perjantai 24. elokuuta 2018

Suurkirjailija


Kaksi rappiokirjallisuuden edustajaa poseeraa tässä kuvassa Rubenstaininkadulla Pietarissa. Kadulla on muuten 400 metrin matkalla 70 kapakkaa, joten kohtaamispaikka oli sikäli ihan parahultainen kuvan miekkosille, jotka seisovat baarihuoneen ovella tarkkaillen kriittisellä silmällä maailmanmenoa.

Tuo myös fyysisesti kookkaampi rappiokirjailija on Sergei Dovlatov (1941-1990), joka on kuvannut onnistuneesti Neuvostoliiton rappiota ja hän on kohonnut teoksillaan maailmanmaineeseen. Tuo pienempi kirjailija on keskittynyt kuvaamaan lähinnä vain pienipiirteistä Kärkkäälän ja Uukuniemen rappiota eikä hän ole ainakaan vielä toistaiseksi saavuttanut samanlaista suosiota eikä edes minkäänlaista muistomerkkiä.

Jättiläiskokoinen Sergei Dovlatov oli aikoinaan Neuvostoliiton suurin kirjailija. Suurvallalla täytyy olla statuksensa mukaiset kirjailijat. Suomen pienvaltion suurkirjailijat Mauri Sariola ja Jorma Ojaharju olivat selvästi Dovlatovia pienikokoisemmat. Sekin oli Dovlatovissa erikoista, että hän eli venäläiskirjailijaksi harvinaisen pitkän elämän, eli hän ehti saavuttaa peräti 48 vuoden korkean iän, vaikka ei ollut mikään vesipoika, vaan pikemminkin päinvastoin. Mies korosti, että hän pystyy vain aloittamaan juomisen, lopettamaan hän ei pysty.

Rappeutunut Dovlatov oli niin hyödytön Neuvostoliitolle, että hän sai vapaasti muuttaa Amerikkaan vuonna 1978, eli 10 vuotta ennen perestroikaa. Sitä ennen häntä oli kuultu KGB:ssä ja hänen kertomuksensa mukaan häntä jututtanut salaisen poliisin mies oli vähintäänkin yhtä neuvostovastainen kuin itse kuulusteltava. KGB:n mies pystyi ennustamaan, että venäläiset ovat juomassa itsensä tärviölle ja ettei esimerkiksi kolhoosien yksityistäminen onnistu, koska Venäjän juopot kolhoosilaiset eivät pysty omia tilojaan hoitamaan.

Joskus epäilen, että koko Neuvostoliiton romahdus oli KGB:n järjestämä. Salainen poliisi, jolla oli oikeaa tietoa kansakunnan tilasta, totesi, ettei NKP:n johtama systeemi toimi ja vaihtoi järjestelmän KGB - johtoiseksi.

Kommentit (0)



Maailman kallein rakennus

Hyvän tarinan mukaan suurtulva, joka nostaa merenpintaa Suomenlahden pohjukassa neljällä metrillä, vitsaa Pietaria aina sadan vuoden välein. Näin on tapahtunut ainakin vuosina 1824 ja 1924. Suurtulvan selityksenä väitetään olevan, että aurinko, kuu ja maa ovat silloin sopivassa linjassa vedenpaisumuksen suhteen.

Nähtäväksi jää, tapahtuuko suurtulva jälleen vuonna 2024, koska venäläisellä tehokkuudella rakennettu valtava 35 kilometriä pitkän padon pitäisi estää vedenpaisumus. Jos Pietarissa on Euroopan korkein pilvenpiirtäjä, niin sillä varmuudella jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, väitän, että Suomenlahden poikki rakennettu pato on myös Euroopan suurin.

Nähtäväksi jää myös se, onko Pietarille hyötyä padosta sitten, kun ilmaston muutos alkaa todella nostamaan merenpintaa. Kapitalistinenkin tiedemies on sitä mieltä, että tämän vuosisadan loppuun mennessä merenpinta on 1,4 metriä nykyistä korkeammalla, ja se merkitsee sitä, että lähes miljardi ihmistä joutuu lähtemään evakkoon.

Pietarin tulvapato oli hämmästyttävän halpa rakennusprojekti, koska se maksoi vain reilut kolme miljardia euroa. Esimerkiksi Olkiluodon kolmannen atomivoimalan hinnaksi on ilmoitettu yhdeksän miljardia, eli lähes kolme kertaa enemmän. Se on lehtitietojen mukaan maailman kallein rakennus. Täyttä varmuutta ei ole siitä, valmistuuko Olkiluoto 3 koskaan.

Kommentit (0)



Eräänlainen jatke


Venäläistä yhteiskuntaa syytetään tehottomuudesta, mutta se ei ole koko totuus. Hyvä itäinen naapurimme järjesti esimerkiksi neljä vuotta sitten talviolympialaiset valtavalla tehokkuudella ja ne kisat maksoivat enemmän kuin kaikki muut talvikisat yhteensä. Siitä huolimatta tietooni ei ole tullut, että kisoista päätöstä tehtäessä kukaan venäläinen olisi hidastanut hanketta tekemällä siitä erilaisia valituksia eri oikeusasteisiin, kuten vaikkapa Suomessa olisi tapahtunut. Yksimielinen on Venäjän suuri kansa.

Venäläinen yhteiskunta on näyttänyt myös tehokkuutensa siinä, että Pietariin on kohonnut ennätysnopeasti valtava 462 metriä korkea pilvenpiirtäjä energiayhtiö Gazpromin toimitilaksi. Rakennus on Euroopan korkein pilvenpiirtäjä. Ilmeisesti tonttimaa alkaa olla naapurissa niin vähissä, että rakennuksia on pakko rakentaa vain ylöspäin.

Pilvenpiirtäjän on tarkoitus muistuttaa rihlattua kiväärinluotia, joka seikka onkin ihan perusteltua, koska kyseessä on maineikkaan soturikansan korkein talo. Monien mielestä rakennus voi muistuttaa yhtä muutakin vehjettä, mutta koska lapset tai jopa naiset voivat tätä lukea, en paljasta mikä vehje on kyseessä.

Suomessa tuollaisen rakentaminen ei onnistu, koska meillä rakennuksen korkeus ei saa ylittää palokunnan tikkaiden pituutta. Meillä luultavasti myös sotilaspoliittiset syyt estäisivät moisen projektin, koska Suomi on mukana heimosodassa Afganistanin Thalepan-järjestöä vastaan, vaikka siitä ei juuri puhutakaan ja tiedetään, että monet ilmailusta innostuneet taistelevaa islamia kannattavat nuorukaiset tutkivat mietteliään näköisinä juuri tuollaisia korkeita vääräuskoisten rakentamia taloja.  

Kommentit (0)



Länsimainen hapatus


Isänmaallisuus ei enää pistä silmään Pietarin kaduilla, kuten vielä pari vuotta sitten pisti. Silloin Venäjän suuruutta symboloiva Yrjön ristinnauhoja liehui autojen peileissä ja ja kaikkein kiihkeimmät isänmaan ystävät olivat maalauttaneet autojensa kylkiin kuvia Suuresta Isänmaallisesta Sodasta. Varsinkin se kuva, jossa puna-armeijan kersantti kiinnittää punalippua Berliinin Valtiopäivätalon katolle oli suosittu.

Siinä kuvassahan jossain vaiheessa huomiota herätti se, että kersantin kummassakin ranteessa näytti olevan kello; ainakin neuvostovastaiset voimat niin vakuuttivat. Neuvostoliiton ystävät taas vakuuttivat, että toinen kellolta vaikuttava kapistus olikin kompassi. Sittemmin kuvista on ikävä kyllä retusoitu pois tuo keskustelua herättävä yksityiskohta.

Tällä matkalla silmiini pisti ennen kaikkea se, että joka toisella vastaantulijalla oli t-paita ja siinä oli noin 99 %:lla rintamuksessaan länsimaista hapatusta. Kyyrisiä kirjaimia ei paidoissa näkynyt. Käsittääkseni kaupungissa liikkui ainoastaan yksi kyyrillinen paita ja sitä en kunnolla nähnyt, koska se vaatetti minua.

Minulle on luotettavista lähteistä kerrottu, että tuon ajanhampaan kalvaman ryppyisen vaatekappaleen rintamuksessa kuulemma lukee jotain sellaista, että "Kylän tavoitelluin poikamies" ja selkämyksessä pyydetään, että "Tytöt älkää kulkeko ohi".  Kookkaan sivuvaunussa olevan pullon kyljessä lukee "Pontikkaa".

Kommentit (0)



Vaaratilanne

Vielä muutama vuosi sitten venäläinen liikennekulttuuri oli mielipuolista. Nopeusrajoituksista ei piitattu kuin korkeintaan soveltuvilta osin ja ohitukset, jotka monta kertaa tapahtuivat metsämaastoa hyödyntäen, olivat kuolemaa halveksuvia. Maanteitä reunustivat tiheässä värikkäät muovikukat, joilla kunnioitettiin kuolonkolaripaikkoja.

Putin on palauttanut kurin ja järjestyksen maahan monilta osin ja meno maanteillä on siistiytynyt. Mutta siitä huolimatta liikenteessä sattuu ja tapahtuu. Olimme eilen ylittämässä liikennevalojen turvin leveää ja ruuhkaista Nevskiä, kun kesken kaiken jalan kulkijan vihreä vaihtui. Luulin, että pelisäännöt olisivat samat kuin Suomessa, mutta eivätpä olleetkaan.

Valon vaihtuessa autorintama, joka oli jäänyt selvästikin vain kyttäämään viattomia kulkijoita, kiihdytti renkaat savuten. Harva on se kerta elämässäni, jolloin olen pelästynyt yhtä pahoin.  Onneksi taitavat venäläiskuljettavat hallitsivat ajoneuvonsa ja väistelivät suojatiellä seisovaa, joten henkikulta säilyi. Suomessa kortti olisi lähtenyt välittömästi joka kuskilta. Venäläinen liikennekulttuuri ei mole enää mielipuolista, mutta hullua se on ja kertoo paljon yhteuskunnan tilasta.

Kommentit (0)



Neuvostobaari

Ihan Pietarin ydinkeskustasta Nevskiltä löytyi melkoinen historiallinen jäänne eli ihan oikea Neuvostobaari; ainakin sen nimi oli Sovjetbar. Palvelu oli ystävällistä, vaikkakin verkkaista. Hinnatkin olivat kohtuulliset, vaikka muuten yleensä Nevskin hintataso on Suomen luokkaa.

Pääsin toteuttamaan pitkä-aikaisen unelmani, eli syömään rehellistä lihakeittoa, vaikka sitä seljankaksi kutsuttiinkin. Rehellistä lihakeittoa eivät maamme kansanterveyttä vaalivat työmaaruokalat suostu enää anniskelemaan eikä purkkilihakeitto ole kovin kummoista.

