Kärkkäälä syötiin maailmankartalle 30.09.2021, 14:38 

Savon Sanomat tiesi kertoa, että naapurin mies Petri ja hänen koiransa Into ovat tehneet varsinkin koiran omistajia järkyttävän löydön Suonenjoen Kärkkäälän kylän Perämaalta, josta oli löytynyt nuotion jäännökset ja ilmeiset koiran teurastusjätteet. Entisenä likaisenharmaan villakoiran omistajana ymmärrän koiran omistajien huolen. 

Petrin ja Inton löytö on synnyttänyt maakuntalehdistössä ja sosialistisessa mediassa vilkkaan keskustelun. Tapauksesta syytetään susia, mutta susien puolustajat korostavat sitä, etteivät sudet yleensä liiku tulitikkujen kanssa. Joku ilmeisen neuvostovastainen taho harjoitti neulanpistopolitiikkaa ja epäili Venäjän armeijan erikoisjoukkojen olleen asialla. Eräs henkilö, jota epäilen Odinin soturiksi, korosti Vauva.fi-keskusteluryhmässä, ettei hän usko matujen, eli muslimitaustaisten maahanmuuttajatahojen, olevan teon taustalla, koska muslimitaustaiset tahot pitävät koiria saastaisina. 

Itse epäilen, että koiran pään löytyminen ja puolukoiden häviäminen samalta seudulta, jossa on yleensä hyvät marjamaat, saattavat liittyä toisiinsa, vaikka tutkimusten tässä vaiheessa mitään kansanryhmää ei tulisi syyllistää. Tiedän vain, että eräissä Aasian maissa koira on arvostettu herkku ja niitä jopa kasvatetaan tyydyttämään kotitalouksien kasvavaa eläinvalkuaisien tarvetta lähes samalla tavalla kuin meillä sikoja, vaikkakin moni meillä tuomitsee sikojen kasvattamisen teuraaksi, koska sika on koiraa älykkäämpi eläin. Kommentit (0) 

Sahtivaari 29.09.2021, 13:00 

Luin juuri entisen Helsingin Sanomien toimittajan A.-P. Pietilän paljastuskirjan Erkon verikoirat - Sanomatalon salaiset päiväkirjat ja lukeminen oli vapauttava kokemus, koska ennen pidin itseäni kohtuuttoman huonona ihmisenä, mutta en pidä enää. Pietilän kirjassa paljastellaan sellaisia asioita, että mielenkiinnolla odotan, penääkö vielä joku kirjassa mainittu kunniansa perään vallan lakituvassa. Helsingin Sanomien pääomistaja Aatos Erkko oli aikoinaan ehkä maamme vaikutusvaltaisin ihminen ja se saattaa selittää esimerkiksi sen, miksi Martti Ahtisaaren presidenttikaudet jäivät yhteen. 

Nimittäin vaikka Erkkoa yleisesti pidettiin sosialidemokraattina, niin Ahtisaaren kaveri hän ei ollut. Yhtenä syynä oli ilmeisesti se, ettei Erkko ei katsonut presidentin ketteryyden riittävän vaativan viran hoitoon. Yleisesti tunnettuahan on se, että Ahtisaari palasi Ruotsin vierailultaan laastari otsikossa. Pietilän mukaan vain hiuskarvan päässä oli se, ettei presidentin kaatumisella olisi ollut dramaattisempiakin seurauksia kuin laastari. 

Tapaturman uhrin mukaan onnettomuuden syynä olivat liukkaat jalkineet, mutta ilmeisesti myös alkoholilla oli tässäkin tapauksessa osuutta asiassa. Pietilän mukaan kaatuminen ei jäänyt Ahtisaaren, jota poliittiset vastustajat myös jostain syystä Sahtivaariksi kutsuvat, ainoaksi, vaan vähän myöhemmin saman vuoden syksyllä presidentti oli naukkaillut Helsingin Sanomien edustustiloissa niin runsaasti snapseja, että Aatos Erkko joutui lopettamaan tarjoilun. 

Kahvivaiheessa Ahtisaari kuitenkin menettänyt tasapainonsa ja kaatunut sohvapöydälle sillä seurauksella, että kookas pöytävalaisin oli menettänyt muotonsa. Kookas insinööri ja vuorineuvos Tauno Matomäki oli yrittänyt palauttaa lampun alkuperäisen muotoilun siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Pietilän mukaan presidentin adjutantin ehdotuksista huolimatta valtion päämies oli kieltäytynyt lähtemästä nukkumaan, jonka seurauksena siirto oli jouduttu toteuttamaan lievällä väkipakolla muun seurueen hämmästyneiden katseiden alla. Kommentit (0) 

Speden patsas Kuopioon 28.09.2021, 15:22 

Eilen vallan valtakunnan tv:n pääuutislähetyksessä paheksuttiin sitä, ettei Pertti Pasanen ole saanut minkäänlaista muistomerkkiä Kuopioon, vaikka vallan asemakaavassa on nimetty linja-autoaseman edusta Speden aukioksi. Minusta kyseinen puute ja epäkohta on hetkessä korjattavissa, sillä kuvan Spede-patsas oli jo kuusi vuotta sitten esillä elokuvateatteri Kuvakukon aulassa. Patsas on tiettävästi ollut käytössä, jossain Turhapuro-elokuvassa; tarkempaa tietoa minulla sen vaiheista minulla ei ole.

Tosin, jos vallan hakemalla pitää hakea puutteita kuvan taideteoksesta, niin sellainenkin löytyy, sillä kuvan patsas on paperimassaa, joten se ei kestä sääolosuhteita, ellei sen ympärille rakenneta jonkinlaista hallia; Kuopiohan on myös maamme johtava hallikaupunki. Muistelen, että torille suunnitellaan jonkinlaista pilkkihallia, mutta se hanke on kohdannut vaikeuksia, koska sitä vastustetaan eläinsuojelullisin syin, kuten varmaan oikein onkin. 

En pitäisi kulttuuriskandaalina vaikka Speden patsas korvaisi Veljmiehen. Patsaan kouraan voisi asentaa vaikkapa kookkaan sateenvarjon, joka suojaisi paperimassaa sateelta. Veljmies lienee maailman rumin taideteos ja siihen taiteilija on ehkä tietoisesti pyrkinytkin. Savon Sanomien mukaan lääketieteen professori Martti Hämäläinen on keksinyt selityksen Veljmiehen erikoiselle ulkomuodolle. Hänen mukaansa taiteilijan mallina on ollut sairas lapsi. Diagnoosina on myksödeema eli limapöhötauti, joka on peittänyt hänen lihastensa kauneuden turvotuksen alle ja painanut pojan kasvoihin idiotismiin viittaavan piirteen. 

Tämä on helpottava tieto, sillä olen kuvitellut, että Veljmiehellä on pyritty ilmentämään tyypillistä savolaisnuorukaista. Tämä on helpottava tieto, sillä olen kuvitellut, että Veljmiehellä on pyritty ilmentämään tyypillistä savolaisnuorukaista. Toisaalta en yhtään ihmettelisi vaikka suonenjokelainen ja melkein kärkkääläinen kuvanveistäjä Heikki Konttinen olisi ihan tarkoituksella pyrkinyt realismiin. 

Eihän se ole taiteilijan syy ja minkäs hän sille mahtoi, että keskiverto savolainen mies näyttää juuri sellaiselta; mulkosilmät, pottunenä, iso pää, lyhyet jalat kuten myös muutkin ulkonevat ruumiin osat. Jos paperimassa-Spede ei jostain syystä kelpaa kuopiolaisille, niin sitten kannattaisi huomioida se, että Pertti Pasanen ja V.I.Lenin ovat hämmästyttävän saman näköisiä. Luulen, että maailmalta saa nykyisten poliittisten suhdanteiden vallitessa halvalla graniittisia Leninin patsaita ja sellaisen voisi pystyttää vaikkapa linja-autoaseman Speden aukiolle maailman tunnetuimman kuopiolaisen kunniaksi. Kommentit (0) 

 "Pelatkaa pojat aikaa!" 27.09.2021, 16:58 

Eilen koin elämäni suurimpia tunne-elämyksiä, kun Kups kohtasi eilen pimenevällä Keskuskentällä Hifk:n, jota luonnollisesti seurasin paikan päältä ja samaan aikaan Hjk kohtasi kotiluolassaan Interin, jota ottelua seurasin luonnollisesti kännykällä. Molemmat pelit etenivät maalittomina 70 minuutin kohdalle, jolloin Palloliiton tulospalvelun sivuille ilmestyi tulikirjaimilla, että Inter siirtyi Helsingissä 0-1 johtoon. 

Siinä vaiheessa muistin, mitä Kiiskis-Saku huusi 1960-luvulla Suonenjoen Vasaman pesäpallo-ottelussa, kun hän neuvoi alakynnessä olevaa kotijoukkuetta huutamalla, että "pelatkaa pojat aikaa", joka ei pesäpallopelissä ole kovin hyvä neuvo. Sen sijaan, kun minä eilen nousin juoppokatsomon penkille seisomaan ja huusin Kupsin pojille, että "pelatkaa pojat aikaa". Se oli hyvä neuvo siinä tilanteessa ja neuvostani kotijoukkue ottikin vaarin ja pelasi 0-0-tasapelin, joka nosti Kupsin runkosarjan voittajaksi. 

