keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Tuntemattomaksi jäänyt rauhansankari

Mikäli Ruotsin Akatemia sittenkin kaikkien seksuaalihässimiskandaalien keskellä vielä kykenee jakamaan Nobelin rauhanpalkinnon, niin esitän, ettei sitä annetakaan Donald Trumpille, kuten jokin aika sitten vielä ajattelin, vaan että että se annetaan sangen tuntemattomalle rauhansankarille entiselle neuvostoliittolaiselle everstiluutnantti Stanislav Petroville, jos hän vielä elää. Hän on mies, joka pelasti ihmiskunnan syyskuussa 1983.

Silloin erehtymättömänä pidetty puna-armeijan tiedustelujärjestelmä ilmoitti, että Yhdysvallat oli laukaissut viisi ohjusta ja että ne olivat tulossa aika haipakkaa kohti Neuvostoliittoa. Petrov ei välittänyt tietoa eteenpäin, kuten määräysten mukaan olisi tullut toimia, koska ajatteli, että erehtymättömänä pidetty tiedustelujärjestelmä olikin sillä kertaa väärässä. Ilmeisen tervejärkinen mies katsoi, ettei ydinsotaa aloiteta viidellä ohjuksella. Jos hän olisi välittänyt tiedustelujärjestelmän tiedot tulevista ohjuksista esimiehilleen, olisivat nämä aloittaneet ydiniskujen sarjan. Yleisesti uskotaan, että pienikin ydinsota aiheuttaa monta vuotta kestävän talven, joka tappaa ihmiskunnan nälkään.

Edellä kerrotun tarinan luin Mikko Porvalin juuri ilmestyneestä kirjasta Tiedustelun näkymätön historia antiikista maailmansotiin (Atena 2018). Varsinkin vakoilunhistoriasta kiinnostuneen kannattaa teos lukea. Itse, joka epäilen kaikkea, epäilen, ettei kirjan tieto syyskuussa 1983 uhanneesta maailmanlopusta sittenkään ole koko totuus asiassa.

Luultavasti sitä maailmanlopun käynnistänyttä punaista nappia olisi pitänyt Leonid Brezhnevin painaa ja painamatta olisi hyvinkin voinut jäädä. Huhujen mukaan pääsihteeri purskahti itkuun, kun hänen piti sotaharjoituksissa leikistä painaa harjoitusydinasenappulaa.Brezhnev oli lämmin tunneihminen, joka muistini mukaan puhui koko ajan rauhasta, ystävyydestä ja luottamuksesta, toisin kuin nykyiset nappulamiehet.







Kommentit (1)



Kansallisvarallisuus

No niinhän siinä kävi, kuten pelkäsinkin ja Ruotsi voitti, tosin kyllä Ruotsin poikien hymy välillä hyytyikin. Sveitsi pisti kovasti kampoihin, mutta ei parempi lopulta voitti. Ruotsi pelasi turnauksessa kymmenen ottelua eikä hävinnyt kertaakaan, Sveitsi hävisi kymmenestä pelistään neljä, joten oikeaan osoitteeseen maailmanmestaruus meni.

Olin pienemmän, eli Sveitsin, puolella, mutta jollain erätauolla tutkin Wikipedian tietoja loppuotteluvaltioista ja lopputulema oli se, että ajattelin jo kääntyä Ruotsin kannattajaksi, koska yleensä olen köyhemmän puolella, mutta kuitenkin naapurikateus vei lopulta voiton ja toivoin länsinaapurien häviävän peilin. Ruotsalaiset ovat päässeet mielestäni liian helpolla tässä kylymässä mualimassa.

Wikipedia nimittäin paljasti säälimättä, että sveitsiläiset ovat upporikkaita ja ruotsalaiset vain rikkaita. Bruttokansantuotteella mitattuna maat ovat jokseenkin samalla viivalla, mutta bkt ei ole se olennainen asia vaurautta vertailtaessa, vaan olennainen asia on kansallisvarallisuus.

Wikipedia kertoo seuraavaa:
"Sveitsi on yksi maailman vauraimmista valtiosta. Nimellinen bruttokansantuote henkeä kohden oli Sveitsissä vuonna 2014 maailman neljänneksi korkein, noin 87 000 dollaria. Ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohden oli vuonna 2014 maailman yhdeksänneksi korkein ja Euroopan neljänneksi korkein. Keskimääräinen vauraus henkeä kohden on Sveitsissä selvästi maailman suurin (587 000 dollaria vuonna 2014) ."

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että on Suomi köyhä ja siksi jää, mikäli mittarina pidetään kansojen kansallisvarallisuutta, joka on meillä asukasta kohti vain kolmannes siitä, mitä Sveitsissä. Ruotsin kansallisvarallisuustilannetta en tiedä, mutta se lienee jossain Suomen ja Sveitsin välissä.

Kommentit (0)



Kansakuntien välisistä suhteista

Siitä huolimatta, että epäilen, että joko Trump aiheuttaa kolmannen maailmansodan tai vaihtoehtoisesti saa Nobelin rauhanpalkinnon, mikäli Ruotsin Akatemia ehtii sellaisen kaikkien seksuaalihässimisskandaalien keskeltä jakamaan, kannustin eilen Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen piskuisia poikia välieräottelussa Ruotsin jättiläisiä vastaan, koska tunnen syvää ja aitoa naapurikateutta. Minusta ruotsalaiset ovat viimeiset 200 vuotta päässyt kohtuuttoman helpolla.

Ja helpolla pääsivät eilenkin. Usa hallitsi ottelua ja yritti tunnin ajan raivoisasti saada edes yhden maalin, mutta eivät saaneet. Ruotsalaiset hyökkäsivät muutaman kerran ja iskivät hymyhuulin jokaisesta paikasta maalin. Näin ruotsalaiset ovat tehneet ennenkin, mutta yleensä vain silloin, kun vastassa on Suomi.

Toisessa välieräottelussa Sveitsi yllätti ilokseni Kanadan. Se tapahtui vähän samalla tavalla kuin Suomen kukistaminen. Kannustin Sveitsiä, koska jos se olisi voittanut, niin teoriassa on mahdollisuus, että Sveitsi voittaa maailmanmestaruuden, jonka jälkeen aivan perustellusti voisimme väittää, että Suomi oli selvästi ainakin kisojen toiseksi paras joukkue, vaikka se hävisikin epäonnekkaasti maailmanmestarijoukkueelle.

Mutta pahaa pelkään, että illan loppuottelusta tulee teurastus ja ruotsalaiset voittavat hymyhuulin pelaillen Sveitsin 5 - 0.

Kommentit (0)



Kovanen

Oli merkillinen sattuma, että eilen päivällä törmäsin aivovammasta kärsivään jääkiekkoilijaan ja iltasella sitten TV:n Perjaintai-ohjelman aiheena olivat jääkiekkoilijoiden aivovammat. Itse asiassa kuultuna oli ex-jääkiekkoilija Tommi Kovanen, jonka elämä muuttui täysin taklauksen takia saadun aivovamman seurauksena. Kovanen julkaisi viime syksynä tapauksestaan kirjan nimeltään Kuoleman laakso.

Itse en muista Kovasta pelitaidoistaan, vaan siitä, että uransa aikana hän sai julkisuutta ns. erilaisena jääkiekkoilijana. Hän oli vähän sellainen humaanisuuteen taipuvainen Alpo Suhos -tyyppi. Kovanen oli tiettävästi ainut kasvissyöjäjääkiekkoilija ja huomiota myös herätti hänen ympäristötekonsa. Hänen vihkisormuksensa ei ollut perinteistä kultaa, vaan titaania, joka on ympäristöystävällinen valinta.

