Pietarin suomalaiset

Lukaisinpa tuossa hyvin paksun ja arvokkaan sekä ansiokkaan Max Engmanin kirjan Pietarin suomalaiset. Sen sivulla 45 todistetaan, että 1640-luvulla tulevan Talvipalatsin ja Eremitaasin paikalla asuivat Antti Kirjoinen ja Yrjö Jaakonpoika Uudeltakirkolta, Yrjö Näätäinen Viipurin pitäjästä ja Sipi Koivisto Koiviston pitäjästä. En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö tuo Sipi-herra voisi ihan hyvin olla esi-isäni.

Nimittäin kolme kivekässisseihin kuulunutta sukulaismiestä souti yhdeksän sukupolvea sitten hävityn pohjansodan jälkeen Pietarista Suonenjoelle, koska eivät halunneet tulla maaorjiksi, merkittiin aluksi heidän sukunimekseen Koivistolainen. Tosin Tuomas Koivistoisesta, jonka jälkeläinen olen, käytettiin myös nimeä Kuurtilainen, koska hänet oli viety kalastajaorjana Kuurinmaalle nykyiseen Latviaan, josta hän sitten pakeni tapettuaan läksiäisiksi esimiehensä. Parhaan tarinan mukaan hukutus olisi tapahtunut tervatynnyriin hukuttamalla. Tuon Kuurtilainen sukunimen seurauksena Tuomaksen asuttama tila on nimeltään Kuurtila.

Sukuhistoriallisista syistä harkitsen vakavasti, että osallistun 5.9.2026 Sulkavan soutustadionilla pidettävään Isoviha Savossa seminaariin kivekkäiden edustajana. Nuo isonvihan inkeriläississit olivat hurjaa porukkaa, koska heitä oli kaikkiaan muistaakseni 400 miestä, joista 95 % tapettiin ja sodan jälkeen henkiin jääneistä 15 pakeni rajan yli Ruotsin puolelle ja 5 jäi Venäjälle. Kivekkäiden jälkeläisistä parhaiten on menestynyt Pentikäisten suku, jonka kuopiolainen pappishaara on tuottanut uskontotieteen professori Juha Pentikäisen, jonka poika Mikael Pentikäinen toimi aikoinaan Helsingin Sanomien päätoimittajana ja tytär Mari Leppänen toimii piispana edelleenkin. Myös Juha Pentikäisen setä Vilho oli kyvykäs mies, sillä hän oli parhaiten menestynyt Neuvostoliiton vakooja maassamme.

Lisätietoa Isoviha seminaarista tässä: https://timo-vihavainen.blogspot.com/2026/07/suomi-isoviha-menneisyys-ja-nykyaika.html

Savolaisia suurnaisia

Savolaiset sukututkijat ovat paljastaneet, että Savosta on lähtenyt lukuisia suurnaisia sekä -miehiä. Aiemmin jo kerroin iisalmelaistaustaisista Kauhas-Martasta ja Kauhas-Ellusta, jotka hallitsivat aikoinaan maailman suurinta valtiota Venäjää, mutta kyllä savolaistaustainen nainen on päässyt myös Suomen johtoon.

Nimittäin entisen pääministeri Sanna Marinin ensimmäinen tunnettu esi-isä oli rautalampilainen Pietari Kiiski, jota kylällä varmaankin kutsuttiin Kiiskis-Pekaksi. Savossahan sukunimiin lisätään hieman vähättelevä nen-pääte ja epäilen, että ruotsinkielinen Rautalammin henkikirjaa pitänyt pappi muutti kansanomaisen Pekka-nimen vähän fiinimmäksi.

Pietari Kiiskellä oli ilmeisesti hyväpäinen ja -tapainen Olavi-niminen poika, jota kavereiden kesken varmaankin kutsuttiin Olliksi, joka lähetettiin sitten lukemaan vallan papiksi uskoakseni Suomen Turkuun. Valmistuttuaan hän ajan tavan mukaisesti vaihtoi rahvaanomaisen Kiiski sukunimensä hienoksi latinankieliseksi mereen viittaavaksi Marinus-nimeksi, joka sittemmin lyheni Mariniksi.

