Amerikan ihmemaa

Mikäli nykyistä valtiovarainministeriä on uskominen, niin Suomi, isiemme maa on konkurssin partaalla. Ehkä noin onkin, mutta koska en hallitse edes omia raha-asioitani, en pysty ottamaan asiaan jyrkästi kantaa, mutta sen olen jostain lukenut, että maamme on keskiverto EU-valtiota rikkaampi ja myös vähemmän velkainen.

Ja senkin olen lukenut, että Kiinankin talous on romahtamassa. Ja luulen, ettei hyvin käy Venäjällekään, koska valtion talouden kannalta sota on verrattavissa siihen katastrofiin, että yksityinen kansalainen jäisi yhdellä kertaa työttömäksi ja päätyisi avioeroon. Hyvin ei näytä menevän USA:llakaan koska sen valtion velka on asukasta kohti noin kolminkertainen suomalaisiin verrattuna.

Toisaalta jotain talouden kannalta ilahduttavaakin olen lukenut. Hannu Sokalan kirjassa Maailman 50 vaarallisinta sukua kerrotaan, miten ihmiskunnan ikiaikainen unelma siitä, että köyhyys kielletään lailla, ratkaistaan helposti.

Nimittäin upporikkaiden verotusta on syistä, joita voi vain arvailla, kevennetty viime vuosikymmenet, mutta jos maailman monimiljonäärien veroastetta nostettaisiin nykyisestä 5 %:lla, niin lisätuotoilla voitaisiin maailmasta poistaa absoluuttinen köyhyys, jonka rajana pidetään 2 €:n päivätuloja.

Sokalan kirjan mukaan esimerkiksi maailman rikkain ihminen Elon Musk maksaa nykyään tuloistaan veroa 3,7 %. Tosin muistelenpa lukeneeni jostain, että raakaa kapaitalismia edustavassa USA:ssa vielä 1970-luvun alussa ökyrikkaiden ylin tuloveroaste oli peräti 90 % ja kansalaiset maksoivat varallisuusveroa 1 %:n varallisuudestaan riippumatta siitä, missä he asuvat.

Wikipedia antaa amerikkalaisten rikkaiden nykyisestä verotuksesta niin yllättävää tietoa, että hieman epäilen, ettei se ole koko totuus:

"Yhdysvaltojen verotus on maailman progressiivisimpia, Pohjoismaiden maailman vähiten progressiivisia. Esimerkiksi Tanskassa köyhimmät 30 % maksavat 14 % veroista, USA:ssa 6 %, rikkaimmat 30 % maksavat 49 %, USA:ssa 65 %.

Yhdysvalloissa verotetuin 1 % kansasta maksoi enemmän veroja kuin köyhimmät 95 %, vuonna 2007 eli Bushin hallinnon lopulla. He ansaitsivat 22,8 % tuloista ja maksoivat 40,4 % veroista. Ylin promille maksaa noin 20 % veroista.

Köyhempi puolisko ei maksa lainkaan tuloveroja. 3 % maksaa puolet veroista.

Ylin tuloviidennes tekee eniten töitä, investoi suhteellisestikin enemmän kuin muut ja maksaa yli 82 % veroista. Miljonääriperheitä on yhdeksän miljoonaa."

Epäilen, että Amerikan verotuksen kummallisuuksia selittää se, että tuloerot ovat maassa valtavat, eli lähes Venäjän luokkaa ja että julkiset palvelut ovat pohjoismaisittain ajatellen huonot.

Lisätietoa Amerikan ihmemaasta löytyy tästä: https://liberalismi.net/wiki/Yhdysvallat

Probleemi

Tuusulan taiteilijayhteisön jäsenistä Juhani Aho, Pekka Halonen ja Järnefeltit olivat savolaistaustaisia, mutta Jean Sibelius oli ainoastaan Tohmajärvellä syntyneen Kuopion läänin kuvernööri Alexander Järnefeltin vävy.

Ei-savolainen Akseli Gallen-Kallelakin aikoi jossain vaiheessa muuttaa Tuusulaan ja halusi vuokrata sieltä asunnon, mutta eräs vanhemman puoleinen rouvashenkilö, jota epäilen Pekka Halosen vaimoksi Maija Haloseksi, esti muuton, sillä hän piti Gallen-Kallelaa siveettömänä miehenä, koska tämä oli julkaissut Probleemi-nimisen maalauksen, joka on eilen esittelemääni Symposionia astetta julkeampi.

Probleemin aihe on sama kuin Symposionin, vaikkakin pöydässä punssipullojen ääressä istuvat Jean Sibelius, Robert Kajanus ja Oskar Merikanto ovat tässä taulussa vähemmän humalassa, koska Merikanto pystyy vielä kohottamaan hieman päätään ja hymyilemään onnellisesti.

Symposionista poiketen pöydällä istuu nyljetty naishahmo, josta näkyvät vain luonnostellut jalat ja kädet taivutettuina polvien ympärille. Syystä, jota voi vain arvailla, Gallen-Kallela oli leikannut puukolla pois maalauksen toisen puolen, joten nyljetystä naisesta näkyy vain jalat ja käsi. Mutta turhaan taiteilija silpoi työtään, koska taulun siistittykin versio esti Tuusulaan muuttamisen.

 https://serlachius.fi/akseli-gallen-kallelan-probleemi-symposion/

Symposion

Vaikka jäinkin kansakoulussa piirtämisestä laiskanläksylle enkä kuvataiteesta mitään ymmärrä, niin Akseli Gallen-Kallelan Symposion on mielestäni hyvin väkevä työ. Ehkä väkevyydessä voi sen kanssa kilpailla ainoastaan Vilho Lammen maalaus Sian hirtto.

Symposionissa silloinen Axel Gallén, Oskar Merikanto, Robert Kajanus ja Jean Sibelius, jotka pohtivat elämän ja taiteen arvoitusta. Kerrotaan, että myös Eino Leino olisi ollut pohdinnassa mukana, mutta hän lepää jo tilaisuuden tuossa vaiheessa päydän alla.

Jostain syystä tuolla kertaa taidetapahtumassa ei ollut mukana Pekka Halonen, vaikka ihan hyvin hän olisi voinut olla mukana, mikäli Antti Halosen Tuusula-kirjaa on yhtään uskominen.

Tuusula-kirjassa kerrotaan esimerkiksi tapaus, jossa Pekka Halonen oli yömyöhään taiteilijakavereineen kuljeskelemassa Helsingin kaduilla ja ilta oli jo niin myöhä, että ravintolat olivat jo sulkeneet ovensa. Sen sijaan Seurahuoneen yksi ikkuna oli jäänyt auki, jonka johdosta herraseurue alkoi lappaa ikkunasta sisälle. Paikalle saapunut poliisi ei oikein ymmärtänyt, mitä oli tapahtumassa ja kysäisi silmät sirrillään: "No mitä sinä teet". "No mennäänpähän vain ikkunasta sisälle", sanoi Pekka Halonen kuin olisi lukenut aapiskirjaa ja kömpi reikään.

Antti Halosen mukaan aluksi oltiin Seurahuoneella pari yötä yhteen menoon ja päivällä vähän levättiin nojaamalla pöytää vasten ja tuolin karmiin. Sitten osa meni pois, mutta tuli pian taas takaisin. Halonen korostaa, että vaikea on nyt enää muistaa, menikö siinä viisi päivää vai viikko ummelleen, mutta sitten kun silmän reunat alkoivat punottaa, päätettiin lähteä kotiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Symposion_%28Akseli_Gallen-Kallela%29#/media/Tiedosto:Gallen_Kallela_Symposion.jpg

Pekka Halonen ja Maksim Gorki

Antti Halosen Tuusulan taiteilijayhteisön elämästä kertovasta kirjasta Taiteen juhlaa ja arkea paljastuu, ettei ainakaan ihan koko Suomen kansa ymmärtänyt ainakaan tapahtumahetkellä Bobrikovin murhan merkittävyyttä maamme historiassa.

Naapurin isäntä oli viemässä hevosellaan Eero Järnefeltiä asemalla ja taiteilija kertoi kyytimiehelleen, että: "No nyt se Schauman sitten ampui sen Bobrikovin." Siihen isäntä, joka ei ehkä ollut politiikasta kovinkaan kiinnostunut, vastasi: "Vai ampu se sen! No mahroks niil' olla kauankin kränää keskenäns?"

Antti Halosen kirjasta ilmenee myös se mielenkiintoinen asia, että taiteilija Pekka Halonen piilotteli sosialistista realismia edustavaa venäläistä kirjailijaa Maksin Gorkia luonaan Halosenniemessä.

Varmuuden vuoksi sovittiin Järvenpään puhelinkeskuksen hoitajan kanssa, että tämä tiedottaisi heti, jos santarmeja olisi ollut tulossa. Hänen piti soittaa tarvittaessa ja sanoa: "Porsaat on irti, ottakaa kiinni!"

Ihan vaaratonta tuo silloisten toisinajattelijoiden piilottelu ei ollut, sillä esimerkiksi Juhani Ahon kaksi veljeä Pekka ja Kaarlo Brodfeldt karkotettiin poliittisista syistä Suomesta; luulen heidän muuttaneen Ruotsiin. Tosin kovin hirmuisilta silloisen tsaarin vallan vastustajien vainot eivät tunnu, kun niitä vertaa nykyisen tsaarin otteisiin.

Svinhufvud kuitenkin karkotettiin vallan Siperiaan asti, mutta se, mitä olen lukenut hänen Siperia-kokemuksistaan, todistaa enemmänkin sitä, että hän piti pohjolan matkaansa enemmänkin hyvänä metsästyslomana.

Toisaalta Lenin kyllä oikeasti kärsi Siperian karkotuksestaan, koska kirjeessään vanhemmilleen V.I. valitteli sitä, ettei hän edes isolla rahalla onnistu hankkimaan itselleen hyvää taloudenhoitajaa. Vallankumouksen jälkeen ei kukaan Siperiaan viety enää valittanut taloudenhoitajien huonoudesta. https://www.finlandiakirja.fi/fi/catalog/product/view/id/52772

Hänen majesteettinsa

 Eilen taas ymmärsin, miten nuori on Suomen valtio. Kotikyläni Kärkkäälän kylätapahtumassa rohkaisin mieleni ja kävin jututtamassa 93-vuotiasta entistä kirkkoherra Esko Jalkasta, joka muuten on laulaja Kari Tapion setä, siitä, että mitenkä rakkauselämässään epäonnistuneen itsemurhaterroristi Eugen Schaumanin vuonna 1904 suorittama kenraalikuvernööri Bobrikovin murha oikein liittyikään Kärkkäälän kylän historiaan, kuten olin kuullut kylällä puhuttavan.

