Metsofasaani 25.12.2020, 15:28 

 Havukka-ahon ajattelija on kerrassaan mainio kirja ja äsken nähty Kai Lehtisen elokuvaversiokin on ihan katsottavissa, mutta pikkuisen minua häiritsee se, ettei Konsta Pylkkästä esittävä Kai Lehtinen vastaa mielikuvaani päähenkilöstä. Minusta entinen kymmenottelija Kai Lehtinen on liian fyysinen Konstan rooliin. Minusta parempi Konsta oli kuivankälppeä Lauri Leino, joka näytteli Konstaa noin 50 vuoden takaisessa tv-sarjassa. 

Pikkuisen Veikko Huovinen vääristeli kirjassaan reaalitodellisuutta. Kaikki muut mahdolliset kanalintujen sekasikiöt kapitalistinenkin tiedemies on myöntänyt olevan olemassa, mutta metsopyytä ei ole vielä tavattu. Mutta itsepä taisin tehdä vielä tieteellisesti ainutlaatuisemman hybridihavainnon. Nimittäin kun ajelimme Kärkkäälän tiellä seisoi ajoradalla hievahtamatta kerrassaan omituisen näköinen otus, joka oli vielä niin tyhmäkn, ettei autoa pelännyt. Ilmeisesti kyseinen siivekäs oli syömässä kiviä. Naarasmetsoksi eli koppeloksi lintu oli vähän liian pieni, mutta fasaaniksi, joita niitäkin on jostain siunaantunut kylälle, se oli liian iso. 

Lajimääritykseni ei ole vielä täysin luotettava, mutta vahva epäilys minulla on siitä, että kyseessä oli maailman ensimmäinen havainto metsofasaanista. Tämä ei ollut ensimmäinen näkemäni sekasikiö, koska kerran Kupsin pelin katsomossa eräs miehenpuoli huusi tuomarille römeällä äänellä jonkin tulkinnanvaraisen vihellyksen jälkeen, että "sinä saatanan sekasikiö". Kommentit (0)

Lahja Euroopalle 24.12.2020, 15:51 

 Minulle on suotu armolahja, jonka avulla näen ennusunia, joissa minulle etukäteen kerrotaan varsinkin tulevien urheilutapahtumien lopputuloksia. Unessa minulle yleensä ilmestyy Teksti-tv:n ruutu, jossa näen tulevan tapahtuman uutisotsikon yleensä virtsan värisin kirjaimin. Se harmillinen asia ennusunissani on, että yleensä minulle annetaan tuonilmaisista tulevista tapahtumista virheellistä tietoa. 

Pari yötä sitten näin unessa teksti-tv:n ruudun, jossa kerrottiin kullan värisin kirjaimin, että Brexit-sopimus on syntynyt. Luulin aamulla, että sama asia olisi kerrottu myös reaalimaailmassa, mutta niin ei sitten ollutkaan tapahtunut, vaan neuvottelut jatkuvat edelleen. Se on hyvä se, että neuvottelut edes jatkuvat ja Euroopalle olisi hyvä joululahja sivistysvaltioiden välinen sivistynyt sopimus tässä tärkeässä asiassa. 

Nimittäin maailmankirjat ovat nykyään sen verran sekaisin, ettei uusia sotkuja enää kaivata. Suomen EU-sopimuksesta kättä väännettäessä minä nuorena vihaisena miehenä vänkäsin Heinolan torilla monta kertaa EU-intoilijoiden kanssa siitä, että jos Suomen pitää EU:hun liittyä, niin kuluttajaneuvojana pystyn sen verran Suomen herroja virkani puolesta neuvomaan, että kaikissa sopimuksissa, myös kuluttajasopimuksissa, pitäisi olla selkeä irtisanomislauseke; se ehkäisee monelta riidalta ja kyllä Suomenkin Eu-sopimuksessa pitäisi selvä irtisanomislauseke olla. 

Nyt Brexit-sotkua seuratessani mielessäni sanon, että mitäs minä sanoin, mutta vahingoniloa en tunne, sen verran sekaisin ovat mualiman kirjat. Samaan aikaan, kun Suomi oli menossa Eu:hun, niin Neuvostoliiton osavaltiot olivat eroamassa Neuvostoliiton unionista ja se onnistuikin ainakin näillä näkymillä aika verettömästi, koska Neuvostoliiton perustuslaissa oli selvät pykälät siitä, miten Neuvostovaltioiden suuresta perseestä voi erota.

Se oli hyvä asia se ja myös Eu-sopimukseen pitäisi irtisanomislauseke saada, mutta sehän ei onnistu, koska tuollainen päätös edellyttää yksimielisyyttä. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin se, että Puola oli aikoinaan Euroopan suurvalta, mutta sitten sovittiin, että sikäläisessä herrainkokouksessa Sejmissä pitää päätökset tehdä yksimielisesti eikä Puola enää sen jälkeen ollut suurvalta. Kommentit (2) 

Jussi Kurikkala 23.12.2020, 17:36 

 Siinä kolme suonenjokelaista hiihdon maailmanmestaria, eli Eino Olkinuora, Jussi Kurikkala ja Kalle Jalkanen, poseeraavat vuoden 1941 Cortinan mm-hiihdoissa, jotka myöhemmin Saksan hävittyä sodan, menettivät mm-arvonsa. Kalle Jalkanen voitti maailmanmestaruutensa tosin jo vuonna 1938 Lahdessa 50 kilometrillä ja olympiakultaa hän voitti 1936 Garmisch-Partenkirchenissä viestinhiihdossa. Kuvan miehistä vain Kalle Jalkanen oli syntynyt Suonenjoella. Eino Olkinuora oli syntyjään Kaukolasta Karjalasta ja Jussi Kurikkala Kalajoelta Pohjanmaalta. 

Kurikkala oli näistä maailmanmestareista ainut, joka ei männyt sodassa. Hän ei joutunut rintamalle heikkojen keuhkojensa vuoksi; tästä huolimatta mies voitti 50 km:n maailmanmestaruuden 50 kilometrillä vuonna -41. Jussi Kurikkala oli ihan oikeasti hyvin sairaalloinen ja hän kuoli jo 39 -vuotiaana vuonna 1951. Ehkä parhaiten Kurikkala on jäänyt hiihtohistoriaan siitä, että eräässä Ounasvaaran 50 km:n kilpailussa hänen huoltoryhmänsä sekosi virvoitusjuomaputeleissa ja Jussi ryyppäsi viimeisellä virkistäytymisasemalla mehun sijasta 97 % pirtua. Sitten hän laskettelikin maaliin poikkeuksellisen rennosti ja hyväntuulisesti. Tapauksen selittänee se, että ennen kestävyysurheilussa käytettiin alkoholia piristeenä ihan kisan viime kilometreillä, tosin yleensä huomattavasti Kurikkalan koktailia miedompana sekoitteena. 

Sekä Kurikkala että Olkinuora kilpailivat myös juoksijoina. Kurikkala jopa edusti Suomea Lontoon vuoden 1948 olympialaisissa maratonilla, mutta ei menestynyt silloisen suomalaisen mittapuun mukaan, vaan sijoitus oli vasta 13.. Ilmeisesti sairaudet heikensivät jo tuloskuntoa. Myös Olkinuora kunnostautui juoksijana ja oli vuoden 1940 Kalevan kisoissa neljäs 10.000 metrillä ja viides 5.000. 

Ja sitten tietokilpailukysymys joulun pyhien ratoksi: ketkä neljä suomalaista olympiavoittajat tai maailmanmestarit ovat juosseet 5000 metriä alle 14 minuutin - Olkinuora tai Kurikkala eivät siihen pystyneet? Lontoon kisoissa osallistui 10.000 metrin juoksuun suonenjokelainen Salomon Könönen eikä hän oikein tyydyttänyt silloisen mittapuun mukaisia suomalaistoiveita, vaikka olikin parhaana meikäläisenä seitsemäs. 

Könönen oli vaatimaton mies eikä saavutuksillaan kerskaillut, mutta joskus hän totesi, että sen Lontoon maratonin hän olisi kyllä voittanut, jos olisi saanut sen juosta. Seuraavana kesänä hän juoksi maailman sen vuoden kärkituloksen 2.28,39, joka aika oli peräti yli kuusi minuuttia Lontoon voittoaikaa parempi. Kommentit (0) 

Eino Olkinuora ja Hitlerin mitali 23.12.2020, 16:32 

Jututinpa päivällä suonenjokelaista urheilumiestä, joka kertoi, että Cortinan mm-hiihdoissa vuonna 1941 viestikultaa voittaneen Eino Olkinuoran mm-kultamitali on erään suonenjokelaisen yhdistetyn hiihtäjän palkintokaapissa. Kyseessä ei ole Rauno Miettisen palkintokaappi, vaan erään toisen jo ennen sotia yhdistetyssä huipulla olleen suonenjokelaisen kaappi. Olkinuora oli tarinan mukaan antanut sen kaverilleen, koska ei halunnut Hitlerin mitalia kanniskella. Se oli hyvin yhteiskunnallisesti tiedostava kannanotto suomalaiselta hiihtäjältä vuonna 1941. Saman vuoden lokakuussa mitään pelkäämätön Olkinuora kaatui ennen kuin hänestä ehdittiin tehdä Mannerheim-ristin ritari. 

Vaikka Eino Olkinuora oli syntyisin Karjalan Kaukolasta, edusti hän vuonna 1941 Suonenjoen Vasamaa. Menestyvä suksivoidetehtailija Esa Rossi houkutteli siihen aikaan maamme huippuhiihtäjiä Suonenjoelle, ja niinpä siihen aikaan tulevan mansikkakaupungin edustajat olisivat ainakin paikkakunnalla vallinneen näkemyksen mukaan voittaneet viestihiihdossa muun maailman. Siitä hieman kiistellään, olisiko myös Suonenjoen kakkosjoukkue myös voittanut muun maailman. 

Vaikka ainakin hyvän tarinan mukaan Eino Olkinuora inhosi Hitleriä, niin ainoan suonenjokelaisen olympiavoittajan Kalle Jalkasen asenne ei ollut ehkä yhtä ehdoton. Nimittäin hyvä urheilutietokilpailukysymys on, että kuka ainoana Suomen joukkueen edustajana teki Hitler-tervehdyksen vuoden 1936 Garmisch-Partenkirschenin olympialaisten avajaisissa. Monet väittävät, että iisveteläinen työläishiihtäjä Kalle Jalkanen olisi kyseisen tervehdyksen tehnyt, mutta ainakin Kalle serkku Aarne Jalkanen, joka on Suomen mestari hänkin, kiisti asian jyrkästi, kun sitä häneltä kysyin.

 Voi tietysti olla, että huumorimiehenä Kalle olisi yrittänyt pelleillä samalla tavalla kuin pielaveteläinen keihäänheittäjä Juha Laukkanen, joka jossain suurkisoissa tervehti saksalaista kilpakumppaniaan pahennusta herättävällä käden nostolla ja taisi Laukkanen vielä tehostaa temppuaan muodostamalla sormistaan Hitler-malliset viikset nenänsä alle. Teko herätti kansainvälistä pahennusta, mutta Suomessa asiasta kuitenkin vaiettiin. Kommentit (0)

 Kekkonen ja romanit 21.12.2020, 15:31 

Presidentti Tarja Halosen lisäksi myös aiempi presidentti Urho Kekkonen oli kiinnostunut romanien asioiden järjestelemisestä. Lainaan nyt suoraan Halos-kirjaa, jossa kerrotaan, että syksyllä 1942 toimiessaan Siirtoväen huollon keskuksen johtajana hän totesi, että mustalaisia varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä. Kekkonen oli tarmokas ja aikaansaapa hallintomies ja 1943 tammikuussa aloitti toimintansa ensimmäinen romanimiehille tarkoitettu leiri ja myös romaninaiset saivat vastaavanlaisen leirin. Heinävedellä toimi sota-aikana jonkinlainen työleiri ja voi olla, että sinne sijoitettiin myös romaneja. 

Tosin en jaksa uskoa, että edes Jatkosota-aikaan Suomessa Heinävedellä olisi surmattu ja suohon upotettu 40 mustalaista, kuten kansanperinteessä kerrotaan joskus historiassa tapahtuneen. Urho Kekkonen oli nuorempana raaka mies muitakin kuin romaneja kohtaan. Sota-aikaan hän esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, ettei Leningradissa kuole nälkään ihmisiä vaan ryssiä. 

Monen poliitikon ura olisi saattanut sodan jälkeen tyssätä moiseen ja monissa maissa olisi saattanut odottaa tuollaisesta kirjoittelusta rikosoikeudellisia seuraamuksia, mutta Suomi on ollut välillä hämmästyttävän vapaamielinen maa. Nähtäväksi jää, joutuvatko juuri Suomeen palanneet Isis-äidit kirjoittelustaan vastuuseen, vai kohdellaanko heitä kuin Kekkosta muinoin. Kommentit (2) 

Halonen ja romanit 21.12.2020, 15:09 

Lukaisinpa juuri Katri Merikallion kirjan Tarja Halosesta enkä turhaan. Halonen on kunnostautunut elämässään monenlaisten vähemmistöjen puolustajana, joka oikein onkin. Halos-elämäkerrasta opin mm. minulle uutta tietoa maamme mustalaisista, joita nykyään mieluummin kutsun romaneiksi. Enpä ole ennen tiennytkään, että perimätiedon mukaan tuossa ihan lähellä Heinävedellä olisi paikallinen väestö surmannut 40 romanin ryhmän ja upottanut ruumiit suohon. 

Yritin etsiä netistä lisätietoa tapauksesta, mutta mitään ei löytynyt. Vaikkapa joku Savon Sanomien tutkiva toimittaja voisi selvittää tätä joukkosurmaa. Jos joukkosurma tapahtui, saattoi se olla siihen aikaan ihan laillinen teko, koska Ruotsissa oli vuosina 1637-1748 voimassa laki, jonka mukaan romanit sai teloittaa ilman oikeudenkäyntiä. Kuningas varmaankin pyrki sillä tavalla vähentämään valtakunnan houkuttavuutta romaniväestön silmissä. 

Hitlerkin yritti ratkaista romaniongelman omalla tavallaan ja niinpä Saksa on tunnustanut 600.000 mustalaisen tappamisen. Tosin eräiden arvioiden mukaan surmattuja olisi ollut 1-2 miljoonaa, elikkä romanien holokaust oli suhteessa vielä juutalaisiakin pahempi. Tämä siitä huolimatta, että rotuopillisesti mustalaiset ovat Euroopan puhtaimpia arjalaisia. Arjalaisiahan natsit muuten arvostivat kovasti. 

Kotikylälläni Suonenjoen Kärkkäälässä 30-luvun pulavuosina paleltui kolme Balzarien suvun edustajaa Kakkisen järven jäälle, kun olivat palaamassa Kuopion tammimarkkinoilta eikä Airakselasta heille löytynyt yöpymispaikkaa, jonka varaan he olivat matkansa suunnitelleet. Tämäkin asia on syytä huomioida Veijo Baltzarin ja hänen serkkunsa pojan Heikki Lampelan toimintaa arvioitaessa. Kommentit (0) 

Vuosi 1918 maamme kevyen musiikin historiassa 19.12.2020, 16:29 

Asuin elämäni parhaat vuodet Itä-Hämeessä ja ihmettelin siellä asuessani, miten nuivasti siellä suhtauduttiin Sysmässä syntyneeseen Olavi Virtaan, joka kuitenkin on maamme kevyen musiikin historian ylivoimainen ykkönen. Meillä Suonenjoella on hehkutettu kovasti Kari Tapiota, vaikka hän jääkin Olan rinnalla kirkkaasti hopealla. Luulen, että Virtaa vieroksuttiin ensiksikin rodullisista syistä, koska miestä epäiltiin mustalaiseksi, vaikka tietääkseni Ola oli vain 1/8 romani. Tosin komea ulkomuoto ja komea ääni saattavat hyvinkin periytyä mustalaispuolelta. 

Toiseksi Virran suvun mainetta rasitti se, että suvun miehet olivat vuonna 1918 Sysmän punakaartin kantavia voimia. Itä-Häme on ollut poliittisesti kahtia jakaantunutta seutua, koska siellä on ollut paljon rikkaita kartanoita, joista monet vieläpä ruotsinkielisiä, mutta vastaavasti myös köyhiä on ollut paljon. Samanlainen tilannehan oli myös Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogian Urjalassa. Vuosi -18 jätti jälkensä Suomen kevyen musiikin historiaan. 

Martti Jäppilä, Tatu Pekkarinen ja Olavi Virran isä joutuivat vankileirille ja Reino Helismaan isä ammuttiin kadulle, vaikka hän ei ottanut kapinaan osaa. Sen sijaan vuodenikäisen tamperelaisen Mauno Kuusiston molemmat vanhemmat kuolivat sairauteen eivätkä olleet sisällissodan uhreja, kuten joskus epäilin. Nykyään ei enää muisteta Heinolan punakaartissa toiminutta Heikki Tuomista, joka säilytti henkiriepunsa ja josta tuli 20-30-luvuilla tunnettu laulaja ja näyttelijä. Hän teki silloin peräti 64 levyäkin. Tuomisen tuntemattomuuteen saattaa vaikuttaa se, että hän vaikutti jossain vaiheessa Amerikassa, jossa häntä säesti Antti Kosola. 

En ole varma, oliko Antti Vihtori Kosolan sukua. Sen sijaan toinen Amerikassa maineeseen kohonnut lapualaistaustainen vaikuttaja Kustaa Hallberg oli Kosolan neljässerkku. Paremmin Kustaa Hallberg tunnettiin Amerikassa nimellä Gus Hall. Hall oli muutaman kerran jopa USA:n presidenttiehdokkaana. Tosin hänen edustamansa USA:n Kommunistinen puolue ei ollut maassa kovin suosittu. 

Saattaa kuitenkin olla, että Gus Hall jätti kuitenkin jälkensä maailmanhistoriaan, sillä eräs B-luokan näyttelijä Ronald Reagan haki Kommunistisen puolueen jäsenyyttä, mutta jostain syystä häntä ei huolittu. Epäilen, että Gus Hallilla oli osuutta hylkäysasiassa, koska hänellä oli pohjalaisen jyrkät yhteiskunnalliset mielipiteet. Hän esimerkiksi oli joskus 70-luvulla sitä mieltä, että ihminen joko on tai ei ole neuvostovastainen samalla tavalla, kuin nainen joko on tai ei ole raskaana. Kommentit (0) 

Martti Jäppilä 18.12.2020, 16:29 

Tiedän kolme hyvää urheilutietokilpailukysymystä, joilla pystyy erottamaan miehet pojista, kun on kyseessä urheilutietämys. Ensimmäinen kysymys on se, että mikä oli nimeltään se poliisi, jonka Helsingin olympiakisojen maratonjuoksijat joutuivat kiertämään reitin kääntöpaikalla? Toinen kysymys on, että paljonko oli uukuniemeläisen Juho Hämäläisen peräsuolen lämpötila, kun hän rantautui uintimaratoniltaan Valamosta Sortavalaan? Ja kolmaskin kysymys liittyy maratoniin, eli kuka johti vuonna 1932 Viipurin maratonia puolimatkassa? Tuo kisahan oli tärkeä, koska sen kolme parasta valittiin saman vuoden Las Angelesin olympialaisiin. 

Karsintakisan voitti Paavo Nurmi, joka juoksi matkan piikkarit jalassa, joka asia selittää sen, että hänen jalkansa olivat olympialaisten aikaan huonossa kunnossa ja voi olla, ettei hän olisi voinut juosta itse kilpailussa, vaikka häntä ei olisikaan julistettu ammattilaiseksi. Viimeisen kysymyksen vastaus on, että Viipurin maratonia johti puolimatkassa paremminkin jalkapalloilijana tunnettu Martti Jäppilä. Jäppilänkin nimi vilahti Olavi Virta-elokuvassa, sillä monipuolisesti lahjakas mies kunnostautui myös musiikin saralla ja hän oli maineikkaan Dallabe-orkesterin napamies. Jäppilän sanoittama Iltatuulen viesti lienee Maamme-laulun ja Säkkijärven polkan jälkeen soitetuin kappale Yleisradiossa. 

Säkkijärven polkan menestyksen salaisuus on myös siinä, että sitä soitettiin Jatkosodan alussa radioaalloilla monta viikkoa putkeen, koska siten estettiin venäläisten Viipuriin jättämien radiomiinojen räjäyttäminen. Muutenkin Martti Jäppilän ja Olavi Virran vaiheet kytkeytyvät toisiinsa, koska Olavi Virran isä Juho Virta ja Martti Jäppilä olivat yhtä aikaa Hennalan vankileirillä, sillä molemmat olivat punikkeja. Martti Jäppilä selvisi kokemuksesta vähemmillä vammoilla, mutta Virta koki leirillä hermoromahduksen, jonka seurauksena hän alkoi juomaan itsetuhoisesti. Elokuvassa Juho Virta esitetään koomisena juoppokekkulina, vaikka todellisuudessa kyseessä oli tragedia. Kommentit (4) 

 Virta ja Theel 17.12.2020, 16:48 

 Ja taas on lukijapalaute säälimättömällä tavalla paljastanut, että eilen tuli taas kirjoitettua ropakantaa Olavi Virrasta ja varsinkin tapauksesta, joka sattui, kun kova urheilumies Ola oli edustamassa Seutulan Kuokkaveikkoja. Nimittäin ilmeisen asiantunteva ja asiaan hyvin perehtynyt taho on lähettänyt seuraavan viestin: "Peter von Baghin ja kumppaneiden kirjoittamassa kirjassa ”Olavi Virta - legenda jo eläessään”, sanotaan sivulla 135, että Ola lauloi Suomi-verkkareissa ja monot jaloissaan kappaleen ”Kun ilta ehtii” ja toiselle puolelle singleä ”Annabella”. Samassa yhteydessä mainitaan, että Virta tuli kaupunkiin pyykkiauton mukana puntikselle. Kirjassa on hieman sekavasti selvitetty, mutta siinä mainitaan, että Ola olisi rikkonut tahallaan silmälasinsa ja pääsi niitä reerauttamaan. Toisaalta puhutaan puntiksesta…" Ola ei siis korjauttanut hampaitaan kuten eilen erheellisesti väitin, vaan silmälasejaan ja myöskin tuo monoasia on hyvä lisätieto. Virta-elokuvassa olisi ollut vaikuttava kohtaus, kun päähenkilö olisi kuvattu laulamassa Kun ilta ehtii-kappaletta levyille Suomi-verkkarissa monot jalassa. 

Epäilen, että en ole lukenut kommentaattorin mainitsemaa Peter von Baghin kirjaa Olavi Virrasta, mutta sen sijaan olen lukenut Peter von Baghin, joka varmaan kavereiden kesken oli vain pelkkä Peter Bagh, muistelmateoksen, jossa hän kertoo Virran kovasta kilpakaverista Henry Theelistä. Molemmat miehet olivat suuria iskelmätähtiä, mutta sen lisäksi heitä yhdisti se, että molemmat herrat tykkäsivät kovasti tytöistä. Ainakin hyvän tarinan mukaan miehillä oli kiivas kilpailu siitä, että kumpi saa hernepullonsa ensin täyteen.

 Kilpakumppaneilla oli kiertueillaan mukanaan pullo, jonne he jokaisen onnistuneen aktin jälkeen pudottivat herneen. Nyt en kuitenkaan muista, kumpi sai pullonsa ensiksi täyteen. Sen asian von Bagh muistelmissaan kertoo, että kerran Oulun turneella Henry Theel ihastui johonkin naiseen niin perusteellisesti, että päätti jäädä tämän luokse asumaan. Uusi ihastus sitten soitteli Theelin lailliselle vaimolle Helsinkiin, että Henryn tavarat pitäisi lähettää Ouluun. Siihen vaatimukseen vaimo vain kivahti, että sillä miehellä ei ole muuta omaisuutta kuin salkku ja mulkku. Salkku Henryllä oli, koska hän säilytti siinä nuottejaan. Kommentit (0) 

Olavi Virta 16.12.2020, 16:45

Pari iltaa sitten tuli telkkarista Olavi Virrasta kertova elokuva, jonka mielenkiinnolla katsoin, vaikka kovin montaa tähteä filmi ei arvosteluissa saanutkaan. Myönteistä kuitenkin oli, että näyttelijät lukivat vuorosanansa selkeästi ja että Virta lauloi hyvin, eli paremmin kuin kukaan muu tuon alan taiteilija on maassamme koskaan laulanut. Dramaattisemmankin elokuvan Virran vaiheista olisi saanut. Tapio Rautavaaran elämäkerrasta luin, että Virta loppuvuosinaan oli keikkoja kierrellessään jaloistaan niin huono, että Rautavaara joutui väillä kantamaan häntä selässään. Siitäpä olisikin saanut vaikuttavan kohtauksen elokuvaan. 

Virran suosion romahdus alkoi Ilomantsin esiintymisestä, jossa yhtyeen hanuristi joi itsensä kerrassaan makkuriin. Jostain syystä media antoi kansan ymmärtää, että vokalisti itse olisi syyllistynyt moiseen. Ennen Vennamo vakuutti, että kyllä kansa tietää, mutta ihan kaikkea kansa ei tiedäkään. Muutenkin suuren yleisön käyttäytyminen on yllättävää. Tapio Rautavaarakaan ei ollut mikään vesipoika, mutta jostain syystä se hyväksyttiin. 

Kun Rautavaara kärähti Lapissa ratista ja sai lainvastaisesti vain ehdollista vankeutta, tapaus ei noussut julkisuuteen. Kun Virta kärähti ratista, Seutulan reissu oli selviö. Asialla oli kuitenkin se myönteinen puoli, että lentokentän kuokkimisesta Virta sai sen verran lomaa, että pääsi teettämään Helsinkiin hampaitaan, mutta samalla reissulla hän pistäytyi myös studiolla ja lauloi levylle Suomi-verkkarit päällään Punaiset lehdet kerrassaan upealla tavalla. Kuunnelkaa vaikka itse. https://www.youtube.com/watch?v=cMWn3obDa5o . Kommentit (0) 

Lyly, kalhu ja pitkä sauva 15.12.2020, 16:47 

Ihmiskunta on harrastanut hiihtourheilua ainakin noin 5000 vuotta ja lähes koko sen ajan hiihtourheilua on harrastettu suksilla, joista toinen on ollut pitkä ja liukas ja toinen lyhyt sekä pohjalta karvainen. Sauvoja on yleensä ollut vain yksi, mutta se on ollut hyvin pitkä. Ennen hiihtourheilussa oli kysymys elämästä tai kuolemasta eikä silloin tuijoteltu liikaa FIS:n luomia kilpahiihdon sääntökummallisuuksia. Toivoisin, että hiihtoharrastuksessa palattaisiin vanhaan perinteiseen tyyliin. Voiteluongelmat häviävät, kun on toinen suksi, jota kutsutaan lylyksi, joka voidaan voidella todella liukkaaksi ilman pitovoiteisiin panostamista ja toinen suksi, jota kutsutaan kalhuksi, jolle saadaan ns. seinäpito vaikkapa poronnahan avulla. 

Lisää vauhtia hiihtourheiluun saadaan ottamalla käyttöön perinteinen pitkä sauva. Sellaistahan esittelikin eräiden mm-kisojen verryttelyssä Gunde Svan, joka oli ottanut käyttöönsä pitkän rottinkiseipään ja ainakin Suomen voidemestari Niilo Väisäsen mukaan oli seipään avulla kiitänyt hirmuista vauhtia. FIS muuten ilmoitti asiasta tiedon saatuaan, että hiihtäjällä tulee olla kaksi lyhyehköä sauvaa. 