Jälkiruokana oli aitoa neuvostoliittolaista jäätelöä, joka on oikeasti hyvää; sen on joutunut kapitalistinenkin tiedemies myöntämään. Viipurissa matkaoppaana ennen yllättävää kuolemaansa toiminut Mikhael tiesi kertoa, että sikäläisen jäätelön salaisuus oli jokin Jäämerestä saatava levä. Mikhael oli koulutukseltaan biologi, joten häntä on syytä uskoa.

Kommentit (0)



Monninkalastusta Suojoella

Monninkalastusta Suojoella on luvun nimenä Olof Enckellin kirjassa Rajan vartio - Jalkamatkoja Raja-Karjalassa. Teos julkaistiin juuri Talvisodan alla, kirjan painoasu on upea ja kuvat parempia, mitä nykyajan painotuotteissa. Enckellin teos oli varmaankin kallis tilaustyö, jonka avulla yritettiin vakuuttaa kansaamme siitä, että ollos huoleton, poikas valveil on.

Kirjasta paljastuu yllättäviä asioita, mm. että vielä kesällä 1938 Itä-Karjalassa vielä poltettiin kaskia, jossain kylissä meloskeltiin yksipuisilla ruuhilla, kuin kivikaudella ikään ja tauteja parannettiin loitsuilla. Mutta rajavartijat olivat hyviä ja kovakuntoisia miehiä, kuten varmaan olivatkin.

Vähän herraspojan oloinen Olof joutui erämaavaelluksilla koville. Kerran jopa niin ihkatiukalle, ettei auttanut muu, kuin keskellä öist erämaata kaivaa repun taskusta heroiinipulveria ja ottaa kunnon tömskyt. Sen jälkeen loppumatka olikin pelkkää juhlaa. Siihen aikaan olivat käytössä sellaiset dropit, että niillä pantiin ruumiitkin hiihtämään, kuten eräs suurhiihtäjämme muisteli.

Tosin hiihtäjät ja armeija käyttivät väsymyskohtauksiin yleensä amfetamiinin kaltaista saksalaisten pervitiiniä. Heroini oli varattu yskänlääkkeeksi 50 -luvulle asti. Se poisti tehokkaasti yskimisen tarpeen. Vatsanpurut sen sijaan lakkasivat oopiumilla, joka ainakin 50 -luvulla kuulema piti nauttia apteekin tiloissa. Muihin tuskatiloihin käytettiin morfiinia.

Lapsuudessani Savossa oli lisäksi yleislääkkeenä hotapulveri, jota käytettiin kaikenlaisiin sairauksiin ja lisäksi lasten pahanmielen poistoon. Muusikko Mikko Kuustosen mukaan Kotalahden kaivosmiesten tavatessa kaivoskylän kujilla tarjottiin kaveruuden osoituksena toiselle hotapussia ja kysyttiin, että "loijjaatatko". Nykyään hotaa ei enää myydä. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä ihmettä sekin myrkky oli.

Muuten siitä Olof-herran monninkalastuksesta sen verran, että kaksi pientä tuli, tosin muutamaa pitkänsiiman koukkua ei miesvoimin saatu ylös ja paluumatkasta vastaan ajelehti katkennut tapsi suussaan kolmikiloinen hauki, joka oli raadeltu tuntemattomaksi jääneen otuksen suurilla hampailla.

Suurena haaveenani on käydä tässä elämässä pilkillä Eldankajärvellä ja monninpyynnissä Suo- eli Suojujoella, joka käsittääkseni on jossain Suojärven suunnalla. 

Kommentit (0)



Monni on kala

Eräällä Uukuniemi -seuran matkalla minulle näytettiin kuvaa, jossa 187-senttinen uukuniemeläinen sotilas roikottaa Soutjärvestä pitkälläsiimalla pyydettyä monnia, joka painoi 35 kiloa ja kuvasta päätellen pituutta sille oli siunaantunut pitkästi kolmatta metriä.

Mauno Soikkasen kirja Sotilaamme erämiehinä Itä-Karjalassa varmistaa, ettei kyse ole pelkästään kalajutusta. Kirjan mukaan mukana ollut haavi ei ollut riittänyt, vaan kala tainnutettiin Parabellumilla. Tosin uukuniemeläisten mukaan Parabellumikaan ei riittänyt, vaan oli turvauduttava konepistooliin. Otuksen kipsijäljennös on nykyään eläinmuseolla.

Uukuniemen miehen pyytämä monni ei ole kuitenkaan Suomen suurin, vaan 1800 -luvun puolella Lammilta saatiin peräti 42 -kiloinen yksilö. Se on ikuistanut itsensä Lammin Säkiän nimeen. Säkiä tarkoittaa siellä päin monnia.

Mutta Savossa, jossa yleensä kaikki on maailman suurinta, pannaan tässäkin paremmaksi. Sata vuotta sitten Kuopion seudulla puhuttiin, ettei Kallaveden Haminanlahdella hukkuneita kannata etsiä, koska siellä asusti monisatakiloinen monni. Miehet eivät niihin aikoihin tiettävästi uskaltaneet saunan jälkeen uida Kallavedessä muuten kuin selällään.

Ilmaston kylmeneminen on nyt hävittänyt alkuperäiset monnit, mutta kasvihuoneilmiön myötä niitä taas kannattaisi istuttaa ihmisten kauhuksi ja kalamiesten iloksi. Tietääkseni lähimmät luonnonvaraiset monnit uiskentelevat ihan rajan takana Suojärven suunnalla.



Kommentit (0)



Lähtökuopat


Minulla on selkeä muistikuva siitä, että vain reilut kolmannesvuosisata sitten löysin Uukuniemen metsästä juoksuhautoja, joiden seinämät olivat peltilevyillä vahvistetut, mutta tänä kesänä en sellaisia enää löytänyt. Olisiko ajanhammas ne syönyt ja ne ovat  palanneet luonnon suureen kiertokulkuun tai sitten joku on ottanut ne ne palvelemaan siviilielämän tarpeita.

Kuitenkin yllättävän selvästi erottuvat ihan Uukuniementien läheltä metsästä nuo käsittääkseni 77 vuotta sitten kaivetut juoksuhaudat, jotka taisivat olla pikemminkin eräänlaiset Suomen armeijan Jatkosodan hyökkäyksen lähtökuopat. En usko, että noita lapiohommia olisi tehty Talvisodan aikaan tai kesällä 1944. Talvisodan aikana Uukuniemen lähellä ei taisteltu, vaikkakin aselevon jälkeen Puna-armeijan eräs esikunta majoittui Uukuniemen kirkonkylän kellotapuliin, kun taas itse 50 metrin päässä seisova kirkko jäi oli suomalaisten haltuun. Välirauhan rajaa vedettäessä kellotapulikin palautettiin suomalaisille.

Olen ihmetellyt ihan Uukuniemen- ja Värtsintien risteyksen lähellä olevaa syvää monttua, joka minusta näyttää  pommikuopalta, mutta kukaan paikkakuntalainen ei ole osannut kertoa  tapauksen taustoja. Tiedän, että Kesälahden kirkon Puna-armeijan pommikoneet saivat Talvisodassa tuhottua ja ilmeisesti myös Uukuniemen kirkkoa yritettiin hävittää ja kuoppa on saattanut syntyä silloin. Kyseessä ei käsittääkseni olleet niinkään uskonnolliset vaan sotilaalliset syyt, koska kirkontorneja saattoi käyttää tähystykseen ja tulenjohtoon.

Kommentit (0)



Sankaripaasi


Muualla Suomessa meitä savolaisia pidetään vain tyhjänpäiväisinä viisastelijoina ja suunsoittajina, joka suurelta osin oikein onkin, mutta on meistä muuhunkin. Paljoa ei suomalaisten urheilumaineesta ole maailmalla jäljellä, mutta se vähäinenkin maine on nykyään savolaisten harteilla. Mira Potkonen, joka on alunperin Heinäveden tyttöjä, toi ainoan Suomen mitalin viimeisimmistä kesäolympialaisista, Vieremän Iivo Niskanen voitti viime talviolympialaisista maamme ainoan kullan ja nyt yleisurheilun EM-kisoissa Pielaveden Antti Ruuskanen paras urheilijamme; sitä miesten pikaviestikvartetin kuudetta sijaa voi pitää pitkälle onnenkantamoisena.

Harva ei ole se kerta, jolloin olen Kuopion kaduilla törmännyt Niskaseen ja Ruuskaseen, joten kyllä heitä voi hyvällä syyllä pitää kuopiolaisina ja Kuopion kaupunki voisi huomioida heidän saavutuksensa. Jonkinlainen sankaripaasi tai jopa jonkinlainen näköispatsas olisi heidän kunniakseen saatava Kuopion torille, jossa kyllä tilaa on, koska tori on Suomen, ellei jopa koko Pohjoismaiden suurin.

Näköispatsaan mallia voisi ottaa vaikka Kostamuksessa olevasta Kekkosta ja  Kosyginia esittävästä muistomerkistä. Myös Petroskoin Marxia ja Engelsiä esittävä patsas, vaikka se tuokin mieleen enemmänkin kaksi runonlaulajaa, olisi hyvä esikuva. Muuten karjalaisen tarinan mukaan Marx ja Engels pohtivat patsashahmoina sitä, että mistähän saisi viinaa. Vähän kauempaa sitten Lenin-patsas huutaa käsi pystyssä, että "mie voin lähtee hakemaan, mie olen porukan nuorin".

Muuten Berliinin katastrofin jälkeen on hyvä katsoa, miten Iivo voittaa olympiakultaa; vähän minuutin jälkeen tuolla videolla Niskanen pistää ison vaihteen päälle ja menee heittämällä Venään miehen ohi.
https://www.youtube.com/watch?v=CV3dGZ--Pg8







Kommentit (0)



Yleisurheilumme katastrofaalinen häpeä

Päättyiväthän ne kisat poikiemme voitontanssiin, kun pikaviestikvartettimme juoksi oivallisesti Suomen ennätyksen ja saavutti kuudennen sijan, joka ylitti rohkeimmatkin haaveet. Tosin onnellakin oli osuutta asiassa, koska suomalaisten alkuerässä Saksa kaatui ja Puola hylättiin meikäläisten ilmiannon jälkeen ratarikon vuoksi.

Ennen suomalaisten urheilijoiden juhliessa myös eräät maamme poliitikot bruukkasivat rynnätä paikalle taputtelemaan  sankareitamme selkään ja ottivat näin osan kunniasta itselleen. Eikä tämä aina riittänyt, vaan ainakin hyvän tarinan mukaan, kun Mikko Kolehmainen meloi olympiakultaa, ryntäsi eräs johtava urheilupoliitikkomme olympiasankariamme vastaan rannalle ja ruikutti, että "saanksa mä kantaa sun melaa".

Mutta eipä ollut urheiluministeri Sampo Terho eilen taputtelemassa poikiamme selkään. Jos hänellä olisi ollut edes vähän pelisilmää, olisi hän ollut mukana pikajuoksijoidemme voitontanssissa, mutta samalla hän olisi voinut osoittaa suoraselkäisyytensä ja pyytää median välityksellä Suomen kansalta anteeksi sitä katastrofaalista häpeää, mitä hän on ollut osaltaan aiheuttamassa ja kertoa, että ottaa täyden poliittisen vastuun asiasta.