Esko Jalkanen kertoi, että hänen isänsä Ville Kustaa Jalkanen oli nuorena Suomen kaartin sotilaana näkemässä terrori-iskua Senaatin rakennuksessa. Tosin hän ei ollut paikalla vartijana tai muuna sellaisena turvamiehenä, kuten joskus olen kuvitellut, vaan hän oli pelkkä päivystäjänä, joten häntä ei voi syyttää tapahtuneesta.

Jalkanen kertoi myös, että hänen vuonna 1970 kuollut isänsä ei koskaan puhunut halventavasti tsaari Nikolai II:sta, kuten maassamme oli myöhemmin yleisenä tapana, vaan hän käytti aina entisestä esimiehestään arvostavaa nimitystä Hänen Majesteettinsa; hän ei siis puhunut Nikusta. Jollekulle historian linsenssille olisikin hyvä väitöskirjan aihe se, että mitenkä tavallinen Suomen kansa oikeasti suhtautui tsaareihin.

Suomen Kaarti kävi kesäisin sotaharjoituksissa Pietarin lähistöllä ja kerran jossain joukkojen katselmuksessa tapahtui niin, että Ville Kustaa Jalkanen seisoi Nikolai II:n vierellä ottamassa vastaan paraatia. Musiikkimiehenä Jalkanen oli suomalaisjoukon signalisti eli hän puhalsi torvella komennot koko joukko-osastolle. Silloin ei vielä ollut tekstiviestimahdollisuutta.

Eugen Schaumanin suorittama murha ei oikein mennyt niin sanotusti putkeen. Kolmesta pistoolin laukauksesta yksi kilpistyi univormun nappiin, yksi kunniamerkkiin ja yksi osui vyönsolkeen, josta sinkosi metallisiruja kenraalikuvernöörin vatsaan, jotka sitten aiheuttivat kuoleman. Hieman mietiskelen, että mahtoivatko Bobrikovin leikanneet suomalaiskirurgit syyllistyä jonkinlaiseen hoitovirheeseen.

Mutta nuori on maamme historia. Joskus iloisella 1970-luvulla tunnettu taidemaalari Sigrid Schauman ajoi ylinopeutta ja poliisit pysäyttivät hänet. Poliiseja kiinnosti, että onko vanharouva aiemmin ollut tekemisissä poliisin kanssa. Sigrid vastasi, että "kyllä, silloin kun veljeni ampui Bobrikovin".

Wikipedia ei muuten näytä kertovan ihan kaikkea maamme historian tunnetuimmasta poliittisesta murhasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Bobrikovin_murha

Mora-mies

Kuten aiemminkin olen todennut, lienee Lapinlahden Halosten suku maamme taiteellisesti lahjakkain suku. Monta kertaa taiteellisesti lahjakkaat ihmiset ovat äärimmäisyyksiin taipuvaista, josta asiasta todistaa myös liitteenä oleva lehtileike.

Eräs Halosten suvun edustaja, joka lienee ollut äärimmäinen raittiusmies, raivostui niin vaimonsa lonkeron juomisesta, että seuraamukset olivat olla kauheat. Onneksi teossa käytetty Mora-puukko lienee ollut vähän huonossa terässä.

Suoritin tuossa sukututkimusta ja vaikuttaa siltä, että Mora-mies oli maamme aikansa parhaan viulistin Heikki Halosen tyttären poika ja sikäli erikoista, että myös Mora-miehen isä oli Halosia, mutta vain hyvin kaukaista sukua taiteilija Halosille.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000268582.html

Jevgeni Prigozhin

Nähtäväksi jää, sanoiko kolmas kerta tällä kertaa toden Jevgeni Prigozhinin tapauksessa. Hänenhän on aiemmin jo kaksi kertaa julistettu kuolleen. Joka tapauksessa tilanne on nyt se, että jos Punaisen viivan säveltäjä Aulis Sallinen sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaa aloittaa sävellystyö uuden Jevgeni Prigozhin-aiheisen oopperakappaleen säveltämiseksi.

Nimittäin 1600-luvulla tapahtunut Kremlin valtataistelu, josta kertova ooppera Boris Godunov on niittänyt maailman raha-areenoilla suurta mainetta, ei mielikuvituksellisuudessaan yllä Kremlin nykyisen valtataistelun tasolle. Tosin nykyisen Kremlin valtataistelun tapahtumat alkavat olla liian uskomattomia ollakseen totta.

Eittämättä Jevgeni Prigozhin on roisto ja ihmishirviö, mutta myönteistä on se, että hän vaikutti olevan Venäjän johdossa olevan gangsterijoukkion rehellisin. Olen pitänyt häntä myös älykkäänä, joten tuntuu epäuskottavalta, että hän on matkustanut lentokoneessa omalla henkilöllisyydellään. Epäuskottavaa on myös, että hänen palkkasoturijoukkionsa kakkosmies natsihenkinen Dmitri Utkin oli ollut myös mukana samalla lennolla.

Voi siis hyvinkin olla, ettei Jevgeni Prigozhin ollutkaan kovin fiksu, mutta syvähenkinen ihminen hän kuitenkin oli ja syvähenkisyydessään hän oli lähes Matti Nykäsen ja Seppo Rädyn luokkaa. Sitä todistavat nämä kaksi hänen mietelausettaan, jotka Ilta-Sanomien sivulta löysin:

– Kuten sananlaskussa sanotaan: parempi on kuolla sankarina kuin elää homoillen.

–  Me, me joudumme kaikki helvettiin, mutta helvetissä me olemme parhaita.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009805576.html

Näyttelijä-taidemaalari-lääkintämies Kalle Halonen

Lauri "Tahko" Pihkala kehitti pesäpallopelin, jotta maamme nuoretmiehet oppisivat sotilaallisia syöksyjä ja käsikranaatinheittelyä, mutta pesäpalloilija-kuvanveistäjä Eino Halosen kohdalla oppi ei kuitenkaan ainakaan riittävässä määrin mennyt perille, koska hän kaatui heti jatkosodan alussa unkarilaisen käsikranaatin räjähdettyä hänen käsissään. Tapauksen teki erityisen järkyttäväksi se, että Eino kuoli lääkintämiehenä toimineen setänsä Kalle Halosen käsivarsille.

Wikipedian mukaan vuonna 1899 syntynyt näyttelijä-taidemaalari Kalle Halonen valmistui alun perin näyttelijäksi Kansallisteatterin oppilaskoulusta 1919 ja hän oli sitten näyttelijänä seuraavat kuusi vuotta eri teattereissa. Serkkunsa Pekka Halosen kehotuksesta Kalle Halonen päätti sitten vaihtaa alaa. Hän kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun 1925–1926 ja ensimmäinen näyttely hänellä oli 1928 Helsingin Taidehallissa viiden taiteilijan yhteisnäyttelyssä.

Luulen, että Kalle vaihtoi näyttelijästä taidemaalariksi myös sen vuoksi, että hän oli hyvin herkkä ja saattoi olla, että hän jännitti esiintymistä samalla tavalla kuin veljensä Heikki, joka oli aikoinaan maamme paras viulisti, mutta luopui sitten esiintymisistä, koska jännitti niitä liikaa ja siirtyi sitten pelkästään viulunsoiton opettajaksi.

Kalle Halonen oli jo talvisodassa lääkintämies, joka tehtävä ei ollut sopiva herkkähermoiselle miehelle ja niinpä Minna Kettusen kirjasta käy ilmi, että heti talvisodan jälkeen hän joutui alkoholistiparantolaan. Jatkosodan aikana Kalle Halonen oli Rukajärven rintamalla ja siellä hän maalasi lukuisia luonnon- ja kylämaisemia ja niistä töistä Taidekeskus Eemil saisi koottua mielenkiintoisen näyttelyn. Vaikka Halonen toimi lääkintämiehenä, niin asemasotavaiheen aikana hän saattoi maalata vapaa-aikanaan.

Sodan jälkeen vuonna 1947 Kalle Halonen löytyi Lapinlahdella kuolleena lumihangesta. Kuolinsyyksi epäiltiin sydänkohtausta. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että vielä nykyäänkin lääketieteen kehityksestä huolimatta alkoholistit kuolevat keskimäärin 47-vuotiaina.

Lisätietoa Kalle Halosesta tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Halonen

Eino Halonen Neuvostoliitossa

Tapani mukaisesti kirjoitin taas eilen ropakantaa. Hankin käsiini Minna Kettusen kirjan Halosen taiteilijasuku ja siitä ilmeni, ettei pesäpalloilija-kuvanveistäjä Eino Halonen siirtynytkään Neuvostoliittoon, vaan muuttaja oli hänen täyskaimasetänsä vuonna 1895 syntynyt Eino Halonen.

Eino oli siis taidemaalareiden Pekka ja Antti Halosen sekä Suomen parhaan viulistin Heikki Halosen veli. Enpä olisi uskonut, että englanninopettajani Kaarina Halosen setä oli aikoinaan taistelevan työväenliikkeen miehiä.

Eino Halonen muutti 17-vuotiaana Amerikkaan, josta hän ilmeisesti kapitalismiin petyttyään, muutti sitten monen muun suomalaisen tavoin Karjalaan rakentamaan ihanneyhteiskuntaa. Tarinan mukaan moni muuttaja joutui myymään autonsa ja jopa lentokoneensa rahoittaakseen muuttonsa.

Ihanneyhteiskuntaprojekti ei täysin onnistunut, vaikkakin amerikansuomalaisten Petroskoin lähelle perustama Säde-kommuuni muistuttikin ihanneyhteiskuntaa siihen asti, kunnes kuorma-auto saapui täysin yllättäen pyytämättä ja vei kommuunin miehet pois eivätkä nämä koskaan palanneet.

Säde-kommuunin taitavana johtajana oli Suonenjoen naapuripitäjässä Jäppilässä syntynyt Kalle Siikanen, jonka johtamistavoista voisivat ottaa oppia maamme työpaikkoja kiertelevät esimiestoimintaa opettavat konsultit. Kun kommuunilla esimerkiksi oli kassakriisi eikä miehille saatu muuten kunnon työvaatteita, revitytti Siikas-Kalle kultahampaat suustaan hankinnan rahoittamiseksi.

En tiedä, oliko Eino Halonen Säde-kommuunin amerikansuomalaisia rakentajia, mutta ainakin hän olisi ollut taitava käsistään, mikäli oli yhtään sukuunsa tullut. Stalin vainojen aikaan Eino Halonenkin päätyi vankileirille, mutta hän onnistui kuitenkin sieltä pakenemaan.

