Noita Antti Lieroinen, melkein Suonenjoen poika	14.07.2020, 16:58
Vaikka ei Sisä-Savossa eikä edes Suonenjoen Kyöpelinvuorella polteltu noitia, koska seutu oli aivan liian takapajuista moiseen, niin yksi noitarovio liippaa läheltä Suonenjokea. Nimittäin suonenjokelaisilla on perinteisesti läheiset ja luottamukselliset suhteet naapurikaupunkiinsa Pieksämäkeen, (jotka suhteet olivat muinoin niin läheiset, että pieksämäkeläiset kävivät ennen, jolloin nuoret harrastivat muutakin kuin vain netissä surffailua, tappelemassa Suonenjoella, jopa siinä määrin, että TV:n A-studiokin oli kerran mukana tällaisella vierailulla) ja Pieksämäeltä, eli siis melkein Suonenjoelta, oli kotoisin maamme kuuluisin noita, joka myös jäi maamme historian viimeiseksi polttoroviolle päätyneeksi noidaksi . Wikipedia kertoo maamme kuuluisimmasta noidasta mm. seuraavaa: Antti Lieroinen tai Liera (k. 1643, Ruovesi) oli suomalainen Virtain Jäähdyspohjassa elänyt noita, joka tuomittiin oikeudessa noituudesta kuolemaan ja poltettiin roviolla. Lieroinen oli kotoisin Savosta Pieksämäen pitäjän Leppienjärven kylästä, ja myös hänen isänsä tunnettiin noitana. Lieroisen aikaisemmat elämänvaiheet eivät ole tiedossa, mutta 1634 hän eli itsellisenä Keuruun Pihlasten kylässä. Seuraavana vuonna Lieroinen muutti Virtain Knuuttilaan (nyk. Jäähdyspohja) vaimonsa Kirsi Vihoittaren, kahden tyttärensä ja isänsä kanssa. Lieroinen tunnettiin siitä, että hän kykeni selvittämään varkauksia ja hankkimaan myös varastetun tavaran takaisin. Oman kertomansa mukaan häntä avusti henki, joka kertoi hänelle unessa tavaran kätköpaikat ja saattoi haluttaessa vahingoittaa myös varasta. Lieroisen kerrottiin myös näkevän unessa etukäteen, kuka oli hänen luokseen tulossa ja mikä hänen asiansa oli. Hänen luokseen saapui avunhakijoita pitkienkin matkojen takaa, ja jos varkauden uhri sitä vaati, Lieroinen saattoi myös aiheuttaa varkaalle jopa hengenmenetyksen. Lieroinen totesi kuitenkin aina, että vastuu tästä siirtyi asiakkaalle: Sinun sielusi päälle minä teen ja en omani. Tämä varkaan merkitsemiseksi kutsuttu toimi saattoi Lieroisen lopulta oikeuden eteen, sillä häntä alettiin epäillä useista kuolemantapauksista. Syksyllä 1643 Turun hovioikeuden presidentin Jöns Kurjen lähettämä hovioikeuden viskaali Anders Israelsson valvoi Lieroisen kuulusteluja Ruoveden käräjillä. Lieroista syytettiin Vesilahden Iloisten kylästä kotoisin olleen Heikki Matinpojan kuolemasta. Tämän isä Matti Eskonpoika oli tullut Lieroisen luo Jäähdyspohjaan etsimään apua kokemiinsa varkauksiin sekä huonoon hevosonneensa yhdessä toisen vesilahtelaisen miehen Martti Villenpojan kanssa. Miehet olivat juopotelleet Lieroisen kanssa, ja he pyysivät Lieroista selvittämään useita heille sattuneita varkauksia. Lieroinen suostuikin maksua vastaan merkitsemään Eskonpojalta kuoreita vieneen varkaan ja kertomaan, mistä varastetut tavarat löytyisivät. Kun Matti Eskonpoika palasi kotiinsa, oli sillä välin hänen poikansa Heikki Matinpoika tapettu. Tämä oli myynyt kuoreet isänsä tietämättä. Lieroisen väitettiin myös aiheuttaneen ruoveteläisen sotamies Yrjö Braskin kuoleman neljä vuotta aiemmin. Brask oli uhannut keriä Lieroisen tukan, jolloin tämä uhkasi, että Brask ei eläisi kauan, ja että hän ei saisi hyvää loppua. Brask kuolikin pian tämän jälkeen käveltyään metsässä vahingossa omaan karhuansaansa. Vesilahden kappalainen Krister Jacobi Wesilaxius puolestaan todisti, että hänen veljensä siltavouti Yrjö Jaakonpoika oli pyytänyt Lieroista selvittämään, kuka oli varastanut häneltä hopeasoljen (toisen lähteen mukaan kysessä oli hopeinen tarjotin). Viljakappaa vastaan Lieroinen ilmoitti merkinneensä varkaan puhkaisemalla tämän silmän. Kun Yrjö Jaakonpoika palasi kotiin, toisen silmänsä menettänyt kappalaisen piika oli palauttanut hänelle soljen. Lieroista syytettiin myös Ruovedellä sattuneesta Pekkasen talon tulipalosta. Talossa oli aiemmin tapahtunut hernevarkaus, ja Lieroinen oli luvannut merkitä varkaan. Varas olikin kuulunut talonväkeen, ja Lieroisen uskottiin aiheuttaneen näin tulipalon. Noituussyytteiden lisäksi Lieroisen epäiltiin tehneen aviorikoksen Pirkkalan Ylöjärven kylästä kotoisin olleen Valpuri-nimisen naimisissa olleen naisen kanssa. Lieroinen ei myöskään ollut käynyt Ruovedellä kirkossa kymmeneen vuoteen ja ripilläkin viimeksi 22 vuotta aikaisemmin. Lieroinen itse kiisti kaikki syytteet häntä vastaan. Lieroinen tuomittiin Ruoveden käräjillä mestattavaksi ja poltettavaksi roviolla kolmesta eri rikoksesta: taposta, huoruudesta ja noituudesta. Seuraavaksi hänet vietiin Hämeenkyrön käräjille, joilla häntä syytettiin kolmesta Hämeenkyrössä tapahtuneesta kuolemantapauksesta. Myös täällä Lieroinen tuomittiin mestattavaksi ja poltettavaksi taposta ja noituudesta. Lieroinen kuljetettiin Hämeenkyröstä Turun linnaan, ja lopulta hänen tapaustaan käsiteltiin Turun hovioikeudessa, joka tuomitsi Lieroisen kuolemaan noituudella surmaamisesta, huoruudesta ja murhapoltosta. Hovioikeus oli erityisen kiinnostunut Lieroisen apunaan käyttämästä hengestä eikä uskonut Lieroisen vakuutusta siitä, että henki oli peräisin Jumalasta. Lieroisen tuomion täytäntöönpanosta ei ole säilynyt asiakirjatietoja, mutta kansanperinteen mukaan hänet kuljetettiin Ruovedelle ja poltettiin roviolla neljännespeninkulman päässä Ruoveden kirkolta sijainneessa Lieransaaressa. Lieroiselta apua hakenut Matti Eskonpoika tuomittiin Vesilahden käräjillä vuonna 1643 kuolemaan, ja siltavouti Yrjö Jaakonpoika tuomittiin 1645 sakkorangaistukseen.  Ruovedellä asunut kirjailija Heikki Asunta kirjoitti Antti Lieroisesta runon Lieran savu. Ruovedellä on 1960-luvulta lähtien järjestetty Noitakäräjät-kesätapahtuma, jonka yhteydessä on esitetty Oiva Hernesniemen Lieroisesta kirjoittamaa näytelmää. Tämä näytelmä on ollut myös Jukka Linkolan kansanoopperan Lieran poika (1993) libreton pohjana.  Kommentit (0)
Kyöpeli	13.07.2020, 16:53
Olen seurannut TV1:n Ahvenanmaan noitaoikeudenkäynneistä kertovaa Tulen morsian-sarjaa mielenkiinnolla, koska onhan se mielenkiintoinen asia, että sivistyneessä Euroopassa poltettiin muutama sukupolvi sitten kymmeniä tuhansia ihmisiä roviolla noidiksi epäiltynä. Viimeinen Euroopan noita poltettiin julkisesti jo silloin hyvinvointivaltiona pidetyssä Sveitsissä vuonna 1782, eli aikana,jolloin takapajuisessa Suomessakin elettiin ns. valistuksen aikaa. Suomessa on ollut 453 noitaoikeudenkäyntiä, joista noin puolet on päättynyt vapauttavaan tuomioon. Kuolemantuomio annettiin vain sellaisesta noituudesta, jossa katsottiin noituuden aiheuttaneen jonkun kuoleman. Suomessa noituudesta tuomituista noin 70 % oli miehiä. Suomessa noituudesta tuomittiin kuolemaan vain runsaat sata ihmistä ja heistäkin poltettiin vain osa, eli maamme oli hyvin kehittymätön verrattuna Euroopan sivistyskansoihin. Suomessa noitakokot loimusivat varsinkin maan kehittyneimmissä osissa eli Ahvenanmaalla ja länsirannikolla. Meillä Sen sijaan köyhässä ja takapajuisessa Savossa ei tuollakaan alalla pysytty alkuunkaan sivistyneen maailman kehityksen mukana. Tiedossani ei ole, että täällä Sisä-Savossa olisi ketään ymmärretty polttaa, vaikka käsittääkseni Suonenjoen Kyöpelinvuori tai Kyöpelinmäki, jota nimeä siitä myös käytettiin, olisi juuri sopiva paikka noituuden harjoittamiseen.  Suonenjoen Kyöpelinvuori voisi olla nykyaikana sopiva paikka myös jollekulle matkailuyrittäjälle, joka voisi kohdistaa palvelunsa hyvämaineisille naimattomille naisille. Nimittäin Wikipedian mukaan Kyöpelinvuori tarkoittaa seuraavaa: Kyöpelinvuori on ollut suomalaisessa kansanperinteessä paikka, jonne kunniallisesti eläneet ”vanhatpiiat” pääsevät. Vuori on voitu tulkita lasiseksi, jolloin neitsyytensä menettäneet eivät ole kyenneet kipuamaan sen liukasta rinnettä. Vastaavia tarinoita hurskaille neitsyeille tarkoitetuista paratiisivuorista on tunnettu myös katolisessa Keski-Euroopassa sekä Venäjällä.[1] Sittemmin Kyöpelinvuori on yhdistetty noitasapattiuskomuksiin, mutta 1600-luvun noitavainojen aikaisissa asiakirjoissa nimeä ei vielä mainita. Ruotsin noitakertomuksissa sapattipaikkana oli Blåkulla, josta puhuttiin joskus Suomessakin, mutta useammin vain yleisesti vuoresta tai jostakin muusta myyttisestä paikasta. Kommentit (3)
Punkaharju Artup	12.07.2020, 17:09
Korona on hiljentänyt maamme yleensä niin vireän kesätapahtumarintaman, mutta jotain sentään tapahtuu. Sosialistisesta mediasta minulle viestitettiin, että Punkaharjulla, joka on lähes Uukuniemen naapuripitäjä, on parasta aikaa menossa kaksiviikkoinen Punkaharju Artup-tapahtuma. Vallan harmittaa, että sain tiedon asiasta vasta nyt, koska tuonne olisi voinut ihan hyvin poiketakin, koska ohjelmatarjonta on perin mielenkiintoista. Mutta ei mitään hätää, koska tapahtumaa voi seurata myös netissä ja niinpä teenkin ja tehkää te samoin. Katson ensiksi, kun Sam Inkinen ja Arvo Tuominen puhuvat maailman metropoli Pietarista ja sen jälkeen samojen arvostettujen asiantuntijoiden keskustelun Putinista, joka on tavallaan Karjalan urhoja. Hän täyttää mielestäni aika hyvin kunnon tyrannin tunnusmerkistön ja on sen vuoksi tällä hetkellä maailman mahtavin hallitsija. Hän on jopa onnistunut nostamaan apupoikansa vallan USA:n presidentiksi asti. Tuomisen ja Inkisen keskustelut löytyvät alla olevista linkeistä: https://www.facebook.com/ punkaharjuartup/videos/276450363428059 https://www.facebook.com/ punkaharjuartup/videos/581690122544019 Kommentit (0)
Arvo Tuominen ja Rasputinin etuveitikka	11.07.2020, 15:47
Suinkaan harva ei ollut se kerta, jolloin jouduin päästämään selkäkeikkanaurun, kun luin tuossa Arvo Tuomisen uusimman, eli PIETARI Arvo Tuomisen matkassa. Tuominen kertoo kirjassaan hauskoja tai ainakin mielenkiintoisia tarinoita Pietarista ja sen lähiseuduista ja niitähän riittää, vaikka kaupungista on jo monta teosta aiemminkin tuotettu. Yhtenä aikaisemmista Pietarista kirjoittaneista voidaan esimerkiksi mainita Feodor Dostojevski, jota moni pitää maailmankaikkeuden historian parhaana kirjailijana. Monta kertaa hedelmällinen epätotuus on voittaa hedelmättömän totuuden ja niinpä joskus suhteudun epäillen Arvo Tuomisen juttuihin. Muistanpa esimerkiksi, miten hän jossain Karjalan kannasta käsittelevässä kirjassaan kertoi, että sukuni syntysijoilla, eli Koivistolla, oli paljon avaruusraketteihin liittyvää teollisuutta, koska seudulla kasvaa paljon korvasieniä ja korvasienten myrkkyä mukamas käytetään rakettien polttoaineena. Olen selvittänyt asiaa. Tosiaankin se on totta, että korvasienien myrkkyä käytetään rakettien polttoaineena, mutta ei sitä korvasienistä saada, vaan tuotetaan nykyään synteettisesti. Mutta hyvä juttu tuokin on. Uusimmassa Tuomisen kirjassa todistetaan vallan kuvan kanssa, miten kolmeen kertaan murhatun Rasputinin irti leikattu ns. etuveitikka olisi nähtävillä Pietarin erotiikkamuseossa, jossa en ole vielä käynytkään. Tutkin kuvaa tarkkaan ja rohkenen väittää, ettei se esitä Rasputinin etuveitikkaa, vaan on joko norsun tai paremminkin ehkä Siperiasta ikiroudasta esiin kaivetun mammutin etuveitikka. Sekin virhe Tuomisen kirjassa on, että etuveitikka olisi leikattu irti ennen sen haltijan hautaamista. Simon Sebag Montefioren kirjassa Romanovit 1613–1918 ainakin kerrotaan, että sen jälkeen, kun juonitteleva hoviväki vihdoinkin onnistui suurella vaivalla ja pahan ryssimisen jälkeen saamaan tämän irstaan munkin hengiltä ja vielä hautaamaankin hänet Tsarskoje Selon puistoon, niin miehen tarina ei vielä päätykään tähän. Nimittäin vallankumouksen levottomuuksien aikaan kapinoivat sotilaat kaivoivat Rasputinin ruumiin ylös ja sen jälkeen, kun olivat aikansa tutkineet kalmoa ja mittailleet vainajan sukuelimen kokoa tiilen avulla, kyseinen ruumiinosa leikattiin irti. Täyttä varmuutta ei ole siitä, mitä Rasputinin henkilökohtaiselle aseelle, jonka avulla hän pystyi romahduttamaan koko Venäjän suurvallan, tapahtui sen jälkeen. Wikipedian, kuten myös Tuomisen mukaan, mukaan Rasputinin siitintä säilytetään Pietarin erotiikkamuseossa. Toisen tiedon mukaan Rasputin etuveitikka olisi ollut myynnissä eräässä lontoolaisessa antiikkiliikkeessä, mutta sellaisenkin tiedon olen lukenut, että tarkemmissa tutkimuksissa kyseinen antiikkikalu olisi paljastunut säilötyksi merimakkaraksi. Merimakkarahan on alkeellinen selkärangaton eläin, joka parhaimmillaan kasvaa viisimetriseksi. Tiettävästi Rasputinin "merimakkara" oli vain 13-tuumainen eli reilut 30-senttinen. Kommentit (0)
