Monipuolisesti lahjakkaita ja vilkkaita olivat karjalaiset Monosen veljekset, joista eilen kerroin. Veljeksistä kuuluisimman Unton kynästä on lähtöisin maamme epävirallinen kansallislaulu ja toiseksi kuuluisin Monosen veljeksistä suoritti maamme ainoan junaryöstön.
Vähämaineisimmaksi jäänyt kolmas veli keskittyi kestävyysjuoksuun ja juoksi 5000 metriä 15 minuutin pintaan, joka olisi nykyäänkin kova aika, vaikka otti juoksun aikana kiivaita spurtteja, joka varmasti olisikin ollut ihan järkevä taktiikka, jos mukana olisi ollut muitakin juoksijoita, mutta sillä kertaa ei ollut. Ainakaan kilpailusta uutisoineelle paikallislehden toimittajalle ei avautunut, mikä logiikka Monosen valitsemassa taktiikassa oli.
Veljeksistä suurimpaan maineeseen kohonnut herkkä tangorunoilija- säveltäjä Unto Mononen kärsi mielenterveyden ongelmiin johtaneesta arvostuksen puutteesta. Hän otti elämän hyvin vakavasti, ja häntä vaivasi se, ettei hänen uusi ympäristönsä, somerolainen agraariyhteisö, pitänyt häntä todellisena taiteilijana.
Karjalaisevakko Monosen arvostusta vakaiden hämäläisten isäntien silmissä tuskin lisäsi sekään, että hän muutti jostain syystä nimensä. Lehdestä saatiin lukea ilmoitus, että “täten minä Uuno Unto Mononen muutan nimeni Unto Uuno Monoseksi”.
Masennukseen taipuvaista runoilijan ahdistusta lisäsi 60-luvun nuorison amerikkalaisperäinen rock’n rolliksi kutsuttu rytmimusiikki, joka syrjäytti kotimaisen tangon. Ajan myötä Monosessa alkoi ilmetä itsetuhoisuutta. Ystävilleen Mononen uhkaili monta kertaa hyppäävänsä pilven reunalle seuraamaan maailman menoa.
Järveen hukuttautuminen ei onnistunut, sillä maata omistavat naapurit vahtivat boheemia taiteilijaa sen verran, ettei tämä “ainakaan meidän rantaan päässyt hukuttautumaan”. Kun muu ei enää auttanut, likinäköiseltä taiteilijalta takavarikoitiin silmälasit, jotta hän ei olisi enää löytänyt rannalle eikä hän enää tämän jälkeen rannalle työntynytkään.
Mutta kyllähän suomalainen mies, vaikka runoilijakin, sanansa pitää. Niinpä Mononen lähti satumaahansa juhannuksena 1967. Hän ampui itsensä pistoolilla. Juhannus soveltuukin hyvin melankolisen tangorunoilija-säveltäjän kuolinpäiväksi.
Siunatuksi lopuksi hiljennymme kuuntelemaan maamme epävirallista kansallislaulua Satumaata Harjun seurakunnan kuoron ja rytmiryhmän esittämänä. Täytynee varmistaa onko tämä Unto Monosen hengellinen sävelmä huolittu jo virsikirjaan.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=satumaa%2C%20harju%2C%20seurakunta&fbclid=IwAR1zSd1d6XPWXUV2mnSMwwPgj9rnAiklPrJJqpcZwP9Wm7IoRe5EEptgHMc&dlnr=1&sei=wL7KY8_QO5eH9u8P3_KU2Ak#fpstate=ive&vld=cid:5a874f4c,vid:RrwRnEJp8qg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti