Latutaistot 26.02.2017, 16:54 Tämän päivän dramaattiset tapahtumat Lahden mömmönkisoissa paljastivat sen, että hiihtomaajoukkueestamme puuttuu nykyään äijämäinen fyysisyys. Nykyiset huippumme ovat enemmänkin sellaisia kuivankälppeitä poikasia, jotka eivät pärjää latukontaktitilanteissa, joita esiintyy varsinkin sprintti- ja parisprinttimatkoilla. Juha Mieto oli pitkä 197-senttinen hujoppi ja pituutensa puolesta hän olisi ollut sopiva nykyajan latutaistoihin, mutta pikkuisen heiveröinen oli Pitkä-Jussikin. Muistelen, että ainoastaan yksissä suurkisoissa hän täytti aikamiehen kriteerit, eli oli 100-kiloinen. Sen sijaan Heikki Kuusniemi, joka hallitsi maamme kilpalatuja reilut sata vuotta sitten, olisi ollut esimerkiksi Iivo Niskasen tämänpäiväisessä kontaktitilanteessa mies paikallaan.  Kuusniemi oli Mietoa pari senttiä lyhyempi, mutta hänen kilpailupainokseen ilmoitettiin 105 - 130 kg. Kuusniemi oli hiihtotaitonsa lisäksi tunnettu myös voimistaan. Kun 1900-luvun alussa Suomessa vieraili sirkusten mukana  ulkomaalaisia ammattipainijoita, yritettiin Kuusniemeä värvätä heille vastukseksi. Hiihtäjä Kuusniemi ei suostunut, mutta hänen varamiehekseen molskille saatiin tuleva antiikin kiekonheiton olympiavoittaja Verner Järvinen, joka ottelikin ammattilaispainijoita vastaan tasapäisesti. Yllä oleva Kuusniemen valokuva todistaa, että miehen urheiluvälineetkin ovat sellaiset, että niiden avulla olisi suoriuduttu vaativistakin latutaistoista. Sauvat ovat kuin kirnunmännät eivätkä ne olisi heti ensi rytäkässä tuhansina päreinä, kuten nykyiset hiilikuituiset tikut tahtovat olla. Lisäksi kilpahiihtäjä Kuusniemen vyössä roikkuva pitkä puukko, saisi norjalaisenkin miettimään, kannattaako suomalaisen ohitusta yrittää estää.     Kommentit (0) Pettymysten kisat 25.02.2017, 18:35 Pikkuisen pettynyt olen tämän päivä suomalaismenestykseen Lahden mömmönkisoissa. Krista Lähteenmäki hiihti hienosti hopealle, Lari Lehtonen oli yhdeksäs ja monia muitakin hyviä sijoituksia Suomelle tuli ja olen asiasta pettynyt. Nimittäin toivoin, ettei Suomi saisi kisoissa yhtään mitalia, jonka jälkeen maamme huippu-urheilujärjestelmää uudistettaisiin perusteellisesti kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamiseksi. Lisää rahaa tai organisaatiouudistuksia ei tarvita, vaan se mitä tarvitaan on, että toimitsijakiellosta vapautuva Kari-Pekka Kyrö valitaan maamme kaikesta huippu-urheiluvalmennuksesta vastaavaksi henkilöksi. Rohkenen ennustaa, että Kyrön valinnan jälkeen Suomi on pian maailman johtava urheilumaa. Näkemykseni perustuu Erkki Vettenniemen kirjaan Suomalainen hiihtodoping. Sen luettuani ymmärrän, että dopinginvastainen taistelu on ollut ja tulee todennäköisesti olemaan pelleilyä ja verorahojen haaskausta. Testaajat eivät pysy vippaskonstien kehittelijöiden perässä. Lisäksi dopingvalvojat ovat olleet läpeensä korruptoituneita ja suoranainen mafiatyyppinen rikollisuuskin on rehottanut. Itse olin jo ehtinyt unohtaa esimerkiksi sen mielenkiintoisen tapauksen, että vuoden 1978 Lahden mömmönkisojen virtsanäytteet tuhopoltettiin, jossa asiassa on jo koomisiakin piirteitä. Aku Kiuru puhui järkeä, kun hän totesi, että "Kyl miusta on ihan höpönpaskaa koko touhu. Mitä se kenellekään kuuluu, syökööt mitä tykkäävät saatana, kun kovaa kulkoovat vaan. Kun ei saaha kumminkaan sitä loppumaan!" Kommentit (0) Yli-ihmisiä 24.02.2017, 19:25 Maarit Björgenin hauista ja Peter Northugin reisiä tarkastellessani olen alkanut epäillä, että norjalaiset ovat yli-ihmisiä ja tulevat voittamaan Lahden mömmönkisioissa kaiken, mutta ihmeekseni ainakaan eilen ei niin käynytkään. Kun en voi riemuita suomalaismenestyksestä, niin aitoa riemua tunnen, kun norjalaisetkaan eivät pärjää, sillä olen heille aidosti kateellinen, koska he ovat kaikessa meitä parempia. He ovat esimerkiksi kokemukseni mukaan meitä suomalaisia paljon ystävällisempi kansakunta. Toisaalta eilinen sprinttihiihto on onnenkauppaa ja luulen norjalaisten vielä jyräävän meitin ja muun maailman, kunhan oikeat hiihtolajit alkavat. Voi myös olla, että eilisen miesten sprintin tulokset muuttuvat vielä moneen kertaan seuraavan kymmenen vuoden aikana ja lopulta ne ovat sellaiset, että rakkaat luoteisnaapurimme saavatkin kolmoisvoiton. Kuitenkin eilen tuntui hyvältä, kun muun maailman, eli Italian ja Venäjän, miehet kukistivat norjalaiset. Minua nimittäin ärsyttää sekin, että aina vuonojen maan edustajien voittaessa alkaa spekulaatio mahdollisesta dopingista, mutta nyt tällaiselta spekulaatiolta vältytään. Italiaanon ja Venään miehen pärjätessä mahdollisten vilppimenetelmien käytöstä ei kukaan asiaa edes vähän tunteva vaivaudu edes spekuloimaan. Veikkaanpa, että  eilinen hopeamies Sergei Ustjugov saattaa hyvinkin olla Lahden hiihtokuningas, joka hallitsee kaikkia matkoja ylivoimaisesti, eli samalla tavalla mitä Johann Mühlegg teki aikoinaan Salt Lake Cityssä. Tosin Mühleggille kävi myöhemmin vähän nolosti, josta asiasta Wikipedia kertoo seuraavaa: Vuoden kuluttua Salt Lake Cityn olympialaisissa Mühleggin voittoisat otteet jatkuivat, kun hän hiihti voittoon 30 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa, takaa-ajossa sekä 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisassa. Päätösmatkan, 50 kilometrin kilpailun jälkeen, hänen ilmoitettiin jääneen doping-testissä kiinni kielletyn darbepoetiini-hormonin käytöstä.[2][3] 50 kilometrin kisan jälkeen Mühlegg ryhtyi virtsaamaan hankeen saatuaan kutsun doping-testiin ja alkoi tankata itseensä nestettä pystyäkseen antamaan näytteen, mikä herätti epäilyksiä.lähde? Kuitenkin hänen aikaisemmin kilpailuissa antamastaan näytteistä oli käynyt ilmi doping-rike. Urheilun välitystuomioistuimen joulukuussa 2003 tekemän päätöksen myötä Mühlegg menetti myös kaksi muuta kisoissa voittamaansa mitalia. Kommentit (0) Sisupillerit 22.02.2017, 19:09 Lahden hiihdon mömmönkisat alkavat tänään ja ajankohtaan sopivasti luin juuri Erkki Vettenniemen kirjan Suomalainen hiihtodoping - punssia, pillereitä ja punasoluja ja niinpä osaan antaa kisoille sen arvon, joka niille kuuluukin. Tulen siis seuraamaan kilpailuja entistäkin innokkaammin, koska lopputulosten lisäksi voin hyvällä syyllä arvailla myös sitä, kuka on mitäkin ainetta mahdollisesti käyttänyt. Sen verran rohkenen jo tässä vaiheessa arvailla lopputuloksia, että ennustan, että poikiemme menestys kuninkuusmatkalla, eli 50 kilometrin hiihdossa, tulee jäämään vaisummaksi kuin vuoden 1938 Lahden mömmönkisoissa, sillä silloin 10 parhaan joukossa oli peräti yhdeksän suomalaista. Yksi norjalaisyllättäjä esti Suomen yhdeksäisvoiton sijoittumalla pronssille. Vettenniemi arvailee, että suomalaismenestyksen taustalla olivat jo tuolloin ns. sisupillerit. Pervitiini patentoitiin Saksassa vuonna 1937. Suomalaisen hiihdon suurmiehellä Veli Saarisella oli hyvät suhteet Saksaan, koska hän oli toiminut siellä valmentajana. Voi hyvinkin olla, että saksalaisten höökipillerit eivät tulleetkaan meikäläisien hiihtäjien käyttöön vasta sodan jälkeen, kuten yleisesti uskotaan, vaan jo ennen sotaa. Vettenniemi paljastaa, että ennen pervitiiniä suomalaiset joutuivat piristämään itseään vain viinalla, joka oli kestävyysurheilijallekin hieman kavala aine, mutta tämä ei liene koko totuus. Jouni Tossavaisen Hannes-kirjassa kerrotaan, että jo 1920-luvulla savolaiset suurjuoksijat virkistivät itseään maratonin loppupuolen virkistäytymisasemilla puristamalla omenan mallisesta pesusienestä viinan ja oopiumin sekoitusta.  Kai sellainen koktaili olisi kelvannut hiihtäjällekin. Kommentit (0) Kun mikään ei riitä – Donald Trump ja menestyksen nälkä 21.02.2017, 19:26 Luinpa juuri hyvin ajankohtaisen Michael D'Antonion kirjan Kun mikään ei riitä – Donald Trump ja menestyksen nälkä ja luulen jo ymmärtäväni lisää siitä, mihin Usa:n nykyisen presidentin suosio Usa:n köyhälistön keskuudessa perustuu. Nimittäin upporikas miljardööri Trump on ainakin teeskennellyt jossain vaiheessa olevansa tosissaan köyhän asialla, joka tietysti oikein onkin. Nimittäin poliitikon uransa alkuaikoina hän oli sitä mieltä, että liittovaltion talousongelmat ratkeavat, kun upporikkaiden omaisuudesta huomattava osa siirretään yhteiskunnan haltuun kertaluonteisen veron avulla. Ehdotus ei ole outo eikä uusi, koska sillä tavallahan esimerkiksi rutiköyhä Suomi sodan jälkeen ratkaisi laajan pakolaisongelmansa, vaikka monet vaikuttajat Talvisodan jälkeen olivat sitä mieltä, että pakolaisongelma ratkaistaan vain siten, että miehitetyn alueen väestö jätetään entisille ilmeisen turvallisina pidetyille alueille. Moni kapitalistinen tiedemies on kuitenkin sitä mieltä, että Donald Trumpin edustama äärivasemmistolainen talouspolitiikka ei toimi, vaan johtaa pörssiromahdukseen ja siten myös yleiseen talouskriisiin. Nähtäväksi jää, että toteuttaako Usa:n miljardööreistä koostuva hallinto Trumpin aiemmin kaavailevan laajan sosialisointisuunnitelman. Trump-kirjasta sain sen käsityksen, ettei mies ole suinkaan tyhmä tai epärehellinen. Ainakin hänen kommenttinsa, jonka mukaan "enimmäkseen ihmisiä on mahdotonta kunnioittaa, koska useimmat ihmiset eivät kunnioitusta ansaitse", kuulostaa hyvin viisaalta ja rehelliseltä arviolta ihmiskunnan tilasta. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että Trump on yleisestä suurvalehtelijan maineestaan huolimatta aika rehellinen ihminen, joka on yleensä rehellisesti sitä mieltä, mitä mieltä hän kulloinkin sattuu olemaan. Kommentit (1) Donald ja Melania, hallitsijapari 20.02.2017, 19:05 Maailman ainoan supervallan johtajan toiminta hämmästyttää ja kummastuttaa sekä järkyttää koko sivistynyttä maailmaa ja varsinkin ruotsalaisia, joita voidaan hyvällä syyllä pitää maailman johtavana sivistyskansana. Sen sijaan kotikentällään Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa Trumpin suosio ei näytä laskevan ainakaan maan proletariaatin, ei ainakaan älyllisen proletariaatin, keskuudessa, joka kansanosa on ottanut maassa vallan. Ja Amerikalla näyttää pyyhkivän hyvin. Talous kasvaa ja kukoistaa, koska poliitikot eivät enää sotke markkinoiden toimintaa. Tilanne on pitkälle sama kuin Belgiassa, jossa hallitusta ei ole ollut vuosiin, mutta siitä huolimatta tai siitä johtuen kansa voi hyvin. Tosin velkaahan Usa:n valtiolla on asukasta kohti kolme kertaa Suomea enemmän ja Trump on luvannut ottaa 1000 miljardia dollaria lisää elvytystä varten , mutta entäs sitten. Kukaan ei uskalla koskaan tulla niitä velkoja perimään. Trump itse tietää sen asian vallan hyvin, koska hän itsekin olisi tehnyt jo konkurssin liiketoimissaan, ellei hänellä olisi ollut niin paljoa velkaa, ettei häntä voitu hakea konkurssiin. Suomen johtava kansainvälisen oikeuden professori ennusti, että Trumpin viraltapano vie kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Itse rohkenen ennustaa, että mies valitaan äänivyöryllä vielä toisellekin kaudelle ja että hänen jälkeensä vaimo Melania tulee hallitsemaan myös kaksi kautta eli kahdeksan vuotta. Melaniahan on sangen viehättävä naisenpuoli, eli ihan naetavan näkönen naenen, kuten Savon pienviljelijä-metsurit asian ilmaisevat. Kommentit (0) Ampumahiihtoviesti - mitä jännittävin urheilumuoto 19.02.2017, 13:27 Vaan olipa eilen jännittävä ampumahiihtoviestikilpailu lajin mömmönkisoissa. Kerrankin saattoi jännittää Suomen joukkueen menestyksen puolesta. Ensiksikin sai jännittää sitä, jääkö joukkueemme koko kisan viimeiseksi. Suomen harmiksi Päiväntasaajan Guinean joukkue ei ollut mukana, jota joukkuetta vastaan poikamme olisivat olleet ennakkosuosikkeja. Sitten saattoi jännittää sitä, että jos Suomi jää viimeiseksi, niin saako joukkueemme hiihtää loppuun asti, vai ohitetaanko se kierrokselle, jolloin joukkue olisi suljettu kilpailusta. Tällä kertaa poikamme saivat sivakoida maaliin asti. Sitten saattoi jännittää sitäkin, miten muut Pohjoismaat pärjäävät, sillä yllättäen Norja ja Ruotsi alkavat jostain syystä olla ampumahiihdossa tasaväkisiä Suomen kanssa. Jäimme kuitenkin eilen Pohjoismaista kolmansiksi, sillä Norja sijoittui kahdeksanneksi ja Ruotsi kymmenenneksi. Me olimme sijalla 20, mutta tässä yhteydessä pitää muistaa, että maailmassa on lähes 200 itsenäistä valtiota. Jännää on myöskin se, että montako kertaa lopputulokset tulevat muuttumaan seuraavan 10 vuoden aikana, joka on yleinen vanhentumisaika urheilussa. Eilinen kisa oli sikäli jännittävä, että nyt saattoi kerrankin katsoa jotain urheilukilpailua ilman epäilyä, että onko mahdollisesti dopingilla osuutta jalossa kamppailussa kärkipään sijoituksista. Kommentit (0) Hitsaaja-maalari 18.02.2017, 19:39 Eilen vielä pidin tuota taidehuijausasiaa jotenkin komediana, mutta tragedia se sitten onkin, ainakin mikäli on yhtään uskominen tätä Iltalehden juttua asiasta: http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701132200053397_uu.shtml Iltalehden mukaan uudet tuliterät Edelfeltit ja Schjerbeckit maalannut Veli Seppä on sairastunut syöpään, katuu tekojaan, on tullut uskoon ja on tunnustanut kaiken. Oikeus tuomitsi hänet 1 vuodeksi ja 11 kuukaudeksi vankeuteen, tosin tuomio on ehdollinen ja lisäksi hän joutuu maksamaan saamansa rikoshyödyn, eli 40.000 euroa, valtiolle. Seppä on myöntänyt maalanneensa peräti 104 huipputaulua, joten halvalla hän on myynyt hyvää taidetta välittäjilleen. Joku on tainnut vetää välistä, koska taiteenystävät maksoivat Sepän maalauksista jopa kymmeniä tuhansia. Siunatuksi lopuksi korostettakoon sitä, että vaikka taiteilija on Seppä nimeltään, ei hän ole oikeasti seppä, vaan hitsaaja. En tosiaankaan ymmärrä kuvataiteista mitään, mutta kuitenkin hämmästelen sitä, että joku hitsaaja kansakoulupohjalta on maalannut tauluja, joita pidetään suurten mestarien tekeminä. Yksi tapaus taitaa olla sellainen, että vaikka Seppä vakuuttaa, että eräs Edelfelt on hänen verstaastaan lähtöisin, ei eräs ruotsalainen taiteentutkija sitä myönnä, vaan sitkeästi väittää työn olevan aidon Edelfeltin. Minä luulen, että Sepän taide vielä tulevaisuudessa saa sen arvon, joka sille kuuluukin. Kommentit (0) Huijaus 17.02.2017, 19:39 Hiihtourheilun lisäksi huijausta esiintyy ainakin jossain määrin muuallakin yhteiskunnassa, myös kulttuurielämässä. Jouni Rannan ja Marko Erolan Vilpitön mieli - Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta, kertoo sen, miten hyväuskoisia monet ihmiset, varsinkin kulttuuri-ihmiset, ovat ja miten monia asioita, varsinkin asiantuntijoita, on syytä epäillä. Kirjan mukaan Göteborgissa sikäläinen paikallislehti kokosi näyttelyn eläintarhan simpanssin maalauksista ja kertoi hieman harhaanjohtavasti, että työt olivat avantgardisti Pierre Brassaun. Taidekriitikot ihastuivat töihin ja eräskin kirjoitti:"Brassau maalaa voimakkain vedoin, mutta selkeän päämäärätietoisesti. Hänen siveltimensä vedot tekevät pikkutarkkoja kaarroksia. Hän on taiteilija, joka tekee työtään balettitanssijan herkkyydellä." Tietooni ei ole tullut, millaisia summia simpanssin tauluista maksettiin, mutta isot rahat siinä luultavasti liikkuivat. Rannan ja Erolan kirjasta sain sen käsityksen, että kun eräät ravimiehet innostuivat taidekaupasta ja alkoivat myymään Edelfelttejään autojensa peräkonteista huoltoasemien pihoilla, niin Edelfelteistä maksettiin monta kertaa kymmeniä tuhansia euroja. Ja minusta se on ihan perusteltuja, koska parempia ne ihan tuliterät Edelfeltit olivat kuin ne vanhat Edelfeltit, joissa on hometta ja kärpäsen kakkoja. Kommentit (0) Veren, lumen ja suksien vaihtamisesta 16.02.2017, 19:11 Jalossa hiihtourheilussa sattuu ja tapahtuu yhtä ja toista. Verenvaihdoista on puhuttu jo kyllästymiseen asti, mutta eilen Iltasanomat paljasti, että verenvaihtojen lisäksi suomalaiset hallitsivat Lahden vuoden 1989 mömmönkisoja sen nerokkaan innovaation avulla, että he vaihtoivat yön pimeinä tunteina kisaladun vastasataneen lumen vanhaan lumeen ihan täysin  vaivaa ja kustannuksia säästämättä. Se temppu sotki muunmaalaisten voitelusuunnitelmat. Temppu oli todellinen jäynä teekkarikielellä.   Jutunkertoja Aku Kiuru paljastaa eilisen Yle Arkiston linkkini juttupätkässä myös sen, että ainakin kerran suomalaiset ovat veren- ja lumenvaihdon lisäksi turvautuneet MM-kisoissa sääntöjen kieltämään suksien vaihtoon hiihtokisan aikana. Silloin hiihtokeli vaihteli ladulla päivän ja varjon puoleisilla paikoilla suvi- ja pakkaskelin välillä ja voittaneelle suomalaiselle vaihdettiin suvikelin sukset sohjo-osuuden ajaksi. Alkuperäiset leimatut sukset otettiin takaisin jalkaan ennen maaliintuloa, ettei rike paljastunut.   