Oi etkö sa ihminen muistakaan

Lapsuudessani Suonenjoen Kärkkäälän kansakoulussa oli pääasiallisena opetusmetodina se, että joka jumalan päivä meidän tuli opetella uusi virsi. Tuota opetusmetodia olen joskus ylistänyt, koska monet Kärkkäälän kansakoulun kasvatit ovat menestyneet myöhemmin hyvin opintiellään. Tosin on niitäkin, jotka eivät sitten opintiellään menestyneet kovin hyvin, vaan pikemminkin päinvastoin. Heitä käyn nykyään usein tervehtimissä Valkeisenmäen hautausmaalla.

Tuo virsiasia ja varsinkin virsi 433, joka alkoi sanoilla "Oi etkö ihminen muistakaan sun aikas että on rahtu vaan, jok´ainut askel sun matkallas on askel kohti sun kuoloas" tuli eilen mieleeni, kun 50 vuoden jälkeen tapasin entisiä luokkatovereitani.

Minusta 50 vuotta on kulunut ihan hujauksessa, mutta siitä huolimatta havaitsin, että kaikki muut olivat hirveästi vanhenneet ja ainoastaan minä itse olin säilyttänyt nuorekkuuteni. Ajattelin jopa ehdottaa, että olisimme koulun pihalla järjestäneet kilpailun vauhdittomassa kolmiloikassa, koska luulenpa olleeni kisassa ihan kärkiporukoissa, mutta maltoin onneksi mieleni.

Tarkistin miten tuo virsi 433 nykyään kuuluu ja vanhana konservatiivisuuteen taipuvaisena herrana närkästyin, koska perinteinen Topeliuksen sanoitus on turmeltu, ja virren alku on muutettu muotoon "Oi etkö ihminen muistakaan on lahjaa aikasi päällä maan, jokainen askele matkalla vie kohti päivies loppua." Topeliuksen alkuperäisen sanoman jylhyys on näköjään täysin turmeltu.

Tallennan tuon riemuylioppilaskuvan sumeassa muodossa, koska joku nykyajan lättähattu voisi ihan hyvin nykytekniikan avulla muokata nuo ihmishahmot vaikka siveettömiksi kuviksi, jollaisesta asiasta olen tv-uutisissa kuullut.

Tietokilpailu

Tänään luokkani riemuylioppilaat kokoontuvat muistelemaan menneitä ja verestämään vanhoja silmiään. Itse olen lupautunut järjestämään tietokilpailun, jonka kysymykset julkaisen jo nyt ennakkoon.

Erinomainen historian lehtorimme Lauri Palomäki kertoi 52 vuotta sitten, että ainut vuosiluku, jonka hän vaatii muistettavaksi, on kuninkaan valtaa rajoittavan Magna Cartan solmimisvuosi ja hän myös edellytti, että kun vuosikymmeniä myöhemmin törmätään kadulla, niin hänelle täytyy ensimmäiseksi huikata tuo tärkeä vuosiluku. 

Tässä yhteydessä tosin pitää muistaa, että meillä Itä-Suomessa Novgorodissa, johon suurvaltaa nykyisen maamme suurempi puolisko kuului, kuninkaan valtaa ei tarvinnut rajoittaa, koska kuningasta ei ollut, sillä Novgorod oli sivistynyt tasavalta, jossa kuolemanrangaistus oli erittäin harvinainen ja jossa kansalaisia ei saanut kiduttaa. Me itäsuomalaiset voimme siis olla ylpeitä novgorodilaisesta taustastamme, ja siksi tietokilpailun alku keskittyy Novgorodin asioihin. Wikipedian mukaan Novgorodin suurvallan toiseksi suurin kaupunki 1400-luvulla oli Käkisalmi, joka sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä Uukuniemestä.

Tietokilpailukysymykset ovat seuraavat:

1. Kuninkaan valtaa rajoittava Magna Carta sovittiin a) 1215 b) 1323 c) 1497 

2. Pähkinäsaaren rauhan rajasta sovittiin a) 1215 b) 1323 c) 1497 

3. Novgorodin valtiomuoto oli a) kuningaskunta b) oligarkkia c) tasavalta

4. Suomi ja Venäjä ovat olleet sodassa a) 0 kertaa b) 2 kertaa c) 11 kertaa

5. Ruotsi ja Tanska ovat olleet sodassa a) 0 kertaa b) 11 kertaa c) 30 kertaa

6. Tyylihuonekalutehdas Kutvonen valmisti huonekalut huvipurteen, jonka omisti a) Donald Trump b) Boris Jeltsin c) Saddam Hussein

7. Suonenjoella syntynyt tekstiilitaiteilija Sirkka Könönen ei ole suunnitellut eläinaiheista villapaitaa a) Donald Trumpille b) Boris Jeltsinille c) Bill Clintonille 

8. Erkki Jukarainen oli noin 200 kirjaa suomentanut valtionpalkinnon saanut kääntäjä, joka on suomentanut yhden seuraavista kirjoista a) Kummisetä b) Forrest Gump c) Tuulen viemää

9. Kenties seuratuin Suonenjoella syntynyt taiteilija on Tiina-Rakel Koponen. Paremmin hänet tunnetaan maailmalla nimellä a) Silvia Modig b) Rakel Liehu c) Rakel Liekki

10. Patrizio Lainà on a) koripalloilija b) kirjailija c) taloustieteilijä

11. Suonenjoella asui karjalaisevakkoja syksyllä 1944 a) 1000 b) 2500 c) 5000

12. Suonenjoella oli nuoruudessamme noin 10.000 asukasta. Nykyään asukkaita on a) 6.500 b) 7.500 c) 8500

13. Kun Iisvedelle laadittiin asemakaava vuonna 1913, suunniteltiin se a) 10.000 b) 20.000 c) 30.000 asukasta varten.

14. Enimmillään 1960-luvulla Suonenjoen ja Iisveden väliä liikennöi a) 12 b) 22 c) 32 linja-autovuoroa. (Montakos nykyään?)

15. Kuka suonenjokelainen urheilija on saanut kuvansa paraguaylaiseen postimerkkiin? a) Kalle Jalkanen b) Rauno Miettinen c) Liisa Suihkonen

16. Suonenjoella syntyneistä jalkapalloilijoista 70-80-luvun maajoukkueessa ei pelannut a) Reijo Vaittinen b) Ismo Korhonen c) Pekka Onttonen

17. Suonenjoella syntyneistä jalkapalloilijoista HJK:n kapteenina on toiminut a) Reijo Vaittinen b) Ismo Korhonen c) Pekka Onttonen

18. Rauno Miettinen ei voittanut kultaa Sarajevon yhdistetyssä, koska a) kaatui hyppynsä b) hyppäsi liian pitkälle c) epäonnistui täysin hiihdossa

19. Jalkasen suvun miehistä hiihdon Suomen mestaruuden on voittanut vain a) Kalle Jalkanen b) Aarne Jalkanen c) Erkki Jalkanen

20. Hotelli, jossa yövyimme vuoden 1974 Leningradin matkalla, oli a) Astoria, b) Europeiskaja c) Kivskaja

Valamon samppanja

Voi olla, että huomenna jatkan aloittamiani päihdekokeiluja sillä perusteella, että huomenna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun tulin ylioppilaaksi, joten saavutan silloin riemuylioppilaan arvon ja aseman, jota aion juhlia asiaan kuuluvin menoin. Rouva olikin Uuden Valamon viinakaupasta ostanutkin jo juhlajuoman, eli tuollaisen kultaherukkasamppanjaputelin, jonka kyljessä komeilee risti, kuten oikein onkin. 

Idän kirkon puolella ei ole yhtä tiukkaa alkoholipoliittista linjaa kuin lännen kirkon puolella ja niinpä vaikka ortodoksiseen elämänrytmiin kuuluvat tiukat paastojaksot, jolloin alkoholista ja eläinkunnan tuotteista kieltäydytään, niin siihen kuuluvat vastavuoroisesti myös juhlat, jolloin ilonpito ja viini kuuluvat asiaan. Ortodoksikulttuurissa korostuu kohtuullisuus, mutta ei täyskieltäytyminen.

Tosin tässä yhteydessä on syytä muistaa, että eihän se Paavo Ruotsalainenkaan mikään vesipoika ollut ja että itse Lutherkin oli harras oluen ystävä. Sen sijaan lestadiolaisuuteen kuuluu tiukka alkoholin vastaisuus, ja niinpä meille koulussa vallan opetettiin, että Lars-Leevi pelasti aikoinaan lappilaiset juomasta itseään vallan tärviölle.

Itse tunnenkin sympatiaa lestadiolaisia kohtaan, koska ostin talvella itselleni Sievin kenkätehtaan nahkasaappaat, jotka ovat kalliit, mutta erittäin hyvää työtä. Epäilen, ettei Sievissä, joka on umpilestadiolaista seutua, kärsitä krapulapäivien tuotanto-ongelmista.

Munkkilonkero

Olen näköjään luopumassa nuoruuteni ihanteista. Nuorempana en edes kiroillut ja olin raivoraitis. Nyt on vaarana, että minusta tulee juoppo, koska maistoin elämässäni ensimmäisen kerran Gin Long Drink-nimistä päihdettä, jota kansa myös tietääkseni lonkeroksi kutsuu, jonka rouva oli luvattani ostanut Valamon luostarin viinakaupasta, ja kyseinen munkkilonkero oli pelottavan hyvää.

Tutkin kaverini Geminin kanssa lonkeron historiaa ja ilokseni huomasin, että kyseessä on tavallaan urheilujuoma, sillä tämä kansallisjuomamme syntyi hyvin erityisestä tarpeesta, ja sen historia kytkeytyy tiiviisti yhteen Suomen historian merkkipaaluun. Se nimittäin tuli maahamme vuonna 1952 Helsingin olympialaisia varten.

Taustalla oli se käytännön haaste, että Suomeen oli tulossa valtava määrä ulkomaisia olympiavieraita, ja maan ravintolakapasiteetti sekä baarimikkojen määrä olivat riittämättömät palvelemaan sellaisia katsomomassoja. Alko halusi luoda juoman, joka olisi nopeasti tarjoiltavaa ja siksi valmiiksi pullotettua, raikasta ja kansainväliseen makuun sopivaa. 

Lonkeron oli tarkoitus olla vain olympialaisten ajan myynnissä oleva sesonkituote. Suomalaiset kuitenkin ihastuivat juomaan niin lujaa, että Alkon oli pakko jatkaa sen tuotantoa kisojen jälkeenkin. Alkuperäistä, vuoden 1952 reseptillä valmistettavaa Hartwall Original Long Drinkiä valmistetaan yhä ginistä käymismenetelmän sijaan, mikä erottaa sen monista uudemmista "lonkeroista". 

Sikäli tuo Valamon Munkkilonkero eroaa olympialaisten urheilujuomasta, että se on valmistettu appelsiinistä eikä greippilimonadista tai Pommacista, kuten Helsingin kisojen aikana tehtiin.

Juche-aate

Tuosta eilen mainitsemastani Juche-aatteesta kertoo Wikipedia, että "Juche-aatteen keskeisimmät periaatteet ovat 1) riippumattomuus politiikassa, 2) omavaraisuus taloudessa ja 3) itseluottamus kansallisessa puolustuksessa. Juche-aate korvasi marxismi-leninismin Pohjois-Korean perustuslaissa valtiollisena ideologiana vuonna 1972."

Juche-aatetta on Pohjois-Koreassa sovellettu teoriasta käytäntöön vuosikymmeniä, mutta aatteen talouspoliittiset saavutukset eivät ole herättäneet maailmalla yleistä ihastusta tai kateutta, sillä Geminin mukaan 40 % 27 miljoonasta pohjoiskorealaisesta on aliravittuja ja synkimpien arvioiden mukaan jopa yli 3 miljoonaa heistä olisi kuollut nälkään. Nyt tosin tilanne on helpottumassa, koska Ukrainan sota on nostanut maan elintasoa, koska Venäjä tarvitsee liittolaisensa aseita ja sen ketteriä pikkusotilaita.

Juche-aate tuntuu pähkähullulta, mutta tässä yhteydessä palaa mieleeni Kuopion tilaisuus, jossa Pentti Linkolan elämänkerran kirjoittaja kertoi Linkolan maailmankuvasta ja muistanpa järkytykseni, kun monet minua paljon älykkäämmät ihmiset, varsinkin nuoret kauniit naiset, nousivat todistamaan sitä, miten suuri ajattelija Linkola onkaan, kun hän oli sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä pitäisi tappaa, jotta maailma pelastuu.

Itsekin pyysin puheenvuoroa, jonka myös sain ja esitin, että jospa tappamisen sijasta kaikki tyttövauvat sterilisoitaisiin jo heti synnytyslaitoksella, jolloin ihmisiä ei tarvitsisi ryhtyä lahtaamaan kasapäihin. Minusta tuntui, että suuri osa yleisöstä, sukupuoli jääkööt mainitsematta, piti minua hirviönä.

Tässä lisätietoa Juche-aatteesta: : https://fi.wikipedia.org/wiki/Juche#HeroSection

Tunnetut Tuntemattoman sotilaan sotilaat

Jututin vuosia sitten jollain Kuopion Luonnonystäväin retkellä eilen mainitsemaani Suomen Työväenpuolueen puheenjohtajaa Juhani Tanskia, joka kertoi, että hänen punkalaitumelainen maanviljelijä isänsä oli ollut Väinö Linnan sotakaveri ja Tuntemattoman sotilaan Vanhalan esikuva. Tanskin isä oli ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen ja hän oli toiminut SMP:n kunnanvaltuutettuna, joka on yllättävä tieto, koska en ole pitänyt Suomen Maaseudun puoluetta hihittelijöiden puolueena.

Juhani Tanskin mukaan Punkalaitumelta löytyi myös Tuntemattoman sotilaan alikersantti Lahtinen, joka todellisuudessa oli Lehtonen. Hän toimi SKDL:n valtuutettuna, joka ei ole yllättävä tieto. Todellisuudessa Lahtinen ei siis kaatunutkaan, kuten kirjassa kerrotaan. Tanskin mukaan myöskin alikersantti Hietanen, joka todellisuudessa oli rymättyläläinen Santanen, säilyi sodassa hengissä, vaikka menettikin silmänsä.

Kirjallisuustutkimusteni tässä vaiheessa olen saanut selville, että kaaripyssysotilas A. Honkajoki oli oikealta sukunimeltään Männistö ja kotoisin Honkajoelta, joka selittää romaanihenkilön sukunimen. Linnan mestariromaanissa Honkajoki kertoo harrastavansa metsätaloutta, ts. käpyjenkeräilyä, mutta todellisuudessa hän oli jonkinlainen metsätilallinen. Todellisuudessa hän oli myös rauhanoloissa melkoinen humoristi.

Senkin tiedon olen tutkimuksissani löytänyt, että majuri Sarastien esikuva oli myöhemmin kenraalikuntaan ylennyt Pietari Autti. Lammion kaltaisena upseerina tunnettiin eräiden asiantuntijoiden mukaan myöhempi Kuopion piispa Malmivaara, mutta muitakin vaihtoehtoja Lammioksi on ollut tarjolla.

Miehistä uljain, eli karismaattinen joukkueen johtaja Koskela, ei ollut oikeasti hämäläinen pienviljelijä, vaan nilsiäläinen pienviljelijä Einari Kokkonen. Rokka oli sakkolalainen pienviljelijä Viljami Pylkäs - harmittaa, etten siellä päin liikkuessani käynyt Pylkäksen kotipaikkaa katsomassa, nythän se on palanut tai poltettu. 162 cm pitkä kainuulainen kk-mies Määttä oli Uuno Haikara Nivalasta. Rahikainen, naisten naurattaja ja kauppamies, oli Kauko Rummukainen Joensuusta.

Aika yllättävä lehtijuttu löytyy maolaisuutta ja ehkäpä myös Juche-aatetta harrastaneesta Juhani Tanskista, koska hän harrastaa innokkaasti myös joulupukkina olemista: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f8516519-d4af-4b97-a02c-4e1106793dbf

Juche-aate ja Lapinjärven tapaus

 

Suomalainen konsensus on välillä hieman ikävystyttävää ja pahimmillaan se ilmeni  jossain Eurovaalien tv-keskustelussa, jossa ilmeni, että sen lisäksi, että Vasemmiston Sylvia Modig ja Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen olivat jokseenkin kaikesta samaa mieltä, niin he myös muistuttavat vuosi vuodelta yhä enemmän toisiaan myös ulkoisesti. Naisia yhdistää myös se, että molemmat olivat kärähtäneet ratista. Minusta on riemastuttava asia se, että  maassamme on poliittisia voimia, jotka railakkaasti ovat eri mieltä kuin 99 % kansasta. Niinpä parasta tv-viihdettä ovat mikkihiiripuolueiden, joita myös pienpuolueiksi kutsutaan, vaalikeskustelut, sillä niissä keskusteluissa otetaan reippaasti kantaa maailman asioihin. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että ensi kevään eduskuntavaalikeskustelu saattaa latistua, koska Kommunistinen Työväenpuolue on poistettu puoluerekisteristä. Havaitsin tämän asian, kun tutkin eilen mainitsemani Lapinjärven neuvostolentäjien tapausta. Kommunistisen Työväenpuolueen pää-äänenkannattaja Työkansan Sanomat raportoi nimittäin aikoinaan ansiokkaasti Lapinjärven muistomerkillä 10.8.2019 pidetystä muistojuhlasta, jossa muistettiin niitä ihmiskunnan vapauden puolesta henkensä antaneita Neuvostoliiton lentosotilaita, joiden pommituslento Berliiniin sijasta päätyikin onnettomien olosuhteiden seurauksena Suomen multiin 10.8.1941. Lehden mukaan Uudenmaan piirin varapuheenjohtaja Anneli Pennanen totesi tilaisuuden muistopuheessaan mm. seuraavaa: – Tänään on jälleen aika muistaa Lapinjärvelle pakkolaskun tehneitä neuvostolentäjiä, kuten vanhemmat toverit ovat joka vuosi väsymättä tehneet. Kiitos ensinnäkin teille muiston ylläpitämisestä. – Berliiniä pommittamaan lähteneet lentäjät olivat eittämättä urheita. Lähtökohdat tehtävälle eivät olleet suotuisat huolimatta siitä että koneet olivat aikansa huippua. Saksalaiset eivät edes uskoneet pommituksen olevan vaihtoehto, tästä kertoivat Berliinin pimentämättömät valot neuvostokoneiden päästessä perille. – Täällä lepäävät toverit eivät valitettavasti päässeet Berliiniin asti. Sattuman kautta lähtö viivästyi, mistä johtuen Viron ilmatorjunta otti koneen tähtäimeensä. Öljyvuoto ja yksi hajonnut moottori myöhemmin tehtiin päätös lähteä Suomen ilmatilan kautta takaisin. Kuten tiedämme, tuon koneen matka päättyi tänne Lapinjärvelle, mutta miehistön matka jatkui joko vankilaan tai tuonpuoleiseen. – Oliko heidän uhrauksensa turha? Ei, ei ollenkaan. Tupolev TB-7:n miehistö, ja kaikki muutkin työväenluokan puolesta kaatuneet neuvostosotilaat osaltaan edesauttoivat ei vain natsien perikatoa, vaan myös marxismi-leninismin sementoitumista ihmiskunnan vapauttavana tieteenä. – Niin kuin neuvostosotilaat  aikanaan, meidän tulee jälleen lukea ja opiskella Marxin, Engelsin ja Leninin teoksia suoraan lähteestä, eikä muiden tulkintoja. Meidän tulee pitää yllä marxismi-leninismin vallankumouksellista tiedettä, ikään ja terveyteen katsomatta. Meidän tulee tehdä näin, koska juuri sen vuoksi lentäjätoverimme lähtivät pedon kitaan vuonna 1941. Ja sen vuoksi kiitän heitä mitä syvimmin. Vaikuttava on tuo muistopuhe, mutta jos hakemalla siitä pitää jotain vikaa hakea, niin se on se, ettei Viron valtiota eikä Viron ilmapuolustusta enää tapahtumahetkellä ollut, vaan neuvostoliittolaisen koneen ampui alas Neuvostoliiton oma ilmapuolustus. Kommunistinen Työväenpuolue on poistettu puoluerekisteristä, mutta sen perinnettä näyttää ansiokkaasti jatkavan Suomen Työväenpuolue, jonka puheenjohtajana toimii kuopiolainen Juhani Tanski. Tanskin isä oli Tuntamattoman sotilaan Vanhalan esikuva. Vanhalalla oli tapana hihitellä kovasti mahtipontisille asioille, ja luulenpa, että häntä hihityttäisi kovasti Suomen Työväenpuolueen pää-äänenkannattajasta löytyvä ilmoitus pohjoiskorealaisen Juche-aatteen opintoyhdistyksestä. Minuakin ilmoitus hihitytti, koska muistin, että opiskeluaikaan keräsin Ruotsin kuningasperhettä esittäviä postikortteja ja Suuren Johtajan Kim Il Sungin Juche-aatteesta kertovia teoksia. https://kansanaani.org/wp-content/uploads/2026/04/KA-2026-2.pdf

Lapinjärven muistomerkki

Eilen asiantunteva kommentaattori mainitsi Rantasalmen neuvostolentäjien muistomerkkiä käsitelleen juttuni yhteydessä, että myös Lapinjärvellä on neuvostoliittolaisten pommituslentäjien muistomerkki. Lapinjärven maahansyöksy onkin mielenkiintoinen tapaus, jota tutkin muutama vuosi sitten ja tulin tutkimuksissani siihen lopputulemaan, että tässäpä olisi oivallinen elokuvan aihe. Elokuvan nimenä voisi vaikkapa olla Ensimmäinen lento Berliiniin.

Elokuussa 1941 lähti Puskinin lentokentältä, joka mielestäni sijaitsee Inkerissä, kahdeksan sen ajan koneiksi valtavan kokoista PE-8-merkkistä pommikonetta kohti Berliiniä pommittaakseen sitä ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan aikana. Sotasuunnitelma ei ainakaan täysin onnistunut ja tapausten kulusta on olemassa sekä neuvostomyönteinen että neuvostokielteinen kertomus. 

Neuvostovastaisen kertomuksen mukaan neuvostoliiton oma ilmatorjunta sai osuman yhteen omista koneista, joka  osuman jälkeen päätyi Virosta Suomeen, koska se pystyi ohjaukseen tulleen vian vuoksi kääntymään vain oikealle. Neuvostovastainen tarina tapahtumien kulusta perustuu Jukka T Mäkelän johonkin kirjaan, jonka nimen päälle en nyt pääse tai sitten Seppo Sudenniemen teokseen Salaisen sodan varjot. Tämän tarinan mukaan koneen ohjaaja olisi hypännyt siipirikkoisesta koneesta ja jättänyt muun kymmenhenkisen miehistön heitteille. Kone tuli sitten maahan ilman ohjaajaa, mutta koska siinä oli dieselmoottorit, se ei syttynyt tuleen ja tämän vuoksi osa miehistöstä säilyi rysäyksestä hengissä. 

Henkiin jääneet lähtivät jalkaisin etsimään piilopaikkaa. Suomalaiset saivat heidät kuitenkin kiinni ja veivät paikalliselle koululle. Sinne oli tuotu myös jo aiemmin kiinni otettu ohjaaja. Suomalaiset saivat hämmästyneinä seurata, että kun koneen muu miehistö tuli koululle ja näki siellä olleen ohjaajan, he kävivät välittömästi tähän kiinni ja antoivat sananmukaisesti melkoisen sakinhivutuksen. Taustat selvisivät sitten kuulusteluissa. Suomalaiset kuulustelijat sanoivat hyvin ymmärtäneensä venäläisten reaktiot.

Neuvostomyönteinen kertomus Lapinjärven tapauksesta löytyy Esko Sipiläisen kirjasta Pommituslento Berliiniin - Pakkolasku Lapinjärvelle. Olen sen kauan sitten lukenut ja muistelen, ettei siinä puhuta mitään ohjaajan hyppäämisestä etuajassa ja hänen tovereiltaan saamasta asennekasvatuksesta. Lopullisen totuuden asiasta voisi joku historian opiskelija gradussaan kertoa.

