Liinaharja

Internet paljastaa säälimättä, että niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, ensimmäinen rekisteröity esi-isäni oli ihan perihämäläinen. Hän oli noin vuonna 1385 Sääksämäen Ritvalan kylässä syntynyt Olaus, eli Olavi, Liinaharja. Liinaharja-nimisiä ihmisiä näyttää Suomessa olevan edelleenkin noin 20 kpl ja ilmeisesti myös muutama hevonen on saanut saman nimen.

Se, että Liinaharjan Olavin jälkeläiset kulkeutuivat Sisä-Savoon todistaa sen koulussa opetetun, että savolaiset ovat hämäläisten ja karjalaisten sekasikiöitä, jotka saivat alkunsa, kun Karjalan shemeikat kisailivat Hämeen kassapäiden kanssa Saimaan rannoilla kesäyön hämärässä.

Tuo Olavi Liinaharja ei ole minuun kovin läheistä sukua, koska hän on elänyt noin 20 sukupolvea sitten ja niin hurjalta kuin se kuulostaakin, mikäli yhtään aritmetiikkaa hallitsen, niin minulla on 20 sukupolven takana jo noin miljoona esivanhempaa. Suomalaisia lienee 1300-luvun lopulla olleen noin 300.000 kpl.

Uskon vankasti siihen, että noin 30 sukupolvea sitten minunkin esivaarinani yhtenä noin miljardin muun esivaarin joukossa oli muudan Kaarle Suuri, johon esi-isään Paavo Lipponen muistaakseni päätti sukututkimuksensa. Otaksun, että 70 sukupolvea sitten yksi minulle geenejään luovuttanaista saattoi hyvinkin olla Jeesus Nasaretilainen, jos sellainen profeetta on todella elänyt. Monet tutkijat tosin väittävät, että Jeesus Nasaretilaisia olisi ollut peräti useita kpl.

Eräs Olavi Liinaharjan jälkeläinen muutti Sääksmäeltä Rautalammin Närhinsalolle 1500-luvun lopulla ja siellä sukunimi vaihtui Närhiksi, joka oli myös mummoni Hildan tyttönimi. Närhin suku on aika pientä ja vähämaineista, mutta yhden kenraalin suku on sentään siittänyt.

Nimittäin, kun Kuopiossa 1917 alettiin tekemään vallankumousta ja tarkoitusta varten kokoonnuttiin työväentalolle, jonne saapui peräti 1.000 miestä ja enemmänkin olisi tullut, jos vain sisälle olisi mahtunut, niin kaupungin vallankumoukselliset uskoakseni huutoäänestyksellä valitsivat vallankumouspäällikökseen Viitasaarella syntyneen talonmies Israel Närhin.
https://www.geni.com/people/Olaus-Liinaharja/6000000116646886841

Talonmies Israel Närhi lienee ollut taitava sotilasstrategi, koska taistelujen alettua heti ensimmäisten tykinlaukausten jälkeen hän nostatti erään punkin valkoisen aluspaidan seipään nenään antautumisen merkiksi.

Valkoisetkin arvostivat Israel Närhiä sotapäällikkönä niin, että jättivät hänet ampumatta. Myöhemmin Närhi elätti itsensä Kuopiossa torikauppiaana, ja kaupunkilaiset nimittivät häntä ymmärrettävästä syystä Kenraaliksi. Ilmeisesti kysymys oli piruilusta, josta yleisesti käytetään myös kansanomaisempaa nimitystä. 

https://www.geni.com/people/Olaus-Liinaharja/6000000116646886841

 

Sianjalka

Sukututkimus on nykyään helppoa, kun internetin hakuohjelmaan voi naputella jonkun esi-isänsä nimen ja sanan "geni" ja niinpä itsekin pääsin muinaisissa esi-isissäni vuoteen 1385 asti. Huomasinpa matkan varrella, että muutama sukupolvi sitten yksi 32 silloisesta esivaareistani oli aiemmin kehumiani Suonenjoen lahjakkaita Jalkasia.

Tosin hän käytti myös sukunimeä Hänninen, joka vahvistaa kuulemaani kertomusta, jonka mukaan Jalkaset ovat aiempia Hännisiä. Aluksi tosin nämä Hänniset merkittiin kirkonkirjoihin nimellä Sianjalka.

Tämän nimen kerrotaan syntyneen siitä, että suku pitkillä kirkkomatkoillaan Suonteen pohjoisrannalta Pieksämäelle ottivat matkaevääkseen sian jalkoja, joka seikka herätti muun kirkkokansan huomiota, joka ymmärrettävää onkin.

Laulaja Kari Tapion vaari Ville oli vielä kirkonkirjoissa nimellä Sianjalka. Voi olla, ettei Kari Tapiosta olisi tullut maamme iskelmätaivaan kirkkainta tähteä nimellä Sianjalka. Toisaalta Per Erik Svinhufvudista tuli sukunimestään, joka tarkoittaa sikapäätä, huolimatta presidentti.

Tuo Ville Sianjalka liittyy maamme historian dramaattisiin vaiheisiin sikäli, että hän oli vuonna 1904 tsaarin armeijan asevelvollisena ilmeisesti jonkinlaisena turvamiehenä Senaatin rakennuksessa, kun rakkauselämässä pettynyt itsemurhaterroristi muistaakseni nimeltään Eugen Malmsten ampui silloisen kenraalikuvernöörin, joka oli muistaakseni nimeltään Sinebrychoff.
https://www.geni.com/people/Reetta-Jalkanen/6000000054696734840

Lahjakkaat Jalkaset

Hämmästyttävän lahjakasta on Suonenjoen Kärkkäälässä vaikuttava Jalkasten suku. ITE-taiteilija Aulis Jalkasen kotimuseo, josta olen viime päivinä kirjoittanut, tulee olemaan vielä merkittävä paikka maamme kulttuurielämässä, mutta unohtaa ei sovi Aulis Jalkasen naapuria ja hänen kaukaista sukulaistaan eläkkeellä olevaa pappia Esko Jalkasta, joka kypsässä 93 vuoden iässä piti viime keväänä taidenäyttelyn kotonaan.

Näyttelyssä oli esillä sekä hänen omia töitään, mutta myös taidetta, jota hän on kerännyt pitkän elämänsä varrella. Lehdestä luin, että hänen kotonaan oli yksi huone omistettu afrikkalaiselle taiteelle ja yksi huone kiinalaiselle taiteelle, jotka uskon Jalkasen keränneen ollessaan maailmalla lähetystyössä. Harmi, etten itse päässyt käymään Esko Jalkasen taidenäyttelyssä.