Tietääkseni Kiurun kertoma vilppi uusittiin myös kerran myöhemmissä MM-kisoissa. Kummallakin kerralla suomalaiset ottivat kaksoisvoiton ja kummallakin kerralla hopealle jäi Klaes Karppinen. Kiurun tarinan mukaan ensimmäisellä kerralla Hiihtoliiton herrat antoivat vilpin vuoksi kullan menettäneelle Karppiselle lohdutuspalkinnoksi kultakellon, jotta tämä ei protestillaan olisi vaarantanut meikäläisten kaksoisvoittoa. Kommentit (0) Kiurun Aku, karjalainen tarinankertoja 15.02.2017, 18:22 Karjalainen suurhiihtäjä August Kiurusta pitäisi tehdä kirja tai mieluiten äänikirja. Mies oli nimittäin ilmiömäinen jutunkertoja, jollaisia ei enää ole, koska koulusivistys on pilannut hyvät tarinaniskijät. Jotain talkshow-persoonia maailmassa on, mutta he eivät yllä Kiurun Akun tasolle. Todistus hänen verbaalisesta neroudestaan löytyy Ylen arkistosta tästä linkistä, joka sisältää monta hyvää ja hyvin kerrottua juttua maamme hiihdon historiasta: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/28/sinivalkoista-suksea-vauhditettiin-dopingilla-jo-1940-luvulla Ihmettelen, etteivät Akun tarinat synnyttäneet aikoinaan suurempaa kohua. Itsekin ihmettelin monta kymmentä vuotta, että mitä todella tapahtui Tatran vuoden 1971  mömmönhiihtojen 50 kilometrin kisassa. August Kiuru sen meille Yle Arkiston pätkässä kertoo: Minuutin Susi-Kallen perässä lähtenyt Vedenin ajoi Kallen kiinni jo alkumatkasta ja peli näytti jo täysin menetetyltä, kun miehet hiihtivät peräkkäin 40 kilometrin virkistäytymisasemalle. Siellä onneksi seisoi Kiurun Aku lääkelaukkuinen ja niinpä venäläinen jäi suomalaisesta valovuoden viimeisen kympin aikana. Vuosikymmeniä  olen myös pohtinut sitä, mitä tapahtui vuosi Tatran jälkeen Sapporon viidellä kympillä. Siellähän vahva ennakkosuosikki Susi-Kalle hyppäsi ladun varteen 40 kilometrin virkistäytymisasemalla, jossa Aku seisoi lääkelaukkuineen, mutta mitään hän ei tohtinut Kallelle tarjota, sillä tiedettiin, että testit olivat tulleet. Kiuru tosin toteaa tarinansa päätteeksi, että norjalaiset, jotka hallitsivat 50 kilometrin kilpailua, tiesivät, ettei mitään testejä tosiasiassa ollutkaan ja siunatuksi lopuksi mies sanoo ihan tilanteeseen sattuvasti pikkuisen sorahtavalla ärrällään, että "perkele". Tuollaiset täytesanat elävöittävät Akun kerrontaa. Kommentit (0) Juoksija-hiihtäjät 14.02.2017, 19:39 Eilen epäilin, että Harri Kirvesniemi-kirjan lukeminen paljasti orastavan dementian, mutta sen asian kuitenkin vielä muistin urheiluhistoriasta, että kesällä 1983 hiihtäjä Harri Kirvesniemi juoksi 5000 metriä aikaan 13.54,4, jolla ajalla hyvinkin nykyään voitettaisiin Suomen mestaruus. Sitä en tosin enää muistanut, että mies juoksi tuloksensa lenkkitossut jalassa, joten piikkareiden avulla ajasta olisi hyvässä lykyssä lähtenyt vielä muutama sekunti. Sitäkään en muistanut, ettei Kirvesniemi ollut Mikkelin hiihtäjien paras juoksija, vaan lähinnä piirikunnallisen tason hiihtäjä Pekka Tiihonen oli selvästi parempi menijä juoksuradalla. Ilmeisesti olen alitajunnassani sotkenut Pekka Tiihosen nilsiäläiseen täyskaimaansa, joka oli olympiamaratoonari. Juoksija Pekka Tiihonen paineli 1500 metriä aikaan 3,46,5, jolla nykyään taisteltaisiin mitalista Sm-kisoissa. Miehen kympin aika oli 29,44,6, jolla voitettaisiin nykyään Suomen mestaruus vaivatta. Hiihtäjä Tiihosen 5000 metrin ennätysaikaa en ole mistään löytänyt, mutta kaiken järjen mukaan se on vähän Kirvesniemen ennätystä parempi. Orastavan dementian vuoksi en muista mistä, mutta jostain olen lukenut 3000 metrin maastojuoksukisasta, jonka kärkipari oli Tiihonen ja Kirvesniemi. Kolmanneksi kisassa tuli Ilkka Äyräväinen, joka vähän myöhemmin juoksi 3000 metrin esteet aikaan 8.31. Viime kesänä ei kukaan suomalainen tainnut alittaa 9 minuuttia, koska Jouko Kuhakin on jo lopettanut  Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että 1950-60-luvulla kolme mitalia ampumahiihdon MM-kisoissa voittanut Hannu Posti oli myös kova kestävyysjuoksija ja jopa Mikkelin mänijöitä parempi. Kympillä miehen ennätys oli 29.49,8,  5 000 metrillä 14.11,8 ja 3 000 metrillä  8.14,8 . Korostettakoon siunatuksi lopuksi, että 50-60-luvuilla urheilu oli jotenkin puhtaampaa. Silloin ei läträtty veren kanssa, vaan tulosta tehtiin korkeintaan puhtaan amfetamiinin voimalla. Kommentit (0) D-alkuiset sanat 13.02.2017, 19:00 Luin tuossa Harri Kirvesniemen valmentajan Jorma Mannisen kirjan suojatistaan. Osuvalta nimeltään teos on Poika, sinusta tulee vielä hiihtäjä. Näinhän Mietaa tokaisi Harrille hävittyään tälle pojanklopille ensimmäisen kerran. Ennen kaikkea etsin massiivisesta opuksesta sitä d-alkuista sanaa, joka hyvin usein liitetään suomalaiseen hiihtoon. Kauan meni, ennen kuin edes joku d-alkuinen sana löytyi ja ensimmäisenä d-alkuinen sana löytyi kerrottaessa Davosin kilpailuista. Järkytykseni oli syvä, koska toinen d-alkuinen sana, joka tuli Davosin jälkeen mieleeni, oli dementia. Nimittäin Kirvesniemi-kirjasta luin, että nuorten EM-hiihdoissa  1978 Suomen nuorten 3 X 10 km:n viestijoukkueessa hiihtivät luonnollisesti Harri Kirvesniemi Mikkelin hiihtäjät, tuleva vuoden 1989 maailmanmestari, Kari Härkönen, Ristijärven Pyry, tuleva vuoden 1985 maailmanmestari ja Jouni Partanen, Suonenjoen Vasama. Olen kuvitellut, että muistan kaiken tarvittavan urheilusta, mutta täytyy tunnustaa, että emmentaalini, vai mikä se nyt olikaan, on edennyt niin pitkälle, ettei minulla ole mitään muistikuvaa Suonenjoen Vasaman Jouni Partasesta, joka oli 20-vuotiaana lähes Kirvesniemen luokkaa suksenkuljettajana ja voitti karsinnoissa Kari Härkösen kirkkaasti. Jouni Partanen on suunnilleen ikäluokkaani Suonenjoelta, mutta siitä huolimatta en häntä muista. Sen sijaan muistan Kari Väänäsen, joka oli edellä mainitsemaani kolmikkoa pikkuisen hitaampi tuossa vaiheessa. Väänäsen sukujuuret ovat Suonenjoen Kärkkäälän kylällä, vaikka mies muistaakseni edusti Lahden hiihtoseuraa. Edes internetistä ei löydy tietoa Jouni Partasesta, mutta tietoa hakiessani löysin sen nykyään uskomattomalta tuntuvan tiedon, että 1983 Suonenjoen Vasama oli miesten SM-viestissä kolmas, joukkueella Reijo Hämäläinen, Raimo Hyvärinen, Antti Väisänen ja Raimo Hämäläinen. Mainittakoon tässä yhteydessä, ettei Vasamalla ollut tänä vuonna maakuntaviestissä ollenkaan joukkuetta. Kommentit (2) Neuvostoliittolaisia suomalais-ugrilaisia olympiavoittajia	13.02.2017, 20:06
Ja vielä lainaan Jaak Prozesin kirjaa Onko Putin vepsäläinen?, jossa luetellaan niitä neuvostoliittolaisia olympiavoittajia, jotka ovat taustaltaan suomalais-ugrilaisia. Virolainen kirjoittaja osaa mainita maamiehistään vain korkeushypyn olympiavoittajan Juri Tarmakin ja kolmiloikkaaja Jaak Uudmäen. Munchenin  kisojen painonnoston kultamitalistin alle 100 kilon sarjassa Jaan Taltsin ja Helsingin kisojen raskaansarjan painikullan voittajan Johannes Kotkaksen kirjoittaja sen sijaan unohtaa mainita. Mordvalaisista olympiakultaa ovat voittaneet kävelijät Olga Kaniskina,  Jelena Lasmanova, Sergei Kirjdjapkin, juoksijat Juri Borzakov ja Pjotr Bolotnikov sekä hiihtäjä Ljubov Jegorova. Karjalaisista olympiavoittajia ovat Jevgenia Medvedeva ja Feodor Terentjev. Komeja ovat Raisa Smetanina, Vasili Rotshev ja Nikolai Bazukov. Niina Seljunina-Rotseva on mari ja samaa kansallisuutta muistelen olevan myös kaksinkertaisen jääkiekon olympiavoittajan ja entisen Venäjän jääkiekkomaajoukkueen valmentajan Vjatseslav Bykovin. Hiihtäjättäret Galina Kulakova ja Tamara Tihonova ovat udmurtteja. Parhaiten sukulaiskansojen hiihtäjistä suomalaiset muistavat Helena Takalon ja Hilkka Riihivuoren kovat kilpakumppanit Galina Kulakovan ja Raisa Smetaninan. Kylmän sodan aikaan neuvostovastaiset tahot levittivät uutista, että Insbruckin kisoissa, joissa toinen neuvostotytöistä vietti syntymäpäiviään, hän olisi saanut toiselta neuvostotytöltä lahjaksi partakoneen, josta lahjasta suivautuneena lahjansaaja olisi potkaissut lahjanantajaa munille. Kommentit (0)
Punainen heisipuu	11.02.2017, 20:04
Koska maamme porvarihallituksen politiikka näyttää johtavan sensuurin lisääntymiseen maassamme, joka on johtanut siihen, ettei tv:ssä viikonloppuisin ole enää yhtikäs mitään katsottavaa, koska Pressiklubi, Yle-Leaks ja Uutisvuoto on pääministeri Sipilää loukkaavina lopetettu, yritin Mosfilmin arkistosta, josta voi täysin vapaasti katsoa hyviä neuvostoliittolaisia elokuvia, katsoa eilen kehumani Vasili Suksinin Punaisen heisipuun, mutta sekään ei onnistunut, koska Putinin ulkopolitiikka on luultavasti johtanut siihen, ettei elokuvassa enää ollut englanninkielistä tekstitystä, kuten ennen oli. Tuo kirjailija, näyttelijä ja elokuvaohjaaja Vasili Suksin oli mielenkiintoinen ihminen, joka valitettavasti kuoli alta viisikymppisenä. Wikipedia epäilee, että hänet murhattiin, koska häntä pidettiin neuvostovastaisena.Samoin on muuten epäilty käyneen myös Andrei Saharoville. Wkipedia kertoo Suksinista seuraavaa: Vasili Šukšin Syntymäaika 25. heinäkuuta 1929 Syntymäpaikka Srotski, Neuvostoliitto Kuolinaika 2. lokakuuta 1974 (45 vuotta) Kuolinpaikka laivalla Volga-joella Ammatti elokuvaohjaaja, kirjailija, käsikirjoittaja, näyttelijä Tunnetuimmat ohjaukset Punainen heisipuu (1974) Aiheesta muualla IMDb Elonet Vasili Makarovitš Šukšin (ven. Васи́лий Мака́рович Шукши́н, 25. heinäkuuta 1929 Srotski, Altai, Neuvostoliitto – 2. lokakuuta 1974 laivalla Volga-joella) oli venäläinen kirjailija, käsikirjoittaja, elokuvaohjaaja ja näyttelijä. Hän oli 1960-luvun neuvostokulttuurin keskeisiä hahmoja. Šukšinin tunnetuin elokuva on Punainen heisipuu, joka perustuu häneen omaan teokseensa. Šukšin näytteli myös pääosan.