 40 miljardia euroa ja sillä laskujeni mukaan voisi Usa:lta ostaa 100 kpl F 16 hävittäjää ja 400 kpl Abrahams-panssareita. Molempia tappovehkeitä lienee tällä hetkellä maailmassa noin 5.000 kpl ja eiköhän niistä osan voi riittävän isolla rahalla ostaa.

 

Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että Kuopion torilla esiteltiin aikoinaan Suomen Hornettien liito-ohjusta, joka painaa noin 1000 kiloa, maksaa noin miljoona euroa ja joka lentää satoja kilometrejä eikä näy kunnolla tutkassa - sellaisilla saisi Kriminsillan tuhansiksi naisen sukuelimen päreiksi ja tämänkin asian voisi Putinille salaisissa rauhanneuvotteluissa kertoa. Se voisi lisätä hänen rauhantahtoisuuttaan.

Venäläisvarojen kansallistaminen

Kaikkia presidenttiehdokkaita on nyt TV:ssä haastateltu ja heille on myös esitetty katsojien lähettämiä kysymyksiä ja nyt minua harmittaa, etten vaivautunut lähettämään ohjelmaan Ukrainan sodan ja maamme talouden kannalta hyvin olennaista kysymystä.

Elikkä minua kiinnostaa kovasti, miten ehdokkaat suhtautuvat siihen asiaan, että pitäisikö Venäjän valtion lännen pankkeihin tallettamat 300 miljardin euron talletukset ja venäläisten oligarkkien länteen sijoittamat varat, joita arvioidaan olevan 500-1.000 miljardin euron arvosta, kansallistaa ja lahjoittaa Ukrainalle. Tietenkin Suomi voisi samalla vaatia itselleen korvattavaksi Ukrainalle antamansa apu, jonka arvo lienee tällä hetkellä pari miljardia euroa.

Keskustelin venäläisvarojen kansallistamisasiasta sosiaalisessa mediassa ja siellä eräs vankka putinisti piti ajatusta mahdottomana toteuttaa, koska kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uskottavuus katoaisi tuollaisen kansallistamisen myötä.

Myös oikeusoppineet näyttävät suhtautuvan Länsimaiden kansallistoimiin epäillen toisin kuin venäläiset oikeusoppineet, jotka eivät nähneet huomautettavaa siinä, että Venäjä kansallisti, eli toisin sanoen varasti, noin 400 länsimaista matkustajalentokonetta, joiden arvo oli varmaankin kymmeniä miljardeja.

Sillä varmuudella, jonka tietämättömyys synnyttää, väitän, että Suomi voisi perustuslain säätämisjärjestyksessä kansallistaa venäläisvarallisuutta ja jos Eu niin päättäisi, syrjäyttäisi EU:n päätös Suomen perustuslain, jolloin varojen haltuunotto tapahtuisi nopeasti.

Epäilen, että myös Usa voisi tehdä kansallistamispäätöksen ja se olisi tehtävä nopeasti, koska epäillään, että Venäjällä on hallussaan seuraavaan presidenttiin liittyviä seksuaalihässimisvideoita, joilla voi tarvittaessa kíristää.

Tässä Iltalehden juttu lännessä olevista venäläisvaroista: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/9f86f61b-1b24-4ce3-8dd7-42aa6393cd30

Metsaman

Metsaman, eli tuusniemeläinen Timo Juvonen on palannut televisioon uuden ohjelmasarjan muodossa ja se on hyvä se. Jo sarjan ensimmäisessä osassa hän todisti sen, että kyllä suomalainenkin mies osaa puhua tunteistaan. Hän oli ollut hetken aikaa kovasti rakastunut ja kuvasi kokemaansa olotilaa mielestäni hyvin kauniilla tavalla ja kertoi, että kun on kovasti rakastunut, niin mikään ei oikein kunnolla v---ta. Voiko asian tuon sattuvammin sanoa.

Metsaman on viisas mies ja toivoisin, että hänen viisauttaan hyödynnettäisiin laajemminkin ja hänet kutsuttaisiin televisioon Ukrainan sodan erikoisasiantuntijaksi. Harva se päivä saamme nykyään kuulla uutisissa erilaisia Ukrainan asiantuntijoita ja yhteistä heille näyttää olevan se, etteivät heidän ennustuksensa tulevasta näytä pitävän paikkaansa.

Minusta Ukrainan sotaa parhaiten anaalisoi heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen Metsaman Juvonen, joka arveli julkaisemassaan videossa sodan pääsyyksi sen, että Putin sairastaa kuppataudin tertiääristä vaihetta, jonka oireisiin kuuluu äkkipikaisuus, väkivaltaisuus ja arvaamaton käytös.

Julkaisin videon, jossa Juvonen esitteli näkemystään blogillani, jota olin julkaissut päivittäin 14 vuoden ajan ja jolla oli ollut noin 14 miljoonaa katselukertaa, mutta niinhän siinä sitten yllättäen kävi, että heti tuon videon julkaisun jälkeen blogini lakkasi toimimasta ja hävisi nettiavaruuteen. Tapahtuneen syitä voin vain arvailla.

Metsamanin Putin-videon voi katsoa tästä: https://www.youtube.com/watch?v=bUvdOiDqIms

Maailman korkein sauna

Venäläistä yhteiskuntaa syytetään tehottomuudesta, mutta se ei ole koko totuus. Entinen hyvä itäinen naapurimme järjesti esimerkiksi vuonna 2014 talviolympialaiset valtavalla tehokkuudella ja ne kisat maksoivat enemmän kuin kaikki muut talvikisat yhteensä. Siitä huolimatta tietooni ei ole tullut, että kisoista päätöstä tehtäessä kukaan venäläinen olisi hidastanut hanketta tekemällä siitä erilaisia valituksia eri oikeusasteisiin, kuten vaikkapa Suomessa olisi tapahtunut. Yksimielinen on Venäjän suuri kansa.

Venäläinen yhteiskunta on näyttänyt myös tehokkuutensa siinä, että Pietariin kohosi aikoinaan ennätysnopeasti valtava 462 metriä korkea pilvenpiirtäjä energiayhtiö Gazpromin toimitilaksi. Rakennus on Euroopan korkein pilvenpiirtäjä. Ilmeisesti tonttimaa alkaa olla naapurissa niin vähissä, että rakennuksia on pakko rakentaa vain ylöspäin.

Pilvenpiirtäjän on tarkoitus muistuttaa rihlattua kiväärinluotia, joka seikka onkin ihan perusteltua, koska kyseessä on maineikkaan Venäjän soturikansan korkein talo. Monien mielestä rakennus voi muistuttaa yhtä muutakin vehjettä, mutta koska lapset tai jopa naiset voivat tätä lukea, en paljasta mikä vehje on kyseessä.

Suomessa tuollaisen rakentaminen ei onnistu, koska meillä rakennuksen korkeus ei saa ylittää palokunnan tikkaiden pituutta. Meillä luultavasti myös sotilaspoliittiset syyt estäisivät nykyään moisen projektin, koska elämme levottomia aikoja. Epäilen, että monet ilmailusta innostuneet taistelevaa islamia kannattavat nuorukaiset tutkivat mietteliään näköisinä juuri tuollaisia korkeita vääräuskoisten rakentamia taloja.

Ja pahaa pelkään, että Ukrainan sota raaistuu pitkittyessään ja voi olla, että joku dronien lennättämisestä kiinnostunut ukrainalaisnörtti vielä katselee tuon Euroopan korkeimman rakennuksen kuvaa mietteliäänä. Nähtäväksi jää, miten Pietarin ilmapuolustus toimii. Ainakin viime yönä se venäläislähteiden mukaan oli vielä toiminut hyvin, koska yksi Pietarin lähistön öljysäiliötä lähestynyt nelikopteri on tuhottu. Saattoi olla, että laite oli matkalla Koiviston öljysatamaan.

Alun perin tuo kuvan pilvenpiirtäjä suunniteltiin Gazpromin toimistorakennukseksi, mutta toimittaja Arvo Tuomisen mukaan siitä tulikin maailman korkein sauna. Tuollaisia rakennuksia oli aiemmin suunniteltu rikkaisiin Arabimaihin, joissa aurinko paistaa ylhäältä päin ja rakennuksen kuumeneminen on helpommin estettävässä, mutta Pietarissa aurinko helottaa kesällä lähes vaakatasossa ja tuollainen pilvenpiirtäjä lämpiää saunan kaltaiseksi.