Hän kulki kuukausimääriä kestäneen savolaismiehen odysseian, kuten Minna Kettunen asian ilmaisee, halki Siperian ja Karjalan Suomen rajalle metsien marjoja ja peltojen perunoita syöden. Suomen rajan hän tiesi ylittäneensä, kun Venäjän metsien pitkät kannot muuttuivat lyhyiksi suomalaiskannoiksi ja kun maasta löytyi Työmies-aski. Eino Säisän mukaan Lapinlahdelle palasi hyvin laihtunut olento.

Lisää amerikansuomalaisten ihanneyhteiskunnan rakentajista voi lukea tästä: https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/perttirampanen/276355-neuvosto-karjalan-suomalaiset-rakentajat/

Haloset

Kirjailija Eino Säisä hukkui 52-vuotiaana heikkoihin syysjäihin 30.10.1988 yrittäessään palata potkukelkalla kotiinsa mökkisaarestaan, jossa hän oli kirjoittamassa kirjaa Halosten taiteilijasuvusta. Tarinan mukaan hän olisi jättänyt kirjansa käsikirjoituksen avannon reunalle, mutta Säisän perusteellisesti tunteva kirjailija Jouni Tossavainen kiisti tämän tarinan jossain kirjassaan.

Haloset-kirja julkaistiin Säisän kuoleman jälkeen ja tuossa sen lukaisin, jonka seurauksena ilmeeni on nyt hyvin mietteliäs. Monta mielenkiintoista tarinaa Halosista kirja sisältää, mutta se kaikkein mielenkiintoisin tarina on vain kolmen virkkeen mittainen ja jää pahasti kesken. Vaikkapa Jouni Tossavainen tai Antti Heikkinen voisivat jatkaa tarinaa ja kirjoittaa eilen mainitsemastani kuvanveistäjä-pesäpalloilija Eino Halosesta paksun möllärin.

Tässä nämä Säisän kolme kysymyksiä herättävää virkettä, joihin en ainakaan netistä löydä vastauksia: "Eino Halonen oli mennyt Neuvostoliittoon, hänet oli vangittu ja viety Siperiaan. Kun vankileiriä oli siirretty lännemmäksi lähelle Suomen rajaa, oli hän karannut kuljetusjunasta ja ilmestynyt edellisenä kesänä Lapinlahdelle laihana olentona. Sorsaniemessä häntä oli ruokittu, ja vähitellen voimat olivat palanneet ja hän oli tullut hyvään kuntoon."

Helposti syntyy epäilys, että Eino on joko mielenhäiriön vuoksi tai poliittisin perustein kävellyt rajan yli. Voi kuitenkin olla, että jos hän olisi ollut mielisairas, niin tuskin häntä olisi Siperiaan asti kuskattu toipumaan.

Poliittisia syitä vastaan puhuu se, että Eino Halonen kelpasi myöhemmin kuitenkin kersanttina sotaan, jossa hän kaatui heti jatkosodan alussa. Toisaalta poliittisia syitä tukee se, että taiteellisesta lahjakkuudesta huolimatta tai sitten juuri sen vuoksi Haloset olivat köyhiä ennen kuin alkoivat niittää mainetta ja kunniaa taiteilijoina. Talon pitokaan ei taiteellisesti suuntautuneelta suvulta onnistunut, vaan se oli menetetty velkojen vuoksi. https://www.antikvaari.fi/teos/haloset/62a3a646eaa1ec176c4228e3

Pesäpalloilija Eino Halonen

Enpä eilen muistanut tarpeeksi kertoa taiteilija Halosten suvun lahjakkuuden monipuolisuudesta. Nimittäin kuvanveistäjä Eino Halonen pelasi Pesäpallon SM-sarjassa 1936 edustaen Siilinjärven Ponnistusta.

Halonen oli myös kirjallisesti lahjakas, koska hän on sanoittanut Pesäpalloilijain marssin, jonka sävelsi hänen pelaajatoverinsa ja sukulaismiehensä Ahti Sonninen. Valitettavasti Eino Halonen kaatui kersanttina jatkosodan alussa heinäkuussa 1941 Kuhmon Saunajärvellä.

Minulle on yllätys tuo, että säveltäjä Ahti Sonninen oli myös pesäpallomiehiä, koska olen pitänyt häntä enemmänkin nyrkkeilymiehenä, josta asiasta säveltäjä Toivo Kärki kertoi muistelmissaan.

Kärki oli joskus 50-60-luvun vaihteessa Teoston vuosikokouksessa, jossa kokousväki nautti ns. normaalit ruokajuomat. Kokouksen päätyttyä oli Kärki porukan selvimpänä ohjaillut yhdessä Laulumies-ravintolan portsarin kanssa kokousväkeä, josta osa oli konttauskunnossa, takseihin.

Kun lähes kaikki oli hoideltu autoon, tuli professori Ahti Sonninen yhtäkkiä ja löi Kärkeä nyrkillä päin kasvoja. Mitään polemiikkia tai sanaharkkaa ei heidän välillään ollut, vaan Sonninen löi muuten vain.

Seuraavana päivänä tuli Kärjelle muutama kukkanen ja lappu, jossa luki: "Olen pahoillani, Ahti". Ei se paljoa auttanut. Sen jälkeen Kärki ei pariin kymmeneen vuoteen käynyt Teoston kokouksissa, koska ei viitsinyt mennä sinne riitelemään ja saamaan turpiinsa.

Tapaus osoittaa sen, että taiteilijat ovat hillitöntä väkeä, jonka asian jo Aleksis Kivi huomasi, koska Jukolan Lauri oli veljeksistä raivoisin seivästaistelija, kun veljekset selvittelivät Tammiston poikien kanssa välejään.

En netistä löydä Pesäpalloilijoiden marssin laulettua versiota, mutta hienon Pesäpallolaulun sentään löysin, joka on muistaakseni Arvo Salon riimittelemä. https://www.youtube.com/watch?v=NGj8Zzp7Cm8

Antti Halonen

Suonenjoen historiallinen kävelyretki todisti eittämättä sen, että hiihtourheilun lisäksi suonenjokelaiset ovat kunnostautuneet jossain määrin myös kulttuurin osa-alueella. Vaikka maamme taidehistorian merkittävimmän kulttuurisuvun edustaja Antti Halonen toimikin Suonenjoen maamieskoulun puunveiston ja rakennusopin opettajana, oli hän kuitenkin myös sen verran arvostettu taidemaalari, että hänen kunniakseen on nimetty Antti Halosen polku hänen entisen työpaikkansa lähelle.

Vaikka Antti Halonen oli opettajan virassa, löytyi häneltä sen verran taiteellista boheemiutta, että hän kulki kesät talvet karvareuhka päässä. Kerran, kun hän oli kesähelteellä kävelemässä karvareuhka päässään tapaamaan kaveriaan huonekalutehtailija Julius Kutvosta, tiedusteli eräs vastaantulija syytä Antin päähinevalintaan. Savolaismaisen lupsakkaasti tämä vastasi, että "mitä se sulle kuuluu".

Muistelen, että Pariisin  olisi Suomea ollut edustamassa peräti neljä Halosta eli taidemaalari Pekka, kuvanveistäjä Eemil, tekstiilitaiteilija Anna ja viulisti Heikki, mutta muistelen myös, että ihan hyvin voi olla, että maamme virallisen kulttuurihistorian mukaan Halosia olisi Pariisissa ollut vain kolme.

Itse olen ollut taiteilija Halosten kanssa sen verran tekemisissä, että Antin tytär yritti vaihtelevalla menestyksellä opettaa minulle englantia. Hänkin oli herkkä ja taiteellinen ihminen, joka jossain koulun juhlassa esitti kanteleen soittoa ja muistelen hänen herkistyneen kyyneliin esityksen aikana. Muistelen myös, että häneltä ainakin melkein pääsi itku yrittäessään opettaa minulle englantia.

Myös opettajani setä viulisti Heikki Halonen oli hyvin herkkä ihminen. Netissä kerrotaan, että Heikki Halonen opiskeli viulunsoittoa myös Genevessä ja Pietarissa ja että Robert Kajanuksen lisäksi häneen asetti toiveita myös itse  Jean Sibelius, joka odotti Halosesta viulukonserttonsa tulkitsijaa. Suuret odotukset aiheuttivat Heikki Haloselle hermopaineen, jota hän ei kestänyt. Hän luopui solistin urasta ja keskittyi orkesterityöhön ja opettamiseen.

Lisätietoa taiteilija Halosista löytyy tästä:

https://www.eemil.fi/halosten-taiteilijasuku/

Lempi Nyyssösen haudalla

Pähkinäsaaren rauhansopimuksen 700-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyllä Suonenjoen historiaan liittyvällä kävelyretkellä kävimme myös sankarihautausmaalla, jonne on on haudattu 287 sankarivainajaa. Talvisodan vainajia heistä on 88 ja jatkosodan vainajia 199. Sankarivainajien joukossa on yksi lotta, Lempi Selma Nyyssönen (3.3.1912-3.3.1943). Lempi Nyyssönen kuoli syntymäpäivänään 31-vuotiaana. Hän oli yksi lähes kolmesta sadasta sota-aikana kaatuneesta lotasta. Nyyssönen oli Erillinen pataljoona 4:n palveluksessa eli hän oli lotan tehtävissä kaukopartiopataljoonassa.

Mikko Porvalin kirjassa Syvärin takana kerrotaan Lempi Nyyssösen kuolemasta seuraavaa: "Maaliskuun lopussa tapahtui onnettomuus, joka järkytti kaikkia osastossa. Lotat Eila Kykkänen, Lempi Nyyssönen ja Helli Ojalainen putosivat Syvärin jäihin. Virta tempaisi Kykkäsen mukaansa heti, Nyyssönen yritti hetken nousta jään päälle, mutta voimat eivät riittäneet. Tilanteen nähnyt toisen yksikön sotilas ehti auttamaan lotta Heli Ojalaista, joka ainoana kolmikosta selviytyi.

Kahden pitkäaikaisen työtoverin menettäminen koettiin yksikössä raskaasti. Sodan oloissa oli helpompaa hyväksyä vihollistoiminnasta johtuvan kuoleman mahdollisuus kuin puhdas onnettomuus. Molemmat hukkuneet jäivät kateisiin."

Epäilen, että Lempi Nyyssönen on kuitenkin löydetty myöhemmin, koska hänen hautakivensä on Suonenjoen sankarihautausmaalla. Ainakaan Sotasammon tietokannassa ei kerrota, että hänet olisi siunattu kentälle jääneenä.

Tietääköhän joku tästä asiasta enemmän?