Vielä muutama kierros sitten Hjk johti Kupsia peräti kuudella pisteellä, joten ihmeeltä tuntuu, että se kykeni menettämään johtonsa. Pelin loputtua Kupsin kannattajat huusivat yhteen ääneen rytmikkäästi, että "kiitos ifk, kiitos ifk". Enpä olisi ennen uskonut näkeväni sellaista päivää, jolloin kuopiolaiset huutavat kiitosta Helsingin IFK:lle. 

Nähtäväksi jää, mitä kuopiolaiset huutavat lokakuun viimeinen päivä Hjk:lle, kun kuopiolaiset ja helsinkiläiset ratkaisevat todennäköisesti Suomen mestaruuden. Uskon, että silloin ilmassa on suuren urheilujuhlan ja jopa helleenisen kirkkauden tuntua. Eilisen Kuopion pelin kohokohdat voi katsoa tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=h4abslCHICE Kommentit (0)

 Into 26.09.2021, 15:38 

Lankoni Into Purme poistui autaammille suunnistusmaille 24.8.2021. Vuonna 1966 hän oli voittamassa Jukolanviestiä Tampereen KV:n joukkueessa. Yle Areenalta löytyy voittajajoukkueen haastattelut: https://areena.yle.fi/1-50114045 Kommentit (0) 

Jalkapallopääkaupunki 25.09.2021, 16:35 

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan ja jopa helleenisen kirkkauden tuntua, kun äsken Kuopion Keskuskentällä ottivat yhteen jalkapallon naisten Suomen mestaruuden kannalta erittäin tärkeässä ottelussa Kups ja viipurilaistaustainen PK 35 Vantaalta. Pelin alussa Kups oli vaikeuksissa, mutta sen jälkeen kun joukkue alkoi huomioimaan katsomosta huutelemani käskyt, kiellot ja kehotukset ja voitti 7-0. Samaan aikaan seurasin kännykästä tv-lähetystä mestaruuden kannalta äärimmäisen tärkeästä ottelusta Tips - Åland United. Se päättyi dramaattisten vaiheiden jälkeen 3-3. 

Se merkitsee sitä, että Kupsin tulisi hävitä molemmat kahdesta viimeisestä ottelustaan ja Tipsin tulisi voittaa molemmat viimeiset ottelunsa ja vielä niin selvästi, että Kupsin 16 maalia parempi maaliero kurotaan umpeen, jotta Kups ei mestaruutta voittaisi. Sellaista ei reaalimaailmassa voi tapahtua, joten Kupsin naisten Suomen mestaruus on jo urheilukielellä selviö. Jos se ei olisi selviö, tutkisin kyllä hyvin tarkkaan sitä, onko vedonlyöntimarkkinoilla varsinkin Kauko-Idässä ollut epätavallista liikehdintää.

 Ennen Kuopio oli maailman paras mäkihyppykaupunki, jota se ei enää ole. Sen sijaan urheilukielellä on selviö, että Kuopio on Suomen jalkapallopääkaupunki. Kuopio nimittäin voitti amerikkalaisen jalkapallon Suomen mestaruuden, Kuopion naiset tuleva voittamaan perinteisen jalkapallon Suomen mestaruuden ja paljon mahdollista, että myös Kupsin miehet ja nuoret miehet voittavat tänä syksynä Suomen mestaruudet varsinkin, jos ne ymmärtävät noudattaa katsomosta jakamiani käskyjä, kieltoja ja kehotuksia. Kommentit (0) 

Jalkapallon moraalikoodi 24.09.2021, 12:57 

Tim Väyrynen laukoi rangaistuspotkusta Kupsin voittomaalin kasvattajaseuraansa Espoon Honkaa vastaan ja myöhemmin pahoitteli sitä, että antoi tunteilleen vallan ja tuuletti villisti onnistumistaan, jonka hän katsoi olevan vastoin jalkapalloilun moraalikoodia. Jalkapallon moraalikoodi lienee se, ettei entistä seuraa vastaan tehtyä maalia tule näyttävästi riemuita. 

Toinen nykyjalkapalloilun moraalikoodi näyttää olevan se, että jos vastustaja valittaa, että nyt tekee kipeää, pallo potkaistaan sivurajan yli. Tosin noin ei aina tapahdu jalkapallossakaan ja jääkiekossa ei koskaan. Jääkiekon puolella asiaan vaikuttanee nykyään sekin, että kiekon nostamisesta katsomoon seuraa jäähyrangaistus. 

Luin tuossa juuri kirjan Jalkapallon kauneus ja siinä kerrottiin, että kun jalkapalloa alettiin 1800-luvun loppupuolelle harrastamaan Englannin ylhäisönuorison keskuudessa, otteluissa korostettiin herrasmiesmäisyyden ja itsehillinnän tärkeyttä. Jos joukkue sai rangaistuspotkun, herrasmiesmäisyytenä pidettiin sitä, että pallo potkaistiin tarkoituksella maalin ohi ja jos vastustajalle tuomittiin rangaistuspotku, maalivahti ei edes yrittänyt sitä torjua. 

Noilla herrasmiesmoraalikoodeilla lienee jokin logiikka, mutta minulle se ei avaudu, koska en ole herrasmies. Sen muistan viime aikojen jalkapallon historiasta, että kun Tanska pelasi Irania vastaan vieraskentällä ja sai epäoikeudenmukaisen rangaistuspotkun, tanskalainen ampui tarkoituksella ohi maalin. Tosin silloin kyseessä ei ehkä ollut herrasmiesmäinen moraalikoodi, vaan itsesuojelunäkökulma. Nimittäin vähän aiemmin Tanska oli voittanut muistaakseni Turkin vieraskentällä ja ottelun jälkeen nimenomaan kentän turvamiehet kävivät ensimmäisinä tanskalaisten kimppuun. Kommentit (0) 

Loppuhetkien draamaa 23.09.2021, 19:25 

Vaan olipa hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli, kun Kups kohtasi eilen illalla Espoon Hongan vieraskentällä. Omin korvin kuulin ratiosta, että vaikka Kups hallitsi jossakin määrin kenttätapahtumia, oli Honka lähempänä voittoa, koska se laukoi kaksikin kertaa ylähirteen. Sitten ihan loppuhetkillä koettiin draaman huipentuma. Kupsin kasvatti vaikkakin Honkaa tällä kaudella edustanut Jerry Voutilainen kaatoi turhan oloisesti Kupsin kasvatti Arttu Heinosen rangaistusalueilla ja sen jälkeen Savon Sanomien mielestä ihan perustellusti, mutta Helsingin Sanomien mielestä ihan perusteetta erotuomari epäröimättä osoitti rangaistuspilkkua. 

Draaman lopullinen huipentuma oli, kun Hongan kasvatti, mutta Kupsissa pelaava Tim Väyrynen potkaisi pallon raudan lujalla laukauksella pömpelin perukoille. Hesarin mukaan Hjk tuntee jo kalakukon tuoksun takanaan ja niinhän se on. Hjk nimittäin hävisi eilen 0-2 HIFK:lle ja johtaa sarjaa enää pisteellä. Runkosarjan viimeisellä kierroksella ensi sunnuntaina Hjk kohtaa sarjassa kolmantena olevan Interin kotonaan ja Kups kotonaan nousukuntoisen Hifk:n. Loppuhetkien draamaa on siis Veikkausliigan runkosarjan viimeisellä kierroksellakin. 