Maksumuurin takana on Suonenjoki-lehden juttu Esko Jalkasesta, mutta maksuttakin pääsee tarkastamaan, miten hämmästyttävän nuorekas on 93-vuotias Esko Jalkanen ja miten hämmästyttävän yhdennäköinen hän on edesmenneen Kari Tapani Jalkasen kanssa. Kari Jalkanen voitti mäkihypyssä ammattikoululaisten Suomen mestaruuden ja joka myöhemmin tunnettiin paremmin laulaja Kari Tapiona. Esko Jalkanen on Kari Tapion setä.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Kari Tapion toinen setä Niilo Jalkanen voitti nuoruudessaan peräti koristeveiston Suomen mestaruuden tai jotain muuta sellaista. Niilo Jalkanen oli töissä koristepuuseppänä Kutvosen tyylihuonekalutehtaalla. Toinen maan maineeseen noussut Kutvosen koristepuuseppä oli 111-vuotiaaksi elänyt Aarne Arvonen. Kun Arska täytti 100-vuotta, juhli hän merkkipäiväänsä Järvenpääläisessä olutkapakassa kavereidensa kanssa. Muistelen, että häntä haastateltiin, kun hän täytti 110 vuotta ja hän arveli elävänsä vielä pitkään, mutta siinä hän valitettavasti erehtyi.
https://www.sisa-savolehti.fi/paikalliset/5827971

Mainio opastusvideo

Koska Ite-Aulis-kotimuseo ei sijaitse aivan pääteiden varsilla, kannattaa jokaisen museosta kiinnostuneen tallentaa kyseisen museon Face-ryhmästä löytyvä taiteilija Mauri Korhosen julkaisema ajo-opastevideo kotikoneelleen jo ensi kesää ajatellen. Itse, joka olen nykyisen maailmantilanteen johdosta hyvin synkkämielinen miehenpuoli, päästin pitkästä aikaa vallan selkäkeikkanaurun tätä mainiota ajo-opastevideota katsellessani.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että kun Helsingin oppilaitosten jalkapallomestaruussarjan loppuottelussa syksyllä 1986 Taideteollisen korkeakoulun ja Teknisen korkeakoulun joukkueet kohtasivat, loisti ottelun päätyttyä valotaululla, jos sellainen sattui pallokentän laidalla olemaan, tulikirjaimin loppulukemat 4 - 0 taideopiskelijoiden hyväksi. Ottelun kaikki maalit teki Suonenjoen Pallon kasvatti Mauri Korhonen.

Urheilua seuraava suuri yleisö saattaa pitää boheemiuteen taipuvaisten taideopiskelijoiden voittoa yllätyksenä, mutta minä joka seuraan myös kulttuuria, en pidä lopputulemaa yllättävänä. Olen lukenut Seisemän veljestä-romaanin ja siinä kerrotaan, että kun Jukolan veljekset ja Toukolan pojat kohtasivat joukkotappelussa, riehui kentällä seipäänsä kanssa hurjimmin Lauri-poika, joka ei ollut veljeksistä fyysisin, mutta oli sen sijaan veljeksistä taiteellisesti lahjakkain ja joka pilkkarunon mukaan etupäässä metsäs hääri, katselevi puita vääri.

Aleksis Kivi oli huomannut sen, että taiteellisesti lahjakkaat yksilöt ovat monta kertaa hillittömiä ja jopa hurjuuteen taipuvaisia.

11.7.2023 julkaistun Mauri Korhosen hauskan videon voi yrittää löytää tästä linkistä https://www.facebook.com/groups/2182085038654485/?notif_id=1690538403609870&notif_t=group_r2j_approved&ref=notif

Kärkkäälän Venus

 

Itse olen taiteellisestikin täysin lahjattomana ihmisenä arvioimaan taidetta, mutta ITE-Auliksen kotimuseossa ammattitaitoisena oppaana toimiva taiteilija Mauri Korhonen on erityisen ihastunut Jalkasen ilmeisesti katajasta veistämään vaaksanmittaiseen naishahmoon, josta Korhonen kirjoittaa suurelta yleisöltä suljetulla Suonenjoen Puskaradion Face-sivulla seuraavaa:

 

"Tämä ”täydellinen nainen”, ”Herralanmäentien Venus” on kyllä luettava maailmantaiteen keskeisiin naishahmoihin - enkä sano tätä ikään kuin ”aulislasien takaa katsottuna.” Tämä pieni naishahmo nousee ikään kuin vedestä ja puun syyt todellakin muotoilevat keskeiset osat hänen vartalostaan."

 

Sen verran kritisoin Mauri Korhosen näkemystä, että minusta maailmantaiteen historian kannalta tai ainakin lyhyyden kannalta tuota naishahmoa olisi parempi kutsua Kärkkäälän Venukseksi kuin Herralanmäentien Venukseksi.

 

Itse en kuvataiteesta tosiaankaan paljoa ymmärrä, mutta rohkenen väittää, että tyylisuunnaltaan tuo Kärkkäälän Venus ei edusta ainakaan sosialistista realismia, koska mielestäni realistinen näkemys Kärkkäälän Venus-emännistä on, että he ovat keskimäärin selvästi rintavampia, persevämpiä ja reitevämpiä kuin se sutjakka naisenpuoli, jollaisen Jalkanen on katajasta veistänyt.

https://www.facebook.com/photo/?fbid=10160765864533114&set=pcb.2231398867056435

ITE-Aulis

Olen aivan ällikällä lyöty ja suorastaan äimän käkenä. Olen tiennyt, että Jalkaset ovat monipuolisesti lahjakasta sukua, mutta sitä en tiennyt, että Kärkkäälän kylällä melkein naapurissa on asunut nero.

Nimittäin osoitteessa Herralanmäentie 399 avattiin jo alkukesästä Aulis Jalkasen tuotantoa esittelevä ITE-Aulis kotimuseo, mutta eläkeläisukon sietämättömien lomakiireiden vuoksi ehdin sinne vasta viime lauantaina, jolloin museo oli viimeistä kertaa tänä kesänä auki yleisölle.

Vaikka kuvataiteesta ymmärrän sen verran huonosti, että olen ainoana maassamme jäänyt laiskanläksylle piirustuksesta, niin Aulis Jalkasen tuhannet työt puhuttelivat minua syvästi. Niistä tuli ihan mieleeni Simpauttaja-romaanin Ryynäsen Otto, joka veisteli itselleen puusta naisia, kun ei muunlaisia ollut kylällä tarjolla. Mikko Alataloa lainatakseni taustalla on ihmisen ikävä toisen luo.

Taiteen tekemisen lisäksi Aulis Jalkanen toimi elämässään metsurina, puuseppänä, kansallisen tason suunnistajana, hanuristina, säveltäjänä, runoilijana ja äitinsä omaishoitajana eli hän oli hyvin kunnollinen mies. Kotimuseon seinältä löytyi hänen savonmurteella kirjoittama humoristinen runo, jossa hän ihmetteli, miten kaikenlaisille juopoille kyllä naisia löytyy, mutta ei hänelle raittiille miehelle. Itsekin olen ihmetellyt monta kertaa samaa asiaa.