Wikipedia kertoo Lapinjärven tapauksesta seuraavaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliittolaisten_lent%C3%A4jien_muistolaatta

Kymmenen koneen pudotus

Taisin taas eilen kirjoittaa tapani mukaisesti ropakantaa, kun epäilin, että Rantasalmelle pudonnut pommikone, jonka miehistö on haudattu putoamispaikalle, olisi ollut särkemässä lähistöllä sijainnutta Varkauden kaupunkia. Nimittäin löysin netistä seuraavan kuvauksen tapahtuneesta; voi olla, että koneet yrittivätkin osua Joroisten lentokenttään:

"Lentolaivue 26:n 3. lentueen sotapäiväkirjan kuvaus kesäkuun 25. päivän tapahtumista:

 Klo 7.00 Lentueen vahvuus: 4 ups, 3 ohj aliups, 5 mek, 23 apumek (4+15+16). Lentueessa kunnossa seuraavat koneet: FA-1, -5, -6, -11, -20, -21, -24. Aamupäivän aikana lentue suorittanut yhteistoiminnassa 1./LLv 26:n kanssa kahdeksan koneen muodostelmalentoharjoituksen. Klo 11.40 Tuli tieto viholliskoneiden saapumisesta, jolloin lentue siirtyi hälytystilaan. Välittömästi tämän jälkeen tapahtui lentoonlähtö ryhmittäin sitä mukaa kuin koneet tulivat käynnistetyiksi. Koneet kokoontuivat Rantasalmelle mentäessä. Radiotietojen perusteella kohtasi lentue Tuusjärven korkeudella (Rantasalmesta länteen)15- koneisen vihollisen pommikonemuodostelman, jonka kanssa lentue kokonaisuudessaan joutui taisteluun.Taistelupaikka siirtyi Tuusmäki - Kolkontaipale - Haukivesi alueelle. Taistelun aikana ampui lentue alas 10 konetta jakautuen voitot seuraavasti: ltn Nieminen 3 SB-konetta, vääp Porvari 4 konetta, vänr Kokkonen, ylikers Paronen ja kers Pöysti kukin yhden koneen. Lentue ei kärsinyt tappioita. Patruunakulutus taistelun aikana 2200 patr."

Eilen eräs asiantunteva kommentaattori kertoi, että Neuvostoliiton suurlähetystö olisi aikoinaan käynyt säännöllisesti tarkastamassa, että Rantasalmen muistomerkin tilanteen ja että se on selitys sen hyvään kuntoon. Tässä yhteydessä tulee mieleeni, että reilut kymmenen vuotta sitten kävin Petsamossa ja siellä näin todella vatupassissa olevan saksalaisen sotilashautausmaan ja todistin, miten venäläiset sotilaat trimmeröivät jopa entisten SS-miesten hautoja. Nykyäänhän Karjalassa on tuhottu suomalaisten muistomerkkejä fasistisina. Ilmeisesti Saksa vähin äänin on maksanut venäläisille hautojensa ylläpidosta.

Vaikuttava oli tuo Petsamon saksalainen sotilashautausmaa, jonne on haudattu 12.000 vainajaa:

 

Hautamuistomerkki

Varkauden ja Rantasalmen välisen tien varrella 20 kilometriä ennen Pekka Lipposen pitäjän keskustaa on levähdyspaikka ja viitta, jossa lukee "Hautamuistomerkki". Noin kilometrin päässä siitä peltotien varrella metsässä sijaitsee vaikuttava ja hyvinhoidettu neuvostoliittolaisten lentäjien hauta, jolla olevalle penkille on satunnaisen matkailijan hyvä istahtaa ja mietiskellä maailmanmenoa.

Jos Vladimir Fominin, Sergei Novovin tai Aleksandr Nikonovin omaiset etsivät kadonneita sukulaisiaan, niin voin kertoa, että hämmästyttävän hyvin ja kunnioittavasti on näiden vainajien viimeisestä leposijasta huolehdittu, joka seikka mielestäni todistaa suomalaisten ainakin jossain määrin kuuluvan sivistyskansojen joukkoon, sillä vainajia on kunnioitettu ja hautoja on hoidettu siitä huolimatta, että vainajat olivat ilmeisesti olleet pommittamassa läheistä Varkauden teollisuuskaupunkia. Kaikissa maissa entisten vihollisten muistomerkkejä ei suojella.

Tekoäly Gemini kääntää muistokivessä olevan venäjänkielisen tekstin seuraavasti:

"Menehtyneiden neuvostosotilaiden muistolle 1941
Lentokoneen SB-2 miehistö, 72. pommituslentorykmentti, 55. sekailmailudivisioona
Menehtyi suorittaessaan tehtävää 25.06.1941
Lentäjä, vanhempi poliittinen ohjaaja (politrukki) / Fomin Vladimir Filippovitš
Suunnistaja, luutnantti / Novov Sergei Aleksandrovitš
Konekivääriampuja-radisti, vanhempi kersantti / Pimenov Aleksandr Grigorjevitš
Ikuinen muisto sankareille!"

Pentti Saarikoski urheilijana

Pentti Saarikoski halusi tehdä itsestään myytin ja niinpä hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että myös hänen fyysisestä ylivoimaisuudestaan kerrottiin juttuja. Varma tieto kertoo, että Saarikoski voitti rykmenttinsä maastojuoksumestaruuden. Tietoa voi kuitenkin epäillä, koska hän ei ollut päivääkään armeijassa, sillä kutsunnassa mies hylättiin fyysisen heikkouden vuoksi. 

Tiedetään myös, että vedonlyönnin seurauksena hän olisi laskenut ulsteri päällä Lahden hyppyrimäestä, joka hänen aikanaan oli 80 metrin mäki, jota Tiilikais-Pekka nimitti Lahden sementiksi. Hyppäämiseen liittyvästä lahjakkuudesta kertoo myöskin se varma tieto, jonka mukaan kouluaikoina tuleva runoilija oli ilmiömäisen hyvä korkeushyppääjä, ja ainoastaan epätavallisen roikkuvat kivespussit estivät aivan terävimpään kansalliseen kärkeen pääsemisen. Hyppylahjakkuudessa lienee sen verran totuuspohjaa, että runoilijan isä oli Urho Kekkosen ohella 20-luvulla maamme parhaimpia kolmiloikkaajia.

Unohduksiin on kuitenkin jäänyt se, että jo vuonna 1956 Saarikoski heitti keihästä 99,52, siis reippaasti yli silloisen ja nykyisenkin maailmanennätyksen.Välinekin  oli aivan sääntöjen mukainen. Tyyli tosin ei ollut, sillä suoritus tapahtui baskien kehittämällä barra vasca eli saippuatyylillä. Siinä heitto tapahtuu pyörähdystyylillä kuten kiekonheitossa ja suorituksen loppuvaiheessa väline sujautetaan kainalon alitse, jonka vuoksi keihäs on hyvä saippuoida. Italialainen kiekonheittäjä Alfredo Consolini heitti tällä tyylillä keihästäkin peräti 105 metriä. Tyylin ongelmana on, että heiton suuntaa oli vaikea hallita ja niinpä tapaturmanvaara oli ilmeinen.

On kuitenkin epäilty, että kyseinen haamuheittäjä olisi saattanut olla runoilijaneron täyskaima raumalainen kansallisen tason kiekon- ja moukarinheittäjä Pentti Saarikoski. Kuitenkin on syytä huomioida, että Pekka Tarkan Saarikosken elämänkertateoksessa on kuva riemukas ilme naamallaan kiekkoa viskaavasta nuoresta Pentti Saarikoskesta, joka todistaa, että runoilija harrasti myös heittolajeja.

Tässä esitellään barra vasca-tyyliä: https://www.bing.com/videos/search?q=barra+vasca-tyyli%2c+youtube&view=detail&mid=0EF22410D4A3275E7DBD0EF22410D4A3275E7DBD&churl=&ru=%2fsearch%3fPC%3dV205%26q%3dbarra%2bvasca-tyyli%252c%2byoutube%26FPIG%3dBE5939CFEBDE43A49F980A754E212EED%26first%3d11%26FORM%3dPERE%26ajaxnorecss%3d1%26sid%3d32372589C6E56F44333832E9C7756ECA%26format%3dsnrjson%26jsoncbid%3d0%26ajaxsydconv%3d1%26ajaxnoresbf%3d1&mmscn=vwrc&FORM=WRVORC

Liisankadulla

Ymmärtääkseni jokainen, joka haluaa olla tässä yhteiskunnassa edes jotain, vierailee Uudessa Valamossa ja hiljentyy siellä runoilija Pentti Saarikosken haudalla. Niin tein eilen minäkin ja jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan laskin runoilijaneron haudalle yhden vielä toimivan kuulakärkikynän. 

Se on laskujeni mukaan 241. kynä tuolla haudalla, jolla kynien lisäksi lepäsi tupakansytytin ja tölkinavaaja. Jos kyseessä olisi ollut Reino Helismaan hauta olisin laskenut sille useammankin kynän, koska arvostan Repeä Penaa enemmän.

Kun olin hiljentymässä tuolla suomalaisen runouden pyhällä paikalla, saapui sinne myös linja-autollinen hämäläisiä turisteja kunnioittamaan suurta runoilijaa. Uteliaisuuttani kuulustelin joitakuita heistä saadakseni selville, että osaako joku kenties edes yhden Saarikosken runon, mutta kukaan ei tunnustanut osaavansa. Luultavasti Helismaan iskelmärunoja olisivat useimmat osanneet lausua ja jopa laulaa.  

Itse osaan Saarikosken runoista yhden säkeen, joka kuuluu seuraavasti: "Liisankadulla, samassa talossa kuin Mikko Monosen ruumisarkkuliike on mun kotini: vessa, vesiposti, keittokomero ja huone. On mun kotini ja muijan koti ja neljän ikioman lapsen: vessa, vesiposti, keittokomero ja huone." 

Tämän runon levytti aikoinaan Muksut-yhtye, mutta Yleisradion vaatimuksesta ruumisarkkuliikkeen nimeksi piti muuttaa Matti Makkosen ruumisarkkuliike, koska Yleisradiossa ei saanut siihen aikaan mainostaa.

Pam, pam, pam, pam Pamela

Minulla on tunne, ettei maassamme ymmärretä panostaa kevyeen musiikkiin ja Euroviisuihin niille kuuluvalla vakavuudella. Itse nimittäin oletan, että maailman liike-elämän suurimmat rahat ja varsinkin liikevoitot syntyvät ase-, peli-, huume-, elokuva-, porno- ja musiikkiteollisuudessa ja vasta niiden jälkeen tulevat perinteiset ruoka-, rakennus-  metsä-, metalli ja tekstiiliteollisuus, joilla aloilla kilpailu on kovaa ja voitot jäävät sen vuoksi pieniksi. Uskon, että  Abba-yhtiö on hankkinut nettotuloja Ruotsin kansantaloudelle enemmän kuin jokin suuri suomalainen metsäyhtiö maamme kansantaloudelle.

Niinpä Euroviisu-voitto olisi tärkeä asia varsinkin kansantalouden näkökulmasta  ja siihen Suomenkin pitäää pyrkiä. Maamme on kerran Euroviisut voittanut ja se voitto perustui  esityksen omaperäisyyteen. Tämänvuotinen kappale ei ollut järin omaperäinen ja siksi se jäi kuudenneksi. Sen sijaan esimerkiksi  muutama vuosi sitten Venäjää edustaneet pirtsakat udmurttimummot olivat lähellä voittoa, koska heidän esityksensä oli omaperäinen. 

Luulen, että esimerkiksi suomalainen ainutlaatuinen itkuvirsiperinne voisi näinä vaikeina aikoina saada vastakaikua maailmalla. Myöskin lappilainen joiku voisi herättää huomiota Euroviisuissa varsinkin, jos Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala, eli Naima-Aslak ja Soikiapää, lähetettäisiin edustamaan maatamme.

Harmi, että Jaakko Teppo on jo poistunut keskuudestamme, koska hänkin erottuisi Euroviisuissa edukseen muusta joukosta. Luulen, että jos hänet olisi 70-luvulla lähetetty edustamaan maatamme, niin varsinkin rytmikkäällä ja mieleen jäävällä Pamela-kappaleella hän olisi ollut kisassa vahvoilla. Kilpailun edellä olisi voinut markkinointimielessä maailman medialle kertoa, että Pamela Andersson on suomalaista sukujuurta, eli Keski-Suomen Hyytiäisiä ja niin ollen luultavasti Saarijärven Pullistuksen tyttöjä. 