Pelkästään Kovasen elämä ei muuttunut  taklauksen seurauksena, vaan myös koko mies muuttui. Ennen aivovammaa hän oli kunnollinen perheenisä, mutta kohtalokkaan taklauksen jälkeen hän ei sitä enää ollut. Siitä asiasta olisi voinut eilisessä telkkariohjelmassa puhua enemmänkin. Nimittäin monilla jääkiekkoilijoilla ja nyrkkeilijöillä on ollut vaikeuksia elämänhallinnassaan uransa jälkeen. Tunnetuimmat ovat Tarmo Uusivirran ja Toni Halmeen traagiset tapaukset. Aivotutkijat voisivat selvittää tapausten taustoja; ettei vain toistuvat aivotäräykset ole olleet syynä onnettomiin íhmiskohtaloihin.

Kommentit (0)


Itsemurhapäänsärky

Kyllä ei meinannut tulla uni silmään viime yönä jääkiekkoilun vuoksi. Olin jo saavuttanut sisäisen varmuuden sen suhteen, että vähän pienenpuoleiset, mutta maailman kauneinta jääkiekkoa pelaavat, leijonamme voittavat MM-kultaa, sillä kaksi maailman seuraavaksi parasta maajoukkuetta, eli Usa ja Kanada, olivat vain suupaloja pojillemme. Mutta tosiin kävi ja minä niin pahoitin mieleni tanskalaisten vuoksi.

Mutta enää ei ole mieleni paha, koska en pidä enää jääkiekkoa inhimillisessä mielessä arvokkaana toimintoa. Jututin tuossa sairaslomalla olevaa jääkiekon harrastajaa, joka kertoi saaneensa sen lääketieteellisesti kohtalokkaan neljännen aivotärähdyksen ja kärsivänsä nykyään muistikatkoista ja varsinkin ihan helvetillisistä päänsärkykohtauksista, joita alan asiantuntijat kutsuvat itsemurhapäänsäryksi, koska kivut, joihin lievitystä ei ole, ovat ajaneet monia asiasta kärsiviä lopulliseen henkilökohtaiseen ratkaisuun. Perinteinen hammassärky ei ole mitään itsemurhapäänsäryn rinnalla. Varsinkin NHL:ssä on näitä tapauksia useita, mutta viitteitä vastaavasta löytyy meiltäkin.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että mikäli jääkiekkourheilua ei kielletä, niin ainakin lajissa pitäisi kieltää taklaukset. Nykyisiä taklaussääntöjä laadittaessa jääkiekkoilijat painoivat noin 70 kilogrammaa ja nykyään 90. Kun satakiloiset miehet luistelevat vastakkain 10 metriä/sekunnissa, henkilövahingoilta ja aivovaurioilta on vaikea välttyä.  Venäjän joukkueessa näytti olevan  MM-kisoissa peräti 119-kilogramaminen järkäle. Kisojen pieninkin mies Sakari Manninen painoi 71 kilogrammaa. Mielestäni Itä-Suomen työsuojelupiirin pitäisi ankarasti puuttua Kuopion jäähallin työsuojelutilanteeseen.

Kommentit (0)



Joukkomurhillakin on selityksensä

Pari vuotta sitten juttelin Viipurissa sikäläisen matkaoppaan, joka tunnettiin Viipurin Mikkona, kanssa Viipurin ns. puhdistuksesta. Viipurin Mikko oli harvinaisen sivistynyt sekä paljon lukenut ihminen, kuten monet venäläiset ovat ja erityinen ansio hänelle oli, että hän oli Nobel-runoilija Joseph Brodskyn kavereita. Mikko puhui virheetöntä suomea, vaikka olikin täysin venäläinen.

Mikolla oli selitys vuoden -18 Viipurin ns. puhdistukseen. Hänen mukaansa teolla oli tarkoitus provosoida venäläiset hyökkäämään Suomeen ja sillä tavalla olisi estetty Venäjän ja Saksan välinen rauha. Jos sota olisi jatkunut, olisi hyvinkin sen lopputuloksena ollut Venäjän tuho ja monien haikailema ja Jääkärinmarssissakin mainostettu Suur-Suomi. Itse epäilin Viipurin Mikon teoriaa ja väitin, että tappamisen psykoosiin sairastuneet spriitä juoneet sotilaat pystyvät hirmutekoihin pelkästään ilkeyttään ilman järjellisiä poliittisia tarkoitusperiä; sen historia mielestäni eittämättä todistaa.

Wikipedia näyttää kertovan Viipurin ns. puhdistuksesta senkin, että ulkomaalaisten lahtaaminen kesti huhtikuun lopulta kesäkuun puoliväliin, joten kyseessä ei ollut mikään hetkellinen päähänpisto. Eräät Saksasta palanneet jääkärit suunnittelivat koko kaupungin juutalaisväestön surmaamista, mutta sen sai kaupungin poliisipäällikkö Rantakari estettyä, josta teosta hän ansaitsisi näköispatsaan. Saksan jääkärien juutalaisvastaisuus ei ollut natseilta opittua vaan Lutherilta opittua. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että melkein YK:n pääsihteeriksi valittu Max Jakobsonkin oli taustaltaan Viipurin juutalaisia.

Kommentit (0)



Upseereiden uimakoulu

Suomalaiset ovat taipuvaisia uskomaan, että Suomen vuoden -18 massamurhat selittyvät venäläisiltä saadusta opetuksesta, mutta se ei ole koko totuus asiassa. Venäjällä sisäisissä kahinoissa ei tehty kunnolla ruumiita, kuin vasta suomalaisten antaman esimerkin jälkeen.

Tosin jotain mallia venäläisetkin antoivat suomalaisille vuonna 1917. Helsingissä kapinaan nousseet sotilaat murhasivat maaliskuussa noin sata upseeria. Sellaiseenkin näkemykseen olen törmännyt, että nuo surmat olisivat tapahtuneet saksalaisten agenttien organisoimina. Sikäli tarinassa voi olla perääkin, että saksalaiset toimittivat jo hyvissä ajoin Suomeen jääkäreitä tekemään sabotaaseja. Ja kyllähän se itse Venäjän vallankumouskin taisi hyvin pitkälle olla saksalaisten junailema; ainakin Leninin he junailivat johtamaan vallankumousta.

Eilen mainitsemani Viipurin ns. puhdistuksen tärkein tapahtumapaikka olivat Viipurin linnan lähellä sijaitsevat vallit joiden välissä ihan Vesivehmaan jenkan hengessä, eli siinä meni vanhat sekä nuoret samallailla, lyötiin vierasmaalaisia lihoiksi kasapäihin. Jokunen vuosi sitten venäläiset pystyttivät paikalle muistomerkin.

Viipurin vallien teurastuspaikan lähellä on Linnasalmensilta, jota Suomen aikaan kutsuttiin Turunsillaksi. Tällä sillalla kapinaan nousseet sotilaat järjestivät loppuvuodesta 1917 ns. upseereiden uimakoulun. Silloin noin 20 armeijan päällystöön kuuluvaa heitettiin sillalta veteen yleensä pahasti rääkättyinä. Pinnalla pysyneet ammuttiin. Tosin ihan ongelmitta upseereiden uimakoulu ei toiminut, koska eräs suomalainen eversti Kyrenius ampui vielä vedestä käsin kuoleman kielissä yhden päälle karkaajan kuoliaaksi. 

Kommentit (0)



Viipurin ns. puhdistus

Tänään tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen sisällissodan loppumisesta, ja se on hyvä se, mutta olisin odottanut, että siniristiliput olisivat liehuneet ylväinä tämän asian kunniaksi. Olisin myös odottanut, että Suomen valtio olisi esittänyt tänään virallisen anteeksipyynnön sen johdosta, että maamme hallituksen joukot suorittivat sodan lopulla hienosti sanottuna Viipurin puhdistuksen, jolla tarkoitetaan sitä, että noin 360 Viipurissa asunutta ulkomaalaiselta vaikuttavaa ihmistä lahdattiin muuten vain toiseutensa takia.

Se tapaus on häpeällisyydessään samaa luokkaa kuin 230 naisen ampuminen Hennalan vankileirillä. Yleensä puhutaan siitä, että Viipurin verilöylyssä surmattiin kaupungin venäläisiä, mutta se ei ole koko totuus. Tapettujen joukossa oli noin 30 muuhun kansallisuuteen luettavissa olevaa lähimmäistä; ainakin virolaiset, juutalaiset, tataarit, saksalaiset, italialaiset ja ukrainalaiset olivat edustettuina lihoiksi lyötyjen joukossa.

Joukkomurhassa kunnostautuivat varsinkin Kainuun sissit, jotka eivät ilmeisesti olleet kielimiehiä eivätkä osanneet lajitella vieraskielisiä uhrejaan. Historiantutkijoiden tulisi selvittää, että kuka oli se pienehkö, silmälasipäinen upseeri, joka käsikranaatti kädessä johti ratsun selästä kansainvälistä kulkuetta Viipurin valleille, jossa päälahtaus suoritettiin. Historian tutkijat voisivat myös selvittää, että oliko Kainuun sissien joukossa myös Urho Kekkonen-niminen lapsisotilas.

Joskus sisällissodasta käytetään nimitystä luokkasota, joka varsinkin Viipurin tapahtumat huomioiden on perusteltu nimitys, koska köyhän Kainuun nuorukaiset surmasivat ulkomaista rikasta porvaristoa ja myös toimivat teon jälkeen ruumiinryöstäjinä. Kukaan joukkomurhassa mukana ollut, ei ole tiettävästi  julkisuudessa myöhemmin myöntänyt tekoaan.

Kommentit (0)



Vaadin jyrkästi jääkiekkomaalia suurennettavaksi heti

Vaikka normaalisti käyttäydyn hienostuneesti kuin professori Matti Klinge, eilen kuitenkin lointelin aika tavalla. Nimittäin ensiksi puolueellinen tuomari jakoi Kupsille yhdeksän varoitusta ja yhden ulosajon Rovaniemellä ja vaikka joukkue hallitsi alivoimaisenakin peliä, hävisi se lopulta Ropsille 2-0, joka tulos mairittelee isäntäjoukkuetta.

Sitten yömyöhällä Suomi pelasi maailman kauneinta, nopeinta ja älykkäintä jääkiekkoa ja pyöritteli Saksaa mennen tullen, mutta hävisi lopulta jatkoajalla 3-2. Saksa oli isosta kansastaan haalinut linja-autolastillisen makkaralla ja oluelle paisutettuja jättiläisiä maalinsa eteen eikä meikäläiset saaneet tämän lihaisan Berliinin muurin läpi kiekkoa häkkiin.

Niinpä vaadin pikaisesti jääkiekkopelin, tuon jalon pelin, jonka käsittääkseni on Juhani Tamminen keksinyt, sääntöjä muutettaviksi siten, että jääkiekkomaalin ulkoisia mittasuhteita muutetaan siten, että leveyttä lisätään kolmesta Englannin jalasta neljään Englannin jalkaan. Silloin pelin perinteiset kauneusarvot palaisivat kaukaloon.

Jos sääntöuudistusta ei pikimmiten tehdä, aion hakea piakkoin vapautuvaa Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan paikkaa. Jos minut valitaan, lisään heti leijonajoukkueen alakerran fyysisyyttä siten, että maalivahdiksi palkataan Suonenjoen Kiekkokarhuja tietääkseni edustava kapellimestari Leif Segerstam. Olen varma, että Segerstam asianmukaisiin varusteisiin sonnustettuna täyttää koko maalin niin, ettei sinne enää kiekko mahdu.

Joku urheilua vähemmän seuraavaa saattaa ihmetellä, miksi Segerstam on Suonenjoen Kiekkokarhujen miehiä ja minä selitän. Ei ole kauaakaan, kun tämä kapellimestarinero vihittiin Nenos-Eijan kanssa, joka on Suonenjoen tyttöjä.

Kommentit (0)

Rops-Kups -ottelun enneuni

Mielenterveysongelmani ovat äityneet jo niin pitkälle, että viime yö oli hyvin painajaismainen. Tavakseni on tullut katsella unissa etukäteen Kupsin tulevat ottelut, ja viime yönä kohtasivat Rops ja Kups jalkapalloilun merkeissä. Peli oli hyvin ahdistava kokemus. Kotijoukkue Rops painosti vimmatusti koko ottelun ajan, mutta Miikka Töyräs kuopiolaisten maalilla kesti loppuun asti ja niinpä tulostaululla loisti tulikirjaimin kohtaamisen lopputulema 0-0, joka lopputulema todella mairitteli Kupsia.

Unessa lohdutin mielipahaani sillä, että Kupsin joukkue muodostuu kuitenkin leimallisesti maakunnan omista miehistä, kun taas ropsilaiset ovat valtaosin tuontitavaraa. Muistanpa kerrankin, kun rovaniemeläisten sinimusta joukkue juoksi Kuopion Keskuskentälle, kaivoivat monet katsojat mielenosoituksellisesti esille eväsbanaaninsa. Harva on se kerta, jolloin olen hävennyt suhteellisen sivistynyttä kuopiolaista jalkapalloyleisöä, mutta silloin oli se kerta.

Tarkastinpa netistä asian. Oletin, että ainoastaan Ropsin taitava maalintekijä Lassi Lappalainen olisi joukkueen aitoja lappilaispelaajia; niin minä miehen sukunimestä päättelin, mutta oli väärässä. Stadin kundeja on Lappalainenkin syntyjään. Helsingistä on lähtöisin myöskin Ropsin lupaava puolustaja Leo Väisänen, jonka uskon yhdessä isoveljensä Saulin kanssa muodostavan tulevaisuudessa maajoukkueemme lujan alapään lukon.

Tässä yhteydessä kannattaa korostaa sitä, huomioon ottaen sen, että joku naistenlehtien toimittajakin saattaa tekstiini tutustua, että pitkien ja tummien Väisäsen pelaajaveljesten äiti on nykyinen tv-kuuluttaja ja entinen kauneuskuningatar Anna-Liisa Tilus. Jos tämä tieto leviää kansamme keskuuteen saattaa maaottelujemme nykyinen vaatimaton katsojamärä lisääntyä huimasti - uusien katsojien sukupuoli jääköön mainitsematta.

Muuten Ropsin kunniaksi pitää totuuden nimissä myöntää, että sen nykyisessä joukkueessa on kiitettävästi Pohjolan omia poikia.






