Pilkkakirjeet	17.12.2019, 19:38
Myönnettäkööt, että en ole kuvataiteellisesti kovin lahjakas, vaan pikemminkin päinvastoin ja niinpä jäin kansakoulussa jopa laiskanläksylle vaahteranlehden piirtämisestä, mutta siitä huolimatta olen innokas kävijä taidenäyttelyissä. Olen jopa taiteen vuoksi joutunut vähää vaille käsirysyyn tuhannen kiinalaisen kanssa päästäkseni Eremitaasissa näkemään kaksi Leonardo da Vincin taulua. Ne osoittautuivat nokisen ja homeisen oloisiksi surkeiksi pikkuläpysköiksi, joita en huolisi edes maalla huussin seinälle. Sen sijaan Venäläisen taiteen museossa tuijotin joku päivä sitten saksanseisojakoiran tavoin Ilja Repinin töitä, joista suurimman vaikutuksen teki Zaporogit kirjoittamassa pilkkakirjettä Turkin sulttaanille. Se on kerrassaan ilmeikäs ja ennen kaikkea suuri taulu, jonka pinta-ala on noin seitsemän neliömetriä. Luulen sen olevan hintava jo pelkästään sen vuoksi, että maalia on siihen mennyt litra kaupalla. Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, uskon tuon taulun sijoittuvan mitaleille maailman taiteen historiassa. Muuten sitä eivät taiteentutkijat näytä tietävän, että Repin varasti aiheen tuohon kuuluisaan tauluunsa Martti Innaselta, jonka työ on nimeltään Pornokauppiaat kirjoittavat pilkkakirjettä Urpo Leppäselle. Leppänenhän oli vuosikymmeniä sitten ministeri ja yksi Suomen tavoitelluimmista ukkomiehistä, jonka vaimot voisivat jopa perustaa oman yhdistyksensä nimeltään vaikkapa Urpo Leppäsen naiset Päijät-Hämeessä. Innasen mainioon työhön voi tutustua tästä linkistä: https://linocatlady.blogspot.com/2017/07/martti-innanen-nayttely-exhibition.html Kommentit (1)
Siiri Rantanen ja meijän Kalle	16.12.2019, 17:56
Ihana ihminen on juuri 95 vuotta täyttänyt Siiri Äitee Rantanen. Katsoin tuossa Areenalta Urheiluruudun parin päiväisen takaisen Siirin haastattelun ja ihastuin hänen kauniiseen Tohmajärven murteeseensa ja tyypilliseen itäsuomalaisen naisen tarinankerrontatapaansa, jossa tarina soljuu vuolaasti ihan ilman turhia ajatuskatkoja yhtenäisenä virtana toisin kuin esimerkiksi ministereillä. Esimerkiksi hänen kertomuksensa olympiavoittajan kotiinpaluusta olisi syytä tallentaa Suomalaisen Kirjallisuuden seuran arkistoon. Cortinan kisojen viestisankari Siiri Rantanen palasi kultamitalin kanssa Lahden kaupungin järjestämään kultamitalijuhlaan Seurahuoneelle, mutta siellä ei ole vastassa muita kuin meijän Kalle, eli puoliso Kalervo Rantanen ja termoskannu, jossa oli jäähtynyttä kahvia. Siihen aikaan ei naisurheilijoita vielä arvostettu. Pahempiakin juttuja Siiri olisi voinut kertoa Hiihtoliiton herroista. Esimerkisi seuraavissa olympialaissa Squaw Valleyssa  Eva Högin suksi katkesi ennen ensimmäistä starttia ja tytöltä pääsi itku, koska hän uskoi kisojen olevan osaltaan ohi, sillä hänellä oli vain yhdet sukset. Hiihtoliiton herrat olivat hänelle vakuuttaneet, että asialle ei mahda mitään, koska varasuksia ei ole. Topakka Siiri Äitee Rantanen puuttui sitten tapausten kulkuun.  Hän tiesi, että Järvisen tehdas oli lahjoittanut joukkueelle varasuksia ja Siiri oli jopa nähnyt kasan varasuksia Hiihtoliiton herrojen vessassa, kun oli käynyt hakemassa Hiihtoliiton herrojen majoitustilasta romaaneja ajankulukseen. Siiri marssi Hiihtoliiton herrojen puheille ja kertoi, että varasukset on Evalle saatava. Päävalmentaja Veli Saarinen oli ihan ihmeissään moisesta älyttömästä vaatimuksesta, koska hänen mukaansa suksia ei todella ollut. Vielä enemmän ihmeissään Saarinen oli, kun Äitee näytti hänelle Hiihtoliiton herrojen vessasta löytyvän suksikasan ja ihmetteli, että mistä ihmeestä ne sukset olivat sinne päätyneet. Eva Hög sai sitten varasukset, mutta Siiri Rantanen on varma, ettei ilman hänen määrätietoista toimintaansa tämä olisi jäänyt suksitta. Äitee epäilee, että Hiihtoliiton herrat olivat ajatelleet myydä sukset pimeästi eteenpäin. Siirin haastattelun voi kuunnella tästä linkistä 21 minuutin kohdalta eteenpäin https://areena.yle.fi/1-4596076?autoplay=true Kommentit (0)
Suomi - Pohjolan johtava jalkapallokansa	15.12.2019, 22:29
Pietarin junassa minulla oli aikaa tutkia viime aikojen palloilutuloksia ja tyydytyksellä panin merkille, että Suomi, tuo isiemme maa, on nousevassa Pohjolan johtavaksi jalkapallokansaksi. Nimittäin pari viikkoa sitten pelattiin salijalkapallon, jota nykyään futsaliksi kutsutaan, Pohjolan mestaruusturnaus Turussa. Tapahtuma oli yhtä suomalaista riemujuhlaa. Poikamme voittivat jokaisen ottelunsa. Ensiksi kaatui Grönlanti 11-1, sitten Tanska 5-1, seuraavaksi yleensä kaikessa maailman paras Norja 6-1 eikä loppuottelussa Ruotsistakaan ollut kunnon vastusta ja ottelun päätyttyä tulostaululla loistivat tulikirjaimin Suomen voittolukemat 3-1. Harva on se palloilumuoto, jossa näkee moista suvereenia ylivoimaa. Itseäni harmittaa se, etten huomannut seurata poikiemme taistoa Grönlanti vastaan. Olen pitkään haaveillut, että näkisin Suomen ja Grönlannin välisen oikean jalkapallo-ottelun, koska siinä maajoukkueemme kerrankin lähtisi selvänä ennakkosuosikkina kentälle - Färsaariakin vastaan on aina olemassa tiukka matsi tiedossa. Grönlannin futsalmaajoukkuetta ei ole syytä vähätellä, koska se voitti turnauksessa emämaansa Tanskan 4-3. Ilmeisesti eskimonuoret lähtivät siihen otteluun hyvin latautuneina. Kommentit (2)
Poliittisen historian museo	14.12.2019, 18:47
Kävin jokunen vuosi sitten Pietarin poliittisen historian museossa ja silloin se oli hyvin mielenkiintoinen paikka. Talvisodan tapahtumistakin se antoi ihan asiallista tietoa. Tosin luultavasti sen vuoksi, että kielitaitoni on huono, en löytänyt Mainilan laukauksista mitään mainintaa. Tänään uusin vierailuni samassa museossa ja ajattelin, että koska Talvisodan alkamisesta on kulunut 80 vuotta, olisi tapaus jotenkin erityisesti huomioitu, sillä koskettihan sota varsinkin Pietaria, koska suuri osa Puna-armeijan joukoista oli koottu kaupungin alueelta. Mitään mainintaa Talvisodasta en museosta kuitenkaan löytänyt. Ilmeisesti asioista vastaavat tahot ovat huomioineet toiminnassaan sen, että nykyään Venäjällä sotaveteraanien kunnian loukkaaminen on lailla kiellettyä. Historian professori Timo Vihavainen luennoi joku viikko sitten Kuopiossa Talvisodasta ja hän valitteli sitä, että nykyään naapurissa tunnetaan sodan historia valitettavan huonosti, mutta hän myös korosti sitä, että sikäläinen nuoriso kyllä tietää asiasta Suomen nuorisoa enemmän, koska Venäjällä kouluissa vielä joutuu lukemaan läksyjä. Kommentit (2)
Tunnistamaton sorkkaeläin	13.12.2019, 18:49
Kaikki suonenjokelaiset ja erityisesti paikkakunnan mansikanviljelijät saavat olla kiitollisia Valamon luostariile ja varsinkin luostarin mukkipojille, jotka muinoin jalostivat puutarhamansikan, jonka avulla Suonenjoki myöhemmin kohosi vaurauteen ja maineeseen. Kunnioituksesta Valamon marjanviljelyperinteitä kohtaan olen tänään tutustunut Valamon rikkaaseen taideperinteeseen ja olen nyt alikersantti Hietasen tapaan kauhean hämmästynyt. Nimittäin suinkaan harva ei ole se Valamon luostaria esittävä maalaus, jossa käyskentelee sarvipäinen sorkkaeläin. Tavallinen hirvi se ei ole, koska kyllä minä hirvet tunnen, koska olen vanhaa salakaataja sukua. En myöskään usko, että 1800-luvun puolivälin jälkeen Valamon saarella olisi käyskennellyt valkohäntäkauriita, kuusipeuroja tai metsäkauriita, jotka ovat nykyään uusia tulokkaita Suomen suunnalla. Itse veikkaan sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys vain voi synnyttää, että tässä vaiheessa vielä varmuudella tunnistamaton sarvipäinen sorkkaeläin on saksanhirvi, joka on meille kaikille tuttu kotiemme seiniltä roikkuvista gobeliinista, jotka esittävät hirviä lähteellä. Oletan, että Valamon vireät munkkipojat kasvattivat aikoinaan sekä mansikoita että saksanhirviä luostarin ruokahuollon turvaamiseksi. Kommentit (2)

Vasili Loponen, Petroskoin rautatieaseman käymälän vanhempi tarkkailija	12.12.2019, 08:14
En ole kuvataiteellisesti kovin lahjakas, vaikka taidenäyttelyitä harrastankin, mutta siitä huolimatta olen sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, sitä mieltä, että alla olevasta linkistä löytyvä Martti Innasen maalaus vuodelta 1989 nimeltään "Vasili Loponen, Petroskoin rautatieaseman käymälän vanhempi tarkkailija", osoittaa suoranaista neroutta. Työnsankari Loposen olemuksesta kuvastuvat eletyn elämän jäljet. Hän on varmasti tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran käymäläalalla ja edennyt nuoremmasta käymälätarkkailijasta lopulta työnveteraanina esimiestehtäviin eli vanhemmaksi käymälätarkkailijaksi, ja sarkapuseron miehustaa koristava mitali todistaa vuosikymmenien moitteettomasta palveluksesta. Miehen olemus on niin karheanlämmin, että hänestä voisi tehdä vaikkapa pehmolelun lapsille. Otsan juonteetkin ovat taiteellisesti symmetriassa tyypillisen venäläisen piippalakin lipan kanssa. Tukan ja parran harmaus on juuri samaa sävyä kuin mahorkkasätkän sauhu. Innasen maalauksissa meitä suomalaisia ja venäläisiä yhdistää taipumus nenänkaivuuseen ja kummankin kansan edustajista on joka kymmenes kuvattu sormi sieraimessa, ja Vasili Loponen sattuu olemaan juuri se kymmenes. Kuitenkaan se tapa ei miestä pahenna, sillä kukapa ei nenän kaivelusta tykkäisi. https://www.tamperelainen.fi/artikkeli/41601-huuhaan-taulut-vetaneet-yleisoennatyksen-werstaalle Kommentit (0)
Huljakka nainen	11.12.2019, 20:02
Venäjän viisumiin liittyvistä syistä kunnioitin tänään läsnäolollani Lappeenrannan kaupunkia ja tutustuin luonnollisesti tämän lehmusten kaupungin nähtävyyksiin ja elinkeinoelämään. Eräs Lappeenrannan merkittävä nähtävyys on ihan keskustassa sijaitseva maamme toiseksi suurin sankarihautausmaa, jossa lepää 1300 vainajaa. Sieltä löytyi myös Suonenjoen ainoan olympiavoittajan Kalle Jalkasen hauta ja helposti löytyikin, koska portin vieressä on luettelo vainajista ja kartta, josta pystyi hautojen sijainnin tarkastamaan. Kaikille maamme hautausmaille olisi syytä pystyttää samanlainen opastaulu. Jalkasen-Kallen hauta oli muutaman metrin päässä opastaulusta ja kivessä olevat olympiarenkaat helpottavat löytämistä, joka kaikille suonenjokelaisille ja etenkin iisveteläisille tiedoksi. Lappeenrannan elinkeinoelämään tutustuin sikäli, että kävin syömässä jättipitsan ilmeisesti venäläisten omistamassa puarhuoneessa, kuten Savossa baaria kutsutaan, ja näin siellä pitsoja tarjoilemassa Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden pisimmän naisen. Hän oli todellinen superblondi ja valehtelematta kolmatta metrinen ja puheennuotista päätellen venäläinen. Luulen, että tämä tarjoilijaneitonen on saapunut Suomeen alun perin koripalloilullisista syistä. Muistelen, että sosialistinen suunnitelmatalous onnistui tuottamaan Münchenin olympialaisiin peräti 220-senttisen naissentterin, jota vastaan amerikkalaisetkin olivat voimattomia ja minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö tarjoilijatar voinut ihan hyvin olla tämän huljakan sentterin tytär. Kommentit (0)