[1] Elämä Šukšin syntyi suhteellisen hyvin toimeentulevaan ersäläiseen[2] talonpoikaisperheeseen. Perhe menetti omaisuutensa Neuvostoliiton kollektivisoidessa maatiloja 1930-luvulla. Tämä ei kuitenkaan pelastanut Šukšinin isää, joka teloitettiin vuonna 1933. Kun hänen isäpuolensakin menehtyi toisessa maailmansodassa, nuori Šukšin joutui ottamaan vastuuta perheestä. Opiskelut teknisessä koulussa jäivät kahteen vuoteen ja 1940-luvun lopulla Šukšin työskenteli mekaanikkona. Vuosina 1949–1953 hän palveli merimiehenä Mustanmeren laivastossa Sevastopolissa. Mahahaava päätti palveluksen, mutta armeija-aikoinaan Šukšin oli alkanut kirjoittaa lyhyitä kertomuksia, joita ei kuitenkaan vielä julkaistu. Vapauduttuaan armeijasta Šukšin palasi synnyinseudulleen Srotskiin, suoritti opintonsa loppuun ja toimi kirjallisuuden ja venäjän kielen opettajana sekä koulun johtajana. Vuosina 1954–1960 Šukšin opiskeli elokuva-alaa VGIK:ssä. Opiskeluaikoinaan Šukšin näytteli ensimmäiset roolinsa sekä julkaisi ensimmäiset novellinsa. Ensimmäinen oma ohjaustyö valmistui vuonna 1960 ja ensimmäinen romaani vuonna 1963. Ensimmäinen omaan käsikirjoitukseen perustunut ohjaus Me poikamiehet (Živjot takoi paren 1964) toi Šukšinille mainetta, kun elokuva palkittiin sekä Venetsiassa että Leningradissa. Kansansuosiosta nauttineissa elokuvissaan Šukšin kuvasi usein niin sanottujen tavallisten ihmisten kovaa ja yksinkertaista elämää. Hänen tunnetuin elokuvansa Punainen heisipuu (Kalina krasnaja 1974) aiheutti sensaation Neuvostoliitossa. Pelkällä olemuksellaan parannusta yrittävää entistä vankia näyttelevä Šukšin asettui kaikkea virallista ja oikeaoppista neuvostoliittolaisuutta vastaan.[3] Šukšin kuoli sydänkohtaukseen laivalla Volga-joella näytellessään Sergei Bondartšukin elokuvassa He taistelivat synnyinmaansa puolesta (Oni sražalis za Rodinu 1975). Huhupuheissa epäiltiin kuitenkin, että suosittu ohjaaja-kirjailija oli murhattu liian kapinallisena ja neuvostovastaisena.[4][5] Punaisen heisipuun voi katsoa alla olevasta linkistä; joku atk-nörtti saattaa jopa onnistua saamaan elokuvaan englanninkielisen tekstityksen. Joka tapauksessa filmin ensi minuutit kannattaa katsoa, koska siinä roistomaisen oloinen vankikuoro laulaa hyvin enkelimäisesti. https://www.youtube.com/watch?v=MYmi--Kot-k   Kommentit (2)
Mordvalaiset	10.02.2017, 19:19
Tomeraa väkeä ovat Venäjällä asuvat mordvalaiset serkkumme, mikäli yhtään on uskominen virolaisen kansatutkija Jaak Prozesin kirjaa Onko Putin vepsäläinen. Mordvalaisia ei ole paljoa, sillä heitä on vain noin 900.000, mutta siitä huolimatta heidän joukostaan on noussut Venäjän nykyinen hengellinen johtaja, eli patriarkka Kirill ja Venäjän federaationeuvoston eli parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko. Urheilurintamalla mordvalaiset ovat kunnostautuneet siten, että Rooman olympialaisten 10.000 metrin voittaja Pjotr Bolotnikov ja Ateenan kisojen 800 metrin voittaja Juri Borzakov olivat pikkuserkkukansamme edustajia. Varsinkin Borzakovin olympiakulta on kunnioitettava, koska tällä  vuosituhannella valkoinen mies ei ole enää alkuunkaan pärjännyt mustalle miehelle juoksemisessa. Toisaalta Venäjällä on viime vuosina olleet sellaiset valmennusmenetelmät, että niillä on pistetty valkoinenkin mies juoksemaan lujaa. Kulttuurin saralla on mordvalaisista kunnostautunut varsinkin kirjailija, näyttelijä ja elokuvaohjaaja Vasili Shuksin, jota on kutsuttu Neuvostoliiton Mikko Niskaseksi. Hänen ohjaamansa elokuva Punainen heisipuu, jossa hän myös näytteli pääosaa, oli niin koskettava, että ainakin hyvän tarinan mukaan Leonid Brezhnevkin itki sitä katsoessaan. Brezhnev oli herkkä mies, joka kuulema purskahti itkuun myös suurissa sotaharjoituksissa, joissa hänen piti harjoitusmielessä painaa sitä kuuluisaa punaista nappia. Mies oli tunteellinen slaavi, kun taas Vladimir Putin, joka on jäyhä suomensukuinen, joka ei vetistelisi moisen nappulan painamisen vuoksi. Kommentit (0)

Savijaloilla seisova jättiläinen 09.02.2017, 19:04 Eilen filosofiakahvilassa Eurooppa-tutkimuksen tutkijatohtori Timo Miettinen alusti Euroopan filosofisesta ideasta, joka aihe on varmasti tärkeä ja mielenkiintoinen, mutta itse halusin vastauksen tutkijatohtorilta ennen kaikkea kolmeen itseäni askarruttavaan kysymykseen, jotka ovat seuraavat: 1. Miten meidän oikein käy? 2. Miten meidän oikein käy? 3. Miten meidän oikein käy? Tutkijatohtori Miettinen sanoi sen, miten meidän oikein käy, riippuvan pelkästään meistä, jota en kuitenkaan pidä hyvänä vastauksena, koska maailman kaaokselle me emme näytä paljoa mahtavan. En ole oikein varma siitä, riippuuko Euroopan tulevaisuus kovinkaan paljoa meistä suomalaisista. Nimittäin kun pari päivää sitten povasin, että Trump näyttää onnistuvan hajottamaan Usa:n, niin nyt ennustan, että Kreikan pääministeri Alexis Tsipras hajottaa EU:n. Ajanmerkit ovat sellaiset. Lehtitietojen mukaan Kreikka haluaa tällä kertaa lisää rahaa 72 miljardia euroa, joka summa on 50 % enemmän kuin Suomen valtion vuosibudjetti. Ainakin Suomen hallitus hajoaa, jos meidän pitää vielä muutama miljardi Kreikalle maksaa, mutta saattaa siinä rytäkässä kaatua myös muutama Saksan pankki sekä muutama kansantalous ja lopulta myös koko EU. Rohkenin eilen epäillä, että EU:lle käy samalla tavalla kuin muinaiselle Euroopan johtavalle suurvallalle Puolalle. Puolassakin korkeinta valtaa käyttävä aatelismiesten muodostama parlamentti Sejm pystyi tekemään päätöksiä vain yksimielisesti. Niinpä Puola ei ollut pitkään suurvalta. Myöskin EU:ssa pitäisi isot asiat pystyä päättämään yksimielisesti ja se on hankalaa, kun pelkästään jäsenvaltioita on 28. Niinpä hankalat uudistukset, kuten esimerkiksi sellainen, että demokratiassa enemmistön pitäisi pystyä tekemään päätöksiä, ellei päätöksiä pystytä muuten tekemään, jäävät helposti tekemättä. Kommentit (0) Onko Putin vepsäläinen? 08.02.2017, 19:22 Virolainen suomalais-ugrilaisiin kansoihin perehtynyt tutkija Jaak Prozes kertoo kirjassaan Onko Putin vepsäläinen?, että todennäköisesti  Vladimir Putin, jonka sukujuuret sekä isän että äidin puolelta Tverin Karjalasta, olisi geeneiltään vepsäläinen. Näkemystään hän perustelee sillä, että Vepsä on maantieteellisesti lähinnä Tverin Karjalaa. Itse rohkenen väittää, että Viron poika ei paneutunut tutkimustyöhönsä riittävällä vakavuudella, koska jos hän olisi lukenut vaikkapa Savon Sanomia, niin siellä kerrottiin pian Putinin valtaan nousun jälkeen miehen olevan Tverin Karjalan Pulkkisia eli käytännössä mies on uukuniemeläinen, koska 1600-luvulla uukuniemeläiset pakenivat Ruotsin kohtuutonta veroastetta suurin joukoin Tverin Karjalaan. Putinin uukuniemeläisyyttä vahvistaa myös se, että mies hankki itselleen käsittääkseni vaatimattoman kesämökin Lahdenpohjasta Uukuniemen naapurista. Mökin lisäksi Putin omistaa verotietojen mukaan myös vanhan  Ladan ja peräkärryn, jolla hän varmaan rahtaa rakennustarpeita Uukuniemen vieressä sijaitsevalle mökilleen. Keijo Korhonen kertoo jossain kirjassaan juutalaisesta historioitsijasta, joka ihmetteli sitä, että miksi suomalaiset ovat aina niin innolla tapelleet venäläisiä vastaan. Hänen mukaansa suomalaisten olisi pitänyt antaa venäläisten valloittaa maan, koska parissa sukupolvessa suomalaiset olisivat kohonneet valtakunnan johtoon. Korhonen ei jostain syystä hyväksynyt esitettyä näkemystä. Toisaalta jos Korhonen olisi tutkinut Venäjän historiaa laajemmin, olisi hän voinut todeta juutalaistutkijan olevan ihan oikeassa. Nyt sekä Venäjän poliittinen johtaja että hengellinen johtaja ovat suomensukuisia. Patriarkka Kirill ei tosin ole uukuniemeläisiä kuten Putin, vaan mordvalainen. Kommentit (0) Trump ja Kalifornia 07.02.2017, 18:54 Monet uskovat, ettei politiikalla enää ole merkitystä eikä politiikan keinoin voi vaikuttaa maailmanmenoon, mutta he ovat väärässä. Trump on ollut virassa vasta pari viikkoa ja paljon hän on saanut aikaiseksi. Nyt jo Usa:n suurin ja rikkain osavaltio Kalifornia on järjestämässä äänestystä Usa:sta eroamiseksi. Nähtäväksi jää, miten hankkeelle käy. Ainakin Neuvostoliiton perustuslaki takasi neuvostotasavalloille ero-oikeuden ja niin myös tapahtui, vaikka harva siihen mahdollisuuteen selvänäkijä Aino Kassisen lisäksi uskoi. 1860-luvulla Amerikassakin oli liittovaltio hajoamassa, mutta niin ei sitten käynytkään, mutta ruumiita tuli paljon. Nähtäväksi jää, kuka vastaa Usa:n liittovaltion veloista hajoamisen jälkeen vai vastaako kukaan. Usa:n liittovaltion velka on asukasta kohti kolme kertaa enemmän kuin suomalaisten valtionvelka ja meikäläiset ovat valtion valan määrästä hyvin huolestuneita. Amerikkalaiset eivät näytä olevan. Toisaalta heidän velkansa on omassa valuutassa ja dollarinseteleihin voi tarvittaessa lisätä nollia. Sehän ei olisi uutta maailmanhistoriassa. Viime vuosisadalla raha menetti eri puolilla maailmaa arvonsa monta kertaa ja ihan hyvin niin voi käydä nytkin, mikäli asiat riittävän hulluiksi menisivät. Se olisi onnen päivä monelle velalliselle. Muistanpa ajan, jolloin rupla oli virallisen arvon mukaan seitsemän markkaa ja nyt sen arvo mummon markoiksi muutettuna on kymmenen penniä. Kommentit (0) Yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittäminen 06.02.2017, 21:13 Pentti Skönin kirjasta voi päätellä, että vähän tosikkomaisena pidetyssä vennamolaisten ryhmässä oli toinenkin huumorimies, eli kansanedustaja Mikko Vainio. Vainiostahan olen joskus ennenkin kertonut tarinan, jonka luin eduskunnan entinen puhemies Mikko Pesälän kirjasta Herrana on hyvä olla. Kirjassa kerrottiin, että kerran SMP:n edustaja J. Juhani Kortesalmi, jota ei yleensä pidetty suurena humoristina, tuli vaatimaan, että ryhmätoveri Mikko Vainio tulee poistaa salista epäillyn juopumuksen vuoksi. Puhemies ei ryhtynyt vaadittuun toimeen, koska piti itseään asiassa jäävinä, koska mielestään hän itse oli enemmän juovuksissa. Skönin mukaan Vainio oli noin 154-senttinen ja kerran Skön pilanpäiten pyysi puhemiestä huomauttamaan Vainiota siitä, että tämän tulisi eduskunnan hyvien tapojen mukaisesti nousta seisomaan vastatessaan ryhmätoverinsa Skönin eduskunnassa esittämään kysymykseen. Tosiasiassahan Vainio nousi seisomaan, mutta sitä ei vain huomannut. Huumorimies Vainio nauroi pyynnölle itsekin. Skön paljastaa kirjassaan, ettei Vainiossa ihan kaikki ollut pientä. Ollessaan kerran kansanedustaja kollegansa kanssa saunassa Skön ihasteli, että ryhmätoveri oli ottanut ihan itsensä näköisen lapsen mukaansa saunareissulle, mutta huomasikin sitten, ettei ryhmätoverin sylissä istunutkaan vauva, koska epäillyllä lapsella oli vain yksi silmä. Kommentit (0) Zyskowicz ja tekohampaat Luin tuossa Pentti Skönin kirjan Vallan kahdet kasvot ja siitä paljastui, ettei Jaakko Tepon laulujen Ryynäs-Topi ole ainut julkisuuteen kohonnut pörsänmäkeläinen, vaan entinen SMP:n kansanedustaja Skön on myös syntynyt Iisalmen maalaiskunnan Pörsänmäen kylässä. Eduskuntaan hänet tosin valittiin 1980-luvulla Pieksämäeltä. Kolmisen vuotta sitten kuollut Skön vaikuttaa olleen huumorimies, joka epätyypilliseen savolaiseen tapaan osasi nauraa myös itselleen. Ensimmäisessä eduskuntapuheessaan hän korosti, että ensimmäisen kerran hän on koulutustaan vastaavissa tehtävissä; hän oli nimittäin käynyt vain kansakoulun. Niukan koulutuksen johdosta hänen kielitaitonsa oli vaatimaton, eli hän puhui vain neljää kieltä, jotka olivat suomee ja savvoo hiljoo ja kovvoo. Vierasperäisten nimienkin kanssa Skönillä oli vajavaisen kielitaitonsa takia ongelmia. Kerran hän joutui vastaamaan edustaja Zyskowiczin puheenvuoroon, mutta se ei onnistunut tehtävässä kunnolla, koska siinä vaiheessa, kun hän yritti lausua Zyskowiczin nimen, ylätekohampaat päättivät sanoa yhteistyösopimuksen irti. Ne luiskahtivat suusta ja kolahtivat pöydälle singahtaen siitä edustaja Kulhiaa hipaisten lattialle. "Herra Jumala, putosikin sinulta ylätekarit" kiljahti edustaja Liisa Kulhia. Skön käski Kulhian olla hiljaa, mutta demareiden Jouko Skinnarilta pääsi kuitenkin välihuuto: "Skön, sano että edustaja Moskovits!" Kommentit (0) Kakkisen koivukivi 04.02.2017, 19:50 Tuollaisen komian taulun sain rouvalta valitettavan vanhentumiseni johdosta. Maalaus esittää Kakkisen kuuluisaa koivukiveä. Ennen keskellä Kakkisen järveä kasvoi paljaalla kivellä käsivarren paksuinen koivu, joka oli ollut ihan saman näköinen jo Närhin Kallen lapsuudessa toista sataa vuotta sitten. Muutama vuosi sitten hiihtelin koivua tapaamaan, mutta siitä ei löytynyt rankaakaan. Ilmeisesti Unto-myrsky oli heittänyt sen järveen. En usko, että niin sydämetöntä ihmistä onkaan, joka tuollaisen luonnonihmeen repisi. Olin muuten heinäkuussa 2002 meloskelemassa Kakkisella puhallettavalla kumikanootillani, kun näin taivaan rannassa ukkosen nousevan ja onneksi ehdin rannalle ennen kuin Unto alkoi riehumaan. Puhallettavalla kumikanootilla olisi ollut haasteellista selvitä Unton kynsistä, kuten nykyään mahdoton tehtävä ilmaistaan. Onneksi joskus poikasena kuvasin Työmies-askin kokoisella kameralla tuon Kakkisen kivellä kasvavan koivun, ja rouva pystyi nyt ikuistamaan tämän peri suomalaisen sisun symbolin jälkipolville. Itse en kuvataiteesta ymmärrä ja olen jäänyt vaahteranlehden piirtämisestä jopa laiskanläksylle Kärkkäälän kansakoulussa, mutta sillä varmuudella jonka täydellinen ymmärtämättömyys synnyttää, väitän tuon taulun olevan hienon. Kommentit (2) Munkkipossujen terveysvaikutuksista 03.02.2017, 18:53 Enpä olekaan 60 vuoteen saanut noin hyviä munkkipossuja, joita sattuneista syvistä henkilökohtaisista syistä  tarjosin virastomme väelle. Nämä Malmbergin munkkipossut eivät ole niin rasvaisia, mitä monien muiden leipomoiden munkkipossut ovat ja se on myönteinen seikka munkkipossuissa. Jos nyt jotain vikaa pitää oikein hakemalla hakea kuvan munkkipossuista, niin kyllä Hanna Partasen munkkipossuissa on mielestäni sisällä jonkin verran enemmän möhnää. Luulen, että maamme seuraava terveysruokavillitys tulee olemaan munkkipossuvillitys. Munkkipossut ovat suorittamieni kliinisten kokeiden mukaan erinomainen laihdutusruoka. Kun yhden tuollaisen aamulla vetäisee naamariinsa tuulensuojaan, niin nälkä ei ole vieraana koko päivän aikana. Kommentit (3) Trump ja Sadinmaa 02.02.2017, 19:32 Usa:n uusi presidentti toimii juuri niin kuin pitääkin,, eli hän yhdistää kansoja. Kansat maailman eri puolilla näyttävät sangen yhtenäisesti kauhistelevan miestä. Sen sijaan kristikansaa Trump näyttää hajottavan. Moni totinen kristitty näyttää iloitsevan miehen asenteista vääräuskoisia ja abortteja kohtaan ja näissä piireissä häntä pidetään vauvakristittynä. Nimitys tulee joko siitä, että häntä pidetään vauvan tasolle jääneenä tai sitten sitä, että hän on tullut uskoon vasta ihan äskettäin. Mutta toisaalta moni totinen kristitty näyttää kauhistelevan Trumpia ja sosialistisessa mediassa pastori Kai Sadinmaa ottaa maailman supervallan johtajaan kannan, joka saa minun ja ehkä myös arkkipiispan ilmeen mietteliääksi. Sadinmaa kirjoittaa blogillaan seuraavaa: "Natseja vastustaneen Saksan tunnustuskirkon pappi Dietrich Bonhoeffer osallistui Hitleriä vastaan suunnattuun salamurhayritykseen Operaatio Valkyriaan. Hän siis kristittynä katsoi, että Hitlerin tappaminen olisi ollut oikein. Kuinkahan moni Amerikassa tai muualla miettii nyt Bonhoefferia ja Operaatio Valkyriaa?" Kommentit (1) Piiritystilanteita 01.02.2017, 19:11 Suonenjokikin pumpsahti hetkeksi Suomen kartalle, kun media näyttävästi kertoi, että kaupungin ydinkeskustassa on sekopäisen pyssymiehen vuoksi vaarallinen piiritystilanne. Uutisen innoittamina satoja paikkakuntalaisia kokoontui seuraamaan vaarallista tapahtumaa. Savon Sanomissa oli näyttävä kuvakin, jossa utelias savolaisyleisö tarkkailee ikkunasta roikkuvaa pyssymiestä, jolla kerrottiin olevan vallan pitkäpyssy. Tilanne on ollut jopa niin jännittävä, ettei kukaan kuvassa esiintyvä muista edes kaivaa nenäänsä; yleensä tällaisissa suomalaisia ihmismassoja esittävissä kuvissa noin joka viidennellä on käsi syvällä sieraimessa. Sosialistinen media tiesi kertoa, ettei pyssymies ollut mikään perinteinen kuivankälppeä savolainen pienviljelijä-metsuri, vaan että tämä oli noin 200 cm pitkä ja vanttera, eli painoa oli siunaantunut yli 150 kilogrammaa. Kaikesta huolimatta poliisit onnistuivat pienen painimisen jälkeen pidättämään häiriökäyttäytyjän. Reilut kymmenen vuotta sitten Sisä-Savossa oli edellisen kerran Karhu-ryhmän ja Panssari-Sisun vaatima piiritystilanne. Silloin muistaakseni Karttulan Jouhtenisen kylän suunnalla kolme miestä oli pitkänpyssyn kanssa linnoittautunut rakennukseen. Sillä kertaa piiritetyt myös esittivät vaatimuksia virkavallalle, eli he vaativat viinaa ja lupasivat viinat juotuaan antautua poliisille seuraavana aamuna virka-ajan alkaessa. Karttulan miesten pitkäpyssy osoittautui ilmakivääriksi, eli lutkuksi, jollainen oli myös Suonenjoen pyssymiehen henkilökohtaisena aseena. Kommentit (0) Riisipuuro ja Kiinan muuri Telkkarissa oli eilen dokumentti Kiinan muurista. Siinä kerrottiin, ettei muuri olekaan 6000 km pitkä, eli Utsjoelta Saharaan, kuten koulussa opetettiin, vaan 21.000 kilometriä pitkä, eli Inarista Etelä-Afrikan Kap-kaupunkiin. Muuri on yleensä noin kuusi metriä korkea ja seitsemän metriä pitkä, joten aika iso urakka on muuraripojilla aikoinaan ollut. Sitä ei ohjelmassa kerrottu, että kusivatko urakat kintuille, kuten niin usein Suomen rakennusurakoissa tapahtuu. Muurin vanhimmat osat ovat olleet kasassa jo pitkästi yli 1000 vuotta, joten epäilen, että rakentamisen taso on noista ajoista laskenut. Nyt kapitalistinenkin tiedemies on onnistunut ratkaisemaan muurin pitkän iän salaisuuden. Tähän asti on väitetty muurin laastin erikoisen valkoisen värin johtuvan siitä, että rakennusprojektin vaatimien vainajien luut olisi sekoitettu laastiin, mutta se on ropakantaa. Valkoisen värin ja muurin iän selitys on riisijauho, jota on sekoitettu laastiin. Riisi tekee laastista joustavaa, ja niinpä muuri on kestänyt  monet maanjäristykset, joita nykyrakennukset eivät tahdo kestää. Eilen epäilen maailman ainoan supervallan johtajan humeettirasian sassarointia, mutta olen valmis tarkistamaan kantaani. Meksikon muurin rakentaminen tuntui minusta vielä eilen hullun hommalta, mutta ei tunnu enää. Maksikon muuri on vain 3200 kilometriä pitkä, joten kysymys on ihan amatöörien puuhastelusta kiinalaisten touhuihin verrattuna. Meksikon muuri, jonka maksumiehestä ei ole vielä täyttä varmuutta, maksaa vain 20 miljardia euroa ja Suomen kansantalouteen suhteutettuna kolmen Hornetin verran, eli se on erittäin halpaa vasemmistolaisen taloustieteilijä Keynesin oppien mukaista työllistämispolitiikkaa. Keynesin mukaanhan raha pitää saada kiertämään yhteiskunnassa, vaikka vähän vähemmänkin tärkeillä julkisen sektorin rakennushankkeilla. Kommentit (0) Paukku ja Trump 30.01.2017, 18:51 Tänään on olut jotenkin pitkästyttävä päivä, koska Usa:n uusi presidentti, jonka humeettirasian sassarointia moni epäilee, ei ole tänä päivänä tehnyt yhtään vallankumouksellista päätöstä. Mutta onhan tässä vielä päivää jäljellä. Joskus ajattelin, että amerikkalaiset ovat saaneet juuri sellaisen presidentin, jonka ovat ansainneetkin. Kuopion filosofiakerhossa eräs yliopistomies tuomitsi erheelliseksi sen tiedon, jonka mukaan 60 % usalaisista torjuu evoluutioteorian. Yliopistomiehen mukaan 60 % yliopistotutkinnon suorittaneista amerikkalaisista ei hyväksy evoluutioteoriaa. Toisaalta itsekin olen alkanut epäilemään evoluutioteoriaa, jonka mukaan ihminen on kehittynyt apinasta, koska mielestäni Usa:n vaalit todistavat sen, ettei ihminen ole kehittynyt apinasta; ei ainakaan kovin paljoa. Muuten Trumpin valinta ei ole mikään yllättävä asia. Iltalehden Loka-Laitinen pakinapalstallaan kertoo, miksi mies valittiin. Hän on nimittäin juuri samanlainen kuin 90-luvulla telkkarissa Hyvissä herroissa esiintynyt kauppaneuvos Johannes Paukku, jota Suomen kansa rakasti. Laitinen epäilee, että Trumpin kampanjan suunnittelijat ovat ottaneet ehdokkaansa esiintymistä suunnitellessaan oppia Johannes Paukusta. Epäilen, että tyhmä ja öykkärimäinen kauppaneuvos Johannes Paukkukin olisi valittu Suomen presidentiksi, jos hänet olisi älytty iloisella 90-luvulla ehdolle panna. Hyvät herrat sarjaa esitettiin 222 jaksoa, ja kaipa ne nauhat ovat vielä jossakin tallessa. Olen jyrkästi sitä mieltä, että sarja on tällä hetkellä sen verran ajankohtainen, että se pitäisi esittää uusintana.   Kommentit (0) Pantasusi 29.01.2017, 19:47 Rauhallista väkeä on Kärkkäälän väki. Hyvät naapurit tiesivät kertoa, että kylällä liikkuu tällä hetkellä pantasusi ja että viime kesänä nurkissa pyöri karhu, mutta kyläläisiä asian tila ei näytä nykyään hätkäyttävän toisin kuin Etelä-Suomessa tai Ruotsissa. Luinpa joku aika sitten lehdestä näillä omilla silmilläni, että Ruotsissa oli nähty susi ja että itse Miedon sadasosalla voittanut Wasberg vaati heti pedon päätä vadille, koska se on vaarallinen. Olympiavoittajalle olisi kärkkääläisten syytä postittaa hame. En tiedä onko kyse vain vilkkaasta mielikuvituksestani, kun mielestäni pyssymiehiä hiihtelee nykyään koiriensa kanssa  poikkeuksellisen runsaasti runsaasti Kärkkäälän metsissä. Ainakin Uukuniemen suunnalla, jossa susien kanssa on elelty iät ja ajat, sekä susia että koiria on kunnioitettu siten, ettei näitä lajitovereita ole päästetty yhtä aikaa samoille seuduille. Jäljistä on etukäteen pyritty varmistamaan, ettei hukkaa ole lähistöllä. Suden ja koiran kohtaamisessa jälkimmäisen perii helposti hukka. En ole edes varmaa, korvaako valtio suden viemän koiran. Metsästäjä joutuu sen sijaan maksamaan muistaakseni 9100 euroa, jos luvatta ampuu suden koiraansa puolustaessaan, ja varsinaiset rikosoikeudelliset seuraamukset tulevat vielä lisäksi. Muistanpa, kun kesällä 1976 Kärkkäälässä tavattiin melkein sadan vuoden tauon jälkeen karhu, ja silloin sitä monet pelkäsivät, sukupuoli jääkööt mainitsematta. Kärkkäälän karhu oli siihen aikaan iso uutinen ja Savon Sanomissa asiasta kerrottiin suurin otsikoin. Lopulta professori Nyholm ampui karhun jostain Kuopion puolelta. Sitä vähän paheksuttiin, koska pienviljelijä-metsurit olivat sitä mieltä, ettei moisella asialla olisi tarvinnut professoritason miestä vaivata. Olisi asia pystyttä hoitamaan kansakoulupohjaltakin. Kommentit (1) Pierutaiteilija 28.01.2017, 19:50 Vaikka Immo Kuutsa ei onnistunut valmentamaan Jaakko Teposta huippuhiihtäjää, niin erään kilpailumuodon ehdoton huippu Jaskasta silti tuli, mikäli yhtään on uskominen syksyllä ilmestynyt Antti Heikkisen miehestä tekemää taiteilija elämän kertaa. Ja annetaan Tepon itse kertoa asiasta, koska hän tekee sen hyvin: "Myö piettiin pierukilipailuja ja kyllähän meekäläänen ol siinä lajissa ihan suvereeni mestari. Minä kehitin semmosen tekniikan itelle, jotta suu haukkas henkee ja perse tupsutti samalla tahilla ilimoo ulos. Lattialla olin nelinkontin ja lihakset teki töitä. Amatöörillä ois lipsahtanna siinä hommassa jo paska housuun, eekähän se aina niin hirveen kaakana ollukkaan. Ennätys liikkuu minun mielestä kahensaan peräkkäisen pierun paremmalla puolella, mutta Pekka-serkku muistaa mestaruustulokseen jiäneen jonnekiin saanviijenkymmenen rupsaaksen hujakoille. Minnen ala siitä asiasta kiistellä, koska joka tappauksessa tiijän yltäneeni paskan ajon saralla meleko huomattavviin saavutuksiin. Omasta mielestäni tupsaattelin ulos ihan hengityslämpöstä ilimoo, joka ee kerinny suolten läpi romutessaan ottoo ies hajua matkaasa." Sen lisäksi, että Jaakko Teppo oli Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden tasolla, huomattava pierutaiteilija, kuuluu hänen saavutuksiinsa vielä sekin, että hänet valittiin Sarajevon olympia vuonna 1984 maamme seksikkäimmäksi mieheksi, joka valinta kertonee aika paljon maamme miesten tasosta kyseisessä lajissa. Kommentit (0) Kuutsa ja Andropov 27.01.2017, 19:20 Eilen epäilin, ettei kypsää 80 ikävuotta lähentelevän Immo Kuutsan muisti enää toimi kunnolla, kun hän ei muistanut, että suomalaisten valmennusmenetelmissä olisi ollut jotain kyseenalaista hänen päävalmentajakaudellaan. Syksyllä ilmestynyt elämänkerta sen sijaan todistaa, että Immon pää pelaa terävästi. Jopa paremmin kuin minulla, joka pidän itseäni muistihirviönä, joka muistaa asioita sitä paremmin, mitä enemmän tapahtumista on kulunut aikaa. Kuutsan elämänkerrassa kerrotaan, miten Suomen erinomaisesti menestyneen Sarajevon  joukkueen majapaikassa, joka aikalaistodistajan mukaan muistutti  teurastamoa, ei haluttu kaiken riemun keskellä laskea lippua puolitankoon Neuvostoliiton presidentti Juri Andropovin kuoleman johdosta, kuten silloin oli hyvänä tapana. Sotaorvon karjalaisevakko Immo Kuutsan mielestä suruliputukseen ei ollut mitään aihetta, koska Andropovin olikin jo korkea aika lähteä. Itse muistan tämänkin tapauksen vallan kristallin kirkkaasti ja olin vankasti sitä mieltä, ettei Sarajevon olympialaisten aikaan kuollut Andropov, vaan itse Leonid Brezhnev. Niinpä tarkistin asian netistä ja yllätyksekseni havaitsi, että Wikipediassakin on jostain syystä sama virhe. Sielläkin väitetään, että kiojen aikaan poisnukkunut oli Andropov eikä Brezhnev. Nyt epäilen, että se on nimenomaan minun, nuoren miehen,  humeettirasia, joka sassaroi eikä Immo Kuutsan. Kommentit (0) Immo 26.01.2017, 19:33 Halosen Sinivalkoinen valhe- elokuvan keskeinen vaikuttajahahmo on Immo Kuutsa. Hän on suoraselkäinen Suomen mies. Hän ei sännännyt paniikissa kameraa karkuun, kuten eräät häntä paljon nuoremmat tekivät, vaan suostui haastatteluihin. Tosin mitään hän ei tunnustanut t tai ei sitten enää muistanut suomalaisesta dopingista. Tosin Immon suoraselkäistä vaikutelmaa himmensi sekunnin verran se, että hän eräässä haastattelun kohdassa vinkkasi silmää kuvaajalle ja esitti, että eikös me olla pelimiehiä molemmat. Silloin suoraselkäisen Suomen miehen alta paljastui ripaus karjalaista vilkkusilmäistä kauppamiestä; Ruskealan prihojahan se Immokin syntyjään. Muistelen, että äiti taisi olla vallan puhtaasti venäläinen. Ruskealassa on syntynyt toinenkin fanaattinen hiihtomies, eli entinen puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen. Immon omat urheilusaavutukset jäivät aika vaatimattomiksi, koska hän oli enemmänkin lukumiehiä, mutta SE-mies hänkin on. 50-luvulla Kuutsa teki Suomen ennätyksen jalkapallon pomputtelussa. Luulen, että ennätyksen syntyä edesauttoi lajiin sopiva hiusmuotoilu. Viime linnankutsuillahan miehen hiuslaite valittiin illan komeimmaksi. Valmentajana Kuutsan saavutukset ovat sen sijaan vertaansa vailla. Hänen kaudellaan Suomi oli hiihdossa maailman ykkönen ja päävalmentaja vakuuttaa, että jos Suomella olisi silloin ollut DDR:n ja Neuvostoliiton menetelmät käytössä, muu maailma ei olisi saanut montaa