Saattue Murmanskiin

 Eilen kummeksuin sitä, miten putinuskoiset Janus Putkonen ja Kosti Heiskanen, jotka käsittääkseni ovat luotettavan ja tasapainoisen oloisia henkilöitä, olivat ystävyysmatkailuyrityksensä puitteissa päätyneet välirikkoon ja syyttelivät toisiaan vallan huijareiksi. Kannoin salaa mielessäni huolta myös siitä, kuka tämän jälkeen kantaa vastuun Venäjän ja Suomen kansojen ystävyyttä syventävästä matkailusta.

Mutta ei mitään hätää. Älykkäänä ihmisenä Janus Putkonen on kehittänyt hämmästyttävän uuden ystävyysmatkailuformaatin, josta hän eilen twittuili näin: "Ei jaksa antaa periksi. Eteenpäin 😇 Seuraavaksi toimin itse vastuullisena matkanjohtajana ystävyysmatkalla ja edessä on Fennomaan päätapahtuma - tosiasiallinen lähtölaukaus... Saattue Murmanskiin! ".

Joku ilmeisen neuvostovastainen taho harrasti neulanpistopolitiikkaa ja esitti, että "Saattue Murmanskiin"-nimityksen sijasta projektista käytettäisiin nimitystä Operaatio Hopeakettu. Tuon niminehän oli saksalaisten katastrofiin päätynyt operaatio, jolla pyrittiin Murmanskin valtaukseen.

Putkosen matkaidea, jota hän twittuilussaan kertoo innostuneesti, on hieno. Matkalaiset itse ajavat omilla autoillaan Lappiin rajanylityspaikalle ja siellä rajan takana on sitten vastuullinen matkanjohtaja Putkonen, joka ottaa sitten saattueen komentoonsa. Uskon, että joulukuinen rantaloma Murmanskissa tulee olemaan unohtumaton kokemus.

Suosittelen kuitenkin, että matkalle lähtevät tarkastavat Kilpailu- ja kuluttajavirastosta onko lain edellyttämät vakuudet maksettu viraston tilille sen varalle, että jokin menee pieleen. Matkanjärjestäjähän voi mennä vaikka konkurssiin. Tai niinkin voi tapahtua, että matkan vastuullinen johtaja onkin Murmanskin sijasta Haagissa tuomiolla sotarikoksista. Nythän Ukrainan tiedustelupalvelu yhdessä Israelin Mossadin kanssa kuulema jäjittävät Ukrainan sodan sotarikollisia ja Janus Putkonenkin on etsintäkuulutettuna. Putkonen näyttää nykyään Itä-Ukrainan sijasta oleilevan Murmanskissa, joka varmasti on perusteltu ratkaisu, koska Himarsit eivät ainakaan vielä sinne asti yllä.

Tarkempaa tilannetietoa en nyt pysty Saattue Murmanskiin projektista kertomaan, koska internet-yhteydet Venäjälle ovat tällä hetkellä poikki ilmeisesti sen vuoksi, että Ukrainan kauko-ohjatut pikkuruuhet ovat hyökänneet häpeämättömästi Sevastopoliin ja eliminoineet Venäjän Mustanmeren laivaston.

Ystävyystoiminnan haasteet aikanamme

Vaikeaa on rauhantyö aikamme maailmassa. Tunnetut Putin-myönteiset mediapersoonat Janus Putkonen ja Kosti Heiskanen organisoivat ystävyysjunan, joka muutama päivä sitten kuljetti reilut 40 suomalaista Pietariin tutustumaan sikäläiseen kulttuuriin, mutta eihän se reissu tainnut ihan putkoseen mennä, vaikkakin matkalaiset saivat kyllä hyvän tilaisuuden tutustua sikäläiseen kulttuuriin.

Matkan alku oli tosin lupaava ja Heiskanen raportoi asiasta ystävällisesti twitterissä seuraavasti: ENSIMMÄINEN YSTÄVYYDEN JUNA ON STARTTANUT KOHTI PIETARIA! KAIKKI ON HYVIN, MEIDÖN RYHMÄ HYVIN NUKKUNEENA JA ILOISELLA PIÄLLÖ ON JO MELKEIN KYYDISSÄ. SYÖKÄÄ HATTUNNE SAATAISET UKRIFASISTIT JA NATO TROLLIT!

Käsittääkseni Heiskanen tarkoittaa yllä olevassa twittuilluissaan ukrifasisteilla henkilöitä, jotka eivät hyväksy Venäjän hyökkäystä naapurimaahan ja natotrolleilla natojäsenyyteen myönteisesti suhtautuvia suomalaisia. Matkan alku oli siis ihan lupaava vaikkakin tullimuodollisuuksissa oli vierähtänyt kahdeksan tuntia, mutta maassa maan tavalla.

Nyt kuitenkin Janus Putkonen twittuilee, että yhtiökumppani Heiskanen laiminlöi tehtävänsä ja mikä pahinta, kavalsi firman rahat, vaikka Putkonen oli antanut jollekulle Igorille tehtäväksi periä saatavat Heiskaselta, joka kuitenkin Putkosen mukaan ihmiskilpeä hyväksikäyttäen kieltäytyi maksamasta.

Myös Heiskanen on twittuillut asiasta ja hän kiistää jyrkästi syytökset ja hänen mukaansa Putkonen on huijari ja valehtelija. Putkonen ajattelee Heiskasesta samalla tavalla ja sen lisäksi pitää Heiskasta vielä natsina ja homona, joka näkemys on lähes yhtä kummallinen yhdistelmä kuin Ukrainan juutalaisnatsi presidentti.

Tapauksesta on onneksi jo tehty puolin ja toisin rikosilmoitukset Venäjän poliisille, joten eiköhän asia pian ratkea ja totuus lopulta voita. Eniten kuitenkin ihmettelen sitä, että Putkonen tarvitsi velanperinnässä Igorin apua, koska tämä pian Venäjän hyökkäyksen jälkeen youtubeen levinnyt video mielestäni todistaa, että kyllä velanperintätoimet luonnistuisivat myös itse Putkoselta. https://www.youtube.com/watch?v=uGkORQ65YmQ

Napaisuus

Eiliset dosentti Bäckmanin Nato-keskustelijat vastustivat yksinapaista maailmaa, jota myös tyranni Putin vastustaa kiivaasti. Tosin yksinapainen maailma ei ole nytkään, vaan pikemminkin kolminapainen.

Nimittäin ihmiskunnan bruttokansantuotteesta Usa:n osuus on noin 25 %, Eu:n reilut 20 % ja Kiinan vajaat 20 %. Toisaalta ostovoimaindeksillä tarkastettu bkt on Kiinassa jo enemmän kuin Usa:ssa.

Jos taas samaksi navaksi lasketaan koko lännen leiri, eli valtiot, jotka luokitellaan demokratioiksi ja ihmisoikeuksia kunnioittaviksi oikeusvaltioiksi, eli mukaan otetaan myös Iso-Britannia, Australia, Kanada, Etelä-Korea ja Taiwan, niin tämä napa tuottaa ihmiskunnan bkt:sta noin 70 %.

Niinpä, kun Bäckmanin Nato-keskustelijat korostivat sitä, että Venäjä on nyt sodassa koko kollektiivista länttä vastaan, niin pitää muistaa, että läntisen maailman bkt on noin 40 kertaa Venäjän bkt:a suurempi, joka on vain 1,8 % ihmiskunnan koko bkt:sta. Niinpä Venäjällä on haasteellinen tehtävä voittaa ilman ydinaseita ja niidenkin avulla Putinkin ymmärtää päätyvänsä vain tasapeliin.

Tosin Ukrainalle Venäjän pitäisi sodassa pärjätä, sillä sen bkt on seitsemän kertainen Ukrainaan verrattuna. Muistelen lisäksi, että Venäjän sotilasbudjetti oli ennen erikoisen sotilasoperaation alkamista 16 kertaa Ukrainan sotilasbudjettia enemmän, joten ymmärrettävää on, että Putin uskoi voittavansa sodan kolmessa päivässä.

Asiaa pitkään pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että Putinin Venäjä ei tule koskaan olemaan maailman napa, vaan parhaimmillaankin pelkkä Kiinan aputalous. Mielestäni napa ei ole oikea ruumiinosa kuvastamaan Putinin Venäjää, vaan paremmin sitä kuvastaa eräs muu ihmiskehon paikka.

Suuri Nato-keskustelu

Törkeä russofobia, eli venäläisvastaisuus, nostaa päätään maassamme syistä, joita voi vain arvailla. Äsken katselin suurella mielenkiinnolla sosialistisessa mediassa maamme kuuluisimman dosentin Johan Bäckmanin järjestämää Suurta Nato-keskustelua ja suinkaan harva ei ollut se kerta, jolloin Bäckmanin kaverit käyttivät Ukrainan erikoisesta sotilasoperaatiosta nimitystä sota.

Se on vakava asia, sillä sota-sanan käytöstä Ukrainan erikoisesta sotilasoperaatiosta voi Venäjällä saada enimmillään jopa 15 vuotta vankeutta, joka sikäläisissä rangaistuslaitosoloissa on käsittääkseni kuolemantuomiota pahempi vaihtoehto. Mielestäni FSB:n pitäisi kovalla kädellä puuttua dosentti Bäckmanin russofobistiseen toimintaan maassamme.

Erityisen mielenkiintoinen seikka suuressa Nato-keskustelussa oli se, että UMV-lehden, joka muistaakseni on lyhennys Uusi Mitä V----a-lehden nimestä, päätoimittaja Janus Putkonen korosti sitä, että ydinsotaa huolestuttavampana asiana hän pitää sitä, että ihmisiin rokotusten nimissä kiinnitetään mikrosiruja, joiden avulla mikrosirutettujen henkilöiden käyttäytymistä pystytään ohjaamaan.