Se asia olisi saattanut edes vähän nostaa Sinisten joukkokannatusta, joka tutkimusten mukaan on 0,8 %, joka on myös virhemarginaalin mahdollisuus, joten puolueen kannatus voi olla myös nolla, jota tosin en pidä todennäköisenä, koska uskon ainakin osan puolueen kansanedustajista tai ministereistä äänestävän puoluetta seuraavissa vaaleissa.

Kommentit (0)



Palautumiskyky

Yllättävän vaisuksi jäi norjalaisten kestävyysjuoksijoiden menestys Berliinin EM-kisoissa. Itse oletin, että Norjan hiihtäjien ylivoimaiset valmennusmenetelmät olisi siirretty maan juoksijoiden käyttöön ja että Hyvä pohjoinen naapurimme olisi ollut kilparadalla murskaavan ylivoimainen, mutta niin ei käynytkään. Vanhat menestyksekkäät pyöräilykansat olivat näköjään ottaneet omat oppinsa avuksi juoksuvalmennuksessa.

Norjan teinitähden palautumiskykyä on yleisesti ihasteltu ja syytä onkin, koska poika voitti perättäisinä päivinä tonnivitosen ja vitosen kilpailut. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä palauttaa mieleen, että Montrealissa Lasse Viren voitti vitosen ja kympin, vaikka kummallakin matkalla olivat kovat alkuerät ja vitosen kisan jälkeisenä päivänä hän oli mukana maratonin voittokamppailussa. Siihen aikaan miehet olivat todella rautaa.

Nähtäväksi jää pystyvätkö Norjan pojatkaan seuraavissa olympialaisissa vastaavaan esitykseen.

Kommentit (0)



Belgrad 1962

Vuoden 1966 Budapestista aina vuoden 1978 Prahan EM-kisoihin asti, tai ainakin siihen asti, kun niissä kisoissa Rauli Pudaksen hypätessä seivästä, rima oli katketa, mutta sitten se pongahtikin yläilmoihin ja putosi telineiden päähän ja jäi onnekkaasti siihen väpäjämään ja Suomi voitti siten siinä kilpailussa pronssiakin, muistan yleisurheilun EM-kisatapahtumat kristallin kirkkaasti, mutta sen jälkeen kaikki on harmaata mössöä enkä enää kunnolla muista edes myöhempiä kisakaupunkeja ja toivon, että myös nämä Berliinin kisat häipyvät mielestäni tyystin ja nopeasti.

Vuoden 1962 Belgradin EM-kisojen osalta, joiden aikaan olin kypsässä viiden vuoden iässä, saattaa humeettirasiani sassaroida jonkin verran, mutta väitän muistavani hämärästi, miten vanttera Ranskan Jazy jätti loppukirinsä tuberkuloottisen näköisen Länsi-Saksan Norbothin luultavasti 5000 metrin juoksussa ja senkin väitän muistavani, miten ehkä DDR:n Manfred Matusewski voitti hurjan loppukirin turvin ehkä 800 metrin kisan.

Sen muistan kyllä kristallin kirkkaasti, että siihen aikaan Suomi oli maailman johtava hyppyvaltio ja muistan, miten pettynyt olin, kun pituudesta saimme vain hopean ja pronssin, kun hyvän itäisen naapurimme Igor Terovanesia yllätti Pentti Eskolan ja Rainer Steniuksen.

Sen sijaan suomalaisten suvereenisti hallitsemasta seiväskilpailusta minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa ja se harmittaa. Nimittäin jopa kiihkoisänmaallisena pidetty radioselostaja Pekka Tiilikainen oli ainakin hyvän tarinan mukaan hehkuttanut, kuinka "Belgradin tummentuvan stadionin vauhdinottoradan päässä seisoo nyt Suomen mies ja Suomen miehen sinivalkoinen seiväs."   Tuon selostuksen haluaisin kuulla uusintana Ylen "Tämän selostuksen haluaisin kuulla"-ohjelmassa.

Kommentit (0)



Budapestin yökerho

Palataanpa vielä Budapestin EM-kisojen painajaismaisiin tunnelmiin. Keihäsmiehiltä odotettiin silloinkin mitalia, mutta toisin kävi. Eräs Ilta-Sanomien toimittaja kirjoitti kilpailun jälkeen, että Nevalalta ja Kinnuselta jäi mitali saamatta, koska he olivat istuneet kisaa edeltävän yön yökerhossa. Varsinkaan Nevalan osalta uutinen ei voinut pitää paikkaansa, koska lievästikin sanottuna mies on ollut ikänsä raivoraitis.

Maineensa menettäneet keihäshirmut eivät purematta nielleet valeuutista ja kun he samana syksynä törmäsivät Olympiastadionin pukuhuoneen käytävällä kyseisen jutun kirjoittaneeseen toimittajaan, vaativat he uutiseen oikaisua Pauli Nevalan muistelmien mukaan niin, että Jorma Kinnunen, joka ei ole kovin pitkä mies, nosti kiukuspäissään toimittajan kravatista ilmaan.

Ainakin sillä kertaa hillitymmin käyttäytynyt Nevala yritti rauhoitella tilannetta ja pyysi, että Kinnunen olisi laskenut miehen alas, mutta Kinnunen vain tokaisi, ettei hänellä ole mitään kiirettä sätkyttelijän alaslaskemiseen, koska yökerhojen avautumiseen oli vielä aikaa. Keihäshirmujen oikaisupyynnön johdosta, Ilta-Sanomat myönsi kirjoittaneensa perättömiä, tosin päällekarkauksen kohteeksi joutunut toimittaja kertoi olleensa oikaisuun pakotettu.
 
Tosin toinenkin versio tapauksen kulusta on olemassa. Sen mukaan keihäskaksikko olisi nostanut toimittajan roikkumaan pikkutakistaan pukuhuoneen naulakkoon ja kun tämä varttitunnin roikkumisen jälkeen oli luvannut oikaista perättömät uutisen, olisi hänet autettu alas.
 
Mielestäni jonkun itsensä pöhköksi lukeneen urheiluhistorian dosentin olisi selvitettävä tapahtumien todellinen kulku. 

Kommentit (0)



Budapest 1966

Nuo eilen mainitsemani mitalittomat Budapestin yleisurheilun EM-kisat ovat piirtyneet painajaismaisena tapahtumana syvälle mieleeni. Olin silloin vielä niin lapsellinen, että en ymmärtänyt, että elämä on vain pieni osa yleisurheilua, vaikka yleisurheilu onkin urheilumuodoista jaloin.

Vieläkin muistan selvästi, olisiko se Viikko- tai jossain muussa aikakausilehdessä, julkaistun kuvan, jossa Mikko "Vilkastus" Ala-Leppilampi lepää kaikkensa antaneena polvillaan juoksuradan vieressä keskeytettyään, kun ulkomaalaiset kanssakilpailijat ohittavat hänet kierroksella 10.000 metrin kilpailun loppupuolella.

Mutta Mikko nousi siitä sisuuntuneena, vaihtoi valmentautumismenetelmänsä samanlaisiksi kuin muuallakin maailmassa ja muutaman vuoden kuluttua hän olisi juossut esteissä maailmanennätyksen, ellei olisi kääntynyt loppusuoralla taakseen katsomaan, mitä tulostaulun kello oikein näyttää.

Ja koko Suomen yleisureilujoukkue sisuuntui Budapestin kokemuksistaan niin paljon, että voitti yleisurheilumaaottelussa Neuvostoliiton sen omalla kotikentällä, vaikka vastustajaa pidettiin maailman parhaana yleisurheilumaana. Eikä joukkueen tarvinnut kilpakentällä edes antaa ihan kaikkeaan,  koska jaksoi vielä kisan jälkeen pistää Sotsilaisen hotellin remonttikuntoon. Ainakin hyvän tarinan mukaan Ala-Leppilampikin tanssitti päätösjuhlassa bassoviulua niin vauhdikkaasti, että partnerilta katkesi kaula.





Kommentit (0)


Itä-Euroopan juhlaa

Kyllä ei voi edelleenkään moittia suomalaisten menestystä EM-kisoissa; ei ainakaan liiaksi. Vaikuttaa vahvasti siltä, että 52 vuoden takainen Budapestin katastrofi toistuu, eli Suomi jää ilman mitalia. Silloinhan Pekka Tiilikainen lohdutti keihäskisan jälkeen kuuntelijoita sillä, että onhan kansamme kokenut Talvisodankin.

Suomalaisten rodullisista ominaisuuksista huono menestys ei voi johtua, koska kuulumme Hitlerin rotuoppien mukaan siihen samaan alempaan itäeurooppalaiseen rotuun, jonka muut edustajat hallitsevat mitalitaulukkoa, vaikka veriveljemme venäläiset onkin valtaosin suljettu pois kilpailuista. Puolan, Ukrainan, Slovakian, Tšekin ja Valko-Venäjän menestyksekkään urheilijat tulevat vielä kaiken lisäksi köyhistä ja korruptoituneista yhteiskunnista, jotka  eivät ollenkaan pärjää muilla elämän aloilla.

Luulen, että jokainen ihminen, joka yleensä urheilusta jotain ymmärtää, ymmärtää, mistä Itä-Euroopan menestys kilpakentillä johtuu, mutta ainoastaan Kari-Pekka Kyrö uskaltaa sen ääneen sanoa. Tosin Kyrönkin lausunnot ovat välillä liian kärkeviä. Jossain haastattelussa hän äskettäin totesi jotain sen suuntaista, etteivät afrikkalaiset juoksijat ole vuosikymmeniin tehneet maailmanennätyksiä ilman Epoa. Itse puhuisin ehkä pikemminkin neljännesvuosisadasta.

Kommentit (0)



Kilpakävely

Olipa huikea jännitysnäytös äskeinen 50 kilometrin kävelykilpailu. Suomen vahvoin mitaliodotuksin matkaan lähteneet pojat antoivat kaikkensa  ja niinpä kaksi edustajistamme jouduttiin kantamaan paareilla pois kilparadalta. Paavo Nurmi ehkä seurasi kisaa pilvenreunalta ja ehkä totesi, että pojat olivat harjoitelleet huonosti. Itse epäilen, ettei tapauksen taustalla ollut huono harjoittelu, vaan puutteet kemiallisessa sisäruokinnassa.

Ainoana maaliin jaksanut Jarkko Kinnunen käveli kuitenkin mainiosti ja olisi sijoittunut kuudenneksi, mikäli hän olisi kilpaillut naistensarjassa. Kinnunen olisi  voittanut mm. selvästi Tiia Kuikan, joka oli kisassa 13. Se on hyvä ja tähän mennessä joukkueemme paras saavutus. Nähtäväksi jää, jääkö se näissä EM-kilpailuissa myös maamme parhaaksi saavutukseksi.