Stubb

 

Vaikka eilen hieman kritisoin presidenttiehdokas Stubbia, niin arvostan kuitenkin hänen rehellisyyttään, koska ymmärrän nyt, ettei hän valtiovarainministerinä ollessaan esittänyt valehtelu mielessä täysin vääriä prosenttilukuja eduskunnalle ns. hallintarekisterikiistassa, vaan hän teki sen ymmärtämättömyyksissään. Prosenttilasku on hyvin vaikea asia.

Sitä paitsi hän pyysi virhettään ihan vilpittömästi anteeksi koko Suomen kansalta toteamalla hyväntuulisesti "sori siitä". Itse raskasmielisyyteen taipuvaisena savolaisena ihastelenkin Stubbin koko olemuksen suorastaan lapsenomaista hyväntuulisuutta. Hänessä yhdistyy ruotsinkielisten ja karjalaisten ihmisten iloisuus.

Niin yllättävää kuin se onkin, niin Alexander Stubb on melkein Uukuniemen poikia, sillä hänen isänsä on syntynyt Käkisalmessa, joka kaupunki on paljon lähempänä Uukuniemeä kuin Savonlinna tai Lappeenranta. Itse olen muutaman kerran käynyt Käkisalmessa ja kaupunki teki minuun vaikutuksen, koska vaikka se on vain Heinolan kokoinen 18.000 asukkaan kaupunki, sieltä löytyi Sushi-ravintola sekä ympäri vuorokauden auki oleva kukkakauppa. Otaksun, että aamuyöstä reissuiltaan palaavat miehenpuolet käyvät ostoksilla kukkakaupassa rouviaan lepyttääkseen.

Käkisalmessa toimi ennen sotia Waldhofin sellutehdas, jonka palveluksessa oli Alexander Stubbin Viipurissa syntynyt vaari. Yle Areenassa näkyy ohjelma, jossa Stubbin suvun miehet vierailevat Käkisalmessa ja ohjelma paljastaa presidenttiehdokkaan ymmärtävän liberaaliuden, koska katsellessa erään herraskartanon nykyistä tilaa, hän lausuu, että sosialismissa on puolensa.

Ohjelman voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-2351153

Mangusti

Kun suurimmasta suomalaisesta käytiin aikoinaan kansanäänestys, suurimmaksi suomalaiseksi valittiin Carl Gusaf Emil Mannerheim. Tämä siitä huolimatta, että sellaisia ilkeitä puheita olen hänestä kuullut, että siinä oli mies, joka ei tiennyt mitään, vaikka ymmärsi kaiken. Äänestyksessä toiseksi sijoittuneesta Risto Rydistä pahat kielet sen sijaan sanoivat, että siinä oli mies, joka tiesi kaiken, mutta ei ymmärtänyt mitään.

Luulen, että Alexander Stubb saattaa joskus sadan vuoden päästä olla suomalaisista Mannerheimin kaltainen suurmies. Nimittäin tavallisesti luotettava Iltalehti kertoi juuri, että Stubbin yleistiedoissa on yllättäviä aukkoja; tosin tuo tieto ei minua paljoa yllätä, koska olen kuullut, että hän on yksi niistä harvoista ylioppilaista maassamme, joka on saanut yo-kokeen reaalikokeesta täyden I:n.

Iltalehden uutisen mukaan Stubb oli peruskoululaisten tentattavana, jotka olivat testanneet hänen yleistietämyksensä tasoa. Kysymykseen, kuinka paljon on viisi potenssiin kolme, Stubbin vastaus oli 75. Työmiehen vaimon kirjoittajaksi presidenttiehdokas ehdotti Väinö Linnaa. Kenian pääkaupunkikaan ei muistunut entisen ulkoministerin mieleen, vaikka hän on siellä käynytkin. Ja pahin aukko tiedoissa oli eläintieteen kohdalla, koska Stubb ei tiennyt, mikä on mangusti. Sehän on sellainen söpö pieni nisäkäs.

Mutta veikkaanpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi osannut noihin kysymyksiin vastata. Subbin ja Mannerheimin yhdistää myös se, että molemmat ovat olleet koulukiusaajia. Se täytyy kuitenkin Stubbin kunniaksi lukea, että hän on pyytänyt julkisesti anteeksi sitä, että on ollut mulkku. Sen sijaan Mannerheim, jolla oli esimerkiksi tapana ampuilla stritsoilla teräsaspeja koulutovereidensa perskannikoihin, ei ole koskaan pyytänyt julkisesti anteeksi sitä, että on ollut mulkku.

Muistanpa, miten Martti Ahtisaari voitti aikoinaan presidentinvaaleissa Jeesuksen ja karjalanpaistin avulla Elisabeth Rehnin, ja nyt voi käydä niin, että Pekka Haavisto vielä yllättää mangustin avulla Alexander Stubbin.

Iltalehden mangustijutun voi lukea tästä: https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/17363be0-1db0-4a7f-a585-d2e0ab569a43

Karjala-mailat

Uukuniemen esikaupungin Sortavalan seudulla on ollut perinteisesti paljon puusepänteollisuutta. Luulenpa, että aloitin opintieni Sortavalan Helylässä valmistetussa pulpetissa, koska ennen sotia maamme johtava pulpettitehdas toimi siellä. Helylän pulpetit olivat varmaankin niitä jykeviä rumiluksia, jossa istuin- ja pöytä osa olivat kiinni toisissa. Ne pakottivat koululaiset istumaan sotilaallisesti selkä suorassa.

Neuvostovallankin oloissa Helyllä oli merkittävä rooli mekaanisessa puunjalostuksessa, koska yhteen aikaan siellä toimi huonekalu- ja urheiluvälinekombinaatti, jonka kombinaatin urheiluvälinetuotantolinja valmisti jääkiekkomailoja ja suksia. Jääkiekkomailojen tuottajana se oli ainakin määrällisesti maailman suurin. Tosin voi olla, että mailatuotantoa mitattiin tonneissa.

Neuvostoliiton konkurssin jälkeen Suomessakin myytiin Karjala-mailoja. Itse ostin konkurssipesästä juniorimallin noin neljällä markalla. Mailan varsi oli punainen ja siinä luki valkoisin meikäläisin kirjaimin KARJALA. Karjala-mailojen laadusta kertonee paljon se, ettei ainakaan 1970-luvun kuuluisa Punakone, joka oli ainakin hyvän tarinan mukaan Neuvostoliiton parhaiten toimiva kone, niitä käyttänyt, vaan pelasi suomalaisilla Torontoilla ja Kohoilla.

Tosin sosialistinen suunnitelmatalous onnistui kehittämään hyvin kestäviä mailoja, mikäli maamme jääkiekkoilun isän Dynamo Honkavaaran muistelmiin on uskominen. Hän kertoo kirjassaan elävästi siitä, kuinka 50-luvulla ensimmäinen itänaapurin kiekkojoukkue kävi Suomessa vierailulla.

Vieraiden pelivarusteet kiinnostivat meikäläisiä. Huomattiin, että silloisessa hyvässä itäisessä naapurissa panostettiin työsuojeluun, koska monet pelaajat käyttivät kypäriä. Tosin varsinaisia jääkiekkokypäriä ne eivät olleet, sillä samanlaisia päänsuojia käyttivät myös panssarivaunujen miehistöt.

Naapureiden mailat saattoivat siihen aikaan hyvinkin olla Helylän suksi- ja jääkiekkomailakombinaatin valmistamia. Suomalaisten silmään ne näyttivät kuitenkin erittäin huonolaatuisilta. Niinpä meikäläiset uskoivat, että peli voitetaan sillä yksinkertaisella taktiikalla, että aloituksissa katkotaan vastustajan mailat.

Mutta sekään taktiikka ei auttanut. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaisilta oli katkennut 12 mailaa, mutta vastustajalta ei ensimmäistäkään. Taidehistoriasta en paljoa ymmärrä, mutta lienee niin, että silloiset suomalaiset mailat edustivat siroa rokokoota, mutta neuvostoliittolaiset jykevää barokkia.