mitalia. Itse kuitenkin arvostan eniten sitä, että hän valmensi hiihdossa hyvän ystävänsä Kaj Chydeniuksen peräti Juankosken pitäjän mestariksi juniorisarjassa. Toiseksi eniten arvostan sitä, että Kuutsa yritti valmentaa myös lupaavaa hiihtäjän alkua Jaakko Teppoa, mutta yhteistyö tyssäsi siihen, ettei Jaska suostunut lopettamaan jo ennen kansakouluun menoa aloittamaansa tupakanpolttoharrastustaan Kommentit (0) Vähäsöyrinki 25.01.2017, 19:24 Kuten eilen kerroin, näyttää Kaisa Varis selvinneen vähäisin vaurioin doping-kohusta. Sen sijaan Halosen elokuvasta sai sen käsityksen, ettei entinen päävalmentaja Pekka Vähäsöyrinki ole selvinnyt kohusta yhtä hyvin, vaan miehen psyyke ei näytä täysin kestäneen, joka asia onkin helppo ymmärtää. Jonkinlaista myötähäpeää tunsin elokuvan ohjaajaa kohtaan siinä tilanteessa kun hän kamerallaan jahtasi paniikissa pakoon säntäävää Vähäsöyrinkiä, jonka olemuksesta kuvastui, että miehen hermot olivat loppu. Vähäsöyringin stressinsietokyky ei näytä olevan samaa luokkaa kuin K-P Kyröllä, jonka voisi näyttöjensä perusteella vallan mainiosti valita tulevan kriisi-Suomen pääministeriksi tai jopa presidentiksi. Siinä on mies, jonka ilmekään ei värähdä, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Kyröllä lienee samanlainen hermojen hallintakyky kuin entisellä iisalmelaisella SKDL:n metsätyömies-kansanedustaja Veikko Rytkösellä. Rytkönenhän oli joskus parlamenttimatkalla Pohjois-Koreassa ja suomalaiset vietiin tapaamaan itse Kim Il Songia tms. suurta neroa. Tapaamista ennen vieraille suoritettiin jostain syystä perusteellinen lääkärintarkastus. Eräs pieni valkotakki huomasi tunnusteluissaan tutkimuspöydällä makaavan Rytkösen maksassa jotain poikkeavaa ja kutsui koko lääkärikollegion paikalle. Pikkumiehet ihmettelivät huolestuneen näköisinä Veikon maksan tilaa, mutta kansanedustajan ilme ei värähtänytkään.  Näin ainakin Lasse Lehtinen kertoi luotettavissa muistelmissaan. Netistä huomasin, että Pekka Vähäsöyringillä menee nykyään ihan hyvin. Hän on palannut valmennuspuuhiin ja alkanut viime kesänä valmentamaan talkoohengessä  jo kypsään ikään ehtinyttä Ari Luusuaa. Valmennus on alkanut tuottamaan tulosta. Kun Luusuasta en ollut aiemmin juuri mitään tiennyt, niin nyt marraskuulla hän oli Maailman cupin sprintissä yhdeksäs, joka on suomalaiselle mieshiihtäjälle loistava saavutus.   Kommentit (0) Voihan Varis 24.01.2017, 18:22 Eilisiltainen Arto Halosen Sinivalkoinen valhe-elokuva palautti mieleeni Kaisa Variksen tapauksen. Kaisahan puolusti Lahden mömmönkisoissa suomalaisten kunniaa esimerkillisesti, koska hän oli yksi harvoista huippuhiihtäjistämme, joka kilpaili puhtain asein. Ilmeisesti Lahden tapausten järkyttämänä Kaisa ei sittemmin jaksanut pitäytyä puhtaaseen hiihtourheiluun vaan tinki periaatteistaan niin, että muuten kirkkaaseen kilpeen tuli kaksikin tahraa. Sitten Kaisa hävisi täysin julkisuudesta ja ymmärrän sen, koska käryjensä jälkeen hänestä tuli Jammu-sedän ja Paavo Väyrysen ohella yksi inhotuimmista suomalaisista. Viimeinen uutinen, jonka hänestä lehdestä luin, kertoi, että K-P Kyrön auto oli ollut Kaisan parkkipaikalla yli yön. Mutta tutkin tuossa nettiä selvittääkseni Kaisan elämäntilanteen ja ilokseni huomasin, että Kaisa on selviytyjä tyyppi, toisin kuin monet muuta dopingiin sotkeutuneet hiihtäjät ja hiihtojohtajat. Nimittäin Helsingin Sanomat kirjoitti 7.4.2013 Kaisasta seuraavaa: "Varis sai viime keväänä (siis 2012)  valmiiksi hallintotieteitten maisterin tutkinnon Itä-Suomen yliopiston oikeustieteitten laitokselta. Nyt Varis tähtää oikeustieteen tohtoriksi. "Kävi sillä tavalla, etten päässyt yliopistolta mihinkään vaan jäin sinne jatko-opiskelijaksi. Apuraha-anomuksilla mennään. Yritän saada väitöskirjan valmiiksi 2017. Sen on vasta alkutekijöissään", Varis kertoi. Väitöskirjan aihe liippaa läheltä Variksen gradua. "Nyt aiheena on julkisen osakeyhtiön johdon toimivalta ja yhdenvertaisuusperiaate. Nehän ovat tapetilla nykyisin aika paljon", Varis totesi." Hesarin jutun luettuani luulen tietäväni, kuka on seuraava Helsingin yliopiston urheiluoikeuden professori. Niin uskomatonta kuin se ei-urheiluihmisestä onkin, niin Helsingin yliopistossa on moinen professuuri. Laskujeni mukaan Kaisan väitöstilaisuuden hetki on pian koittava ja silloin me kaikki hiihtomiehet matkustamme Kaisan väitöstilaisuuteen häntä kannustamaan ja voisimme muodostaa väitössalissa aaltoja, kuten urheilutapahtumissa nykyään on tapana. Kommentit (0) Astumisia 23.01.2017, 18:54 Trumpin astuminen maailman tärkeimpään virkaan on jäänyt maassamme huomattavassa määrin erään sian astumisen varjoon. Muudan miehenpuoli jäi juuri rysän päältä kiinni 250-kiloisen karjun seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kuinka ollakaan tapaus sattui Kärsämäellä, joka onkin nimestä päätelleen parahultainen tapahtumapaikka moiselle sikamaisuudelle. Mitään laitonta ei ole onneksi päässyt tapahtumaan. Eläimeen sekaantuminen poistui rikoslaista vuonna 1971; sitä ennen se oli vakava rikos. Suomenkin historiassa on kymmeniä ihmisiä mestattu moisen hairahduksen johdosta. Ihmisen lisäksi teurastettiin myös seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneet eläimet, koska pelättiin sekasikiöiden ilmaantumista sekä maidon ja lihan pilaantumista. Käsityksessä on varmaankin jokin logiikka, mutta minulle se täysin avaudu. Eläinsuojelu- ja perussuomalaispiireissä on viime aikoina virinnyt ajatus eläimiin sekaantumisen kriminalisoimisesta. Eläinsuojelu piireissä asiaa perustellaan eläinoikeuksilla ja perussuomalaispiireissä tietääkseni asian yleisellä vastenmielisyydellä. Tosin moni kansalainen tuntee myös vastenmielisyyttä perussuomalaisia kohtaan, mutta ei siitä huolimatta vaadi puolueen kriminalisointia. Itse olen liberaalipaska enkä ota asiaan jyrkästi kantaa. Kärsämäen tapauksessa karju ei ole ilmeisesti kärsinyt, ehkä asia on ollut jopa päinvastainen, mikäli näitä asioita yhtään ymmärrän. Sen sijaan pienten eläinten hyväksikäyttö saattaa mielestäni täyttää eläinrääkkäyksen tunnusmerkistön. Kuopion viimeviikkoisessa mestausillassa kerrottiin tapauksesta, jossa ilmeisen viriili 70-vuotias pappa käytti hanheaan seksuaalisesti hyväkseen ja molemmat mestattiin. Asia saa ilmeeni monessakin mielessä mietteliääksi. Kommentit (1) Historian tuomio 22.01.2017, 19:36 Saattaa olla, että kuvan miehen puoli osoittaa huonoa poliittista makua, mutta huonoa poliittista makua osoittivat myös kuvan miehen puolen työtoverit, jotka sattuneesta syystä lahjoittivat kuvan miehen puolelle Trump-hatun sekä Paavo ja Vuokko-mukin. Putin-paita on kuvan miehen henkilökohtainen valinta, johon päädyttiin, kun Viipurin torilla muudan köyhä mummo noita paitoja kaupitteli nälkäänsä ja vakuutti, että Putin on hyvä mies. Kaupan päälliseksi mummo lahjoitti myös muovikassillisen punaisia CCCP-boksereita. Ja hyvä mieshän Putin mummon mielestä ihan perustellusti on. Kun neuvostoliittolainen komentotalousjärjestelmä romahti eikä tilalle heti tullut mitään talousjärjestelmää, mummot kaupittelivat turisteille vähiä taloustavaroitaan. Sitten tuli Putin ja tosi raaka riistokapitalistinen talousjärjestelmä ja tämäkin mummo pystyi kaupittelemaan Putin-paitoja taloustavaroidensa sijasta. Itse kuitenkin muistuttaisin Putinia siitä, että 70-vuotta sitten hyökkäyssodan aloittajat tuomittiin kansainvälisessä tuomioistuimessa hirteen. Putinille ei niin kenties tapahdu, koska hänellä on 7.500 ydinkärkeä. Voi olla, että kuvan miehenpuoli tulee vielä saamaan historian tuomion tuosta Trump-lippiksestä, mutta se jää nähtäväksi tai sitten ei jää, jos historiaa ei enää tulekaan; ajanmerkit ovat vähän sellaiset. Erityisen huvittavaa lippiksessä on, että se on kiinalainen ja kuulema postimaksujen kera hinta oli vajaat kaksi euroa. Vaikea on Trumpin puolustaa amerikkalaisia tekstiilialan työpaikkoja. Tuo kuvan Paavo ja Vuokko-muki on oikeasti hauska ja Paavo osoittaa mukillaan, että hänellä on itseironian tajua, joka poliitikoilta yleensä puuttuu. Luulen, että tuolla mukilla on vielä historiallista arvoa ja se täytyy sijoittaa kunnia paikalle vessaan hammasmukiksi siihen vessamme Mannerheimin kuvan viereen. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että hampaiden pudottamisen lisäksi hiihdon suonenjokelainen olympiavoittaja ja työläishiihtäjä  Kalle Jalkanen muistetaan siitä, että hän Garmischin olympialaisten avajaisissa  teki ainoana suomalaisena natsi-tervehdyksen, koska iloluonteisena veikkona piti asiaa huumorileikkinä. Pielaveteläisen keihäänheittäjä Juha Laukkasenkin ura taisi päättyä jossain olympialaisissa saksalaiselle kilpakumppanille pilailumielessä tehtyyn hitler-tervehdykseen. Pahaa pelkään, että kuvan miehen puolestakin saattaa vielä tulla hylkiö, jos poliittiset suhdanteet vielä kääntyvät.  Kommentit (0) Kups-Jjk 9-1	21.01.2017, 20:13
