Hallmanit

Savon historiaa opiskellessani opin, että ruotsalaistaustaisella Hallman-suvulla on ollut merkittävä rooli maakunnan elinkeinoelämässä. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että kun etupäässä köyhistä ja pieneläjistä koostuva sukuni joskus viime vuosituhannen loppupuolella kokoontui Helsinkiin perustamaan sukuseuraa, oli jostain syystä paikalla myös kaksi Hallmania.

Vaikuttaa siis siltä, että Aminoffin upseerisuvun tapaan myös liikemiessuku Hallman on savolaistunut, ellei peräti jopa maatiaistunut. Ainakin 1800-luvun lopulla Hallman yhtiön perustaja Birger Hallman oli vaihtanut ruotsin kielen savon kieleen. Sitä ainakin todistaa se, että hän lähetteli pojalleen Laurille sähkeitä savoksi, kun Lauri oli laajentamassa liiketoimintaa Eurooppaan.

Lauri Hallman uskalsi ottaa liiketoiminnassaan riskejä ja niinpä hän vuonna 1914 sijoitti yhtiön varoja ostamalla futuureilla miljoonia kiloja ruista. Se sai isä-Birgerin, joka vanhan kansan miehenä tuskin luotti futuureihin, huolestumaan ja niinpä hän lähetti pojalleen sähkeen: "Tuu poekkeen, tehhään konkurssi"!

Mutta konkurssia ei tullut. Ilmeisesti ruis oli ensimmäisen maailmansodan alla tärkeä strateginen tuote kuten öljy nykyään ja rukiin hinta pomppasi pilviin ja Hallmanit löivät rahoiksi. Tosin tuskin se konkurssikaan olisi ollut katastrofi, koska yleisesti yrittäjäpiireissä tiedetään, että konkurssi on ihan hyvä liiketoimi, vaikka ei se kyllä tulipaloa voita.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Birger_Hallman

Terveiset Kutturasta

Olen viimeisen vuoden aikana lukenut viisi noin tuhatsivuista järkälettä Savon historiaa ja oppinut sen, että maakunta on ollut köyhä ja jäänyt jälkeen kehityksestä. Savo on ollut niin köyhää ja kehittymätöntä seutua, ettei täällä esimerkiksi ole juurikaan ollut ruotsinkielisiä aatelisia ja heidän kartanoitaan.

Sen lisäksi, että maamme jakaantuu kahtia leveyssuunnassa Pähkinäsaaren rauhan rajan mukaisesti roju- ja ei-roju-Suomeen, niin maamme jakaantuu pituussuunnassa kartano- ja ei-kartano-Suomeen. Tämä jako on muovannut Suomen kahden sisällissodan rintamalinjat.

Nuijasodan voitti kartano-Suomi ja punakapinan, jota monella muullakin nimellä kutsutaan, voittivat valkoiset, eli ei-kartano-Suomi, vaikka oman laskelmani mukaan maamme poliittinen tilanne oli silloin sellainen, että ei-kartano-Suomen puolella sosialistit saivat vaaleissa enemmistön äänistä ja kartano-Suomen puolella porvarit.

Nähtäväksi sitten jää, miten kolmannessa sisällissodassa käy. Runsaat kymmenen vuotta sitten Mikko-Pekka Heikkinen julkaisi Suomen seuraavasta sisällissodasta kertovan kirjan Terveiset Kutturasta. Siinä sodassa alivoimaiset pohjoisen joukot jyräävät etelään, keihäänkärkenä Saamen vapautusrintama ČSV. Sen johdossa häärii inarinsaamelainen Oula, šamaanien sukua, vääräleuka jo syntyessään.

Saamelaisrintamalla on tietenkin perinteiset tavat, mutta käytössä huipputeknologia. Etelän tosi-tv:llä ja hampurilaisilla ruokitut ”citykanit” eivät pärjää pohjoisen ”potuille”. Kurittomat etelän vetelät ryöstävät ostoskeskuksia, ja kun laukaus kajahtaa, he laskevat housuun. Lopputaistelussa Helsingin seudulla iso osa paikallisesta väestöstä pakenee taistelujen tieltä Tallinnaan bilettämään ja ainoastaan somalit puolustavat kotejaan sitkeästi.

Tässä yhteydessä muistan, että kyllä Savossakin vaikuttaa ainakin yksi aatelissuku, joka tosin lienee pahasti maatiaistunut. Nimittäin joskus ennen sotia Iisalmen kutsuntatilaisuudessa oli paikalle kutsuttu myös eräs Aminoff-suvun edustaja, jolle tilaisuudesta vastaavat ihastelivat, miten hienoa on, että joukossa on yksi aatelinenkin. Siihen nuoriherra Aminoff vastasi vähätellen että: "Minnoun tavallinen paroni vuan".

https://kiiltomato.net/critic/mikko-pekka-heikkinen-terveiset-kutturasta/

Sattuman merkitys maailmankaikkeuden kehityksessä

 

Sattumilla on välillä merkitystä maailmankaikkeudenkin tapahtumissa. Jos koronaa ei olisi tullut, niin todennäköisesti mielestäni lievästikin sanottuna vähemmän luottamusta herättävä Donald Trump saattaisi olla tällä hetkellä Usa:n presidentti. Ja jos hänet olisi valittu presidentiksi, saattaisi ainakin Arvo Tuomisen luennon mukaan olla mahdollista, ettei Ukrainan sotaa olisi tullutkaan.

Nimittäin Trump on kova tekemään deelejä ja voi olla, että hän olisi hyvän kaverinsa Putinin kanssa jakanut Euroopan, sellaista etupiirijakoahan on esiintynyt Euroopassa ennenkin eikä Venäjän olisi hyvän deelin jälkeen tarvinnut hyökätä naapurimaahansa.

 

Tai sitten deeliä Euroopan jaosta ei olisi saatukaan tehdyksi eikä Putin olisikaan uskaltanut hyökätä siinä tilanteessa, koska hyvin koulutettuna tiedustelualan ammattilaisena hän olisi tullut siihen johtopäätökseen, että Trump on niin epävakaa persoona, että hän hyvinkin voi painaa sitä nappulaansa, jonka hän väitti olevan selvästi suuremman kuin Pohjois-Korean diktaattorin nappulan.

 

Itse epäilen, että kuukauden sisällä selviää, tuleeko Ukrainan sodasta lyhyt vai pitkä. Jos Ukrainan vastahyökkäys onnistuu, saattaa Putinille käydä huonosti ja Venäjän kansalle hyvin. Jos Ukrainan vastahyökkäys ei onnistu, alkaa Putin pelata aikaa ja odottaa Usa:n presidentin mahdollista vaihdosta, joka saattaa lopettaa Ukrainan länsiavun ja myös sodan.

 

Sotilaiden loppumiseen sota ei ole päättymässä, koska laskujeni mukaan väkilukuun suhteutettuna 

Ukrainan henkilöstötappiot yli vuoden kestäneessä sodassa ovat viitisen kertaa pienemmät kuin Suomen tappiot vajaat neljä kuukautta kestäneessä talvisodassa ja Venäjänkin tappiot vielä paljon pienemmät kuin talvisodassa. 

 

Jatkosota sitten oli sekä Suomelle että Neuvostoliitolle paljon verisempi. Muistelen lukeneeni, että pelkästään Kannaksen suurhyökkäyksessä kesällä 1944 Puna-armeijalta kaatui noin 60.000 miestä ja saman verran on saattanut kuolla Ukrainan sodassa. 

 

Vaikuttava on Puna-armeijan suurhyökkäyksen muistomerkki Kannaksella. Vaikka moni muu asia entisessä hyvässä itäisessä naapurissa on ihanasti rempallaan, niin sotamuistomerkit ovat yleensä täysin vatupassissa. Suuren Isänmaallisen Sodan muisto on se liima, jolla Venäjää yritetään pitää koossa.

Kyllä ei hyvältä näytä

Kyllä ei hyvältä näytä nykyinen maailmantilanne. Pinta-alaltaan maailman suurin valtio saattaa hajota älyttömän sodan vuoksi ja hajoaminen saattaa uhata myös maailman vahvinta valtiota, mikäli on yhtään uskominen tämänpäiväistä Hesaria.

Usa:ssa valmistaudutaan seuraaviin presidentin vaaleihin ja siellä tilanne on hyvin huolestuttava. Toinen pääehdokkaista taitaa olla vähän vanhuuden höppänä ja toinen taitaa olla ollut vähän höppänä pienestä pitäen. Ainut varma asia tulevissa vaaleissa on se, että kansan enemmistö tulee olemaan kovasti pettynyt vaalitulokseen.

Katselin eilen netistä Arvo Tuomisen luennon Kuopion kaupunginkirjastolta ja siinä luennossa oli onneksi minua tässä synkässä maailmantilanteessa suuresti ilahduttava asia, mutta tämä asia ei näy nyt netissä näkyvässä tallenteessa, jossa näkyy vain itse luento, mutta ei sen jälkeen käyty vilkas keskustelu.

Keskustelussa ilmeni, että ainakaan Arvo Tuominen ei usko, että Kiina ryhtyisi sotimaan. Hänen mukaansa kiinalaiset ovat ihan liian älykkäitä moiseen älyttömyyteen. En pysty asiaa nyt tarkastamaan, mutta muistaakseni Tuomisen mukaan sekä kiinalaisten että japanilasten keskimääräinen älykkyysosamäärä on 105, kun se meillä Suomessa on 101 ja Venäjällä ja Ruotsissa 99.

Itse tosin muistelen jostain lukeneeni, että ruotsalaisten äo on 101, mutta suomalaisten ja venäläisten 99, joka seikka selittynee sillä, että venäläiset ovat venäjää puhuvia suomalais-ugreja. Senkin muistelen lukeneeni Yliopisto-lehden yleisönosastosta, että suomalaiset ja muutkin pohjoismaalaiset ovat keskimääräiseltä älykkyydeltään kaukasialaisen eli valkoisen rodun pohjasakkaa, mutta poikkeuksena ovat saamelaiset ja varsin kolttasaamelaiset, jotka menestyvät älykkyystesteissä hyvin.