Itse olisin kyllä muuttanut suomalaisen Kiiski-nimen kalan latinankieliseen muotoon cernuus, mutta ilmeisesti kiiskeä pidettiin huonomaineisena kalana. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Venäjällä kiiskeä pidetään niin erinomaisena ruokakalana, että kun silloisen maailman mahtavin hallitsija Aleksanteri III kruunattiin virkaansa, tarjottiin juhlassa arvokkaana herkkuna kiiskilientä. Itäsuomalaiset kalamiehet varmaankin toimittivat silloin kiiskeä Pietariin, jota Suomen puolella eivät edes kissat suostuneet syömään.

Tämän linkit kautta voi tutkia sisäsavolaisen pappissuku Marinin vaiheita: https://www.geni.com/people/Olof-Marinus/6000000025229866726

Ristlahden taistelun muistomerkki Kurkijoella

Eilen mainitsemani Ristlahden taistelu käytiin vuonna 1614 ja sen seurauksena Laatokan Karjala siirtyi Lännen etupiiriin. Sillä seikalla oli maamme myöhemmän kehityksen kannalta suuri merkitys, sillä kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, suomalaisten lukutaitoaste oli yksi Euroopan ja koko maailman korkeimmista, mutta venäläisten lukutaito oli maanosan huonoimpia. Se oli yksi selitys Suomen itsenäistymiselle. Nykyään muuten Pisa-tutkimuksen mukaan venäläislapset ovat sen sijaan suomalaisia parempia lukijoita.

Kiitos siitä, että Laatokan Karjala jäi Lännen etupiiriin, kuuluu Hannu Munckille, eli Auvis-Hanskille ja hänen sotilailleen, joiden ansiosta Ristlahden kahakka päätyi luterilaisten voittoon. Evankelis-luterilainen kirkko on satoja vuosia kannustanut alamaisiaan kirjan ääreen ja naimaankaan ei päässyt, ellei osannut lukea. Sen sijaan ortodoksipuolella lukutaitoa ei ole pidetty niin kovin tärkeänä asiana, koska maallinen kärsimys ja kilvoittelu on vain lyhyt välivaihe, jonka jälkeen päästään ikuisiin taivaan iloihin.

Ristlahden taistelussa Idän joukkoja johti karjalainen sissipäällikkö Maksima Räsänen, josta asiasta voisi päätellä, että kyseessä taisi pitkälle olla savolaisten ja karjalaisten välinen koitos, koska uskon Hannu Munckin, eli Auvis-Hanskin, joukoissa olleen vankan savolaisedustuksen. Vaikka Maksima Räsänen hävisi Ristlahden taistelun, jäi hän sikäli maailman sotahistoriaan, että käsittääkseni hänen kunniakseen on nimetty maailman kuuluisin konekivääri Maxim.

Vähän Ristlahden tapauksen jälkeen suuri osa alkuperäisistä karjalaisista lähti evakkoon Tverin Karjalaan melkein tuhannen kilometrin päähän ja siellä pagistaan vieläkin karjalan kielellä. Sen sijaan Uukuniemellä viännetään seleväksi savoksi, sillä Savonlinnan suunnasta vyöryneet imperialistiset köyhät renkipojat valtasivat pitäjän vakavaraisilta karjalaisisänniltä 1600-luvulla.

Vuonna 2016 kävin itärajan takana Kurkijoella hiljentymässä suuren sankarini Veikko Hakulisen muistomerkillä ja ihmeekseni löysin sieltäkin Ristlahden taistelun muistomerkin. Saman taistelun muistomerkkihän on myös Uukuniemen kirkonmäellä. Olisi mielenkiintoista tietää, vieläkö Kurkijoella olevat Hakulisen ja Ristlahden taistelun muistomerkit ovat ehjinä.

