Työläiskenraali

Mielestäni niin uskomattoman asian itsestään paljastaa entinen puolustusvoimain komentaja kenraali evp Ari Puheloinen muistelmateoksessaan Sotilas ja työmies, että sitä on vaikea uskoa todeksi ja tämä uskomattomalta kuulostava asia saattaa monen lukijan mielestä heikentää tämän mielenkiintoisen teoksen muutakin uskottavuutta.

Nimittäin ollessaan 17-vuotiaana kesätöissä paikallisella sähköyhtiöllä, Puheloinen kaivoi 70 senttimetrin syvyistä lapion levyistä ojaa sataviisi metriä päivässä. Aikaa urakkaan kului seitsemän tuntia ja parikymmentä minuuttia, sisältäen lyhyen eväidensyöntitauon ja juomapullon täytöt läheisen talon kaivosta. Kenraali Puheloisen mukaan tuo sataviisi metriä on vieläkin Luumäen Sähkön epävirallinen ennätys.

Itse olen lähinnä onkimatoja kaivaessani ollut sen verran kiinni lapion hantaakisssa, että sataviisi metriä päivässä kuulostaa uskomattomalta Suomen kivisessä ja runsasjuurisessa maastossa. Toisaalta olen kyllä varsinkin Kalle Päätalon omaelämänkerrallisissa romaaneissa törmännyt samankaltaisiin hirmuisiin työsuorituksiin. Ja muistelenpa, että myös keihäänheittäjä Jorma Kinnunen on kertonut pystyneensä nuorenamiehenä vastaavankaltaisiin huimiin saavutuksiin työelämässä.

Esimerkiksi ollessaan renkinä Tourusen talossa, hän sai urakakseen tyhjentää talon lantalan. Kinnunen pisti tuulemaan ja vaikka kaksi puuvartista talikkoa katkesi heti kättelyssä, niin kuitenkin rautavartinen kesti sen verran, että Jorma tyhjensi lantalan päivässä, vaikka isäntä oli arvioinut urakan vievän neljä päivää.

 

Vielä puolustusvoimain komentajana ollessaankaan Puheloinen ei vierastanut työmiehille kuuluvia hommia. Kun jossain puolustusvoimien suuressa juhlatilaisuudessa piti pystyttää iso juhlateltta, niin tehtävää suorittaneet varusmiehet käyttelivät pystytyskiiloja hakatessaan lekojaan niin avuttomasti, että kenraali Puheloinen puuttui asiaan ja ryhtyi paraativormu päällä näyttämään, miten lekaa käytetään, kun sitä oikein järjen kanssa käytetään.

Muuten Puheloisen muistelmateos on yllättävän hauskasti kirjoitettu kirja, vaikka moni on tiettävästi sitä mieltä, ettei kirjoittaja ole ihan tämän universumin rennoin mies.

Yrjö Kallinen

Vuosi sitten, sen jälkeen kun olin blogillani epäillyt, että entisen hyvän itäisen naapurimme päämiehen mielipuolista käyttäytymistä selittänee se, että hänellä on muudan häpeällinen sairaus, lakkasi 15 vuotta ylläpitämäni ja noin 5.000 päiväkirjamerkintää sisältämä blogini toimimasta.

Nyt kuitenkin nörtit ovat saaneet osan jutuista palautettua ja ensimmäisenä törmäsin seitsemisen vuotta sitten tuottamaani tarinaan, joka tuntuu vallan harvinaisen huonosti sopivan nykyiseen sotaisaan aikaamme, jolloin hippien kukat kuihtuvat ja ehdoton pasifismi näyttää toimimattomalta nykyisessä maailmantilanteessa - ainakin jos ydintuholta vielä vältytään.

Olen lukenut Kyösti Suonojan kirjan Yrjö Kallinen - Pasifisti puolustusministerinä. Kallinen oli suomalaisen politiikan messiashahmo, joka tunnettiin humaanina herrasmiehenä ja teosofina, joka vakaumuksellisen toimintansa vuoksi tuomittiin peräti neljä kertaa kuolemaan.

Hänen suurin rikoksensa oli se, että hän yritti talvella 1918 neuvotella Oulussa erillisrauhan suojeluskunnan ja punakaartin välille. Kallinen epäonnistui ja sai palkkioksi yrityksestään kuolemantuomion, joka vahvistettiin eri oikeusasteissa moneen kertaan. Tosin virallinen syy ei ollut rauhanneuvottelujen käyminen, vaan itsensä Kallisen mukaan häntä syytettiin tapauksen yhteydessä kaikesta muusta paitsi ei väkisinmakaamisesta.

Wikipedia kertoo Kallisen sisällissodan rauhanneuvotteluista seuraavaa:

"Neuvottelut jäivät kuitenkin tuloksettomiksi. Kun valkoiset muutamaa päivää myöhemmin valtasivat Oulun aseettomana ketjun eteen marssinut Kallinen pidätettiin. Johtavan asemansa vuoksi hänet tuomittiin kuolemaan aluksi kenttätuomioistuimessa, mutta valkoisten komendantti jätti tuomion allekirjoittamatta. Kallinen muisteli haastattelussaan:

»Se oli silloin -18, kun tovereineni seisoin haudan reunalla. Olimme itse kaivaneet sen haudan. Teloitusryhmä oli aseineen valmiina ampumaan meidät. Silloin kysyin komentavalta upseerilta, että saisinko sanoa tovereilleni pari sanaa ennen teloitusta. Sain luvan ja rupesin puhumaan. Kun olin lopettanut, toverini itkivät, ja se teloitusryhmä itki. Ja se upseeri sanoi, että Kallinen astuu ulos rivistä.”

Mutta löytyi Kallisesta kovan paikan tullen kovasti särmääkin. Sodan jälkeen hän toimi puolustusministerinä, vaikka pasifisti olikin ja hän joutui oman puolueensa, eli sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteerin Unto Varjosen kanssa yhteenottoon, koska Varjonen vaati, että Kallisen olisi pitänyt päästää puolueen edustajan radioon puhumaan kansalle jostain tärkeästä asiasta, vaikka puolueiden kanssa oli juuri sovittu, ettei moisia välistä vetoja suvaita.

Varjonen soitti Kalliselle, joka tulkitsi puhelun uhkailuksi ja kauhtui kerrassaan asiasta, vaikka muuten hän olikin itse lempeys. Mutta niinhän se toinenkin Kallistakin kuuluisampi ihmiskunnan historian messias suuttui ainakin kerran elämässään, mikäli Raamattuun on yhtään uskominen. Kallinen ei alkuunkaan hyväksynyt, että häntä komenneltiin ja ilmaisi kantansa sen vuoksi hyvin selkeästi:

"Kuule Varjonen, minä olen tehnyt työtä työväenliikkeen puolesta yhden kuolemantuomion ja yhden elinkautisen verran, mulla on päälläni ne molemmat tuomiot olleet silloin, kun sinä kastelit vielä housujasi. Jos sinä perkeleen nulikka luulet panevasi Yrjö Kallisen polvilleen, niin mulla on yksi ainoa vastaus, kuuntele tarkoin - haista paska."

Lisätietoa Yrjö Kallisesta ja hänen toiminnastaan sisällisodan aikana löytyy tästä linkistä https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Kallinen

Sukututkimusta

Vaan kyllä sukututkimus on mielenkiintoinen asia. Muistanpa, miten itse pääministeri Paavo Lipponenkin innostui asiasta ja kertoi, että hänen tutkimuksissaan oli paljastunut, että sekä Esko Aho että Kaarle Suuri ovat hänelle sukua.

Tässä yhteydessä on syytä taas muistaa, että kymmenen sukupolven takana meillä on tuhat esivanhempaa, 20 sukupolven takana miljoona, 30 sukupolven takana tuhat miljoonaa ja 40 sukupolven takana, eli Kaarle Suuren elämisaikana, niin monta, etten tähän hätään löydä oikeaa lukusanaakaan sitä kuvaamaan, sillä on se niin iso luku. Totean kuitenkin, että kyllä me kaikki ihmiset olemme lähes veljiä keskenämme.

Niinpä itse ylpeilen sillä, että sen lisäksi, että minäkin lienen Kaarle Suuren sukua, niin taidanpa olla myös Jeesus Nasaretilaisen sukua, jota olettamaani vahvistaa sekin, että Jeesuksellakin on Itä-Suomeen vahvasti viittaava nen-päätteinen sukunimi.

Meillä Savossa sukututkimus onkin helppoa, koska täällä on ihmisillä läpi historian ollut sukunimi. Niinpä täällä Savossa ovat eräät sukututkijat päässeetkin selvityksissään hyvin pitkälle, koska eräs asiaa harrastanut Kuopion Miettinen oli saanut selville, että Aatami oli Miettisiä ja Eeva Korhosia.

Suvun suururheilijoita

Paljon on suomalaisia viime päivinä kaatunut, mutta onneksi nyt ei ole kaaduttu kodin, uskonnon tai isänmaan puolesta, vaan kaatuilu on tapahtunut vain hiihtourheilun merkeissä. Suomalaisten kaatumiseen kyllästyneenä lopetin eilen hiihtourheilun seuraamisen ja siirryin katsomaan koripalloa, jonka merkeissä nähtiinkin todellinen jännitysnäytelmä Suomen ja Israelin välillä, jonka jännitysnäytelmän susijengimme voitti dramaattisten vaiheiden jälkeen.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että tämän päivän Suomen valovoimaisin urheilutähti on koripalloilija Lauri Markkanen, jonka olen joskus sukunimensä vuoksi epäillyt olevan sukulaismies ja kaiken järjen mukaan melkein Suonenjoen poikia ja niinhän asia onkin - sen seikan on jo kapitalistinenkin tiedemies joutunut myöntämään.