Mahdollisuuksien rajoissa on, että Kups, joka on pelannut Veikkausliigassa 15 perättäistä tappiotonta ottelua ja voittanut niistä 13, ohittaa sarjataulukossa Hjk:n ja sitten joskus marraskuun pimenevässä illassa nähdään Keskuskentällä kaikkien aikojen loppuhetkien draama, kun sarjan viimeisessä ottelussa Kups ja Hjk ratkaisevat mestaruuden. Olin muuten varma, kun maajoukkueen luotettava kapteeni Tim Sparv siirtyi kaksi sarjakierrosta sitten vahvistamaan HJK:ta, että mestaruus ratkesi siihen. Ja saattoi se ratketakin, koska Hjk ei ole voittanut yhtään peliä sen jälkeen, kun Sparv tuli vahvistamaan sen rivejä. Honka - Kups-pelin kohokohdat voi katsoa tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=nSHlZN6hi20 Kommentit (0) 

Huijaus 22.09.2021, 17:29 

 En ole juurikaan harrastanut Facebookia, josta huonona kielimiehenä käytän nimitystä Naamakirja, mutta viimeaikoina olen julkaissut parissa Karjala-aiheisessa ryhmissä satunnaisen matkailijan raportteja itärajan takaa ja nyt kaduttaa. Tietooni on saatettu, että jokin huijari on saanut selville salasanani, jota en itsekään enää muistanut ja levittää nyt alla olevaa huijausviestiä sosialistisessa mediassa. Paheksun asiaa ja olen vaihtanut Naamakirjan salasanani, joka saattaa haitata huijaria, vaikkakaan en asiasta paljoa ymmärrä. Korostan tässä tapauksessa vielä sitä, että en harrasta keinottelua, en pikavippejä enkä uhkapelejä - tosin elokuun 24 vuonna 1969 löin Rautalammin baarissa 20 pennin pajatsoa kaksi kertaa, joka asia vieläkin kaduttaa. TÄMÄ VIESTI ON SIIS TÄYTTÄ HUIJAUSTA: Kommentit (0) 

Epäinhimillistäminen 21.09.2021, 15:39 

Isoisän pistooli -kirjan mukaan ruotsalaisten vapaaehtoisprikaatin parissa rehotti pesunkestävä kolonialismi ja rasismi. Kalevankankaan hautausmaan portille kaatuneen Olof Palmen mukaan vuosisatojen sivistyspyrkimyksistä huolimatta joka suomalaisessa on vielä hiukan barbaaria. Ruotsalaiset puhuivat myös punaisista villipedoista, joka asenne tietysti helpottaa surmatöiden tekemistä, koska vastapuolella ei olekaan ihmisiä. Erään laajan tutkimuksen mukaan toisen maailmansodan sotilaista vain joka neljäs ampui sodan aikana ihmistä kohti. 

Epäilen kuitenkin, että suomalaisten osalta tilasto ei pidä paikkaansa, koska meikäläiset oli opetettu r---ävihaan. Suomalaista sivistyneistöä edustavassa AKS-järjestössä asenne oli se, että r----tä sai puhua vain hammasta purren. Monet AKS:n jäsenetkin lopettivat kirjeensä kirjainyhdistelmään PRV, joka oli lyhennys sanoista PYHÄSSÄ R---N VIHASSA. Muuten 1920-luvulla suojeluskuntajärjestö järjesti kilpailun parhaan iskulauseen löytämiseksi ja kilpailun voitti iskulause "R---ä on eniten ihmistä muistuttava eläin. En ole varma keksikö taitelija Martti Innanen, jolta olen sanonnan kuullut vai vuoden 1918 ruotsalaisprikaati hokeman, jonka mukaan suomalainen on r----n ja ihmisen välinen sekasikiö. Kommentit (2) 

Oscar Palme 20.09.2021, 16:55 

Olof Palme ei ollut ainut sukunsa edustaja Suomen sisällissodassa. Myös hänen serkkunsa Oscar kuului ruotsalaiseen prikaatiin, joka ei oikeastaan ollut mikään prikaati, vaan korkeintaan pienehkö pataljoona. Myöskään Oscar Palme ei selvinnyt ehjänä sodasta, sillä hän joutui johtamaan 24 punaisen teloitusta eikä hän herkkänä ihmisenä toipunut tapahtuneesta koskaan. Ruotsalaiset eivät kohdelleet punaisia yhtään sen paremmin kuin Suomen valkoiset ja poliittisten syiden lisäksi ruotsalaisia kannusti julmuuksiin myös rasismi. 

Suomalaisia punikkeja pidettiin mongoleina ja sen vuoksi germaaneja huonompina ihmisiä. Siihen aikaan ruotsalaiset rotuopit luokittelivat ihmisiä kallon muodon mukaan ja korkeakalloiset germaanit pitivät kallojaan parempina kuin mitä matalakalloisten suomalaismongolien kallot olivat niin hullulta kuin se nyt tuntuukin. Suomalaisten kasvojen leveys ei tosin johtunut pelkästään mongolisesta perimästä, vaan siitä, että suomalaisten esi-isät olivat metsästäjiä, joilla piti olla lujat leukalihakset lihan syömistä varten. 

Ruotsalaiset sen sijaan olivat pehmeän leivän syöjiä. Nähtäväksi jää, koska rotuopit nousevat arvoon nykyisen mongolisen rodun keskuudessa, koska viimeaikaiset älykkyystutkimukset puhuvat sen puolesta, että mongolit ovat valkoisen rodun edustajia älykkäämpiä, vaikka asiasta ei juuri huudella. USA:ssa kuitenkin aasialaistaustaisia opiskelijoita syrjitään yliopistojen pääsykokeissa, koska jos kiintiöitä eri roduille ei olisi, aasialaistaustaisilla opiskelijoilla olisi selvä yliedustus yliopistoissa. Minusta mongolipoimun ei pitäisi olla esteenä yliopistoon pääsylle. Kommentit (2) 

 Olof Palmen ampumistapaus 19.09.2021, 17:59 

Tänään olen edennyt Olof Palmen ampumistapausta koskevissa tutkimuksissani, koska ruotsalaisen Jakob Lindin äskettäin ilmestyneessä kirjassa Isoisän pistooli, joka kertoo ruotsalaisen prikaatin vaiheista Suomen sisällissodassa, on tarkka kuvaus Palmen kuolemasta. Palme ammuttiin Kalevan kankaan hautausmaan pääportille, kun ruotsalaiset hyökkäsivät erittäin urhoollisesti, mutta myös erittäin typerästi päin punaisten kuularuiskua. 

Palmen surmannut luoti raapaisi vasenta kättä ja mennyt sitten sisään vasemmasta nännistä, lävistänyt rintaontelon ja tullut ulos oikeasta rinnasta. Palme siis kuoli keuhkolaukaukseen. Surman luoti löytyi takertuneena takin kankaaseen. Palme ei kuollut heti, vaan hän oli pystynyt kaivamaan taskustaan paperinpalan ja aloittanut kirjoittamaan jäähyväiskirjettään, joka jäi kuitenkin kesken. 

Paperilla lukee: Ruotsalainen prikaati Kiitos toverit Palm Palme kiittää tovereitaan, vaikka ei hän mikään työväenliikkeen toveri ollut, vaan pikemminkin hän oli saapunut Suomeen estääkseen työväen vallankumouksen leviämisen Ruotsiin. Lopuksi korostettakoon sitä, että Tampereella ammuttu Olof Palme oli samannimisen Tukholmassa ammutun Olof Palmen setä. Kommentit (0) 

Paasikivi ja Venäjä sekä Paasikiven yksityiselämä 18.09.2021, 18:19 

Alpo Juntusen Paasikivi-kirjasta selviää, miksi venäläiset niin kovasti arvostivat Paasikiveä. Arvostuksen syy oli se, että Paasikivi arvosti todistettavasti venäläisiä. Samaan aikaan, kun useimmat Suomen lukiolaisista piti kunnia-asianaan olla oppimatta silloista pakkovenäjää, niin Juho Kusti sai venäjästä täyden kympin. Yliopistossa Paasikivi alkoi ensiksi opiskelemaan venäjän kieltä ja kirjallisuutta ennen kuin siirtyi juridiikan ja historian puolelle. Opiskelu-uransa alussa hän otti jopa lainan, jotta pystyi opiskelemaan puoli vuotta venäjää Novgorodin yliopistossa. 

Talvisodan alla neuvostoliittolaiset ilmeisesti myös salakuuntelivat suomalaisten neuvotteludelegaatiota, jolloin ilmeni, että Paasikivi ymmärsi pitkälle Neuvostoliiton vaatimuksia, mutta että hän myös piti toisia suomalaisia huippupoliitikkoja ymmärtämättöminä. Sen sijaan Paasikiven yksityiselämään liittyvistä kiinnostavista asioista Juntusen kirjasta ei saa lisätietoa ja niinpä jonkun itsensä pöhköksi lukeneen lisenssin tulisi pikaisesti perusteellisesti ja rehellisesti selvittää näitäkin asioita, joista tietoa ei löydy. 

Minua kiinnostaa esimerkiksi se, miksi Kansallisosakepankki yritti siirtää pääjohtaja Paasikiven sairauseläkkeelle mielenvikaisuuden vuoksi. Yritys ei onnistunut ja niinpä eläköitymisen sijasta Paasikivestä tulikin sitten tasavallan presidentti. Itseäni kiinnostaisi myös Paasikiven perhe-elämä. Olen koettanut netistä selvittää J K:n perhe-elämää ja saanut selville sen, että jostain syystä ensimmäinen vaimo Anna kärsi hermoromahduksista ja kuoli suhteellisen nuorena. 

Myös Paasikiven pojat Juhani ja Varma kuolivat nelikymppisinä. Sankarivainajat tietokannan mukaan everstiluutnantti Juhani, eli Johan Paasikivi, kuoli 30.12.1942 Semsjärvellä muusta, kuin vihollistoimintaan liittyvästä syystä. Sen sijaan toisen vaimonsa Allin kanssa Juho Kustilla meni hyvin, koska Paasikiven päiväkirjoista jäi mieleeni ainoastaan se, että J K monta kertaa korosti, kuinka hänellä oli iltaisin tapana resoneerata, mitä se sitten onkaan, pitkään Allin kanssa. Ja sitä ennen oli käyty suuruksella. . Kommentit (0) 

Paasikivi ja Molotov 17.09.2021, 17:14 

Lukaisinpa Alpo Juntusen kirjan Paasikivi - Geopoliitikko ja Suomen kohtalon vuodet, joka nimensä mukaisesti kertoo Juho Kustista nimenomaan geopoliitikkona eikä ihmisoikeuspoliitikkona. Mielenkiintoista kirjassa on varsinkin se, että se paljastaa Paasikiven arvostaneen suuresti Vjatseslav Molotovia, jota suomalaiset eivät yleensä arvosta. Tilanne lienee se, että jos kansanäänestys järjestettäisiin, kilpailisi Molotov tasapäisesti epäsuosiossa Jammu-sedän ja Paavo Väyrysen kanssa. 

Paasikiven käsitys Molotovista on kunnioittava: "Hän on ankaran työteliäs, esiintymisessään vaatimaton. Hän on harras venäläinen patriootti, jonka sydämessä - marxilaisten ennakkoluulojen alla - on suuri rakkaus synnyinmaahan ja joka asettaa Venäjän kansan ja valtakunnan edut kaiken muun edelle. Venäjän suurvallan tyypillinen ja lahjakas edustaja. Minulle hän on aina mieskohtaisesti kohtelias ja ystävällinen, mutta neuvotteluissa vaikea ja jyrkkä." 

Itseäni Molotovin kohtalo jossain määrin säälittää. Hän joutui olemaan Stalinin uskollinen apulainen varsinkin sen jälkeen, kun vaimo Polina vangittiin. Ennen vangitsemistaan Polina oli kalanjalostusteollisuuden johdossa, josta hänet siirrettiin hajuvesiteollisuuden johtoon. Luulen, että siirrossa oli kysymys Stalinin erikoisesta huumorintajusta. 

Hrutshevin erikoisesta huumorin tajusta taas kertoo se, että Stalinin kuoleman jälkeen Molotov siirrettiin ulkoministerin paikalta Mongolian suurlähettilääksi ja muistelenpa hänen toimineen välillä siperialaisen vesivoimalaitoksen johtajana, jonka tehtävän en usko olleen erityisen stressaava. Molotov eli harvinaisen vanhaksi, sillä hän kuoli vasta 1986 96-vuotiaana. Suomen valtio ei tietääkseni esittänyt asian johdosta surunvalittelua. Kommentit (0) 

Pizza 16.09.2021, 15:59 

Vaikka Kärkkäälän kylällä asustaakin peräti neljä karhua, niin kuva ei esitä karhun jätöstä, vaikka tyhmempi ei sitä heti huomaa, vaan kuva esittää ensimmäistä leipomaani pizzaa. Olen viimeistä ikäluokkaa, jolle ei koulussa opetettu kotitaloutta, vaan hiihtoa ja suunnistusta, koska opetustavoitteena oli, vaikka sitä ei ääneen sanottukaan, kasvattaa meistä maailman parhaita metsätaistelijoita. 

En leiponut tuota pizzaa ihan omasta päästäni, vaan käytin apuna keittokirjaa, mutta törmäsin sitä tutkiessani samaan ongelmaan kuin kodinkoneiden käyttöohjeita lukiessani; en ymmärtänyt ohjeissa käytettyä kieltä. En ymmärtänyt, että mitä vaivaaminen tarkoittaa ja niinpä jätin vaivaamatta. Vaivaaminen kuulosti minusta jotenkin vastenmieliseltä asialta. Niinpä kävi niin, että pizzani pohja muistutti enemmänkin äitini leipomaa nyrkkirieskaa kuin perinteistä napolilaista pohjaa. 

Lisäksi paistovaiheessa pohja vielä hiiltyikin, mutta sehän on käsittääkseni vain terveellistä, koska hiiltä käytetään vatsavaivojen hoitoon ainakin kehitysmaissa. Ja joka tapauksessa pizzani ravintosisältö on jokseenkin sama tai jopa parempi kuin niiden läpyskäpizzojen, joita kaupasta saa alle eurolla. Seuraavaksi opettelen valmistamaan leipäressua, jonka jälkeen siirryn tirripaestiin, eli perinteiseen savolaiseen kevyehköön välipalaan, jossa karvasilavaa paistetaan voissa. Kommentit (0) 

Färsaaret boikottiin 15.09.2021, 15:40 

Minä täysin tunneköyhä ihminen olen hyvin järkyttynyt, sillä MTV 3:n uutisissa näytettiin, miten Färsaarilla ammuttiin yhteen läjään 1400 delfiiniä. Niitä kohdeltiin samalla tavalla kuin meillä silakoita, vaikka delfiini on älykkyydeltään melkein samalla tasolla kuin sika tai ihminen. Kammottavalta näyttää katsella delfiinien kuolinkouristuksia verilammikossaan. Olen aina kuvitellut, ettei kukaan ihminen voi tappaa tällaista kilttinä ja ystävällisenä tunnettua nisäkästä, joka ei ole tiettävästi koskaan hyökännyt ihmisen kimppuun, vaan pikemminkin on auttanut ainakin tarinoiden mukaan merihätään joutuneita ihmisiä. 

Sitä en tiedä, mitä delfiinivainajille tehdään; syödäänkö ne vai viedäänkö ne kaatopaikalle. Ne ehkä tapetaan vain sen vuoksi, että ne kilpailevat samoista silleistä ihmisen kanssa. Olen jyrkästi sitä mieltä, että suomalaisten on reagoitava tapahtuneeseen delfiinien joukkomurhaan. Färsaarelaiset tuotteet on asetettava boikottiin eikä sinne enää matkusteta rantalomalle ja maamme jalkapallomaajoukkueen on kieltäydyttävä pelaamasta Färsaaria vastaan siihen asti, kunnes delfiinien tappaminen lopetetaan. 

Uskon, että maajoukkuemiehistämme ainakin yhteiskunnallisesti tiedostavat Tim Sparv, Riskin veljekset ja Turun kaupunginvaltuutettu Timo Furuholm ovat kanssani samaa mieltä. Kommentit (0) 

Suonenjokelainen sarjakuvasankari 14.09.2021, 16:55 

Muistanpa, että Mauri Tuure oli kouluaikanani opettajana Suonenjoen Yhteislyseossa, hän taisi opettaa voimistelua. Nyt hän on julkaissut sota-aiheisen sarjakuvakirjasen nimeltään Vanha-Erkki - Huijaus ja muita tarinoita. En pentuna jaksanut lukea Korkeajännityksiä, mutta nyt päätin tukea tämän alan julkaisutoimintaa ja tilasin Vanhan Erkin, koska luin sosialistisesta mediasta, että rieponlahtelaisesta Karhus-Topista on tullut sarjakuvasankari. Pentuna olin kuunnellut salaa sovankäyneiden miesten juttuja ja mieleeni oli jäänyt, että Topi olisi jäänyt jatkosota-aikana vihollisenpartisaanien kynsiin ja että häntä olisi tökitty pahasti pistimillä, mutta että hän oli kuitenkin otatuksesta hengissä ja voittajana. 

Tarkempaa tietoa en Karhus-Topin tapauksesta Tuuren sarjakuvasta saanut, mutta sarjakuvasta voi päätellä, etteivät hänen kimpussaan olleet varsinaiset partisaanit, koska päälle karkaajilla oli sotisovat ja kokardit, jotka eivät kuulu oikeiden partisaanien tunnusmerkistöön. Karhunen sai yhteenotossa yli 40 pistimen haavaa, mutta selvisi kuitenkin hengissä, jonka ehkä selittää se, että tapahtumahetkellä oli kova pakkanen ja kylmähän tyrehdyttää verenvuodon. Mahtaneeko joku tietää Karhus-Topin tapauksesta enemmän? Kommentit (0) 

Vanha rakkaus ei ruostu 13.09.2021, 15:17 

Joskus olen kirjoittanutkin siitä, kuinka 1940-luvunlopun suosituin iskelmälaulaja Henry Theel kypsään ikään ehdittyään vaihtoi työläistaustaisen vaimonsa oululaiseen hienostorouvaan ja kun hienostorouva vaati entistä vaimoa lähettämään Ouluun Henryn tavarat, niin entinen vaimo oli vain kivahtanut, ettei sillä miehellä ole muuta kuin salkku ja mulkku. Salkussa Henry kuljetti laulujensa sanoja, nuotteja hän ei hallinnut. 

Luettuani äskettäin Theelistä kirjoitetun elämän kerran paljastui, että iskelmätähdellä on vankkoja kytköksiä myös Suonenjokeen, joista aiemmin en ole kertonutkaan. Aiemmin olen tosin kertonut sen, että enoni Risto palveli sota-aikana Kouvolassa samassa komppaniassa Theelin kanssa; tätä armeijan komeimmista miehistä koottua osastoa valmennettiin marssimaan saksalaista suorajalkamarssia Helsingissä pidettävää voitonparaatia varten. Se paraati tosin jäi pitämättä. 