Urheilumuseon sivuilla kerrotaan Karjala-mailoista seuraavaa: https://kysymuseolta.fi/urheilumuseo/#!id=27

Sulo-mailat

Muistini palailee pätkittäin ja niinpä nyt muistan, että eilen taas jälleen kerran kirjoitin ropakantaa. Ei maailman jääkiekkotaktiikkaa mullistanutkaan puuseppä Einari Rahusen mailainnovaatio, vaan heinolalaisen autokorjaamon omistajan Sulo Varjosen mailakeksintö.

Nimittäin Sulo Varjonen kehitti Sulo-merkkisten jääkiekkomailojensa varteen ja lapoihin liitoksen, joka teki mahdolliseksi lyöntilaukaukset. Sulo-maila mahdollisti lämärin ja muutti siten koko jääkiekon pelitaktiikan. Maila oli tärkeässä roolissa, kun puolustajien pelitapa muuttui hyökkäävämmäksi.

Ilmeisesti Varjonen keskittyi enemmänkin autokorjaamonsa kehittämiseen eikä markkinoinut Sulojaan maailman johtaviin jääkiekkomaihin ja niin sitten Rahusen Torontot valtasivat markkinat. Mutta olisihan se ollut herttainen näky, jos vaikkapa Harlamov-Petrov-Mihailov-ketju olisi takonut maaleja Suloilla.

Tuo jääkiekkomaila-asia kiinnosti minua viime vuosituhannella niin, että matkustin Tampereen jääkiekkomuseoon tutkimaan sen mailakokoelmia, mutta Sulo-merkkistä en löytänyt, vaikka eri malleja oli kymmeniä. Tuossa kuvassa näkyy myös Moskova-merkki, jollaista haalistuneiden punanuttujen kuuluisa ykkösketju esitteli jossain alan historian kirjassa, mutta se kuva saattoi olla ropakantaa.

Pelkästään mailojen vuoksi en Tampereelle matkustanut, vaan tarkoitukseni oli myös samalla reissulla kysyä jääkiekkotietäjä Aarne Honkavaaralta, jonka tiesin museolla vaikuttavan, että keitä oikein olivat Höyry Häyrisen radioselostuksessaan usein mainitsemat Tesla Pardubicen pikkumiehet, jotka muodostivat Tsekkoslovakian 70-luvun maajoukkueen ykkösketjun. Tuota asiaa olimme työpaikan kahvipöydässä usein miettineet.

Mutta ei ollut Dynamo Honkavaara sillä kertaa tavattavissa, mutta nykyään meillä on onneksi käytössä internet, joka kertoo, että Tesla Pardubicen pikkumiehet olivat Vladimir Martinec – Jiří Novak – Bohuslav Stastny. Pisteeksi i:n päälle lisättäköön, että Pardubicen maalivahti Miroslav Lacky oli 165-senttinen. 

 

Rahusen punatähdet

Punakoneeksi kutsuttu edesmenneen Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue oli Emma-pikakiväärin lisäksi yksi niistä harvoista itänaapurin koneista, jotka toimivat hyvin. Eilen tuli tv:stä uusintana vuodelta 2007 ohjelma nimeltään Rahusen punatähdet, joka kertoi säynätsalolaisen puusepän Einari Rahusen suhteesta hyvin toimineeseen Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueeseen.

Puuseppä Einari Rahunen alkoi 1950-luvulla valmistamaan mailoja liimaamalla niitä puuviiluista ja keksinnöstä tuli maailmanmenestys, koska tällaiset mailat olivat niin uskomattoman kestäviä, että niillä pystyi ampumaan jopa lämäreitä. Rahusen kehittämää mailaa valmistettiin parhaimmillaan 400.000 kpl. vuodessa, ja myös Neuvostoliiton punatähdet pelasivat Torontoilla ainakin ulkomailla.

Neuvostoliiton maajoukkue tykästyi lämärinkestävään Torontoon niin, että tehtaanjohtaja Rahunen sai jonkinlaisen epävirallisen Neuvostoliiton kansalaisuuden. Ainakin Rahusen punatähdet-dokumentissa kerrottiin, että Rahunen pystyi jopa matkustelemaan maailmalla Neuvostoliiton maajoukkueen mukana jonkinlaisen KGB:n väärentämän passin avulla.

Eilistä ohjelmaa katsoessani tuli mieleen, että sekä ympäristö- että sosiaalipoliittisista syistä tulisi nykyiset kalliit komposiittimailat kieltää ja korvata puuseppä Rahusen kehittämillä puuviilumailoilla. Meilläkin näyttää kuljeksivan verkkokomeron nurkassa lähes 50 vuotta vanha puinen Titan-maila, joka saattoi maksaa nykyrahassa noin viisi euroa.

Sen sijaan nykyajan komposiittimailat, joita monet köyhät yksinhuoltajaäidit joutuvat nykyään jääkiekkoilijapojilleen hankkimaan, maksavat yli 200 euroa. Nuo kalliit uudet mailat eivät näytä juurikaan kestävän kolauttelua, jonka jälkeen ne muuttuvat ongelmajätteeksi, kun taas rikkoontuneen puumailan voisi hyödyntää vaikka kotitalouksien energiahuollossa.

Rahusen punatähdet voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-522333

Suuri vakoilujuttu

Vakoojana toimineen esikuntaupseeri Vilho Pentikäisen pako Neuvostoliittoon käynnisti tutkinnat, jotka paljastivat ns. suuren vakoilujutun, jossa peräti 24 ihmistä tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin, ja koska tuomittuina oli ulkomaalaisiakin, asia sai paljon kansainvälistä julkisuutta.

Sen verran mielenkiintoinen tapaus on tuo suuri vakoilujuttu, että jos olisin nuorempi mies, niin väitöskirjaa tai ainakin gradua alkaisin siitä tekemään ja nyt minua harmittaa suuresti, etten aikoinani edes yrittänyt päästä opiskelemaan historiaa. Väitöskirja tapauksesta siis vielä puuttuu, vaikka siitä on Wikipedian mukaan muuten julkaistu paljon kirjallisuutta eli ainakin seuraaviin julkaisuihin kannattaa asiasta kiinnostuneen itsensä pöhköksi opiskelleen historian lisenssin tutustua:

"Pian jutun paljastumisen jälkeen joulukuussa 1933 ilmestyi Kaarlo Kurkon romaani Suuri vakoilujuttu, joka oli saanut innoituksensa tapauksesta.[12] Vuonna 1934 ilmestyi ruotsalaisen Harald Widen suureen vakoilujuttuun perustuva romaani Sotasalaisuus.[13] Lydia Stahlin vaiheisiin pohjautuu Aarne Haapakosken romaani Madame Saahl'in salaisuus (1934).[14] Suurta vakoilujuttua käsitellään myös Örnulf Tigerstedtin kirjassa Vastavakoilu iskee (1943).[15] Lisäksi siitä kertovat Martti Backmanin 2017 ilmestynyt dokumenttiromaani Vakoojat sekä Yleisradion vuonna 1996 esittämä televisiodraama Rotanloukku.[4]"

Tuon edellä mainitun romaanin Madame Saahl'in salaisuus on kirjoittanut tuossa reilun 10 kilometrin päässä Pieksämäen puolella Haapakoskella syntynyt punakaartilaisen poika Aarne Laitinen, joka jostain syystä muutti ihan hyvän sukunimensä Laitinen Haapakoskeksi. Haapakosken ruukilla muuten kävi töissä maamme rikkaaseen vakoiluhistoriaan kytkeytyvän suonenjokelaisen pistoolisankaritar Irja Jalkasen isä, joka saattoi hyvinkin palvella kirjailija Haapakosken isän kanssa samassa plutoonassa.

Myös tavallisesti luotettava Seura-lehti on käsitellyt Pentikäisen tapausta ja suurta vakoilujuttua tässä laajassa jutussaan, joka tulevan väitöskirjatutkijan kannattaa lukea: https://seura.fi/asiat/tutkivat/vakoilija-vilho-pentikainen/

Puna-armeijan marssiopas Suomeen

Olen kerran päässyt jututtamaan nykyistä Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Juha Pentikäistä. Olin käymässä Helsingissä vuoden 2014 Eurovaalien alla ja kadulla Helsingin Sanomista potkut saanut Pentikäinen oli kaupittelemassa itseään ohikulkijoille, koska hän oli vaaleissa Keskustan ehdokkaana. Juuri ennen hänen tapaamistaan Helsingin Sanomien katumyyjä oli kaupitellut minulle lehden edullista kestotilausta enkä malttanut olla ehdottamatta entiselle lehden päätoimittajalle, että hänellä olisi nyt hyvä tilaisuus tilata Hesari edullisesti.

