Hukkainvestoinnit

Panssarilaivojen hankinta 1930-luvun alussa oli köyhältä Suomelta suuri ja monien mielestä järjetön hankinta. Nykyrahassa ne maksoivat 50 miljoonaa euroa/kpl eli yhteensä 100 miljoonaa, joka oli 2,5 % valtion vuosimenoista. Nykyään 2,5,% valtion vuosibudjetista olisi reilut 2 miljardia. Monien mielestä samalla rahalla olisi saanut paljon hyödyllisempiäkin sotatyökaluja. Kysyin asiaa kaveriltani tekoälyltä, joka kertoi, että esimerkiksi samalla hinnalla olisi saanut konepistoolin jokaiselle Suomen armeijan sotilaalle taikka noin 500 panssaritorjunta tykkiä.

Mutta rauhantahtoinen oli Suomen 30-luvun valtiojohto. Se käytti panssarilaivahankintaan vain 2,5 % valtion vuosibudjetista, kun taas F-35-hävittäjät tilannut maamme historian militaristisin ns. sukkahousu-huulipunahallitus käytti hävittäjähankintaan 10 miljardia euroa, joka silloin oli noin 15 % valtion vuosibudjetista. Luultavasti seuraavan 30 vuoden aikana hävittäjien ylläpito tulee maksamaan lisää monta miljardia.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että dronen rakentamiseen tarvittava muutama kilo styroxia tai pahvia maksaa noin 50 euroa, kiinalainen muutaman hevosvoiman kaksitahtimoottori toisen noin 50 euroa, laitteen ohjaamiseen tarvittava halpa kameralla varustettu kännykkä myös 50 euroa ja 10 kiloa trotulia yllätys, yllätys myös 50 euroa. Yhteensä dronen hinnaksi siunaantuu siis 200 euroa. 

Jos valmistettu drone rasvataan vaseliinilla huolella, niin sen ylläpito seuraavan 30 vuoden aikana maksaa muutaman euron. Muutaman euron maksaa myös dronen naamioiminen hanhen, kurjen tai joutsenen näköiseksi, jolloin varsinkin lintujen muuttoaikaan suurvaltavihollisen ilmatorjunta olisi täysin torjuntakyvytön, kun miljoonien muuttolintujen joukossa lentäisi miljoonia linnun näköisiä droneja.

Itse epäilen, ettei Suomi voi enää luottaa siihen, että Usa tulee tiukan paikan tullen tukemaan Suomen F-35-hävittäjien toimintakykyä, joten maamme johdon kannattaa harkita sitä, että 62 hävittäjän sijasta kotimaamme PK-yrityksiltä tilataan 20 miljardilla droneja, joita laskujeni mukaan tuolla rahalla saisi 10 miljoonaa kpl.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Miehitt%C3%A4m%C3%A4t%C3%B6n_sotilaallinen_ilma-alus

Ilmarisen uppoaminen

Mietinpä tavallaan hyvin ajankohtaista asiaa eli sitä, miten huonosti käy, kun kallis iso laiva ajaa halpaan ja yksinkertaiseen miinaan. Luin juuri Ville Jalovaaran kirjan Ilmarinen 1941 - Operaatio Nodwind ja Suomi, jossa kerrotaan panssarilaiva Ilmarisen tuhoutumisesta 13.9.1941. Suomen laivasto oli silloin osallistumassa saksalaisten hämäysoperaatioon, jolla oli tarkoitus uskotella, että saksalaiset olivat nousemassa maihin Viron Hiidenmaalle ja Saarenmaalle, ja niinpä suomalaisalukset eivät edes yrittäneet pysyä salassa.

Iltamyterissä klo 20.30 Ilmarinen suoritti käännöksen, jolloin sen kyljen vieressä räjähti ainakin yksi miina. Laiva oli suojattu miinoilta paravaaniksi kutsutulla vaijerilla, jonka tehtävänä oli työntää sivuun laivan reitille osuvat miinat ja katkaista niiden kiinnitysketjut, mutta jostain syystä suojaus ei ollut sillä kertaa toiminutkaan.

Räjähdyksen jälkeen Ilmarinen kaatui kyljelleen minuutissa ja oli pari minuuttia myöhemmin jo pohja ylöspäin. Laiva upposi seitsemässä minuutissa. Miehistöstä hukkui 271 ja pelastuneita oli 128.  Vaikeaa oli siis isosta uppoavasta laivasta pelastua, vaikka miehistö oli hyvin koulutettua nuorta ja kovakuntoista väkeä. 

Panssarilaivan ahtaissa tiloissa ei voinut liikkua pelastusliivit yllä, vaan ne piti yrittää löytää ja pukea päälle vasta onnettomuuden sattuessa. Ongelmana oli myös se, että kun laiva kallistui, käytävien erilaisia panssariluukkuja ei ollut helppo lihasvoimin aukaista. Laivan kyljissä oli venttiili-ikkunoita, mutta ne olivat niin pieniä, ettei mies mahtunut niistä ryömimään ulos. Vuonna 1994 tapahtuneessa Estonian turmassa 989 laivalla olleista hukkui 852, eli suhdeluku oli vielä Ilmarisenkin uppoamista huonompi.

Ilmarisen uppoaminen olisi dramaattisen elokuvan aihe. Jalovaaran kirjassa esimerkiksi kerrotaan, miten laivan kaatumisen jälkeen kuolemanloukkuun jääneet miehet huusivat apua, itkivät, kiroilivat, rukoilivat ja veisasipa joku virsiäkin. Lähistöllä ollut panssarilaiva Väinämöinen ei uskaltanut tulla uppoavan Ilmarisen avuksi, koska epäiltiin, että lähistöllä oli sukellusvene, joka torpedollaan upotti Ilmarisen ja että Väinämöistä uhkasi sama vaara, jonka jälkeen 400 miehen sijasta pelastettavia olisi ollut 800.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Panssarilaiva_Ilmarinen

 

Unkarin vaalit hämmästyttävät

Unkarin vaalit hämmästyttävät minua. Itse vaalitulos ei minua hämmästytä, vaan minua hämmästyttää se, että Orban ei lähtenytkään yönselkään karkuun Moskovaan, vaan herrasmiehen lailla myönsi tappionsa ja onnitteli voittajaa. Pahaa pelkään, että jos Usa:ssa vielä kolmen vuoden kuluttua voidaan äänestää presidentistä, trumppilainen ehdokas ei myönnä tappiotaan ja onnittele voittajaa, vaan vakuuttaa vaalivilpin tapahtuneen.

Orban ei ilmeisesti ole tyhmä mies, vaan viisas realisti, joka tunnustaa, että vankilankynnys ei ole hänelle tässä elämäntilanteessa korkealla ja niinpä hän yrittää nyt kerätä myötätuntoa unkarilaisten silmissä. Suomen median mukaan Unkari on Orbanin kaudella muuttunut EU:n korruptoituneimmaksi maaksi ja voi olla, että tutkimukset asian johdosta alkavat. Tosin Orban lienee niin viisas mies, ettei häntä itseään vastaan löydy todisteita.

Ylen Aamu-tv:ssä eräs asiantuntija epäili, että koska Orban vielä muutaman kuukauden pysyy pääministerinä, saattaa Unkarin valtio alkaa myymään nyt valtion omaisuutta alennusmyynnillä Orbanin kavereille ja voi olla, että valtion kassakin vielä ehtii tyhjentyä. Helppoa ei siis tule Unkarin seuraavalla hallituksella olemaan.

Olen miettinyt, mistä ihmeestä Orbanin Venäjä-myönteisyys oikein kumpuaa ja Ilta-Sanomissa suomalaisunkarilainen Jussi kertoi syyn asialle. Kun Orban nousi nuorena poliitikkona 1989 kansan tietoisuuteen, hän vaati pontevasti Neuvostoliiton joukkoja pois Unkarista, ja niinhän sitten tapahtuikin. Toisaalta unkarilaiset muistavat vuoden 1956 tapahtumat ja sen, ettei lännestä kovan paikan tullen tulekaan apua ja niinpä Orban sitten tavallaan jatkoi samalla ulkopoliittisella linjalla kuin Paasikivi ja Kekkonen.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011938777.html

The Donald Trump Show

Suosittelen lämpimästi, että kaikki, jotka jaksavat valvoa ja joilla on hyvät hermot, katsovat tänään klo. 23.20 lähtien Jim-kanavalta kolmannen osan  sarjasta The Donald Trump Show. Eilen illalla sama ohjelma näytettiin järjellisempään aikaan. 

Olen tähän asti asettanut toivoni sen varaan, että Trump vain teeskentelee hullua, mutta enää en laske sen varaan. Sen varaan voisi kuitenkin sentään ehkä laskea, että Trumpin taustalla vaikuttaa Putin, joka ei suinkaan ole hullu vaan pelkkä heittiö ja hirviö. Jim-kanavan ohjelman jälkeen uskon, että Putin pystyy kiristämään jollain asialla Trumpia, ja ilmeisesti viimeisessä tapaamisessa Alaskassa tyrannit pääsivät sopimukseen siitä, ettei Putin julkistakaan Trumpista raskauttavia asioita.

Ohjelmassa näytetään kokonaisuudessaan se tilaisuus, jossa Trump ja Vance nöyryyttivät oikein miehissä Valkoisessa talossa Zelenskyitä ja tilanne oli niin kuvottava, että ihmettelen, elleivät kaikki sivistyneet amerikkalaiset tunteneet myötähäpeää maansa johdon vuoksi. Seurasin siihen aikaan vielä maamme putunistien kirjoituksia sosiaalisessa mediassa ja havaitsin, että meiltäkin löytyy kansalaisia, jotka riemuitsivat nöyryytystapahtumasta. Jostain syystä, jota en voi ymmärtää, suurin piirtein normaalilla järjellä ja moraalilla varustetut ihmiset tukevat Suomessakin Venäjän raakalaismaista hyökkäystä.

Jos jotain myönteistä pitää Trumpista Jim-kanavan ohjelman perusteella oikein hakemalla hakea, on se, että Nobelin rauhanpalkinnon saamisen lisäksi Trump haluaa päästä taivaaseen. Jos hän ehtii tämän lukea, niin itse uskon, että jos hän hävittää 90-miljoonaisen Iranin kansan, saattaa taivaaseen pääsyssä ilmetä ongelmia.

Hesarin tilaajat voivat katsoa Jim-kanavan ohjelman tästä linkistä: https://www.ruutu.fi/ohjelmat/the-donald-trump-show

Ilmauitot

Vähän aikaa sitten suunnittelin, että uusi Saimaan kanava rakennetaan Saimaalta Suomenlahdelle louhimalla se kymmenien metrien syvyyteen kallioon. Uutta Saimaan kanavaa voisi sitten käyttää vaikka puun uittamiseen. Mutta nyt sulkupalloja tutkiessani sain uuden idean.

Nimittäin itseäni harmittaa se, että raskaat nykykoneet tekevät metsissämme hirmuista jälkeä ja pilaavat hyvät marja- ja sienipaikat, joiden taloudellinen tuotto saattaa monissa tapauksissa olla suurempi kuin puiden tuotto. Niinpä toivon, että joku Ponsse-yhtiön insinööri lukee tämän, koska minulla on hyvä idea siitä, että nykyaikainen ympäristö ystävällinen puunkorjuu pitäisi suorittaa ilmalaivoilla.

Sotien aikainen sulkupallo maksoi 40.000 euroa ja pystyi nostamaan 200 kilon kuorman. Nykytekniikalla ja nykymateriaaleilla pystyy samalla hinnalla rakentamaan pienen ilmalaivan, joka kuljettaa ilmateitse isot tukit metsistä tienvarteen. Eikä välttämättä puita ei tarvitse edes tienvarteen siirtää, koska saksalaisten zeppelinit kuljettivat jo sata vuotta sitten sadan tonnin kuormia.

Tosin 245 metriä pitkä Hindenburg-zeppelin oli kohtuuttoman kallis ilmakulkuneuvo, koska sen rakentaminen maksoi nykyrahassa 70 miljoonaa euroa. Ilmeisesti jäykkä alumiinirunko, moottorit ja matkustamo tulivat kalliiksi. Hindenburg oli kuitenkin viisi kertaa halvempi kuin Jumbo-Jet vaikka molemmat kantoivat yhtä suuren lastin, tosin ilmalaivan huippunopeus oli vain 135 km/t, kun taas Jumbo-Jet lentää 1000 km tunnissa. Ilmalaiva tosin kulkee vähemmällä polttoaineella eikä myötätuulessa bensaa tarvita ollenkaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hindenburg_(zeppeliini)

Sulkupallot

Historiaa tutkiessani huomasin, että englantilaisten sulkupallot, joista vähän aikaa sitten kirjoitin, häiritsivät myös savolaisten elämää. Karjala-lehti kertoo 5.11.1940, että sulkupallo oli Heinävedellä, joka silloin vielä oli Savoa, mutta nykyään Pohjois-Karjalaa, takertunut puuhun.