Kyllä ei tunnu uskottavalta, että Kuopio on Jyväskylää selvästi parempi jalkapallokaupunki, mutta eilisen pelin perusteella eittämättä niin on. Nimittäin Kupsin ja Jjk:n Suomen cupin ottelun jälkeen valotaululla loistivat tulikirjaimin lukemat 9-1. Lopputulema on niin uskomaton, että melkein tekisi mieli tarkastaa, onko Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla ollut epätavallista liikehdintää. Monilla jalkapallokentillä olen taistellut, mutta en ole koskaan nähnyt Kupsin voittavan ottelua noin suurinumeroisesti. Enkä nähnyt nytkään livenä, koska työpaikan pojat veivät minut katsomaan jäähallille katsomaan Kalpa-Tappara-peliä, mutta onneksi netistä löytyy kooste Kups-Jjk-ottelun maaleista tästä linkistä:ww.youtube.com/watch?v=bcYZ-f8baQY&feature=youtu.be … Kuopion liikunta- ja kulttuurielämä kärsii koordinaation puutteesta. Eilenkin yhtä aikaa 1002 ihmistä seurasi täpötäydessä Suurhallissa jalkapalloa ja 4198 katsojaa jäähallissa jääkiekkoa. Nuo luvut todistavat, että Koparit-Kups-pelin yleisöennätys 7412 katsojaa saattaisi otollisissa olosuhteissa olla lyötävissä. Kulttuurielämän koordinaatio-ongelmista todistaa se, että kaupungin filosofia- ja kirjakerhot, jotka kokoontuvat kerran kuukaudessa, kokoontuvat tänä keväänä samaan aikaan, joka on melkoinen suoritus. Eilen näkemäni jääkiekko-ottelu oli mieltä ylentävä tapahtuma. Yhtään aivovammaa ei kaukalossa nähty eikä kukaan pelaaja lyönyt kanssapelaajaansa nyrkillä, kuten tapana yleensä on eikä kukaan katsoja käyttänyt alatyylistä kieltä tuomaristoa tai tamperelaisia kohtaan. Kalpa hävisi voittolaukauskilpailun jälkeen, mutta joukkue osoitti silti olevansa tällä hetkellä maamme toiseksi paras jääkiekkojoukkue.   Kommentit (0)
Kärkkäälän raittiusseura	20.01.2017, 21:32
Muudan ystävällinen sielu toimitti minulle kopion Kärkkäälän raittiusseuran perustamiskokouksesta, joka pidettiin 15.1.1929 Vehmaan talossa. Toimeliasta järjestöväkeä  olivat kärkkääläläiset siihen aikaan. Paikalla oli peräti 73 henkilöä, eli noin neljännes kylän väestä, joten väkijuomaongelma on ilmeisesti ollut melkoinen ongelma jo siihen aikaan. En usko, että raittiusseuran kokous saisi nykyaikana paikalle moista osanottajamäärää, vaikka alkoholin kulutus on maassamme viisinkertaistunut vuoden 1929 jälkeen ja raittiusseuratoiminnan tärkeys on sen vuoksi korostunut yhä entistäkin enenevämmässä määrin. Ainakin sen verran Kärkkäälän raittiusseura voisi elvyttää toimintaansa, että se voisi alkaa järjestämään räväköitä pikkujoulutapahtumia. Pöytäkirja kertoo, että kokouksen perustavan kokouksen puheenjohtajaksi valittiin talonpoika Toivo Kauppinen, joka innokasta järjestötoimintasukua; esimerkiksi hänen setänsä oli niin innokas järjestömies, että osallistui sekä punakaartin että suojeluskunnan toimintaan, joka ei siihen aikaan ollut ihan tavallista. Toivo Kauppisen veljenpoika on Suonenjoen kunnallispolitiikan vahvamies Tori-Pekka Kauppinen. Kokouksen sihteeriksi valittiin sihteerin itsensä suorittaman kirjauksen mukaan Aug Korhonen, eli varmaankin Augusti Korhonen. Hän saattaa olla Palakeen Kallen veli, joka kaatui talvisodassa. Pöytäkirjaa laatiessaan hän olisi tosin ollut vasta 16-vuotias, joten saattaa olla, että kylällä oli joku vanhempikin Aug Korhonen. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin opettajatar Angela Steinfeldl ja talollisen poika Iivari Väänänen. Iivari on Lehtosen talosta, mutta Angela Steinfeldl on minulle täysin vieras; todennäköisesti hän on toiminut lyhyen aikaa Kärkkäälän alakoulun opettajattarena ja on uskoakseni ollut tarmokas raittiusaatteen esitaistelija. Kommentit (0)
Oikea itsenäisyyspäivä	19.01.2017, 19:08
On sovittu, että Suomen itsenäisyyspäivä on 6. joulukuuta, joka tietysti oikein onkin. Mutta oikein olisi myös viettää itsenäisyyspäivää 16. joulukuuta, koska 16.12.1918 maatamme hallinnut Saksan Itämeren divisioona ja Suomen tosiasiallinen hallitsija kenraali Rüdiger von der Goltz poistuivat maastamme sen jälkeen, kun Saksa oli monien suomalaisten yllätykseksi antautunut ympärysvalloille. Suomen kuningas Friedrich Karl ymmärsi Suomen onneksi luopua kruunusta 21.12.1918. Kirja Saksalainen Suomi 1918 paljastaa, ettei kenraali Rüdiger von der Goltz liiemmälti arvostanut kenraali Mannerheimia, jota hän piti jonkinlaisena seurustelu-upseerina. Kirjan mukaan ensimmäisen kerran Mannerheimin tavattuaan von der Golz sai Mannerheimista ennakko-odotuksiaan vastanneen käsityksen. Hänen mielestään Mannerheimin sotilaallinen ammattitaito oli kovin vaatimaton. ja koko hänen hahmonsa kuin jostain operetista reväisty. Mannerheimin menestys perustui Golzin mukaan pääasiassa suvereeniin käytökseen, huoliteltuun pukeutumiseen ja monipuoliseen kielitaitoon. Toisaalta ei Mannerheimkään arvostanut kenraali Golzia, vaan piti tätä suurena juonittelijana. Sitä käsitystä tukee se, että Wikipedian mukaan kenraalin Golzin asemaa saksalaisten miehittämässä Suomessa kuvaa se, että kun valtionhoitaja Svinhufvud ja senaatin puheenjohtaja J. K. Paasikivi tahtoivat neuvotella kenraalin kanssa, he menivät yhä useammin hänen luokseen, sen sijaan että kenraali olisi kutsuttu heidän luokseen. Tilanteesta kertoo hyvin saksalaismielisen kenraalimajuri Hannes Ignatiuksen kirje silloiselle Suomen Berliinin-lähettiläälle Edvard Hjeltille, taustana keskustelu valtionhoitaja Svinhufvudin kanssa: »Tajusin selvästi, että itsenäisyydestämme on vain varjo jäljellä, von der Goltz on Suomen todellinen valtionhoitaja ja kaikki muut vain sätkynukkeja hänen käsissään.»    . Kommentit (0)
Sotalehmät	18.01.2017, 19:21
Sen olen ennenkin tiennyt, että sotahistoria tuntee sotakoirat ja sotahevoset, mutta se on minulle uutta, että kun Saksan Itämeren divisioona nousi keväällä 1918 maihin Etelä-Suomeen, oli osasto niin hyvin varustautunut, että maihin nousi myös 80 lehmää. Marjaliisa ja Seppo Hentilän kirja Saksalainen Suomi 1918 paljastaa, että sotahistoria tuntee myös sotalehmät. Sotalehmien sotaan osallistumisen järjellisyydestä en ole varma. Ilmeisesti niiden tarkoitus oli turvata 14.000 saksalaisen sotilaan maitohuolto, mutta kun laskeskelen pillilupi-askin kanteen asiaa, niin vaikka sotalehmiä olisi ruokittu miten hyvin vain, niin noin desilitran päivässä miestä kohti ne pystyivät lypsämään. Kahvimaidoksi se ehkä riittäisi, mutta tuskin saksalaisilla oli kahvia vuonna 1918. Sen sijaan  Italian armeijalla oli kahvia toisen maailmansodan aikaan, koska jokaisella sotilaalla oli repussaan espressokeitin, tosin vain sellainen mekaaninen mutterimalli, jollainen minullakin on  eikä nykyaikainen sähköllä toimiva peli, ja niinpä heidän sotahommansa menikin enemmän espresson nauttimiseksi ja se oli hyvä sen. Saksan Itämeren divisioonalla oli 80 sotalehmän lisäksi myös 5000 sotahevosta, eli yksi hevonen kolmea miestä kohti, joten melkoinen määrä miehiä on tarvittu sellaisen hevosmäärän ruoka- ja jätehuollon järjestämiseen. Saksalaisten sotahevosten tappioista en tiedä, mutta jatkosodassa sotaan viedyistä 60.000 suomalaisesta hevosesta koki sankarikuoleman 15.000 kpl, eli lähes joka neljäs. Tappioprosentti on puolet suurempi kuin sotilailla. Kirjailija Sirpa Kähkönen joskus kertoi, ettei hän voinut sota-arkistossa itkemättä lukea sotahevosten kohtaloista. Kommentit (0)
Sotkamon naijaiset	17.01.2017, 19:13
Eilen tuli hieman liioiteltua Heinolan kaupungin paheellisuutta. Nimittäin Heinolan paheellisuus on hiihtokielellä lähinnä amatöörimäistä puuhastelua, kun sitä vertaa kainuulaisen Sotkamon pitäjän paheellisuuteen; ainakin mikäli on yhtään uskominen Sota ja seksi-kirjaa ja miksi ei olisi uskominen. Ihan maan, ellei peräti maailmanlaajuista huomiota on herättänyt tarina Sotkamolaisten naijaisista. Naijaisiksi Sota ja seksi-kirjassa nimitetään tapahtumasarjaa, joka käynnistyi jatkosota-aikaan eräiden sotkamolaisten sankarihautajaisten tiimoilta. Pitäjän väki oli kokoontunut saattamaan maanpoveen muutamaa paikkakuntalaista sankarivainajaa ja päätti sitten heti sankarihautajaistilaisuuden jälkeen alkaa vallan porukalla panemaan alulle uusia sankarivainajia.   Eivätkä sankarihautajaisten yhteyteen kytkeytyneet mulukkutalakoot jääneet ainutkertaiseksi tapahtumaksi Sotkamossa. Kun paikkakunnan  miehet olivat erään kerran lähdössä rintamalle, kokoontuivat pitäjän naiset saattamaan heitä kirkonkylän raitille. Eräs korsukertojista kuvaili tapahtumaa seuraavasti: ”Ja voi sitä ’lihan piilotusta’ mikä Sotkamon aseman viereisessä metsikössä ja radanvarsipensaikossa tapahtui. Siellä ei tytöt, eikä rouvatkaan ujostelleet toisiaan, vaan koko seutu oli kuin yhtä ’siskon petiä’, jossa naitiin vieri vieressä.”   Mielestäni Sotkamon tulisi hyödyntää rikasta naijaisperinnettään vaikkapa kunnan matkailuelinkeinoa kehitettäessä. Kommentit (0)