Mutta on Theelillä toinenkin kytkös Suonenjokeen. Nimittäin kun hänen oululainen vaimo yllättäen kuoli, palasi Theel taas salkkuineen entisen vaimonsa luokse ja pari vihittiin uudemman kerran. Tapauksesta kirjoitettiin näyttävästi lehdissä ja kun Suonenjoen Iisveden kasvatti Lauri Jauhiainen kuuli asiasta, liikuttui hän suuresti ja sanoitti ja sävelsi tapauksen kunniaksi iskelmän Vanha rakkaus ei ruostu, jonka tapauksen osapuoli lauloi levylle, joka nousi suureen suosioon. 

Theelin elämänkerrasta ilmenee, ettei vanha Vallilan eli Valkan kundi oikein viihtynyt uuden hienostorouvan lemmikkinä Oulussa, vaan alkoholisoitui pitkälle ja lauluhommat jäivät. Usein Theel nähtiin seisoskelemassa oululaisen Arina-ravintolan edustalla salkkuineen ja siitä syntyi Oulun seudulle sanonta, että siinä seisoo mies, salkku ja mulkku. Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=Jvmv6Va_xZc Kommentit (0) 

Jalkapallon Suomen mestaruus Kuopioon 12.09.2021, 16:33 

Tulihan se jalkapallon Suomen mestaruus Kuopioon tänä vuonnakin, koska amerikkalaisen jalkapallon puolelle Kuopion Steelers voitti Lahdessa käydyssä mestaruusottelussa Helsingin Roostersin 14 - 0, joka ainakin eurooppalaisen jalkapalloilun näkökulmasta tuntuu murskavoitolta, mutta koska en ymmärrä amerikkalaisesta jalkapalloversiosta yhtikäs mitään, en uskalla ottaa kantaa voiton laatuun. 

 Savolaisten voitto oli odotettavissa, koska aina kun liikun Kuopion kaduilla vastaani astelee runsaasti tuon lajin potentiaalisia lahjakkuuksia, koska ylipaino-ongelma rasvaisiin kalakukkoihin tottuneilla savolaisnuorukaisilla on lajityypillinen ja silmiin pistävä piirre. Samanlaisia miehiä kasvaa myös Etelämeren saarivaltioissa, kuten Naurussa ja Vitsissä, jotka hallitsevat maailman rugbykenttiä ylivoimaisesti ja rugby on amerikkalaisen jalkapallon sukulaislaji. Kansatieteilijöiden tulisi muuten selvittää suomalaisten ja naurulaisten sukulaisuus asia, koska esimerkiksi kummankin valtion puhelinluettelot vilisevät Aho- ja Ahola-nimisiä kansalaisia. 

Mutta eurooppalaisen jalkapalloilun puolella kuopiolaisilla ei mene hyvin. Tosin naiset näyttävät voittavan Suomen mestaruuden, mutta miesten puolella tilanne alkaa olla huolestuttava. Kups ei ole hävinnyt toukokuun lopun jälkeen yhtään peliä, mutta kun sarjaa on jäljellä kahdeksan kierrosta, johtaa Hjk kuudella pisteellä ja ihme on, jos Kups voittaa mestaruuden. Eilen sarjan kolmanneksi paras joukkue Sjk hävisi Kuopiossa 3-0, mutta samaan aikaan Hjk voitti vieraissa sarjan neljänneksi parhaan Interin vieraissa 1-3, joten Veikkausliiga näyttää jakaantuvan selvästi kahden kerroksen väkeen. Kommentit (0) 

Vasikkasaaren räjähdys 11.09.2021, 18:28 

Ensimmäisiä asioita, joita Tapio Rautavaara kertoo tästä maailmasta muistavansa, oli Vasikkasaaren räjähdys, joka tapahtui 9.2.1919, jolloin hän oli neljävuotias. Pamaus kuului tietysti hyvin Oulunkylässäkin, koska se kuultiin myös sadan kilometrin päässä Heinolassa. Rautavaaran muistelun mukaan silloin Suomenlinnaan kuuluvalla Vasikkasaarella räjähtivät sinne sijoitetut öljysäiliöt. 

Tosiasiassa saarella ollut ammusvarasto räjähti ja se tuhosi myös öljysäiliöt, joihin oli varastoitu raskasta polttoöljyä Venäjän laivaston tarpeisiin. Ammusvarastossa oli kranaatteja, torpedoja, ruutia ja 16 miljoonaa kiväärinpatruunaa, joten ihme oli, ettei kukaan onnettomuudessa kuollut, vaikkakin loukkaantuneita oli viisi. 

Itse opin sen asian, ettei raskas polttoöljy syty helposti, koska olin joskus opiskeluaikaan mukana täpötäydessä junassa, joka kolaroi kuorma-auton kanssa sillä seurauksella, että vaunun lämmitysöljysäiliö valutti sisältönsä juuri sen vaunun lattialle, jossa matkustin. Silloin pelkäsin, että joku tumppaa tupakkansa lattiaan ja että me kaikki yli sata vaunussa olevaa palamme hengiltä. 

Myöhemmin minulle kerrottiin, että raskas polttoöljy ei syty helposti. Ei ole ihme, että Vasikkasaaren pamaus kuului yli sadan kilometrin päässä Heinolassa, sillä kesän -44 Kannaksen suurhyökkäyksen jylinä kuului ainakin minulle kerrottujen tarinoiden mukaan Sisä-Savossa asti noin 400 kilometrin päässä. Tosin lähempänä se ei välttämättä sitten kuulunutkaan, vaan jotenkin ääniaallot heijastuvat stratosfääristä sinne sun tänne. Kommentit (0) 

Karhumäen kentän muistopaalu 10.09.2021, 17:10 

Luin aika monennen kerran Tapio Rautavaaran muistelmateoksen En päivääkään vaihtaisi pois, vaikka itse tosin vaihtaisin elämästäni aika monta päivää pois. Kirjassa kerrotaan, miten Tapio Rautavaara joskus syksyllä 1943 viskasi Karhumäen kentällä koivukeppinsä lukemiin 80,97, eli yli kaksi metriä Yrjö Nikkasen silloista maailmanennätystä pitemmällä. Se saattoi jopa olla ensimmäinen 80 metrin ylitys ainakin ihmiskunnan historiassa. Rautavaaran valmentaja Mikko Kajaani löi tapauksen muistoksi paalun keihään putoamiskohdalle. Maatuskat kentän reunalla todistivat tapahtunutta ja kehuivat urheilusankaria sirkuttamalla, että "ylen sie äijä visgoat". 

Itse kävin muutama vuosi sitten Karhumäellä ja harmittaa, että en käynyt silloin tarkastamassa, olisiko Rautavaaran heiton muistopaalu vielä pystyssä. Kysyin eilen sosialistisessa mediassa, että onko joku käynyt tarkastamassa asian ja ilmeni, että eräs toinenkin tässä maailmassa oli ollut asiasta kiinnostunut ja käynyt Karhumäessä tarkastamassa asian ja todennut, ettei muistopaalua enää ollut. Niinpä käynnistin sosialistisessa mediassa keskustelun siitä, että uusi muistopaalu olisi saatava Karhumäen kentälle ja ideani sai kannatusta. 

Joku hyväkäs jopa ehdotti, että EU:lta tulisi pyytää 280.000 euron avustus muistopaalua sekä myös sitä varten, että avustusta käytettäisiin lisäksi Karhumäen piirin keihäänheittokulttuurin tukemiseen. Ehdotus on mielestäni niin älytön, että se saattaisi jopa mennä EU:ssa läpi. Samalla kertaa voisi hakea EU:lta avustusta myös eräälle uukuniemeläiselle insinöörille, joka on suunnitellut Pisan tornin rakentamisessa sattuneen virheen oikaisemista. Kommentit (0) 

 Jalkapalloilun kauneus 09.09.2021, 16:23 

Varasin juuri kirjastosta äskettäin ilmestyneen kirjan nimeltään Jalkapalloilun kauneus, joka sopii toissailtaisen Ranska-Suomi-ottelun luomaan tunnelmaan. Ranskan maailmanmestari joukkue todisti, miten kaunista jalkapalloilu voi parhaimmillaan olla. Jääkiekkoilu on siihen verrattuna yksinkertainen ja ruma peli, jossa vain rynkytetään mielikuvituksettomasti edestakaisin, kun taas jalkapalloilu on monimutkainen ja kaunis monenlaisia esileikkejä sisältävä urheilumuoto. 

Toissailtaisessa pelissä oli paljon ranskalaista eleganssia, vaikka toisena osapuolena näytelmässä oli Suomi, jonka yritteliäs ja urhoollisesti puolustanut, mutta kankea ja hidasjärkiseltä, vaikkakin rehelliseltä vaikuttava miehistö puolustustaistelussaan toi mieleen talvisodan aikaisen maamme talonpoikais-työläisarmeijan. Suomen liikehdinnässä ei ollut eleganssia, vaikka eittämättä kunnollisia ja ahkeria miehiä joukkueessa oli montakin. Toissailtana vastakkain olivat ravikielellä lämminverihevoset ja työhevoset. 