Itsekin olen käynyt jo kolme kertaa rokotettavana ja mikrosirutettavana välttääkseni koronan, mutta siitä huolimatta olen jo kolme viikkoa sairastanut tätä vakavaa tautia, johon tilastojen mukaan kuolee nykyään 20 suomalaista päivässä, joten ilmeisesti sainkin rokotteiden sijasta pelkkiä mikrosiruja.

Sikäli suuri Nato-keskustelu kannatti kuunnella, koska se sai minut ymmärtämään, että mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten avohoidossa on ilmeisesti nykyään menty liian pitkälle maassamme. Dosentti Bäckmanin Suuren Nato-keskustelun voi katsoa tästä linkistä https://www.youtube.com/watch?v=PfAwaAYuRYE&t=5820s .

Tallinnan edustan miinoitus

Ei löytynyt Risto Rytin elämänkerrasta Kylmästi laskeva mies vastausta siihenkään kysymykseen, kuka Suomessa teki päätöksen Tallinnan edustan kansainvälisen oikeuden vastaisesta miinoituksesta juuri ennen Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon.

Tämän miinoitusasian otti esille eversti ja valtiotieteen tohtori Pekka Visuri esitellessään muutama vuosi sitten silloista uutuuskirjaansa Saksan kenraali Suomen päämajassa vuonna 1941 – Suomalais-saksalainen yhteistyö Waldemar Erfurthin päiväkirjan valossa.

Teoksen suurin paljastus on se, että siinä todistetaan Saksan ja Suomen liittosuhteen olleen paljon tiiviimpi, mitä maailmalle on kehdattu myöntää. Kenraali Erfurthin päiväkirjat julkaistiin vasta yli 70 vuotta niiden kirjoittamisen jälkeen, vaikka ne olivat tutkijoiden käytössä jo 50-luvulla.

Visurin mukaan Suomi oli hyvin innokas hyökkäämään Saksan rinnalla inhaan itään. Esimerkiksi kesäkuussa - 41 jo vuorokausi ennen Saksan hyökkäystä suomalaiset sukellusveneet miinoittivat Tallinnan edustan, ja sitten sodan alkaessa ehkä jopa noin 16.000 ihmistä, eli noin 25 kertaa Estonian turman määrä, hukkui, kun Neuvostoliitto evakuoi Tallinnaa meriteitse.

Suomen itsenäisyyden säilymisen kannalta hyvää tuuria oli se, ettei toisen maailmansodan alkua laitettu Suomen syyksi; niinhän olisi voinut käydä, mikäli joku venäläisalus olisi ajanut suomalaismiinaan ennen Saksan hyökkäystä. Toisen valtion vesien luvaton miinoittaminen on selvä sotatoimi ja niinpä Suomen onni oli, ettei Tallinnan edustan miinoitusoperaatiota otettu esille sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.

Lasse Lehtinen kertoi äskettäin jossain tv-ohjelmassa, että jos hän olisi uskovainen, hän olisi sitä mieltä, että Suomen historiassa on jumalallista johdatusta, sillä sen verran hyvin maamme on menestynyt maailman myrskyissä, mutta itse epäilen, että asian voi selittää myös hyvällä tuurilla ja aika hyvällä herraonnella.

Yksi suomalaismiinojen vuoksi uimasilleen joutunut oli myöhemmin meilläkin hyvin suosittu laulaja Georg Otsa, joka kuitenkin jaksoi rantaan asti, koska oli Viron 1500 metrin rintauintimestari. Tosin Otsista kertovassa elokuvassa pelastuminen esitettiin niin, että hän olisi sinnitellyt pinnalla kellumalla jonkun hukkuneen ruumiin varassa, mutta tuota tietoa soppii eppäillä.

Otsia huonommin kävi Viron pääministeri Johannes Lauristinille, jonka tytär Marju Lauristin oli viitisen kymmentä vuotta myöhemmin keskeinen vaikuttajahahmo, kun Viron uutta itsenäisyyttä luotiin 1980-luvun lopulla. Johannes Lauristin menetti henkensä, kun Neuvostoliitto yritti evakuoida Tallinnaa laivoilla.

Hänen kuolemansa on jäänyt epäselväksi. Virallisten tietojen mukaan hän kuoli hävittäjä Volodarskin upottua Jumindan niemen miinakentässä matkalla Leningradiin 28.8.1941. Tosin jotkut ovat väittäneet, että omat kommunistit surmasivat hänet, koska hän ei olisi ollut yhtä mieltä Stalinin antamista perääntymiseen liittyvistä hävitysmääräyksistä.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan upeaäänistä Georg Otsia, joka osasi rakastaa elämää, vaikka se johti hänet todella välillä myrskyihin, kuten laulussa sanotaan. https://www.youtube.com/watch?v=0Rx2gebSAPU

Suuri puhallus

Risto Rytiä ei ole pidetty minään huumorimiehenä, mutta kyllä hänen elämänkerrastaan löytyy kohta, joka sai minutkin hyvin vakavamielisen ihmisen hymähtämään vienosti. Nimittäin kun Ryti ryhtyi Sörnäisten vankilassa suorittamaan ns. sotasyyllisenä saamaansa 10 vuoden kuritushuonetuomiotaan, hän joutui täyttämään lomakkeen, jossa vangilta kysyttiin, tunnustaako hän rikoksensa.

Rytin vastaus oli "Ei". Lomakkeessa oli tila vangin omalle kertomukselle rikoksesta ja sen syistä. Rytin vastaus oli: " Valvonut pääministerinä ja tasavallan presidenttinä Suomen etua ja oikeutta ja puolustanut sen asemaa suvereenina valtiona." Sen sijaan lomakkeen kysymykseen "Onko tehnyt rikoksensa väkijuomia nauttineena", Ryti jätti jostain syystä, jota voi vain arvailla, vastaamatta.

Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, että hän toimi ensiksi pääministerinä ja sitten presidenttinä yhteensä lähes viisi vuotta ja melkoinen ryyppyputkihan se olisi ollut, jos hän olisi tehnyt rikoksensa väkijuomia nauttineena.

Toisaalta kyllähän Ryti eittämättä syyllistyi virkavirheeseen, kun hän teki omissa nimissään kesällä 1944 Saksan kanssa sopimuksen siitä, että Suomi tulee jatkamaan Saksan rinnalla loppuun asti. Lain mukaan presidentin valtuudet eivät olisi sellaiseen riittäneet.

Rytin lupaus edesauttoi sitten siinä, että Saksa toimitti Suomelle suuren määrän hävittäjiä, rynnäkkötykkejä ja panssaritorjunta-aseita. Epäilen kuitenkin, että Rytin ja Suomen muun poliittisen johdon rikollinen toiminta jatkui tämänkin jälkeen. Suomi ei nimittäin koskaan maksanut Saksan asetoimituksia.

Jostain muistelen lukeneeni, että Suomessa vallan väärennettiin yleisiä asiakirjoja niin, että syntyi vaikutelma, että aseet olisikin maksettu. Saksan päässä asiaa koskevat asiakirjat hävisivät sodan kaaoksessa, joten tapahtunutta väärennöstä ei voitu todistaa. Jos olisi ilmennyt, että maksut olivat jääneet rästiin, Suomi olisi joutunut maksamaan laskut Neuvostoliitolle.

Voi hyvinkin olla, että Mannerheim, Ryti ja Tanner syyllistyivät Suomen historian suurimpaan väärennösrikokseen. Siinäpä olisikin hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille. Tapausta tutkittaessa kannattaa kuitenkin huomioida se, että, jos aseet maksoivat vaikkapa miljardi euroa, niin Saksa kuitenkin on jo Umts- ja Uniper-skandaalien yhteydessä maksattanut Suomella nuo jatkosodan asehankinnat ainakin noin kymmeneen kertaan.

Päivän mietelause

Vaan eipä Risto Rytistä kertovassa Kylmästi laskevassa miehessä kerrottu siitä, että vaikka Ryti olikin yleensä kylmästi laskeskeleva mies, niin aina kylmä laskeskelu ei hänelle riittänyt, vaan mies turvautui myös selvänänäkijöihin. Ihan mielenkiintoista olisi tietää, missä määrin neiti Aino Kassinen, jonka luona presidentti vieraili, vaikutti maamme poliittisiin ratkaisuihin.

Presidentti Rytin kiinnostuksen parapsykologiaan saattoi hyvinkin synnyttää hänen vaimonsa Gerda, joka oli 1930-luvulta alkaen vakaumuksellinen spiritualisti. Hänellä oli oman uskomuksensa mukaan myös selväkuuloisuuden lahja, ja hän oli jossakin vaiheessa päivittäin puheyhteydessä henkioppaansa kanssa. Voi hyvinkin olla, että Gerda Ryti oli yhdessä selvänänäkijä Aino Kassisen kanssa sota-aikana tärkeitä vaikuttajia maamme poliittisessa elämässä.

Kesän 1944 suurhyökkäyksen pahimmassa vaiheessa heinäkuussa 1944 alkoi Suomen Yleisradio soittamaan Gerda Rytin toivomuksesta joka päivä klo 12.00 Turun tuomiokirkon kelloja, ja tämä perinne taitaa jatkua yhä; tosin muistelen, että välillä soitetaan vaihtelun vuoksi muidenkin kirkkojen kelloja. Tietääkseni tätä ohjelmaformaattia ei ole keksitty missään muussa maassa.