Osan Arvo Tuomisen luennosta voi katsoa tästä linkistä, mutta ikävä kyllä luennon keskusteluosuus on sensuroitu https://www.facebook.com/100064830547119/videos/1659828424453065

Arvo Tuominen Kuopiossa

Huomioikaapa hyvät ihmiset tämä Arvo Tuomisen tämäniltainen Venäjä-luento Kuopion kaupunginkirjastolla. Luennon voi yrittää seurata myös kirjaston facebook-sivun kautta, mutta en uskalla luvata, onnistuuko se tässä reaalimaailmassa.

Kotitalouteemme ei voi enää ostaa yhtään kirjaa, koska meille ei niitä kerta kaikkiaan enää mahdu, mutta sain kuitenkin juuri pitkällisen odotuksen jälkeen kaukolainana luettavakseni Arvo Tuomisen erinomaisen kirjan Venäjä - Kirjoituksia Venäjästä ja Putinista.

Sen verran synkän kuvan teos antaa Venäjästä ja Putinista, että luulen, että ellei vallankumousta tapahdu, Tuominen ei enää tässä elämässä pääse tekemään tv-ohjelmia entiseen hyvään itäiseen naapuriimme.

Koska huomaan aina rikan toisen silmässä, mutta en hirttä omassani, niin en malta olla kertomatta, että yhden asiavirheen Tuomisen uutuudesta löysin. Nimittäin maantieteilijä Lev Gumiljov ei etunimestään huolimatta liene juutalainen, sillä juutalaisuus periytyy äidin puolelta eikä runoilijaäiti Anna Ahmatova ollut juutalainen.

Ahmatovan kynästä syntynyt kuuluisin säe, jonka Ultra Bra-yhtiö hyödynsi tuotannossaan, kuuluu: "Sinä lähdit pois minä katselin parvekkeelta
Loittonevaa selkääsi, kiersit vesilammikot
Ja arvaan ettet murehdi tätä eroa".


Tuominen muuten kertoo, että Lev Gumiljovin nimeä kantava venäläinen instituutti on tullut lopputulemaan, jonka mukaan venäläiset ovat oikeastaan slaavilaista kieltä puhuvia suomalais-ugrilaisia. Tämä kannattaa kaikkien niiden muistaa, jotka ovat sitä mieltä, että r---- -- ----- ------ ------ -------s.

https://kuopionseina.fi/kulttuurimenot/punnitun-tiedon-ilta-venaja-asiantuntija-arvo-tuominen-puhuu-venajasta-putinista-ja-ukrainasta/?fbclid=IwAR0p0VyolhD8cUD1tN-fvU7WXtOQMdAx1AdxYS7Mjnxo1YJ3DUMyTXKwq5Y

Minä, Kekkonen ja Rautavaara

Minä, presidentti Urho Kekkonen ja eilen tv:ssä nähdyn Synnin jäljet-elokuvan ensilikistäjän roolissa esiintynyt Tapio Rautavaara kunnioitimme läsnäoloillamme vuonna 1967 Suonenjoella pidettyjä yleisurheilukilpailuja, joista tiivistelmän voi katsoa tästä linkistä https://www.youtube.com/watch?v=u6Gg7YOLgng .

Ikävä kyllä tiivistelmässä näytetään ainoastaan Kekkosta ja Rautavaara, mutta itseäni en ole vielä lyhytelokuvasta löytänyt, vaikka olin yleisurheilukilpailuissa avaintehtävässä eli keihäänkantajana, vaikka en ollut vuosiltani vielä yhtätoistakaan, kuten laulussa sanotaan.

Minulla on sikäli erikoinen muisti, että mitä kauemmin tapahtumista on kulunut, sitä paremmin minä tapahtumat muistan. Niinpä muistan selvästi, että keihäänheiton olympiavoittaja Pauli Nevala myöhästyi kilpailun alusta ja kiirehtiessään heittopaikalle hän lausui: "Perkele, autosta puhkesi rengas". Se järkytti minun ihanteellisen urheilijanuorukaisen mieltä, sillä en uskonut, että olympiavoittajakin voi kiroilla. Tosin nykyään tilanne on se, että ellei sitä muuvvattakin v-alkuista sanaa ei olisi, puheeni olisi hyvin katkonaista.

Keihäänheiton olympiavoittaja Tapio Rautavaara ei osallistunut kilpailuun, vaan hän vain lauleskeli taustalla ja jutteli mukavia. Hän entisenä koivukeppimiehenä paheksui 60-luvun ilmarintakeihäitä ja kertoi, että kun häneltä joku kysyi, että paljonko Rautavaara itse olisi heittänyt uuden ajan välineillä, hän oli vastannut lyhyesti, että "se kiertäisi vieläkin".

En silloin poikasena ymmärtänyt juttua, mutta nyt isona miehenä tajuan mä sen, että Rautavaara tarkoitti, että hän olisi viskannut ilmarintakeihään maata kiertävälle radalle. Siinä vastauksessa taisi olla pikkuisen liioittelua, mutta kyllähän Nevala ja Kinnunen näyttivät vähän poikasilta Tapsan rinnalla.

Sekin asia muistuu mieleeni noista yleisurheilukilpailuista, että kympin juoksussa Mikko "Vilkastus" Ala-Leppilampea seurasi sitkeästi eräs yläsavolainen pienviljelijä-metsuri, joka koko ajan louskutti juostessaan hampaitaan vastakkain. Luulin, että louskuttelu liittyy jotenkin kestävyysjuoksuun ja itsekin aloin sitä harrastamaan kestävyysjuoksua harjoitellessani.

Isona miehenä tajusin mä sen, että hampaitaan louskutelleella Ylä-Savon miehellä olikin vain liian väljä hammasproteesi. Siihen aikaan jokaisella herrasmiehellä oli tekohampaat ja tummapuku yllä maatalousnäyttelyissäkin, kuten liitteenä oleva video todistaa.

Tuppo kuulosta

Päivällä näytettiin tellussa sekä kulttuurihistoriallisesti että kansanterveydellisesti merkittävä elokuva Synnin jäljet. Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1946, ja tarinan mukaan sen tuottamista rahoitti myös Väestöliitto, koska filmin avulla taisteltiin sen ajan suurta vitsausta kuppatautia vastaan.

Kuppatautiongelma oli siihen aikaan vakava ongelma Suomessa, sillä ensimmäisenä rauhan vuonna maassamme kuoli 130 ihmistä tähän vakavaan sairauteen ja 350 joutui mielisairaalahoitoon. Penisiliiniä ei silloin vielä ollut meillä käytössä ja elokuvassa mainostettuja varmuusesineitäkään ei vielä laajasti tunnettu.

Tarinan mukaan Synnin jäljet oli niin erinomainen valistuselokuva, että sen jälkeen syntyi kuuluisa sanonta "lähti kuin kuppa Töölöstä". Nykyään ainakin jääkiekko-ottelujen selostuksessa olen kuullut tuosta sanonnasta myös version "lähti kuin tuppo kuulosta".

Tosin monta kertaa hyvä tarina on ristiriidassa tosiasioiden kanssa ja niin nytkin. Sanonta sai todellisuudessa alkunsa siitä, että Töölössä sijainnutta iho- ja sukupuolitautien sairaalaa kutsuttiin hellittelynimellä Kuppa ja sanonta syntyi, kun tämä hoitolaitos muutti pois Töölöstä.

Sikäli Synnin jäljet on kulttuurihistoriallisesti merkittävä elokuva, että siinä vilahtavat ensimmäisen kerran naisen rinnat maamme valkokankaalla tosin vain sekunnin murto-osan verran. Tämä kohtaus liittyy siihen, kun kuppaan sairastunut ja sen vuoksi raivostunut kapakkalaulaja Ragnar, jota esittää tuleva olympiavoittaja Tapio Rautavaara, täysin yllättäen ja pyytämättä repäisee auki entisen tyttöystävänsä puseron tarkistaakseen näkyvätkö hänessäkin synnin jäljet ja kyllähän ne näkyivät.

Muistelmissaan Rautavaara kertoo, ettei puseron repimisestä kerrottu etukäteen mitään langennutta naista esittävälle Rauha Rentolalle, joten hänen ilmeensä oli kohtauksessa ihan oikeasti kauhistunut.

Nykyään elokuvan ohjaaja Hannu Leminen joutuisi moisen sovinistisen menettelyn vuoksi ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin ja joutuisi todennäköisesti luopumaan elokuvien ohjaamisesta, joka varmasti ihan oikein olisikin. https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_121626?imgid=1

Marsalkan muskettisoturit

Hyvin amatöörimäistä puuhastelua oli marsalkka Mannerheimin henkivartiointi, mikäli yhtään on uskominen Mikko Tynin mielenkiintoista kirjaa Marsalkan muskettisoturit - Mannerheimin henkivartiointi ja turvallisuus 1918 - 1946.

Mannerheim ei ollenkaan pitänyt ympärillään olevista turvatoimista ja everstiluutnantti Rautsuon mukaan hän on lausunut asiasta seuraavaa: "Jos Jumala on hyväksi katsonut, että minun on murhaajan käden kautta menetettävä henkeni, niin sitä ei voi auttaa." Everstiluutnantti itse oli kuitenkin sitä mieltä, että: "Kun tiedämme, että Jumalalla on tällaisina aikoina niin tavattoman paljon suojelemista, on meidän koetettava olla hänen apunaan."

Kovin tomerasti suomalaiset eivät kuitenkaan olleet tässä Mannerheimin turvatoimissa Jumalan apuna, koska normaalisti turvamiehiä oli vain 10 - 20 ja heistäkin vain osa oli saanut edes poliisin koulutuksen. Turvamiehet toimivat myös hyvin huomaamattomasti eivätkä he edes olleet kovin pelottavan näköisiä gorilloita, koska heidän keskipituutensa oli vain 176 cm eli vain viitisen senttiä sen ajan keskivertosotilasta enemmän. Tiettävästi esimerkiksi Putinilla on turvamiehiä noin 20.000.

Vaikka Mannerheim liikuskeli Mikkelissä aika avoimesti, niin Neuvostoliitto ei yrittänyt kovin pontevasti häntä murhata. Kuitenkin tiettävästi ainakin pari kertaa desanteille annettiin tehtäväksi Mannerheimin surmaaminen, mutta ne olivat huonoja yrityksiä. https://www.suomalainen.com/products/marsalkan-muskettisoturit-1

 

Teboil

Minäkin alan olla sitten melkoinen liberaalipaska. Kun Venäjä aloitti Ukrainassa kansanmurhan, jonka seurauksena näyttää olevan se, että Putin taistelee siellä henkensä edestä viimeiseen tuvalaiseen, burjaattiin, tsetseeniin ja dagestanilaiseen asti, niin päätin, ettei sivistynyt ihminen vastaisuudessa tule edes virtsaamaan Venäjän suuntaan, ennen kuin oikeudenmukainen rauha on Ukrainan vapaussodassa solmittu.

Eilen kuitenkin rouvan punaisesta ruskeapilkkuisesta 450 euron arvoisesta autosta, jonka merkin päälle en nyt pääse, tyhjeni rengas ja menopeli piti viedä lähellä olevalle Suonenjoen Teboilin huoltoasemalle, vaikka Teboilkin rahoittaa Ukrainan kansanmurhaa myymällä venäläisperäistä öljyä.

Huoltoasemalla erittäin ystävällinen nuorimies Niko korjasi renkaan noin kolmessa minuutissa eikä palvelu ollut hinnankiroissa. Tulipa silloin mieleeni, että Teboil-yrittäjäkin on vain kärsivä lähimmäinen, jonka on maksettava työntekijöidensä palkat sekä sen lisäksi elätettävä itsensä ja monessa tapauksessa myös perheensä. Niinpä tulevassa elämässä pyrin siihen, että vaikka en suosikaan Venäjän veriruskeaa bensaa, niin Teboil-yrittäjän palveluita kannattaa muuten käyttää vaikkapa erilaisten korjauspalveluiden sekä kahvin ja pullan muodossa. https://www.youtube.com/watch?v=6neGHxwRUWQ

Kirkkomiehet

Muistanpa, kuinka pentuna kuuntelin salaa sovan käyneihin miesten juttuja, joita ei välttämättä oltu lapsille tarkoitettu ja mieleeni on jäänyt nimitys "kirkkomies". Nyt Savon historian viitososaa lukiessani minulle on selvinnyt "kirkkomies"-nimityksen syy.

Nimittäin loppusyksystä -41 kovasti uupunut pääosin savolais-karjalaisista koottu 7. divisioona sai vastaansa siperialaisen valiodivisioonan ja jossain vaiheessa runsaat pari sataa suomalaista sai sotimisesta niin tarpeekseen, että poistui omin lupineen linjasta. Vähän myöhemmin karkurit saatiin koottua erääsen selustassa olleeseen kirkkoon, jossa heitä yritettiin saada palaamaan linjaan.

Muutamat kuitenkin kieltäytyivät palaamasta ja neljä miehistä tuomittiin kenttäoikeudessa kapinasta kuolemaan. Tuomio tosin lieveni sotaylioikeudessa seitsemän vuoden kuritushuonerangaistukseksi.

Tämä tapaus saattaa hyvinkin liittyä Teemu Keskisarjan kertomaan tapaukseen, jossa hyökkäysintoinen armeijakunnan komentaja Paavo Talvela aikoi erään hässäkän jälkeen ihan tosissaan ammuttaa eräästä pataljoonasta ensihätään ihan Huruslahden malliin joka kymmenennen miehen jäljelle jääneiden sotainnon nostattamiseksi ja mikäli sekään konsti ei olisi tehonnut, koko pataljoona olisi lakaistu konekivääreillä pois jaloista. Onneksi Mannerheim puuttui tapahtumien kulkuun ja katsoi, että ukkoja on jo muutenkin liian vähän.

Sillä kertaa 7. divisioonassa selvittiin ilman teloituksia, mutta pahemmin kävi kolmisen kuukautta myöhemmin Gorassa, jossa kaksi sotimasta kieltäytynyttä pohjalaista sotilasta tuomittiin ammuttaviksi eikä heitä armahdettu. Tästä tapauksesta kerrotaan Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa.

Tosin epäilen, ettei Linnan tarina ole ihan koko totuus tapahtuneesta. Nimittäin löysin joskus SA-arkiston järkyttävän kuvan, joka saattaa liittyä Goran tapaukseen. Ainakin maisema on hyvin talvinen.Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Pyssyt paukkui, pirtu läikkyi

Savon historian viidettä osaa lukiessani olen taas ymmärtänyt, että eduskunnan säätämillä laeilla pystytään sittenkin vaikuttamaan ihmisten elämään. Niinpä esimerkiksi kieltolaki, joka oli voimassa vain 13 vuotta, onnistui lisäämään lähes raivoraittiin Suomen kansan alkoholin kulutuksen muistaakseni lähes kuusinkertaiseksi.

Savon historian kirjassa kerrotaan värikkäästi Suonenjoen poliisien kieltolain aikaisesta toiminnasta Iisveden työläistaajamassa, jossa kesäisin oli satamatöissä noin tuhat miestä, joista monetkaan eivät olleet mitään vesipoikia.

Laiva- ja proomumiesten tärkein matkaeväs oli pirtu, ja proomuissa tapeltiin, niin että laidat ruskivat. Moni pohjalainen liikkui vasara taskussaan lyödäkseen sillä vastenmielistä tyyppiä. Poliisejakaan ei kunnioitettu, vaan nuorelle konstaapeli A. P. Sutisellekin hoettiin, että: ”Kunhan syyspimeät tulevat, niin poliisit tapetaan”.

Pirtukaupan lisäksi poliiseja työllisti myös työmiesten uhkapeliharrastus. Maastossa lojuvilta uhkapelureilta takavarikoitiin korttipakkoja niin runsaasti, että kerrankin oli poliisiasemalla 23 pakkaa. Eli hurjaa oli elämänmeno Iisvedellä jo siihen aikaan.

Mutta eivät Suonenjoen poliisitkaan antaneet vähällä periksi iisveteläisten väkijuoma- ja uhkapeliasioita ratkoessaan, vaan ongelmiin puututtiin reippailla otteilla, kuten alla oleva lehtileike todistaa. Niinpä esimerkiksi poliisi Ville Koivistoinen, jota syistä, joita voi vain arvailla kutsuttiin Nätti-Villeksi, keskeytti erään anniskelutapahtuman ampumalla 4 – 5 laukausta, eli tapahtui kuten jossain Irwin Goodmanin laulussa, jossa sanotaan, että ”pyssyt paukkui, pirtu läikkyi”.

Luulen, ettei nykyään maamme noin 10.000-jäseninen poliisikunta ammu vuodessa edes yhteensä 4 – 5 laukausta ja se on hyvä se. 

 

Suomen Berliini

Arvo "Poika" Tuomisen mukaan Kuopiota kutsuttiin poliittisen punaisuutensa vuoksi ennen sotia Suomen Moskovaksi. Kuitenkin kaupunkia olisi voinut kutsua paremminkin Suomen Berliiniksi, koska kaksi suomalaisen fasismin keskeistä vaikuttajahenkilöä asui Kuopiossa, ja epäilen, että Kuopion Lapuan liikkeen miehet olivat heinäveteläisen Onni Happosen murhan taustalla.

IKL oli ennen talvisotaa Kuopion suurin puolue ja eduskuntavaaleissa sen suurin ääniharava oli pappismies Elias Simojoki, joka kristillisestä vakaumuksestaan huolimatta oli myös innokas muiluttaja ja ainakin kiuruveteläiset valittivat sitä, että hänen pappiskaudellaan pitäjän pappilassa tutkittiin Raamatun sijasta enemmänkin konepistoolin toimintamekanismia.

Politiikassa Simojoen varjoon Savossa jäi entinen ilmavoimien komentaja Arne Somersalo, joka keskeytti sotilasuransa ja siirtyi Kuopioon painattamaan erilaisia IKL:n julkaisuja. Saksasta tuomansa kopfblatt-menetelmää soveltaen Somersalo perusti useita Suunta-nimisiä IKL:n maakuntalehtiä, joista ensimmäinen oli Kuopiossa ilmestynyt Savon Suunta. Lehtien yleisuutisosa oli aina sama, mutta kirjapainossa kuhunkin lehteen lisättiin paikallista aineistoa. Hänen poliittista uraansa vaikeutti maamme äärioikeiston parissa se, että häntä pidettiin asenteiltaan liian oikeistolaisena.

Tavallaan Somersalon poliittinen ura muistuttaa taistolaisliikkeessä 70-luvulla vaikuttaneen nykyisen kansanedustaja Anne Kontulan isän poliittista uraa. Jossain lehtijutussa kerrottiin, että Anne Kontulan isä joutui aikoinaan taistolaisliikkeessä vaikeuksiin liiallisen vasemmistolaisuuden vuoksi.

Sekä Elias Simojoki että Arne Somersalo kaatuivat sodassa traagisesti. Simojoki ei talvisodassa kestänyt kuunnella linjojen välissä haavoittuneena makaavan hevosen huutoa, vaan hiihti rohkeasti lopettamaan sen pistoolillaan, jonka jälkeen vihollisen konekiväärimies lopetti Simojoen elämän.

Somersalo toimi jatkosodassa SS-joukkojen yhteysupseerina Lapissa. Wikipedian mukaan hän kuoli 17. elokuuta 1941 opastaessaan saksalaisten iskua Kiestingissä Operaatio Napaketussa. Ennen hyökkäystä, jossa hän kuoli, hän piti seuraavan lyhyen puheen: "Kymmenen päivää ja valtaamme Louhen. Sinne on matkaa 60 kilometriä ja hyvä maantie."

Olin muutama vuosi sitten Kiestingin suunnalla sotahistoriallisella matkalla ja oppaana toiminut sotahistoriaan perehtynyt eversti kertoi, että ennen opasretkelle lähtöään Somersalo oli pukenut ylleen paraatiunivormunsa ja että hän ratsasti hevosella keskellä tietä heti tunnustelijoiden perässä, joten hän oli helppo maali tarkka-ampujalle. Kuolemaa halveksivaan asenteeseen saattoi vaikuttaa se, että Somersalon poika oli kaatunut edellisenä päivänä.

Lisätietoa Somersalosta tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Arne_Somersalo

Onni Happosen sormet

Heinäveden Tulilahden pyöräilijäneitosten murhan lisäksi on siellä tapahtunut toinenkin kuohuttava henkirikos, kun Onni Happonen surmattiin lapualaisaikaan. Happonen oli Heinäveden sosialidemokraattinen kunnallislautakunnan puheenjohtaja, joka tuolloin tarkoitti myös kunnanjohtajan luottamustehtäviä.

Happonen tunnettiin kotipaikkakunnallaan oikeamielisenä laillisuuden puolustajana ja vähäosaisten puolestapuhujana, joka toimintansa vuoksi sai paljon vihamiehiä paikallisten mahtimiesten keskuudesta. Niinpä Lapuan liikkeen edustajat kaappasivat hänet 1.9.1930 kesken kunnanvaltuuston kokouksen autoonsa paikkakunnan nimismiehen suosiollisella avustuksella.

Happonen oli kyllä varautunut muilutukseen ja niinpä hänellä oli kokouksessa mukanaan Mauser-pistooli, jolla hän yrittikin ampua varoituslaukauksen päällekarkaajien pysäyttämiseksi, mutta ase ei toiminut, koska heinäveteläinen kauppias oli tehnyt jäynän ja myynyt Onnille ruudittomat patruunat.

Happosen pahoinpidelty ruumis löydettiin metsästä vasta kaksi vuotta myöhemmin; tosin kaksi marjastajaa oli nähnyt ruumiin kätkemisen, mutta ajan hengestä kertoo se, etteivät he uskaltaneet ilmoittaa asiasta poliisille. Luin tuossa juuri Savon historian 5. osan, jossa tapauksesta kerrottiin se hätkähdyttävä yksityiskohta, että ilmeisesti ennen niskalaukausta Happosen vasemman käden sormet oli revitty irti ja ne löytyivät vainajan rinnan päältä.

Luin joskus kauan sitten Urho Kiukaksen, joka toimi Happosen murhan jälkeen Heinäveden nimismiehenä ja myöhemmin Mikkelin läänin maaherrana, muistelmat ja muistaakseni siinä kirjassa kerrottiin, että eräs muiluttaja oli selittänyt tapahtumien kulkua sillä, että "pitihän meijän se lopettoo, kun se tuli särettyä niin pahasti".

Työmies Otto Pakarinen tuomittiin taposta ja vapaudenriistosta yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen ja vahtimestari Anselmi Puustinen sai viiden kuukauden tuomion. Huhutaan, että Pakarinen ja Puustinen ottivat vastuun teosta, koska heille luvattiin palvelusta maksu.

Wkipedian mukaan vankeinhoitolaitoksen ylijohtajanakin toiminut Valentin Soine yritti myöhemmin vuosikausia tutkia tapausta, mutta ei saanut Pakarista ja Puustista puhumaan. 1950-luvun lopulla Pakarinen lopulta otti yhteyttä ja ilmoitti olevansa halukas kertomaan tietojaan. Hän ei kuitenkaan ilmaantunut sovitulle tapaamispaikalle. Vuonna 1962 Pakarinen tuotiin pahoinpideltynä Iisalmen sairaalaan. Kotiuttamista edeltävänä iltana hän sai tuntemattoman vieraan ja kuoli seuraavana yönä kallonmurtumaan.

Happosen vihamiehet olivat vielä vuosikymmenienkin jälkeen sitä mieltä, että kuolema oli oikein. Vuonna 1967 Heinäveden kunnanvaltuuston silloinen puheenjohtaja sai uhkauskirjeen, koska aikoi pitää puheen Happosen haudalla.

Lisää Onni Happosen tapauksesta tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Onni_Happonen

 

Leppävirtalainen emäntä

Mielenkiintoinen tapaus tuo eilen mainittu Miika Kortekallio, koska heikkolahjaisena ihmisenä en pysty ymmärtämään, mikä sai rikkaan kartanon kasvatin ja Cambridgessäkin opiskelleen lahjakkaan nuorenmiehen syyllistymään moiseen. Myös Kortekallion menehtyminen vankilassa äkilliseen sairauteen saa ilmeeni mietteliääksi.

Tutkin tuossa Savon Sanomien juttuja tästä Leppävirran suuresta pojasta ja siellä kerrottiin, että huumepoliisi Jari Aarnio kuulustelin Kortekalliota yli 200 tuntia ja uskoakseni näiden pitkien keskustelujen jälkeen miellyttäväkäytöksinen Kortekallio sai vuoden poliisiksikin valitun Aarnion vaihtamaan puolta. Ehkä huumepoliisi ymmärsi, ettei hasiskauppaa saada mitenkään maastamme loppumaan ja parempi on, että aineen jakelusta huolehtivat poliisiviranomaiset, jottei tämä ison liikevaihdon ala suistu täysin rikollisten käsiin.

Jostain lehtijutusta tein sen päätelmän, ettei Aarnio olisi jääviyssyistä toimia Kortekallion kuulustelijana, koska miehet olivat tavallaan sukua, koska minussa ainakin syntyi käsitys, että he olivat napalangokset, kuten asia Savossa hienotunteisesti ilmaistaan.

Mutta pienet ovat maamme huumepiirit. Nimittäin se matkapuhelin, joka kytki ns. leppävirtalaisen emännän huumevyyhtiin mukaan, jonka seurauksena sitten emäntäkin sai seitsemän vuoden tuomion, löytyi Aarnion autotallissa lojuneesta kengästä, jonka alkuperäinen omistaja oli maamme tunnetuin huumetupakkamies ja maamme historian suosituin museo-opas Ior Bock. Joskus telkkarista tuli ohjelma Iorista, joka vaikutti lievästikin sanottuna vähemmän luottamusta herättävältä tyypiltä, mutta niin hauskaa hänellä näytti olevan, että mieleeni juolahti, että Suomessa olisi ollut järkevämpää vapauttaa vuonna 1968 käyttäjissään höveliään mielen synnyttävät huumetupakat sen sijaan, että vapautettiin väkivaltaa lisäävä keskikalja.

Yhden Savon Sanomien selostuksen Paukarlahden kartanon asioista voi lukea maksutta tästä https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3018346

Heinävesi - matkailupitäjä

40 vuotta sitten olin nuorenamiehenä rouvan kanssa polkupyöräretkellä Heinäveden suunnalla, jossa on satunnaiselle matkailijalle paljon nähtävää, kuten Uusi Valamo, Suomen toiseksi suurin peräti 2.000:n sielun puukirkko, kaunis kanavakin paikkakunnalla on ja lisäksi siellä voi uida Kermassa. Yövyimme Heinäveden leirintäalueelle, joka ei enää ollut kuitenkaan kuuluisa Tulilahden leirintäalue. Muistelen, etten jostain syystä kertonut teltassa yöpyessämme rouvalle mitään Heinäveden pyöräilijäneitosten murhista.

Seurasin leirintäalueen keittiön telkkarista Formula I:n osakilpailua moottoriurheilusta kovasti kiinnostuneen romaniseurueen kanssa ja rupattelin ystävällisen mustalaispapan kanssa maailmanmenosta. Pappa kertoi ylpeänä, mitenkä romanit olivat yltäneet maassamme jo vallan nimismieheksi asti, joka oli minulle uusi ja yllättävä tieto. Mutta niin se vain oli, että suurena miehenä ymmärsin mä sen, että pappa ei puhunut omiaan. Nimittäin Heikka Lampela, joka on taustaltaan Savon ja varsinkin Suonenjoen Balzareita, toimi siihen aikaan nimismiehen viransijaisena Pohjanmaalla. Asiasta tehtiin myöhemmin menestyselokuva Häjyt.

Mustalaispappa oli kovasti huolestunut nykyajan nuorisosta ja varsinkin huumeista ja kertoi, että Suomen huumakauppaa pyöritetään jostain Kuopion läheltä. Suurena miehenä ymmärsin mä sen, että pappa ei puhunut omiaan, vaan tosiaankin Leppävirran Paukarlahden kartanon poika Miika Kortekallio huolehti siihen aikaan suurelta osin maamme kotitalouksien huumehuollosta.

Kohtuuttoman nuorena edesmenneen Miika Kortekallion kunniaksi on laskettava se, että hän inhosi väkivaltaa ja olen kuullut tapauksesta, jossa huumekaupassa lastin piilottanutta asiakasta ei rääkätty muistin virkistämiseksi muuten, kuin vangitsemalla hänet ja antamalla ruoaksi pelkkiä suolaisia perunalastuja ilman mitään juotavaa. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/15/huumekuninkaan-tie-vei-takaisin-kiven-sisaan?fbclid=IwAR110OAq4Xo5r8Gfm7LPfz44Rb2wb6C2VGMfZwPvF22fKRcleCJwC8pFUmI

Runar

Kansanedustaja-historiantutkija Teemu Keskisarja on kunnostautunut myös rikostutkijana. Muutama vuosi sitten julkaisemassaan kirjassa hän pystyi selvittämään uskottavasti Kyllikki Saaren murhan, vaikka poliisit eivät siihen vuosikymmeniä sitten heti tapauksen jälkeen pystyneet.

Nyt Keskisarja on julkaissut kirjan Heinäveden Tulilahden pyöräilijäneitosten surmasta ja vaikka hän ei tällä kertaa pysty täydellä varmuudella syyllistä nimeämään, niin myönteistä on se, että teosta epäilty haudankaivaja Ferdinad Koikkalainen vapautuu ainakin minun silmissäni murhaepäilyltä. Tosin Koikkalaisen Veertiä asia ei enää ilahduta, koska tämä syylliseksi leimattu kuoli alkoholimyrkytykseen kohtuuttoman nuorena.

Murhaajan maineen Koikkalainen sai, kun eräs Savo-lehden tutkiva journalisti oli piiloutunut Tulilahden koulun ruokakaappiin salakuuntelemaan koululle majoittuneita poliiseja ja julkaisi siekailematta nokkelasti tietoonsa saamansa syyllisen otsikolla "Haudankaivaja Koikkalainen on murhaaja". Tosin tämä tieto jouduttiin myöhemmin oikaisemaan, kun Heinävedelle raahattiin tuomiolle Runar Holmström-niminen erakko ruotsinkieliseltä
Pohjanmaalta.

Muistaakseni Elina Karjalainen kertoi jossain kirjassaan Runarin oikeudenkäynnistä säälivään sävyyn. Hänen mukaansa runsaslukuinen savolaiskäräjäyleisö kuulemma ihmetteli suureen ääneen, että miksi moisesta selvästä asiasta pitää käräjiä käydä, koska asian voisi huomattavasti kustannustehokkaammin ratkaista muutenkin. Eikä lopullista tuomiota sitten tarvittukaan, koska Runar onnistui sellissään hirttämään itsensä ennen lopullista tuomiota.