Lopputulos 2-0 oli ihan hyvä ja oikeudenmukainen. Vastakkain olivat 9+ ansaitseva joukkue ja 7- ansaitseva joukkue. Lähellä oli kuitenkin se, etteikö peli olisi ihan hyvin voinut päättyä 1-1. Nimittäin Suomen yleensä erinomaiselle maalivahdille sattui yksi harmittava lipsahdus, jollaisia hänelle sattuu kerran sadasta torjunnasta ja lisäksi ottelun loppuhetkillä Suomi olisi hyvinkin voinut saada rangaistuspotkun, mikäli pelipaikkana ei olisi ollut Ranska. Kommentit (0) 

Luokkapetturi 08.09.2021, 14:52 

Algot Untola oli keväällä 1918 kovasti valkoisten vihaama mies. Eikä ihmekään, mikäli se, mitä Wikipedia kertoo pitää paikkansa. Wikipedia lainaa Panu Rajalaa, jonka tutkimusten mukaan Untola kiihotti punakaarteja surmaamaan luokkaviholliset viimeiseen mieheen, jotta uusi punainen huomen veressä kirkastuisi ja hän vielä erikseen kehotti tappamaan kirjailija Juhani Ahon. Marko A. Hautala sen sijaan kiistää kirjassaan Untolan syyllistyneen kansanmurhaan yllyttämiseen, vaan katsoo miehen kirjoittaneen vain joukkojaan taisteluun kannustavia juttuja. 

Lisäksi Hautala erikseen kiistää sen, että Untola olisi yllyttänyt punaisia myös surmaamaan porvarisnaisia, vaan kyseessä on väärinkäsitys. Nimittäin Untola kirjoitti Työmies-lehdessä sen jälkeen, kun oli käynyt ilmi, että valkoisten partio oli tappanut punaisia sairaanhoitajattaria, että tapahtuneen seurauksena voivat myös porvarisnaiset olla vaarassa ja ettei hän ehkä voi sitä estää, vaikka kuinka yrittää. Tuollaista lehtijuttua ei välttämättä voi pitää yllytyksenä valkoisten naisten tappamiseen. 

Tuo sairaanhoitajattarien surmaaminen tapahtui Kuhmoisten Harmoisten kylällä, jossa valkoisten hiihtopartio kävi ampumassa punaisten sairastuvan haavoittuneet ja myöskin ne sairaanhoitajattaret, jotka eivät osanneet ruotsin kieltä. Hiihtopartioon kuului myös pesäpallon keksijä Tahko Pihkala. Tämä tapaus kannattaa kaikkien niiden muistaa, jotka vastustavat pakkoruotsia.

Perussyy Algot Untola-vihaan oli hyvinkin hänen luokkapetturuutensa. Hän toimi vuosikymmeniä Suomalaisessa puolueessa, jota on pidettävä nykyisen Kokoomuksen edeltäjänä, mutta vuonna 1916 hän tavallaan loikkasi kommunisteihin, kun alkoi kirjoittaa Työmieheen erittäin kärkeviä juttuja porvareista. Voi myös olla, että maamme tunnetuimman kirjailijan murhaaminen alkoi jälkeenpäin kauhistuttaa myös hänen arvostelijoitaan ja tapausta pyrittiin myöhemmin selittämään sillä, että mies oli liian vaarallinen yhteiskunnalle, joten hänet piti eliminoida. Kommentit (0) 

Algot Untolan surma 07.09.2021, 14:12 

Täyttä varmuutta ei ole siitä, murhattiinko kirjailija Algot Untola vai pitäisikö tapaus tulkita itsemurhaksi. Tapausten kulku oli se, että Untolaa ja 12 muuta punikkina pidettyä oltiin viemässä hinaajalla Helsingin satamasta Suomenlinnaan. Hinaajalla oli mukana myös joukko suojeluskuntalaisia, valokuvaaja, lääkäri ja maamme tieteen ja taiteen johtavia edustajia, joita tapaus jostain syystä, jota voi vain ihmetellä, kiinnosti. Laivassa myös Untolan kustantaja tapasi suosikkikirjailijansa ensimmäisen ja viimeisen kerran. Matkan aikana Untola joka heitettiin tai hän itse hyppäsi kannelta mereen, jonka jälkeen häntä kohti ammuttiin. 

Untola nostettiin kuolleena takaisin laivaan eikä häntä tutkineen lääkärin mukaan hänestä löytynyt ampumahaavoja, vaan hänen sydämensä oli pysähtynyt huonouttaan kylmässä vedessä. Monet silminnäkijät tosin väittävät Untolan tulleen ammutuksi. Harvinaisen huonoja ampujia vartijat olisivat olleetkin, ellei kukaan olisi onnistunut osumaan lähietäisyydeltä hitaasti liikkuvaan maaliin. On myös epäselvää, mitä Untolalle aiottiin Suomenlinnassa tehdä. 

Muut 12 vankia ammuttiin yksitellen välittömästi rantautumisen jälkeen. Eräs punapäällikkönä pidetty puuseppä oli kuitenkin ennen lahtauksen alkamista nostanut kätensä koululaismaiseen tapaan ja tiedustelut, että "hyvät herrat, eikös meitä kuitenkin pitäisi jollakin tavalla tutkia ennen tuomiota", mutta hänen käskettiin pitää suunsa kiinni. Joukkolahtaus ei sujunut täysin ongelmitta. 

Tuomittujen piti kääntyä selin ampujiinsa, mutta viimeisenä ammuttu suutarin vaimo kääntyi viime hetkellään katsomaan surmaajiaan ja koska hän puristi virsikirjaa rintaansa vasten, tunsi eräs teloitusryhmässä mukana ollut teologian ylioppilas vastenmielisyyttä tehtävänsä suorittamisessa. Paikalla ollut valokuvaaja ei ollut ihan toimettomana, vaan hän sai napattua yllä olevan kuvan siitä, kun Algot Untolaa nostetaan ruumiskärryyn; tosin kuvassa näkyy vain suuren kirjailijan kenkä. Yksi miehistä, joka asettelee vainajaa viimeistä matkaansa varten, kuuluu kohta ammuttavien joukkoon. Kommentit (0) 

Viekkautta ja vääryyttä Veikkausliigassa 06.09.2021, 12:33 

Olin laskenut pitkälle sen varaan, että Hjk häviää seuraavan ottelunsa Interiä vastaan ja sitten vielä jatkosarjan ottelun Kupsia vastaan, jolloin olisi saattanut käydä niin, että vakavamielinen savolainen körttikansa olisi päässyt vuoden tauon jälkeen juhlimaan villisti Pohjoismaiden suurimmalle torilleen Suomen mestaruutta, mutta niin ei taida tapahtuakaan, koska viekkaus ja vääryys on vallalla Veikkausliigassa. 

 Nimittäin tällä hetkellä on peräti neljä Kupsin miestä eri puolilla maapalloa maajoukkuetehtävissä, mutta siitä huolimatta joukkue joutuu pelaamaan ihan normaalit sarjaottelunsa, vaikka yleensä kolmenkin miehen maaotteluedustus on riittänyt peliohjelman muutokseen, sillä yleensähän maajoukkuemiehet ovat joukkueen parhaimmistoa. Vahvasti epäilen, että Helsingin Herrat ovat tietoisesti asian näin järjestäneet turvatakseen Hjk:lle mestaruuden. Eilen Kups vielä selvisi säikähdyksellä Maarianhaminassa ja voitti 1-0, joka lopputulema ei vastaa kenttätapahtumia, koska omin korvin ratiosta kuulin, että saarelaiset olivat parempia kentällä. 

Mutta vahvasti epäilen, että ensi lauantaina Suomen mestaruus ratkeaa Keskuskentällä, jonne vieraaksi saapuu kovakuntoinen Sjk. Tosin kolme maajoukkuemiestä ehtii juuri palaamaan reissuiltaan, mutta kovasti väsyneitä nämä miehet tulevat olemaan. Ainoastaan Venezuelan maajoukkueessa pelaava puolustaja Carillo on poissa Kupsin riveistä, mutta sekin on ainakin yhtä maalia vastaava tasoitus seinäjokisille. Muuten en oikein hallitse näitä asioita, mutta muistelen Carillon olevan jonkin sortin päihde. Kommentit (0) 

Algot Untola maamme urheiluhistoriassa 05.09.2021, 10:48 

Algot Untola on tietysti merkittävä osa maamme kirjallisuuden historiaa, mutta kyllä hän liittyy myös maamme urheiluhistoriaan. Nimittäin kun maamme laillisen hallituksen joukot palauttivat saksalaisten avulla laillisen menon ja järjestyksen Helsinkiin Työmies-lehteä loppuaikoina yksin toimittanut Algot Untola ei edes yrittänyt paeta tai edes piiloutua ja niinpä Suojeluskunnan partio pidätti hänet. Kyseisen partion johtajana toimi Väinö Siikaniemi, joka oli Tukholman olympialaisissa voittanut keihäänheitossa hopeaa. Myöhemmin hän kunnostautui myös runoilijana, jonka kynästä on esimerkiksi lähtöisin Asfalttikukka-niminen yleisesti tunnettu iskelmä. 