 

Muuten ainakin minun nuoruudessani, jolloin maassa oli vain yksi radioasema, radiossa luettiin joka päivä päivän mietelause, jonka muistelen aina olleen hyvin syvä- ja vakavahenkisen. En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö mietelauseohjelmaformaatti ole myöskin Gerda Rytin sota-aikana keksimä.


Tiettävästi yhden ainoan kerran päivän mietelauseen historiassa on kuitenkin poikettu mietteen syvä- ja vakavahenkisyydestä. Aunuksen radion toimittaja Pekka Tiilikaisella oli ilmeisesti vähän huono päivä ja kun hän ei mitään syvällisempää keksinyt päivän mietelauseeksi, niin hän kertoi eetteriin, että "Sotamies Huttunen on Äänislinnan asemalla todennut, että valtio se vaan sitä viinan hintaa nostaa".

Radioselostaja Pekka Tiilikainen ei työssään vähästä hätkähtänyt ja siitä todistaa tämä nauhoite, jossa hän selostaa sitä, kuinka lentokone yrittää hänet tappaa https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/04/30/pekka-tiilikainen-reportterina-lentohyokkayksessa

Kylmästi laskeva mies

Lukaisinpa tuossa Risto Rytistä kertovan kirjan Kylmästi laskeva mies (Sakari Heikkinen / Antti Kuusterä / Seppo Tiihonen) sillä ajatuksella, että siitä löytyisi vastaus siihen, että ketkä, miten, missä ja milloin päättivät ehkä jo talvisodan aikana tai sitten sen jälkeen, että Suomi lähtee maailmansodassa Saksan kelkkaan. Kyllähän tuollainen ratkaisu on sen verran tärkeä, ettei sitä ilman kylmää laskemista tehdä.

Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, uskon, että ainakin Mannerheim, Ryti ja Tanner olivat päätöstä tekemässä. Siinä olikin hyvä kolmikko, joka täydensi sopivasti toisiaan. Hyvän tarinan mukaan Mannerheim ei tiennyt mitään, vaikka ymmärsi kaiken, Ryti tiesi kaiken, mutta ei ymmärtänyt mitään ja Tanner ainakin vaimonsa Lindan mukaan tiesi kaiken menneestä ja nykyisyydestä, mutta ei mitään tulevaisuudesta, koska Väinöllä ei ollut lainkaan mielikuvitusta.

Mutta ei löytynyt Kylmästi laskevasta miehestä vastausta etsimääni suureen kysymykseeni. Voi olla, ettei kysymykseen löydy vastausta enää mistään arkistoista, mutta yksi mahdollisuus voisivat olla heti sodan jälkeen Stella Polaris-operaation yhteydessä Ruotsiin siirretyt salaiset asiapaperit.

Niistä papereista ei ole julkisuuteen tietoa vuotanut ja virallisen totuuden mukaan ne on poltettu, mutta en usko, että ruotsalaisetkaan tiedustelupalvelun henkilöt olisivat olleet niin tyhmiä, että he olisivat jättäneet paperit mikrofilmaamatta. Niinpä jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian lisenssin tulisi vaatia mahdollista tulevaa väitöskirjaansa varten kyseiset filmit tutkittaviksi; kaipa Ruotsissakin jonkinlainen julkisuuslaki on, joka antaa vaateelle juridisen perustan.

Itse olen kuitenkin vuosia sitten Juha Seppälän epävirallisesta, joskin aika luotettavan tuntuisesta Suomen historiasta lukenut kuvauksen siitä, miten maamme historian toiseksi tärkein ratkaisu tehtiin erään ravintolan rännin ääressä.

Tapausten kulku on seuraavanlainen Seppälän kirjan mukaan itsensä Mannerheimin suulla kerrottuna; muutaman mielestäni epäolennaisen rivin kuitenkin poistan marsalkan kertomuksesta:

"Nykäisin Ryti hihasta ja sanoin, että mennääs vähän sivummalle ja ollaan vaikka kusevinamme. Waldeeni, Airo, Linkomies ja Tanneri, ketä siinä oli, jäi katsomaan. En malttanut olla vilkaisematta, suurehko tuppimulkku presidentillä näytti olevan.

Supistiin siinä, että nyt alkaa joukot olla valmiina hyökkäykseen, että ei muuta kuin tulta munille. Päätettiin jälkeenpäin sanoa, että Suomi joutui uuteen sotaan niin kuin ajopuu, ilman mitään syytään ja haluaan.

Riston usko saksalaiseen sotakoneeseen oli luja, se oli nähnyt näyn, jossa häntä vietiin tulisilla vaunuilla taivaaseen ja vaunun kyljessä oli hakaristi. No, sittenhän on kaikki selvää, minä sanoin vaikka ajatuksissani lisäsin, että perkeleen pässi."

Vanhoja hiihtotuloksia

 Telluksen tilanne on niin huolestuttava, että olen tänään virkistänyt mieltäni tutkimalla sosialistisesta mediasta vanhoja juoksu- ja hiihtotuloksia. Törmäsin kyseisessä keskusteluryhmässä seuraavaan ei-suonenjokelaisen urheilumiehen tietokilpailukysymykseen: Ketä maajoukkueryhmän hiihtäjää kutsuttiin aikoinaan Lempyyn puutarhuriksi?

Olen melkein Lempyyn naapurikylältä kotoisin, mutta en osannut vastata ja kysymys sai minut tuntemaan häpeää puutteellisesta hiihtotuntemuksestani. Oikea vastaus olisi ollut Liisa Suihkonen, Suonenjoen Vasama ja hieman ihmettelen asiaa, koska mielestäni Liisa, jolla on isohko paperipussillinen olympia- ja muita arvokisamitaleja, on kotoisin ihan toiselta puolelta Suonenjokea.

Keskusteluryhmästä löytyi myös Puijon kisojen 50 km:n tulokset vuodelta 1974 ja nekin asiat saivat minut tuntemaan häpeää hiihtotietämykseni puutteellisuudesta. Puijon kisat olivat siihen aikaan suuri tapahtuma, joten ei ollut yllätys, että voittaja oli kaksinkertainen olympiavoittaja Norjan Pål Tyldum. Ulkomaalaiset saivat myös muita hyviä sijoituksia.

Yllättävää kuitenkin on, että kilvassa 11. oli ampumahiihtäjänä paremmin tunnettu Yrjö Salpakari Suonenjoen Vasama, 13. oli Toivo Makkonen Kuopion Elo ja 14. Olavi Häyrinen Siilinjärven Ponnistus. Minulla on kuitenkin vahva mielikuva siitä, että Makkonen ja Häyrinen ovat alun perin Suonenjoen poikia. Muistelen, että Makkos-Topi, joka oli työläishiihtäjiä ja Suonenjoen Kunnon kasvatteja, voitti joskus 60-luvun puolivälin paikkeilla jopa olympiakävijä Niilo Väisäsen, joka muuten on ilmeisesti maamme ensimmäinen Hiihto-Niilo.

Muuten Salpakarin Yrjö oli Sapporon tiukassa 20 km:n ampumahiihtokisassa 5. ja menetti olympiakullan yhden 0,5 mm ohimenneen laukauksen vuoksi.

Yrjön kova suonenjokelainen kilpakumppani Mauri Röppänen muuten voitti ampumahiihdossa kaksi olympiahopeaa ja MM-mitaleja hänellä on isohko paperipussillinen sekä ammunnasta että ampumahiihdosta. Moskovan olympiakisoissa Mauri jäi ammunnassa neljänneksi ja hävisi pronssin yhdellä pisteellä, joka saattoi myös johtua yhdestä 0,5 mm:n ohilaukauksesta. Röppänen saattaisi olla paremmalla onnella hyvinkin ainut sekä kesä- että talvilajeissa olympiamitalin voittanut suomalaisurheilija.

 

Vanhoja hiihto- ja juoksutuloksia voi tutkia tästä https://www.facebook.com/groups/192960478644628 .

Suonenjoen vahvoja miehiä

Ja taas eilen tulin tapani mukaisesti vähätelleeksi suonenjokelaisia, vaikka vertasin paikkakunnan urheiluhistorian sankaritaruston mittavuutta gorillan käsivarteen. Nimittäin tunnettuja suonenjokelaisia urheiluhierojia luetellessani globaalisti ajatellen tunnetuin ja fyysisesti ajatellen suurin jäi mainitsematta. Suonenjokelaislähtöisen hierojan Veli-Pekka Niskasen tarinan voivat Hesarin tilaajat lukea tästä linkistä https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002834135.html .

Muille kerrottakoon, että Niskasen hierojan taidot tunnetaan vallan Uudella Mantereella eli Usa:ssa ja Kolumbiassa asti ja monet eri lajien huiput käyttävät hänen hierontapalvelujaan ja arvaan, että ihan isolla rahalla.

Niskanen lienee tarvittaessa melko kovakätinen lihasten muokkaaja, koska hän jo 29-vuotiaana vuonna 1995 voitti kehonrakennuksen raskaansarjan Suomen mestaruuden ja oli lajin mömmönkisoissakin sijalla 14.

Tässä yhteydessä en malta olla korostamatta, että me suonenjokelaiset miehen puolet ollaan yleensä luonnostaan sen verran fyysisiä, että meille on ihan turha tulla v----maan. Nimittäin sen lisäksi, että Veli-Pekka Niskanen hallitsi isojen miesten kehonrakennuskisoja, niin myös Suonenjoella syntynyt Niko Vesterinen voitti Suomen vahvin mies kilpailut vuonna 2016 ja 2017.
Vesteriseltä diagnosoitiin pahanlaatuinen aivokasvain vuonna 2012 ja lääkärit antoivat tuolloin elinaikaa korkeintaan kaksi vuotta. Hän menehtyi sairauteensa vuonna 2019.

En malta olla mainitsematta, että asuin samaan aikaan Heinolassa Vesterisen kanssa tosin en häntä silloin tuntenut. Emme olleet Vesterisen kanssa ainoat kovat suonenjokelaistaustaiset urheilumiehet, koska silloinen naapurini kertoi, että oli pojankloppina ajellut mopolla meidän pihalla jonkun Mertarannan kanssa ja olivatpa pojat tainneet kiroilla sekä poltella tupakkaa. Mertaranta, jonka kuulin myöhemmin olleen Suonenjoen Mertoja, pelaili pesäpalloa, mutta kun ei ollut riittävän hyvä, ryhtyi hän selostamaan urheilutapahtumia.

Suonenjoen maineikkaat urheiluhierojat

Kuten olen muistaakseni aiemminkin kertonut, niin Suonenjoen urheiluhistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Mutta myös Suonenjoen urheilulääketieteelliset perinteet ovat kunniakkaat.

Nimittäin eilen tietooni saatettiin, että siihen aikaan, kun Suomi oli ylivoimaisesti maailman paras mäkihyppymaa ja Kuopio maailman ylivoimaisesti paras mäkihyppykaupunki, niin koko Suomen mäkimaajoukkueen hierojana toimi Suonenjoen Iisvedellä asunut hieroja Armas Angelin. Hänen asiakkaanaan kävi myös maailman mäkihyppyhistorian kirkkain tähti Matti Nykänen, joka muistetaan paikkakunnalla hienona herrasmiehenä, joka aina muisti tuoda hierojalleen kukkapuketin.

Myös legendaarinen itseoppinut urheiluhieroja Asko Vehviläinen oli Suonenjoen poikia. Antti Ruuskasen elämänkerrassa valmentaja Jarmo Hirvonen ylistää Vehviläistä, joka katkaisi kovilla kourillaan nuoren ja lupaavan keihäänheittäjä Ruuskasen vammakierteen ja joka välillä oli tämän mukana ulkomaan leireilläkin.

Jarmo Hirvosen mukaan: "Sillä oli huono kuulo eikä mitään kännyköitä tai pankkikortteja, siksi siitä piti huolehtia. Miehellä ei ollut herätyskelloa tai kelloa, mutta se oli äärimmäisen pätevä jätkä. Aina kun Antti lähti täältä Tanhuvaarasta, soitin Askolle, että nyt se on tulollaan, ja se hoiti yli kymmenen vuotta ilmaiseksi Anttia, ei ikinä ottanut penniäkään."

Tosin Antti Ruuskasella saattoi olla muitakin kuin urheiluhieronnallisia syitä vierailla Suonenjoella, sillä hänen puolisonsa Tuula Moilanen on mansikkakaupungin tyttöjä. Niinpä luokittelisin Antti Ruuskasen melkein Suonenjoen pojaksi osaksi paikkakunnan urheiluhistorian sankaritarustoa, joka on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi..

Eddie The Eagle

 Pari iltaa sitten nähdystä maailman huonoimmasta mäkikotkasta Eddie The Eagle Edwardsista kertovasta eittämättömiin tositapahtumiin perustuvasta elokuvasta ilmeni, että Matti Nykänen oli kielimiehiä, sillä pystyi käymään mäkitornissa Edwardsin kanssa virheettömällä englannilla syvällisiä keskusteluja elämästä, mäkihypystä ja sen tarkoituksesta. Turhaan mäkivalmentaja Matti Pullin tytär ei siis opettanut Matille englantia. Tosin opetettavan pitkäjänteisyys riitti vain yhden tunnin mittaiseen opetustapahtumaan.

Omaa hyppyharrastustaan Matti perusteli Eddielle, että jos hän ei harrastaisi mäkihyppyä, niin hän sen sijaan, nyt en ihan tarkkaan muista mitä termiä hän kyseisestä harrastuksesta elokuvassa käytti, harrastaisi koko ajan seksuaalihässimistä. Tuo saattoi hyvinkin olla perusteltu näkemys asiasta.

Elokuvassa käyty keskustelu Eddien kanssa paljasti sen, että Matti oli pohjimmiltaan todella syvähenkinen nuorukainen, sillä hän totesi painokkaasti heikkolahjaiselle kilpakumppanilleen virheettömällä lontoon kielellä, että "hyppäämme, koska siten pyrimme vapauttamaan sielumme". Tuo mielipide sisältää varmasti jonkin suuren syvällisyyden, mutta minulle se ei kuitenkaan oikein avaudu.

Muuten viime kesänä Jyväskylässä paljastettiin monumentti Matti Nykäsen kunniaksi, mutta minusta tämä muistomerkki ei kosketa meitä Matin todellisia ystäviä. Niinpä olen vahvasti sitä mieltä, että kun Suonenjoen Ystävyydenpuisto tulevaisuudessa muutetaan Ongelmapatsaspuistoksi, niin sinne pystytetään Matti Nykäsen näköispatsas ja mieluiten vielä alastonpatsas, jossa Matti esitetään suorittamassa Calgaryn kisojen isonmäen voittohyppyä. Mallia patsaalle voi ottaa Paavo Nurmen juoksijapatsaasta, jossa hän juoksee alasti hippulat vinkuen ja Helena Takalon hiihtäjäpatsaasta, jossa tämä painaa alasti menemään uskoakseni tissit lotisten.

Matti Nykäsen patsaan sijoittamista Suonenjoelle voi perustella sillä, että hän kävi säännöllisesti paikkakunnalla Asko Vehviläisen hierottavana ja oli uskottavan silminnäkijälausunnon mukaan aina hierojalla käydessään huomaavainen herrasmies. Lisäksi patsaan sijoituspaikkaa voi perustella sillä, että Matti Nykäsen serkkuja asuu Lempyyllä.

Ilmari Jauhiaasen teräksinen takavyö

 

Katselin vähän aikaa sitten joltain taivaskanavalta elokuvaa maailman huonoimmasta mäkihyppääjästä Edy "The Eagle Edwardsista ja mieleeni tuli, että lapualaisen painin olympiavoittajan Lauri Koskelan traagisessa elämässä olisi myös ainesta elokuvaksi. Käsikirjoituskin olisi ilmeisesti valmiina, koska vuosia sitten Hämeenlinnan kaupunginteatterissa esitettiin muusikko Heikki Salon asiantuntevasti kirjoittamaa Lauri Koskelasta kertovaa näytelmää Ilmari Jauhiaasen teräksinen takavyö.

 

Lapualainen Heikki Salo tunnetaan paremmin muusikkona, mutta monien mielestä hänen parhaat saavutuksensa tulevat painimolskin puolelta, sillä tietääkseni hän on ainut suomalaispainija, joka on kyennyt vapaapainissa voittamaan Losissa olympiapronssille yltäneen Jukka Rauhalan. Salon voitto tosin tuli jossain poikapainitapahtumassa ja sen jälkeen hän keskittyi painin sijasta musiikkiin.

 

Heikki Salo vieraili kymmenisen vuotta sitten jossain kulttuuritapahtumassa Kuopion kaupunginkirjastolla ja rohkenin silloin ihmetellä hänelle sitä, miten lapualainen nuorukainen uskalsi sanoittaa Juri Gagarinista kertovan kappaleen Nuoruuden sankarille, koska tietääkseni Etelä-Pohjanmaalla suhtauduttiin epäillen neuvostoliittolaiseen avaruusteknologiaan ja että ensimmäisen Sputnik-lennon jälkeen siellä väitettiin, että r---ä p----le oli ampunut huopatossun taivaalle.

 

Salo ei ollut huomannut, että häntä olisi Lapualla mitenkään paheksuttu neuvostomyönteisyyden johdosta. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Lapualla on pitkät ja kunniakkaat neuvostoystävyyden perinteet. Nimittäin USA:n kommunistien presidenttiehdokkaana viisi kertaa ollut Gus Hall eli pohjalaasittain Kustaa Hallberg on lapualaista sukujuurta ja hän oli Vihtori Kosolan kolmasserkku.

 

Gus Hall tuli maailmankuuluksi neuvostoystävyytensä johdosta sen jälkeen, kun hän väitti, että ihminen joko on tai ei ole neuvostovastainen samalla tavalla kuin nainen joko on tai ei ole raskaana. Tämä mielipide muistuttaa ehdottomuudessaan pitkälle Antti Tuurin romaanista tutun kauhavalaisen rahkamattokutomoyrittäjä Paavo Hakalan ajattelutapaa.

 

Lopuksi hiljennymme lokakuun tunnelmaan sopivaa Heikki Salon kappaletta Marraskuu, joka on muuten ihan hyvä, mutta muusikko-painija Salon luonnontietämyksen taso ei vakuuta, koska hänen sanoituksessaan mainitaan dinosauriin luut ja mandoliinipuu, jotka ainakin minulle ovat täysin vieraslajeja. Itse tosin kutsun nykyään lehmuksia mandoliinipuiksi, koska niiden rungoissa näkee monta kertaa mandoliinimaisia pullistumia.

youtube.com

Miljoonasade - Marraskuu

Hymyilevä rakennusyrittäjä

Eilen jäi nyrkkeilijä Olli Mäestä kertomatta se, että vaikka hän ei ollut eteläpohjalainen, niin kokkolalaisena hän oli kuitenkin pohjalainen ja sen vuoksi hieman äärimmäisyyksiin taipuvainen luonne.