Tosin kyllä hänellekin sitten kypsässä iässä siunaantui nainen 13 vuodeksi. Jalkanen on vuosikymmeniä kirjoittanut kuvitettuja päiväkirjoja ja minusta kotimuseon koskettavin asia oli hänen päiväkirjansa kansi, jossa luki, että Enkeli nouti Eilan ja kuva tapahtuneesta. Minusta Enkeli nouti Eilan olisi hyvä nimi sille väitöskirjalle, jonka joku itsensä pöhköksi lukenut taiteenlisenssi tekee ITE-taiteilija Aulis Jalkasesta.

Lisätietoa ITE-Aulis museosta tässä https://sites.google.com/view/ite-aulis/kotimuseo/ .

Kosmoskynällä piirretty raja

Itse generalissimus Stalin se siinä istuu julisteessa Pietarin poliittisen historian museon seinällä mietteliään näköisenä uskoakseni kansojen kohtaloita pohtien ja suunnitellen valtakunnalleen uusia entistä turvallisempia rajoja. Tuo kädessä oleva kosmoskynä näyttää olevan ihan hyvässä terässä, joten kuva ei ole talvisodan ajalta.

Talvisodan lopulla Stalinin kosmoskynä oli sen sijaan niin huonossa terässä, että kynän jälki kartalla merkitsi kilometrien epäselvyyttä reaalimaailmassa. Esimerkiksi Enson kohdalla suomalaiset tulkitsivat kosmoskynän jälkeä siten, että merkittävän teollisuuspaikkakunnan olisi pitänyt jäädä Suomelle, mutta Neuvostoliiton näkemys oli toinen ja jostain syystä se näkemys voitti.

Uukuniemen osalta naapuri oli joustavampi ja kosmoskynän jälkeä tulkittiin lopullista rajaa vedettäessä siten, että pitäjän Kirkonmäki annettiinkin Suomelle ja raja vedettiin pari kilometriä idemmäksi, vaikka aselevon jälkeen puna-armeijalaiset olivat jo ehtineet perustaa tapuliin esikuntansakin.

Välirauhan aikaan rajan sijainti oli epäselvä ja niinpä sitten 212 suomalaista eksyi kosmoskynäviivan väärälle puolelle ja heistä palasi vain 79 kappaletta. 133 kappaletta katosi tai tapettiin. Pelkästään Uukuniemen suunnalta hävisi inhaan itään kymmenkunta miestä. Suomalaisten väestötappiota pienensi se, että eräs palaaja toi vuosia myöhemmin mukanaan venäläisen vaimon ja liudan lapsia.

Luin muutama vuosi sitten Juha Pohjosen kirjan Sodan ja rauhan rajalla ja siitä sain käsityksen, että uukuniemeläisetkin olivat talvisodan jälkeen sen verran epätietoisia rajatilanteesta, että moni isäntä kävi rohkeasti hakemassa heiniä rajan taakse jääneistä ladoistaan. Kyselin Revon Matilta näistä uukuniemeläisistä heinämiehistä ja hän hymyili mietteliäästi, mutta mitään ei paljastanut. Uukuniemeläiset olivat oppineet varovaisiksi raja-asioissa, koska vielä 70-luvulla naapurin valonheitin seuraili pimeässä liikkuvia kyläläisiä.

Enpä malta olla kertomatta, että joskus 40 vuotta sitten olin Uukuniemen kalasataman laiturilla kiikarin kanssa suorittamassa pintatiedustelua kamera kaulassa, niin paikalle autoili ryhmä herroja, joita kiinnosti, että näkyykö mitä. Kerroin, että tutkatorni näköjään häämöttää Mensuvaaran lentokentän suunnassa. Myöhemmin kuulin, että Suitsansaaressa kilometrin päässä oli Suojelupoliisin lomakeskus ja ilmeisesti Supon miehet olivat menossa sinne, mutta he olivat varmaankin vapaalla eivätkä siksi pidättäneet minua vakoilusta epäiltynä.

Kotkanpojan lentoonlähtö

Luin vuosia sitten Suomen ilmavoimien perustamisesta kertovan Mikko Uolan kirjan Kotkanpojan lentoonlähtö, joka teos liittyy yllättäen myös Uukuniemen historiaan.

Kirjassa on perusteellisesti selostettu sitä, kuinka joukko venäläislentäjiä varasti talvella 1918 bolsevikeilta viisi lentokonetta ja toivat ne jännittävien vaiheiden jälkeen Suomen valkoiselle armeijalle Antreaan, jossa he olivat tulla ammutuiksi ajan tavan mukaan. Tapahtumasarja on sen verran mielenkiintoinen ja jännittävä, että siinä olisi ainesta romaaniksi ja elokuvaksikin.

Hyvällä syyllä Suomen ilmavoimien isänä voisi pitää viipurilaista Aleksandr Kraschenia, joka organisoi tapahtuman. Heti Suomeen saavuttuaan venäläislentäjät saivat suomalaiset nimet ja Krascenista tehtiin Aleksanteri Torikka. Torikka oli äitinsä puolelta suomalainen ja hän puhui suomea.

Sen ansiosta hän sai jäädä maahamme sisällissodan jälkeenkin, toisin kuin muut loikkarilentäjät, jotka joutuivat poistumaan maasta, vaikka olivat toimineet ansiokkaasti tehtävissään. He olivat sikäli erinomaisia lentäjiä, että he osasivat lentää, toisin kuin maahan tulleet ruotsalaislentäjät, joilta puuttui kyky pysyä ilmassa.

Täysin pyyteettä venäläispilotit eivät vaihtaneet puolta. He nimittäin vaativat jokaisesta toimittamastaan koneesta nykyrahassa 120.000 euroa eli 100.000 silloista markkaa ja lisäksi palkkaa heille piti maksaa nykyrahassa 3500 €, joka siihen aikaan oli huikea palkka.

Aleksanteri Torikan onni olisi ollut, jos hänetkin olisi karkotettu maastamme. Nimittäin välirauhan aikaan toukokuussa 1940 hän oli Uukuniemellä Suomen armeijan kapteenin ominaisuudessa valvomassa uuden rajan merkitsemistä, kun hänet kaapattiin itärajan yli ja vietiin Moskovaan, jossa hänet talvella 1941 ammuttiin. 23 vuotta aiemmin tapahtuneella lentokonevarkaudella saattoi olla vaikutusta kuolemantuomioon. https://www.koalakustannus.fi/p/kotkanpojan-lentoonlahto-suomen-ilmavoimien-varhaisvuodet-1918-1923-mikko-uola

Aleksanteri Torikan tapaus

 

Nähtäväksi jää, koska suomalaiset ymmärtävät soiden kauneusarvot ja alkavat ostelemaan isolla rahalla kesämökkitontteja niiden rannoilta. Kuvan uukuniemeläistä suota katsellessani, muistin Matti Revon kertoman tarinan Aleksanteri Torikasta.

