Iivon turkki

Jokunen vuosi sitten suurhiihtäjä Iivo Niskanen herätti osassa kansaa pahennusta, koska hän esiintyi julkisuudessa susiturkki yllään. Kalle Virtapohjan Iivo-kirjasta paljastuu, mistä Niskasen taipumus susiturkkeihin periytyy. Hän on nimittäin äitinsä puolelta kuuluisaa Vornasten eränkävijäsukua, joka suku liittyy suorastaan eläimellisenä osana maamme susihistoriaan.

Vuosina 1880-81 hukat söivät Turun seudulla peräti 22 lasta. Silloin maamme hirvet oli hävitetty lähes sukupuuttoon ja nälkiintyneet sudet oppivat olosuhteiden pakosta syömään ihmisiä. 1880-luvun alku oli poikkeuksellinen, koska sitä ennen kirkonkirjojen mukaan hukka oli perinyt kahden sadan vuoden aikana vajaat 200 ihmistä eli keskimäärin yhden vuodessa.

Turun seudulla oli pahana susivuotena hätätila, koska paikkakunnan miehet eivät osanneet pyytää susia. Niinpä avuksi hälytettiin Tuupovaaralta ammattimetsästäjä Ignoi Vornanen kahden aikamiespoikansa kanssa. Ja heti alkoi tapahtumaan. Jostain syystä suomalaisten luonnontuntemus oli tuohon aikaan heikkoa ja 200 markan tapporaha luvattiin suden, susi-ilveksen, mikä sellainen sitten onkaan tai ilveksen kaatajalle. Ovelat karjalaismiehet päättivät pistää rahoiksi ja saivat etelän herrat uskomaan myös susi-ilvesten ja ilvesten vaarallisuuteen.

Vornasten miesten pyyntitaktiikka oli yksinkertainen. Kun pedon jäljet löydettiin, lähti yksi mies ilman asetta hiihtämään eläimen perässä, toinen mies seurasi pyssy mukanaan ja kolmannen vaativana tehtävänä oli poimia edellään menevien jättämät vaatteet talteen. Varsinkin etumaiselle hiihtäjälle tuli nopeasti kuuma ja hän vähensi vaatteitaan ladun varteen ja hiihti yleensä loppumatkan alusvaatteisillaan. Kun peto väsyi, kärkimies pystyi sen surmaamaan joko suksisauvallaan tai sitten hän odotti alusvaatteissa värjötellen pyssymiestä paikalle.

Tuupovaaralainen ammattimetsästäjäpartio tappoi kahdessa kuukaudessa 22 ilvestä, mutta ei yhtään sutta susi-ilveksistä puhumattakaan. Karjalaismiehet hankkivat hetkessä 20 vuoden normaaliansiot. Susista he eivät välittäneet, vaan ottivat herroilta rahat helpommalla tavalla. Sudetkin sitten saatiin myöhemmin hengiltä erilaisilla menetelmillä, varsinkin myrkyillä, mutta siinä hommassa tarvittiin lopulta sotaväen ja venäläisten ammattimetsästäjienkin apua.