Nimittäin Kolehmaisten sukuseuran sivuilta löytyy seuraava tieto:

Lauri Elias Markkanen, s. 22.5.1997 Vantaa (Pieksämäen Markkalan-Leppävirran Kotalahden Markkasten sukuhaara)

-Koripalloilija, NBA-pelaaja vuodesta 2017 lähtien. Markkasen isä Pekka Markkanen (s. 1967) oli menestynyt koripalloilija ja Suomen maajoukkuepelaaja.

-Sukuhaara kiertää Lappeenrannan kautta Leppävirralle ja sieltä edelleen 1700-luvun alussa Suonenjoen Markkalaan.

Tuossa Suonteen rannalla on Markkasten suku aikoinaan eriytynyt Kolehmaisten suvusta, joka suku on tuottanut monta muutakin suururheilijaa. Luettelo suvun suururheilijoista löytyy alla olevasta Kolehmaisten sukusivun linkistä. Mielestäni luettelossa on se virhe, että tietääkseni suurhiihtäjä Eero Kolehmaisen sukujuuret ovat Suonteen rannalla Suonenjoen eikä Pieksämäen puolelta, kuten sukusivu erheellisesti väittää asianhaaran olevan.

Itse tunnen suurta ylpeyttä siitä, että olen sukua kaikille Kolehmaisten sukusivun suururheilijoille kuten myös Kolehmaisista eriytyneiden Kanasten, Kovalaisten, Könösten, Markkasten suururheilijoille. Tosin sukulaisuussuhde voi olla aika kaukainen, sillä sukulaisuussuhde saattaa kiertyä noin 20 sukupolvea sitten noin vuonna 1480 Joroisissa syntyneeseen Tahvo Kolehmaiseen.

Nimittäin kymmenen sukupolvea sitten minulla oli 1.000 esivanhempaa ja 20 sukupolvea sitten jo miljoona esivanhempaa, josta voikin päätellä, että jokaisen suomalaisen sisällä asuu pieni Kolehmainen.

https://kolehmaistensukuseura.fi/urheilusuvun-menestyneita-jaseni

ARMOTTOMIMMAN JA KENELLEKÄÄN TARPEETTOMIMMAN

Tänään tulee kuluneeksi vuosi Venäjän mitä ARMOTTOMIMMAN JA KENELLEKÄÄN TARPEETTOMIMMAN SODAN suurhyökkäyksen alkamisesta ja niinpä tämän päivän tunnelmaan sopii hyvin hiljentyä Summan taistelupaikalle pystytetyn muistolaatan ääressä, jonka kuvasin viitisen vuotta sitten.

Mikäli kyrillisiä kirjaimia yhtään ymmärrän, laatan ovat vuonna 1991 pystyttäneet edesmenneen Neuvostoliiton inkeriläis- ja karjalaisjärjestöt. Ymmärrän hyvin, että Neuvostoliiton karjalaisjärjestöt surivat kovasti Summan tapahtumia, koska sotivathan siellä suomalaiset ja tverinkarjalaiset toisiaan vastaan. Divisioona, joka talvisodassa tuli hirmuisin tappioin Summassa suomalaisten linjojen läpi, oli koottu Tverin Karjalasta. Tavallaan kysymyksessä olivat siis uukuniemeläiset paluumuuttajat.

Laatan pystyttämisen aikoihin viimeisillään olevassa Neuvostoliitossa kokeiltiin hetken demokratiaa ja sananvapautta, joten tuollaisetkin kirjoitukset silloin hyväksyttiin eivätkä ne tuottaneet syytettä esimerkiksi pedofiliasta, kuten nykyään saattaisi tapahtua.

Vaikka Neuvostoliitto oli ateistinen valtio, huomaa tekstin saaneen vaikutteita ortodoksisesta uskosta. Laatan viesti on seuraava:

1939-1940 TEILLE JUMALAN SUOMAN MAALLISEN ELONTIENNE LOPPUA SAAVUTTAMATTOMILLE JA ARMOTTOMIMMAN KENELLEKÄÄN TARPEETTOMIMMAN SODAN TAISTELUKENTÄLLÄ KAATUNEILLE - OMISTAMME SURUMME JA IKUISEN MUISTOMME.

Jos Neuvostoliiton karjalaiset ja inkeriläiset heimoveljemme korostivat talvisodan tarpeettomuutta, niin suomalaisilla saattaa olla sodan luonteesta toinen käsitys. Minusta kuitenkin tuollainen muistolaatta olisi erittäin sopiva Ukrainassa kaatuneiden venäläisten haudoille.

Kun suomalaiset sattuneesta syystä vuosi sitten kääntyivät yhdessä yössä Nato-jäsenyyden kannalla, huomattava venäläinen yhteiskunnallinen vaikuttaja Dimitri Medvedev muistutti eräässä puheessaan suomalaisia tuon Summan muistolaatan tekstistä ja silloin itselleni jäi sellainen käsitys, että hän täysin virheellisesti uskoi laatan olevan Suomen valtion pystyttämä.

 

Suonenjoen ufo

Tunnistamattomat lentävät kohteet eli ufot ovat viime aikoina yhä entistäkin enenevämmässä määrin herättäneet huomiota maailmalla. USA:n ilmavoimat ampuivat äskettäin alas 4 kpl ufoja ja eilen uutisoitiin, että Japanin rantavesistä on löytynyt ilmeisesti rautaa oleva ontto pallo, joka ihan hyvin saattaa olla peräisin ulkoavaruudesta. Myös sellainen mielipide löytyy sosialistisesta mediasta, että tämä kummallinen ontto pallo voi olla myös sinivalaan kives.

Tässä yhteydessä nousee mieleeni seikka, joka entisestään lisää kotiseutuylpeyttäni. Sen lisäksi, että avaruusilmailun pioneeri Silvo Sokka syöksyi syksyllä 1948 Silver Star raketillaan Suonenjoella Suonteen järveen hämmästyttäen ihmiskuntaa Australiassa asti, niin myös ihmiskunnan ylivoimaisesti selvin ufo-havainto on tehty Suonenjoella samaisen Suonteen järven rannalla.

Yleensä kaikkialla muualla maailmassa otetut ufo-kuvat ovat sameita ja epämääräisiä valoilmiöitä, niin Suonenjoella kuvattu ufo on erittäin teräväpiirteinen ja selvä, joten ei ole ihme, että tästä 10.3.1979 Reijo Kolehmaisen ja Jarmo Nikkisen tekemästä havainnosta ja siitä todistavasta valokuvasta kiinnostuttiin vallan Uudella Mantereella asti, jonka asian todistaa alla oleva video.

Minusta valokuva ja video todistavat eittämättä sen, että ulkoavaruuden muukalaiset ovat hyödyntäneet lentolaitteensa valmistuksessa suomalaista muotoilua, koska meilläkin oli lampunvarjostin, joka muistutti ihan tuota humanoidien kulkuneuvoa.

Olen muuten vahvasti sitä mieltä, että sekä Silvo Sokka että Suonteen ufo ansaitsevat muistomerkin Suonenjoelle vaikkapa siihen Suomen ja DDR:n nuorison ystävyyskiven viereen. https://www.youtube.com/watch?v=sT4qei7e1bI

Juhlapuhe Venäjän kansalle

Tyranni Putinin eilinen puhetilaisuus palautti mieleeni jotkut koulutuspäivät virkamiesuraltani, jolloin virastomme väelle järjestettiin hengennostatuspäivät, joiden aluksi maksettu konsultti vakuutti, miten fantastinen tiimi me olimmekaan kuten tapana lienee tämänkaltaisissa tapahtumissa. Vakuutuksen tiimimme fantastisuudesta saattoi kyseenalaiseen valoon se, että eräs virkamieskollega kuorsasi äänekkäästi.

Eilen Putinia kuunnellessani ymmärsin sen, miksi Venäjällä on lailla kielletty Putinin ja Hitlerin hallinnon rinnastaminen. Niitä ei tosiaankaan voi rinnastaa, sillä kun Göbbels jossain sota-ajan tilaisuudessa kysyi, haluaako kansa totaalista sotaa, niin läsnäolijat suureen ääneen vaativat totaalista sotaa. Eilinen Kremlin juhlasalin yleisö ei vaikuttanut siltä, että se olisi halunnut totaalista sotaa, mikäli Putin olisi sellaista kysynyt, vaan pikemminkin näytti pelkäävän totaalista sotaa henkensä edestä.

Jotenkin vaikutti siltä, että osa juhlasaliin määrätystä Venäjän eliitistä osoitti mieltään haukottelemalla ja torkahtelemalla kesken tyrannin saarnan, jossa saarnassa oli kuitenkin sen verran jotain uutta, että perinteisten Lännen natsien, narkomaanien ja homojen lisäksi Venäjää uhkasivat myös pedofiilit.

Putin näyttää olevan kova mies valehtelemaan ihan vakavalla naamalla ja jopa niin kova mies, että ihmettelen, ettei yleisön joukossa kukaan uskaltanut päästellä selkäkeikkanauruja niitä valheita kuunnellessaan. Jos joku Pietarin trolleista, joista monet varmasti inhoavat salaa Putinia, sattuu lukemaan tätä, niin annan sen neuvon, että kannattaa seuraavaa Putinin saarnaa varten ottaa mallia tästä Reino Helismaan Suomen kansalle osittamasta juhlapuheesta ja toimia saarnaa kuunnellessaan siten, kuten tämän juhlapuheen kuulijat toimivat: https://www.youtube.com/watch?v=r-WJ69MfXyY 

 

Hilja-Kustaava Vainikainen

Sukututkija Anne Koivistoinen on lisännyt sukumme facebook-sivulle kuvan Kärkkäälän kansakoulun opettajasta ja oppilaista noin vuodelta 1914. Ei tainnut tuon kuvan ottohetkellä olla koulussa kuin yksi opettaja, joten vilinää ja vilskettä siellä on ollut, koska tuossa kuvassakin on yli 30 oppilasta. Keskellä istuva koulun opettaja Hilja-Kustaava Vainikainen oli kylän keskeinen vaikuttajayksilö lähes 50 vuoden ajan.

Luulen, että melkoinen juorumylly on kylässä vellonut ihan Niskavaara-elokuvan tapaan, kun Satulamäen ison talon vanhimman pojan Esa Vainikaisen sukset alettiin nähdä nojallaan koulun seinustalla. Vieläkin juorutaan siitä, että Vainikaisen veljeksistä myös nuorempi Fredrik, joka oli kavereiden kesken vain Rietu, olisi myös ollut ihastunut Hilja-Kustaavaan.

Asia ratkesi sitten talvella 1918, kun Rietu kuoli vahingonlaukaukseen, niin ainakin Sotasurma-tiedostoon on merkitty. Kylän suojeluskuntalaiset majoittuivat koululle ja kun Rietu saapui sinne yönpimeydessä, ampui häntä eräs renkipoika, joka kuvitteli punaisten hyökänneen. Rietu juoksi laukauksen jälkeen vielä noin sadan metrin päähän Närhilän talolle asti ja kuoli tielle. Talossa asui silloin Taavetti Koivistoinen perheineen. Rietukin oli äitinsä puolelta Koivistoisia.

Ilmeisesti sisällissodan aikaan Kärkkäälässäkin oli kireät tunnelmat. Minulle on kerrottu, että kylän punaiset pitivät majaansa parin kilometrin päässä kylän koulusta Vainion isossa talossa, jonka isännän veli Ville Vainio (alk. Karjunen) eteni kansanedustajaksi asti. Lisäksi hän kunnostautui Tammisaaren pakkotyölaitoksessa keksijänä rakentamalla siellä vankilan johdon suosiollisella avustuksella hienon ikiliikkujan, jonka ainut vika oli, ettei se pyörinyt.

Eräs Kauppisen suvun mies, joka lienee ollut innokas järjestömies, tosin yritti lieventää kylän poliittista vastakkainasettelua toimimalla sekä punaisten että suojeluskunnan joukoissa, mutta seurauksena tästä sovitteluyrityksestä oli se, että kumpikin osapuoli uhkasi Kauppista ampumisella.

En malta olla kertomatta, että kun kansanedustaja Ville Vainio puhui vappuna 1921 Väinölänniemellä, häntä oli kuulemassa Etsivän Keskuspoliisin agentin mukaan yli 7.000 innostunutta kuulijaa eli yleisöä oli enemmän kuin yhdessäkään Kupsin pelissä.

EKV:n agentin mukaan vappuun sopivasti puheessa käsiteltiin erilaisia porvariston seksuaalisia perversioita, joihin Ville Vainio oli törmännyt liikkuessaan menestyvänä liikemiehenä vastavallankumouksellisten piirien parissa. Vainion merkittävin poliittinen teko oli, että hän esitti eduskunnassa vuonna 1922, että Suomi liittyisi Neuvostoliittoon. Jostain syystä aloitetta pidettiin huumorileikkinä.

Lyytisen Pena

 Vaan komia graniittipaasi on tuotu runonlaulaja Pentti Lyytisen haudalle Rautalammilla. Epäilen, että komia graniittipaasi on tuotu paikalle itse Helsingin herrojen toimesta, sillä 1800-luvun alkupuolella Pentti Lyytinen, joka sivumennen sanoen on syntynyt Kärkkäälän Piispalanmäelle ja on kuollut Wikipedian mukaan myös Suonenjoella, oli huomattava yhteiskunnallinen vaikuttajahenkilö, joka ansaitsisi edes pronssilaatan Piispalanmäelle.

Lyytinen oli niin arvostettu runoilija ja runonlaulaja, että hänet kutsuttiin ensimmäisenä rahvaan edustajana Suomalaisen kirjallisuuden seuran jäseneksi. Monia muitakin huomattavia yhteiskunnallisia tehtäviä hänelle siunaantui. Nuorempana hän toimi mm. lautamiehenä ja kuudennusmiehenä. Kuudennusmies oli seurakunnan monista tehtävistä vastannut luottamusmies.

Muista tehtävistä hän joutui luopumaan juoppouden vaivan vuoksi, mutta Suomen Pankin tilintarkastajana hän kuitenkin sai jatkaa talonpoikaissäädyn edustajana, koska Suomen Pankin tehtäviä voi ilmeisesti hoitaa myös kännissä. Hänen viitoittamallaan tiellä Suomen Pankin palveluksessa jatkoi sittemmin toinen kuuluisa Savon poika Ahti Karjalainen.

Enpä malta olla kertomatta sitä, että kun kerran työporukalla vierailimme Helsingin Ateneumissa, niin kuinka ollakaan ensimmäisen huoneen ensimmäisessä taulussa, jonka Robert Ekman oli maalannut, Pentti Lyytinen luki runojaan talonpoikaistuvassa. En malttanut olla mainitsematta, että Pena on Kärkkäälän poikia kuten minäkin ja että melkein me kaikki ollaan samanlaisia.

Jostain syystä tuo Lyytisen hautakivi on komiampi kuin lähistöllä sijaitseva Vihta-Paavo Korhosen vastaava, vaikka Puavo keksi Kalevalan.

 

Hakaristimukit

Astuessani jokunen vuosi sitten sisälle Keski-Suomen ilmailumuseoon pisti hakaristimuki heti silmääni. Harva on se kuvio maailmassa, joka herättää yhtä paljon tunteita, kuin tuollainen hakaristi. Tosin nykyään hakaristin kanssa kilpailee pahamaineisuudessa Z-merkki ihan tasapäisesti. Eräät tosin ovat sitä mieltä, että alun perin Venäjän Ukrainan hyökkäyssodan symboliksi suunniteltiin hakaristiä, mutta sitten joku varasti toisen Z-kirjaimen, joten hakarististä piti luopua.

Ainakin Saksassa, Venäjällä ja Israelissa hakaristi on lailla kielletty. Suomessa niin ei ole, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että Keski-Suomen ilmailumuseo tekisi nykyisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä viisaan teon, jos se siirtäisi nuo mukit pois näkyviltä. Ihan hyvin vaikkapa joku venäläinen toimittaja saattaa tehdä Suomen natsimenneisyydestä kohujutun noiden mukien perusteella.

Museoväki tietysti perustelee mukitarjontaansa sillä, että alkuperäisellä Suomen ilmavoimien tunnuksella ei ole mitään tekemistä natsien kanssa ja näkeehän sokea Reettakin, että ristin asento on ihan eri kuin natseilla. Tosin kyllä saksalaistenkin hakaristi Natsi-puolueen historian alkuvaiheissa maksasi samalla tavalla kyljellään. Vasta myöhemmin se alkoi makaamaan kärjellään meille tuttuun tapaan. Tosin sitäkin asiaa voi olla vaikea selittää satunnaiselle juutalais- tai venäläisturistille.

Hitleristä ei ollut vielä mitään tietoa, kun tuollainen perinteinen onnea tuova kuvio valittiin ilmavoimiemme tunnukseksi. Suomen valkoiselle armeijalle ensimmäisen koneen lahjoittanut kreivi von Rosen käytti hakaristiä omana tunnuksenaan ja hakaristi oli maalattu ensimmäisen Suomen armeijan koneen siipiin jo ennen luovutusta. Se merkki ei tuonut tälle koneelle onnea, koska se syöksyi jäälle jo kuukauden kuluttua. Lentäjä ja tähystäjä kuolivat.

Muuten kreivi von Rosen ja 20-luvulla Ruotsissa asunut saksalaislentäjä Herman Göring olivat jotenkin sukua toisiinsa väärän koivun kautta ja saattaa olla, että Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue sai puoluelogoonsa vaikutteita ruotsalaiskreiviltä, jota olen kuullut natsihenkiseksi mainittavan.

Taisto Reimaluoto esiintyy

No seuraava on sitten ihan pähkähullua ja uskomatonta, mutta totta. Eilen epäilin, että sisäsavolainen väki on poikkeuksellisen rivokielistä, koska uskoakseni tänään Uukuniemellä julkisessa huvitilaisuudessa esitettävät Kalevalasta ja Kantelettaresta epäsiveellisinä sensuroidut kansanrunot ovat vesantolaisen Paavo Korhosen ja kärkkääläisen Pentti Lyytisen tuotoksia. Eräs kommentaattori muisteli, että iloisella 80-luvulla kyseisiä hengentuotteita olisi esitetty jopa televisiossa.

Ja niinhän se näyttää olevankin. Youtubesta löytyy tuosta tilaisuudesta nauhoitettu Suomen kulttuurihistorian rivoin musiikkiesitys, ja kukapa sen oikein esittääkään. Luonnollisesti Taisto Reimaluoto, joka on Suonenjoen Kärkkäälän kylän Sikasia. Jostain syystä tuollaiseen musiikkiesitykseen hyvin sopiva sukunimi on pitänyt vaihtaa toiseksi.

Kovia miehiä olivat Kärkkäälän Sikaset muutenkin kuin laulajina. Nimittäin joskus sodan jälkeen, kun maassamme pyrittiin puulla parempiin päiviin ja metsätöihin kaivattiin kovia miehiä, niin Vierumäen kankaalla järjestettiin Suomen hakkuumestaruuskilpailut, jonne isänikin lähti yhdessä naapurinmiehen, eli Taisto Reimaluodon sedän Esko Sikasen kanssa.

Suomessa lienee siihen aikaan ollut puolisen miljoonaa metsien miestä eivätkä Kärkkäälän miehet oikein pärjänneet. Sikasen Esko tosin sijoittui kisassa toiseksi, mutta isäni oli vasta viides. Kilpailu oli kaksipäiväinen tapahtuma ja väliyönä roimat metsurit olivat kuulema viettäneet sangen railakasta elämää, mutta pahennusta herätti vain radioselostaja Pekka Tiilikainen.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia Taisto Reimaluodon esittämänä, mutta varoitan, että äänite saattaa järkyttää herkimpiä kuulijoita, sillä noin pahasti ns. hyvää makua ei ole maamme sähköisissä viestimissä toista kertaa loukattu. Mutta yleisöllä näyttää olevan niin hauskaa, että esitän, että Savonlinnan oopperajuhlien aikaan tuo 80-luvulla televisioitu tapahtuma uusitaan vaikkapa Savonlinnan jäähallissa. Sitä tilaisuutta ei muuten tarvitsisi tukea verorahoilla. https://www.youtube.com/watch?v=OwMAA0CxcBs

Runonlaulannan MM-ottelu

Harmi, etten pääse huomenna Uukuniemelle Kummunkorkea koululle, jossa esitetään Kalevalasta ja Kantelettaresta liian rivoina sensuroituja kansanrunoja, sillä saattaisin olla tuon alan erityisasiantuntija, koska esitettävät runot liittynevät vahvasti kotikylääni Kärkkäälään. Sen asian ymmärsin luettuani Jouni Tossavaisen Vihta-Paavo -kirjan

Tuossa kirjassa kerrotaan siitä, kuinka Pentti Lyytinen, joka oli syntyjään Suonenjoen Kärkkäälän kylän Piispalanmäen poikia ja Vihta-Paavo Korhonen, joka oli vesantolaisia, mutta jonka kaksi tytärtä naitiin Kärkkäälään sillä seurauksella, että minussakin on 3,75 % Vihta-Paavon geenejä, jonka seikan uskon selittävän sairaaloisen voimakkaan kirjoittamisviettini, kamppailivat runonlaulannan epävirallisesta Suomen, ellei peräti maailmanmestaruudesta Rautalammin Toholahden majatalossa.

Tuon Toholahden majatalon omisti matkailualan PK-yrittäjäksi Kärkkäälästä Rautalammille siirtynyt Lyytinen, joten hänellä oli ottelussa selvä kotikenttäetu. Tuomarina toimi tohtorismies Kajaanista eli Elias Lönnrot. Minulle jäi kirjasta se käsitys, että runonlaulantaottelu oli niin tasaväkinen ja ottelijoiden vahvan juopumistilan vuoksi niin sekava, että se päättyi ratkaisemattomaan.

Vihta-Paavo Korhonen taisi olla Lönnrotin Kalevalan keräysretkien tuotteliain laulaja ja jostain luin, että hän olisi jopa keksinyt nimen Kalevala -kirjalle, josta asiasta tunnen salaa mielessäni suurta ylpeyttä, kun taas Lyytinen satsasi enemmänkin tuotannon laatuun.

Yhteistä molemmille oli, että he rahoittivat kulttuuriharrastustaan sepittämällä maksua vastaan pilkkalauluja ihmisistä ja ennen kaikkea herroista, jotka jo tuolloin kohtelivat kansaa väärin. Itse asiassa miehet petasivat maaperää Veikko Vennamolle, jonka vahvaa tukialuetta näiden miesten asuinalueet myöhemmin olivat.

Tossavaisen kirjasta runonlaulannan mestaruusottelulle näytti olleen leimaa-antava piirre runsas dopinginkäyttö, ottelijat eivät ole mitään vesipoikia. Tossavaisen kirjasta päätellen vaikuttaa myös siltä, että tapahtuma ylitti selkeästä ns. hyvän maun rajan ja oli ns. aikuisviihdettä, ja ylöskirjaamansa runot Lönnrot varmaankin varusti merkinnällä K-18.

Lyytisen ja Korhosen runojen aiheissa käsiteltiin Kalle Päätaloa lainatakseni etupäässä sitä muuvatta värkkiä ja Lönnrot lieneekin joutunut sensuroimaan sekä Kalevalaa että Kanteletarta raskaalla kädellä ja käsittääkseni juuri niitä runoja kuullaan huomenna Uukuniemellä.

Tässä lisätietoa Pantti Lyytisestä, jonka väitetään erheellisesti olevan pieksämäkeläisen, sillä Kärkkääläkin oli siihen aikaan Pieksämäkeä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti_Lyytinen

Tupa ryskyi - parret paukkui!

 Yksi syy, miksi inhoan tyranni Putinia, on se, että vaikka miehen sukujuuret eittämättä ovat Uukuniemen suunnalla, jonka asian todistaa esimerkiksi se, että rouvani mummon sisko Emma Kuikka oli aivan Putinin näköinen, niin epäilen, että Putin törkeällä hyökkäyssodallaan on hävittämässä esi-isiensä pitäjän.

Olin ennen siinä uskossa, että vakaa ja vauras itänaapuri tuo rahaa Uukuniemellekin, koska ovathan vauhdilla kehittyvät Sortavala ja Käkisalmi sen esikaupunkeja, mutta nyt vaikuttaa siltä, että raja on suljettuna ehkä vuosikymmeniksi, jonka vuoksi pelkään, että Yrjö Jylhän runo hylätyistä taloista ja autioista pihoista tulee olemaan taas todellisuutta itärajalla.

Mutta ei suostu Uukuniemi noin vain kuolemaan, mikäli yhtään on uskominen Apu-lehteä ja miksi ei olisi uskominen. Ja kulttuurielämä on Uukuniemellä edelleen vireää. Siitä osoituksena on se, että Kummunkorkea koululla on ensi lauantaina KLO 18.00 – 20.00 tapahtuma nimeltään Tupa ryskyi-parret paukkui! Suomen kansan rivot runot.

Tässä yhteydessä muistan, että viime kesänä Uukuniemeltä olivat loppua parkkipaikat, kun vokalisti Aarne Tenkanen ja hänen yhtiönsä Tempun tekijät olivat esiintymässä Juholan navetan vintillä. Se tilaisuus oli samanhenkinen kuin tuo tuleva Tupa ryskyi - parret paukkui - Suomen kansan rivot runot.

Apu-lehden jutun Uukuniemestä voi lukea tästä https://www.apu.fi/artikkelit/uukuniemi-kyla-itarajalla-valmistautui-kuolemaan-toisin-kavi?utm_content=buffer7c109&utm_medium=social&utm_source=facebook&utm_campaign=apu&fbclid=IwAR2-cobTvTn7NkWjSLsmf_fXtJPr4lt0f8wA89Jxbj6tXQMhMKF3wqTjAIc

Räpylä-Niiranen

Kerronpa lisää Savoon liittyviä kansantarinoita, joita Huuhaa-Suomen historian lukeminen palautti mieleeni. Heikki Niiranen syntyi Iisalmen puolessa noin 300 vuotta sitten. Tarinoiden mukaan mies pantiin alulle järvessä tilanteessa, jossa hänen vanhempansa olivat uimassa, ja vetehinen lienee päässyt jotenkin sotkemaan selvää asiaa.

Niinpä poika sai syntymälahjanaan räpylämäiset kalvot sormien ja varpaiden väliin. Tiedekin tuntee tämänlaisen geneettisen poikkeaman. Ymmärrettävistä syistä Heikki Niirasta alettiin kutsua Räpylä-Niiraseksi. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa,että kapitalistinenkin tiedemies on jo myöntänyt, että alun perin ihmislajimme ei kirmaillutkaan savanneilla, vaan olimme vesiapinoita, joten räpylämutaatiolle löytyy evoluutiosta hyvä selitys.

Itse en tosin ole kuullut, että ainakaan Suomessa esiintyisi tällä hetkellä räpyläsavolaisia, mutta sellaisesta samankaltaisesta geenivirheestä olen lukenut, että joillakuilla on syntyessään kuusi varvasta. Tällainen ominaisuus on esimerkiksi nyrkkeilijä Eva Wahlströmillä, mutta välttämättä sen poikkeaman selityksenä ei ehkä ole geenivirhe vaan se, että hänen isänsä oli töissä Loviisan ydinvoimalassa.