Radion Kiveen hakatut -ohjelmassa häntä luonnehditaan erinomaisen kiltiksi ja kunnolliseksi aina lempeästi hymyileväksi mieheksi, josta luonteenpiirteestä sai sitten nimensä hänestä tehty elokuva Hymyilevä mies, jonka asiantuntijat valitsivat 2000-luvun parhaaksi kotimaiseksi filmiksi.

Aika yllättävä tieto on se, että tämä työläisnyrkkeilijä, jota manageri Elis Ask kutsui selän takana kommunistiksi, vaikka Hymyilevä mies -elokuvassa Ask väittää MM -ottelua rahoittaville sponsoreille, ettei Mäki ole kommunisti vaan leipuri, oli urheilu-uransa jälkeen monena vuotena Kirkkonummen suurin veronmaksaja. Hän johti vaarallisiin töihin erikoistunutta yritystä, joka maalasi esimerkiksi Lahden 200 metrin korkeuteen kohoavat radiomastot, työllisti yli 60 henkeä.

Vaikka Mäki oli lempeä mies, joka ei tappanut kärpästäkään, niin rajansa hänelläkin oli. Mikäli hänen firmassaan joku mies tuoksahti vähänkin viinalle, niin hän sai kävellä samantien ulos kassan kautta ilman mitään nykyaikana suosittuja puheeksiottokeskusteluja, joita nykyään alkoholiongelmista kärsiviä työntekijöitä yritetään auttaa, joka oikein onkin.

Kiveen hakatut-ohjelmassa kerrotaan, että Mäen yritystoiminta päättyi verosotkuihin. Asia, josta julkisuudessa ei ole puhuttu, niin muistelen nähneeni lehdessä pienen huomaamattoman jutun, jossa kerrottiin, ettei verosotkuissa vältytty rikosoikeudellisiltakaan seuraamuksilta. Jostain syystä iltapäivälehdetkään eivät revitelleet silloin asialla, kuten niiden tapana yleensä on.

Vaikka Mäki oli pohjalainen äärimmäisyysihminen, osasi hän juhliakin repäisevästi. Kun hän täytti 50 vuotta, juhlisti hän merkkipäiväänsä juoksemalla Helsingistä Lahteen eli reilut 100 kilometriä.

Olli Mäestä kertovan Kiveen hakatut -ohjelman voi kuunnella tästä https://areena.yle.fi/podcastit/1-50511457

Kuka tappoi Davey Mooren?

Viimeisimmän Kupsin kotiottelun katsomossa kävi mielessäni, että velvollisuuteni olisi soittaa Itä-Suomen työsuojelupiiriin ja ilmoittaa, että sen tulisi pikaisesti määrätä työsuojelusyistä kypärät pakollisiksi ainakin ammattilaisjalkapallo-otteluihin, koska laskin, että Kups-Honka-ottelun aikana jalkapallotyöläisille sattui kolme aivotärähdyksen aiheuttanutta työtapaturmaa.

Nyt minusta tuntuu, että työsuojeluilmoitukseni tulisi koskea myös nyrkkeilyä. Eilen ammattinyrkkeilijä Robert Helenius sai Suomen nyrkkeilyhistorian toiseksi tärkeimmässä ottelussa erittäin vakavan näköisen aivotärähdyksen. Toivotaan, että Helenius toipuu ja tulee myöhemmin elämässään välttymään nyrkkeilijöiden ammattisairauksilta, joita ovat parkisonintauti ja alzheimer.

Hyvin ei käynyt vuonna 1962 Suomen nyrkkeilyhistorian tärkeimmässäkään ottelussa, jossa Olli Mäki kohtasi maailmanmestaruusottelussa Davey Mooren. Matsissa ei käynyt hyvin, koska liikaa laihduttanut mies tyrmättiin pahasti jo toisessa erässä.

Siitä huolimatta pahasti tyrmätty nyrkkeilijä piti tuota päivää elämänsä onnellisimpana, koska hän sinä päivänä osti sormuksen tulevalle vaimolleen, joka liitto kesti loppuun asti. Olli Mäestä kertovan elokuvan Hymyilevä mies lopussa on liikuttava kohtaus, jossa nuorta Mäen pariskuntaa esittävät näyttelijät sivuuttavat kadulla hyvin onnellisen näköisen kypsään ikään ehtineen pariskunnan, jonka nähtyään nuoripari pohtii, että tuleekohan meistäkin joskus tuollaisia. Vastaantulijat olivat oikea Olli Mäki ja hänen oikea vaimonsa.

Olli Mäen ja Davey Mooren MM-ottelu kohosi myöhemmin maailman kulttuurihistoriaan, koska Bob Dylan levytti pian sen jälkeen kappaleen nimeltään Kuka tappoi Davey Moore. Olli Mäki se tappaja ei ollut, vaan Moore menehtyi puoli vuotta Helsingin vierailunsa jälkeen seuraavassa MM-ottelussaan saamaansa aivovammaan. Dylanin esityksen ja Mooren viimeisen ottelun lopun voi katsoa ja kuunnella tästä linkistä: Bob Dylan - Who Killed Davey Moore. Fight Video and Lyrics - YouTube

 

Jussi Pikkusaari ja Lauri Koskela

Eteläpohjalainen kansa on äärimmäisyyksiin taipuvaista. Asia tuli mieleeni, kun näin aamulla lehdessä Suomen Humanistiliiton perustajan Jussi Pikkusaaren kuolinilmoituksen. Pikkusaaren suku on Lapualta, joka seutu tunnetaan kovista painijoistaan ja kiihkeistä politiikan harrastajistaan. Pikkusaaren suku on kunnostautunut kummassakin asiassa.

Jussi Pikkusaaren isän Arvi Pikkusaaren osalta paini ja politiikka yhdistyivät. Hän voitti sotien alla pronssia painin Em-kisoissa ja hänen kerrotaan olleen autonkuljettajana, kun Lapuan liike muilutti olympiavoittaja Lauri Koskelan, joka oli hänen hyvän kaverinsa. Koskela lienee ainut muilutetuksi joutunut olympiavoittaja.

Wikipedia kertoo Lauri Koskelasta mm. seuraavaa: "Lauri Koskela syntyi Lapuan Huhtalankylässä köyhään viljelijäperheeseen. Isän häivyttyä omille teilleen äiti joutui huolehtimaan lapsistaan yksin hankkien elannon pyykkärinä ja siivoajana. Koskela joutui taustansa takia koulukiusatuksi, minkä vuoksi hän päätti ryhtyä harrastamaan urheilua.

Koskela oli kiinnostunut myös yleisurheilusta sekä jalkapallosta, mutta lopulliseksi lajivalinnaksi muodostui paini, jota hän harrasti TUL:n seurassa Lapuan Ponnistuksessa. Koulun jälkeen Koskela työskenteli Lapuan Patruunatehtaalla ja liittyi samalla ammattiyhdistykseen sekä Suomen Kommunistiseen Puolueeseen.

Vuonna 1930 Koskela joutui äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen ahdistelemaksi, mikä huipentui kesällä tapahtuneeseen kyyditykseen. Hänet siepattiin kotoaan ja kuljetettiin Alajärvelle, mutta Koskela selvisi tapauksesta ilman suurempia vammoja.

Hän kertoi myöhemmin olleensa valmis lyömään kotiinsa tunkeutuneita fasisteja kirveellä mutta malttaneen mielensä äitinsä pyynnöstä. Äärioikeistolaisen ilmapiirin kasvaessa Suomessa ja erityisesti Pohjanmaalla Koskelalla oli enää kaksi vaihtoehtoa, joko lopettaa painiminen kokonaan tai vaihtaa seuraa porvarilliseen Lapuan Virkiään.

Hän päätti syksyllä 1930 loikata Virkiän riveihin, syynä oli lähinnä Koskelan tietoisuus omista kyvyistään ja menestysmahdollisuuksistaan myös kansainvälisissä kisoissa. Vasemmistolaisen seuran jäsenenä hänellä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia tulla valituksi esimerkiksi olympialaisiin."

Lauri Koskelan olympiavoiton kunniaksi istutettu olympiatammi kasvaa edelleen Lapuan kaupungintalon edessä ja aionpa vielä tässä elämässä käydä sen katsomassa. Tämä tapahtunee samalla reissulla, jolla käyn valokuvaamassa maamme kaikki hiihtäjä- ja juoksijapatsaat.

Lauri Koskela kaatui ihan jatkosodan lopulla vartiossa ollessaan. Hän oli lukemassa puolisonsa lähettämää kirjettä, jonka tuulen puuska kuitenkin heitti taisteluhaudan penkan yli. Koskela kurkottautui sitä tavoittamaan, mutta tarkka-ampuja ehti ensin.

Suomalaisista olympiavoittajista kaatui sodissa painija Lauri Koskela, hiihtäjä Kalle Jalkanen ja juoksija Gunnar Höckert. Heistä Koskela ja Jalkanen aloittivat urheilunsa TUL:n riveissä.

Tässä yhteydessä pitää vielä kertoa, että Jussi Pikkusaari väitteli filosofian tohtoriksi Oulun yliopistossa vuonna 1998. Väitöskirja käsitteli Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen sosialidemokraattisen puolueen suhteita ja oli nimeltään Vaikea vapaus: Sosialidemokratian häviö kirkolle 1850-luvulta 1920-luvulle käydyssä Suomen kulttuuritaistelussa.. Pikkusaari sai teoksestaan Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -tunnustuspalkinnon 1998.

Olen joskus vuosia sitten lukenut Jussi Pikkusaaren kirjoittaman elämänkerran isästään, jonka nimi on Yksi isänmaan rakentaja: Arvi Pikkusaaren elämä. Helsinki Joensuu: Kansan voima, 1984. Tuon kirjan mukaan Lapuan liikkeen muiluttajasta tuli myöhemmällä iällä ihan humaani ihminen, joka oikein onkin.