Olen vahvasti sitä mieltä, että menestyäkseen kilpakävelyssä suomalaisten olisi syytä kehittää kävelytekniikkaansa. Sääntöjen mukaan kilpakävelyä on vain sellainen takaraajoilla tapahtuva eteneminen, jossa jalkojen maakosketus säilyy kokoajan ja sääri ojentuu suoraksi. Mielestäni kilpakävelyn vaatimukset täyttäisi myös sellainen tyyli, jossa jalkoja laahataan koko ajan maatapitkin. Sellaisen tyylisuuntauksen kehittäminen lisäisi uskoakseni Suomen mitalimahdollisuuksia ja samalla se kehittäisi kävelyjalkineita valmistavan Jalas oy:n liikevaihtoa.

Kommentit (0)



Suoritusvarmuus

Yleisurheilun EM-kisat käynnistyivät eikä suomalaisten alkumenestystä voi moittia, ei ainakaan liiaksi. Kristan Pulli oli pituuskarsinnan 15. ja se on tähän mennessä meikäläisten paras saavutus. Suomalaisten suorituksia on helppo arvostella,  mutta on niissä hyvääkin. Nimittäin en huomannut, että pituushypyssä tai moukarinheitossa suomalaiset olisivat astuneet yli tai suoritus muuten olisi hylätty. Harvoin näkee moista suoritusvarmuutta.

Sen sijaan muut vapaat Pohjolan veljesvaltiot näyttävät tilastojen valossa pärjäävän loistavasti. Epäilen, että nyt kun Venäjä on dopingsotkujen vuoksi vaikeuksissa, tulee Norja voittamaan eniten kultamitaleja näissä kisoissa. Ruotsikin saanee yhden kullan ja siitä kuuluu puolet Suomelle, koska kiekkomiehen äiti on suomalainen ja iloitkaamme siitä. Lisäksi voimme iloita siitä, että Maamme-laulu vielä soi palkintojenjaossa, koska virolaisilla on meidän kanssa yhteinen kansallislaulu; tosin virolaisten laulusta taitaa puuttua yksi meillä oleva kertosäe.

Yhtä aikaa yleisurheilun EM-kisojen kanssa käydään myös uinnin vastaavia kisoja ja siellä kansamme on menestynyt loistavasti, koska naisten 50 metrin takaperinuinnissa tyttäremme taisteli upeasti pronssille. Tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että hänet tullaan valitsemaan vuoden urheilijaksi loistokkaassa Urheilugaalassa ensi talvena.

Kommentit (1)



Uukuniemen epävirallista historiaa


Vaikka maailman kirjallisuudenhistoria onkin jo pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, on siitä huolimatta juuri painosta putkahtanut Uukuniemi- juttuja -niminen painotuote. Kyseessä on eräänlainen Uukuniemen epävirallinen historia, eli kirjassa kerrotaan varsinkin niitä asioita, joita syystä tai toisesta ei ole viralliseen historiaan huolittu. Koska monta kertaa hyvä tarina ja todellisuus ovat ristiriidassa, mahdollisen satunnaisen lukijan kannattaa ottaa tämä huomioon kirjaa mahdollisesti tutkiessaan.

Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä se suinkaan ole ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 347-sivuinen aika monta kuvaakin sisältävä julkaisu kohtuuttoman kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset muutaman euron postikulut saattavat siunaantua tämän lisäksi. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.


Kommentit (1)



Signeeraus


Tumpeluuden lisäksi minussa on vielä sekin vika, että käsialani on ihan samanlainen, jollainen se oli, kun kirjoitustaidon varhaislapsuudessani hankin. En mielelläni allekirjoita papereita muuten kuin kahdella viivalla. Enkä ole vielä tavannut itseni lisäksi ihmistä, joka saisi käsialastani selvää.

Ennen oli tärkeää, että ihmisellä oli selkeät puukstaavit. Tuossakin on äitivainaani vieraskirja 41 vuoden takaa ja se todistaa, että ihan kansakoulupohjaltakin signeeraus onnistuu tyylikkäästi. Tuossakin on päällimmäisinä Kalle ja Lempi Närhin nimikirjoitukset eikä niistä huomaa, että Kalle oli kirjoitushetkellä yli kasikymppinen ja Lempi vähän nuorempi.

Isäni oli muuten perinyt Närhin suvun kaunokirjoitustaidon ja se saattaa hyvinkin selittää sen, että minäkin tässä keikun. Nimittäin isäni oli ikäluokkaa 1921 eikä niitä miehiä ollut jäljellä sodan jälkeen paljoa. Ainakin jonkin minulle kerrotun tarinan mukaan isäni oli ollut välirauhan aikaan koulutettavana kranaatinheittimen tulenjohtajaksi ja heidän elinikänsä taistelutilanteessa on keskimäärin muutaman minuutin. Selvän käsialan perusteella hänet sitten kuitenkin siirrettiin enemmänkin kirjoitushommiin.

Kommentit (0)


Komuutti


Edelleenkin ihmettelen yleistä tumpeluuttani, jossa asiassa olen saavuttanut jo täydellisyyden, koska sekä äidin että isän sukuni ovat kunnostautuneet käsillä tekemisen taidossa. Äidin puolen vaarinveli Otto Könönen oli tekninen lahjakkuus, joka mm. jo sota-aikaan kokeili tuulen valjastamista sähkön tuotantoon sillä seurauksella, että eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä pimennysmääräyksistä huolimatta Rieponlahden kylällä koettiin suuri valkeus. Autoistakin liikemiehenäkin kunnostautunut Otto oli kiinnostunut ja kylähistoriikin mukaan hän hankki kylän ensimmäisen auton jo kieltolakiaikaan.

Isänpuolen mummoni Hilda taas on edelleenkin hallitseva Kärkkäälän kehruumestari, koska vuoden 1936 jälkeen, jolloin mummoni kian voitti, ei kylän kehruumestaruudesta ole kamppailtu. Mummoni veli Kalle Närhi oli vallan kurssit käynyt käsityönopettaja, joka yritti 30 vuoden ajan opettaa kylän pojille erilaista käsillä tekemisen taitoa.

Kuvan komuutin Kalle Närhi teki käsityökurssien lopputyönä enkä lakkaa ihmettelemästä sen taidolla ja huolella tehtyjä lohenpyrstö- yms. liitoksia. Komuutti on tehty ilman nykyajan teknisiä apuvälineitä ihan käsivaralla. Mielestäni sahan, taltan, höylän ja puukon käsitteleminen on kuin viulunsoittoa ja vaatii vuosien harjaannuksen. Itse en osaa edes lyijykynää kunnolla teroittaa; en nyt kehtaa edes sanoa, minkä päätä puukolla teroittamani lyijykynän pään isäni väitti muistuttavan.

Kuvan komuutti viettänee lähivuosina satavuotisjuhlaansa, sillä laskujeni mukaan Kalle Närhi kävi käsityönopettajakurssin 1920-luvun puolivälissä. Kallen poika Eelis, 82 v, kertoi leikkineensä pikkupoikana piilosta kuvan komuutissa, joka ymmärtääkseni on ollut aikoinaan jonkinlainen pesukomuutti.

Kommentit (0)



Käsinukke


Joskus tuntuu siltä, että eilen ylistämäni suvun tekstiilitaiteellinen lahjakkuus on hävinnyt osaltani sukupolvien saatossa vallan anhittomiin. Tosin tuo alakansakoulussa neulomani käsinukke osoittaa kuitenkin jonkinlaista tekstiilitaiteellista lahjakkuutta.

Tosin sellainen muistikuva minulle on jäänyt, että opettaja Irja Turtiainen tuon kyllä taisi valtaosin neuloa, koska hän viisaana ihmisenä ymmärsi, että lahjakkuuteni, jos yleensä sellaista on, en enemmänkin teoreettista. Yläkansakoulun opettaja Suomelan Villekin kehotti minua hakeutumaan esimerkiksi professoriksi, sen jälkeen kun hän oli hetken silmäillyt tekemääni vasaranvartta.

Täytyy tunnustaa, että joskus ennen osasin paikata jopa polkupyörän kumin ja aika pitkälle teeskentelin sitä, että olen käytännön asioissa ihan avuton, mutta nykyään minun ei tarvitse enää teeskennellä, koska olen saavuttanut yleisessä tumpeluudesta ihan täydellisyyden. Hohtimet  ja yksivaihteinen naisten polkupyörä ovat ainoat tekniset laitteet, joihin uskallan nykyään tarttua. 

Kommentit (0)



Kuninkaallinen tekstiilitaiteilijasukuni

Helsingin Sanomissa oli eilen tekstiilitaiteilija Sirkka Könösen muistokirjoitus. Lehti kertoo Könösen syntyneen vuonna 1947 Suonenjoella, joten sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, väitän, että tunnettu tekstiilitaiteilija on vähintäänkin neljässerkkuni.

Otaksun hänen olleen Kanta-Könöseksi kutsutun Risto Könösen jälkeläisiä. Ristollahan oli pitkälti kolmatta kymmentä lasta ja vielä 72-vuotiaanakin tämä teräsvaari kykeni saattamaan silloisen nuorikkonsa, joka oli järjestyksessään kolmas ja myös viimeinen aiempien nuorikkojen menehtyessä ennenaikaisesti liiallisiin synnytyksiin, raskaaksi..

Helsingin Sanomien mukaan Sirkka Könönen tunnettiin erityisesti värikkäistä villapaidoistaan. Nämä könöspaidat kiinnostivat myös Suomen ulkopuolella. Ainakin kuningatar Silvia, ohjaaja Woody Allen, Englannin prinsessa Anne ja presidentti Bill Clinton omistivat Könösen suunnitteleman villapaidan.

Edellä kerrottu selittääkin sen, miksi minulla on koko ikäni ollut sitkeä tunne, että olen ainakin vähän parempi muita ihmisiä, koska olenhan tavallaan kuninkaallista sukua, jos kerta kuningatar Silviakin on käyttänyt minun neljännen serkkuni virkkaamaa jumpperia.

Sirkka Könösen muistokirjoitus löytyy täältä:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005775140.html

Kommentit (0)



Vehtuuhalli



Kuopio lienee Suomen, ellei jopa koko Pohjoismaiden johtava urheiluhallikaupunki. Juuri äsken alueuutisissa kerrottiin, että kaupunkiin on avattu tänään lähes puolen hehtaarin suuruinen koiraurheiluhalli. Se saattaa olla jopa koko Pohjoismaiden ainut tai ainakin suurin.

Kuopion urheiluhallirakentamisen juuret löytyvät jo noin 150 vuoden takaa, jolloin kansallisfilosofi Snellmanin aloitteesta nykyään hänen nimeään kantavan puiston reunaan rakennettiin arkkitehtonisesti merkittävä kahdeksankulmainen vehtuuhalli lyseon poikaoppilaita varten, tosin myöhemmin Minna Canth todisti, että vehtuu sopii vallan mainiosti myös tytöille. Vehtuuhalli on edelleen pystyssä, mutta nykyään siellä ei enää vehdata.

Ruumiinkulttuurin lisäksi Kuopiossa suositaan myös hengenkulttuuria. Niinpä vehtuuhallin seinässä on laatta, jossa lukee kansallisfilosofi J V Snellmanin syvähenkinen ajatus: "Totuudessaan ihmishenki ei ole äärellinen vaan ääretön." Se on varmasti sattuvasti sanottu, vaikka en alkuunkaan ymmärrä, mitä siinä halutaan sanoa - itse olen enemmänkin urheilumiehiä.

Kommentit (0)



Vehtuunopettaja



Katkennun pylväs kuvastaa lyhyeksi jäänyttä, tapaturmaisesti päättynyttä elämää. Kuvan katkennut pylväs on Kuopion Isolla hautausmaalla filosofian kanditaatti Aulis Westerlund haudalla. Westerlundin leposija on hänen anoppinsa Minna Canthin haudan vieressä, josta voisi päätellä anopin ja vävyn suhteen olleen läheisen.

Vehtuunopettaja Westerlund oli Kuopiossa Minna Canthin houkuttelemana, koska kaupungissa oli ollut vallalla käsitys, ettei oppikoulua käyvien neitosten fysiikka kestä vehtuuta, mutta Minna oli eri mieltä ja hän hommasi tyttärilleen yksityisen vehtuunopettajan, joka todisti, että kyllä vehtuu luonnistuu myös tytöiltä vallan mainiosti.

Hyvin Westerlund tyttärien kanssa pärjäsikin opettaessaan heille vehtuuta, koska hän lopulta meni naimisiin vehdattavansa Maiju Canthin kanssa. Avioliitto päättyi kuitenkin vehtuunopettajan ennenaikaiseen hukkumiskuolemaan 28 -vuotiaana 1898. Ajan tavan mukaisesti Maiju Canth meni sitten naimisiin vehtuunopettajansa veljen tullinhoitaja Veikko Westerlundin kanssa. Myöhemmin aviopari muutti nimensä Vuorisaloiksi, koska nimien suomentaminen oli yhteen aikaan suoranainen muotioikku.

Lopuksi korostettakoon sitä, että sittemmin vehtuunopettajia on alettu kutsua voimistelunopettajiksi. 

Kommentit (0)




Suomen vahvin mies

Vaan eipä voittanut Suonenjoen poika Niko Vesterinen tällä kertaa Suomen vahvin mies titteliä, vaan joutui tunnustamaan kontiolahtelaisen 203-senttisen ja 180 -kiloisen entisen linnakundin paremmakseen. Kontiolahden mies on vasta vähän aikaa harrastanut urheilua ja luulen, että hän tulee hallitsemaan vielä pitkään maamme voimailutapahtumia.

Voimamieskilpailua katsoessani muistin, että entinen ammatti- ja taparikollinen Jan Jalutsi, ent. Moilanen, vakuutti kirjassaan Linnakundin treeniopas, että maamme vankiloista löytyisi useita MM-kisatason voimailijoita. Urheiluliiton herrojen olisikin syytä keskittää kykyjen etsintänsä rangaistuslaitoksiimme, koska uskon Jalutsin olevan hyvin rehellisen ja vankila oloihin hyvin perehtyneen henkilön.

Luulen, että esimerkiksi Kontiolahdelta löytyy nykyisen Suomen vahvimman miehen lisäksi toinenkin vangittuna oleva kansainvälinen huippu, sillä lehtitietojen mukaan poliiseilla oli täysi työ tavoittaa moottoriveneellä uimalla heitä pakenevaa kontiolahtelaista sarjahukuttajaa. Kun mies saatiin vihdoin ajettua kiinni, uhkasi hän kaataa poliisienkin veneen, elleivät nämä asetu, joten siitä päätellen voimamieskisassakin sarjahukuttaja voisi menestyä. Jokohan Suomesta on vihdoinkin löytynyt Jani Sieviselle seuraaja olympia-altaaseen. Sarjahukuttajalla on lehtitietojen mukaan ainakin 14,5 vuoden harjoittelurauha luvassa.

Muuten tuo parannuksen tehnyt pankkirosvo Jalutsin on viisas ja ennen kaikkea rehellinen ihminen ainakin, mikäli häntä vertaa Urheiluliiton herroihin. Nimittäin Urheiluliiton herrat eivät joko tiedä tai kerro rehellisesti, miten Vainion käry 30 vuotta sitten tapahtui, mutta Jalutsinin selitys tapaukselle kuulostaa uskottavalta. Hän epäilee, että Vainio halusi Italiasta Primo Testoa, joka näkyy testeissä vain muutaman vuorokauden ajan, mutta huonon kielitaidon ja tietämyksen takia hänelle oli myyty apteekissa Primo Bolan -nimistä hormonivalmiste, joka saattaa näkyä testeistä lähes vuoden verran. 

Kommentit (0)



Piplian Pekan PPPPP-mansikat



Olen pyrkinyt välttämään blogillani kaupallista vaikuttamista, mutta nyt hieman joudun joustamaan. Pipliakankaan Pekka, jota yleensä Piplian Pekaksi kutsutaan, oli jättänyt rasiallisen siivottuja mansikoita, joka nyt on kyllä ihan liikaa ja lapun, jossa luki, että "pirun pientä pehmeetä paskapolkaa - syö ja kirjoita blogillasi."

Pakkohan miestä on uskoa, sillä Pekan Amerikkaan lähtenyt vaarin velikin oli perimätiedon mukaan pitkästi kolmatta metrinen. Ja mielelläni paskapolkat söin, ihan tuli lapsuuteni suussa sulavat yytenit mieleen. Ilmeisesti Suonenjoen mansikka on tänä kesänä saanut tarpeeksi aurinkoa ja nykyaikana keinokastelu turvaa riittävän veden saannin helteelläkin. Olivatpa harvinaisen makeita epähedelmiä. Luulen, että tulevaisuudessa en suostu nakertamaan ulkomailta tuotuja muoviin pakattuja isoja, mutta mauttomia mansikoita, jotka ovat pilanneet koko marjan maineen.

Muuten tuo Pipliakangas, jossa mummonikin syntyi, on mielenkiintoinen tilan nimi. Se on saanut nimensä siitä, että eräs torppari oli ostanut talolliselta torpanpito-oikeuden käyttämällä maksuvälineenä Pipliaa, jota nykyään Raamatuksi kutsutaan. Siihen aikaan kirjat olivat arvossa eikä niitä jaettu ilmaiseksi ohikulkijoille kuten nykyään.

Mielenkiintoista, että kun yleensä muissa kielissä Raamattu on Biblia tai jotain sen suuntaista, niin meidän Raamattu -sana on lainattu venäjästä. Se viittaisi siihen, että kristinusko tulikin Suomeen ensiksi idästä eikä ruotsalaisten ristiretkeläisten tuomana, kuten koulussa opetettiin.


Kommentit (0)



Osmo ja Stella Polaris

Sosialistinen media kertoi äsken, että ihan tuossa lähellä Kuopion satamassa henkilö- ja ilmeisesti myös bagaashiliikennettä harjoittava S/S Osmo on ollut huomattava vaikuttaja maamme historiassa. Nimittäin syksyllä 1944 Osmo oli keskeisessä roolissa Stella Polaris -operaatiossa, jossa Suomen tiedustelupalvelun palveluksessa olleita henkilöitä perheineen ja muutama kuorma-autolasti polttamatta jääneitä salaisia asiapapereita siirrettiin Ruotsiin.

Osmon kyydissä pakeni maasta Närpiön satamasta Ruotsiin 140 henkeä. Olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka Kuopio jo onkin maamme johtava laattakaupunki, niin kyllä Osmonkin olisi saatava kylkeensä pronssitaulu, jossa kerrotaan syksyn 1944 tapahtumista.

Ruotsiin siirretyistä asiapapereista ei ole julkisuuteen tietoa vuotanut ja virallisen totuuden mukaan ne on poltettu, mutta en usko, että ruotsalaisetkaan tiedustelupalvelun henkilöt olisivat olleet niin tyhmiä, että he olisivat jättäneet paperit mikrofilmaamatta. Niinpä jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian lisenssin tulisi vaatia mahdollista tulevaa väitöskirjaansa varten kyseiset filmit tutkittaviksi; kaipa ruotsissakin jonkinlainen julkisuuslaki on, joka antaa vaateelle juridisen perustan.

Itse uskon, että Stella Polariksen papereista selviäisi se asia, ketkä, missä milloin ja miten Suomessa päätettiin välirauhan aikana siitä, että Saksan kelkkaan tässä lähdetään. Nyt olen ainoastaan Juha Seppälän epävirallisesta, joskin aika luotettavan tuntuisesta Suomen historiasta lukenut, miten maamme historian toiseksi tärkein ratkaisu tehtiin erään ravintolan rännin ääressä.

Tapausten kulku on seuraavanlainen Seppälän kirjan mukaan itsensä Mannerheimin suulla kerrottuna, muutaman mielestäni epäolennaisen rivin poistan marsalkan kertomuksesta:

"Nykäisin Ryti hihasta ja sanoin, että mennääs vähän sivummalle ja ollaan vaikka kusevinamme. Waldeeni, Airo, Linkomies ja Tanneri, ketä siinä oli, jäi katsomaan. En malttanut olla vilkaisematta, suurehko tuppimulkku presidentillä näytti olevan.

Supistiin siinä, että nyt alkaa joukot olla valmiina hyökkäykseen, että ei muuta kuin tulta munille. Päätettiin jälkeenpäin sanoa, että Suomi joutui uuteen sotaan niin kuin ajopuu, ilman mitään syytään ja haluaan.

Riston usko saksalaiseen sotakoneeseen oli luja, se oli nähnyt näyn jossa häntä vietiin tulisilla vaunuilla taivaaseen ja vaunun kyljessä oli hakaristi. No, sittenhän on kaikki selvää, minä sanoin vaikka ajatuksissani lisäsin, että perkeleen pässi."
 

Kommentit (0)



Gagarinin nappaskengän nauha

Eilen näpsyttelin telkkaria, kuten pahatapani on ja sain vahvistuksen sille näkemykselleni, että tahaton komiikka on huumorin vaikein, vaikkakin paras muoto. Nimittäin suureksi ilokseni menossa oli Arkistojen salat -niminen ohjelma, jossa valotettiin Juri Gagarinin historian ensimmäistä avaruuslentoa.

Ohjelmassa näytettiin kauan kaipaamaani ja Youtubesta turhaan etsimääni elävää kuvaa siitä, kuinka silloinen ihmiskunnan suurin sankari, vaikka mittaa oli siunaantunut vain 157 cm, reippain askelin rinta rottingilla kiiruhtaa pönäkän pääsihteeri Hrutshevin, 160 cm, eteen ja kajauttaa ihan vakavalla naamalla: "Olen suorittanut Puolueen minulle asettaman tehtävän"!

Samaa sanoi myös suuronnettomuuslautakunnan entinen puheenjohtaja Kari Lehtola oltuaan kohtalaisella menestyksellä demareiden asettamana eduskuntavaaliehdokkaana jokunen vuosi sitten. Lehtola muuten ilmoitti harrastuksekseen korjausrakentamisen, jota ei välttämättä miehestä olemuksesta uskoisi. Hän ei vaikuta miltään perinteiseltä Remontti-Reiskalta.

Tuo Gagarinin ja Hrutshevin kohtaaminen on äärimmäisen juhlallisen pönäkkä tapahtuma, jonka pönäkän tunnelman tosin kääntää päinvastaiseksi se, että avaruussankarin kengännauha on jäänyt solmimatta ja katsoja saa jännittää singahtaako sankarin reippaan jalannouseman seurauksena hänen nappaskenkänsä maata kiertävälle radalle. Olisiko niin, ettei neuvostoteollisuus ollut vielä tuolloin onnistunut kehittämään kunnollisia kengännauhoja, sillä kansantalouden pääpaino oli suunnattu raskaaseen teollisuuteen.

Muuten olen turhaan etsinyt netistä sitä kuvaa, joka Viikko -lehdessä julkaistiin vuonna 1962 Gagarinin Suomen vierailun yhteydessä. Siinä kuvassa kosmonauttia kuljettava bussi on pysähtynyt tielle ja itse juhlakalu oksentaa maantienojaan. Kerrotaan, että avaruuslentäjä kärsi kovasti auton kyydissä ollessaan matkapahoinvoinnista.

Gagarinista kertovan ohjelman voi katsoa tästä linkistä:
https://areena.yle.fi/1-2417973 

Kommentit (0)



Turvajärjestelyt ja niistä joustaminen

Jos Amerikassa turvajärjestelyt pettivät eilen mainitsemassani Dallasin tark´ammuntatapauksessa marraskuussa 1963, niin eivät turvajärjestelyt ole kummoisia meilläkään. Eilen valtakunnan ykkösuutinen oli se, että Yle oli testannut keskeisten valtion virastojen turvajärjestelyjä lähettämällä huomioliivillä varustetun tikapuita kantavan miehenpuolen pyrkimään sisälle 11 keskeiseen valtion virastoon ja kymmenessä tapauksessa kyseinen miehenpuoli pääsi ongelmitta sisälle.

Ihan tulee mieleen eräs tapaus kylmän sodan kuumilta vuosilta. Muistan jonkun tärkeän upseerin muistelmista lukeneeni tarinan siitä, miten Tsekkoslovakian miehityksen aikaan pääesikunnan turvajärjestelyt jännitettiin äärimmilleen yllätysiskujen torjumiseksi. Mutta siitä huolimatta keskellä kirkasta päivää kuului tarkkaan vartioidun pääesikunnan käytävältä raikasääninen naisen kailotus, että "ostat sie iso herra pitsiliinoi".

Muuten mielenkiintoinen asia on se, että suomalaisessa kansanperinteessä romanit puhuvat karjalan murretta eivätkä koskaan esimerkiksi eteläpohjalaisittain, vaikka historiallisista syistä Etelä-Pohjanmaalla oli merkittävä romanikeskittymä, koska muinoin Ruotsin alueelta tavatut hirttämättä jääneet mustalaiset toimitettiin sinne. Joku saattaisi jopa ajatella, että seikalla on vaikutusta, jopa eteläpohjalaiseen kansanluonteeseen tänäkin päivänä.

Kommentit (0)


Tornin huone 309

Jos pääsen vielä tässä elämässä vierailemaan Helsingissä ja jopa yöpymään siellä, aion varata huoneen numero 308 Hotelli Tornista. Kyseinen huone merkittiin vielä numerolla 309 lokakuussa 1959, jolloin amerikkalainen entinen aika huonona ampujana tunnettu merijalkaväensotilas Lee Harvey Oswald siellä yöpyi. Kahden yön jälkeen hän tosin muutti hotelli Klaus Kurkeen huoneeseen 607. Klaus Kurki oli siihen aikaan neuvostoliittolaisten matkailijoiden suosiossa.

Lee Harvey Oswald oli USA:ssa passia hakiessaan kertonut tarkoituksenaan olevan alkaa opiskelemaan Turun Yliopistossa. Sinne mies ei jostain syystä Helsingistä jatkanutkaan, vaan hän sai hämmästyttävän nopeasti, eli kahdessa päivässä, viisumin Neuvostoliittoon, jonne hän sitten matkustikin ja halusi maan kansalaisuuden. Mies ei kovin pitkään hyvässä itäisessä naapurissamme viihtynyt, vaan palasi takaisin kotimaahansa ja loppu onkin sitten historiaa.

Kunhan pääsen elakkeelle, ryhdyn tutkimaan presidentti Kennedyn murhaa. Ehkä uusia johtolankoja voisi vielä löytyä; ainakin Torinin huone 309 on syytä tutkia. En oikein jaksa uskoa Oswaldin syyllisyyteen, mutta siihen uskon, että hän oli erinomaisen sopiva syyllinen ja sopiva varsinkin siitä syystä, että hänet tapettiin heti kiinnioton jälkeen. Näin jälkeenpäin vaikuttaa vahvasti siltä, että presidentti Kennedyn turvajärjestelyistä ja myös koko valtakunnan turvallisuudesta vastaavat tahot eivät täysin onnistuneet tehtävissään tai sitten ne onnistuivat liiankin hyvin.

Kommentit (0)



Työilmapiiri kuumenee maassamme


Tähän asti olen ollut tyytyväinen nykyiseen työpaikkaani, joka on entinen tsaarin armeijan hevostalli ja tallin rakentamisen aikoihin hevosia arvostettiin. Nyt kuitenkin kasvihuoneilmiö näyttää edenneen niin pitkälle, että loppupäivästä minua vanhaa miestä huippaa jo hieman ja lämpöhalvauksen uhka on ilmeinen.

Juttelin tuossa jo työpaikkani luottamusmiehellekin, että nyt olisi syytä harkita voimatoimia ja alkaa valmistelemaan työtaistelutoimenpiteitä asiaintilan kuntoon saattamiseksi. Heinäkuulla tiedotusvälineillä on juttupula ja varmasti valtakunnallinen uutiskynnyksen ylittäisi, mikäli kuumuuden suivaannuttamat virkamiehet käynnistäisivät työnseisauksen ja järjestäisivät näyttävän lakkomarssin Kallaveden uimarannalle; Kallavesihän on jotain lappalaisten muinaiskieltä ja tarkoittaa kylmää vettä.

Minulla on pitkä teleskooppiongenvapa, jonka kärkeen voisi kiinnittää punaiset sirppi ja vasara-logolla varustetut kalsonkini ja luottamusmies voisi pystypäisenä ja ylväsryhtisenä kantaa tätä taisteluvaatetta marssin kärjessä joukkojen seuratessa johtajaansa uskollisesti vähän taaempana.

Mutta ei innostunut luottamusmies ideastani. Muistutin häntä kuitenkin siitä, että muinoin Merimies Unionin vahva mies Niilo Wälläri olisi hetkessä pannut asiat kuntoon tässä kuumuudesta johtuvassa työriita-asiassa ja pistänyt jäänmurtajat seisomaan. Kyllä olisi siinä porvarihallitus äkkiä polvillaan.

Kommentit (0)



Pohjoismaiden kaunein halkopino


Vaikka Uukuniemi onkin pieni ja vähäväkinen pitäjä, osataan sielläkin panostaa matkailuun. Aiemmin paikkakunnan päänähtävyytenä oli Suomen toiseksi korkein koivu, mutta nyt kun satunnainen matkailija saapuu Uukuniemelle etelän suunnasta, pistää hänen silmäänsä ensimmäisenä kuvan Suomen, ellei koko Pohjoismaiden, kaunein halkopino.

Siinä on matkailunähtävyyttä kerraksi ja siinä matkailunähtävyydessä karjalainen taiteellisuus puhjennut parhaimpaan kukkaansa. Tuo halkopino oli pystyssä jo viime kesänä, mutta mielestäni se on tänä vuonna entistäkin vaikuttavampi arkkitehtoninen kokonaisuus. Jotain uuta siihen on lisätty.

Muistelen, että kun yli 40 vuotta sitten etsiskelin opiskelija-asuntoa Helsingin seudulta, olin sitä mieltä, että siihen aikaan talvet olivat vielä pääkaupunkiseudullakin sen verran kylmiä ja viimaisia, että pelkkä lautatarhamajoitus ei vähäänkään tyytyvälle opiskelijalle riitä. Mutta jos siihen aikaan olisi ollut tarjolla kunnon uukuniemeläinen halkomaja, olisin sen mielelläni vuokrannut. Sitä paitsi uskon, ettei tuollaisessa huolella tehdyssä halkorakennuksessa ole sellaisia kosteus- ja sisäilmaongelmia, mitä nykyisissä elementtitaloissa tahtoo olla.

Kommentit (0)



Valoa jo Pohjois-Savon miesyleisurheilussakin

Kyllä ei voi moittia Pohjois-Savon miesyleisurheilun tasoa ei ainakaan liiaksi äsken päättyneiden Kalevan kisojen menestyksen perusteella. Tosin valoakin on näkyvissä, sillä Suonenjoen Vasamakin nousi vuosikymmenten tauon jälkeen kamppailemaan Kalevan Maljasta, joka jaetaan maan parhaalle yleisurheiluseuran.

Nimittäin Vasaman kolmiloikkaaja Ilpo Kantanen oli kisan seitsemäs ja toi seuralleen kaksi arvokasta pistettä. Moni Timanttiliigan seuraaja saattaa vähätellä Kantanen tulosta 14.30, koska se jää reilut kolme metriä maailman huippujen tuloksista, mutta tällaiselle vähättelijälle minä sanon, että mee itse koettamaan ja tule sitten puhumaan.

Vaikka pohjoissavolaiset miehet ovat pikkuisen mitättömiä yleisurheilussa Antti Ruuskasta lukuun ottamatta, niin vastaavasti naiset ovat uljaita. Nimittäin kiekonheiton ja kuulantyönnön kullat tulivat Pohjois-Savon vahvoilla naisille selkeillä eroilla. Ja aina kun astelen aamuisin töihin, ihastelen miten paljon potentiaalisia naiskenttälajien huipputyyppejä tulee vastaan. Kaltaiseni valmentajalahjakkuuden ei tarvitsisi kuin puoli vuotta opastaa näitä potentiaalisia mestarimörssäreitä kuulantyönnön saloihin, niin heillä ei olisi mitään ongelmia päästä Timanttiliigan raharinkeihin.

Kommentit (0)



Kuikkien tekeminen

Palataanpa vielä Aaro Jalkaseen ja savolaisten epäviralliseen maakuntalauluun eli Kallavesj -sävelmään. Tuosta laulusta on muutamia erilaisia versioita, ja olen esimerkiksi kuullut, että monet mieluummin päästelevät, että "siellä venneet laevat tehtiin, kiertelemmään mualimoo". Mutta tuo säe ei ole lähtöisin Aaro Jalkasen kynästä.

Jalkanen nimittäin runoili, että "siellä kuikat laevat tehtiin". Jostain syystä monet epäilevät, että kuikkien teossa on jotain epäilyttävää. Voi esimerkiksi olla, että kieltolakiajan muistavat, muistavat, että silloin puhuttiin varpusista, kun tarkoitettiin pientä läkkipeltistä astiaa, jossa pirtua yleensä myytiin. Joku saattaa ajatella, että Kallavesj -laulun kuikka voisi olla vaikkapa varpusta suurempi pirtupönikkä, jollaisia olisi hyvinkin voitu tuottaa Kallaveden rantojen peltisepän verstaissa kansantalouden tarpeisiin.

Mutta ei ole Kallavesj -laulun kuikka pirtukanisteri, vaan laulun kuikka on perinteinen lasten rantalelu, joita käytettiin ennen kuin kaupoista alettiin isolla rahalla saada kumiankkoja. Kuikka tehtiin kaisloista ja tikuista. Lelu näytti vedessä uiskentelevalta kuikalta. Tämän asian kertoi muutama vuosi sitten Aaro Jalkasen tytär Savon Sanomien haastattelussa.

Kommentit (2)


Rautalammin rikkaat Jalkaset

Luinpa tuossa Markku Niskasen kirjoittaman Aaro Jalkasen elämänkerran. Rautalampilainen lakimies-diplomaatti Aaro Jalkanen tunnetaan ennen kaikkea Kallavesj-laulun sanoittajana. Hän oli maineikas musiikkimies, tosin ei ehkä sittenkään niin maineikas kuin kaukainen suonenjokelainen sukulaismies Kari Jalkanen, jota myös Kari Tapioksi kutsuttiin.

Kovin lähisukua miehet eivät olleet, vaikka samoja Sianjalan suvun edustajia olivatkin. Jalkaset olivat alunperin Sianjalkoja, joka nimi syntyi siitä, että suvun edustajilla oli tapana pitkillä kirkkomatkoilla kantaa repussaan sianjalkaa, joka oli varmasti mainio matkaeväs, vaikkakin repusta törröttävä sianjalka saattoi synnyttää mietteliäitä katseita muussa kirkkokansassa.

Kari Tapion muistokirjoituksessakin Sisä-Savon  pitäjänlehti korosti, että Kari Tapio oli Suonenjoen köyhemmän ja vasemmistolaisesti suuntautuneen Jalkasten sukuhaaran edustajia, joka sukuhaara oli vasemmistolaisuudestaan huolimatta tuottanut kuitenkin useita pappeja.  Sen sijaan Aaro Jalkanen oli eittämättä Rautalammin rikkaita Jalkasia.

Nimittäin elokuun 19. 1816 Aatami ja Lauri Jalkanen ostivat peräti 12.000 hehtaarin rälssitilan Rautalammin lounaiskulmasta. Hinnaksi sovittiin 33.000 riikintaaleria, josta 1333 riikintaaleria piti maksaa jo kaupantekovuonna. Tarinan mukaan tuon ensimmäisenkin maksuerän rahakuorman siirtämiseen tarvittiin kaksi hevosta, koska kuorma oli hyvin raskas, sillä yksi taalarinplootun kolikko painoi peräti 20 kiloa.

Nyt ymmärrän vallan mainiosti, miksi ihmiset ovat niin ihastuneita sähköiseen maksamiseen, vaikka kyllä siinäkin on kaikenlaisia ongelmia kaikenmaailman käyttäjätunnusten ja salasanojen vuoksi.

Kommentit (0)



Paheellinen ja intohimoja kuohahteleva Kuopio

Paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki on Kuopio, mikäli yhtään uskomme toissapäiväistä Savon Sanomat -lehteä ja miksi emme uskoisi. Jossain sisäsivullaan tämä Savon päälehti julkaisi pienen jutun, joka jollain sivistyneellä seudulla olisi ollut etusivulla erikoissuurin bookstaavein.

Savon Sanomien uutisen mukaan paikkakuntalainen mies joutui julman kidutuksen uhriksi, koska muudan nainen uskoi hänen potkaisseen aiemmin naisen koiraa.  Uhri kutsuttiin koiran omistajan asuntoon, jossa häntä heti kättelyssä sumutettiin kasvoihin pippurisumutteella, jonka jälkeen uhri sidottiin huiveilla ja hänet pakotettiin riisuuntumaan. Sitten miestä sumutettiin pippurisumutteella varmuuden vuoksi myös sukupuolielimiin, poltettiin lusikalla, kuristettiin huivilla ja lyötiin jollakin tilapäisaseella, eli astalolla, päähän vakavin seurauksin.

Nainen sai teoista 2,5 vuoden tuomion ja häntä avustanut mies 2 vuoden 7 kuukauden kakun. Molemmat vangittiin heti. Lehtiuutinen ei kerro, tuomittiinko myös uhri väitetystä koiran potkaisemisesta.

Muuten tuo tapahtumasarja viittaisi aika normaaliin savolaiseen ihmissuhdedraamaan, mutta erikoista tapahtuneessa on se, että kiduttamisessa avustanut mies väijyi uhriaan astianpesukoneeseen piiloutuneena. Tähän asti olen suhtautunut hyvin pidättyvästi astianpesukoneisiin, mutta tämän jälkeen kartan niitä entistäkin enenevämmässä määrin.

Kommentit (0)



Kuusivainaa


Niin sitten kesän hirmuhelteet vaativat ainakin yhden uhrin, kun perinteinen parvekkeen joulupuumme joutui luopumaan ainutkertaisesta elämästään. Toisaalta saattoi myös olla niin, että joulupuumme ei kestänyt saamaansa tietoa siitä, että kansanedustaja Markku Rossi vetäytyy eduskunnasta.

Tuo puu on nimittäin saatu Markku Rossin tukiryhmältä viime eduskuntavaalien alla Kuopion torilta, jossa Rossin tukiryhmä niitä jakeli viattomille ohikulkijoille. Kerroin työpaikallani tapahtuneesta ja sen seurauksena eräs okt:n omistaja ajoi töihin peräkärrin kanssa, jotta olisi voinut hyödyntää erikoistarjousta tehokkaammin.

Minulle tuo puuvainaa ei ollut pelkästään joulukuusi, vaan suunnittelin, että kun se kasvaa isommaksi, istutan sen maalle pihallemme ja jos pääsen elakkeelle, niin voisin elakepäivinäni viettää siestaa kuusen varjossa.

Kommentit (0)



Salmingit



Jatkanpa vaatekaappini esittelyä. Eilisestä asustekokonaisuudestani jäi mainitsematta uudet jalkineeni. Sunnuntaina oli Kuopion Pohjoismaiden suurimmalla torilla  ilmeisesti Pohjoismaiden suurin kirpputoritapahtuma ja siellä törmäsin myyjään, joka kaupitteli jättisuuria Salming-merkkisiä käyttämättömiä lenkkitossuja suorastaan pilahintaan.

Myyjä korosti, että Salming-tossut ovat huippulaatua ja nimen omaan pohjoismaiselle jalalle suunnitellut. Periaatteessa tossujen lähtöhinta oli 10 e, mutta koska ostin kahdet parit sain ne kahdeksalla eurolla, vaikka en edes tingannut ihkatiukalle.

Toiset tossut olivat numeroa 47 ja toiset 48. Jalkani on arjalaisella asteikolla  kokoa 47 ja alempirotuisella eli itäbalttilaisella 46, mutta hyväksyi toisiin tossuihin vähän kasvunvaraa ja voihan niitä käyttää talvisin myös suksina. Mutta jalassa kummatkin Salmingit ovat tosi mukavat; eivät ole ylipitkä pianistin varpaani solmussa.

Sitä paitsi epäilen, että Salming-tossut liittyvät jotenkin kuuluisaan ruotsalaiseen jääkiekkoilija  Börje Salmingiin, joka on yksi historian parhaista pakeista. Mies oli saamelainen, vaikka hänen uljas ulkoinen habituksensa oli kaukana perinteisestä kuivan kälpeästä Lapin miehestä. Salming on lähes yhtä fyysinen Lapin mies kuin entien Ropsin jättikokoinen puolustaja Jarkko Lahdenmäki, joka pelaa myös saamelaisten jalkapallomaajoukkueessa.

Tarkistin netistä lenkkareiden hintoja ja totesin, että tossut ovat reaalihinnaltaan perheemme kalleimmat kulkuvälineet, sillä niiden yhteisreaalihinta on enemmän kuin punaisen ruskeapilkkuisen Renault Meganemme reaalihinta.

Kommentit (0)



Tosiasioiden tunnustaminen


Koska tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku varsinkin ulkopolitiikassa, otin tänään pukeutumisessani huomioon suurvaltajohtajien tapaamisen Helsingissä ja vaatetin itseni Putin-paitaan, jonka olen joskus hankkinut, koska se edistää Venäjän tullitarkastusten läpäisyä ja aitoon Trump-lippikseen, jossa lukee "Make America great again".  Nykyäänhän tiedustelusatelliitit pystyvät kuvaamaan sanomalehtien otsikotkin, niin kaipa minutkin kuvattiin ja narsismiin taipuvaiset suurvaltajohtajat tulevat hyvälle mielelle, koska Suomessa edes joku näyttää heitä arvostavan.

Voi tosin olla, että historia on vielä minut tuomitseva samalla tavalla kuin suonenjokelaisen olympiavoittaja-työläishiihtäjä Kalle Jalkasen, jonka väitetään räväyttäneen vuoden -36 Garmisch-Partenkirchenin olympialaisten avajaisissa ainoana suomalaisurheilijana natsi-tervehdyksen, jonka uskon olleen alunperin tarkoitetun huumorileikiksi , kuten myös oma aamuinen asuni oli.

Kuitenkin asiaa pitkään mietittyäni olen tullut lopputulemaan, että seuraavat kuusi vuotta meidän on yritettävä tulla toimeen presidentti Trumpin kanssa ja sen jälkeen vielä kahdeksan vuotta hänen tyttärensä Tiffanyn kanssa, joka valittaneen isänsä seuraajaksi USA:n ensimmäiseksi naispresidentiksi. Olen myös tullut lopputulemaan, että seuraavat pari kymmentä vuotta meidän on pyrittävä tulemaan toimeen Putinin (alk. Pulkkinen) kanssa ja sen jälkeen Venäjän johtoon nousee suuresta tuntemattomuudesta jokin uusi Putin, joka saa vaaleissa 75 %:n kannatuksen.

Olen myös tullut pohdinnoissani lopputulemaan, että ihan lähi vuosina Trump ja Putin saavat Nobelin rauhanpalkinnon.

Kommentit (0)


Casablanca

Mikäli maailmassa olisi edes jotain oikeudenmukaisuutta, olisi koko urheileva maailma ollut äskeisessä loppuottelussa Kroatian puolella, koska yleensä ihmiset ovat pienemmän ja köyhemmän puolella. 4 miljoonan asukkaan köyhä Kroatia kamppaili oikein miehekkäästi ja oli tapahtumia hallitseva joukkue, mutta kuitenkin 64 miljoonan asukkaan rikas Ranska voitti lopulta selvästi, kuten jokainen, joka jalkapallosta jotain ymmärtää, ymmärsi ennustaa.