Kauppiaantalo	10.12.2019, 19:00
Viipurin Vanhassakaupungissa noin 30 kilometrin päässä Suomesta löytyy tuollainen mielenkiintoinen rakennus, jota kutsutaan Kauppiaantaloksi. En onnistunut saamaan selville talon rakennusvuotta, mutta epäilen, ettei se ole kuitenkaan ihan keskiaikainen. Keskiaika ainakin keskikoulun historian oppikirjan mukaan kesti Rooman valtakunnan hajoamisesta, eli muistaakseni vuodesta 496, 1400-luvun alkuun asti. Epäilen, että Kauppiaantalo on vasta 1600-luvun rakennuskantaa, mutta että nuoruudestaan huolimatta se saattaa olla vanhempi kuin yksikään siviilirakennus nykyisen Suomen alueella. Vanhempia kirkkoja ja linnoja Suomesta kyllä löytyy. Matkaoppaan mukaan kuvan talo on kuitenkin Viipurin vanhin asuintalo. Teoriani siitä, että rakennus on ns. uudelta ajalta eikä keskiajalta perustuu siihen, että talo on suunniteltu kääpiöille. Ehkä puolitoistametrinen ihminen mahtuu mukavasti siinä asumaan, isompi saa aivovaurion ajan mittaan ovenkarmeista. Ainakaan keskiaikainen savolainen ei olisi tuollaista taloa hyväksynyt. Nimittäin Mikkelin seudulla on tutkittu keskiaikaisia hautoja ja niistä on paljastunut, että vaikka joukossa oli paljon kääpiökasvuisuutta, oli miesten keskipituus silti 175 senttiä, eli melkein sama kuin nykyään. Sen ajan savolaiset olivat jopa pikkuisen silloin jättiläisinä pidettyjä viikinkejä isompia. Oma teoriani on se, että keskiajalla ihmiset ainakin kehittymättömässä Itä-Suomessa elivät proteiinipitoisella ruoalla, eli riistalla, kalalla ja maidolla eikä liika raadanta heitä rasittanut, kasvoivat he parikymmentä senttiä pitemmiksi kuin myöhemmin uudella ajalla, jolloin siirryttiin kasvissyöntiin. Vaikka kotikyläni Kärkkäälä oli reilut sata vuotta sitten niin köyhä, että koko kylässä oli tarinan mukaan vain yksi raha, jota kyläläiset kävivät ihmettelemässä, kasvoi eräs Laitinen silloisella eläinperäisellä muonalla ruokittuna kahden metrin mittaan, ennen kuin lähti Amerikkaan eikä miehestä ole sen jälkeen kuultu. Kommentit (0)
Napakka Sanna Marin	09.12.2019, 18:43
Sosialistisessa mediassa näyttävät voimistuvan ei-sosialistien äänenpainot, joiden mukaan maassamme on nyt sitten heppatyttöhallitus, joka onkin sattuvasti sanottu, kun halutaan oikein kunnolla loukata nuoria naisia. Epäilen, että Perussuomalaisten kannatus pompsahti taas ylöspäin, kun tietoon tuli, että maata johtaa nuori, kaunis, sujuvasanainen ja älykäs nainen. Perussuomalaisten kannatus ei olisi pompsahtanut yhtä ylös, mikäli tuleva pääministeri olisi ollut iso ja roteva Antti Lindman. Tutkimusten mukaan 50 % miehistä ei koskaan äänestä naista ja naisistakin 25 % antaa aina äänensä miehelle. Lindmanin valinta olisikin ollut perusteltu, mikäli esimerkiksi kansainvälisissä suhteissa asiat ratkaistaisiin valtion johtajien välillä painimalla, mutta ainakaan toistaiseksi sellainen on ollut epätavallista. Itse ihastuin Antti Lindmaniin kovasti, kun tämä nuori mies oikein vakaumuksen syvällä rintaäänellä puhui siitä, miten maamme valtiolaiva kaipaa kapteenia tai jotain muuat sellaista. Päästin silloin oikein selkäkeikkanaurun ja pidin miestä Aake Kallialaan vertaisena humoristina, mutta nyt epäilen, että Lindman olikin lausunnossaan ihan tosissaan. Miehen paatoksesta tuli vallan mieleen edesmennyt kenraali Adolf Ehrnrooth, jota kansa rakasti. Nähtäväksi jää, miten Sanna Marin suoriutuu haastavassa tehtävässään. Jos hyvin suoriutuu, niin on syytä muistaa, että presidentinvaaleihin on vain reilut neljä vuotta ja että media on ensimmäisen kerran kääntynyt Pekka Haavistoa vastaan. Mutta siihen uskon, että Sanna Marin pistää ukot napakasti ojennukseen ainakin, mikäli yhtään on uskominen alla olevia Aamulehden videoita Tampereen valtuuston istunnoista, joissa Marin johtaa valtuustoa lievästi sanottuna määrätietoisin ottein: https://www.aamulehti.fi/a/4c2d41f9-6bcb-479b-96fb-d62d28c018d1 Kommentit (0)
Martti Huuhaa Innanen ja Parikkala	08.12.2019, 16:04
Kuten vanha sanonta kuuluu, urheilussa ei ole tärkeintä voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen. Totaalinen nöyryyttäminen tapahtui Lillehammerissa, jossa uljaat Venäjän hiihtäjät kukistivat miesten viestissä isäntämaa Norjan peräti kahden joukkueen voimin. Ei siis ole mitään yllättävää siinä, että venäläiset ollaa sulkemassa pois kansainvälisestä kilpaurheilusta ilmeisesti liiallisen ylivoimaisuuden vuoksi. Kyllä me suomalaisetkin saadaan iloita venäläismenestyksestä, koska jo eilen, silloin tosin hieman sievistellen kerroin, että kansantaitelija Martti Huuhaa Innasen mukaan suomalaiset ovat ihmisen ja r----n välimuotoja. Tässä yhteydessä tosin jyrkästi tuomitsen Innasen mielipiteen, mutta korostan sitä, ettei Innanen tarkoittanut mitään venäläisvastaista, vaikka hän käytti r---ä-sanaa, sillä miehen sukujuuret olivat itärajalla Parikkalassa ja siellä r----ä oli aikoinaan ihan luonnollinen ja arvovapaa nimitys hyvän naapurimaan asukkaille. Parikkalalaiset tunsivat Venäjän hyvin, koska valtakunnan pääkaupunki Pietari oli ihan lähellä ja sinne oli kaikin puolin hyvät suhteet. Esimerkiksi Pietarin lähes kaikki nuohoojat olivat suomalaisia ja heistä kolmannes oli Parikkalasta. Myös valtaosa Pietarin ilotytöistä oli Suomesta, mutta toistaiseksi en ole onnistunut selvittämään, miten suuri osa heistä oli parikkalalais-tyttösiä. Sekä nuohoojan että ilotytön ammateissa asiakkaat arvostavat rehellisyyttä ja on kunnia-asia suomalalaisille nauttia rehellisen kansan maineesta. Professori Matti Klinge oli jossain kirjassaan vahvasti sitä mieltä, että Stalin ammuttama marsalkka Tuhatsevski olisi ollut Parikkalan poikia, mutta myöhemmin hän joutui myöntämään, ettei marsalkka Tuhatsevski ollutkaan Parikkalan Tuhatsevskejä. Itse en ole muuten onnistunut tutkimuksissani todistamaan, etteikö kuuluisa venäläinen akateemikko Berg, joka kehitti Neuvostoliitolle tutkan, josta oli suomalaisille paljon harmia jo kesällä -41, ihan hyvin voisi olla Uukuniemen Bergiä. Tosin akateemikko Berg ei ollut syntynyt Uukuniemellä vaan Viipurissa, mutta silti. Kommentit (2)
Välimuoto	07.12.2019, 19:20
Päivällä miehet kilpailivat suksienvaihtohiihdossa, joka on urheilumuodoista kenties älyttömin. Ilokseni Venään mies voitti, vaikka ei varmasti ollut mitään ottanut. Viisi seuraava olivat norjalaisia, jotka eivät myöskään olleet varmasti mitään ottaneet. Suomalaiset eivät pärjänneet, koska eivät olleet mitään ottaneet. Perustelen iloani Venään mihen voitosta sillä, että melkein samaa väkeähän sitä pohjimmiltaan ollaan. Luin juuri toimittaja Kari Lumikeron muistelmat ja hän mainitsi kirjassaan kansantaiteilija Martti Huuhaa Innasen sanoneen, että suomalainen on erään itäisen kansan ja ihmisen välimuoto. Se on sattuvasti sanottu, mutta saattaa nykyään ylittää syytekynnyksen. On kuitenkin hyvä muistaa, että Innasen kuvataiteessa sekä venäläisiä että suomalaisia kuvataan lämmöllä, vaikkakin naivistisella huumorilla. Edellä kerrotusta tulikin mieleeni, että Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä on maamme entisen ylimmän dopingvalvojan Timo Seppälän haastattelu. Hän kertoo, että urheilulääkärinä kunnostautunut Pekka Peltokallio oli luennollaan suhtautunut vähän kyynisesti antidoping-toimintaan, koska silloin tunnetuista noin 20 stereoista  pystyttiin testeillä paljastamaan vain kuusi. Peltokallio piti tupakanpolttoa dopingia vaarallisempana asiana. Tosin se käsitys ei tainnut Timo Seppälää hätkäyttää, koska istuin vuonna 2000 Lahdessa Kalevankisoissa miehen lähellä ja ihmettelin rintataskusta näkyvää tupakkatoppaa. Silloin oli miesten kuulantyöntö menossa ja mukana oli kahdeksan yli 20 metrin miestä. Siihen aikaan meillä oli kuulassa kova taso, vaikka kukaan ei ollut mitään ottanutkaan. Kommentit (0)
Jukolan Lauri - suomalainen sankari	06.12.2019, 18:30
Itsenäisyyspäivänä on syytä muistaa suomalaisia sankareita ja minä muistan nyt Jukolan Lauria, koska päivällä nähty Seitsemän veljestä muistutti minua hänestä. Nimittäin jokin selitys on syytä keksiä sille, että vuodesta toiseen suomalaiset ovat kansakuntien koulutustasoa mittaavan Pisa-tutkimusten kärkeä, vaikka kaiken järjen mukaan niin ei pitäisi olla. Yliopisto-lehdessä nimittäin joskus ainakin sen yleisönosastossa kirjoitettiin, että mittausten mukaan olemme älykkyysosamäärältämme valkoisen rodun pohjasakkaa yhdessä muiden pohjoismaalaisten kanssa, mutta siitä huolimatta pärjäämme Pisa-tutkimuksen perusteella ihan hyvin kamppailussa älykkäitä aasialaisia vastaan. Vain veljeskansamme virolaiset antavat eurooppalaisista meille kunnon vastuksen. Itse epäilen, että osasyy kansamme oppineisuuteen on Jukolan veljesten antama esimerkki opiskelun hyödyllisyydestä. Erityisen esimerkillinen opiskelija oli Lauri, veljeksistä taiteellisesti lahjakkain, koska hänet lukkari jopa palkitsi Toukolan kylän parhaana lukijana miehen alkuvaikeuksista huolimatta. Laurin esimerkki osoittaa, että lujalla tahdolla voi korvata puuttuvan älykkyyden. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on myös syytä korostaa Laurin taistelijan ominaisuuksia. Se nähtiin taistelussa Toukolan poikia vastaan, joka otatus alkoi siitä, kun metsittyneet veljekset eivät kyenneet tasapäiseen smalltalkiin vastustajiensa kanssa, vaan tarttuivat aidanseipäisiin. Silloin Aleksi Kivi nerokkaasti korosti sitä, että hurjiten veljeksistä riehui nimenomaan Lauri. Monta kertaa taiteellisesti lahjakkaat ihmiset ovat luonteeltaan särmikkäitä. Kommentit (2)

Se neljäs kone ja se kolmas tornitalo	05.12.2019, 17:23
Luin tuossa Erkki Tuomiojan päiväkirjaa siltä osin, jossa hän käsitteli 11.9.2001 tapahtuneita terrori-iskuja ja taas vahvistui käsitykseni, että meitä jymäytetään ja kansa ei todellakaan tiedä kaikkea. Silloinen ulkoministeri Tuomioja keskusteli silloisen Supon päällikön Seppo Nevalan kanssa Usa:n tapahtumista ja Nevala kertoi, että amerikkalaiset myöntävät avoimesti, että sen neljännen koneen, joka oli matkalla kohti Valkoista taloa, ampuivat alas amerikkalaiset itse. Se ei siis pudonnut ennen aikojaan sen vuoksi, että koneen matkustajat olisivat käyneet kaappaajien kimppuun. Muistelen, että heti tapahtuman jälkeen ihmeteltiinkin sitä, että tuon koneen osat olivat levinneet niin suurelle alueelle, että vaikutti siltä, että se olisi räjähtänyt ilmassa. Tuntuu selvältä, että jos Usa:n puolustusvoimat pystyvät torjumaan ohjuksiakin, joten kyllä ne myös matkustajakoneen saavat tuhottua. Myöhemmin jopa Wikipedia, joka yleensä tietää kaiken, kertoo, että matkustajien kapina terroristeja vastaan aiheutti koneen tuhon. Tästä asiasta on myös tehty mielenkiintoinen elokuva, mutta vielä mielenkiintoisempi elokuva voitaisiin tehdä, jos se perustuisi ihan oikeisiin tositapahtumiin. Melkoista draamaa olisi kohtaus, jossa joku yksittäinen ihminen joutuu päättämään matkustajakoneen tuhoamisesta. Ja vielä suurempaa draamaa olisi kohtaus, jossa pojat porukalla sopivat, että maailmalle valehdellaan tapauksen kulusta. Tuossa Wikipediaa tutkiessani paljastui, että terrori-iskun seurauksena tuhoutui peräti kolme pilvenpiirtäjää. Itse muistan, että vain kaksoistornit olisivat romahtaneet, mutta Wikipedian mukaan myös 110 metrin päässä kaksoistorneista romahti 47-kerroksinen pilvenpiirtäjä. 2700 ihmistä kuoli välittömästi rakennusten paloissa ja niihin osuneissa lentokoneissa, mutta yli 1000 on kuollut välillisesti myöhemmin, joista suurin osa on syöpään sairastuneita pelastustyöntekijöitä. Kommentit (0)
Viipurin vanhan tuomiokirkon rauniot	04.12.2019, 18:55
Viipurin Vanhakaupunki on nähtävyytenä lähes Tallinnan Vanhankaupungin luokkaa, mutta vielä ei ole kaikkea ehditty korjata mitä sodassa rikottiin, vaan paljon on tekemätöntä työtä jäljellä. Pelkkä pieni pintaremontti ei riitä esimerkiksi vajaat 600 vuotta vanhalle Viipurin vanhalle tuomiokirkolle. Se ei ole kuin pommin jäljiltä, vaan pommeja on ollut monta. Kirjailija Eeli Aalto, jonka äiti oli muuten Uukuniemen heränneitä ja jonka pojantytär Saara Aalto on maailmankuulu laulaja, kertoi jossain tv-ohjelmassa, että Talvisodan alla kesken kirkonmenojen nousi eräs seurakuntalainen suureen ääneen oma-aloitteisesti ja lupaa pyytämättä julistamaan, että tämä kirkko kohta tuhotaan, elleivät kaupunkilaiset pikaisesti tee parannusta. Viipurilaiset eivät ottaneet neuvosta vaaria, vaan jatkoivat entiseen menoon hauskaa elämäänsä, ja Wikipedia tietää kertoa mitä moisesta sitten seurasi: "Viipuri joutui Neuvostoliiton pommitusten kohteeksi. Vanha tuomiokirkkokin sai osuman 18. helmikuuta 1940 eli Tuhon sunnuntaina ja paloi historiansa aikana 11. kerran. Kirkon mukana paloivat siellä siunausta odottaneiden yli sadan sodassa kaatuneen ruumiit. Kirkon kiviseinät jäivät pystyyn, mutta nykyisin niistäkin on jäljellä vain alaosa. Kirkko oli tarkoitus korjata, mutta suunnitelmat kariutuivat kun kaupunki menetettiin Neuvostoliitolle. Se on sittemmin toiminut kaupunkilaisten kaatopaikkana. Kirkon kellotapuli on edelleen pystyssä ja siitä on tullut linnan ohella yksi Viipurin symboleista." Monena on Viipurin vanha tuomiokirkko ehtinyt toimia olemassaolonsa, eli noin 580 vuoden, aikana. Se on ollut roomalaiskatolisten, luterilaisten ja ortodoksien kirkkona, mutta myös hevostallina ja kaatopaikkana. Luulenpa, että kirkkoraunion tiiliä on uusiokäytetty sodan jälkeen myös kansantalouden muihin tarpeisiin. Yllä oleva kuva todistaa, että rakennuksen seinät ovat lähes metrin paksuiset ja että satoja vuosia vanhat tiilet ovat vielä yllättävän tuoreen näköiset. Karkea arvoni on, että tuossa rauniossa vieläkin on noin miljoona tiiltä. Kommentit (0)
Onneksi vain poliittinen ruumis	03.12.2019, 19:06
Maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä alkaa vaikuttaa vahvasti siltä, että Karttulan entinen vt. nimismies Antti Rinne alkaa olla poliittinen ruumis. Epäilen, että asia on Antille itselleenkin helpotus, sillä pohjimmiltaan herkän miehen terveys ei olisi pitkän päälle kestänyt moista hevosenleikkiä. Luin tuossa juuri Rinteen elämänkerran nimeltään Koko tarina, joka muuten on tämänpäiväiset tapahtumat huomioon ottaen ihan parahultainen nimi kirjalle, miten paha Rinteen terveystilanne oli viime talvena Espanjassa, jolloin media kertoi, että mies oli sairastunut sitkeään flunssaan, kuten Kekkonenkin aikoinaan teki Islannin kalareissullaan. Kirja kuitenkin paljastaa, että Rinne oli sairaalassa kaksi viikkoa vallan nukutettuna ja tuotiin ambulanssikoneella Suomeen. Helsingin lääkärit olivat sitä mieltä, että jos Espanjan lääkärit olisivat hänet herättäneet, olisi hengen lähtö ollut hyvin lähellä. Mies oli silloin kuitenkin vasta mies parhaassa iässään, eli 56-vuotias, mutta siitä huolimatta Leinoa lainatakseni hautaan valmis jo. Tulevaisuudessa vailla poliittisia paineita elävä Rinne voi paremmin huolehtia terveellisistä elämäntavoista ja se on hyvä se. Minulla on käsitys, että jos Rinteen sairauden aikaan kansalle olisi rehellisesti kerrottu miten vakavasta tapauksesta oli kysymys, niin Perussuomalaiset olisivat nyt eduskunnan suurin puolue. Vaaleissahan demarit saivat vain vajaat 8.000 ääntä persuja enemmän. Vaikuttaa muuten vahvasti siltä, että lähiaikoina demareita johtaa nuori ja kaunis nainen Sanna Marin, vihreitä nuori ja kaunis nainen Maria Ohisalo. vassareita nuori ja kaunis Li Andersson, suokustalaisia nuori ja kaunis Katri Kulmuni, kokkareita nuori ja kaunis Elina Lepomäki, ruotsalaisia keski-ikäinen rouva Anna-Maja Henriksson, kristillisiä keski-ikäinen rouva Sari Essayah ja persuja keski-ikäinen heteroudesta epäilty miehenpuoli Jussi Halla-aho, ellei sitten nuori ja kaunis Laura Huhtasaari häntä syrjäytä. Suomi ei tulevaisuudessa enää vaikuta tasa-arvon mallimaalta. Kommentit (0)
Stalker	02.12.2019, 18:44
Vaikka olen mielestäni aika hyvä kantamaan painavia taakkoja, niin kovin älykäs en ole. Jouduin taas tämän ikävän tosiasian huomaamaan, kun yritin eilen oikein järjen kanssa katsoa Teemalla näytetyn Andrei Tarkovskin Stalkerin. En yhtään ymmärtänyt, mistä tarinassa oikein oli kymysys. Asiaan tosin vaikutti sekin, että välillä nukahdin. Elokuvan aikana ymmärsin hyvin Perussuomalaisten kulttuuripoliittista ohjelmaa, jonka lopuksi todetaan jylhästi, että ”tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle”. Myös Neuvostoliitossa noudatettiin Perussuomalaisten kulttuuripoliittista ohjelmaa, jonka seurauksena Tarkovskin työt loppuivat ja mies päästettiin jatkamaan kokeilujaan Italiaan. Olen varma, että Neuvostoliitossakin, mikäli kansa olisi saanut päättää, olisi Uuno Turhapuro armeijan leivissä voittanut Stalkerin 100-0. Wikipedian mukaan Tarkovskin elokuvassa liikuttiin monella eri tasolla, kuten varmaan liikuttiinkin, mutta minä putosin täysin kärryiltä eri tasoilla liikuttaessa. Opiskeluaikaan katsoin elokuvakerhossa Tarkovskin Ei paluuta enkä silloinkaan pysynyt juonessa mukana senkään vuoksi, että filmikelat näytettiin väärässä järjestyksessä. Muita kerholaisia moinen seikka ei häirinnyt yhtään. Sen muistan, että Ei paluuta-filmi päättyi kohtaukseen, jossa sotaorvoksi jäänyt pikkupoika ampua räiskii puoliautomaattikiväärillä vedessä kelluvaa Hitlerin kuvaa lippaan tyhjäksi. Ihmettelin ääneen moista mielestäni naurettavan kliseemäistä kohtausta. Eräs bussikuski sitten kysyi, että enkö minä todellakaan huomannut, että joka laukauksen jälkeen Hitler muuttui nuoremmaksi ja sitten kun hän on muuttunut lapseksi, poika ei enää ampunutkaan. Häpesin, etten puuttuvan tunneälyn vuoksi huomannut moista. Tuo eilen nähty Stalker on kuvattu Uudenkirkon Inossa sijainneella linnoitusalueella, eli Suomen Talvisodassa menettämällä alueella. Vuonna 1919 Suomi sopi bolseviikkien kanssa, että linnoitusalue luovutetaan Suomelle, mikäli meikäläiset suostuvat räjäyttämään sen tuusannuuskaksi. Niin sitten tehtiinkin. Talvisodan tapahtumat olisivat olleet kovasti toisenlaiset ja Stalker olisi voinut jäädä kuvaamatta, mikäli linnoituksen tykit olisivat jääneet suomalaisille. Wikipedian mukaan asearsenaali oli melkoinen eli 8 x 158 mm:n Canet-tykkiä kahdessa patterissa 8 x 254 mm:n tykkiä kahdessa patterissa 8 x 279 mm:n haupitsia 8 x 305 mm:n tykkiä kahdessa patterissa Olen vahvasti sitä mieltä, että jonkun matkanjärjestäjän tulisi alkaa järjestää vaellusmatkoja Stalkerin hengessä Inon tuhotulle linnoitusalueelle. Kommentit (0)
Rannin Jussi ja ufot	01.12.2019, 20:04
Helsingin Sanomat julkaisi tänään lähes puolentoista aukeaman värikuvallisen jutun Juhan af Granista, joka poikasena Kuopiossa asuessaan tunnettiin Rannin Jussina. Rannin Jussi oli lapsena lahjakas näyttelijä, jonka roolia Pikku-Pietarina vieläkin ihastellaan. Hesari ei tosin haastatellut ylihuomenna 75 vuotta täyttävää af Grania hänen näyttelijän saavutuksistaan, vaan siitä, että hän on yksi maailman johtavista ufo-asiantuntijoiosta ja hän on myös tehnyt ufoista maailmanmainetta saaneita dokoumenttielokuvia. Hesarin haastattelun suurin paljastus on se, että af Gran myöntää, että hän onkin tavannut humanoideja vain unissaan ja alitajunnassaan ja jossain vaiheessa hän myös kertoo, ettei ole kyseisiä ulkoavaruuden olentoja tavannut koskaan selvinpäin. Tosin tämän tiedon hän kuitenkin heti kiistää ja kertoo vain harrastaneensa huumorileikkiä, joka Savon pojalle sallittakoon. Pikkuisen alkaa Juhan af Granin tarina muistuttamaan toisen Kuopion suuren pojan Silvo Sokan tarinaa; nykyäänhän yleisesti uskotaan, ettei Silvo syksyllä 1948 lentänytkään omatekoisella raketilla Suonenjoelle Suonteen rannalle, vaan että hän taittoi matkan armeijan yksivaihteisella maastopyörällä. Itse tosin epäilen vahvasti, että Sokka ei kertonut koko totuutta tapauksestaan, koska Suontee liittyy muutenkin vahvasti avaruusmatkailuun. Nimittäin Suonteen rannalta on napattu maailman paras ufoa esittävä valokuva ja lisäksi järven lähistölle on nähty useamman kerran tunnistamattoman lentävän esineen laskeutuneen ja jopa jättäneen lumihankeen jotain kemialliselta koostumukseltaan mielenkiintoista nestettä. Muistelen tosin Valtion teknisen tutkimuslaitoksen, tai jonkun muun sellaisen luotettavan instanssin, nesteen tutkineen ja tiskivedeksi sen paljastaneen. Mielestäni tutkimus viittaa vahvasti siihen, että ufo laskeutui Suonteen rannalle, koska ymmärrettävästi ufomatkaajienkin on huolehdittava tiskeistään. Oma nykyinen näkemykseni on, että ufo kuljetti aikoinaan Silvo Sokan pyörineen Suonteen rannalle, mutta kansalta tieto jostain käsittämättömästä syystä salattiin. Suonenjoen ufosta löytyy juttua tästä linkistä http://kariav-annat.blogspot.com/2010/09/viela-ufoista.html ja maailman selkein ufoa esittävä valokuva näkyy tästä https://www.youtube.com/watch?v=qR-UaD_0Kac . Kommentit (3)

Kyllä ei oikein rehelliseltä peliltä tunnu	30.11.2019, 23:32
Tänään olen viettänyt harvinaisen urheilutäyteisen päivän. Olen todistanut, että ihminen pystyy samanaikaisesti seuraamaan kolmea urheilutapahtumaa nykytekniikan välityksellä ja samalla myös lukemaan urheiluaiheista kirjaa. Tuo urheiluaiheinen kirja oli juuri ilmestynyt Antti Rinteen elämänkerta, joka paljastaa sen, että pääministeri oli aikoinaan työläisjalkapalloilun kantavia voimia ja että hänen veljenpoikansa Rasmus Rinne on pelannut Porin Ässien maalivahtina ja veljentytär Erika Rinne on potkunyrkkeilyn maailmanmestari, joka seikka on kaikkien hänen setäänsä arvostelevien syytä ottaa huomioon tulevassa toiminnassaan. Rukalla suomalaismenestys ilahdutti, mutta huomionarvoisinta on se, että miesten 15 kilometrillä kymmenen parhaan joukossa oli viisi norjalaista, naisten kympillä kärkikymmenikössä oli kolme norjalaista, kuten myös yhdistetyssä ja mäkikisassa kaksi norskia ylsi kymmenen parhaan joukkoon. Norjalaismenestys oli siis käsittämättömän surkeaa edellisiin kauden avauksiin verrattuna ja tämä ei oikein rehelliseltä peliltä tunnu. Ilmeisesti jotain uutta vilunkia paljastuu kohta kansainvälisessä talviurheilussa. Muistettakoon, että muutama vuosi sitten Norjan naiset ottivat jopa kahdeksaisvoiton naisten hiihdossa ihan puhtainn keinoin.  Kuten kaikki muistavat niin Falunin vuoden 1954 mm-kisoissa Suomen miehet ottivat neloisvoiton 15 kilometrillä, mutta siihen asiaan Aku Kiuru antoi myöhemmin luonnollisen selityksen. Keskeisin tapahtuma päivän urheilurintamalla oli se, että SM-liigassa sukuni teki jääkiekkoilun historiaa. Nimittäin pikkuserkkuni poika Juuso Könönen tunsi ilmeisesti syyllisyyttä jostain ja ainakin radioselostuksen mukaan yritti mennä jäähylle, vaikka mitään rangaistusta ei oltu vihelletty ja jäähyaition valvoja joutui hätistämään hänet takaisin peliin. Yleensä pelaajien jäähyboksiin saaminen on hyvin työlästä. Ilmeisen kiltti mies on siis tää sukuni paras kiekkoilija ja sama luonteenpiirre vaivaa mielestäni myös itseäni ja niinpä olenkin liiallisen kiltteyteni vuoksi menestynyt elämässäni kohtuuttoman huonosti. Talvisodan alkamispäivän kunniaksi ampumahiihtäjämme taistelivat viestikilpailussa poikkeuksellisen pontevasta ja tuloksena olikin kymmenessija, vaikka maailmassa on noin 200 valtiota. Tosin 80 vuotta sitten maamme ampumahiihtäjien taso ihan maailman huippua. Kommentit (0)
Äyräpää	29.11.2019, 19:12
Julkijumalattomuudestani huolimatta olen innokkaasti kierrellyt tutkimassa Karjalan arkkitehtonisesti merkittäviä kirkkorakennuksia ja eilen minua pisti vihaksi, kun Talvisota-elokuvassa Äyräpään erikoisen näköinen kirkko pistettiin hetkessä tuhansiksi päreiksi. Jatkosodan lopulla kirkon rauniot tuhottiin vielä varmuuden vuoksi uudemman kerran. Kun pari vuotta sitten vierailin paikalla, murskekasalla kiipeily oli hyvin tapaturma-altista. Tuossa Talvisodan Äyräpään kirkonmäen taistelussa 5.3.1940 kuoli yhdessä hyökkäyksessä 40 nurmolaista. Kauhavalaiset kyllä huutelivat nurmoolaisille, ettei sinne enää kannata mennä, mutta nämä eivät uskoneet, vaan päättivät rynnätä heittämällä kirkonmäelle. Sinä päivänä Suomen paini menetti monta Sm-mitalistia. Voi olla, että heti kaatuneiden lisäksi myöhemmin kuoli vielä muutama haavoittunut, joten tapaus saattoi olla maamme kuntahistorian verisin. Tosin päivää myöhemmin 6.3.1940 kaatui Laatokan Petäjäsaaressa 46 rantasalmelaista eli kuusi enemmän mitä Nurmon miehiä meni Äyräpäässä. Tosin myöhemmin rantasalmelaisten haavoittuneita ei ilmeisesti kuollut, koska haavoittuneita ei jäänyt, sillä Petäjäsaaressa määräys oli taistella viimeiseen mieheen, kuten myös tapahtui. 6.3.1940 oli muutenkin Suomen sotahistorian verisin päivä, sillä silloin kaatui 816 suomalaista. Tosin Ison Vihan aikaan 19.2.1714 Napuen taistelussa kuoli 2645 Ruotsin armeijan miestä, mutta luultavasti joukossa oli selvä enemmistö suomalaisia. Väkilukuun suhteutettuna Napuella kuoli kerralla suunnilleen yhtä paljon suomalaisia kuin koko Talvisodassa yhteens'. Se oli hirmuista se. Äyräpään erikoisen näköiseen kirkkoon voi tutustua tästä linkistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84yr%C3%A4p%C3%A4%C3%A4n_kirkko  Kommentit (1)

Isänmaallinen mies kaipaa jatko-osia	28.11.2019, 18:50
Minusta Arto Halosen ohjaama suomalaisen hiihdon salatusta historiasta kertova Isänmaallinen mies on kerrassaan mainio elokuva. Elokuvan tapahtumat ja henkilöt ovat niin todentuntoisia ja uskottavia, että ihmettelen, ettei kunnianloukkaussyytteitä ole nostettu. Katsoin Isänmaallisen miehen eilen telkkarista selkäkeikkanauruja päästellen ja riemusta kiljahdellen, ja asiasta kiinnostuneet voivat nähdä sen vielä muutaman päivän ajan tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-3127107   Jos nyt jotain vikaa elokuvasta oikein hakemalla hakee, niin hieman häiritsi se, että maamme suurhiihtäjiä esittäneet Turkan kasvatit osanneet juurikaan hiihtää. Ilmeisesti Turkka opetti vain juoksemaan ja vetämään leukaa. Arto Halonen olisi varmaankin kauniisti pyytämällä saanut joitakuita maamme nykyisistä huippuhiihtäjistä sijaisnäyttelijöiksi hiihtokohtauksiin. Paikoitellen kömpelöt hiihtokohtaukset toivat mieleen Hollywoodin Talvisota-elokuvan vastaavat kohtaukset vuodelta 1940. Se lienee maailman kaikkien aikojen huonoin elokuva ja siksi ihan hervottoman hauska, koska juuri tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto.   Harmi, ettei Halosen elokuvalla ollut kuin surkeat 32.000 katsojaa, vaikka filmi maksoi reilut 1,7 miljoonaa euroa. Persnettoa tuli siis pahasti. Se on sääli, koska Halonen olisi voinut jatkaa saman aihepiirin käsittelyä elokuvalla, jossa aiheena olisi ollut Suomen 1970-luvun yleisurheilu. Silloinhan Suomen yleisurheilu oli voimissaan ja muun muassa suuri ja mahtava Neuvostoliitto kaatui maaottelussa Sotshissa. Vielä maaottelun jälkeenkin kovakuntoiset poikamme ja tyttömme jaksoivat aiheuttaa sikäläiselle hotellille mittavia vaurioita. Kiekkoa oli kuulemma heitelty käytävillä ja Mikko-Vilkastus tanssitti bassoviulua niin, että sen kaula irtosi.   Hyvä urheiluelokuvan aihe olisi myös käsitellä maamme menestyksekästä uintihistoriaa ja sen salaisuuksia. Harva enää muistaa, että Suomi oli reilut 20 vuotta sitten Usa:n ohella maailman uinnin mahtimaita ja että kaksi meikäläistä mielenkiintoista uimaripersoonaa oli ihan maailman huipulla, vaikka uintia harrastaa maailmassa sata kertaa enemmän ihmisiä kuin hiihtoa. Sitten jostain syystä maajoukkueen valmentaja sai jostain syystä kenkää ja hetkessä Suomi palasi lajissa Päiväntasaajan Guinean tasolle, jonka edustajan  Eric Moussambanin selviytymistaistelun Sydneyn olympialaisten 100 metrin vapaauinnissa kaikki urheilun harrastajat hyvin muistavat. https://www.youtube.com/watch?v=8rqI8xwXVac  Kommentit (0)
Hurmaavat joukkoitsemurhat ja Talvisota	27.11.2019, 18:50
Olen vähän aikaa sitten kirjoittanut, että yli 3.000 karjalaista olisi polttanut itsensä Äänisniemellä 1600-luvun lopulla kahdessa hurmaavassa joukkoitsemurhajuhlassa. Tämä  kerrotaan neljä vuotta sitten ilmestyneessä professori Timo Vihavaisen kirjassa Vladimir Suuresta Putiniin - Venäjän sankarit ja epäjumalat. Olen tutkiskellut asiaa sydämessäni ja epäilen, että tuossa luvussa voi olla nolla virhe.     Nimittäin 1600 – luvulla ainakin Suomessa oli väkeä yli kymmenen kertaa nykyistä vähemmän ja tuskin Karjalan tilanne poikkesi tästä olennaisesti. Nykyväestöön suhteutettuna itsensä polttajia pitäisi olla ainakin 50.000 kpl ja se kuulostaa hirmuiselta Paasikiveä lainatakseni. Pitää muistaa sekin, että Karjalasta muutti 1600-luvulla noin 30.000 asukasta Tveriin, eli kovastipa silloin karjalaisia koeteltiin. 1600-luvun evakkoja oli väestöön suhteutettuna enemmän kuin 1900-luvun evakkoja.     Ihan turhan takia uskovien yhteisö ei ihmisrovioitaan sytytellyt reilut 300 vuotta ja noin kymmenen sukupolvea sitten, sillä niillä mielenilmauksilla vastustettiin antikristuksena pidetyn Pietari Suuren uudistuksia. Pietarihan esimerkiksi leikkautti miehiltä parrat ja palttoon liepeet, joka oli ennen kuulumatonta ja todella kova juttu oli se, kun ristinmerkkiä olisi pitänyt ruveta tekemään kolmella sormella kahden sijasta, vai olikohan se päinvastoin.   Eilen professori Vihavainen oli alustamassa Kuopiossa venäläisten suhteesta Talvisotaan ja koska lopuksi sai kysellä, niin pyysin puheenvuoroa ja heti sen myös sain. Kysyin, että onko professorille sattunut lyöntivirhe joukkoitsemurhaajien määrässä, mutta ei ollut kuulemma sattunut. Tosin Vihavainen arveli, että saattaa olla, että veroteknisistä syistä itsemurhan tehneeksi ilmoitettiin myös eläviä sieluja, mutta paljon tuonilmaisiin tulivaunuilla siirtyneitä kuitenkin oli.   Itse ajattelen, että Talvisodan tapahtumia tarkastellessa on syytä muistaa nuo 3.000 kuollutta sielua. Nimittäin ne vainajat ovat osoitus siitä, ettei idän puolelle ihmiselämälle ainakaan silloin annettu samanlaista arvoa kuin meillä lännessä. Idän kirkossa kuolema ja hautajaiset ovat ilon juhlia, koska silloin maalliset vaivat ovat jääneet ihmiseltä taakse ja hän on siirtynyt taivaan iloihin, missä manna ja hunaja virtaavat.   Tämä elämästä piittaamattomuus tekee ymmärrettäväksi sen, että Talvisodassa puna-armeijalaisilla oli esimerkiksi hengelle hupa tapa nelirivissä suojautumatta kahlata hangessa päin Simo Häyhän tarkkaa pystykorvaa, jolla en nyt tarkoita koiraa.   Kommentit (1)