Kommentit (0)



Populismia

Veikko Vennamoa pidettiin aikanaan populistina eikä ehkä syyttä, koska vuoden 1968 presidentinvaalien alla hän lupasi esimerkiksi seuraavaa Aarni Virtasen mainion kirjan mukaan:

"Hän vaati myös rintamaveteraaneille 50 markan suuruista itsenäisyysrahaa ja ilmaista kahvipakettia. "Jos tähän ei haluta mennä, niin valtion alkoholiliike voisi tarjota edes kansalaisille yhden devalvaation kossukulauksen, kun mitään muutakaan lohdutusta kansan ankeaan elämään ei näytä löytyvän", Vennamo totesi."

Minusta Veikon lupaukset eivät tänä päivänä tuntuisi populismilta. Tosin rahanarvon muutoksen ja elintason paranemisen vuoksi itse, mikäli suostuisin presidenttiehdokkaaksi, joka on minulle tosin pelkkä välitavoite, koska tähtään YK:n pääsihteerin tehtävään, lupaisin maamme kaikille sotaveteraaneille, kuten myös lotille, rintamamiesten leskille sekä sotaorvoille, 50 euron itsenäisyysrahaa ja Saludo-paketin.

Lisäksi lupaan, että  itsenäisyyspäivänä heille kaikille ojennettaisiin valtion toimesta konjakkipullo; pelkkä Vennamon lupaama kossukulaus ei tunnu hyvältä, vaan tuntuu enemmänkin yksinkertaisen kansan kosiskelulta, eli populismilta, kuten hienommin sanotaan. Tosin valtion taloustilanteen niin vaatiessa konjakki voisi olla sitä samaa vähän edullisempaa leikattua konjakkia, jota Marskin 75-vuotispäivillä jaettiin. Sittemmin tätä leikattua konjakkia on alettu nimittää jaloviinaksi eli Jalluksi.

Kommentit (0)

perjantai 11. toukokuuta 2018

Vennamon syntymämökki

Kuvatulokset haulle koivistoinen blog, vennamo

Luin juuri Aarni Virtasen äskettäin ilmestyneen kirjan Veikko Vennamosta ja siinä vahvistettiin se kuulemani huhu, että pientalonpoika Veikko Vennamon historiallisesti arvokas syntymämökki Lahdenpohjassa on palanut vuonna 2013. Samoihin aikoihin kärähti myös lähellä Sakkolassa sijainnut Viljami Pylkäksen talo. Pylkäs tunnetaan historiassa paremmin alikersantti Antero Rokkana.

Itse ehdin näkemään ja jopa valokuvaamaan Vennamon syntymämökin noin vuonna 2010. Silloin rakennuksessa toimi tiettävästi kirpputori. Suomalaiset olivat joskus kiinnittäneet pronssisen muistolaatan talon seinään, mutta minä en sitä onnistunut löytämään. Epäilen, että latta oli myyty kirpputoritavarana.

Aarni Virtasen kirjassa kerrotaan, että jossain vaiheessa, eli uskoakseni Neuvostoliiton konkurssin, jälkeen Vennamon syntymämökissä oli toiminut luostari. Se oli ollut pitkään myös koulu- ja humanitaarisessa käytössä.Vennamon vanha huone oli toiminut laboratoriona, jossa tutkittiin elintarvikkeiden puhtautta ja verinäytteitä.Siellä on valmistettu myös hunajaa.

Veikko Vennamolla oli tilaisuus nähdä kotiseutunsa vielä ennen kuolemaansa vuonna 1989. Vennamo kuoli kesällä 1997. Virtasen mukaan tullineuvos kannatti aina hyviä suhteita Neuvostoliittoon ja hän oli Paasikiven linjan kannalla, kuten varmasti ja niin varmasti olikin yhtä vähäistä poikkeusta lukuunottamatta. Sitä kirjassa ei kerrota, että lähtiessään viimeisen kerran Lahdenpojan syntymämökistään, Vennamo heitteli mielenosoituksellisesti mansikkahillot kotinsa tapeteille. Se oli hänen vastalauseensa Moskovan rauhansopimukselle ja ainakin Molotov olisi pitänyt sitä rauhansopimuksen ehtojen vastaisena tekona.

torstai 10. toukokuuta 2018

Heinähäkillinen rahaa

Veikko Vennamo vieraili puhujamatkallaan Kärkkäälän kylällä Feiringin-rahansäilömisjutun aikoihin ja luulin, että tuo kylällä kiertänyt varma tieto siitä, että kansan vaivalla maksamia verorahoja olisi kuorma-autolastillinen kavallettu eduskunnan kassaholvista, olisi Vennamon antama tieto, mutta näin ei asia ole.

Kalevi Sorsan mukaan Vennamo ei puhunut kuorma-autolastillisesta kansalta kavallettuja rahoja, sillä Sorsan mukaan tullineuvos levitti vaalitilaisuuksissaan tietoa siitä, että "heinähäkillä sitä kavallettua rahaa vietiin eduskunnasta, ja ajatelkaa hyvät ihmiset, Paasio ja Virolainen kulkivat perässä ja keräsivät häkistä putoilevia setelinippuja."

Hyvällä syyllä voi tietysti miettiä, että täyttikö setelinippujen säilöminen eduskunnan kassaholviin kavalluksen tunnusmerkistön. Ilmeisesti tapaukseen liittyi kuitenkin myös kavallus, koska ilmeisesti pieniä summia setelivuoresta päätyi eduskunnan ulkopuolelle yksityiseen kulutukseen.

Björn Feiringiä, joka oli muuten hyvin tunnollinen virkamies, puolustettiin jutun yhteydessä sillä terveydellisellä syyllä, että hän kärsi aivojen kutistumisesta. Itse tunnen suurta sympatiaa miestä kohtaan, koska itse epäilen kärsiväni ihan samasta vaivasta.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Kupsin vaisut kotipelit jatkuvat

Kupsin vaisut kotipeliesitykset jatkuivat eilen, jolloin joukkue kohtasi Kuopion Keskuskentällä Turun Interin joukkueen jalkapalloilun merkeissä. Vierasjoukkue hallitsi peliä suvereenisti. Kulmapotkuja vieraat saivat peräti 12 kpl kotijoukkueen joutuessa tyytymään kolmeen. Myös maalivahtien torjuntatilasto on surullista katsottavaa. Interin maalivahti Moisanderin tarvitsi torjua koko ottelussa yhden ainoan kerran, mutta sen sijaan Kupsin Miikka Töyräs joutui venymään parhaimpaansa peräti kuusi kertaa ja joukossa oli pari unelmapelastusta.

Jos jotain myönteistä pitää Kupsin eilisestä vaisusta peliesityksestä hakemalla hakea, niin se on se, että joukkue onnistui kuitenkin tekemään viisi maalia; tosin mitään muuta joukkue ei juuri tehnytkään. Lisäksi totuuden nimessä on myönnettävä, että ainakin kaksi maaleista oli ns. tsäkämaaleja. Sen sijaan Interin ainut oli hyvin taidokkaasti viimeistelty. Ottelu siis päättyi kotijoukkueen voittoon 5 - 1, joka lopputulema ei kerro totuutta pelitapahtumista. Paljon on kuopiolaisten betrattava kauden mittaan, jotta sarjapaikka varmistuu.