Maailman rauha

Sitten, kun Suonenjoen kaupunki ryhtyy tosissaan panostamaan matkailuun, niin kannattaa huomioida se, ettei ainakaan minun mielestäni ole kaupungin matkailussa riittävästi markkinoitu Ystävyyde npuistossa sijaitsevaa Suonenjoen ja DDR:n nuorison ystävyyden kiveä. Itse olen opastanut monen satunnaisen matkailijan tuon muistomerkin äärelle ja kaikki ovat sitä äimistelleet ja kertoneet, etteivät olisi uskoneet sellaista nähtävyyttä missään enää olevan.

Huomasin muuten, että sosialistisessa mediassa joku vaati jostain syystä Suonenjoen ja DDR:n nuorison ystävyyden kiven poistoa, mutta itse taistelen pontevasti sen säilyttämisen puolesta. Olen jopa ajatellut sellaista, että Ystävyyden puiston nimi olisi laajennettava Ystävyyden ja rauhan puistoksi, ja sinne olisi siirrettävä Maailman rauha -patsas, joka ennen seisoi Helsingissä Hakaniemen torin koristeena, mutta siirrettiin sitten syistä, joita voi vain arvailla, jonnekin varastoon Itä-Helsinkiin jonkun kaatopaikan viereen.

Maailman rauha -patsas esittää kiukkuisen näköisiä ihmisiä puimassa nyrkkiä sodan voimille ja mielestäni nämä ihmiset näyttävät myös huutelevat solvauksia ohikulkijoille. Jostain syystä neuvostovastaiset tahot ovat nimittäneet patsasta myös Katiskavarkaiksi.

Luulen, että Suonenjoen kaupunki voisi halvalla ostaa tuon Maailman rauhan elävöittämään Ystävyyden puistoa ja houkuttelemaan matkailijavirtoja paikkakunnalle. Kun Moskovan kaupunki halusi aikoinaan lahjoittaa ystävyyskaupungilleen Helsingille patsaan, tarjolla oli joko Leninin patsas tai tuo Maailman rauha ja jostain syystä, Helsinki valitsi jälkimmäisen. Minusta Suonenjoki voisi pyytää Moskovalta myös tuon ilmeisesti venäläisille tarpeettomaksi käyneen Leninin patsaan itselleen ja pystyttää senkin Ystävyyden ja maailman rauhan puistoon. Patsaan voisi tosin nimetä Spedeksi, koska miesten yhdennäköisyys on hämmästyttävä.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Maailman rauha voitaisiin myös pintakäsitellä tervalla ja höyhenillä, koska sellaista on tapahtunut ennenkin. Wikipedian mukaan "patsas tervattiin torstaina 10. lokakuuta 1991 Aleksis Kiven päivänä kello 16 alkaen. Tervaajat olivat valtiotieteiden ylioppilas Jari Kajas, oikeustieteen ylioppilas Mikael Jungner ja lääketieteen ylioppilas Sara Hirvelä. Tervan päälle oli laitettu höyheniä. Poliisi saapui paikalle kello 16.25 ja tilaisuus kesti kello 16.40:een, jolloin kaikki kolme kuljetettiin poliisiautossa pois."

Mikael Junger kertoo muistelmissaan tapauksesta sen, että paikalle saapuneet poliisit valittelivat sitä, että koska he ovat työvuorossa, he eivät voi osallistua talkoisiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailman_rauha_(patsas)

Silver Star

Pähkinäsaaren rauhansopimuksen 700-vuotisjuhlatapahtumassa kuultiin luento, jossa kerrottiin rajan itä- ja länsipuolten talousnäkymistä ja huonoiksi todettiin meidän itäsuomalaisten tulevaisuuden näkymät.

Itä-Suomessa on esimerkiksi viime vuosina onnistuneesti panostettu venäläisturismiin, mutta sattuneesta syystä rikkaita itänaapureita ei täällä enää näy. Luennoitsijan mukaan pari vuotta sitten näkyi Lappeenrannan Prisman parkkipaikalla yhtä aikaa jopa 15 venäläistä turistibussia, mutta nykyään ei näy ainuttakaan, joten konkursseja on tulossa Itä-Suomen matkailualalla.

Jonkun olisi siis tehtävä jotakin Itä-Suomen matkailuelinkeinon hyväksi ja minäpä yritän keksiä jotakin. Esimerkiksi eilen kerroin Suonenjoella olevasta Paavo Ruotsalaisen Tuumaustuolista enkä keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö tuon tuolin avulla voisi paikkakunnalle houkutella turisteja.

Pronssilaatta vain tämän tuolin mallisen kiven kylkeen ja viereen opaste, joka kertoo, että satunnainen matkailija voi vaikkapa 5 euron maksua vastaan istua kivelle tuumailemaan maailmankatsomuksellisia kysymyksiä. Maksun voi suorittaa kätevästi kännykällä ja mahdollisia väärinkäytöksiä estämässä paikalla on tallentava kameravalvonta.

Ja toinenkin idea minulla on. Suonenjoen keskustaan valmistui juuri ensimmäinen liikenneympyrä ja sen keskelle voisi pystyttää tarkan kopion Silver Star-nimisestä avaruuskulkuneuvosta, jolla avaruusilmailunpioneeri Silvo Sokka vuonna 1948 kertomansa mukaan lensi Riistavedeltä Kuopioon.

17-vuotiaan Sokan kertomus ällistytti koko ihmiskuntaa ja uutinen asiasta syrjäytti maailman mediassa Berliinin kriisin ja tiettävästi silloin ainoan kerran Australiankin lehdistö huomioi Suonenjoen. Savon Sanomien haastattelussa Kuopion sotilaspiirin komentaja kenraalimajuri Kääriäinen totesi aivan oikein, että "tämä poika on nero".

Silvo Sokan tarinan voi kuunnella tästä:

https://areena.yle.fi/podcastit/1-50084079

Tuumauskivi

Tänään juhlittiin Suonenjoella, joka oikein onkin, 700-vuotiasta Pähkinänsaaren rauhansopimusta, jolloin Ruotsi sopi silloisen itäisen naapurinsa kanssa ikuisesta rauhasta ja myös siitä, että Ruotsin itäraja kulkee täällä Suonenjoessa.

Ja aika hyvin sopimus ikuisesta rauhasta on sikäli pitänytkin, koska Ruotsi on sotinut laskujeni mukaan itäisen naapurinsa kanssa harvemmin kuin eteläisen naapurinsa Tanskan kanssa. Muistelen, että maamme itärajaa on vuosisatojen varrella tarkistettu vain 11 kertaa eli keskimäärin reilun 60 vuoden välein. Reilun sadan itsenäisyysvuotensa aikana Suomi on ollut sodassa itäisen naapurinsa kanssa vain kaksi kertaa, jolloin itäinen naapuri on hyökännyt kerran ja Suomi kerran.

Pähkinänsaaren rauhan juhlintaan kuului myös historiallinen kävelyretki Suonenjoen keskustassa ja hyvä oli, että sateesta huolimatta otin siihen osaa, sillä kävelyretken aikana se sitten löytyi.

Eli olen vuosikymmenien ajan kysellyt vanhoilta paikkakuntalaisilta, että missä sijaitsee Tuumauskivi, jolla suuren ideologisen esi-isäni Paavo Ruotslaisen kerrotaan istuskelleen maailmankatsomuksellisia kysymyksiä pohdiskellen ja nyt Suonenjoen seurakunnan kappalainen osasi kertoa tuon Tuumauskiven sijainnin.

Kivi ei enää olekaan vanhan pappilan lähellä, kuten minulle koulussa opetettiin, vaan se on nykyään siirretty Vanhan hautausmaan vieressä sijaitsevan seurakuntasalin pihalle. Koeistuin kiven ja totesin sen sopivan hyvin minunkin selälleni, kun ryhdyn oikein tosissani painavia maailmankatsomuksellisia kysymyksiä pohdiskelemaan.

Tunnen syvää hengenheimolaisuutta Paavo Ruotsalaista kohtaan, joka ainakin hyvän tarinan mukaan kerran yritti tehdä oikeita töitä ja tarttui vähäksi ajaksi auran kurkeen, mutta totesi pian moisen työhulluuden todennäköisesti saatanan aiheuttamaksi.

Niinpä hän sitten ryhtyikin eräänlaiseksi talkshow-taiteilijaksi ja alkoi tekemään keikkamatkoja ympäri Suomea, vaikka vaimo yritti ainakin kerran vallan kirveen kanssa estää keikalle lähdön, koska Paavo oli ottamassa keikkaevääkseen perheen ainoan leivän.

Sebastian Tynkkynen

Eilen haastateltiin perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkystä A-studiossa ja sen innoittamana minä sekä politiikan että sukututkimuksen harrastajana yritin internetin avulla selvittää, ovatko persujen kansanedustaja Sebastian Tynkkynen ja vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen toisilleen sukua. Heitähän yhdistää kiinnostus sekä politiikkaa että miehiä kohtaan.

Ja heti tavallisesti luotettava Vauva.fi sivusto kertoikin, että sukua ovat, mutta kaukaista. Tynkkysten suku näyttää olevan savo-karjalaista ja varsinkin Punkaharjulla asuu suvun edustajia paljon. Sain tutkimuksissani sen käsityksen, että Tynkkyset polveutuisivat kolmesta veljeksestä, mutta ilmeisesti harhaviettisyys ei kuitenkaan ole suvussa hallitseva ominaisuus, koska nykyään Tynkkysiä on maassamme jo 1200 kpl.

Eilisessä haastattelussa Sebastian Tynkkynen kiisti jyrkästi epäilyt persujen rasistisuudesta, jonka vakuuttelun uskottavuutta vahvistaa se, että Sebastianin aviomies on Etiopiasta ja pariskunta suunnittelee adoptoivansa lapsen Afrikasta.

Tynkkynen ei siis ymmärtääkseni ole rasisti afroafrikkalaista rotua kohtaan, mutta jonkinlainen rasisti hän on ainakin Suomen oikeuslaitoksen mielestä islaminuskoisia kohtaan, koska hän on saanut kolme tuomiota kiihottamisesta kansantyhmää kohtaan. Nähtäväksi jää, miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, jonne Tynkkynen tuomioistaan valitti, asiaan suhtautuu.

Sebastian Tynkkynen tuomitsi lähes trumpmaisen jyrkästi suomalaisen valemedian ajojahdin perussuomalaisia kohtaan. Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan, että valittaako hän persujen ajojahdista julkisen sanan neuvostoon, jonka toimenkuvaan valeuutisten torjunta kuuluu.

Sebastian Tynkkynen kelpaa hyvin esikuvaksi nuorelle, joka on kiinnostunut politiikasta. Nimittäin tutkimusten mukaan kansanedustajaksi pääseminen maksaa yleensä kymmeniä tuhansia euroja, mutta oman ilmoituksensa mukaan Tynkkysen vaalikampanja ei maksanut hänelle juuri mitään, sillä nokkelana nuorukaisena Tynkkynen osasi muutama vuosi sitten erinomaisesti hyödyntää nousujohteisella urallaan Big Brother-nimistä tv-ohjelmaa ja Ilta-Sanomat uutisoi tapahtunutta seuraavasti:

"Ensiksikin Sebastian pieraisi tahallaan mojovan pierun kilpakumppaninsa Salarin naamalle. Salar raivostui pierusta silmittömästi ja uhkasi ”muokkaavansa Sebastianin naaman uuteen uskoon.”

Eräällä toisella kerralla Sebastian ulosti pierun saattelemana housuihinsa. Mies tunki kesken viikkotehtävän takapuolensa ulos asuntovaunun ikkunasta pieraistakseen ulkona värjötteleville, mutta tilanne päätyi nolosti, kun housuihin päätyi ulostetta." Edellä kerrotut tapaukset todistavat eittämättä sen, että eduskuntaan voi päästä ilman kalliita kampanjoita, jos vain mielikuvitusta ja uskallusta riittää.

Ilta-Sanomien mielenkiintoisen jutun Tynkkysestä voi lukea alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa tästä: https://www.is.fi/viihde/art-2000001026621.html

Mika Häkkisen noin 9. serkku

Olen sikäli erilainen suomalainen mies, että en pidä itseäni kovinkaan hyvänä autonkuljettajana. Ajoin tosin kortin vajaat 50 vuotta sitten, jonka jälkeen olen autoillut syvistä eettisistä syistä johtuen vain vajaat 50 kilometriä. Nuorempana olin sitä mieltä, että mikäli maailmassa olisi edes vähän oikeudenmukaisuutta, niin yksityisautoilu kiellettäisiin, mutta nyt olen maltillistunut ja hyväksyn sen, että yksityisautoillakin voi, mikäli se tapahtuu sähköautolla, jonka katolla on aurinkopaneeli, joka tuottaa kyseisessä yksityisautoilussa tarvittavan sähkön.

Nyt olen kuitenkin alkanut epäilemään, että minussa voisi sittenkin olla perinnöllistä ainesta ihan hyväksi yksityisautoilijaksi. Nimittäin joskus Helsingin Sanomat kirjoitti, että upporikkaan monacolaisen autonkuljettaja Mika Häkkisen vaari olisi ollut suonenjokelainen torppari tai jokin muu sellainen pieneläjä. Internetissä voi nykyään tutkia sukulaisuuksia ja tarkistin Hesarin tiedon ja havaitsin sen sikäli virheelliseksi, että Mika Häkkisen isovaari, kuten myös kaikki edelliset tunnetut Mika Häkkisen isälinjan esi-isät ovat suonenjokelaisia, mutta hänen vaarinsa syntyi kuitenkin Kuusankoskella.

Tarkemmin Häkkisen sukulaisuuksia tutkiessani havaitsin, että olen karkeasti arvioiden ainakin kahden sukuhaaran kautta Mika Häkkisen 9. serkku ja koska sukulaissuhteitamme on ainakin kahdelta taholta, niin arvioin karkeasti, että olen biologisesti ajatellen Mikan noin 4,5. serkku ja arvioni, joka edelleenkin on karkea, on, että geeneistäni noin 5 % on samoja lahjakkaan autonkuljettaja Häkkisen kanssa, jota seikkaa esimerkiksi oheinen internetlinkki eittämättä todistaa: https://www.geni.com/people/Matti-H%C3%A4kkinen/6000000176467715839

Venäjän kasvava talous

Vieläkin ihmetyttävät Venäjän Karjalan jättiputken valtaamat heitteille jätetyt pellot. Toista oli ennen sotia. Muistelen, että vaikka Karjalan evakkoja oli vain 10 % kansasta, niin kuitenkin luovutetun Karjalan kivettömät ja hallattomat pellot tuottivat peräti 40 % maamme leipäviljasta. Ja taisi jopa olla niin, että luovutettu Karjala tuotti 20 % maamme bkt:stä.

Kun Venäjällä siirryttiin 90-luvulla riistokapitalismiin, ilmeni, että viljakilon tuottaminen Karjalassa maksaa muutaman centin enemmän kuin Etelä-Venäjällä ja niinpä pellot jätettiin heitteille. Tosin, kun kolme vuotta sitten kävin itärajan takana, huomasin, että jonkin verran peltoja oli otettu taas tuotantoon kiitos lännen asettamien talouspakotteiden.

Jättiputkistakaan ei liene haittaa Karjalan maatalouden ylösajolle, koska amerikkalaiset kehittivät Vietnamin sodan aikana Roundup-myrkyn, joka tappaa rikkaruohot, vaikkakin haittapuolena on, että se myös aiheuttaa syöpää.

Itse typeryyksissäni kuvittelin, että ruplan arvon romahdus lopettaa Ukrainan sodan, mutta historian professori Timo Vihavainen oikaisi minua asiassa toissapäiväisessä blogikirjoituksessaan, kun hän kertoi seuraavaa:

"Venäjän romahduttaminen, jota moni tältä sodalta toivoo, näyttää olevan kovin vaikea päämäärä. Venäjän talouskin on juuri hiljattain tullut Euroopan suurimmaksi ohitettuaan Saksan ostovoimakorjatulla BKT:llä laskien. Venäjällä on, toisin kuin monet näyttävät kuvittelevan, sentään hyvin merkittävät kotimarkkinat ja kotimarkkinateollisuus. Toisin kuin monien muiden maiden talous, se ei perustu kuplaan."

Voi hyvinkin olla niin, että kun Venäjän kauppa ulkomaiden kautta on vaikeutunut, niin maa joutuu panostamaan omaan tuotantoon. Sotakin ehkä vain kasvattaa maan kansantuotetta, koska uusia kranaatteja ja ruumisarkkuja valmistetaan kolmessa vuorossa ja sekin toiminta kasvattaa bkt:ta, vaikka ei lisääkkään kansalaisten hyvinvointia.

Juuri luin jostain, että eräässä ammttikoulussa teinit on velvoitettu kasaamaan droneja yötä päivää 700 euron kuukausipalkalla. Se on Venäjällä ihan hyvä raha, sillä esimerkiksi eläkkeet ovat keskimäärin 200 €/kk.

Professori Timo Vihavaisen blogikirjoituksiin voi tutustua tässä linkissä https://timo-vihavainen.blogspot.com/ .

Stalinin kosto

Olen käynyt kolmisenkymmentä kertaa itärajan takana Karjalassa ja suurimmat luontoelämykset ovat tarjonneet Pietari Suuren käskystä istutetut valtavat Raivolan lehtikuuset ja Stalin käskystä istutetut valtavat jättiputkikasvustot, jotka ainakin kolme vuotta sitten olivat kiitettävästi vallanneet Karjalan hylätyt peltoaukeat.

Stalinin mielestä jättiputket ovat oivallista lehmänrehua ja niin varmaan olisivatkin, mutta lehmät eivät kuulema syö niitä ainakaan mielellään ja jos söisivätkin, niin jättiputkilla tuotettua maitoa ei ihminen mielellään juo.

Ihmishirviö Stalin määräsi jättiputket kasvamaan ja hyvin ne tottelivatkin. Kun astetta pehmeämpi Hrutshev, joka pehmeydestään huolimatta lienee tapattanut valtavan määrän ukrainalaisia, yritti saada maissin kasvamaan koko venäjällä, niin eihän se häntä totellut.

Syrjäytetystä Hrutshevista on yritetty tehdä idioottia sillä perusteella, että hän yritti kasvattaa tundralla maissia, mutta eihän kuitenkaan idiootti ollut. Luultavasti hänen mielestään maissi olisi kasvanut lehmänrehuksi pohjoisessakin ja näkemys on perusteltu, koska entinen Kemiran johtaja Yrjö Pessi kertoo muistelmissaan, että hänen kotonaan Kurkijoella kasvatettiin jo 30-luvulla maissia rehuksi ja saatiin 40 tonnin hehtaarisatoja.

Tuo kuva on otettu syyskuun puolivälissä vuonna 2017, jolloin Karjalan jättiputket olivat jo nähneet parhaan kukoistuksensa ja olivat kuihtuneet vain neljämetrisiksi. Arvioni mukaan jättiputki on parhaassa miehuudessaan viisimetrinen ja silloin kukka on päivänvarjon kokoinen.

Kuva on otettu Siiranmäestä, jossa kesäkuussa 1944 olivat veriset taistelut. Väkisinkin tulee mieleen, että jotenkin nuo jättiputket kasvavat erityisen hyvin entisillä taistelupaikoilla, ainakin myös Kuuterselässä Stalinin kostoksi nimitetty rehukasvi viihtyi. Ehkä maaperä on tappotantereilla hyvin muokattua ja eloperäisten jätteiden vuoksi ravinteikasta.

Sekä Kuuterselkä että Siiranmäki ovat nyt sellaisen aluskasvillisuuden vallassa, ettei sieltä päiväsaikaan tulla läpi edes suurvallan vehkeillä. Päivänvalossa jättiputki polttaa varomattomalta ohikulkijalta ihon ja silmät, pimeällä kasvi ei ole yhtä vaarallinen.

Jättiputkella ei ole enää hyötykäyttöä, ellei sitä sitten hyödynnetä rajavalvonnassa. Itse kuitenkin epäilen, että Stalinin kosto on pohjoisen vyöhykkeen tehokkain biomassan tuottaja. Ainakin se pajun ja korsihelpin voittaa, joita molempia on huonolla menestyksellä yritetty käyttää hyödyksi voimalaitosten polttoaineena. Ehdotankin, että Suomi alkaa Ukrainan sodan jälkeen ostamaan Venäjältä jättiputkea biovoimaloiden polttoaineeksi. Puutahan sieltä ei enää tuoda. 

Lupiini vs. jättiputki

Vaikka Hesari ylistikin Uukuniemen elinvoimaisuutta, niin itselleni nousi väkisinkin mieleen Yrjö Jylhän runo, jossa kerrotaan hylätyistä pihoista ja autioista taloista. Itä-Suomen syrjäseuduilla tilanne alkaa olla se, että autiot talot ovat ongelmajätteitä ja perintöjä jaettaessa riidat syntyvät siitä, että kuka joutuu ottamaan nimiinsä kiinteistön, jonka purkukustannukset ovat sen myyntiarvoa enemmän.

