On minulle ollut elämässäni paljon hyötyäkin siitä, että sukunimeni on sama kuin eilen Hesarissa kovasti kehutulla Eero Koivistoisella. Nimittäin opiskeluaikaan jouduin suorittamaan jonkun pirun virkamiesruotsin suullisen tutkinnon ja vaikka olenkin kielimiehiä, koska puhun neljää kieltä täydellisesti, jotka ovat suomee, savvoo, hiljoo, kovvoo, niin ruotsin kielen taitoani ei voi moittia; ei ainakaan liiaksi.
Sekin huolestutti, että muudan Huttunen oli vastaavassa kokeessa epäonnistunut. Hän oli aloittanut esittäytymällä, että "Mitt namn Huttunen är". Siihen testaattori oli vastannut ainoastaan, että: "Huttunen kan nästä sommer tillbaka kommer".
Mutta itseltäni ruotsin koe meni loistavasti. Testaattori kysyi ainoastaan selkeällä ruotsilla, että mahdanko olla sukua jazz-muusikko Eero Koivistoiseen, johon osasin ruotsiksikin selkeästi vastata, että "Ja". Testaattori totesi sen jälkeen minun puhuvan ihan hyvää ruotsia.
Kielitaitoni ei onneksi riittänyt kertomaan sitä, että sukututkimuksen perusteella olen noin seitsemäs serkku Eero Koivistoiselle. En muuten muistaakseni tarvinnut virkamiesurallani kuin kerran ruotsin kieltä, koska maamme ruotsinkieliset ovat sivistyneitä ihmisiä, jotka puhuvat suomeakin minua paremmin. Sen sijaan venäjän, arabian ja erilaisten Afrikan kielten taitoa olisin tarvinnut vähän väliä.
Olen joskus miettinyt, että kuka tuo ruotsin kielen taitoni todennut mies oli ja epäilen, että hän saattoi ihan hyvin olla Helsingin raastuvan oikeuden tuomari Per-Erik Förars, joka oli tunnettu muusikko joskus iloisella 50-luvulla. Parhaiten hänet tunnettiin iskusävelmästä Naurava kulkuri, jota hiljennymme kuuntelemaan.
https://www.youtube.com/watch?v=WyrAR-CmqZk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti