Vilhelm Junnila

Erinomaisen sotkun pystyi elinkeinoministeri Vilhelm Junnila saamaan aikaiseksi jo virkatoimiensa alussa. Harva on se suomalainen ministeri, joka on pystynyt saavuttamaan samanlaista tunnettuisuutta maailmalla. Nyt olemme ainakin oppineet tästä tapauksesta sen, että ainakin saksalaisilla ja juutalaisilla on niin huono huumorintaju, etteivät he ymmärrä perussuomalaista kaasutushuumoria. Nähtäväksi jää, että viivästyvätkö Israelin Suomelle myymien ilmatorjuntaohjusten toimitukset sen vuoksi, että siellä ei kaasutusjutut naurata yhtään.

Vihervasemmisto on myös huolissaan siitä, miten käy maamme tavoittelemaan vihreän siirtymän, kun Junnila on asiasta vastaava ministeri, mutta luulen, että vihervasemmiston pelko tässä asiassa on turha. Pitää nimittäin muistaa, että natsi-Saksa, jota ministeri Junnila ilmeisesti diggaa, oli edellä kävijä sekä luonnon että eläinten suojelemisessa. Saksassa esimerkiksi säädettiin aikoinaan maailman tiukimmat eläinsuojelulait. Niinpä jos eläimiä olisi Saksassa kohdeltu samalla tavalla kuin juutalaisia, olisi kuolemantuomio ollut selviö.

Itseäni hieman mietityttää, että miten käy edellisen hallituksen käynnistämän tuulivoimaprojektin, kun hanketta on vetämässä perussuomalainen elinkeinoministeri. Suomeenhan on lähi tulevaisuudessa tarkoitus rakentaa niin paljon tuulivoimaloita, että maamme sähköntuotanto kolminkertaistuu ja maastamme on on tarkoitus tehdä Norjan ja Saudi-Arabian kaltainen energiajätti.

Voi ihan hyvin olla, että maamme tuulivoimaprojekti kariutuu lepakonsuojeluongelmiin, sillä ainakin muutama vuosi sitten perussuomalaiset nostivat vaalien alla esille sen näkemyksen, että tuulivoimalat aiheuttavat lepakoiden halkeamisia. Itseäni huolettaa lisäksi se, että voiko maassamme tuhansien tuulimyllyjen pystyttämisen jälkeen enää liikkua hattu päässä.

Kauhulla odotan päivää, jolloin Kremlin tiedottaja Dimitri Petskov avaa sanaisen arkkunsa Vilhelm Junnilan ministerivalinnan johdosta ja vaatii Suomen denatsifikaation aloittamista. Sen vuoksi pyydän ystävällisesti, että jos vaikkapa kansanedustaja Ben Zyskowitsch sattuu tämän lukemaan, että hän ryhtyy kiireesti poliittisiin toimiin sen johdosta, että Keski-Suomen Ilmailumuseossa myynnissä olevat hakaristimukit piilotetaan satunnaisten matkailijoiden silmiltä. Omaan silmääni nämä mukit pistivät heti museoon astuttuani.

Dmitri Peskov

Rajarauha rikkoontui eilen Uukuniemen Pyhäjärven rannalla lukuisten selkäkeikkanaurujen johdosta. Rouvan serkku oli ilmeisesti esittämieni Putin-epäilyjen johdosta tilannut vallan Amerikasta geenitutkimukseen perustuvan sukuselvityksen, joka kyllä todisti sen, ettei täyttä varmuutta Putinin uukuniemeläistaustasta ole, mutta tämä seikka ei röhönaurua synnyttänyt, vaan röhönaurun synnytti se, että geenitutkimuksen mukaan rouvani suvussa törmätään heti kättelyssä venäläiseen Peskov-sukuun.

Ja kuten jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää, että Putinin jälkeen maailman toiseksi inhotuin ihminen, on Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov, joka joutuu harva se päivä valehtelemaan maailmalle henkensä edestä. Hänen uukuniemeläistautastaan minulla ei kuitenkaan tutkimusten tässä vaiheessa ole enempää kerrottavaa.

Amerikkalaisten sukututkimusfirma ei ole uskoakseni saanut Putinilta geeninäytettä, joka on kuulemma niin tarkka geeneistään, että harvoilla ulkomaanmatkoillaankin hänellä on oma huussi mukanaan, jotta arvokkaita geenejä ei joudu arveluttaviin käsiin. Putin ilmeisesti pelkää, että jos hänen geenejään joutuu amerikkalaisten käsiin, nämä voivat nykyajan geenitekniikan avulla valmistaa vale-Putinin hämmentämään entisestään Kremlin valtataistelua. https://fi.wikipedia.org/wiki/Dmitri_Peskov

Rehellinen ja hyvämaineinen

Valko-Venäjän presidentti Likasanko osoitti juuri olevansa kunnon reaalipoliitikko, koska kertoi, että jos Venäjä romahtaa, me kaikki kuolemme. Luulen, että "meillä kaikilla" hän tarkoittaa itsensä lisäksi Putinia ja Prigozhinia, jotka kaikki kolme ymmärtävät nyt taistelevansa henkensä edestä periaatteella, että pakko on taistella kuolla tai voittaa, kuten laulussa sanotaan.

Tosin Wagnerin johtaja Prigozhinille minulla on tarjota oiva pelastautumissuunnitelma joko kansan tai Putinin oikeutetulta kostolta. Nimittäin ensi keväänä Venäjällä pitäisi olla presidentinvaali ja uskon vankasti, että vapaissa ja rehellisissä vaaleissa hänellä olisi mahdollisuudet voittaa Putin. Tietysti Prigozhinin vaalikampanjaa saattaa hankaloittaa se, että vaikka vallankaappausyrityksestä häntä ei tulla syyttämään, niin kyllä hänen taustaltaan löytyy muita törkeyksiä monen elinkautistuomion verran.

Mutta mahdollisesta vankeustuomiosta huolimatta hänellä lienee Venäjälläkin oikeus asettua presidentinvaaleissa ehdolle samalla tavalla kuin Trumpilla Usa:ssa. Suomessakin jopa elinkautisvanki voi asettua erilaisissa vaaleissa ehdolle, tosin ministeriksi ei ainakaan ek-vanki pääse, koska lain mukaan vain rehelliseksi ja hyvämaineiseksi tunnettu kansalainen voi toimia ministerinä.

Muistanpa muuten nuoruudestani, miten eräs pankinjohtaja, joka toimi työläisjalkapallojoukkue Kuopion Elon rahastonhoitajana, oli ihan hilkulla mennä eduskuntavaaleissa läpi, vaikka lepäsi vaalien aikaan poliisin pahnoilla epäiltynä siitä, että pankin ja Elon varat olivat menneet sekaisin ja niinhän siinä oli päässyt käymään, joten pitkä tuomio tuli. Mutta jalkapallopiireissä häntä arvostetaan edelleenkin ja minulle on asiantuntijataholta kerrottu, että hän oli Elon historian paras rahastonhoitaja niin kauan kuin oli.

Olen muuten luvannut maksaa paljon sellaisesta vaalimainoskynästä, jossa lukee Tuomo Ylä-Korhola eduskuntaan. Sellainen reliikki olisi arvokas osa rikasta kuopiolaista jalkapallokulttuuria.

Indraguzik

Melkoinen satusetä ja myös kuvataiteellinen lahjakkuus on Wagner-yhtiön johtaja Jevgeni Prigozhin, mikäli yhtään on uskominen Ilta-Sanomia ja miksi ei olisi uskominen. Lehti kertoi muutama viikko sitten miehen julkaisemasta satukirjasta seuraavaa:

"Prigozhinin lapset keksivät kirjan päähenkilöille nimet ja pyysivät isäänsä keksimään heille tarinan.

Kirja kertoo ihmisten joukossa elävistä ”pienistä ihmisistä”, jotka asuvat teatterin kattokruunussa. Tarina seuraa pientä poikaa Indraguzikia, joka putoaa kattokruunusta ja yrittää löytää tiensä takaisin kotiin.

Indraguzik ystävystyy ihmispojan kanssa, joka auttaa häntä lentämään ilmapallolla takaisin kattokruunuun. Myöhemmin paljastuu, että kruunu on maaginen, ja se kykenee muuttamaan pienet ihmiset tavallisen kokoisiksi.

Indraguzik yrittää auttaa kotimaansa kuningasta ja tehdä hänestä suuremman, mutta kuningas muuttuukin jättiläiseksi.

– Miten voin hallita kansaani, jos se on niin pieni? Voisin vahingossa tuhota heidät. Pyydän, tehkää minusta sama kuningas kuin ennenkin. Vain pieni kuningas voi hallita Indraguzikeja, kuningas sanoo kirjassa.

Moscow Timesin mukaan Prigozhin on piirtänyt 90-sivuisen kirjan värikkäät kuvitukset itse. Lehti tosin huomauttaa, ettei muita julkisia todisteita hänen taiteellisista lahjoistaan ole."

Joku neuvostovastainen taho voi hyvinkin olla sitä mieltä, että tämä herttainen satukirja kertoo vertauskuvin Venäjän kansasta ja sen liian suureksi muuttuneesta kuninkaasta, joka on tuhota maansa.

https://www.themoscowtimes.com/2023/06/01/wagner-head-prigozhins-past-life-as-a-childrens-author-and-illustrator-a81358

Gangsterit

Vaikka gangsteri Vladimir Putin ja gangsteri Jevgeni Prigozhin ovat Valko-Venäjän presidentti Likasankkon suosiollisella avustuksella sopineet ikuisesta ystävyydestä, niin luulen, että kaikki kolme sopijapuolta ymmärtävät antaa sille sopimukselle juuri sen arvon, joka sille kuuluukin ja ennustan valtataistelun jatkuvan.

Itse pysyttelen valtataistelussa puolueettomana ja kannustan tasapuolisesti kumpaakin osapuolta, vaikka ymmärrän, että puolueettomuus tässä tilanteessa on minulle vaikeaa, koska Putin lienee minuun ns. väärän koivun kautta sukua.

Nimittäin, kun Putin astui valtaan, riemuittiin meillä siitä, että Tverin Karjalan pojasta on tullut maailman mahtavin mies, jolle esimerkiksi Usa:n Trumpkin oli pelkkä apupoika. Tverinkarjalaisethan ovat 1600-luvulla lähinnä Uukuniemeltä lähteneitä vero- ja elintasopakolaisia.
Putinin yhdennäköisyys rouvani isotätiin Emma Kuikkaan on niin ilmeinen, että on erittäin todennäköistä, että mies on Uukuniemen Kuikkien jälkeläisiä. Asian todistaa alla oleva kuva.

Jevgeni Prigozhinissakin, joka on harvinaisen paha ihminen, on kaksi myönteistä asiaa. Ensiksikin mies myöntää avoimesti olevansa ihan täysi roisto, jota seikkaa Putin ei myönnä itsestään. Toisaalta minulle on kerrottu, että jos venäläistä syyttää varkaaksi, hän ei siitä suutu, vaan pitää sitä kohteliaisuutena, mutta suuttuu sen sijaan kovasti, jos häntä haukkuu tyhmäksi. Meillä Suomessahan tilanne on päinvastoin.

Toiseksi venäläislehti Moscow Times paljasti äskettäin yllättävän tiedon Prigozhinin menneisyydestä: Wagner-johtaja on kirjoittanut vuosia sitten lastenkirjan yhdessä lastensa Polinan ja Pavelin kanssa.
Moscow Times on saanut käsiinsä kappaleen noin 20 vuotta sitten julkaistusta kirjasta, jonka nimi on Indraguzik. Kirjasta otettiin noin 2 000 kappaleen painos. Väitän, että jos joku suomalainen kustannusyhtiö julkaisisi tuon kirjan, niin painos voisi hyvinkin olla kymmenen kertaa suurempi.

 

Prigozhin

No niinhän siinä kävi, kuten eräät neuvostovastaiset tahot ennustivat, ettei Venäjän kapina kestänyt pitkään, koska se oli venäläistä tekoa.

Olen tässä yrittänyt selvittää tapauksen taustoja tutkimalla asiantuntijoiden lausuntoja, jotka näyttävät valta osin olevan sillä kannalla, ettei kyseessä ollut venäläinen teatteri, vaan pikemminkin kyseessä oli venäläinen sirkus.

Moni asia on vielä epäselvää, mutta jo tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, ettei ammatti- ja taparikollisesta Jevgeni Prigozhinista kuitenkaan tullut kolmatta sotapäällikköä, joka on onnistunut Moskovan valtaamisesta. 400 vuotta sittenhän asiassa onnistui Laiska-Jaakko de La Gardie ja 200 vuotta sitten Napoleon.

Tosin Prigozhnin päivän kestänyttä 500 kilometrin autoretkeä ei kannata vähätellä, koska vähältä piti, ettei hän 5.000 pyssymiehen avulla vallannut 13 miljoonan asukkaan Euroopan suurinta kaupunkia, jossa syystä, jota voi vain arvailla, asuu eniten maailmassa miljardöörejä.

Wikipedia muuten kertoo Jevgeni Prigozinista sen mielenkiintoisen seikan, että hän lienee ainut juutalainen, joka harrastaa murtomaahiihtoa. Tosin hän ei menestynyt murtomaahiihtäjänä, joten vaihtoi lajiin, jossa menestys on ollut parempi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jevgeni_Prigo%C5%BEin

Ukrainan yllätys

Kyllä pääsi taas Ukraina yllättämään ja sen eilen käynnistämä hyökkäys, joka näyttäisi suuntautuvan suoraan Moskovaan, alkoi täysin odottamattomasta suunnasta.

Kunnioitukseni demokraattisten länsimaiden poliittista johtoa kohtaan kasvaa nyt entisestään, koska lännessä on näköjään oltu perillä Venäjän hajoamisen vaarasta ja niinpä Ukrainan aseapua on pihdattu, jotta Venäjän ydinasesalkku ei joutuisi heitteille. Nähtäväksi jää kenelle kyseinen salkku lopulta päätyy. Putin saattaa sittenkin olla salkunhaltijana Prigozinia parempi vaihtoehto.

Ihmettelen, ettei Yleisradio ole reagoinut näyttävästi Venäjän uusimpaan tilanteeseen ja sitäkin ihmettelen, ettei pääministeri Orpo tai presidentti Niinistö ole vielä puhunut tapahtuneesta tv:ssä. Etteivät vain olisi pojat bilettämässä?

Ainut poliittinen toimija, joka on tilanteen tasalla, näyttää olevan maamme johtaviin koomikoihin lukeutuva Ano Turtiainen, joka juhannusaamun videossaan makaa lakanan alla laiturillaan Juvalla ja uskoo sekä myös toivoo, että tämän olisi hänen viimeinen juhannuksensa. Sillä hän kuitenkin lohduttaa kansaa, että kohta on kärsimys ohi ja tuonpuoleisessa sitten hunaja virtaa ja harput soivat.

Jotenkin Turtiaisen asenne on hyvin itäsuomalainen, sillä ruotsinkielisessä maailmassa ihmiset tanssivat juhannussalon ympärillä ja laulavat porukalla juomalauluja ja pitävät lystikkäitä maljapuheita. https://www.youtube.com/watch?v=V7VxHbdcqms

Rikas Suomi

Nyt on juhannus ja nyt kannattaa juhlia ja jopa nostaa siniristivaate salkoon sen kunniaksi, miten hyvä ja vauras maa Suomi, isiemme maa, todellisuudessa onkaan. Vaikka toista puhutaan ja vaikka tämä netistä löytyvä velkakello http://velkakello.fi/ tikittää uhkaavasti, niin hyvässä kunnossa paljon pilkattu huulipuna-sukkahousuhallitus jätti maamme talouden.

Valtion velkaa meillä on asukasta kohti noin 26.000 euroa ja tällä hetkellä sen vuosikorko on keskimäärin reilun prosentin eli ei juuri mitään, vaikkakin prosentti on selvästi enemmän kuin aiempien vuosien nollakorko. Tosin inflaatio laukkaa tällä hetkellä sitä vauhtia, että valtion velan reaalimäärä laskee.

Ja vaikka velkaa meillä on asukasta kohti noin 26.000 euroa, niin pitää muistaa, että valtiolla on talletuksia huomattavasti enemmän eli pelkästään eläkerahastoissa on tällä hetkellä 241 miljardia euroa. Se on keskimäärin jokaista suomalaista kohti yli 40.000 euroa ja sen tuottokorko on ollut viimeisen viiden vuoden aikana keskimäärin noin 5 %. Harmi, ettei netistä löydy talletuskelloa, joka kertoisi, miten valtion korkotuotot kasvavat tai vähenevät.

Ja sekin on muistettava, että vaikka valtion velkaa on 26.000 euroa asukasta kohti, niin kansallisvarallisuutta on maassamme keskimäärin noin 180.000 euroa jokaisella ja uutta varallisuutta syntyy hyvää vauhtia, koska maamme bruttokansantuote on noin 40.000 euroa vuodessa asukasta kohti. Se on selvästi enemmän kuin EU:ssa keskimäärin ja noin neljä kertaa enemmän kuin maapallolla keskimäärin.

Seteleiden leikkaaminen

Jostain syystä amerikkalaiset eivät näytä olevaan kauhuissaan, vaikka siellä valtion velkaa on asukasta kohti kolme kertaa enemmän kuin meillä. Tietooni ei myöskään ole tullut, että amerikkalaisilla olisi edes vaikeuksia uuden velan saamisessa. Ilmeisesti velanantajat laskevat sen varaan, että kolmen prosentin talouskasvulla Usa on 20 vuoden kuluttua kaksi kertaa nykyistä rikkaampi ja sadan vuoden päästä 32 kertaa rikkaampi.

Ja amerikkalaiset laskenevat myös sen varaan, että yleensä maailmansodat kestävät noin 4-5 vuotta ja yleensä sodat rahoitetaan painamalla lisää rahaa ja esimerkiksi viime sodan aikaan Suomen markan arvo laski kolmannekseen ja samalla tavalla pienenivät myös velat. Niinpä järkimiehenä pidetty osuuskauppamies Väinö Tanner oli täysin väärässä, kun hän uskoi, ettei sotaa voi tulla, koska minkään valtion talous ei kestä sotimista neljää kuukautta kauempaa.

En muuten tiedä, onko missään muualla turvauduttu samanlaiseen rahapoliittiseen ratkaisuun, kuin Suomessa pian sodan jälkeen, kun valtio päätti, että kansalla on liikaa rahaa ja niinpä ongelma ratkaistiin siten, että setelit leikattiin kahtia ja toinen puolisko otettiin pakkolainaksi köyhälle valtiolle. Nykyään ei enää setelejä ole eikä pankkikortteja voi leikata, mutta eiköhän oikein kovan paikan tullen valtio voi päättää, että puolet kansalaisten säästöistä otetaan pakkolainana valtiolle.

Tai ehkä helpompaa on se, että sekä Usa:n että Euromaiden rahapainot painavat yhden hyvin pitkulaisen setelin, johon mahtuu paljon nollia ja maksavat tällä välineellä valtion velat pois kuleksimasta.

Pitäisi muuten laskea se, että onnistuiko edesmennyt maamme huulipuna-sukkahousuhallitus talouspolitiikassaan niin hyvin, että sen lopettaessa toimintansa, maamme valtion velan reaaliarvo oli pienempi kuin kyseisen huulipuna-sukkahousuhallituksen aloittaessa. Viime vuonna inflaatio söi velkojen arvoa noin 10 % ja alkuvuodestakin rahan arvo väheni kuulemma 6 % vuosi vauhtia.

Tässä tietoa siitä, kun maassamme leikeltiin seteleitä: https://www.suomenmoneta.fi/blogi/221-dramaattinen-pakkolaina-sakset-kaeteen-ja-seteli-kahtia

Maamme talouden surkea jama

Tuossapa kuuntelin eduskuntakeskusteluja, joissa uuden hallituksen edustajat voivottelivat maamme talouden surkeaa jamaa, joka oikein onkin, koska tässä maailmantilanteessa ei kannata isosti mainostaa, miten hyvin Suomella menee.

Nimittäin bruttokansantuotteella mitattuna maamme on yksi EU:n rikkaimmista - tosin Ruotsi, Tanska ja Hollanti ovat meitä selvästi vauraampia ja tulevat luultavasti jatkossakin sellaisia olemaan, koska ne ovat häikäilemättä hyödyntäneet halpaa maahanmuuttajataustaista työvoimaa eikä niitä myöskään tule uhkaamaan väestön vanheneminen.

Lisäksi Ruotsi ja Tanska vetävät törkeästi välistä, koska ne eivät liittyneet euroon ja näin ne pystyvät häikäilemättömästi hyödyntämään viennissään aliarvostettuja valuuttojaan. Muistanpa, miten Ruotsin pääministeri eurokeskustelun aikaan ovelasti hymyillen korosti sitä, että kyllähän me muuten euroon liityttäisiin, mutta kun kansa ei sitä hyväksy.

BKT:lla mitattuna vauraana pidetty Saksakin on Suomea köyhempi ja varsinkin Etelä- ja Itä-Euroopan maat ovat meihin verrattuna lähes syömäköyhiä. Niinpä, kun todennäköisesti ensi talvena EU:ssa päätetään Ukrainan uusista tukimiljardeista, saattaa Suomella olla vaikeaa vedota köyhyyteensä.

Asia, josta äsken eduskunnassa vaiettiin, on se, että Suomi on EU:ssa pikkuisen keskimääräistä vähävelkaisempi ja että maamme on Euro-alueen maista selvästi keskimääräistä vähävelkaisempi. Tämäkin on asia, joka saattaa hyvinkin tulla esille ensi talven Ukrainan lisätuesta päätettäessä.

Tässä yhteydessä, en malta olla kertomatta, että professori Atte von Wright kirjoitti äskettäin Face-sivullaan, että "Suomen yleisen veroasteen nostaminen vuoden 2016 tasolle tasapainottaisi julkista taloutta 8 miljardilla. En mene takaamaan tuon laskelman oikeellisuutta, mutta kyllä minusta tulo- ja yhteisöverojenkin noston niiltä onnellisilta, joilla tuloja on, tulisi kuulua sallittuihin keskustelunaiheisiin." https://www.facebook.com/atte.vonwright

Jalkapallorasismi

Muistaakseni jo ranskalainen kirjailija Albert Camus korosti, että kaiken mitä olen moraalista oppinut, olen oppinut jalkapallokentällä. Eilinen Suomi - San Marino-peli todisti, että kummasti näyttää suomalainen jalkapalloyleisökin oppivan moraalista jalkapallokentän laidalla. Nimittäin yhtään rasistista ivahuutoa ei katsomosta kuulunut, vaikka nykyään valta osa Suomen jalkapallomaajoukkueesta koostuu h- reista, n--kereistä ja r--sistä.

Siellä kaikilla oli niin mukavaa varmaankin sen vuoksi, että poikamme voittivat rökälelukemin maailman huonoimmaksi rankatun maajoukkueen. Luulen kuitenkin, että jos pelitilanne olisi ollut toisella puoliajalla vaikkapa 0 - 0, niin kyllä siinä vaiheessa olisi saattanut rasistisia ivahuutoja kuulua.

Itse olen kerran törmännyt rasistiseen käytökseen Kupsin katsomossa. Nimittäin muutama vuosi sitten Ropsin joukkue koostui lähes kokonaan mustahipiäisistä afroafrikkalaistaustaisista nuorukaisista ja kun eksoottiset rovaniemeläiset juoksivat kentälle, alkoivat yleisöstä eräät kaivaa näyttävästi esille eväsbanaanejaan.

Lehdestä olen lukenut toisen Kupsiin liittyvän rasismitapauksen. Olavi Rissanen pyysi jossain Helsingin Sanomien haastattelussa anteeksi sitä, että oli nimittänyt 40 vuotta aikaisemmin mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeässä ottelussa Kups - Kokkolan Palloveikot vastustajan maalivahtia Gunnar Isosaarta mustalaiseksi.

Gunnar Isosaari hyväksyi anteeksipyynnön, koska kyllähän pelin tiimellyksessä nousevat tunteet pintaan. Lisäksi Isosaari myös korosti sitä, että kyllä hän onkin neljännesmustalainen.

Astetta pahemman tapauksen muistan jääkiekon puolelta, kun vastapuolen kuumana käynyt valmentaja huusi Kalpan maalivahti Kimmo Kapaselle, että "saatanan n--keri". Huudon innoittamana kaivoin netistä esille Kimmo Kapasen kuvan ja vaikka hän on suomalaiseksi hämmästyttävän tumma, kuten monet Karjalan shemeikat ovat, niin ei hän mikään n--keri kuitenkaan ole.

https://www.savonsanomat.fi/urheilu/3015558

Muurmannin pikajuna

Eilen kirjoitin tapani mukaisesti ropakantaa, kun väitin, etteivät suomalaiset viime sodan aikaan edes tosissaan halunneet Muurmannin radalle. Nimittäin kotikyläni sovan kayneihin miesten minulle toimittama kuva todistaa, että suomalaiset pääsivät jatkosodassa Muurmannin radalle asti.

Kuvan takana lukee, että "Muurmannin pikajuna - tällaisella ajelimme Latvasta Takariin." Muistelen, että oma isänikin asusteli vuosia parhaassa miehuudessaan Syvärillä Latvan kylässä, jossa olisi mielenkiintoista käydä, mutta sattuneesta syystä saattaa jäädä tässä elämässä käymättä.

Tosin eipä sota sitten päättynytkään radan katkaisuun. Venäläiset olivat ehtineet rakentaa pohjoisessa pääradasta itään erkaantuvan haaran ja sotatarvikkeet kulkivat sitä pitkin Arkangeliin. Eikä Muurmannin radalla ollut muutenkaan suurta merkitystä sodankulun kannalta. Ainakin venäläisten mielestä länsiapu kattoi Puna-armeijan tarpeista vain 10 % ja siitä avusta vain neljännes tuli Muurmanskin kautta.

Tuo kuva todistaa myös sen, miten vahva vetoeläin hevonen on. Tuossakin on kuormaa kärryllä noin tuhat kiloa, mutta niin vain noin 500-kiloinen humma sen saa kulkemaan. Hevosvoima on tehon mittari, mutta epäilen, että yksi hevosvoima on huonon hevosen teho. Kuvan pollella on tehoa useita hevosvoimia.

Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta suomalaista sankarihevosta ori Lupukkaa, sillä tämä vähän luuskan oloinen ori kuljetti kieltolakiajan ankarina aikoina pirtulastin Kemistä Rovaniemelle seitsemässä tunnissa, vaikka matkaa oli 120 kilometriä. Tuollainen uroteko jäisi tekemättä nykyajan huippuravureilta, joilta puuttuu työhevos Lupukan sitkeys.

Epäilen, että vasta Ford Major-merkkinen traktori reilut 60 vuotta syrjäytti hevosen maamme maa- ja metsätaloudesta. Minulle on kerrottu, että 50-luvun Pikkuvalmetti, jota myös piikkilangan kiristäjäksi kutsuttiin, saattoi jo raa´assa voimassa humman voittaa, mutta eläin korvasi järjellä puuttuvan voimansa ja kun se veti metsässä puukuormaa oikein järjen kanssa jäi 12- hevosvoiman Pikkuvalmetti toiseksi.

Aljosha

Rohkenen väittää sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, että jokaisessa Venäjän kaupungissa on vieläkin Lenininkatu, Leninin patsas ja jokaisessa kylässäkin on Suuren isänmaallisen sodan muistomerkki. Ja senkin rohkenen väittää, että vaikka kylässä ei olisi mikään muu asia vatupassissa, niin kyseinen muistomerkki on viimeisen päälle vatupassissa.

Kaikkein vaikuttavin näkemistäni sotamuistomerkeistä on Murmanskiin pystytetty Aljosha-patsas, jolla kunnioitetaan neuvostosotilaita, lentäjiä ja merimiehiä, jotka taistelivat toisessa maailmansodassa. Tietooni ei ole kuitenkaan saatettu, että Aljosha kunnioittaisi länsiapua Neuvostoliitolle toimittaneita amerikkalaisia ja englantilaisia merimiehiä.

Vaikka länsiapu kattoi vain pienen osan Neuvostoliiton sotaponnisteluihin tarvitsemista tarvekaluista, niin kyllä se kuitenkin oli melkoinen tavaramäärä. Netistä löytämieni tilastojen mukaan, joita voi tietysti epäillä, lännestä tuli esimerkiksi seuraavanlaista hätäapua:

Lokakuusta 1941 elokuuhun 1945 mm:
-375833 kuorma-autoa ja 51503 jeeppiä
-14795 lentokonetta
-1900 höyryveturia ja 66 dieselveturia
-4 478 116 tonnia ruokatarvikkeita
-185 000 kenttäpuhelinta ja 670 000 mailia kaapelia
- 2 300 000 tonnia terästä, joka joidenkin laskelmien mukaan olisi riittänyt 40 000 T-34 panssarivaunun valmistamiseen.

Vähän yllättävä tieto on se, että tuosta tavaramäärästä vain neljännes tuotiin Murmanskin kautta. Puolet avusta tuli Siperian halki ja neljännes Persian kautta. Saksalaiset yrittivät tosissaan katkaista Muurmannin rataa ja suomalaiset ainakin teeskentelivät pyrkivänsä samaan, mutta ilmeisesti radan katkaisulla ei olisi ollut kovin suurta merkitystä, koska muitakin kuljetusreittejä oli olemassa.

Aljosha-veistos on 35,5 metriä korkea, joka tekee siitä Venäjän toiseksi suurimman patsaan. Venäjän suurin patsas on Äiti synnyinmaa Volgogradissa, jonka verevä naishahmo on 52 metriä korkea ja jonka kädessä sojottava miekka on 33-metrinen ja painaa 16 tonnia.

Aljosha-veistoksen edessä on ikuinen liekki. Jättipatsaan rakentaminen aloitettiin vuonna 1969, ja se valmistui vuonna 1974. Aljosha on nykyään Murmanskin merkittävin nähtävyys. Vielä muutama vuosi sitten kaupungissa oli vielä vaikuttavampi nähtävyys, eli onnettomuudessa tuhoutuneelle Kursk-sukellusveneelle omistettu museo, joka kuitenkin syistä, joita voi vain arvailla, on suljettu.

Paikalla käyneet kertovat, että museossa oli nähtävillä esimerkiksi niitä jäähyväiskirjeitä, joita tukehtumistaan odottavat sotilaat kirjoittivat omaisilleen. Minulle on kerrottu, ettei yksikään silmä poistunut Kursk-museosta kuivana. Ainakin hyvän tarinan mukaan Norjalla olisi ollut laitteet, jolla sukellusvenemiehet olisi voitu pelastaa, mutta norjalaisapua ei suostuttu ottamaan vastaan syistä, joita voi vain arvailla. Kurskin onnettomuuden jälkeen Putinin suosio ei ollut nykylukemissa.

Päätalo ja Kiestinki

 

Kalle Päätalon paksun möllärin Liekkejä laulumailta mukaan Kiestingin taistelut olivat hyvin raskaat. On selvää, että ensiksi räjähtävällä luodilla selkärangan vierestä läpiammuttu ja sen jälkeen vielä panssarivaunun kanuunasta varmistuslaukauksen saanut Päätalo koki tapahtuneen toisin kuin tilastojen tutkija.

Suomalaisia kaatui Kiestingin suunnalla kolmisen sataa ja vaikka Kuusamon hautausmaalta käsin tarkasteltuna sotavainajien, leskien ja orpojen määrä on kohtuuton, niin pitää muistaa, että pelkästään talvisodan verisimpänä päivänä kaatui noin 800 suomalaista.

Tosin henkisesti Kiestingin motti oli raskas, koska esimerkiksi kolme kenraali Siilasvuon lähintä everstitason alaista kuoli itsemurhan kaltaisella tavalla taistelujen aikana, kuten olen aiemmin kertonut.

Eivätkä itsemurhat rajoittuneet vain eversteihin eivätkä vain sota-aikaan, koska Kiestingissä Marskin ritarin arvon hankkinut luutnantti Paavo Koli, josta myöhemmin tuli professori, joka oli perustamassa Tampereen yliopistoa, luopui myös elämästään oman käden kautta 47-vuotiaana. Päätalo käyttää kirjoissaan Kolista nimeä Hiili.

Sen sijaan luutnantti Kolin alainen kersantti Kalle Päätalo epäonnistui itsemurhayrityksessään 40-luvun lopulla. Voi olla, että Päätalonkin teon taustalla vaikuttivat sota-ajan aiheuttamat posttraumaattiset stressireaktiot, mutta Kassun kirjoista saa vaikutelman, että varsinkin pikaisesti solmittu riitaisa sota-ajan avioliitto ja etenkin vaimon ystävättären sietämätön käytös johtivat epätoivoiseen tekoon.

Muuten Päätalon kirjoista tuttu Pentuvänrikki, joka oli oikealta nimeltään Paavo Korhonen, sen sijaan eli pitkän ja rikkaan elämän. Hän julkaisi vuonna 2006 omakustannekirjan nimeltään Pentuvänrikki muistelee. Sitä en ole vielä onnistunut saamaan käsiini.

Lisätietoa Paavo Kolista löytyy tästä:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Koli

 

Kiestingin taistelut

Tutkimusteni, joissa mielestäni olen osoittanut huomattavaa harrastuneisuutta, tässä vaiheessa täytyy todeta, että niinhän se asia taisi olla, kuten olin epäillytkin. Suomalaiset eivät jatkosodassa edes yrittäneet Muurmannin radan katkaisua. Syksyllä -41 presidentti Ryti ilmoitti marsalkka Mannerheimille, ettei rataa saa ulkopoliittisista syistä katkaista, koska suhteet länsiliittoutuneisiin haluttiin säilyttää. Marsalkka Mannerhein ilmoitti asian kenraali Siilasvuolle.

Siilasvuo ei taas ilmoittanut asiaa saksalaisille eikä ehkä alaisillekaan, vaan alkoi joukkoineen käydä valesotaa, jota oli vaikea selittää saksalaisille kuten myös alaisille. Sotahistorioitsijoille olisi oivallinen väitöskirjan aihe Kiestingin suunnan tapahtumissa; ehkä sekin seikkailu oli osa näytelmää, jolla haluttiin aseveljille osoittaa, että suomalaiset ovat ihan tosissaan pyrkimyksissään.

Kiestingissä suomalaiset joutuivat ainoan kerran toisessa maailmansodassa mottiin, ja se on nähtävissä vieläkin varsinkin Koillismaan hautausmailla. 293 suomalaismiestä pääsi ainuvastaan sillä reissulla ja saksalaisia ja neuvostoliittolaisia lyötiin lihoiksi vieläkin enemmän; väitetään jopa 15.000 puna-armeijalaisen kaatuneen.

Sitä paitsi Muurmannin radalla ei ollut Neuvostoliitolle sittenkään kovin suurta merkitystä. Maa sai sotamateriaalistaan noin 10 % lännestä ja tästä avusta vain neljännes tuli Muurmannin rataa pitkin. Radan katkaisemisella ei olisi ollut kovin ratkaisevaa vaikutusta, koska sitä pitkin Puna-armeija sai vain 2,5 % sodankäyntitarvekaluistaan.

Saksalaisiltakaan ei Muurmannin radan katkaisu onnistunut, vaikka sitä tosissaan yritettiin. Kolmannen valtakunnan resurssit eivät riittäneet. Lapissa saksalaisilla oli vain reilut 20 Stukaa, joilla radan sai välillä poikki, mutta venäläiset korjasivat sen nopeasti uudestaan. Venäläinen on kova lapiomies, jolla on yhdeksän turvetta ilmassa ja yksi lapiossa, kuten Tuntemattomassa sotilaassakin mainitaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiestingin_taistelut

Sikakoira

Joku itsensä pöhköksi lukenut historian maisteri voisi tehdä väitöskirjan siitä, miksi Mannerheim sijoitti jatkosodan alussa Hjalmar Siilasvuon komentaman armeijakunnan saksalaisten alaisuuteen. Luultavasti se oli hyvin harkittu ja viisas teko. Nimittäin Siilasvuo tunnettiin hyvin särmikkäänä luonteena, josta voisi käyttää myös kansanomaisempaa termiä ja lisäksi hän oli poliittisilta mielipiteiltään jonkin sortin liberaali. Ilmeisesti katsottiin, että juuri sellaista miestä isänmaan etu vaati veljeiltäessä Natsi-Saksan kanssa.

Hjalmar Siilasvuo joutuikin pian törmäyskurssille saksalaisten kanssa varsinkin, koska hänen tehtävänsä olikin estää Muurmannin radan katkaiseminen. Mannerheimhän oli ainakin hyvän tarinan mukaan saanut amerikkalaisilta viestin, ettei radan katkaisua pidettäisi suotavana ja marsalkka otti neuvosta vaarin ja ilmeisesti Siilasvuokin ymmärsi vetää tilanteesta oikeat johtopäätökset. Niinpä Siilasvuon ja saksalaisten upseerien välit kärjistyivät jossain vaiheessa siihen pisteeseen, että suomalaiskenraali käytti eräästä aseveljestään nimitystä Schweinehund, eli sikakoira, jota saksalaiset pitävät erittäin loukkaavana ilmaisuna, vaikka suomalaisten suhtautuminen sekä sikoihin että koiriin on yleensä arvostava.

Saksalaiset vaativat Siilasvuolta virallista anteeksipyyntöä, mutta siihen tämä ei suostunut, vaan antoi asiasta ainoastaan kirjallisen selvityksen. Siilasvuon mukaan hänen saksan kielen taitonsa on niin heikko, ettei hän ollut ymmärtänyt Schweinwhund-sanan merkitystä. Selvitys ei ehkä vastannut täysin todellisuutta, koska Siilasvuo oli kuitenkin ollut Saksan armeijan leirillä pari vuotta opiskelemassa ja törmännyt luultavasti siellä sanan merkitykseen.

Lisätietoa Siilasvuon Jallusta tässä https://fi.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_Siilasvuo

Siilasvuo

Kenraali Hjalmar Siilasvuon elämää ja tekoja tutkiessani törmäsin musiikkiesitykseen, joka on omistettu Siilasvuolle; tosin kenraali Ensio Siilasvuolle, mutta ihan hyvin laulun sanoittajan innoituksen lähteenä on voinut olla pojan sijasta myös hänen isänsä.

Kyseessä ei ole sotilasmarssi, kuten tyhmempi luulisi, vaan juomalaulu, ja kerta kuulemalta sanoitusta voisi monikin laulussa mainittu pitää ensi kuulemalta persoonaansa loukkaavana, mutta toisella kuulemisella ymmärtää, että juomalaulussa mainittujen henkilöiden kunniaa ei loukata, vaan pikemminkin korostetaan, että jos mainittu henkilö näyttää käyttäytyvän todella sopimattomasti, kyseessä ei ole laulussa mainittu henkilö.

Juomalaulun sanoitus on kokonaisuudessaan tässä alla, mutta muutaman säkeistön voi kuunnella myös Åttopojat-yhtiön esityksenä alhaalla olevasta linkistä.

YK-Joukkojen Juomalaulu

Minä olen Ensio Siilasvuo,
enkä minä koskaan viinaa juo.
Jos minä joskus juon,
niin en ole Siilasvuo.

Minä olen Ensio Siilasvuo,
enkä minä lottia telttaan tuo.
Jos minä joskus tuon,
niin en ole Siilasvuo.

Minä olen Aslak Valkeapää,
enkä minä selvää päivää nää.
Jos minä joskus nään,
niin en ole Valkeapää.

Minä olen tuomari Nurmio,
naisille taaaattu hurmio.
Jos en oo hurmio,
niin ainakin turmio.

Minä olen Virolaisen Jussi,
enkä minä Kyllikkiä humpappaa humpappaa.
Jos minä kyllikkiä humpappaa humpappaa,
niin en ole Virolaisen Jussi.

Minä olen Paavo Väyrynen,
jalasmökissä asustelen.
Jos en asu Lapissa,
on päivärahat jumissa.

Minä olen Paavo Väyrynen,
lentoemon peppuun koske en.
Jos minä rohkenen,
niin en ole Väyrynen.

Minä olen Paavo Väyrynen,
neukkujen kanssa juttele en.
Jos minä juttelen,
niin en ole Väyrynen.

Minä olen Erkki Pystynen,
vaimoni kanssa pystynen.
Jos minä pysty en,
niin en ole Pystynen.

Minä olen Koivusalon Erkki,
osta multa kiltamerkki.
Jos sinä osta et,
niin mustelman ansaitset.

Minä olen Vennamon Peke,
enkä minä lähde veke.
Jos minä lähden veke,
niin en ole Vennamon Peke.

Minä olen Tatu Ylönen,
enkä minä koskaan herää, en.
Jos minä herännen,
niin en ole Ylönen.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=siilasvuo%2C+juomalaulu#fpstate=ive&vld=cid:c99e240a,vid:JLmR6GilkGM

Ihantala

Noin viikko sitten tv:ssä nähty Tali-Ihantalan taistelusta kertova dokumentti palautti mieleeni, että muutama vuosi sitten kävin tapahtumapaikalla ja silloin huomasin, ettei rajan takana Karjalassa ollut vatupassissa juuri mikään muu kuin sotamuistomerkit, tosin Putinin valtakaudella suoraakulmaa on alettu suosia muussakin rakentamisessa.

Kuvan Neuvostoliiton aikainen Tali-Ihantalan monumentti on näyttävä ja hyvinhoidettu. Muistomerkissä luetellaan noin 7000 kaatuneen puna-armeijalaisen nimet. Monet suomalaisasiantuntijat ovat tosin sitä mieltä, että paikalle on haudattu peräti noin 60.000 puna-armeijalaista. Entinen hyvä itäinen naapurimme saattoi siis menettää Kannaksella reilussa kuukaudessa saman verran sotilaita kuin nyt reilussa vuodessa Ukrainassa.

Venäläiset näyttävät mieltyneen värikkäisiin muovikukkiin. Niitä suositaan haudoilla ja myöskin liikenneonnettomuuksien tapahtumapaikoilla. Hautausmailla huomaa sen, että ennen muovikukkien keksimistä maassa suosittiin peltikukkia, jotka vuosikymmenien aikana ovat menettäneet maalipintansa.

Muutaman kilometrin päässä Neuvostoliiton monumentista on suomalaisten huomattavasti vaatimattomampi muistomerkki. Ison luonnonkiven kylkeen on kaiverrettu pelkistetysti kahdella kielellä "1944 / Tali-Ihantalan taistelu / Kunnia sankareille". Kiven juurella ovat viralliset seppeleet ja sinne on kerätty epävirallisesti myös löydettyä sotaromua.

Lisäksi kiven juurelle oli laskettu epävirallisesti venäläinen vodka-pullo ja saksalainen oluttölkki. Nekin tavallaan symboloivat taistelun tapahtumia. Joskus luin tiiliskiven, joka oli sotatieteellinen tutkimus Tali-Ihantalan taistelusta ja kirjan mukaan iso osa puna-armeijalaisista oli ympäri kännissä sotaretkellään.

Muistelen, että kiintiö sodan aikana oli 100 grammaa pirtua päivässä joka ukolle. Se tekee 30 litraa puhdasta alkoholia vuodessa ja ylittää kolminkertaisesti suomalaisten nykykulutuksen. Mutta varmasti se lisäsi sillee sopivasti myös rohkeutta.

Saksalainen oluttölkkikin oli ihan perustellusti kiven juuressa. Hitlerin suomalaisten avuksi lähettämä 70 koneen lento-osasto Kuhlmey tuhosi taistelun aikana mm. 200 panssarivaunua. Suomalaisten osuus oli 400 vaunua. Historian tutkijat voisivat selvittää, ratkaisiko lento-osasto Kuhlmey sen, ettei Suomea miehitetty.

Kuningaspultti

Astuessani sisälle Uuden Valamon luostarialueelle, pisti heti kuvan maailman suurin rautanaula silmääni. Kuusikin, johon naula on hakattu, on valtava, mutta valtava on myös tuo naula, joka ei liene ihan rautakauppojen hyllyjen vakiotuote. Pituutta on sillä toista metriä ja paksuutta nykyisten missien käsivarren verran.

Kyselin moneltakin luostarin henkilökunnan edustajalta tietoa tuosta maailman suurimmasta naulasta, mutta kukaan ei ollut edes huomannut sitä. Elikkä siitä voi päätellä, että naula on vasta äskettäin ilmestynyt puun kylkeen ja ihan perustellusti voi epäillä, että kyseessä on Uuden Valamon luostarin ihme, koska kyllä luostarissa tulee ihan matkailupoliittisista syistä olla jokin selittämätön mysteeri. Muistelen, että Vanhassa Valamossa on pyhäinjäännöksenä jopa Jeesuksen ristin palanen, jonka Jerusalemissa vieraillut Valamon luostarin silloinen johtaja oli ostanut sikäläiseltä helppoheikiltä.

Itse en keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö kuvan maailman suurin naula voisi olla peräisin Jeesuksen rististä. Muistelen, että autojen ohjausmekanismeihin kuului ennen valtavan suuri ja tärkeä pultti, jota kutsuttiin kuningaspultiksi. Olen taipuvainen ajattelemaan, että tuo jättiläisnaula on saattanut aikoinaan ihan hyvin toimia Jeesuksen ristin kuningaspulttina.

 

Islanti

 

Olen jyrkästi sitä mieltä, että maamme jalkapallomaajoukkueen tulisi ottaa oppia Islannista ja panostaa sivurajaheittoihin. Suomen olisi 30 vuotta sitten pitänyt toimia myös, kuten Islanti toimi ja miljardien pankkitukien sijasta valtion olisi pitänyt turvata vain säästäjien talletukset ja käyttää pankkimiljardit nuorisoliikunnan tukemiseen. Niinpä Suomi, isiemme maa, olisi tällä hetkellä urheilussa muiden Pohjoismaiden tasolla.

EM-turnauksessa, joka on muuten tasoltaan MM-turnausta kovempi, Islanti eteni kahdeksan parhaan joukkoon kukistamalla mm. Englannin ennen kaikkea kovien rajaheittojen turvin. Keskikentän työmyyrä Aron Gunnarson oli entinen käsipalloilija, joka kykeni viskaamaan pallon keskikentältä vastustajan maalille.

Tosin epäilen, että Gunnarsonin heittotekniikka oli sääntökirjan vastainen, koska hän pystyi heittämään pallon tarvittaessa sivukierteellä, joka ei pitäisi sääntöjen puitteissa olla mahdollista. Ilmeisesti miehen kädet liikkuvat sen verran vikkelään, ettei erotuomari ehtinyt huomata, etteivät kädet olleet sääntökirjan edellyttämässä asennossa.

Tässä Helsingin Sanomat kertoo islantilaisten pelityylistä: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000002909010.html?fbclid=IwAR0T1TWft5pxMpVttQnpWEaxb5OLIdijCnBZfvwXU2E9uvTPvOz4UpkiV2w

Röökerin maali

Onhan se pikkuisen sääli, että sekä hyvä Suomen jalkapallomaajoukkueessakin pelannut maalivahti Peter Enckelman ja Vps:n hyvä Veikkausliiga-tason maalivahti Teppo Marttinen tullaan muistamaan vuosikymmeniä ennen kaikkea miehinä, jotka onnistuivat päästämään sivurajaheitot maaliinsa. Jääkiekkopuolelta muistetaan ainakin 50 vuoden takaa hyvä maajoukkuemaalivahti Stig Wetzell ennen kaikkea siitä, että hän teki sen virheen, että hän ainakin hyvän tarinan mukaan söi ennen ottelua banaanin kuorineen, joka sitten ottelun jälkeisissä testeissä näkyi kiellettynä efedriininä. Sen virheen vuoksi Suomi menetti mahdollisesti ensimmäisen MM-mitalinsa.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta sitä, että joskus vuosia sitten ihmettelin, miksi Väinölänniemen urheilukentän reunalla olevaa moukarihäkkiä joku kutsui Röökerin maaliksi. Asiaa selvittäessäni kävi ilmi, että 70-luvulla Kupsin kovapotkuisimman miehen hirmuinen laukaus oli kerran maalin sijasta viuhunut kyseiseen moukarihäkkiin.

Luulen kuitenkin, että kyseessä oli ollut vapaapotkutilanne eikä rangaistuspotkutilanne. Jääpallopuolelta tosin muistan tapauksen, jossa rangaistuslyönti epäonnistui siinä määrin, että pallo meni kulmalipun kautta sivurajalyönniksi; kyllä siinäkin tapauksessa katsomossa ovat ivanaurut raikuneet. Tekevälle sattuu virheitä ja tässä sellainen sattuu Peter Enckelmanille https://www.youtube.com/watch?v=RAZ3CTxxAg4

Rajaheitoista

Olen taistellut monilla jalkapallokentillä, mutta sellaista maalia en ole ennen nähnyt, jollaisen Sjk teki eilen Vps:a vastaan. Seinäjokelaiset nimittäin tekivät maalinsa sivurajaheitosta, jota kansankielellä myös rajaheitoksi kutsutaan. Tämän kerrassaan eriskummallisen tapauksen voi katsoa heti tämän linkin alusta. https://www.youtube.com/watch?v=ZDqdH-Ju5uM

Muistanpa, miten joskus nuoruudessani työpaikan kahvipöydässä pohdimme, mitä jalkapallon sääntökirja sanoo siitä, että joko oma joukkue heittää sivurajaheiton omaan maaliin tai jos hyökkäävä joukkue tekee moisen tempun vastustajan pömpeliin.

Silloin tulimme tulokseen, ettei reaalitodellisuudessa moista voi tapahtua, mutta ei mennyt montaa päivää, kun Englannissa pelaava Peter Enckelman, jonka nimi suomeksi tarkoittanee yksinkertaista miestä, lipsautti pallon omasta sivurajaheitosta maaliin.

Sen tapauksen jälkeen jalkapallo-oikeuden oikeusoppineet kertoivat kansalle, että mikäli pallo menee omasta heitosta maaliin ilman, että kukaan sitä koskettaa, seurauksena on kulmastapotkaisu, jota kansankielessä kutsutaan kulmapotkuksi tai jos pallo menee suoraan vierasjoukkueen heitosta maaliin ilman kosketuksia, niin seurauksena on maalistapotkaisu, jota kansa maalipotkuksi myös nimittää. Eilen onneton maalivahti ilmeisesti ymmärtämättömyyttään läimäytti palloa, joten maali oli jalkapallokielellä selviö.

Rajaheitoista tuleekin mieleeni se, että jossain puulaakisarjassa törmäsin tapaukseen, että lyhyt, mutta vanttera keihäänheittäjä Jorma Kinnusen näköinen mies helposti heitti sääntöjen mukaisen rajaheiton keskiviivan kohdalta vastustajan maalille. Pallo vallan suhisi mennessään.

Mieleeni tuli soittaa silloiselle päävalmentaja Martti Kuuselalle, että nyt on löytynyt maajoukkueeseen lahjakkuus, joka turvaa Suomelle MM-kisapaikan. Soittamatta jäi. Toisaalta siihen aikaan maajoukkueemme taktiikka oli se, että Ops:n kovaheittoinen Ari Lahtinen viskasi rajaheiton vastustajan maalille, jossa puhelinkopin kokoinen Jallu Rantanen yritti survoa sen maaliin.

Jorma Kinnusen näköinen mies olisi saattanut olla vielä Lahtista parempi avainpelaaja. Tosin Suomi oli melkein selvitä vuoden 1986 Meksikon MM-kisoihin, mutta maalin tappio viimeisessä karsintapelissä Pohjois-Irlannissa pudotti poikamme pois turnauksesta.

Kiestinki

Sekä Kalle Päätalon tuotantoon että myös maamme sotahistoriaan vähäisessä määrin perehtyneenä olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomen historian pimeisiin puoliin perehtyneellä Teemu Keskisarjalla olisi syytä selvittää myös kenraali Hjalmar Siilasvuon edesottamuksia Vienan-Karjalassa jatkosodan alkuvaiheissa.

Nimittäin kummalliselta tuntuu, että Siilasvuon lähimmistä alaisista kolme kuoli syksyllä 1941 epäilyttävissä olosuhteissa. Viime aikoina tehdyt työpaikkatutkimukset ovat paljastaneet, että maamme seurakunnat ovat nykyään henkisesti raskaimpia työympäristöjä, mutta helppoa ei ollut myöskään kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon johtaman III:n armeijakunnan esikunnassa.

Eversti Verner Viikla otti divisioonankomentajana vastuun näennäisen huonon sotamenestyksen johdosta ampumalla itsensä Karmalammella 18. joulukuuta 1941. Tapauksen jälkeen hänelle myönnettiin Mannerheim-risti. Viiklan huonon sotamenestyksen selittää osittain se, että Mannerheim oli nimenomaan kieltänyt suomalaisia katkaisemasta Muurmannin rataa.

Eversti Jussi Turtola kaatui Pinkosalmella 29. elokuuta klo 16.40 ollessaan pienen tiedusteluryhmän johtajana. Hänen mieltään painoi esimerkiksi se, että yhdessä ainoassa hyökkäyksessä Pudasjärvelle tuli yli sata sotaorpoa. Ennen tiedusteluretkelle lähettämistään hän oli lähettänyt Siilasvuolle radiolla viestin, että ”kyllä täällä kaatuakin voidaan”. Kaatumisen jälkeisenä päivänä everstiluutnantti Turtola ylennettiin everstiksi ja 12. syyskuuta hänelle myönnettiin 1. luokan vapauden risti peräti miekkojen kera.

Erikoinen oli myös everstiluutnantti Arne Somersalon kuolema 17.8.1941 Kiestingissä. Olen hänen kaatumisestaan kuullut kolme erilaista tarinaa ja vaikuttavin niistä on seuraava: Somersalo oli komennettu suomalaisista ja saksalaisista kootun osaston johtoon, joka hyökkäsi kohti Louhea. Hyökkäykseen lähdettäessä hän puki itsensä näyttävimpään univormuunsa, nousi hevosen selkään ja ratsasti epäröimättä tiedustelijoiden edellä päin vihollisen pikakivääriä, joka alkoi rätistä ja Somersalo putosi satulasta kuin kana orrelta. Somersalon itsetuhoiseen käyttäytymiseen on voinut vaikuttaa se, että hän oli juuri kuullut poikansa kaatuneen.

Muutama vuosi sitten minulla oli ilo käydä Kiestingissä ja sieltä nappaamani kuva sisältää merkittäviä kauneusarvoja, koska kyseessä on rähjäidylliä parhaimmillaan. Luulen, että Kiestingin kylämaisema oli suunnilleen sama jo Kalevalan kulta-aikaan. Tosin uutta ovat sähkö- ja puhelinpylväät ja tv-antennit. Kiestingin pylväät ovat harvinaisen suorassa. Satunnaisen matkailijan kannattaa myös muistaa, että kiestinkiläisten hiilijalanjälki lienee kunnioitettavan pieni.

Kiestingin matkan oppaana ollut upseeri ja herrasmies totesi sotilaallisen railakkaasti Kiestinkiin saavuttuamme, että Kiestinki on sitten Karjalan p----reikä. Itse olin tosin aiemmin kuvitellut, että Aunus ja varsinkin sen hieman ajan patimoima taajama on Karjalan p….reikä, jonka karjalankielinen nimikin on tahattoman kuvaavasti Anus. Aunuksen maaseudun jokimaisemathan sitten ovatkin maailman kauneimpia paikkoja.

Kiskis-kukkulat ja fasismi

Luulen, ettei eilen mainittu Kostamuksen kaivoskaupungin rakentaminen, joka lienee Suomen toiseksi suurin rakennusprojekti Salpa-linjan jälkeen, johtunut pelkästään entisen hyvän itänaapurimme suomettumisesta, vaan kyllä se oli aikoinaan hyvä bisnes myös venäläisille. Nimittäin Wikipedia kertoo seuraavaa:

"Kostamuksen kaivoskombinaatti yksityistettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Nyt sen omistaa OAO Karelski okatyš -niminen yhtiö ("Karjalan Pelletti"), joka on Kostamuksen merkittävin työnantaja. Yhtiö työllistää noin 6 500 ihmistä, ja se kuuluu Severstal-konserniin. Rautapellettirikastamo, jota alettiin rakentaa 1974, työllistää välillisesti huomattavan osan kaupunkilaisista. Kostamuksessa tuotetaan 30 % Venäjän rautapelleteistä. Kostamuksesta viedään Severstalin rautamalmia Kokkolan satamaan, josta se kuljetetaan maailmalle, 3–4 junaa vuorokaudessa. Kussakin junassa on 60 vaunua täynnä rautamalmia."

Koska viestiyhteyteni Vienan Karjalaan on poikki, en tiedä Kostamuksen nykyistä tilannetta ja voi olla, että Ukrainan hyökkäyssodan seurauksena eivät enää rautamalmijunat jyskytä Kostamuksen ja Kokkolan väliä. Kostamuslaisten työllisyystilannetta heikentää sekin, että jostain luin, että Lundian valtava huonekalutehdas olisi lopettanut toimintansa kaupungissa.

Epäilen, että suomettumisen vaihe on maamme ja Venäjän välisissä suhteissa ohi ja se seikka huolettaa minua. Esimerkiksi tässä vienalaisvideossa toimittaja Arvo Tuominen eittämättä todistaa, miten pahasti Neuvostoliitto oli aikoinaan suomettunut. Tuossa Kiskis-kukkuloiden lähellä oleva kyltti vääristelee historiaa pahasti. Ei voittamaton puna-armeija siellä pysäyttänyt saksalaisten fasistien joukkoja, vaan maamme liberaaleimman kenraalin Hjalmar Siilasvuon johtamat suomalaisjoukot. https://areena.yle.fi/1-4401703

Se, että Mannerheim nimitti saksalaisten kanssa hyökkäävien suomalaisjoukkojen johtoon liberaalin kenraalin, on vähän samanlaista keljuilua, josta voisi käyttää myös kansanomaisempaa ilmaisua, kuin se, että syntymäpäiväsuuruksellaan Marski puhalteli sikaarinsa savuja Hitlerin silmille, joka tyypillisten fanaatikkojen tapaan, jollainen itse myös olen, oli myös kiivas raittiusmies.

Kekkonen ja Kosygin

Pikkuisen kaduttaa, että eilen saatoin syyllistyä majesteettirikokseen, kun Urho Kekkosta pilkkasin. Urkin aikana kuitenkin köyhästä Suomesta, isiemme maasta, rakennettiin yksi ihmiskunnan historian parhaista valtioista. Ja vaikka Kekkosen Kostamus-juhla ei vuonna 1979 mennytkään ihan putkeen, niin kyllä häntä entisessä hyvässä itäisessä naapurissammekin arvostettiin.

Kekkosta arvostettiin Kostamuksessa jopa siinä määrin, että hän sai kaupungin keskustaan yhdessä Aleksei Kosyginin kanssa näköispatsaan, joka lienee ihan vatupassissa vieläkin. Se lienee suuren Venäjän maan ainut toisen valtion päämiestä esittävä patsas, ellei sitten Valko-Venäjän presidentti Likasankko ole myös saanut muistomerkkiä itselleen.

Tosin Kekkosen patsas ei ole saanut ihan ongelmitta istuskella Kostamuksessa, koska kun muutama vuosi sitten viimeksi siellä kävin, oli joku paikallinen lättähattu varastanut häneltä silmälasit, mutta nopeasti kaupunki oli hankkinut hänelle uudet.

Minä en taiteesta mitään ymmärrä, mutta tuo näköispatsas kertoo minulle, että Kekkonen ja Kosygin ne siinä neuvottelevat ystävällisessä ja varmasti myös luottamuksellisessa hengessä Kostamuksen kaivoksen ja kaupungin perustamisesta.

Tosin täysin realistinen veistos ei ole, koska se antaa ymmärtää, että valtiomiehet istuisivat pyhähousuisillaan kannon päällä, jota ei varmaankaan tapahtunut, koska kumpikin oli järkimiehiä eivätkä he olisi pihkanneet pyhäpöksyjään. Ei ainakaan Kosygin, joka oli naimisissa ja jonka eukko olisi säksättänyt asiasta. Kekkosen tilanne oli toinen, koska hän oli jo leskimies.

Venäläiset väittivät, että he perustivat Kostamuksen ennen kaikkea osoittaakseen ystävyyttä Suomelle, koska heillä olisi ollut kymmenen kannattavampaakin rautakaivoksen paikkaa. Niin saattoi ihan hyvin ollakin, mutta minusta Kostamus on ollut ja tulee olemaan hyvä bisnes myös entiselle hyvälle itänaapurillemme, mikäli suursodalta säästytään.

Nimittäin Kostamuksen rautaesiintymä on 18 kilometriä pitkä, 1,5 kilometriä leveä ja 400 metriä syvä. Malmi on 30 prosenttista ja nykyvauhdilla malmia riittää 200 vuodeksi. Jos jokainen tuotettu rautakilo tuottaisi 10 centtiä voittoa, tuottaisi kaivos 10 miljardia euroa voittoa vuosittain pillilupi-5-askin kanteen suorittamani roknoosin mukaan. Sellainen on ihan hyvä bisnes roknoosini mukaan. Mielestäni 70-luku oli kansallemme hyvää aikaa, vaikka moni nykyinen kapitalistinen tiedemies muuta väittääkin.

Kun Kekkostakin viskasi

Vaikka sen verran käytöstavoista tiedän, että ruoka suussa ei saa laulaa eikä vanhuksille nauraa, niin en malta olla liittämättä tähän tarinaan linkkiä, jossa näytetään, kuinka liian vanhaksi vallassa pysytellyt Kekkonen kompastuu, kun on palaamassa Jugoslaviasta, jossa Tito oli ilmeisesti tarjonnut ennen kotiin paluuta kaverilleen suuruksen normaalin ruokajuomin. Silloinen Suomen media vaikeni täysin tuosta kaatumisesta; onneksi maailman media uskaltaa nykyään kertoa avoimesti Bidenin kompuroinneista ja ilmavaivoista.

Suomi on viime vuosina sijoittunut yleensä mitalikolmikkoon, kun on vertailtu eri valtioiden sananvapaustilannetta, mutta runsaat 40 vuotta sitten tilanne oli toinen. Ainakin hyvän tarinan mukaan tuhannet ihmiset olivat todistamassa Tampereen suurkisoissa 1979 vanhuuden höppänän Kekkosen juhlapuhetta, joka ei ollutkaan suunnattu maamme urheilevalle nuorisolle, vaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyroolle, mutta niin vain siitäkin tapauksesta Suomen tiedotusvälineissä vaiettiin.

Jostain olen lukenut, että presidentti Kekkosen muistisairaus ilmeni ensimmäisen kerran julkisuudessa selvänä vanhuuden höperyytenä syksyllä 1978 Kostamuksen rikastamon peruskiven muuraustilaisuudessa. 78-vuotiaan miehen muistin pätkiminen on täysin ymmärrettävä ja luonnollinen asia, mutta ymmärrettävä ja luonnollinen asia ei ole se, että tiedotusvälineet vaikenivat asiasta. Olen myös kuullut, että Kekkosen vanhan miehen vaivat eivät juhlan aikana rajoittuneet vain yläpäähän, vaan muitakin vanhan miehen vaivoja ilmeni juhlapuheen aikana, mutta siitä asiasta ei vieläkään ole saatavilla tutkittua tietoa.

Jopa Kekkonen itse vaikenee Kostamuksen ongelmistaan päiväkirjassaan, mutta sen sijaan hän muistaa valittaa päiväkirjalleen nuoren ja lupaavan ulkoministeri Paavo Väyrysen, joka ei silloin vielä kärsinyt vanhuuden höperyydestä, käyttäytymisestä. Väyrynen oli alkanut tivaamaan suurlähettiläs Stepanovilta sitä, että kummalle puolelle tämä asettuu, jos sota syttyy Suomen ja Neuvostoliiton välille. Lievästi sanottuna presidentti ei pitänyt ulkoministerin käyttäytymistä loppuun asti harkittuna. Kekkosen päiväkirja ei kerro, oliko mahdollisesti alkoholilla osuutta asiassa, joka asia nousee vanhan raittiusmiehen mieleen ensimmäisenä selittävänä tekijänä.

Tuossa Kostamuksen juhlassa oli paikalla myös eräs heinolalainen perusinsinööri, jota joskus kuulustelin Kostamuksen tapahtumista ja hän kertoi, että turvajärjestelyt tapahtumapaikalla olivat tiukat. Itse KGB:n johtaja Juri Andropov tarkasti omakätisesti miinaharavalla juhlapaikan ja lisäksi hän itse omakätisesti jakoi taskussaan olleesta suuresta avainnipusta avaimia henkilöille, joiden hän arvioi niitä tarvitsevan tilaisuuden järjestämisessä. Ilmeisesti hän ei jostain syystä uskaltanut delegoida tehtäviä alaisilleen.

Liian vanhasta Andropovista tuli myöhemmin Neuvostoliiton presidentti ja pian sen jälkeen supervalta romahtikin, vaikkakin hajoamissodat jatkuvat edelleenkin.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=kekkonen%2C+kaatuminen%2C+youtube#fpstate=ive&vld=cid:2d1ec148,vid:S2P6xHrakMM

Issee viskasi

Niinhän siinä kävi, että kun olin vähän aikaa sitten huolissani ikääntyvän Bidenin jaksamisesta maailman tärkeimmässä virassa, niin nyt sosialistinen media naureskelee, kun tätä vanhusta juuri viskasi jossain julkisessa viranhoitotehtävässä. Nähtäväksi jää, ratkeaako Usa:n presidentinvaalitaisto Bidenin julkisiin kompurointeihin.