Mutta huumorimies ja muutenkin miellyttävä ihminen, kuten poliitikot yleensä ovat, oli Pentikäinen eikä hän lyönyt minua turpaan, vaan päästi vallan selkäkeikkanaurun. Muutakin asiaa minulla olisi Pentikäiselle ollut ja jälkeenpäin kadutti, etten jututtanut häntä enempää.

Nimittäin oman sukuni vaiheet liittyvät Pentikäisen sukuun. Kun muinainen kivekäs esi-isäni souti ison vihan jälkeen Inkeristä Savoon, saattoi samassa veneessä istua myös Mikael Pentikäisen esi-isä Sipi Pentikäinen, koska myös hän oli ollut kivekäs, mutta hän jatkoi matkaansa Kuopion seudulle asti. Noita kivekkäiksi kutsuttuja inkeriläississejä oli noin 500 kpl, joista 90 % pääsi ainoastaan Pietari Suuren erityistä sotilasoperaatiota vastustaessaan.

Seuraavan kerran Koivistoisten ja Pentikäisten sukujen vaiheet yhtyivät, kun kaukainen sukulaismieheni Martti Koivistoinen ja Mikael Pentikäinen harjoittivat vakoilua 1930-luvun alussa. Mestarivakooja Vilho Pentikäinen pääsi pakenemaan Venäjälle, mutta lupaava uimahyppääjä Martti Koivistoinen sai paljastuneessa vakoiluskandaalissa pitkän vankeustuomion.

Epäilen, että Vilho Pentikäinen hankki T-Fordinsa, koska uskon, että hän tarvitsi kulkupeliä laatiessaan puna-armeijalle marssioppaan Suomeen, ja luulen, että kaukainen sukulaismieheni istui apukuljettajan paikalla kun hyviä marssireittejä kartoitettiin.

Tuo Puna-armeijan marssiopas Suomeen julkaistiin meillä vuonna 1989 ja luin sen silloin. Se oli ihan hyvä Suomen matkailuopas vielä julkaisuvuonna, koska siihen aikaan ei vielä ollut Google Mapsiä käytössä kuten nykyään. Asuin silloin Heinolassa ja sen virheen tästä matkailuoppaasta löysin, että se väitti Heinolassa olevan majoitustilaa kokonaiselle jalkaväkidivisioonalle, vaikka itse tiesin, ettei kaupungin ainoassa hotellissa Kumpelissa ollut tilaa kuin yhdelle jalkaväkikomppanialle. https://fi.wikipedia.org/wiki/Puna-armeijan_marssiopas_Suomeen

Lahjakkaat Pentikäiset

Lahjakasta sukua on mestarivakooja Vilho Pentikäisen suku. Ei ihme, että Vilho Pentikäinenkin menestyi hyvin ammatissaan ja Pietarin kansainvälisen Lenin-koulun opinnoissa. Hyvin opinnoissaan menestyi myös Vilhon pikkuveli Veikko Pentikäinen, joka siitä huolimatta, että oli vasemmistolaisen sepän poika, luki itsensä papiksi. Tietty dogmaattisuuden geeni Pentikäisen suvussa ilmeisesti on, koska vaikka tuleva pastori Veikko kävi koulunsa Kuopiossa, kääntyi hän vanhoillislestadiolaiseksi.

Lestadiolainen on myös Veikon poika uskontotieteen professori Juha Pentikäinen, joka on ihan maailmankuulu uskontotieteen asiantuntija. Poliittisesti hän ei ole setänsä Vilhon linjalla, koska hän oli aikoinaan Keskustapuolueen varapuheenjohtaja ja myöskin kunnanvaltuutettuna Heinävedellä. Pikkuisen mietteliääksi muuttui ilmeeni, kun Wikipediasta luin, että hän on eronnut ensimmäisestä vaimostaan; luulen, etteivät lestadiolaiset uskonveljet tanssineet riemusta erosta kuultuaan.

Myös Juha Pentikäisen lapset ovat perineet suvun lahjakkuuden. Hänen vanhin poikansa Mikael Pentikäinen oli aikoinaan Helsingin Sanomien päätoimittaja ja nykyään hän on Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja. Mikael Pentikäinen oli Suomen Keskustan ehdokkaana vuonna 2014 Europarlamenttivaaleissa, mutta ei tullut valituksi, vaikka sai 17 732 ääntä.

Mikaelin nuorempi veli Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja teologian maisteri Antti Pentikäinen oli keskustan listalta ehdolla Euroopan parlamenttiin vaaleissa 1999. Hän sai pikkuisen vähemmän ääniä kuin isoveljensä eli 16 099 eikä tullut valituksi.

Wikipedia kertoo, että "Antti Pentikäinen on toiminut presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantajana ja Crisis Management Initiative -yhdistyksen (CMI) talous- ja hallintopäällikkönä. Hän on toiminut lisäksi ulkoministeriön Helsinki-prosessin apulaispääsihteerinä. Lisäksi hänellä on ollut erilaisia tehtäviä muun muassa ulkoministeriössä, EU:ssa ja YK:ssa

Hyvin on menestynyt elämässään myös Juha Pentikäisen tytär Mari Leppänen, joka on nykyään Turun piispa. Epäilen, että hän on luopunut lestadiolaisuudesta toisin kuin veljensä, koska Wikipedia kertoo hänen toiminnassaan olevan seuraavia piirteitä, joita ei mielestäni yhdistetä lestadiolaisuuteen ja joiden luulen enemmänkin liittyvän mestarivakooja isosetä Vilho Pentikäisen oppeihin:

"Leppänen haluaa nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ääniä, jotka muuten jäisivät piiloon. Hän haluaa toimia oikeudenmukaisuuden ja paremman maailman puolesta. Hän on puhunut yhdenvertaisuuden puolesta, sekä peräänkuuluttanut eri marginaaliryhmien ja haavoittuvassa asemassa olevien huomioon ottamista yhteiskunnassa. Leppänen on käsitellyt esimerkiksi ihmisoikeuksia, lähisuhdeväkivaltaa, transoikeuksia sekä nuorten pahoinvointia. Leppänen on ilmaissut kokevansa yhteyttä ihmisten kanssa, jotka kokevat ulkopuolisuutta. Lisäksi hän on käsitellyt ympäristöön ja luomakuntaan, hiljaisuuteen sekä pyhiinvaellukseen liittyviä teemoja."

Lisätietoa piispa Pentikäisestä tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mari_Lepp%C3%A4nen

Vilho Pentikäinen

 

Jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian lisenssin tietoon tulisi saattaa, ettei Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, suurimmasta vakoilijasta Vilho Pentikäisestä ole vieläkään väitöskirjaa tehty. Pentikäinenkin oli Talikkalan Tovereiden miehiä, kuten eräät muutkin maamme johtavat vakoilijat ja sabotaasin tekijät. Sen lisäksi, että Talikkalan Tovereissa harrastettiin vakoilu ja sabotaasitoimintaa, niin seurassa myös urheiltiin.

Vilho Pentikäinen aloitti sotilasuransa punakaartin 14-vuotiaana lapsisotilaana ja jatkoi sitä sitten myöhemmin Suomen armeijassa kohoten sivistynyttä, hyväkäytöksistä ja raitista miestä näytellen luutnantiksi asti. Sotilaanakin hän kunnostautui ja kantoi miehustassaan kultaista ampumamerkkiä, sillä hän oli sotilaspistooliammunnassa kolmas suurmestari Suomessa.

 

Wikipediassa kerrotaan, että Pentikäinen suoritti varusmiespalveluksensa vuosina 1923–1924 konekiväärimiehenä, minkä jälkeen hän lähti sotilasuralle. Pentikäinen palveli aluksi kersanttina Helsingin Komennuskomppaniassa, kunnes hänet komennettiin reserviupseerikouluun vuonna 1927. Pentikäinen ylennettiin vänrikiksi 1929 ja luutnantiksi 1933. Epäilen vahvasti, ettei armeijan tiedustelu ollut tietoinen siitä, että hän oli palvellut lapsisotilaana Viipurin punakaartissa.