Kun talvisodan jälkeen suomalais-neuvostoliittolainen tiimi alkoi mittaamaan uutta itärajaa maallemme, johti suomaisten ryhmää toukokuussa 1940 Uukuniemellä kapteeni Aleksanteri Torikka, joka majoittui Revon taloon.

Jossain vaiheessa uutta rajaa ratkaistaessa syntyi vähän hässäkkää, jota kapteeni Torikka lähti Revon talolta selvittämään suojeluskuntapusero yllään, joka asuvalinta ei ehkä ollut siinä tilanteessa psykologisesti viisas ratkaisu. Kohta idän suunnasta kuului laukauksia eikä Torikka koskaan palannut reissultaan. Revon Matti uskoi, että mies ammuttiin ja haudattiin suohon.

Kiinnostuin asiasta ja ryhdyin tapausta selvittämään ja ehdinkin Revon Matille ennen hänen poisnukkumistaan kertomaan, miten Torikalle kävi. Häntä ei heti ammuttukaan ja haudattu Uukuniemen suohon, vaan hänet kaapattiin rajan yli ja vietiin Moskovaan.

Virallisen historiankirjoituksen mukaan hän joutui Moskovassa teloitusryhmän eteen helmikuussa 1941, mutta itse epäilen, ettei häneen niin kallista menetelmää käytetty, vaan homma hoitui pienoispistoolilla niskaan ampumalla. Pienoispistooli on halpa ja pyövelin työsuojelun kannalta hyvä ratkaisu, koska sillä tavalla ylityöllistetty pyöveli välttyy rasitusvammalta, jota kutsutaan nykyään tenniskyynärpääksi.

Tuuliviiri rauhaton

Tavallisesti luotettavasta lähteestä minulle alkukesästä kerrottiin, että tuon Uukuniemen tapulin maalari oli tornin huipulta 26 metrin korkeudesta palattuaan kertonut, että tornin laella jurottava tuuliviirikukko näyttää saaneensa jossain sodassa pahasti siipeensä, koska pommin tai kranaatin sirpaleet ovat sen puhkoneet.

Kiikarilla varmistin, että kyllä kukon kyljessä näyttää olevan ainakin yksi iso reikä, joka on sen verran epämääräinen, ettei se ole ainakaan luotipyssyllä tehty. Kuulustelin asian johdosta uukuniemeläisiä, mutta kenelläkään ei ollut tietoa tapauksen taustoista. Tosin eräs eläkkeellä oleva professori muisteli vähän syyllisen oloisena, että kukkoa on hänen tietääkseen hänen nuoruudessaan tulitettu myös pienoiskiväärillä.

Itse epäilen, että kukko on saanut siipeensä talvisodassa, jolloin ainakin naapuripitäjän Kesälahden kirkkoa kahdenkymmenen kilometrin päässä pommitettiin niin, että se saatiin poltettua. Uukuniemen lähimmän pommikuopan olen löytänyt muutaman sadan metrin päästä tapulista ja aika epätodennäköistä on, että sen pommin sirpale olisi kukon lävistänyt.

Talvisodan jälkeen puna-armeijan joku esikunta majoittui tuohon tapuliin, joka tavallaan oli ihan perusteltua, koska tornin huipulla on Venäjän valtaa symboloiva sipuli. Tien toisella puolella sijaitsevan kirkon tornin huipulla on sen sijaan Ruotsin valtaa symboloiva omena, joten moni on sitä mieltä, että idän ja lännen raja kulkee tuossa Värtsintiessä.

Onkohan jollakulla tarkempaa tietoa tuosta tuuliviirin sirpaleen reiästä?

Lahko

Elämänala, josta en ole koskaan ollut yhtään kiinnostunut, on juridiikka, mutta siitä huolimatta ainut tentti opiskelu-uraltani, jossa menestyin, oli rikosoikeuden tentti. Yllättävän menestykseni selitys oli se, että tenttivastauksia miettiessäni minun tarvitsi vain muistella sukuni ja naapureitteni tapauksia.

Rikosjutut kiinnostavat minua edelleenkin ja suosikkiohjelmiani tv:ssä ovat tositapauksista kertovat rikossarjat. Nytkin jollain maksuttomalla kanavalla pyörii rikostoimittaja Kuikan, jonka uskon olevan taustaltaan uukuniemeläisiä, sarja suomalaisista sarjamurhaajista ja minusta sarja on tv-viihdettä nautittavimmillaan.

Toivon, että uukuniemeläistaustainen rikostoimittaja Kuikka tekisi seuraavaksi moniosaisen sarjan vahvasti suonenjokelaistaustaisesta Volvo Markkasesta. Hyvän elokuvankin tästä nokkelasta pankkirosvosta saisi. Sen voisi tehdä Markkasen hyvä ystävä Taavi Kassila, joka piti Volvoa kädestä tämän kuolinhetkellä.

Talvella TV 4:n puolella näytettiin todella mielenkiintoinen neliosainen sarja Veijo Balzarista ja hänen epäillystä lahkostaan, johon liittyen syyttäjä vaati peräti 10 vuoden vankeusrangaistusta. Balzar on muuten taustaltaan vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän poikia, kuten itsekin olen ja minua pikkuisen harmittaa se, että Volvo Markkanen ei ole taustaltaan kärkkääläläisiä vaan Suonenjoen herralalaisia.

Ainakin alioikeuden mukaan Veijo Balzar oli syytön mies ja niinpä mies roikkui löysässä hirressä vuosia ja istui niin pitkään tutkintovankeudessa, että ihme on, ellei hän tule serkkupoikansa kohuasianajaja Heikki Lampelan, joka on suonenjokelaisen Iso-Valtin pojanpoika, avustuksella vaatimaan valtiolta huimia korvauksia.

Ainakin Hesarin tilaajat voivat katsoa Balzarista kertovan Lahko-sarjan maksutta tästä linkistä https://www.ruutu.fi/ohjelmat/lahko .

Volvo Markkanen

Luin aikoinaan Taavi Kassilan kirjan Kameleontti Volvo Markkasesta ja miehen tarinoista tuli mieleeni sanonta, että kun savolainen on äänessä, vastuu jää kuulijalle.

Markkanen kertoi ennen pankkimiehen uraansa toimineensa KGB:n ja ranskalaisen terroristijärjestö OAS:n palveluksessa. Terrorijärjestöstä hän erosi sen jälkeen, kun terroristityttö, jota hän lempi, sai Algeriassa luodin päähänsä. Sen jälkeen Volvo alkoi ajankulukseen harrastamaan pankkien ryöstelyä.

Suojelupoliisin virallinen historia kuitenkin paljastaa, että KGB-asiassa Markkanen todennäköisesti puhui ainakin osittain totta. Nimittäin Suojelupoliisi tarkkaili nuorta Markkasta vakoilusta epäiltynä ja hänen uskottiin olleen jopa Neuvostoliitossa koulutetun miehen. Vahvana todisteena pidettiin sitä, että kun Markkasen tavaroita tutkittiin, havaittiin, että hänen paitansa oli turmeltu juuri sillä tavalla kuin Moskovan pesuloissa tapahtuu.