Pitkä vipuvarsi tuottaa liikkeeseen ihan fysiikan peruslakien mukaisesti lisää energiaa. Eilen oli tv:ssä ohjelma kivikauden keksinnöistä ja siinä kerrottiin, että tavallinen keihäs lensi muinaisilla esi-isillämme vain 70 metriä, mutta vivun päästä singottuna se kaarsi peräti 180 metriä. Samalla tavalla myös hiihdettäessä pitkällä vipuvarrella saadaan lisää vauhtia etenemiseen. Lylyä ja kalhua käytettäessa saattaa käydä niin, että kalhujalka väsyy yksipuolisen potkimisen vuoksi, mutta tämä ongelma on helppo ehkäistä vaihtamalla välillä kalhu- ja lylyjalkoja. Se onnistuu helposti, mikäli käytetään perinteisiä helppokäyttöisiä mäystinsiteitä. Kommentit (0)

Mäystimet 14.12.2020, 16:30 

Siiri Rantasen tarinaa lukiessani tein tieteellis-teknisen innovaation, jonka avulla luulen Suomen hiihdon nousevan takaisin maailmankartalle. Nimittäin, kun Siiri pikkutyttönä opetteli hiihdon alkeita, oli hänellä suksissaan mäystinsiteet. Sellaiset ovat kätevät varsinkin jyrkässä ylämäessä, koska löysä nahkaremmi sallii sen, että hiihtäjä voi muljauttaa kantapäänsä pois sukselta ja juosta siten ilman lipsumisvaaraa mäen päälle. Sitä Rantanen ei kertonut, mutta epäilen, että samalla tavalla myös pahojen alamäkien lasku helpottuu, koska suksen päältä poismuljautetuilla kantapäillä voi myös jarruttaa vauhtia. Suomalaiset ovat kyllä aina pärjänneet mäkien ylös kapuamisessa, mutta alastulon kanssa on ollut vaikeuksia. 

Jossain 1920-luvun talvikisoissa meikäläset suunnittelivat jopa sitä, että mäkien päälle varastoidaan kuusenlatvuksia, jotta suomalainen voisi kopata latvuksen jalkojensa väliin ja jarruttaa tarvittaessa sillä, jos vauhti äityy liialliseksi. Kunhan korona helpottaa ja itäraja aukeaa, käyn Sortavalasta ostamassa parin kympin hintaiset Karjala-suksitehtaan metsähiihtimet, koska olen kuullut, että niihin saa samaan hintaan autonrenkaista leikatut mäystinsiteet. Itse hiihtelen paljon jäillä ja aina kauhistuttaa ajatus siitä, että jää pettää. Nykyaikaisista siteistä on jäihin pudottua vaikea suksia irrottaa, mutta mäystinsuksista asia ei tuota ongelmia. Kommentit (0) 

Äitee 13.12.2020, 17:51 

Kyllä minä niin mieleni hyvitin, kun aloin lukemaan Jari Porttilan ja Osmo Kärkkäisen hiihdon olympiavoittaja Siiri Rantasesta kertovaa Äitee-nimistä teosta, sillä minä, joka en huomaa edes malkaa omassa silmässäni, huomasi helposti rikan Porttilan ja Kärkkäisen kirjasta. Tosin ei pikku virhe kirjaa täysin pilaa; voittihan Kari Hotakainen pari kymmentä vuotta sitten Juoksuhaudantiellään Finlandian vaikka kirjan ensimmäisen painoksen ensimmäisessä virkkeessä oli panovirhe. Äitee-kirjan alkusivuilla kerrotaan, että Siiri Rantanen olisi omaasukuaan Lintula, mutta jokainen joka nyt jotain urheilusta vähänkin tietää, tietää, että Lintunenhan se Siiri oli tyttönimeltään. 

Tässä yhteydessä on syytä tuoda esille, että erinomainen urheilutietokilpailukysymys olisi kysymys, että luettele talviolympialaisten suomalaissyntyiset kultamitalinaiset tyttönimiltään. Kysymykseen sisältyy peräti kaksi pientä kompaa. Ensiksikin itsenäisen Suomen ensimmäinen olympiavoittaja oli kaunoluistelija Ludowika Jakobsson os. Eilers, mutta hän oli syntyjään saksalainen ja lisäksi, niin erikoista kuin se onkin, hän voitti kultansa Antwerbenin kesäkisoista, joissa oli jostain merkillisestä syystä kilpailulajina pariluistelu. 

Toinen kysymykseen sisältyvä kompa on se, että kaksinkertainen olympiavoittaja Toini Gustafsson edusti Ruotsia, vaikka olikin syntyjään Suomussalmen Karvosia. Äitee-kirjasta paljastuu se, että nykyistä Me Too-liikettä olisi kaivattu naisten kilpahiihdon alkuaikoina, sillä miespuoliset hiihtojohtajat kohtelivat naishiihtäjiä monellakin tapaa törkeästi. Onneksi topakka Siiri Rantanen piti kuitenkin miehiä edes jossain määrin kurissa. Tosin varsinainen Pussy Riot-kapina tapahtui ainakin Suomen hiihdon epävirallisen historian mukaan vasta Rantasen kansainvälisen kilpauran jälkeen vuonna 1968, jolloin ainakin hyvän tarinan mukaan maamme naishiihtäjät ilmoittivat kieltäytyvänsä Grenoblen kisoista, mikäli eräs ahdisteluun taipuvainen mieshiihtäjä valitaan joukkueeseen. 

Miestä ei valittu ja se oli suuri skandaali siihen aikaan, varsinkaan kun syytä joukkueesta pudottamiseen ei kerrottu. Olen kuullut asiasta silminnäkijätodistajaa, joka oli ollut paikalla Porrassalmen hiihtojen palkintojenjaossa, jonka yhteydessä Grenoblen joukkue julkaistiin. Kun ahdistelusta syytettyä ei valittu, tämä nousi ja marssi pois juhlatilasta, mutta ovella hän kääntyi ja huusi, että "Vennamo voittoon". Niinpä tämäkin ahdistelutapaus sai hieman poliittistakin väriä. Kommentit (3) 

Kotimaan politiikan arkipäivää 12.12.2020, 15:08 

Suomalaiset ovat lahjakasta kansaa. Googlesta tippuu kännykkääni viestejä sosialistisesta mediasta ja hämmästyttävä on kansamme tietotaso. Minulle ihan tuiki tuntemattomat tuiki tavalliset kansalaiset näyttävät olevan suuria valtiosääntö- ja rikosoikeuden asiantuntijoita. Kansalaiset näyttävät olevan hyvin perehtyneitä myös epidemiologiaan, joka ilmenee kansan selvänä rokotusvastaisuutena, jota voisi nimittää myös kulkutautimyönteisyydeksi.

Sosiaalipolitiikasta, vaikka se kipeästi koskettaakin meitä kaikkia, Suomen kansa ei näytä olevan lainkaan kiinnostunut, sillä kukaan ei sosialistisessa mediassa ota kantaa parasta aikaa ajankohtaiseksi tulleeseen maamme historian toiseksi tärkeimpään lakiuudistukseen, jonka nimen päälle en nyt pääse, kun sitä niin harvoin tiedotusvälineissä lausutaan. Sosialistinen media näyttää arvostelevan maamme punavihreää mediaa, kuten Helsingin Sanomia ja Yleisradiota, punavihreän asian ajamisesta ja itsekin epäilen samaa. 

Nimittäin menossa on jo kova presidentinvaalitaisto ja punavihreämedia pyrkii saamaan maahamme seuraavaksi vihreän presidentin. Pekka Haavistohan on jo kaksi kertaa turhaan presidentiksi yrittänyt, mutta nyt ollaan hänen tilalleen nostamassa ehdokkaaksi Ville Niinistöä, jonka sukunimi jo tuo muutaman prosentin kannatuslisän. Juuri julkaistujen amerikkalaistutkimusten mukaan vielä enemmän Villen mahdollisuuksia lisää hänen tuuheatukkaisuutensa. Amerikkalaistutkimusten mukaan ohuttukkaisilla ei ole vaalitaistossa mitään mahdollisuuksia tuuheatukkaisia vastaan, joiden hiuslaite todistaa kantajansa elinvoimaisuudesta. Myös perussuomalaisten kannattaa huomioida tämä seikka ehdokasasettelussaan, sillä Jussi Halla-aholla on huonot edellytykset presidentin virkaan. Kommentit (2) 

Ylen sankia priha 11.12.2020, 16:05 

Läheltä piti, ettei Tuntematon sotilas jäänyt kirjoittamatta. Heti jatkosodan alussa alikersantti Väinö Linna oli ryhmineen marssimassa tiellä, kun Linna kuuli humauksen ja tunsi lämpimän henkäyksen niskassaan. Kranaatti oli iskenyt keskelle ryhmää, josta kuoli viisi miestä ja kaksi haavoittui vaikeasti. Linna selvisi vastoin todennäköisyyksiä pelkällä pökertymisellä. Varsinkin Tuntemattoman sotilaan ensimmäinen elokuvaversio on niin täynnä kuolemaa, että se tuntuu liioittelulta, sillä karkean arvioni mukaan vain noin 1/7 suomalaisista sotilaista kuoli viime sodissa. 

Linna kuului kuitenkin ikäluokkaan 1920 ja palveli etulinjassa, joten hän kuului siihen ryhmään, josta harva selvisi ehjänä. Ryhmänsä menettänyt Linna siirtyi sitten vähäksi aikaa Paavo Tanskin, eli Vanhalan, jota myös Ylen sankia prihaksi kutsuttiin, ryhmään. Ylen sankia priha oli hiljainen hihittelijä, jota kaikenlainen mahtipontisuus ja muu typeryys huvitti suuresti ja niinpä tuntuu erikoiselta, että hänen täällä Kuopiossa asuva aikamiespoikansa Juhani Tanski on Suomen Työväenpuolueen puheenjohtaja ja oli nuorempana maamme johtavia maolaisia. Epäilen kyseessä olevan jonkinlaisen isäkapinan eikä huumorin. Kommentit (0) 

Kaunisteltu sotaromaani 10.12.2020, 16:25 

Luin tuossa Mauno Jokipiin toimittaman kirjan Tuntemattoman sotilaan rykmentti ja siitä saa sen kuvan, että Tuntematon sotilas kaunistelee sotaa. Esimerkiksi seuraavaa tapausta Linna ei kerro, jonka kertomuksen lainaan pitkälti suoraan Jokipiin kirjasta. Eräs sotamies Jyrkinen oli voittanut kortilla huomattavan summan rahaa, jonka asian muuan toinen peluri pani merkille. Seuraavan taistelun aikana tämä toinen peluri ampui syöksyyn noussutta Jyrkistä selkään aivan kylmäverisesti. Tapauksen nähnyt aseveli olisi ampunut heti murhaajan, mutta koska lipas ei ollut paikallaan nosti hän vain kovan metelin näkemästään, jotta toiset miehet olisivat ampuneet moisen miehen. 

Murhaaja huomasi tulleen tekonsa ilmi ja syöksyi sen jälkeen ilman asettaan välimaastoon jääden sinne hortoilemaan. Siellä, tai peräti vihollisen puolella hän vietti koko päivän. Iltapäivällä hän yritti juosta takaisin suomalaisten puolelle, mutta ei onnistunut, koska muut miehet olivat langettaneet jo hänelle porukalla tuomion. Vaikka murhamies käsiään kohotellen aneli armoa, useat lähes yhtäaikaiset laukaukset lopettivat hänen elämänsä. Edellä kerrottu tapaus ei ollut ainut. 

Myöhemmissä tutkimuksissa ilmeni, että omien ampumiseen ja ryöstämiseen oli syyllistynyt eräs toinenkin sotilas. Pataljoonan komentaja majuri Väänänen olisi halunnut hoitaa asian pikaoikeudenkäynnillä, mutta divisioonassa asia luvattiin käsitellä kiireellisenä. Lopulta tuomittu sai 2 v 8 kk vankeutta. Ilmeisesti sotaoikeus katsoi, ettei murhista ollut riittävästi näyttöä, vaan kysymyksessä oli vain ruumiiden ryöstely. Kommentit (0) 

Väinö Linna ja Suonenjoki 09.12.2020, 16:34 

Pikkuisen pidättyväinen oli kirjailija Väinö Linna savolaisten suhteen. Tuntemattomassa sotilaassa oekeita immeisiä edustaa ainoastaan lähetti Mielonen ja hänkin on romaanissa vähän sivuosassa. Olisiko savolaisboikottiin ollut selityksenä kielelliset syyt, sillä Linna ei ilmeisesti savoa kunnolla hallinnut. 

Kuitenkin tuleva kirjailija oli todistettavasti paljon tekemisissä oekeitten immeisten kanssa. Olihan esimerkiksi miehistä uljain, eli Viho Koskela, Nilsiästä, vaikka Tuntemattomassa sotilaassa hänet muutettiinkin hämäläiseksi. Sellaisen tarinan olen kuullut, että Jatkosodassa vallan Linnan ryhmässä olisi ollut eräs Suonenjoen Kärkkäälän kylän mies, mutta täyttä varmuutta tarinan todenperäisyydestä minulla ei ole. 

Sen sijaan Panu Rajalan toimittamasta Linnan muisteluista selviää luotettavasti, että tulevalla suurkirjailijalla oli tiivis yhteys Suonenjokeen. Nimittäin välirauhan aikaan Linnan kuului joukkueeseen, jonka johtajana oli suonenjokelainen reservinkornetti Otranen. Miehen sukunimi on niin epäsuonenjokelainen, että epäilen, ettei mies ollut syntyperäisiä suonenjokelaisia. Otranen ei paljoa joukkuettaan johtanut, vaan keskittyi enemmänkin kovasti kiroillen odottamaan kotiuttamista, sillä hän oli ollut pitkään rivissä, koska oli Talvisodan käynyt mies. 

Aikoinaan Otranen sitten pääsi siviiliin, mutta hänen seuraajakseen joukkueen johtajaksi tuli alikersantti Jäppinen, joka myös oli suonenjokelaisia ja hänellähän myös on ihan lajityypillinen suonenjokelainen sukunimi. Jäppinenkin oli Talvisodan veteraani ja myös hänellä oli kova koti-ikävä. Kun Otranen oli lähdössä siviiliin, niin Jäppinen huuteli hänen peräänsä savoksi, että "kyllä minäkin tiältä vielä tulen, tilloohan pöytä Hansasta valmiiksi". 

Hansa-nimistä ravintolaa ei Suonenjoella ole ollut, vaan ilmeisesti Hansa oli Pieksämäellä. Suonenjoella taisi kieltolain jälkeenkin olla vanha viinanvastainen laki pitkään voimassa, ja minäkin muistan sen ajan, jolloin suonenjokelaiset joutuivat hakemaan viinansa Pieksämäeltä Alkosta, koska omasta pitäjästä väkijuomia ei laillisesti saanut. Kommentit (0) 

Asumaniemi 08.12.2020, 17:10 

Väinö Linnan muisteluita lukiessani on selvinnyt, ettei Tuntemattoman sotilaan nuori täydennysmies Asumaniemi ollutkaan todellisuudessa lukiolaispoika Asumaniemi, vaan hän oli hullunrohkea 36-vuotias luutnantti Allan Gummerus. Gummeruksethan ovat tunnettua kulttuurisukua, jonka suvun edustajista osa on suomentanut nimensä Pihkaloiksi. Tunnetuin suvun edustaja on urheilufilosofi Lauri "Tahko" Pihkala. Gummerus ei kaatunut ihan Jatkosodan loppuvaiheessa, kuten kirjassa kerrotaan, vaan heti sodan alussa Läskelässä Sortavalan lähellä. Tarkka-ampuja osui ilmeisesti Läskelän paperitehtaan ikkunasta luutnanttia rintaan. 