Kuten ymmärrettävää onkin, niin Räpylä-Niirasesta kehittyi todellinen vesipeto, joka nykyajan olympialaisissa korjaisi mitaleja kasapäin eräiden norjalaisten ampumahiihtäjien tapaan. Uintilajejahan on olympiakisoissa tuhottoman paljon, koska jostain syystä uinnissa kilpaillaan vatsallaan ja selällään sekä etu- että takaperin etenemisessä toisin kuin vaikkapa juoksulajeissa.


Räpylä-Niirasen ylivertaisista vesiominaisuuksista kiertää monenlaista juttua, joiden todenperäisyys jäänee pitkälle kuulijan vastuulle, kuten Savossa on tapana. Hurjin on tarina, jonka mukaan hän löi talvella hevosmiehen kanssa vetoa Maaninkajärven ylittämisestä. Kun hevosmies saavutti vastarannan vaahtoavalla ajokillaan, istui sukeltamalla edennyt Räpylä-Niiranen siellä jo räpyläisiä jalkojaan vedessä huljutellen. En ole tutustunut tarkemmin tapaukseen, mutta epäilen, että tarinassa on paljon Lapin lisää, vaikka tapahtumapaikka oli Savo.

Tässä lisätietoa Räpylä-Niirasesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%A4pyl%C3%A4-Niiranen

Pitkä-Taneli

Kainuun jättiläisille, joista aiemmin kerroin, on löytynyt lääketieteellinen selitys. Poikkeuksellisen pituuden takana on AIP-geenivirhe, joka aiheuttaa muun muassa jättikasvuisuutta. Tämän asian tiimoilta julkaistiin vuonna 2006 Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tutkimus, joka liittyy Paltamon alueen jättiläisiin.

Ilmeisesti kainuulaista jättikasvuisuutta on esiintynyt myös Vienan-Karjalassa, koska jostain olen lukenut, että Kostamuksen rakennustöiden aikaan olisi sieltä löytynyt tuohiarkkuja, joissa oli kaksimetristen jättiläiden luita. Epäiltiin, että vainajat olisivat olleet Juho Vesaisen johtaman kaukopartion aikaansaannoksia.

Nykyään lääketiede pystyy estämään terveydelle vaarallisen jättikasvuisuuden ja niinpä Suomen koripallomaajoukkueella on krooninen keskushyökkääjäpula. Tosin joskus 60-luvulla, jolloin koripallomaajoukkueemme valmistautui Tokion olympialaisiin jostain itärajan puolesta löytyi jättiläinen, joka kutsuttiin maajoukkueleirille tehovalmennukseen.

Valmentaja Kallu Tuominen kertoo muistelmissaan, että eräänä lauantaiaamuna, kun muu joukkue valmistautui urheiluasussa treeneihin, niin tämä jättiläinen tallusteli paikalle pikkutakissa ja kun valmentaja tivasi tähän syytä, vastasi tämä, että "Kuule sie poika, mie piän nyt holipäivän."

Wikipedia kertoo, että Daniel Cajanuksen pituutta ei ole pystytty luotettavasti selvittämään ja tarinoissa vaihteluväli on 230-283 cm. Elämänsä loppuvaiheet 46-vuotiaana kuollut jättiläinen vietti Hollannin Haarlemissa ja siellä hänen pituusmerkkinsä tehtiin paikallisen kirkon pylvääseen 264 senttimetrin korkeudelle. Cajanuksen reisiluu on näytillä jossain Hollannin museossa ja siitä ehkä alan asiantuntijat voisivat päätellä, onko hän ollut ihmiskunnan historian suurin ihminen.

Lisätietoa Pitkä-Tanelista löytyy tästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Daniel_Cajanus

Väinö Myllyrinne

 

Harmi, ettei 1909 syntyneen 248-senttisen Väinö Myllyrinteen nuoruudessa harrastettu kori- tai lentopalloa, joten hänen synnynnäinen ulottuvaisuutensa jäi näissä lajeissa hyödyntämättä. Sen sijaan mies taisi jossain vaiheessa esiintyä ammattipainijana. Hän lienee menestynyt ainakin taloudellisesti hyvin, koska pystyi hankkimaan itselleen auton aikana, jolloin sellainen oli maassamme harvinaisuus. Mahtuakseen kärryynsä oli hänen poistettava siitä etuistuin ja ohjattava autoa takapenkiltä käsin.

 

Myös nyrkkeilyä Myllyrinne kokeili. Armeija aikanaan hän ilmoittautui Viipurin Nyrkkeilijöiden riveihin. Armeijan mestaruuskilpailuissa huhtikuussa 1929 Helsingissä Myllyrinne kuitenkin diskvalifioitiin raskaan sarjan ensimmäisen ottelun 2. erässä epäpuhtaan nyrkkeilyn takia.

 

Hän oli kuitenkin varmaan aika hyvä, sillä Viipurin Nyrkkeilijät ilmoitti hänet lokakuussa 1929 seuran kansainvälisiin kilpailuihin. Vastustajaksi arvottiin Viron mestari ja maajoukkuemies Karl Tender. 20-vuotiaan Myllyrinteen todellista tasoa ei päästy testaamaan, sillä hän luovutti ottelun.

 

Muistan jostain lukeneeni seuraavan merkittävän urheilu- ja kulttuurihistoriallisen asian, jota en malta olla kertomatta, vaikka sen totuudesta en mene valalle. Nimittäin sota-aikaan kenttäarmeijan mestaruuskisoissa Väinö Myllyrinne eteni lohkossaan loppuotteluun saakka. Vastaan olisi siinä tullut 195-senttinen Asser Jokinen. 

 

Jokinen oli harvineisen lempeä ja sivistynyt herrasmies, joka ei tahtonut pahaa kenellekään. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi WSOY:n kustannustoimittajana, joka mm. siivosi Tuntemattomasta sotilaasta pahimmat rivoudet. Niinpä Tuntemattomassa sotilaassa ei esimerkiksi kertaakaan lausuta sitä v:llä alkavaa ja u:hun päättyvää sanaa, joka ei kuitenkaan ole viulu ja jota sanaa ilman nykyajan nuorten puhe olisi hyvin katkonaista.

 

Helsingin Sanomien kulttuurisivulla kerrottiin, että "jatkosodan aikana toli luutnantti Jokisen vetämässä joukkueenjohtajana porukkaa, joka kolusi valloitetun Karjalan autioituneita taloja ja varmisti, että niiden nurkissa ei piileskele desantteja ja partisaaneja.

Kun joukkueenjohtaja ensimmäisenä astui erääseen taloon ja loi yleissilmäyksen, hän äkkiä havaitsi sängyn alta ojentuva käden, jossa oli kranaatti. Jokinen ehti ampua ensin.

Tapahtuman intensiteetti oli sitä luokkaa, että se järkytti Jokista syvästi. Hän anoi pääsyä esikuntatehtäviin ja saikin siirron sotilasvirkamieheksi Äänislinnan sotilassairaalaan."

 

Lempeäluonteista Jokista alkoi pelottaa tuleva armeijan mestaruuskilpailujen loppuottelu, sillä vaikka hän itsekin oli iso mies, oli vastaan tulossa häntä yli puoli metriä pitempi jättiläinen. Lopulta Jokinen katsoi viisaimmaksi kuunnella järjen ääntä ja hän marssi kilpailujen juryn luokse ilmoittaakseen, että hän luovuttaa ottelun etukäteen. Mutta Jokinen oli myöhässä. Jury ilmoitti, että Väinö Myllyrinne oli jo ehtinyt käydä ilmoittamassa luovuttavansa ottelun. Isot miehet ovat vähän pehmeitä.

Tässä lisätietoa Myllyrinteen Väiskistä 

https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Myllyrinne

 

Kalevalaiset jättiläiset

Eilen mainittu Kiho-Vauhkonen esiintyy ensimmäisen kerran painetussa tekstissä jo vuonna 1663, kun Paltamon kirkkoherra, rovasti Juhana Cajanus vanhempi julkaisi kertomuksen Paltamon pitäjän oloista. Cajanus mainitsee kotiseutunsa myyttiset alkuasukkaat, Calawa-jättiläisen (eli siis Kalevalan jättiläinen) ja hänen 12 poikaansa, joista yksi olisi ollut tuo Kiho-Vauhkonen.

Sikäli tuolla Kainuun jättiläistarinalla on totuuspohjaa, koska ilmeisesti seudulla on joskus vaikuttanut jättikasvuisuuden geeni, koska ihmiskunnan historian kymmenenen isoimman miehen joukossa on peräti kolme kainuulaista. Pitkiä kainuulaisia ovat olleet Paltamossa syntynyt Daniel Cajanus (247,5 cm), Puolangalla syntynyt Lauri Moilanen (246 cm) ja Helsingissä syntynyt Väinö Myllyrinne (248 cm), jonka äiti on Paltamosta.

Nykyään tuo kainuulaisten jättiläiskasvuisuuden geeni näyttää hävinneen, sillä esimerkiksi maamme koripallomaajoukkue kärsii kroonisesta keskushyökkääjäpulasta, sillä sukulaismieheni 213-senttinen Lauri Markkanenkin on liian hintelä centeriksi. Hanno Möttölä oli maajoukkueen viimeisin vahvarakenteinen sentteri, vaikka pituutta oli siunaantunut liian vähän eli vain 208 cm. Möttölänkin sukujuuret ovat Kainuussa.

Tuo mainitsemani Lauri Markkanen muuten lienee aika kaukainen sukulaiseni, sillä ensimmäinen tunnistettu esi-isäni oli noin vuonna 1580 syntynyt Heikki Kolehmainen, jonka ilmeisen jäykkäliikkeinen poika Paavo sai sukunimekseen könöttäjää tarkoittavan nimen Könönen.