Suomessa sen sijaan pystyttiin reilut 40 vuotta sitten salaamaan, kun Kekkosta viskasi Seutulan lentokentällä, kun hän palasi Titon luota, joka ilmeisesti oli tarjonnut kaverilleen normaalit ruokajuomat. Video Urkin ilmaveivistä Antero Mertarannan selostuksen kera löytyy netistä.

Kahdeksankymppinen Biden yrittää antaa itsestään nuorekkaan vaikutuksen sillä, että hän yleensä juosta hölkkää kameroiden eteen, mutta minusta vanhuksen spurtit ovat enemmänkin säälittäviä. Esimerkiksi J. K. Paasikivi ei alistunut juosta hilppasemaan tiedotusvälineille.

Minusta ihmisten kaatumiselle nauraminen ei ole sivistynyttä käytöstä, vaikka olen itsekin sellaiseen syyllistynyt. Nimittäin Rauni Mollberg on ohjannut parhaan elokuvaversion Tuntemattomasta sotilaasta, mutta se on niin ahdistava sodan kauhujen kuvaus, ettei Suomen kansan enemmistö ole sitä hyväksynyt. Kun olin ensimmäisen kerran katsomassa Mollbergin filmiä, niin minua alkoi hillittömästi naurattamaan Kapteeni Kaarnan järkyttävä kaatuminen. Hänhän kuoli tankin tykin laukaukseen, vaikka hänen lähettinsä Mielonen vakuutti erheellisesti, että "piiskatykillä sivaltelloo".

Kapteeni Kaarnaa esitti Veikko Tiitinen, joka esitti Simpauttaja-elokuvassa Impan ja Oton isää, joka kompastuu kyntötöiden yhteydessä raivaamalleen pellolle. Hänen poikansa Otto, joka oli paikallinen ITE-taiteilja ja veisteli puusta itselleen naisia, kun muunlaisia ei ollut saatavilla, huutaa kaatumisen nähtyään hädissään äidilleen, että: "Äeti, issee viskasi!" Sitten seurasikin Suomen elokuvahistorian tragikoomisin kohtaus, joka saa minut kaikessa traagisuudessaan päästämään selkäkeikkanaurun, jota häpeän syvästi: https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=simpauttaja%2C+issee+viskas#fpstate=ive&vld=cid:0985f307,vid:1jZWHLfkZWI

Blinken

Olen mielestäni realisti ja niinpä olen sitä mieltä, että monet asiantuntijat, jotka suhtautuvat ihmiskunnan selviämisen mahdollisuuksiin pessimistisesti, ovat väärässä, koska kun historian kulkua katsoo, niin yleensä pessimistit ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian optimistisesti.

Itse esimerkiksi olen odottanut kauhulla tulevia Usa:n presidentinvaaleja, koska toinen pääehdokas alkaa olla vanhuudenhöperö ja toinen on ollut höperö pienestä pitäen ja on patologinen valehtelija.

Kolmas mahdollinen tuleva presidentti ei valehtele ihan aina, mutta muistaa kuitenkin ainakin Suomen median mukaan virheellisesti olevansa holocaustista selvinneiden juutalaisten jälkeläinen ja myös sen, että hänen vaimonsa olisi ollut World Trade Centerin rakennuksessa vuonna 2001 tapahtuneen terrori-iskun aikaan.

Eilen kuitenkin mielessäni vilahti pieni toivon kipinä Telluksen tulevaisuuden suhteen, kun katselin Usa:n ulkoministeri Antony Blinkenin Suomessa pitämää puhetta. Hän vaikutti ihan tasapainoiselta viisaalta ihmiseltä. Olen nyt jyrkästi sitä mieltä, että meidän tulisi Suomessa perustaa tukiryhmä Blinkenille, jotta hänet saataisiin ehdolle Usa:n presidentinvaaleihin, jotka saattavat olla ihmiskunnan kannalta ratkaisevan tärkeät. Uskon, että noin 98 % suomalaisista, jos heillä vain olisi mahdollisuus, äänestäisi Blinkeniä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antony_Blinken

Rauhanjuna

Leo Jokelan elämänkertakirjassa ei kerrota, että hän olisi ollut Suonenjoen Rosseja, mutta siitä huolimatta hän oli aikoinaan mielestäni maamme paras näyttelijä. Jos hän olisi saanut elää ohjaaja Aki Kaurismäen aikana, olisi hänestä tullut maailman luokan tähti. Valitettavasti Jokela kuoli jo 48-vuotiaana, joka sattuu olemaan alkoholistien keskimääräinen elinikä. Wikipedia kertoo hänen elämänsä loppuvaiheista seuraavaa:

"Yksityisihmisenä Jokela oli hiljainen, vaatimaton, itseään korostamaton, vakava ja jopa ujo. Huumorintajunsa ansiosta hän pärjäsi myös seuramiehenä ja yhteishengen luojana. Jokela piti yksityiselämänsä tarkasti erillään teatterimaailmasta ja muista töistään eikä kotona koskaan puhunut työasioistaan.

Työpaineita ja riittämättömyyden tuntoja hän sen sijaan lievitti alkoholilla. Jo Fennada-kaudellaan Jokela piti usein salkussaan valkoviinipulloja, joita hän joi pitkin päivää. Hänen alkoholinkäyttönsä kasvoi 1960-luvun teatterin murroksen myötä, kun hän koki omien arvojensa ja ihanteidensa menettäneen merkityksensä.

Vuosia jatkunut runsas alkoholinkäyttö elokuvastudioilla ja teatterinäytösten välillä johti lopulta 1970-luvulla terveysongelmiin. Jokelaa ei kuitenkaan yleensä nähty humalassa, ja hän oli hoitanut työnsä aina tunnollisesti. Siksi hänen varhainen poismenonsa tuli monille järkytyksenä."

Minusta Juhani Ahon kirjaan perustuva elokuva Rautatie, jossa Jokela esittää Mattia, on yksi parhaista filmeistä yhdessä Forrest Gumpin kanssa. Jos Aki Kaurismäki sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaa huomioida, että Suomen maakuntia kiersi vuonna 1982 maailmanrauhan asiaa edistävä Rauhanjuna, jonka mukana liikkui noin 100 eri alojen taiteilijaa. Tästä aiheesta voisi hyvä elokuvaohjaaja saada paljonkin irti.

Veikko Huovinen kirjoitti Rauhanjunasta jonkinlaisen ivamukaelman kirjassaan Ympäristöministeri ja sen yhdessä novellissa Matti ja Liisa saapuvat Lapinlahden asemalle ihmettelemään Rauhanjunaa ja tutustumaan sen taidetarjontaan. Sen muistan tapauksesta, että kun Matti näki jonkun alastoman naisen figuurin, hän totesi asiantuntevasti, että "ihan mustuainen näkkyy".

Koska tänään ei tv:mme noin 20 kanavalla ole mitään katsomisenarvoista, aion ihastella jälleen kerran Leo Jokelan suoritusta Rautatiessä: https://areena.yle.fi/1-432554

Leo Jokela

Yhdessä Kiveen hakatut -kirjasarjan osassa paljastetaan, että maamme parhaimpiin näyttelijöihin kuulunut Leo Jokela olisi ollut suksivoidetehtailija Esa Rossin lehtolapsi, eli savolaisittain Rasva-Rossin huorpoeka. Tieto oli sen verran uusi ja yllättävä, että kuulustelin asian johdosta erästä Rossin suvun edustajaa, joka kiisti tiedon jyrkästi.

Hänen mukaansa korkeintaan Esan velipoika olisi saattanut tulla kyseeseen, koska hän harrasti näyttelemistä ja oli melkoinen koomikko. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että yksi Esa Rossin veljistä valmisti myös suksivoiteita. Aluksi tämä voidemerkki oli nimeltään Toveri, mutta syistä, joita voi vain arvailla nimi muutettiin 1930-luvulla Viestiksi.

Itse olen Leo Jokelaa katsellessani ihmetellyt, miten niin umpihämäläinen, eli Hausjärvellä syntynyt, näyttelijäsuuruus saattoi olla niin savolaisen oloinen ja ehkä Kiveen hakatut -kirja antaa asialle selityksen. Suomalaisen elokuvahistorian hauskimmaksi kohtaukseksi on valittu Komisario Palmun erehdyksessä se kohtaus, jossa etsivä Kokki, jota Leo Jokela esittää, laulaa puhtaalla savon murteella Silmät tummat kuin yö. Toisaalta etsivä Kokin sukunimi viittaa enemmänkin Karjalaan.

Eittämättä näyttelijä Leo Jokelassa oli paljon pienen ja pyöreän Esa Rossin piirteitä. Vaikka Jokela oli näyttelijänä suuri koomikko, niin yksityiselämässä hän oli enemmänkin surumielisyyteen taipuvainen, kuten suuret koomikot yleensä ovat. Jokela kuoli jo 47-vuotiaana pian sen jälkeen, kun hän oli esittänyt upeasti lapinlahtelaisen Matin roolin elokuvassa Rautatie, joka on katsottavissa Yle Areenassa.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=leo+jokela%2C+tummat+silm%C3%A4t%2C+elokuva#fpstate=ive&vld=cid:655354ef,vid:51jJryxf_6Q