Kierrätysjalkineet 03.02.2022, 15:45
Olen kova poika juomaan ja varsinkin metsämansikkajuomatiivistettä kuluu paljon. Niinpä nurkkiin siunaantuu röykkiöittäin kahvallisia pantittomia muovipulloja, joille on vaikea löytää järkevää hyötykäyttöä. Mutta minäpä löysin. Kahvallisista muovipulloista kaltaiseni kätevä mies valmistaa hetkessä mukavat vapaa-ajan jalkineet. Se hyvä puoli noissa pullojalkineíssa on, että mikäli niihin menee vettä, niin vesi on helppo valuttaa pois, kun vain kiertää kärkikorkin auki.
Ja kahvasta käsin pullokengät on helppo vetää jalkaan. Taloudellisesti en aio innovaatiostani muuten hyötyä, kuin että uskon Niksi-Pirkan maksavan minulle 5 €, kun lähetän kuvan kierrätysmateriaalista valmistamistani vapaa-ajan jalkineista sille. Mielestäni keksintöni on yksi parhaista, joita Niksi-Pirkassa on esitelty.
Parempi kuitenkin on se kyseiseltä palstalta lukemani idea, jonka mukaan rikkinäisestä Nokia-kumisaappaasta saa hyvän veneenriipan, kun sen maalaa ensiksi valkoiseksi ja valaa sitten täyteen betonia. Sen seikan logiikka ei kuitenkaan ainakaan täysin avaudu minulle, että miksi Nokia-kumisaapas pitää ensiksi maalata valkoiseksi. Kommentit (0)
Syvähenkinen jääkiekkoilijanuorukainen 02.02.2022, 16:13
TV 4:lla pyörivää Kontio ja Parmas-sarjaa olen seurannut riemastuneena, koska se edustaa ns. pieruhuumoria parhaimmillaan. Myös sarjassa esiintyvä liukas, mutta lapsen tasolle jäänyt KHL:n laitahyökkääjä on riemastuttanut minua, koska sellaisiahan ne jääkiekkoilijat tuntuvat aika usein olevan.
Selkeän poikkeuksen asiaan tosin muodostivat viime vuosituhannella pelanneet Wahlstenin veljekset Jali ja Sami, joista toinen opiskeli taideaineita ja toinen oli merkonomi, jotka yhdessä muodostivat jonkun kolmannen kiekkoilijan, jonka uskon suorittaneen ainakin peruskoulun menestyksellä loppuun, kanssa ns. älykkökentällisen.
Mutta tälläkin vuosituhannella esiintyy kaukalossa nuorukainen, jota voi perustelllusti kutsua älyköksi. Hän on Kalpan hyökkääjä Aapeli Räsänen, joka on yksi SM-liigan parhaista aloittajista ja joka viimeksi eilen ratkaisi voiton Kalpalle. Eilen ilmestynyt Viikko-Savo-lehti haastatteli tätä 23-vuotiasta nuorukaista, joka kertoi itsestään mm. seuraavaa: "Elämän peruskysymyksissä määrittelen itseni ateistin ja agnostikon välimaastoon. Maailmankuvassani on varaus deismillekin, jos Jumalasta saadaan uutta tietoa." Räsänen korosti haastattelussa myös sitä, että "kuuntelun suhdetta puhumiseen pitäisi kasvattaa, jos aikoo oppia eikä jumiutua uskomuksiinsa." Se on sattuvasti sanottu. Kommentit (0)
Uuden Suuren adressin paikka 01.02.2022, 15:50
Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on nyt päädytty siihen pisteeseen, että meidän on syytä hiljentyä kuuntelemaan Ukrainan juutalaista Mark Bernesiä, joka kysyy laulussaan, että haluavatko venäläiset sotaa ja tämä ukrainalainen päätyy pohdinnoissaan siihen tulokseen, etteivät venäläiset voi koskaan haluta sotaa. Ja niinhän se on, että harva on se venäläinen, joka sotaa haluaa. Toisaalta moni varsinkin neulanpistopolitikkaa harrastava neuvostovastainen taho on sitä mieltä, että vaikka tavallinen kansa ei haluakaan sotaa, niin kansan johtoon noussut tyranni voi haluta ainakin sotatilaa tai jopa pieniä voittoisia sotia kansansuosiota tavoitellessaan.
Tosin harva on se tyranni, joka haluaa suurta sotaa, koska historia on osoittanut, ettei historian kulkua voi tuupata taaksepäin, vaan suursodan lopuksi tyranni voi saada hyvinkin palkkansa. Koskettavan runon Haluavatko venäläiset sotaa, jonka sittemmin sävelsi Eduard Kolmanovskij, on kirjoittanut Jevgeni Jevtušenko, joka oli aikoinaan maailmalla hyvin suosittu. Toisaalta ainakin hyvän tarinan mukaan, kun neuvostoliiton pakkotyöleirinkin kokeneelta Nobel-voittajarunoilija Joseph Brodskyltä kysyttiin mielipidettä Jevtušenkosta, hän totesi lyhyesti, että "huora".
Toisen hyvän tarinan mukaan, kun Brodskylle tultiin tämän kuolinvuoteella kertomaan, että Jevtušenkokin sitten tuomitsee Neuvostoliiton kolhoosijärjestelmän, piristyi kuolemansairas nobelisti ja totesi, että "sittenpä minä kannatankin kolhooseja".
Lopuksi haluan korostaa sitä, että viime aikojen tapahtumat ovat nostaneet rauhan hysterian sille tasolle, että jonkun olisi nyt tehtävä jotakin. Vuonna 1899 520 tuhatta suomalaista allekirjoitti ns. Suuren adressin, jossa he esittivät vastalauseensa tsaarille tämän harrastaman sortopolitiikan vuoksi. Suuren adressin muiston innoittamana esitän, että suomalaiset kokoaisivat Uuden Suuren adressin nykyisen tsaarin sortopolitiikan vuoksi ja allekirjoituksen yhteydessä sitoutuisivat siihen, että eivät tule edes virtsaamaan Venäjän suuntaan, mikäli se ei heti lopeta nykyistä pienempiensä kiusaamista.
Vihoviimeiseksi lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia Mark Bernesin esittämänä ja kuuntelemme Khotjat li russkije voiny eli Haluavatko venäläiset sotaa. Khotjat li russkie voyny - YouTube Kommentit (2)
Ken on maassa rikkahin? 31.01.2022, 15:46
Rikkain Suomen kansalainen on inkeriläinen paluumuuttaja Gennadi Timtsenko, jonka omaisuuden arvo on 27,8 miljardia dollaria. Hyvin on siis alunperin varmaankin tämä alunperin köyhä inkeriläispoika leiviskänsä hoitanut ainakin, jos häntä vertaa inkeriläisiin, tosin myös Suomen kansalaisuuden hankkineisiin, Boris Rotenbergiin ja hänen kahteen aikamiespoikaansa, jotka joutuvat sinnittelemään tässä kylmässä maailmassa niukan vain 5,5 miljardin taalan omaisuuden turvin.
Jos Rotenbergin vaatimaton omaisuus jaetaan tasan kaikkien kolmen miehen kesken, on Rotenbergien suvun miesten vaikea sijoittua edes palkintopallille Suomen rikkaimpien kilpailussa, sillä Tampereen Ilveksen Poju Zabludowiczin varallisuus lienee yli 2 miljardia dollaria, koska sen verran hän asekauppaa harrastaneelta isältään peri.
Luotettavaa tietoa Pojun varallisuudesta en ole löytänyt, sillä jostain syystä hän välttelee julkisuutta. Poju ei nettitietojen mukaan ole puheväleissä sisarensa Rebecka Belldegrunin kanssa, sillä isänsä perintöä jaettaessa poika sai kaksituhatta miljoonaa taalaa ja tytär vain tuhat miljoona taalaa ja jokainen joka edes jotain tietää, tietää, että monessa perikunnassa puhevälit ovat menneet paljon pienemmistäkin summista.