Kuka tappoi Davey Mooren?	10.07.2020, 17:25
Viime vuonna nyrkkeilijöiden ammattisairauksiin, eli dementiaan ja alzheimeriin kuollut, Olli Mäki on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen ja suosittu. Tänään nähdään viikon sisällä jo toisen kerran hänestä kertova elokuva Hymyilevä mies, joka on erinomaisen hyvä filmi. Se valittiin elokuvakriitikoiden äänestyksessä maamme 2010-luvun parhaaksi elokuvaksi ja se niitti mainetta myös maailmalla, eli se palkittiin vallan Cannesissa asti. Sikälikin Mäki on ajankohtainen, että häntä muisteltiin juuri radion mainiossa edesmenneistä urheilijoista kertovassa Kiveen hakatut sarjassa. Ohjelmassa häntä luonnehditaan erinomaisen kiltiksi ja kunnolliseksi lempeästi hymyileväksi mieheksi. Aika yllättävä tieto on se, että tämä työläisnyrkkeilijä, jota manageri Elis Ask kutsui komunistiksi, oli urheilu-uransa jälkeen monena vuotena Kirkkonummen suurin veronmaksaja, jonka vaarallisiin töihin erikoistunut yritys, joka maalasi esimerkiksi Lahden 200 metrin korkeuteen kohoavat radiomastot, työllisti yli 60 henkeä. Vaikka Mäki oli lempeä mies, joka ei tappanut kärpästäkään, niin rajansa hänelläkin oli. Mikäli hänen firmassaan joku mies tuoksahti vähänkin viinalle, niin hän sai kävellä samantien ulos kassan kautta ilman mitään nykyaikana suosittuja puheeksiottokeskusteluja, joita nykyään alkoholiongelmista kärsiviä työntekijöitä yritetään auttaa, joka oikein onkin. Kiveenhakatut-ohjelmassa kerrotaan, että Mäen yritystoiminta päättyi verosotkuihin. Asia, josta julkisuudessa ei ole puhuttu, niin muistelen nähneeni lehdessä pienen huomaamattoman jutun, jossa kerrottiin, ettei verosotkuissa vältytty rikosoikeudellisiltakaan seuraamuksilta. Jostain syystä iltapäivälehdetkään eivät revitelleet silloin asialla, kuten niiden tapana on. Olli Mäki otteli kerran jopa maailmanmestaruudesta, mutta liikaa laihduttanut mies tyrmättiin pahasti jo toisessa erässä. Siitä huolimatta mies piti tuota päivää elämänsä onnellisimmalta, koska hän sinä päivänä osti sormuksen tulevalle vaimolleen, joka liitto kesti loppuun asti. Hymyilevä mies-elokuvan lopussa on liikuttava kohtaus, jossa Mäen pariskuntaa esittävät näyttelijät sivuuttavat kadulla onnellisen näköisen kypsään ikään ehtineen hyvin onnelliselta näyttävän pariskunnan, jonka nähtyään nuoripari pohtii, että tuleekohan meistäkin joskus tuollaisia. Vastaantulijat olivat oikea Olli Mäki ja hänen oikea vaimonsa. Olli Mäen ja Davey Mooren MM-ottelu kohosi myöhemmin maailman kulttuurihistoriaan, koska Bob Dylan levytti pian sen jälkeen kappaleen nimeltään Kuka tappoi Davey Moore. Olli Mäki se tappaja ei ollut, vaan Moore menehtyi puoli vuotta Helsingin vierailunsa jälkeen seuraavassa MM-ottelussaan saamaansa aivovammaan.  Dylanin esityksen ja Mooren viimeisen ottelun lopun voi katsoa ja kuunnella tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=IssR_J0QWr4 Olli Mäestä kertovan Kiveen hakatut-sarjan ohjelman voi kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/audio/1-50511457 Hymyilevän miehen voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-2895541   Kommentit (0)

Olen muotitietoinen	09.07.2020, 16:43
Yleensä en harrasta blogillani kaupallista mainontaa enkä esittele vaatekaappini sisältöä, kuten eräät. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen ja julkaisen kuvan vaatekaappinisisällöstä. Eli uudet kesäjalkineeni ne siintelevät siinä isänmaan aamunkoitossa. Annoin rouvalle rahan kouraan ja pyysin häntä hyvissä ajoin rientämään Lidliin, jossa oli tarjouksessa varmastikin vain rajoitettu erä myytävänä noita kesäisiä jalkineita, joita muistaakseni kutsutaan skandaaleiksi. Harmi, ettei kesäpäähineeni, joka myös tavallaan sisältää kaupallisen sanoman, mahtunut kuvaan. Kesäpäähineeni on 60-lukuinen Hankkijan-lippalakki, joka mielestäni jotenkin sopii imagooni. Kunhan vielä saan Lidlistä hankittua sellaisen tumman liituraitapuvun, joka ainakin kerran on ollut siellä tarjouksessa ja joka lienee ollut aitoa 100 % plastickia eikä se silloin ollut edes pahasti hinnankiroissa, vaan maksoi 29,90-, minusta voi sitten kerrankin hyvällä syyllä sanoa, että siinä on muotitietoinen mies. Luulen, että siinä asustekokonaisuudessa, joka koostuu Hankkijan lippiksestä, Lidlin tummasta liituraitapuvusta ja Lidlin skandaaleista, Kuopion kaduilla liikkueassani hyvinkin edes kerran tässä elämässä herätän naisväen huomion, kuin hattumuoti uus.  Silloin minustakin voi hyvällä sanoa, että olen kova naistennaurattaja, koska kaikki naiset varmasti nauravat minulle. Kommentit (0)
Hillitöntä kuopiolaisylivoimaa	08.07.2020, 16:16
Eilen pelattiin Veikkausliigassa mestaruustaistelun kannalta ratkaisevan tärkeä Kuopion Palloseuran ja Turun Interin välinen ottelu, jota olin luonnollisesti paikanpäällä todistamassa täysin koronariskistä piittaamatta. Kotiin palattuani kiirehdin tv:n ääreen, jossa MTV:n urheilutoimitus kertoi, että Kupsin ja Interin välisen ottelun ensimmäinen puoliaika käytiin tasaväkisissä merkeissä. Kyllä ei käyty tasaväkisissä merkeissä. Harva on se kerta, jolloin Veikkausliigassa näkee moista tasoeroa. Vaikka Inter on viime kauden hopeajoukkue ja vahva sen pitäisi olla tälläkin kaudella, niin ensimmäisen puoliajan tilastot kertovat lahjomattomalla tavalla, ettei ottelua menty tasaväkisissä merkeissä. Kups voitti virallisten tilastojen mukaan laukaukset 10-1 ja kulmapotkut 7-0. Peli oli siis täysin yhtä maalia. Uusi norjalaisvalmentaja on, kuten norjalaisen kestävyysurheilukansan edustajalle kuuluukin, saanut kuopiolaiset kovaan juoksukuntoon ja esimerkiksi tuulennopea Ilmari Niskanen näytti pitävän hitaita turkulaisia välillä ihan pilkkanaan. Toinen puoliaikakin meni täysin Kupsin merkeissä, vaikkakaan ei enää yhtä selkeästi. Paremmalla onnella joukkue olisi tehnyt neljä maalia sen yhden lisäksi, jonka se nyt väkisin teki. Turkulaisilla oli koko ottelussa yksi ainoa kunnon maalintekotilanne ihan pelin loppuhetkillä, mutta onneksi pallo pomppasi ylähirrestä maahan kentän puolelle. Siinä tilanteessa kaukaa katsomosta käsin nähtynä maali vaikutti jo urheilukielellä selviöltä, mutta hidastus todistaa, että maaliviivaa pallo ei ylittänyt. Sitä paitsi hidastettuna tapahtumaa katsottaessa tilanteessa paitsio on selviö. Katsokaa vaikka itse: https://www.youtube.com/watch?v=kcJzGRNQyMA Kommentit (1)
Hrustsov ja Trump	07.07.2020, 14:32
Eilen TV1:n historiasarjassa muisteltiin Nikita Hrustsovia, jota myös Ukrainan teurastajaksi aikoinaan kutsuttiin. En ole ennen tullut ajatelleeksikaan, että Nikita Hrustsovin ja Donald Trumpin kehonkielessä ja muussakin käyttäytymisessä on paljon yhteistä. Molempia voi luonnehtia hyvällä syyllä impulsiivisiksi ihmisiksi,  joka ominaisuus ydinaseaikakaudella ei ole hyvä ominaisuus suurvallan johtomiehelle. Se eroavaisuus miehistä löytyy, että Trump on niittänyt mainetta Raamatun heristelijänä, kun taas Hrustsov kunnostautui heristelemällä kenkää. Tutkijat edelleenkin kiistelevät siitä, heristelikö hän YK.n täysistunnossa kenkää vai nyrkkiä, sillä erään näkemyksen mukaan kenkä oli vain toisessa kädessä näytillä, kun taas heristely tapahtui vain paljaalla nyrkillä. Joidenkuiden asiantuntijoiden mukaan kenkä ei ollut edes Hrustsovin oma vaan se otettiin ulkoministeri Gromykon jalasta, jota esimies lainasi vastusteluista huolimatta. Eilisestä ohjelmasta selvisi minulle se mieltäni vaivannut asia, että miksi Neuvostoliittoon 1960-luvun alussa rakennettiin ns. ohjusteitä, eli erinomaisen hyviä ja suoria betoniteitä, joita pitkin mannertenvälisiä ohjuksia siirreltiin, sellainen väylä löytyy Karjalan kannakseltakin. Selitys on se, että Kuuban kriisin aikaan Usa:lla oli jo satoja mannertenvälisiä ohjuksia, mutta Neuvostoliitolla vain neljä. Näitä harvoja maailmanlopunvehkeitä siirreltiin sitten koko ajan paikasta toiseen, jotta niitä ei olisi voitu ainakaan helposti tuhota. Kolme vuotta sitten olin bussimatkalla kannaksella ja siellä Moilasen Matkojen bussi ajeli moista ohjustietä pitkin ja kun kunnon kääntöpaikkaa ei löytynyt, käännyttiin jollekin surkealle metsäautotielle ja kun sitä pitkin oli muutama kilometri jyryytetty, tuli vastaan pusikko, jonka reunassa seisoi itse Lenin liftaamassa, kuten kuvakin todistaa. Kommentit (0)
Ollin muistokivi	06.07.2020, 16:24
Kuten olen joskus aiemminkin myöntämään, niin sukuni, eli Koivistoisten suku, on sangen pieni, vaatimaton ja vähämaineinenkin. Mutta upean muistomerkin, joka lienee eräs Suomen, ellei koko Pohjoismaiden vaikuttavimmista, on yksi suvun edustaja, eli Olli Koivistoinen, jota myös Kakkisen Olliksi kutsuttiin ja jota myös Kakkisensalon maaherraksi nimitettiin, saanut. Kävin hiljentymässä muistomerkin ääressä ja laskin sille myös itse tekemäni horsmista valmistetun kukkalaitteen. Kuvan mahtavan siirtolohkareen kylkeen on tietääkseni radionsinfoniaorkesterin viulisti, kirjailija ja kuvataiteilija Kauko Vainio kaivertanut OLLI KOIVISTOISEN nimen. Kaiverrus on sen verran haalistunut, että taidanpa ostaa joskus vielä kultamaalia ja kullittaa, kuten Savossa ennen sanottiin, tämän merkkihenkilön nimen. Kauko Vainio oli lahjakasta sukua ja hänen isänsä Ville Vainio, alk. Karjunen, oli menestyvä liikemies, mutta siitä huolimatta Sosialistisen Työväenpuolueen kuuluisin kansanedustaja ja hän oli myös maamme johtavia ikiliikkujan kehittäjiä, joka projekti on tosin vielä vaiheessaan. Kivi löytyy Jouhteniselta, joka ennen kuului Karttulaan, mutta nykyään Kuopioon, kun Suonenjoentieltä käännytään Hautolahdentielle, joka muuttuu sitten Jouhtenisentieksi. Matkaa Suonenjoentieltä siunaantuu muistomerkille noin kahdeksan kilometriä ja sen sijaintipisteet ovat N 6958687 E 508762. Kivi sijaitsee noin 50 metriä tiestä kangasmaastossa, joten vähän huonojalakasempikin sen lähelle halutessaan suoriutuu. Kommentit (0)
Hiljainen hetki Ullanrannassa	05.07.2020, 21:46
Kakkisenjärvi se siinä loistaa isänmaan aamunkoitossa Ullanrannalta käsin nähtynä . Ainakin kerran kesässä käyn hiljentymässä paikalla, joka sopii tarkoitukseen hyvin, koska Kakkinen on seudun viimeisiä järviä, jonka rannalle ei ole rakennettu eivätkä vesiskootteritkaan ole vielä yleistyneet tällä suunnalla. Saksanseisojakoiran lailla järvelle toljotellessani muistan isovaarini siskonpoikaa Aatami Rossia ja hänen vaimoaan Ulla Jalkasta, jotka asuivat tällä paikalla ja jotka joulun aatonaattona 1881 murhattiin mökkiinsä ja mökki poltettiin. Syyllisiä hirmutekoon ei ole vieläkään saatu selville enkä minäkään ainakaan tällä kertaa löytänyt uusia johtolankoja, jotka saattaisivat auttaa tapauksen ratkaisemisessa. Järvelle toljotellessani, muistelin myös 1930-luvun pulavuosien tapausta, jolloin Balzarin perheen hevonen uupui Kuopion markkinoilta palattaessa tuolle selälle ja kolme ihmistä paleltui kuoliaaksi. Vasta ihan äsken kuulin sukulaismieheltä Närhin Eelikseltä, että vainajia säilytettiin pitkään aitassa, jossa minäkin lapsena nukuin asiasta mitään tietämättä. Balzarit ovat viime aikoina saaneet julkisuutta, koska suvun kirjailija Veijo on nyt epäiltynä kuohuttavista asioista. Nähtäväksi jää puolustaako häntä tulevassa oikeudenkäynnissä entinen kohuasianajaja Heikki Lampela, jonka vaari oli Iso-Valtti Balzar, joka ei paleltunut Kakkisen jäälle. Kommentit (6)