En muuten keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Pamela ole keihäänheittäjä Toivo Hyytiäisen sukulaistyttö. Hyytiäis-Topi heitti ennätyksekseen 78,98 m Helsingissä 27.5.1954.Tulos oli Suomen ennätys ja rikkoi Yrjö Nikkasen lähes 16 vuotta vanhan ennätyksen 18 senttimetrillä. Luulen, että Hyytiäinen käytti ns. ilmarintakeihästä, joka liisi muutaman metrin perinteistä koivukeppiä pitemmälle.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Jaakko Tepon omaperäistä esitystä: https://www.youtube.com/watch?v=1wNaquEceBM

Aurinko laskee länteen

Vaikka en ole mikään rasisti, niin edelleenkin ihmettelen ulkomaalaisten huonoa musiikkimakua. Eilen ihmettelin sitä, miten Laila Kinnusen kaunis ja syvähenkinen kappale Valoa ikkunassa jäi vuonna 1961 Euroviisuissa kymmenenneksi. Tänään ihmettelen sitä, että vuonna 1965 Viktor Klimenkon kaunis ja syvähenkinen kappale Aurinko laskee länteen jäi viimeiseksi eikä saanut yhtään pistettä.

Ilmeisesti ulkomaalaiset eivät olleet tietoisia siitä, että keuhkosyöpäkuolemaa odottava Reino Helismaa oli sen kuolinvuoteellaan sanoittanut. Ilmeisesti vireän 22-vuotiaan kasakkapojan esitystä ei pidetty uskottavana tuolle hengelliselle laulelmalle.

Säveltäjänero Toivo Kärki kertoi muistelmissaan, että mikäli hänen säveltämänsä Katri-Helenan esittämä letkajenkka Minne tuuli kuljettaa olisi valittu Euroviisuihin maamme edustajaksi, hänestä olisi tullut ison kivitalon omistaja Helsinkiin. Suomalaiskeksintö letkajenkka oli siihen aikaan suurta muotia maailmalla.

Minne tuuli kuljettaa oli voittanut karsintojen postikorttiäänestyksen ylivoimaisesti. Finaalissa käytettiin kuitenkin alueraateja ja erillistä Pohjola-raatia, joiden yhteispisteissä letkajenkka jäi lopulta kolmanneksi Koska raadeilla oli eri suosikit, Yleisradion johto käytti sääntöjen mukaista valtaansa ja valitsi Suomen edustajaksi Viktor Klimenkon dramaattisen balladin, jolle kevytmieliset ulkomaalaiset antoivat täydet nolla pistettä.

Hiljennymme kuuntelemaan Reino Helismaata, joka osasi sanoittaa muutakin kuin rillumareita: https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=aurinko+laskee+l%c3%a4nteen+viktor+klimenko&&mid=78546E4694CDCAF9703878546E4694CDCAF97038&churl=https%3a%2f%2fwww.youtube.com%2fchannel%2fUCcvlnfggcihQ2plUGa4a0jQ&FORM=VAMGZC

Valoa ikkunassa

En ole mikään rasisti, mutta siitä huolimatta minusta tuntuu, että ulkomaalaiset ovat liittoutuneet meitä suomalaisia vastaan. Aloin epäillä edellä kerrottua asiaa jo vuosikymmeniä sitten, jolloin kärkkääläläistä torpparisukua oleva Mika Häkkinen hallitsi maailman autohurjastelukisoja, sillä noita kilpailuja seuratessani huomasin selvästi, että ulkomaalaiset kilvanajajat pyrkivät koko ajan pussittamaan meijän Mikan.

Käsitykseni ulkomaalaisten suomalaisvastaisuudesta vahvistui tänä aamuna, kun uutisissa kerrottiin, että eittämättöminä ennakkosuosikkeina Euroopan laulumestaruuskilpailuihin lähteneet suomalaiset jäivätkin kisassa yllättäen kuudensiksi. Jotenkin minusta tuntuu, että laulukilpailussa käytiin jonkinlaista poliittista peliä, jossa ulkomaalaiset rötösherrat olivat keksineet kisan säännöistä porsaan reijän, jonka avulla Suomelta vietiin voitto.

Euroviisut voitti joku bulgaari, jonka nimen päälle en nyt pääse, ja tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Burgarian parlamenttivaalit voitti juuri joku putinisti, josta voisi päätellä, että itse Putinilla saattaa olla sormensa pelissä viime yön laulukilpailussa. Sotsin olympialaisissahan venäläiset menestyivät, koska tiedustelupalvelu FSB kävi vaihtamassa dobattujen venäläisten virtsanäytteet puhtaisiin. Jotain vastaavaa epäilen olevan Putin-myönteisen Bulgarian yllätysvoiton taustalla.

Luulen, että ainakin maamme poliisijohto iloitsee eilisestä Bulgarian yllätysvoitosta. Nimittäin jos Suomi olisi voittanut, seuraavat Euroviisut olisi järjestetty Suomessa ja Israelin edustajan saapuminen maahamme olisi synnyttänyt mellakoita, joiden torjuminen olisi ollut poliiseille vaativa tehtävä.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia. Laila Kinnunen esittää tässä nätisti ja selkeästi ääntäen kauniin ja tunnelmallisen sävelmän Valoa ikkunassa, joka sijoittui ensimmäisissä Euroviisuissa vuonna 1961 vasta kymmenenneksi, koska se oli ihan liian syvähenkinen kappale kevytmielisyyteen taipuvaisille ulkomaalaisille. 

https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=valoa+ikkunassa&mid=EB4AC397C4EB76A4BC2BEB4AC397C4EB76A4BC2B&churl=https%3a%2f%2fwww.youtube.com%2fchannel%2fUCcvlnfggcihQ2plUGa4a0jQ&FORM=VIRE

Puuttuva uraanikuori

Eilen kirjoitin taas ropakantaa, kun kerroin, että Tsar-bomba olisi pystynyt tuhoamaan koko Länsi-Euroopan. Mutta tuskin se olisi siihen pystynyt, koska pommiin suunniteltu uraanikuori korvattiin lyijyllä, jonka vuoksi rajähdysteho puolittui ja pommista tuli yksi historian puhtaimmista ydinpommeista. Uraanikuori olisi sen sijaan lisännyt radioaktiivisen säteilyn hirmuiseksi.

Periaatteessa Tsar-bomba oli niin yksinkertainen, että sellaisen rakentaminen onnistunee tällä hetkellä Pohjois-Korealta ja kymmenen vuoden päästä myös Iranilta, ellei pappisvalta kaadu, tai ellei pappisvallan kanssa neuvotella samanlaista ydinasekieltosopimusta, jonka Obama kaudellaan sai neljän vuoden neuvottelujen jälkeen sovittua, mutta jonka Trump sitten hylkäsi maailman huonoimpana sopimuksena.

Tsar-bomban nallina toimi tavallinen atomipommi, joka räjäytti pienehkön vetypommin, joka sitten räjäytti ison vetypommin. Uraanikuori olisi sitten lopuksi kohottanut räjähdyksen tehon kaksikertaiseksi ja radioaktiivisen säteilyn moninkertaiseksi. Tiedemiehet olivat laskeneet, että pomminkoneen miehistöllä oli 50 %:n mahdollisuus säilyä hengissä, mutta sillä kertaa miehistöllä ei ollut tuurintynkää mukanaan.

Epäilen, että Usa ja Kiina sopivat Trumpin valtiovierailun yhteydessä, että Kiina voi vallata Taiwanin ja Usa vastavuoroisesti Venezuelan, Kuuban, Panama, Grönlannin ja Kanadan. Koska Usa ei enää suojele Taiwania, niin epäilen, että seuraava Tsar-bomban valmistaja tulee olemaan Taiwan, joka on varakas ja teknisesti hyvin kehittynyt valtio, joka varautuu Kiinan hyökkäykseen lähi vuosina. Muistelen jostain lukeneeni, että Helsingin Otaniemessäkin pystyttäisiin tarvittaessa valmistamaan atomipommi puolessa vuodessa.

Tästä Ilta-Sanomien jutusta löytyy video Tsar-bomban räjäytyksestä: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006617085.html

Tsar-Bomba

Maailmanhistoriallisten tapahtumien nykyisessä suunnattomassa vyöryssä on syytä muistaa, että lähellä Suomea, noin 1000 kilometrin päässä, Novaja Zemljaalla räjäytettiin vuonna 1961 kaikkien aikojen suurin vetypommi, jota jostain syystä kutsuttiin Tsar-Bombaksi eli siis Tsaarin Pommiksi.

Alunperin sen tehon piti olla 100 miljoonaa trotulitonnia, mutta järkimies Hrutshev pelkäsi, että jytky rikkoo Neuvostoliiton kaikki ikkunat, joten pommi räjäytettiin vain puolella teholla, eli sen suuruus vastasi 4000
Hiroshiman pommia. Erään Jukka Rislakin kirjan mukaan tämäkin pamaus rikkoi ikkunoita Suomen Lapissakin asti, mutta pikkuisen epäilen tuota tietoa. 

Tsaarin Pommi, joka painoi 27 tonnia, pudotettiin pommikoneesta laskuvarjojen avulla hidastettuna, jotta lentokone ehtii turvaan. Mutta ei ehtinyt kunnolla, vaan lämpöaalto kärvensi konetta pahasti. Lentäjä ja apulentäjä oli suojattu lyijylevyillä, mutta siitä huolimatta he kuolivat vuoden sisällä säteilysairauteen. Tosin sitä ennen heidät oli ehditty
ylentää sotilasarvoissaan, joka varmasti onkin ihan perusteltua.

Tuo  Tsaarin Pommi oli viimeinen, jota Andrei Saharov, joka myöhemmin sai rauhan Nobelin, oli täysin rinnoin suunnittelemassa.  Sittemmin hän laski, että jokainen ydinkoe surmaa megatonnia kohti kymmenentuhatta ihmistä
sukupolvien saatossa lisääntyneen radioaktiivisuuden seurauksena ja hänestä tuli rauhanmies. 50 megatonnin jättipommi tulee siis surmaamaan puoli miljoonaa ihmistä.

Olen elänyt uskossa, että Tunguskan meteoriittiräjähdys noin vuonna 1906 olisi ollut ihmiskunnan suurin paukku, mutta nettitietojen mukaan se olikin vain kymmenesosa Tsaarin Pommista. Olen elänyt myös siinä uskossa,
ettei meteoriitti ole koskaan tappanut ihmistä, mutta niin vain netti väittää yhden vanhuksen menehtyneen Tunguskassa. 

Toivottavasti Pohjois-Korean Suuri Johtaja ei satu edellä kerrottua lukemaan, koska sen jälkeen hän keksisi, että Neuvostoliitto pystyi muutamassa vuodessa ensimmäisen vetypomminsa jälkeen kehittämään maailmanlopunvehkeensä tehon sellaiseksi, että yhdellä pommilla olisi voinut tuhota koko Länsi-Euroopan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsar-bomba

Ursa Majorin upotus

Minä, joka suren kaikkea, suren nyt sitä, että maailmantilanne voi hyvinkin kohta onnettomien sattumusten vuoksi kärjistyä suursodaksi, jota kukaan normaalilla järjellä ja moraalilla varustettu tavallinen kansalainen ei tietenkään halua, mutta eräistä valtiojohtajista en ole varma. Nimittäin tänään sattui silmääni tavallisesti luotettavan CNN:n hirmuinen uutinen. Muistelen, että CNN:n juuri edesmennyt johtaja oli näyttelijä Jane Fondan mies, joka lisää luottamusta lukemaani hirmuiseen uutiseen.

Tämän hirmuisen uutisen mukaan venäläinen Ursa Major-niminen rahtialus olisi loppuvuodesta 2024, eli vielä Joe Bidenin kaudella, tuntemattoman valtion toimesta upotettu Välimerellä. Ursa Major oli uutisen mukaan kuljettamassa Pohjois-Koreaan kahta sukellusveneisiin tarkoitettua ydinreaktoria. Ihmeellistä asiassa on, ettei Venäjä ole julkisesti paheksunut tapahtunutta. Uutisen mukaan Ursa Major lähti viimeiselle matkalleen kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Pohjois-Korea oli lähettänyt joukkojaan Ukrainaan tukeakseen hätää kärsivää Venäjää sen erikoisessa sotilasoperaatiossa.