Selvää on, että Suomen rikkain on Gennadi Timtsenko ja hopealle sijoittunee joko Poju Zabludowicz tai joku Rotenbergeistä, mutta hieman epäselvää on, että miten palkintopallin ulkopuoliset ns. pistesijat jaetaan, sillä loput Rotenbergeistä, Rebecka Belldegrun ja Ilkka Herlin käyvät pistesijoista tiukkaa vääntöä, sillä Ilkka Herlinkin on onnistunut hankkimaan itselleen 1,8 miljardin omaisuusmassan. Kommentit (0)
Tampellat 30.01.2022, 18:14
Turhaan Soltam ei valmistanut Tampellan suunnittelemia kranaatinheittimiä, koska Israelin armeijan komentaja Moshe Dayan kertoin vuoden 1967 ns. kuuden päivän sodan jälkeen, jossa Israel voitti murskaavasti Egyptin, Syyrian ja Jordanian armeijat, että voiton perustana olivat Mirage-hävittäjät ja Tampella-tyypin kranaatinheittimet. Kranaatinheittimiä muuten kutsutaan jostain syystä Lähi-Idässa Tampelloiksi.
Ihan rehellinen Dayan ei lausunnossaan ollut, koska Israelin voiton pääsyy oli, että se hyökkäsi ja hyökkäsi vielä yllättäen. Dayan oli viisas mies ja tiesi, ettei tuota hyökkäysasiaa ole syytä korostaa, koska parikymmentä vuotta aiemmin Euroopassa oli hirtetty hyökkäyssodan aloittajia. Toisaalta Israelin hyökkäyksen ymmärtää sitä taustaa vasten, koska valtion oli siihen aikaan kapeimmalta kohdaltaan vain 13 kilometriä leveä ja että sikäläisen puolustusdoktriinin mukaan valtio ei kestä kymmentä päivää pitempää sotaa.
Muistelen myös lukeneeni, että juutalaisten pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että jos tiedät jonkun suunnittelevan murhaasi, toimi ensin. Sikäli Moshe Dayan oli viisas ja rehellinen ihminen, että jossain palestiinalaisterroristien uhrien muistotilaisuudessa hän pyysi ymmärrystä palestiinalaisille ja kertoi, että itsekin kuuluisi PLO:n, mikäli olisi itse palestiinalainen. Dayan ymmärsi, että Palestiinan alkuperäisväestöä on kohdeltu hyvin huonosti.
Saman asian ymmärsi myös toinen viisas mies, eli rauhanturvakenraali Ensio Siilasvuo, joka muistelmissaan ihmetteli sitä, miten lempeitä ja ystävällisiä ihmisiä palestiinalaiset ovat. Siilasvuon mukaan, jos jotain luonnostaan aggressiivista kansaa, kuten esimerkiksi jugoslaaveja tai suomalaisia olisi kohdeltu samalla tavalla, olisivat seuraukset olleet paljon pahemmat.
Itse muuten ihmettelen suuresti sitä, että suomessa monet kristityt ihmiset ottavat juutalaisten ja palestiinalaisten asiassa jyrkästi kantaa juutalaisten puolesta, vaikka kolmannes palestiinalaisista oli ainakin Israelin valtion itsenäistymisen jälkeen kristittyjä. Oman arvioni mukaan islam on myös lähempänä kristinuskoa kuin juutalaisuus. Tietääkseni Betlehemissä oli ainakin vielä vähän aikaa sitten kristittyjen enemmistö, ja niinpä Jeesus Nasaretilaseksi kutsutun kuuluisan profeetan suku kärsii jo kolmatta sukupolvea miehityksestä. Itsekin olen taipuvainen äänestämään sen puolesta, että Jeesus Nasaretilainen oli palestiinalainen eikä juutalainen. Kommentit (2)
Soltam 29.01.2022, 19:48
Palataanpa vielä liikemies Shlomo Zabludowicziin, joka oli aikoinaan rikkain suomalainen ja jonka poika Poju Zabludowicz on nykyään Suomen toiseksi rikkain heti Gennadi Timtscenkon jälkeen. Isä Zabludowicz rikastui asekaupalla ja Wikipedian mukaan hän on perustanut israelilaisen Soltamin, joka on erikoistunut varsinkin maanpuolustuslaitteiden, varsinkin kranaatinheittimien, valmistukseen.
Ilmeisesti Wikipedian tieto Soltamin perustajasta ei ole koko totuus, koska heti Israelin itsenäistymisen jälkeen Soltam aloitti edistysmieleisenä osuuskuntana ja tuntuu hieman erikoiselta, että Israelin E-liike aloitti toimintansa valmistamalla kranaatinheittimiä. Tyhjästä Soltam ei kranaatinheittimiensä valmistamista aloittanut, vaan Tampereen poikana Zabludowicz loi yhteistyösuhteen Tampellaan, jolla oli alan teknistä asiantuntemusta.
Saattoi olla, että Tampella myös teki aseita tai ainakin aseiden osia Israelille, vaikka jo siihen aikaan asian Suomen lainmukaisuus oli kyseenalainen. Ilmeisesti Tampellan asekauppaa katsottiin 1940-50-luvuilla läpi sormien, koska siihen aikaan Neuvostoliitto tuki Israelia ja tuskinpa Tampereen vasemmistolaiset metallimiehetkään asiasta paljoa huutelivat. Virallisten tietojen mukaan Tampella vei Israeliin paljon maatalouskoneita.
Kun jotkut Tampellan tehtaalla vierailleet kyselivät, mitä vierailta kielletyssä kallioluolassa oikein valmistettiin, kiistettiin jyrkästi, että siellä olisi sorvattu tykinputkia, mutta kuitenkin joskus myönnettiin, että on siellä saatettu sorvata onttoja rihlattuja akseleita.
Donnerin suku on hyvin lahjakasta. Kaikki tietävät Jörn Donnerin, mutta harva tietää Jörkan serkkupuolta Hans-Otto Donneria, joka oli nero kranaatinheittimien suunnittelijana ja ilmeisesti hänen neroutensa teki Zabludowiczista Suomen rikkaimman miehen. Itse Donner ei päässyt keksinnöillään rikastumaan tai ainakaan suurta varallisuutta ei löytynyt sen jälkeen, kun hän kuoli aivosyöpään.
Zabludowiczista maailman parhaat kranaatin heittimet tekivät sen sijaan miljardöörin. Donner sokeutui ennen kuolemaansa, koska ei antanut leikata aivosyöpäänsä, koska pelkäsi menettävänsä operaatiossa aseteknisen neroutensa. Sen verran Soltam kunnioitti Suomea, että 1950-luvulla yhtiön pääkonttorissa vierailleet ihmettelivät, kun sisääntuloaulan seinään oli kirjoitettu juutalaisten pyhänkirjan Tooran tekstejä, joka ymmärrettävää onkin, mutta se, että Tooran tekstien vieressä oli Kalevalan säkeitä alkukielellä, kuulostaa erikoiselta.
Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan asesuunnitteluneron Donnerin pojan säveltäjäneron Henrik-Otto Donnerin kaunista sävelmää Maria A:n muisto, jonka on sanoittanut itse Bertol Brecht. Marie A:n muiston esittää 60-lukuinen Muksut-yhtye. https://www.youtube.com/watch?v=hPWOmxL_nzI Kommentit (0)
Åsa Larsson 28.01.2022, 15:40
Eilisessä Helsingin Sanomissa oli todella näyttävä ja arvostava kolmen sivun juttu ruotsalaisesta rikoskirjailijasta Åsa Larssonista, joka lienee tällä hetkellä tunnetuin pohjoismaalainen kirjailija. Pidän itseäni joltisenkin kirjanoppineena herrana, mutta ainuttakaan Larssonin kirjaa ei ole lukenut, mutta nyt se pitänee tehdä. Nimittäin Larssonin uusin kirja Isien pahat teot liittyy kahteen minua kiinnostavaan asiaan, eli urheiluun ja Lapin lestadiolaisuuteen.
Ihmettelen tosin sitä, ettei kirjan päähenkilö olekaan hiihtäjä, vaan olympiavoittaja nyrkkeilijä, jota lajivalintaa ihmettelen, koska kirjailija Åsa Larssonin vaari oli vuoden 1936 kisojen 15 kilometrin hiihdon olympiavoittaja Erik Larsson. Suomenkielinen Erik Larsson oli kotoisin vahvalta lestadiolaisalueelta Kiirunan seudulta. Suonenjokelainen suurhiihtäjä Aarne Jalkanen kertoi, että Erik, eli Kiirunan Lassi, kuten häntä meillä kutsuttiin, joutui kisojen jälkeen lopettamaan kilpaurheilun, koska uskonsisaret ja -veljet seurakunnassa uhkasivat jopa tämän henkeä, sillä he pitivät kilpaurheilua suurena syntinä.
Urheilu-uran jälkeen Larsson toimi esikoislestadiolaisena saarnaajana. Esikoislestadiolaisuuden erottaa muista lestadiolaisuuden suunnista painotus esikoisten seurakuntaan, Lapin vanhimmat, kriittinen suhtautuminen kirkkoon ja pappeuteen sekä yksinkertaisen elämän korostus. Lestadiolaisten asenne kilpaurheilua kohtaan lienee nykyään ainakin jossain määrin hyväksyvämpi, koska Suomen lahjakkaimman jalkapalloilija Urho Nissilän henkeä ei ole tiettävästi uhattu, vaikka hänelläkin on lestadiolainen kotitausta.
Lestadiolaiset huippu-urheilijat vaikuttavat olevan pienemmänpuoleisia miehiä, koska Wikipedia kertoo Erik Larssonin olleen vain 163-senttisen. Urho Nissilä on sentään venähtänyt 172-senttiseksi, mutta sekään ei ole paljoa nykyajan mittapuulla mitattuna. Kommentit (0)
Karjalan meri 27.01.2022, 18:21
Tietooni on saatettu, että ruotsalaiset hieman hymähtelevät, kun kuulevat Suomesta puhuttavan tuhansien järvien maana, sillä pelkästään Ruotsin suurimpaan järveen Vänerniin mahtuvat Suomen kaikkien järvien vedet. Mutta kyllä ruotsalaistenkin hymy hyytyisi, jos he pääsisivät katselemaan yllä olevaa näkymää paikan päältä. Tuo sininen kuvan alareunassa ei ole pilvi, vaikka tyhmempi niin luuleekin, vaan se on Laatokkaa, ja nyt ymmärtää, miksi sanotaan, että Laatokka on Karjalan meri. Vastarantaa ei kuvassa näy, sillä sinne on kaksi kertaa pitempi matka kuin Helsingistä Tallinnaan eli reilut sata kilometriä.
Otos on napattu Rajakonnusta, joka sijaitsee aivan vanhan rajan pinnassa. Luulen, että paikalla on samanlaisia kansallisromattisia kauneusarvoja kuin Punkaharjun ja Kolin laen näkymillä, vaikka näistä asioista puhuminen ei sovikaan jätkälle. Euroopan suurimman järven Laatokan pinta-ala on 18.135 km2, keskisyvyys 51 metriä, syvin kohta, joka on Valamon edustalla on 240 metriä ja järven tilavuus on 908 km3, joten sinne mahtuisi kirkkaasti Ruotsin ja kaikkien muidenkin Euroopan järvien vedet.
Rajakonnusta vastarantaa katsellessa kannattaa muistaa, että Nestorin kronikan mukaan 900-luvulla kolme suomalaista heimoa, joiden joukossa uskoakseni savolaiset olivat johtavassa roolissa, vaikka kronikka ei sitä erikseen mainitsekaan ja kaksi slaavilaista heimoa kokoontuivat Laatokan itärannalla Staraja Ladogan kylässä ja perustivat valtion.
Tosin ongelmitta se ei sujunut, koska vaikka perusteilla oleva valtio oli suuri ja rikas, sieltä puuttui järjestys. Niinpä valtiota perustava kokous päätti kutsua Ruotsista sen ajan helvetin enkelit järjestysmiehiksi uuteen valtakuntaansa uskoakseni kaljapalkalla. Ja melkoinen menestystarinahan siitä projektista sitten tulikin, sillä perustetusta valtakunnasta tuli pinta-alaltaan ihmiskunnan historian suurin ja ulottui parhaimmillaan Keski-Euroopasta Aasian halki melkein Pohjois-Amerikan keskiosiin.
Sen virheen muodostetun valtion myöhemmät hallitsijat tekivät, että myivät vuonna 1867 7,2 miljoonalla dollarilla Alaskan USA:lle. Niinpä luulen, että ellei Alaskaa olisi aikoinaan myyty, olisi Venäjä tällä hetkellä maailman ainut supervalta. Venäjän historia osoittaa, miten pelottavan tehokas hallintojärjestelmä tyrannia on. Kommentit (0)
Ylämummo 26.01.2022, 16:16
Kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän ja löytää yllättäviä selityksiä erilaisille maailmankaikkeuden ilmiöille. Olen vuosikymmeniä ihmetellyt ylämummo-käsitettä ja tyytynyt siihen jääkiekkoselostuksessa kuulemaani selitykseen, että jääkiekkomaalin ylänurkkaa kutsutaan ylämummoksi, koska hillokellarissa mummon hillopurkit sijaitsivat siellä kellarin ylänurkissa. Tämä selitys on harvinaisen huono selitys ja sen ymmärtää jokainen, joka vähänkin urheilusta ymmärtää.
Mutta jääkiekkoilun ylämummo-käsitteen selitys löytyi hieman erikoisesta lähteestä, elikkä Matti Mörttisen kirjasta Shlomo Zabludowicz – Holokaustin kauhuista salaperäiseksi suomalaismiljardööriksi. Tässä tapauksessa kannattaa huomioida se, että Mörttisen kirjan päähenkilön nimi on samaa vaikeusluokkaa kansanedustaja Ben Zyskowiczin nimen kanssa eikä hammasproteesin omistavan henkilön kannata yrittää kumpaakaan nimeä lausua. Mörttisen kirjassa kerrotaan, että Shlomo Zabludowicz asui jossain vaiheessa Tampereella Koulukadun liepeillä lähellä maamme ensimmäistä tekojäärataa ja siellä sijaitsevaa De Gamlas Hem- vanhainkotia, joka yllättäen liittyy maamme jääkiekkourheilun historiaan tavalla, jonka asian Wikisanakirja paljastaa näin lyhyesti ja ytimekkäästi:
"Suomen jääkiekkomaajoukkueen entisen kapteenin Timo "Juti" Jutilan vuonna 2000 käyttämä nimitys maalin yläosasta. Jääkiekkoa seuraaville tuttu ilmaus ylämummo syntyi Suomen ensimmäisellä tekojääradalla eli Tampereen Koulukadun kentällä. Tällä kentällä Pyhäjärven puoleisen maalin vasenta ylänurkkaa kutsuttiin ylämummoksi, sillä viereisessä talossa toimi De Gamlas Hem -vanhainkoti." Kommentit (0)
Sortavalan Palloseura eli Kuopion Kalpa 25.01.2022, 15:56
Muudan kuopiolainen toimittaja kertoi, että Matti Ahde-vainaa oli häneltä kysynyt, mistä jääkiekkoseura Kuopion Kalpa on saanut nimensä. Toimittaja oli epäillyt, että ehkä nimi jotenkin liittyy Kallaveteen. Mutta ei liity Kalpa Kallaveteen, vaan se on lyhennys nimestä Kalevan Pallo. Kalevan Pallon nimi taas juontaa juurensa kalevalalaisesta Sortavan kaupungista, josta Kuopioon evakuoitiin Sortavalan Palloseura, joka sitten muutti nimensä Kalevan Palloksi. Minusta Sortavalan Palloseura olisi parempi nimi, vaikka joukkue onkin maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä savolaistunut.
Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, että toimiihan esimerkiksi nykyään Viipurin Urheilijat Helsingissä, vaikka tiettävästi Urho Kekkonen yritti saada ulkopoliittisista syistä siirtokarjalaistaustaiset urheiluseurat muuttamaan nimensä vähemmän ulkopoliittisesti arveluttaviksi. Kekkosen pyrkimys johti siihen, että hänen välinsä katkesivat Viipurin Urheilijoiden johtomiehen Nisse Hagmanin kanssa jopa siihen pisteeseen, ettei Kekkonen suostunut edes kättelyjonossa ojentamaan käsipäivää Hagmanille.
Sortavala on muutenkin merkittävä kaupunki maamme jääkiekkoilun historiassa, koska siellä on toiminut Neuvostoliiton aikaan hyvin suuri jääkiekkomailatehdas, joka valmisti Karjala-merkkisiä mailoja, joissa luki ihan meikäläisillä kirjaimilla KARJALA, kuten alla oleva kuva todistaa. Minulle on kerrottu, että Sortavalan mailatehdas oli aikoinaan maailman suurin. Uskon mailatehtaan kuuluneen samaan urheiluvälinekombinaattiin KARJALA-suksien valmistuslaitoksen kanssa.
Kalpan nimen voisi muuttaa Sortavalan Palloseuraksi silläkin perusteella, että Kalpan omistajasuku Kapaset mainitaan Uukuniemen Sihvosten sukukirjassa ja kuten kaikki tietävät, Sortavala oli aikoinaan Uukuniemen esikaupunki. En tiedä, ovatko Kuopion Kapaset tietoisia uukuniemeläisestä taustastaan tai siitä, että myös Kalpa-Kapasten kaukainen sukulaismies maajoukkueen luottosentteri Niko Kapanen on taustaltaan uukuniemeläisiä. Hänen isovaarinsa toimi nimittäin 1920-luvulla Niukkalassa kaupanhoitajana. Näin minulle viestitti eräs Nikon sukulaismies, joka tiesi myös kertoa, että Kapasen suvun kiekkoilijoilla on yhteinen esi-isä noin kolmen-neljän sukupolven takaa.
Kapasia on esiintynyt jo kolmen sukupolven ajan Suomen jääkiekkomaajoukkueen kantavina voimina ja yhteensä eri maajoukkueissa pelanneista Kapasista saisi jo kaksi kentällistä. Kaikki maajoukkue-Kapaset ovat olleet nopeita, taitavia ja kovasti sähäköitä, joilla ominaisuuksilla he ovat korvanneet pienehköä kokoaan. Kapasten sähäkkyydestä kertoo esimerkiksi se, että kun Hifk:ta edustanut Hannu Kapanen kohtasi Jokereissa pelanneen pikkuveljensä Jarin, nähtiin tarinan mukaan Helsingin jäähallin raivoisin tappelu, kun veljekset selvittelivät välejään. Tämä ei kuitenkaan estänyt sitä, että Jari Kapanen valittiin myöhemmin SM-liigan kauden herrasmiespelaajaksi. Kommentit (0)
Valta kuuluu kansalle 24.01.2022, 15:56
On hieman epäselvää, lukeutuuko Suomi liberaaleihin länsimaisiin demokratioihin. Suomi on nimittäin konsensusyhteiskunta, jossa melkein kaikki alkavat olla ainakin periaatteellisella tasolla melkein yhtä mieltä kaikesta, vaikka vaalien alla yritetään muuta näytellä. Meillä hallituksen suosio sen kuin vain kasvaa kaikista koronarajoituksista ja bilekohuista huolimatta. Nytkin aluevaaleissa hallituspuolueet saivat kansalta ennätysmäisen lähes 60 %:n kannatuksen, joka osoittaa sen, ettei maamme kuulu länsimaihin.
Muualla länsimaissa kansa nimittäin mellakoi kaduilla pääministerien bilettämisiä, koronarajoituksia ja rokotuksia vastaan. Sen lisäksi, että maamme hallitus nauttii melkein yhtä suurta luottamusta kansan keskuudessa kuin Venäjän hallitus venäläisten keskuudessa, niin arveluttavaa on se, että meillä äänestysprosentti alkaa olla melkein Venäjän luokkaa. Niinpä poliittisen järjestelmän uskottavuuden vuoksi jotain olisi kiireesti tehtävä äänestysvilkkauden nostamiseksi. Esitänkin, että seuraavissa vaaleissa jokainen äänioikeuttaan käyttänyt saa ilmaisen muoviämpärin, joka toimenpide lisäsi demokratiamme uskottavuutta maailmalla.
Sen jälkeen, kun Perussuomalaisten puheenjohtajaksi valittiin vihertävä feministi kasvissyöjänainen, ovat melkein kaikki puolueet alkaneet huolestuttavasti muistuttamaan toisiaan. Konsensusrintamasta näyttää erottuvan ainoastaan juvalaisen Ano Turtiaisen perustama Valta kuuluu kansalle -puolue. Helsingin Sanomien mukaan puolueen aatemaailma on niin mahdoton, että maassamme vallitsee melkein konsensus sen suhteen, ettei sitä päästetä julkisuuteen. Tosin luulen, että puolueen puuttuminen tv:n pienpuolueiden vaalikeskustelusta ei johtunut siitä, ettei sitä päästetty tilaisuuteen, vaan siitä, ettei Ano halunnut tulla saattamaan itseään naurunalaiseksi muiden pienpuolueiden edustajien lailla.
Niinpä Valta kuuluu kansalle -puolue sai vaaleissa suorastaan huikean 1,3 %:n kannatuksen. Suosio perustunee siihen, ettei puoluetta tunneta. Puheenjohtaja Turtiaisen kotikunnassa Juvalla VKK sai ainoastaan 1,1 %:n kannatuksen ja kannatuksen alhaisuus johtunee siitä, että puolueen puheenjohtaja tunnetaan hyvin kotiseudullaan. Samalla tavallahan Teuvo Hakkaraisen kannatus on hyvin pientä hänen kotikunnassaan Viitasaarella.
Koska Ano Turtiaista ei ole päästetty esiintymään tiedotusvälineissä sillä perusteella, että hänen sanomansa on liian törkeää, niin haluan muistuttaa siitä, että Perussuomalaisten edesmennyt vahvamies Tony Halme laukoi suustaan seuraavaa nostaessaan puolueensa äänestäjien suosioon varsinkin Vantaan ja Itä-Helsingin köyhälistölähiöissä: "Neekerit kun tulee tänne sosiaalituilla elämään ja sotaveteraaneista ei huolehdita, niin välillä mua mietityttää kuinka tää kaikki olis voitu pelastaa, jos historian aikana ois muutamaa feministiä lyöty kotona turpaan ennen kuin ne pääsi avaamaan suunsa julkisesti." Kommentit (2)
Nro 17 23.01.2022, 13:25
Muutama vuosi sitten Kuopiossa näytettiin Venäläisen kulttuurin viikolla Valeri Harlamovista kertova englanniksi tekstitetty elokuva nimeltään Legenda nro 17. Hieman ihmettelen, ettei filmiä ole ollut Suomessa kaupallisessa levityksessä eikä sitä ole myöskään näytetty televisiossa. Se oli nimittäin ihan hyvä elokuva.
Mailatehtailija Einari Rahunen kertoi ohjelmassa Rahusen punatähdet, että Valeri Harlamov olisi ajanut moottoritiellä tahallaan rekan alle sen jälkeen, kun hänet oli vuonna 1981 pudotettu pois Neuvostoliiton Kanada-cup-joukkueesta. Rahusen mukaan rekan alle ajo tapahtui samaan aikaan, kun Neuvostoliiton maajoukkuetta kuljettanut kone nousi ilmaan Moskovan kentältä.
Rahusen kertomus ei ehkä ole lopullinen totuus tapahtuneesta, koska lehtitietojen mukaan Harlamovin autoa kuljetti hänen vaimonsa, jolla ei ollut ajokorttia. Onnettomuudessa kuolivat Harlamovin lisäksi hänen vaimonsa ja vaimon serkku. Kerrotaan, että onnettomuustutkimuksessa olisi paljastunut, että Harlamov itse piti kiinni ohjauspyörästä törmäyshetkellä. Hän ehkä yritti viime tipassa välttää törmäyksen.
Se, että autoa kuljetti ajokortiton rouva, herättää epäilyn siitä, ettei Harlamov itse ollut syistä, joita voi vain arvailla, ajokunnossa. Kolari ei ollut Harlamoville ensimmäinen, sillä viisi vuotta aiemmin hän oli mukana onnettomuudessa, jossa hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli ja mieheltä itseltään katkesivat jalat. Ilmeisesti jääkiekkolegenda tykkäsi ajaa kovaa ylellisellä Volgallaan, jossa oli lisälaitteena vallan stereot. Kerrotaan, että liikennemiliisit eivät halunneet jostain syystä puuttua suuren Neuvostoliiton sankarin liikennekäyttäytymiseen. Kommentit (0)
Rahusen punatähdet 22.01.2022, 19:50
Kun Kanada ja Neuvostoliitto kohtasivat jääkiekkomaaottelussa ensimmäisen kerran parhailla mahdollisilla joukkueilla syksyllä 1972 Montrealissa pelatussa Summit Series-ottelusarjassa, kandalaisia huvitti vastustajajoukkueen resupekkamainen olemus. Sortavalalaisiin Karjala-mailoilla haalistuneet punanutut eivät sentään pelanneet, vaan he turvautuivat suomalaisiin laadukkaisiin ja luonnonmukaisiin puumailoihin.
On jopa kerrottu, ettei esimerkiksi mailataituri Harlamov halunnut työkaluunsa edes epäekologisia lasikuituvahvistuksia, koska ne heikensivät tuntumaa kiekkoihin. Minusta muuten tuntuu, että vanhan ajan halvat puumailat katkeilivat nykyisiä kalliita hiilikuitumailoja harvemmin. Kanadalaisten hymy hyytyi, kun ottelusarjan ensimmäisen ottelun voitti vieraskentällä Neuvostoliitto selvästi numeroin 7-3.
Kahdeksan ottelun sarjan voitti lopulta Kanada niukasti, mutta sellaistakin Suomessa puhuttiin, että voittajan ratkaisi se, että sarjan ottelut tuomitsivat NHL-tuomarit, jotka ensimmäisen ottelun jälkeen muuttivat sääntöjä kanadalaisten eduksi. Sellaistakin puhuttiin, että kanadalaiset voittivat, koska ehkä maailman parhaalta jääkiekkoilijalta Valeri Harlamovilta lyötiin nilkkaluut murskaksi.
Kun Kansainvälisen jääkiekkoliiton 100-vuotisjuhlien kunniaksi alan todelliset asiantuntijat valitsivat kaikkien aikojen kentällisen, mahtui siihen odotetusti kolme venäläistä, yksi kanadalainen ja yllättäen vähemmän odotetusti yksi baskitaustainen ja yksi lappalaistaustainen edustaja. Nimittäin Börje Salming on saamelainen ja Valeri Harlamovin äiti oli baski.
Kymmenisen vuotta sitten telkussa esitettiin ohjelma Toronto-mailatehtaan historiasta ja se on näköjään edelleen nähtävissä Yle Areenassa. Mielenkiintoinen on tuo Rahusen punatähdet ja erityisen mielenkiintoista on se, että neuvostoliittolaiset kohtelivat tehtaanomistaja Rahusta kuin piispaa pappilassa. Ystävyydessä mentiin välillä ehkä liiankin pitkälle. Rikosoikeudellisessa mielessä tuntuu hieman epäilyttävältä se, että silloinen hyvä itäinen naapurimme jopa väärensi Rahuselle diplomaattipassin, jonka mukaan hän oli neuvostoliittolainen. Ohjelman voi katsoa tästä linkistä: Tosi tarina: Rahusen punatähdet | TV | Areena | yle.fi Kommentit (2)
Jääkiekkomailapolitiikkaa 21.01.2022, 16:21
Kolmisenkymmentä vuotta sitten ostin Neuvostoliiton konkurssipesästä 15 markalla ihan hyvän jääkairan, joka on käytössä vieläkin eikä edes terää ole tarvinnut teroittaa eikä edes vaihtaa varaterää, joka sisältyi hintaan. Lisäksi Neuvostoliiton konkurssipesästä ostin neljällä markalla Karjala-merkkisen jääkiekkomailan, jonka ikävä kyllä lahjoitin nuorisourheilun hyväksi. Sen tiedän, että Karjala-mailoja valmistettiin Sortavalan seudulla, mutta täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, että valmistiko sama urheiluvälinekombinaatti myös Karjala-suksia.
Jostain olen kuullut, että Karjala-jääkiekkomailatehdas oli aikoinaan maailman suurin jääkiekkomailojen valmistaja maailmassa ja että jossain vaiheessa se olisi käyttänyt suomalaisen Koho-tehtaan entisiä koneita. Karjala-mailojen laadusta kertonee se, ettei Punakone niitä käyttänyt, vaan pelasi suomalaisilla Torontoilla ja Kohoilla. Tosin jossain urheiluhistoriakirjan kuvassa Harlamov-Petrov-Mihailov-ketju poseerasi Moskova-merkkiset mailat käsissään, mutta se kuva oli varmaankin pelkkää poliittissävyistä ropakantaa.
Maamme jääkiekkoilun isä Dynamo Honkavaara muuten kertoo muistelmissaan, että kun 50-luvulla ensimmäinen venäläinen kiekkojoukkue kävi Suomessa vieraillulla, päättivät meikäläiset ennen peliä, että ottelu voitetaan sillä yksinkertaisella taktiikalla, että aloituksissa katkaistaan vastustajan mailat. Ne nimittäin näyttivät sangen huonolaatuisilta kapistuksilta.
Mutta sekään taktiikka ei auttanut. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaisilta oli katkennut 12 mailaa, mutta venäläisiltä ei ensimmäistäkään. Taidehistoriasta en paljoa ymmärrä, mutta lienee niin, että silloiset suomalaiset mailat edustivat siroa rokokoota, mutta neuvostoliittolaiset jykevää barokkia. Honkavaara kertoi myös, että neuvostokiekkoilijat käyttivät ensimmäisinä maailmassa kypäriä. Tosin varsinaisia jääkiekkokypäriä ne eivät olleet, vaan ne oli valmistettu panssarivaunumiehistöjen käyttöön. . Kommentit (0)
Suksipolitiikkaa 20.01.2022, 15:53
Muutama vuosi sitten kerrassaan riemastuin, kun näin sortavalalaisessa urheiluliikkeessä kuvan esittämän pitkän rivin paikallisia lasikuitusuksia. Merkkejä näytti olevan Karjala, Sortavala ja Sorsu. Luulen, että kaikki olivat saman tehtaan valmisteita. Epäilen, että Sorsu-merkki saattaa olla lyhennys vaikkapa Sortavalan suksesta. Kuten kuvakin todistaa, niin kyllä kaikki merkit suksiksi tunnistaa ja miksi ei tunnistaisi, koska ne on tiettävästi valmistettu Karhun tehtaan vanhoilla koneilla.
Karjala-merkkisten hiihtimien eräs malli oli näköjään nimeltään Valaam, eli suomeksi Valamo. Valistunut arvaukseni on, että Sortavalan Valamot olisivat kysytty tuote Suomessakin, jossa sekä hiihto että luostarimystiikka ovat nosteessa. Uusi Valamon luostari voisi vallan mainiosti viskin lisäksi alkaa myydä myös Valamo-suksia. Uuden Valamon suunnalla on muuten tietääkseni ihan hyvät hiihtoladut turisteja houkuttelemassa ja Valamo-sukset voisivat olla kysyttyjä tuotteita, jos niitä vain olisi myynnissä.
Juuri ennen koronasulun alkua otimme rouvan kanssa Uukuniemeltä taksin ja lähdimme Sortavalaan ostamaan Valamot, mutta ikävä kyllä Valamot oli myyty loppuun ja jouduimme tyytymään Sortavalan suksitehtaan Karjala-malleihin. Mutta ihan hyvät ja kauniit kuntoiluvälineet nekin ovat varsinkin, jos huomioi sen, että ne maksoivat vain noin 20 euroa pari eli noin kymmenesosan suomalaisten suksien hinnasta. Olen nyt päättänyt, että heti, kun koronasulku päättyy ja mikäli sotaa ei tule, otan Uukuniemeltä taksin ja käyn ostamassa Sortavalasta valtavat kolmimetriset metsäsukset, joihin kuulemma saa edullisesti yksinkertaiset ja kätevät autonrenkaasta leikatut mäystinsiteet.
Ja sen lisäksi ostan noin metrinmittaiset leveät liukulumikenkiä muistuttavat lumessa liikkumisvälineet, jotka Suomessa maksavat, jos niitä vain jostain löytää, pari kymmentä kertaa enemmän. Minulle on kerrottu, että Sortavalan suksitehdas olisi mennyt konkurssiin, mutta en usko, että suksituotanto olisi siellä lopullisesti päättynyt, koska ainakin Savossa sanotaan, että konkurssi on ihan hyvä bisnes, vaikka ei se tulipaloa voita. Kohtuuttomiin työvoimakustannuksiin Sortavalan suksitehdas ei varmaankaan kaatunut, koska lehdessä haastateltu työntekijä kertoi palkkansa olleen 450 euroa/kk. Kommentit (0)
Veteraaniurheilua ja salaista tiedustelua 19.01.2022, 15:52
Viime yönä oli entisen työkaverini erään Antin kanssa veteraanien yleisurheilun SM-kisoissa. Olimme täyttämässä ilmoittautumiskaavaketta 10.000 metrin juoksuun ja huomasimme, että kaavakkeessa kerrottiin, että veteraanien 10.000 metrin Suomen ennätys on Martti Vainion 27.47,5 ja totesimme yksissä miehin, että pitää varmaankin turvautua vuorovetoon, jos tuon alittamiseen pyrimme. Aamulla tarkastin asian ja totesin, että ilmoittautumiskaavakkeessa oli virhe, koska Vainion veteraanien Suomen ennätys onkin 28.30,8, mutta luulen, että olisimme Antin kanssa joutuneet turvautumaan vuorovetoon, että edes tuohon aikaan olisimme päässeet.
Ihmettelin, mistä ihmispää kehittää moisia unia ja muistin, että kun eilen kirjoitin 157-senttisestä kaukopartiomies Paavo Suorannasta, olin ajatellut, että toinen kuuluisa kaukopartiomies oli Lauri Solehmainen, joka oli melkoinen hujoppi Suorannan rinnalla, koska hän oli peräti 162-senttinen. Lauri Solehmainen liittyy sikäli veteraaniurheiluun, että hän oli joskus sotien jälkeen ikämiehenä osallistunut 800 metrin kilpailuun ja oli kylmiltään juossut matkan 1.54:n pintaan; ei taida Pohjois-Savon piiristä löytyä tällä hetkellä yhtään miestä, joka pystyisi moiseen. Epäilen, ettei Solehmaisella ollut edes piikkareita, van että hän juoksi kumiteräsaappaat lotisten.
Vieremällä asunut entinen kaukopartiomies Lauri Solehmainen ei viihtynyt sodan jälkeen savolaisena pienviljelijä-metsurina, vaan hakeutui parempipalkkaisiin salaisen agentin tehtäviin. Työnantajana oli vakavarainen Nato. Sen asioissa Solehmainen vieraili ilmeisesti useammankin kerran itärajamme takana. Tosin itse hän suostui kertomaan vain yhdestä matkasta; ilmeisesti salaisella agentilla oli vaitiolovelvollisuus eläkepäivinäänkin.
Esimerkiksi yleisesti tiedossa olleista kuumailmapallomatkoista Neuvostoliittoon hän ei hiisku mitään. Pienviljelijä-metsurin sopeutuminen salaisen agentin hommiin ei ollut ongelmatonta. Kun Solehmainen oli Amerikassa koulutettavana CIA:n agentin tehtäviin, niin siellä hänelle oli auto tarpeen. Kuitenkin ajokortin hankkiminen tuotti ongelmia. Inssinajossa sattui valitettava onnettomuus, kun mies kolaroi poliisiauton kanssa. Tapauksesta salainen agentti kertoi seuraavasti: "Minä kun jarrut löösäsin ja perruutin ni sillon se polliisiaaton nokkaan paakahti se minun aato." Kommentit (0)
157-senttiset suurmiehet 18.01.2022, 16:45
Todella vaativin paikkoihin joutui Mannerheimin salainen agentti Viljo Tahvanainen salaisia tehtäviä suorittaessaan, mikäli on yhtään uskominen hänen muisteluitaan. Esimerkiksi kerran hän joutui pakenemaan bolsheviikkeja yleisen käymälän reiän kautta, vaikka yleisen käymälän tapaan sen pohjalla oli ihmisperäistä lietettä yli salaisen agentin saappaan varren. Ei ole ainakaan vielä joutunut Tahvanaisen kuuluisa brittiläinen virkaveli James Bond yhtä haasteelliseen paikkaan hänen majesteettinsa salaisia palveluja suorittaessaan, mutta luovutan tämän idean seuraavan Bond-filmatisoinnin tekijän vapaaseen käyttöön.
Se, että Tahvanainen pystyi pakenemaan bolsheviikkeja huussinreiän kautta johtui siitä, että hän oli harvinaisen pieni mies. Kantakortin mukaan pituutta oli miehelle siunaantunut vain 157 senttimetriä. Toisaalta historia ja varsinkin sotahistoria todistaa, että sentit yli 157 ovat materiaalin haaskausta. Talvisodan aikana Valkoiseksi kuolemaksi nimetty Simo Häyhä, joka vitallisten tilastojen mukaan sotilaskielellä tuhosi ja kansankielellä ampui yli 500 puna-armeijalaista, oli juuri 157-senttinen.
157-senttinen oli myös marskinritarin arvon saavuttanut kaukopartiomies Paavo Suoranta, joka kertoi saavuttaneen ritarinarvonsa repunkannosta. Hän olikin vahva repunkantaja, koska pystyi koostaan huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi kantamaan 60-kiloisia pakkauksia. 157-senttinen oli myös Heinolaan haudattu kenraali A. F. Airo, joka menestyksellä johti Suomen armeijan sotatoimia viime sodissa. Kun lähinnä merkonomitason koulutuksen saanut Mannerheim ihmetteli, että kuka tätä armeijaa oikein johtaa, niin Airo paljasti hänelle, että marsalkka johtaa armeijaa, minä johdan sotatoimia.
157-senttinen oli myöskin Juri Gagarin, joka oli aikoinaan ihmiskunnan suurin sankari. Neuvostoliitossa pitkään mietittiin, että kumpi ammutaan ensimmäisenä avaruuteen Juri Gagarin vai German Titov. Gagarin voitti kisan, koska Titov oli peräti 162-senttinen ja lisäksi hänellä oli saksalaisuuteen viittaava etunimi. Gagrin oli kylmä hermoinen mies, joka ymmärsi käydä pissillä Baikonurin avaruuskeskuksen erään tammen juurella juri ennen reissuun lähtöään ja ainakin hyvän tarinan mukaan kaikilla venäläiskosmonauteilla on ollut tapana suorittaa sama rituaali ennen avaruusalukseen astumistaan. Kommentit (3)
Mannerheimin huippusalainen agentti 17.01.2022, 16:25
Internetin alkometri, vai mikä se nyt olikaan, suositteli minulle, ilmeisesti sen vuoksi, että tietää minun olevan aktiivi Skepsis ry:n jäsen, Yle Areenaan ilmestynyttä radion ohjelmasarjaa ilomantsilais- ja pieneläjätaustaisesta Vilho Tahvanaisesta, joka toimi Mannerheimin ja Stalinin välillä erittäin salaisena asiamiehenä vuosina 1932-1945. Moni ns. asiantuntija tietysti pitää Tahvanaisen tarinaa hölynpölynä, mutta niin ei varmaankaan ole, koska arvostettu historioitsija Teemu Keskisarja kiistää jyrkästi Tahvanaisen kertomusten olevan valhetta, vaan päinvastoin vakuuttaa niiden olevan aivan täyttä fiktiota.
Itsekin olen pikkupoikana lukenut itsensä Vilho Tahvanaisen kirjan Erikoistehtävä Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932–1945 ja vaikutuin ja jopa vakuutuin teoksesta suuresti. Lisäksi uskoani Tahvanaisena vahvisti Kärkkäälän linja-auton kuljettaja, joka oli Tahvanaisen kavereita ja vakuutti tämän olevan hyvin rehellisen ihmisen. Ohjelmasarjan Mannerheimin huippusalaisesta asimiehestä voi kuunnella tästä linkistä: https://areena.yle.fi/audio/1-60987482 Kommentit (0)
Torikan tapaus 16.01.2022, 15:49
Tänä iltana klo 18.30 esitetään tv:ssä Arvo Tuomisen hieno dokumentti Vuoksesta. Tavallaan ohjelma koskettaa myös Uukuniemen historiaa, koska siinä kerrotaan Aleksanteri Torikan tapaus. Revon Matti nimittäin kertoi vuosikymmeniä sitten, miten heidän taloon majoitettiin talvisodan jälkeen komea 190-senttinen kapteeni Aleksanteri Torikka, joka johti suomalaisosapuolta, kun sodan jälkeen uutta rajaa piirrettiin seudulle.
Sikäli suomalaiset onnistuivat rajanvedossa, että rajaa saatiin siirrettyä pikkuisen itään päin. Heti sodan jälkeen joku Puna-armeijan esikunta majoittui kuvan kellotapuliin, joka tavallaan oikein onkin, koska tapulin tornin laella on sipuli, joka on Venäjän vallan symboli. Sen sijaan kuvan reunassa häämöttävä kirkko oli suomalaisten hallussa, joka sekin on sikäli perusteltua, että kirkon tornin laella on omena Ruotsin vallan symbolina. Idän ja lännen raja kulkee tavallaan Uukuniemen kirkonmäellä.
Jossain vaiheessa uutta rajaa ratkaistaessa syntyi vähän hässäkkää, jota kapteeni Torikka lähti selvittämään suojeluskuntapusero yllään, joka ei ehkä psykologisesti ollut viisas ratkaisu. Kohta idän suunnasta kuului laukauksia eikä Torikka koskaan palannut reissultaan. Revon Matti uskoi, että mies ammuttiin ja haudattiin turpeeseen. Kiinnostuin tapauksesta ja ryhdyin selvittämään Torikan kohtaloa.
Suomen ilmavoimien perustamisesta kertovasta kirjasta Kotkan pojan lentoon lähtö, paljastuu se yllättävä tieto, että Uukuniemellä kadonnutta Aleksanteri Torikkaa voisi perustellusti pitää Suomen ilmavoimien isänä, koska hän oli alun perin viipurilainen Aleksandr Kraschen, joka organisoi talvella 1918 muutaman muun lentäjän kanssa viiden lentokoneen kaappaamisen bolsheviikeilta Suomen hallituksen joukoille.
Heti Suomeen saavuttuaan venäläislentäjät saivat suomalaiset nimet ja Krascenista tehtiin Aleksanteri Torikka. Torikka oli äitinsä puolelta suomalainen ja hän puhui suomea. Sen ansiosta hän sai jäädä maahamme sisällissodan jälkeenkin, toisin kuin muut loikkarilentäjät, jotka joutuivat poistumaan maasta, vaikka olivat toimineet ansiokkaasti tehtävissään. He olivat sikäli erinomaisia lentäjiä, että he osasivat lentää, toisin kuin maahan tulleet ruotsalaislentäjät, joilta puuttui kyky pysyä ilmassa. Täysin pyyteettä venäläispilotit eivät vaihtaneet puolta. He nimittäin vaativat jokaisesta toimittamastaan koneesta nykyrahassa 120.000 euroa eli 100.000 silloista markkaa ja lisäksi palkkaa heille piti maksaa nykyrahassa 3500 €/kk, joka siihen aikaan oli huikea palkka.
Aleksanteri Torikan onni olisi ollut, jos hänetkin olisi karkotettu maastamme. Nimittäin välirauhan aikaan toukokuussa 1940 hän oli Uukuniemellä Suomen armeijan kapteenin ominaisuudessa valvomassa uuden rajan merkitsemistä, kun hänet kaapattiin rajan yli ja vietiin Moskovaan. Virallisen historiankirjoituksen mukaan hän joutui siellä teloitusryhmän eteen, mutta itse epäilen, ettei häneen niin kalliita toimenpiteitä uhrattu, vaan homma hoitui pienoispistoolilla niskaan ampumalla helmikuussa 1941. Se on halvempi ja pyövelin työsuojelun kannalta parempi ratkaisu, koska sillä tavalla ylityöllistetty pyöveli välttyy rasitusvammalta, jota kutsutaan nykyään tenniskyynärpääksi. Kommentit (0)
Jättiläisiä 15.01.2022, 18:21
Muistanpa, miten pikkupoikana luin Matti Järvisen kirjasta Tieni keihäänheiton maailmanmestaruuteen tai jostain muusta vastaavasta, että suomalaisia hieman epäilytti, että miten käy vuoden 1932 Los Angelesin olympialaisissa, kun vastaan oli tulossa amerikkalainen Kenneth Churchill, jonka kerrottiin olevan jättiläisen, joka oli näytellyt elokuvassa King Kong jättiläisgorillaa. Hänen kerrottiin olevan ainakin 208-senttinen, joidenkin tietojen mukaan jopa 212-senttinen. Vuosikymmeniä olen mielessäni pohtinut, millainen jättiläinen mies todella oli.
Luin juuri ilmestyneen Suomen Suomen keihäänheiton historiasta kertovan kirjan Sinivalkoinen keihäskaari, josta ilmeni sekin, että kun suomalainen keihästrio näki Churchillin kisapaikalla, tämä osoittautui kaiken lisäksi vielä hyväkroppaiseksikin. Mutta kaikki, jotka jotain urheilusta tietävät, tietävät, että suomalaiset ottivat Losista komean kolmoisvoiton. Kin Kongia näytellyt Churchill jäi kuudenneksi ja hävisi voittaja Matti Järviselle kymmenisen metriä.
Internetistä on paljon hyötyä ihmiskunnalle. Aikani hapuiltuani löysin tiedot Churchillin hirmuista ulkoisista mittasuhteista. Urheilun viralliset tilastot paljastavat, että melkoisen kookas hän olikin tuon ajan mieheksi. Hän oli peräti 180-senttinen eli vain kuusi senttiä Järvistä lyhyempi ja painoa oli siunaantunut hänelle peräti 79 kiloa eli lähes kolme kiloa Järvistä enemmän, joka oli nykyajan mittapuun mukaan hoikka poika.