Tuntemattomassa sotilaassa Asumaniemen viimeiset sanat ovat: "Se on vasemmalla puolella... Sydän on vasemmalla puolella". Gummerus sen sijaan sanoi viimeiseksi lauseekseen, että: "Perkele, kummalla puolen sydän on?" Linnan muisteluiden mukaan Gummerus kärsi lievästä puheviasta, joka ssattoi olla selitys sille, että 36-vuotias hullunrohkea ammattiupseeri oli vielä vain luutnantin arvoinen. Viimeiset sanansa hän lausui ihan änkyttämättä. Kommentit (0) 

Hauhia 07.12.2020, 17:13 

Muutenkin kuin Koskelan tapauksen osalta Väinö Linna kaunistelee sodan todellisuutta. Panu Rajalan toimittamassa Linnan muisteluissa kerrotaan sotamies Hauhian tapaus sellaisena kuin se todellisuudessa oli. Hauhia ei ollut todellisuudessa nuori täydennysmies Hauhia, vaan ihan kokenut rintamamies Oiva Salmi, joka asemasota-aikaan epähuomiossa nosti päätään liian korkealle, jolloin tarkka-ampuja osui häntä heti keskelle otsaa. 

Merkillistä tapauksessa on se, että vaikka miestä oli ammuttu keskeltä otsaa päästä läpi aamupäivällä, niin hän eli iltapäivään asti. Kun häntä vedettiin ahkiolla jsp:lle, avasi hän vielä itse puseronsa napit. Kun noin 30 vuoden kuluttua kuvataan Tuntemattoman sotilaan neljäs elokuvaversio, kannattaa Hauhian tapaus esittää niin kuin se todellisuudessa tapahtui, sillä tavalla se lisää elokuvan sodanvastaista sanomaa; yleensä sotafilmeissä kuollaan liian kauniisti. 

Muistelen, että Veijo Merellä oli jokin novelli asialleen täysin omistautuneesta tarkka-ampujasta, joka kehittää taitonsa niin ilmiömäiseksi, että hän ampuu vihollista niin keskelle otsaa, ettei tämä kuolekaan; tällä asialla saattaa olla jopa jokin lääketieteellinen selitys. Voi olla, että Meri sai idean novelliinsa Hauhian todellisesta tapauksesta. Kommentit (0) 

Koskela 06.12.2020, 16:07 

Luinpa tuossa ajankohtaan sopivasti Panu Rajalan toimittaman Väinö Linnan muisteluihin perustuvan kirjan Päivä on tehnyt kierroksensa, josta sain lisätietoa Tuntemattoman sotilaan esikuvahenkilöiden taustoista. Nykyään on yleisesti tiedossa, ettei miehistä uljaimman, eli Vilho Koskelan esikuva olekaan urjalalaisia, vaan hän on nilsiäläinen pienviljelijä Einari Kokkonen. Ihan uusi tieto minulle oli, että Tuntemattoman sotilaan Koskela olikin leskimies, sillä hänen vaimonsa oli ampunut itsensä. 

Se tieto saattaa selittää Koskelan vaiteliaisuuden. Sen sijaan en ole varma siitä selittääkö se myös miehen pahapäisyyden juovuksissa. Saattaa olla, että Koskela oli pahapäinen juovuksissa jo ennen vaimon itsemurhaa. Itse olen pohdiskellut hiljaa mielessäni Tuntemattoman sotilaan upseerikorsun tapahtumia Marskin synttäreitä juhlittaessa, kun miehistöpuolelle hoilataan Punakaartin marssia kiljupöhnässä, niin upseeripuolella joku laulaa saksaksi saksalaista marssilaulua, siihen asti kunnes Koskela alkaa häiritä esitystä omalla Ratiritirallallallaan ja lopuksi vetää saksalaismarssin esittäjää turpaan. 

Saattaa olla, että vain kansakoulun käynyt Koskela tuntee olemattoman kielitaitonsa vuoksi katkeraa alemmuutta herraspoikaa kohtaan tai sitten taustalla on nöyryyttävät kokemukset kansakouluajalta. Saattaa olla, että natsihenkinen opettaja Rautajärvi nöyryytti kansakoulussa punapäällikön vähemmän reipasta jälkeläistä laulattamalla tällä asennekasvatusmielessä Ratiritirallaata jossain laulunkokeissa. Kaikkihan muistavat, miten nöyryyttäviä kokemuksia laulunkokeet olivat muutenkin. Kommentit (0) 

Kapteeni Kaarna ja Simpauttaja 05.12.2020, 17:01 

Tänään tulee sitten jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan telkkarista lasten nukahtamishetken jälkeen Tuntemattoman sotilaan uusin versio ja huomenna vielä lasten katseluaikaan jo perinteiseksi muodostuneeseen itsenäisyyspäivän viettotapaan Tuntemattoman sotilaan vanhin verisio. Jos jotakuta jo kyllästyttää Tuntemattoman sotilaan katselu, niin hän voi vaihtoehtoisesti kuunnella Tuntemattoman sotilaan kuunnelmaverision tästä linkistä, jossa sitä on kuunneltavissa parikymmentä tuntia: https://areena.yle.fi/audio/1-4301203 Kuunnelmaversio on vuodelta 1966 ja elävästi muistan, että pikkupoikana sitä innolla kuuntelin, vaikka en ehkä kaikkea ymmärtänytkään. 

Kuuntelin äsken kuunnelman ensimmäistä osaa ja nyt ymmärsin, että vaikka kapteeni Kaarna oli ylennyt upseeriksi ihan kansakoulupohjalta, niin Nietzsche hän oli opiskellut. Se paljastuu, kun hän puhuttelee lomalta viikon viiveellä saapunutta psykopaatti-autonapumies Lehtoa hyvin ymmärtäväiseen sävyyn, jossa olisi myös ollut ainesta upseeriksi ja yli-ihmiseksi. Sikäli Väinö Linna kaunistelee romaanissaan Lehdon kaatumistapausta, sillä todellisuudessa samalle kerralla kaatui pikakiväärin yllättämänä koko hänen johtamansa ryhmä.

Mitään pelkäämätön kapteeni Kaarna oli kaatunut ensimmäisessä taistelussa traagisesti jo ennen Lehtoa. Erityisen vaikuttavasti tapaus on esitetty Tuntemattoman sotilaan keskimmäisessä elokuvaversiossa, jota ei ole pitkään aikaan telkkarissa esitetty, koska se version antaa sodasta hyvin ahdistavan ja vastenmielisen kuvan eikä kansa halua sellaista katsoa. Itseäni tosin häiritsee Mollbergin filmissä se, että Kaarnaa näytellyt Veikko Tiitinen kaatui vähän samalla tavalla myös Simpauttaja-elokuvassa, mutta se kohtaus, jossa issee viskaa tämän omalla pellolla, on tragikomedia eikä tragedia. Tuntematonta sotilasta katsoessa Simpauttajan tragikoominen kaatumiskohtaus häiritsee Kaarnan traagisessa kaatumistapauksessa. Katsokaa vaikka itse: https://www.youtube.com/watch?v=1jZWHLfkZWI Kommentit (2) 

Tsernobyl 04.12.2020, 16:50 

Luinpa tuossa ukrainalais-amerikkalaisen historian professori Serhii Plokhyn kirjan Tsernobyl - Ydinkatastrofin historia ja huomasin jälleen kerran kirjoittaneeni aiemmin ropakantaa. Olen nimittäin väittänyt, että Tsernobylissä nimenomaan testattiin sitä, saako räjähtämättömäksi suunniteltua laitosta räjähtämään ja koe onnistui. Tosiasiassa Tsernobylissä testattiin vain sitä, miten laitos voisi käyttäytyä eräissä yllättävissä vikatilanteissa ja saatiin selville, että se voi käyttäytyä hyvin yllättävällä tavalla. Meidän suomalaisten onni on se, että alun perin suunnitellut kokeet oli tarkoitus suorittaa Suomenlahden rannalla Sosnyvyborissa, mutta sikäläinen henkilökunta uskalsi kieltäytyä asiasta.

 Jos Sosnyvyborin henkilöstö olisi ollut vähemmän ennakkoluuloista, saattaisin kirjoitella tätäkin juttua jossain muualla. Tosin tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että Tsernobylin onnettomuus oli hämmästyttävän lievä, sillä vain viisi prosenttia yhden reaktorin sisältävästä radioaktiivisuudesta pääsi ympäristöön. Jos yhden reaktorin katastrofi olisi ollut täydellinen, niin ainakin professori Plokhynin mukaan koko Eurooppa olisi muuttunut asuinkelvottomaksi. Itse en asiasta ymmärrä, mutta epäilen, että käytännössä radioaktiivisuus ei olisi jakautunut tasaisesti koko maanosaan ja ehkä sittenkin osa Euroopasta olisi säästynyt. 

Plokhyn myös uskoo, että mikäli kaikki voimalaitoksen neljä reaktoria olisi sylkäissyt sisuksensa taivaalle, olisi seuraamukset olleet jokseenkin sellaiset, joista Johanneksen Ilmestyskirjassa puhutaan, kun siellä puhutaan maailmanlopusta. Radioaktiivisuus olisi valunut jokia pitkin valtameriin, jotka olisivat tulleet tappavan myrkyllisiksi. Vähällä siis Tsernobylissä selvittiin. Ainoastaan kolmenkymmenen kilometrin säteeltä voimalan ympäristöstä ihmisten asuminen on kiellettyä seuraavien muutamien kymmenien tuhansien vuosien ajan. Tosin Neuvostoliiton konkurssi saattoi suurelta osin johtua tästä suhteellisen vaatimattomasta voimalaonnettomuudesta. Eräiden laskelmien mukaan onnettomuus maksoi Neuvostoliitolle kolme kertaa enemmän, mitä ydinvoimalat ovat sille tuottaneet. Kommentit (0) 

Uukuniemeläinen mestariuimari 03.12.2020, 16:39 

Joskus alkusyksystä kirjoitin uukuniemeläisestä mestariuimari Matti Hämäläisestä, jonka kerrottiin Muistojen Sortavala-kirjassa uineen elokuun 10.-11. vuonna 1927 ensimmäisenä ja tähän mennessä tiettävästi ainoana ihmisenä maailmassa Valamosta Sortavalaan. Uitu matka oli harhailut huomioon ottaen noin 42 kilometriä ja aikaa kului Hämäläiseltä tähän ainutlaatuiseen urheilusuoritukseen 26 tuntia 9 minuuttia. Mainittakoon, että Englannin kanaali, jonka ylitse oli aikaisemmin uitu, on leveydeltään "vain" n. 32 km. 

Aikoinaan harmittelin sitä, ettei Muistojen Sortavala-kirjassa kerrottu tarkempia yksityiskohtaisia tietoja ennätysuinnista, mutta kun nyt kävin tutkimassa digilehtiarkistoa, niin ilmeni, että Matti Hämäläisestä tuli tapauksen johdosta merkittävä aikansa julkisuuden henkilö ja monet sanomalehdet julkaisivat hänestä pitkiä juttuja. Yllä oleva kuva mestariuimarista on otettu Etelä-Saimaan digiversiosta. Löysin digiarkistosta myös tilastodataa uintiretkestä. Kaipaamaani tuulilukemaa, joka nykyään yleensä ennätystuloksiin liitetään, en löytänyt. 

Sellaisen tiedon sen sijaan löysin, että jossain matkan vaiheessa Laatokan vesi oli alle kymmenasteista. Luulen että hyytävä vesi oli sillä kohtaa Valamon edustalla, jossa vettä on peräti 225 metriä. Mestariuimarin fyysisistä ominaisuuksista sain selville, että hän oli 174 cm pitkä ja painoi normaalisti 88 kilogrammaa, mutta uintimatkan aikana paino oli pudonnut 82 kilogrammaan. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Laatokka-lehti tietää kertoa, että urheilusankarin peräsuolen lämpötila, jota ei mielestäni nykyään enää mainita urheilunennätysten yhteydessä, oli 38,1 astetta ennätyssuorituksen jälkeen. Siinä tilastotiedossa olisikin ainesta vaativaksi urheilutietokilpailun kysymykseksi. Uskon peräsuolimittauksen tehdyn välittömästi miehen rantauduttua. Kommentit (0) 

Ei voi olla totta! 02.12.2020, 21:15 

Olen taistellut lukuisilla jalkapallokentillä, mutta eilinen Suomen naismaajoukkueen tekemä voittomaali tulee syöpymään tulikirjaimilla muistini sopukoihin samalla tavalla kuin Wirenin kaatuminen aikoinaan. Harva on se kerta, jolloin urheilussa nähdään moista draamaa. Suomi oli Skotlantia vastaan selvästi alakynnessä koko pelin ajan ja ihmeenä voi pitää sitä, että tulos oli 0-0 viime sekunneille asti. Sitten kentälle juoksi ensimmäiseen maaotteluunsa vaihtopelaajana Amanda Rantanen, joka sai hyvin ikävän näköisesti pallon päin pläsiään ja mielestäni purskahti enemmänkin kivusta kuin onnesta itkuun, kun pallo pomppasi hänen naamastaan Skotlannin maaliin. Niinpä Suomi voitti ottelun 0-1, vaikka kulmat olivat vastustajalle 11-1 ja maalipaikat 17-4. 

Suomalaiset alkavat nykyään olla kuin ruotsalaiset ennen, eli voittavat tiukoissa paikoissa vasten kaikkia todennäköisyyksiä. Jostain syystä pallot pomppivat nykyisin suotuisasti Suomelle sekä nais- että miesjalkapalloilussa. Nyt näyttää jo varmalta, että myös maamme naiset tulevat pelaamaan seuraavissa Em-kisoissa, mikäli sellaisia koskaan järjestetään. Hiihtolajeissa Suomi ei enää menesty, mutta jalkapallossa meikäläiset alkavat maailman huippua. Kuukausi sittenhän Suomen B-maajoukkue voitti maailmanmestari Ranskan vieraskentällä selvästi 0-2. 