Teemu Keskisarja vieraili viime syksynä Suonenjoella luennoimassa ja totesi savolaisten olevan saamattomampia kuin esimerkiksi eteläpohjalaiset. Onhan se tietysti niinkin, mutta matkustin joskus Etelä-Pohjanmaalle ostaakseni juuri ilmestyneen Pauli Nevalan runokasetin, niin ihmettelin Seinäjoen asemalla sitä, kun yksi tienviitta kertoi, että Nurmo 10 km, toinen viitta, että Lapua 12 km ja kolmas, että Perä-Seinäjoki 15 km. Nimestä päätellen Perä-Seinäjoki on sikäläisistä taajamista syrjäisin.

500 asukkaan Uukuniemen kirkonmäelle voisi pystyttää kaksi tienviittaa ja toisessa lukisi, että Savonlinna 75 km ja Parikkala 45 km. Helppoahan sitä on olla yrittäjänä Seinäjoella, jossa asiakkaat ovat lähellä, mutta harvaanasutussa Itä-Suomessa asiakkaat pitää houkutella kaukaa. Tosin Uukuniemen elinkeinoelämän oli pelastaa esikaupungit Sortavala, Käkisalmi ja Viipuri, mutta sitten Putin r---i senkin asian.

Uukuniemellä kukki eräällä hylätyllä pihalla jättiputki ja pitkään mietin, että uhmaanko lain kieltoja ja käskyjä ja käyn sen yön pimeinä tunteina niittämässä, mutta sitten olin uhmaamatta lakia. Nyt tuo jättiputki saa kylvää miljoona siementä, jotka voivat elää vuosikymmeniä ja kohta Uukuniemikin näyttää rajantakaiselta Karjalalta, jonka jättiputki on vallannut.

Joskus ajattelin, että kyllä suomalainen sitkeä ja yhtenäinen lupiinirintama pysäyttää jättiputkikiilan etenemisen, mutta nyt epäilen, että jättiputket voittavat taistelun elintilasta turvautumalla Suomessa talvisodan aikana kehitettyyn koukkaustaktiikkaan.

Uukuniemen matkailu

Satoja tuhansia euroja maksaisi Uukuniemelle sellainen värikuvallinen kokoaukeaman matkailumainos Helsingin Sanomissa, jollainen pisti heti aamusta silmääni lehden paperiversion avatessani. Erinomaista mainosta sai 500 asukkaan pitäjä ilmaiseksi valtakunnan ykkösmediassa. Toivotan onnea ja menestystä Uukuniemelle ja varsinkin sen matkailuelinkeinolle, joka saattaa pelastaa pitäjän autioitumiselta varsinkin, jos itäraja aukeaa taas oikeasti.

Toivon hartaasti, että älytön Putinin sota loppuisi, jotta pääsisin ostamaan taksilla Uukuniemeltä käsin Sortavalan urheilukaupasta kolmimetriset Karjala Tourist-merkkiset metsäsukset luotettavilla autonrenkaasta tehdyillä mäystinsiteillä. Liukulumikengätkin saattaisin vielä ostaa, koska sellaiset ovat hyvät ryteikössä hiihdettäessä.

Tämänhetkisellä ruplan sota-ajankurssilla molemmat hankinnat maksaisivat alta 20 euroa. Suomessa ne maksavat kymmenen kertaa enemmän. Kolme vuotta sitten juuri ennen koronasulkua kävimme rouvan kanssa uukuniemeläisellä Tiitan taksilla ostamassa Karjala-merkkiset latusukset Sortavalasta. Ikävä kyllä Karjala-suksitehtaan Valamo-mallit olivat loppu, joten meidän piti tyytyä Karjan-suksitehtaan Sortavala-malleihin.

Omituinen pala Laatokan Karjalaa

Heti ensimmäisenä pisti silmääni aamun Helsingin Sanomien nettisivun juttu Uukuniemestä eli omituisesta palasta Laatokan Karjalaa. Hesari antaa sangen myönteisen kuvan tämän 500 asukkaan pitäjän tulevaisuuden näkymistä, joka oikein onkin.

Tosin itse kävelin muutama päivä sitten Värtsintien päästä päähän ja tulin siihen lopputulemaan, ettei neljän kilometrin matkalla taida olla enää yhtään pysyvästi asuttua taloa. Katkeruuteni naapurin käsittääkseni vahvasti uukuniemeläistaustaista tyrannia kohtaan vain kasvoi.

Ellei Putin olisi hyökännyt Ukrainaan, Uukuniemenkin tilanne olisi ihan toinen, mikäli raja olisi kunnolla auki, ja Sortavala, Käkisalmi ja Viipuri olisivat Uukuniemen esikaupunkeja. Ja jos venäläisten ihan naapuriin Kurkijoelle suunnittelema tiedekaupunki olisi toteutunut, olisi Karjala hyvää vauhtia palaamassa maamme tieteellisteknisen kehityksen kärkeen, kuten tsaarin aikanakin oli, jolloin maamme ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen puksutteli Puhoksella.

Värtsin tiellä kävellessäni hahmottelin suunnitelmia siitä, miten kesäpitäjäni pelastetaan. Yksi keino olisi rakentaa Uukuniemelle, joka on Pyhäjärven niemi ja jossa tuulee kovasti, muutama tuulivoimala. Luulenpa, että jos Uukuniemi olisi edelleen itsenäinen kunta, niin muutama tuulivoimala toisi niin paljon tuloja, että kunnallisverosta voisi luopua.

Puolustusvoimat vastustaa tuulivoiman rakentamista rajalle, koska ilmavalvonta vaikeutuu, mutta itse en hyväksy tuota kantaa. Minusta sen sijaan maamme ilmavalvonta ja varsinkin matalatorjuntakyky pikemminkin tehostuisi, jos itärajalla tuulimyllyjen lavat viuhuisivat 300 metrin korkeudessa.

Ja matkailuakin uukuniemeläiset voisivat vielä tehostaa. Olenpa kuullut, että vielä vähän aikaa sitten eräs Sortavalan korkea-arvoinen sotilashenkilö vieraili usein pitäjässä, koska hänellä oli samat harrastukset kuin paikkakunnan miehillä, eli juopottelu ja saunominen ja tuon upseerin kanssa olisi voinut sopia, että rajan takana ollut valonheitin otettaisiin taas käyttöön.

Olen varma, että kaikkialta länsimaista seikkailunhaluiset turistit matkustaisivat Uukuniemelle, jos he tietäisivät, että iltapimeällä liikuttaessa venäläisten valonheittimen valokiila saattaisi heitä seurata. Itseänikin viehättäisi tuulastuskalastuksen harrastajana se, että tuulastusta voisi harrastaa naapurin huikaisevan kirkkaan valonheittimen tukemana.

Harmi, että tämä Hesarin juttu on maksumuurin takana: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009752837.html

Kakkisen Olli

Yleisradion sinfoniaorkesterin viulisti Kauko Vainio oli monipuolisesti lahjakas ihminen. Musiikin lisäksi hän kunnostautui myös kirjailijana ja kuvataiteilijana, jota hänen piirtämänsä Kakkisen Olli -kirjankansi todistaa. Kauko Vainio ei kuitenkaan tekniikan alalla päässyt yhtä pitkälle kuin hänen isänsä liikemies-kansanedustaja Ville Vainio, alk. Karjunen, joka oli aikoinaan maamme johtavia ikiliikkujan kehittäjiä.

Vainio kirjoitti Kakkisen Ollin, joka on Kakkisensalon maaherraksi kutsutun Olli Koivistoisen elämänkerta, vuonna 1957. Kirjan alkusivulla hän kertoo Kakkisensalosta, josta olen viime päivinä kirjoitellut kotikyläni ja sukuni historiaani liittyviä tarinoita, seuraavaa:

"Savon sydämessä Suonenjoen ja Karttulan pitäjien rajamailla on laaja asumaton maa-alue. Seutu metsineen, järvineen ja kankaineen on ollut melkein näihin aikoihin asti luonnontilassa olevaa synkkää saloa. Paikan eristävät etelä- ja länsisuunnalta harvaanasutusta kylästä vetiset suot, pohjoisesta ja idästä taas laaja asumaton metsä sekä pitkät järvet aivan kuin rajoittaen ihmisten pääsyn näille seuduille rikkomaan ja häiritsemään luonnonkauneutta ja sen rauhaa.

Tämä alue on kymmenien neliöpeninkulmia laaja, ja toistasataa järveäkin kuuluu tähän maa-alaan, joka alkaa Karttulan rajasta, ulottuen Sorsakoskelle saakka. Suurin ala tästä tienoosta on aikoinaan maksanut vain yhden kulin suolaa ja koirannahkarukkaset."

Vainion kirjoitus synnyttää tietysti kysymyksen, että paljonko on tuo kuli? Erikoinen painomitta, johon en ole aiemmin törmännyt. Sen olen kuullut, että hyvin lyhyt, ilmeisesti alun perin kiinalainen ajanmitta, on kulinluikautus. Mutta painomitta kulin selvittäminen vaati jo vähän googlettamista. Ja löytyihän vastaus sekunnin sadasosissa; ihmeellinen asia on internet.

Kuli, eli matto, on vanha venäläinen painomitta ja se vastaa yhdeksää puutaa eli 147,42 kilogrammaa nykyasteikolla. Siitä voimmekin laskea, että ei ollut erämaa ennen hinnankiroissa. Nimittäin suola taitaa nykyään maksaa noin euron kilolta, joten satojen neliökilometrien erämaa alue on maksanut muinoin historiassa nykyrahassa noin 250 euroa, sillä suola on maksanut noin 150 € ja luultavasti koirannahkarukkaset saa nykyään ehkä satasella.

Kuvan Kakkisen Olli, joka oli oikealta nimeltään Olli Koivistoinen, oli kertomansa mukaan syntynyt Satulamäen "pellon piässä" olleeseen mökkiin, joka lienee ollut Ollin sukulaisten omistaman Satulamäen talon torppa tai mäkitupa. Satulamäen talo, joka oli 1930-luvun pakkohuutokauppaan asti melkoinen kartano, jossa vietettiin lähes Niskavuorimaista elämää, oli ainakin hyvän tarinan mukaan ostettu muinoin kuudella suolasäkillä, joten ei ollut sekään hinnankiroissa.

Onneton hyvästijättö

Toissa päivänä kerroin höyrytraktori Annikin dramaattisesta tuhosta Syvänniemellä. Asian tutkimuksissa on tässä vaiheessa selvinnyt, ettei Annikin tuho tullut yllätyksenä.