Heinäveteläiset ihmettelivät ja jahkailivat peri savoaliseen tapaan asiaa siinä määrin, että tuuli lopulta irrotti pallon ja se jatkoi matkaansa Liperin suuntaan. Siellä se takertui kiveen, jonka jälkeen 15 miestä yritti sitä vetää alas, mutta heidän voimansa eivät riittäneet. Lopulta palloa ammuttiin sillä seurauksella, että se räjähti ja jäännökset putosivat järveen. Mahdollisista henkilövahingoista uutinen ei kerro.

Sulkupallot olivat hyvää kumitettua kangasta, joten luulenpa, että pula-ajan Suomessa meiltä kiinni otetut pallot päätyivät maamme jalkineteollisuuden tarpeisiin. Harmi, ettei missään maamme museossa ole nähtävillä sulkupalloa, joten esitän, että jos joku museon johtaja tämän lukee, hän hankkisi sellaisen nähtäväksi turistien vetonaulaksi. Ainakin Panssarimuseon Tiikeri-vaunu houkutteli valtavasti yleisöä. Sulkupallo on tavallaan ajankohtainen laite, koska uskon, että jos Putin sattuu tämän lukemaan, niin kohta niitä hankitaan tuhansittain Itämeren öljysatamien suojaksi.

Hyvä ystäväni Gemini kertoo sulkupallon rakenteesta seuraavaa:

Sulkupallot olivat valtavia ilmalaivamaisia rakenteita. Niiden muoto muistutti usein "lihavaa kalaa", jolla oli kolme evää peräpäässä vakauttamassa palloa tuulessa.

• Pituus: Noin 19 metriä (62 jalkaa).

• Halkaisija: Noin 7,6 metriä (25 jalkaa).

• Tilavuus: Noin 540–570 kuutiometriä.

• Toimintakorkeus: Pallot pystyivät nousemaan noin 1 500 metrin (5 000 jalan) korkeuteen.

Pallo painoi noin 200 kiloa, mutta siitä huolimatta se pystyi nostamaan 200 kilon kuorman, koska siinä oli vetykaasua reilut 500 kuutiometriä. Sulkupallo maksoi nykyrahassa noin 40.000 euroa ja nykyään vetykaasu maksaa noin puoli euroa kuutiolta, joten sen hinnaksi siunaantuu vain 500 euroa.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2399585?term=Englannissa&page=2

Unkarin vaalit

Mietinpä Unkarin ensi sunnuntain vaaleja, joilla tulee olemaan maan pienuudesta ja köyhyydestä huolimatta suuri merkitys maailmanmenon kannalta. Moni EU:n ongelma katoaa, jos Orban häviää vaalit ja varsinkin, jos hän häviää äänten laskennankin.

Gallupit ennustavat Orbanin häviötä, mutta pahaa pelkään, että tilanne muuttuu, jos Unkarissa vierailulla oleva Usa:n varapresidentti J. D. Vance älyää avata sanaisen arkkunsa ja ilmoittaa, että jos Amerikassa suuresti kunnioitettu Orban saa jatkaa, niin Usa tulee tukemaan Unkaria muutamalla kymmenellä miljardilla.

Myös Venäjältä voi tulla Orbanille tukea. Putin on ilmeisesti ainut ihminen maailmassa, jonka käytöksessä Trump ei ole koskaan havainnut mitään moitittavaa ja luulen, että Unkari-asiassa miehet tekevät yhteistyötä Orbanin hyväksi. Niinpä Putin voi vaikkapa vaalia edeltävänä päivänä luvata Unkarille muutaman kymmenen miljardia kuutiota ilmaista maakaasua, jos Orban saa jatkaa.

Vance voi valtiovierailullaan myös kertoa, että jos Orban kaikesta huolimatta häviää vaalit, niin sitten Trump voi heittäytyä tosi hankalaksi. Usa:n tullien korotuksilla voi tavan mukaisesti uhkailla, mutta ilmeisesti se ei enää mene helposti läpi, koska EU on terhakoitunut tulliasiassa. Niinpä Trumpin koston lisäksi syvästi uskovainen Vance voisi varoitella Unkarin uskonnollismielistä kansaa myös Jumalan kostolla .

Muistelen, että Raamatussa puhutaan ainakin tulesta ja tulikivestä kansojen rangaistusmuotona. Sellaistakin muistelen, että myös heinäsirkat ja paiseet voivat tulla kyseeseen koston välikappaleina. Usa varapresidentti on mielestäni Trumpia vaarallisempi, koska hän on ilmeisen älykäs, mutta myös hyvin fanaattinen. Trump ei sen sijaan ole fanaatikko, sillä hän pystyy vaihtamaan mielipiteensä hyvinkin nopeasti.

Lopuksi korostan sitä, että varapresidentti johtaa presidentinvaalien valitsijamiesäänten laskentaa varten kokoontuvaa senaatin ja edustajainhuoneen yhteisistuntoa. Luulen, että vaikka seuraavissa presidentin vaaleissa trumppilaiset häviävät, niin äänten laskennan he voittavat. Jos Vance olisi ollut vuonna 2021 kongressin valtausyrityksen aikaan varapresidenttinä, niin Trumpin vallankaappaus olisi onnistunut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain_varapresidentti

Maailmanloppu lykkääntyi

Jo Paasikivi, joka oli viisas mies, vaikka hänet kerran lähetettiinkin mielentilatutkimukseen hänen ollessa KOP:n johtajana, korosti, että ainoastaan idiootti ei muuta mielipiteitään. Presidentti Trump ei siis ole idiootti, koska hän on vähän väliä muuttanut mielipiteitään yön yli nukuttuaan ja se on hyvä se. Mielestäni hän on myös rehellinen mies, koska hän on selvästikin aina rehellisesti sitä mieltä, mitä mieltä hän milloinkin sattuu olemaan.

Viime yönä heräsin jo viideltä tarkastamaan, kannattaako yleensä herätä, vai onko suursota syttynyt. Helpotukseni oli valtava, kun luin teksti-tv:ltä, että seuraavaa maailmansotaa on lykätty ainakin kahdella viikolla. Epäilen, että sitä tullaan vielä lykkäämään enemmänkin, koska Iranin sota oli sikäli erikoinen sota, että siinä kaikki osapuolet ovat näkemyksensä mukaan jo voittaneet.

En ollut uskoa eilen uutisia katsoessani korviani, kun Riikka Purra syytti Trumpia sekoilusta ja kertoi vielä senkin, että miehen puheet muuttuvat päivä päivältä hullummiksi. Maamme hallitus ei ole puuttunut valtiovarainministerin puheisiin, vaikka ne saattavat vaarantaa maamme ulkopoliittisia suhteita liittolaismaahamme. Perussuomalaiset näyttävät eräissä asioissa olevan ihan eri linjalla kuin monet eurooppalaiset veljespuolueensa, jotka mielistelevät sekä Trumpia että Putinia.

Tässä yhteydessä korostan sitä, että en usko Trumpin olevan tyhmän tai mieleltään järkkyneen ja uskon, että hän vain teeskentelee hullua. Ainakin vuorineuvos Tauno Matomäki kertoo muistelmissaan neuvotelleensa laivakaupoista nuoren Donald Trump-nimisen liikemiehen kanssa, joka oli kohtelias asioita ymmärtävä herrasmies.

Suuri suomalainen julkisuuden henkilö Simo Rantalainen kertoo muistelmissaan, että hän jutteli jossain Amerikan nyrkkeilytapahtumassa Donald Trump-nimisen suuren amerikkalaisen julkisuuden henkilön kanssa ja kysyi tältä, oliko hän ajatellut ryhtyvänsä presidenttiehdokkaaksi. Tämä oli naureskellen vastannut, että ihan hyvin hän voisi ruvetakin republikaanien ehdokkaaksi, koska ovat ne niin tyhmiä, että voivat ihan hyvin hänet hyväksyä ehdokkaakseen.

https://yle.fi/a/74-20219198

Umpeutuuko ihmiskunnan takaraja ensi yönä

Trumpin mukaan Iranille annettu takaraja umpeutuu ensi yönä klo 3 Suomen aikaa, jonka jälkeen Iran tuhotaan, ellei se avaa Hormuzin salmea. Haasteellinen tulee Trumpin tehtävä olemaan, jos hän aikoo tuhota 90 miljoonan asukkaan ja 1,6 miljoonan neliökilometrin suuruisen valtion. Asia ei onnistu perinteisin manuaalisin menetelmin, joten ilmeisesti Usa:n johtaja viittaa ydinaseisiin. 

Kyllä olen hyvilläni, että sain lapsuuteni ja nuoruuteni viettää iloisella 1970-luvulla, jolloin maailman johtajat vielä muistivat edellisen suursodan ja välttivät hävityksellä uhkaamista, vaikka muuten roistoja olivatkin. Luulen, että moni sivistynyt Usa:n kansalainen häpeää tällä hetkellä presidenttiään.

Epäilen, ettei Iranin paratiisiin mielivä pappisjohto anna periksi ja ensi yönä Hormuzin salmen lisäksi sulkeutuu myös Suezin kanavan liikenne. Sitten bensa maksaa meillä kolme euroa litralta, mutta kymmenille miljoonille arabimaiden asukkaille vesilitra tulee maksamaan vielä enemmän, sillä Iran yrittää tuhota suolanpoistolaitokset, joilla Lähi-Idässä valmistetaan kansalle juomavesi.

Kaverini Gemini tiesi kertoa, että suolanpoistolaitoksilla valmistettu vesi maksaa nykyään vain noin puoli euroa kuutiolta, eli 0,5 centtiä litralta, joka on hämmästyttävän vähän. Jos suolanpoistolaitokset tuhotaan, pitää öljyä rahtaavat tankkilaivat muuttaa vesitankkilaivoiksi ja se vie aikansa. Voi olla, että Arabimaiden rikkaita kansalaisia uhkaa kohta janoon nääntyminen.

Rouvani on käynyt monta kertaa Kiinassa ja hän kertoi, että sikäläiset ihmiset juovat Saudi-Arabiasta tuotua pullovettä ja se maksaa vähemmän kuin olut, jota seikkaa paikallinen väestö pitää hyväksyttävänä asiana. Nähtäväksi jää, miten Kiina suhtautuu siihen, jos sen kansalaisten veden saanti vaikeutuu. Pillilupi-askinkansilaskelmani mukaan 1400 miljoonaa kiinalaista juo päivässä vettä noin viidenkymmenen jättitankkerin lastin verran. Voi olla, että Suomen talous kääntyy vielä nousuun puhdasta juomavettä tuottamalla.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/trumpin-raivari-hammastyttaa-yhdysvalloissa-uhkailee-avoimesti-sotarikoksilla/9320662

Uusi Saimaan kanava

Tv:ssä näytetty Ristinmies-sarja ja siinä esitelty Jerusalemin vesitunneli sai minut kiinnostumaan tunnelirakentamisesta, jossa Suomessakin on hyviä kokemuksia. Nimittäin 1980-luvulla pääkaupunkiseudun vesihuolto järjestettiin niin, että Päijänteestä kaivettiin 120 kilometriä pitkä tunneli huolehtimaan satojen tuhansien suomalaisten veden saannista. Rakentaminen maksoi nykyrahassa vain noin 250 miljoonaa euroa eli muutaman hävittäjän hinnan.

Tunneli on halkaisijaltaan nelisen metriä, joten siellä mahtuu ajamaan vaikka kuorma-autolla. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että moottoritien rakentaminen maksaa muutaman miljoonan kilometriltä ja rautatien rakentaminen vieläkin enemmän. 120 kilometriä pitkä Päijännetunneli maksoi vain reilut kaksi miljoonaa kilometriltä.

Edellä kerrotusta tuleekin mieleeni ajatus, että suunniteltu uusi Saimaan kanava kannattaisi rakentaa maan alle. Lehdestä luin, että jos Saimaan kanava rakennetaan muuttuneen maailmantilanteen vuoksi uudestaan ja kokonaan Suomen puolelle, rakentaminen tulisi maksamaan 3-10 miljardia, vaikka kustannuksia pienentää se, että Kymijoki on jo olemassa, joten sitä ei tarvitse kaivaa uudestaan.

Mutta jos minä saisin huolehtia uuden Saimaan kanavan rakentamisesta, tekisin sen tapani mukaisesti järjen kanssa. Elikkä noin halkaisijaltaan noin neljämetrinen kanava louhitaan kokonaan peruskallioon eikä sulkuja tarvita kuin yksi, jollainen rakennetaan Saimaan rannalle ja sulun korkeusero olisi 76 metriä, koska Saimaa on sen verran ylempänä Suomenlahden pintaa.