Tilastollisena erikoisuutena mainittakoon, että kun tähän asti Kupsin seitsemässä pelistä tekemässä parista kymmenestä maalista  ovat vastanneet Karjalaiset, Pennaset, Savolaiset yms. jalkapalloa harrastavat suomalaisnuorukaiset, niin eilen Kupsin viimeisen täysosuman teki ulkomaalainen ammattilaisjalkapalloilija Ats Purje, joka on virolainen harhaanjohtavasta suomalaissukunimestään huolimatta.

Kommentit (0)



12 pahvilaatikollista ja yksi matkalaukullinen rahaa

Eduskunnan taloudenhoitajan Pertti Rosilan ratkiriemukkaista muistelmista palautui mieleeni ns.  Feiringin-tapaus 50 vuoden takaa. Silloinhan silloisen eduskunnan taloudenhoitajan Björn Feiringin jouduttua sairauslomalle, hänen mustasukkaisesti varjelemansa kassaholvin kätköistä löytyi sen ajan mittapuun mukaan hirmuinen rahasumma.Taloudenhoitajalta oli vuosikymmenien varrella jäänyt tilittämättä kansanedustajien palkoista verot ja sotut, josta asiasta tulee helposti sanomista.

Muistanpa, että Savossa pienviljelijä-metsurit yrittävät hahmottaa mielessään  kavalletun rahan määrää ja puhuttiin, että sen siirtämiseen olisi tarvittu kuorma-auto ja koska Helsingin herrat olivat pimittäneet unohdetulta kansalta kuorma-autollisen rahaa, kääntyi SMP:n kannatus jyrkkään nousuun.

Luulo ei ole tiedon väärti. Seteleitä oli 12 pahvilaatikollista ja lisäksi yksi matkalaukullinen, joten kyllä tuollainen määrä olisi helposti mahtunut vaikkapa Hiaceen. Lisäksi ilmeisen rehellinen siivooja löysi myöhemmin vielä pari tuhatta markkaa. Silloisia seteleitä oli noin 12 miljoonan arvosta, joka nykyrahaksi muutettuna merkitsee kohtalaista Lotto-voittoa, eli 25 miljoonaa euroa.

Wikipedia kertoo tapauksesta seuraavaa:

Björn Feiring (6. maaliskuuta 1903 Helsingin maalaiskunta − 12. heinäkuuta 1974 Helsinki) oli suomalainen lakimies ja pitkäaikainen eduskunnan taloudenhoitaja.

Björn Feiring tuli ylioppilaaksi vuonna 1921, suoritti ylemmän oikeustutkinnon ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi vuonna 1929 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1931. Vuosina 1929−1931 hän toimi notaarina valtiovarainministeriössä, vuosina 1932−1939 toimistopäällikkönä valtiontalouden tarkastusvirastossa, vuosina 1939−1940 toimistosihteerinä ulkoministeriössä ja vuodesta 1940 eduskunnan taloudenhoitajana.

Björn Feiring joutui jättämään virkansa vakavan sairauden vuoksi syksyllä 1967, jolloin eduskunnan oli palkattava hänelle sijainen. Sijainen löysi eduskunnan taloustoimiston kassaholvista − pöytälaatikoista, kirjekuorista, matkalaukuista, pahvilaatikoista ja lattialla lojuneiden paperien alta − käteistä rahaa yli 16 miljoonan markan arvosta. Oikeuskansleri Jaakko Enäjärven asiassa keväällä 1968 tekemästä tutkimuksesta ilmeni, että Feiring oli vuosina 1944−1947 osittain ja sen jälkeen kokonaan jättänyt suorittamatta valtiolle ennakonpidätyslain mukaiset verot ja sosiaaliturvamaksut maksettuaan sitä ennen kansanedustajille palkat käteisenä.

Tästä huolimatta eduskunnan tilintarkastajat olivat vuosittain hyväksyneet tilit; tilintarkastuskertomuksia ei kuitenkaan löytynyt kaikilta vuosilta.  Tapahtuneen paljastuminen vasta sen jatkuttua pitkälti yli 20 vuotta johtui siitä, että Suomen Pankin virkamiehet olivat eduskuntaa kohtaan tuntemansa kunnioituksen vuoksi uskoneet kaiken olleen kunnossa. Feiring ei myöskään ollut päästänyt ketään muita kassaholviin. Hän ei kuitenkaan ollut käyttänyt rahoja millään tavoin hyväkseen, vaan oli itse elänyt erittäin vaatimattomasti, miltei kurjasti.

Tapahtuneesta nosti eduskunnassa erityisen kovan melun Suomen Maaseudun Puolueen puheenjohtaja ja silloin ainoa kansanedustaja Veikko Vennamo. Vuoden 1970 eduskuntavaalien jälkeen SMP:n 18-henkinen eduskuntaryhmä laati asiasta syytekirjelmän Björn Feiringiä, eduskunnan pääsihteeriä Olavi Salervoa ja eduskunnan tilintarkastajia vastaan. Tällöin oikeuskansleri Jaakko Enäjärvi rajoitti syytteen asiasta koskemaan vain taloudenhoitajana toiminutta Feiringiä. Syksyllä 1971 SMP:n eduskuntaryhmä vaati syytteen nostamista syksyllä 1970 eläkkeelle jäänyttä Enäjärveä vastaan valtakunnanoikeudessa hänen vapautettuaan syytteestä jutun asianosaiset Feiringiä lukuun ottamatta.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoi tämän jälkeen, ettei asian viemiseksi valtakunnanoikeuteen ollut perusteita, mutta antoi Enäjärvelle huomautuksen. Eduskunta hyväksyi perustuslakivaliokunnan kannan äänin 158−18 SMP:n jäädessä yksin vähemmistöön.  Juttu siirtyi Feiringin osalta keskusrikospoliisille, mutta asian poliisitutkimus kesti niin kauan, että Feiring kuoli ennen kuin jutun oikeuskäsittely ehti alkaa


Kommentit (0)



Rytkösiä

Eduskunnan ex-talouspäällikön Pertti Rosilan muistelmakirja Arkadianmäen kirstunvartija eroaa perinteisistä virkamiesten muisteloista sikäli, että se on niin ilkeän hauska, että minä vakavamielinen konservatiivisuuteen taipuvainen vanha herra joudin päästämään monta kertaa suorastaan selkäkeikkanaurun.

Kirjan lukeminen oli vapauttava kokemus, koska koko ikäni minua on vaivannut sitkeä tunne, että olen huono ihminen, mutta kun luin Rosilan muisteloita eräiden maamme johtavien päättäjien ketkuiluista ja puliveivailuista, aloin tuntea, että olen oikeastaan kohtuuttoman hyvä ihminen enkä ole osannut pitää puoliani elämässä. Kesäloma on kohta alkamassa ja Rosilan kirjan innoittamana aion lähestyä esimiestäni ja vaatia kunnon tila-autoa käyttööni lomamatkalleni Savoon ja myös kuljettajan sille olisi iloinen ylläri, koska muutkin kuulema niin tekevät.

Yhtä asiaa en kyllä Rosilan muisteloista ymmärrä. Hän korostaa sitä, että nykyään meno eduskunnan saunassa on siistiytynyt eikä enää tarviste pelätä, että aamulla saunaan mentäessä lauteilta ja lauteiden alta löytyy rytkösiä. Jostain syystä rytköset on kirjoitettu pienellä. Muistan kyllä, että Ylä-Savosta oli kaksikin SKDL:n Veikko Rytköstä eduskunnassa, mutta heidän nimensä kirjoitetaan isolla.