Lokomotiivin henkilökunta nimittäin herätti kylällä pahennusta viettämällä ns. hauskaa elämää. Lievästi ilmaistuna tämän porukan työmaajuopottelu ei ollut aivan lapsenkengissä. Masinistien ja kaikkien savolaisten kunniaksi on kuitenkin luettava, ettei Annikin onnettomassa tapauksessa ollut kysymys maamme ensimmäisestä rattijuoppoustapauksesta, mikäli yhtään on uskominen alla olevaa digilehti-arkistosta löytyvää juttua:
TAPIO-lehti 30.9.1871

ONNETON HYVÄSTIJÄTTÖ

Viime viikon perjantaina tämän kuun 22 p:nä tapahtui Karttulassa Saittajärven rannalla seuraava onnettomuus: Lokomotiivi (höyryveturi) tuli tavalliselta matkaltansa Syvänniemen ruukilta tavaralastinsa kanssa, jossa sitä varten tehdyllä aluksella tuotiin Saittajärven toiselle puolelle, jossa lokomotiivi tavallisesti käännetään ympäri paluumatkalle Syvänniemelle ja varustetaan puu- ja vesitarpeilla.

Lokomotiivi seisoi rantasillalla jonka vierellä oli alus odottamassa järven yli lähtöä. Masinistit puhdistivat masiinaa, panivat vettä pannuun ja lämmittäjä-poika puhdisti uunia, sillä lähtöhetki läheni. Eräs tyttö, joka oli matkalla Viipurin, jätteli jäähyväisiä kaikille tuttavillensa, hyppäsi Lokomotiivin etulavalle kättelemään lämmittäjä-poika, joka vielä oli kättelemättä.

Tytön pyörähtäessä siinä ahtaassa paikassa, vastasi hänen ruumiinsa siihen tappiin, joka panee lokomotiivin käymään: tappi pyörähti ja samassa silmän räpäyksessä alkoi lokomotiivi käymään. Siitä säikähtäen hyppäsi lämmittäjä-poika lavalta sillalle, mutta tyttö ei taitanut mitään tehdä, hän seisoi lavalla ja tuossa tuokiossa oli lokomotiivi aluksesta, josta se samassa käynnistä suistui päätäpäin järven syvyyteen tytön kanssa.

Sillä paikalla on viiden sylen syvää. Warkaudesta on tuotu sukellusvaatteita ja koneet ja tällä viikolla on haalattu Lokomotiivia ylös järvestä. Tyttö on hukkunut. Se oli siis totisesti onneton hyvästijättö. Tämäkin tapaus pitäisi muistuttaa sitä tärkeätä seikkaa, ettei milloinkaan lähetä eikä käsitellä höyrykoneita sen joka ei asiaan kuulu eikä tunne laiteitten vaikutusta. Mainittu tyttö sai sen kautta kuolemansa ja tuotti arvaamattoman vahingon lokomotiivin omistajille.

Alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa Tapio-lehden jutun voi lukea tästä: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/441440?page=1

Herra poltti huoneensa Karttulassa

Tuo eilen mainittu Syvänniemen kylä, joka oli 1870-luvulla maamme tieteellisteknisen kehityksen kärjessä, on ainakin linnuntietä yllättävän lähellä kotikylääni Kärkkäälää, koska mummoni Hilda, jonka korvat eivät valokuvista päätellen olleet suuret, vaan valtavat, oli ainakin hyvän tarinan mukaan kyennyt kuulemaan Syvänniemen kirkonkellon lyönnit.

Voi olla, että kirkkaalla pakkassäällä niin on voinut tapahtuakin. Närhin Eelis, joka on Hildan veljenpoika ja jolla ilmeisesti on myös hyvä kuulo, jollainen itsellenikin on siunaantunut jopa siinä määrin, etten pysty kuuntelemaan nykyajan nuorison hyvin kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia, kertoi joskus, että oli Kakkisensalolla hiihdellessään kuullut yhtä aikaa sekä Syvänniemen että Suonenjoen kirkonkellot. Tuo on ihan hyvin mahdollista, koska kuuluihan esimerkiksi Kannaksen suurhyökkäyksen jyly kesällä 1944 Kärkkäälään asti.

Joskus vuosia sitten Kuopio filosofiakerhossa käsiteltiin ateismin historiaa. Asiasta alusti uskontotieteen yliopiston lehtori Teemu Taira suoraan Helsingistä. Tilaisuudessa esitettiin ajatus, että Karttula olisi ollut uskonnonvapauslain astuttua voimaan vuonna 1923 maamme ateistisin kunta, sillä karttulalaiset erosivat ev.lut.-kirkosta sankoin joukoin heti, kun siihen ilmeni pieninkin mahdollisuus.

Pääsin tapani mukaan oikaisemaan yliopistomiestä. Karttulalaiset eivät suinkaan eronneet kirkosta niinkään uskonnollisista, vaan kunnallispoliittisista syistä. Nimittäin pääsiäisenä 4.4.1920 Karttulan kirkko paloi, elikkä asia olisi voitu uutisoida lehdessä, että "Herra poltti huoneensa", ellei sellaisesta uutisoinnista olisi tullut linnareissua Jumalan pilkan vuoksi, kuten historiassamme on kerran varoittavana esimerkkinä tullut. Karttulan kirkon palaminen ei ollut nykyaikainen tuhopoltto, vaan palo syttyi lämmityskamiinasta.

Karttulan pitäjän uusi kirkko päätettiin rakentaa kirkonkylän sijasta Syväniemelle, joka silloin oli merkittävä teollisuuskeskus ja muutenkin elinvoimainen kylä. Muut karttulalaiset kauhtuivat kerrassaan kirkon siirrosta ja sen seurauksena 1100 pitäjäläistä erosi ev-lut-kirkosta, mutta ateisteiksi he eivät tunnustautuneet, sillä suuri osa heistä liittyi vapaaseurakuntaan. Kunnallispoliittinen kuohunta ei jäänyt tähän, vaan lisäksi kiistan seurauksena Tervo erosi Karttulasta omaksi pitäjäkseen. Nykyään kiista kirkon paikasta ei varmaankaan synnyttäisi moista liikehdintää.

Muuten ainakin hyvän tarinan mukaan keväällä -18 kuljetettiin erästä punikiksi epäiltyä Ylöstä Karttulasta Kuopion kasarmilla toimineeseen tuhoamiskeskukseen, jossa 473 miestä pääsi ainuvastaan ja saattajat kehottivat vankiaan katsomaan viimeisen kerran Karttulan kirkkoa. Kun Ylönen pari vuotta myöhemmin palasi takaisin, vakuutti hän, ettei nyt hänen takiaan olisi kirkkoa tarvinnut polttaa.

Muistelen, että lapsuudessani Syväniemen kirkon torni olisi näkynyt Kärkkäälään Putinanmäelle. Hyvän tarinan mukaan Putinanmäki sai nimensä siitä, että isovihan aikaan kyläläiset piileskelivät siellä ja kuuntelivat vihollisjoukkojen putinaa, mutta itse epäilen hämäläisten erämiesten antaneen mäelle nimen, sillä hämeen murteessa putina tarkoittaa pyöreäpohjaista puuastiaa.

Lujarakenteiselta ja kalliilta näyttää tuo köyhien karttulalaisten vuonna 1925 rakentama Syvänniemen kirkko. https://fi.wikipedia.org/wiki/Syv%C3%A4nniemen_kirkko

Suomen ensimmäinen maantiemoottoriajoneuvo

Isonevan 50 megawatin aurinkovoimalan lisäksi on siihen lähistölle Lempyyn kylälle Kurkisuolle suunnitteilla vielä suurempi peräti 80 megawatin laitos. Vaikuttaa siis vahvasti siltä, että noiden aurinkovoimalahankkeiden myötä Kakkisensalon erämaa-alue on palaamassa maamme tieteellisteknisen kehityksen kärkeen 140 vuoden hiljaiselon jälkeen.

Nimittäin tämän entisen erämaa-alueen koilliskulmalle Karttulan Syvänniemelle eräs upporikas venäläinen aatelismies perusti lähiseudun rautapitosten vesistöjen järvimalmia hyödyntävän Sourun rautaruukin. Tältä ajalta periytyy esimerkiksi Kakkisenjärven Malmiluodon nimi.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että maamme ensimmäisen moottoroitu maantieajoneuvo liikennöi vuonna 1871 Karttulan Syväniemellä eikä Helsingissä, kuten tyhmempi helposti kuvittelisi. Sen sijaan katuvalot tulivat Helsinkiin ensiksi ja sitten vasta Syvänniemelle.

Annikiksi nimetyn maantielokomobiilin teknisistä ominaisuuksista Koneviesti kertoi muutama vuosi sitten nettisivullan seuraavaa:

"Näissä Thomson-steamereinä tunnetuissa maantielokomobiileissä oli kolme Thomsonin kehittämällä umpikumipinnoituksella varustettua pyörää, ohjaus hoitui etupyörällä. Maantie- ja maatalousmalleissa umpikumin päälle vedettiin 11-tuumaiset rautatelat. Kumi oli Suomessa vielä tuntematonta ainetta, täällä kerrottiin veturin pyöristä, joissa oli gutta-perkasta tehdyt ympärysvanteet.

Rahtimallit liikkuivat rivakimmillaan kuutisen kilometriä tunnissa, matkustajaveturit yli kolmeakymppiä. Thomson-steamerissa oli ilmeisesti 2-nopeuksinen voimansiirto, suunnanvaihtaja ja takapyöriin vaikuttava jarrulaite. Veturi oli 4,4 metriä pitkä, korkeutta oli savukorsteenin latvasta mitattuna vajaat 4 metriä, leveyttä 2,2 metriä. Tyhjiltään veturi painoi 6 254 kiloa, täydessä työkunnossa vesineen ja halkoineen 8,19 tonnia, eli 500 puutaa, kuten se tuon ajan mitoilla ilmaistiin.

Halkaisijaltaan 1,6-metrinen pystykattila kehitti 9,1 kilon paineen, josta saatiin irti suunnilleen 45 hevosvoimaa. 1 700 litran vesisäiliö riitti täydellä höyryllä ja lastilla 12 kilometrin keikkaan, nopeassa matkustusmallissa tankkausväli oli 70 km."

Annikin kohtalo oli surullinen. Muutaman kuukauden käytön jälkeen sitä oltiin siirtämässä lautalla Saittajärven yli, mutta syistä, joita voi vain arvailla se rullasi pois lautalta ja vajosi pohjamutaan kymmenen metrin syvyyteen, jonne päätyi myös kyydissä olleen neiti Lovisa Airaksisen nuori elämä.

Sen sijaan Annikin masinisti Aron Myöhänen, joka oli ehkä ns. peuhannut neiti Airaksisen kanssa, selvisi hengissä. Luulenpa, että hänellä oli paljon selitettävää esimiehelleen tapausta seuranneessa kehityskeskustelussa.