Siikaniemi sairastui nuorena masennukseen, jota hän yritti lääkitä tekemällä kylmässä vedessä pitkiä uintiretkiä. Erään uintiretken jälkeen hän sairastui keuhkokuumeeseen, johon hän kuoli 45-vuotiaana. Pidätyspartioon kuului myös silloinen pituushypyn Suomen ennätysmies Uolevi Poppius. Poppius jäi sisällissodan jälkeen sotilasuralle ja eteni kenraalikuntaan asti. Poppius toimi 40-50-luvuilla nykyaikaisen viisiotteluliiton puheenjohtajana. 

Vangitun Algot Untolan kuulustelut suoritti varatuomari Ilmari Taipale. Hän voitti Tukholman olympialaisten kiekonheitossa peräti kaksi kultaa, koska siihen aikaan kilpailtiin myös molempien käsien yhteistuloksessa. Iso-Arska Taipale muutti syistä, joita voin vain arvailla, vuonna 1923 Amerikkaan ja ryhtyi siellä liikemieheksi. Pataljoonaa, johon Untolan vanginnut partio kuului, komensi Klaus Suomela, joka oli voittanut Tukholman kisoissa joukkuevoimistelussa hopeaa. Sisällissodan jälkeen Suomela toimi mm. Helsingin Yliopistolla voimistelun opettajana, mutta hän julkaisi myös suuren määrän eriaiheisia kirjoja, joista mielenkiintoisimpia ovat ne, joissa hän estoitta ylistää Neuvostoliiton yhteiskunnallisia oloja. 

Pataljoonan komentajan ja Helsingin suojeluskunnan perustajajäsen Klaus Suomelan poliittisten käsitysten muuttumiseen saattoi vaikuttaa keskustelut, joita hän kävi vangitun Algot Untolan kanssa. Myös Klaus Suomelan pojista Päivöstä ja Launosta sekä tyttärestä Tuovista tuli kirjailijoita. Muistanpa, miten lähtemättömän vaikutuksen minuun teki Kärkkäälän kansakoulun kirjastossa ollut Päivö Suomelan puhdashenkinen poikien seikkailukirja Kuin ketut satimessa ja Launo Suomelan myös puhdashenkinen poikien seikkailukirja Kuutamouimari, jotka luin noin kymmeneen kertaan ja jotka aion vielä lukea, jos elakkeelle selviän. Kommentit (0) 

Algot Untolan murha 04.09.2021, 16:03 

Marko A. Hautala on julkaissut erittäin vaikuttavan, mutta myös erittäin kammottavan yli 1.000-sivuisen teoksen kirjailija Algoth Untolan, joka myös muutamalla muulla nimellä tunnetaan, elämästä ja varsinkin kuolemasta. Kirjan kannessa poseeraa Untola itse kameralle vain vähän sitä ennen kuin Suomen hallituksen joukot hänet murhasivat. Murhahan se oli, sillä laiton teloitus on käsittääkseni murha. 

Kuvassa kirjailija on vasta 49-vuotias, mutta sen verran värikkään elämän hän eli, että näyttää paljon vanhemmalta. Jos hän olisi saanut vielä elää, olisi tämä kirjoitusvimmainen kirjailija tuottanut todennäköisesti vielä monta arvostettua opusta ja saattaisi olla, että häntä juhlittaisiin kansalliskirjailijana Aleksis Kiven sijasta. Kiven tuotantohan jäi määrällisesti aika vaatimattomaksi. Suomen valtio voisi nyt jälkeenpäin yrittää hyvittää Untolalle tekemänsä vääryyden pystyttämällä hänen kunniakseen merkittävälle paikalle patsaan. Välttämättä uutta patsasta ei tarvittaisi, vaan Aleksis Kiven patsaalle voisi vaihtaa Hautalan kirjan kannen mukainen Untolan pään. 

Olen nimittäin sitä mieltä, että nykyinen Aleksis Kiven patsas vääristelee todellisuutta. Kivi oli reipas ulkoilmaihminen, joka olisi ollut valmis vaikka painiin karhun kanssa, sillä tosiasiassa hän oli iso ja riski mies eikä sellainen hintelä runoilija, jollaiseksi nykyinen patsas hänet esittää. Kivelle olisi syytä veistää uusi häntä paremmin kuvaava muistomerkki. Sen sijaan Algot Untola oli juuri nykyisen Aleksis Kiven patsaan kuvaama nälkiintynyt haahuilija, joka ei olisi kyennyt painiin karhun kanssa. Mielestäni ortodoksinen kirkko voisi vakavasti harkita sitä, että julistaa Untolan pyhimykseksi, vaikka ei mies mikään ortodoksi ollutkaan. Kuitenkin ainakin yhden silminnäkijän todistuksen mukaan Untolan surmannut luoti olisi lävistänyt myös hänen rinnallaan roikkuneen pyhäinkuvan. Kommentit (0) 

Vuokkiniemi ja Jamesit 03.09.2021, 15:14 

Katsoinpa netistä, mitä vienenkarjalaiselle Vuokkiniemen kylälle kuuluu ja huomasin, että kehitys kehittyy sielläkin, koska sinne on perustettu useita kalanviljelylaitoksia. Ne tuovat tietysti työtä ja vaurautta, mutta paikalliset asukkaat valittavat myös järvien rehevöitymisestä. Kävin Vuokkiniemellä viitisen vuotta sitten, jolloin minulle kerrottiin, että se on rajantakaisista kylistä karjalaisin. Kylän 500 asukkaasta 85 prosenttia puhuu karjalaa. 

Vaikuttavin nähtävyys on uusi hirsistä rakennettu koulu. Siitä meikäläisetkin koulujen rakentajat voisivat ottaa mallia, niin vältyttäisiin kosteus- ja homeongelmilta. Toiseksi vaikuttavin nähtävyys on runonlaulaja Perttusen patsas. Vuokkiniemeläisen Perttusen suvun runonlaulajat olivat aikoinaan keskeisiä kulttuurivaikuttajia maassamme. Eivät tosin yhtä tärkeitä kulttuurivaikuttajia, kuin mitä vuokkiniemeläisen Matvejevin suvun edustajat olivat.Nimittäin Mattiseksi sukunimensä muuttaneet Matvejevit loivat Suomeen nuorisokulttuurin. Mattiset perustivat 1960-luvulla Heinolaan paksusta puuvillakankaasta housuja valmistavan tehtaan, jonka pinta-ala oli noin hehtaarin ja joka työllisti noin 1000 naista. 

Housuja kutsuttiin James Deanin mukaan Jameseiksi, farkkuja ei silloin meillä vielä tunnettu, kuten sivistyneessä maailmassa tunnettiin. James-housujen kysyntä nuorison keskuudessa ylitti selkeästi niiden tarjonnan ja ainakin heinolalaisen tarinan mukaan myyntimiehet joutuivat turvautumaan jonkinlaiseen säännöstelyyn, josta oli jo muuten sodan jälkeen maassamme luovuttu. Jameseiden myötä maahamme syntyi vallan oma nuorisokulttuuri, joka herätti laajaa pahennusta, joka pahennus syrjäytti aiemmin paheksuttujen lättähattujen paheksunnan. Kommentit (0) 

Longe rariss 02.09.2021, 15:16 

Antikvaarinen kirjakauppias Anssi Arohonka on julkaissut muistelmansa nimellä Longe rariss, joka on jotain ulkomaan kieltä ja tarkoittaa erittäin harvinaista ja erittäin harvinaisen ratkiriemukkaat muistelmat hän onkin julkonut. Se ei ole ihme, koska hänen isänsä oli salanimeä Aaro Honka käyttänyt Aaro Arohonka, jonka ratkiriemukkaat puhdashenkiset poikien seikkailukirjat olivat reilut viisikymmentä vuotta sitten mielikirjojani. Mikäli joskus selviän elakkeelle, ryhdyn välittömästi lukemaan jälleen noita lapsuuteni poikakirjoja, varsinkin Aaro Honkaa ja Erkki Rekimiestä. Likoille tarkoitetuista kirjoista, esimerkiksi Tiina-sarjasta sen sijaan en piittaa ollenkaan. 