Sillanrakentajaveljekset	04.07.2020, 14:23
Vielä löytyy maailmasta hyviäkin ihmisiä, kuten nyt esimerkiksi kuvan esittämät Pitkäsen veljekset Suonenjoen Särkiskylältä. Nämä veljekset eivät jääneet odottamaan EU:n tai jonkin muun instanssin toimenpiteitä Rajapuron sillan rakentamisessa, vaan he ihan oma-aloitteisesti pistivät asiat kuntoon. Eikä asioiden kuntoon saattaminen rajoittunut pelkästään sillan rakentamiseen, vaan tapasin eilen Pitkäsen veljekset itseteossa raivaamasta Kakkisen Ollin polkua; sehän oli vesottumassa ihan läpipääsemättömäksi ryteiköksi, mutta nyt ei enää ole risuista ja männynkävyistä huolta. Raivaussaha on hyvä keksintö. Olen jyrkästi sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi huomioida Pitkäsen veljesten ripeys, oma-aloitteisuus ja urhoollisuus, kun itsenäisyyspäivänä taas jaetaan mitaleita. Kyllä niitä on annettu paljon pienemmästäkin. Tai ainakin esimerkiksi Kärkkäälän kylätoimikunta voisi lahjoittaa veljeksille vaikkapa jopa jonkinlaisen pöytästandaarin, josta asiasta löytyy lisäinformaatiota vaikkapa tästä linkistä, ellei mitalia ole tähän hätään saatavilla: https://www.taitopaino.fi/tuotteet/poytastandaari/   Kommentit (0)
Ystävyydensilta	03.07.2020, 20:08
Minulle on luotettavista lähteistä kerrottu, että noin kymmenen vuotta sitten kunnan tms:n tahon edustajat halusivat kehittää Kakkisensalon matkailua ja päättivät kunnostaa sillan, joka on  Kakkisen Ollin 1700-luvulta peräisin olevalle mökille johtavalla polulla ja ylittää Suonejoen ja Kuopion välisen Rajapuron. Muinoin Rajapuro erotti Suonenjoen ja Karttulan, mutta Karttulan kuntaahan ei enää ole. Sikäli projekti onnistui hyvin, että vanha huono silta saatiin purettua, mutta uuden rakentaminen on ollut savolaisittain sanottuna vaeheessaan, eli aloittamista vaelle valamis, kuten Savossa myös osuvasti sanotaan, kymmenisen vuotta. Itse olen noin kymmenen vuoden ajan tasaisin välein blogillani muistuttanut, että jonkun, vaikkapa EU:n, tulisi tehdä asialle jotakin, mutta ajallemme tyypillisesti kukaan ei ole tehnyt asian hyväksi mitään, vaikka olen itse intensiivisesti seurannut asiaa läheltä ja siitä tasaisin väliajoin muistuttanut, kuten olen jo aiemmin maininnut. Olen jopa luvannut ihan puoluekantana katsomatta äänestää sitä siltarumpupoliitikkoa, joka tekee asialle jotakin, koska olen vanhemmiten muuttunut huonojalakaseksi ja minun on ollut vaikea nostaa 12-vaihteista Tunturi Retkisuperiani vm. 1978, synkän virran yli. Mutta nyt silta-asia on saanut ihan yllättäen onnellisen käänteen ja jykevä, jopa kevyttä moottoriajoneuvoliikennettä kestävä silta on valmistunut hetkessä, kun toimeen on tartuttu tomerasti kunnon kansalaisten toimesta. Huomenna aion blogillani kiittää ja ylistää asian ratkaisseita sankareita. Mutta jo tänään esitän, että kuvan esittämää Kuopion ja Suonenjoen yhdistävää siltaa aletaan tästä lähtien kutsumaan Ystävyydensillaksi. Tässä yhteydessä haluan muistuttaa, että samanniminen silta sijaitsi ennen Serbian ja Bosnia-Herzegovinan rajalla, mutta sitten se räjäytettiin tuhansiksi päreiksi. Myös Jalkasen Kari Tapion, joka oli lähestulkoon Kärkkäälän poikia, sanoittamassa ja esittämässä alkoholismista kertovassa laulussa Myrskyn jälkeen sanotaan aiheeseen liittyvästi ja kauniisti, että Aidon ystävyyden silta kaarineen Päivänvalon lailla kantaa sydämeen. Kommentit (0)

Kups ja korona	02.07.2020, 17:44
Pelottavan vahvasti aloitti Kups Veikkausliigan. Vaikka joukkue voitti mestaruuden viime vuonna ja on sijoittunut kolmena viime vuotena peräkkäin mitalille, on kuitenkin kulunut jo viisi vuotta siitä, kun joukkue edellisen kerran voitti liigan avausottelun. Nyt se kukisti kuitenkin perinteisen kovan vastustajansa Helsingin IFK:n selvästi 0-3. Ensimmäisen 14 peliminuutin aikana joukkue loi kolme vaarallista maalintekotilannetta ja viimeisteli jokaisesta näyttävän täysosuman. Jalkapallokielellä Kups viimeisteli kliinisesti. Jopa radion helsinkiläinen selostaja ihasteli kuopiolaisten otteita. Nähtäväksi jää, onko joukkueen kunnonajoitus tällä kaudella pielessä, kun jo avausottelussa peli kulki mallikkaasti. Sen sijaan Helsingin Sanomat eivät keskiviikon numerossaan, jossa se arvio tylevaa Veikkausliigakautta, ei arvostanut Kupsia, vaan ennusti joukkueen jäävän kolmanneksi, joka sekin olisi hyvä sijoitus, koska harva on se kerta, jolloin veikkausliigajoukkue on neljä kertaa peräkkäin ollut mitalilla. Hesari ennusti Hjk:n voittavan sarjan ja sikäli näkemys on perusteltu, että Hjk:n pelaajabudjetti on kaksinkertainen Kupsiin verrattuna. Tosin kyllä Kupskin on suomalaisittain rikas seura, sillä sen kokonaisbudjetti on 2,7 miljoonaa euroa ja liigajoukkueista toiseksi suurin. Ilmeisesti Kuopiossa on laskettu paljon rahakkaiden Euro-pelien varaan ja nyt on ilmeinen vaara, että Eurokentiltä ei Kuopioon tule koronan vuoksi tuloja, vaan enemmänkin menoja.  Ja sekin vaara leijuu Veikkauliigan yllä, että koronan toinen aalto tulee ja sarja jää kesken. Tai vaikka sarja ei jäisikään kesken, niin jos joukkueesta joku sairastuu koronaan, saattaa koko joukkue joutua karanteeniin. Jos näin tapahtuisi Kupsin kohdala, niin seuran keskeinen vaikuttajahenkilö pankkiiri Ari Lahti, saattaa hyvinkin miettiä, etteikö miljoonista voisi päästä hauskemmallakin tavalla eroon, kuin sijoittamalla ne jalkapalloon. Hän saattaa hyvinkin siirtää Kupsille varatut tuet vaikka modernin taiteen museolle. Katsokaapa kooste Hifk-Kups-pelistä alla olevasta linkistä. Moni jalkapalloilun ystävä saattaa hämmästyä, koska vaikka kyseessä on kotimainen ottelu, niin ainakin ajoittain se vaikuttaa ihan jalkapallolta, ja nuo maalit eivät ole mitään tsäkämaaleja, vaan ne ovat taidetta. https://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000006558847.html   Kommentit (1)
Juomaan opettelemisesta	01.07.2020, 16:31
Jo lastenkirjailija Astrid Lindgren sanoi jossain syntymäpäivähaastattelussaan, että vanheneminen on paskamainen asia ja se on sattuvasti sanottu. Minustakin tuntuu siltä, että en enää muista, kuule tai näe ja ne asiat ovat vielä pientä sen rinnalla, että helvetilliset suonenvetokohtaukset vaivaavat, jos joutuu edes ajattelemaan työntekemistä. Mutta Kuningasmetsuri-kirjasta opin lääkkeen ainakin suonenvetovaivaani. Nimittäin minun on opeteltava juomaan aikamiehen lailla. Kuningasmetsuri Jaakko Pessistäkin krampit vaivaavat, koska ammatti on vielä raskaampi kuin minulla, mutta hän on lääkitsee itseään juomalla kunnolla. Lämpimänä kesäpäivänä hänellä on ollut eväsjuomina metsässä kaksi litraa kahvia, litra maitoa ja hinkissä yli kuusi litraa mustaviinimarjamehua. Yhteensä siis lähes kymmenen litraa juotavaa eikä sekään tahdo aina riittää. Itse juon kuumana kesäpäivänä ehkä viides osan siitä mitä Pessinen, joten aion jatkossa keskittyä runsaaseen juomiseen. Jututinpa joskus Siinailla rauhanturvaajana ollut miestä, joka oli vuoden 1973 sodan jälkeen ollut pelastamassa saarroksiin joutunutta Egyptin armeijakuntaa. Hän kertoi, että Siinain paahteessa mies kuivuu nopeasti hengiltä, ellei juo kahdeksaa litraa päivässä. Kolean Suomen kesässä ainakin metsuri joutuu juomaan vielä enemmän. Kommentit (0)
Kuningasmetsuri	30.06.2020, 16:33
Harva on se kerta, jolloin törmää Suomen kirjallisuudessa yhtä vaikuttavaan työnkuvaukseen, kuin mitä Risto Jussilan kirjaa Kuningasmetsuri lukiessaan törmää. Kirjan keskeinen vaikuttajahahmo on lappajärveläinen metsuri Jaakko Pessinen, joka harjoitti vaativaa ammattiaan 70-vuotiaaksi asti, eli noin 55 vuotta, ilman ainuttakaan sairaspäivää. Hän on todennäköisesti eniten moottorisahalla puita kaatanut ihminen maapallolla. Yhtä vaikuttavaa työnkuvausta olen viimeksi lukenut Kalle Päätalon tuotannossa. Vahva mieshän oli Päätalon Kassukin, sillä hän sai esimerkiksi komppanian ainoana miehenä nousemaan tykin pyörät suorille käsille, mutta Pessinen on vielä riskimpi. Tämä 175-senttinen ja 75-kiloinen metsuri menestyi metsätöiden lisäksi hyvin myös sivulajissaan, eli voimamieskilpailuissa, vaikka oli puolet pienempi ja puolet nuorempi kuin kanssakilpailijansa. Ymmärrettävistä syistä hän oli ylivoimaisesti paras erikoislajissaan säkinkannossa, joka vaatii samanlaisia ominaisuuksia kuin tukinkanto. Pessinen kantoi 180 kilon säkkiä hirmuiset 265,1 metriä, kun toiseksi tullut yli kaksimetrinen Juha-Matti Räsänen kantoi 163,1 ja maailmanmestaruudenkin voimamiehenä voittanut Janne Virtanen 156 metriä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että Pessinen oli hankkinut voimansa pelkästään metsätöissä ilman kuntosaliharjoittelua ja että ei hänkään tosin pärjännyt ilman kemiallisia lisäaineita, sillä joka suorituksen jälkeen hän nautti termospullosta puoli termarin hatullista kahvia sokeripalan läpi nautittuna. Pitkän metsurin uransa aikana hänen tavakseen oli tullut nauttia puoli termospullon hatullista kahvia aina sahaansa tankatessaan eli 5-6 kertaa päivän aikana. Youtubesta löytyy muutamia videoita Jaakko Pessisen kyvyistä, esimerkiksi tässä hän vaihtaa autoon renkaan ilman tunkkia kannattelemalla autoa toisella kädellään ja vaihtamalla renkaan toisella. https://www.youtube.com/watch?v=m3RcJ_9cQuA Kommentit (0)
Freddy Adu	29.06.2020, 19:35
Iltasanomissa oli mielenkiintoinen juttu jalkapalloilija Freddy Adusta, josta veikattiin viitisentoista vuotta sitten tulevan uusi Pele, kun hän vasta 14-vuotiaana USA:n nuorten maajoukkueen riveissä piti pilkkanaan muutaman vuoden vanhempia vastustajiaan. Nuorten otteluissa hän oli häikäisevän taitava, mutta sitten hän katosi julkisuudesta. Viisi vuotta sitten tämä uusi Pele putkahti suomalaisten tietoisuuteen, kun hän siirtyi Kupsin riveihin. Tietysti hälytyskellojen olisi pitänyt silloin soida, että kaikki ei ole kunnossa, kun oikein maailmanluokan supertähti muuttaa Kuopioon. Eikä kaikki ollutkaan kunnossa, sillä mies itse oli niin rapakunnossa, ettei mahtunut Kupsin edustusjoukkueeseen, vaan palasi II-divisioon Kufussa tehden joukkueelle yhden, tosin sitäkin näyttävämmän maalin. Adusta piti tulla maailman huippu, mutta niin ei käynyt, hän oli hyvä vain juniorina. Vähän samanlainen tapaus oli myös eräs Kupsin ulkomaalaistaustainen lahjakkuus, joka tuli tietoisuuteeni, kun hän esiintyi B-juniori-ikäisenä A-junnujen joukkueessa ja teki siinä pelissä Kupsin kaikki kuusi maalia ja hänelle luovutettiin ottelun jälkeen peräti kaksi knallia kahden hattutempun kunniaksi. Mutta ei tainnut tulla hänestäkään Kupsin miesjoukkueeseen vahvistusta. Nyt vähän yli kaksikymppisenä hän näyttää edustavan Mikkelin Kissojen II-divarin joukkuetta. Freddy Adusta kertova jutun voi lukea alla olevasta linkistä. https://www.is.fi/urheilulehti/parhaat/art -2000006547579.html Kommentit (0)
Kotikenttäetu	28.06.2020, 18:34
No niinhän siinä kävi, kuten epäilikin ja Turun Inter eteni Cupin loppuotteluun niin että vain heilahti. Kotikenttäetunsa ja hyvän onnenkin vuoksi Inter voitti muutama päivä sitten Kupsin vain vaivoin rankkarikisan jälkeen, mutta tänään se murskasi FC Lahden 5-0 ja tietysti kotikentällään. Itse olen pillilupiaskin kanteen laskeskellut, että kotikenttäetu vastaa keskimäärin lähes yhden maalin etua, joten asialle olisi tehtävä kiireesti jotakin. Ainakin kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi puuttua tähän epäreiluun kilpailuasetelmaan, koska ammattilaisjalkapallossa on meilläkin kyse miljoonista, jotka nyt Kupsilta siis livahtivat sivu suun. Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomen Cupin loppuvaiheen ottelut tulisi pelata molempien joukkueiden kotikentillä ja loppuottelu puolueettomalla maaperällä. Nythän helsinkiläisjoukkueilla on loppuottelussa etulyöntiasema, koska pelit tavallisesti pelataan maamme jalkapallopyhätössä eli Helsingin Olympiastadionilla. Muuten päivällä Kupsin A-junioreilla oli vihdoinkin vastassaan puhtaasti perussuomalainen joukkue eli Malmin Palloseura Helsingistä. Savolaiskatsojat yrittivät keksiä joukosta edes kuuluisia Malmin mustalaisia, mutta sellaisiakaan ei löytynyt. Kupsin nuorilla on tänä kesänä ollut vaikeuksia rannikkokaupunkien vahvasti ulkomaalaistaustaisten joukkueiden kanssa, mutta nyt ei ongelmia ollut. Peli oli tosin sikäli mielenkiintoinen, että katsomossa jännitettiiin sitä, että tekeekö kotijoukkue yli kymmenen maalia, joka olisi ollut Keskuskentän ennätys. Ennätystä ei tehty, koska Kups voitti vain 8-1. Kommentit (0)

Kiihkeät Cup-ottelut	27.06.2020, 17:14
Palataanpa vielä toissailtaiseen Kupsin  Suomen Cupin peliin ja sen aiheuttamaan harmitukseen. Mieleeni on nyt palautunut pätkittäin kuopiolaisten ja turkulaisten kaksi edellistä kohtaamista, joissa ei ole ulosajoiltakaan vältytty. Noin viisi vuotta sitten Turun Palloseura saapui Kupsin vieraaksi Suomen Cupissa ja silloin erityistä mielenkiintoa ottelussa herätti se, että joukkue olivat saaneet vahvistuksekseen vallan Westhamissa pelanneen virolaisen, jonka uskottiin olevan todellisen pelimiehen. Mutta ei ollut Viron poika vahvistus sillä kertaa, vaan pikemminkin päinvastoin. Muutaman minuutin pelin jälkeen hänet ajettiin kentältä suoralla punaisella. Ottelusta kehkeytyi kuitenkin elämää suurempi näytelmä. Tps hallitsi mielin määrin, mutta maalia se ei saanut aikaiseksi varsinaisella peliajalla eikä myöskään seuranneella puolen tunnin jatkoajalla. Sitten mentiin rankkarikilpailuun, joka jatkui tasatilanteessa siihen asti, kunnes kuopiolaisista oli ampumatta enää nuori ja lupaava maalivahti Joonas Pöntinen. Ensiksi hän minun muistoni mukaan torjui turkulaisten laukauksen; tosin uskon Palloliiton virallisen historian väittävän pallon osuneen ylähirteen. Sen jälkeen maalivahti Pöntinen laukoi varmasti omalla vuorollaan pallon pömpelin perukoille ja Kups eteni Cupissa jatkoon, mutta hävisi sitten loppuottelussa Hjk:lle, koska eräs afrikkalainen peluri ajettiin ulos, koska hän vaati vastustajalle varoitusta tämän  törkeästä rikkeestä. Sellaista ulosajoa ei tietääkseni maamme jalkapallohistoria tunne toista kpl:a. Noin kolme vuotta sitten Kups kohtasi Cupin pelissä Turussa muistaakseni Interin. Silloin kaksi Interin miestä ajettiin kentältä ja Kups hallitsi sen jälkeen peliä suvereenisti, mutta voittomaalia se ei saanut aikaiseksi varsinaisella peliajalla eikä myöskään puolen tunnin jatko-ottelussa. Silloinkin Inter voitti sitten rankkarikisan, kuten se teki toissailtanakin. Kommentit (0)
Suussasulava	26.06.2020, 15:36
Kioskin-Matti muisteli joskus Uukuniemellä kioskillaan, miten ennen tuotiin hevosella Viipurin markkinoilta sikäläisiä rinkeleitä ja ne olivat  vallan suussasulavan hyviä. Itsekin olen viipurinrinkeleitä Kuopion markkinoilta ostanut, mutta eivät ne enää ole suussasulavia, vaikka resepti on tiettävästi sama kuin ennen sotia. Ehkä hevoskuljetus lisäsi muinoin rinkeleihin oman pikantin lisän. Sen sijaan tänään ostin kauppa-autosta Parikkalan Pikapullan tuoreen rieskan ja se oli niin käsittämättömän maukas, että kutsuisin sitä  perustellusti suussasulavaksi. Sen mutustelu oli yksi lomani kohokohdista. Kommentit (0)
Kupsin putki katkesi harmittavalla tavalla	25.06.2020, 17:29
Vaikka päälle tunkeva kasvihuoneilmiö ja uhkaava maailmanloppu harmittavatkin, harmittaa minua kuitenkin tällä hetkellä enemmän se, että Kupsin 17 ottelun tappioton putki katkesi eilen vieraskentällä Turussa harmittavalla tavalla rangaistuspotkukilpailun jälkeen, kun joukkue hävisi Suomen Cupin neljännesvälierässä sikäläiselle Interille lukemin 5-4. Pääsin mukaan pelin tiimellykseen kännykän teksti-tv:n välityksellä vasta ottelun loppupuolella, jolloin Kups vielä johti 1-3 ja peli näytti urheilukielellä taputellulta eli selvältä pässin lihalta. Kuitenkin harmitukseni oli melkoinen, kun myöhemmin tarkastin tilanteen ja tulikirjaimin näytöllä luki Interin tulleen viime hetkillä tasoihin ja voittaneen lopulta jatko-ottelun ja rangaistuslaukauskisan jälkeen ottelun ja edenneen näin kohti Cup-voittoa ja kohti Keski-Euroopan rahakenttiä. Erityisen harmittavaa oli se, että peli ehkä ratkesi kuopiolaisten afrikkalaispelaajan ulosajoon. Se oli harmittavasti neljän vuoden sisällä jo kolmas cup-ottelu, jonka Kups hävisi afrikkalaispelaajan ulosajoon. Fyysisesti sikäläiset pelimiehet ovat hyviä, mutta itsehillintäpuolella olisi vielä parannettavaa. Tosin kulttuurierotkin saattavat aiheuttaa sen, että afrikkalaiset ovat erotuomareiden erityisen tarkkailun kohteena. Muistanpa tapauksen, jossa rikkeestä varoituksen saanut  mustamies ajettiin kentältä, kun hän keltaisen kortin nähtyään ryntäsi hieromaan erotuomarin poskia ja loukkasi näin törkeästi tämän koskemattomuutta. Erotuomari ei ymmärtänyt, että Afrikassa poskien hieromisella pyydetään anteeksi. Kommentit (0)
Paikkaansa hakeva tie	24.06.2020, 16:08
Mökkinaapurilla on hieno huvila yhdellä maailman kauneimmista paikoista, mutta se puute huvilassa on, ettei sinne ole ollut tietä, koska upottava neva on ollut esteenä. Ilmeisen vakavarainen naapuri päätti ratkaista ongelman rakentamalla tien puunrunkojen ja käytöstä poistettujen puhelinpylväiden päälle. Pietaria  suolle rakennettaessa paalut sen sijaan juntattiin turpeeseen pystyasennossa. Ihan putkeen Uukuniemen projekti ei mennyt, koska talven aikana tie on hävinnyt suohon, niin että poreet vain nousevat veden alta. Näkyä katsellessani mieleeni tuli, että jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, osaisin päästä siitä eroon huomattavasti hauskemmilla tavoilla, kuin upottamalla ne suohon. Näkyä katsellessani meleeni tuli myös Päätalon Herkon paikkaansa hakeva uuni, josta on tehty komedia, vaikka se olikin tragedia,joka oli yksi syy siihen, että Herkko vietiin köysissä mielitautiparantolaan. Kommentit (0)
Keskiyön aurinko	23.06.2020, 16:43
Tänään on päivä pisimmillään, mutta keskiyön aurinko ei silti täällä Uukuniemellä näy, vaan lähin tähtemme laskee Pyhäjärveen jo heti klo 23 jälkeen. Olen monta kertaa kironnut  kaksi kertaa vuodessa tapahtuvaa kellojen kääntelyä, mutta yhden kellojen kääntämisen minäkin vielä voisin hyväksyä. Nimittäin sellaisen kellojen kääntelyn hyväksyn, jossa viisareita siirretään pysyvästi tunti nykyisestä eteenpäin. Silloinhan melkein koko maassa näkyisi keskiyön aurinko. Se olisi merkittävä piristysruiske maamme  koronan vuoksi riutuvalle matkailuelinkeinolle. Kommentit (3)

Rapu	22.06.2020, 22:34
Suorastaan pelkoa ja kauhistusta herättää satunnaisessa uimarissa kuvan esittämä mökkirannasta löytynyt rapuvainaja, jonka sylivälikin on lähes 30 cm. Harkitsen siirtyväni harrastamaan selkäuintia vuosikymmenien tauon jälkeen. Koska olen äitini puolelta Könösiä, joka sukunimi tarkoittaa jäykkäliikkeistä, eli könöttävää, henkilöä, on minulla aina ollut hyvin jäykät olkanivelet ja niinpä Heinolassa asuessani treenasin Kymenvirrassa paljon selkäuintia, koska uskoin sen notkistavan lapojani. Luovuin selkäkroolista sen jälkeen, kun muudan ohi kulkeva herrasmies pelästyi ja huusi, että "pysy rauhallisena, kyllä sä sieltä selviät" jä lähti sitten juosten etsimään köyttä tai pelastusrengasta ja kun eräs saksanpaimenkoira räpistelyni nähtyään riistäytyi taluttajansa hallinnasta ja ryhtyi tarmokkaasti uimaan koiraa minua kohti. Olin laukaissut jostain syystä sen pelastusvietin. Kommentit (0)
Kurja Karjalamme	21.06.2020, 16:58
Karjalaisten laulu on juhannuksen kunniaksi raikunut Uukuniemen Pyhäjärven rannalla ja se on hyvä se. Tosin laulu mielestäni kohtuuttomasti vääristää seudun historiaa, sillä väittäähän se, että maakunta on kurja eikä sillä ole rikkautta eikä makaan viljavaa. Minulla ei nyt  erämaaoloissa ole luotettavia bkt-tilastoja käytössä, mutta väitän, että tsaarin vallan aikaan, jolloin Suomi kuului osana maailman mahtavimpaan imperiumiin, joka ulottui Ahvenanmaalta Pohjois-Amerikan mantereen puoliväliin ja jonka metropoli Pietari oli tavallaan karjalaiskaupunki, Karjala ei ollut sen ajan mittapuun mukaan kurja, vaan maamme vauraimpia alueita. Ei ole sattumaa, että vajaat pari sataa vuotta sitten maamme ensimmäinen höyrylaiva puksutteli juuri tuossa Pyhäjärvellä ja että maailman ensimmäiset radiolähetykset singottiin eetteriin Karjalasta, mikäli Kotka lasketaan karjalaiskaupungiksi, kuten itse ainakin lasken. Johannes Virolaisen mukaan Pietari työllisti karjalaiset ja jos mitään muuta ei mies keksinyt, saattoi hän alkaa myydä risuja Venäjän pääkaupungin rikkaille. Tai sitten lähteä Pietariin nuohoojaksi, kaupungin nuohoojista suuri osa oli parikkalalaisia. Myös suomalaiset ilotytöt olivat siellä erittäin arvostettuja ammatti-ihmisiä, mutta parikkalalaisten prosenttiosuutta en ole saanut jostain syystä luotettavasti selville. Vastoin maakuntalaulun väittämää Karjala oli viljavaa seutua. Maamme leipäviljasta tuotettiin ennen sotaa melkein puolet Karjalassa. Maakuntalaulussa mainitaan halla, mutta sitä ei Laatokan rannoilla tunnettu, koska Euroopan suurin järvi piti hallan loitolla. Kurkijoella Uukuniemen naapurissa viljeltiin jopa maissia hyvällä menestyksellä, tosin Hrutshevilta se ei sitten myöhemmin jostain syystä onnistunut. Pohjanmaata on pidetty maamme vilja-aittana, mutta tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Kurkijoella oli jopa ruotsalaiskylä, koska Pohjanmaan ruotsinkielisiä oli sinne muuttanut nälkää ja halloja pakoon. Kommentit (0)
Kiiltävätähtinen	20.06.2020, 18:50
Luulen, että tuo Saarenmaan kiiltävätähtinen pellavapäätä tuloksetta houkuttanut kiiltävätähtinen sotilas oli taustaltaan ei-virolainen. Oletan, etteivät virolaismiehet suorittaneet asepalvelustaan niin strategisesti tärkeällä alueella kuin Saarenmaalla, vaan jossain muualla Neuvostoliitossa. Epäilen, että virolaisiin ei täyin luotettu näissä Neuvostoliiton turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä. Nimittäin joskus jututin junassa reipasta Suomeen muuttanutta virolaista rekkakuskia, joka inhosi Gorbatshovia. Hän piti Neuvostoliiton viimeistä presidenttiä valehtelijana. Tämä oli joskus vieraillut Virossa ja pahoitellut niitä tuhansia nuoria virolaisasevelvollisia, jotka kuolivat Afganistanissa. Rekkakuski piti väitettä hölynpölynä. Hänen mukaansa Afganistanissa kaatui 14 virolaista ja heistä 11 oli KGB:n tms:n palkkalistoilla. Rekkakuskin mukaan virolaiset eivät suostuneet lähettämään poikiaan Afganistaniin. Itse pikkuisen epäilen, ettei syynä sittenkään ollut virolaisten tahto, vaan se, ettei Neuvostoliitossa luotettu virolaisiin. Muutenkin suhtauduin pikkuisen epäillen rekkamiehen juttuihin. Hän kertoi, että Kamaz-merkkinen rekka-auto, joka on eniten levinnyt Venäjän maanteille, kuluttaisi lähes 100 litraa sadalle. Pikkuisen paljoksun tuota määrää. Virolaisen rekkamiehen vaimo muisteli kaiholla neuvostoaikoja. Hänen mukaansa silloin kouluissa todella opiskeltiin ja nuorten sivistyksen taso oli paljon korkeampi kuin nykyään. Ja sitäkin hän muisteli ihastellen, miten kolhoosin väkeä kuljetettiin busseilla katsomaan Kansallisbaletin näytäntöjä, jotka nykyään ovat niin kalliita, ettei tavallisella kansalla ole sellaiseen varaa. Kommentit (0)
Yöt on niin valgeat kuluvat ruttu	19.06.2020, 09:22