 Eilen tunsin sääliä skotteja kohtaan, koska elämä ei kohdellut heitä oikeudenmukaisesti edes jalkapallossa. Muutenkaan heillä ei mene hyvin. Vaikka heidän rannikollaan on rikkaat öljykentät, niin kansa on köyhää eurooppalaisen mittapuun mukaan. Skotlannin bkt/asukas on 26.000 taalaa, kun esimerkiksi Puolassa se on 33.000 ja Isossa-Britanniassa keskimäärin 35.000. Ennustan, että Iso-Britannia tulee hajoamaan ja että Pohjanmeren öljykenttien omistuksesta neuvotellaan vielä kiivaammin kuin brexitistä. Kommentit (0)

Ovelat venäläiset 01.12.2020, 16:10 

 Tuula Malinin Putinin pihapiirissä-kirja vihjaa ainakin rivien välistä siihen suuntaan, että entinen Suomen ja Eu:nkin sotilastiedustelun päällikkö kontra-amiraali Georgij Alafuzoff olisi hyvinkin voinut olla venäläisten myyrä ja että hänen toimintansa voisi osaltaan selittää venäläisten onnistuneet maakaupat maamme strategisesti tärkeillä alueilla. Ovelia ovat siis venäläisten touhut, kun he onnistuvat nostamaan osittain venäläistaustaisen miehen myyränä Eu:n sotilastiedustelun johtoon. Internet myös paljastaa, että venäläiset ovat jopa perusteellisesti kouluttaneet Alafuzoffin tärkeään tehtäväänsä. 

Wikipedia kertoo nimittäin miehen koulutuksesta seuraavaa: Vuonna 1997 Alafuzoff aloitti opintonsa Venäjän yleisesikunta-akatemiassa Moskovassa ensimmäisenä suomalaisena upseerina 20 vuoteen. Venäjän yleisesikunta-akatemia on Venäjän arvostetuin, vaativin ja korkealuokkaisin sotilasakatemia, josta Alafuzoff valmistui erinomaisin arvosanoin. Yleisesikunta-akatemian seinässä on marmoritaulu, johon kirjoitettu vuoden 1999 luokan priimusten nimet. Alafuzoff oli valkovenäläisen upseerin lisäksi ainut ulkomaalainen priimus tuolla luokalla. Arvovaltainen ja tavallisesti luotettava Seura-lehti sen sijaan kertoo Alafuzoffin kiistävän olevansa venäläinen myyrä. 

Lehdessä mies itse puolustautuu seuraavasti:”Sananvapaus on hieno ja arvokas asia, niin myös oikeusvaltioperiaate. Kannatan molempia syvästi. Olen aina kannattanut. Tästä huolimatta minua loukkaa syvästi perättömien valheiden ja väitteiden esittäminen”. Kontra-amiraali Georgij Alafuzoff on tiettävästi luopunut tiedustelutehtävistä eläköidyttyään ja kouluttautunut hierojaksi. Sekin tieto herättää epäilyjä, koska luulen, että tuossa ammatissa kovanäppinen tiedustelumies-hieroja pystyy puristamaan monenlaista salaista tietoa asiakkaistaan. Kommentit (0) 

Putinin pihapiirissä 30.11.2020, 17:53 

Ajatuksia herättää Tuula Malinin kirja Putinin pihapiirissä - Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa. Kirjan mukaanhan Venäjä on hankkinut paljon kiinteistöjä maamme strategisten kohteiden välittömästä läheisyydestä. Eniten julkisuutta ovat saaneet Airiston saariston maakaupat, jotka johtivat näyttävään poliisioperaatioon, josta lopullinen totuus selvinnee lähi vuosina oikeudessa. Ja kummalliseltahan minustakin venäläisten maanhankintapolitiikka tuntuukin. Itse törmäsin asiaan, kun joskus pari kymmentä vuotta sitten muistaakseni Venäjän demokraattinen kulttuuriyhdistys tai jokin muu sen kaltainen järjestö teki ostotarjouksen Lusin varalaskupaikan vieressä sijainneesta Heinolan maalaiskunnan hylätystä ja pystyyn lahonneelta näyttävästä vanhasta vaivaistalosta. Tuota Lusin varalaskupaikkaahan Hornetin usein harjoituksissaan käyttävät. 

Malinin mukaan kiinteistöjä käytettään vakoilu- ja majoitustarkoituksiin ja ihan järkeen käyvältä näkemys tuntuukin. Toisaalta moni voisi epäillä, että vaikka roistojahan Putinin väki tunnetusti on, niin yleensä heitä ei pidetä idiootteina. Tuntuu nimittäin sangn erikoiselta, että venäläiset ihan avoimesti ja häpeämättömästi omilla nimillään ostavat Suomesta maanpuolustuksen kannalta tärkeitä kohteita. Se tuntuu liian hölmöltä ollakseen koko totuus. Luulisi, että jos Suomessa on yhtään sotilastiedustelua ymmärtäviä alan ammattilaisia, niin hekin olisivat asian viran puolesta huomanneet. Luulisi myös, että venäläiset ovat huomanneet, että suomalaiset ovat huomanneet kummalliset maakaupat ja huomanneet senkin, ettei niihin ole juurikaan puututtu. 

 Itse epäilen, että venäläisten epäilyttävät maakaupat onkin huomattu maamme tiedustelupiireissä, mutta asiasta on oltu tarkoituksella hiljaa. On nimittäin ihan ovela juoni, että sitten mahdollisen kovan paikan tullen kiinteistörekisterin tiedoista hetkessä selvitetään, ketkä henkilöt ovat mahdollista viidettä kolonnaa ja missä kiinteistöissä he piileskelevät, jonka jälkeen heidät toimiinsa voidaan puuttua tarvittaessa kovallakin kädellä. Epäilen myös, että venäläisten kummalliset maakupat voidaan selittää sillä, että tulosjohtamisajattelu on otettu käyttöön myös Venäjän sotilastiedustelussa. Sikäläiset tiedustelualan virkamiehet ovat saaneet tulostavoitteekseen hankkia mahdollisimman paljon kiinteistöjä oletetun vihollismaan strategisesti tärkeiltä alueilta ja niinpä niitä sitten hankitaankin, jotta asetetut tulostavoitteet täyttyvät. Kommentit (0) 

Onneksi ei ole tulossa olympialaisia 29.11.2020, 17:11 

Vaikka Iivo Niskanen sijoittuikin Rukalla viidenneksi ja muitakin hyviä sijoituksia suomalaiset kotiladuillaan saavuttivat, niin olen ikionnellinen, ettei lähiaikoina ole oletettavasti tulossa talvi- tai kesäolympialaisia. Mikäli tänä talvena olisivat talvikisat, niin Suomen mitalihaaveet olisivat sen varassa, että hyvällä onnella naisten jääkiekkojoukkue voisi yltää pronssille. Jos taas ensi kesänä järjestettäisiin kesäolympialaiset, jota en usko, niin vain lupaava 41-vuotias naisnyrkkeilijä Mira Potkonen saattaisi hyvällä onnella voittaa pronssia ja se todennäköisesti olisi Suomen ainut mitali. 

Mutta onneksi voimme kuitenkin iloita Ruotsin hyvästä menestyksestä ja kannustaa heitä ja varsinkin heidän riveissään esiintyviä suomalaisia urheilijoita. Epäilen, että tuleva hiihdon supertähti tulee olemaan tällä hetkellä 19-vuotias William Poromaa. Tuleva ampumahiihdon valtias saattaa hyvinkin olla Martin Ponsiluoma, jonka sukujuuret ovat Kurikassa, suomalaisen hiihdon pyhällä maalla. 

Uskon myös, että kolminkertainen kiuruveteläistaustainen olympiavoittaja Charlotte Kalla, joka on vasta 33-vuotias, eli lähestyy kestävyyshiihtäjän parasta ikää, voittaa vielä muutaman olympiakullan ja vahvistaa näin asemaansa Ruotsin hiihtohistorian parhaana naishiihtäjänä. Toiseksi paras on 60-luvun tähti Toini Gustafsson, joka oli omaa sukuaan Karvonen. 

Uskon, että seuraavissa kesäolympialaisissa tulee ylivoimaisin yleisurheilun voittaja olemaan kiekonheittäjä Daniel Ståhl, jonka äiti on turkulainen työläiskuulantyöntäjätär Taina Laakso. Minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö Daniel ole myös isänsä puolelta suomalaista sukua, koska olen lähes varma siitä, että hän on kuuluisan suomalaisen sankarin vänrikki Ståhlin jälkeläisiä. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että vuoden 1936 talvikoisoissa 15 kilometriä voitti yllätysnimi Ruotsin meänkielinen Erik Larsson. 

Jussi Kirjavainen väitti hiihtohistoriakirjassaan, että miehen yllättävän ja ylivoimaisen voiton selitys oli, että tämä hiihti uskonnollisessa hurmiossa. Dopingia ei silloin osattu epäillä. Larsson oli kotoisin vahvalta lestadiolaisalueelta Kiirunan seudulta. Suonenjokelainen suurhiihtäjä Aarne Jalkanen kertoi, että Erik, eli Kiirunan Lassi, kuten häntä meillä kutsuttiin, joutui kisojen jälkeen lopettamaan kilpaurheilun, koska uskonsisaret ja -veljet seurakunnassa uhkasivat jopa tämän henkeä, sillä he pitivät kilpaurheilua suurena syntinä. Urheilu-uran jälkeen Larsson toimi saarnaajana. Siunatuksi lopuksi paljastan, että tämän hetken maailmalla tunnetuin ruotsalaiskirjailija Åsa Larsson on tietenkin olympiavoittaja Erik Larssonin pojantytär. Hän ei ole meänkielinen eikä lestadiolainen. . Kommentit (0) 

Immunologinen yhteistyö Venäjän kanssa 28.11.2020, 17:31 

Kyllä on paha mieli ja tunnelma pilalla, koska suomalaissuksi ei ole suihkinut voitokkaasti Rukalla, vaan tapansa mukaisesti norjalaiset voittavat jostain syystä taas ylivoimaisesti kaiken mahdollisen. Venäläiset nyt näyttävät pystyvän kuitenkin antamaan norjalaisille edes jonkinlaisen vastuksen ja näyttävät myös pystyvän nostamaan nopeasti koko ajan uusia nuoria lupaavia hiihtäjiä maailman huipulle, vaikka vähän kokeneemmat ovat syrjässä kilpaladuilta erilaisten ongelmien vuoksi. 

Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomen Hiihtoliiton tulisi välittömästi käynnistää yhteistyö venäläisten valmentajien kanssa, koska siitä on hyviä kokemuksia. Kaihoten muistelen vielä 20 vuoden takaisia aikoja, jolloin suomalaiset hiihtäjät olivat maailman parhaita. Silloinen menestys saattoi johtua siitä, että meikäläiset tekivät tiivistä yhteistyötä itänaapurin urheilulääkäreiden kanssa päävalmentaja Kari-Pekka Kyrön johdolla. Mistään dopingistahan ei tietenkään silloin ollut kysymys, vaan kysymyksessä olivat immunologiset tutkimukset. Immunologisilla tutkimuksilla olisi nytkin paljon kysyntää, koska korona uhkaa lopettaa koko kilpaurheilun maailmassa. 

Suomalaishiihto romahti sitten 20 vuotta Lahden katastrofaaliseen skandaaliin, mutta venäläisten kanssa harrastettu immunologinen yhteistyö ei ollut skandaalin taustalla, vaan kyseessä oli immunologiseen yhteistyöhön mitenkään liittymätön nesteytys, joka kuuluu siihen urheilun harmaaseen vyöhykkeeseen, jota kaikki eivät pidä laittomana, vaikka siinä onkin omat riskinsä. Muistelen, että esimerkiksi Ala-Tikkurilan Shelliltä löytyneestä Hiihtoliiton laukusta löytyi nesteytyslaitteiston lisäksi myös adrenaaliinipiikkejä, joita varmaankin oli sen varalta, että nesteytystä tehtäessä potilas saisi vaikka jonkinlaisen allergiakohtauksen. 

Tästä pulpahtaakin mieleeni, että vuoden 1998 jalkapallon mm-loppuottelun alla puhuttiin, että juuri ennen pelin alkua Brasilian avainpelaaja sai jonkinlaisen sairauskohtauksen, johon hänen pelättiin kuolevan. Epäilen, että siinä tapauksessa nesteytyksessä oli ongelmia. Luulen, ettei nesteytys edes ollut siihen aikaan jalkapallossa kiellettyä, sillä dopingsäännökset olivat silloin lievät. Muistelen, että niihin aikoihin muutama Hollannin maajoukkuetähti kärähti jostain laittomista mömmöistä ja saivat sen seurauksena parin kuukauden ottelukiellon. Silloin katsottiin, että koska kyseessä olivat erittäin isopalkkaiset urheilijat, niin pitkä pelikielto olisi aiheuttanut heille kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä. Kommentit (0)

Biostimulantit 27.11.2020, 16:15 

Tarkistin asian. Näyttää siltä, että Diego Maradona olisi kärähtänyt urallaan vain efedriinistä ja kokaiinista, joka asiaa viittaisi siihen, että kysymyksessä on ollut vain samankaltainen viaton amatöörimäinen puuhastelu, kuten Suomen Hiihtoliitossa muinoin. Epäilen kyllä, että jalkapallossa liikkuvat sen verran suuret rahat ja että jalkapallomaailma on sen verran korruptoitunutta, että Maradonan tapaukset eivät ole koko totuus asiasta. 

Nimittäin luin tuossa entisen jääkiekkoilija Hannes Hyvösen kirjan ja se vahvistaa näkemystäni siitä, että ainakin jääkiekossa, vaikka siinä liikkuvat jalkapalloa paljon pienemmät rahat, ja ainakin KHL:ssä liikutaan kovasti ns. Mika Myllylä-vainaan esille tuomalla harmaalla vyöhykkeellä. Hyvösen lisäksi monet muutkin suomalaiset KHL-pelaajat ovat vihjanneet monenlaisiin biostimulantteihin, joilla edistetään pelaajien jaksamista. Hyvösen mukaan on sangen tavallista, että KHL:ssä nesteytetään pelaajia, joka toimenpide edistää otteluista ja harjoituksista palautumista. Nesteyttäminen muuten vain on ainakin periaatteessa kiellettyä. Muistanpa, miten Helsingin yleisurheilun mömmönkisoissa herätti pahennusta, kun tsekkiläiset kymmenottelijat pistettiin ihan avoimesti tiputukseen ennen 1500 metrin juoksua. 

Esimerkiksi Suomea edustanutta Edvard Hämäläistä ei nesteytetty ennen viimeistä lajia, mutta sen sijaan hän poltti tupakan juuri ennen juoksun starttia ja kun häneltä kysyttiin syytä moiseen, hän kertoi polttavansa tupakan ennen lähtöä, koska juoksun jälkeen hän ei siihen enää kykene. Hannes Hyvönen paljastaa kirjassaan myös, että KHL-tähdet edistävät palautumistaan ilokaasulla. 

Itse tosin epäilen, ettei ilokaasuhoito edistä välttämättä edistä palautumista, vaan että sitä käytetään alkoholismin ehkäisyyn, ainakin Suomessa markkinoitiin yhteen aikaan ilokaasuhoitoa apukeinona alkoholismin vaivojen torjumiseen. Muuten eräs suomalainen KHL-pelaaja kertoi aikoinaan, että väkijuomaongelma on vakava ongelma myös Venäjän jääkiekkoilussa ja että juopottelua pyritään torjumaan sillä, että pelaajilla on peräti kolmet harjoitukset päivässä, jolloin aikaa juopottelulle ei jää ja lisäksi kolmen kovan harjoituksen jälkeen ei edes jaksa ryypätä. Kommentit (4) 

Argentiinan Matti Nykänen 26.11.2020, 16:40 

Suomalaisilla ja argentiinalaisilla on paljon yhteistä, koska molemmat ovat hurmioon taipuvaista kansaa. Eilen esimerkiksi ilmeni, että Argentiinassa surraan sikäläistä Matti Nykästä, eli jalkapalloilija Diego Maradonaa, melkein yhtä hurmioituneen raskaasti, kuin aikoinaan Matti Nykästä meillä. Molemmilla urheilusankareilla oli sellaisia renttumaisia luonteenpiirteitä, ettei heitä varmaankaan olisi pidetty sankareina muualla kuin Suomessa ja Argentiinassa. Tosin luulen, että se ero suomalaisilla ja argentiinalaisilla on, että mikäli meikäläinen urheilutähti kärähtää dopingista, on hänen urheilu-uransa tai jopa koko elämänsä ohi, mutta Argentiinassa Maradonan kaksi dopingkäryä eivät vähentäneet hänen kansansuosiotaan, vaan ilmeisesti pikemminkin päinvastoin. Katolisessa maassa synnit voi kätevästi sovittaa lukemalla muutaman Neitsyt Maria-rukouksen, mutta protestanttisessa Suomessa synnit sovitetaan vasta helvetissä. 

Suomalaisia ja argentiinalaisia yhdistää myös hurmioituminen tango-musiikki. Sitä harva tietää, että viimeaikainen historiantutkimus on saanut selville, että tango-musiikki keksittiin Suomessa eikä Argentiinassa, kuten monet uskovat. Tuomiolaitoksen pöytäkirjat todistavat, että 1500-luvulla tuomittiin Kalajoen käräjillä ankaraan rangaistukseen muudan talonpoika, joka oli häirinnyt joulumessua laulamalla sen aikana omatekoista kummallisen jumputtavaa sävelmää. Sittemmin tälläistä musiikkia alettiin kutsua nimellä tango. Suomalaiset merimiehet veivät myöhemmin tämän musiikkilajin Argentiinaan, jossa sikäläinen väestö tykästyi siihen suuresti. Kommentit (0) 

Kiinan malli 25.11.2020, 16:35 

Vaikka Tbilisin Dynamon jalkapallojoukkueen kovaotteinen oikeapuolustaja Lavrentin Berija, joka jalkapallouransa jälkeen toimi KGB:n johdossa, olikin ihmishirviö, niin tyhmä hän ei ollut. Hän vastasi Neuvostoliiton vankileireistä ja havaitsi pian, ettei orjatalous ollut kustannustehokasta enää 1950-luvulla, vaan tuotti tappiota. Viisaana miehenä Berija ehti käynnistää vankileirien tyhjentämisen heti Stalinin kuoleman jälkeen, mutta sitten neuvostokansan vapauttamisen keskeytti nenäsiltaan osunut pistoolinluoti. Kekkosen kaveri Nikita Hrutshev sai Berijan tappamisen jälkeen hyvän miehen maineen maailmalla, kun hän jatkoi leirien purkamista. Mikään suuri humanisti Hrutshevkaan ei ollut, sillä hänellä oli hyvin veriset kädet Ukrainan kansanmurhan jäljiltä. 

Berija oli tavallaan edellä aikaansa. Hän suunnitteli samanlaista talousjärjestelmää, joka on Kiinassa synnyttänyt talousihmeen, jonka seurauksena Usa:kin on romahduksen partaalla. Yhden puolueen hyvin raaka diktatuuri yhdistettynä hyvin raakaan kapitalistiseen talousjärjestelmään näyttää synnyttävän hirmuisen talouskasvun, jota koronakaan ei hetkauta, koska valtio pystyy tekemään hyvin kovia päätöksiä hyvin nopeasti. Muuten Putin on näköjään palauttamassa Venäjää Berijan viitoittamalle tielle ja nähtäväksi jää, onnistuuko hän, vai ovatko venäläiset jo nauttineet ihmisoikeuksista niin paljon, etteivät niistä enää suostu luopumaan. 

Sikäli näyttää huonolta, että tuossa ihan lähellä Petroskoissa historiantutkija sai 13,5 vuoden tuomion pedofiliasta, eli asiasta josta myös Berijaa syytettiin, kun hän innostui kaivelemaan liikaa Stalinin ajan joukkohautoja. Suomessa murhaaja istuu myös keskimäärin 13,5 vuoden tuomion, tosin huomattavasti Venäjän rangaistuslaitoksia miellyttävimmissä oloissa. Kommentit (1) 

Lavrenti Berijan menetetty maine 24.11.2020, 17:07 

Toimittaja Arvo Ei-Poika Tuominen on viime vuosina tutkinut Venäjää niin syvällisesti, että hän on alkanut jopa vuosi vuodelta yhä enemmän muistuttamaan ulkonäöltään perivenäläistä Boris Jeltsiniä. Hän on julkaissut isosta tutkimuskohteestaan monta hyvää kirjaa, joista luin juuri viimeisimmän nimeltään Suomi ja Venäjä - koko tarina, joka on mainio teos varsinkin minun kaltaiselleni ihmiselle, jota kaikenlaiset likaiset jutut kiinnostavat. Kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Olen tähän asti luullut, että Stalinin ajan salaisen poliisin päällikkö Lavrenti Berija olisi ollut miljoonia ihmisiä tuhonnut ihmishirviö ja pedofiili, mutta Tuomisen viimeisimmän kirjan luettuani en enää luule, että Berija olisi ollut pedofiili. Hän ei jahdannutkaan öisin pikkutyttöjä Moskovan kaduilla, vaan tämä tarina on hänen vastustajiensa liikkeelle laskema valhe, jolla perusteltiin maailmalle miehen kuolemantuomiota näytösoikeudenkäynnissä. 

Berijan syrjäyttämisestä ja teloituksestakin on levitetty ilmeisesti väärää tietoa. Esimerkiksi Stalinin kuolema-elokuvassa pidätyksen suorittaa marsalkka Georgi Zukov, joka salakuljetti hallituksen kokoukseen konepistoolin povessaan. Tuomisen kirjan mukaan pidättäjät sen sijaan ryntäsivät kokoushuoneeseen sen jälkeen, kun pääministeri Georgi Malenkov oli painanut pöydän alla ollutta hälytysnappulaa. Tuomisen mukaan myös tuleva pääsihteeri Leonid Brezhnev oli mukana rynnäkössä pistooli kourassa. Tuomisen kirjassa on kuva 1990-luvun pietarilaisesta vahakabinetista, joka esittää Berijan teloitusta. 

Jonkun suomalaisen poliitikon muistelmista olen lukenut, että Berijaa pelättiin niin kovasti, että teloitusryhmän johtaja olisi ampunut tätä selkään jo matkalla teloituspaikalle. Vahakabinetin version mukaan totuus oli se, että kenraali Pavel Batiski ampui tätä pistoolilla nenäsiltaan eikä hänen silmilleen vaivauduttu laittamaan edes sidettä. Berija siis ammuttiin Neuvosto-Karjalassa kehitetyllä tyylillä. Muualla valtakunnassa uhreja ammuttiin niskaan, kuten KGB:n niskalaukausoppaassa neuvotaan, mutta Karjalassa todettiin tämä menetelmä epäluotettavaksi, koska monta kertaa ammuttava sukelsi hautaan pää edellä juuri ennen laukausta ja niinpä siellä alettiin käyttämään varmempaa otsalaukaustekniikkaa. Laskujeni mukaan Pietarissa on noin sata erilaista museota ja monessa olen käynytkin, mutta Tuomisen mainitsemaa vahakabinettia en ole vielä löytänyt. Kommentit (0) 

Olihan omituiset olympialaiset 23.11.2020, 17:22 

Muistan kristallin kirkkaasti, miten iloton paikka maame oli iloisen 1960-luvun alkupuolella. Vain radion Yleisohjelman puolelta, koska Rinnakkaisohjelmaa ei vielä ollut, tuli kvartaaleittain, eli neljästi vuodessa Kankkulan kaivolla hupiohjelma, joita nautinnolla kuunneltiin siihen. Kun vuosikymmeniä myöhemmin olen kuullut Kankkulan kaivon jaksoja uusintoina, ei voi kun ihmetellä sitä, että kansan makua ei voi tosiaankaan aliarvioida, ei ainakaan liiaksi. Kankkulan kaivon lisäksi kansaa viihdyttivät Reino Helismaan kirjoittamat kupletteja sisätäneet hupailut, jotka ovat syvästi vaikuttaneet maailmankuvaani. 

Varsinkin villin lännen seikkailut minua kiinnostivat ja naurattivatkin. Esimerkiksi Meksikon pikajunan kupletti naurattaa minua, kuten monia muitakin, yhä, vaikka siinä halvennetaan ja esineellistetään karkeasti naisia ja esitetään meksikolaiset epäilyttävässä valossa. Mieleeni on jäänyt myös jonkun kapakan tulitaistelusta kertova kupletti Balladi villistä lännestä, jonka eräs säe varsinkin huvitti lapsenmieltäni suuresti ja kuuluu seuraavasti: Joku neekerkin - all right - Kuoli vahingossa kait. Mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe. Nykyään tuota kappaletta ei enää radiosta kuule, koska sen esittäminen synnyttäisi runsaasti tutkintapyyntöjä poliisille, joka oikein onkin. 

Elävästi muistan Reino Helismaan viimeisen hupailun syksyltä 1964. Sen nimenä oli Olihan omituiset olympialaiset juuri pidettyjen Tokion kisojen kunniaksi. Minua hupailu ei naurattanut yhtään. Ehkä hauskin kohta oli se, kun selostaja kuvaili, kuinka itsensä talipalloksi lihottanutta ja siksi punnitusta läpäisemätöntä painija Kyösti Lehtosta kannettiin paareilla molskille, varmaankin hän oli kevyestä sarjasta siirtynyt raskaaseen sarjaan, jossa ottelijalla ei silloin vielä ollut mitään painorajaa ja selostaja jännäsi sitä, että mikäli Lehtonen vierähtää paareilta painimatolle mahalleen, vastustaja saa vain pistevoiton, mutta jos Köpi kierähtää selälleen, tulee hänelle selätystappio ja kisat ovat häneltä heti ohi. Olihan omituiset olympialaiset oli varmaankin Helismaan viihdetaiteilijauran pohjanoteeraus ja asia selittyy sillä, että hupailua kirjoittaessaan hän jo makasi kuolemansairaana keuhkosyöpäpotilaana sängyn pohjalla. Repe oli armoton tupakkamies. Kommentit (2) 

Helismaa ja Kuopio 24.11.2020, 21:48 

Joku ilta sitten tuli tv:stä aika monennen kerran Tapio Rautavaarasta, Reino Helismaasta ja Esa Pakarisesta kertova Timo Koivusalon elokuva Kulkuri ja joutsen, jonka katsoin aika monennen kerran, vaikka muistaakseni filmi ei saanut Oskareita tai edes Jusseja. Elokuvasta tuli mieleeni, että vielä yksi muistolaatta olisi Kuopioon saatava matkailijavirtoja houkuttelemaan lukuisten jo tällä hetkellä olemassa olevien lisäksi. 

Nimittäin myös Rautavaaralla ja Helismaalla, vaikka molemmat olivatkin pääkaupunkiseudun miehiä, on kiinteä elimellinen yhteys Kuopion kulttuurihistoriaan, vaikka tyhmempi ei sitä tiedä. Puijonkadulla sijaitsee vakituinen suuruspaikkani ja monta kertaa sinne kävellessäni on mielessäni käynyt tapaus, jonka luin Rautavaaran elämäkerrasta nimeltään En päivääkään vaihtaisi pois, joka ei minusta ole mitenkään hyvä elämäkerran nimi, koska itse ainakin vaihtaisin pois aika monta päivää. 

Kirjassa Tapio Rautavaara kertoo, kuinka hän yhdessä Helismaan kanssa käveli Puijonkatua Kuopion asemalta torille päin pienoista ylämäkeä. Helismaa hengästyi pahasti ja Rautavaara kysyi huolestuneena kaveriltaan, jonka tiesi juuri käyneen lääkärissä, että mitä se tohtori oikein kertoi. Helismaan mukaan lääkäri oli sanonut, että syökää, juokaa, naikaa, vuosi aikaa. Olen vankasti sitä mieltä, että säkeen lausuntapaikalle tulisi kiinnittää pronssilaatta maamme parhaan riimittelijän muistoksi. Kommentit (0) 

Pronssilaatan paikka 21.11.2020, 18:03 

Muutenkin Pohjois-Savon pitäisi panostaa turismiin ja matkailunähtävyyksiin, kuin että pystyttää kulkukoira Ponsselle näköispatsas Vieremän kirkonkylään, kuten eilen esitin. Nimittäin Kuopion kaupungissa on erilaisia pronssilaattoja kiinnitelty tärkeiden maailmanhistoriallisten tapahtumien tapahtumapaikoille, mutta yksi laatta vielä puuttuu, ja uskon, että mikäli tämä laatta saataisiin, houkuttelisi se uusia matkailijavirtoja kaupunkiin. 