 

Pentikäinen raportoi maanalaisesti toimineen Suomen Kommunistisen Puolueen sotilaslinjalle jo varusmiespalvelusta suorittaessaan. Tärkeisiin tietoihin Pentikäinen kuitenkin pääsi käsiksi vasta huhtikuusta 1929 lähtien, jolloin hänet komennettiin valokuvaajaksi Yleisesikuntaan. Useat 1930-luvulla ilmestyneet puolustusvoimien julkaisut sisältävät hänen valokuviaan, vaikkei Pentikäisen nimeä olekaan niissä mainittu.

 

Pentikäinen toimi välillä öisin pääesikunnan päivystäjänä ja tällöin hänellä oli tilaisuus valokuvata siellä olevia salaisia asiapapereita. Koska näitä papereita oli paljon, järkeisti hän sitten toimintaansa niin, että toimitti nämä paperit kuvattaviksi Neuvostoliiton lähetystöön. 

 

Pentikäisen toiminta jatkui vuosia, mutta kerran hänet tavattiin kuvaamassa papereita, joiden kuvaamiseen hänen valtuutensa eivät ilmeisesti riittäneet. Niinpä hän sai kutsun Etsivän Keskuspoliisin luokse, mutta sinne hän ei koskaan saapunut, vaan ajoi T-Fordillaan, jollaiseen muuten luutnantilla ei pitänyt olla varaa, Helsingistä itärajalle ja kahlasi rajan yli Saijanjoen kohdalla Pystykorva-kivääri selässään, pistooli vyöllään ja kultainen ampumamerkki rinnassaan, joka varmasti teki vaikutuksen hänet tavanneisiin rajavartioihin, jotka eivät estäneet rajalle saapumista. Pentikäinen kertoi heille olevansa liikkeellä pääesikunnan salaisissa tiedustelutehtävissä.

 

Täyttä varmuutta ei ole siitä, mitä Pentikäiselle tapahtui rajan takana. Kerrotaan, että hän olisi opiskellut hyvällä menetyksellä Lenin-koulussa ja että hän olisi toiminut Espanjan sisällissodassa everstin arvoisena asiantuntijana. Neuvostoliiton mukaan hän olisi kuollut vuonna 1942 vankileirillä, koska häntä siinä vaiheessa pidettiin suomalaisten lähettämänä agenttina, mutta suomalaiset väittävät nähneensä hänet sodan jälkeen Helsingissä valvontakomission everstiluutnanttina. Pentikäisen on myös väitetty 1940-luvun lopulla toimineen Neuvostoliiton sotilastiedustelun GRU:n vakoilujohtajana Espanjan ja Ranskan alueella. Hänen kerrotaan asuneen Ranskassa lähellä Sveitsin rajaa.

 

Tässä on nähtävillä Vilho Pentkäisen juuri ennen pakoaan vuonna 1933 kuvaama lyhyt elokuva Uudet hyökkäysvaunut Hämeenlinnassa ja luulen, että kopio filmistä toimitettiin myös Neuvostoliittoon. Yllättävää, että Suomen puolustusvoimilla oli jo vuonna 1933 käytössään vedessä uiva amfibiopanssarivaunu.

https://kavi.finna.fi/elavamuisti/Record/elavamuisti.elavamuisti_video_2236

Irja Jalkanen

Olen tässä tutkinut sota-aikana Suonenjoelta Helsinkiin palvelijaksi tulleen 19-vuotiaan Irja Jalkasen vaiheita ja mieleeni on tullut Minna Canthin näytelmän Työmiehen vaimon mustalaistyttö Homsantuu, joka nuorena kapinallisena liikkui pistooli mukanaan, koska hän taisteli sortoa vastaan.

Myös Irja Jalkanen liikuskeli pistooli takin taskussaan tai kylmällä säällä käsipuuhkassan ja hän oli poikaystävänsä Veikko Pöystin opastamana myös harjoitellut sen käyttöä. Tosin itse hän sodan jälkeen kertoi kantaneensa asetta, koska olisi tarvittaessa ampunut sillä itsensä, koska hän epäili, ettei hän olisi kestänyt Valpon kuulusteluja, joka pelko olikin perusteltu.

Tutkin joskus noita Valpon papereita ja totesin, että lähes kaikki kuulusteltavat kertoivat kuulusteluissa kaiken tietämänsä ja jotkut vielä tätäkin enemmän. Poikkeus oli ehkä kovapintainen satamatyömies Lauri Vilenius, joka kuulustelupöytäkirjaan oli vaatinut lisäyksen, että "kunniantuntoni satamatyöläisenä ja työläisnyrkkeilijä estää minua kertomasta enempää".

Pelkästään itseään varten Jalkanen ei ollut pistooliaan varannut. Samaan aikaan joulun aatonaattona 1942, jolloin Veikko Pöysti oli poliisien kanssa pyssysillä Hiekkaharjussa, oli Jalkanen hakemassa kannun kanssa maitoa eräältä lehmän omistajalta Hyvinkään lähistöltä, törmäsi hän navetassa kahteen siviilipukuiseen poliisiin, jotka ilmeisesti olivat siellä häntä odottamassa.

Jalkanen ampui heti miehiä kohti, mutta ei osunut. Poliisit sen sijaan osuivat ja luodit lävistivät hänen reitensä ja nivustaiteensa. Siitä huolimatta hän pakeni yöhön. Jalkanen kertoi Jukka Rislakille 40 vuotta myöhemmin, että hän käveli rataa seuraten välillä jälkikoiria eksyttääkseen joessa kahlaten noin 20 kilometrin matkan Hyvinkäältä Hiekkaharjuun, vaikka joutui välillä kaatamaan verta saappaastaan. Hiekkaharjussa hän sai tietoonsa, että poikaystävä Pöysti oli kuollut.

Jalkasen tarina kuulostaa niin huimalta, että epäilen, ettei hän kertonut ihan kaikkea. Esimerkiksi sitä hän ei muistanut, miten hän selvisi Helsingin seudulta Kuusankoskelle, jossa hän piileskeli yli kahden vuoden ajan desantti Väinö Niilo-Rämän kanssa. Niilo-Rämä oli toinen niistä Suomeen pudotetuista lukuisista desanteista, joita ei koskaan saatu kiinni.

Jalkanen ja Niilo-Rämä tulivat maan alta vasta muutama kuukausi sodan päättymisen jälkeen. Väinö Niilo-Rämä kosi sodan jälkeen Irja Jalkasta, mutta tämä antoi rukkaset ja molemmat menivät sitten naimisiin kumpikin omilla tahoillaan.

Yhdessä he kuitenkin kävivät valokuvassa, joka on myös Rislakin kirjassa, mutta Irjan kuva on siitä leikattu pois. Irja Jalkanen ei ole halunnut esiintyä julkisuudessa, mutta se kirjassa kerrotaan, että hän on elänyt vuosikymmeniä jossakin Kymenlaaksossa.

Kun Niilo-Rämä kävi sodan jälkeen ilmoittautumassa poliisilaitoksella, hänelle todettiin, että onpa miehellä ollut tuuria. Tuuria oli myös Irja Jalkasella, koska jos hän olisi sota-aikana jäänyt kiinni, olisi hän hyvinkin saanut kuolemantuomion ompelija Martta Koskisen lailla. Myös desantti Kerttu Nuorteva tuomittiin kuolemaan, mutta sitä ei koskaan pantu täytäntöön, koska Uuden Suomen pakinoitsija Olli oli hänen setänsä.

Olen Suonenjoella kuulustellut Jalkasia, mutta Irja Jalkasen sukulaisia en ole löytänyt. Valpon papereista sain selville, että Irjan isä oli töissä Suonenjoen ja Pieksämäen rajalla sijainneella rautaruukilla.
'
Netistä ei löydy kuvaa Väinö Niilo-Rämästä eikä Irja Jalkasesta, mutta desantti Niilo-Rämän käyttämästä vakoiluradiosta löytyy kuva ja tarina. Ehkä Irja Jalkanenkin ehti opetella tuon laitteen käytön. http://putkiradiomuseo.fi/historia/HUOMIO4.pdf

Veikko Pöysti

Jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille Veikko Pöystin elämä ja teot olisi oivallinen väitöskirjan aihe varsinkin, kun Antti Järven Tieto-Finlandian voittanut kirja kadonneesta täyskaima isovaaristaan nosti tavallaan Pöystinkin kansan tietoisuuteen. Hänhän oli ilmeisesti kirjan päähenkilön Antti Järven ns. napalanko, tosin Pöystin vaimoa ei kannata tuomita aviollisen uskottomuutensa vuoksi, koska 31-vuotias avionmies oli viimeiset kymmenen vuotta istunut vankilassa valtiopetoksellisista syistä.