Se on sitten juhannus ja suomalaiseen juhannukseen liittyy suorastaan elimellisenä osana kuunnella veljeskansamme virolaisten tuottamaa Saarenmaan valssia, joka muuten kuulostaa paljon paremmalta alkuperäiskieleltä esitettynä. Varsinkin säe, jossa suomeksi sanotaan, että "ne yöt on niin valkeat, kuluvat kohta" kuulostaa paljon paremmalta viroksi, koska siinä sanotaan, että "ne yöt on niin valgeat kuluvat ruttu." Viron kieltä en kunnolla ymmärrä, mutta minulla on vahva epäilys, että säe, jossa suomenkielisessä versiossa kerrotaan kiiltävätähtisestä neuvostosotilaasta, joka ihan turhaan yrittää houkutella pellavapäätä, jota ei kuitenkaan tule koskaan omakseen saamaan, on osa meikäläistä neuvostovastaisuutta. Siinähän vertauskuvallisesti annetaan ymmärtää, ettei miehitysarmeija tule koskaa Viroa lopullisesti omaksi saamaan. Sehän on selvää suomalaista neulanpistopolitiikkaa, jolla vaikutettiin kansan asenteisiin hyvää itäistä naapuria kohtaan. Virolaisessa versiossa ei ilmeisesti tuollaista säettä ole. Kuunnelkaapa alla olevasta linkistä löytyvä virolaisten oma esitys Saarenmaan valssista ja huomioikaa esityksen lähes hurmoksellinen isänmaallisuus ja yleisössä olevien naisten viehättävyys - jostain syystä Baltiassa kasvaa maailman pisimmät ja hoikimmat naiset, jotka ovat kysyttyjä Keski-Euroopan rahakkailla mallimarkkinoilla. Lopuksi kannattaa hiljentyä muistamaan laulun lahjakasta säveltäjää Raimond Valgrea, joka kuoli alkoholismiin 36-vuotiaana pian neuvostoliittolaiseksi tulonsa jälkeen.   https://www.youtube.com/watch?v=ncl5Y85LATc Kommentit (0)
Kaarinan Pojat ja rotuominaisuudet	18.06.2020, 14:47
Eilen Kups pelasi peräti 18. tappiottoman ottelunsa, kun se kukisti Suomen Cupin ottelussa varsinaissuomalaisen Kaarinan Pojat vaivoin lukemin 0-2, vaikka kaarinalaiset pelaavat kaksi sarjatasoa alemmalla. Kupsin joukkueessa oli yli puolet ulkomaalaisia, mutta kaarinalaiset pelasivat puhtaasti suomalaisin voimin.   Asiaa harrastamattomalle Kaarinan Poikien jalkapalloilijat eivät paljoa sano, mutta itse muistan joukkueen siitä, että juniorisarjoissa se on pärjännyt hyvin. Tosin ei niin hyvin kuin Kups, joka tällä hetkellä lienee maan paras junioriseura, mutta kyllä kuopiolaisillekin on tehnyt tiukkaa voittaa varsinaissuomalaiset vieraat. Junioripelejä seuratessani olen ihmetellyt sitä, miten eri rotua suomalaiset ovatkaan. Savolaisnuorukaiset ovat enemmänkin sellaisia lyhyenläntiä ja muutenkin pienenpuoleisia isokokoisiin varsinaissuomalaisiin verrattuna, jotka keskimäärin vaikuttavat pari numeroa savolaisia kookkaammilta. Voi tosin olla, että Savossa nuoret aikuistuvat hitaammin, mitä lännessä ja aikuisten tasolla kokoero ei ole niin suuri. Muuten viime viikonloppuna pystyin taas suorittamaan rotutieteellisiä vertailuja, kun Kupsin A-juniorit kohtasivat helsinkiläisen Atlantiksen vastaavan yhdistelmän. Kuopiolaisten joukkueessa kaikki muut olivat suomalaisnimisiä, mutta yksi Jansson oli kuitenkin huolittu porukkaan, mutta kentälle häntä ei päästetty, vaan hän sai tyytyä vaihtopenkillä istumiseen. Sen sijaan Atlantiksen joukkueessa ei ollut yhtään suomalaisnimistä ja ihonväristä päätellen iso osa joukkueesta oli tullut jostain Itä-Afrikan suunnalta, mutta siitä huolimatta joukkueen komentokieli kuulosti olevan suomi. Vieraat voittivat 1-2, vaikka antoivat sen verran tasoitusta, että pelasivat valtaosan ajasta yhden alivoimalla, koska erään etelämaalaistaustaisen nuorukaisen temperamentti kuohahti niin, että hänet ajettiin kentältä. Savolaisnuorukaiset hävisivät kuitenkin yllättävän vähän, koska joukkueiden pelaajamateriaalilla oli juuri sama ero, joka on kylmä- ja lämminverisillä hevosilla. Kupsilaiset olivat tanakan hyvää työmiesainesta, mutta vastustajat olivat kevytrakenteisia juoksija- ja hyppääjätyyppejä.   Samanlainen rodullinen ero muuten näkyy myös yleisurheilukentillä. Ihmeeltä tuntuisi, jos tanakka ja raskasrakenteinen suomalainen voittaisi rennon ja pitkäjalkaisen afrikkalaisen juoksu- tai hyppylajeissa. Niinpä suomalaisten tulisikin panostaa pelkästään heittolajeihin ja 50 kilometrin kävelyyn, jolle matkalle meikäläistenkin nopeusominaisuudet riittävät. Kommentit (2)

Talouspolitiikkaa	17.06.2020, 17:05
Nyt on sitten asiantuntijat lausuneet, että koronan aiheuttamat ongelmat ovat lähes katastrofaaliset ja että Suomen bruttokansantuote romahtaa tänä vuonna peräti kuusi prosenttia. Pahaltahan tuo minustakin kuulostaa, mutta talousromahduksen seurauksena taloutemme romahtaa sille tasolle, jolla se oli vuonna 2017. Olen niin vanha mies, että muistan vuoden 2017 ja miten vaikeaa silloin oli, mutta kyllä me silloinkin jotenkin kuitenkin sinniteltiin. Sitä paitsi vuonna 2020 meille on siunaantunut pikkuisen enemmän varallisuutta, kuin mitä silloin oli. Lisäksi nykyään tiede ja tekniikka on vähän paremmalla tolalla kuin kolme vuotta sitten. Tuntuu myös siltä, että monien kodinkoneiden ja laitteiden hinnat ovat laskeneet kovasti muutamassa vuodessa. Pelkäänpä, että kohta meitä uhkaa koronan toinen aalto ja sen jälkeen asiantuntijat kertovat taloutemme romahtavan ainakin kymmenen prosenttia, eli olemme noin vuoden 2016 tasolla. Sekin kuulostaa pahalta, mutta kannattaa muistaa Britannian talouden supistuneen tänä vuonna 25 %, mutta Boris Johnsson, jolla on muuten samanlainen ihastuttava hiuslaite kuin minulla, sen kun vain naureskelee ja mielestäni hän eilen uutisissa selvästi näytti saareltaan käsin keskisormea muulle Euroopalle. Kommentit (0)
Adele Lehto ja puuttuvat nimet	16.06.2020, 16:26
Helsingin Sanomien Vierumäen joukkomurhia koskevassa jutussa nostettiin esille Adele Lehto, joka myös päätyi joukkohautaan ja pääsyynä saattoi olla se, että hän oli nainen, jonka oli nähty kantavan kivääriä, vaikka taisteluihin hän osallistunutkaan. Aseen kantaminen oli siihen aikaan naisilta erittäin huonoa käytöstä toisin kuin nyt, jolloin naissukupuolta ei enää pidetä aseista riisuttuna vyöhykkeenä, kuten ihmiskunnan historiassa yleensä on ollut tapana. Voittajien asenne Adele Lehtoa kohtaan lienee ollut samanlainen, jollaiseen Suomessa nykyään törmätään, kun puhutaan Isis-naisista. Adele Lehto oli poikkeuksellisen riuska työläisneitonen, jonka kerrottiin hakanneen halkoja neljä mottia päivässä, johon määrään itse en pääse edes koko kesänä. Ihmeellistä on se, että vaikka Adele Lehto on yksi harvoista, joiden varmasti tiedetään lepäävän Vierumäen kankaalla, niin Suomen Sotasurmat-tietokannasta ei hänen nimeään jostain syystä löydy, vaikka siellä on viime vuonna tapahtuneen uudelleen laskennan jälkeen jo noin 41.000 sisällissodan melskeissä kuolleen nimi. Kaksi muutakin nimeä näyttää edelleen Sotasurma-tietokannasta puuttuvan. Suonenjoen Karsikonmäellä ammuttiin August Könönen paperitollolla, joka lienee ainutlaatuinen tapaus ihmiskunnan väkivaltahistoriassa, vaikka se on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Lisäksi Suonenjoen Kärkkäälän kylällä kuoli Esa Korhonen heti Kuopion vankileiriltä päästyään. Ilmeisesti nälkiintynyt mies söi vapauduttuaan liian vahvaa ja huonosti sulavaa ruokaa terveellisen kauravellin sijasta. Korhosen lisäksi moni muukin vapautunut nälkäinen koki saman kohtalon. Esimerkiksi Marjo Liukkosen kirjassa Hennalan teloitusjonossa kerrotaan tapauksesta, jossa eräs hyväntahtoinen isäntä kävi hakemassa kaksi renkiään vankileiriltä ja tarjosi nälkäisille miehille jo leiriaidan sisäpuolella vankat eväät. Lopputulos oli onneton, koska kumpikin renki kuoli heti vankileirin portilla tuskallisiin vatsavaivoihin. Kommentit (0)
Heinolan joukkomurha	15.06.2020, 16:23
Sunnuntain numerossaan Helsingin Sanomatkin huomioi Heinolan rikkaan murhaperinteen, josta muutama ilta sitten kirjoitin ja kertoi peräti kahden aukeaman verran keväällä 1918 Vierumäen kankaan joukkomurhista. Murhiahan ne olivat, koska lakiin perustumattomat harkitut ihmisten surmaamiset ovat murhia. Vierumäen joukkomurhan laajuudesta ei vieläkään ole täyttä yksimielisyyttä, mutta puhutaan jopa 300 uhrista. Itähämäläinen erikoisuus on se, että joukkohaudan päälle on myöhemmin rakennettu sahalaitos. Suomenlinnassahan tosin pantiin vielä paremmaksi ja sikäläisen punikkien joukkohaudan päälle Suomen puolustusvoimat perusti sikalan. Hesari olisi saanut Heinolan tapauksesta vielä vaikuttavamman, mikäli esille olisi nostettu myös asiaan liittyvä kulttuurihistoriallinen puoli. Paikkakunnalla nimittäin toimi pikkupojista koottu kuolemanpartio, josta uskoakseni sittemmin Kambodzan punakhmerit ottivat oppia. Heinolassa partiojohtajana toimi silloinen lehtimies ja partiojohtaja  ja myöhempi teatterijohtaja Eino Salmelainen. Sisällissodan aikana Salmelainen teki 15-vuotiaista partiopojistaan sotilaita. Muistelmissaan hän ihmettelee, miten innokkaista koulupojista hetkessä tuli kylmäverisiä teloittajia. Salmelaisen johdolla pikkupoikien kuolemanpartio liikkui polkupyörillä tekemässä tiedustelu- ja puhdistusretkiä lähiseudulla. Näistä asioista Heinolan virallinen historiankirjoitus vaikenee. Muistelen kuitenkin Itä-Häme-lehdessä ollutta 100 vuotta täyttäneen mummon haastattelua ja hän ihmetteli, kuinka kapina-aikaan joku 15-vuotias poikanen kävi muuten vain ampumassa hänen veljensä. Myöhemmällä iällä innokas suojeluskuntalainen Eino Salmelainen vaihtoi leiriä ja hänestä tuli arvostettu Tampereen työväenteatterin johtaja. Muistelmissaan hän kertoi katuvansa nuoruutensa pahoja töitä.  Kommentit (0)
Helmarit	14.06.2020, 17:45
Eilen jätin hienotunteisesti kertomatta, että viimeisessä harjoitusottelussaan ennen sarjan alkua, Kupsin naiset pelasivat 2-2-tasapelin joukkueen C-junioreita eli alla 15-vuotiaita poika vastaan. Se kertoo aika paljon naisjalkapalloilun tasosta, mutta sehän ei yhtään vähennä naisotteluiden nautittavuutta. Eilen tuli lähes koko TV2:lla lähetystä maamme jalkapallomaajoukkueemme historiasta, jonka menestystä ei voi moittia, ei ainakaan liiaksi, mutta illan jännittäväksi kohokohdaksi nousi, kun kerrottiin naismaajoukkueemme, eli helmareiden, vaiheita vuoden 2005 Englannissa pelatussa EM-turnauksessa. Silloinhan Suomi selvisi lopputurnaukseen voittamalla karsinnassa mm. Venäjän. Lopputurnauksessa helmarit hävisivät tuomarin suosiollisella avustuksella kotijoukkue Englannille 2-1, mutta pelasi sitten Ruotsin kanssa 0-0-tasapelin ja voitti Tanskan 2-1. Välierässä tuli vastaan hallitseva maailmanmestari Saksa, joka voitti 4-1. Saksa meni loppuotteluun ja voitti Euroopan mestaruuden ja Suomen sijoitukseksi tuli Ruotsin kanssa jaettu kolmossija. Suomen Anne Mäkinen valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi, josta asiasta maassamme on jostain syystä vaiettu. Helmareiden EM-turnauksen kolmossija on Suomen jalkapallohistorian suurin saavutus ja ohittaa miesten joukkueen saavutuksen vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa, koska siellä taso ei ollut joukkueiden vähäisen määrän vuoksi kummoinen eikä olympiajalkapallo muutenkaan ole ollut arvossa, koska ammattilaiset ovat sattuneesta syystä loistaneet poissaolollaan. Tukholman kisoissahan Suomen miehet selvisivät pronssiotteluun, jonka hävisivät 9-0 Hollannille, koska virallisen urheiluhistorian mukaan peliväsymys yllätti poikamme. Todellinen selitys on kuitenkin se, että osa joukkueestamme oli ainakin krapulassa, ellei peräti juovuksissa. Ruotsalaiset kisaisännät ilmoittivat aluksi suomalaisille, että mitalipeli olisi vasta seuraavana päivänä, mutta kun poikamme rymistelivät kuvittelemansa välipäivän aamuyöstä kotiin kaupungilta, heille kerrottiin pelin olevankin jo samana päivänä. Se oli sellaista tyypillistä ruotsalaista v------a. Kommentit (0)
Dostojevski ja peliriippuvuus	13.06.2020, 16:55