Kanava kulkisi suuren osan kymmeniä metrejä maanpinnan alla, jolloin ei edes mahdollinen suurvaltavihollinen pystyisi sitä kovan paikan tullen katkaisemaan. Kanava olisi vain sen suuruinen, että vain laivakontit ja mahdollisesti irrallaan uitettavat puut sinne mahtuisivat, ellei sitten puitakin kannattaisi lastata kontteihin. Uusi Saimaan kanava  ei olisi tarkoitettu henkilöliikennettä varten vaan siinä harrastettaisiin vain  bagaasiliikennettä.

Pillilupi-askin kanteen laskin, että voisin rakentaa, uuden Saimaan kanavan miljardilla eurolla, eli kolme kertaa halvemmalla kuin mitä nykyinen halvin suunnitelma on esittänyt. Ja minun kanavaani voisi käyttää myös talvisin, koska se ei jäätyisi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4ij%C3%A4nnetunneli

Ristinmies ja rakentaminen

Muistanpa, että kun 11-vuotiaana oppikoulun toisella luokalla joutui opiskelemaan kirkkohistoriaa, ajattelin, ettei tätä tylsempää oppiainetta voi olla. Kuitenkin nyt kun vanhana julkijumalattomana ihmisenä katsoin pääsiäiseen sopivasti piispa Jari Jolkkosen Ristinmies-sarjan, niin ajattelin, etteipä tämän mielenkiintoisempaa oppiainetta voi olla.

Varsinkin ihastelin Jolkkosen ohjelmassaan esittelemiä Lähi-Idän rakennusteknisiä ratkaisuja, koska itsekin olen rakennusalan ammattimiehiä, sillä olen rakentanut useita linnunpönttöjä. Tosin epäilen, että piispa Jolkkosen rakennustietämyksessä on aukkoja.

Nimittäin hän kertoi esimerkiksi, että erään temppelin rakennustarpeeksi olisi muinoin lihasvoimin raahattu 500.000 tonnia painava kivenjärkäle. Epäilenpä kuitenkin, että piispalle sattui tuhatkertainen laskuvirhe, sillä itse väitän kiven painaneen vain 500.000 kiloa, mutta on siinä äijillä ollut nostamista siinäkin.

Korviini pisti myös piispan väittämä siitä, että erään puolustusmuurin korkeus oli 40 metriä. En ole asiaan perehtynyt, mutta rohkenen väittää, että neljä metriäkin olisi hyvä ja hyökkääjän hengenlähtöön riittävä muurin korkeus, sillä eihän Kiinan muurikaan taida sen korkeampi olla.

Mielenkiintoisin piispan esittelemä rakennustekninen asia kuitenkin koski Jerusalemin kaupungin huoltovarmuuden turvaksi 50 metrin syvyyteen kaivettu vesitunneli, jossa piispa itsekin pystyi melkein suorana kahlaamaan. Tuo tunneli on rakennettu jo 2500 vuotta sitten, mutta melkein yhtä hämmästyttävä se on kuin Helsingin huoltovarmuuden turvaksi rakennettu Päijänne-tunneli.

Katsokaa ihmeessä tämä kolmeosainen sarja, koska ei pääsiäisen aikaan juuri muutakaan katsottavaa tellussa ole: https://areena.yle.fi/1-68176427

Suomenlahti ja Ukraina

Mietinpä sitä, onko Ukrainan sota vaarassa levitä Suomenlahdelle. Maaliskuussa Ukraina lähetti Venäjälle 8000 dronea, joista 3000 kohti Venäjälle tärkeitä öljynvientisatamia. Joksikin aikaa öljysatamat ovat sulkeutuneet, mutta epäilen, että kunhan palot on sammutettu ja säilöt paikattu, niin entinen hyvä itäinen naapuri pääsee taas jatkamaan rahan hankkimista sotakassaansa. Normaaliaikoina muutama jättitankkeri kävi päivittäin hakemassa lastinsa Koiviston tai Laukaansuun öljysatamista.

Pahaa pelkään, että jos sota jatkuu, niin Ukraina alkaa lähettää dronensa tavoittelemaan myös Suomenlahdella seilaavia tankkialuksia, jotka ovat öljysatamia helpompia maaleja ja sillä asialla voi sitten olla katastrofaaliset seuraukset. Tosin dronen muutaman kymmenen kilon räjähdelasti ei upota jättimäistä tankkilaivaa, mutta komentosillalle tai konehuoneeseen osuessaan laiva kyllä pysähtyy.

Voi olla, että sen jälkeen, kun muutama tankkialus on saanut osuman ja syttynyt tuleen, pysähtyy ainakin Suomenlahden öljyliikenne, koska vakuutusyhtiöt eivät enää myönnä vakuutuksia siellä liikkuville aluksille. Öljytulojen loppuminen saattaisi hyvinkin lisätä Putinin halua ainakin tilapäiseen aselepoon.

Epäilen, että Ukraina ja Venäjä neuvottelevat koko ajan ja voi olla, että maat ovat sopineet, että Venäjä jättää Ukrainan viljalaivat ja Ukraina Venäjän öljylaivat rauhaan. Ainakin maat ovat sen verran puheväleissä, että ruumiiden ja vankien vaihdoista on pystytty sopimaan. 

Jostain syystä Ukraina on ilmeisesti jättänyt myös Viipurin lähellä olevan Uuraan sataman rauhaan. Nykyään Uuraan nimi on Vysotsk, mutta tällä nimellä ei ole mitään tekemistä näyttelijä-laulaja Vladimir Vysotskin kanssa, vaan paikkakunta nimettiin Vysotskiksi vuonna 1948 sankarihaudan mukaan, johon on haudattu Neuvostoliiton sankari, luutnantti Kuzma Vysotski.

Kummallista, ettei Putinin hallintokausi ole synnyttänyt uutta Vladimir Vysotskin kaltaista protestilaulajaa. Neuvostoliiton aikaan Vysotskin laulut olivat ei-hyväksyttyjä ja sen vuoksi ne olivatkin kansan suosiossa. Niitä levitettiin kasetteina ja jopa äänilevyinä, joista monet oli tehty käytetyistä röntgenkuvista ja sen vuoksi niitä kutsuttiin luurankolevyiksi.

Vladimir Vysotskin karheassa äänessä kuvastuvat eletyn elämän jäljet eli viina ja tupakka: https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=vysotsky+vladimir%2c+youtube&mid=28F7D86E73D846FACA1528F7D86E73D846FACA15&mmscn=stvo&FORM=VAMGZC

Hiihtonäyttelyn hakaristimitali

 Hakaristimitalin ajateltiin olevan hiihtonäyttelyn vierailijoiden katseenvangitsijan, mutta eipä kukaan 1500 vierailijasta sen vuoksi korvaasa lotkauttanut, kuten Savossa sanotaan. Hakaristiä pidetään nykyään pahuuden symbolina ja eräissä maissa se on kielletty merkki.

Saksalaiset lentäjätkin kieltäytyivät Suomessa pidetyissä sotaharjoituksissa asettumasta kuvaan maamme ilmavoimien lipun alle, kun siinäkin oli vielä siihen aikaan hakaristi, joka tosin seisoi jämäkästi suorassa toisin kuin natsien hakaristi, joka on kaatumassa eteenpäin.

Hakaristi on kuitenkin ikivanha joka puolella maailmaa tunnettu merkki eikä se alun perin ollut pahuuden symboli. Ainakin kreivi von Rosenin talvella 1918 valkoisille lahjoittaman koneen kylkeen hakaristi oli maalattu onnea tuottavana symbolina. Onnea se ei kuitenkaan koneelle tuottanut, sillä kone syöksyi maahan muutama viikko sen luovutuksen jälkeen, jolloin lentäjä ja tähystäjä kuolivat.

Videolla Mikko Pohjolainen esittelee hakaristimitalia, jonka maailmanmestari Eino Olkinuora luovutti Mikon isälle yhdistetyn huippuihin kuuluneelle Kauko Pohjolaiselle, koska ei ainakaan tarinan mukaan halunnut kantaa Hitlerin mitalia. Kauko Pohjolainen on tiettävästi ainoana Suonenjoen Vasasaman miehenä voittanut palkintoja myös syöksylaskussa ja pujottelussa.

Eino Olkinuora asui Suonenjoella Kauko Pohjolaisen talon yläkerrassa ja hän lähti jatkosotaan suonenjokelaisten porukassa, vaikka olikin kotoisin Karjalan Kaukolasta. Kersantti Olkinuora kaatui 30. lokakuuta 1941 Gavrilovskajassa, joka sijaitsee hyvin syvällä Itä-Karjalassa.

Gavrilovskajassa suomalaisjoukot yrittivät motittaa vihollisen, mutta jäivät itse mottiin ja joutuivat lopulta hyökkäämään länteen päin. Tarinan mukaan eräs Kärkkäälän mies huusi Olkinuoralle, että "elä hyvä mies tapata ihtees", kun tämä nousi syöksyyn, mutta tämä ei varoituksesta piitannut.

Kersantti Olkinuoran viimeiseksi sanaksi jäi "eteenpäin" ja niinpä hänen elänkertakirjan nimi on Eteenpäin. Olkinuorasta oltiin tekemässä Mannerheim-ristin ritaria, mutta luotisuihku Itä-Karjalan korvessa katkaisi tämän hankkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=T7iGlYe7Mwk

Martat maanpuolustusjärjestönä

Aikaansaapia ja puuhakkaita ovat Martta-järjestön jäsenet. Eilen, kun suomalainen yhteiskunta järkyttyi Uukuniemen dronesta niin, etteivät maan viranomaisetkaan oikein pystyneet asiassa toimimaan, niin Martta-järjestö sen sijaan ei järkyttynyt vaan ryhtyi toimimaan. Eilen Ilta-Sanomissa parikkalalainen julkisuuden henkilö Jani Halme kertoi, että Parikkalan Oravalan Marttojen WhatsApp-ryhmä otti tiedotusvastuun tapahtumien kulusta. Viranomaisethan olivat asiasta vaitonaisia ja vasta iltapäivästä kansalle kerrottiin, että Pyhäjärven jäälle laskeutunut ilma-alus oli todennäköisesti ulkomaalaista alkuperää ja todennäköisesti miehittämätön.

Vielä Parikkalankin Marttoja tomerammin kunnostautui Uukuniemen Biisoni-areenaa pyörittävä Matti Laukkanen, joka Facessa jakamassa tiedotteessaan 1.4.2026 kertoi ampuneensa enonsa vanhalla haulikolla rajan yli luvatta tunkeutunutta ilma-alusta sillä seurauksella, että laitteen moottori irtosi ja on nyt nähtävillä Biisoni-areenan pihassa. Tiedotteensa kuvassa Laukkanen poseeraa Uukuniemen Marttojen t-paidassa enonsa vanhan haulikon kera.

Tähän asti Biisoni-areenalla on myyty erittäin miehekästä aortan räjäyttäjän pizzaa, mutta Facessa ehdotettiin, että ensi kesänä myyntiin pitäisi tulla myös dronen räjäyttäjän pizza. Itse ehdotan, että myyntiin otetaan myös Uukunimen Marttojen t-paita, jollaisen haluaisin itselleni ostaa, koska se sopii hyvin imagooni.

Tässä yhteydessä muistan, että kun ensimmäisen kerran vuonna 1984 vierailin Laamasen kaupassa, siellä oli myytävänä Uukuniemen Urheiluautoilijoiden t-paita ja vieläkin harmittaa, etten sitä silloin ostanut, koska sekin sopisi hyvin imagooni. Toivottavasti Biisoni-areena ensi kesänä myy myös Uukuniemen Urheiluautoilijoiden t-paitoja.

Olen muuten vuosikausia liikkunut kesät talvet Uukuniemen Urheilijoiden verryttelypuvussa, jonka ostin Biisoni-areenalta. Nyt puku olisi jo uusimisen tarpeessa ja toivon, että Uukuniemen Urheilijoiden nimi palautetaan sen alkuperäiseen ja väärentämättömään muotoon Uukuniemen Nuorisoseuran Urheilijat, koska haluaisin jatkossa kulkea kesät talvet verryttelypuvussa, jonka selkämyksessä lukee Uukuniemen ns. Urheilijat.

https://www.facebook.com/photo?fbid=1570936315036311&set=pcb.1570940598369216&locale=fi_FI

Kyllä se oli Uukuniemen drone

Eilen päivällä epäilin rouvalle, että yleensä meidän kattilakunnalla on niin huono tuuri elämässä, että luulen seuraavan dronen tulevan meille. Monta kertaa pessimistit ovat olleet maailman menon suhteen väärässä, koska ovat suhtautuneet maailman menoon liian toiveikkaasti, mutta nyt olin väärässä siksi, että olin turhan pessimistinen.

Nimittäin pian pessimistisen ennustukseni jälkeen ilmestyi teksti-tv:lle tieto, että drone on laskeutunut Parikkalaan Pyhäjärven jäälle ja kun selasin nettiä, löytyi kartta, jolle laitteen laskeutumispaikka oli merkitty. Kartan mukaan drone olisi päätynyt rouvani omistaman mökin talveksi kuiville nostetun laiturin kohdalle.