"Konsernijohtajan poika ampui pieneläkeläisen hirvikiväärillä".

Tutkinpa uteliaisuuttani netistä lisätietoa tuosta eilen kertomastani tapauksesta, jossa konsernijohtajan 16-vuotias poika ampui hirvikiväärillä eläkeläistä kaulaan. Ihmeeltä tuntuu, että pahoilta henkilövahingoilta vältyttiin.

Selitys ihmeelle on, että hirvikiväärin puolivaippaluoti on suunniteltu osuessaan laajenemaan sienenmuotoiseksi, jotta se repisi sisäelimiä mahdollisimman paljon. Kaikkien onneksi luoti ei ehtinyt laajeta kudoksissa, vaan vain lävisti kaulan.

MTV:n uutissivun mukaan kuulusteluissa konsernijohtajan pojan kaveri kertoi, että ampuja otti isänsä hirvikiväärin asetelineestä, teki latausliikkeen ja tähtäili sisäpihan poikki noin sadan metrin päässä sijaitsevan naapuritalon ikkunoita. Kuulusteltava myös kertoi, että konsernijohtajan poika oli tähdännyt naapuritalon ikkunassa näkynyttä miestä kiikarikiväärillä ja todennut, että ”nyt voisi osua”. Ja niinhän siinä sitten kävikin.

Ammuttu itse ei ymmärtänyt, mitä oikeasti oli tapahtunut, vaan hän luuli saaneensa sydänkohtauksen ja uhri itse pystyi vielä soittamaan ambulanssin paikalle.

Asetta käsitellyt nuorukainen tuomittiin myöhemmin oikeudessa 600 markan sakkoon. Isälle, joka oli unohtanut patruunan aseeseen, maksettavaa sen sijaan tuli 40 päiväsakkoa eli yli 33.000 markkaa. Tuomiota lievensi se, että syylliset olivat maksaneet eläkeläiselle vapaaehtoisesti huomattavat korvaukset, nettitiedon mukaan peräti 110.000 markkaa.

Tapaus sattui vuonna 1996 enkä muista, että siitä olisi silloin tehty suuria lööppejä. Epäilen, että jos henkilövahingot olisivat olleet kohtalokkaammat, olisi lööppinä voinut olla vaikkapa, että "Konsernijohtajan poika ampui pieneläkeläisen hirvikiväärillä".

Sorsan kuva oli ankka

Kun Kalevi Sorsa valittiin vuonna 1969 Sdp:n puoluesihteeriksi, häntä ei juurikaan tunnettu kansan tai edes toimittajien keskuudessa. Niinpä Ilta-Sanomat, joka ehti ensimmäisenä uutisoimaan asiasta, laittoi lehteen puoluesihteeri Kalevi Sorsan sijasta helsinkiläisen vanhainkodin talousjohtajan Kalevi Sorsan kuvan.

Lehti tietysti korjasi virheensä seuraavassa numerossa, kuten oikein onkin ja otsikoi korjauksen "Sorsan kuva oli ankka". Minusta tuo otsikko on maamme lehdistön historian toiseksi hauskin. Joskus vuosikymmeniä sitten näin jommassa kummassa iltapäivälehdessä otsikon "Vuorineuvos ampui työmiestä persuuksiin fasaanijahdissa" ja se on mielestäni maamme lehdistön historian hauskin otsikko, koska fasaanihaulikko ei ole pelkoa ja vavistuksia synnyttävä väline.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että joskus viime vuosituhannella konsernijohtaja Björn Wahlroosin murrosikäinen poika tähtäili isänsä hirvikiväärillä naapurihuoneiston ikkunaan ja koska ase olikin jostain syystä ladattu, se laukesi ja luoti lävisti naapurin eläkeläisen kaulan vain sentin päästä kaulavaltimosta. Jostain syystä tuosta asiasta en muista lehdissä olleen hauskoja otsikoita, sillä hirvikivääri on hirveä ase.

Poliitikkojen koulumenestyksestä

Henrik Meinanderin Kalevi Sorsan elämänkerrasta voi havaita, ettei Sorsa kovin paljoa halunnut kertoa kouluvuosistaan. Syynä voi olla vaikkapa se, että hänen keskikoulun päästötodistuksensa keskiarvo oli muistaakseni luokkaa 5,2. Heikko koulupohja selittänee sen, ettei hän kyennyt tuottamaan enempää vahinkoa hänen syykseen pistetyssä Valco-skandaalissa, kuin eilen mainitut 70 miljoonaa euroa.

Sen sijaan Olli-Pekka Heinonen, jonka syyksi pistettiin UMTS-skandaali, pystyi paljon enempään eli 5.000 miljoonan euron tappioon, koska hänen koulumenestyksensä oli ollut loistava. Mies oli peräti seitsemän laudaturin ylioppilas.

Kykypuolue Kokoomus viisastui Heinosen tapauksesta sen verran, että on varonut opinnoissa loistaneiden miesten nostamista vastuunalaisiin johtotehtäviin. Presidentti Niinistö, jonka gallupit paljastavat menestyneen vaativassa tehtävässä hyvin, muistaakseni peräti 110 % suomalaisista oli viimeksi tuota mieltä, kirjoitti ylioppilaskokeessa välttävät approbaturin paperit.

Sen sijaan entinen pääministeri Jyrki Katainen menestyi yo-kokeessa selvästi Niinistöä paremmin ja kirjoitti keskinkertaiset cl:n paperit. Kataisen seuraaja pääministerinä oli Alexander Stubb, joka menestyi opinnoissaan edeltäjäänsä ja mainettaan paremmin. Hänen ylioppilastodistuksensa yleisarvosana oli m.

Stubbin opiskelumenestystä varjostanee kuitenkin se, että vapaaehtoisessa reaalin kokeessa hän reputti. Lisäksi kun hän toimi valtiovarainministerinä, julkisuudessa ihmeteltiin sitä, että hänen matematiikan arvosanansa oli vain a, kun taas samassa tehtävässä toimineella Kataisella se oli ollut lyhyestä matikasta c.

Itse arvostan Stubbissa suuresti sitä, että kun paljastui, että hän oli ollut koulukiusaaja, niin hän osoitti suoraselkäisyyttä ja pyysi julkisuudessa anteeksi sitä, jos oli ollut kouluaikaan mulkku.

Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen se, että toinen iso korsto sitoutumaton presidentti Carl Gustav Mannerheim oli varmasti vielä paljon Alexander Stubbia pahempi koulukiusaaja. Kapitalistinenkin tiedemies on myöntänyt, että Mannerheimilla oli paha tapa ampuilla tritsalla teräsaspeja itseään pienempien luokkatovereiden perskannikoihin. Mutta eipä Marski koskaan pyytänyt julkisuudessa anteeksi sitä, että oli ollut mulkku.

Valco-Sorsa

Luin tuossa professori Henrik Meinanderin Kalevi Sorsan elämänkerran nimeltään Kansakunnan kakkonen ja kirja palautti mieleeni Veikko Vennamon Sorsalle antaman hellittelynimen Valco-Sorsa.

Tämä hellittelynimi liittyy tapaukseen, jossa valtio yritti 70-luvun lopulla perustaa Imatralle kuvaputkitehtaan, joka kuvaputkihanke ei oikein mennyt putkeen, vaan aiheutti valtiolle silloisen kehittymättömän Suomen oloissa käsittämättömän suuret, eli 140 miljoonan markan tappiot, jotka nykyrahassakin ovat hirmuiset eli peräti 70 miljoonaa euroa, joka on yhden hävittäjän hinta. Voi hyvinkin olla, että Valco-skandaali katkaisi Kalevi Sorsan presidenttitien.

Tosin Valcon veron maksajille aiheuttamat menetykset olivat kuitenkin jonkin verran pienemmät kuin Soneran Umts-kauppojen parikymmentä vuotta myöhemmin, jolloin Sonera osti Saksasta ilmaa. Umts-skandaalin tappiot olivat nykyrahaksi muutettuna noin 5 miljardia euroa eli reilut 80 kertaa Valco-skandaalia enemmän. Paljon mahdollista, että Umts-skandaali katkaisi Olli Heinosen presidenttitien.

Nähtäväksi jää, paljonko nyt käsillä oleva Fortumin Uniper-skandaali tulee suomalaisille maksamaan. Lehdissä on puhuttu noin 7 miljardin euron tappiosta, joka on sata kertaa Valcon tappioita enemmän, mutta täyttää varmuutta asiasta ei ole eikä täyttä varmuutta ole siitäkään, kenen presidenttitie on nyt katkeamassa.

 

Häkäpöntöt

Energia- ja polttoainepula uhkaa maatamme ja niinpä uhkakuviin varauduttaessa varsinkin yksityisautoilua harrastavan kannattaa huomioida Pekka Niirasen Työleirien saaristo -kirjasta löytyvä asiantuntijan laskelma viime sodan ajalta.

Jos auto muutetaan häkäpöntöllä toimivaksi, niin yhden bensalitran korvaamiseen tarvitaan 1,5 kiloa puuhiiltä tai 2,5 kiloa puupilkkeitä. Yhdestä halkomotista tulee 1200 litraa pilkkeitä, jolla kuorma-auto pystyi Erkki Pihkalan laskelman mukaan ajamaan jopa 400 kilometriä.

Tosin muistelen, että ainakin sota-ajan autojen bensamoottorin tehot laskivat puoleen, kun se muutettiin puukaasulla toimivaksi, joten epäilen, että vaikka halkomotilla kuorma-auto ajoi jopa 400 kilometriä, niin kuorma oli pienempi tai matka taittui hitaammin kuin bensalla ajettaessa.