Nimittäin Minna Canthin kadulle olisi saatava muistolaatta paikalle, jolla mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen veti turpaan kaimaansa kohutoimittaja Hemmo Silvennoista pian Cortinan olympialaisten jälkeen. Tapauksen taustalla oli se, että Sivennoinen lähetteli kisoista juttuja kuopiolaiseen Savolehteen ja toimittaja korjaili kaimansa tekstejä värikkäämpään suuntaan dramaattisin seurauksin. Lasse Erolan kirjasta Olympialaisten outoja tapauksia löysin Savo-lehden jutun, jonka vuoksi Kuopio luultavasti menetti Cortinan mäkihypyn olympiakullan. 

Jutun kirjoittajaksi luultu Hemmo Silvennoinen kutsuttiin kisakylässä hiihtäjien hotellihuoneeseen kuultavaksi asian johdosta, koska Kuopion poliisiurheilijoita edustanut hiihtäjä Veini Kontiselle oli lähetetty Kuopiosta kirjeessä kyseinen lehtileike. Silvennoisen selityksiä kuulematta kuopiolainen konstaapeli Veini Kontinen löi Silvennoista nyrkillä kasvoihin, jonka jälkeen ainakin Veikko Hakulinen ja August Kiuru jatkoivat sakinhivutusta, jonka seurauksena ruhjeille mukiloitu vahva ennakkosuosikki Hemmo Silvennoinen jäi seuraavan päivän mäkikisassa sijalle 10.

Edesmenneen urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan konstaapeli Kontisen lisäksi pahoinpitelyyn olisi osallistunut myös eräs toinen Kuopion Poliisiurheilijoiden maineikas edustaja, joka tieto on minulle uusi ja yllättävä. Ja näin Savo-lehdessä luki - tosin vastuu kirjoituksesta ei ollut Silvennoisen vaan toimittaja Hemmo Kuuranhallan, joka oli omavaltaisesti lisännyt väriä Silvennoisen laatimaan asialliseen raporttiin kisapaikalta: "Aamulla heräsimme kello kuusi valtavaan meteliin ja luulimme jo lumivyöryn uhkaavan pikku Cortinan kylää. Me herrasmiesurheilijat - mäkihidalgot, tai miten kukin meitä haluaa nimittää - tajusimme silloin, että (hiihtäjillämme) oli edessään karsinta, joka lopullisesti tuli vaikuttamaan joukkueen valintaan. Pahinta meteliä piti kalakukkokaupungin konstaapeli Veini Kontinen, joka kurkku suorana juoksenteli kuin päätön kana ja ulvoi milloin mitäkin. Tämä siitä huolimatta, että tohtori Kunnas oli määrännyt Kontisen kilpailukieltoon, koska tarmokas hiihtäjämme oli saanut jännetulehduksen kämmeneensä. Tiainen ja Kortelainen näyttivät olevan pahassa ylikunnossa. Lieneekö se sitten alppitautia vai liika hermoilua, vai tosiaankin sitä, että mies on hiihtänyt itsensä loppuun?" 

Savolaisten välinen turpiinvetokisa ei päättynyt Cortinan hotellihuoneeseen, vaan kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa Minna Canthin kadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi siis kiireesti saatava asiasta kertova muistolaatta. 

Pian Cortinan kisojen jälkeen vammoistaan toipunut Hemmo Silvennoinen voitti Salpausselällä mäkikisan, vaikka kaikki maailman huiput olivat paikalla. Kisajärjestäjien mustaa huumorintajua osoittaa se, että voittajalle annettiin palkinnoksi kirjoituskone. Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo, että Hiihtoliitto määräsi vähän myöhemmin vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei heitä sentään tiettävästi palkittukaan. 

Urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan Silvennoistakaan ei rangaistu kaimansa pahoinpitelystä. Toimittaja kyllä meni tekemään poliisilaitokselle asiasta rikosilmoitusta, mutta laitoksen edustajat eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Olisiko rikosilmoituksen vastaanottamisesta kieltäytyminen johtunut siitä, että Kuopion poliisilaitos piti itseään jäävinä asian tutkimiseen, koska ilmeisesti laitoksen kaksi poliisia oli sekaantunut tapahtumavyyhtiin. Kommentit (0) 

Ponsselle näköispatsas 20.11.2020, 16:56 

Einari-kirjasta ja metsäkoneista vielä sen verran, että ensimmäinen Videgrenin Einarin viisikymmentä vuotta sitten valmistama metsätraktori sai nimekseen Ponsse ja sittenhän nimestä on tullut osa koko maapallon metsätalouden historiaa. Laitteen nimi liittyy savolaiseen huumoriin, joka on pikkuisen ilkeyteen taipuvasta. Traktori nimittäin ainakin joittenkuitten ja pahaa pelkään, että Einarin yritystoimintaa vähättelevien kanssaeläjien mielestä muistutti Vieremällä juoksennellutta kulkukoiraa nimeltään Ponsse. Ja helppohan on kuvitella, että ensimmäinen metsätraktori muistutti jossain määrin matalajalkaista ajokoiran kaltaista otusta. 

Tarinan mukaan Ponsse olisi ollut kulkukoira, mutta itsekin muistan hyvin noita aikoja eikä silloin enää ollut kulkukoiria, vaan kyllä kylillä juoksentelevat rakit yleensä olivat jonkun omistamia ja joku niistä koiraveronkin maksoi, vaikka ne saivatkin viettää vapaata lajityypillistä elämää. Vieremä on vireä kunta, mutta matkailuun se ei ole vielä panostanut riittävästi ja niinpä esitän, että Vieremän kunta voisi edustavalle paikalle kirkonkylän keskustaan pystyttää näköispatsaan yhdelle maailman kuuluisimmista koirista, jota Ponsseksi kutsuttiin. Yritin netistä kaivaa Ponssen kuvaa, mutta en sitä löytänyt. Ehkä kuitenkin joku silminnäkisjä vielä löytyy, joka voisi taitavalle kuvanveistäjälle kertoa, millainen Ponsse ulkoisesti oli. 

 Ponssen patsaan veistäjä voisi ottaa mallia yllä olevasta kuvasta, joka esittää nuorena kuolleen runoilija Edith Södergranin Totti-kissan patsasta. Patsas oli niin puoleensa vetävä, että en malttanut olla sitä silittämästä, kun pari vuotta sitten kävin rajan takana Raivolassa. Patsas ei muuten ole suomalaisten tekemä, vaan runoudesta ja kissoista tykkäävät venäläiset ovat olleet asialla. Kommentit (0) 

Tärkeitä sääntöuudistuksia 19.11.2020, 16:48 

Vähän on mieli paha ja tunnelma pilalla, koska eilinen Suomen jalkapalloilun kannalta ratkaisevan tärkeä peli ratkesikin sitten tuomarin tulkinnanvaraiseen ratkaisuun. Urosen ulosajo ei ollut suuri vääryys, mutta joku tuomari olisi voinut tulkita asian niinkin, että se oli walesilainen, joka aloitti lievän käsirysyn, joka päättyi rysyn aloittajan valitettavaan kaatumiseen. Ottelu ratkesi siihen jo heti pelin alkuvaiheissa, koska ei tuolla tasolla voi vajaalukuisena voittaa. 

Itse, joka olen innokas uudistamaan jalkapallon sääntökirjaa, vaikka en ole sitä koskaan lukenutkaan, esitän Fifan herroille, että lievissä tapauksissa ulosajon sijasta tuomitaankin tulevaisuudessa vain kymmenen minuutin jäähy. Se uudistus palvelisi myös tuomareiden hengen ja terveyden säilymistä, koska nyt ottelun oikeudenjakajat joutuvat liian tärkeään rooliin peleissä - eilenkin yhdellä pillin vihellyksellä ratkaistiin miljoonien eurojen kohtalo. Pyytäisin Fifan herroja kunnioittavasti harkitsemaan edelleenkin jo aiemmin tekemääni sääntöuudistusaloitettani, jonka mukaan tahattomasta käsivirheestä seuraisi aina vain epäsuoravapaapotku, vaikka se tapahtuisi rangaistusalueella. 

Nykyinen käsivirhesääntö on kohtuuttoman monimutkainen ja jättää liikaa tilaa korruptiolle ja muulle vilungille. Ja vähintäänkin yhtä kunnioittavasti esitän Fifan herroille, että nykyisestä mahdottomasta paitsiosäännöstä luovutaan joko kokonaan tai jos se ei jostain syystä ole mahdollista, muutetaan sitä siten, että paitsio vihelletään vain silloin, kun pelaaja ylittää vastustajan kenttäpuoliskon puolivälin ennen palloa. Kenttäpuoliskon puolivälin merkitsemiseen ei välttämättä tarvita kalliita kalkkiviivoja, vaan merkintä voidaan tehdä myös ruohonleikkurilla. Kommentit (0) 

Onegan traktoritehdas ja Einari 18.11.2020, 16:30 

Suuri ja mahtava oli Neuvostoliitto, kuten sen kansallislaulussakin sattuvasti sanottiin ja suuri ja mahtava oli myös Petroskoissa toimiva Onegan traktoritehdas, jonka palvelukseen kehottaa teatteritalon edessä seisova puoluejohtaja Kirovin patsas palkkaansa tyytymättömiä näyttelijöitä hakeutumaan. Traktoritehtaalla olisi varmaankin liukuhihnan ääreen kelvannut myös moni entinen pientä palkkaansa valittava näyttelijä. Onegan tehdas keskittyi vuodesta 1956 valmistamaan metsätraktoreita ja 1990-luvun loppuun mennessä se oli tuottanut kansantalouden tarpeisiin peräti 320.000 metsätraktoria. Se on paljon se, koska maailman maineeseen kohonnut Ponsse ylitti 10.000 metsätraktorin haamurajan vasta vuonna 2015.

Tosin pienviljelijä-metsuri Einari Vidgrenin tuotantolaitoksella on sikäli mennyt hyvin, että se ei ole mennyt konkurssiin ja on jopa tuottanut voittoa, toisin kuin petroskoilainen kilpailijansa, joka on tehnyt välillä konkurssejakin. Tuosta Ponssen tuottamasta voitosta sen verran, että luin juuri Antti Heikkisen kirjan Einari, joka kertoo Einari Vidgrenin ja myös Ponsse konsernin vaiheista jännittävällä tavalla, ja kirjasta jäi päällimmäisenä mieleeni se, että tyhjästä aloittanut Einari paiskoi aluksi pk-yrittäjänä yötä päivää hommia ja kiikkui konkurssin partaalla niin pahasti, että naapuritkin alkoivat jossain vaiheessa kartella rahaa vippaavaa toimitusjohtajaa. 

Sitten Einarin innovaatiot alkoivatkin saada maailman mainetta ja mies pystyi pörssikursseja tutkiessaan sanomaan pojalleen, että "nyt minulla on tuhat miljoonoo markkoo." Näin ainakin muistelen Einari-kirjasta lukeneeni, mutta saatan muistaa myös väärin mainitun markkamäärän tai ehkä Einarille sattui pilkkuvirhe, sillä sata miljoonoo markkoo tuntuisi uskottavammalta määrältä ja onhan sekin aika paljon. Kommentit (0)

Se tapahtui meille 17.11.2020, 16:33 

Surullinen kirja on Lea ja Santeri Pakkasen kirja Se tapahtui meille, joka kertoo inkeriläisten vaiheista historian melskeissä. Olen joskus ennenkin esittänyt, että Raamatun historian tutkijoiden tulisi selvittää, ovatko inkeriläiset Raamatussa mainittuja amalekilaisia, jotka asuivat ns. Luvatussa maassa, ennen kuin juutalaiset sen valloittivat ja jotka Herra Sebaot käsittämättömässä armossaan ja viisaudessaan käski tappamaan ja hävittämään niin, ettei heistä jää historiaan mitään jälkeä. 

Eräät Raamattuun perehtyneet ovat sillä kannalla, että amalekilaiset olisivat nykyisiä palestiinalaisia, mutta itse epäilen heidän olevan inkeriläisiä, joiden jälkeläisiä itsekin jossain määrin olen. Inkeriläiset on nimittäin viimeisen sadan vuoden aikana hävitetty maailmasta melkein anhittomiin. Tosin muutama inkeriläinen näyttää vielä pelaavan jalkapalloa Suomen Veikkausliigassa ja Rauno Sappinen, jonka uskon nimestä päätellen myös olevan inkeriläisiä, pelaa Viron maajoukkueen kärkimiehenä. 

Jotain hauskaakin Pakkasten kirjassa sentään on. Nimittäin olen itse käynyt Petroskoissa ja epäillyt, että kuvan puoluejohtaja Kirovin patsas, esittelee puoluejohtajaa paljastelemassa ohikulkijoille itseään, mutta niin ei välttämättä ole. Kirjan mukaan puoluejohtaja Kirov, joka seisoo Suomalaisen teatterin edessä ja viittilöi pontevasti entisen traktoritehtaan suuntaan vakuuttaen samalla teatterin pienipalkkaisille näyttelijöille, että traktoritehtaalle siitä, jos palkka ei tyydytä. Kommentit (0) 

Lisää pituutta heti maajoukkueeseen 16.11.2020, 16:02 

 Eilen Suomi voitti vieraskentällä Bulgarian ja todisti sen, että joukkue on nykyään niin kovalla tasolla, että pystyy voittamaan huonolakin pelillä. Samalla joukkue todisti sen, että Suomi, isiemme maa, alkaa kohota jalkapalloilussakin, joka on eittämättä ihmiskunnan korkein ja eniten harrastetuin kulttuurin muoto, kohota tässäkin asiassa sivistysvaltioiden tasolle. Ensi keksiviikkona käytävässä ratkaisevan tärkeässä pelissä Walesia vastaan ratkeaa, nouseeko Suomi, isiemme maa, vallan Kansojen liigan parhaaseen A-luokkaan, johon kelpuutetaan 16 maanosamme parasta maajoukkuetta. Se todistaisi sen, että monikulttuurisuus, jota viime aikoina on paljon parjattu, on ainakin jalkapallossa voimaa. Suomen maajoukkueessa on nyt kaiken värisiä pelaajia, joista osa ei hallitse suomen sannaa. 