Volvo Markkanen antoi Taavi Kassilan kirjassa itsestään kuvan kohteliaana herrasmiesrosvona, joka pankissa asioidessaan jutteli henkilökunnalle mukavia. Tosi asiassa hän ainakin yhden ryöstön yhteydessä ampui Tanskassa kaksikin kertaa pankin vahtimestaria ja sai siitä hyvästä murhayrityksestä 16 vuoden tuomion.

Markkanen oli hyvin älykäs mies ja hän opiskeli vankilassa peräti viiden ällän ylioppilaaksi. Vaikka koulumenestys oli hyvä, niin veistoa hänelle ei ilmeisesti opetettu, sillä jossain olen nähnyt pistoolin, jonka hän oli valmistanut linnassa itselleen ja pakeni sillä uhaten vankilasta.

Aseen puusta veistetty kahva oli niin tökerösti tehty, että itsekin täysin tumpelo mies olisin osannut tehdä paremman. Muuten pistooli oli nokkelasti tehty. Sen käyttövoimana olivat tulitikunpätkät ja laukaisumekanismi toimi taskulampun patterilla. Luulen, että ase ampui nauloja.

Kerran Volvo Markkanen onnistui karkaamaan jopa nuoruuskaupunki Mikkelin hyvin varmana pidetystä lääninvankilasta.Sillä kertaa hän ei tarvinnut itse tehtyä pistoolia, vaan hän mielikuvituksettomasti vain kiipesi vankilan muurin yli. Muurin huipulla ollessaan hän kuuli, miten vartija huusi, että "nyt vanki karkoo". Markkanen kääntyi ja huusi takaisin, että "niinhän se tekköö".
Lisäasiaa Volvo Markkasesta saa tästä linkistä https://areena.yle.fi/1-50681034 .

Markkaset

Kolehmaisten yms:n sukujen sukutapaamisessa asiantuntija kertoi myös kahden kansainvälisesti tunnetuimman Markkasen taustoista. Tällä hetkellä Pohjois-Amerikassa tunnetaan hyvin koripalloilija Lauri Markkanen, joka polveutuu suoraan Suonenjoen Suonteen rannalla asuneesta ovelasta nuijasotapäällikkö Erämaan Eskosta, joka tunnetaan myös nimillä Esko Kolehmainen ja Esko Uttermark. Tuon Uttermark nimen sitten laiskahkot savolaiset lyhensivät Markkaseksi.

Erämaan Esko oli sen verran ovela nuijamiesten päällikkö, että hän onnistui säilyttämään ainoansa tuossa sodassa, joka oli hävinneille talonpojille vielä verisempi kuin seuraava sisällissota reilut 300 vuotta myöhemmin, jonka talonpoikaisarmeija onnistui voittamaan.

Koripalloilija Lauri Markkasen eräs esi-isä meni kotivävyksi Laitisten taloon, joka sitten selittänee Laitisten suvussa esiintyneen pitkäkasvuisuuden. Eräskin Kärkkäälän Laitinen kasvoi yli sata vuotta sitten ainakin silmämääräisten arvioiden mukaan yli kaksimetriseksi, vaikka ihmiset siihen aikaan olivat nykyistä paljon pienikokoisempia. Tämäkin Laitinen muutti Lauri Markkasen tapaan Amerikkaan, mutta ei pelaamaan koripalloa, vaan todennäköisesti metsä- tai kaivostöihin.

Pohjoismaisella tasolla kuuluisin Markkanen on Matti Volvo Markkanen, joka kunnostautui pankkisektorilla varsinkin Tanskassa. Volvo Markkanen muisteli ikämiehenä sitä, miten mukava oli Tanskassa ryöstää pankkeja, koska siellä silminnäkijät vain kannustivat pakoon kirmaavaa rosvoa. Suomessa sen sijaan aina löytyi joku sankari, joka hampaat irvessä ja suu vaahdossa ryntäsi pankkirosvon perään.

Volvo Markkanenkin paljastui sitten asiantuntijan lausunnon perusteella lähes Suonenjoen pojaksi, sillä hänen vaarinsa on syntynyt Suonenjoen Herralan kylässä. Mielestäni Herralan kylälle voisi pystyttää muistomerkki Volvo Markkaselle. Uskon, että Volvo-konserni hyvinkin tukisi hanketta, sillä pankkimies Markkanen korosti aikoinaan, että ammattimies tarvitsee luotettavat työvälineet.

Tässä lisätietoa Erämaan Eskosta https://www.geni.com/people/Esko-Kolehmainen-Uttermark-Markkanen/6000000020209269098 .

Hulkkoset

Viime lauantaina kokoontui Suonenjoella sukutapaamiseen Kolehmaisten ja Kolehmaisista eriytyneiden Kanasten, Kovalaisten, Könösten ja Markkasten sukuseura ja tilaisuudessa, jossa asiantuntija alusti Markkasten historiasta, ilmeni, mikäli oikein ymmärsin, että sukuseuraan pitäisi hyväksyä maamme Hulkkoset, jotka mikäli oikein ymmärsin, jotenkin kytkeytyivät historian saatossa Markkasiin.

Olen ollut riemuissani siitä, että Urho Kekkosen suvun ensimmäinen rekisteröity kantaisä bongattiin aikoinaan Suonenjoen Mustolanmäeltä ja nyt riemuitsen siitäkin, että maailmankuulun muusikon Antti Hulkon, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Andy McCoy, suvun ensimmäinen rekisteröity kantaisä on bongattu Suonenjoen Hulkkolan kylältä. Eli Andykin lukeutuu sitten eittämättä Suonenjoen rikkaaseen musiikkiperinteeseen.

Alun perin Pelkosenniemen Hulkot olivat Savosta lähteneitä Hulkkosia, mutta matkan varrella nimestä poistettiin hieman vähättelevä nen-pääte. Eikä Hulkoissa olekaan mitään vähättelemistä, sillä suku on lahjakasta. Andy on maailmalla arvostettu kitaristi ja hänen lapsuuden leikkitoverinsa samanikäinen serkku kenraaliluutnantti Petri Hulkko toimi vielä pari vuotta sitten Suomen maavoimien komentajana. Kenraalin tytär Ida Hulkko on lupaava uimari, joka on voittanut mitalin vallan Euroopan mestaruuskisoissa.

Uskon, että myös Andy McCoy on hyvää sotilasainesta ja tietääkseni hän on kunnostautunut pilvenveikkona, joten hän voisi ihan hyvin toimia maamme ilmavoimien komentajana. Andy on synnyinkunnassaan Pelkosenniemellä niin kunnioitettu henkilö, että hänelle on pystytetty patsas kunnan keskustaan. Pelkosenniemen keskustan tunnistaa siitä, että puhelinpylväässä on numero 1.

Muistanpa, miten Hulkkosten suvun Hulkkolan kylälle suunniteltiin reilut 50 vuotta sitten ydinvoimalaa, mutta muistaakseni hanke kariutui asukkaiden vastustukseen. Muistaakseni Suonenjoen keskustassa nähtiin jopa rajuja mielenosoituksia, jotka eivät kuitenkaan äityneet mellakoinniksi. Koska Hulkkolaan ei saatu ydinvoimalaa, niin esitän, että sen sijasta kylälle hankitaan kuvan mallin mukainen Andy McCoyn näköispatsas. Andyn setä Matti Hulkko on patsaan veistänyt vallan ydinpuusta https://fi.wikipedia.org/wiki/Andy_McCoy_(patsas) .

Kikkelikuvat

Ukrainassa valittiin ihan onnistuneesti entinen pelle presidentiksi ja minusta meilläkin Teuvo Hakkarainen voisi yrittää samaa. Itse arvostan Teuvoa varsinkin siitä, että hän on poliitikoksi harvinaisen rehti mies. Tämä paljastui siinä, miten hän suhtautui samassa vaalipiirissä ehdolla olevan uskonveljensä ja puoluetoverinsa, eli siis kovimman kilpailijansa, poliittiseen virheeseen.

Vakavamielinen ja uskonnollishenkinen Kankaanniemi sai viimeksi julkisuutta siitä, että hän oli lähetellyt ns. puolituhmia seksuaalihässimisviestejä sähköpostilla eräälle naiselle, joka ei olut
hänen rouvansa.

Hakkarainen ei tuominnut puoluetoveriaan, vaan pikemminkin vähätteli tapahtunutta. Arvovaltaiselle Seiska-lehdelle antamassaan haastattelussa Hakkarainen totesi, että Toimi tuskin olisi kovan paikan tullen mennyt viestittelyä pidemmälle ja jatkoi, että kyllä se taitaa niin olla, ettei ole Toimi päässyt kuitenkaan toiminnan asteelle, vaan puheeksi on jäänyt.

Lopuksi kansanedustaja Hakkarainen uumoili ilmeisesti maamme naisille tarkoittamassa arviossaan seuraavaa: "Jos olisit Toimin kanssa kammarissa, siellä olisi taatusti hiljaista. Toista se olisi minun kanssani. Minun jälkeeni nainen tietää, että miltä tuntuu oikea mies. Minä työstän aina täysillä, olin sitten sängyssä tai sahalla. Saisi Toimi tulla matkaani viikoksi niin tulisi siitäkin oikea mies", totesi Teuvo siunatuksi lopuksi yleensä luotettavan Seiska-lehden mukaan.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin se, että Kankaanniemen viestittely on ollut urheilukielellä verryttelyä Härski-Hakkaraisen vastaavaan harrastukseen verrattuna. Itse epäilin, että Hakkaraisen
poliittinen ura olisi päättynyt vuosia sitten ns.kikkelikuvakohuun. Miehen kännykästähän oli lähetetty eräälle naisenpuolelle kuva Hakkaraisen ns. etuveitikasta, jollainen tapaus sivistyneessä maailmassa, varsinkin korkean moraalin Usa:ssa, olisi välittömästi johtanut poliittisen uran päättymiseen ja jopa vankeusrangaistukseen seksuaalisen häirinnän vuoksi, mutta meillä takapajulassa asia synnytti vain selkäkeikkanauruja.

Tosi asiassa Hakkaraisen poliittinen suosio vain nousi tapauksen johdosta, koska ilmeni, ettei mies itse ollut syyllistynyt asiaan. Teukka oli ainoastaan väsynyt perusteellisesti saunareissullaan ja sammunut kuin saunalyhty, jonka jälkeen miehen hyvät kaverit olivat hänen omalla kännykällään kuvanneet salaa kännykän omistajan ns. etuveitikan ja lähettäneet sen kännykästä löytyneeseen muudan naisenpuolen numeroon. Hakkaraisen kannattajat ymmärtävät tapahtuneen, koska kerrankos mies nyt kännissä saunaan sammuu.
https://www.seiska.fi/kotimaa/nain-hakkarainen-neuvoo-seksiviestikohussa-rampivaa-kankaanniemea/793789

Teuvo Hakkarainen presidenttiehdokkaaksi

Perussuomalaisilta oli poliittisesti hyvin onnistunut veto se, että Teuvo Hakkarainen lähetettiin Eu-parlamenttiin hoitamaan koko yli 400 miljoonan asukkaan valtioliiton yhteisiä asioita. Sen jälkeen, kun mies siirtyi Brysseliin, hän ei ole aiheuttanut mitään poliittisia skandaaleja. Ilmeisesti kielitaito ei ole riittänyt skandaalien synnyttämiseen.

Vaikka maamme eliitti suhtautuu vähätellen Hakkaraiseen, niin mikään tyhmä mies hän ei ole. Nykyään on kaupallisilla tv-kanavilla suosittuja erilaiset realitysarjat, joissa julkkiksia lähetetään vähissä vaatteissa tai jopa vaatteita ilman selviytymään erämaaoloihin.

Rohkenen väittää, että jos joukkio maamme johtavia poliitikkoja lähetettäisiin alasti jollekin autiolle saarelle, niin kyllä se olisi Hakkarais-Teuvo, joka sieltä hengissä palaisi ja saattaisipa hän siinä sivussa johdattaa turvaan myös yliopistossa itsensä pöhköksi lukeneet kolleegansa.

Olen muuten sitä mieltä, että tuleviin presidentinvaaleihin tulisi kummasti väriä, mikäli kansanliike nostaisi Teuvo Hakkaraisen ehdokkaaksi - ennustan, että hän olisi Haaviston Pekan kanssa toisella kierroksella.

Teuvo Hakkarainen - Suomen Trump

Eipä joutunut Riikka Purra eroamaan eilen ministerin paikalta, koska ilmeni, ettei hän ollut ollut rasisti ainakaan moneen tuntiin. Jos hän olisi joutunut eroamaan, olisi perussuomalaisilla ollut hankala löytää hänen tilalleen toista politiikassa ansioitunutta Purran reiän täyttävää poliitikkoa.

Luulen, että valtiovarainministeriksi olisi noussut poliittisissa tehtävissä meritoitunut, ja eräiden mielestä myös marinoitunut, europarlamentaarikko ja entinen Perussuomalaisen puolueen varapuheenjohtaja Teuvo Hakkarainen. Itsekin pidän Teukkaa lähes Donald Trumpin luokkaa olevana poliittisena nerona. Trumphan on kuulema sanonut, että hän voisi vallan mainiosta tappaa ihmisen New Yorkin Mannerheimintiellä ilman, että hänen kansansuosionsa sitä vähenisi ja Teuvo Hakkarainen saattaisi pystyä samaan Viitasaarella.

Hakkaraisen pääsyä eduskuntaan ei aikonaan estänyt se, että hän oli aikoinaan kavereidensa kanssa murtautunut Suomussalmen kirkkoon ja varastanut sieltä kirkkohopeat ja kolehtirahat sekä juonut ehtoollisviinit tuulensuojaan. Tosin tapauksesta oli jo ennen vaaleja kulunut yli 15 vuotta, joka lienee politiikassa yleinen vanhentumisaika, joten jossain määrin ymmärrän silloisia perussuomalaisia äänestäjiä.

Sen sijaan on vaikeampi ymmärtää Hakkaraisen kansansuosiota vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen tuomittiin vuonna 2018 oikeudessa pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta, kun hän eduskunnan kahvilassa pyrki suutelemaan tulisesti Perussuomalaisista Kokoomukseen loikannutta Veera Ruohoa ja samalla puristi häntä niin miehekkään voimallisesti kaulasta, että päälle karkauksen uhri sai jonkinlaisen leikkausta vaatinen niskavamman.

Hakkaraisen suorittama pahoinpitely oli ensimmäinen väkivallanteko maamme eduskunnassa sen jälkeen kun lapualaiset siellä mellastivat 1930-luvun alussa. Hakkaraisen teon huomioarvoa nostaa se, että pahoinpidelty ja seksuaalisesti ahdisteltu kansanedustaja Veera Ruoho on siviiliammatiltaan poliisi ja lisäksi hän on edustanut maatamme olympialaisissa taekwondo-nimisessä potkukamppailulajissa ja hänellä olisi tarvittaessa ollut valmiudet potkaista päällekarkaajaa vaikka ns. arkaan paikkaan.

Välttämättä maailmassa ei järki tai edes oikeus aina voita. Tästä osoituksena se, että pahoinpitelystä tuomittu Teuvo Hakkarainen sai piskuisesta Keski-Suomen vaalipiiristä äänivyöryn yli 8000 ääntä, kun taas rikoksen uhri Veera Ruoho joutui tyytymään maamme suurimmassa vaalipiirissä Uudellamaalla 1487 ääneen. Tyhmempi olisi luullut, että äänien jakauman olisi pitänyt olla päinvastainen, mikäli maailmassa olisi vähänkin oikeudenmukaisuutta. Ilmeisesti Hakkaraisen äänestäjät katsoivat lieventäväksi asiainhaaraksi sen, että Hakkarainen oli teon tapahtumahetkellä kännissä kuin pieni eläin.

Jos Hakkarainen olisi ollut ehdolla Uudenmaan vaalipiirissä, olisi hän uskoakseni saanut noin 40.000 ääntä ja ollut valtakunnan äänikuningas. Tosin voi hyvinkin olla, että hän olisi menestynyt vain Perussuomalaisten ehdokkaana, koska ei häntä olisi edes huolittu minkään muun puolueen ehdokkaaksi.

Mutta on Teuvo Hakkaraisessa jotain hyvääkin. Tässä hän askartelee näppärästi pöntön siivellisille pikkunisäkäsystävillemme. https://www.mtvuutiset.fi/video/prog20373287#gs.369m6u

Mokkakikkeli

Mahottoman jännäksi meni tämä ministeri Riikka Purran synnyttämä kohu. Tänä iltana kokoontuu RKP:n eduskuntaryhmä keskustelemaan Purran nettikirjoittelusta eikä ole täysin mahdotonta, etteikö ryhmä päätä, että kyseessä ei ole sellainen hyvämaineinen ja rehellinen kansalainen, jollaisen ministeri pitäisi Suomen perustuslain mukaan olla.

Itse en tosin niinkään pohtisi tuota rehellisyyttä ja hyvämaineisuutta, vaan enemmänkin sitä, että nettikirjoituksista päätellen Purra on sen verran ilkeä ihminen, ettei hänen paikkansa ole ainakaan sivistysvaltio Suomen hallituksessa.

Mutta pääministeri Petteri Orpon rehellisyys minua mietityttää. Olen aina uskonut, että kansakoulunopettajien jälkeläisenä hän on hyvän kotikasvatuksen saanut rehellinen ihminen, jollaisen kuvan olen hänestä saanut, mutta toissailtainen A-studio sai minut hieman epäilemään asiaa. Nimittäin ohjelmassa hän silmät ymmyrkäisinä vakuuttaa, ettei ole oikein perillä varapääministerin ilkeistä kirjoituksista.

Purran tapauksen innoittamana esitän kunnioittavasti, että Suojelupoliisin tulisi visusti tarkastaa ministeriksi haluavien taustat. Nimittäin Purran kirjoittelu olisi saattanut pahimmillaan aiheuttaa sen, että Turkki olisi estänyt maamme Nato-jäsenyyden.

Jos Erdogan olisi saanut tietoonsa sen, että suomalainen ministeri on nimitellyt turkkilaisia apinoiksi, olisi kiivas turkkilainen veri saattanut hyvinkin kuohahtaa. Purran kunniaksi on kuitenkin luettava se, ettei hän ilmeisesti mokkakikkeli-nimityksellä tarkoittanut turkkilaisia vaan somaleja ja muita afroafrikkalaistaustaisia miehiä.

Jäämme odottamaan RKP:n eduskuntaryhmän kokousta, mutta sitä ennen kannattaa katsoa tämän A-studion ensimmäiset kymmenen minuuttia ja ihmetellä maailman menoa https://areena.yle.fi/1-63939328 .

Mustat säkit

Kauppalehdestä luin, että maamme elinkeinoelämä on huolissaan eräiden perussuomalaisten ministerien maamme maineelle ja vientiteollisuudelle aiheuttamista vahingoista ja myös maamme Startup-yhteisön johtaja Riikka Pakarinen paheksui kaimansa Purran kirjoitusten aiheuttamaa vaaraa siitä, että lahjakkaat ulkomaiset työntekijät alkavat karttelemaan rasisti-Suomeen muuttamista.

Epäilen, että kohta maamme kapitalistit alkavat vaatimaan Petteri Orpoa muuttamaan hallitustaan siten, että Perussuomalaiset korvataan Vasemmistoliitolla, josta kapitalisteille olisi vähemmän harmia.

Muistanpa, miten viime Euro-vaalien alla jossain suuressa vaalikeskustelussa pöydän ääripäät, eli Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen ja Vasemmistoliiton Sylvia Modig, olivat kaikesta samaa mieltä. Lisäksi he ulkonäöltäänkin olivat lähellä toisiaan, etteivät vaan ole siskokset ja lisäksi heitä myös yhdisti rattijuoppoustuomio. Niinpä olen varma, että he vallan mainiosti voisivat toimia samassa hallituksessa hyvässä yhteistyössä.