Auvis-Hanski eli Hans Munck

Mielenkiintoisen keskustelun synnytti sosiaalisessa mediassa Maaseudun Tulevaisuudessa ollut sukututkija tohtori Ari Kolehmaisen haastattelu, jonka aiheena oli  savolaiset sukujuuret. Minusta mielenkiintoista ja hupaisaakin on se, että sukupolvien saatossa sukunimet ovat vaihtuneet, ja tapana näyttää olleen myös se, että sosiaaliseen nousuun päässeet savolaiset ovat vaihtaneet nimensä vieraskieliseksi, koska vieraskielisiä sukunimiä on pidetty hienompina syistä, joita voi vain arvailla.

Vähän aikaa sitten kävin Heinolassa ja vierailin yhdessä maamme vanhimmista puutaloista, jota kutsutaan Lääninkivalterin taloksi, koska se toimi 1700-luvulla lääninkivalteri Lars Aschanin virkatalona. Lääninkivalteri oli siihen aikaan iso herra, koska hän oli Kymenkartanon läänin ylin poliisipäällikkö. Ihmettelin museon oppaalle lääninkivalterin hienolta kuullostavaa nimeä ja hän paljasti, että Savon Asikaisia ne Aschanit alun perin ovat, joten kavereiden kesken lääninkivalteri oli luultavasti pelkkä Asikais-Late.

Sukututkija Ari Kolehmaisen haastattelun synnyttämä keskustelu sosiaalisessa mediassa paljasti minulle sen, että kapteeni Hans Munck, joka johti ruotsalaisjoukkoja vuonna 1614 Uukuniemellä käydyssä Ristlahden taistelussa, jossa saatettiin ratkaista se, kirjoitanko minä tätä juttua nyt latinalaisin vai kyrisin kirjaimin, olikin alun perin Savon Auvisia, joten kavereiden kesken häntä uskoakseni kutsuttiin vain Auvis-Hanskiksi.

Maaseudun Tulevaisuuden keskusteluun savolaissuvuista voi tutustua tästä linkistä: https://www.facebook.com/MaaseudunTulevaisuus/photos/jo-90-prosenttia-savon-talonpoikaissuvuista-on-antanut-tutkija-ari-kolehmaiselle/1639398294860913/#

Savolaiset ovatkin hämäläisiä

Jatkanpa sukututkimuslinjalla, sillä nettiä selatessani törmäsin tavallisesti luotettavan Maaseudun Tulevaisuus-lehden juttuun, jossa ansioitunut ja asiasta vallan tohtoriksi väitellyt Ari Kolehmainen paljastaa, että hänen geenitutkimuksensa todistaa, että savolaiset ovatkin geneettisesti hämäläisiä eivätkä karjalaisia, kuten yleisesti luullaan. 

Itse parikymmentä vuotta Itä-Hämeessä Heinolassa asuneena ja 43 vuotta kesäisin Uukuniemellä asuneena voi todistaa, että kyllä me savolaiset olemme enemmänkin hitaita, jäyhiä ja jäykkäliikkeisiä hämäläisiä. Tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta, että neljä kaikkien aikojen parasta suomalaista jalkapalloilijaa ovat vahvasti karjalaistaustaisia, vaikkakin Jari Litmasen äiti on sentään Kiuruveden Kärkkäisiä.

Itsekin törmäsin hämäläiseen taustaani sukuani tutkiessani. Ensiksikin meissä vanhoissa kärkkääläläisissä on muutama Kärkkäisen suvun geeni, sillä 1500-luvulla muudan sydän-Hämeestä Pälkäneen Kärkkään kylästä kotoisin ollut Ukko Kärkäs muutti syistä, joita voi vain arvailla viiden poikansa kanssa silloisen Rautalammin emäpitäjän erämaihin raivaamaan kaskea ja myöhemmin Kärkäs-nimi muuttui Kärkkäiseksi, koska Savossa ihmisen nimessä pitää olla vähättelevä nen-pääte. Kärkkäisistä se Suonenjoen Kärkkäälän kylä sai nimensä.