Muistelenpa sellaistakin, että toimittaja Elina Karjalainen oli seuraamassa käräjiä yhdessä pikkutyttönsä kanssa, mutta kun hän joutui pistäytymään välillä omilla asioillaan, hän kysyi Runar Holmströmiltä, voisiko tämä vahtia tytärtä sen aikaa ja sehän sopi jalkaraudoissa istuneelle syytetylle, jolla ei ollut minnekään kiirettä. Tarina on niin hyvä, että epäilen, ettei se ole ihan koko totuus tapahtuneesta.

Itse uskon, että Runar saattoi hyvinkin olla syyllinen murhiin, vaikka Keskisarjan kirjaa lukiessa alkoi tuntua, että lähes kaikki Itä-Suomen poikamiehet seurasivat hyvin kiinnostuneina kahta pyöräilevää sairaanhoitajaoppilasta. Tässä Iltalehden juttu Runarista ja kuva todistaa, että hän oli huomattavan pieni mies, mutta siitä huolimatta hän pystyi tarvittaessa painiskelemaan tasapäisesti monenkin isokokoisen poliisin kanssa: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ece26fde-33e9-432e-afcb-9604694e86ee

Pyöveli Kekkonen

Vilkkaan ja jopa kiivaan keskustelun synnytti Sisällissota-faceryhmässä, kun epäilin, että kajaanilainen lapsisotilas Urho Kekkonen olisi ollut mukana Viipurin "puhdistuksessa", jossa kaupungin venäläisten lisäksi murhattiin muitakin rauhallisia kansalaisia ja jopa Viipurin suojeluskunnan jäseniä, joilla oli vieraskielinen sukunimi. Kyllä siis olisi Teemu Keskisarjalla tjms:lla ansioituneella historioitsijalla tutkimista tapahtuneessa.

Voi olla, että Urho Kekkonen ei ollut mukana 28.2.2018 tapahtuneessa joukkomurhassa, koska osa Kainuun sisseistä oli juuri silloin lomalla ja he saapuivat Viipuriin vasta pikkuisen myöhemmin. Toisaalta epäiltyjen venäläisten tappaminen jatkui vielä kesäkuulle asti ja niinpä on kummallista, ettei Kekkonen mainitse muistelmissaan mitään noista tapahtumista.

Sen sijaa Kekkonen paljastaa kirjassaan Vuosisatani, että hän oli mukana Haminan teloituksissa toukokuun lopulla, jolloin 12 haminalaista miestä ammuttiin, joista ainakin osa oli punakaartiin kuulumattomia siviilimiehiä. Yhdeksän miehen teloitusta johti 17-vuotias lapsisotilas Kekkonen, joka muistelmissaan kertoi, ettei muista oliko hän itse ampumassa. Itse epäilen, että hänkin ampui, mikäli Saksan oppeja noudatettiin, koska ryhmän johtajan piti varmuuden vuoksi ampua vielä lopuksi armonlaukaus teloitettujen päähän.

Facen keskusteluryhmässä epäiltiin, että tarina siitä, että Viipurissa joukkomurhaa olisi johtanut pienikokoinen silmälasipäinen upseeri, on vain sepitetty tarina, jolla pyritään peittämään todellinen syyllinen.

Kekkosen sissikomppaniaa johti Elja Rihtniemi, joka näyttää Wikipedian mukaan kuolleen jo 44-vuotiaana. Kuolinsyytä Wikipediassa ei kerrota. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että kaksi kirjallisuustaustaista erityisen kunnostautunutta teloitusryhmän johtajaa Erik Grotenfelt ja Kyösti Wilkuna kuolivat pian sisällissodan jälkeen, koska heidän pistoolinsa laukesi vahingossa sitä puhdistettaessa.

Elja Rihtniemen poika Juha Rihtniemi, joka toimi Kokoomuksen puheenjohtajana, kuoli vuoden isäänsä nuorempana. Vuoden 1970 eduskuntavaalien aikana Rihtniemi oli sairastunut keuhkokuumeeseen ja hän kävi toipilaana erittäin raskaita hallitusneuvotteluita. Keuhkokuumeen ja väsymyksen murtama Rihtniemi kuoli 12. tammikuuta 1971.

Juha Rihtniemi ei siis ampunut itseään, kuten Kekkosen tyttöystävä Maarit Tyrkkö kirjassaan Kekkosesta kertoo. Tyrkkö sekoitti Juha Rihtniemen toiseen johtavaan nuorena itsensä ampuneeseen Kokoomuspoliitikko Juha Vikatmaahan, joka yritti luotsata puolueensa Kekkosen ja Neuvostoliiton suosioon.

Teloitusryhmää johtaneesta lapsisotilas Urho Kekkosesta kertoo tämä Ilta-Sanomien juttu enemmän: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005512490.html

Viipurin ns. puhdistus

Toisin kuin eilen historiaa kaunistellen kirjoitin, saattaa olla, etteivät kaikki Viipurin juutalaiset selvinneet hengissä sen jälkeen, kun Suomen hallituksen joukot vapauttivat kaupungin punikkien hirmuvallasta keväällä 1918. Historian kirjoituksessa näytetään yleensä sievistelevästi kerrottavan vain "Viipurin puhdistuksesta", kun noin 360 Viipurissa asunutta ulkomaalaiselta vaikuttavaa ihmistä joukkomurhattiin muuten vain toiseutensa takia; joukossa saattoi olla juutalaisiakin. "Viipurin puhdistus" on mielestäni yksi Suomen historian häpeällisimmistä tapauksista.

Yleensä uskotaan, että Viipurin verilöylyssä surmattiin vain kaupungin venäläisiä, mutta se ei ole koko totuus tapahtumasta. Tapettujen joukossa oli noin 30 muuhun kansallisuuteen luettavissa olevaa ihmistä; ainakin virolaiset, juutalaiset, tataarit, saksalaiset, italialaiset ja ukrainalaiset olivat edustettuina lihoiksi lyötyjen joukossa.

Joukkomurhassa kunnostautuivat varsinkin Kainuun sissit, jotka eivät ilmeisesti olleet kielimiehiä eivätkä osanneet lajitella vieraskielisiä uhrejaan. Joskus sisällissodasta käytetään nimitystä luokkasota, joka varsinkin Viipurin tapahtumat huomioiden on perusteltu nimitys, koska köyhän Kainuun nuorukaiset surmasivat ulkomaista rikasta porvaristoa ja myös toimivat teon jälkeen ruumiinryöstäjinä. Kukaan joukkomurhassa mukana ollut, ei ole tiettävästi julkisuudessa myöhemmin myöntänyt tekoaan eikä esitellyt ryöstösaalistaan.

Vaikkapa kansanedustaja Teemu Keskisarja, joka ennen politiikkaan siirtymistään kunnostautui varsinkin seksiin ja väkivaltaan perehtyneenä historiantutkijana, voisi nykyisen toimensa ohessa selvittää, että kuka oli se pienehkö, silmälasipäinen Kainuun sissien upseeri, joka käsikranaatti kädessä johti ratsun selästä kansainvälistä kulkuetta kaupungin läpi Viipurin valleille, jossa päälahtaus suoritettiin.

Luulisi, ettei Kainuun sissien joukossa ollut montaa pienehköä silmälasipäistä upseeria. Samalla kertaa voisi selvittää myös sen, oliko Urho Kekkonen-niminen kajaanilainen lapsisotilas mukana tapahtumassa.

Muutama vuosi sitten juttelin Viipurissa sikäläisen paikallisen matkaoppaan, joka tunnettiin Viipurin Mikkona, kanssa Viipurin ns. puhdistuksesta. Viipurin Mikko oli harvinaisen sivistynyt sekä paljon lukenut ihminen, kuten monet venäläiset ovat ja erityinen ansio hänelle oli, että hän oli Nobel-runoilija Joseph Brodskyn kavereita. Mikko puhui virheetöntä suomea, vaikka olikin täysin venäläinen.

Mikolla oli selitys vuoden -18 Viipurin ns. puhdistukseen. Hänen mukaansa teolla oli tarkoitus provosoida venäläiset hyökkäämään Suomeen ja sillä tavalla olisi estetty Venäjän ja Saksan välinen rauha. Jos sota olisi jatkunut, olisi hyvinkin sen lopputuloksena ollut Venäjän tuho ja monien haikailema ja Jääkärinmarssissakin mainostettu Suur-Suomi.

Itse epäilin Viipurin Mikon teoriaa ja Teemu Keskisarjan kirjaan Viipuri 1918 tukeutuen väitin, että sodan raaistamat ja tappamisen psykoosiin sairastuneet spriitä nauttineet sotilaat pystyvät hirmutekoihin pelkästään ilkeyttään ilman järjellisiä poliittisia tarkoitusperiä; sen historia, kuten myös Ukrainan viime aikojen tapahtumat, mielestäni eittämättä todistavat.

Olen lukuisia kertoja vieraillut Viipurissa, mutta kertaakaan en ole käynyt hiljentymässä tällä muistomerkillä, jossa lukee suomennettuna: "Me suremme ja muistamme kaikkia huhtikuun 29. päivän 1918 uhreja. Tällä paikalla suomalaiset jääkärit ampuivat yli 200 rauhallista Viipurin asukasta". Tekstissä on virhe, koska päävastuu ampumisista on Kainuun sisseillä eikä jääkäreillä.

https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/1487

Luther ja juutalaiset

Kapinoivien talonpoikien lisäksi valtion kirkkomme pääideologi Martti Luther tuomitsi jyrkästi myös juutalaiset, jota asiaa hän käsittelee varsinkin kirjassaan Juutalaisista ja heidän valheistaan. Tätä kirjaa natsit hyödynsivät myöhemmin tiedotustoiminnassaan. Luther nostettiin Hitlerin Saksassa lähes pyhimyksen asemaan, ja monet kansallissosialistit vetosivat suoraan Lutheriin ja perustelivat holokaustia hänen kirjoituksillaan.

Suomeksi kirja ilmestyi Kustannus Oy Vasaran julkaisemana vuonna 1939. Kirjan esipuheessa suomentaja jääkärikapteeni T. T. Karanko kannatti Lutherin langettamaa tuomiota juutalaisille ja piti kirjan sanomaa erityisen ajankohtaisena, jollainen se sitten seuraavina vuosina todella olikin.