Syvänniemen kylän nettisivulla traagisesta tapauksesta kerrotaan seuraavaa: https://www.syvanniemi.fi/annikki-veturi/

Pillilupi-askini kertomaa

Pikkuisen mietteliäänä tuijottelen Pillilupi-askini kannen laskelmia, jotka käsittelevät maamme energiahuollon organisointia. Muistelen, että kylmien ja pimeiden talvipäivien varalta maamme sähköntuotantokapasiteetti on hirmuinen eli noin 20.000 megawattia, josta tietenkin keskimäärin on käytössä uskoakseni vähän yli puolet.

Pillilupi-askini kansi yrittää minulle todistaa, että jos tulevan Isonevan aurinkovoimalan kaltaisilla laitoksilla korvattaisiin vaikkapa 1.000 megawatin ydinvoimala, tarvittaisiin siihen peräti 200-kertainen määrä aurinkopaneeleita eli noin 200 km2:n pinta-ala, jos aurinkosähköä syntyy keskimäärin 5 megawattia neliökilometriltä, kuten Isonevalla syntyy.

Jos koko maamme 20.000 megawatin sähköntuotantokapasiteetti tuotettaisiin päivänpaisteella, pitäisi yli prosentti Suomen pinta-alasta peittää aurinkopaneeleilla. Tosin vähemmällä selvittäisiin, mikäli kesäisin otettaisiin ylimääräinen sähkö talteen, tosin silloin pitäisi talvipakkasia varten olla hirmuinen määrä akkuja sähkön varastointiin. Osan talvesta aurinkovoimala olisi jopa energianegatiivinen, koska paneeleiden sulattaminen ja lumenpoisto vaativat energiaa. Laskelmani tuntuu maalaisjärjellä ajateltuna liian synkältä.


Sähköautoilun osalta Pillilupi-askini vaikuttaa liiankin toiveikkaalta ja maalaisjärkeni epäilee laskelman lopputulemaa. Nimittäin nykyään aurinkopaneeli muuttaa sähköksi jopa 40 % valosta ja auringonpaistetta tulee keskimäärin maapallolle 1 kwt neliömetrille. Niinpä laskelmani osoittaa, että tuollainen viiden neliömetrin paneeli tuottaa vuorokaudessa sen verran virtaa, jota sähköauto tarvitsee keskimääräiseen 60 kilometrin ajeluun päivittäin. Tosin Suomessa laskelmani soveltuu vain kesäsähköautoon.

Sähköauton akut näyttävät ainakin mainosten mukaan varastoivan 80 kilowattituntia sähköä ja sen luvataan riittävän 400 kilometrin ajoon. Eli mainosten mukaan sähköauto kuluttaa 20 kwt virtaa sadalle, joka tulee maksamaan nykyhinnoilla pari euroa. Bensaa kuluisi vähintään 10 euron edestä, vaikka bensa sisältää energiaa noin 10 kwt/litralle, mutta siitä valtaosa menee harakoille.
https://www.motiva.fi/ratkaisut/kestava_liikenne_ja_liikkuminen/valitse_auto_viisaasti/ajoneuvotekniikka/moottoritekniikka/sahkoautot

Lisää aurinkovoimaa

Kunnioitinpa läsnäolollani pari viikkoa sitten Neova Groupin tiedotustilaisuutta, joka koski yhtiön aurinkovoimahanketta Suonenjoen kunnan alueelle Kakkisensalon Isonevalle. Alustavan hankesuunnitelman mukaan Isonevan hankealueen koko on noin 110 hehtaaria, josta Neovan tytäryhtiö Vapo Terra omistaa noin 65 hehtaaria. Hankealue on käytöstä poistunutta turvetuotantoaluetta.

Aurinkovoimalan verkkoon liitettävä teho on arviolta noin 50-60 MW. Isonevan aurinkovoimalan sähköntuotannon on arvioitu vastaavan noin 3 000 sähkölämmitteisen omakotitalon kulutusta. Neova Group korostaa, joka oikein onkin, että toteutuessaan hanke toisi kiinteistöverotuloja Suonenjoen kuntaan.

Melkoisen huima on tuo Kakkisensalon aurinkovoimala suunnitelma. Tässä hetkellä maamme suurin aurinkovoimala sijaitsee tietysti Etelä-Pohjanmaalla Nurmossa ja se on viitisen kertaa suunniteltua Isonevan voimalaa pienempi. Tosin jonnekin säästäväisyydestään tunnetulle Laihialle suunnitellaan jo vielä paljon Isonevaakin suurempaa aurinkovoimalaa.

Tiedotustilaisuudessa minulle selvisi, että vaikka aurinkovoimalan maksimiteho olisi 50 MW, niin käytännössä sähköä saadaan keskimäärin vain 5 MW teholla. Mutta kyllä sekin on paljon, koska Pilliklupi-5-askin kanteen tilaisuudessa ynnäilin, että jos sähkö maksaisi vaikkapa 10 ce/kwt, niin Isonevan laitos tuottaisi sähköä noin 4 miljoonan euron edestä vuodessa.

Tiedotustilaisuudessa Neova Groupin asiantuntija ei suostunut kertomaan, paljonko Isonevan voimalan rakentaminen tulee maksamaan, mutta sivulauseessa hän muistaakseni mainitsi, että sähkövoimala maksaa keskimäärin 600.000 euroa megawatilta ja pillilupi-askini paljasti sillä perusteella säälimättä Isonevan voimalan hinnaksi noin 30 miljoonaa euroa.

Itsekin vaadin pikaisesti lisää aurinkovoimaa, mutta jos olisin diktaattori, niin pystyttäisin Isonevan paneelit Etelä-Saharan jouto- ja kitumaalle, jossa ne tuottaisivat karkean arvioni mukaan kaksi kertaa enemmän virtaa kansantalouksien tarpeisiin. Isonevan 100 hehtaarin hyvän peltomaan minä istuttaisin vehnälle, koska historia osoittaa sen, että ensin tulevat taudit, sitten tulevat sodat ja sitten tulee nälkä.
https://www.neova-group.com/fi/tuotteet/tuuli-ja-aurinkovoima/tuuli-ja-aurinkovoimahankkeet/isonevan-aurinkovoimapuisto-suonenjoki/#c082a994

Ernst Lampen

Suomen ensimmäinen matkakirjailija Ernst Lampen, joka oli nimestään huolimatta savolainen, kertoi jossain teoksessaan, että hänen vaarinsa oli tavannut muistaakseni Hollolassa vanhuksen, joka oli ollut kiinnostunut siitä, että vieläkö siellä Nilakassa, joka on nykyään savolainen järvi, on keltamahaisia lahnoja. Tuosta Lampen päätteli, että hämäläiset kesän ajaksi eukkojaan karkuun Savoon soutaneet erämiehet kävivät kalalla Savon saloilla vielä 1700-luvun lopulla.

Välttämättä nuo kalareissut eivät sujuneet rauhanomaisesti enää sen jälkeen, kun savolaiset tekivät matkapuhelimen luokkaa olevan innovaation keksiessään satoisan kaskirukiin ja alkaessaan sen turvin kuninkaan luvalla työntyä hämäläisten perinteisiin erämaihin.

Olen kuullut tarinan, jonka mukaan kun hämäläiset kalamiehet ja savolaiset uudisasukkaat kohtasivat jollain hämäläisten omanaan pitämällä Itä-Suomen järvellä, niin ilmeisesti murteesta päätellen Hollolasta lähteneet eränkävijät huusivat, että "menkää pois, tänne ei enää mahlu". Siihen joku lupsakka savolainen huusi takaisin, että "kyllä tänne mahlutaan, kun teijät ensin tapetaan".

Savolaiset eivät ole samalla tavalla ystävällistä ja nöyrää väkeä kuin vaikkapa karjalaiset, vaan savolaiset ovat röyhkeyteen taipuvaisia, koska he ovat vero- ja asevelvollisuus karkulaisten jälkeläisiä.

Tuo Ernst Lampen oli muuten mielenkiintoinen herra https://fi.wikipedia.org/wiki/Ernst_Lamp%C3%A9n .

Persepyöreinen

Nykyisen Sisä-Savon seutu oli muinoin hämäläisten ylimuistoista eränkäyntialuetta ja niinpä esimerkiksi monet seudun paikannimistä ovat hämäläisten antamia ja siksi hämeenmurteisia, kuten esimerkiksi Pirttiselkä. Tosin joukossa on myös monia lappalaisten nimeämiä paikkoja. Esimerkiksi Iisvesi on tietääkseni lapin kieltä ja tarkoittaa pimeää paikkaa ja sellainenhan se Iisvesi monien mielestä onkin.

Luulen, että Sisä-Savoon soutaneet hämäläiset erämiehet olivat itähämäläisiä, koska sieltä rivakat miehet ovat soutaneet sen ajan joukkoliikennevälineillä uiskoilla Suonenjoelle parissa päivässä. Myös monet paikannimet ovat kotipuolessani samoja tai ainakin hyvin samanluonteisia kuin Itä-Hämeessä, jossa sijaitsee esimerkiksi Kyrpjärvi ja sen lähellä Tissinpohja, jonka tienviitta on maamme tienviitoista varastetuin.

Koska monet naiset ja jopa lapset saattavat tätä lukea, en nyt kehtaa mainita muita hyviä kotiseutuni itähämäläisperäisiä paikannimiä, kuin että Kakkisensalolla on lampi nimeltään Persepyöreinen. 

https://www.google.com/maps/@62.7253538,27.3677426,19z?entry=ttu

Aika erikoista on, että Liinaharjan sukua oleva muinainen esi-isäni muutti Savoon Valkeakosken läheltä Sääksmäeltä, koska liikenneyhteydet sinne ovat olleet siihenkin aikaan heikot. Epäilen, ettei 1500-luvun lopulla Närhinsalolle saapunut herra Liinaharja ollutkaan erämiehiä, vaan ehkä nuijasodassa häviölle jääneitä kapinallisia talonpoikia, joita Klaus Flemingin panssariarmeija teurasti kasapäihin ihan Vesivehmaan jenkan hengessä eli siinä meni naiset sekä lapset samallailla.

Tosin Rautalampikaan ei säästynyt nuijasodan väkivaltaisuuksilta, sillä saattoi jopa olla niin, että nuijamiesten kapina alkoi sieltä uskoakseni koripalloilija Lauri Markkasen esi-isän johdolla. Nimittäin veroihin ja ilmeisesti maataloustukien pienuuteen  kyllästyneet silloiset maataloustuottajat tekivät verovalituksen hukuttamalla silloisen paikallisen verohallinnon edustajat avantoon.