Toinen Rytkös-Veikko oli muuten ammatiltaan raittiussihteeri, mutta toinen Veikko Rytkönen ei ollut mikään raittiussihteeri.



Kommentit (1)



Suurtulva

Kyllä on mualiman kirjat sekasi ja lopunaikojen mekkejä kyllä näkee, kun viittii vähänkin tsiikata ympärilleen; niitä ei tartte kavereilta kysellä. Suonenjoen Kärkkäälän Petäisen järvi ei ole tähän asti todellisuudessa ollut järvi vaan merkittävä haukikosteikko. Mutta nyt Petäinen on kasvanut yllättäen ihan oikeaksi järveksi.

Koskaan ennen ihmiskunnan historiassa ei ole Petäisen kuulu Uimakivi ollut kokonaan veden alla, mutta nyt on. Eittämättä talvi oli ennätysluminen ja varmasti lumi oli vesipitoistakin, mutta se ei riitä selittämään sitä, miksi Petäisen järven vedenpinta on puolisen metriä normaalia kevätkorkeutta korkeammalla.

Luulen, että ennätystulvan selitys löytyy majavasta, tuosta maamme rantametsien latuskahäntäisestä mestari-insinööristä. Luulen, että Petäisen jokeen on majava-ystävämme rakentanut padon. Lähden nyt tutustumaan tulvatilanteeseen ja tarpeen vaatiessa olen valmis käynnistämään pelastustoimet, joten kaikki Kärkkäälän avuttomat naiset, lapset ja vanhukset voivat nukkua yönsä rauhassa. Tulva ei edellytä kylän evakuointia.

Ja aionpa pelastustoimien yhteydessä myös vapauttaa katiskallisen haukia. Nimittäin Askolan Ollin katiska oli varastoitu ihan kuten ennenkin, eli kauaksi rannasta, mutta nyt tulvavesi oli kohonnut katiskalle asti ja pyydys huojui siihen malliin, että se oli ilmeisesti täynnä haukia. Saas nähdä, rikkoontuuko Kärkkäälän ennätys; muistan isävainaallani olleen parhaimmillaan 16 haukea samassa katiskassa.

Kommentit (2)


Naatitaan Nissilä

Ennen sarjakauden alkua Helsingin Sanomat ennusti, että jalkapallon Suomen mestaruudesta kamppailevat tänä vuonna Hjk, Sjk ja Kups. Ennuste vaikuttaa asiantuntevalta, mutta ei ole sitä. Vaikka Kups on aloittanut kauden vaisusti, on se kuitenkin pystynyt voittamaan vieraskentällä sekä Hjk:n että Sjk:n selvin lukemin, joten jalkapalloilun todellisen asiantuntijan silmin Kupsin mestaruus vaikuttaa jo tässä vaiheessa selviöltä.

Mutta kaikkeen minunkaan asiantuntemukseni ei riitä. Nimittäin jokunen päivä sitten uskalsin väittää, että hyvän maalintekijän sukunimen tulee olla nen-päätteinen. Myönnän olleeni väärässä. Kups on tällä kaudella tehnyt joukkueista eniten maaleja eli peräti 12 kpl ja niistä 11 ensimmäistä siunaantuivat Pennaselle, Karjalaiselle, Savolaiselle ja Niskaselle, mutta eilen joukkueen 12. maalin tekikin Nissilä, ei siis Nissinen, kuten selostajakin jossain vaiheessa erheellisesti väitti. Täysin epäsavolaisesta sukunimestään huolimatta Urho Nissilä on kuitenkin Kupsin kasvatteja.

Maali oli niin jäätävän rauhallisesti tehty, että se kannattaa katsoa, vaikka se onkin tämän alla olevan pitkän videon lopussa. Maali on niin nautinnollinen, että mieleni teki huutaa, että Urho, Urho, elä laakase, naatitaan, kuten Aalis Rytköselle joku neitonen kirkuen huusi 50 -luvulla Vänärillä.
https://www.youtube.com/watch?v=j_ndZm2Nr5A

Kommentit (0)



Trump ja Ruotsi

Ilmiöillä on selityksensä, ja kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Ari Haasion, Anu Ojarannan ja Markku Mattilan uutuusteoksessa Valheen jäljillä kerrotaan selitys sille koko sivistynyttä maailmaa mietityttäneelle tapaukselle, että minkä vuoksi presidentti Donald Trump väitti vähän aikaa sitten, että Ruotsissa olisi juuri tapahtunut pöyristyttävä terroriteko. Tuosta pöyristyttävästä terroriteosta eivät kuitenkaan itse ruotsalaiset  tienneet mitään.

Tuon väitteen jälkeenhän Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt epäili tunnetun raittiusmies Trumpin poltelleen jotain ja vaikka  ties mitä. Itse epäilen polttelun tapahtuneen salassa Valkoisen talon pannuhuoneessa.

Valheen jäljillä -kirja paljastaa, että pöyristyttävä terroriteko tosiaan oli tapahtunut. Itsemurhaiskussa oli kuollut peräti 85 ihmistä. Mutta Ruotsissa se ei tapahtunut, vaan Pakistanin Sehwan - nimisessä kaupungissa. Ilmeisesti Usa:n presidentiltä olivat menneet sekaisin toisiaan hieman muistuttavat sanat Sehwan ja Sweden, joka tarkoittaa amerikan kielellä Ruotsia.

Vakoiluun erikoistunut entinen Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Rislakki paljastaa muistelmateoksessaan Mullistusten mies, että hän oli tutkimuksissaan saanut selville, ettei Trumpin kotona ole yhtään kirjaa. Se on tietysti hyvin huolestuttava tieto ja pitää vain toivoa, että asian selityksenä on se, että Usa on tietotekniikassa edistynyt niin pitkälle, että presidentti Trump on siirtynyt nykyaikaisiin e-kirjoihin.

Kommentit (0)



Historian ironiaa

Suurta historian ironiaa on se, että 1930-luvulla Usa:n kommunistipuolueen jäsenyyttä hakenutta Ronald Reagania pidetään miehenä, joka 1980-luvulla tuhosi Neuvostoliiton. Suurta historian ironiaa on myös se, että samaista puoluetta vuosikymmeniä johtanut Gus Hall, oli lapualaisen fasistin Vihtori Kosolan kolmas serkku. Antti Tuuri voisi mahdollisessa tulevassa pohjalaisromaanissaan huomioida tämänkin hykerryttävän seikan.

Miesten yhdennäköisyyskin oli kiistaton. Molemmat olivat lujatahtoisen näköisiä miehiä, jotka eivät ihan helpolla mielipiteitään muuttele. Sen verran Kosola oli kuitenkin liberaaliuteen taipuvainen, että muistelmissaan hän paljastaa pelastaneensa henkensä kaupalla Lapuanjoesta sinne pudonneen kommunistin. Tiedä vaikka pudonnut olisi ollut Berliinissä olympiakultaa voittanut Lauri Koskela, jonka lapualaiset muiluttivatkin kerran.