Kirjan sanoma lienee edelleenkin ajankohtainen, koska helmikuussa 2014 virolainen uusnatsijärjestö La Colonia ilmoitti aikovansa julkaista teoksen suomennoksen uudelleen ja yrittävänsä saada sen suomalaisten kirjakauppojen valikoimiin. Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion mukaan kirjan mahdollinen julkaisu saattaisi olla lainvastainen ja täyttää kansanryhmää vastaan kiihottamisen kriteerit. Uutta suomennosta kirjasta ei ole julkaistu, mutta talvisodan alla julkaistu versio on kuitenkin luettavissa netissä. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf

Suomalaiset eivät ole Luojan kiitos olleet historian saatossa kovin kiihkeitä luterilaisia, sillä kun esimerkiksi eräät Saksasta palanneet jääkärit suunnittelivat koko Viipurin juutalaisväestön surmaamista keväällä 1918, niin sen projektin sai kaupungin poliisipäällikkö Rantakari estettyä, josta teosta hän ansaitsisi näköispatsaan. Saksan jääkärien juutalaisvastaisuus ei ollut vielä natseilta opittua, koska vuonna 1918 Hitleristä ei vielä mitään tiedetty, vaan heidän juutalaisvastaisuutensa oli Lutherilta opittua. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että melkein YK:n pääsihteeriksi valittu Max Jakobsonkin oli taustaltaan Viipurin juutalaisia.

Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat

Kun olen jo vanhana miehenä pitkään katsellut maailmanmenoa, niin olen tullut siihen tulokseen, että jos nyt maailman 2.000 uskonnosta joku on valittava, niin olen taipuvainen ajattelemaan, että vaikka evlut-uskonto ei varmaankaan ole maailman paras, niin voi olla, että se kuitenkin on vähiten huonoin. Ainakin kansojen hyvinvoinnin tasoa mittaava hdi-indeksi tukee näkemystäni.

 

Mutta oli Martti Lutherin ajattelussa kuitenkin kammottava puolensa, joka on vaikuttanut myös Suomen historiassa. Esimerkiksi maaorjuutta vastaan kapinoivia saksalaisia talonpoikia Luther käski kohdella kuin hulluja koiria ja niin sitten tapahtuikin. Niin sitten tapahtui myös Suomessa nuijasodan ja sisällissodan aikoina.

 

Tuohon hullu koira-käsitteeseen on törmätty muutenkin Suomen historiassa. Talvisodan aikaan suomalaiset levittivät venäläisten keskuuteen lentolehtistä, jossa kehotettiin ampumaan komissaarit, nuo hullut koirat. Epäilen, että tuon iskulauseen keksi Rautalammin kirkkoherran aikamiespoika Reino "Palle" Palmroth, joka toimi maamme pääesikunnan propagandatoimiston johdossa. 

 

Hän sanoitti myös reipashenkisen iskusävelmän "Silimiin välliin r---ää". Tuosta kappaleesta tuli niin suosittu, että kun Puna-armeijan kuoro esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa Messuhallissa syksyllä 1944, niin kuoro aloitti konserttinsa suomalaisten kauhuksi samalla sävelmällä, mutta sanoituksessa vaadittiin löylyä lissää.

 

Hullut koirat kaivettiin maassamme esille seuraavan kerran vuonna 1995, jolloin taistolaisperinteitä jatkanut Ulra Bra-yhtye levytti kappaleen Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat. Tämän sanoituksen oli tehnyt Juhana Rossi, joka nykyään työskentelee Talouselämän toimituspäällikkönä. 

 

Harmi, ettei Rossin sanoitus ehtinyt Agit Propin ohjelmistoon, sillä silloin kappaletta olisi voinut olla esittämässä toinen tunnettu talouselämässä toimiva muusikko Timo Tyrväinen, joka on jäppiläläisen oopperalaulaja Veikko Tyrväisen poika. Minulle on kerrottu, että pikajuna on ainoastaan kerran pysähtynyt Jäppilässä, joka tapahtui silloin, kun Tyrväisellä oli hirmuinen kiire Helsingin konserttiin. 

 

Timo Tyrväinen on kansantaloustieteilijä ja muusikko, koulutukseltaan valtiotieteen tohtori. Hän oli Aktian pääekonomisti helmikuuhun 2014 saakka ja sittemmin Aktian johtava neuvonantaja. Lisäksi Tyrväinen on Taloustieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja. Tyrväinen lukeutuu monine TV- ja muine mediaesiintymisineen Suomen tunnetuimpiin ekonomisteihin.

 

Hiljennymme kuuntelemaan selvää vihalaulantaa, jossa kehotetaan ampumaan komissaarit, nuo hullut koirat: https://www.youtube.com/watch?v=B3wFGHhu-PQ

 

Piispan kanssa kaljalla

Eittämättä oppikoulun toisella luokalla opetettu kirkkohistoria oli koulu-urani oppiaineista vastenmielisin. Nyt vanhana julkijumalattomana miehenä olen huomannut, että kirkkohistoria on hyvin mielenkiintoinen oppiaine.

Niinpä aamulla katselin iki-ihastuneena Kuopion piispan Jari Jolkkosen tekemää ohjelmaa Martti Lutherista ja erityisen ihastunut olin kohtaan, jossa piispa Jolkkonen skandaalimaisesti tyhjentää saksalaisessa kapakassa Lutherin opetuksen mukaisesti olutkolpakon pilkatakseen itseään Perkelettä. Luulen, että jos ohjelma olisi esitetty vasta iltamyöhällä lasten nukkumaan menoajan jälkeen, piispa olisi käyttänyt tuosta Perkeleen pilkkaamisesta kansanomaisempaa termiä.

Vapaamieliseksi on siis evlut-kirkkomme muuttunut näissä päihdeasioissa, vaikkakaan se ei ilmeisesti vapaamielisyydessään vielä pärjää ortodoksikirkolle, sillä muistelen, että Uuden Valamon vireät munkkipojat vallan keittelevät ja myyskentelevät nykyään vallan viinaa luostarin talouden tasapainottamiseksi.

Nähtäväksi jää, milloin körttiläisten Herättäjäjuhlilla aletaan kaupitella lähetystyön hyväksi viinaa ja tupakkaa, joiden innokas kuluttaja itse Ukko-Paavo Ruotsalainenkin oli. Paavo jopa sammui joskus Kuopion Pohjoismaiden suurimmalle torille markkinoilla käydessään, jonka jälkeen avulias naapuri nosti hänet lepäämään kärryilleen ja kiersi markkinayleisön joukossa myyskentelemässä "hyvvee suarnavärkkiä".

Suonenjoen entisen kirkkoherra Erkki Sovijärven poika Otso kertoi muistelmissaan tapauksesta, jolloin evlut-kirkon kanta muuttui joustavammaksi raittiuskysymyksessä. Nimittäin jossain piispainkokouksessa lounastauolla tarjoilija kierteli kyselemässä, minkä ruokajuoman osallistujat haluavat. Ensimmäiset tilasivat vain jäävettä, mutta Eero Huovinen lausui tarjoilijalle kuuluvalla äänellä, että "yksi olut". Tämän jälkeen muut osallistujat saattoivatkin vain hihkaista, että "samanlaiset".

Jos minusta tulee vielä juoppo, niin syy on piispa Jari Jolkkosen. Nimittäin hänen olutmyönteisen ohjelmansa jälkeen kävin ostamassa tölkin Pirkka-olutta. Aion sen nauttia kohta viattoman karitsan paistin kera. Suosin viattoman karitsan lihan syömistä, koska tietääkseni lammas on kotieläimistämme ainut, joka suostuu mielellään teuraaksi. Lehmät ja siat sen sijaan taistelevat henkensä edestä teuraaksi joutumista vastaan.

Piispa Jari Olkkosen Luther-ohjelman voi katsoa tästä - olutta siinä aletaan juoda 34 minuutin kohdalla, jonka seikan haluan mainita hänelle, joka haluaa kannella asiasta kirkolliskokoukseen https://areena.yle.fi/1-4252528 .

Minne kukat kadonneet

Muiden vanhusten tavoin muistini pätkii uusissa asioissa, mutta vanhat asiat palaavat mieleeni entistäkin selkeämpinä. Niinpä muistan, että iloisella 70-luvulla joku Babitzinien musiikillisesti lahjakkaista lapsista kertoi jossain lehdessä sukunsa olevan puolalaista alkuperää, vaikka itse äänestäisin venäläisyyden puolesta. Tosin voihan se olla, että monikansallisessa tsaarin armeijassa oli myös Pietarissa syntyneitä puolalaisia kenraaleja.

Ja senkin minä muistan, että äskettäin edesmennyt suuri suomalainen kulttuurialan vaikuttaja ja Kivikasvoista tuttu Jori Dolivo, joka alun perin tunnettiin nimellä Georgij Dolivo-Dobrovolskij, kertoi jossain lehdessä sukunsa olevan Espanjan pakolaisia, vaikka kyllä hänenkin vaarinsa Kirkan vaarin tavoin oli tsaarin armeijan kenraali nimeltään Severin Dolivo-Dobrovolski.

Severin Dolivo-Dobrovolskista Wikipedia kertoo sen, että hän asui Venäjän sisällissodan jälkeen poliittisena pakolaisena Suomessa. Hän osallistui useiden valkoisten emigranttijärjestöjen toimintaan ja julkaisi fasismia kannattaneita venäjänkielisiä lehtiä. Dobrovolski luovutettiin vuonna 1945 niin sanottujen Leinon vankien joukossa Neuvostoliittoon, missä hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Hän oli ainut Leinon vangeista, joka sai kuolemantuomion.

Tässä yhteydessä en malta olla paljastamatta, että suomalaisista tunnetuista muusikoista myös Olli "Puppe" Ahvenlahti on venäläistä sukua ja että myös Malmstenin veljeksien Georgin ja Eugenin äiti oli venäläinen.

Vaikka Jori Dolivo oli fasismiin taipuvaisen kenraalin pojanpoika, niin kuitenkin hän nuorena miehenä esiintyi Kukonpojat-nimisessä yhtyeessä, joka on levyttänyt tämän kauniin rauhanlaulun Minne kukat kadonneet. Laulun tekstin idea on Donin kasakoiden kehtolaulusta, jonka sanat Pete Seeger löysi venäläisen Nobel-kirjailijan Mihail Šolohovin kirjasta Hiljaa virtaa Don. https://www.youtube.com/watch?v=b8OEpssxXxk

Murtomaa-ajoneuvo

Tiedän, että maailman tilanne on hyvin jännittynyt ja senkin tiedän, että maamme poliittinen tilannekin on hyvin jännittynyt, koska hallitusneuvottelut tulevat olemaan hyvin vaikeat, mutta kaiken kukkuraksi tiedän vielä senkin, että maamme työläisten ja talonpoikien muodostama armeija nauttii hyvin suurta kansansuosiota, jota seikkaa todistaa äsken pidetyissä eduskuntavaaleissa ehdolla olleen upseerijuntan saama suunnaton äänivyöry.

Mutta kaikesta edellä kertomastani huolimatta, kun aamulla avasin verhot, muuttui ilmeeni hyvin mietteliääksi, kun talomme viereen oli täysin yllättäen ja pyytämättä lähetetty kuvan puolustusvoimien Sisu-merkkinen murtomaa-ajoneuvo. Luulen, että maamme tilanne on nyt sen verran vakava, että armeija on ottanut maassamme vallan, jota asiaa todistaa sekin, ettei esimerkiksi teksti-tv:llä asiasta ole mitään mainintaa, joten armeijan ote vallasta on niin vahva, että tiedotusvälineet ovat täysin upseerijuntan valvonnassa.

Vallankaapannut upseerijuntta on eittämättä hyvin ammattitaitoista, koska tuo murtomaa-ajoneuvo on pysäköity Suonenjoen ainoan olutbaarin eteen, josta voi päätellä sen, että armeija on ymmärtänyt miehittää paikkakunnan strategisesti tärkeimmän kohteen, jonka hallinta estää tehokkaasti siviilivastarintapesäkkeen muodostumisen paikkakunnalle.

Tarkistin muuten netistä, että tuo pienenpuoleinen murtomaa-ajoneuvo nielee sisäänsä 18 matkustajaa, joten jos joku vieremäläisen Ponsse-yhtiön edustaja tämän lukee, niin hän voisi huomioida, että tuollaisesta murtomaalaitteesta voisi hyvinkin muokata ympäristöystävällisen välineen tällä hetkellä metsiimme mätänemään jäävän pienpuun talteen keräämiseen kansantaloutemme tarpeisiin.

Kirka

Kirjajuoppona ihmisenä lukaisin tuossa kohtuuttoman nuorena edesmenneen laulaja Kirkan elämäkerran, kun muutakaan en kirjastosta löytänyt. Sellainen mielenkiintoinen asia kirjasta paljastui, että Kirkan äidin isä oli Tsaarin laivaston komendantti ja hänen kerrotaan menehtyneen Viipurin tapahtumissa vuonna 1917.

Ilmeisesti hänen kuolemansa ei kuitenkaan liity aiemmin kertomaani Viipurin upseerien uimakoulutoimintaan, kuten epäilin, vaan Wikipedian mukaan hän teki itsemurhan, kun bolševikit tulivat hakemaan häntä; tosin voi tietysti olla, että häntä tultiin hakemaan uimaopetukseen Turun sillalle.

Kirkan vanhempien suvuissa oli muitakin tsaarin armeijan upseereita ja sellainen mielikuva minulla on, että hänen isän puoleinen vaarinsa olisi palvellut sukellusveneessä. Houkutteleva ajatus olisi uskoa, että vaari palveli jossain niistä englantilaisista veneistä, joiden tukikohta oli Helsingissä ja jotka englantilaiset itse upottivat Helsingin edustalle sen jälkeen, kun ne jäivät mottiin, kun saksalaiset valtasivat pääkaupunkimme.

En muuten tiedä osattiinko Venäjällä valmistaa sukellusveneitä tsaarin aikaan, mutta jossain Karjalan kannaksella, olisiko olut Valkeasaaressa, näin maailman ensimmäisen sukellusveneen, joka suunniteltiin jo Pietari Suuren aikaan. Se oli sellainen valtava puutynnyri, jonka sivuilta törröttivät isot airot. Laite tosin oli kokeiltaessa toiminut vain puolittain, sillä se kyllä sukelsi, mutta pitaan se ei omin avuin päässyt.

Alhaalla linkki Yle Areenan lyhyeen ohjelmaan, jossa Kirka kulkee sukunsa mailla Pietarissa Talvipalatsin edustalla. En malta olla mainitsematta, että taitaa Kirka liikkua myös oman sukuni mailla, koska Sipi Koivisto asui tuossa Talvipalatsin paikalla ennen kuin tsaari siihen muutti vääryyvellä ja viekkauvella.

Jos vielä raja joskus aukeaa, aion ottaa Pietarissa vieraillessani esille sen asian, saako toisen tontille luvatta rakentaa. Tuo Kirka ohjelma kannattaa katsoa varsinkin sen vuoksi, että siinä Kirka itse laulaa kovaa ja korkealta Matushkan, joka on yksi maailman kauneimmista sävelmistä. https://areena.yle.fi/1-50239247

Upseereiden uimakoulu

 

Hämmästyttävän sitkeää ja nöyrää on Venäjän kansa. Älytön sota Ukrainassa on jatkunut jo yli vuoden, mutta niin vain Aamu-tv:ssä erityisasiantuntija kertoi, että 70 % venäläisistä kannattaa edelleen sotaa. Kansannousua ei siis taida lähi aikoina tulla. Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin muistaa ensimmäisen maailmansodan tapahtumia, jolloin älyttömän sodan venäläisten osalta lopetti se, että sotilaat kieltäytyivät jatkamasta taistelua ja nousivat kapinaan.

 

Helsingissäkin sotilaat murhasivat maaliskuussa 1917 noin sata upseeria. Tosin sellaiseenkin näkemykseen olen törmännyt, että nuo surmat olisivat alkaneet saksalaisten agenttien eikä venäläisten itsensä toimesta. Sikäli tarinassa voi olla perääkin, että saksalaiset lähettivät jo hyvissä ajoin Suomeen jääkäreitä tekemään sabotaaseja. Ja kyllähän se itse Venäjän vallankumouskin taisi hyvin pitkälle olla saksalaisten junailema; ainakin Leninin he junailivat johtamaan vallankumousta.

 

Viipurissakin tapahtui. Linnan lähellä on kaunis Linnasalmensilta, jota Suomen aikaan kutsuttiin Turunsillaksi ja tällä sillalla kapinaan nousseet sotilaat järjestivät loppuvuodesta 1917 ns. upseereiden uimakoulun. Silloin noin 20 armeijan päällystöön kuuluvaa heitettiin sillalta veteen yleensä pahasti rääkättyinä. Uimataitoisiksi todetut ammuttiin. Tosin ihan ongelmitta upseereiden uimaopetus ei tapahtunut, koska eräs suomalainen eversti Kyrenius ampui vielä vedestä käsin kuoleman kielissä yhden uinninopettajansa kuoliaaksi.  

https://fi.wikipedia.org/wiki/Linnansilta_(Viipuri)

 

 

Kronstadin matruusit

Voi ihan hyvin olla niin, ettei eilen kertomani Tsekkoslovakian miehityksen aikaan Suomenlahdella havaittu Neuvostoliiton laivaston runsaslukuinen kokoontumisajo ollutkaan pelkkä tutkahäiriö, vaan laivat komennettiin merelle turvallisuussyistä.

Nimittäin historia todistaa sen, että entisen hyvän itäisen naapurimme matruusit ovat kovasti kapinahenkisiä ja niinpä on ihan viisasta komentaa heidät kriisin sattuessa merille, jotta he eivät olisi häiriköimässä satamakaupungeissa. Nähtäväksi jää, miten pahasti loukattu Venäjän Mustanmeren laivasto tulee suhtautumaan pitkittyvään Ukrainan sotaan. Voi olla, etteivät matruusit ole mielissään siitä, että heidän kerrotaan varomattomalla mahorkan poltolla räjäyttäneen ja upottaneen lippulaivansa Moskvaan.

Naapurin valtaapitävät muistavat, että matruusit tekivät Venäjällä vallankumouksen vuonna 1917, nousivat vuonna 1921 Kronstadissa kapinaan sen jälkeen, kun bolsevikit lakkauttivat muut puolueet ja vielä vuonna 1975 Neuvostoliiton laivaston poliittinen upseeri Valeri Sablin otti useiden miehistön jäsenten kanssa haltuunsa Burevestnik-luokan fregatti Storozhevoyn tavoitteenaan korruptoituneen Brezhnevin hallinnon syrjäyttäminen.

Kävin jokunen vuosi sitten Pietarin poliittisen historianmuseon ihan asiallisessa talvisotanäyttelyssä ja ostin sieltä viidellä eurolla tuon Mari-paitaa muistuttavan Kronstadin matruusien paidan. Tosin en ole viime aikoina tohtinut liikkua yleisellä paikalla se päällä, sillä vaikka hampaani ovat huonot, ovat ne kuitenkin omat, joten kyllä minä ne pitäisin.

Muuten jos joku itsensä pöhköksi lukenut historian lisenssi sattuu tämän lukemaan, niin oivallinen väitöskirjanaihe olisivat ne yli 6.000 Kronstadin kapinassa hengissä säilynyttä matruusia, jotka vuonna 1921 pakenivat sohjoista jäätä pitkin Suomeen. Sen verran asiasta tiedän, että jatkosodan jälkeen kapinaa johtanut Stepan Maksimovitš Petritšenko luovutettiin meiltä Neuvostoliittoon, jossa hän kuoli vankileirillä vuonna 1947.

Nato

Nähtäväksi jää, miten entinen hyvä itäinen naapuri suhtautuu siihen, että Suomesta tuli juuri Naton jäsen. Sellaista olen jo lehdistä lukenutkin, että rajan takaa on viime aikoina kuulunut pauketta, mutta sekin on kerrottu, että jotain siellä vain rakennellaan. Nähtäväksi jää, mitä siellä vain rakennellaan.

Kriisiaikoina suomalaiset ovat ennenkin huolestuneina kuunnelleet rajantakaisia ääniä, joka oikein onkin ja minulle on ihan luotettava korvinkuulija kertonut kuunnelleensa Tsekkoslovakian miehityksen aikaan elokuussa 1968, miten itärajan takaa kuului selvästi panssarivaunujen möyrintä.

Mutta eivät möyrijät ehkä sittenkään olleet panssareita. Ehkä noin vuosi sitten luin ihan uskottavalta tuntuvan opuksen, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, suomalaisista kylmän sodan kokemuksista ja tässä kirjassa kapitalistinenkin tiedemies joutui myöntämään, etteivät rajan takana möyrineetkään panssarit vaan metsätraktorit.