Kun poliisit ilmeisellä viekkaudella ja vääryydellä saivat selville terroristi-vapaustaistelija Veikko Pöystin piilopaikan Vantaan Hiekkaharjussa, niin Valpon ja Liikkuvan poliisin miehet piirittivät joulun aatonaattona 1942 rakenteilla olevan omakotitalon, jossa tiesivät hänen piileskelevän. Kun Pöysti ei kehotuksista huolimatta tullut ulos, heitettiin rakennukseen kyynelkaasupanos, joka ei tehonnut, koska Pöysti avasi talon ikkunan.

Sen jälkeen alkoi kiivas monta tuntia kestänyt ammuskelu, jonka aloittajaa en ole toistaiseksi saanut selville. Taistelun aikana ammuttiin 1300 laukausta, joista osa tiettävästi pikakiväärillä, jonka luodit pystyivät lävistämään talon seinät.

Poliisit olivat varovaisia, koska ei ollut täyttä varmuutta, oliko rakennuksessa Pöystin lisäksi muitakin asemiehiä. Vanhempi konstaapeli Viljo Innanen ei kuitenkaan ollut riittävän varovainen. Hänen konepistooliinsa tuli lataushäiriö ja kun hän sitä korjatessaan nosti päätään kiven takaa, ampui Pöysti häntä kuolettavasti päähän. Innanen, joka oli Ite-taiteilija-muusikko Martti Innasen setä, oli kotoisin Parikkalasta ja Pöysti Käkisalmesta, joten tavallaan he olivat naapuruksia.

Ammuskelussa haavoittui lisäksi kolme poliisia. Kun Pöystillä oli enää yksi patruuna jäljellä, joka oli varmankin varattu hänelle itselleen, hän ryntäsi ulos talosta ja mitä sen jälkeen tapahtui, on epäselvää. Kuolleesta Pöystistä otetussa valokuvassa vaikuttaa miehen rinnassa olevan pari luodin reikää, mutta sellainenkin tarina on, että mies olisi vain kompastunut haavoittuneena ja koska ei enää yltänyt pudottamaansa pistooliinsa, olisi sen jälkeen puukollaan surmannut itsensä.

Jukka Rislakin kirjassa Maan alla kerrotaan, että Pöysti oli jossain vaiheessa käynyt erään lastenvaunuverstaan omistajan luona viilailemassa herkemmäksi 9 mm:n belgialaista pistooliaan, jonka lippaaseen mahtui 16 patruunaa. Tämä tieto palautti mieleeni sen, että olin syksyllä 1986 leningradilaisessa hotellissa todistamassa Neuvostoliiton romahdusta ja siellä törmäsin todella herttaiseen helsinkiläispappaan, joka kertoi omistaneensa lastenvaunuverstaan.

Pappa näytti uskovan vielä reaalisosialismiin ja kertoi ihastellen, miten DDR:ssä perunakilo maksaa edelleenkin saman viisi pfenninkiä kuten vuosikymmeniä aiemminkin, kun hän maassa edellisen kerran kävi. Luulenpa, että tämän herttaisen papan verstaassa Pöysti oli käynyt asettaan viilailemassa.

Lisätietoa Veikko Pöystistä tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_P%C3%B6ysti

Usa:n ilmavoimien lahjoja

Huomasinpa, että ilmailun historian Facebook-ryhmässä keskustellaan siitä, miten Usa:n ilmavoimat toimitti aikoinaan joululahjoja Riuttalan lastenkodin lapsille. 1960-luvulla suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ei ollut vielä ihan valmis ja niinpä esimerkiksi maamme kouluissa kerättiin vaateapua rajaseudun lapsille ja Suomi sai myös köyhänapua Amerikasta.

Ulkopoliittisista syistä Suomi ei kuitenkaan voinut ottaa virallista Marshall-apua, joten Usa:n suurlähetystö järjesti vuosittain Lapin lapsille joululahjoja maan ilmavoimien koneella. Tosin ihan pyyteetöntä ainakaan tuo Usa:n ilmavoimien apu ei ollut.

Facebook-keskustelu palautti mieleeni, että Yle Areenassa on kuultavissa ohjelma Suomen hävittäjähankinnoista ja ohjelman ensimmäisessä osassa noin 17 minuutin jälkeen kuullaan mielenkiintoinen tarina eräästä kylmän sodan vakoiluoperaatiosta, joka liittyy Riuttalan lasten avustamiseen.

Tässä radio-ohjelmassa paljastetaan, ettei Riuttalan lastenkodin joululahjoissa ollut kysymys pelkästään Lapin lasten ilahduttamisesta, sillä joululahjoja vieneessä koneessa oli lahjojen lisäksi myöskin erinomaisen hyvä yli metrin objektiivilla varustettu vakoilukamera, jota käytettiin itärajaa pitkin lennettäessä.


Suomen sotilasviranomaiset sitten takavarikoivat lentokenttätarkastuksen yhteydessä tämän hienon kameran itselleen, kun konetta tankattiin Helsingissä. Suomalaiset paheksuivat vakoilutapausta kovasti ja lähettivät tapauksen johdosta vallan nootin maailman johtavalle supervallalle.

Usa:n asennetta maahamme kuvastaa se, ettei noottiin koskaan tullut virallista vastausta. Luulen, että samalla tavalla tulee myös Kiina suhtautumaan Suomen paheksuntaan siitä, että kiinalainen laiva kävi katkaisemassa meikäläisten maakaasuputken ja tietoliikennekaapelin.

Sen verran amerikkalaiset kuitenkin reagoivat saamaansa noottiin, että Suomen ilmavoimien esikuntaan saapui Amerikasta iso paketti, jossa oli kameran käyttöohjeet ja paljon peräti 200 millistä filmiä.
Tämä ohjelma kannattaa kuunnella: https://areena.yle.fi/podcastit/1-50471325

Martti Koivistoinen

Kun Valtiollisen poliisin sota-ajan arkistot avautuivat parikymmentä vuotta sitten, kävin kotiseutuhistoriasta kiinnostuneena tutkimassa Martti Koivistoiseen ja Irja Jalkaseen liittyviä papereita Valtion arkistossa. Niissä papereissa olisi erinomainen lähde jollekulle kirjailijalle, joka haaveilee Tieto-Finlandiasta ja hyvän elokuvankin niiden pohjalta saisi.

Papereista kävi ilmi, että vaikka Helsingin ilmatorjunnan ammusvaraston räjäytyksessä ei suuria vahinkoja syntynyt, koska kranaateissa ei ollut sytyttimiä ja vaikka Karkkilan rautatiesilta ei romahtanut, niin jossain Pohjanmaalla, olisiko ollut Ilmajoella, oli räjähtänyt ammusvarikko.

Joku kuulusteltu kertoi, että paikkakunnalla oli liikkunut niihin aikoihin kaksi epäilyttävää painijan näköistä miestä, jotka saattoivat olla Veikko Pöysti ja Martti Koivistoinen. Sikäli asiassa voi olla perääkin, että Pöystin sukulaisia oli evakossa Pohjanmaalla. Räjähdyksen syy ei koskaan selvinnyt, koska epäilyt ammuttiin pian tapauksen jälkeen.

Martti Koivistoinen etsintäkuulutettiin radiossa heti sen jälkeen, kun hän oli ampunut poliiseja ja jo seuraavana päivänä eräs Helsingissä Limingantiellä asunut pikkutyttö ilmoitti poliisille naapuriin tulleesta epäilyttävästä miehestä. Poliisit menivätkin ilmoituksen perusteella Martti Koivistoisen tyttöystävän Hilja Saxin asunnolle, josta etsintäkuulutettu tavoitettiinkin ja häntä ammuttiin heti viisi kertaa, mutta jostain ihmeen syystä hän ei kuollutkaan, vaan hänet toimitettiin sairaalaan.