Lauri Markkasen ensimmäinen tunnettu esi-isä lienee Suonenjoen Suonteen kylällä asunut nuijasotapäällikkö Esko Kolehmainen, jota ruotsalaiset kutsuivat nimellä Eskil Utmark, joka Savossa sitten lyhennettiin Markkaseksi. Vielä Lauriakin kuuluisampi Markkanen lienee Volvo-Markkanen, joka harhautusmielessä harrasti pankkitoimintaa, vaikka olikin tosi asiassa ainakin Suojelupoliisin virallisen historian mukaan Moskovan kurssit käynyt KGB:n agentti.

Volvo-Markkasesta lisää tässä https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Markkanen .

Kiho-Vauhkonen

 Huuhaa-Suomen historiassa mainitaan ennustajaukko, jonka ennustukset tuntuvat minusta pelottavan ajankohtaisilta. Tästä ennustajaukosta käytetään mielestäni virheellistä nimeä, koska hänet tunnetaan Kihovauhkosena, vaikka mielestäni oikeampi muoto olisi Kiho-Vauhkonen. 1500-luvulla eläneen Vauhkosen sukulaisia asuu keskuudessamme edelleenkin varsinkin täällä Savossa.

Historian tutkijoiden keskuudessa näyttää olevan hieman epätietoisuutta siitä, oliko Kiho-Vauhkonen Kainuun miehiä vai Savon poekia, mutta itse äänestän Savon puolesta, koska hän vaikuttaa tunteneen Savon seudun erittäin hyvin.

Hän nimittäin jostain syystä ennusti, että maailman viimeinen sota käydään Vehmersalmella, joka nykyään on liitetty Kuopioon - tuota liitosta Kiho-Vauhkonenkaan ei muuten osannut ennustaa.

Viimeisessä sodassa vuotaa niin paljon verta, että viisi syltä
pitkä sienapölkky (=kaskea vierrettäessä viriteltävä palava
runko) kirkon kupeella veressä pyörii, ja henkiin jääneet
miehet mahtuvat sille pölkylle istumaan. Miehistä on niin kova
pula, että naiset suutelevat tien ravassa olevaa miehen
jalanjälkeäkin.

Tuo ennustus on minulle entuudestaan tuttu, koska jossain Päätalon Kassun kirjassa hänen paras lapsuuden kaverinsa lestadiolaista uskoa tunnustava Toivo Räisänen puhui jatkosodan alla ihan samoilla sanoilla tulevaisuuden näkymistä.

Maailmanlopusta Kihovauhkonen ennusti 500 vuotta sitten, että ennen loppua maa vyötetään rautaisilla vöillä ( tarkoitti varmaankin rautateitä), ilma on täynnä siimoja, joihin linnut telovat itsensä (etteivät vain kyseessä ole korkeajännitejohdot), teillä kulkee hevosettomia, metallisia vaunuja päättömien miesten ajamina (olisikohan Vauhkos-Kiholla olleet mielessä robottiautot), ja tupien pöydillä puiset papit saarnaavat Jumalan sanaa (.ennustus víittaa vahvasti radioihin tai televisioihin).

Lisätietoa Kihovauhkosesta löytyy tästä https://fi.wikipedia.org/wiki/Kihovauhkonen

Kuikka-Koponen

 

Huuhaa-Suomen historiaa tutkiessani tuli mieleeni, että jos olisin vähän nuorempi ja paljon rahalle persompi mies, niin tietäisin konstin, jolla löisin rahoiksi. Rehellisellä työllä tai rehellisellä yritystoiminnalla on työlästä rikastua, mutta tutkimusten mukaan paras bisnes on perustaa uusi uskonto. Uuden uskonnon voisin perustaa vaikkapa lähes naapurin miehen eli Kuikka-Koposen kultin ympärille.

 

Leppävirralla syntynyt ja Jäppilässä kuollut Abel Koponen eli Kuikka-Koponen (1. joulukuuta 1833 – 12. joulukuuta 1890) oli savolainen silmänkääntäjä ja kansanparantaja, josta on säilynyt suomalaisessa kansanperinteessä runsaasti kertomuksia. Häntä pidetään yleisesti Suomen tunnetuimpana silmänkääntäjänä ja elinaikanaan hän ällistytti monia ihmisiä taioillaan. 

 

Lainaan nyt suoraan Wikipediaa, jonka mukaan "nykypäivään saakka on säilynyt useita kertomuksia hänen erikoisista tempuistaan. Kerrotaan, että Koponen oppi taitonsa Pietarissa intialaiselta fakiirilta palkinnoksi tämän hengen pelastamisesta. Elinaikanaan häntä pidettiin hyvin outona persoonana, ja myös hänen temppunsa olivat usein varsin kummallisia. 

 

On muun muassa säilynyt useita kertomuksia, joissa Koponen menee hevosen peräaukosta sisään. Koposen tempuille tyypillistä oli, että niissä usein joku ahne tai itsekäs henkilö saatettiin naurunalaiseksi. Useissa myös autetaan heidän puutteenalaisia uhrejaan."

Itse olen jostain lukenut, että Kuikka-Koponen pystyi myös silminnäkijöiden todistuksen mukaan onkimaan kaloja lattian raoista ja maksamaan velkansa sanomalehdestä leikatuilla paperin paloilla.

 

Näköjään joku toinenkin on kiinnostunut tämän savolaisen silmänkääntäjän elämästä, koska Heikki Prepula on tehnyt Koposesta kertovan lyhytanimaation Konstmanni Kuikka-Koponen (1979). Jyväskylän ylioppilasteatteri teki vuonna 2016 Koposen elämään ja hänestä kulkevaan kansanperinteeseen pohjautuvan näytelmän Nimetön – eli kuinka Kuikka Koponen huijasi koko ihmiskunnan Kuopion torilta avaruuteen. 

 

Mielestäni Kuikka-Koposen toiminta vetää vertojaan erään reilut 2000 vuotta sitten Palestiinassa vaikuttaneen saarnamiehen toimintaan ja myöskin Savon Sanomissa lapsuudessani seikkailleen MR Jackin, joka muissa lehdissä tunnettiin Taika-Jiminä, toimintaan. Hänhän ratkaisi ongelmat hypnoottisella eleellä ihan Kopos-Aapelin tapaan. Taika-Jim vaikutti aikoinaan ratkaisevasti maailmankuvani kehittymiseen.

Kuikka-Koposen elämästä ja teoista löytyy lisätietoa tästä linkistä: 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuikka-Koponen

Jääkausiteoriat

Muistanpa, miten parikymmentä vuotta sitten matkustin vasiten Etelä-Pohjanmaalle ostamaan Pauli Nevalan runokasettia. Sitä en onnistunut ostamaan, koska se oli myyty loppuun Pohjanmaalta. Niin minulle kertoi seinäjokelainen musiikkiliikkeen pitäjä, joka sanoi, että "Kyllähän me se Paulin kanssa tehtihin, mutta nyt se on myyty loppuhun".

Sen sijaan Lapuan matkahuollon baarissa luin yllättäen Ilkasta, että alun perin keihäänheittäjänä kunnostautunut ja sittemmin runoilijaksi ryhtynyt Nevala, oli tekemässä uutta aluevaltausta ja oli ryhtynyt tutkimaan jääkauden syntyä. Jääkaudessa onkin paljon pohdittavaa ihmisille, joilla on siihen mahdollisuutta ja kykyä kuten Nevalalla on.

Hän oli talven aikana lukenut Teuvan kunnankirjaston kaikki geologian kirjat ja tullut lopputulemaan, jonka mukaan vallalla oleva jääkausiteoria oli virheellinen. Hän oli kumoamassa ja korvaamassa sitä uudella ja paremmalla teorialla tieteellisessä teoksessaan, jonka työnimenä oli "Pitkäkorvien aika". Harmi, ettei tämä tieteen maailmaa varmasti suuresti kohahduttava tutkimus ole vieläkään ilmestynyt.

Nyt Huuhaa-Suomen historiaa lukiessani aloin epäilemään, että Nevala on tutustunut itseoppineen vaihtoehtoisen tiedemiehen Keijo Parkkusen teorioihin. Parkkunen on kiistänyt jääkausien olemassaolon muun muassa vuonna 1984 ilmestyneessä teoksessaan Sadan vuoden harha-askel.

Parkkusen mukaan avaruudesta valtavalla nopeudella syöksyneet vesimassat muovasivat monet jääkauden jäljiksi tulkitut muodostumat, kuten pirunpellot, hiidenkirnut ja silokalliot, sekä aiheuttivat vedenpaisumuksen. Aiemmin vesi olisi Parkkusen mukaan kiertänyt maapalloa kehänä, joka olisi suojellut maan pintaa kosmiselta säteilyltä. Tämä selittäisi hänen mukaansa myös Vanhan testamentin ihmisten pitkät, usean sadan vuoden elinajat.

Itsekin olen tutkinut hiidenkirnuja, joissa minua ihmetyttää se, ettei niiden kaikkien pohjalta löydy sileäksi hioutunutta irtokiveä, joka olisi porannut syvät onkalot peruskallioon. Itse olen taipuvainen äänestämään tieteiskirjailija Risto Isomäen teorian puolesta. Hänellä on mielestäni ihan tervejärkinen näkemys hiidenkirnun synnystä.

Hänen mukaansa jääkauden sulamisvaiheessa jopa kolmekilometriseen jääkuoreen saattoi syntyä eräänlainen uveavanto, johon sulamisvedet virtasivat. Kolmen kilometrin vapaa pudotus antoi vesisuihkulle valtavan voiman, joka koversi aikojen saatossa syvän pyöreän onkalon kovaankin kiveen.

Keijo Parkkusen elämään ja tekoihin sekä teorioihin voi enemmän tutustua tästä linkistä https://fi.wikipedia.org/wiki/Keijo_Parkkunen .

Tuulimoottoriauto

Huuhaa-Suomen historia -kirjasta ilmenee, että yleensä suomalaiset ikiliikkujankeksijät uhrasivat projektille vuosia, mutta selkeä poikkeus asiassa oli Spede Pasanen, joka suunnitteli oman ikiliikkujansa tunnissa ja siitäkin ajasta vartti kului kynän ja paperin etsimiseen, johon asiaan myös minun elämästäni on suuri osa kulunut.

Pasasen ikiliikkuja oli yksinkertaisen näköinen laite, jossa läpinäkyvästä pleksistä rakennetussa ympyrässä oli 27 suljettua koteloa, joissa kussakin vapaasti liikkuva kuula. Spede uskoi laitteeseensa kovasti ja vakuutti, että laitetta jouduttaisiin jarruttamaan vuosittain.

Pasasen ikiliikkuja käynnistettiin toukokuussa 1987 Helsingin Messukeskuksen Teknorama-näyttelyssä, jolla kerättiin rahaa perusteilla olevalle tiedekeskus Heurekalle. Ikävä kyllä ikiliikkuja pyöri vain muutaman sekunnin.

Mutta kyllä Spede oli lahjakas keksijä. Mielestäni hän on patentoinut esimerkiksi suoraan vastatuuleen kulkevan purjeveneen. Tosin itse kyllä olin jo aiemmin keksinyt suoraan vastatuuleen tuulen voimalla kulkevan auton. Tuulivoima auton katolla olisi vispilän mallinen tuulimylly, joka pyörittäisi hyvin pienellä välityksellä auton pyöri riippumatta siitä, mistä päin tulee.

Oikeastaan tuo laite kulkisi kaikista parhaiten vastatuuleen ja mikäli yhtään asiaa ymmärrän, niin mitä kovemmin auto vastatuuleen kulkee, sitä kovemmin tuuli puhaltaa vispilärupeliin ja kuten muistaakseni Sanassakin sanotaan, niin menestys lietsoo uutta menestymistä ja niinpä keksimääni tuulimoottoriautoa pitää käsittääkseni vastatuulella muistaa välillä vähän jarrutella.

Turbiinikiihdytin

Eilinen tarina alumiiniakkukeksijästä palautti mieleeni ikiliikkujakeksijä Risto Kojon, josta kerrotaan Vesa Sisätön kirjassa Huuhaa-Suomen historia. Kojo oli rakennusmestari ja entinen muukalaislegioonalainen, joka oli pitkällisen kehittelyn jälkeen suunnitellut turbiinikiihdyttimen, jossa oli eri kokoisia siipipyöriä, jotka sijoitettaisiin umpioon pienimmästä suurimpaan.

Ajatus oli, että kun pienimmälle siipipyörälle johdettaisiin vettä, se siirtyisi siitä suuremmalle ja sitä suuremmalle jne. Tällöin siivistö pyörisi vinhasti. Lopulta vesi aina palaisi takaisin pienimmälle pyörälle ja näin pyöriminen olisi jatkuvaa.

Kojo oli suunnitellut tämän keksintönsä pohjalta 40 metrisen voimalankin. Sen tarkoitus oli tuottaa turbiinikiihdyttimen voimalla sähköenergiaa 20 000 Kw. Toisin sanoen keksintö olisi ikiliikkuja, joka tuottaisi vielä sähköäkin kansantalouden tarpeisiin.

Kun projekti ei muuten saanut ilmaa turbiinisiipiensä alle, Kojo asteli pistoolikädessä Helsingissä Keksintösäätiön tiloihin ja otti neljä panttivankia. Pian paikalle saapui myös kolmisen kymmentä poliisia, joita kohti Kojo ampui.

25 tunnin neuvottelujen jälkeen Kojo antautui ehdolla, että hänen ikiliikkujansa prototyyppiä testattaisiin, kuten sitten tapahtuikin. Laitteeseen ammuttiin palolaitoksen letkulla vettä, mutta vesi ei pyörittänyt kunnolla edes pienintä siipipyörää. Energiaa ei siis moinen laite ainakaan sillä kertaa tuottatanut.

Ihan ymmärrettävistä syistä Kojo sai tempauksestaan tuomion peräti murhayrityksestä, mutta korkein oikeus lopulta jostain syystä katsoi, että hän oli toiminut täyttä ymmärrystä vailla ja tuomio oli lopulta vain neljä vuotta vankeutta.

Nobelin palkinto tulossa taas maahamme

Nyt vaikuttaa eittämättä siltä, että ensi syksynä Suomeen on jälleen tulossa Nobelin palkinto ja että Elon Musk on lähi vuosina menettämässä asemansa maailman rikkaimpana ihmisenä Rainer Partaselle.

Nimittäin eilen kaupalliselta Free-kanavalta jatkui mielenkiintoinen ohjelmasarja suomalaisista huijareista ja tällä kertaa oli esittelyvuorossa Rainer Partanen -niminen herra, joka uskoo ja sai monen kanssaihmisen myös uskomaan, että hän on ihan kansakoulupohjalta keksinyt sähköautoihin alumiiniakun, jolla voi yhdellä latauksella ajaa 900 kilometriä.

Itse en ole akkuteknologiaan juurikaan perehtynyt, mutta ihme on jos totta on. Ihan jostain syystä mieleeni nousee toinen Savon mies, sukunimestä päätellenhän Partanen on Ylä-Savon poekia, eli kuopiolainen kommunistiksi syytetty kansanedustaja Ville Vainio (alk. Karjunen), joka poliittisista syistä Tammisaaren "yliopistossa" opiskellessaan kehitteli avuksi komennetun metallimiesporukan kanssa melkein toimivan ikiliikkujan.

Tosin Suomen oikeuslaitos katsoi pitkällisen prosessin jälkeen, ettei Partanen oli keksinyt yhtikäs mitään, vaan on huijannut ymmärtämättömiltä riskisijoittajilta pari miljoonaa euroa, koska osasi markkinoida keksintöään hyvin uskottavasti. Partanen sai peräti 2v 4kk vankeutta ja lisäksi tuntuvat vahingonkorvaukset.

Eilinen tv-ohjelma ei kuitenkaan kertonut kaikkea, sillä tutkiessani Partasen tapausta netissä, paljastui Velallisten tuki ry:n sivuilta, että reilut vuosi sitten Partanen onkin saanut keksinnölleen patentin USA:ssa ja voi olla, että oikeusprosessi tulee vielä jatkumaan. Odotan mielenkiinnolla sitä, että näen ensimmäisen toivottavasti Partanen-merkkisen sähköauton esittelyssä.

Lisätietoa keksijä Partasesta löytyy tästä linkistä https://www.velallistentuki.fi/yleinen-fi/huijarikeksijaksi-vaitetty-rainer-partanen-sai-tanaan-us-patentin-keksinnolleen/

Mihail Hodorkovski

Joskus elättelin toiveita, että aikoinaan Venäjän rikkain mies Mihail Hodorkovski olisi saattanut muuttaa Venäjän normaaliksi demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota kunnioittavaksi eurooppalaiseksi valtioksi, mutta sitten hänelle kävi kuten kävi.

Joskus kymmenisen vuotta sitten olin turistibussissa, joka ajoi Stalinin kanavan varrella sijainneen synkän vankilan ohi, jossa Hodorkovski kärsi elinkautiselta vaikuttanutta tuomiotaan ja ällistyksekseni havaitsin hänen kävelevän muina miehinä kaikessa rauhassa lähistöllä olevalla tiellä. Tietenkään mies ei ollut Hodorkovski, vaan hänen kaksoisolentonsa, mutta kuitenkin kokemus oli hämmentävä.

Aikoinani uskoin, että Hodorkovskista olisi saattanut tulla ihan hyvä Venäjän presidentti. Hän ei olisi tietenkään vaaleissa menestynyt, koska oli juutalainen, mutta koska hän oli maan rikkain mies, olisi hän ollut äänten laskentavaiheessa vahvoilla.

Kuitenkin Mihail Šiškinin Sota vai rauha -kirjan luettuani olen valmis tarkistamaan kantaani Hodorkovskin suhteen. Lainaan nyt suoraan Šiškinin kirjaa:

"New Times -lehdelle antamassaan haastattelussa Mihail Hodorkovski kertoi olevansa itse valmis lähtemään sotaan "venäläisten" alueiden säilyttämiseksi osana federaatiota:

NT: Enta Pohjois-Kaukasia?
MH: Territoriaalinen integriteetti on ongelmista vaarallisin. Uskon, että Pohjois-Kaukasian itsenäistyminen (federaatiosta) merkitsisi pikaisesti arvioiden kahta miljoonaa uhria. Sota on mielestäni surkea juttu - mutta kysytään, valitsenko Pohjois-Kaukasian jaon vai sodan, valitsen sodan. Jos aivan konkreettisesti kysytte, lähtisinkö sotaan, vastaan, että lähtisin. Se on meidän maatamme. Me olemme sen valloittaneet."