Anteeksipyyntökarnevaali	26.11.2019, 20:16
Pirkka-Pekka on julkisesti pyytänyt anteeksi, kun hän vuosikymmeniä sitten esiintyi Naima-Aslakin kanssa Soikiapäänä kansaa naurattaakseen. Seuraavana hän tiettävästi pyytää myös romaniväestöltä anteeksi heidän kustannuksellaan hauskuttamista. Eikä tässä kyllin, koska netissä kerätään jo listaa, jossa vaaditaan häneltä anteeksipyyntöä kaiken maailman savolaisilta. Tästäkin linkistä löytyy Peteliuksen savolaisia pilkkaava ivamukaelma: https://www.youtube.com/watch?v=aTBvsB7ohVk Odotan, että seuraavaksi Kummelin pojat pyytävät anteeksi kaikilta kanadalaisilta. Toivon myös, että Kalle Päätalon perikunta pyytää anteeksi kaikilta kuusamolaisilta, koska Kassu lähes joka teoksessaan väitti Kuusamon miesten anatomisena erityispiirteenä olevan tuppimulkkuisuuden ja riippamunaisuuden. Kuopion lämpövoimalaitos voisikin korvata paljon syystäkin parjatun turpeenpolton sillä, että se alkaisi tuottaa energiaa Päätalon mölläreitä polttamalla Edellä kerrottu tuntuu hauskalta, mutta luulen, etteivät Ruandan hutsit, erinäiset entiset Jugoslavian kansat, juutalaiset tai vaikkapa niiden entisen Neuvostoliiton maanviljelijöiden jälkeläiset, jotka omistivat yli kolme lehmää ja jotka kulakeiksi leimattiin, näe juurikaan hauskaa vihapuhe-termin karnevalisoimisessa. Kommentit (2)
Tukan sotkeminen	25.11.2019, 21:35
Muistanpa, miten lapsuudessani nykyisen Kärkkääläntien varrella äärimmäisen pienessä Port-mökiksi kutsutussa töllissä asui eräs Veijo-niminen nuorehko tumma mies naisensa kanssa. Muistelen, että pariskuntaa ei ollut vihitty, vaan kyseessä oli ns. susipari, joka oli siihen aikaan aika kova juttu. Nyt huomaan, että Veijo on edennyt pitkälle elämässään, koska hänen nykyisen kotinsa kuvia on esitelty julkisuudessa sattuneesta syystä ja merenrantakartanossa on 350 neliötä ja hintapyyntikin oli pitkälle yli millin, kun se vähän aikaa oli myynnissä. Kuopiossa miehen omistuksessa on vielä puolta suurempi kartano, mutta jostain syystä sen hintapyynti oli puolet vähemmän. Kartanot ovat ositus siitä, etteivät kaikki kirjailijat ja teatterintekijät ole köyhiä, kuten yleisesti uskotaan. Kyllä näköjään kirjallisuus- ja teatterialallakin pystyvä mies pystyy rahoiksi lyömään niin, että vähän kateeksi käy. En ole tutustunut Veijon viimeaikaisiin tekemisiin perusteellisesti, mutta kovalta kuulostaa, kun 77-vuotiasta miestä syytetään naisten hyväksikäytöstä. Harva tavallinen mies siinä iässä kykenee saamaan naisilta edes tukkaa sekaisin. Lisäksi Veijon tapaukseen näyttää liittyvän hyvin korkeita poliittisia kytkentöjä, joiden vuoksi vaikuttaa jopa siltä, että Suomen Sosialidemokraattinen puolue tullaan vielä julistamaan rikollisjärjestöksi. Vaikuttaa vahvasti myös siltä, että Pekka Haaviston presidenttitiestä tulee vielä aika kivinen Veijo-tapauksen vuoksi. Mutta Ilkka Kanervan maine näyttää vain kasvavan näiden Veijo-tapaukseen liittyvien naisjuttujen vuoksi ja niinhän myös Kekkoselle tapahtui aikoinaan. Epäilen, että Kanerva on vielä kova luu ja musta hevonen seuraavissa presidentin vaaleissa. Muuten ennen viinaan ja naisiin menevä sarjakuvahahmo Mauno Mansikka oli tunnetuin suonenjokelainen maailmalla. Sunnuntain Hesaria lukiessani ajattelin, että nyt mansikkaisäntä Maunon asema alkaa olla vaarassa Kommentit (0)
Ontuva Eriksson	24.11.2019, 15:37
Jatkan hautausmaapappi Kai Sadinmaan mainion kirjan synnyttämien ajatusten puimista. Oiva Paloheimo asui Tapio Rautavaaran naapurissa Oulunkylässä ja naapuruksina miehet ovat myös Malmin hautausmaalla. Runoilija Paloheimon ja laulutaiteilija Rautavaaran yhteistyön tulos on maamme musiikkihistorian toiseksi synkin kappale Ontuva Eriksson, jonka sävelsi Molli-Jori Malmsten, koska Topi Kärki ei ehtinyt. Ontuva Erikson vasta toiseksi synkin musiikkiesitys, koska Rautavaaran esittämä Peltoniemen Hintriikan surumarssi on jopa kansanäänestyksellä valittu kaikkein synkimmäksi. Tosin levyteknisistä syistä Ontuva Eriksson joutui antamaan kisassa tasoitusta, koska äänitysaikaan levylle mahtui vain reilun kolmen minuutin kappaleet ja runon kolmas säkeistö piti jättää pois, joka olisi kruunannut laulelman synkkämielisyyden. Kolmas säkeistö koko synkkydessään kuuluu seuraavasti: »Hän rauhassa aamulla mennä saa taas taivaan porttien luo. Tosin vainajat tänne mukanaan ei kukkaroita tuo. Mutta tyhjä hattu ennenkin sinun ansios ollut on. Saat nukkua maksutta kuitenkin, vai saatkohan, Eriksson?»  Olen vahvasti sitä mieltä, että jonkun tunnelmaan sopivan nykyvokalistin, esimerkiksi Tuomari Nurmion, tulisi levyttää Ontuva Eriksson nykytekniikalla kokonaisuudessaan. Onhan laulelma taas tullut ajankohtaiseksi, koska Ontuvat Erikssonit ovat palanneet katukuvaamme ja siitä asiasta monet eivät ole hyvillään. Ontuvat Erikssonit tosin puhuvat nykyään romaniaa. Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=SpjESEykWe8 Kommentit (0)

Täyspaska	23.11.2019, 17:46
Harmittaa, etten tänään päässyt kuulemaan pastori Kai Sadinmaata, joka vieraili Kuopiossa esittelemässä Kuolleiden kirjaansa, eli teosta, joka käsittelee Malmin hautausmaata ja sinne haudattujen tarinoita. Olen tänään lukenut tuon kirjan ja varsinkin yksi tarina suorastaan järkytti minua. Tapauksen taustana täytyy kertoa, että olen viime päivät lukenut Kalle Päätalon elämästä kertovia tutkimuksia ja uskoni ihmiseen sai vaurioita. Ei ollut Päätalokaan läpeensä rehellinen mies, vaikka nin olen uskonut, vaan Topi Sorsakosken sanoin, joilla sanoilla hän ei tarkoittanut juuri Päätaloa, kirjailijamestari olikin kiivas v----nmies ja lämmin jaloviinan tms:n ystävä. Toisessakin avioliitossaan hän oli vaimoaan kohtaan sarjapetturi ja välillä tuli otettuakin oikein rakennusmiehen lailla. Ja tänään luin Sadinmaan kirjasta Esa Pakarisen todistajanlausunnon Malmille haudatun Tapio Rautavaarasta. Pakarisen mukaan "semmonen se oli, täyspaska". Pahalta tuntui esimerkiksi lukea, miten Rautavaara ja Helismaa kutsuttiin jonkun pienen työläisurheiluseuran juhlaan esiintymään ja kun pääsylipputulot eivät kattaneet edes miesten esiintymispalkkioita, olisi Helismaa suostunut tinkimään omastaan, mutta Rautavaara vain totesi, että tämä riittää ja otti koko kassan. Itse ymmärrän kyllä tekoa jossain määrin siltä pohjalta, että reiluna ja rehellisenä jätkänä tunnettu Tapsa oli rutiköyhän yksihuoltaja äidin poika ja lastenkodinkin kokenut, joten pakko hänen oli ollut opetella pitämään puolensa kovassa maailmassa. Pakarisen nurjan asenteen selittänee se, että 60-luvulla, jolloin televisio syrjäytti iltamaperinteen, Rautavaara ilmoitti Esa Pakariselle ja Reino Helismaalle, joiden kanssa hän oli maata pitkään menestyksellä kiertänyt, että hän hylkää kaverinsa ja jatkaa yksin. Olympiavoittajan ja näyttelijän suosio varmasti takasi hänelle toimeentulon, mutta Pakarisella ja Helismaalla saattoi olla tiukkaa.  Sadinmaa myöntää Kuolleiden kirjassaan, että Rautavaara oli nuoruutensa filmeissa huono näyttelijä, mutta ikämiehenä näytellessään vuonna 1970 ilmestyneessä Donnerin ohjaamassa Annassa alkoholisoitunutta entistä kommunistien kansanedustajaa, hän oli roolissaan hyvä. Se oli tavallaan hänelle luonnerooli. Vaikka ei Rautavaara kommunisti ollut, vaikka edustikin Oulunkylän Tähteä, jota yleisesti pidetään kommunistien taistelujärjestönä, sillä muistaaksen vuoden 1966 eduskuntavaaleissa hän lupautui TPSL:n, eli Työväen ja pienviljelijöiden sosialidemokraattisen liiton,  ehdokkaaksi Pohjois-Karjalan vaalipiiriin ja olisi varmaankin mennyt heittämällä läpi, mutta joku tepsiläisten Pohjois-Karjalan vahva mies onnistui oman kansanedustajan paikkansa turvaamiseksi estämään Tapsan ehdokkuuden.  Kommentit (1)
Mies puukotettiin ryyppyporukassa Taivalkoskella	22.11.2019, 18:22
Lukaisin tuossa juuri Antti Heikkisen juuri ilmestyneen erinomaisen Kalle Päätalo-kirjan suurella mielenkiinnolla ja niinpä tietämykseni erinäisistä asioista lisääntyi sen ansioista, koska jo Sanassa muistaakseni sanotaan, että kun luet enemmän, luulet vähemmän.   Olen esimerkiksi luullut, että Kalle Päätalo oli ihan perusteetta katkera veljensä Mannen kuoliaaksi puukottajan saamasta lievästä rangaistuksesta. Tuomionhan mies sentään sai, yhteiskunta ei häntä sentään palkinnut esimerkiksi mitalilla, mutta Kallen mielestä ihan liian lievän tuomion hän sai. Muistelen, ettei vankeusrangaistuksen pituus käynyt ilmi Päätalon tapausta käsitelleestä kirjasta, mutta Heikkinen tietää tuomion ollen 15 kuukautta vankeutta, jota tuskin silloinkaan tarvitsi kokonaan istua.   Olen itse K J Långin liberaalin kriminaalipoliittisen näkemyksen kannattaja, jonka näkemyksen mukaan yhteiskunnan tulee pyrkiä minimoimaan rikollisuuden haitat eikä kostaa tekijälle, mutta yllättävän lievältä Mannen tappajan rangaistus minusta kuulostaa nykyajan mittapuun mukaan. Helposti ajattelee lievän tuomion selitykseksi sen, että heti sodan jälkeen ihmishenki ei ollut sattuneesta syystä arvossaan ja että vankilat olivat muutenkin ylitäysiä.   Tarkkaan Heikkinen ei tapauksen kulkua kerro, mutta ilmeisesti oikeuden mukaan kyseessä oli vain hätävarjelun liioittelu tai jotain sellaista, mutta ei puhdas tappo. Nimittäin juovuksissa isokokoinen Manne Päätalo muuttui hyvin pahatapaiseksi ja kuolemaan johtaneessa nujakassa hän oli useamman kerran väkivalloin yrittänyt pakottaa puukottajaansa viinan hakuun heittämällä tämän ulos työmaaparakista, jonne ryyppyporukka oli kokoontunut nauttimaan väkijuomia. Viimeisen pakotuskerran jälkeen puukottaja olikin palannut yksin ja kertonut, ettei Päätalo sitten tulekaan huomenna töihin. Kommentit (1)
Kreikka-Suomi 8-1	21.11.2019, 18:45