Kirjojen kirjoittaminen on erittäin helppoa, mutta sellaisten kirjojen kirjoittaminen, jonka joku jaksaa mielellään lukea on erittäin vaikeaa. Anssi Arohongan kirjassa on hyvä juttu joka aukeamalla ja se on hyvä se. Kerronpa yhden malliksi. Eräs Arojuuren ymmärtääkseni hyvin sivistynyt kaveri oli työmatkalla Jyväskylässä ja hän oli tilannut taksin mennäkseen lentokentälle. Kun ilmeni, ettei mitään kiirettä ollut, ystävällinen taksikuski oli kysynyt, huvittaisiko asiakasta nähdä Matti Nykäsen kotitalo. Hän tarjoutui ajamaan sen kautta. "Minä en sen hampuusin taloa halua nähdä", kaveri oli vastannut. "Minä olen sen isä", oli taksikuski sanonut loukkaantuneesti. Nykäs-Ensio, jonka veli muuten asui Suonenjoen Salmisen kylällä, oli siis ollut ratissa. Kommentit (0) 

Gangsterijoukkio 01.09.2021, 14:03 

Olen joskus aiemmin kirjoittanut, että vuosikymmeniä Neuvostoliiton kauppaministerinä toiminut Kekkosen kaveri Anastas Mikojan oli ovelan miehen maineessa, ja hänet tunnettiin Kaukasuksella monella eri nimellä, jotka kertovat miehen luonteesta paljon. Armeniassa häntä kutsuttiin ”georgialaiseksi kintoksi”, joka sillä suunnalla tarkoittaa jonkinlaista ilveilijää, Georgiassa ”armenialaiseksi fakiiriksi” ja Azerbaidzanissa yksinkertaisella, mutta vähemmän mairittelevalla nimellä ”Juudas”. Ovela ja älykäs hän varmaan olikin siitä päätellen, että hän yhtenä harvoista Stalinin lähipiirin miehistä selvisi normaalille eläkkeelle.

Nyt on minulle selvinnyt, että hän oli pohjimmiltaan rehellinen ihminen. Nimittäin luin juuri Orlando Figesin kirjan Vallankumouksen Venäjä 1891-1991 ja siinä kerrotaan, että veteraani-ikään ehtineeltä Mikojanilta kysyttiin selitystä siihen, miksi Hrutshevin vuonna 1956 pitämän paljastuspuheen jälkeen, joissa osa Stalinin ajan hirmuteoista paljastettiin, kaikkia Stalin ajan näytösoikeudenkäyntejä ei julistettu laittomiksi. Mikojanin mukaan niin ei voitu menetellä, koska silloin olisi käynyt ilmi, ettei maata johtanut laillinen hallitus, vaan joukko gangstereita. Vähän aikaa mietittyään hän sitten lisäsi: "Joita me itse asiassa olimme". Onneksi nykyään ei enää maailmassa liene gangstereiden johtamia suurvaltoja. Kommentit (0) 

Tiiksa 31.08.2021, 13:24 

Kävin toistakymmentä vuotta sitten Tiiksan kylällä jossain Rukajärven suunnalla ja tapasin siellä Vanhasen ja Tshernomyrdinin suvun edustajat. Kummankin suvun edustajathan olivat siihen aikaan huomattavia yhteiskunnallisia toimihenkilöitä Suomessa ja Venäjällä. Tiiksan kylässä nimittäin kuvan erittäin ystävällinen suomenkielinen rouva Vanhanen, jota alettiin luonnollisesti kutsua pääministerin äidiksi, antoi satunnaisten suomalaisturistien käyttää ulkohuusiaan. Monenkohan suomalaisen mökkiläisen heimoaate riittäisi vastaavaan, jos linja-autolasti itärajan takaisia vieraita pöllähtäisi kartanolle. Rouva Vanhasella oli kolme upeaa kissaa, joista komeimman nimi oli Tshernomyrdin Venäjän pääministerin mukaan. Tietooni ei ole tullut, että kukaan olisi vaatinut nimen vaihdosta sillä perusteella, että se loukkaisi tätä hienoa eläintä. 

Tiiksa oli jo entuudestaan minulle jossakin määrin tuttu paikka, sillä Joppe Karhusen kirja Kuolevien kotkien laivue kertoo tällä kylällä Jatkosodan aikana vanhentuneella kalustolla operoineesta hävittäjäyksiköstä. Tiiksan lentokenttä oli päällystetty teräslevyillä ja noita ilmeisen hyvälaatuisesta materiaalista valmistettuja levyjä näkee vieläkin hyötykäytössä, silllä moni karjalainen on rakentanut niistä aidan tonttinsa ympärille ja ainakin vielä muutama vuosi sitten Petroskoin silloinen tori oli päällystetty noilla suomalaisten jättämillä levyillä. 

Tiiksa liittyy maamme kirjallisuuden historiaan muutenkin. Olen aiemmin luullut, että sana tiiksa ei tarkoita mitään, mutta kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Kyllä sana tarkoittaakin jotain. Tämä selvisi luettuani juuri Kalle Päätaloa tutkineen Karoliina Timosen kirjan Kirjeitä Iijoelle, jossa Timonen käsittelee tapausta, jossa Hermanni Päätalo palaa savottareissulta kotiin, jossa hän kortteeritalossaan joutui todistamaan, kuinka eräs Satusedäksi kutsuttu uunimuurari, joka oli monitaitoinen mies ja harrasti myös hierontaa, hieroi talon emäntää peräkammarin puolella. Päätalon Herkon kuvailee tapahtumien etenemistä eukolleen Riitulle seuraavasti: -Mitä jaahinkia se Antan ja emännän touhu oikein oli? -Ei sen kummempata, kun että emäntä veti hierojan suorosta pirttiin. Voi elämänni sitä näky…. -Suorosta…Mulukustako? Elä nyt ihan mahottomia lorsaa! -Vaikka perkele tästä poikki, niin emäntä veti Satusetän ilopatukasta pirttiin! Satusetä pönkkäsi vielä pirtin kynnyksestä jalakapohjillaan ja älähteli että irti tiiksasta, irti tiiksasta…! Voih jumaliste, hahhahah…! 

Tuosta tapauksesta saan aiheen epäillä, että nykyaikana paljon puhuttu ME TOO-liike oli vielä ainakin tuohon aikaan Jokijärven seudulla tuntematon asia. Tietooni on myös saatettu metsätalousalaa tuntevalta taholta, että tiiksa tarkoittaa jossain murteessa pitkää ja jäykkää työkalua, jota käytettiin puunuitossa ja jolla ymmärtääkseni tökittiin tukkeja uimaan oikeaan suuntaan. Tuota taustaa vasten tarkasteltuna Satusedän puheet tiiksastaan tuntuvat selvältä satuilulta. Kommentit (0) 

Ratioselostuksia 30.08.2021, 15:14 

Ropakantaa olen taas kirjoittanut, kun joskus oletin, että Union Berliinin joukkueen pelaajabudjetti olisi kymmeniä kertoja Kupsia suurempi. Savon Sanomat tiesi kertoa, että saksalaisjoukkueen arvo on 90 miljoonaa eli yhden hävittäjän verran ja Kupsin kuusi miljoonaa eli yhden ohjuksen hinnan, joten Berliinin joukkue on vain 15 kertaa kuopiolaisjoukkuetta arvokkaampi. Eilen Kups kohtasi vieraissa 6,3 miljoonan euron Hjk:n ja tiukka vääntöhän siitä sitten tulikin. Kuuntelin pelin ratiosta ja olihan jännittävä matsi. Kups johti pitkään, mutta muutama minuutti ennen päätöstä helsinkiläiset onnistuivat tasoittamaan. Peliä Savon Aalloilta seuratessani minua häiritsi ottelun erotuomarin helsinkiläisiä suosivat tuomiot. Saatoin asian todeta ihan omin korvin. 

Erämaaoloista johtuen jouduin seuraamaan myös Kalevan kisat ratioselostuksena ja se oli hyvä se. Ihan tuli lapsuus ja 60-luvun alku mieleen, jolloin urheiluhulluuteni syntyi. Ratiosta silloinkin Tiilikais-Pekkaa ja Nopos-Paavoa kuunneltiin. Jotenkin urheilun seuraaminen ratioselostuksesta on jännempää kuin telkkarista katsominen. Ratiota kunnellessaan voi samalla vaikkapa lukea yli tuhat sivuista Algoth Untolan elämäkertaa. Ratioselostuksen lisäksi palasin 60-luvulle myös sen vuoksi, että suomalaisen yleisurheilun taso alkaa monissa lajeissa olla 60-luvun alun tasolla. 

Vuosikymmenen lopulla Suomessakin siirryttiin urheilussa kemialliseen sisäruokintaan ja sen seurauksena tulostaso nousi huimasti. Nyt ilmeisesti kemiallista sisäruokintaa ei enää maassamme juurikaan harrasteta ja monissa lajeissa tulokset ovat pudonneet 50 vuoden takaiselle tasolle. Tosin esimerkiksi 400 metrillä ja kiekonheitossa, jos vain kantasuomalaiset voisivat siinä osallistua, 60-luvun alun mestarit olisivat mestareita vieläkin. 169-senttinen Voitto Hellsten jättäisi nykyhuippujamme ratakierroksella ainakin sekunnin verran ja pankinjohtaja Pentti Repo viskaisi kiekossa yli 55-metrin haamukaaria, joilla voitettaisiin kantasuomalaisten mestaruus. Kommentit (0)