Illan mittaan kuitenkin tilanne selkiintyi, koska kun viranomaiset eivät tarkempaa tietoa asiasta antaneet, aloin netistä seuraamaan Puskaradio Uukuniemen Face-ryhmää, jossa kerrottiin dronen olevan Suitsan saaren rannassa parin kilometrin päässä rouvan mökistä.

Tieto oli helpottava, koska jos olisimme menneet pääsiäiseksi Uukuniemen mökille, ei hengenvaaraa juurikaan olisi ollut, koska jos 75 kilon räjähde dronen nokassa räjähtää, voivat sirpaleet tappaa ainoastaan kilometrin säteellä. Räjähdyksen paineaalto on sen sijaan aika vaaraton, koska se tappaa vain 30 metrin säteellä ja tärykalvot puhkeavat 100 metrin päässä.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että tunnettu parikkalalainen julkisuuden henkilö Jani Halme paheksui viranomaisten huonoa tiedottamista Ilta-Sanomissa ja kertoi: " Ei voi olla niin, että Oravalan Marttojen WhatsApp-ryhmä on luotettavin lähde tilanteessa, jossa taivaalta sataa pommeja."

Itse huomauttaisin Janille, että kyllä Oravalan Marttoja paremmin Uukuniemen asioista on perillä Puskaradio Uukuniemi ja että kyseinen drone on ennen kaikkea uukuniemeläinen eikä parikkalalainen.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011916822.html

Germinat

DDR:n sosialistinen suunnitelmatalous onnistui 70-luvulla kehittämään maailman parhaat mäkisukset, jollaisilla Rauno Miettinenkin aikoinaan hyppäsi maailmanmaineeseen.

Germina-suksi olisi hyvä sijoittaa matkailunähtävyydeksi nojalleen Suonenjoella olevaa Suomen ja DDR:n nuorison ystävyydenkiveä vasten, joka lienee maailman ainut DDR:n muistomerkki.

Sen viereen olisi hyvä parkkeerata pysyvästi myös Trabant-merkkinen maantieajoneuvo. Trabant on hyvä maantieajoneuvo, koska sen kori ei ollenkaan ruostu, koska kori on pahvista, puuvillasta ja hartista, eli pihkasta, kehitettyä luomumuovia.

https://www.youtube.com/shorts/5bV0PgQji0E

Oheisvahingot puolustussodassa

Mietinpä sattuneesta syystä sodankäynnin oikeussääntöjä ja varsinkin sitä, miten oikeutetun puolustussodan aiheuttamiin vahinkoihin tulisi suhtautua. Löysinpä maamme historiasta ainakin yhden hyvän ennakkotapauksen. 

Nimittäin Britannia käydessään oikeutettua puolustussotaa natsi-Saksaa vastaan yritti suojata kaupunkejaan pommituksilta kiinnittämällä niiden ympärille jättimäisiä kaasupalloja, jotka kannattelivat jopa kilometrien pituisia teräsvaijereita, jotka vaikeuttivat viholliskoneiden matalalta tapahtuvia hyökkäyksiä.

Välillä tapahtui niin, että pallot varsinkin myrskyjen aikaan irtosivat ja aiheuttivat vaaraa muissa  maissa.Yksi tunnetuimmista "invaasioista" tapahtui syyskuun puolivälissä vuonna 1940. Tuolloin kymmeniä karanneita brittipalloja ajautui Skandinavian yli Suomeen. Ne aiheuttivat suurta hämmennystä ja vahinkoa muun muassa Lounais-Suomessa, Satakunnassa ja Pohjanmaalla. 

Sanomalehdet kirjoittivat tuolloin "kummallisista vieraista", ja viranomaiset varoittivat ihmisiä koskemasta maahan roikkuviin vaijereihin sähköiskuvaaran vuoksi. Satojen metrien mittaiset teräsvaijerit aiheuttivat sähkö- ja puhelin yhteyksiä, koska ne pystyivät katkomaan puita ja sähköpylväitä. Henkilövahingoilta tiettävästi kuitenkin vältyttiin.

Pallot olivat brittiläisiä eikä Britannia ollut sodassa Suomen kanssa vielä vuonna 1940, koska sota maiden välillä julistettiin vasta joulukuussa 1941. Kyseessä oli siis puhtaasti sääolosuhteiden aiheuttama vahinko, josta britit joutuivat myöhemmin esittämään pahoitteluja ja selvityksiä diplomaattisia reittejä pitkin. Suomi ei tietääkseni vaatinut pallovahinkojen johdosta korvauksia.

Oheinen Digilehtiarkistosta löytämäni Karjala-lehden juttu kertoo, että tuolloinkin maamme ilmavoimat olivat valppaina ja ampuivat yhden sulkupallon alas Kouvolan lähellä.

Suklaata mummoille

Tiedän, että Trumpilla on nyt kovasti kiireitä ja huoliakin, mutta toivon, että hän ehtii tämän lukemaan ja että hän painaa kertomani asiat sydämeensä ja miettii niitä siellä. Nimittäin muistan, miten valtavan kokoinen konttialus Ever Given vuonna 2021 kääntyi Suezin kanavassa kovan tuulen painamana poikittain, jonka jälkeen liikenne kanavassa sekosi pitkäksi aikaa.

Alus tosin saatiin muutamassa päivässä oikaistua, mutta kanavan suille syntyneen satojen laivojen suman purkaminen kesti pitkään, maailmankauppa vaikeutui pahasti, joka asia sitten nosti hintoja maailmalla. Nyt, jos Trump aikoo lähettää maajoukkoja Iraniin, saattaa sitä seurata, että sekä Hormuzin salmi että Suezin kanava sulkeutuvat liikenteeltä. Sen jälkeen meilläkin bensan hinta ylittää kolmen euron haamurajan, josta tietysti luonto kiittää, mutta perussuomalaiset eivät.

Vaikka bensan hinta on nyt vasta kaksi euroa litralta, näyttää asiasta tulevan suuri poliittinen kysymys, joka tietysti oikein onkin. Itse tosin kannattaisin mieluummin suklaan hinnan alentamista, koska aamulla kauhistuin, kun K-kaupan tumma suklaalevy maksoi jo 4,50-. Muistan, että kirotun huulipunahallituksen aikaan se maksoi 1,99-. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että monille mummoille suklaa on niitä harvoja ilon aiheita tässä elämässä, joten haluan hallitukselta voimakkaita toimia suklaan hinnan alentamiseksi vaikka erilaisten tukiaisten avulla.

En opiskeluajoista paljoa muista, mutta sen muistan, että Tikkurilan aseman lähellä talon seinässä luki vuosien ajan isosti vaatimus "SUKLAATA MUMMOILLE". Minusta sen on yksi parhaista seinäkirjoituksista, joita olen nähnyt. Tosin sitäkin vielä syvällisempi oli erään Koivukylän talon seinään vajaan metrin korkeudelle tikkukirjaimin tehty raapustus, jonka uskon olleen jonkun alakoululaisen näkemys seksuaalihässimisasiaan. Seinässä luki ajatuksia herättävästi, että "PILLU ON HOMO". 

Trump voisi ennen maahyökkäyspäätöksen tekemistä lukea tämän Ilta-Sanomien jutun Suezin kanavan tukkeutumisesta: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007883626.html

  

Hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli

Kyllä oli eilen hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli, kun Kalpa niukasti, mutta ansaitusti kukisti HIFK:n. Seurasin ottelua valta osin vain teksti tv:n kautta ja vain pieneltä osin ratiosta, koska hermot eivät kestäneet ratioselostuksen kuuntelua. Jostain syystä ratioselostuksen seuraaminen on paljon jännempää kuin tv-lähetyksen.

Kuitenkin pikkuisen surullinen olen HIFK:n puolesta, koska helsinkiläisjoukkueen kapteeni Iiro Pakarinen Suonenjoen Kiekkokarhukaisten kasvatti ja hänen paitansa roikkuu tuossa naapuripitserian seinällä. Tosin Iiro ei kuitenkaan ole Kärkkäälän poikia, koska vain hänen tätinsä asuu Kärkkäälässä lähellä Onttosen Pekan kotia. Onttosen Pekka pelasi jalkapalloa, joten hän ei ollut HIFK:n kapteeni vaan HJK:n kapteeni.

Erityisesti minua ilahdutti eilisessä ottelussa se, että pelin keskeinen vaikuttajapelaaja oli Juuso Könönen, joka on pikkuserkkuni poika. Juuso on saanut vallan syntymässään maalinteon armolahjan ja niinpä hän ohjasi voittomaalin jatkoerässä ihan vaistonvaraisesti. Haastattelussa hän kertoi, ettei ollenkaan tiennyt, miten hän sen oikein teki, mutta yleisön mylvinnästä hän tiesi niin tapahtuneen.

Sukulaismiehen haastattelua katsoessani tuli mieleeni, ettei varmaankaan ollut kysymys pelkästä sattumasta, kun syyskuussa 1967 tein Kärkkäälän kansakoulun riveissä seitsemän maalia potkupallo-ottelussa Rieponlahden kansakoulua vastaan, joka asia onkin jäänyt suurimmaksi saavutukseksi elämässäni. 

Luulen omaavani synnynnäisen maalintekijän geenit ihan Juuso Könösen tapaan. Hyvän maalintekijän tulee olla nopea, tekninen ja itsekäs. Itse en tosin ollut nopea enkä tekninen, mutta sitä suuremmalla itsekkyydellä korvasin nuo puutteet. Opettaja Suomela antoi joka maalista markan, jonka vuoksi pidän itseäni entisenä ammattilaisjalkapalloilijana.

Eilisen ottelun huippuhetket näkyvät tästä: https://www.bing.com/videos/search?q=kalpa+hifk%2c+youtube&view=detail&mid=330B3715A6BA9EFE81DE330B3715A6BA9EFE81DE&ru=%2fsearch%3fFORM%3dV205DF%26PC%3dV205%26q%3dkalpa%2bhifk%252C%2byoutube&mmscn=vwrc&FORM=WRVORC

Garmisch-Partenkirchenin vuoden 1936 talviolympialaisien surkea suomalaismenestys

Kalle Jalkasen sankarillisen viestitaistelun varjoon on maamme urheiluhistoriassa jäänyt se, että suomalaismenestys Garmisch-Partenkirchenin vuoden 1936 olympialaisissa oli vaatimaton. Kun Norja voitti kisoissa 15 mitalia, joista 7 oli kultaisia, niin Suomi sai 6 mitalia, joista vain yksi oli kultainen. Luistelijat toivat Suomeen neljä mitalia. 

Maamme maastohiihtäjät saivat viestikullan lisäksi vain yhden pronssimitalin, kun Pekka Niemi oli 18 km:n kisassa kolmas. Hän hävisi Ruotsin Erik Larssonille yli kaksi minuuttia. Viestisankari Kalle Jalkanen hävisi voittajalle lähes 5 minuuttia. Suomalaisten mukaan selitys Larssonin ylivoimalle oli, että hän hiihti uskonnollisessa hurmiossa.

Larsson oli kotoisin Ruotsin Länsipohjan lestadiolaisalueelta ja hän puhui suomea. Olympiavoittonsa jälkeen hän uskonnollisista syistä lopetti kilpaurheilun, jota lestadiolaiset pitivät syntinä ja ryhtyi sen jälkeen esikoislestadiolaiseksi saarnaajaksi. Myös hänen poikansa toimi saarnaajana, mutta pojan tytär Åsa Larsson sen sijaan ei saarnaa, vaan hän on koulutukseltaan juristi ja hän lienee myös tämän hetken tunnetuin ruotsalaiskirjailija. Olen lukenut yhden hänen kirjoistaan, jonka tapahtumat sijoittuvat urheilumaailmaan, mutta ei kuitenkaan hiihtoon, vaan ammattinyrkkeilyyn.

Garmisch-Partenkirchenin 50 km:n kilpailussa Ruotsi otti peräti neloisvoiton. Klaes Karppinen oli parhaana suomalaisena viides yli 6 minuuttia voittajalle hävinneenä. Muut kolme suomalaista jäivät voittajalle toistakymmentä minuuttia ja olivat sijoilla yms. 

Kalle Jalkanen ei jostain syystä hiihtänyt viittäkymppiä Garmisch-Partenkirchenissa. Syynä voi olla se, että hän valitteli kisoissa keuhkojaan polttelevan kovasti. Kuuntelin juuri Kallesta kertovan Kiveen hakatut-sarjan ohjelman ja siinä epäiltiin, että selityksenä Kalle Jalkasen tuloskunnon suureen vaihteluun oli, että hän kärsi rasitusastmasta, jota sairautta ei silloin tunnettu. Kannattaa kuunnella tämä Jalkasesta kertova ohjelma, sillä siinä kuullaan hänen haastattelunsa ja jopa pätkä olympiaviestin radioselostuksesta.  https://areena.yle.fi/1-72468013

 

Taideväärennösmuseo

Tulipa mieleeni, että Suonenjoen hylättyyn oppikoulukombinaattiin perustettavaan hiihto- ja taidemuseoon on perustettava myös osasto taideväärennöksille, joka osasto varmastikin olisi melkoinen vetonaula, koska monta kertaa taideväärennökset ovat parempia kuin kärpästen tahraamat alkuperäiset taulut. 