Meidän suomalaisten olisi erityisesti pitänyt kannustaa Kroatiaa, koska mikäli se olisi voittanut, suomalaiset olisivat voineet perustellusti pitää Suomen maajoukkuetta maailman parhaana, koska reilu vuosi sitten poikamme pelasivat vieraskentällä kroaatteja vastaan 1 - 1 -tasapelin, vaikka tilastollisesti kotikenttäetu merkitsee yhtä maalia. Nyt Ranskan voiton jälkeen voimme pitää kansaamme vasta maailman toiseksi parhaana jalkapallokansana.

Itsekin olin salaa mielessäni äsken Ranskan puolella. Se johtuu siitä, että Casablanca -elokuvaa pidän yhtenä maailman parhaista ja siinä elokuvassa on kohtaus, jossa erirotuiset ihmiset laulavat koskettavalla tunteella Marseljeesin natsiupseereille, jotka yrittävät vastata arjalaisella marssimusiikilla. Tuo elokuvakohtaus tulee aina mieleeni, kun Ranskan maajoukkue laulaa kansallislaulunsa ennen ottelua.

Sekä Casablanca -elokuva että Ranskan maajoukkue korostavat miten tärkeää on luonnon monimuotoisuus. Nytkin  sikäläinen maajoukkue muodostui hyvin monimuotoisista yksilöistä; löytyi kääpiöitä ja jättiläisiä, sekä mustia, ruskeita, keltaisia ja jopa pari valkoistakin ihmistä, joista toinen saattoi olla perusranskalainen.

Ranskan voiton kunniaksi hiljennymme kuuntelemaan Marseljeesin Savoksi
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/12/11/marseljeesi-savoksi

Kommentit (1)



Länsivuoret - maineikas urheilijasuku

Kuopion ja Seinäjoen toiseksi parhaat joukkueet Kufu ja SJK/2 kohtasivat äsken Keskuskentällä jalkapalloilun merkeissä ottelussa, jonka raju ukkoskuuro keskeytti varttitunniksi. Kuopiolaiset olivat parempia ja voittivat kenttätapahtumiin nähden ansaitusti 1-0. Kuopiolaisten voitto-osuman viimeisteli keskikenttämies Tomas Länsivuori taidokkaasti. Hän ampui parista kymmenestä metristä jäätävän rauhallisen maanuoliaisen tarkasti alakulmaan. Joku huonompi hermoinen olisi samasta tilanteesta ampunut täysillä silmät kiinni ja sinne päin ja pallo olisi kadonnut jonnekin Mölymäen suuntaan.

Tomas Länsivuoresta saattaisi hyvinkin kehittyä  Kupsille tuulennopea maalintekijä. Nimittäin Tomaksen isä Sami voitti aikoinaan kaksi Suomen mestaruutta satasella. Luulen, että Tomas pystyy pelkästään geeniensä perusteella pyyhkäisemään satasen yhteentoista ja siihen ei Suomessa tällä hetkellä pysty yksikään jalkapalloilija.

En ole ihan varma Tomaksen suvun vaiheista, mutta käsittääkseni hänen isomummonsa oli joskus sodan jälkeen maamme nopein nainen ja voitti satasella vallan Suomen mestaruuksia pojanpoikansa lailla. Ja kestävyyttäkin Tomakselta pitäisi löytyä, koska käsittääkseni hänen isovaarinsa oli vahvoilla maamme maratonedustajaksi vuoden 1940 olympialaisiin Helsingissä, mutta ne kisat jäivät sitten pitämättä, koska kansakuntien parhaat pojat olisivat silloin muissa hommissa.

Kuitenkin ylivoimaisesti  nopein ja tunnetuin Länsivuosi oli arvioni mukaan Tomaksen vaarin veli Teuvo Länsivuori, joka hallitsi 1970-luvulla maailman moottoripyöräkisoja. Tosin maailmanmestaruutta ei hän koskaan saanut, mutta muistaakseni Teuvo oli kuitenkin toisena muutaman kerran. Hopealla hän taisi olla luokassaan silloinkin, kun Jarno Saarinen voitti maailmanmestaruuden, vaikka menehtyi onnettomuudessa kesken kauden.

Teuvo Länsivuoressa olisi varmasti ollut ainesta maailmanmestariksikin, mutta hän antoi välinepuolella liikaa tasoitusta. muille huipuille. Kun muilla oli tehtaiden tiimit huolehtimassa kalustosta, rassasi Länsivuoren pyöriä iisalamelainen maatalouskoneasentaja. Sellaisen uutisen olen Savon Sanomista omilla silmillä lukenut.



Kommentit (0)



Äärimmäisen sopuisa ottelu

Eilen Keskuskentällä kohtasivat Kuopion ja Kööpenhaminan joukkueet toisensa  jalkapalloilunmerkeissä. Harva on se kerta, että jalkapallokentällä kohtaavat niin ystävällisessä hengessä  toisensa kaksi periaatteessa testosteronidementiasta kärsivää nuorukaislaumaa. Ottelu oli äärimmäisen sopuisa, mutta ei kuitenkaan sopuottelu.

Ilta oli kuuma ja niinpä nestevajaus aiheutti nestehukkaa ja jopa suonenvetokohtauksia. Pelaajat lainailivat juomapulloja toisilleen yli joukkue- tai kansallisuusrajojen ja nähtiinpä sellaistakin, että nuoret miehet myös julkisesti hieroivat toisiaan ja tämä tapahtui samoin yli joukkue- tai kansallisuusrajojen. Pelaajat näyttivät myös seurustelevan ja vaihtavan kuulumisia pelin aikana ihan ystävällisessä hengessä vastustajiensa kanssa.

Kyllä jääkiekkoilijoilla olisi paljon opittavaa herrasmiesjalkapalloilijoilta. Jääkiekossa on esimerkiksi ihan normaalia lyödä toista nyrkillä, jota jalkapallossa tai muualla yhteiskunnassa pidettäisiin selvästi huonotapaisuutena. Muistanpa miten joskus Maon aikaan kiinalainen jääkiekkojoukkue vieraili maassamme ja silloin huomiota herätti se, että kiinalaiset pyrkivät nyrkillä lyömisen sijasta esimerkiksi kopistelemaan lumet pois jäähän kaatuneen vastustajan varusteista.

Luulen, että tanskalaiset ovat kansa, josta suomalaiset eniten tykkäävät maailman kansoista. Kaikkien muiden kansojen kesken meillä on kaikenlaisia selvittämättömiä asioita. Edes tanskalainen poliisimurhaaja ei  muuttanut suomalaisten asenteita, vaan päinvastoin, lukuisat suomalaisneitoset halusivat naimisiin murhaajan kanssa.

Kööpenhaminalla oli illan aikana kymmenen maalipaikkaa ja Kupsilla yksi, mutta siitä huolimatta vieraat voittivat vain 1 - 0, koska sopuisaa vastustajaa ei haluttu kohtuuttomasti nöyryyttää. Harva on se kerta, jolloin jalkapallo-ottelussa ei anneta yhtään varoitusta, mutta eilen oli sellainen kerta.

Kommentit (0)



Sodan arvet


Toissailtaisen kaupunkikävelyn, jonka aiheena oli vuoden -18 tapahtumat, tuli todistetuksi se, että nykyisen työpaikkani rakennuksia on ammuskeltu vallan tykillä. Nimittäin kasarmien kaikkein lännimmäisen rakennuksen yläosasta ylimmän ikkunan lähellä klo 11 suunnassa tarkkasilmäinen satunnainen matkailija voi huomata vajaan neliömetrin suuruisen pyöreähkön jäljen, jossa tiilet ovat muista poikkeavan värisiä. Siinä on korjailtu kranaatin iskemää.

Kuopiossahan vallankumoussota oli mennä pelkäksi pilkkahuuteluksi vallankumouksellisten ja vastavallankumouksellisten voimien välillä, mutta sitten kaupunkiin saapui 300 suojeluskuntalaista Pohjanmaalta ja 150 Kajaanin valkoista sissiä, joiden joukossa oli myös 17-vuotias lapsisotilas Urho Kekkonen.

Kainuulaisilla oli mukanaan peräti kaksi tykkiä, joista toinen raahattiin Huuhanmäelle, joka on noin kolmen kilometrin päässä Kuopion kasarmista, joka silloin oli punakaartin raskaasti miehittämä. Huuhanmäeltä ammuttiin 29 tykinlaukausta kasarmia kohti, jonka jälkeen Anselmi Hakkarainen nimisen punikin valkoinen paita nostettiin riukuun sidottuna kasarmin katolle antautumisen merkiksi. Kyseinen paita olisi hyvä saada kaupungin museon lasivitriiniin kunniapaikalle.

Luultavasti kasarmien seiniin osui, muitakin kranaatteja, kuin tuo kuvan sodan arven aiheuttaja, mutta muita tykkitulen jälkiä en tiiliseinistä löydä. Sen sijaan kiväärien luotien rosoja löytyy runsaasti, varsinkin siltä seinältä, johon on kiinnitetty kenraali Einari Vihman muistolaatta.
 

Kommentit (0)



Kauppaneuvos Hallman ja Portugalin laivasto

Eilen opin taas lisää Kuopion historiasta, kun olin kaupunkioppaan mukana kaupunkikävelyllä, jonka aiheena oli Kuopio ja vuosi 1918. Opas kertoi, että talvella 1918 kaupungin tuhatmiehinen punakaarti, johon olisi tullut enemmänkin miehiä, jos vain työväentalolle olisi mahtunut, oli vanginnut 16 Kuopion lyseon poikaa ja vienyt heidän tukikohtanaan pitämälleen Kuopion kasarmille.

Kaupungin vahva mies kauppaneuvos ja Englannin kunniakonsuli Lauri Hallman ei hyväksynyt moista ja soitti kasarmille kaartin johtajalle Israel Närhelle ja vakuutti, että ellei poikia välittömästi vapauteta, kutsuu hän Portugalin laivaston avukseen. Pojat vapautettiin välittömästi uhkauksen jälkeen, vaikkakin uskon, että punakaartilaisetkaan eivät olleet niin tyhmiä, että olisivat pitäneet Portugalin laivaston saapumista Kallavedelle todennäköisenä vaihtoehtona, vaan toimivat enemmänkin yleisinhimillisistä syistä.

Myöhemminkin kauppaneuvos Hallmanin diplomaattitaidoista oli Kuopiolle hyötyä, sillä hänen päättäväisen toimintansa ansiosta kaupunki säästyi Jatkosodan pommituksilta aika hyvin. Ainut pommitus tapahtui heti sodan alkupäivinä ja sen seurauksena Hallmanin Sampo-rullatehdas paloi. Kerrotaan, että kauppaneuvos Lauri Hallman, jolla oli poliittisia suhteita Englannin johtoon, lähetti suoraan Churchillille sähkeen: "Kuopijota ei sua ennee pommittoo, Hallman:" Ja sitä sähkettä Churchil pelästyi eikä Kuopiota ei enää pommitettu.

Kommentit (0)