Muistanpa, miten opettaja Irja Turtiainen kertoi, miten Goljat, jonka David-niminen pikkupoika kaatoi lingollaan, olisi ollut koululuokan valtavan pönttöuunin kokoinen eli noin kolmemetrinen. Telkkarin asiaa tutkineessa historiasarjassa kerrottiin, että kyllä Goljat melkoinen jättiläinen olikin, koska hän oli 180-senttinen eli päätään pitempi aikansa miehiä. Kommentit (3)
Savolainen virus 14.01.2022, 19:37
Kyllä ei hyvältä näytä koronatilanne maassamme. Tänäänkin on ilmoitettu 24 koronaan liittyvää kuolemantapausta, vaikka luulen, että tällä hetkellä kyseessä taistelu viruksen kanssa on urheilukielellä vasta verryttelyvaiheessa. Nähtäväksi jää, miten uusi muunnos tapaa kehitysmaissa, joissa rokotuksia ei ole vielä kunnolla edes aloitettu. Voi olla, että Pekingissä tullaan näkemään omituiset olympialaiset. Tähän mennessä koronaan on kuollut meillä kuitenkin vasta 1700 ihmistä.
Sata vuotta sitten espanjantauti surmasi 20.000 suomalaista vaikka asukkaita oli Suomessa vain runsaat kolme miljoonaa. En ole onnistunut selvittämään, miten pahaa jälkeä espanjantauti teki vankileireillä, joissa enimmillään oli lähes 80.000 onnetonta, joista 12.000 - 14.000 ei selvinnyt elossa.
Ilmeisesti leireillä tappajana toimi huonon hygienian aiheuttama toisintokuume eikä espanjantauti. Itse olen ollut koko korona-ajan lenssuton, mutta viime päivinä kolmannen piikin jälkeen ovat vilutus-, kuume- ja väsymyspuuskat minua vaivanneet. Rouvalla on ollut sama tilanne ja kun hän peruutti kansalaisopistolta kudontavuoronsa, hänelle kerrottiin, että monilla muillakin kutojilla on ollut samat oireet.
Ja eilen soitteli työasioissa kuopiolainen, joka kertoi kärsineensä pitkään samoista vaivoista ja kertoi käyneensä jo kolme kertaa koronatestissä, mutta koronaa ei ole onneksi todettu, joka tieto helpotti minua suuresti. Luulen, että joko kolmas koronapiikki aiheuttaa enemmän vaivoja, kuin on julkisuudessa kerrottu tai sitten Kuopiossa on syntynyt uusi tieteelle tuntematon virusmuunnos, joka saattaa syntypaikastaan johtuen olla erittäin ovela. Kommentit (0)
Espanjantauti 13.01.2022, 16:32
Reino Helismaa oli suuri runoilija, mutta sen lisäksi hän oli tämän päivän näkökulmasta myös suuri rasisti; kuitenkaan neuvostovastainen hän ei ollut. Hänen sanoittamassaan Balladissa villistä lännestä kerrotaan, että eräässä saluunassa käydyssä kahakassa "joku neekerkin all right, kuoli vahingossa kait, mutta ihmisistä kuoli ainoastaan Smythe ja Brown".
Helismaan rasismi tuli eilen mieleeni, kun katselin tv:n historiasarjan ohjelmaa espanjantaudista. Olen nimittäin luullut, että vuosina 1918-20 riehunut ifluenssaepidemia olisi surmannut vain 20 miljoonaan ihmistä, mutta eilen opin, että vainajia saattoi syntyä 100 miljoonaa. Ihmiskunnasta tauti tappoikin siten 5 % eikä 1 %, kuten aiemmin erheellisesti luulin.
Espanjantauti surmasi siis enemmän väkeä kuin molemmat maailmansodat yhteensä, sillä ensimmäisessä maailmanpalossa vainajia syntyi 16 miljoonaa ja toisessa 50 miljoonaa. Ilmeisesti ennen on espanjantaudin ihmisuhreiksi laskettu vain valkoiset, mutta nykyään ihmisinä pidetään myös aasialaisia ja afrikkalaisia. Esimerkiksi Intiassa espanjantauti tappoi eilisen ohjelman mukaan 200 miljoonan väestöstä 20 miljoonaa.
Olen ihmetellyt, miksi tautia alettiin kutsua espanjantaudiksi ja eilen sain vastauksen. Nimittäin kun jokseenkin koko muu Eurooppa oli sodassa, pysytteli Espanja sodan ulkopuolella ja koska siellä ei ollut sotasensuuria, tulivat ensimmäiset tiedot maailmalle uudesta epidemiasta Espanjan lehdistä, joissa avoimesti kerrottiin tautiaallosta ja niin syntyi väärä mielikuva, että espanjantauti lähti liikkeelle Espanjasta, vaikka amerikkalaiset taudin ensimmäisinä kehittivät. Kommentit (0)
Venäjän Kärkkäälä 12.01.2022, 16:39
Tv-toimittaja Arvo Ei-Poika Tuomisen hieno dokumenttiohjelma nimeltään Vuoksi virtaa vuolaasti esitetään sunnuntaina 16.1.2021 klo 18.30 TV I:llä ja kaikkien Suonenjoen ja Hankasalmen Kärkkäälän kylien asukkaiden on syytä terhistäytyä varsinkin ohjelman katselukohdassa 11 min.28 sek, koska silloin esitellään Venäjän Kärkkäälän kylä, joka sijaitsee nykyisessä Lesogorskissa, joka ennen sotaa tunnettiin nimellä Jääski. Venäjän Kärkkäälästä on ilmeisesti tulossa huomattava matkailukohde, koska sinne on perustettu maatilamatkailua harrastava Ilo-niminen tila, jonka nimen oletan Aki Kaurismäen keksineen, vaikuttaa ainakin minusta ihan mielenkiintoiselta paikalta ja jos Suonenjoen Kärkkäälän kylätoimikunta järjestää joskus virkistysmatkan Ilolle, niin aion ilmottautua mukaan maksoi mitä maksoi.
Mansikkaa ei Venäjän Kärkkäälässä kasvateta, kuten Suonenjoen Kärkkäälässä, mutta nettitietojen mukaan luonnonharrastajalle Jääskessä on paljon muuta nähtävää. Itse en ole esimerkiksi koskaan nähnyt pähkinäpuuta enkä aitoa villiomenapuuta. Wikipedia kertoo Jääsken luonnosta seuraavaa: Villikasvillisuus on hyvin lajirikasta Jääskessä, jossa jaloista lehtipuista lehmus viihtyy erityisesti Vuoksen ja Kuurmanjoen rantalehdikoissa. Vaahteroita kasvoi Kärättilän kylässä Kuurman pohjoispuolella olevilla kallioilla. Hehtaarin laajuinen luonnonvarainen pähkinäpensaslehto sijaitsi Rouhialankosken pohjoisrannalla, jossa laskettiin olevan sata suurta pähkinäpensasta. Alueella kasvaa villejä omenapuita ja muita kasviharvinaisuuksia ovat haarapalpakko, rantaorvokki, metsäkumina, sinilatva, vuorimunkki, purosätkin ja juurehtiva kaisla. Putkilokasveja on merkitty muistiin kaikkiaan 600 erilaista lajia.
Muistanpa, miten ennen Suomen ja Neuvostoliiton välistä ikuista ystävyyttä kehitettiin ja jopa syvennettiin siten, että suomalaisilla kaupungeilla oli naapurissa ystävyyskaupunkeja. Ystävyyskaupunkiharrastus on nykyään ilmeisesti kokonaan lakannut, mutta sen sijasta Kärkkäälän kylät voisivat julistautua toistensa ystäviksi. Ainakin Suonenjoen Kärkkäälän mansikanviljelijät voisivat ystävyyden nimissä laajentaa toimintaansa Vuoksen rannalle, jossa pakkanen tai pouta ei vaivaa ja josta kahdeksan miljoonan asukkaan Pietarin seudulle ei ole kuin tunnin matka. Jos joku ei jaksa sunnuntain tv-lähetystä odottaa, niin tästä voi katsoa, miten hiljaa kulkee Volga vm.-61 toimittaja Tuomisen käsissä Vuoksen rantateillä: https://areena.yle.fi/1-50938332 Kommentit (0)