Taideväärennökset liittyvät tavallaan sekä hiihtoon että taiteeseen sikäli, että taidekauppias Arto Tiainen tuomittiin vuonna 2015 Pohjois-Savon käräjäoikeudessa peräti neljäksi vuodeksi vankeuteen törkeästä petoksesta ja maksamaan 550.000 euron korvaukset uhreilleen, koska oli myynyt väärennettyä taidetta.

Kuitenkaan tuomittu Arto Tiainen ei ollut entinen huippuhiihtäjä, vaan tämän täyskaima, joka oli ennen eläköitymistään toiminut maamme puolustusvoimissa majurin arvoisena upseerina. Ilta-Sanomien mukaan "Huijatuiksi tulleet suomalaiset ostajat eri puolilta Suomea kertoivat Tiaisen esiintyneen erittäin vakuuttavasti. Tiainen kertoi ostajille muun muassa, että hänet saa ampua, jos taulut eivät ole aitoja." 

Tiaisen saama tuomio on hämmästyttävän kova, sillä vaikka taidekaupparikoksissa liikkuvat isot rahat, kuten myös huumekaupparikoksissa, niin seuraamukset näistä rötöksistä ovat erilaiset. Rangaistukset ovat taideväärennöspuolella yleensä paljon pienemmät, sillä taidekauppias voi vedota siihen, että hän oli vilpittömässä mielessä eikä tiennyt taulujen olleen väärennöksiä ja sen vuoksi hän saattaa selvitä sillä, että kaupat vain puretaan. Sen sijaan huumerikoksista kiinni jäänyt istuu tavallisesti vuosia linnassa, vaikka selitykset olisivat miten hyvät tahansa.

Silläkin tavalla taideväärennökset liittyvät hiihtourheiluun, että taidehuijauksia aiemmin tutkinut Keskusrikospoliisin palveluksessa ollut Kimmo Nokkonen siirtyi poliisiuransa lopulla tutkimaan hiihtohuijauksia. Hän on julkaissut mielenkiintoiset kirjat molemmista tutkimistaan aiheista. Minulle on kerrottu, että taiderikospuolella Nokkosen lisäksi oli tutkijana toinenkin poliisi, joka oli suonenjokelaisia. Tämä ei kuitenkaan ollut hiihtopuolen miehiä, vaan enemmänkin jääkiekkopuolen, sillä hänen poikansa voitti kerran SM-liigan mestaruuden.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001018902.html

Suonenjoen Suuri Kansainvälinen Hiihto- ja Taidemuseo

Viikonlopun Savon Sanomissa haastateltiin ITE-taiteeseen perehtynyttä näyttelijä Hannu-Pekka Björkmania, joka esitti, että maahamme tulisi perustaa ITE-taidekeskus. Ajatus on hyvä ja kannatan sitä jyrkästi ja esitän jyrkästi, että kyseinen kulttuurilaitos perustetaan Suonenjoelle, ja olen jo upean sijoituspaikankin sille keksinyt.

Nimittäin aina Suonenjoen tyhjillään olevan oppikoulun ohi kulkiessani miettinyt, miten helvetinmoinen ahjo se aikoinaan oli ja sitäkin olen miettinyt, mitä hyötykäyttöä tuolle tuhansien neliömetrien komealle kolossille voisi keksiä ja nythän minä sen sitten hokasin, että sinne perustetaan maailman johtava ITE-taidekeskus. Oppikoulu on rakennettu 1950-luvun alussa, jolloin Suomessa vielä osattiin rakentaa, ja niinpä uskon sen seisovan vankasti paikoillaan vielä ainakin 500 vuotta. Rakennuksen seinätkin ovat puolimetristä betonia, joten sen purkamista suunnittelevien pitää huomioida, että purkaminen on tässä tapauksessa hyvin kallis vaihtoehto.

Sen lisäksi, että oppikoululle sijoitetaan ITE-taidetta, voidaan sinne perustaa matkailijavirtoja houkuttelemaan myös Maailman Taidekeskus ja ripustaa sen seinille vähän kalliimmalla mustesuihkutulostimella tehdyt kopiot kaikista ihmiskunnan parhaista tauluista, joiden kehykset voisi tulostaa muovista 3 D-tulostimella ihan saman näköisiksi kuin alkuperäisissä töissä. Ainakin meille maallikoille tuollainen täydellinen kopio antaisi ihan yhtä suuren taidenautinnon kuin alkuperäisteos.

Sitäkin nyt mietin, että voisiko oppikoululle rakentaa ITE-taidekeskuksen ja maailman kuvataidekeskuksen lisäksi myös Pohjois-Savon hiihtomuseon, koska Suuri Hiihtonäyttelymme päättyy ensi lauantaina ja jonnekin sinne kerätty hiihtomateriaali olisi hyvä varastoida. Tietääkseni Kuopiossa ollut Pohjois-Savon Urheilumuseo on äskettäin lakkautettu ja ehkä suunnittelemani hiihtomuseon voisi laajentaa vallan koko Savon Urheilumuseoksi.

Rouvani muuten aina rutkattaa, että hänen pitäisi päästä Belgiaan asti tutustumaan Gentin alttaritauluun, mutta luulenpa, että ei hänen tarvitse sinne asti matkustaa, kunhan Gentin alttaritaulun kopio ripustetaan roikkumaan  Suonenjoen entisen oppikoulun voimistelusalin puolapuihin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jan_van_Eyck

Stubb-uistin

Yritinpä innokkaana sukututkijana selvittää, voittiko presidentti Alexander Stubbin vaari Volmar Stubb aikoinaan jääpallon Suomen mestaruuden, kuten hyvä tarina ja tekoäly AI kertoo, vai oliko voittaja presidentin vaarin veli Georg Stubb, joka kaatui sisällissodassa.

Täyttä varmuutta asiaan en löytänyt, mutta sen todella mielenkiintoisen tiedon löysin, että nykyisen presidentin saman niminen esisukulainen Alexander Stubb kehitti Stubb-merkkisen kuvasta päätellen ihan ottavan näköisen uistimen, jota on valmistettu jo sadan vuoden ajan. Ennen sotia Stubb-uistimia valmistettiin Viipurissa ja Käkisalmella, mutta nykyään valmistusoikeus kuuluu Kuusamon Uistin oy:lle. Oletan, että Stubb-uistimet käyvät nykyään hyvin kaupaksi ja että presidentti Stubb ymmärtää käyttää Stubb-uistimia hyväkseen äänestäjien kalastelussa seuraavissa vaaleissa.

Stubbin sukua selvittäessäni paljastui, että nykyinen presidentti kuuluu äitinsä puolelta Snellmanin sivistyssukuun, joka seikka tuntuukin luonnolliselta, mutta myös sellainen yllättävä asia paljastui sukututkimuksessa, että ainakin Kokooomuksen Verkko-lehden mukaan Stubbit lukeutuivat alun perin maamme maalaisryysyköyhälistöön. Rohkenen nyt lainata suoraan Verkko-lehteä:

"Stubb oli sukunimi, jota annettiin nimettömille torppareille. Nimen pohjana oli stubbe eli kanto. Sukunimi on samaa sarjaa kuin esimerkiksi Modig, Stadigh, Rolig tai Tapper. Alexander Stubbin isoisän isoisän isä Jukka (Johan) Stubb (1838-1911) lähti kovina vuosina Pohjanmaan Ähtävältä Stubbin kylästä päästäkseen rautateille Riihimäelle. Kun töitä ja asunto löytyi, vaimo Anna Stubb käveli perässä myöhemmin noin 500 kilometrin matkan kahden pienen lapsen, lehmän ja pettuleipäsäkin kanssa. Matkalla lehmä piti myydä."

https://www.verkkouutiset.fi/a/alexander-stubb-tuli-juurilleen-mita-hanen-sukunimensa-tarkoittaa/#6873f566

Suonenjoen Kiekkokarhukaiset

Syvä epätoivo valtaa kaltaisteni herkkien ihmisten mielen, kun katsoo aamu-uutiset ja huomaa, miten sotkussa maailman asiat ovat ja miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan. Vaikka tiedän, että galakseja on tunnetussa maailmankaikkeudessa ainakin 100 miljardia ja jokaisessa galaksissa lienee keskimäärin satoja miljardeja tähtiä, niin epäilen, ettei elämää ehkä sittenkään ole muualla ja joskus jopa ajattelin, että ydinsota voi elämän lopettaa maapalloltakin.

Mutta nyt maailmankuvani on vähän toiveikkaampia, koska katsoin männä viikolla Puoli seitsemän-ohjelmassa kirjailija Suvi Auvisen haastattelun, jossa hän kertoi karhukaisista, jotka saattavat periä maailman jälkeemme. Auvinen tiesi kertoa, että karhukaisia on ammuttu jo kuuhunkin, joten kuussa saattaa tällä hetkellä olla elämää ja siellä elämä voisi hyvinkin jatkua, jos se Tellukselta sattuu tuhoutumaan.

Karhukaiset ovat mikroskooppisen pieniä, yleensä 0,2–0,5 mm pitkiä monisoluisia eläimiä. Vaikka ne ovat pikkuruisia, ne eivät ole bakteereja, vaan niillä on kahdeksan jalkaa, joiden päissä on pienet kynnet, ruuansulatusjärjestelmä ja hermosto sekä suu, jolla ne imevät nestettä kasvisoluista tai saalistavat muita pieneläjiä.

Karhukaiset ovat luonnon omia supersankareita, tai ehkä pikemminkin mikroskooppisia panssarivaunuja. Ne ovat selviytyneet kaikista maapallon viidestä suuresta sukupuuttoaaltojen sarjasta, ja niiden kestävyys hipoo fysiikan rajoja. Ne kestävät syväjäädytyksen lähes absoluuttisessa nollapisteessä, 150 asteen kuumuuden, avaruuden tyhjiön ja säteilyäkin ne kestävät tuhat kertaa ihmistä enemmän. Tietysti karhukaiset voidaan tappaa murskaamalla, mutta niiden iskukestävyys on huima, sillä ne selviävät lähes kolminkertaisella äänennopeudella tapahtuneesta törmäyksestä.

Karhukainen on tosi sitkeä sissi ja ehdotan, että jääkiekkoseura Suonenjoen Kiekkokarhut muuttavat nimensä Suonenjoen Kiekkokarhukaisiksi. Suvi Auvisen toivoa synnyttävän haastattelun voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-3234909

ITE-taide

Eilen pelkäsin, että näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin ITE-taide luennosta Suonenjoen suurimmassa auditoriossa tulee fiasko, koska luulin, ettei paikalle tule muita kuin rouvani ja minä. Fiaskohan tapauksesta sitten melkein tulikin, koska kaikki halukkaat eivät mahtuneet auditorioon. Paikalle saapui yli 200 silmäparia, joten kulttuurin nälkä on Suonenjoella suunnaton. Luulen, että ainoastaan Iiseveden Kirin jo perinteiseksi muodotunut bingotapahtuma pääsee samanlaiseen osallistujamäärään.

Itse Björkmanin luento oli sikäli erikoinen taideluento, että se oli mielenkiintoinen mutta lisäksi hillittömän hauska. Koomikkona näyttelijä Björkman kilpailee eittämättä itsensä Leo Jokelan kanssa, jota olen näihin päiviin asti pitänyt maamme parhaana tuon lajin miehenä.

Jos nyt jotain vikaa eilisestä luennosta tulee oikein hakemalla hakea, niin ITE-taiteilijoita esitellessään Björkman jostain syystä unohti Martti Innasen, jota itse pidän maamme kuvataiteen suurena nerona. Tosin en ole kuvataiteellisesti kovin lahjakas, vaan pikemminkin päinvastoin, koska olen tiettävästi ainoana maassamme jäänyt kansakoululaitoksemme historiassa laiskanläksylle piirustuksesta, koska minun paperilleni vaahteranlehti ei hahmottunut oikein.

Siitä huolimatta olen sillä varmuudella, jonka vain täydellinen ymmärtämättömyys voi synnyttää, sitä mieltä, että Martti Innasen maalaus vuodelta 1989 nimeltään "Vasili Loponen, Petroskoin rautatieaseman käymälän vanhempi tarkkailija", on maailman paras taulu ja ilman muuta ottaisin sen seinälleni mieluummin kuin Mona-Lisan.

Työnsankari Loposen olemuksesta kuvastuvat eletyn elämän jäljet. Hän on varmasti tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran käymäläalalla ja edennyt nuoremmasta käymälätarkkailijasta lopulta työnveteraanina esimiestehtäviin eli vanhemmaksi käymälätarkkailijaksi, ja sarkapuseron miehustaa koristava mitali todistaa vuosikymmenien moitteettomasta palveluksesta.