Ihmettelen muuten sitä, ettei sota-aikana ymmärretty biokaasun tarjoamia mahdollisuuksia. Oman Pilliklubi-5-askin kanteen tekemäni alustavan roknoosin mukaan kymmenen lehmää riittää turvaamaan yhden traktorin polttoainetarpeen maassamme.

Tosin ilmeisesti lanta pitää ensiksi muuttaa kaasuksi erityisessä mädätyssäiliössä, mutta ihan varma siitä en ole. Joku asiasta kiinnostunut voisi kokeilla sitä, että jos lehmän tai sian paskan lapioi suoraan tankkiin, pyöriikö kone sillä.

Työleirien saaristo

Harva on se kerta, jolloin jotain väitöskirjaa lukiessa joutuu päästämään selkäkeikkanaurun, mutta niin minulle pääsi äsken tapahtumaan, vaikkakin ymmärsin heti katua ymmärtämätöntä käytöstäni.

 

Nimittäin luin tuossa juuri ilmestyneen Pekka Niirasen väitöskirjan Työleirien saaristo, joka käsittelee maamme sota-ajan työleirijärjestelmää. Kirjasta selvisi, että erityisen hankalille työllistettäville perustettiin kovennetun kurin leirejä ja yksi sellainen naisille tarkoitettu sijaitsi Lapinlahdella.

 

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että nuoruudessani kulkulaisten ja yleisten töiden ministeriöstä, joka sota-aikana huolehti työleireistä, käytettiin kansan keskuudessa hieman halventavaa nimitystä kulkulaitosten ja yleisten naisten ministeriö.

 

Kovin kovan kurin naistyöleiri Lapinlahdella ei ilmeisesti kuitenkaan ollut, koska sinne sijoitetut saivat liikkua kylällä sangen vapaasti. Tämän asian sai tuta konkreettisesti rintamalta lomalle saapunut Heikki Rissanen, joka törmäsi neljään rotevaan leiriläiseen, jotka olivat heti alkajaisiksi ilmoittaneet, että "Nyt tältä Suomen soltulta katsotaan munat".

 

Rissanen oli juossut pakoon mökilleen, mutta pääsi kertomansa mukaan naisista eroon vain heittämällä heille oman reppunsa saaliiksi. Rissanen oli vielä vuosia myöhemmin valittanut, että repussa oli mustasta pörssistä ostetut tuliaiset: neljä metriä mustaa miesten pukukangasta kahvipaketti.

 

Heikki Rissaseen kohdistunut törkeä seksuaalinen häirintätapaus ei ole komedia vaan tragedia, joka tekee osaltaan ymmärrettäväksi Me Too-liikkeen nykyisen suosion.

 

Mutta oli työleirillä välillä kivaakin. Tässä SA-kuva-arkiston kuvassa taiteilija Elstelä viihdyttää Äänislinnan työleiriläisiä 31.5.1942.

Saako toisen tontille luvatta rakentaa?

Venäjä on käynnistämässä rikostutkintaa Krimin sillan valitettavasta särkymisestä ja se on hyvä se. Oikea paikka mahdolliselle oikeuskäsittelylle on tietysti Haagin kansainvälinen tuomioistuin, jossa reilut sata vuotta sitten ratkaistiin sivistyneesti Suomen ja Ruotsin rajakiistat. Haagissa voitaisiin Ukrainan tilanne ratkaista laajemminkin kuin vain sillan rikkoontumisen osalta.

Jos sillan räjähtämiseen on Ukraina syyllinen, niin ilman muuta se joutuu maksamaan korvauksia kolmen räjäytyksessä kuolleen omaisille - toisaalta myös Venäjä joutunee maksamaan ukrainalaisille korvauksia rikoksistaan ainakin 600 miljardia euroa.

Lisäksi kansainvälinen tuomioistuin määrännee koko Ukrainan alueelle luvatta rakennetun Krimin sillan purettavaksi. Tästä asiasta löytyy selvä ennakkotapauskin, koska suosikki radio-ohjelmassani Maamiehen Tietolaarissa vuosikymmeniä sitten nimimerkki "Valoinko turhaan" tiedusteli, että saako toisen tontille luvatta rakentaa ja selvä vastaus oli, ettei saa.

Putte-Possun merkkipäivät eilen vietettiin

Putte-Possun merkkipäivät eilen vietettiin ja odotin, että Ukrainakin muistaa Puttea yllätyslahjalla. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että yllätyslahja toimitettiin vasta päivän myöhässä - tosin tutkimusten tässä vaiheessa asiaan ei kannata ottaa jyrkästi kantaa.

Joku kaunis Venäjän jonkun ministeriön tiedottaja, sukupuoli jääkööt mainitsematta, ehti jo ottaa kantaa tapahtuneeseen ja syytti Ukrainaa siviileihin kohdistuvasta terrorismista ja uhkasi Ukrainaa sodalla. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa kyseisen tiedottajan puhe oli tahattoman vitsikäs ja sille naurettiin.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia, joka muistuttaa meitä siitä, että sota on vakava asia. Putte-Possun nimipäivien säveltäjä ja sanoittaja Juhani Jalas kaatui jatkosodan alussa ja jos hän olisi saanut elää, maamme lastenlaulujen yleisilme olisi nykyistä paljon iloisempi. https://www.youtube.com/watch?v=HmGQrEPkRiE

Nobelin rauhanpalkinto

 

Mielenkiinnolla odotin, minkä yllätyssyntymäpäivälahjan Ukraina lähettää tyranni Putinille, mutta yllätyslahjan antoivatkin norjalaiset, jotka myönsivät Nobelin rauhanpalkinnon Värtsilässä syntyneelle toisinajattelija Ales Bjaljatskille, joka juhlii nyt palkintoaan Valko-Venäjän vankilassa.

 

Eli melkein Uukuniemelle tuli tämänvuotinen rauhanpalkinto, sillä Baljatskin syntymäpaikka vanha-Värtsilä sijaitsee siinä rajan takana ihan Uukuniemen lähellä. Tynkä-Värtsilä on sen sijaan Suomen puolella ja se tunnetaan parhaiten siitä, että Marjo Matikainen pitää siellä hotellia.

 

Ymmärrän pitkälle sitä, että Ales Bjaljatskista tuli toisinajattelija, koska Värtsilä oli muutama vuosikymmen sitten, jolloin siellä ensi kerran kävin, lievästikin sanottuna vähemmän houkutteleva taajama. Tiettävästi ainut myönteiseltä kuulostava asia siellä oli suuri HIV-positiivisten määrä, joka seikka ei häirinnyt suomalaisia miehenpuolia, jotka kävivät siellä vedättämässä kellojaan.

 

Tarinan mukaan joku värtsiläläinen äiti halusi suojella tytärtään suomalaismiehiltä ja leikkautti tyttärensä pään kaljuksi, mutta se ei vähentänyt suomalaismiesten mielenkiintoa tytärtä kohtaan vaan pikemminkin päinvastoin. 

 

Se myönteinen asia täytyy Putinille merkkipäivänään sanoa, että hänen valtakaudellaan elämä rajantakaisessa Karjalassa on kohentunut valtavasti. Välttämättä asia ei johdu Putinista, vaan myös korkea öljynhinta sitä aikoinaan selitti.

 

Unohtaa ei sovi sitäkään, että tietyissä asioissa riistokapitalismi toimii hyvin ja saa jotkut asiat järjestymään, jos virkavalta ei siihen pysty. Esimerkiksi näyttelijä Ville Haapasalo kertoo viimeisimmässä kirjassaan siitä, kuinka hänet jälleen kerran ryöstettiin Moskovassa. 

 

Miliisille oli tietysti tapauksesta turha valittaa, mutta Ville kääntyikin yksityisen sektorin eli turvallisuuspalveluja myyvän kasakkajärjestön puoleen. Niinpä ryöstetty lompakko palautettiin rahoineen puolen tunnin kuluttua.

Maailmanrauha

Tapani mukaisesti kirjoitin taas eilen ropakantaa. Maailmanrauha-patsasta ei olekaan siirretty suojaan varastoon, vaan se lojuukin Iltalehden mukaan säiden armoilla jonkun varaston pihalla Sipoossa. Se on kulttuurihistoriallinen skandaali ja Suonenjoen kaupungin pitäisi pikaisesti ryhtyä toimiin Maailmanrauhan siirtämiseksi Suonenjoen Ystävyyspuistoon.

Itse tykkäsin Maailmanrauhasta, koska tulin aina hyvälle tuulelle sen nähdessäni. Minusta tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto, ja Maailmanrauhassa, vaikka se symboloikin kuolenavakavaa asiaa, oli paljon tahatonta komiikkaa.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jos muusikkona ja naivistisena taiteilijana kunnostautunut Martti Huuhaa Innanen olisi harrastanut kuvanveistoa, niin juuri tuollaisen patsaan hän olisi luonut. Asiaa tuntematon ohikulkija sai Hakaniemessä liikkuessaan Maailmanrauhasta sen mielikuvan, että siinä joukko maailmanrauhan puolustajia pui nyrkkiä ja huutaa solvauksia ohikulkijoille.

