Puusuksen suihketta	21.03.2017, 18:55
Luinpa tuossa äskettäin ilmestyneen Timo Siukosen kirjan Puusuksia Suomesta, jossa kerrotaan suomalaisen puusuksen historia ja melkein kaiken luetun ymmärsin, mutta sitä en ymmärtänyt, että meillä kehiteltiin vuosikymmeniä sitten kaksikärkistä suksea. Kuvaa olisin kaivannut selvennykseksi moisesta keksinnöstä. Luulen, että kaksikärkisuksella tarkoitettiin mallia, jossa myös hiihtimen kanta on käyristetty voimakkaasti ylöspäin eräänlaiseksi toiseksi kärjeksi. Sellainen väline on sikäli kätevä, että mikäli varsinainen kärki katkeaa, voidaan suksi kääntää ympäri ja entinen kanta muuttuu uudeksi kärjeksi ja matka sen kuin jatkuu vaivatta varsinkin, jos siteenä on perinteinen mäystin. Lisäksi kaksikärkisuksesta olisi hyötyä voiteluvirhetilanteessa. Monta kertaahan sukset eivät luista, mutta luistavat taaksepäin, eli lipsuvat, sitäkin enemmän, jolloin ongelma olisi ratkaistavissa vaivattomalla sivakan kääntämisellä toisin päin. Puusuksikirjan luettuani ihmettelen sitä, että vaikka vaneria Suomessa on valmistettu jo 1800-luvulta lähtien, niin kuitenkaan vanerista suksea ei meillä kehitetty, vaan sivakat veistettiin 1940-luvulle asti yhdestä puusta. Sälesuksi keksittiin Norjassa 1930-luvun lopulla ja meillä niitä alettiin valmistaa vasta sodan jälkeen. Sota-aikana meillä veistettiin sattuneesta syystä satoja tuhansia suksia ja niinpä kunnon suksipuusta oli huutava pula. Itse olisin siinä tilanteessa kehittänyt vanerisuksen. Kommentit (0)
Suomalaissuksi suihki vihdoinkin voitokkaasti	20.03.2017, 18:54
Olen monta kertaa valittanut sitä, että koska vuoden 2001 Lahden hiihdon mömmönkisojen jälkeen paljon suomalaista lahjakasta valmennuspotentiaalia on ollut hyödyntämättä, niin meiltä on jäänyt paljon menestyspotentiaalia saavuttamatta. Viikonloppuna tuli todistettua, että olen tapani mukaisesti ollut oikeassa tässäkin asiassa. Nimittäin Antti Leppävuori ei saanut pitkään aikaan harrastaa Lahden tapahtumien jälkeen asiaa, jonka hän hallitsee suvereenisti, mutta viime kesänä hänet valittiin ampumahiihtomaajoukkueen valmentajaksi ja viime viikonloppuna suomalaisampumahiihtäjänaisten suksi suihki oikein kunnolla maailman kilpaladuilla tavalla, jota ei ole vuosiin nähty. Vaikka Kaisa Mäkäräisen sukset luistivat surkeasti ja alamäkilöissä hän jäi muusta porukasta selvästi, niin lopun nousuissa ja tasamaaosuuksilla hän ohitti heittämällä ulkomaalaiset kanssakilpailijattarensa. Hän ei kuitenkaan ollut kisan nopein hiihtäjä, koska Mari Laukkanen oli vieläkin nopeampi. Suomen tytöt hiihtelivät sellaista kyytiä, että uskoakseni norjalaisetkin katselivat menoa silmät ymmyrkäisinä mietteliään näköisinä. Olen sitä mieltä, että Kaisa ja Mari on jo tässä vaiheessa valittava ensi talven olympialaisten naisten viestinhiihdon vapaantyylin osuuksille. Pertsalla Kerttu ja Krista pitävät joukkueemme voittokamppailussa mukana ja vapaan osuuksilla ampumahiihtäjättäremme hoitelevat homman kotiin. Kaisa hiihtää sitten kolmososuuden Norjan kannassa ja Mari ohittaa ankkurina Maarit Björgenin loppusuoran kamppailussa heittämällä, kuten urheilukielellä tavataan sanoa. Kommentit (0)
Creek-intiaanien taitava työllisyyspolitiikka	19.03.2017, 17:58
Suurin syy Kuopion kansalaisopiston intiaani-iltaan osallistumiseeni oli se, että olen kovasti kiinnostunut talous- ja varsinkin työllisyyspolitiikasta. Asioita tutkiessani olin kirjallisuudessa törmännyt siihen, että creek-intiaanit harrastivat erittäin taitavaa työllisyyspolitiikkaa. Heillä oli nimittäin tapana uudenvuodenjuhlassa rikkoa kaikki mahdollinen nurkkiin siunaantunut tavara. Uudenvuoden aattoiltana he siis kaatoivat telttansa, hajottivat astiansa ja muutkin tarvekalunsa sekä sammuttivat tulensa, ja niin oli varmistettu se, että kaikille yhteisön jäsenille riitti hyödyllistä askaretta ja ajankulua seuraavana vuonna. Kysyin asiasta  Kuopion ainoalta intiaanilta ja hän vahvisti asian niin olleen. Eivätkä creek-intiaanit olleet ainoita, vaan monilla muillakin intiaaniheimoilla oli sama mielenkiintoinen täystyöllisyyttä suosiva tapa. Seppo Kononen tiesi kertoa senkin, että eräät heimopäälliköt vertailivat rikkautensa määrää siten, että päälliköt kokoontuivat polttamaan heimojensa huopia ja se, jolta viimeksi poltettava loppui, oli porukan vaurain ihan todistetusti. Suomalaisilla on Euroopan kansoista ainoana jonkin verran yhteistä perimää intiaanien kanssa ja se näkyy myös siinä, että meikäläisetkin ovat mieltyneet tavaroiden rikkomiseen. Tämä ei tosin tapahdu niinkään uudenvuodenjuhlassa, jolloin korkeintaan räjäytellään postilaatikkoja, vaan tavaroiden särkemisen painopiste ajoittuu vappuaattoon. Kommentit (0)
Hikimaja	18.03.2017, 18:38
Intiaanien hikimaja ei ollut ihan suomalaisen saunan veroinen. Hikimajassa löylykivet kuumennettiin ulkopuolella ja siirrettiin sitten kylpemisen ajaksi sisälle rakennukseen. Vaikka kaikkia kulttuureja on syytä arvostaa, arvotan kyllä suomalaisen saunan hikimajaa kehittyneemmäksi rakennukseksi. Sauna saattaa ihan hyvin olla suomensukuisten kansojen keksintö; saunanrakennusvyöhyke alkaa Suomesta ja kiertää Venäjän ja Siperian pohjoisosien kautta Amerikan intiaanien asuinsijoille asti. Luulen, että pohjoisvenäläiset ovat alun perin suomensukuisia, jotka ovat risteytyneet sittemmin tataarien ja eräiden muiden valloittajien kanssa. Niin kuulemma luulevat myös oikeat slaavit, eli ukrainalaiset ja puolalaiset, joiden mielestä venäläiset ovat suomalaisten ja tataarien sekasikiöitä. Kaikkitietävän Wikipedian mukaan "Hikimaja tarkoittaa Amerikan mantereen alkuperäisasukkaiden saunaa vastaavaa laitosta. Pohjois-Amerikan intiaanit kutsuvat hikimajaa nimellä inipii ja Keski-Amerikan nimellä temascal. Näiden ja suomalaisen saunan yhteinen innovaatio on löylyn luominen valelemalla vettä kuumennetuille kiville toteaa Wikipedia ja jatkaa. "Inipii ja temascal ovat paitsi puhdistautumislaitoksia myös syvästi kytköksissä intiaanien luonnonuskontoon, aivan kuten saunakin oli aiemmin suomalaisille pyhä paikka. Hikimajan ansiosta intiaanit olivat puhtaampia kuin länttä valloittamaan hyökänneet eurooppalaiset, eivätkä heitä vaivanneet monet epähygienisyydestä johtuneet taudit, kuten tuberkuloosi, kuten Euroopasta tulleita valloittajia. Ensimmäiset suomalaiset siirtolaiset Amerikassa muuttivat nykyisen Delawaren seudulle 1600-luvulla. Paikalliset intiaanit alkoivat kutsua heitä nimellä ”hikimajaihmiset” tai ”valkoiset-miehet-jotka-ovat-samanlaisia-kuin-me” sen vuoksi, että suomalaiset kävivät saunassa. Tämän vuoksi suomalaiset tulivat hyvin toimeen intiaanien kanssa ja ensimmäisten intiaanisotien aikana suomalaisten asumukset jätettiin tuhoamatta". Kommentit (0)

Intiaani ja negro	17.03.2017, 19:59
Eilen Savon Sanomien entinen päätoimittaja Seppo Kononen ja dosentti Thomas McElwain keskustelivat Kuopion kansalaisopistolla suomalaisten ja intiaanien suhteesta luontoon. Kuvassa erottuu Kononen herroista hieman tummempana  vasemmalla ja zerokee-intiaaniheimoon lukeutuva Thomas McElwain vaaleampana oikealla. Tosin 1960-luvulla, jolloin amerikkalaisten henkilötietoihin merkittiin etninen alkuperä Thomas McElwainin virallisissa henkilötiedoissa luki, että "negro", eli nykykielellä afroamerikkalainen, koska hänen äitinsä perimässä oli paljon afrikkalaisia geenejä. Ainakin Usa:n Etelävaltioissa "negroilla" oli 1960-luvun alussa omat puistonpenkit, bussipaikat ja vessat. Lisäksi "negroja" myös lynkattiin, jos he katsoivat valkoista naista liian pitkään tai eivät väistäneet valkoista miestä jalkakäytävällä riittävän nöyrästi. Silloin ei olisi voinut uskoa, että "negro" on 40 vuoden kuluttua Usa:n presidentti. Monet asiat muuttuvat maailmassa välillä hämmästyttävän nopeasti. Dosentti Thomas McElwain osasi kertoa sen intiaanien ja suomalaisten suhteesta  1600-luvun Amerikassa, jolloin ensimmäiset suomalaiset sinne muuttivat, että välit olivat hyvät. Kansoja yhdisti eränkäynti ja sauna, jota tosin intiaanit kutsuivat hikimajaksi. Kuitenkin pasifistiset kveekarit olivat vielä suomalaisiakin paremmissa väleissä alkuperäiskansan kanssa. Kerrankin kun intiaanit kohdistivat oikeutettuna pidettävän iskun hallitsematonta maahanmuuttoa vastaan ja hyökkäsivät joukolla väkivalta mielessä kveekareiden kimppuun, jotka olivat juuri hiljentyneet hartaustilaisuuteensa, kävi niin, että väkivaltaa hyväksymättömät kveekarit vain istuivat vastarintaa tekemättä hiljaa kaikessa rauhassa hartaustilaisuudessaan päälle karkaajista piittaamatta ja tästä käytöksestä äimistyneenä intiaanit istuivat myös hartauden viettoon tyystin unohtaneina vihan taannoisen. Kommentit (0)
Nykyajan noitavainot	16.03.2017, 22:24
Oikeushistorian professori Heikki Ylikangas opetti noin 40 vuotta sitten, että noitavainot liittyivät taisteluun rahasta ja vallasta. 1500-luvulta lähtien talonpojat menettivät valtaansa aatelistolle ja papistolle ja niinpä he alkoivat köyhtyessään napisemaan. Suomessakin käytiin silloin ensimmäinen sisällissota. Kansa piti pitää kurissa ja pelossa, jonka vuoksi rikosoikeutta kovennettiin ja kuolemanrangaistus määrättiin kymmenistä rikoksista, myös noituudesta. Porvoolainen talonpoikakin menetti päänsä, kun hän rohkeni naureskella piispan näyttävälle hiipalle ja epäili, että se on varmaankin hankittu Tallinnan huorilta. Nykyään eletään vähän samanlaisia aikoja kuin 1500-luvulla. Viimeisten tietojen mukaan varallisuuserot ovat kasvaneet niin, että kahdeksan rikkainta ihmistä omistaa enemmän kuin puolet ihmiskunnasta. Niinpä kontrollikoneistoa taas kiristetään ja maailman johtava supervalta on ottanut käyttöön kidutuksen rikostutkintamenetelmänä vähän samalla tavalla kuin vuosisatoja sitten oli tapana menetellä. Tosin nyt ei taistella noitia, vaan terroristeja ja huumekauppiaita vastaan. Muuten noitavainotkaan eivät ole maailmasta tyystin hävinneet.  Wikipedia kertoo asiasta seuraavaa: Vielä nykyään joissakin vahvasti taikauskoisissa ja perinteisiin nojaavissa yhteisöissä harjoitetaan noitavainoja. Nykyajan vainot vaativat tuhansia ihmishenkiä vuosittain. Etelä-Afrikan pohjoisosassa jopa satojen noidiksi epäiltyjen ihmisten uskotaan saaneen surmansa noitavainoissa 1990-luvulla. Kamerunissa järjestetään noitaoikeudenkäyntejä, joissa syytetty voi saada tuomion noitatohtorina esiintymisestä. Lynkkausjoukot ovat polttaneet elävältä tuhansia ihmisiä Tansaniassa, Keniassa ja Zimbabwessa 1990-luvulla. Noitavainot ovat jatkuneet myös vuosituhannen vaihteen jälkeen. Länsi-Keniassa väkijoukot polttivat 11 noidiksi epäiltyä miestä ja naista toukokuussa 2008. Nigeriassa noin 5000 lasta on hylätty kymmenessä vuodessa vanhempien karkottaessa heidät noitina. Lapsia on syytetty avioeroista, sairauksista, onnettomuuksista tai työn menetyksestä. Afrikan noitavainojen syyt ovat usein myös poliittiset, sillä vaikutusvaltaiset noidat ja noitatohtorit ovat yleensä uudistusten jarruina. Pastorit saavat myös lisämainetta paljastaessaan uusia "noitia." Vuonna 2010 Haitilla tapettiin 45, joita syytettiin koleran levittämisestä voodoon avulla. Kommentit (0)
Kyöpelinvuori	15.03.2017, 19:06
Eilen Kuopion Isänmaallisen Seuran tilaisuudessa museolehtori Sanna Reinikainen kertoi Savon 1600-luvun noitaoikeudenkäynneistä. Olin luonnollisesti paikalla isänmaallisen nuorison edustajana. Ja kyllä taas sai hävetä silmät päästään suomalaisuutensa ja varsinkin savolaisuutensa vuoksi. Melkoinen peräkylä ja kehityksen jarru on ollut Suomi ja varsinkin Savo sivistyneen eurooppalaisuuden näkövinkkelistä katseltuna. Kun Euroopan kovaan ytimeen kuuluvassa Saksassa poltettiin aikoinaan 26.000 ihmistä noitina, niin takapajuisessa Suomessa jäätiin selvästi alle sataan tapaukseen. Suomessa noituuden vastainen taistelu oli todella lapsenkengissä, vaikka silloiset Euroopassa oppinsa hankkineet älymystön edustajat pyrkivät saamaan maamme sivistysvaltioiden tasolle tässäkin suhteessa. Tarkkaa tietoa ei ole meillä surmattujen noitien määrästä, koska asiaa koskevat Turun hovioikeuden pöytäkirjat ovat tuhoutuneet, mutta se on selvillä, että noista vajaasta sadasta eliminoidusta noidasta suuri osa oli länsisuomalaisia. Varsinkin ahvenanmaalaiset ovat hyvin edustettuina tilastoissa. Savolaisia kuolemaantuomittuja oli yksi eikä hänenkään tuomion täytäntöönpanosta ole täyttä varmuutta. Kuopiolaisnoita oli tuomioistuimen mukaan aiheuttanut noitamenoillaan vallan lehmän kuoleman, joten vakava tapaushan se oli. Suomen noidat eivät eurooppalaisten kollegojensa lailla viettäneet vanhan vihtahousun kanssa rietastelevaa, elostelevaa ja irstailevaa elämää meikäläisten noitien omalla Kyöpelinvuorella, kuten kehittyneemmät eurooppalaiset kollegat tekivät omilla noitavuorillaan. Ruotsissa vastaava paikka oli nimeltään Blåkulla. Eilinen esitelmöitsijä kertoi, että Suomen papit olivat nimenomaan sopineet keskenään, ettei eurooppalaisia juttuja noita-akkojen seksimatkoista kerrota kansalle eikä tietämätön rahvas niitä oma-aloitteisesti pystynyt keksimään. Kyöpelinvuoren sijaitseminen Suonenjoella on seikka, joka olisi syytä huomioida seudun matkailua kehitettäessä. Suomalaisen kansanperinteen mukaan Kyöpelinvuori on siveiden naimattomien naisten paratiisi, ja tämän maineen vuoksi Kyöpelinvuorelle olisi syytä rakentaa vaikkapa moderni vapaa-ajankeskus kylpylöineen. Nyt kuntavaalien alla ehdokkaat voisivat huomioida idean. Kommentit (0)
Akupunktio	14.03.2017, 18:38
Eilen mainittu kansanedustaja-lääkäri Pauli Räsänen toi yhdessä veljiensä kanssa akupunktion Suomeen 1970-luvun alkupuolella. Silloin akupunktiohoitoon asetettiin suuret toiveet, mutta jotenkin tuntuu, että viime aikoina sen suosio on maassamme hiipunut. Monet puhuvat akupunktiosta jopa lumelääkintänä. Tosin Räsäsen vasemmistolaiset veljekset eivät olleet ihan ensimmäiset akupunktiohoitajat Suomessa, sillä jo 1930-luvulla sisällissodassa kyseenalaista mainetta hankkinut upseeri Hans Kalm harrasti asiaa. Hans Kalm luopui everstin arvoisena sotilasurasta pian sisällissodan ja Viron retken jälkeen ja muutti Amerikkaan. Siellä hän ilmeisesti tuli jonkinlaiseen synnintuntoon ja opiskeli vaihtoehtolääkäriksi perehtyen samalla myös akupunktioon. Sen verran Kalmilla oli jo upseeriajaltaan kokemusta terveydenhuollosta, että hän oli mukana siinä hiihtopartiossa, joka löi sisällissodassa lihoiksi Kuhmoisten sotasairaalan potilaat ja myös sairaalan henkilökunnan. Samassa partiossa hiihteli myös Lauri "Tahko" Pihkala, josta myöhemmin tuli suuri suomalainen urheilufilosofi. Hänen keksintöään ovat koulujemme hiihtolomat. Hiihtolomilla ei pyritty parantamaan vain kansanterveyttä, vaan samalla haluttiin kasvattaa myös hiihtotaitoisia sotilaita pitkän itärajamme turvaksi. Kommentit (0)
Pauli Räsänenkin lähti	13.03.2017, 18:59