Muutaman päivän takainen Savon Sanomat, joka on Postin lakon vuoksi nyt kaikkien luettavissa netissä, muistutti siitä, että jo vuonna 1980 Suomi oli lähellä jalkapallon EM-kisapaikkaa. Ensimmäisessä karsintapelissä Stadionilla kaatui Kreikka sensaatiomaisesti 3-0 ja maaleista kaksi teki sensaatiomaisesti ensimmäistä maaotteluaan pelannut 21-vuotias Atik Ismail.   Seuraavaksi voitettiin Unkari 2-1 ja silloin Atik teki tosin vain yhden maalin. Neuvostoliittoa vastaan poikamme venyivät kaksi kertaa tasapeliin, mutta Kreikassa vierasottelusta tuli sitten katastrofi. Kreikka voitti peräti 8-1, mutta asioilla on aina selityksensä; Ismailin mukaan Suomen maajoukkue myrkytettiin ennen peliä. Pelaajien mahat olivat hulivilisonnalla, kuten Kalle Päätalo olisi asian ilmaissut ja pettipä yhden hyökkääjän sulkijalihaskin.   Vierastappio Unkarille varmisti sitten sen, ettei Suomi selvinnyt kisoihin. Mutta oikeastaan 40 vuotta sitten kyseessä ei ollut niinkään Suomen maajoukkue, vaan enemmänkin Kuopion kaupungin joukkue. Valmentajana oli Mölymäen kasvatti Aulis Rytkönen ja joukkueessa pelasivat kuopiolaiset Aki Heiskanen, Leo Houtsonen, Olli Rissanen, Jouko Suomalainen, Petteri Kupiainen ja Hannu Turunen.   Sitä Savon Sanomat ei kerro, että oman muistikuvani mukaan monessa pelissä siihen maajoukkueemme vankkana puolustajana pelasi silloin Mikkelin palloilijoita edustanut Reijo Vaittinen, joka oli alun perin Suonenjoen Pallon kasvatteja.   Savon Sanomien hyvän jutun voi lukea Postin lakon ajan tästä linkistä: https://edition.pagesuite-professional.co.uk/html5/reader/production/default.aspx?pubname=Savon%20Sanomat&edid=d682e5f6-8c1a-4b90-b5ca-8fb57f6f69d4&pnum=19  Kommentit (0)
Jalkapallon EM-hopea	21.11.2019, 18:40
Entinen jalkapalloilija, entinen alkoholisti ja nykyinen vahva savolainen raittiusvaikuttaja Atik Ismail oli eilen Puoli seitsemän-ohjelman vieraana ja palautti mieleeni sen, että Suomi on kerran ollut jalkapalloilun EM-kisoissa peräti hopealla, vaikka harva sitä enää muistaa. Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue voitti nimittäin vuonna 1975 Sveitsissä pidetyissä ikäluokkansa EM-turnauksessa ensiksi Neuvostoliiton, pelasi sen jälkeen tasan sekä DDR:n että Länsi-Saksan kanssa, voitti välierässä Turkin ja hävisi loppuottelussa vasta jatkoajan kultaisella maalilla Englannille. Atik Ismailin mukaan oli hyvä, että Suomi hävisi, koska muussa tapauksessa hän olisi juonut itsensä hengiltä. Suomen kokoonpano turnauksessa oli seuraava: Maalivahdit: Peter Lindholm, Pertti Valtanen. Puolustus: Matti Koskinen, Jukka Laamanen, Jarmo Ilola, Vesa Pulliainen, Matti Lahtinen. Keskikenttäpelaajat ja hyökkääjät: Antti Ronkainen, Petri Uimonen, Arto Uimonen, Harri Lindholm, Leo Houtsonen, Atik Ismail, Heikki Ropponen, Ilkka Lappalainen, Jukka Heinonen. Valmentaja: Raimo Marttinen Tuossa joukkueessa oli vahva savolaisedustus, eli kolme oli kuopiolaisia, kaksi pelaajaa ja valmentaja Mikkelistä sekä peräti kaksi varkautelaista, vaikka Varkaus ei ole koskaan muuten kunnostautunut jalkapallon saralla. Joukkueen kapteeni Jukka Laamanenkin oli WP-35:n miehiä. Hän muuten lopetti jalkapalloilun nuorena ja toimii tietääkseni nykyään Joensuussa pastorina. Suomen miesten maajoukkueen vakiokalustoon tuosta nuorisojoukkueesta etenivät ainoastaan viime keväänä syöpään kuollut sijoitusyhtiö Veraventuren toimitusjohtajana toiminut Leo Houtsonen ja Atik Ismail. Ismailin osalta tosin pallo vaihtui jo nuorella iällä pulloon.  Ihan hauskan Atik Ismailin haastattelun voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-4575758 Kommentit (0)
Suomi taas entisensä	19.11.2019, 18:40
Muutama päivä sitten maamme media vakuutti, ettei Suomi ole enää entisensä, kun poikamme kukistivat potkupallossa Liechtensteinin kääpiövaltion. Viime yönä huuhkajamme kohtasivat Kreikan vieraskentällä ja nyt Suomi on taas entisensä. Poikamme pelasivat ahkerasti, tunnollisesti ja rehdisti vaivojaan vaikertelematta ainakin niin kauan, kuin jaksoivat juoksennella pallon perässä kreikkalaisten syötellessä pelivälinettä näppärästi mieheltä toiselle turhia itseään väsyttämättä. Melkein näytti, että Pohjan poikia pidettiin pilkkana. En ole mikään rasisti, mutta peliä seuratessa tuli taas mieleen, että Välimeren vikkelät ja vilkasälyiset kansat menestyvät jalkapallossa, koska siinäkin asiassa on kysymys vastustajan hämäämisestä; läpirehellinen mies ei jalkapallossa menesty. Lajissa pitää osata puijata ja vaikka en ole rasisti, mieleeni on usein tullut, että maamme uljaita ja ylväsryhtisiä romaninuorukaisia olisi syytä opastaa lajin saloihin. Muuten käsittääkseni sana puijata on lainasana mustalaisten kielestä kuten myös sana mankua. Läpirehelliset suomalaiset eivät tule ensi kesän EM--turnauksessa pärjäämään ja riemuitsen suuresti, mikäli joukkueemme saa otteluista yhdenkin pisteen. Maali tekeminenkin voi olla pojillemme työn ja tuskan takana, mutta minäpä aion tuulettaa villisti jokaisesta Suomen saamasta kulmapotkusta. Toisaalta saattaa olla, että Suomi saattoi eilen hävitä tarkoituksella, Se olisi suurta strategista viisautta, koska huuhkajilta ei enää mitään odoteta ja joukkue pääsee pelaamaan ihan paineitta. Kommentit (0)

Musiikkia ja urheilua	19.11.2019, 20:48
Televisiossa esitettävän Talvisota elokuvan kolmannessa osassa katkesi piiskatykin kauhavalaisten komppanian päällikkö Yrjö Hautala kahtia, kun hän oli Terentilän taistelussa tulossa vihoviimeisenä täydennysmiehenä linjaan, kun miehet alkoivat olla loppumassa. Alun perin Haaviston komppaniassa oli 191 miestä ja sodan lopussa jäljellä oli 20.     Luutnantti Yrjö Haavisto urheilumiehiä. Hän voitti vuonna 1925 vapaapainin Suomen mestaruuden sarjassa alle 79 kiloa. Hänen pikkuveljensä Arvo Haavisto pisti paremmaksi ja voitti peräti olympiakultaa Amsterdamissa vuonna 1928 sarjassa alle 72 kiloa.     Myös kulttuurin saralla Haavistot ovat kunnostautuneet. Yrjön poika Jukka Haavisto on maineikas jazz-muusikko ja Jukan tytär Susanna Haavisto on kunnostautunut näyttelijänä ja laulajana. Yrjö Haaviston tytär Helana Haavisto oli naimisissa Jorma Panulan kanssa ja myös heidän tyttärensä Terhi ja Anu ovat näyttelijöitä.     Mielenkiintoisena sivuseikkana mainittakoon, että Jukka Haavisto kunnostautui nuorempana soittamalla musiikkia painikilpailussa. Musiikin avulla pyrittiin peittämään painiurheiluun jopa eläimellisenä osana kuuluvat ja ehkä monien mielestä vastenmieliset ja eräiden mielestä hilpeyttä herättävät ruumiin äänet. Tietooni ei ole tullut, että Pohjanmaan painiotteluissa olisi soitettu nimenomaan jazzia, vaan veikkaan tango-kappaleiden puolesta. Kommentit (0)
Carrincha	17.11.2019, 19:58
Vaikka Suomessa, toisin kuin Ruotsissa, ei ole metsuritaustaisia jalkapalloilijoita, niin jos metsätyömies Nätti-Jussi, josta kerroin kolme iltaa sitten ja jonka kuvakin löytyi linkin takaa, olisi syntynyt 100 vuotta myöhemmin, olisi hän ilman muuta ollut ilmiömäinen lahjakkuus jalkapallokentille, koska hänellä oli se fyysinen erkoisominaisuus, että toinen jalkatarä osoitti taaksepäin. Hänestä esimerkiksi Rovaniemen Palloseura olisi saanut joukkueeseensa erinomaisen harhauttelijan. Nimittäin Barasilian maajoukkueessa kaksi maailmanmestaruutta voittanut Carrincha, joka valittiin vuonna 1962 mm-kisojen parhaaksi, oli pahasti invalidi ja nimenomaan sen vuoksi liikkeissään äärimmäisen yllättävä. Mihen selkäranka oli vääristynyt, jalat olivat kierot ja kaiken kukkuraksi vielä jalat hyvin erimittaiset. Edellä minittujen erityislahjojensa vuoksi hän oli maailman paras harhauttelija ja siitä asiasta löytyy netistä paljon elävää kuvaa. Kaiken kukkuraksi Carrincha oli myös vajaamielinen, mutta sekään ominaisuus ei ole palloilussa mikään haitta. Tytöt tykkäsivät tästä jalkapallotaiturista niin paljon, että hänellä oli ainakin 14 lasta. Carrincha kärsi kaikkien muiden vaivojensa lisäksi myös alkoholismista ja niinpä hän kuoli 49-vuotiaana maksakirroosiin. Kommentit (4)
Suomi ei ole enää entisensä	16.11.2019, 21:01
Maamme media vakuuttaa, ettei Suomi ole enää entisensä, koska se eilen voitti potkupallossa lilliputtivaltio Liechtensteinin. Toivoisin, että asiasta pyydettäisiin myös professori Matti Klingen mielipide. Epäilen vahvasti, että seuraavaksi maamme media vakuuttaa, että Suomi lähtee vahvana ennakkosuosikkina Em-turnaukseen samalla tavalla kuin Suomi lähtee yleensä myös vahvana ennakkosuosikkina Eurovison laulukilpailuun. Toisaalta historia todistaa, että Em-turnauksessa yllättäjät ovat monta kertaa menestyneett. Reilut kymmenen vuotta sitten turnauksen voitti Kreikka, vaikka se onkin ollut yleensä tasoltaan Suomen luokkaa. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten mestariksi tuli Tanska, vaikka se pääsi kisoihin takaportin kautta, koska Jugoslavia suljettiin turnauksesta sisällissotansa vuoksi. Ja muistanpa, että reilut kolmekymmentä vuotta sitten Ruotsi pelasi mitaleille, vaikka joukkueen kovaotteisena puolustajana oli mies, joka ilmoitti ammatikseen metsätyömies eikä kyseessä ilmeisesti ollut huumorileikki. Ruotsin jalkapalloilu taisi olla vielä silloin hieman amatöörimäistä. Nykyään ei edes Suomen Veikkausliigassa pelaa yksikään metsuri. Kommentit (0)
Joululahjat kannattaa hankkia hyvissä ajoin	09.05.2019, 18:00
Sen verran jatkan eilen aloittamaani kirjakehua, että jos itselläni olisi vähänkin ylimääräistä rahaa ja jos joku minulle kaupittelisi alla olevien kirjojen kaltaisia hengentuotteita, niin kyllä minä vakavasti harkitsisin ostopäätöksen tekemistä jo pelkästään säälistä ja saattaisin hyvinkin päätyä hankintapäätökseen. Kyllä taiteen vuoksi kannattaa välillä vähän uhrautuakin, niin sitten tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi. Korostaisin vielä sitä, että joululahjojen keksiminen kanssaihmisille on vuosi vuodelta yhä entistäkin enenevämmässä määrin vaikeaa ja lahjasuunnitelmien pohtiminen kannattaa sen vuoksi aloittaa jo hyvissä ajoin. Alla olevat suhteellisen kauniit kirjat saattaisivat olla ihan hyviä joululahjoja ainakin henkilölle, jolla on jo kaikkea. Noita kirjoja hänellä ei todennäköisesti vielä ole. Kommentit (0)
Vahvana ennakkosuosikkina kerrankin	15.11.2019, 16:20