Leikkauspöydällä Valpon tutkija Gunnar Seeve kuulusteli häntä ja ilmeisesti yritti saada selville Veikko Pöystin piilopaikan. Ilmeisesti Koivistoinen ei sitä paljastanut, mutta tarinan mukaan tyttöystävä Hilja Sax sen kertoi, kun hänelle luvattiin, että hänen poikaystävänsä jätetään eloon, mikäli Pöysti saadaan kiinni.

Poikaystävää ei kuitenkaan jätetty eloon, vaan hänet tuomittiin sotaylioikeudessa kuolemaan ja ammuttiin 16.2.1943 Helsingin lääninvankilan sisäpihalla. Kuulustelija Gunnar Seeve oli seuraamassa tapahtumaa ja kirjoitti siitä pikkutarkan ja vaikuttavan raportin, josta mm. kävi ilmi, että hän punnitsi tarkkaan ammuttavien verenkin.

Aiemmin oli ammuttu Koivistoisen urheilukaveri Urho Kaipainen, molemmat miehet olivat viipurilaisen urheiluseura Talikkalan Tovereiden kasvatteja, ja Seeve ihmetteli raportissaan sitä, että Kaipaisesta vuosi paljon enemmän verta kuin Koivistoisesta. Syynä lienee ollut se, että Kaipainen oli niin iso mies, että hänen arkkuun mahduttamisensa oli hankalaa. Ammuttava Kaipainen oli ehdottanutkin ennen teloitustaan arkkuun tutustuessaan, että hänet voisi yrittää sijoittaa siihen kyljelleen.

Myöskään teloitusryhmän edessä Kansainvälistä laulaneen Koivistoisen laulutaito ei miellyttänyt Seeveä, joka ei tiennyt, että laulaja oli musikaalisesti lahjakasta sukua, koska tämän veljenpoikaa Eero Koivistoista pidetään lahjakkaimpana valkoihoisena jazz-muusikkona.

Valtion arkistossa luin Martti Koivistoisen ampumistaan odotelleen laatimat kirjeet, jotka todistavat melkoisesta kirjallisesta lahjakkuudesta. Hänen veljensä Eino Koivistoinen oli tuottelias kirjailija, jonka teos Siivetön enkeli kertoo Viipurin Talikkalan kaupunginosan hirmuisista tapahtumista keväällä 1918, jotka tapahtumat selittävät sen, miksi työläisurheiluseura Talikkalan toverit taisi olla enemmänkin vakoilu- ja sabotaasiorganisaatio.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Koivistoinen

Maan alla

 Kuten joskus aiemminkin olen kertonut, niin Sven Oskar Lindgren, joka haulikolla uhaten ja varoituslaukauksia ampuen otti kiinni kaksinkertaisen pistooliammunnan olympiavoittaja Pentti Linnosvuon, oli itsekin erinomainen pyssymies. Hän oli eri kiväärilajeissa voittanut peräti yhdeksän maailmanmestaruutta.

Jatkosodan alussa Lindgren toimi Ässä-rykmentissä komppanianpäällikkönä ja kerran hän järjesti komppanialleen ampumakilpailun. Lindgren lupasi sille, joka hänet kisassa voittaa palkinnoksi viikon loman.

Kilpailu todisti, että onnella Lindgren ei ollut maailmanmestaruuksiaan saavuttanut, koska hän ampui peräti 98 pistettä. Tosin sittemmin Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtajana toiminut kersantti Aarne Saarinen ampui täydet 100 ja tämän vuoksi komppanian päällikkö muutti tulosten julkistamisen jälkeen kisan sääntöjä ja hän antoikin Saariselle luvatun viikon loman sijasta kahden viikon loman.

Erikoista Aarne Saarisen sotilasurassa on se, että hän oli sekä talvi- että jatkosodassa rintamalla eikä turvasäilössä, joiksi maamme keskitysleirejä jostain syystä kutsuttiin. Nimittäin tammikuun alussa 1942 Saarisen Helsingin asunnosta poliisit tavoittivat erittäin etsityn terroristiksi kutsutun Martti Koivistoisen, jota epäiltiin ainakin kahdesta pommiattentaatista. Toinen pommeista räjähti Helsingin ilmatorjunnan ammusvarastolla ja toinen eräällä rautatiesillalla Karkkilassa.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että vaikka etsintäkuulutuksessa Koivistoista nimitettiin terroristiksi, niin jos Tali-Ihantalan taistelu olisi päättynyt toisin, niin Martti Koivistoista olisi sodan jälkeen pidetty vapaustaistelijana ja hänelle olisi pystytetty patsaita. Levittämissään lentolehtisissä Helsingissä jatkosodan aikana toiminut vastarintaryhmä korosti taistelevansa nimenomaan fasismia vastaan. Hämmästyttävän moni noista vastarintamiehistä oli Karjalasta.

Martti Koivistoinen järjesteli noita pommiattentaatteja yhdessä Veikko Pöystin kanssa, joka kytkeytyy Tieto-Finladian voittaneeseen kirjaan Minne katosi Antti Järvi? sikäli, että Antti Järvi oli ilmeisesti Veikko Pöystin ns. napalanko, koska Pöystin Lahdenpohjassa asuneella vaimolla oli ilmeisesti ns. suhde Antti Järven kanssa.

Käkisalmessa varttunut Veikko Pöysti oli sen sijaan tavallaan suonenjokelaisten vävypoika, koska hänen 19-vuotias avovaimonsa Irja Jalkanen oli muuttanut Helsinkiin Suonenjoelta. Myös Martti Koivistoisen sukujuuret kiertyvät tietysti Suonenjoen Kärkkäälän kylälle, vaikka hän olikin kasvanut Viipurissa.

Poliisit epäonnistuivat Koivistoisen pidättämisessä, koska tämä oli kätkenyt pistoolin saappaan varteensa ja ampui sillä kolmea poliisia, joista yksi kuoli. Sen jälkeen hän katosi Johanneksen kirkon puistikkoon.

Siitä, mitä sitten tapahtui, voi lukea vaikkapa Jukka Rislakin kirjasta Maan alla: https://www.adlibris.com/fi/e-kirja/maan-alla-vakoilua-vastarintaa-ja-urkintaa-suomessa-1941-1944-9788726886337

Housut kinttuihin

Tähdet kertovat komisario Palmu-elokuva olisi varmasti myynyt paremmin, jos siihen olisi otettu housut kinttuihin-kohtaus. Nimittäin tuo elokuvan majuri Carl Gustaf Vadenblickin esikuva S. O. Lindgren oli juuri opittu tuntemaan kansan keskuudessa hellittelynimellä "Housut kinttuihin"-everstiluutnantti.

Hellittelynimen taustalla on yleistä huomiota herättänyt tapaus, jossa Lindgren otti haulikolla uhaten kiinni salametsästyksestä epäilemänsä pistooliammunnan olympiavoittaja Pentti Linnosvuon ja tämän kaksi kaveria, jotka jänismetsällä ollessaan eksyivät everstiluutnantti Lindgrenin metsästysmaille.

Kiinniottoa tehostettiin ampumalla varoituslaukauksia ja kiinniotettujen mahdollinen pako estettiin vaatimalla, että heidän tuli laskea housut kinttuihin, jota vaatimusta tehostettiin varoituslaukauksella. Melkoisen hupaisa kohtaus edellä kerrotusta olisi saatu Palmu-elokuvaankin, jos komisario Palmu, murharyhmän päällikkö tuomari Virta ja ylietsivä Kokki olisi siinä marssitettu haulikolla uhaten housut kintuissa poliisilaitokselle.

Aiheetta Lindgren ei jänismiehiä pidättänyt, sillä Porvoon kihlakunnan oikeudessa Pentti Linnosvuo sai laittomasta metsästyksestä ja toisen irtaimen omaisuuden luvattomasta käyttämisestä 6 000 markan sakot. Hänen metsästyskaverinaan olleille maanviljelijälle langetettiin 5 000 markan ja opiskelijalle 3 500 markan sakot.

Kiinniottaja Lindgrenin tuomio oli kovempi, sillä Porvoon kihlakunnanoikeus tuomitsi Lindgrenin seitsemän kuukauden vankeusrangaistukseen ja 10 000 markan sakkoihin muun muassa yksinteoin tehdyistä ampuma-aseen varomattomasta pitelemisestä, aseen nostamisesta kolmea henkilöä vastaan, laittomasta kiinniotosta, pakottamisesta ja solvauksesta.