Itse epäilen, että Ronald Reagan saattoi vallan mainiosti olla FBI:n asialla pyrkiessään puolueen jäseneksi. B-luokan näyttelijänä hän olisi varmasti pystynyt tarvittaessa näyttelemään myös kovaa kommunistia. Wikipedia paljastaa, että Gus Hallin lähimmät ja luotettavimmat puoluetoverit olivat liittovaltion poliisin tiedottajia. FBI saikin heidän avulla tietoonsa senkin, että Hall sai Neuvostoliitosta vuosikymmenien saatossa kymmeniä miljoonia dollareita, joista pieni osa käytettiin Hallin Arvo-pojan avoautoon. Asia tuntuu vähän Tuurin romaaneista tutun Hakalan veljessarjan toilailulta.

Kommentit (0)



Ronald Reagan - työväenliikkeen mies

Näin vappuna kansainvälisen työväenliikkeen suurena juhlapäivänä meidän on perusteltu syy muistaa Usa:n edesmennyttä presidenttiä Ronald Reagania, sillä Reagankin oli työväenliikkeen miehiä. Hän oli 1930-luvulla näyttelijöiden ammattiliiton johtajia ja mies oli sen verran radikaali mielipiteiltään, että haki Usa:n kommunistisen puolueen jäsenyyttä. Tämän sangen hämmästyttävältä kuulostavan asian opin Kuopion Isänmaallisen Seuran viimeviikkoisessa tilaisuudessa, jossa filosofian tohtori Marko Junkkarinen alusti Usa:n presidenteistä.

Tosin jostain syystä Reagania ei hyväksytty puolueen jäseneksi. En tunne kovin hyvin Yhdysvaltojen poliittista tilannetta, mutta siitä huolimatta uskallan epäillä, että hakemuksen hylkääminen koitui myöhemmin miehen onneksi, koska toisenlainen ratkaisu olisi voinut katkaista hänen presidenttitiensä. Tosin olisi hän voinut menestyä kommunistinakin, sillä kommunisteilla oli Usa:ssa parhaimmillaan 100.000 jäsentä ja vallankumouksen uhkaa pidettiin todellisena.

Esimerkiksi New Yorkin senaattori Clayton R. Luskinin johtama komitea varoitti 1920-luvulla maanmiehiään 300 000 hyvin organisoituneen ja väkivaltaisen suomalaisten muodostamasta vallankumousuhasta. Siihen aikaan suomalaiset ja juutalaiset olivat Amerikassa poliittisesti hyvin vasemmalla. Kommunisteja johti vuosikymmeniä Gus Hall, joka tunnettiin alunperin Lapulla, jossa hänen sukujuurensa olivat Kustaa Hallbergina. Ehkäpä Kustaa Hallberg ratkaisi sen, ettei Reagania hyväksytty kommunistipuolueen jäseneksi ja näin ollen Kustaa vaikutti myös maan tulevan presidentin valintaan.

Gus Hall oli ainakin neljä kertaa Usa:n presidentin vaaleissa ehdokkaana, mutta jostain syystä hänen joukkokannatuksensa ei muodostunut mittavaksi. Mies oli ehkä liian pohjalaisen suorapuheinen amerikkalaiseksi poliitikoksi. Hän mm. väitti, että ihminen joko on tai sitten ei ole neuvostovastainen samalla tavalla, kuin ihminen joko on tai ei ole raskaana. Noin selkeä kannanotto sopisi ihan hyvin vaikka Antti Tuurin romaaneista tutuksi tulleiden kauhavalaisten Hakalan veljesten suuhun.

Muuten kuulun niihin harvoihin suomalaisiin, jotka ovat nähneet presidentti Ronald Reaganin läheltä. Tämä tapahtui vuonna 1988, jolloin hän vieraili Suomessa. Olin silloin töissä eräässä virastossa, jonka kirjavaraston ikkunasta seurasin, kun Reaganin auto ajoi ohi luodinkantaman päässä.

Kommentit (0)



Jalkapalloilu ja nen-pääte

Jalkapallon seuraaminen on viemässä minulta ne vähätkin hermovähät, joita vielä on ehkä jäljellä. Kupsin nuoret pelasivat talven Sm-karsintasarjassa erinomaista jalkapalloa ja voittivat kirkkaasti oman lohkonsa. Eilen marssin Keskuskentälle toivorikkaana todistamaan, kuinka savolaisnuorukaiset pyörittelevät näytöstyyliin Fc Lahden hidashoksottimiset hämäläisnuorukaiset siihen malliin, että heillä on vaikeuksia löytää takaisin kotiinsa.

Mutta eivät pyöritelleet siihen malliin, vaan ihan toisin kävi. Lahti voitti puhtaasti 2-5. Mutta selityskin asialle on selvä. Kuopiolaisten joukkueessa pelasi tällä kertaa vain yksi sukunimeltään  nen-päätteinen nuorukainen, joka oli Korhonen, kuten todennäköistä onkin. Talven karsintasarjassa joukkuesen sijaan koostui Hiltusista, Nissisistä, Räsäsistä ja Pitkäsistä. Nyt nuorten joukkueessa pelasivat vain junan tuomien jälkeläiset. Talvella kunnostautuneet nen-päätteiset nuorukaiset mahtuisivat edelleenkin ikänsä puolesta nuoriin, mutta heidät on nostettu joko Kupsin aikamiesten Veikkausliigajoukkueeseen tai Kufun Kakkosdivariporukkaan.

Kups on Veikkausliigassa tehnyt kahdeksan maalia, joiden viimeistelijät ovat Pennanen, Savolainen ja Niskanen. Kaikki siis maakunnan omia miehiä. Muistelen, että yhden syöttöpisteen on kuitenkin saanut ei-nen-päätteinen pelaaja. Muistelen myös, että jokunen vuosi sitten, kun jääkiekkoseura Kalpalla ei ollut vielä rahaa kalliisiin ulkosavolaisiin vahvistuksiin, kaikilla joukkueen 24 pelaajalla oli nen-päätteinen sukunimi.

Kommentit (0)

Stadin slangi

Koska kaikessa blogikirjoittelussa on lakia visusti noudatettava, en uskalla kopioida tähän Niin gimis on stadi -laulun sanoja tai linkkiä youtubeen esitystä kuullaksemme, koska tekijänoikeudet ovat lailla suojatut. Kyseessä ei ole kansanlaulu eikä säveltäjäkään ole maailmankuulu Trad, vaan sanat ovat lähtöisin Veikko Lehmukselan kynästä, joka kirjoitti sen Karjalan kannaksella joukko-osastonsa joulurunoksi. Runon on säveltänyt Jussi Isomeri.

Kappale tunnetaan myös nimellä Ässän kaiho.Tuo Ässä viitannee Helsingin työläiskaupungin osista koottuun joukko-osastoon, jota kutsuttiin Ässä-rykmentiksi. Mainittakoon, että Talvisodan alussa Ässä-rykmentin miehille uskallettiin jakaa kovat panokset vasta ihan viime tipassa, koska täyttä varmuutta ei ollut siitä, mihin suuntaan työläissotilaat alkavat ampumaan.

Tosin tarkkakätisiä miehiä porukassa oli, koska pataljoonan komentaja S. O.Lindgren voitti useita vapaa- ja sotilaskivääriammunnan maailmanmestaruuksia, mutta jäi siitä huolimatta osastonsa ampumakilpailussa toiseksi, vaikka ampui 197 pistettä, koska kersantti Aarne Saarinen ampui tasan 200.