Miehen olemus on niin karheanlämmin, että hänestä voisi tehdä vaikkapa pehmolelun lapsille. Otsan juonteetkin ovat taiteellisesti symmetriassa tyypillisen venäläisen piippalakin lipan kanssa. Tukan ja parran harmaus on juuri samaa sävyä kuin mahorkkasätkän sauhu.

Innasen maalauksissa meitä suomalaisia ja venäläisiä yhdistää taipumus nenänkaivuuseen ja kummankin kansan edustajista on joka kymmenes kuvattu sormi sieraimessa, ja Vasili Loponen sattuu olemaan juuri se kymmenes. Kuitenkaan se tapa ei miestä pahenna, sillä kukapa ei nenän kaivelusta tykkäisi.

Vasili Loposeen ja muihin taiteilijanero Innasen töihin voi tutustua tästä:

https://tampereelta.blogspot.com/2011/03/martti-huuhaa-rajayttaa.html?fbclid=IwY2xjawQrLpZleHRuA2FlbQIxMQBzcnRjBmFwcF9pZBAyMjIwMzkxNzg4MjAwODkyAAEeuuMbB2xzJbtwl3p_ZOJ5XoDJVbLohSWQ8xsJxQ0kJ3MzB-gFlbnC9vW4MBs_aem_bhOHuaHi1z31Wb_HVBai0w

Hiihtäjä Jalkaset

Juttelin parikymmentä vuotta sitten puhelimessa Aarne Jalkasen kanssa Suonenjoen hiihtohistoriasta ja olimme yksimielisiä siitä, että sodan alla Suonenjoki olisi voittanut hiihtoviestissä muun maailman. Iisveteläisten Jalkasten ja Kurikkalan lisäksi joukkueessa olisi hiihtänyt myös kirkonkylässä asunut Eino Olkinuora, joka muuten on edelleenkin nuorin miesten maailmanmestaruuden voittanut suomalaishiihtäjä. Asiaa tarkemmin pohdittuani olen tullut lopputulemaan, että jos sota ei olisi tullut sotkemaan asioita, olisivat pelkästään Jalkasten suvun miehet pystyneet voittamaan miesten viestissä muun maailman.

Mutta ikävä kyllä 1907 syntyneen olympiasankari Kalle Jalkasen elämä päättyi Kirjasalon miinakentässä syksyllä 1941. Samoihin aikoihin myös enoni käveli sukutarinan mukaan miinaan yhdessä hiihtäjä Jalkasen kanssa. Nettiä tutkiessani olen taipuvainen ajattelemaan, että tämä hiihtäjä Jalkanen saattoi olla kolme vuotta Kallea nuorempi August Jalkanen, joka näyttää olleen kaksi kertaa voittamassa Pohjois-Savon maakuntaviestin Iisveden Kirin joukkueessa. Sukutarinan mukaan hiihtäjä Jalkanen menetti miinan räjähtäessä koko jalkansa, mutta enoltani menivät vain toisen jalan varpaat, koska miesten välissään kantama kamiina suojasi hänet pahemmalta.

Ainut miesten Suomen mestaruuden voittanut Jalkanen oli yhdeksän vuotta Kallea nuorempi Erkki Jalkanen, joka voitti mestaruuden vuonna 1946 18 kilometrillä. Hän ei enää siinä vaiheessa edustanut Iisveden Kiriä vaan Warkauden Urheilijoita. 30 kilometrin kisassa hän sijoittui hopealle. Sikäli yllättävää, että naisten 10 kilometrillä samoissa kisoissa oli täysin ylivoimainen voittaja myös Warkauden Urheilijoita edustanut Kerttu Pehkonen. Varkaus näyttää siis olleen vuonna 1946 Suomen paras hiihtopaikkakunta.

Jalkasten suvun hiihtojoukkueeseen olisi mahtunut myös Kallen, Augustin ja Erkin lisäksi myös heidän serkkunsa vuonna 1920 syntynyt Aarne Jalkanen. Hän kertoi voittaneensa olympiakatsastuksen vuonna 1948, mutta kisoihin hän ei kuitenkaan voinut lähteä, koska istui olympialaisten aikaan tutkintovankeudessa Katajanokalla. Lehtihaastattelussa hän kertoi syynä olleen sen, että hän oli toiminut menestyksellä kaukopartiomiehenä partiossa, jolla oli tiukka määräys, ettei vankeja saanut ottaa. Aarne Jalkasta ei tuomittu lopulta tuomittu mistään. Vapauduttuaan hän muutti Iisvedeltä Rovaniemelle ja epäilen, että hän oli tavallaan poliittinen pakolainen.

Aarne Jalkasen komeaa palkintokokoelmaa voi ihailla 28.3.2026 asti Suonenjoen Kellarikalleriassa.

Lahjakkaat Jalkaset

Hämmästyttävän monipuolisesti lahjakas on Jalkasten suku. Varsinkin urheilussa suku on kunnostautunut, ja  Kallen sekä hänen tekohampaansa tietävät kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, mutta sitä ei yleisesti tiedetä, että jos urheiluelämää pahasti sotkenutta toista maailmansotaa ei olisi tullut, niin Iisveden Jalkaset olisivat hyvinkin voineet voittaa viestinhiihdossa muun maailman.

Musikaalisiakin Jalkaset ovat. Kalle Jalkasen elämänkerrassa on kuva, jossa hän soittaa viulua ja kun joukkuetta vuoden 1941 Cortinan mm-kisoihin valittiin, valittiin mukaan myös jo uraansa lopetteleva Kalle Jalkanen. Hän kertoi  kertoi lähtevänsä kisoihin enemmänkin laulumieheksi. Tosin tässä yhteydessä pitää muistaa, ettei Kalle ollut Kari Tapion setä, kuten Wikipedia virheellisesti väittää, vaan sukulaissuhde on kaukaisempi. Kari Tapion sukuhaara ei ole Iisveden, vaan Kärkkäälän sukuhaaraa.

Kari Tapion sukuhaara on myös kuvataiteellisesti lahjakasta. Jututin pari vuotta sitten Kari Tapion silloin 94-vuotiasta setää Esko Jalkasta, joka kertoi opiskelleensa Ateneumissa, mutta nähtyään veljensä Niilon maalaaman taulun, hän totesi, ettei tule koskaan pystymään samaan. Niinpä hän sitten opiskelikin papiksi. Edellä mainitun taulun maalannut Niilo Jalkanen opiskeli Ateneumin veistolinjalla ja myöhemmin hän työskenteli Kutvosen tyylihuonekalutehtaan koristeveistäjänä. Ainakin tarinan mukaan hän voitti aikoinaan kilpailun, jossa etsittiin Suomen parasta koristeveistäjää.

Esko Jalkasen naapurissa asui hänen noin kuudes serkkunsa kansallisen tason suunnistajana tunnettu Aulis Jalkanen. Suunnistuksen lisäksi Aulis Jalkanen harrasti myös runojen kirjoittamista, hanurin soittoa ja varsinkin kuvataiteita jopa siinä määrin, että hänen kotitaloon perustettiin pari vuotta sitten  Ite-Aulis-museo, jossa on esillä ainakin 5.000 hänen tekemäänsä taideteosta, jotka ihastuttavat kovasti siellä vierailleita.

Yksi Ite-Aulis-museosta ihastuneita on näyttelijä Hannu-Pekka Björkman, joka huomenna perjantaina 20.3.2026 klo 18 saapuu Suonenjoen Futurian auditorioon luennoimaan aiheesta Mielen valtakunnat - ajatuksia Ite-taiteen merkityksestä. Hannu-Pekka Björkman on loistava näyttelijä ja ammatissaan ihan Leo Jokelan luokkaa. Leo Jokela jostain syystä, jota voi vain arvailla, muistuttaa olemukseltaan hämmästyttävästi suonenjokelaista suksivoidetehtailija Esa Rossia, joka liiketoimiensa ohella myös rahoitti suomalaisia huippuhiihtäjiä jopa siinä määrin, että mielestäni näiden amatööriys lähes vaarantui.

https://www.facebook.com/groups/2182085038654485?locale=fi_FI

Hakaristi sekä sirppi ja vasara

Toivottavasti hyvä mökkinaapurini Vladimir Putin, jonka käsittääkseni vaatimaton datsa sijaitsee Uukuniemen naapurissa Lahdenpohjassa, ei satu tätä lukemaan, sillä joudun rehellisenä ihmisenä kertomaan, että vanhin löydetty hakaristikuvio on noin 12.000 vuotta vanha ja se on löydetty Ukrainasta, vaikkakaan natsismin kanssa ukrainalaisella hakaristillä ei ole mitään tekemistä.

Hakaristi on ollut suosittu kuvio vuosituhansia eri puolilla maailmaa, eikä sitä muualla maailmassa ole pidetty pahuuden symbolina, ennen kuin natsit ottivat sen tunnuksekseen. Suomen ilmavoimat maalasi hakaristin koneidensa kylkiin jo vuonna 1918 ja Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue otti sen lippuunsa kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1920. Tosin jo sitä ennen hakaristi oli leimautunut Saksassa juutalaisvastaisuuden merkiksi 1800-luvun lopulla.

Samalla tavalla kuin Kalle Päätalon isä Herkko ihmetteli, että mitä mikäkin ympärillä näkyvä merkki oikein merkitsee, ennen kuin hänet vietiin köysissä mielitautiparantolaan, ihmettelen minäkin monien merkkien merkityksiä. Esimerkiksi Rautalammin sankarihautausmaalla on noin kahdensadan tavallisen hautakiven joukossa uskoakseni maamme ainut hakaristillä koristeltu hautakivi, joka pisti silmääni jo vuosia sitten ja olen sen jälkeen pohdiskellut merkin merkitystä hiljaa mielessäni.

Tiedän, että Rautalammille on tuhoutunut kaksikin maamme ilmavoimien pommikonetta. Ensimmäinen lentoturmista sattui 1. joulukuuta 1939, kun Bristol Blenheim -pommikone eksyi muodostelmasta pommituslennolta. Toinen onnettomuus tapahtui 2. heinäkuuta 1941, kun talvisodassa sotasaaliiksi saatu Iljushin DB 3 kääntyi jostain syystä syöksykierteeseen ja murskaantui järveen.

Ajattelin aikoinaan, että joku lentäjä on haudattu Rautalammin sankarihautausmaalle ja että ilmavoimien vainajien hautakiveen olisi naputeltu hakaristi, sillä hakaristihän oli ilmavoimiemme tunnus vuodesta 1918 vuoteen 1944.

Kun tutkin asiaa Sotasammosta, ilmeni, ettei hautakiveen merkitty Taito Laasanen ollut ilmavoimien miehiä. Itse asiassa koko Suomen armeijassa ei ollut Taito Laasanen-nimistä sotilasta. Niinpä aloin epäillä, että Laasanen olikin Saksassa palvelleita SS-miehiä. Mutta ei ollut hän SS-mieskään, kun asiaa tutkin.

Asialle löytyi mielestäni kuitenkin selitys. Nimittäin Taito Laasonen-niminen kaatunut sotamies Sotasammosta löytyi. Elikkä luulen, että hakaristihaudan selitys on, että kiven veistäneelle kivityömiehelle sattui ns. huono päivä Taito Laasosen hautakiveä naputellessaan.

Ensiksikin hän kaiversi vakiintuneen hyvin vähän hakaristiä muistuttavan ristin sijasta kiveen selkeän hakaristin ja lisäksi hän teki kirjoitusvirheen myös sankarivainajan nimessä. Paljon mahdollista, että virheet on myöhemmin huomattukin, mutta sitten on perisavolaiseen tapaan ajateltu, että "haetannooko tuo mittään".

Saksalaisten hakaristi, joka yleensä on vielä eteenpäin kallellaan, on hyvin vaikuttavan dynaaminen kuvio toisín, kuin vaikka Neuvostoliiton sirppi ja vasara tai Kokoomuksen ruiskukka.

Tässä yhteydessä muistan, että tv:ssä oli ohjelmasarja Amerikan suomalaisista ja ohjelmassa vierailtiin Amerikan Heinolassa, joka on Suomen Heinolaa pienempi paikkakunta. Silmääni pisti, että Amerikan Heinolan hautausmaalla oli näköjään pyritty luopumaan perinteisistä kristillisistä risteistä ja monella haudalla jökötti kyltti, jossa oli sirppi ja vasara.

Hitlerin hakaristimitali

Esitin pojille, että Suonenjoen Suuren Hiihtonäyttelyn nimenä olisi ollut "Tekohampaita ei jätetä"-näyttely ja että tärkeänä katseenvangitsijana olisi näyttelytilan ovelle asetettu tekohampaat, mutta pojat pitivät esitystäni vain osoituksena huonosta mausta.