Edellä kerrottu tapaus palauttaa mieleeni sen, että kerran Heinolassa eräs vääpeli evp. otti pistoolilla uhaten kiinni pikkupojat, jotka olivat varkaisilla hänen omistamallaan omenapuulla ja sen jälkeen edelleenkin pistoolilla uhaten marssitti heidät poliisilaitokselle. Omenavarkauden yrityksestä selvittiin sakoilla, jotka tuomittiin laittomaan uhkaukseen syyllistyneelle evp. vääpelille.

Houstut kinttuihin tapauksesta enemmän tässä: https://www.is.fi/urheilulehti/parhaat/art-2000008636267.html

Sotamies Hytin tapaus

Komisario Palmu-sarjan ensimmäinen elokuva Komisario Palmun erehdys on erinomainen, seuraava osa Kaasua komisario Palmu ihan hyvä, mutta kolmas osa Tähdet kertovat komisario Palmu on vain välttävä ja viimeinen osa Vodkaa komisario Palmu, jota eilen ei näytetty, onkin sitten jo ihan Junttilan tuvan seinäkoriste.

Eilen nähdyn Tähdet kertovat komisario Palmun majuri Carl Gustaf Vadenblickin esikuvan kerrotaan olleen everstiluutnantti Sven Oskar Lindgrenin, joka oli sota-aikana hullun rohkea upseeri, joka talvisota- aikaan esimerkiksi eräässä paniikkitilanteessa esti esikuntansa karkuun lähdön konepistoolilla uhaten. Sodan jälkeen Lindgren nousi ongelmiin ammuttuaan liian kiriherkäksi epäilleensä sotamies Eemil Hytin kesän -44 kaaoksessa.
 
Tarkempaa tietoa Hytin tapauksesta löytyy Jussi Kuoppalan toimittamasta kirjasta Sotapapit kovan ajan koulussa. Jussi Kuoppala kytkeytyy Suonenjoelle sikäli, että hänen samanniminen sukulaismiehensä oli minunkin opettajanani keskikoulussa. Hytin tapausta läheltä seurannut sotapappi Ano Kauppinen kertoo kirjan sivuilla 65 - 66 seuraavaa.
 
"Kovassa taistelun tuoksinassa eräs pataljoona tai osa siitä joutui pakokauhun valtaan. Pataljoonan komentajana oli majuri S. O. Lindgren, sittemmin everstiluutnantti ja pakenevien joukossa mm. sotamies Eemil Hytti. Kun taistelu oli hiljentynyt, komentajan lähetti Olavi Liisanantti sai tehtävän ilmoittaa palaamisesta takaisin vitjaan. Kaikki muut paitsi Eemil Hytti menivät. Tämä oli jo kerinnyt panna sökörömpsänsä tulelle ja lupasi mennä heti sökönsä juotuaan. Komentajan käskystä tämä mies haettiin komentajan eteen, ja siinä tapahtui se, mitä ei olisi saanut koskaan tapahtua. S. O. Lindgren ampui miestä vatsaan, ja kun mies vielä sen jälkeen rukoili armoa, sitä ei tullut, vaan komentaja ampui kuolettavasti päähän. Takana todistajina seisoivat luutnantti Jussi Grönholm ja alikersantti Olavi Liisanantti. Lähettini sai komentajalta tehtävän kätkeä tuon ruumiin risukasaan. Lähetini tuli kauhuissaan luokseni ja kertoi tapauksen. Nyt alkoi minun vuoroni ja tarvitsin sitä rohkeutta, jonka olin kuin lahjana saanut juhannusyönä 1942. 
 
Ruumis haettiin yön pimeydessä purilailla pois vihollispartioiden ahdistellessa. Yön miettimisen jälkeen tein viralliset ilmoitukset ja esitin myös toivomuksen, että ruumis haudattaisiin sankarihautaan. Näin ei kuitenkaan tehty, en tiedä miksi, vaan hänen jäännöksensä on viety Lappeenrannan siviilihautausmaahan. Tekoa ei hyväksynyt kukaan. Minun tehtäväkseni tuli lähteä prikaatin komentajan, eversti Ekmanin luokse. Menin ja pyysin häntä siirtämään S. O. Lindgrenin muihin tehtäviin. Jouduin käymään kaksikin kertaa. Vuorokauden kuluttua hän ilmoitti minulle, että S. O. Lindgren on siirretty Ilomantsin koulutuskeskukseen. Näin tämä asia oli ratkaistu, mutta nyt alkoikin ikään kuin kolmas vaihe."
 
Hytin ampumistapausta käsiteltiin oikeudessa sodan jälkeen parikymmentä vuotta, koska juttu eteni korkeimpaan oikeuteen asti. Korkeimman oikeuden papereista asiasta saa hieman toisenlaisen kuvan kuin edellä mainitusta kirjasta. Lindgren ei saanut teostaan tuomiota. Hytin leski sai sikäli oikeutta, että hänelle myönnettiin leskeneläke puolitettuna.

Lisätietoa Sven Oskar Lindgrenistä löytyy tästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sven_Oskar_Lindgren

Komisario Palmun erehdys

Tulipa taas noin 20. kerran lepopäivän ratoksi katsottua mielestäni maailman paras elokuva Komisario Palmun erehdys, jonka Suomen elokuvakriitikot ovat valinneet tosin vain maamme parhaaksi elokuvaksi ja jonka kohtaus, jossa maamme elokuvahistorian paras näyttelijä Leo Jokela laulaa pikkuhönössä iskusävelmät Tummat silmät, on valittu maamme elokuvahistorian hauskimmaksi kohtaukseksi.

En tässä malta olla korostamatta sitä, että itsekin saatan olla ainakin sinapinsiemenen murto-osan verran sukua Leo Jokelalle, sillä eräässä Kiven hakatut-kirjasarjan osassa näyttelijän epäillään olevan suonenjokelaisen suksivoidetehtailija Esa Rossin jälkeläisiä. Tosin eräs Rossin suvun edustaja, jota kuulustelin Jokelan isyyskysymyksestä, kiisti tiedon jyrkästi. Myöskään Leo Jokelan elämänkertakirja jättää vahvistamatta asian.

Mikäli Leo Jokela olisikin Rossin sukua, niin sitten Komisario Palmu-elokuvat liittyvät tavallaan sekä Kärkkäälän kulttuuri- että rikoshistoriaan. Nimittäin joulun aatonaattona vuonna 1881 ryöstömurhattiin Kakkisenjärven rannalla sijainneessa mökissään Aatami Rossi, jonka erään sukututkijan mukaan oli Maria Mikontytär Koivistoisen ja Juho Rossin poika ja hänen vaimonsa Ulla os. Jalkanen. Murhattujen suvut liittyvät käsittääkseni rikoshistorian lisäksi myös maamme kulttuurihistoriaan. Murhaa ei ole vieläkään saatu selvitettyä, mutta jatkan edelleen sitkeästi tapauksen tutkintaa.

Kun maamme lehdistö näyttävästi uutisoi Kakkisen murhatapauksesta, uutisissa kerrottiin, että tapaus sattui Suonenjoen Kärkkäälässä Vehmaan tilalla. Tutkimuksissani olen saanut selville, että uutinen on oikea, koska Vehmaan tila ulottui aikoinaan Kakkisen rantaan asti, vaikka itse talo sijaitseekin kymmenen kilometrin päässä. Vehmaan talo on siis ollut laskujeni mukaan aikoinaan tuhansien hehtaarien tila.

Lienee ollut niin, että kun isonvihan jälkeen kolme Koivistoinen-nimistä inkeriläississiä muutti Kärkkäälään, kylä oli autio ja tyhjä, eivätkä sen erämaat olleet hinnankiroissa. Ainakin hyvän tarinan mukaan Suonenjoen, Karttulan ja Leppävirran rajaamalta satojen neliökilometrien suuruiselta alueelta olisi ostettu iso tila, joka lienee ollut Satulamäki todella pilahinnalla, eli se olisi maksanut kulin suolaa ja koirannahkarukkaset. Kuli on nykyisten painomittojen mukaan 147,4 kg.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia:

https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=ummat+silm%C3%A4t%2C+leo+jokela#fpstate=ive&vld=cid:7d767e88,vid:Vk-FfazSclU,st:0