Olen tässä natustellut mielessäni Niin gimis on stadi -laulun sanoja, mutta en saa niistä täysin tolkkua. Virkamiesruotsin kokeen olen läpäissyt, mutta se ei auta tässä asiassa juurikaan, koska stadin slangissa on paljon lainasanoja ainakin myös venäjästä.Itse en tunne mielenkiintoa vieraiden kielten opiskeluun, koska yritän panostaa ensisijaisesti omaan äidinkieleni hallintaan, mutta siitä huolimatta olen valmis ilmoittautumaan Kuopion kansalaisopistoon, mikäli siellä järjestetään kurssi, jolla opetellaan bamlaamaan stadin slangia.

Kommentit (0)



Niin gimis on stadi

Eilen Perjantai -ohjelmassa oli aiheena Helsinki ja ohjelma palautti mieleeni, että itsekin olen opiskeluaikaan asunut Helsingissä ja olen tavallaan vanha statin kunti, vaikka tyhmempi ei sitä heti huomaakaan. Ohjelman aikana tunsin jopa häivähdyksen omaista ikävää Helsinkiin varsinkin silloin, kun rööperiläinen pornokauppias, jonka rikosrekisteri ei liene aivan puhtoinen, vaan pikemminkin päinvastoin, vakuutti, miten kaunis on Rööperi varsinkin silloin, kun aurinko nousee tai laskee. Aion vielä tässä elämässä käydä seuraamassa Rööperin auringon eri vaiheita,

Tuo edellä mainittu pornokauppias ja alamaailman kulkija vaikutti hyvin mukavalta ihmiseltä, jolla on sivistyneet tavat ja korkea moraali. Pornokauppias kertoi mm. soittaneensa radion ohjelmapäivystykseen ja valittaneensa siitä, että eräässä tv-ohjelmassa oli kiroiltu ennen klo 21, jolloin kaikki lapset eivät vielä ole nukkumassa. Ilmeisesti tuon alan miehellä tulee olla hyvät käytöstavat ja korkea moraali, jotta hän selviää korkeaan ikään.

Parjantai - ohjelmassa tavalliset helsinkiläiset kadunmiehet -ja varsinkin -naiset lauloivat täysin rinnoin stadin kotiseutulaulua nimeltään Niin gimis on stadi ja se kappale on tämän päivää soinut mielessäni samalla tavalla kuin Lasihelmi - iskelmä soi Päätalon Kassun mielessä, ennen kuin hänet vietiin pakkohoitoon Hatanpään mielitautiparantolaan. Niin gimis on Stadi löytyy netistä monenakin versiona ja se alkaa seuraavasti:

Niin gimis on stadi,
ois toivomus snadi,
et tsiigaa sais sen vielä kerran. 

Minäkin haluaisin tsiigaa stadin vielä kerran.



Kommentit (0)



Paatelaiset

Eilen kerroin, että Mikko Paatelaisella on nimissään Veikkausliigan yhden ottelun maaliennätys; hänhän teki vuonna 2005 Pietarsaaren Jaron joukkueessa peräti viisi maalia ottelussa KTP:tä vastaan. Kuitenkaan Mikko ei ole Paatelaisten perheen paras jalkapalloilija, sillä miesten maajoukkueeseen asti hän ei ole yltänyt, kuten veljensä Mika-Matti ja isänsä Matti.

Nykyään valmentajana toimiva veli Mika-Matti Paatelainen pelasi maajoukkueen kärkimiehenä peräti 75 ottelua vuosina 1986 - 2000 tehden 18 maalia. Poikien isä Matti Paatelainen voitti 70-luvulla peräti neljä kertaa Mestaruussarjan maalikuninkuuden. Hän pelasi 47 maaottelua ja teki niissä 11 maalia. Matti Paatelainen on voittanut myös koripallon SM-hopeaa Espoon Hongan riveissä.

Paatelaiset ovat siis olleet ilmiömäisiä jalkapalloilun kärkimieslahjakkuuksia. Alan asiantuntijoiden mukaan jalkapallojoukkueen kärkimiehen tulee olla älykäs sekä röyhkeä ja ainakin Matti Paatelaisella on hyvät kärkimiehen ominaisuudet, mikäli yhtään on uskominen Wikipedian tietoihin ja miksi ei olisi uskominen.

Wikipedian mukaan:

"Matti Paatelainen palveli Yhtyneillä Paperitehtailla henkilöstöpäällikkönä ja hallintojohtajana ja väitteli kasvatustieteestä vuonna 1981 sekä toimi vs. kasvatustieteen professorina Tampereen yliopistossa. Paatelainen suoritti kaksi muutakin yliopistotutkintoa: Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta voimistelunopettaja vuonna 1969 ja Jyväskylän yliopistosta liikuntatieteiden maisteri vuonna 1974.

Turun hovioikeus tuomitsi joulukuussa 2017 Paatelaisen kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeuteen törkeästä petoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Tuomio liittyi Paatelaisen taannoisiin liiketoimiin sijoittaja Seppo Sairasen ja Optiopaja Oy:n kanssa. Lisäksi Paatelainen ja hänen lähipiiriinsä kytkeytynyt Keski-Suomen Finanssi Oy tuomittiin maksamaan Sairaselle ja Optiopajalle satojen tuhansien eurojen vahingonkorvaukset. Paatelainen määrättiin vangittavaksi välittömästi. Tampereen käräjäoikeus oli aiemmin tuominnut Paatelaisen yli kolmen vuoden vankeusrangaistukseen, mutta tuomio aleni hovioikeudessa."

Kommentit (0)



Petteri Pennanen - Kuopion suuri sankari

Vaikka kuopiolaisen jalkapalloilun sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, niin eilen siihen kirjoitettiin tulikirjaimin uusi luku. Nimittäin Kupsin oma kasvatti Petteri Pennanen teki eilen ottelussa  Maarianhaminan ifk:ta vastaan vieraskentällä peräti neljä täysosumaa. Riemuitsin pitkään siitä, että nyt tehtiin asiassa Suomen ennätys ja jalkapallohistoriaa, mutta tarkistusmittauksen jälkeen olen valmis muuttamaan mielipidettäni, kuten jo presidentti Paasikivi opetti.

Neljä maalia ei ole maamme jalkapalloilun ylimmän sarjatason ennätys, vaan ennätys on vuodelta 1960, jolloin Tps:n Matti Sundelin maalasi ottelussa Drottia vastaan peräti seitsemän kertaa, eli täsmälleen saman verran, kuin minä syksyllä 1967 tein Kärkkäälän kansakoulun ja Rieponlahden vastaavan oppilaitoksen välisessä kohtaamisessa jalkapalloilun merkeissä. Odotin muuten, että maakunnan merkkilehti olisi minua haastatellut merkkipäivänäni, niin olisin voinut kertoa edellä kerrotun olleen elämäni ylivoimaisesti suurin saavutus.

Nykyisestä Veikkausliigastakin löytyy Pennasen tulosta parempi saavutus. Pietarsaaren Jaroa siihen aikaan edustanut Mikko Paatelainen teki vuonna 2005 ottelussa Kotkan työläisjalkapalloilijoita vastaan viisi maalia. Mutta kuitenkin sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, väitän, että Pennasen eilinen maalimäärä on suurin vieraskentällä tehty maalimäärä. Ja ellei niin ole, niin ainakin se on ilman rangaistuspotkuja tehty maalimääräennätys ja jos se ei ole jostain syystä sitäkään, niin ainakin se on suurin "putkeen tehty" maalimäärä, joka vieraskentällä on tehty ilman, että kukaan toinen joukkueesta olisi päässyt tekemään "suoran putken" estävää välimaalia.



Kommentit (0)