Pikkuisen pelolla odotan Walesin kohtaamista, koska maajoukkueen kantava voima ja keskikentän työmyyrä Tim Sparv, joka on hidas, mutta kankea, sai eilen varoitustilinsä täyteen eikä pääse ylihuomenna kentälle. Tilastojen valossa hän on joukkueen avainpelaaja, joka varsinkin pääpalloissa on ollut 194-senttisenä maajoukkueen keskeinen vaikuttajahahmo. Tyypillistä brittiläistä jalkapalloa pelaava Wales on hyvä pääpalloissa ja pahaa pelkään, että se voittaa Suomen puskumaaleilla. 

Jos joku Suomen maajoukkuepelaaja lukee tätä, niin paljastanpa vielä huuhkajat ehtisivät treenata yllätyskikan erikoistilanteisiin. Joukkueen pääpelivoimaa lisäisi merkittävästi se, että joukkueen pienin mies, eli Nikolai Alho kiipeäisi erikoistilanteissa seisomaan vaikkapa Paulus Arajuuren hartioille; käsittääkseni sääntökirja ei kiellä tätä temppua. Viime viikon Ranska-pelissä muuten eräs yönmusta afroafrikkalaistaustainen hyvin pitkä roikale pomppasi kulmapotkutilanteessa yli kolmen metrin korkeuteen, koska hän ymmärsi ponnistushetkellä ottaa käsillään lisävauhtia ranskalaisen kanssapelaajansa hartioista. Sekin oli selvästi opeteltu juttu ja ihan sääntöjen sallima temppu. Kommentit (0) 

 Tare ja Ringo 15.11.2020, 17:12 

Tänä syksynä ilmestyneessä Hannu Ignatiuksen ja Tomi Lindblomin kirjassa Tapsa - koko kansan reissumies, jossa 300 suomalaista kertoo kohtaamisistaan Tapio Rautavaaran kanssa, paljastetaan, että työläisnyrkkeilijä Tarmo Uusivirralla oli tapana esittää tuo eilen mainittu tarina Ringosta ulkomuistista alusta loppuun eikä häntä saanut esityksen aikana keskeyttää. Uskoisin, että Euroopan mestarin ja kaksinkertaisen mm-hopemiehen auktoriteetti riitti eikä hänen lausuntaansa haluttu keskeyttää.

Uusivirran auktoriteetin suuruudesta kertoo tarina, jonka mukaan eräs nainen tuli jyväskyläläisessä ravintolassa valittamaan tälle siitä, ettei samassa ravintolassa iltaansa viettänyt Matti Nykänen suostunut antamaan nimikirjoitustaan paperiin, jossa oli jo Uusivirran nimikirjoitus. Nykänen oli maininnut, ettei hän suostu kirjoittamaan nimeään tämän nimen alapuolelle. Uusivirta lupasi järjestää asian ja kävi paperilapun kanssa jututtamassa Nykästä, joka jostain syystä suostuikin antamaan nimikirjoituksensa nyrkkeiljän nimmarin alle, vaikka yleensä Matti ei antanut helposti periksi ja oli tunnettu siitä, että oli tarvittaessa valmis puolustamaan mielipiteitään vaikka nyrkein. 

Nyrkkeilijä Toni Halme, joka päätyi sittemmin elämässään samanlaiseen lopulliseen ratkaisuun kuin Uusivirta, kertoi elämäkerrassaan, että kun hän vieraili Jyväskylässä Uusivirran haudalla, siellä ei ollut ollenkaan kiveä, vaan pelkästään keppi, jossa luki "Uusivirta 1X2 metriä". Tarkistin nykyisen asiantilan ja kyllä haudalla nyt on kaunis kivi, jossa lukee EUROOPAN MESTARI TARMO UUSIVIRTA. Kommentit (0) 

Halla-aho ja Ringo 14.11.2020, 16:52 

Lauri Nurmen kirjassa kerrotaan, että Jussi Halla-aho, joka on sotilasarvoltaan siviilipalvelusmies, harrastaa ammuntaa ja pistoolien keräilyä. Tieto ei ole minulle yllätys, koska joskus vuosi sitten vierailin hänen blogillaan, jossa hän kertoi olleensa juuri tupakalla, joka on muuten puoluejohtajalle täysin sopimaton pahe, ja joku ohikulkenut miehenpuoli oli ehdottanut hänelle suuseksin harrastamista; täyttä varmuutta ei mielestäni ole siitä, oliko tarjouksen tekijä vakavissaan. Halla-aho kirjoitti ajatelleensa silloin, että noutaa sisältä pistoolinsa ja ampuu miehenpuolta päähän. Kirjoitus tuomittiin jyrkästi yli puolue rajojen, ja selvä enemmistö tuomitsi ajatuksen siitä, että homoja voisi ampua pistoolilla päähän. 

En usko, että Halla-ahokaan kirjoituksellaan tarkoitti sitä, että on hyväksyttävää se, että homoja ammutaan pistoolilla päähän, mutta hän rehellisesti tunnusti, että jostain syvältä alitajunnasta oli moinen idea hänen humeettirasiaansa noussut. Epäilen, että jos joku punavihreä feministi olisi kirjoittanut samanlaisen jutun blogillaan, häntä ei olisi tuomittu lainkaan, vaan se olisi vain osoitus yhteiskunnan tasa-arvoistumisesta ja naisten vapautumisesta. 

Punavihreässä mediassa, kuten Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä ja Yleisradiossa, on luotu kuva Jussi Halla-ahosta tunnevammaisena ihmisenä, mutta tämä ei ole koko totuus, sillä kyllä miehellä on kykyä empatiaankin, sillä hän on innokas eläinsuojelija. Jo pikkupoikana häneltä pääsi itku, joka ymmärrettävää onkin, kun toiset vintiöt repivät raajat irti sammakolta. Olen tässä lyhyen ajan sisällä lukenut sekä Tapio Rautavaaran ja Jussi Halla-ahon elämäkerrat ja jotenkin humeettirasiaani jostain alitajunnasta on kummunnut Rautavaaran levyttämä tarina yksinäisestä pistoolisankari Ringosta, jota hiljennymme kuuntelemaan: https://www.youtube.com/watch?v=W8OWB9k _Cxw&lc=UghbIQgENI6zt3gCoAEC Kommentit (2) 

Arjalainen pormestari Helsinkiin? 13.11.2020, 17:39

 "Minä ainakin haluaisin piiskata ja komennella neekereitä. Tämä ei ollut huumorivastaus. Neekeri ei ole naurun asia. Minä olen arjalainen ja ylpeä syytä". Näin vastasi aikoinaan nuori punk-vokalisti Jussi Halla-aho, joka tänään on ilmoittautunut ehdokkaaksi Helsingin pormestariksi, toimittajalle, joka kysyi artistilta siitä, haluaisiko tämä olla orjakauppias. Tämän asian ja monta muutakin hämmästyttävää asiaa paljastaa Lauri Nurmi kirjassaan Jussi Halla-aho - epävirallinen elämäkerta. Minusta on esimerkiksi aika yllättävää, että kirjassa paljastetaan Halla-Ahon äänestäneen nuoruudessaan mm. vihreiden Osmo Soininvaaraa, Heidi Hautalaa ja perustuslaillisten Georg Ehrnroothia. 

Sivistysvaltiossa moni poliitikko olisi entinen poliitikko, jos tietoon tulisi, että hän haluaisi piiskata ja komennella neekereitä ja olisi ylpeä arjalaisuudestaan. Suomessa asiaan ei ole kiinnitetty huomiota. Esimerkiksi Kanadassa joutui pääministeri Justin Trudeau melkein ylitse pääsemättömiin ongelmiin, kun saatiin selville, että hän oli opiskeluaikanaan esiintynyt afroafrikkalaistaustaisena henkilönä naamiaisissa. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Blashemia-nimisen punk-yhtiön Jussi Halla-aho-nimisen vokalistin Mother-nimistä lauluesitystä: https://www.youtube.com/watch?v=IIi845nk3pc Kommentit (0) 

Pariisin ihme 12.11.2020, 17:24 

Tutkinpa netissä hallitsevan jalkapallon maailmanmestari Ranskan tilastoja ja löysin luettelon joukkueen otteluista vuoteen 2014 asti ja tutkimukseni paljastaa, ettei Ranska ole ennen eilistä hävinnyt kotikentällään ainakaan kuuteen vuoteen. Niinpä se, että maailmanmestari hävisi Pariisin kotiluolassaan Suomen B-maajoukkueelle puhtaasti ja eittämättä 0-2, on yksi maailmankaikkeuden historian suurimmista ihmeistä. Iso osa Suomen maajoukkueen eilisistä sankaripelaajista on suurelle yleisölle tuntemattomia ja niinpä minun täytyy paljastaa vielä sekin, että noin puolet heistä on vahvasti kuopiolaistaustaisia, vaikka tyhmempi ei sitä huomaakaan. 

Joskus iloisella 70-luvullahan tilanne oli se, että noin puolet maajoukkueesta koostui Kupsin ja Kopareiden miehistä, mutta sen jälkeen maajoukkuemiesten kuopiolaiskytkentöjä on saanut vallan hakemalla hakea. Nykyisestä maajoukkuemiehistä ainoastaan Ilmari Niskanen on selvästi Kuopion poikia, vaikka onkin syntynyt Kiuruvedellä. Eilisen ottelun suuri sankari oli keskikentän työmyyrä ja vanha maaotteluratsu Joni Kauko. Hänestä minun täytyy paljastaa se, että ainakin Keskuskentän veteraanikatsomossa minulle vuoren varmasti vakuutettiin, että Kaukon äiti on entinen Kuopion Kopareiden naisjoukkueen maalivahti, vaikka Joni onkin syntynyt Turussa. 

Eilisen ottelun keskeinen vaikuttajahahmo oli suklaan ruskea puolustaja Nicholas eli Niko Hämäläinen, jolla on myös USA:n kansalaisuus. Hänen isänsä Timo Hämäläinen on pelannut 70-80-luvuilla Kupsissa ja Kopareissa. Poika Niko on viettänyt usein kesiään Kuopiossa, mutta suomea tai savoa hän ei kuitenkaan haasta tai huasta. Eilisessä ottelussa tuli vaihtomiehenä keskikentälle Robert Taylor ja hän on nykyisestä maajoukkueesta ainut vallan syntyperäinen kuopiolainen, koska hän syntynyt Kuopiossa 1994. Hänen isänsä tuli Irlannista pelaamaan aluksi Sonkajärveläisessä Kalliosuon Sisussa, mutta eteni sitten Kupsin edustusjoukkueeseen asti.

Eilisessä ottelussa teki upean maalin heti ensimmäisessä maaottelussaan Onni Valakari ja hänetkin lasken ainakin melkein kuopiolaiseksi, koska isä Simo Valakari on muuttamassa Kuopioon valmentamaan Kupsia. Yhden maalin eilen syöttänyt Rasmus Karjalainen pelasi vielä toissa kesänä Kupsissa, joten jotain kytkentöjä kalakukkokaupunkiin löytyy hänestäkin. Tässä vaiheessa on minulla vielä selvittelytyön alla, että ovatko maajoukkueen pitkäkasvuiset puolustajaveljekset Leo ja Sauli Väisänen sukua suonenjokelaiselle olympiahiihtäjälle Hiihto-Niilo Väisäselle, mutta vain sen olen saanut tässä vaiheessa selville, että he ovat entisen Miss Suomen ja nykyisen tv-kuuluttaja Anna-Liisa Tiluksen aikamiespoikia. Kommentit (1) 

 Jyskyjärvi pelastui 11.11.2020, 16:34 

Eilen mainittu operaatio Kaleva ei mennyt kaukopartiomiehiltä ihan putkeen. 200 miehen osasto onnistui täyttämään asetetuista tavoitteista kaksi, eli eräs ilmavalvonta-asema tuhottiin ja Suopasjärven kylä poltettiin. Sen sijaan kolmas tavoite, eli Jyskyjärven kylän polttaminen ei onnistunut. Se on hyvä se, koska eräs tavoitteeni vielä tässä elämässä on käydä tutustumassa karjalaiseen Jyskyjärven kylään, joka kuvista päätellen on erittäin kaunis kylä, jossa on leveän Tsirkakemijoen yli rakennettu näyttäviä riippusiltoja. Jyskyjärvi on sikälikin tärkeä kylä maamme historiassa, että sieltä olivat lähtöisin monet karjalaiset laukkukauppiaat, joita myös reppuryssiksi kutsuttiin käsittääkseni ilman mitään kielteistä arvolatausta. Esimerkiksi Uukuniemellä vaikuttanut Ivanoffin kauppiassuku on tullut Jyskyjärveltä.

Jyskyjärven pelasti tuholta se, että osastoa johtanut majuri Into Kuismanen ampui itseään vahingossa reiteen pistoolillaan. Sikäli hän oli kova mies, että ei paljastanut vammaansa miehilleen, vaan hiihteli porukan mukana. Vamman vuoksi alun perin suunniteltua retkeä kuitenkin lyhennettiin. Kuismanen ei muuten ollut ollut ainut kaukopartioupseeri, jonka pistooli laukesi vahingossa. Nimittäin kärkkääläinen Ruuskas-Esa kertoi olleensa Jatkosodan viimeisenä kesänä kaukopartiossa, jota johtaneen upseerin pistooli laukesi vahingossa taskussa. Muistelen kerrotun, ettei tämä haavoittunut reiteen, vaan vielä arempaan paikkaan. 

Pistoolien kanssa saakin olla varovainen, koska joskus iloisella 70-luvulla oli erään romaninuorukaisen povitaskussa ollut pistooli lauennut vahingossa Suonenjoen Alkon edessä. Nuorimies oli kaatunut kuolleen näköisenä maahan ja joukko ohikulkijoita oli kerääntynyt ihmettelemään asiaa oletetun vainajan ympärille. Kun joku ihmettelijä oli ääneen arvellut, että pitäisiköhän paikalle kutsua poliisi, oli vahingonlaukauksen uhri heti vironnut ja poistunut juosten tapahtumapaikalta. Kommentit (0)