Luulenpa ymmärtäväni nyt, miksi vilua ja nälkää kärsivä Pohjois-Korean kansa on onnistanut hämmästyttävän nopeasti kehittämään valtiolleen vetypommin ja avaruusraketin, jollaisella periaatteessa voisi toimittaa myös ydinkärjen Amerikkaan. Voi olla, ettei Putin ole ainakaan täysin vastuussa Pohjois-Korean tieteellisteknisestä kehityksestä, vaan voi olla, että jo heti Neuvostoliiton konkurssin jälkeen sikäläiset työttömiksi jääneet tiedemiehet alkoivat myymään palvelujaan maksukykyisille ulkomaisille asiakkaille.

Se lohdullinen tieto Ursa Majorin upotusuutiseen liittyy, että Usa:n tiedustelupalvelu näyttää olevan hyvin perillä asioista. Voi hyvinkin olla, että jos Pohjois-Korea myy ydinaseita Iranille, niin aseiden siirto epäonnistuu.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000012004769.html

Elokuvan aihe

Olen jyrkästi sitä mieltä, että sitten kun Simo Häyhä-elokuva on saatu valmiiksi, niin sen jälkeen elokuvan voisi tehdä myös Aleksanteri Torikasta, sillä kyllä hänenkin elämässään olisi filmin aihetta.

Tosin Aleksanteri Torikka ei suinkaan ollut ainut talvisodan jälkeen itärajan taakse kadonneista. Luin vuosia sitten Juha Pohjosen välirauhan rauhattomuudesta kertovan kirjan Sodan ja rauhan rajalla, ja siinä kerrotaan, että reilun vuoden kestäneen välirauhan aikana Neuvostoliiton puolelle päätyi 212 henkilöä, joista takaisin pääsi vain 79.

Lopullisesti kadonneita tai tapettuja oli 133. Tosin väestömenetystä kompensoi jonkin verran tapaus, jossa sotien jälkeen eräs naapurin puolelle joutunut palasi mukanaan rajan takaa hankittu vaimo ja liuta lapsia. Siinäkin olisi hyvä romaanin aihe.

Varsinkin Uukuniemen suunta, jossa olen itsekin paljon aikaa viettänyt, oli välirauhan aikaan levoton. Siellähän jostain syystä välirauhan sopimusta tehtäessä rajan tarkka sijainti jäi epäselväksi, koska Stalinin kosmoskynän terä ollut huonosti teroitettu sitä viivaa kartalle piirrettäessä. Laskujeni mukaan noin kymmenen ihmistä eksyi Uukuniemellä ainakin venäläisten mielestä rajan väärälle puolelle.

Tosin sellaisiakin onnellisia tapauksia välirauhan aikana sattui, että reilut neuvostoliittolaiset sotilaat antoivat väärällä puolella kiinni jääneen palata takaisin. Rajan valvonta oli jossain vaiheessa löysää ja ainakin tarinan mukaan eräät uukuniemeläiset kävivät salaa hakemassa naapurin puolelta sinne latoon jääneitä heiniään, joka tietysti oli jyrkästi kiellettyä. Kyselin heinämiesten nimiä Revon Matilta, joka varmaankin tiesi noita tapauksia, mutta hän vain hymyili mietteliään näköisenä.

Muuten ihmeekseni huomasin, että Simo Häyhä-elokuva kuvataankin jostain syystä meillä Pohjois-Savossa eikä Uukuniemellä, vaikka pääosan esittäjä professori Jarkko Lahden isovanhemmat ovat Ristlahden Kettusia, jotka muuttivat 30-luvulla Mikkolanniemeen. Simo Häyhäkään ei ollut savolaisia, vaan hän oli syntynyt Rautjärvellä, joka nykyään on Parikkalaan liitetyn Uukuniemen naapurikunta.

Tuo Ristlahti onkin sopiva sukutausta Simo Häyhän esittäjälle, koska vuonna 1614 siellä käydyssä taistelussa, joka taisi pikemminkin olla rajakahakka, ratkaistiin, tulisiko Suomi, isiemme maa, kuulumaan Itään vai Länteen. Munckin johtamat ruotsalaiset voittivat Räsäsen johtaman Idän joukkueen ja sen seurauksena minäkin naputtelen tätä nyt latinalaisin kirjaimin.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/simo-hayhasta-kertovaa-elokuvaa-kuvataan-pohjois-savossa/9317664

Aleksanteri Torikan tapaus

 Voi olla, ettei eilen mainitsemaani kapteeni Aleksanteri Torikkaa (alk. Aleksandr Krasheinin) kaapattu ja ammuttu pelkästään suojeluskuntapuseron vuoksi eikä edes sen vuoksi, että hän talvella 1918 kaappasi bolsevikeilta viisi lentokonetta Suomen valkoiselle armeijalle.

Mikko Porvalin Kadonneen kaupungin varjo-kirjan luettuani ajattelen, että neuvostoliittolaiset kaappasivat Torikan, koska uskoivat hänen olevan Suomen sotilastiedustelun miehiä ja veivät hänet sitten NKVD:n kuulusteluihin, joissa uskoakseni kaikki kuulusteltavat kertoivat kaiken tietämänsä ja monet vielä sitäkin enemmän.

Nimittäin kyllä Suomenkin kuulustelijat yleensä tarvittaessa saivat kaikki puhumaan, vaikka yleensä kai keinona oli se helppo, halpa ja tehokas menetelmä, että kuulusteltavaa hakattiin kepillä jalkapohjiin, joihin mustelmia ei jää.

Sotapoliisi Taavetti Heikkisestä kertovassa kirjassa Rintaman poliisi kerrotaan, että yleensä epäillyt desantit ja muut epäillyt vakoojat alkoivat puhumaan saatuaan keppiä, mutta joillekuille sitkeimmille piti keppiä antaa paljon.

Sellaistakin olen lukenut, että jotkut kaukopartiomiehet käyttivät kuulusteluissa puhalluslamppua tiedonhankintavälineenä, mutta sitä en oikein usko, koska puhalluslamppu on liian painava mukana raahattavaksi.

https://www.youtube.com/watch?v=gTcpsmjdZRc&t=41s

Idän ja Lännen rajalla

Uukuniemen kirkonmäellä kulkee tavallaan Idän ja Lännen raja. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että kun Pähkinäsaaren rauhan raja sovittiin 1323 Novgorodin ja Ruotsin välillä, niin nykyisestä Suomen alueesta suurempi puolisko jäi Idän puolelle. Se oli hyvä se, koska Novgorod oli sen ajan edistyksellinen sivistysvaltio, jossa harrastettiin demokratiaa eikä kansalaisia juurikaan valtion toimesta tapettu tai edes kidutettu toisin kuin Ruotsissa.  Tietkin taisivat olla paremmassa kunnossa kuin nykyään Suomessa, koska niitä kestopäällystettiin hirsillä. 

Venäjän hallintojärjestelmä ei ole Novgorodin vaan mongolien peruja.

https://www.facebook.com/share/v/1LcwYTtLfz/

Jo Karjalan kunnailla

 https://youtu.be/Rb-NHDEtQYU?si=7ACtUzRC73TZaLmz   

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, mutta käki ei kuitenkaan kuku. Sen sijaan pienet harmaa ruskeat peruspikkulinnut huutelevat raivoisasti uhkauksia ja solvauksia toisilleen reviireistä taistellessaan. Sellaistahan se on myös meidän ihmisten maailmassa. Viime yönkin rajarauhaa häiritsi kaksi räjähdyksen pamausta, vaikka tulitauon piti olla voimassa.

Teerien kukerrus

Kevätaamu on tyyni ja rauhallinen Pyhäjärven rannalla. Tosin teerien kukerrus ja erilaisten räähkälintujen ääntely rikkoo Uukuniemen rajarauhaa nyt voitonpäivänä, jolloin Putini  erikoinen sotilasoperaatio on hetkeksi keskeytynyt. 

Muutama viikko sitten laskeutui suutariksi jäänyt drone tuohon parin kilometrin päähän jäälle. Se ei räjähtänyt. Sen sijaan rajan takaa Lahdenpohjan suunnalta oli samoihin aikoihin kuulunut kova pamaus, joten dronen kaveri ei ehkä jäänyt suutariksi.

 https://www.facebook.com/share/v/1DuWanfz5R/

Lampiset

Aloitin hiihtoharrastukseni Kapasilla, siirryin sitten vähän kalliimpiin ja parempiin Lampisiin ja kilpahiihtourani huipentui Järvisen erikoiskilpasuksiin, joilla voitin 3.-4.-luokkien Suonenjoen koulupiirimestaruuden talvella 1968, joka saavutus jäänee elämäni toiseksi suurimmaksi saavutukseksi. Sitä suurempi saavutus elämässäni on Kärkkäälän kansakoulun  riveissä tekemäni seitsemän maalia Rieponlahden vastaavaa oppilaitosta vastaan syksyllä 1967. Yhden maalin olin tehdä päällä, mutta onneksi puskuni meni oman maalin ohi niukasti.

Lampinen oli vuosikymmeniä maamme tärkein suksien valmistaja, kunnes 1950-luvulla Järvinen sen ohitti. Lampisen suku on menestynyt sekä hiihto- että moottoriurheilun puolella, sillä tehtaan perustaja Emil Lampinen oli menestynyt kilpahiihtäjä 1900-luvun alkuvuosina, hänen poikansa Raine Lampinen menestyi moottoripyöräilijänä ja rallikuski Simo Lampinen on suksitehtaan perustajan Emil Lampisen pojanpoika. Simo Lampinen sairasti lapsena polion, joka luultavasti esti häntä mestymästä hiihtäjänä tai moottoripyöräilijänä.

Suksitehtailija Emil Lampinen hallitsi hyvin markkinoinnin, koska Wikipedian mukaan hän oli yhteistyössä hiihtoa harrastaneen taiteilija Akseli Gallen-Kallelan kanssa, johon hän oli tutustunut Porvoossa 1920-luvun alussa. Lampinen ymmärsi myös lähettää valmistamiaan suksia ilmaiseksi merkkihenkilöille eri puolille maailmaa. Suksien saajiin kuuluivat muun muassa Suomen ja Yhdysvaltain presidentit sekä Saksan johtaja Adolf Hitler, jolle Lampinen lähetti lahjana kokoontaitettavat saranasukset. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Emil_Lampinen

Kapanen-Elotie

Suonenjoen hiihtohistoriasta sairaalloisesti kiinnostuneena rohkaisin mieleni ja soitin Aku Kapaselle, joka on Suonenjoelle suksitehtaan perustaneen Aulis Kapasen poika. Hän kertoi isänsä syntyneen Itä-Savossa Enonkoskella, josta hän muutti noin vuonna 1946 Suonenjoelle, jossa hän työskenteli puuseppänä Kutvosen tyylihuonekalutehtaalla. 

Kapasen suksitehdas perustettiin pian Suonenjoelle muuton jälkeen ilmeisesti 1950-luvun alkupuolella. Tehtaalla oli työssä neljä miestä, josta voisi päätellä, että suksia valmistui noin 1000 kpl miestä kohti, eli noin 4000 vuodessa. Kapasia myytiin myös Savon ulkopuolelle ja kävipä tehtaan myyntimies jopa Rovaniemen markkinoilla asti myyntimatkalla.

Aulis Kapanen oli opiskellut suksen tekoa Lampisen tehtaalla, joka toimi Porvoossa. Lampisen tehdas oli 1950-luvulle asti maamme johtava suksien valmistaja. Ilmeisesti Kapanen otti vaikutteita Lampisen suksista, koska Suonenjoen Suuressa Hiihtonäyttelyssä huomasin, että Kapaset ja Lampiset muistuttavat kovasti toisiaan. 

Jossain vaiheessa Aulis Kapasen yhtiökumppanina oli herra Elotie ja Aku Kapanen kertoi, että siihen aikaan suksia myytiin nimellä Kapanen-Elotie. Suuri haaveeni on löytää Kapanen-Elotie-merkkiset sukset ja suuri haaveeni on löytää myös Kapasen tehtaan tekemä jääkiekkomaila, koska suksitehtaalla valmistettiin jonkin verran myös mailoja. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että seitsemän Kapasta on pelannut maamme jääkiekkomaajoukkueessa ja neljä peräti NHL:ssä asti. Aulis Kapanen ei ole ainakaan lähisukua jääkiekkoilija Kapasille, joiden esi-isät asuivat Uukuniemen Latvasyrjässä.

Kapasen suksitehtaalla asiakkaita palveltiin hyvin, koska katkenneet sukset korjattiin viidellä markalla. 1965 viisi markkaa vastasi arvoltaan 10 nykyeuroa. Viisi markkaa, eli 10 nykyeuroa, oli siihen aikaan muuten teollisuustyöntekijän keskituntipalkka. Nykyään teollisuustyöntekijän keskituntipalkka on 20 euroa. Minulla on hämärä mielikuva, että Kapaset olisivat 60-luvun puolivälissä maksaneet 20 markkaa, eli nykyrahassa 40 euroa. Siihen aikaan hiihtäminen oli nykyistä halvempi harraste.

Kapasen suksitehtaan toiminta päättyi 1960-luvun puolivälissä, jolloin Aulis Kapanen muutti uuden nuoren vaimonsa kanssa Australiaan. Siihen aikaan Australiaan muuttaminen oli suonenjokelaisille suoranainen muotioikku.

Yleensä Kapasen sukset olivat ruskeat, mutta Suonenjoen Suuren Hiihtonäyttelyn kauneimmat sukset olivat siniset Kapaset. 

Mikä ihme niitä iranilaisia oikein vaivaa

Välillä minun täytyy kehuakin presidentti Donald Trumpia, sillä hän on hyvin joustava ihminen, joka pystyy muuttamaan mielipiteitään ja ainakin välillä se on hyvä se. Jo presidentti J. K. Paasikivi sanoi aikoinaan, että ainoastaan idiootti ei muuta mielipiteitään, ja niinpä minäkään en pidä Trumpia idioottina. Lisäksi uskon hänen olevan myös pohjimmiltaan rehellinen ihminen, koska minusta hän on yleensä rehellisesti sitä mieltä, mitä mieltä hän milloinkin sattuu olemaan.

Iranin tilannetta luulen nyt ymmärtäväni pikkuisen entistä enemmän, kun katsoin netistä kaksi kajaanilaisen historianopettajan Veli-Pekka Leivon kaksi pitkää videota Iranista. Toisen videon nimi on osuvasti "Mikä ihme niitä iranilaisia oikein vaivaa" ja toisen nimi "Kymmenen asiaa, jotka jokaisen tulisi tietää Iranista". Jos Donald Trump sattuu tämän lukemaan, niin pyydän ystävällisesti, että hän syventyisi mainitsemieni videoiden ääreen. Muidenkin maailmanmenosta kiinnostuneiden kannattaa hiljentyä kuuntelemaan Veli-Pekka Leivon viisasta kerrontaa.

Aiemmin en muuten tiennytkään, että kun Neuvostoliitto ja Britannia vuonna 1941 yhdessä hyökkäsivät Iraniin ja miehittivät sen, niin sen seurauksena neljännes iranilaisista kuoli nälkään, ainakin osittain sen vuoksi, että miehittäjät ottivat paikallisen väestön kuorma-autot sotilaskäyttöön.

Enkä tiennyt sitäkään, että tällä hetkellä maailman kansoista suhteessa eniten naispuolisia luonnontieteiden korkeakouluopiskelijoita on Iranissa. Tämä selittänee vaikkapa sen, että jossain tv:n ajankohtaisohjelmassa haastateltiin Suomessa asuvaa iranilaista pakolaisnaista, joka kertoi opiskelleensa aluksi liikennelentäjäksi, vaikka tekeekin nyt näyttelijän hommia. 

Ja uutta oli minulle sekin, että Britannia nosti aikoinaan Iranin johtoon diktaattorin, jolta ostettiin sitten 10.000 punnalla maan öljyvarat. Nythän tosin Trump on ilmoittanut ottavansa Venezuelan ja Iranin öljyn haltuunsa maksamatta mitään eli kymppitonnin halvemmalla.

Lopuksi korostan sitä, että Iranin fasistinen pappisvalta on hirveä asia ja toivon, että valta siellä vaihtuu. Kuitenkaan en kannata tämän 3500 vuotta vanhan sivilisaation tuhoamista, kuten Trump uhkailee. Iranin valtio on muuten vanhempi kuin Kiinan valtio.

https://www.youtube.com/watch?v=p_7o-C_ZuJ4

https://www.youtube.com/watch?v=kXsbNosN39U&t=1213s

JCPOA-sopimus

Jos jotain myönteistä pitää nykyisestä maailmanmenosta oikein hakemalla hakea, niin myönteistä on se, ettei aamu-uutissa kerrottu kolmannen maailmansodan vielä syttyneen. Trump tosin väittää laivastonsa saatelleen yhden vuoroaan odottavasta 2000 laivasta Hormuzin salmen läpi ja laivastonsa upottaneen myös loput iranilaisten moottoriveneistä ja varmaankin myös soutuveneistä, mutta pahemmalta on kuitenkin vältytty.

Mikäli Trumpin väite Iranin moottori- ja soutuveneiden tuhoaamisesta pitää paikkansa, joutuvat Iranin fanaattiset vallankumouskaartin uskonsoturit jatkossa pitkillä seipäillä tökkimään ajomiinat rannalta käsin merelle päin. Voi olla, etteivät ainakaan vakuutus- ja laivayhtiöt jostain syystä vielä täysin luota Trumpin puheisiin, joten bensan hinta pysyy korkeana.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Obaman kaudella Usa yhdessä muiden suurvaltojen kanssa neuvotteli vuosien ajan Iranin kanssa sen ydinaseohjelman lopettamisesta ja vuonna 2015 sovittiin, että Iran luopuu ydinasehankkeistaan ja että talouspakotteita maata vastaan lievennetään. Iran suostui jopa päästämään tarkastajat valvomaan sopimuksen noudattamista.

Strategisen neron Donald Trumpin noustua Usa:n presidentiksi, hän ilmoitti heti, että Obaman johdolla neuvoteltu sopimus on maailman huonoin sopimus ja vuonna 2018 Usa irtaantui sopimuksesta. Iran ilmoitti irtautuvansa sopimuksesta virallisesti lokakuussa 2025, mutta oli jo vuosien ajan Yhdysvaltojen vetäytymisen jälkeen laiminlyönyt sille asetettuja ehtoja.

Nyt sitten ollaan tilanteessa, että maailma on suursodan kynnyksellä, sillä Hormuzin salmea ei saa väkisin pidettyä auki, ellei Iranin 190.000 miehen aivopestyä vallankumouskaartia saada tuhottua ja se saattaa sitten vaatia maaoperaatiota, johan Trump ei uskalla ryhtyä, ellei saa muita Länsimaita tuekseen.

Mielenkiinnolla odotan, että Trump esittää Suomelle pyynnön maajoukkojen lähettämisestä Iranin rintamalle uhalla, että muuten Usa ei enää suojele Suomea Venäjää vastaan, vaan päinvastoin yllyttää Venäjää hyökkäämään Suomeen. Muistanpa, miten 1960-luvun lopulla, jolloin Neuvostoliitto ja Kiina sotivat Ussurjoella, sovankäyneet miehet puhuivat, että YYA-sopimuksen perusteella Neuvostoliitto tulee vaatimaan Suomen joukkojen lähettämistä Kiinan vastaiselle rintamalle.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iranin_ydinsopimus

Merimiinat

Nähtäväksi jää, alkaako kolmas maailmansota tänään. Trump on sosiaalisessa mediassa ilmoittanut, että Usa:n laivasto alkaa tänään saattamaan tankkilaivoja Hormuzin salmen läpi, ja mikäli yhtään ihmisluontoa tunnen, ilmoittaa Iranin pappisjohto kylvävänsä merimiinoja Persianlahdelle.

Usa ei varmaankaan pysty merimiinojen kylvämistä estämään, koska miinoja voi levittää merelle moottoriveneistä käsin tai jopa rannalta käsin pitkillä seipäillä tökkimällä. Yksinkertaisimmat merimiinat maksavat vain 1000 - 2000 euroon, kun taas tankkilaiva lasteineen maksaa satoja miljoonia euroja. Pirullisimmat tekoälyä hyödyntävät miinat, joita on vaikea torjua, maksavat tietysti enemmän, mutta vähemmän kuin miljoonan maksava ohjus.

Iranin pappisjohto ei ole vielä tietääkseni edes uhkaillut, että myös Punainenmeri suljetaan meriliikenteeltä, mutta tämän jutun luettuaan Iranin pappisjohto varmaankin ymmärtää niin menetellä. Punaisenmeren eteläpäässä sijaitseva salmi on nimeltään Bab el Mandeb, joka suomeksi tarkoittaa kyynelten porttia, joka tulee olemaan salmelle hyvin sopiva nimi.

Epäilen, että meillä bensa maksaa kohta kolme euroa litralta ja Usa:ssa puolet vähemmän, jonka seurauksena Trumpin virka on vaarassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Merimiina

Törkypommi

Ulkopoliittinen erityisasiantuntija Timo Stewart vieraili pari viikkoa sitten Kuopiossa Isänmaallisen seuran vieraana selostamassa Lähi-Idän tilannetta ja luonnollisesti olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana. Luennon lopuksi pääsin kysymään, että miten amerikkalaiset tulisivat suhtautumaan siihen, jos Iranin pappisvalta ilmoittaa ostaneensa Pohjois-Koreasta vetypommeja tai jos se ilmoittaisi valmistaneensa ainoan ydinvoimalansa radioaktiivisesta jätteestä törkypommeja, joilla voidaan tarvittaessa muuttaa vääräuskoisten maailma asuinkelvottomaksi tuhansiksi vuosiksi.

Stewart ei uskonut moisten uhkausten olevan tulossa, koska Kiina ja Venäjä eivät asiaa hyväksyisi. Toivottavasti hän on oikeassa, mutta pikkuisen epäilen, etteivät Kiina ja Venäjä oikein kovan paikan tullen pysty paratiisiin haluavien Iranin johtajien uhkailuja estää.

Kysyin myös kaveriltani tekoäly Geminiltä, että pystyykö Iran törkypommilla kiristämään maailmaa ja sain vastauksen, että plutoniumin levittäminen laajalle alueelle on hyvin hankalaa, koska kyseessä on hyvin painava ja hankalasti käsiteltävä aine. Geminin mukaan Tsernobylin voimalasta karkasi ilmaan 30 kiloa plutoniumia, mutta se levisi onneksi vain 30 kilometrin säteelle voimalasta, joka tulee olemaan asuinkelvoton ihmiskunnan loppulaukan ajan.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Iranin ainut ydinvoimala tuottaa vuodessa parisataa kiloa plutoniumia ja koska voimala on toiminut vuosia, sillä lienee tätä supermyrkkyä jo tonneja. Iran on myös kehittänyt ballistisia ohjuksia ja valtavan määrän kauaksi kantavia droneja, joiden avulla ainakin vääräuskoisten suurkaupunkeja voi uhata. Voi olla, ettei Trump ottanut törkypommiuhkaa huomioon, kun uhkasi Irania koko sen sivilisaation tuhoamisella.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Plutonium

Ikitie

Tänään nähdään Ylen Teemalla elokuva Ikitie, joka ainakin jossain määrin perustuu tositapahtumiin. Elokuvan esikuvana ovat olleet Aunuksessa sijainneen Säde-kommuunan vaiheet. Säde-kommuuna oli eräänlainen kristillis-kommunistinen yhteistila, jossa jokainen antoi kykyjensä mukaan ja sai tarpeidensa mukaan. Säde-kommuuna olisi hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille. 

Kommuunassa kaikille maksettiin sama palkka. Tuo periaate on täysin toinen kuin nykyinen tulosvastuuta korostava oppi. Säde lienee ollut Israelin kibbutsien edeltäjä, tavallinen kolhoosi se ei ollut. Eikä varmaankaan ihan tavallista Neuvostoliitossa ollut sekään, että osuustilalla järjestettiin innokkaasti hengellisiä seuratilaisuuksia.

Säde-kommuunan perustivat 1930-luvun alussa silloiseen lamaan kyllästyneet amerikansuomalaiset, jotka lähtivät Neuvosto-Karjalaan rakentamaan ihanneyhteiskuntaa. Monet köyhät työläiset myivät lähtiessään omistamansa autot ja joku jopa lentokoneensa. Aunuksen Säde-kommuunan perustajat olivat ahkeria ja hyviä ihmisiä, jotka saivat yhteistilansa kukoistamaan.