Samassa kirjassa kumottiin myös perättömänä tarina, jonka everstiluutnantti ja kirjailija Heikki Tiilikainen kertoo kirjassaan Kylmän sodan kujanjuoksu. Tiilikaisen kirjassa kerrotaan, miten Tsekkoslovakian miehityksen aikaan neuvostolaivasto liikehti huolestuttavasti.

Esimerkiksi Kotkan edustalla sijaitsevan pienen linnakkeen eteen ryhmittyi noin sata venäläislaivaa ja alkoi rivissä etenemään kohti Suomen aluevesiä. Linnakkeen nuori päällikkö päätti taistella katkeraan loppuun asti ja suoritti liikekannallepanon.

Voimasuhteet olivat jotenkin niin, että jokaista suomalaista sotilasta vastassa oli kymmenen vihollislaivaa. Voimasuhteita tosin tasoitti se, että myös kantahenkilökuntaan kuuluvien miesten vaimot mobilisoitiin kantamaan kranaatteja putkille.

Nuori päällikkö halusi huolehtia myös joukkojensa moraalista. Niinpä Suomen lippu viriteltiin sillä tavalla valmiiksi, että kun ensimmäiset kranaatit räjähtävät, hulmahtaa siniristilippu juuri samalla hetkellä liehumaan koko komeudessaan. Samalla piti myös Porilaisten marssin sävelien kajahtaa linnakkeen äänentoistolaitteista volyymillä 10 nostattamaan lisää vähäväkisen joukko-osaston taistelumieltä.

Onneksi mobilisaatio oli turha. Alukset pysähtyivät ennen valtakunnan rajaa. Ilmeisesti Neuvostoliitto halusi toimenpiteillään viestittää jotakin. Muistelen, ettei silloinen puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen pitänyt tilannetta mitenkään uhkaavana, sillä hän ei keskeyttänyt moisen pikkutapahtuman vuoksi edes Lapin vaellustaan. Olisikohan Keinosella ollut jo etukäteen tieto siitä, miten asiat tulevat etenemään?

Populisti Kalle Pykälä

Hyvin kauniita ja kannatettavia asioita luvattiin äänestäjille vaalien alla hyvin yleisellä tasolla, joka ymmärrettävää onkin, mutta selkeät ja täsmälliset vaalilupaukset puuttuivat. Mikäli Iiro Viinasen muistelmiin on yhtään uskominen ja miksi ei olisi, niin paljon olisi nykyajan poliitikoilla oppimista Viipurin vaalipiirissä ehdolla olleesta Maalaisliittoa edustaneesta Kalle Pykälästä, jonka liikoja lupailematon, pelkistetty ja konstailematon vaalislogan joissain 1910-luvun eduskuntavaaleissa kuului: Valitkaa minut, niin lippalakit halpenevat.

Kalle Pykälä oli aito populisti ja hänen tunnuslauseensa oli, että "herroja soppii aina eppäillä", joka näkemys on edelleenkin perusteltu ja laajalti hyväksytty. Pykälän kansanedustajan ura päättyi traagisesti, kun hän kuoli salamurhan uhrina vuonna 1915. Hänet ammuttiin ikkunan läpi kotisaunaansa. Murhan syyt eivät liittyneet lippalakkeihin tai politiikkaan vaan metsäriitoihin.

Kalle Pykälästä on maininta myös eräässä Väinö Tannerin muistelmateoksessa, jossa kerrotaan, kuinka viime vuosisadan alussa sosiaaliturvaa ei ollut eikä myöskään työttömyysturvaa. Niinpä Helsingin työttömät järjestivät kokouksen, joka johti oloissamme harvinaiseen päätökseen. Kun yhteiskunta ei ollut millään tavalla huolehtinut työttömien toimeentulosta, päätettiin ottaa ruokaa sieltä, missä sitä oli saatavana. Yhdessä sitten marssittiin kaupungin kauppahalliin ja ryöstettiin se. Operaatiota johti Kalle Pykälä, joka ei ehkä vielä silloin ollut Maalaisliiton miehiä.

Pitäisi muuten selvittää, että onko Petri Pykälä Kallen pojanpoika. Petri Pykälä tunnetaan maamme elokuvahistoriassa siitä, että hänen vuonna 1985 tuottamansa urheilumaailmaan kytkeytyvä jännityselokuva "Tappavat sekunnit" lienee Suomen huonoin tai ainakin vähiten katsotuin elokuva. Lieneekö sen nähnyt noin 100 maksavaa katsojaa. Myöhemmin Petri Pykälä siirtyi kirjallisuuden pariin ja tunnetaan nykyään maamme lähes myydyimpänä kirjailijana, joka käyttää salanimeä Ilkka Remes.

Kalle Pykälän värikkäästä elämästä löytyy lisätietoa tästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Kustaa_Pyk%C3%A4l%C3%A4

Punaisen Lokakuun tapaus

Männä viikolla näytettiin TV2:lla merkillinen ja jopa uskomaton kaksiosainen dokumentti nimeltään Oikean Punaisen Lokakuun tapaus. Jostain merkillisestä syystä ohjelma lähetettiin arki-iltapäivinä, jolloin harva sen näki ja jostain merkillisestä syystä se ei ole nähtävillä Yle Areenassa, kuten yleensä Ylen ohjelmilla on tapana.

Dokumenttisarjan esittelytekstin mukaan tässä tositapahtumiin perustuvassa sarjassa sukelletaan syvälle kylmän sodan maailmaan. Kadonnut neuvostoliittolainen sukellusvene ajoi supervallat vuonna 1968 ydinsodan partaalle. Tuolloin pinnanalaiset tapahtumat pimitettiin maailmalta, mutta nyt dokumentti tuo tarinan uskomattomat käänteet ensimmäistä kertaa kaikkien nähtäville. (The Real Hunt For Red October, 2021).

Ymmärsin dokumentista tapahtumien kulun niin, että neuvostoliittolaiseen sukellusveneeseen sijoitetut KGB:n miehet yrittivät kaapata veneen haltuunsa ja ampua sitten ydinohjuksia Yhdysvaltoihin siinä uskossa, että USA olisi sen jälkeen tuhonnut vastaiskulla Kiinan, jonka syyksi sodan aloitus oli tarkoitus lavastaa. KGB:n juoni ei onnistunut, sillä kahakassa vene upposi 5000 metrin syvyyteen ja myöhemmin USA onnistui sen nostamaan.

En tunne tapausta, mutta siitä huolimatta epäilen tarinaa. Kyllähän vuonna 1968 Neuvostoliitossakin tiedettiin, että ydinsotaa ei kukaan voita. Tosin juuri tuohon aikaan Neuvostoliitto ja Kiina kahakoivat Ussur-joella ja ehkä siinä kaaoksessa tuollainen paniikkiratkaisu olisi saattanut sitten tapahtuakin.

Toisaalta kummallisia asioita tapahtui kylmän sodan aikana maamme rajoilla ilman, että niistä olisi meillä puhuttu. Tästä linkistä löytyy Verkko-lehden juttu, jonka mukaan Suomenlahdella yritti vuonna 1975 eräs sotalaivan kapteeni käynnistää Leonid Brežnevin hallinnon vastaisen leniniläisen vallankumouksen, jonka kukistamisen yhteydessä Puna-Armeijan ilmavoimat pommittivat Puna-armeijan laivastoa. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/kun-omat-kaappasivat-neuvostoliiton-sota-aluksen-60-lentokonetta-takaa-ajoon/#d4787660

Järisyttävää sukuhistoriaa

Järisyttävä uutinen löytyi tänä aamuna sosialistisesta mediasta Kolehmaisten sukusivulta, kun siellä kerrottiin seuraavaa:

"Kesäkuun puolivälissä vuonna 2021 Vieno-myrsky ärjyi Pohjois-Savossa. Tuossa yhteydessä Karttulan Kohomäeltä, joka tunnetaan myös Kuttakohona, kaatui ikivanha petäjä, jonka juurakon kätköistä löytyi kookas miehen luuranko.

Radiohiiliajoitukset osoittivat jäännöksen olevan 1500-luvulta. Luurangosta onnistuttiin eristämään DNA, joka toi sensaatiomaisia tuloksia. Miehen haploryhmä osoittautui olevan N-BY28937 ja markkeritarkastelussa voitiin vahvistaa miehen kuuluvan Karttulan Punnonmäen Kolehmaisten sukuhaaraan. Ajoituksen ja luiden ikien perusteella kyseessä oli iäkäs mies, joka olisi syntynyt 1400-luvulla.

Luurangon DNA:n vertailu Kolehmaisten ja Markkasten sukuseuran Karttulan sukuhaaran jäseniin osoitti järisyttäviä tuloksia: kyseessä on tarunhohtoinen ukko Kolomainen, Punnonmäen Pekka Kolehmainen, Karttulan seutukunnan kanta-asukas, joka seitsemine poikineen saapui Karttulan seudulle."

Tarinan mukaan kyseinen Ukko Kolehmainen saapui Karttulan Punnonmäelle seitsemän poikansa ja Karttunen-nimisen vävypoikansa kanssa ja Ukko itse kiipesi korkeaan petäjään, josta käsin hän suoritti maanjakotoimituksen suvulleen. Sukusivuilla julkaistu uutinen tukee vanhaa sukutarinaa.

Muutama vuosi sitten Kolehmaisten sukuseuran sivulla oli vielä järisyttävämpi uutinen. Kolehmaisten sukua tutkineet olivat nimittäin saaneet selville, ettei Kolumbus ollutkaan ensimmäinen eurooppalainen Amerikassa, vaan häntä ennen sinne ehti Karttulassa syntynyt Toivo Kolehmainen, joka Uudella Mantereella tunnettiin paremmin nimellä Thomas Kohl.

Asiasta kertovassa jutussa epäiltiin sitä, että Amerikan matkallaan Kolehmais-Topi purjehti hieman pitempää reittiä kuin Kolumbus, sillä hän ilmeisesti purjehti Amerikkaan Afrikan mantereen eteläkärjen kiertäen ja luultavasti hän myös rantautui ihan mantereen eteläosassa tehden hyvän vaikutuksen sikäläiseen alkuasukasväestöön. Niinpä hän on jättänyt nimensä maailmanhistoriaan sikäli, että Hyväntoivonniemi on nimetty hänen mukaansa.