Suomi lähtee kerrankin vahvana ennakkosuosikkina jalkapallohistoriamme toiseksi tärkeimpään otteluun, mutta ikuisena pessimistinä, jollainen ei koskaan pety, pelkään pahinta. Suomi on selvästikin lähdössä ylimielisenä kentälle ja se voi kostautua.     Kansallisen ylimielisyyden selkeä osoitus on esimerkiksi se, että en viime yönä lainkaan seurannut tämän päivän maaottelua, vaan olin pallokentän laidalla Kupsin ja KTP:n vähemmän tärkeässä ottelussa, joka päättyi 1-1, kun viime hetkillä vieraat saivat pallon nippanappa maaliviivan yli, vaikka protestoin tuomiota ankarasti.      Kuten aiemmin olen todennut, Liechtenstein on Kajaanin kokoinen kääpiövaltio ja vaikka en asiaa täysin tunne enkä ole mikään rasisti, epäilen valtakunnan upporikkaiden asukkaiden olevan vahvasti aatelistaustaisia ruhtinaita tai ainakin paroneja, joiden suorituskykyä pitkään jatkunut sukurutsa heikentää ja se seikka lisännee maajoukkueemme menestymismahdollisuuksia.      Sukurutsastahan kärsivät jo muinoin esimerkiksi Venäjää hallinneet Romanovit ja siitä seikasta sai sitten koko kansa kärsiä. Niinpä uskon pojillamme olevan tänä iltana selkeät mahdollisuudet voittoon ja EM-kisapaikan varmistamiseen.      Mutta kaikenlaista voi sattua. Kävihän esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten niin, että Litmasen, Hyypiän ja Tihisen vahvistama maajoukkueemme ylsi Liechtensteinin kotikentällä yllättävään 1-1-tasapeliin, kun alamaailma oli maksanut erotuomarille 52.000 taalaa, jotta tämä tuomitsi Suomelle rangaistuspotkun.     Tämän illan pelissä saattaa käydä vaikka niin, että heti pelin alussa vanha maaotteluratsu ja peräpään lukko kaataa vieraiden tuulen nopean kärkimiehen rankkarin ja ulosajon arvoisesti, jonka seurauksena vastustaja siirtyy johtoon ja vajaamiehisen maajoukkueemme voi olla haastavaa nousta siitä tilanteesta voittoon.      Jäämme odottamaan jännitysnäytelmän alkamista. Mahdollisuuksien rajoissa on, että ensi yönä ei Kuopiossa nukuta, vaan auton torvet soivat ja voitonlaulut raikavat kunnon körttiläisessä karnevaalitunnelmassa. Torilla toivottavasti tavataan! Kommentit (0)

Luutnatti Johan Sainio	14.11.2019, 19:19
Jääkärivänrikki Johan Sainio saapui syksyllä 1917 Suonenjoelle perustamaan pitäjän suojeluskuntaa ja sikälikin hän liittyy paikkakunnan historiaan, että hän pani täytäntöön pitäjän viimeisen teloituksen, kun oli ampumassa Aaoeli Tiitistä Suonenjoen Vanhalla hautausmaalla 1.3.1917. Ilmeisen lahjakas metsäteknikko oli jo tuolloin arvoltaan vänrikki ja kun hän kaatui Talvisodan ensimmäisenä päivänä 50-vuotiaana oli hän edennyt vasta luutnantin arvoon, vaikka oli monen sodan veteraani ja Suomenkin armeijassa aktiiviupseerina jonkin aikaa palvellut. Olen ihmetellyt miehen hitaanpuoleista etenemistä sotilasarvoissa ja luulen nyt tietäväni selityksen asiaan. Nimittäin Aapo Roseliuksen ja Oula Silvennoisen juuri ilmestyneessä kirjassa Villi itä, joka kertoo Suomen heimosodista, törmäsin Johan Sainioon. Mies oli talvella 1919 Pohjan poikien mukana Virossa komppanian päällikkönä hankkimassa veljeskansalle itsenäisyyttä ja siellä hän kunnostautui taistelutoimien ulkopuolella hieman kyseenalaisella tavalla, kun osasto oli majoitettuna erääseen hotelliin. Luutnantti Sainio oli tuonut huoneeseensa jostain kaksi huonomaineista naisenpuolta ja kun järjestyksestä vastaavat tahot yrittivät naisia häätää, Sainio uhkaili tovereitaan käsikranaatilla. Uhkailu loppui vasta, kun luutnantti oli lyöty tajuttomaksi. Joku voisi epäillä Sainion olleen vain luonteeltaan hankalan, mutta nykyajan sielutiede varmaankin paljastaisi miehen kärsineen posttraumaattisesta stressihäiriöstä, joka ei mikään ihme olekaan vuoden -18 tapahtumien jälkeen. Kommentit (4)
Nätti-Jussi	13.11.2019, 19:12
Eilisessä Päätalo-elokuvassa annetaan erheellisesti ymmärtää, että vanhat Lapin jätkät muuttuivat kuollessaan poroiksi, kuten myös Vikke Nilo filmin lopuksi onnistuneesti teki. Perusteluna tälle uskomukselle oli se, ettei kukaan ollut nähnyt  jätkän hautaa.     Mutta kyllä ainakin yksi jätkän hauta löytyy. Nätti-Jussista Wikipedia paljastaa nimittäin seuraavaa:   Nätti-Jussi kuoli Palosalmen metsätyömieskodissa 4. elokuuta 1964. Hänet haudattiin Rovaniemen neljännelle hautausmaalle Palosalmen metsätyömieskodin yhteishautapaikalle.   Nätti-Jussi sai oman hautamuistomerkin Rovaniemelle Viirinkankaan neljännelle hautausmaalle kesällä 2006. Muistomerkin paljastustilaisuus järjestettiin 25. elokuuta 2006.[2] Haudan toiselle puolelle on kirjattu teksti: »Minä se siellä olin. Jutustelin Pyhä-Pietarin kanssa talven näkymistä ja sovin revontulien sytyttelemisestä urakkahommana.» Nätti-Jussi oli Suomen historian kuuluisin jätkä. Hän oli sikäli jäänyt syntymässään saamapuolelle, että hän oli pahasti invalidi; toinen jalkaterä osoitti taaksepäin, joten helppoa rammanmiehen elämä Lapin metsätyömailla ei ollut. Huumorin ja hyvien juttujen avulla hän kuitenkin sinnitteli elämänsä läpi ja jätti jälkeensä paljon tarinoita, joita on nyt kerätty talteen ja taitavasti varastan tähän yhden:   "Pisalaiset ja Jaatilalaiset oli tapellu ja Nättikin oli joutunu siihen mukhan, tappelun loputtua Nätti oli tuntenut pääsä kipua ja menny käymhän lääkärisä. Lääkäri vilikasi nättiä ja totes, että sullahan on kirves täälä takaraivosa, mutta en voi sitä täsä alakaa irrottamhan, vaan lähetän sinut rovaniemele tutkittavaksi, Nätti tuumas siihen, että voiskos sitä kirveen vartta vähä lyhentää, että mahtuis ees lakki päähän. "   Tästä linkistä löytyy Jussin kuvia ja enemmänkin tarinaa miehestä. https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4tti-Jussi Kommentit (0)
Pyrjähtämätön Einari	12.11.2019, 19:12
Olenpa taas kirjoittanut ropakantaa, kun öylönnä väitin, ettei Ylen tv-tarjonta huomioi kansalliskirjailijamme Kassun 100--vuotipäivää. Mutta kyllä huomionikin, vaikka päivän viiveellä. Tänään nähdään nimittäin Edvin Laineen ohjaama Kalle Päätalon Viimeinen savotta- ja Kairankävijä-romaaneihin perustuva Viimeinen savotta-elokuva vuodelta 1977. Aiemmin se on esitetty telkkarissa jostain syystä vain kerran lähes miespolvi sitten noin vuonna 1983 enkä sitä silloin jostain syystä katsonut. Tosin teatterissa sen näin heti tuoreeltaan eikä se ainakaan silloin tuntunut miltään Junttilan tuvan seinäkoristeelta, vaan ihan katsomisen arvoiselta. Se olikin ilmestymisvuotensa katsotuin kotimainen, koska Uuno Turhapuroa ei vielä oltu keksitty.  Varsinkin minuun hätäisen toheltajaan teki vaikutuksen päähenkilön lentojätkä Vikke Nilon paras kaveri ja repunkantaja Pyrjähtämätön Einari, jota esitti Olavi Ahonen. Pyrjähtämätön Einari oli perusrauhallinen mies, jonka tyynessä elämänasenteessa minulla olisi vielä paljon oppimista. Päätalon tuotannon noin 1600 henkilön joukosta Pyrjähtämätön Einari on miessuosikkihahmoni. Naishahmojen puolelta parhaiten on mieleeni jäänyt Höylin miehen syksyn Miljoonan Mulkun Alliksi kutsuttu naisenpuoli, joka oli lievästikin sanottuna aistillinen ilmeinen, kuten hellittelynimestäkin voi päätellä. Allin puoliso tunnetaan kirjassa Tuulellakäypänä Tupalana ja erästä isäntää kutsutaan jostain syystä, jota voi vain arvailla,  Astuja-Askanmaaksi. Olisiko tämä isäntä ollut vaikka kova kävelemään? Kommentit (0)

Sääkerismies	11.11.2019, 18:34
Eivätpä näytä liehuvan uljaat Suomen siniristivaatteet saloissa, vaikka tänään tulee kuluneeksi sata vuotta kansalliskirjailija Kalle Päätalon syntymästä. Televisiokaan ei näytä ohjelmistossaan huomioivan tätä merkkipäivää. Muuten on Kassua kyllä muistettu pitkin syksyä ja kaksi kirjaakin miehestä julkaistu. Toisen kirjan olen jo lukenut, mutta Antti Heikkisen opus on vasta varauksessa. Sen verran uutta tietoa Päätalosta on viime aikoina julkisuuteen tihkunut, että joudun jonkun verran vetämään sanojani takaisin miehen umpirehellisyydestä.   Vaikuttaa nimittäin vahvasti siltä, että Iijoki-sarja antaa väärän kuvan Päätalon ensimmäisestä puolisosta Helvi Purolasta, jota kirjoissa kutsutaan Laina Puroseksi ja tämän toisesta miehestä Veikko Moilasesta, josta kirjoissa käytetään jostain syystä halventavaa nimitystä Sonni-Moilanen, vaikka muu ympäristö ei moista nimitystä miehestä käyttänytkään. Yleensä Päätalon käytti romaaniensa henkilöistä tekaistuja nimiä, mutta Moilasen kohdalla kirjailija on tehnyt poikkeuksen, jonka taustalla epäilen olevan mustasukkaisuuden kyyn.     Päätalon mukaan ensimmäinen vaimo olisi ollut melkoisen ahdasmielinen kyylä, kyttääjä ja nipottaja ja hänen seuraava miehensä hyvin sonnimainen naisten naurattaja, mutta todellisuus oli ilmeisesti toinen. Vaimo Laina katsoi reaalitodellisuudessa hämmästyttävän pitkään läpi sormiensa sitä, ettei aviomies pystynyt kaikin ajoin pidättymään yksiavioisuuteen eikä Sonni-Moilanen ei ollut todellisuudessa mikään sonni, vaan pikemminkin aito sääkerismies, jollaista nimitystä Taivalkoskella käytettiin todellisesta hyvin käyttäytyvästä herrasmiehestä.     Olen vahvasti sitä mieltä, että jonkun ja mieluiten jonkun feministikirjailijan tulisi kirjoittaa vastineromaani Lainan ja Veikon kauniista suhteesta, jotta heidän maineensa puhdistuisi jälkipolville. Kyllä sillekin kirjalle lukijoita löytyisi. Olen myös sitä mieltä, että Päätalo-juhlavuoden kunniaksi Yleisradion pitäisi alkaa työstämään Iijoki-sarjaa myös ulkomaan markkinoita ajatellen. Muut Pohjoismaat lyövät nykyään maailmalla isoiksi rahoiksi kaiken maailman tyhjänpäiväisillä rikossarjoilla, mutta kyllä Iijoki-sarjan jylhä pohjoinen romantiikka ja erotiikka parisuhdeongelmineen saattaisivat eksoottisuudellaan kiinnostaa sivistysmaiden tv-katsojia. Kommentit (2)
Pervitiiniperhe	10.11.2019, 20:44