Tuon luettuani alan ymmärtää paremmin sitä, miksi eräät lännen johtajat venkoilevat Ukrainan avun suhteen. He varmaankin pelkäävät, että Putinin joukot kärsivät rökäletappion, jonka jälkeen Venäjä ajautuu kaaokseen ja hajoa sisällissodassa lukuisiksi pikkuvaltioiksi, joista eräillä olisi ydinaseita käytössään.

T-80

Vielä tämänkin päivän Ukrainan puolustus on kestänyt, vaikka Saksan suunnalta on tullut tieto, ettei niitä luvattuja Leopardeja ehkä sittenkään voida päästää Ukrainan aroille, koska mahdolliset liittolaismaat eivät olekaan halukkaita luopumaan niistä.

Uutinen on varmasti kova pettymys Ukrainan sodanjohdolle, mutta jos Zelenskyi sattuu tämän lukemaan, niin minulla on ratkaisu ongelmaan. Nimittäin ihan hyviä T-80-vaunuja on paljon maailmalla ja ehkä Usa voisi saada liittolaisensa Etelä-Korean ja Pakistanin luopumaan omistaan vaikka kovalla rahalla, sillä niillä on näitä vaunuja yhteensä 400 kpl ja niiden avulla Ukraina saattaisi hyvinkin syrjäyttää tyranni Putinin vallasta.

Tuo T-80-vaunu on uudempi ja parempi kuin venäläisten yleisin vaunu T-72, jota on siellä suosittu sen halpahintaisuuden vuoksi. T-80 on myös hyvin tuttu peli ukrainalaisille, koska osa vaunuista on aikoinaan rakennettu Itä-Ukrainan Harkovassa.

Sikäli erikoista, että ensimmäisissä näistä vaunuista oli turbiinimoottori, jollainen on myös amerikkalaisissa Abrahamseissa, joita ei voitu Ukrainalle aluksi antaa, koska epäiltiin niiden olevan liian monimutkaisia ukrainalaisille. Kyseisestä T-80-vaunutyypistä on olemassa myös dieselmoottorisia versioita, koska sellainen kuluttaa vähemmän polttoainetta. https://fi.wikipedia.org/wiki/T-80

Mihail Šiškin

 "Venäjän politiikka on viime vuosina perustunut yksinäisen vanhenevan miehen pelkoon. Hän tietää tarkkaan, millainen loppu diktaattoreilla on. Hän tietää, että arvokas siirtyminen eläkkeelle on luksusta, jota hän ei voi enää itselleen suoda. Eläkepäiviä viettävä vallananastaja on absurdi ajatus - suurkaania odottaa parhaassakin tapauksessa vankila. Gaddafin lopun kaltainen päätös ei sekään ole poissuljettu. Siksi hänen täytyy taistella katkeraan loppuun saakka vallastaan, maksoi mitä maksoi. Hän tietää, että viholliset ja sodat ovat diktaattorin elämäneliksiiriä. Venäläisellä, ukrainalaisella tai syyrialaisella ihmiselämällä ei ole hänelle mitään merkitystä."

Itsekin ajattelen juuri noin, vaikka en osaa asiaa yhtä hyvin ilmaista kuin Sveitsissä asuva hieno venäläiskirjailija Mihail Šiškin, jonka kirja Sota vai rauha - kirjoituksia Venäjästä ja lännestä ilmestyi juuri ja jonka juuri lukaisin alle vuorokaudessa. Teos on tällä hetkellä ainakin Helsingin kaupungin kirjaston varatuin kirja eikä syyttä - suosittelen sitä kaikille maailmanmenosta ja varsinkin Ukrainan sodasta kiinnostuneille.

Ennustan, että Mihail Šiškin tulee vielä saamaan Nobelin kirjallisuuden palkinnon, jos vain elää saa ja noin 10 vuotta vankeutta, mikäli palaa Putinin Venäjälle. Mihail Šiškin on harvinaisen viisas ja rohkea ihminen ja hänestä Venäjä saisi valistuneen itsevaltiaan, mikäli Putinin hallinto romahtaa. En oikein jaksa uskoa, että entisessä hyvässä itäisessä naapurissa vielä vuosikymmeniin siirrytään toimivaan demokratiaan. Tosin Luoteis-Venäjän tasavallassa, jonka pääkaupunki olisi Pietari, saattaisi demokratia toimiakin.

Mig-29

Olen kantanut kovasti murhetta Ukrainan rintaman jaksamisesta ja varsinkin ukrainalaisten ilmapuolustuksen taso on minua huolettanut, mutta nyt luulen keksineeni asiaan jonkinlaisen ratkaisun. Vaikka juuri tulleen tiedon mukaan USA suostuu siihen, että muut valtiot saavat toimittaa maalle F-16 hävittäjiä, niin käytännössä kuitenkin vie noin puoli vuotta ennen kuin ukrainalaiset pystyvät amerikkalaishävittäjiä käyttämään.

Niinpä toivon, että jos presidentti Biden sattuu tämän juttuni lukemaan, niin hän pikaisesti ryhtyy toimiin, jotta keskiaasialaisten Kazakstanin, Turkmenistanin ja Uzbekistanin ilmavoimien käytössä olevat noin 90 Mig-29-konetta vaihdetaan F-16 hävittäjiin ja Migit lahjoitetaan sitten Ukrainalle. Ne ovat siellä ihan tuttuja laitteita, joten tietotaitoa sieltä löytyy niiden käyttämiseen ilman pitkää koulutusta.

Mig-29-koneet ovat ihan hyviä, sillä ne ovat esimerkiksi 500 km/t meidän Hornetteja nopeampia. Ja tietääkseni ne ovat venäläisiksi tuotteiksi harvinaisen kestäviä, koska sen ainoan kerran, kun niitä nähtiin vierailemassa Kuopiossa Rissalan kentällä, niin yhdeltä meni lasku pitkäksi, mutta vaikka se päätyi kentän takana kannokkoon, niin kuvista päätellen syntyi vain pieniä peltivaurioita, mutta henkilövahingoilta vältyttiin.

Muuten luulen, että Venäjän keskiaasialaiset naapurivaltiot pelkäävät tällä hetkellä suurta läntistä naapuriaan ja ovat hyvinkin valmiit parantamaan suhteitaan länsimaihin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikojan_MiG-29

Ulkomainen agentti

Eilen MTV:n toimittaja oli Bakhmutin suunnalla selostamassa ilmeisesti suorassa lähetyksessä Ukrainan joukkojen vetäytymistä. Ihmettelin sitä, että sotasensuuri ei estänyt moisen arkaluontoisen tiedon levittämistä ja myös sitä, ettei mikään toinen uutistoimisto pystynyt kertomaan tuollaista tietoa ja nähtäväksi jää mikä on totuus asiassa.

Itse toivon kovasti, että Ukrainan rintama kestäisi vielä kuukauden, jonka jälkeen lieju tulee luultavasti pysäyttämään Venäjän hyökkäyksen pariksi kuukaudeksi. Voi olla, että kun venäläiset joukot värjöttelevät kolme kuukautta juoksuhaudassa muovikelmun alla odottaen malttamattomana sitä, että pääsevät tekemään urotöitä ukrofasisteja jahdatessaan, saattaa pahin sotainto jo rauhoittua. Ja kolmen kuukauden kuluttua Ukrainalla saattaa olla käytössä jo kehittyneempiä länsimaisia tappovehkeitä.

Itse epäilen myös, että kolmessa kuukaudessa fasistityranni Putinin tilanteessa voi tapahtua jotain uutta. Itse en enää usko, että hän kärsisi pitkälle edenneestä häpeällisestä sairaudesta, kuten puhutaan, mutta sen varaan lasken, että venäläisille vihdoinkin selviää se, että valta maassa on siirtynyt ulkomaiselle agentille.

Ensiksi epäilin sitä, että CIA on ujuttanut myyränsä Venäjän johtoon, joka on saanut tehtäväkseen valtakunnan tuhoamisen ja Naton vallan kasvattamisen maailmassa. Valtakunnan tuhoaminen ja Naton vallan kasvattaminen näyttääkin onnistuvan hienosti, mutta nyt epäilen, että Putin onkin Kiinan tiedustelupalvelun myyrä.

Viime aikoina Kiina on lyönyt rahoiksi Venäjän vaikeuksilla ja luulen, että Arvo Tuominen on oikeassa, kun hän arvioi Kiinan mieluilevan Siperian luonnonvaroja. Kiinanhan ei tosin kannata vallata Siperiaa, koska kiinalaisten palkkataso on jo sen verran venäläisiä korkeampi, että heidän on viisampaa antaa venäläisen halpatyövoiman huolehtia Siperian rikkauksien talteen keräämisestä. Lisäksi kiinalaiset, jotka ovat eteläkorealaisten jälkeen maailman älykkäin kansa, ymmärtävät, että Venäjä on aika mahdoton maa hallittavaksi.

Viime helmikuussa julkaisin blogillani savolaisen yksityisajattelijan videon, jossa todisteltiin Putinin kärsivän pitkälle edenneestä häpeällisestä sairaudesta, mutta blogin lakkasi heti julkaisun jälkeen toimimasta, joten testaan nyt, kaataako entinen hyvä itäinen naapuri tämän fasenkin. https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=putin%2C+kuppa%2C+youtube#fpstate=ive&vld=cid:c2159cdd,vid:bUvdOiDqIms