Kupsin taistelulaulussa, joka raikaa aina joukkueen juostessa kentälle, sanotaan sattuvsti, että keltapaidat hyökkää vankka voitontahto rinnoissaan. Ja niin hyökkäsi äsken Kupsin naisjoukkue Turun Palloseuraa vastaan vankka voitontahto rinnoissaan ja voitti puhtaasti 6-0, vaikka Turkukin on perinteisesti ollut vahva palloilukaupunki. Nähtäväksi jää, juhlitaanko syksyllä Kuopiossa vaihteeksi naisten Suomen mestaruutta. Reppuselkämiehenä jouduin stadionin portilla turvatarkastukseen ja turvamies hämmästyi löytäessään repustani epäilemänsä pullon sijasta Dostojevskin elämänkerran. Turvamies myönsi kirjaa tutkiessaan, että onhan nuita tullut luettua. Kerroin, että minusta Dostajevski sopii hyvin pelikentän laidalle. Nimittäin kirjailijanero oli peliriippuvainen kuten itsekin. Itse tosin olen riippuvainen vain jalkapallosta, kun taas Dostojevski oli uhkapeliriippuvainen ja pelasi monesti rahansa vallan anhittomiin Keski-Euroopan rahapelikeskuksissa. Se meitä yhdistää, että Dostojevskin tapaan itsekin olen kehitellyt peliteorioita, joiden avulla rahapeleissä pitäisi voida menestyä. Sitten, kun itse lopetan köyhtymisen ja alan rikastumaan, tulen sijoittamaan varani kerralla lottoon. Nimittäin nykyisen peliteorian mukaan todennäköisesti vain yksi kymmenestä miljoonasta rivistä voittaa. Itse olen suunnitellut, että veikkaan kaikilla rahoillani ja veikkaan vain järkeviä rivejä. Jos kaikki järjenvastaiset numeroyhdistelmät, kuten esimerkiksi 1,2,3,4,5,6,7 tai  2, 4, 6, 8, 10, 12, 14  tai vaikkapa 3, 6, 9, 12, 15, 18, 21 yms.  unohdetaan, niin voittotodennäköisyys kasvaa valtavasti ja saan sijoitukselleni huiman voiton. Kommentit (0)

Johtava yleisurheiluvalta	12.06.2020, 16:20
Selviö on urheilukielellä sanottuna se, että koronan aiheuttamissa poikkeusoloissa Suomi, isiemme maa, on kohonnut maapallon johtavaksi yleisurheiluvallaksi. Harva on varsinkin se voimaa ja räjähtävyyttä vaativa laji, jossa poikamme tai tyttäremme ei olisi ainakin lähellä maailman tämän kauden kärkitulosta. Koska kyseessä ovat ennen kaikkea voimaa ja räjähtävyyttä vaativat lajit, niin ilmeistä on, että raskaan talvisen voimanhankintakauden jäljiltä poikamme ja tyttäremme eivät ole vielä parhaimmillaan, vaan paikat ovat vielä jumissa ja parhaimmillaan ollaan vasta myöhemmin kesällä, kunhan on vähän herkistelty. Nähtäväksi jää, ovatko maailmanennätykset kohta vaarassa urheilijoittemme toimesta. Ennenkin suomalaiset yleisurheilijat ovat tehneet parhaat tuloksensa voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa varsinaisen kilpailukauden ulkopuolella. Muistanpa, että varsinkin Etelä-Afrikan leireillä keskellä talvea on syntynyt hirmutuloksia ja vuosikymmeniä sitten muistan erään keihäshirmun heittäneen talvileirillään Uudessa-Seelannissa ysikymppisiä lähes joka heitolla. Minulla on luonnollinen selitys sille, miksi suomalaiset hyppääjät ja heittäjät kunnostautuvat kilpailuissa toisella varsinkin puolella maapalloa ja tekevät siellä kovia tuloksia. Johan alkeellinenkin järki kertoo, että maapallon alapuolella painovoima ei samalla tavalla häiritse hyppääjiä ja heittäjiä suorituksessaan kuin täällä maapallon yläpuolella. Kommentit (0)
Kuka ampui Olof Palmen?	11.06.2020, 16:30
Kovin suuri yllätys ei ollut, että Olof Palmen murhan tutkimuksia johtanut Krister Pettersson tuli siihen lopputulemaan, ettei Christer Pettersson ollut syyllinen, vaikka alioikeus miehen elinkautiseen siitä jostain syystä tuomitsikin, vaan syyllinen oli jo edesmennyt ns. Skandian mies. Todisteetkin syyllisyydestä olivat niin eittämättömät, että ihmetellä sopii, miksi asian selvittäminen kesti Ruotsin poliisilta yli kolmannes vuosisadan. Väkisinkin tapausten kulusta tulee mieleen, että koko Pohjolan poliisikunta on läpeensä korruptoitunutta, ja tämä seikka saattaa selittää sen, miksi maailman parhaat rikosromaanit ja tv:n poliisisarjat tulevat Pohjoismaista. Ensiksi kunnostautui Norjan huumepoliisin päällikkö, joka sai huumesotkuistaan melkein suomalaisen elinkautisen, sitten käynnistyi Suomessa Aarnio-vyyhti, jolle ei loppua näy ja nyt alkaa tuntua siltä, että Ruotsin poliisi ainakin suojeli pääministerin murhaajaa. Lopullista totuutta tähän jälkimmäiseen Palme-murhaan ei ilmeisesti koskaan löydy, mutta itse aion vielä selvittää edellisen Olof Palmen ampumistapauksen. Nimittäin kuten aiemminkin olen kertonut, ammuttiin Olof Palmen saman niminen setä Tampereella huhtikuussa 1918. Ampumispaikka oli Kalevankankaan hautausmaa, jossa ruotsalainen vapaaehtoisprikaati hyökkäsi todella äärimmäisen urhoollisesti, mutta myös äärimmäisen tyhmästi päin kirkontornista tulittavaa punikkien kuularuiskua. Tämänkään Palmen ampujan nimeä ei ole saatu vielä luotettavasti selville, mutta yksi hyvä johtolanka minulla on, koska tunnen Kuopiosta erään huippulakimiehen, joka vaari toimi kapinan aikaan Tampereella punikkien konekivääriampujana. Muuten Urheilutoimittajana paremmin tunnetun Antero Raevuoren kirjasta  Saarrettu kaupunki selviää se yksityiskohta tapauksen taustoista, ettei Tampereella ainuvastaan päässyt Olof Palme lähtenyt riemusta kiljuen sotimaan Suomeen, vaan matkalle pakottajana oli hänen äitinsä, joka uhkasi tehdä poikansa muuten perinnöttömäksi. Eli pohjimmiltaan rauhanmies saattoi olla myös Olof Palme senior veljenpoikansa tavoin. Kommentit (0)
Rikas itähämäläinen murhaperinne	10.06.2020, 16:26
Tämä päivä on osoittanut sen, että murhilla on suuri viihdearvo mediassa. Niinpä palaan vielä itähämäläisiin murhatapoihin. Nimittäin joku päivä sitten kerroin siitä, miten eräs heinolalainen naisenpuoli, jota Mustaksileskeksi kutsuttiin, saattoi päästää päiviltä jopa kolme mielitiettyään. Mutta Mustaleski ei ollut ensimmäinen suloinen myrkynkeittäjä Itä-Hämeessä, sillä miesten myrkyttäminen oli yhteen aikaan nimittäin suoranainen muotioikku Heinolan seudulla. Minulle on kerrottu tavallisesti luotettavista lähteistä, että eräs aistillisuudestaan ja vapaamielisyydestään tunnettu rouva olisi jo joskus 70-luvulla myrkyttänyt miehensä, joka oli paikallisen valtalehden toimittaja. Myös vähän matkan päässä Joutsassa sattui myöhemmin vastaava tapaus. Siitä tapauksesta minulle on kerrottu muuta, kuin että tekijä oli huomattavan rintava, reitevä ja persevä. Edellä kerrotuista murhista ei ole juuri muualla huudeltu. Mutta sen sijaan Mäntyharjulla, jonka pitäjän sisällä kulkee Hämeen ja Savon raja, tapahtui henkirikos, josta puhuttiin jo koko valtakunnan tasolla. Silloin vauras Keskustapuolueen vahvoihin vaikuttajiin kuulunut maanviljelijä Erkki Lylys kuoli tulipalon yhteydessä. Tosin täyttä varmuutta ei liene siitä, kuoliko hän tulipaloon vai myrkkyihin, koska pahoin palaneesta vainajasta löytyi ruumiinavauksessa samaa myrkkyä, johon Marilynkin kuoli. Tapaus oli hyvin epäselvä, mutta siitä huolimatta korkein oikeus katsoi äänin 3-2, että vainajan nuori leski oli syyllistynyt murhaan ja leski saikin elinkautisen sen sijasta, että olisi perinyt yhdeksän miljoonaa. Itä-Hämeen naismurhaajat ovat kuitenkin harrastelijamaisia amatöörejä verrattuna Suomen suurimpaan sarjamurhaajaan Juhani Adamin poikaan, josta oli tulla maamme viimeinen rauhan aikana mestattu henkilö. Vuonna 1853 oli mestauslava jo pystytetty Heinolan pitäjän kirkonmäelle, jossa oli sunnitelmissa irroittaa tämän 26-vuotiaan renkipojan pää muusta vartalosta. Yhteensä mies oli surmannut 12 ihmistä; enemmän kuin kukaan toinen maassamme. Teot tehtiin Hämeen seudulla ja esimerkiksi Heinolan Hujansalossa mies löi kerralla lihoiksi äitinsä, isäpuolensa sekä sisko- ja velipuolensa. Yleensä eteläpohjalaista Matti Haapojaa pidetään Suomen suurimpana murhamiehenä, mutta kyllä hän jää virallisessa tilastossa aloittelijaksi Itä-Hämeen pojan rinnalla. Tosin Matin kaikkia saavutuksia ei ilmeisesti tiedetä, koska hän karkasi kirveen kanssa Siperian kaivoksesta takaisin kotiinsa ja ilmeisesti tämän reissun tilastot ovat vielä epäselvät. Vaikka Heinolan kirkonmäellä oli kaikki valmista tuomion täytäntöönpanoa varten ja sarjamurhaajan pääkin jo pölkyllä, peruuntui tapahtuma, sillä keisari muutti rangaistuksen. Armahduksesta ei voine varsinaisesti puhua, koska Jussi muurattiin kahlehdittuna Viaporin linnoituksen muuriin ihan pieneen komeroon, jossa hän ei pystynyt kunnolla liikkumaan. Kansanperinteen mukaan hän menehtyi nopeasti matoja kuhiseviin paiseisiin. Kommentit (0)
Melkein Suonenjoen tyttö puhemieheksi	09.06.2020, 16:36
Kova on poliittinen noste Matti Vanhasella. Toissa iltana hän vakuutti pontevasti silmät ymmyrkäisinä, ettei hän halua ministeriksi ja eilen hän vakuutti silmät ymmyrkäisinä, ettei halua varapääministeriksi, mutta niin siinä vain kävi, että poliittinen noste nosti hänet vimmatusta vastustelusta huolimatta maamme neljänneksi tärkeimpään virkaan. Jos sama tahti jatkuu, valitaan hänet miehen itsensä vimmatusta vastustelusta huolimatta presidentiksi. Se tosin olisi ulkopoliittisesti arveluttavaa, koska hän on tasan puolet hyvän naapurimme kovana mahkona pidettyä tyrannia pitempi ja se ei ehkä edistä hyviä naapuruussuhteita. Kova noste on myös melkein Suonenjoen tytöllä Anu Vehviläisellä, joka valittiin maamme toiseksi tärkeimpään virkaan eli eduskunnan puhehenkilöksi. Tietääkseni Vehviläisen isä on lähtöisin Suonenjoen Vehvilän kylältä, vaikka hän itse on syntynyt Leppävirran puolella. Tarkkaa tietoa Anu Vehviläisen taustasta minulla ei ole, koska hän ei ole toisten kärkipoliitikkojen tapaan vielä julkonut muistelmiaan, joita odotan kiihkeästi. Kansan sympatiat Anu Vehviläinen sai muutama vuosi sitten, jolloin hänen keskusrikospoliisissa työskennellyt miehensä menehtyi traagisesti työpaikkansa pikkujoulussa. Se oli silloin pitkään esillä julkisuudessa ja silloin ihmettelin mielessäni, että miksi muista maamme johtavien poliisien senaikaisista äkillisistä menehtymisistä ei noussut suurempaa kohua. Nimittäin silloinen poliisiylijohtaja joutui vaikeuksiin ja menehtyi äkillisesti heti hyllyttämisensä jälkeen, suojelupoliisin johtaja joutui myös vaikeuksiin ja menehtyi äkillisesti hyllyttämisensä jälkeen ja myös poliisien ylin valvoja eli poliisiylitarkastaja menehtyi äkillisesti, vaikka häntä ei oltu hyllytetty. Poliisiylitarkastaja oli kunnostautunut varsinkin jonkin rahanpesujutun tutkinnassa, joka sitten taisi hautautua tutkijansa myötä. Tiedän, että minulla on ylivilkas ja jopa sairas mielikuvutus, mutta joskus olen salaa mielessäni ajatellut, että ettei vain tällä hetkellä murhasyytteessä olevalla Helsingin huumepoliisin päällikköllä ollut osuutta siihen, että poliisijohdolle kertyi niin kovat paineet, että he menehtyivät äkillisesti. Kommentit (0)
Melkein Suonenjoen poika ministeriksi	08.06.2020, 16:43
Nuori ja viaton valtiovarainministeri Katri Kulmuni päätyi käsittääkseni isojen poikien virittämään ansaan ja se vähän säälittää. Tosin tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että Ruotsin varapääministeri Mona Sahlin joutui neljännesvuosisata sitten eroamaan, kun oli käyttänyt valtion luottokorttia 5.000 €:n edestä perheensä menoihin. Kulmunin veriruskea synti on kymmenkertainen.  Myönteistä Vanhasen valinnassa on se, että Suomen Keskusta, josta muistaakseni käytetään lyhennystä SuoKusta, valitsi uudeksi varapääministeriksi tiettävästi joukoistaan kaikkein rehellisimmän miehen Matti Vanhasen, joka vaikuttaa kuntoutuneen pelikuntoon pahasta alaraajavammastaan, joka pakotti hänet eroamaan pääministerin tehtävistä kymmenisen vuotta sitten. Myönteistä valinnassa sen lisäksi, että se lisää maamme hallituksen levypallovoimaa, on myöskin se, että Matti Vanhanen on mielestäni ainakin melkein Suonenjoen poika, sillä hänen vaarinsa Vilho Vanhanen toimi Lempyyn kansakoulun käsityönopettajana sodan jälkeen. Matin professori-isä Tatu on käynyt oppikoulua Suonenjoella, tosin en usko hänen kirjoittaneen sieltä ylioppilaaksi. Tiettävästi Vilho Vanhanen oli hyvä, mutta äkkipikainen opettaja. Kerrankin, kun paljastui, että eräs Olli oli ominut itselleen Paavo Nyyssösen veistämän jauhokoussikan, mikä se sitten onkaan, viskeli Vilho syyllistä tukasta käsin pitkin seiniä niin, että veri vain valui syyllisen suusta. Nykyään tuollaisesta tempusta pumpsahtaisi opettaja iltapäivälehtien lööppeihin samalla tavalla kuin pojanpoika Matti Vanhanen naisjuttujensa ja tuppeen sahattujen lautojensa vuoksi. Sikälikin Vanhanen oli hyvä valinta valtion kassanvartijaksi, koska hän ei ole mikään tyypillinen suomalainen miespoliitikko, jollainen hyvin usein tahtoo olla Topi Sorsakoskea lainatakseni kiivas v---n mies ja lämmin jaloviinan ystävä. Tietääkseni Matti Vanhanen on ainakin sikäli poikkeava tapaus, että hän on täysin raitis.