Säteen johtajana toimi Kalle Siikanen, joka oli Amerikkaan muuttanut Jäppilän mies, eli hän oli melkein suonenjokelaisia. Nykyäänkin Jäppilässä on Siikasia. Kalle oli hyvä johtaja, joka antoi kommuunalle kaikkensa. Hän lahjoitti jopa kultahampaat suustaan yhteiseksi hyväksi, kun yhteistilalla oli rahoituskriisi eikä työmiehille pystytty muuten hankkimaan kunnon työhousuja. Siinä tempussa olisi esimerkkiä nykyajan maamme johtopaikoilla oleville optiomiljoonia jahtaaville kauppakamarinulikoille.

Säde-kommuunan loppu oli surullinen. Tilan miehet olivat Stalinin vainon vuosina puhdistamassa tilan syvää kaivoa, kun paikalle saapui kuorma-auto. Miehet komennettiin auton lavalle ja he katosivat auton nostattamaan pölypilveen. Neuvostoliiton arkistojen avauduttua selvisi, että melkein kaikki miehet päätyivät Karjalan joukkohautoihin.

Sikäli Ikitie antaa väärän kuvan tapahtumista, koska teloittajat eivät todellisuudessa riehuneet kiväärien kanssa, koska sen patruunat ovat kalliita ja käsittely raskasta. Karjalassa käytettiin kuolemantuomioiden täytäntöönpanossa edistyksellistä tekniikkaa ja niinpä ammuttavat vietiin montun reunalle, jossa heitä ampua napsautettiin otsaan pikkupistoolilla, jonka panokset ovat edullisia ja käsittely vaivatonta.

Tosin kehittyneestä tekniikasta huolimatta teloittajan työ oli raskasta ja vaikka käytössä oli pikkupistooli, sai moni pyöveli käteensä jännetuppitulehduksen, jota jostain syystä nykyään kutsutaan tenniskyynärpääksi eikä pyövelinkyynärpääksi.

Jos joku ei jaksa ensi yönä valvoa, Ikitien voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-3235351

Inosiini

Huomasinpa aamulla lehdestä pikku-uutisen, jossa kerrottiin, että muudan venäläisurheilija oli voittanut maratonjuoksussa lyömättöminä pidetyt kenialaiset. Uutinen toi mieleeni Kimmo Nokkosen Likaista hiihtoa-kirjasta lukemani tapauksen, jossa kerrottiin siitä, miten reilut vuosi sitten ukrainalainen ampumahiihtovalmentaja tuomittiin Kainuun käräjäoikeudessa sakkorangaistukseen vaaran aiheuttamisesta.

Valmentaja oli ruiskuttanut Vuokatin para-ampumahiihtäjien kisoissa kahden naisampumahiitäjien suoneen inosiinia sillä seurauksella, että nämä invalidiurheilijat joutuivat sairaalaan tehohoitoon. Valmentajalla ei ollut lääkärin tai hoitoalan koulutusta. Yllättävän vähälle huomiolla tämä tapaus on jostain syystä jäänyt maamme mediassa.

Inosiini on lääkeaine, joilla on myyntilupa lähinnä entisen Neuvostoliiton alueen maissa. Aineen uskotaan parantavan solujen energiantuotantoa ja luovan sietokykyä hapenpuutteelle. Inosiini ei kuulu urheilussa kiellettyjen aineiden listalle eikä sen käytössä ole kyse dopingista. Minä epäluuloinen ihminen epäilen, että olen keksinyt selityksen sille, miksi kestävyysurheilussa on viime aikoina tulokset parantuneet huimasti.

Tässä lisätietoa Vuokatin tapauksesta: https://yle.fi/a/74-20141925

Ulvilan kummallinen tapaus

Vaikka juridiikka ei ole minua hiihtojuridiikkaa lukuun ottamatta koskaan kiinnostanut, niin kuitenkin seksiin ja väkivaltaan liittyvässä rikosoikeuden tentissä menestyin ihan hyvin. Ulvilan kummallista murhatapausta kaikkine sivujuonteineen olen mielenkiinnolla seurannut parikymmentä vuotta ja nähtäväksi jää, joko asia on nyt vihdoin käsitelty loppuun, vai jatkuuko prosessi vielä vuosia.

Nimittäin oikeusmurhan vuoksi vuosia linnassa viruneet tulevat vielä vaatimaan miljoonakorvauksia ja prosessi saattaa päätyä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka. Anneli Auer sai jo edellisistä vankilavuosistaan korvausta noin 800 euroa vuorokaudelta ja voi olla, että nyt korvausvaatimus tulee olemaan vieläkin enemmän. Tasa-arvon nimissä miesystävä voinee vaatia samanlaisia koppikorvauksia, joita päässä laskuni mukaan siunaantuu noin 1,5 miljoonaa euroa.

Ja mikäli ihmisluontoa yhtään tunnen, niin oikeusmurhan uhrit voivat hyvinkin nostaa prosessin niitä henkilöitä vastaan, jotka saivat Auerin pikkulapset aikoinaan kertomaan mielikuvituksellisia asioita äidistään ja tämän miesystävästä, joten siitäkin jutusta voidaan pahimmillaan käydä oikeutta vielä vuosia, jos Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka mennään.

Vaikka kummallinen tapaus on tuo Ulvilan tapaus, niin luulimme jo kaksikymmentä vuotta sitten heti tapauksen jälkeen työpaikan kahvipöydässä mysteerin ratkaisseemme. Uhri oli aikoinaan opiskellut Kuopiossa ja hän liikkui silloin erään aikalaistodistajan mukaan huomiota herättävän kiinteästi erään isokokoisen kaverin seurassa. Tämä ystävä hukkui noin vuorokausi Ulvilan murhan jälkeen. Olen myöhemmin kuullut, että poliisi selvitti perusteellisesti tämänkin tutkintalinjan ja silloin oli käynyt selväksi, etteivät murha ja hukkuminen liittyneet toisiinsa, joten meidän kuopiolainen harrastelijasalapoliisiryhmämme oli valinnut väärän tutkintalinjan.

Kymmenisen vuotta sitten näytettiin tv:ssä dokumentti Ulvilan murhasta ja siinä kerrottiin se kummallinen tapaus, että surmattu perheenisä oli lukuisa kertoja ennen kuolemaansa ollut puhelimitse yhteydessä porvoolaiseen poliisimieheen, joka ei tosin osannut kertoa syytä soittoihin. Myöhemmin kyseinen poliisimies teki yhdessä vaimonsa kanssa kaksoisitsemurhan.

Mielenkiintoinen on tämä Anneli Auerin blogi: https://anneliauerkirjoittaa.blogspot.com/

 

Norjalainen ompeluseura

Kimmo Nokkosen Likaista hiihto-kirja sai minut pohtimaan myös urheiluhuijauksiin liittyviä vahingonkorvausongelmia. Kirjassa esimerkiksi kerrotaan, että vuoden 1995 Trondheimin mömmönhiihdoissa joku julkesi salakuvaamaan sitä, kuinka norjalaiset ennen suurmäen kilpailua, mutta hyppypukujen tarkastuksen jälkeen, perustivat ompeluseuran ja ompelivat pukuihinsa vahvikelangan. Sen avulla Janne Ahosen mukaan suurmäen kilpailussa voi lisätä hyppyyn pituutta jopa 15 - 20 metriä, koska puvusta tulee jäykempi ja se lisää kantopinta-alaa.

Kahden norjalaisen suoritukset hylättiin tämän vilpin vuoksi ja he saivat lisäksi kolmen kuukauden kilpailukiellon, joka kärsittiin kesän aikana. Tapauksesta tulee mieleen se, että kun 1960-luvulla eräs savolainen huippuhiihtäjä sai Hiihtoliitolta neljän kuukauden kilpailukiellon pontikankeiton vuoksi, niin luulen, että sekin rangaistus kärsittiin kesäkaudella.

Myönteistä norjalaisten mäkihyppyvilpissä oli se, ettei toisia norjalaisia hyppääjiä rangaistu, koska heidän ompelupuuhiaan ei ilmeisesti saatu filmille ja positiivinen asia on sekin, etteivät norjalaiset mäkihyppääjät tai yhdistetyn miehet olleet aiemmin syyllistyneet moiseen; eivät he ainakaan sellaista kuulusteluissa myöntäneet.

Kaksi vilpistä kärähtänyttä norjalaishyppääjää oli sillä kaudella ansainneet yli 100.000 euroa palkintorahoja ja ilmeisesti myös paljon erilaisia sponsorituloja. He eivät joutuneet palauttamaan ilmeisellä vilpillä saatuja rahoja eivätkä joutuneet myöskään korvaamaan kanssakilpailijoidensa kärsimiä tulonmenetyksiä. Muistelen, että urheilun ulkopuolella törkeän petoksen raja on 10.000 euroa.

Muistanpa, että uskoontulonsa jälkeen olympiavoittaja Arto Koivisto myönsi katuvaisena elämänkertakirjassaan, että kyllä niilläkin veripusseilla, joita häneen käytettiin, olisi varmaan ollut hyödyllisempääkin käyttöä. Sitä hän ei kuitenkaan pohtinut, että olisiko hän ollut jotenkin korvausvastuussa ansionmenetystä kärsineille kanssakilpailijoilleen. Luulen, että hän salaa mielessään ajatteli, että kaikki muutkin lajin huiput käyttivät samoja kepulikonsteja.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mm-skandaali-muhii-norja-jai-kiinni-manipuloinnista-salavideo-leviaa/9115426

Urheilujuridiikkaa

Juridiikka on ainut elämänalue, joka ei ole minua koskaan kiinnostanut, mutta Kimmo Nokkosen Likaista hiihtoa-kirjan luettuani aloin pohtimaan, että urheilujuridiikasta löytyy mielenkiintoisia ongelmia. Kuten esimerkiksi se, että Räsäs-jutussa STT:n toimittajat joutuivat maksamaan isot vahingonkorvaukset Hiihtoliiton herroille ja Räsäselle ilmeisesti vain sen vuoksi, että STT:n todisteena käyttämä kasvuhormoniampulli ei ollutkaan ruotsalaisen tehtaan valmiste, vaikka ampullin väärennetty etiketti niin väitti. 

Sen sijaan ainakaan minä en oikeusjutun aikana tiennyt, että putkilossa kuitenkin oli jäämiä kasvuhormonista, joten on syytä olettaa, että maamme eräät hiihtäjät käyttivät kiellettyä lisäainetta "päästäkseen samalle viivalle" ulkomaalaisten kilpakumppaneiden kanssa. Nokkonen epäilee kirjassaan, että venäläiset olivat myyneet omaa todella vaarallista vainajien aivoista otettua kasvuhormonia ruotsalaisena ja ilmeisesti myös laimentaneet alkuperästä valmistetta maksimoidakseen liikevoittonsa. Tämä dopingaineiden väärentäminen saattaa selittää sen, että eräissä arvokisoissa suomalaiset hiihtäjät eivät pärjänneet, koska käyttivät tehottomia lisäaineita.

Tässä yhteydessä muistan sen, kuinka juuri Los Angelesin kesäkisojen alla italialaiset kestävyysjuoksijat saapuivat Suomeen valmennusleirille ja ainakin Savossa naureskeltiin, että he tulivat tänne veren vaihtoa varten ja että he eivät tule kisoissa pärjäämään, koska heille mukamas vaihdettiin pelkästään Martti Vainion harjoitusveret. 

Savolaisten näkemys oli ilmeisesti väärä, koska hyvinhän italiaanot menestyivät, mutta Vainiolle kävi kisoissa huonosti. Nokkosen kirjan lukemisen jälkeen olen alkanut epäilemään, ettei suomalaisten harrastama doping ollutkaan pelkästään amatöörimäistä puuhastelua, kuten K-P Kyrö aikoinaan väitti, vaan että meikäläiset olivat aikoinaan dopingin johtavia suurvaltoja, ja sen vuoksi italialaiset juoksijat saapuivat tänne olympialaisten alla lääkittäviksi. Muistelenpa jopa sellaistakin, että nimenomaan suomalaisvalmentaja nosti 90-luvulla Italian johtavaksi hiihtourheilumaaksi.

https://seura.fi/ilmiot/tarinat/toimittaja-johanna-aatsalo/

Tämän vuoden Laatokan Karjala ilmestynyt

Evakkoäitinsä jättämän vaatimattoman perinnön turvin rouvani Saija Sillanpää on juuri saanut painosta vuoden 2026 Laatokan Karjala-julkaisun, jonka sotakirjeenvaihtajana ja urheilukriitikkona olen itsekin toiminut savolaisuudestani huolimatta.