Ensimmäinen kirkonkirjoihin päässyt esi-isäni oli 1380-luvulla syvällä Hämeessä Sääksmäen Ritvalan kylässä asunut Olavi Liinaharja, jonka jälkeläiset 1500-luvulla siirtyivät silloisen Rautalammin emäpitäjän Närhinsalon erämaihin kaskea raivaamaan. Siellä suvun nimeksi muuttui Närhi. Tosin Suonenjoella oppikoulun käynyt Timo Närhi muutti täysi-ikäiseksi tultuaan nimensä Närhinsaloksi, joka nimi jäi teatteritaiteen historiaan, koska hänen pääroolinsa oli esittää Mannerheimiä.

Tavallaan sotainen on Närhi-suvun historia, koska suku on tuottanut jopa yhden "kenraalin". Nimittäin kun Kuopion työväentalolla vuonna 1917 perustettiin punakaarti, valittiin sen johtajaksi uskoakseni huutoäänestyksellä Israel Närhi. Kuopion punakaarti edusti merkittävää sotilaallista suorituskykyä, koska siihen liittyi tuhat miestä ja enemmänkin olisi tullut, jos vain työväentalolle olisi enemmän mahtunut.

Kuopion vapaussodasta ei aluksi meinannut tulla mitään, vaan meni enemmänkin huuteluksi, koska punakaartilaiset ja suojeluskuntalaiset eivät ryhtyneet tuttuja miehiä ampumaan. Sitten paikalle saapui junalla pohjalaisia ja Kainuun sissejä tykin kanssa, ja tässä vaiheessa Israel Närhi osoitti sotilaallista neroutta, koska 24 tykinlaukauksen jälkeen Anselmi Holopainen-nimisen punikin valkoinen aluspaita nostettiin seipään nokassa antautumisen merkiksi. Jostain syystä torikauppias Israel Närhiä alettiin tapauksen jälkeen kutsumaan nimellä "Kenraali".

Luulen, että tämä Maaseudun Tulevaisuuden juttu on yleisesti luettavissa, sillä ainakin se minulle, Mehtäliiton miehelle, aukeaa: 

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/e2edbce0-7772-451e-b6c3-3c02cb055974

Erämaan Eskosta Andy MacCoyhin

Kolmisen vuotta sitten on Sisä-Savo-lehdessä ollut sukututkija tohtori Ari Kolehmaisen pitkä ja mielenkiintoinen haastattelu, joka näyttää olevan kaikkien maksutta luettavissa, kunhan vain jaksaa ja suostuu kirjautumaan. 

Ja kyllä suosittelen kirjautumista, koska sitten pääsee lukemaan huikean tiedon siitä, että maailmankuulu kitaristi Andy MacCoy ei ilmeisesti olekaan Odessan mustalaisten jälkeläisiä, kuten on kertonut, vaan Suonenjoen Suontee-järven rannalla asuneiden Hulkkosten jälkeläisiä, vaikkain sukunimi on matkalla Pelkosenniemelle lyhentynyt pelkäksi Hulkoksi, eli nimestä on poistunut ymmärrettävistä syistä pikkuisen vähättelevältä kuulostava nen-pääte.

Hulkkojen suku on eriytynyt historian saatossa Markkasten suvusta, joka taas eriytyi alun perin Kolehmaisten suvusta. Markkasten suvun ensimmäisiä kantaisiä oli nuijasotapäällikkö Esko Kolehmainen-Markkanen ja vaikuttaa vahvasti siltä, että suvun sotilasgeenejä on siirtynyt myös Hulkkoihin, koska muutama vuosi sitten maamme maavoimien komentajana toimi kenraaliluutnantti Petri Hulkko, joka tunnetaan paremmin kitaristi Andy Andy MacCoyn serkkuna ja ikätoverina.

Andy MacCoykin olisi myös varmasti ollut halutessaan hyvää sotilasainesta, ja luulen, että jos hän olisi antautunut alalle, hän olisi hyvinkin voinut johtaa maamme ilmavoimia samaan aikaan, kun hänen serkkunsa Petri Hulkko johti maamme maavoimia, koska Andy on maamme tunnetuin pilven veikko. Muistelen muuten, että sotilaslentäjien lehden nimi on osuvasti Pilven Veikko.

Liikunnallisestikin Hulkot ovat lahjakkaita, koska kenraaliluutnantti Petri Hulkon tytär Ida Hulkko voitti vuonna 2021 EM-hopeaa 50 metrin rintauinnissa. Ilmeisesti Hulkon suvussa piilee vielä muutama nuijasodasta periytyvä kapinageeni, koska Ida edusti aikoinaan Tampereen Työväen Uimareita, joka seura käsittääkseni jatkaa Tampereen punakaartin perinteitä.

Sisä-Savo-lehden Ari Kolehmaisen haastatteluun voi ainakin yrittää kirjautua tästä linkistä: https://www.sisa-savolehti.fi/paikalliset/5695174

Erämaan Eskon värikäs tarina

Värikäs on Markkasten suvun historia. Markkanen nimi syntyi alkujaan Kolehmaisen suvun haarasta, jossa ensimmäinen Markkaseen johtanut sukunimi oli Utanmark. Utanmark tarkoittaa ilman maata olevaa ja myöhemmin nimi muuttui Uttermarkiksi, joka tarkoittaa erämaata. Savolaisten suussa Uttermark vääntyi lopulta Markkaseksi, ja suonenjokelainen kylä, jossa ensimmäiset Markkaset asuivat, sai nimekseen Markkala.

Markkasten suvun yksi kantaisä on Esko Pekanpoika Kolehmainen eli ruotsalaisten asiakirjojen mukaan Eskill Uttermark, joka tarkoittaa suomeksi Erämaan Eskoa. Hän käytti tätä lisänimeä myöhemmin nuijapäällikkönä toimiessaan.

Erämaan Esko oli tiettävästi ennen nuijasotaa vaativassa tehtävässä Suomen sotaväen ylipäällikkö Axel Kurjen ratsulähettinä. Nuijasodan aikana Esko vaihtoi kuitenkin leiriä sotilaista talonpoikien puolelle ja toimi talonpoikaisjohtajana.

Nuijasodassa nuijamiehet eivät mahtaneet mitään Kurjen koulutetuille, haarniskoidulle ja tykeillä varustautuneille ratsumiehille, vaan kapinoivia talonpoikia tapettiin säälimättä kasapäihin. Samalla tavallahan Etelä-Amerikassa inkat, joita oli miljoonia, olivat aivan avuttomia muutamaa sataa espanjalaista ratsumiestä vastaan taistellessaan.

Kuitenkin jostain merkillisestä syystä kapinallisjohtaja Esko Markkanen säilytti henkiriepunsa nuijasodan jälkinäytöksessä ja myöhemmin hän eteni vallan pitäjän nimismieheksi. Eskossa olisi ainesta vaikka romaaniksi ja toivottavasti Savon historiaan erikoistuneet Sirpa Kähkönen, Jouni Tossavainen tai Antti Heikkinen sattuvat tämän lukemaan.

Sukututkija tohtori Ari Kolehmainen lausuu tunnelmaan sopivasti lopuksi runon Erämaan Eskosta sillä kalliimmalla tavalla eli väristysten kera. Sukututkija Ari Kolehmainen tutki Kolehmaisten sukua vallan niin perusteellisesti, että sai selville, että erään 1500-luvulla sattuneen syrjähypyn seurauksena hän itse ei olekaan Kolehmaisia.

https://www.youtube.com/watch?v=7fVPQOB_r14