Tekohampaiden sijaan satunnaisen vierailijan silmien tasolle lasivitriiniin asetettiin hakaristi-mitali sillä ajatuksella, että se synnyttäisi kiihkeää yhteiskunnallista keskustelua. Itse ajattelin, että Savon Sanomien yleisönosastolla kohta joku valveutunut kansalainen valittaisi, että "heti saavuttuani näyttelyyn pisti hakaristimitali silmääni", mutta niin ei käynyt eikä tiettävästi kukaan ole paheksunut hakaristimitalin esillä oloa.

Ilmeisesti suomalaiset ovat tottuneet hakaristiin, jota monissa maissa pidetään pahuuden symbolina, sillä meillä esimerkiksi sankarihautausmaiden noin 90.000 hautakivessä on hakaristimuunnelma, tosin se on niin huomaamaton, että sen natsahtavuusaste on vähäinen. Ilmavoimien lipussakin oli vielä vähän aikaa sitten hakaristi, mutta tietääkseni se on lipusta poistettu sen jälkeen, kun amerikkalaiset ja saksalaiset lentäjät kieltäytyivät tulemasta kuvaan hakaristilipun alle.

Tuon hiihtonäyttelyn hakaristimitalin tarina on mielenkiintoinen. Hiihdon kaksinkertainen maailmanmestari Eino Olkinuora lahjoitti sen vuonna 1941 suonenjokelaiselle kaverilleen ja vuokranantajalleen Kauko Pohjolaiselle, joka lukeutui aikoinaan maamme yhdistetyn huippuihin. Tarinan mukaan Olkinuora ei halunnut Hitlerin mitalia kantaa. Ilmeisesti karjalaispoika oli katkera Saksalle, joka oli ollut talvisodassa Neuvostoliiton tukena ja takavarikoinut Suomeen tulossa olleita aselasteja.

Tuo mitali on voitettu noin viikko Cortinan MM-hiihtojen jälkeen Garmisch-Partenkirchenin kisoissa miesten viestinhiihdossa. Mitali ei kuitenkaan ole kullan värinen vaan musta ja painava. Lyijyä se ei kuitenkaan ole, sillä metalli vaikuttaa hyvin kovalta, joten luulen sen olevan kirjapainoissa käytettyä kirjasinmetallia, joka on kovaa ja helppoa valaa. Muistelen, että esimerkiksi Lahdessa oleva hakkapeliittapatsas on kirjasinmetallia.

Kalmarin Union

Tellusta tulee parasta aikaa uusintana Juhani Seppäsen juontama sarja Suomi on ruotsalainen, joka on hyvin ajankohtainen sarja nyt, kun maailman asiat ovat ihan sekaisin ja kun sekä Nato että EU näyttävät olevan hajoamassa. Itse ainakin olen jyrkästi sitä mieltä, että talous- ja turvallisuuspoliittisista syistä pitäisi alkaa selvittämään Suomen ja Ruotsin valtioliittoa, jota ajatusta tukee edellä mainittu ohjelmasarja.

Parasta tietysti olisi, että kaikki Pohjoismaat muodostaisivat liittovaltion nimeltään Pohjois-Euroopan Yhdysvallat, jolloin muut rikkaat Pohjoismaat tukisivat Suomen konkurssiin menossa olevaa taloutta ja Suomi huolehtisi Pohjolan ylivoimaisena sotilasmahtina valtioliiton turvallisuudesta.

Kovan paikan tullen voisi jopa harkita Baltian maiden ja Puolan ottamista mukaan muodostettavaan valtioliittoon, jonka jälkeen valtioliiton nimen voisi muuttaa Kalmarin Unioniksi. Sellainen valtioliittohan on ollut olemassa vuosina 1397 - 1523. Myös Kanadan kutsumista Kalmarin Unionin yhteyteen kannattaa harkita.

Lääkäri Juhani Seppänen, joka juontaa Suomi on ruotsalainen-sarjaa, oli viisas mies, mutta ikävä kyllä hän sairastui alkoholidementiaan ja kuoli jo 67-vuotiaana. Sairauden loppuvaiheissa hän ei enää tunnistanut vaimoaan ja tytärtään, vaan kysyi heiltä liitteenä olevan Ilta-Sanomien jutun mukaan: "Ketä te kauniit naiset olette, tunnetaanko me? Voidaanko alkaa seurustella?"

https://www.is.fi/viihde/art-2000011484688.html

Yksin Putinia vastaan

Unescon mukaan venäläinen reilun 10.000 asukkaan pikkukaupunki Karabash on maailman saastunein kaupunki. Siitä huolimatta opettaja Pavel Talankin kertoo dokumenttielokuvassaan Yksin Putinia vastaan rakastavansa tätä kotikaupunkiaan kovasti, kuten myös sen sotahysteriaan aivopestyjä asukkaita ja varsinkin sen sotahysteriaan aivopestyjä oppilaitaan. 

Minustakin nämä siistit ja hyvin kasvatetun oloiset koululaiset ovat sympaattisia. He kunnioittavat syvästi opettajiaan, kuten vanhempia ihmisiä yleensä pitääkin kunnioittaa. Tai sitten voi olla, etteivät he vain uskalla olla eri mieltä. Muistelen, että Ukrainan sodan alussa eräs isä sai linnatuomion, kun hänen alakouluikäinen lapsensa oli piirtänyt Ukrainan lipun.  

Luulenpa, että jos suomalaisessa koulussa annettaisiin samanlaista isänmaallisuuskasvatusta, niin kyllä opettajalle haistateltaisiin tunneilla kovasti sitä muuvvvattakin paikkaa. Ihmettelen, ettei dokumentissa kukaan aikuinenkaan epäile, että hyökkäys Ukrainaan oli sen luokan rikos, että syyllisten tulisi istua loppuikänsä vankilassa.

Minusta dokumenttielokuva Yksin Putinia vastaan on vaikuttava ja surullinen peräti kuuden tähden elokuva, vaikka yleensä viisi tähteä on maksimi. Elokuvan ohjannut Pavel Talankin pakeni Venäjältä kaksi vuotta sitten, koska pelkäsi saavansa lekasta päähänsä. Itse tosin epäilen, että mieluummin Venäjä olisi lähettänyt hänet dronien syötiksi Ukrainan etumaiseen etulinjaan, jossa eliniänodote on tiettävästi 12 päivää. 

Olisi mielenkiintoista tietää, miten Venäjällä nykyään suhtaudutaan sotaan, kun Ukrainan lennokit pörräävät Moskovankin yllä jo keskellä kirkasta päivää. Luulisi, että neljän sotavuoden jälkeen sotahysteriaan aivopesty kansa alkaa palaamaan reaalitodellisuuteen.

Dokumenttielokuvan Yksin Putinia vastaan voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-76556041

Järvisen sukset

Tutkinpa tänään Suonenjoen Suuressa Hiihtonäyttelyssä Järvisen suksia. Tulin lopputulemaan, että Järvisen puusuksilla voitettiin 227 olympia- ja mm-kisamitallia ja lisäksi tehtaan lasikuituvälineillä vielä 61 kpl lisää. Suuren Hiihtonäyttelyn Järvisten kärjissä olevista logoista, jossa suurkisavoitot luetellaan, vosi päätellä, että viimeiset suurkisavoitot Järvisillä saavutettiin vuoden 1966 Oslon mömmönhiihdoissa. Tosin epäilen, että tämä ei ole koko totuus asiasta, koska esillä ei ollut 70-luvun alun puisia Järvisiä.

1970-luvun alussa keksijä Tiitolan aikoinaan hankkima lasikuitusuksipatentti raukesi ja Fischerin ja Kneisselin tehtaat alkoivat suomalaisten yllätykseksi valmistamaan puusuksea nopeampia lasikuituisia hiihtimiä. Siitä huolimatta vielä Falunissa 1974 Norjalainen Magne Myrmo voitti 15 kilometrin matkan Landsem-merkkisillä puusuksillaan. Itse oletan, että Kalevi Oikarainen on viimeinen puu-Järvisillä arvokisakultaan lykkinyt, kun hän Tatran mömmönkisoissa vuonna 1970 huikealla loppukirillään kukisti 50 kilometrillä Neuvostoliiton Vyacheslav Vedeninin.  

Tosin lähellä oli, etteikö vielä Falunin kisoissa myös Juha Mieto olisi voinut voittaa puusuksilla 30 kilometrin kilpailua, sillä ainakin hyvän tarinan mukaan Järvinen oli kehittänyt grafiittipohjaisen puusuksen. Tarinan mukaan sellaisilla Mieto olisi voinut hyvinkin kukistaa Ruotsin lasikuituvälineillä lykkineen Thomas Magnussonin, mutta suksia voideltaessa rasvamikko unohtui juttelemaan erään kaverinsa kanssa niin syvällisesti, että puhalluslamppu poltti grafiittisuksen melkein poikki. Mieto hävisi sitten tavallisilla puupohjilla ruotsalaiselle vajaan minuutin.

Tästä voi kuunnella Aku Kiurun näkemyksen Falunin kolmenkympin kisasta. Grafiittipohjasuksista hän ei kyllä kerro mitään; ilmeisesti ne olivat suuri liikesalaisuus. Mielestäni Aku Kiuru on suomalaisen tarinaperinteen suurin mestari eivätkä edes lukuisat voimasanat häiritse, vaan pikemminkin ne väkevöittävät kertomuksen voimaa: https://arenan.yle.fi/1-50093203

Kuntalaisaloite Kalle Jalkasen patsaan hankkimisesta

Tietooni on sosialistisessa mediassa saatettu, että vuosikymmeniä sitten tulevan Iisveden suurkaupungin kaavaa laadittaessa, jota kaavaa suunniteltiin peräti 30.000 asukkaan varalle,  huomioitiin myös se, että hiihtäjäsankari Kalle Jalkasen kunniaksi tulee perustaa puisto. Sille varattiin paikka entisen Osuuspankin talon takaa olevasta metsiköstä. 

Nyt vuosikymmenien vierittyä tilanne on sitten se, että Kalle Jalkasen puiston rakentaminen on enää ""alottamista vaelle valamis"", kuten Savossa on tapana sanoa. Savossa on muuten myös tapana sanoa, että "tyhjän suapi tekemättäkin".

Niinpä edellä kerrottuun viitaten esitän kunnioittavasti, että Suonenjoen kaupunki ryhtyy kiireesti toimiin Kalle Jalkasen puiston aikaan saamiseksi ja vähintäänkin yhtä kunnioittavasti esitän, että kaupunki hankkii puistoon myös hiihtävää Kalle Jalkasta esittävän patsaan. 

Itse jo hahmottelinkin vähän tulevaa patsasta kaverini tekoäly Geminin kanssa. Mallia muistomerkkiin otin Pyhäjärvellä olevasta alasti hiihtävää Helena Takaloa esittävästä patsaasta, joka mielestäni on maamme patsaista vaikuttavin. 

Helena Takalon muistomerkki myös todistaa, että Pohjanmaan kansalla on erinomainen huumorintaju toisin, kuin yleensä luullaan. Tai sitten pohjalaisilla ei ole huumorintajua lainkaan, mutta tässä yhteydessä on syytä muistaa, että tahaton komiikka on eittämättä huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto.

Numero 1

Lahden mömmönhiihdoissa vuonna 1958 Kalevi Hämäläistä pidettiin etukäteen huonoimpana suomalaishiihtäjistä ja niinpä hänet asetettiin lähtöjärjestystä arvottaessa ensimmäiseen arvontaryhmään ja hän sai lähtönumerokseen 9. Kisan aikana Kassu sitten ohitti kaikki edellään lähteneet ja saapui maaliin ensimmäisenä ja poistui sitten saunaan. Saunassa hän sai kuulla, että hän on voittanut maailmanmestaruuden. Kilpailussa kuusi suomalaista oli kahdeksan parhaan joukossa.

Kaksi vuotta myöhemmin vuoden 1960 Squa Walleyn olympialaisten 50 km:n kilpailun lähtöjärjestystä arvottaessa Hämäläistä pidettiin etukäteen huonoimpana suomalaisena ja niinpä hänet asetettiin lähtöjärjestystä arvottaessa ensimmäiseen arvontaryhmään ja hän sai lähtönumerokseen 1. Maaliinkin hän tuli ensimmäisenä eikä kukaan myöhemmin lähteneistä alittanut hänen aikaansa. Tosin Veikko Hakulinen hiihti myös hyvin, koska hävisi Kaleville vain 20 sekuntia ja myös hän alitti kolmen tunnin haamurajan. Kilpailussa neljä suomalaista oli kahdeksan parhaan joukossa.