Heinolan Mustaleski	07.06.2020, 15:34
Eilen kaukosäädintä napsutellessani löytyi joltain kanavalta Armanin rikosmysteerisarja, jossa kerrottiin heinolalaisesta Mustastaleskestä - mustaleskihän yleensä tarkoittaa hämähäkkilajia, jonka erityispiirteenä on, että parittelun jälkeen naaras syö koiraan. Heinolan tapauksessa ei ollut kyse hämähäkistä, vaan naisenpuolesta, joka oli ehtinyt elämänsä varrella olla 4-5 kertaa naimisissa ja kaupungilla kiertäneen huhun mukaan kolme aviomiestä oli poistunut tuonilmaisiin epäilyttävissä oloissa. Kuten olen aiemminkin todennut, Heinola on paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki, ja Mustanlesken tapaus vahvistaa tätä käsitystä. Tosin ehkä Heinola ei ole sen kummempi kuin muutkaan pikkukaupungit, mutta se on juuri sen kokoinen, että väkeä on sen verran, että edes jotain tapahtuu, mutta kuitenkin niin vähän, että asukkaat tuntevat ja tietävät toisensa ja heidän kummallisuutensa. Mutta eilinen ohjelma paljasti, että en minäkään tiennyt kaikkea, vaikka paljon heinolalaiset asiasta kuiskuttelivat. Nimittäin en tiennyt sitäkään, että sen lisäksi, että Mustanlesken kolme aviomiestä epäiltiin murhatuiksi, niin eilen opin, että myös tämän suloisen myrkynkeittäjän setä kuoli samoihin aikoihin epäilyttävissä oloissa kuin Mustanlesken viimeisin puoliso. Enkä tiennyt sitäkään, että murhattu pahasti liikuntavammainen sotainvalidi ei huiskutellutkaan kotinsa ikkunassa pelkää ystävällisyyttään ohikulkijoille, jotka huiskuttelivat ystävällisyyttään takaisin, vaan invalidi koetti huiskuttamalla viestittää, että Mustaleski oli vanginnut hänet kotiinsa. Niinhän siinä sitten kävi, että Mustaleski sai elinkautisen miehensä myrkyttämisestä, mutta muita epäilyttäviä mieskuolemia hänen lähipiirissään ei saatu luotettavasti todistettua hänen syykseen. Ohjelman Heinolan suloisesta myrkynkeittäjästä voi katsoa Helsingin Sanomien tai Facebookin tunnuksilla tästä linkistä: https://www.ruutu.fi/video/3097203 Kommentit (0)
Revanssi	06.06.2020, 17:46
Kups pelasi juuri ensimmäisen koronakauden ottelunsa ja hyvin pelasikin. Harjoituspelissä kaatui viime kauden lopuksi Veikkausliigasta pudonnut Kokkolan Palloveikot selvästi 3-0. Tasoero oli juuri sellainen, kuin Veikkausliigajoukkueen ja Ykkösdivarijoukkueen välillä tulee ollakin. Laskujeni mukaan ottelu oli Kupsin 17. perättäinen tappioton peli ja se lienee seuran miesjoukkueen ennätys. Muistelen, että pari vuotta sitten Kupsin B-juniorit pelasivat SM-sarjassa yli 20 perättäistä tappiotonta ottelua, mutta nehän ovat vähän sellaisia poikasten matseja. Äskeisessä pelissä huomionarvoista oli se, että Kups sai revanssin KPV:stä. Edellisen kohtaamisen kokkolalaiset voittivat, vaikka kuopiolaiset juhlivat kolme kuukautta myöhemmin Suomen mestaruutta ja kokkolalaiset surivat sarjasta putoamista. Viime heinäkuussa Kokkolassa Kups hävisi edellisen kerran ja tapauksen selittää se, että joukkueen suunniteltu lento Varsovasta peruuntui ja joukkue saapui Kokkolaan ihan viime tipassa. Äskeinen ottelu pelattiin kriisiajan tunnelmissa ja turvajärjestelyt olivat tiukat. Keskuskentälle myytiin vain 430 lippua ja nekin piti ostaa netistä. Ostin omani viime tingassa, koska katsomo oli mukamas lähes loppuunmyyty, mutta itse laskin paikalle siunaantuneen todellisuudessa vain 137 silmäparia. Minulla olisi nyt hyvä aloite sekä Kupsille että maamme hallitukselle. Nimittäin tällä hetkellä katsomoihin voidaan päästää vain 500 henkeä, mutta tätä koronasääntöä voisi muuttaa siten, että Kuopion Keskuskentälle voisi päästää yhteensä 1000 katsojaa, koska pääkatsomo ja ns. aurinkokatsomo ovat eripuolilla kenttää ja kumpaankin on oma lipunmyynti ja lisäksi ne on eristetty toisistaan teräsaidoilla, jonka läpi virukset eivät leviä. Kommentit (0)
Pekka Vesaisen monoliitti	05.06.2020, 16:16
Elina Kahlan Petsamon luostarin vaiheista kertovaa kirjaa lukiessani on minua alkanut harmittaa, että en toissa syksynä, jolloin kunnioitin vierailullani Kuolan niemimaata, ymmärtänyt hiljentyä Pekka Vesaisen muistomerkillä. Petsamoon pystytettiin 1930-luvulla yhdeksän metriä korkea Liinahamarin graniitista veistetty monoliitti. Muistopaadella kunnioitettiin kaukopartiopäällikkö Pekka Vesaisen urotekoa, kun hän talvella 1589 hiihti miehineen Kiimingin puolesta Petsamoon, jonne hiihtomatkaa siunaantunee noin 300 kilometriä ja taktisesti oivallisesti hyökkäsi jouluiltana luostariin ja löi lihoiksi 116 munkkia. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että monoliitti pystytettiin joukkomurhan kunniaksi eikä uhrien muistoksi. Tosin Vesais-moniliitti ei ole enää entisellä paikallaan, vaan se on siirretty Kuolan niemimaalla sijaitsevaan Nikkelin kaupunkiin, jossa myös kävin ja nyt se palvelee Suuren Isänmaallisen Sodan muistomerkkinä. Tosin aika vaatimattomana muistomerkkinä, koska se on vain yhdeksänmetrinen, sillä Kahlan kirjan mukaan Muurmanskin  Suuren Isänmaallisen Sodan muistomerkki, eli silmä kovana satamaa vartioiva Aljosha-patsas, olisi 173 metriä korkea. Mutta ei ole Aljosha läheskään niin korkea. Tosiasiassa se on vain 36-metrinen. Mietin, että onko mahdollista, että Aljoshan kypärän vaatettama pää olisi 173 metrin korkeudessa merenpinnasta ja se selittäisi väärinkäsityksen. Tosin saman logiikan mukaan Kuopion torin lyhyenläntä Veljmies olisi noin 200-metrinen, koska sen idiotismin leimaamat kasvot ovat pari sataa metriä merenpinnan yläpuolella. Sitä en ollut ennen Elina Kahlan kirjan lukemista tiennytkään, vaikka olen Aljoshaa käynyt tapaamassa, että sen jalustaan on haudattu uurnassa kaatuneiden tuhkaa ja haaksirikkoutuneesta sotalaivasta talteen otettua vettä. Kommentit (0)
Joukkoliikenteen kehittäminen Savossa	04.06.2020, 19:02
Nyt on Suonenjoella iskun paikka. Nimittäin hallitus on luvannut panostaa joukkoliikenteeseen ja se saattaa pelastaa Suonenjoen kaupungin, jossa väki vähenee ja niinpä kiinteistötkin alkavat olla ongelmajätteitä. Mutta kun Kuopion seudulla alkaa kohtaliikennöimään paikallisjuna, niin tilanne muuttuu, koska Suonenjoesta tulee Kuopion esikaupunki, jonne kuopiolaiset muuttavat puoli-ilmaisiin asuntoihin. Juna pyyhältää Kuopiosta Suonenjoelle nykyvehkeillä alle puolessa tunnissa ja lippu maksanee nykyään noin kuusi euroa. Työläissähköjuna voisi aamuisin lähteä Suonenjoelta klo 7.15 ja iltaisin Kuopiosta klo 16.30. Sen lisäksi tarvitaan vielä iltamyöhällä Kuopiosta klo 22.00 lähtevä ns. juopposähköjuna, jota voisivat kaikkien juoppojen lisäksi käyttää myös Kalpan peleistä tulevat. Jos hallituksella vielä on edes vähän ylimääräistä rahaa, paikallisjuna voisi ajaa vähän pitempääkin reittiä, eli Pieksämäen ja Iisalmen väliä. Pieksämäeltä voisi olla välitön jatkoyhteys Helsingin ja Tampereen suuntaan. Nythän tilanne on se, että iltasella Kuopiosta ei pääse junalla Helsinkiin. Sitten kun oikorata valmistuu Heinolan kautta, jonne on kaukaa viisaasti jo vuonna 1932 rakennettu hyvä silta savolaisia luotijunia odottamaan, pyyhkäisee Kuopiosta Helsinkiin 2,5 tunnissa.   Kommentit (0)
Fillarikommunistinenko Tekniikan Mailma????	03.06.2020, 17:54
Tekniikan Maailma -lehti, jota ei käsittääkseni ole tähän asti pidetty minään viherpipertäjien tai muiden sellaisten fillarikommunistien julkaisuna, toteaa digijulkaisunsa eräässä otsikossa sangen huomiota herättävästi, että IHIMISKUNNAN SÄILYMINEN ON VAAKALAUDALLA ja jatkaa seuraavasti: Uusi tutkimus vahvistaa aiemmat synkät ennusteet siitä, että ihmisen toiminta ajaa maailman eläimistöä kuudenteen lajien joukkotuhoon. Tutkijat painottavat kuitenkin nyt yhä vakavammin sitä, että kyseessä ei ole pelkkä joidenkin tuntemattomien tropiikin sammakoiden tuho, vaan lajien joukkotuhon vaikutukset voivat olla ihmislajinkin säilymisen kannalta jo kriittisiä.  Eläinlajien tuho voi kunkin lajin hienovireisten ekologisten tehtävien ja verkostojen välityksellä vaikuttaa ihmisen itsestään selvinä pitämiin asioihin kuten makean veden suodattamiseen, rantojen suojelemiseen myrskyjen tulvavaurioilta ja viljelykasvien pölyttämiseen. Lisäksi Tekniikan Maailma korostaa sitä, että "Joukkotuho on kiihtymässä, mikä heikentää elämää ylläpitäviä järjestelmiä, joista ihmiskunta on riippuvainen. Tutkijat osoittavat selkeästi, että ihmiskunnan säilyminen on vaakalaudalla. Emme enää tarkastele vain jotain epämääräisiä lajeja, joista suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut. Käsissämme on biologinen tuhoutuminen”. Kokonaisuudessaa Tekniikan Maailman ajatuksia herättävän artikkelin voi lukea tästä linkistä: https://tekniikanmaailma.fi/ihmiskunnan- sailyminen-on-vaakalaudalla- tutkimus-kuudes-lajien-joukkotuho- kiihtyy-yli-500-maanisakasta-on -sukupuuton-partaalla/   Kommentit (0)

Hirviölinnut	02.06.2020, 18:52
Yritin nukkua viime yön ranta-aitassa luonnonääniä kuunnellen, mutta ei siitä sitten mitään tullut, koska klo 04.00 alkoivat joutsenet pitämään kerrassaan epäinhimillistä älämölöä. Joko kyseessä oli joutsenpariskunnan perheriita tai sittennämä jättiläiset yhdessä tuumin ajelivat pienempiään pois järveltä, jota ne jostain syystä ilman laillista perustetta pitävät itselleen kuuluvana. Tyynessä kesäyössä joutsenten raivokas karjunta ja ilmeinen kiroilukin rikkoo täysin luonnonrauhan. Eikä asia jäänyt tähän, vaan seuraavaksi alkoivat talitiaiset tappelemaan oman sarjalaistensa siivekkäiden kanssa ja paha ääni lähtee pienestä linnusta. Minun lapsuudessani talitiaiset lauloivat kauniisti titityy, titityy, mutta nyt ne kiljuvat pelkästään hätäisesti tityy, tityy, tityy ja syöksyvät sen jälkeen haukkoina kirjosieppojen kimppuun. Lintuhirviö ja pienpetolintu on talitiainenkin. Sillä on tapana tappaa varsinkin kirjosieppoja elävältä ja syödä sen jälkeen niiden aivot, jotka ovat talia ja siitä talitiainen lienee nimensä saanutkin. Eikä tämä aina edes riitä, vaan juuri luin Maaseudun Tulevaisuudesta, että talitiaiset ovat vuoden aikana tappaneet maassamme useita lehmiä. Koko lehmää tiainen ei syö, vaan pelkästään sen utareet. Prosessi etenee siten, että talitiaiset nokkivat ensiksi elävältä lehmältä utareet verille ja sen jälkeen odottavat, että nauta kuolee erilaisiin tulehduksiin. Minusta luonto on ainutlaatuisen julma paikka. Kommentit (0)