Lehteä muistuttava julkaisu on paksu ja painava kuin gorillan käsivarsi, ja niinpä sen 64:lle A4 kokoa oleville sivuille mahtuu tekstiä ja kuvia kokonaisen tavallisen kirjan verran. Julkaisu on näkemykseni mukaan hyvin kaunis painotuote

Lehti on niiteillä nidottu, joten se kestää useammankin lukukerran, joten oman lukemisen jälkeen sen voi antaa joululahjaksi vaikkapa anopille. Jouluun on enää puoli vuotta ja lahjojen keksiminen on nykyään vaikeaa, koska kaikilla on jo kaikkea. Mutta Laatokan Karjalan numeroa 2026 ei vielä kaikilla ole vaikka olisikin jo kaksi aikaisempaa numeroa - itse asiassa tätä kirjoitettaessa tätä uusinta ei ole vielä kellään.Laatokan Karjala-lehden 2026 voi tilata minulta mieluiten vaikkapa yksityisviestillä.

Lehti myydään omakustannushintaan, joka on minusta järkyttävän paljon eli 20 €, ja jos lehti lähetetään postitse, tulee lähetyskulujakin 6 euroa. Lehteä pyritään myymään myös eräissä karjalaisten kesätapahtumissa. Viime vuonna lehti myytiin nopeasti loppuun, joka oli mieluisa yllätys lehden tekijöille.

Kasvuhormoni ja oikeus

Tietysti jokainen, joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, että Kari-Pekka Kyrö narrasi, kun hän poliisikuulustelussa kertoi hankkineensa insuliinia itselleen väsymykseen, vitutukseen ja kusetukseen. Kyllä se insuliini oli varmaankin hankittu silloisille maamme hiihtohuipuille, koska kasvuhormoni tehoaa huonosti, ellei samalla käytä myös insuliinia. Insuliini ei edes ollut kuulusteluaikaan kielletty dopingaine, kun taas kasvuhormoni oli, vaikka sen käytön paljastaminen oli siihen aikaan ja ilmeisesti vielä nytkin hankalaa.

Tuo kasvuhormoni tuli suomalaisille tutuksi siitä, kun STT väitti viime vuosituhannen lopulla, että hiihtäjä Jari Räsänen olisi ostanut tuntemattomaksi jääneeltä mieheltä ampullin kasvuhormonia eräällä parkkipaikalla. Aine oli siihen aikaan kovasti kallista ja vaikeasti saatavaa, mutta STT tiesi kertoa, että sitä oli kuitenkin ollut saatavilla, koska  Räsäsen hankkimaa kasvuhormonia olisi varastettu ruotsalaiselta lääketehtaalta.

Dramaattinen ja pitkä kunnianloukkausoikeudenkäynti Räsäsen tapauksesta sitten luonnollisesti tulikin, koska hyvä asianajaja kykenee sotkemaan selvänkin asian. Oikeudenkäynnissä ilmeni, ettei Räsäsen hankkimaksi väitetty aine ollutkaan Ruotsista varastettua, koska STT:n esittelemä ampullikin oli ihan toista mallia kuin aito ruotsalainen ja niinpä Räsänen ja hiihtoliiton herrat voittivat oikeudessa, joka totesi heidän kunniaansa loukatun. STT:n toimittaja Johanna Aatsalo sai sakkoja ja 30 päivää ehdollista vankeutta, mutta päätoimittaja Kari Väisänen selvisi sakoilla. Lisäksi he joutuivat maksamaan 19 henkilölle korvauksia yhteensä 1,5 miljoonaa markkaa. 

Edellä kerrottu tuomio on saanut lainvoiman, ja jokainen, joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, että väärinhän se meni. Seuraamuksitta eivät kuitenkaan oikeusjutun voittajat selvinneet, koska uskon esimerkiksi, ettei entisestä hiihtoliiton puheenjohtajasta Esko Ahosta tullut koskaan presidenttiä kasvuhormonikohun vuoksi ja kyllä oikeudessa pullopyllysian lailla valehdelleet hiihtäjät ja hiihtoliiton miehet joutuivat sittemmin vielä kovasti kärsimään dopingharrastuksensa takia, kun Lahden mömmönhiihtojen jälkeen asiat alkoivat selviämään. 

Rikostutkija Kimmo Nokkosen kirjasta sain sen käsityksen, että hän haluaisi, että valtakunnansyyttäjä hakisi Räsäs-jutussa tuomionpurkua. Itse epäilen, että valtakunnansyyttäjä ei ole kovin innostunut ottamaan juttua hoitaakseen, vaikka tietääkin vääryyden hyvinkin olevan asiassa vallalla, koska Suomen Hiihtoliiton sotkuja on kohta setvitty 30 vuotta. Ulvilan surmaa on muuten tutkittu vasta 20 vuotta. Monet ovat myös sitä mieltä, että 80 vuoden takainen sotasyyllisyysoikeudenkäynti olisi syytä ottaa uusiksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Johanna_Aatsalo

Ihmeaine insuliini

Tutkimusten mukaan Suomi on maailman onnellisin maa ja Kuopio Suomen onnellisin kaupunki. Kuopiossa vanhuksetkin vaikuttavat olevan onnellisia, koska salakuuntelin juuri junassa joukkoa onnellisia savolaismummoja, jotka keskustelivat selkäkeikkanauruja päästellen maamme vanhusongelman ratkaisemisesta, joka ongelma ei ratkennut äskettäin päättyneessä budjettiriihessä ja niinpä maamme luottoluokitus on putoamassa ja maamme velkaongelma kärjistyy sen vuoksi entistäkin enenevämmässä määrin.

Mummot pitivät hyvänä ratkaisuna maamme vanhusongelmaan sitä, että he tekisivät joukkoitsemurhan. Joukkoitsemurhan tekotapaa pohtiessaan ja päätyivät insuliinin nauttimisvaihtoehtoon. Eräs mummoista nimittäin käytti insuliinia ja tiesi, että sen avulla pääsee helposti ja kivuttomasti eroon maallisista vaivoistaan.

Tosin insuliinia voi käyttää muutenkin helpottamaan oloaan. Sain juuri luettua entisen rikostutkijan Kimmo Nokkosen erittäin mielenkiintoisen kirjan nimeltään "Likaista hiihtoa ja puhdasta pajunköyttä" ja siinä kerrottiin, miten silloisen maamme hiihdon päävalmentajan Kari-Pekka Kyrön hallusta löytyi insuliinia.

Poliisikuulustelussa Kyrön vastaus oli seuraava: "Haluan tässä mainita, että insuliinia olen hankkinut pelkästään omaa käyttöä varten, koska välillä väsyttää, vituttaa ja kusettaa." Tietysti jokainen, joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, että tuo oli sitä Nokkosen kirjan nimessäkin mainittua puhdasta pajunköyttä.

Suomen kansa näyttää olevan todella lukeva kansa, koska Nokkosen kirjaa myydään jopa ruokakaupoissa: https://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuote/nokkonen-likaista-hiihtoa-ja-puhdasta-p-9789528506294

Kompostitarkastajat ja kondomit

Kaltaiseni yksinkertaisen ihmisen on vaikea ymmärtää valtion raha-asioita, koska kun en osaa hoitaa omianikaan raha-asioitani, niin en pysty ottamaan jyrkästi kantaa äsken päättyneeseen budjettiriiheenkään. Sen kuitenkin valtiovarainministerin puheesta ymmärsin, ettei verorahoja enää jatkossa käytetä kompostitarkastajan virkoihin. En ole moista ammattinimikettä aiemmin kuullut, mutta ei ollut kuullut myöskään hyvä ystäväni Gemini, jolta asiaa tiedustelin.

Suomen julkinen velka on nykyään 34.500 euroa jokaista suomalaista kohti ja sen verran raha-asioista luulen ymmärtäväni, ettei kompostitarkastajien virkojen lakkauttaminen maamme taloutta pelasta.

Usa:n taloustilanteesta ymmärrän vielä Suomenkin taloutta huonommin ja ainoa asia, joka jäi presidentti Trumpin valtiontaloutta käsittelevästä puheesta mieleeni, on se, että Gazaan suunnatut kondomitoimitukset lopetetaan, koska ei haluta tukea terrorismia. Varmasti Trumpin ajattelussa on jokin vankka logiikka, mutta minulle se ei ainakaan täysin avaudu. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Usa:n julkinen velka on reilut 100.000 euroa asukasta kohti, joten oletan, ettei kondomilähetysten peruutus valtiontalouden ongelmia pelasta.

Luin tuossa Suomenmaa-lehden juttua Usa:n kortonkikiistasta,  ja uutisesta taitaa paljastua, mistä ihmeestä asiassa on kysymys, koska entisen Obaman hallinnon virkamies toteaa, että "Tämä on totaalista roskaa. Joko täysin keksittyä, tai kyse on henkilöstä, joka ei osaa lukea laskentataulukkoa." 

Epäilen, että myös Purran kompostitarkastuskannanoton ja Trumpin kortonkikannanoton taustalla on sama logiikka, eli älyllisen proletariaatin mielenkiinto pyritään suuntaamaan pois itse pääasiasta.

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/trump-usa-aikoi-lahettaa-50-miljoonalla-dollarilla-kondomeita-hamasille-ex-virkamies-totaalista-roskaa/

Tule ja katso

Männä viikolla oli Hesarissa niin hyvä juttu Svetlana Aleksijevitsin kirjasta Viimeiset todistajat, että matkustimme rouvan kanssa Kuopion Rosebudiin ostamaan tuon teoksen. Lehtikolumnin mukaan kirja näyttää sen nykyäänkin ajankohtaisen asian, että lapset kohtasivat sodassa kaikki mahdolliset kauhut.

Kolumnissaan Antti Majander vertaa Aleksijevitsin teosta Elem Klimovin elokuvaan Tule ja katso ja hän kertoo, ettei vieläkään saa silmistään loppukohtausta, jossa ruumiskasojen alta partisaanien joukkoon selvinnyt poika yrittää ampua pahaa pois maailmasta tähtäämällä vedessä kelluvaa Hitlerin valokuvaa. 

Jossain elokuvakerhossa itsekin katsoin tuon filmin enkä siihen silloin tykästynyt. Varsinkaan en tykästynyt siihen elokuvan lopun kohtaukseen, jossa sotaorvoksi jäänyt pikkupoika ampua räiskii puoliautomaattikiväärillään vedessä kelluvaan Hitlerin kuvaan lippaan tyhjäksi ja juoksee sitten itsensä mittaista asettaan raahaten partisaanijoukon perään.

Ihmettelin ääneen moista mielestäni naurettavan kliseemäistä kohtausta. Eräs bussikuski sitten kysyi, että enkö minä todellakaan huomannut, että joka laukauksen jälkeen Hitler muuttui nuoremmaksi ja sitten kun hän oli muuttunut äitinsä sylissä istuvaksi vauvaksi, poika ei enää ampunutkaan. Häpesin, etten puuttuvan tunneälyn vuoksi todellakaan huomannut moista.

Nyt minustakin tuntuu, että kyseinen kohtaus on maailman elokuvahistorian vaikuttavin kohtaus eikä sitä normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen pysty kuivin silmin katsomaan; varsinkin kun teini-ikäinen ampuja muuttaa räiskimisensä aikana ihan vanhan ukon näköiseksi. Tässä yhteydessä en voi olla kertomatta, että joskus näin lehdessä kuvan taaperoikäisestä Putinista äitinsä sylissä ja sekin kuva oli ajatuksia herättävä.

Venäläisessä yhteiskunnassa on paljon pahaa, mutta hyvää on ainakin se, että Mosfilmin kaikki elokuvat ovat nykyään nähtävissä netissä maksutta. Tule ja katso -elokuvan englanniksi tekstitetyn version voi katsoa tästä linkistä ja maailman elokuvahistorian vaikuttavin kohtaus alkaa noin kohdasta 2t15min. Jos Putin ja Trump sattuvat tämän lukemaan, niin suosittelen heille linkistä löytyvän filmin katsomista.

https://www.youtube.com/watch?v=zjIiApN6cfg