Eilen oli Helsingin Sanomissa helmikuussa 81-vuotiaana kuolleen lääkärin ja kansanedustajan Pauli Räsäsen muistokirjoitus. Hän on historian ainut Kärkkäälässä syntynyt kansanedustaja, vaikka eduskuntaan mies valittiin Oulun vaalipiiristä.  Räsäset ovat ihan Kärkkäälän kylän ja myös Kärkkäälän koulupiirin rajoilta ja joku voisi määritellä heidät ei-kärkkääläläisiksi, sillä jotkut Räsäsen lapset kävivät Kärkkäälän kansakoulussa, jotkut Sammalselän, mutta joka tapauksessa  Kärkkääläntien varressa sijaitsee Räsästen kotitalo Rastila ja kärkkääläläisinä minä heitä pidän. Pauli Räsänen toimi kansanedustajana 14 vuotta ja jäi maamme poliittiseen historiaan varsinkin siitä, että hän hallitsi suvereenisti sekä Suomen eduskunnan että Pohjoismaiden parlamenttien hiihtomestaruuskilpailuja, vaikka norjalaisilla oli asettaan lähtöviivalle jopa hiihdon olympiavoittajia. Tosin siihen aikaan poliitikkojen hiihtoharrastus oli lähinnä amatöörien puuhastelua. Sittemmin tilanne on muuttunut ammattimaisempaan suuntaan ja puhutaan, että esimerkiksi valtioneuvos Harri Holkeri, Kok, joutui uhraamaan harjoitteluunsa jopa vapaa-aikaansa. Pari iltaa sitten kirjoitin blogillani Mannerheimista ja myös Pauli Räsänen on kunnostautunut Marskista kirjoittaessaan. Nimittäin Suonenjoen Yhteislyseossa piti joskus 50-luvulla laatia äidinkielen tunnilla aine Suomen marsalkasta. Myös tuleva SKDL:n kansanedustaja ja pohjoismaisten parlamenttien moninkertainen hiihtomestari Räsänen teki työtä käskettynä. Ilmeisesti hän kirjoitti ihan rehellisesti, mitä mieltä hän Mannerheimista todella oli ja ehkäpä hän kiinnitti myös huomiota tämän persoonaan kytkeytyviin ristiriitaisuuksiin, koska sai aineensa johdosta käytöksen alennuksen. Jostain syystä aine joutui myös kouluhallituksen syyniin ja sieltä se kuulemma palautettiin varustettuna arvosanalla täysi 10.   Kommentit (0)

Moskovan illat ja Moskovan valot	13.03.2017, 18:52
Kannaksen kaleidoskooppi-teoksen kirjoittanut Arvo Tuominen on viisas ja laajasti sivistynyt henkilö, mutta minä, joka en huomaa malkaa omassa silmässäni, löysin yhden rikan Tuomisen silmästä. Hän kertoo, että suosittu venäläinen säveltäjä Vasili Solovov-Sedin olisi säveltänyt vuonna 1956 Kellomäellä maailmanmaineeseen kohonneen sävelmän Leningradin illat, jonka nimi tietyistä poliittisista syistä muutettiin pian Moskovan illoiksi. Tuomisen tieto Moskovan iltojen sävellyspaikasta on varmastikin oikea, mutta väärän laulun sanat hän on liittänyt tarinaansa. Nimittäin se karaokeväen suosima iskelmä, joka alkaa sanoilla "sinut kerran löysin ystäväin", on nimeltään Moskovan valot. Sen laulun on säveltänyt Tihon Hrennikov. Moskovan illoissa lauletaan siitä, että "metsässä ei liikahda lehtikään", kuten jokainen yhteislaulua harrastava tietää. Käsittääkseni alkuperäisessä sanoituksessa kerrotaan Moskova-joen illasta, ei Moskovan jättiläiskaupungin illasta. En ole ihan varma, ovatko Moskova-joen illat ihania, koska tietääkseni Moskova-joen nimi on suomensukuisten merjalaisten antama ja se lienee samaa alkuperää kuin meillä suomen kielessä käytetty sana "moska". Kommentit (2)
Mannerheimin huorpoeka	13.03.2017, 18:50
Viime aikoina on sattuneesta syystä kirjoitettu paljon marsalkka Carl Gustav Mannerheimista ja hänestä on paljastettu monia salassa pidettyjä asioita. Teemu Keskisarja kertoi viime syksynä kirjassaan, että Mannerheim sai nöösipoikana homosteluharrastuksensa vuoksi potkut Haminan kadettikoulusta. Martti Turtola paljasti uutuuskirjassaan, että Marski oli alkoholin suurkuluttaja, joka tissutteli sekä mietojen että väkevien kanssa niin, ettei ei juuri selvää päivää nähnyt. Kansankielellä mies oli juoppo. Minä taas kerroin blogillani, että Mannerheim oli armoton kissan tappaja, joka ampui kissan heti, kun se kiväärin kantaman piiriin eksyi. Kissarakkaana ihmisenä tapa minua kauhistuttaa, mutta ymmärrän asiaa kyllä pitkälle, koska korkeasta upseerista on varmasti sietämätöntä tavata otus, joka ei häntä vähimmässäkään määrin tottele. Mutta kovin paljastus löytyy Arvo Tuomisen juuri ilmestyneestä kirjasta Kannaksen kaleidoskooppi. Tuomisen mukaan Vammelsuussa asunut taidemaalari Valentin Serovin olisi maalannut vuonna 1907 Carl Gustav Emil Mannerheimin ja ballerina Jekaterina Geltserin vuonna 1902 syntyneen pojan muotokuvan. Tarinan mukaan poika annettiin adoptioon Sveitsiin ja Mannerheim kantoi kuvaa mukanaan aina vuoteen 1940. Missä kuva on nyt ja mitkä olivat Marskin lehtolapsen myöhemmät vaiheet olisi ilman muuta jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian lisenssin pikaisesti väitöskirjassaan selvitettävä. Kommentit (0)
Totuus on tarua ihmeellisempää jalkapallossakin	13.03.2017, 18:50
Kyllä en ollut silmiäni uskoa, kun teksti-tv:llä luki aamulla tulikirjaimin, että Mestarien liigan ottelussa Barcelona oli kukistanut Paris Sain Germanin lukemin 6-1. Edellisen joukkueiden kohtaamisen oli vastaavasti pariisilaiset voittaneet 4-0, ja sen lopputuleman jälkeen ainoastaan täysin asiaa tuntematon olisi voinut väittää, että otteluparista selviää jatkoon Barcelona. Reaalimaailmassa ei tuollaisia yllätyksiä pitäisi voida tapahtua.  Ilmeeni on hyvin mietteliäs. Kuitenkaan tietooni ei ole tullut, että vedonlyöntimarkkinoilla olisi ollut pelin alla epätavallista liikehdintää.  Muistan kuitenkin, että Suomen mestaruussarjassa on kerran tapahtunut vielä suurempi yllätys. että joskus 60-70-lukujen vaihteessa erästä työläisjalkapalloseuraa, nimi jääkööt mainitsematta, uhkasi sarjasta putoaminen. Syksyn viimeisellä kierroksella sarjapaikan olisi pelastanut vain se, että vaarallinen kilpailija olisi hävinnyt oman ottelunsa ja työläisjalkapalloseuran  olisi sen lisäksi pitänyt voittaa oma pelinsä noin kymmenellä maalilla. Toisella puoliajalla kiiri työläisjalkapalloilijoiden korviin tieto, että vaarallinen kilpailija olikin hävinnyt ja siitä tiedosta työläispalloilijat saivat niin paljon virtaa, että mättivät vastustajan pömpeliin sarjapaikan säilymiseen vaaditut noin kymmenen maalia. Pikkuisen tapahtumien kulkua silloinkin ihmeteltiin ainakin Savon Sanomien urheilusivulla, mutta poliisitutkintaan ei ryhdytty asian johdosta. Kommentit (0)
Vanha ihmeaine	09.03.2017, 19:21
Eilisen juttuni kommentista ymmärsin, että ihmeaine L-karnatiini on jonkinlainen lisäravinne eikä se sitten välttämättä olekaan dopingia. Se siis kuuluu sille Mika Myllylä-vainaan harmaalle vyöhykkeelle. Sillä vyöhykkeellä lienee paljon tavaraa, josta ei julkisuudessa huudella. Ihmettelen, ettei eräästä muutama vuosi sitten Suomessa kehitetystä harmaan vyöhykkeen ihmeaineesta ole pitkään aikaan julkisuudessa huudeltu. Muistaakseni noin vuonna 2009 painija-lääkäri Tuomo Karila ja antidopinglääkäri Timo Seppälä alkoivat markkinoimaan todella lupaavalta vaikuttavaa tehonlisääjää urheilijoille. Mielenkiintoista oli, että tuotteen keksimisen taustalla oli  AIV-rehun säilymiseen keskittynyt tutkija Pentti Hietala. Tätä Alfa-Hica-nimistä kemikaalia käytettiin ensiksi parantamaan rehun säilyvyyttä. Sivuseikkana havaittiin, että sitä nauttineet eläimet kasvoivat isommiksi ja tuottivat enemmän. Alfahydroksi-isokapronihapon vaikutus on siis osoitettu tieteellisesti. Urheilijoille tällä lisäravinteella luvattiin 3-5 kiloa lisää rasvatonta lihasta. Antidopinglääkäri Seppälä vakuutti, ettei kysymyksessä ollut kielletty menetelmä. Minä, joka olen luonnostaan pahansuopa ja epäluuloinen ihminen, epäilen, että monien merkittävien urheilusaavutusten taustalla saattaa hyvinkin olla tämä karjataloutta varten  kehitetty AIV-liuos. Kommentit (0)

Vanha ihmeaine 09.03.2017, 19:21 Eilisen juttuni kommentista ymmärsin, että ihmeaine L-karnatiini on jonkinlainen lisäravinne eikä se sitten välttämättä olekaan dopingia. Se siis kuuluu sille Mika Myllylä-vainaan harmaalle vyöhykkeelle. Sillä vyöhykkeellä lienee paljon tavaraa, josta ei julkisuudessa huudella. Ihmettelen, ettei eräästä muutama vuosi sitten Suomessa kehitetystä harmaan vyöhykkeen ihmeaineesta ole pitkään aikaan julkisuudessa huudeltu. Muistaakseni noin vuonna 2009 painija-lääkäri Tuomo Karila ja antidopinglääkäri Timo Seppälä alkoivat markkinoimaan todella lupaavalta vaikuttavaa tehonlisääjää urheilijoille. Mielenkiintoista oli, että tuotteen keksimisen taustalla oli  AIV-rehun säilymiseen keskittynyt tutkija Pentti Hietala. Tätä Alfa-Hica-nimistä kemikaalia käytettiin ensiksi parantamaan rehun säilyvyyttä. Sivuseikkana havaittiin, että sitä nauttineet eläimet kasvoivat isommiksi ja tuottivat enemmän. Alfahydroksi-isokapronihapon vaikutus on siis osoitettu tieteellisesti. Urheilijoille tällä lisäravinteella luvattiin 3-5 kiloa lisää rasvatonta lihasta. Antidopinglääkäri Seppälä vakuutti, ettei kysymyksessä ollut kielletty menetelmä. Minä, joka olen luonnostaan pahansuopa ja epäluuloinen ihminen, epäilen, että monien merkittävien urheilusaavutusten taustalla saattaa hyvinkin olla tämä karjataloutta varten  kehitetty AIV-liuos. Kommentit (0) Uusi ihmeaine 08.03.2017, 19:11 Jos norjalaisten ylivoiman taustalla on öljyraha, niin saattaa olla, että monien muiden urheilussa menestyneiden kansakuntien uskomattoman menestyksen taustalla on vaikkapa uusi ihmeaine nimeltään L-karnatiini, josta tavallisesti luotettava Savon Sanomat kertoi eilen.   Lehden mukaan kohuvalmentaja Alberto Salazar hankki kyseistä ainetta urheilijoilleen brittiläiseltä valmistajalta ennen kuin tuote oli tullut edes markkinoille. L-karnitiini ei ole Wadan kiellettyjen aineiden listalla, mutta Salazarin urheilijat saivat sitä infuusioina, jotka ovat yleensä kielletty menetelmä. Alberto Salazarin tunnetuin valmennettava on kestävyysjuoksuja ylivoimaisesti viime vuosina hallinnut kohujuoksija Mo Farah.   Ainetta on Savon Sanomien mukaan tyrkytetty myös ex-kohupyöräilijä Lance Armstrongille, joka suunnitteli pyöräilyuransa jälkeen siirtymistä triatlonistiksi. Pyöräilyuransa aikana mies ei kärähtänyt koskaan dopingista, vaikka tunnustikin myöhemmin kiellettyjen aineiden käytön. Sitä tietoa, jonka mukaan hänen pyörässään olisi ollut salainen sähköllä toimiva apumoottori, mies ei ole myöntänyt. Kommentit (1) Norjalaisten ylivoimaisuus 07.03.2017, 19:07 Kyllä minussa herättää tuo norjalaisten ylivoimaisuus kaikessa mihin ryhtyvät ihastusta ja varsinkin kateutta. Eilenkin läntinen naapurimme voitti meidät pyörätuolicurlingissa, mitä se sitten onkaan, ylivoimaisesti 8-1. Lisäksi minua on suuresti ärsyttänyt norjalaisten ylenmääräinen ystävällisyys ja lapsenomainen hyväntahtoisuus. Joskus pikkupoikana pyöräilin vähän matkaa Norjan puolella ja kun kotimaan puolella sain pelätä autoja henkeni puolesta, niin Norjan puolella kaikki autoilijat hymyilivät, tervehtivät ja jättivät vielä selkeän turvallisuusvälin ohitustilanteissa. Pahinta oli se, että iso rekka pysähtyi pyytämättä ja hymyilevä rekkakuski olisi välttämättä halunnut ottaa minut pyörineni kyytiin. Senkin muistan, että eräs vanha herrasmies tuli minulta säälien kysymään, että onko Suomessa todella Stalininkatu, kuten hänelle on kerrottu. En tiennyt moista katua silloin Suomessa olevan - toin Leninille oli omistettu monia katuja ja aukioita. Myöhemmin elämässäni sain selville, että jonkinlainen Stalininkatu on Heinolassa, jossa paikallinen väki kutsui sikäläistä valtaväylää Siltakatua Stalinstrasseksi, koska katu muistutti yleisilmeeltään Itä-Berliinin valtaväylää. Muuten Norja ylivoimaan kaikessa on yksi hyvä selitys. Maan öljytuotot on sijoitettu eläkerahastoon, joka tosi asiassa on öljyrahasto, ja siihen on nyt jemmattu pahan päivän varalle yhteensä 745 miljardia euroa eli 150.000 euroa jokaista norjalaista kohti. Me olemme paljon köyhempiä. Meidän eläkerahastossamme on vain 182 miljardia euroa eli vain 35.000 euroa jokaista suomalaista kohti.  Eläkerahastoissa on varoja lähes kaksi kertaa valtion velkaa enemmän ja eläkerahastot kasvavat kaksi kertaa valtion velkaa nopeammin. Kommentit (0) Totuus Ruokolahden leijonasta 06.03.2017, 19:33 Vaikka kuulunkin kaikenlaista huuhaa-tietoa vastustavaan Skepsis ry:n, olen taipuvainen ajattelemaan, että heinäkuussa 1992 Suomea kuohuttanut Ruokolahden leijona onkin totta. Nimittäin MTV todistaa asian nettisivullaan. Jossain vaiheessa jo uskoin, että ison kissaeläimen jäljet pururadalla olivat pikkupoikien lusikalla painelemat, mutta professori Erik Nyholm vakuuttaa koko arvovallallaan, että kyllä siellä leijona liikkui. Hän oli asiantuntijana tutkinut otuksen tassunjälkiä. Eläin oli karannut Moskovan sirkuksen eläimiä kuljettaneesta junanvaunusta, kun se kaatui jossain Viipurin ja Pietarin välillä. Näin oli Nyholmin venäläinen kollega kertonut. Leijona liikkui raja-alueella ja päätyi lopulta  ilmeisesti huonosta ruokahuollosta kärsivän venäläisvaruskunnan pataan. Se oli kivuttomampi ratkaisu viattoman luontokappaleen kannalta kuin nääntyä talvella Karjalan korpeen. Neljännesvuosisata sitten, kun asia oli ajankohtainen, otin polkupyöräni ja läksin naureskellen tutustumaan tilanteeseen ja ihmisten typeryyteen sekä herkkäuskoisuuteen. Imatran lähellä Immolan tiellä, jossa epäilty suurpeto oli viimeksi nähty, hyytyi hymyni äkisti ja Herra Jumala, että minua pelotti. Tie oli autio ja tyhjä, ihmiset pysyttelivät suojassa sisätiloissa, vain helikopteri pörräsi taivaalla otusta etsien. Minuun iski vallan paniikki ja aloin huolestuneena tähyillä tienvieriä varmana siitä, että kohta löydän itseni leijonan perseestä. En kuitenkaan sieltä itseäni löytänyt. Nyt kun luin MTV:n sivujen jutun asiasta, tuntuu, että miehuullisuuteni on pelastettu. Ihan aiheesta silloin pelkäsin. leijonan kanssa ei ole leikkiminen. Kommentit (0) Muun maailman juhlaa	05.03.2017, 17:37
Jännäksi meni. Olen kisojen ajan jännittänyt koko muun maailman puolesta ja yhteen aikaan näytti jo pahalta, mutta nyt viimeisessä lajissa Norjan koko hiihtourheilu romahti totaalisesti eikä pelkäämääni neloisvoittoa heille tullut, kuten eilen naisissa tuli, ja tänään jopa pelkästään suomalais-ugrilaisten kansojen edustajat voittivat vuonojen maan miehet, ja niinpä muu maailma kukisti kisojen lopullisessa mitalitilastossa Norjan selkeästi. Todella yllättäen myös pelkästään EU-valtioiden yhdistetty joukkue kukisti mitalien määrässä Norjan niukasti, kiitos pitkälti saksalaisten yhdistetyn miesten. Sikäli Norja joutui antamaan muille tasoitusta, että valtio pystyi erilaisiin viesteihin ja joukkuekilpailuihin asettamaan vain yhden joukkueen. Mikäli Norja olisi voinut nimetä viesteihin ja joukkuekilpailuihin useamman joukkueen ja mikäli maa olisi voinut asettaa yksilölajeihin enemmän kuin neljä edustajaa, olisi Norja todennäköisesti voittanut muun maailman mitalitaulukossa. Uskomaton on siis Norjan taso erilaisissa kestävyyslajeissa. Se on maailman paras kestävyysurheilukansa samalla tavalla kuin Jamaika on maailman paras kansa nopeuslajeissa. Tällä hetkellä Suomi ei pysty hallitsemaan Jamaikan ja Norjan lailla mitään lajiryhmää, mutta muistanpa, miten vuonna 2000 olin Lahden Kalevan kisoissa todistamassa sitä, miten piskuinen Suomi pystyi kokoamaan maan mestaruuskisoihin kuulantyönnössä kahdeksan yli 20 metrin miestä; vastaavaan saattoi pystyä ehkä Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. Itse en silloin nähnyt asiassa mitään ihmeellistä, koska suomalaiset ovat luonnostaan aika vahvoja. Kommentit (0)
Iivon Sanomat	04.03.2017, 18:41
Ehkä jopa pikkuisen liiallisuuksiin näyttää Iivo Niskasen juhlinta menevän täällä Savossa. Savon Sanomatkin on muuttanut nimensä Iivon Sanomiksi. Toivoa sopii, että nuoren miehen pää kestää tulevan pyörityksen. Monen talviurheilusankarimme pää ei ole vastaavassa tilanteessa kestänyt, vaan hän on suistunut hunningolle. Olen jyrkästi sitä mieltä, että valtion tulisi välittömästi suurkisavoiton jälkeen myöntää suomalaiselle sankariurheilijalle urheilijaeläke. Niinhän tehtiin tietääkseni jo antiikin Kreikassa joillekuille silloisille olympiavoittajille. Heidän ei tarvinnut ryhtyä uransa jälkeen laulajiksi tai alastomuustanssijoiksi henkensä pitimiksi, kuten Suomessa on päässyt tapahtumaan. Toisaalta suorittamani vertaisarvioinnin pohjalta voin vakuuttaa, että laulajana Iivo Niskanen on vähintään Matti Nykäsen luokkaa. Harmi, että Iivon fyysinen terveys petti, eikä hän päässyt kasvattamaan sankaruuttaan huomisella viidellä kympillä.  Mies olisi terveenä ollut voittajasuosikki, vaikka luistelutyyli on hänellä se heikompi. Shotsin olympialaisissa mies nuorena ja kokemattomana oli kuitenkin kuninkuusmatkalla kymmenes, nyt olisi kaiken järjen nimissä, joka on ehtymätön luonnonvara, Iivo ollut podiumilla ja ehkäpä jopa sen medium pallilla. Eniten Iivon sairastumisesta kärsivät mömmönkisojen järjestäjät. Varovaisen arvioni mukaan huomiseen tapahtumaan olisi myyty pääsylippuja noin puolen miljoonan euron edestä enemmän, mikäli Iivo olisi ollut kisassa mukana. Kommentit (0)
Mielensäpahoittaja ja hiihtojärjestys	03.03.2017, 19:14
Kyllä minä sitten niin mieleni pahoitin Suomen viestijoukkueiden väärien valintojen vuoksi. Suomen Hiihtoliiton herrat eivät ole alkuunkaan tehtäviensä tasolla ja niinpä katson velvollisuudekseni pyrkiä Hiihtoliiton herraksi, kunhan Hiihtoliiton herran paikkoja vapautuu. Jokainen, joka nyt vähänkin hiihtourheilusta  ymmärtää, ymmärtää, että Suomen naisten viestijoukkueen olisi tullut olla seuraava ja hiihtää seuraavassa järjestyksessä: Aino-Kaisa Saarinen, Kerttu Niskanen, Krista Pärmäkoski ja ankkurina yllätysveto Mari Laukkanen. Tuossa koostumuksessa olisimme olleet viimeisessä vaihdossa Norjan kannassa ja hopea olisi ollut varma. Jopa kultaan olisi ollut mahdollisuudet, sillä sprintterinä Laukkanen olisi voinut lopussa jopa ohittaa Björgenin. Miesten joukkueen hiihtojärjestys ja henkilöstökoostumus olisi ollut seuraava, jos olisin ollut Hiihtoliiton herra. Sami Jauhojärvi, Iivo Niskanen, Matti Heikkinen ja ankkurina Hannu Manninen. Manninen olisi ollut valinta, joka olisi saanut norjalaistenkin ilmeet mietteliäiksi. Poikamme olisivat olleet ehdottamassani koostumuksessa viimeisessä vaihdossa Norjan kannassa ja loppulaskussa painava Manninen olisi ohittanut norjalaisen eikä isokokoista ja mäkihyppyharrastuksen vuoksi hyvän tasapainon omaavaa Mannista olisi noin vain taklattu loppusuoralla pois kultamitalista. Muuten Lake Placidin kisoissa joukko eteläpohjalaisia hiihtomiehiä käynnisti kansanliikkeen sen vuoksi, että ampumahiihtäjä Erkki Antila olisi pitänyt saada mukaan miesten viestiin. Hiihtoliiton herrat esittivät silloin sellaisen rätingin, että  ampumahiihtäjä häviää 10 kilometrillä kaksi minuuttia lajin erikoismiehelle. Miesten puolella Suomessa tilanne voi sellainen olla vieläkin, mutta epäilen, että ampumahiihtäjättäret Mari Laukkanen ja Kaisa Näkäräinen olisivat molemmat olleet vahvistuksia viestiporukassamme. Kommentit (0)
Mansit	04.03.2017, 10:14
Sosialistisesta mediasta Ilmari Schepelin mainiolta blogilta olen kaivanut esille tiedon, jonka mukaan venäläisenä pidetty Sergei Ustjugov, joka lienee ainut vakavasti otettava kilpakumppani lähivuosina maailman kisaladuilla Iivo Niskaselle, onkin sukulaispoika, sillä hän kuuluu piskuiseen suomalais-ugrilaiseen mansien kansaan. Mansien parissa vaikuttaa vielä vahvasti vanha luonnonuskonto, ja luulen, että kun parisprintissä Ustjugovin pari Nikita Krjukov vakuutti kisan jälkeen, että Jumala antoi heille MM-kullan, kun Norjan mies eikä Jumala kampitti meidän Iivon, niin Sergei olisi saattanut hyvinkin äänestää Ukko Ylijumalan tai metsänjumala Tapion olleen kullan takana. Siperiassa asuvia manseja on ainoastaan 10.200 kpl. Luulen sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, että myös ampumahiihdon kaksinkertainen olympiavoittaja Jevgeni Ustjugov on mansi. Niinpä mansit saattavat olla väkilukuun suhteutettuna maailman menestynein urheilukansa, toisin kuin viralliset tilastot väittävät. Virallisten rätinkien mukaan väkilukuun suhteutettuna parhaiten olympialaisissa on menestynyt Suomi, mutta Bahama ja Viro ovat olleet melkein yhtä hyviä. Muistelen, että Unkari, joka ei sattuneesta syystä ole ollut hyvä talviolympialaisissa, olisi kaikesta huolimatta tilastoissa neljäntenä. Joten mahtava on suomalais-ugrilaisten kansojen urheilumenestys varsinkin, jos tilastoihin mukaan lasketaan myös mansit. Viiden parhaan kansan joukossa on peräti neljä suomalais-ugrilaista kansaa. Kommentit (3)
Iivo Niskanen on maailmanmestari, maailmanmestari, maailmanmestari	01.03.2017, 19:45
Ylväinä liehuvat kansakuntien liput, mutta ylväimpänä hulmuaa Suomen sinivalko vaate. Eipä pärjännyt edes paras Norjan poika meidän Iivolle, vaikka sitä kovasti salaa mielessäni pelkäsin. Mutta hyvän vastuksen hän antoi, vaikka astma selvästi tahtia hidastikin. Iivo osoitti ylivoimaisella hiihdollaan, ettei urheilussa niinkään ole tärkeää voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen. Vuonojen maa sai tällä kertaa vain kolme miestä viiden parhaan joukkoon, ja se on voittamaan tottuneelle joukkueelle varmasti valtava pettymys. Norjalaisten menestystä hillitsi mielestäni se karkea taktinen virhe, etteivät he jostain merkillisestä syystä ymmärtäneet laittaa Maaret Björgeniä miesten 15 kilometrille; se olisi voinut olla meidän Iivollekin liian kova paikka. Iltasanomien sivuilla soi Porilaisten marssi, vaikka se on tietääkseni nykyaikana kiellettyä vihamusiikkia eivätkä porilaiset oikein muutenkaan ole kunnostautuneita hiihtourheilijoita. Tällä sivulla sen sijaan hiljennymme tunnelmaan sopivasti kuuntelemaan vähemmän eri kansanryhmiä kohtaan vihaan kiihottavaa musiikkia, eli Marseljeesia, savoksi. Se soikoon aina, kun salskeat savolaismiehet Antti ja Iivo, jollaisia me kaikki muutkin savolaismiehet lajityypillisesti olemme, voittavat MM- tai olympiakisoissa. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/12/11/marseljeesi-savoksi Kommentit (0)

Immon enkelit ja saatanan huora	28.02.2017, 18:56
Olen aina pitänyt sekä Juha Mietoa että Immo Kuutsaa vanhan hyvän ajan hyvinä herrasmiehinä, jotka pitävät tyttöjä kuin kukkaa kämmenellä eivätkä suustaan päästä alatyylisiä ilmaisuja kauniimman sukupuolenedustajista, mutta Yle Areenassa vielä vähän aikaa näkyvästä ohjelmasta Immon enkelit paljastuu urheilukielellä ilmaistuna kohdasta noin 18 min 45 sek alkaen, että kyllä kummastakin miehestä kovan paikan tullen löytyy särmää myös naisasiassa. Nimittäin vuoden 1978 Lahden mömmönkisoissa Mietaa epäonnistui pahasti voitelussa 50 kilometrin kisassa ja kaikki, jotka urheilusta jotain tietävät, tietävät, että kilpailun jälkeen mies hiihti sukset jalassa saunaan, jossa tempauksessa varmasti oli jokin logiikka, mutta minulle se ei kuitenkaan täysin avaudu.  Mutta harva urheilutietäjä tietää kilpailuun liittynyttä toista dramaattista tapahtumaa, jonka Kuutsa Immon enkelit-ohjelmassa paljastaa. Kuutsan mukaan alkukierroksilla muudan hienoon turkkiin pukeutunut hieno naisenpuoli kannusti ihan oikeasti Pitkää-Jussia, mutta viimeisellä kierroksella hieno nainen jo voivotteli, että miten ihmeessä noin iso mies voi hiihtää noin hitaasti. Mieto ei jäänyt tilanteessa sanattomaksi, vaan kääntyi hienon rouvan puoleen lausuen, että "saatanan huora, lähetkös siitä". Luulen, että herrasmiehenä Kuutsa hieman kaunistelee hiihtäjän lausumaa. Luulen, että Mietaa totesi jotain talviurheiluun sopivampaa ja huusi, että "saatanan huora, suksi siitä vaikka ihan mihin hyvänsä". Immon enkelit-ohjelman, joka on mieltä ylentävä kokemus tämänpäiväisen masentavan naisten kisan jälkeen, voi katsoa alla olevasta linkistä: http://areena.yle.fi/1-3949033 Kommentit (0)
Hiihtoväkivalta	03.03.2017, 20:15
Eilen vallan pelästyin, että nyt törmätään pitkän tauon jälkeen jalossa hiihtourheilussa väkivaltaiseen käyttäytymiseen, kun Sami Jauhojärvi syöksyi norjalaisia toimitsijoita kohti sen jälkeen, kun näki Iversenin kaatavan Niskasen. Pelkäsin, että lyhytkasvuinen Lapin mies saattaisi tehdä jotain arvaamatonta pitkäkasvuisille norjalaisille; esimerkiksi kunnon poromiehen tapaan purra ulkomaalaiset hiihtovieraamme. Mutta ei Jauhojärvi purrut, vaan rehdisti onnitteli heitä. Hiihtourheilun kunniaksi on mainittava, että lajin parissa törmää huomattavasti harvemmin väkivaltaan kuin vaikkapa jääkiekossa. Tosin yhden selkeän poikkeuksen muistan maamme hiihtohistoriasta. Vuonna 1898 käydyssä  kilpailussa, jolloin harrastettiin myös yhteislähtöjä, vaikka latuja oli vain yksi ja sekin huono,  jäivät silloiset suurhiihtäjät erään kanssakilpailijansa taakse eikä tämä lukuisista yrityksistä huolimatta suostunut päästämään parempiaan ohitseen. Eivätkä säännöt häntä tähän velvoittaneetkaan.   Silloin leimahti mestarihiihtäjä Matti Mäkikankaan tulinen luonto. Hän tönäisi edellä hiihtäjän kumoon, sieppasi tamän ruokosauvan ja kopsautti miestä muutaman kerran hartioihin. Mäkikangas osoitti tilanteessa oivallista taktista silmää, koska hän ei vaarantanut omaa sauvaansa vaan käytti astalonaan kanssakilpailijan välinettä. Muuten nykyajan hiilikuidut eivät kestäsi noin kovaa käyttöä. Tapauksen näkivät myös kilpailutuomarit, mutta he eivät sakottaneet syyllistä vaan päinvastoin yhdessä yleisön kanssa keräsivät Mäkikankaalle tapahtuman johdosta 80 mk:n avustuksen, joka vastasi tämän torpan pojan kuukausiansiota. Entisaikaan kilpaurheilu oli eittämättä jotenkin rehdimpää. Tietääkseni Mäkikankaan tapaus on hiihtohistoriamme ainut, jossa on kajottu kanssakilpailijan fyysiseen koskemattomuuteen.     Kommentit (0)