Sapporon kisoissa vuonna 1972 Suomen hiihto romahti, ja syynkin asian tilaan pystyi Hiihtoliiton nappimies Aku Kiuru myöhemmin paljastamaan. Nimittäin suomalaisilla oli tieto, että piristeet tullaan testaamaan, kun taas esimerkiksi norjalaisilla oli tieto, ettei niitä testatakaan. Niinpä nuoren Juha Miedon 15 kilometrin neljässija olisi saattanut hyvinkin kirkastua, jos kaikilla osanottajilla olisi ollut samat pelisäännöt. Arto Terosen ja Jouko Vuolteen juuri ilmestyneessä kirjassa Urheilua ja urotekoja kertoo Aku Kiurun poika Esa Kiuru isänsä, äitinsä ja itsensäkin suhteesta  pervitiiniin. Isä-Aku on ainoana  alan harrastajana avoimesti paljastanut, että kaikki huiputhan hänen aikanaan käyttivät tätä saksalaisten kehittämää meta-amfetamiinia, jonka avulla tiukan paikan tullen pistettiin ruumiitkin hiihtämään. Esa Kiuru ei harrastanut hiihtoa, vaan keihäänheittoa ja 38-vuotiaana hän heitti ennätyksensä reilut 77 metriä ja sen hän teki ihan puhtaasti. Kerran hän kuitenkin otti kokeilumielessä ennen kilpailua pervitiinipillerin puolikkaan  ja kyllä se hänen mielestään toi kummasti puhtia suoritukseen. Samaa todisti myös Kiurun perheen äiti, joka kertoi kovan pyykkipäivän jälkeen ottaneensa peräti kaksi pilleriä ja pystyi niiden avulla vielä silittämäänkin pyykit. Aku oli tosin sitä mieltä, että yksi nappi olisi riittänyt. Urheilua ja urotekoja-kirjassa väitetään, että Hitler olisi kieltänyt saksalaisilta pervitiinin käytön, mutta itse hieman epäilen tuota tietoa. Tuntuisi aika erikoiselta, että Hitler olisi kieltänyt sota-aikana saksalaisilta sellaisen aineen käytön, jonka käytössä Suomen Hiihtoliitto ei nähnyt ongelmia rauhan oloissa. Mutta ilmeisesti meta-amfetamiini ei pelkästään lisää kestävyyttä vaan myös lisää voiman tuotantoa. Poliisien Karhuryhmästä kirjan kirjoittanut Harri Gustafsberg ainakin kertoo, että monta kertaa heiveröisillä huumemiehillä oli kerrassaan hullun voimat. Kerrankin eräs pikkuinen pilvenveikko retuutti yhtä aikaa kahta Karhuryhmän miestä rinnuksista eivätkä nämä mahtaneet yhtikäs mitään. Ja toisella kerralla kolme poliisia yritti pysäyttää karkuun kävelevää heiveröistä huumemiestä tästä kiinni roikkumalla, mutta miehen vauhti ei yhtään moisesta hidastunut. Muuten jos Kiurun Aku vielä eläisi, olisi hän suosittu talkshow-mies. Kuunnelkaa vaikka itse: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/28/sinivalkoista-suksea-vauhditettiin-dopingilla-jo-1940-luvulla Kommentit (1)
Sievistely	09.11.2019, 18:28
Pikkuisen Auli Poudan Mieto-kirjassa sievistellään todellisuutta, kun siinä kerrotaan Lahden vuoden 1978-mömmönkisojen 50 kilometrin hiihdosta. Silloinhan Mieto epäonnistui pahasti voitelussa ja oli jo 10 kilometrin kohdalla kärkeä jäljessä yli kolme minuuttia ja maalissa hän hävisi voittajalle Ruotsin Lundbäckille 27 minuuttia. Mieto aikoi jo tapojensa vastaisesti  jossain vaiheessa keskeyttääkin, mutta numerolippu oli sidottu niin lujilla umpisolmuilla, ettei hän saanut niitä auki. Maaliin tulon jälkeen mies hiihti sukset jalassa saunaan ja sen tapauksen koko urheileva maailma muistaa. Poudan kirjan mukaan matkan varrella eräs hieno neiti neuvoi Mietoa, että tämän pitäisi yrittää hiihtää lujempaa, jottei palellu ja tällöin kirjan mukaan hiihtäjäsuuruus kääntyi neidin puoleen ja päästi suustaan niin painokelvotonta tekstiä, että sanankuulija pelästyi ja poistui kisapaikalta. Mutta turhaan Pouta jättää kertomatta, mitä Mietaa suustaan päästi. Nimittäin Immo Kuutsa on kertonut oman kaunistelemattoman verison tapahtuneesta: Kuutsan mukaan alkukierroksilla muudan hienoon turkkiin pukeutunut hieno naisenpuoli kannusti ihan oikeasti Pitkää-Jussia, mutta viimeisellä kierroksella hieno nainen jo voivotteli, että miten ihmeessä noin iso mies voi hiihtää noin hitaasti. Mieto ei jäänyt tilanteessa sanattomaksi, vaan kääntyi hienon rouvan puoleen lausuen, että "saatanan huora, lähetkös siitä". Luulen tosin, että herrasmiehenä Kuutsa hieman kaunistelee hiihtäjän lausumaa. Luulen, että Mietaa totesi jotain talviurheiluun sopivampaa ja huusi, että "saatanan huora, suksi siitä vaikka ihan mihin hyvänsä". Miedon loppuaika oli 3.12,54 eikä se ole ollenkaan huono aika, vaikka mies jäikin toiseksi viimeiseksi ja vaikka hävisikin voittajalle lähes puoli tuntia, sillä 26 vuotta aiemmin tuolla ajalla olisi voitettu Oslon olympialaisten viisikymppinen yli 20 minuutilla. Kommentit (3)
Latujen jättiläiset	08.11.2019, 19:08
Juha Mieto on kunnostautunut myös juoksu-urheilun puolella ja paras juoksusaavutus on Sm-pronssi, jonka hän saavutti 4X800 metrin viestinjuoksussa Kurikan Ryhdin A-nuorten joukkueessa. Eilisen jutun kommentaattorit tiesivät kertoa yli satakiloisen Miedon ihmeellisestä maratonajasta 2.47,09, joka lienee lähes superraskaansarjan maailmanennätys. Mieto-kirjassa on kuva hänestä maratoonarina ja yllättävän sutjakalta mies näyttää. Tosin pitkä mies voi painaa yli sata kiloa, vaikka onkin hoikassa kunnossa.   Mieto on muuten pitempi, mitä viralliset tilastot kertovat. Jopa kaikkitietävä Wikipedia näyttää olevan väärässä Mietaan pituusasiassa, kun väittää hänen olleen vain 196-senttisen. Tuon mittainen hän oli 18-vuotiaana, mutta viisi vuotta myöhemmin virallinen mittaus antoi tulokseksi 197,3.     Hän ei ole kuitenkaan Suomen historian pisin huippuhiihtäjä, koska Heinolan Iskun Jari Nieminen oli 198 ja Lahden Hiihtoseuran Jesse Väänänen  suunnilleen Miedon mittainen eli 197. Jesse Väänänen on muuten taustaltaan Suonenjoen Kärkkäälän Väänäsiä, sillä muistelen hänen isovaarinsa lähteneen Kärkkäälästä. Saman sukuhaaran edustaja Heino Väänänen voitti nyrkkeilyssä Sm-kultaa vuonna 1956 sarjassa alle 51-kiloa, joten kovasti on Väänästen suku kasvanut kokoa sen jälkeen.   Heikki Kuusniemi, joka hallitsi maamme kilpalatuja reilut sata vuotta sitten, oli Mietoakin painavampi, vaikkakin pari senttiä lyhempi. Hänen kilpailupainokseen ilmoitettiin peräti 105 - 130 kg. Yllä oleva Kuusniemen valokuva todistaa, että miehen urheiluvälineetkin olivat sellaiset, että niiden avulla olisi tarvittaessa suoriuduttu vaativistakin latutaistoista.   Sauvat ovat kuin kirnunmännät eivätkä ne olisi heti ensi rytäkässä tuhansina päreinä, kuten nykyiset hiilikuituiset tikut tahtovat olla. Lisäksi kilpahiihtäjä Kuusniemen vyössä roikkuva pitkä puukko lisää miehen latu-uskottavuutta. Se saisi nykyajan norjalaisetkin miettimään, kannattaako suomalaisen ohitusta yrittää estää, kuten tapahtui viimeksi Lahden MM-kisojen parisprintin loppusuoralla, kun Iivo Niskanen taklattiin nurin. Kommentit (2)
Toistasataakiloinen hiihtäjäsankari	07.11.2019, 19:01
Maailmankaikkeuden historiasta löytyy yksi hiihtäjä, joka on satakiloisena voittanut mitalin olympialaisissa mitalin, mikäli on yhtään uskominen Hellevi Poudan kirjaa Mieto ja miksi ei olisi uskominen. Juha Mieto lykki Lake Placidin kisojen 50 kilometrin kilpailussa heinäsirkkamaisen kevyen Nikolai Zimljatovin peesissä hopealle. Maaliintulon jälkeen mies kävi saunassa ja meni sitten vaakalle, joka kertoi hiihtäjän elopainoksi tasan 100 kilogrammaa. Niinpä on perusteltu syy uskoa, että starttipaikalla Mieto painoi pitkästi toista sataa kiloa. Luultavasti kilpailun voittaja Zimljatov painoi 40 kiloa vähemmän, vaikka hänkään ei ollut mikään pieni mies.     Parhaassa kunnossa Miedon lepopulssi oli 28 ja muutkin fysiologiset testitulokset sellaiset, että ne nähnyt lääkäri väitti, ettei tuollaista ihmistä olekaan. Mutta Mietaallapa olikin valmennuksellinen salaisuus, jota voisi hyödyntää tämänkin päivän valmennuksessa eli hän oli ja on edelleen innokas mämmin syöjä. Maamme hiihtäjien pitäisi kiireesti unohtaa kaurapuurot ja mustikkasopat, joita he perinteisesti käyttävät ja vaihtaa ne mämmiin.     Ilahduttava asia Poudan Mieto-kirjassa on se, ettei siinä mainita yhtään D-alkuista sanaa eikä selityksenä ole pelkästään se, että D-kirjainta ei Etelä-Pohjanmaalla tunneta. Niinpä kerrassaan riemastuttavaa on, että vielä 70-80-luvuilla oli maailmassa huippuhiihtäjä, joka pärjäsi pelkän hurmooksen ja mämmin voimaalla. Luulisi, että Mietaata harmittaa, että joutui kilpailemaan esimerkiksi Eero Mäntyrannan, Pertti Teurajärven, Arto Koiviston ja Harri Kirvesniemen kanssa epäreilulla tavalla. Edellä mainitut miehethän hallitsivat d-kirjaimella alkavat menetelmät.     Yksi väärä tietokin Poudan kirjasta löytyy. Hän kirjoittaa, että Lahden vuoden -78 mömmönkisojen viestissä Matti Pitkäsen jätti loppukirissä Thomas Wassberg, mutta ei se ollut Vassu, vaan toinen Thomas, eli Magnusson. Poudan ansioksi on kuitenkin luettava se, että hän oikaisi yhden virheellisen uskomukseni.     Nimittäin olisin voinut vannoa kaksi sormea vaikka missä, ettei Falunin mömmönkisoissa -74 enää voitettu puusuksilla. Mutta kyllä Magne Myrmo voitti miesten 15 kilometriä puusivakoilla sekunnilla ennen lasikuitumiehiä. Siihen aikaan suomalaisilla oli kolme kovaa vastustajaa kansainvälisillä laduilla, eli Myrmo, Formo ja hermo. Kommentit (5)

Pjotr Tiilikof ja munimaton kalkkuna

06.11.2019, 19:03

Palataanpa vielä toissailtaiseen urheiluselostusteemaan. Lapsuudessani oli maassamme ainoastaan kaksi superjulkkista ja he olivat  urheiluselostajat Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen. Miehet opittiin tuntemaan varsinaisina sinivalkoisina ääninä; toissa iltana mainitsemani Tapio Suominen on ehkä enemmänkin nykyaikainen punavihreä ääni. Tiilikainen ja Noponen eivät edes yrittäneet peitellä vahvaa kansallismielisyyttään, joka nykyajan asteikolla menee jo komiikan puolelle, kuten tämä alla oleva linkki todistaa. Tosin tässä on äänessä vain mainio imitaattori, mutta juuri tuollaisina minä taistelijapari Tiilikainen-Noponen muistan. https://www.riemurasia.net/rtube/Imitaattori-Joonas-Myllyveraja-vauhdissa-771990/88292 Nykyään radiossa on suosittu ohjelma nimeltään Tämän selostuksen haluaisin kuulla ja minä haluaisin kuulla uusintana sen, kun Pekka selosti muinoin radiossa naisten kaunoluistelua. Paavon osalta haluaisin kuulla sen, kun tämä Kuusamon erämaita rakastava mies selosti elämässään ainoan kerran jääkiekkoa. Muistan, miten hän kuvaili, että nyt laukaus lähti kuin raskaasta singosta. Sikäli erikoista, että Pekka Tiilikainen muistetaan ääri-isänmaallisena miehenä, vaikka alun perin hän oli tietääkseni Venäjän kansalainen ja nimeltään Pjotr Tiilikof. Venäläisperäinen nimi selittyy sillä, että hänen isänsä oli rajan takana syntynyt kiertelevä kaupustelija, eli kansankielellä laukkuryssä,  Nikita Vasiljev Tilikov, joka sittemmin suomensi nimensä Mikko Tiilikaiseksi. Poika Pekka syntyi sentään Suomen puolella Kouvolassa, joten hänet voi kyllä luokitella jokseenkin syntyperäiseksi suomalaiseksi eikä miksikään mamuksi. Sitä Paavo Noponen ei ehkä tiennytkään, että hänkään ei nimensä puolesta ole ihan täysin suomalainen. Jostain luin, että Paavo Noponen tarkoittaisi espanjaksi munimatonta kanaa, mutta tarkastin asian Googlen kääntäjällä ja nimi tarkoittaa espanjaksi pikemminkin "kalkkuna ei laita" ja ehkä sen voisi uskoa jossain espanjan murteessa tarkoittavan munimatonta kalkkunaa. Kommentit (2)