Karpaasi	01.06.2020, 16:25
Petsamon luostarin historiaa tutkiessani on vihdoinkin selvinnyt, mitä sana karpaasi tarkoittaa. Ihan tuulesta Jari Isometsä ei tuota sanaa temmannut huippuhiihtäjiemme tuotemerkiksi, ja sen seurauksena karpaasi-sana joutui kyseenalaiseen maineeseen tunnetuista syistä ilman omaa syytään. Alkuperäinen ja väärentämätön karpaasi on Vienanmeren ympäristössä asuvien pomorien pitkä ja kapea kuljetusvene. Sen pituus vaihtelee yhdeksästä kahteentoista metriin ja siinä on useita airopareja sekä myös purjeita. Pomorit ovat kovia ihan viikinkeihin verrattavia merenkulkijoita ja vaikka he ovatkin venäläisiä, on heillä ollut ainakin ennen yhteinen kieli norjalaisten kanssa. Itse asiassa he ovat valokuvista päätellen enemmänkin viikinkityyppejä kuin meitä pallonaamaisia savolaisia. Meidän pallonaamaisten savolaisten asuinaluehan ulottuu havaintojeni mukaan Savosta Moskovan liepeille asti. Vaikka suomalaisten ja venäläisten pitkäaikaisessa ystävyyssuhteessa on ollut matkan varrella erinäisiä mutkia, niin pohjoisnorjalaisten ja venäläisten välit ovat olleet paremmat. Esimerkiksi viime sodan loppupuolella voittamaton Puna-armeija kävi vapauttamassa Pohjois-Norjan saksalaisten ikeestä eikä tietooni ole tullut, että siellä vapauttajat olisivat syyllistyneet sellaisiin raakuuksiin, joista heitä eräillä muilla alueilla syytetään. Muuten onkohan kenellekään jäänyt nurkkiin kuljeksimaan Karpaasi-sinappipurkkia. Sen merkkinen sinappi oli suosittua vuosituhannen vaihteessa. Ymmärtääkseni merkki ei ollut saanut nimeään pomorien venemallin mukaan. Karpaasi-sinappi vedettiin Lahden mömmönhiihtojen jälkeen välittömästi pois myynnistä. Olisin halukas ostamaan sellaisen urheiluhistoriallisiin kokoelmiini aika kovallakin rahalla. Kommentit (0)
Työn vaativuuden arvioimisesta	31.05.2020, 18:48
Olen aika tyypillinen virkamies, sillä koko ajan virastossa käppäillessäni ja näppäillessäni valitan työni raskautta, vaativuutta ja kuluttavuutta. Nytkin selkä on ihan paskana liiallisesta istumisesta. Kun ottaa vielä huomioon sen, montako sivua olen elämäni aikana lukenut, niin ihan perustellusti voin väittää, että tuntipalkkani tästä kaikesta on hyvin pieni, mikäli lukemiseen käytetty aikakin otetaan laskelmissa huomioon ja miksi ei otettaisi. Pikkuvirkamiehen virastoelämän hyviä puolia en läheskään aina jaksa muistaa. Niitähän ovat esimerkiksi sisävessa, hyvä kaukolämmitys ja eräissä tapauksissa kohtuuttoman hyvä palkka verrattuna monin raskaisiin ammatteihin. Luulen, että ammatinvalinnanohjaaja olisi testien jälkeen suositellut minua kirjastovirkailijaksi tai jopa historiantutkijaksi. Luulen, että jos olisin valinnut historian opinnot, olisin jo tohtori, joka olisi väitellyt esimerkiksi jostain kiikkustuolinjalan kehityksestä. Palkkani olisi historian tohtorina vielä nykyistäkin pienempi, jos suinkin mahdollista ja niinpä valittaisin kovasti sitä, miten tämä yhteiskuntajärjestelmä ei arvosta sivistystä. Mutta en tule koskaan enää valittamaan mistään vaatimattoman virkamiehen työhöni liittyvästä, kun olen nyt päässyt vierestä seuraamaan työskentelyä puunkaato- ja sahausalalla. Selkä oli jo ennestään kipeänä ja paskana liiallisesta istumisesta, mutta seuratessani Honkosen Hannun työskentelyä moottorisahan ja sirkkelin kanssa kipeytyivät minulta sivutkin pelkästä katselusta. Kaiken lisäksi järkeni kaikissa käytännön asioissa on niin vähäinen ja hienomotoriikkani on niin surkea, että en selviäisi edes hengissä montaa päivää puunkaatoon tai sirkkelin hoitoon liittyvissä tehtävissä. Muistanpa, miten kunnon raittiina urheilija nuorukaisena yritin joskus opetella pelaamaan biljardia, mutta en saanut edes kepillä lyötyä palloa pussiin puhumattakaan siitä, että olisin tehnyt niin erilaisten kimmokkeiden avulla. Ainut asia, jonka jalosta biljardipelistä opin, oli että osasin sanoa lyöntiyritykseni jälkeen, että "verka päätyyn".   Kommentit (2)
Ihmeitätekevät ikonilaudat	31.05.2020, 10:42
Maailma taitaa sittenkin pelastua. Nimittäin hyvä ja älykäs naapuri Honkosen Hannu kävi kuukausi sitten kaatamassa valtavan haavan Kärkkäälän saunan nurkalta. Pohjoismainen hyvinvointi yhteiskunta maksoi yliopisto-opinnoistani ainakin miljoona mummonmarkkaa, mutta puuta en osaa kaataa. Mutta Hannu kävi ihan ammattikoulupohjalta haavan kaatamassa, koska katsoi sen aiheuttavan yleistä vaaraa. Pitkään siinä ei nokka tuhissut. Tänään Hannu kävi kysymässä, että voisiko haavan sahata laudoiksi, koska kuukauteen sen tyviosalle ei ollut tapahtunut mitään - latvaosan olin nakertanut polttopuuksi perinnöksi saamallani 30-vuotiaalla sähkösahalla, jota ei ole koskaan teroitettu, koska viila on hukassa. Hannu pätki ja sahasi tänään valtavan puun tyviosan laudoiksi eikä ihan tavallisiksi laudoiksi, vaan ikonilaudoiksi, koska rouva on vallan kalliin kurssin käynyt Jumalankuvamaalari - Windows-ohjelman keksimisen jälkeenhän Jumalankuvamaalareita on alettu tietääkseni kutsua ikonimaalareiksi, koska tietokoneen näytöissähän on nykyään ikoneja. Hannu laski halkaisijaltaan 70-senttisen, eli ympärysmitaltaan yli kaksimetrisen tukin iän ja totesi sen ehtineen vasta 33 vuoden ikään. Ja nyt tiedän, että maailma pelastuu. Suomessa kasvaa erinomaisen hyvä hiilensitojapuu nimeltään haapa. Meidän haapa oli kasvanut hyvän tukkipuun mittoihin 33 vuodessa, kun taas puunjalostusteollisuuden suosimalta männyltä se olisi vienyt noin sata vuotta ja kuuseltakin pikkuisen vähemmän. Maamme punavihreän rintaman hallituksen, kuten Seppo Kääriäinen hallitustamme nimittää, tulisi välittömästi suosittaa metsänomistajille, että maamme hidaskasvuiset havupuut korvataan haavalla, jotta ilmastokatastrofilta vältytään. Sitä paitsi haavasta saa ihan hyvää valkoista paperia ilman ympäristöä tuhoavia kemikaaleja.    Lisäksi kannattaa huomioida, että rouvan ikonilaudat ovat ilmeisesti ihmeitätekeviä, kuten monet ikonit ovat. Nimittäin kun Honkosen Hannu kaatoi jättiläishaapaa, olin itse vieressä neuvomassa ja opastamassa, ja kun se alkoi valtavalla ryskeellä kaatumaan, näytti se kaatuvan suoraan päälleni, ja minä, joka olen entinen lupaava jalkapallomaalivahti, heittäydyin salamana suojaan nurkan taakse eikä henkilövahingoilta siltikään vältytty, koska minulta murtui keskisormi. Nyt murtunut sormi on ollut kuukauden pirun kipeänä, mutta kun kanniskelin ikonilautoja sateensuojaan, kipu jostain käsittämättömästä syystä katosi ja turvotus hävisi. Mitään luonnollista selitystä en paranemiselleni tähän hätään keksi, vaikka olen huuhaatiedon vastaisen Skepsis ry:n jäsen. Kommentit (0)
Kolttien sosiaalinen markkinatalous	29.05.2020, 17:31
Olenpa tässä opiskellut Elina Kahlan Petsamon marttyyri-kirjasta kolttakansan mielenkiintoista historiaa, josta meidän lantalaistenkin olisi syytä ottaa oppia. Esimerkisi ennen itärajan sulkeutumista kolttien suurin juhla olivat Trifonin päivän talvimarkkinat, jonne osallistuneet toivat tuomisinaan poroja, turkiksia, lihaa tai kalaa ja ojensivat lahjansa kirkonisännöisijälle. Kirkon isännöitsijän tehtävä oli välittää lahjat oikeudenmukaisesti eteenpäin.  Se tapahtui niin, että ostaja sai määrätä hinnan. Köyhät saivat tavaransa lähes ilmaiseksi, mutta varakkaan oli sopimatonta ostaa halvalla - sellaisesta uskottiin seuraavan sanktioita ja vaikka en näitä asioita ymmärrä, niin seuraamukset saatettiin kärsiä vasta tuonpuoleisessa. Meidän lantalaistenkin kannattaisi harkita siirtymistä kolttien mallin mukaiseen sosiaaliseen markkinatalouteen. Silloinhan voitaisiin jopa kokonaan luopua yleisesti inhotusta tuloverosta. Nykyisen tietotekniikan aikakaudella asia olisi helppo organisoida. Meillähän on jo käytössä hyvin toimiva arvonlisäverojärjestelmä, jota varsinkin yhteiskunnan voittajat ylistävät. Arvonlisäverojärjestelmää voisi kehittää esimerkiksi sellaiseksi, että ostovaiheessa kaikki maksavat saman verran alvia, mutta jälkeenpäin alvia palautettaisiin köyhille ja pieneläjille progressiivisesti ottaen huomioon palautuksen saaja tulot ja varat. Kommentit (0)

Runebergin kämmenpatukka

28.05.2020, 15:12

Luin juuri Panu Rajalan kirjan kansallisrunoilija J.L.Runebergista ja paljastui, että kansallisrunoilijalla oli viehtymystä väkivaltaiseen käyttäytymiseen, joka ei ole ollenkaan harvinainen luonteenpiirre runoilijoiden keskuudessa. Esimerkiksi toimiessaan nuorena miehenä Porvoon Kymnaasin rehtorina, huolehti hän oppilaitoksensa kurinpidosta riuskoin ottein. Järjestyksen ylläpitovälineenä hänellä oli käytössään kämmenpatukka, joka oli koivunoksista punottu vitsa. Se oli varmasti tehty kestämään kovaa käyttöä, mutta aina ei sekään kestänyt, vaan murtui kansallisrunoilijan iskujen painosta. Runeberg oli iso ja vahva mies, hyvin paljon samannäköinen kuin hänen kaksimetrinen ja vanttera sukunimikaimansa, joka työskenteli huumepoliisina ja tuli tunnetuksi Aarnion tapauksen yhteydessä. Kerrankin Runeberg muisteli antaneensa rikkomuksiin syyllistyneille kolme kertaa kaksitoista ja kaksi kertaa kuusi lyöntiä, jota iskujen määrää en itse täysin ymmärrä, ilmeisesti rangaistavia huonotapaisia lukiolaisia oli 5 kpl, mutta hurjalta asia kuulostaa. Hän kehui jälkeenpäin suorituksensa tasapuolisuutta sillä, että "kukaan ei voi tulla moittimaan, että viimeinen isku olisi ollut vähemmän luja kuin ensimmäinen". Kansallisrunoilijan kurinpitotoimet eivät rajoittuneet pelkästään kouluympäristöön, vaan niitä sai kokea myöskin vaimo Frederika.  Runeberg oli innokas verkkokalastaja ja hän tarvitsi vaimoaan soutajaksi. Rajalan mukaan hän yritti kouluttaa soutuasiassakin vaimoaan samoilla keinoilla kuin oppilaitaan. Tosin tulokset olivat huonot. Itsekin olen sen verran verkkokalastusta harrastanut, että ymmärrän pitkälle kansallisrunoilijan käyttäytymistä, vaikka en voi sitä täysin hyväksyä. Kommentit (0)