Muistelmissaan tv:stä tuttu julkisuuden henkilö Mikael Jungner kertoo, miten hänkin opiskeluaikaan vaikuttui Maailmanrauhasta siinä määrin, että kävi kavereidensa kanssa pintakäsittelemässa patsaan tervalla ja höyhenillä. Operaation jossain vaiheessa paikalle kaarsi myös poliisipartio, joka ei kuitenkaan puuttunut tapahtumien kulkuun, koska poliisikaksikko valitteli, että heillä on työvuoro kesken eivätkä he voi sen vuoksi osallistua talkoisiin.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kun Maailmanrauha siirretään Suonenjoen kaupungin Ystävyydenpuistoon, niin se vaikuttavuuden lisäämiseksi se pintakäsitellään heti kättelyssä tervalla ja höyhenillä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailman_rauha_(patsas)#/media/Tiedosto:Maailmanrauha.jpg

Ongelmapatsaspuisto

 

Eivät kestäneet kotkalaisten hermot tässä maailmanhistoriallisten tapahtumien sunnattomassa vyöryssä ja niinpä Tallinnan kaupungin Kotkalle aikoinaan lahjoittama Lenin-patsas siirrettiin eilen puistosta varastoon. Jo muutama viikko sitten pettivät helsinkiläisten hermot ja Moskovan kaupungin Helsingille lahjoittama Maailman rauha-patsas siirrettiin Hakaniemestä varastoon.

 

Sen sijaan suonenjokelaiset ovat lujahermoista väkeä eikä tuossa vähän matkan päässä Ystävyydenpuistossa jurottavaa Suomen ja DDR:n nuorison massiivista muistomerkkiä olla siirtämässä minnekään. Se on ihan oikea ratkaisu, koska Ystävyydenkivi on kaupungin vaikuttavin matkailunähtävyys.

 

Mikäli suonenjokelaiset yhtään ymmärtävät matkailubisneksen päälle, niin he alkavat vaatimaan, että Ystävyydenpuisto muutetaan Ongelmapatsaspuistoksi, ja kaikki ne paikkakunnat, joista löytyy muistomerkkejä, jotka pahoittavat ohikulkijoiden mielen, voivat siirtää ongelmapatsaansa Suonenjoen Ongelmapatsaspuistoon, josta varmasti tulisi merkittävä matkailukohde.

 

Muuten joskus aiemmin kerroin, että Laukaan työväentalon pihalle pystytetty Otto-Wille Kuusisen patsas olisi kadonnut välittömästi sen paljastamisen jälkeen läheisen Nurminen-järven pohjaan, vaikkakin sitä ennen patsas oli tiettävästi tervattu ja sen päälle tarinan mukaan olisi myös virtsattu, joka tieto viittaa siihen, että tihutyön tekijät olivat miehenpuolia, mutta nyt löysin Keski-Suomalainen-lehden jutun, jonka mukaan patsas on löytynyt ja on jonkun yksityishenkilön kokoelmissa. 

 

Mielestäni Suonenjoen pitää vaikka isolla rahalla hankkia O-W:n reliefin tulevaan Ongelmapatsaspuistoonsa.  

 

 https://www.ksml.fi/paikalliset/2653057

 

Putinin laajennettu itsemurhayritys

 Entistä sekavammalta vaikuttaa meneillään oleva tyranni Putinin laajennettu itsemurhayritys. Eilen kerrottiin, että sen lisäksi, että Venäjän armeijalta on kadonnut 1,5 miljoonaa univormua, niin myös Venäjän länsiraja on kateissa. Kremlin virallinen tiedottaja Dmitri Peskov, joka näyttää valehtelevan henkensä edestä, pystyi raja-asiasta kertomaan sen, että rajan katoamisasiaa pyritään selvittämään paikallisen väestön kanssa. Kadonneista univormuista hän ei pystynyt kertomaan mitään, joten hän ei ole ilmeisesti tutkinut Varustelekan mainoksia.

Tänään on kerrottu, että Venäjän armeija näyttää olevan jäämässä jättiläismottiin ja tämä asia saanee Kremlin tiedottajan kertomaan, että Venäjä joutuu Lännen hyökkäyksen torjumiseksi käyttämään ydinaseita.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Neuvostoliiton konkurssin jälkeen Usa, Venäjä ja Ukraina sopivat, että Ukraina luopuu ydinaseistaan ja että Usa ja Venäjä lupasivat turvata Ukrainan rajojen koskemattomuuden. Nyt maallikosta vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että Venäjä on rikkonut lupauksensa.

Luulen, että Venäjä saattaisi hyvinkin vähentää ydinaseilla uhkailuaan, mikäli Länsi ilmoittaisi, että Ukrainalle palautetaan sen maanpuolustukselle tarpeellinen määrä ydinaseita, koska se saatiin noin 30 vuotta sitten selvästi viekkaudella ja vääryydellä niistä luopumaan. Tämä ilmoitus saattaisi myös heikentää Ukrainan erikoisen sotilasoperaation kannatusta Venäjällä.

Saatanan sekasikiö

Taas kerran törmäsin rasismiin pallokentän laidalla istuessani. Eilisessä Kups - Honka-pelissä vierasjoukkueen tummahipiäinen pelaaja rikkoi laskujeni mukaan neljä kertaa sen verran törkeästi valkohipiäisen kupsilaisen fyysistä koskemattomuutta, että valkoinen mies olisi jo kahdesta vastaavasta törkeydestä poistettu suihkun puolelle.

Onneksi Kups kuitenkin voitti ja mikäli se vielä voittaa kolme seuraavaakin peliä on kuopiolaisten mestaruus urheilukielellä sanottuna selviö. Joten savolaisittain sanottuna ”taestelu jatkuu”, vaikka viikko sitten tilanne näytti toivottomalta, mutta onneksi Hjk meni sitten häviämään Kupsin eilen 3-2  voittamalle Hongalle 2-1.

Eilinen ottelu oli uraansa aloittavalle erotuomarille raskas, koska sanavalmis savolaisyleisö kritisoi hänen toimintaansa ankaralla kädellä. Itsekin, joka olen pohjimmiltani herrasmies, ajattelin jo huutaa pahimman tuntemani solvauksen tuomarille, kun hän antoi mielestäni jo toisen aiheettoman rangaistuspotkun espoolaisille ja huutaa, että ”saatanan sekasikiö”. Sen solvauksen opin muutama vuosi sitten, kun Ilveksen pelaaja kaatoi kupsilaisen rangaistusalueella, mutta kaadettu ajettiin filmaamisen vuoksi kentältä. Muistan, miten ottelun päätyttyä sekasikiö tuomari selvästi pelkäsi tulla pois kentältä. Eikä turhaan pelännyt, koska joku katsoja yritti osua häneen paperitollolla.

Ukraina ja Suonenjoki

Tämänaamuisen Helsingin Sanomien toimittaja haastatteli ukrainalaista Vjatseslav Patlanjia tämän ohjusiskulla tuhotun kodin raunioilla. Kotinsa lisäksi mies oli menettänyt iskussa myös nelihenkisen perheensä.

Kuultuaan, että toimittaja oli Suomesta, sanoi Vjatseslav suomeksi: "Mustikka, puolukka, Suonenjoki". Patlanj on nimittäin käynyt Suomessa jo vuodesta 2015 kesäisin poimimassa marjoja saadakseen lisätuloja perheelleen.

Työläiskiekkoilua

Niin se kehitys kehittyy täällä Suonenjoellakin. Kun lähdin maailmalle 45 vuotta sitten, väiteltiin täällä kiivaasti siitä, rakennetaanko uimahalli vai ei. Se rakennettiin ja sen jälkeen kehitys on kehittynyt niin pitkälle, että äsken kävin ensimmäisen kerran elämässäni vallan Suonenjoen jäähallissa, jota Iiro-halliksi kutsutaan olympiavoittaja Iiro Pakarisen kunniaksi.

Tosin jouduin hampaat kylmästä kalisten poistumaan jo toisen erän jälkeen Suonenjoen Kiekkokarhujen ja Valkealan Kiekon välisestä ottelusta, jolloin isännät johtivat 6-0, sillä täkäläinen jäähalli on jäähalliksikin harvinaisen kylmä.

Mutta harvinaisen tasokasta jääkiekkoa pelaavat työläisjääkiekkoa harrastavat Kiekkokarhut. Punakaartin perinteitä vaalivan Työväen Urheiluliiton puolella ei liene kovin kummoinen jääkiekkoilun taso, joten en keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Sukika TUL:n mestaruusturnauksessa kamppailisi ihan kärkiporukoissa heti Kooveen, Tuton ja Heinolan Peliittojen jälkeen, mikäli sellainen järjestettäisiin.

Ainakin ennen jalkapallon puolella järjestettiin Työväen Urheiluliiton mestaruusturnauksia, jotka yleensä työläisjalkapalloa pelannut Kuopion Elo voitti. Tosin muistelen, että joukkueen paras pelaaja oli Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaana. Elon puheenjohtajana muuten toimi jossain vaiheessa Suonenjoen kirkkoherra.

Savossa urheilijoiden luokkasopuilu on mennyt jopa niin pitkälle, että ison Varaventure-yhtiön toimitusjohtaja Leo Houtsonen, joka oli nuoruudessaan jalkapallomaajoukkueen kantavia voimia, toimi vapaa-aikanaan työläisurheiluseura Kuopion Riennon nyrkkeilyjaoston puheenjohtajana. Lisäksi Houtsonen toimi myös ortodoksisen Karjalan hiippakunnan säätiön asiamiehenä.

Kuopion Riento oli aikoinaan tärkeässä roolissa Kuopion punakaartin toiminnassa, sillä kaartin kiväärit säilytettiin Riennon painisalissa. Aapelin mukaan talonmies Israel Närhin johtama Kuopion Punakaarti oli ainakin pataljoonan suuruinen, koska kun kaupungissa alettiin vallankumousta tekemään, ilmoittautui kaartiin tuhat miestä ja enemmänkin olisi tullut, jos työväentalolle olisi vain mahtunut.