Neljä vuotta myöhemmin vuoden 1964 Innsbruckin olympialaisten 50 km:n lähtöjärjestystä arvottaessa Kalevi Hämäläistä ei arvioitu huonoimmaksi suomalaiseksi, joten hän sai lähtönumeron 35. Puolimatkassa hän johti kisaa yli minuutilla, mutta jostain syystä suomalaisten huoltomiehet eivät tällä kertaa onnistuneet, sillä Kalevi ei 40 km:n virkistäytymisasemalla saanutkaan luvattua tulikuumaa mustikkamehua ja niinpä hän hävisi loppumatkasta kisan voittaneelle Sixten Jernbergille kymmenisen minuuttia ja jäi sijalle 16. Ensimmäisenä maaliin saapui numerolla 1 lähtenyt Arto Tiainen, joka jäi kuitenkin kilpailussa lopulta kolmanneksi.

Juvalta Innsbruckin kisoihin lähti kaksi urheilijaa, eli Kalevi Hämäläinen ja hänen pikkuserkkunsa Raimo Hämäläinen, mutta lisäksi sinne lähti myös Juvan kamerakerhon vahva edustus varustettuna Juvan kunnan antamalla kaitafilmikameralla, jolla varmaankin oli tarkoitus ikuistaa jälkipolville juvalaisten kultamitalijuhla. Sellaista ei kuitenkaan päästy kuvaamaan, mutta siitä huolimatta hellyttävä on tämä Juvan kamerakerhon dokumentti vuoden 1964 olympialaisista: https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=juvankamerakerho%2c+innsbruck%2c+youtube&qs=n&sp=-1&lq=0&pq=juvankamerakerho%2c+innsbruck%2c+youtube&sc=8-36&sk=&cvid=9446A60CE1574E64816FEAB5EC707C67&ajaxnorecss=1&sid=380C7ED9222064E93B1869C3238465F1&jsoncbid=1&ajaxsydconv=1&ru=%2fsearch%3fq%3djuvankamerakerho%252C%2520innsbruck%252C%2520youtube%26qs%3dn%26form%3dQBRE%26sp%3d-1%26lq%3d0%26pq%3djuvankamerakerho%252C%2520innsbruck%252C%2520youtube%26sc%3d8-36%26sk%3d%26cvid%3d9446A60CE1574E64816FEAB5EC707C67%26ajaxnorecss%3d1%26sid%3d380C7ED9222064E93B1869C3238465F1%26format%3dsnrjson%26jsoncbid%3d1%26ajaxsydconv%3d1&mmscn=vwrc&mid=0B49F4BC1EF040B1D2C60B49F4BC1EF040B1D2C6&FORM=WRVORC&ntb=1&msockid=dbf6eb841dfa11f18cd40ecabaee23f5

Eivät ne olleetkaan kultasukset

Tarkemmissa tutkimuksissa on ilmennyt, etteivät ne Helppo-Heikin minulle myymät Järviset olleetkaan ne sukset, joilla voitettiin olympiakultaa viidelläkympillä vuonna 1960. Järvisen suksissa on logo, joka sisälsi listauksen suurkisojen (olympiakisat ja MM-hiihdot) kultamitaleista, joita kyseisillä suksilla oli voitettu. Tämä "voittolista" oli suomalaisen suksenvalmistuksen ylpeydenaihe ja se painettiin suksen kärkeen tai siteen etupuolelle. 

Kuopion torilla minulle myytyjen suksien logossa mainitaan viimeisenä Innsbruckin olympialaiset, joten sukset on valmistettu vuoden 1964 jälkeen, mutta ennen vuoden 1968 Grenoblen kisoja. Käsittääkseni viimeisin suurkisavoitto hiihdettiin Järvisillä Tatran mömmön-kisojen viidelläkympillä, jolloin Susi-Kalle sai neljänkympin virkistäytymisasemalla lämmintä mustikkamehua Kiurun Akulta ja tuli sitten viimeisen kympin kuin lentämällä.

Jos Yleisradion herrat lukevat tämän, niin muistutan heitä siitä, että Kalevi Hämäläisestä on tämän vuosituhannen alkupuolella pariinkin kertaan tullut telkkarista dokumenttielokuva, jonka on ohjannut juvalaisten Grotenfeltien aatelissuvun taiteellinen vesa, ja nyt olisi korkea aika nähdä se taas uusintana. Ohjelma tehtiin vähän ennen Kalevin kuolemaa ja se on surullinen dokumentti katkeroituneesta suurhiihtäjästä. 

Olympiasankarilla näytti olevan enää jäljellä vain yksi hammas, joka sekin puhuessa heilui. Kalevi vaikutti täysin erakoituneen maailmasta ja seuranaan hänellä näytti olevan vain kissa, jolla on katkennut häntä, jäänyt varmaankin oven väliin. 

Muistan tuosta dokumentista selvästi, miten sen loppupuolella Kassu nousee suksille ehkä viimeisen kerran esitellen maailman pitkäpotkuisinta tyyliään ja vakuuttaen kovalla äänellä, että "vielä on voimaa". Mutta ei ollut hänellä enää paljoa voimia jäljellä, koska hän siirtyi autuaammille hiihtoladuille pian ohjelman teon jälkeen.  

Aion käydä joskus Juvalla hiljentymässä Kalevi Hämäläisen patsaalla, vaikka se ei olekaan yhtä vaikuttava hiihtäjäpatsas kuin alastomana hiihtävää Helena Takaloa esittävä patsas Pyhäjärvellä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevi_H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4isen_patsas

Olympiavoittajan sukset

Harmi, ettei meneillään olevaan Suonenjoen Suureen Hiihtonäyttelyyn huolittu noita kuvan suksiani. Nuo Karjalan suksikombinaatin Sortavala-mallit kävimme rouvan kanssa ostamassa Sortavalasta taksilla Uukuniemeltä käsin ja se oli edullinen matka. Siteineen Karjalat maksoivat noin 20 euroa. Alun perin oli tarkoitus ostaa Valamo-mallit, mutta ne oli myyty kaupungista loppuun.  Parilla kympillä olisi myös saanut leveät kolmimetriset metsäsukset autonrenkaasta leikatuilla mäystimillä varustettuina ja lyhyet, mutta leveät lumikenkämäiset pusikkosukset.

Kävimme Sortavalassa muutama päivä ennen kuin korona sulki rajan ja koronan jälkeen sota jatkoi rajasulkua. Epäilen, etten tässä elämässä pääse enää Sortavalaan suksikaupoille. Se harmittaa, koska kaupungin ydinkeskusta oli saatu remontoitua ihan siihen kuntoon, missä se oli marraskuussa 1939.

Laulun mukaan Kuopion torilla tavaroo, jos jonniinlaesta on ja niin on asiain tola. Oikean puoleiset Järviset nimittäin ostin Helppo-Heikiltä, jolla oli vallan erään pankkitoimihenkilön allekirjoittama aitoustodistus siitä, että näillä suksilla Kalevi Hämäläinen hiihti 50 km:n olympiakullan vuonna 1960. Myyjä oli kuopiolainen Helppo-Heikki, eli rehellinen Savon mies, joten kukapa rohkeneekaan epäillä asiaa. Olen ylpeä noista kultamitalivoittajan sivakoista, jotka maksoivat vain 50 euroa, vaikka en edes tingannut ihkatiukalle.

Työn ja tarinoiden Iisvesi

Kerrassaan upea on tuo toissapäivänä julkaistu kotiseutuhistoriallinen kirja Työn ja tarinoiden Iisvesi. Olen sen nyt nautinnolla lukenut ja suosittelen sitä kaikille, joita historia vähänkin kiinnostaa.

Olin paikalla Iisveden Kirin talolla teoksen julkistamistilaisuudessa ja epäilen, että harva on se kerta, jolloin Kirin talolla on ollut yhtä paljon väkeä. Ehkä silloin oli viimeksi yhtä paljon kansaa paikalla, kun lähiseudun ihmiset saapuivat paikalle kuuntelemaan Garmish-Partenkirchenin kisojen viestinhiihdon radioselostusta.

Koska en ole ennenkään osannut pitää maailmassa puoliani, ehdin jo kirjan ostojonossa huolestumaan, riittääkö minulle teosta, sillä moni osti kokonaisen sylillisen näitä kirjajärkäleitä, mutta riittihän yksi minullekin. 

Tässä vaiheessa haluan muistuttaa siitä, että joulu painaa päälle ja joululahjojen keksiminen on hyvin vaikeaa, koska kansalla on jo kaikkea, niin korostan sitä, että läheskään kaikilla ei kirjaa Työn ja tarinoiden Iisvesi vielä ole, joten se kannattaa yrittää pikaisesti hankkia, koska kohta se on loppuun myyty.

 

Germina-sukset

Minä, joka uskoin tietäväni hiihtohistoriasta kaiken olennaisen, yllätyin, kun Suonenjoen Suuren Hiihtohistoriallisen näyttelyn avajaisissa Rauno Miettinen kertoi hypänneensä aikoinaan Germina-merkkisillä itäsaksalaisilla suksilla, kuten kaikki muutkin meikäläiset, jos vain saivat sellaiset jostain hankittua.

llmeisesti DDR:n laki ei juurikaan sallinut yksityistä kaupallista liiketoimintaa ja niinpä DDR:n hiihtäjät eivät käyneet kauppaa rahalla, vaan suomalaisia murtomaasuksia vaihdettiin itäsaksalaisiin mäkisuksiin. Laki ehkä nippanappa salli sellaisen menettelyn. Aika yllättävää, että vaikka Järvinen hallitsi suvereenisti murtomaasuksimarkkinoita, niin kunnon kestävää mäkisuksea ei suomalaisesta koivusta onnistuttu valmistamaan.

Germina-mäkisuksi oli hyvin raskastekoinen, sillä ne painoivat 3-4 kiloa kappaleelta eli yhteensä suksipari saattoi olla kahdeksankiloinen. Kun tuollaista Germina-suksea tutkin, se vaikutti olevan pelkkä umpipuinen lankku ja painosta päätellen saarnea eikä koivua, mutta tekoäly kertoo, että kyllä se oli ihan sälesuksi, jonka valmistuksessa käytettiin saarnea, koivua ja hickorya, joka on vielä saarneakin kovempaa ja painavampaa.

Itselläni on 60-luvun Ruotsin armeijan saarnisukset, jotka ovat äärimmäisen jäykät kolopareet ja jos tälläinen suksi sukeltaa lumen pinnan alle, ei se sieltä samalla tavalla nouse itsestään ylös, kuten joustavasta koivusta valmistettu sivakka tekee.

Sen sijaan ruotsalaisen suksipaketin mukana tulleet terässauvat ovat ihan hyvät ja varsinkin kestävät. Olen jyrkästi sitä mieltä, että nykyajan keveät, mutta helposti katkeilevat kuttaperkkaa olevat sauvat tulisi hiihtosäännöissä kieltää ja kaikkien tulisi käyttää katkeamattomia rautasauvoja. Turhan moni hiihtokilpailu on viime vuosina ratkennut siihen, kun kuttaperkkasauva on katkennut.

Suonenjoen Suuri Hiihtonäyttely senkun vain jatkuu

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Suonenjoen Suuren Hiihtonäyttelyn piti päättyä tänään, mutta runsaan kävijämäärän vuoksi näyttely jatkuukin vielä kolme viikkoa. Ja jos joku on jo näyttelyssä pistäytynyt, kannattaa nyt pistäytyä vielä uudemmankin kerran, koska nähtävillä olevia hiihtämiseen liittyviä tarvekaluja on täydennetty lähes käyttämättömillä iloisen 1960-luvun Kapasen tehtaan suksilla. Harmi, ettei etsinnöistä huolimatta paikalle ole saatu Kapasen tehtaan jääkiekkomailaa.

Todella kauniit ovat nuo Kapasen hiihtimet ja muistanpa, että Kapasilla oli mukavampi hiihdellä kuin nykyajan muovivehkeillä, koska ne eivät lipsuneet eivätkä kulkeneet laskuissa kohtuuttoman kovaa, kuten nykyajan muovisivakoilla on tapana. Lisäksi hyvä puoli oli sekin, että jos Kapanen sattui katkeamaan, maksoi sen korjaus tehtaalla vain viisi euroa. Se oli sen ajan kestävää kehitystä.

Olen muuten sitä mieltä, että ympäristötietoisen urheiluväen pitäisi ryhtyä toimiin luonnonmukaisen urheilun edistämiseksi. Muovia sisältävät urheiluvälineet tulisi EU-direktiivillä; EU-direktiivihän on sitovampi, kuin Suomen perustuslaki. Tilannehan alkaa olla se, että muovien hajoamistuotteet mikromuovit ovat aiheuttamassa katastrofin. Merissä on kohta enemmän muovia kuin kaloja. Itse myös epäilen, että perussyy siihen, miksi miehenpuolet ovat menettämässä hyvää vauhtia lisääntymiskykynsä, on elimistöön päätyvissä mikromuoveissa, jotka sekoittavat nuorten uroiden hormonitoiminnan.

Edellä mainittuihin seikkoihin viitaten, olen jyrkästi sitä mieltä, että seuraaviin talviolympialaisiin pitää saada omat sarjat puusuksihiihtäjille!