Eilen putkahti julkisuuteen 43-vuotiaan Riikka Purran blogikirjoitus, jossa hän monien mielestä loukkasi törkeästi eräiden musliminaisten uskonnollista vakaumusta. Oli ihan hyvä, että sivistyneesti käyttäytyvä ulkoministeri Elina Valtonen on pyytänyt turkkilaisilta anteeksi sitä, että Suomen hallituksen ministeri on nimittänyt heitä turkkilaisapinoiksi, mutta mielestäni maamme elinkeinoelämän etu on, että sen lisäksi ulkoministeri Valtonen pyytää anteeksi varsinkin rikkailta Arabimailta Purran vallatonta kirjoittelua mustista säkeistä. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tapio-tuomaala/riikka-purra-2019-paakaupunkiseudulla-kavelee-tunnistamattomia-mustia-sakkeja/

Tavio

Kerrassaan erinomaista julkisuutta näyttää varapääministeri Riikka Purra saaneen sivistyneen maailman lehdistössä pyssyfantasioistaan. Nähtäväksi jää laannuttaako Purran vilpitön anteeksipyyntö tapahtuneesta sivistyneessä maailmassa asian tiimoilla vellovan keskustelun. Muistanpa, että esimerkiksi Kanadassa pääministeri Justin Trudeau oli vähän aikaa sitten joutua eroamaan, koska paljastui, että hän oli opiskeluaikana jossain bileissä esiintynyt afroafrikkalaistaustaisena henkilönä, jota asiaa siellä pidettiin hyvin sivistymättömänä käytöksenä.

Toisaalta muistanpa, että nelikymppinen Urho Kekkonen kirjoitti sota-aikana, että ei Leningradissa kuole nälkään ihmisiä, vaan r---iä. Hän ei pyytänyt myöhemmin kirjoituksiaan edes anteeksi, mutta ihme kyllä hänestä ei tullut hävityn sodan jälkeen edes poliittista ruumista vaan presidentti; toisaalta hän kyllä osoitti myöhemmin teoillaan itänaapurille muuttaneensa käytöstään. Epäilen, että salaa mielessään hän ei ollut muuttanut näkemystään venäläisistä, mutta tunnusti realiteetit.

Nähtäväksi jää, muuttaako Riikka Purra Kekkosen tapaan toimintaansa ja lähteekö hän kohta vaikkapa pakolaisleireille värväämään lisää henkilökuntaa maamme sote-sektorille ja todistaa sillä tavalla muuttuneensa ihmisenä.

Luulen, että seuraava hallituskriisi tulee ihan pian, kunhan vanhojen juttujen tutkijat huomaavat ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion kirjoituksen viime marraskuulta, jolloin silloinen perussuomalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tavio kirjoitti Eu-komissioin puheenjohtaja Ursula von der Leyenistä erittäin kriittisesti. Hän nimitti EU-johtajaa muun muassa ”saksalaiseksi globalistiksi”, joka on ”hurahtanut ilmastosekoiluun”.

"Villissä lännessä tällaiset Ursulat olisi potkittu ulos maasta kastettuna öljytynnyriin ja höyheniin" totesi Tavio ja muistutti tekstissään myös von der Leyenin roolista Maailman talousfoorumissa, joka on yksi suosituimmista äärioikeiston salaliittoteorioiden kohteista.

Eilen muuten ilmeinen englantilainen The Guardian, joka ei tietääkseni ole vihervasemmistolainen lehti, julkaisi etusivullaan jutun kuvien kanssa Ukrainan presidentti Zelenskyistä, Usa:n presidentti Bidenista ja Suomen valtiovarainministeri Riikka Purrasta. Harva on se suomalainen, joka on kyennyt pääsemään The Guardianin etusivulle. https://www.theguardian.com/world/2023/jul/11/finnish-far-right-finance-minister-riikka-purra-accused-of-racist-online-comments

Riikka

Enkä vieläkään malta olla jättämättä perussuomalaisia rauhaan, koska monet heistä ovat mielenkiintoisia ihmisiä. Hellämielisenä miehenä olen säälinyt Riikka Purraa, koska hän vaikuttaa ainakin julkisissa esiintymisissään aika ahdistuneelta naiselta, joka piirre ei sovi suurelle kansanjohtajalle. Esimerkiksi lihava ja leppoisa sekä täysin häpeämättömän oloinen Timo Soini sopisi paremmin johtamaan suuria kansanjoukkoja.

Eilen sitten taisi selvitä, mikä Riikkaa ahistaa. Hän ilmeisesti pelkäsi nuoruuden kirjoitustensa putkahtavan julkisuuteen, kuten sitten tapahtuikin. Tosin kovin nuori ja kokematon Riikka ei kirjoitushetkellä ollut, koska oli silloin 31-vuotias tohtorikoulutettava, jonka murrosiän kuohuntavaiheen olisi pitänyt olla jo takana.

Luulen, että pelkoa ja vavistuksia herättävän fantasian ulkomaalaisten joukkoampumisesta junassa hän sai Jussi Halla-aholta, joka on siviilispalvelusmies, mutta harrastaa siitä huolimatta pistooliammuntaa. Samoihin aikoihin, kun Purra fantasioi joukkoampumisesta, saavutti Halla-aho julkisuutta omalla fantasiallaan.

Nimittäin blogissaan hän kirjoitti, miten hän oli ollut pihallaan tupakalla ja muudan ohikulkeva miehenpuoli oli ehdottanut hänelle suuseksin harrastamista. Tämä sai eduskunnan nykyisen puhemiehen pohtimaan seuraavaa:

"Tehtaanpuiston homon kanssa mietin hetken, että jospa hakisin yläkerrasta pyssyn ja ampuisin päähän. Olisiko siitä seuraava hekuma niin suuri, että se ylittäisi vankilareissusta seuraavan harmituksen? Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino."

Tässä yhteydessä ehdottaisin, että aselupia myöntävien poliisiviranomaisten olisi syytä tiedustella hakijan poliittista kantaa ja vetää siitä tarvittaessa johtopäätöksensä. Tällaista poliittista harkintaa on Suomessa harrastettu ennenkin aselupien yhteydessä, koska meidän kylän teurastaja joutui vuosikymmeniä sikaa "pestessään" käyttämään pienoiskivääriä, koska sai luvan pistoolille vasta joskus 1970-luvulla, koska teurastajan velipoika oli ollut punikki.
https://www.halla-aho.com/scripta/kommentti_homonampumiskohinaan.html

Rosvot kiinni!

Täytyy minun välillä antaa tunnustustakin perussuomalaisten ministerivalinnoille. Erityisesti minua ilahduttaa se, että oikeusministeriksi on saatu henkilö, jolla on monipuolinen kokemus maamme oikeusjärjestelmästä, sillä sen lisäksi, että hän on koulutukseltaan juristi, on hänellä myös omakohtaista kokemusta rikollisuudesta.

Nimittäin arvovaltainen ja tavallisesti luotettava Hymy-lehti kertoi muutama vuosi sitten, että Leena Meren nuoruudesta löytyy useampiakin töppäyksiä. Hän muun muassa nappasi luvatta ystävänsä auton. Toiselta tuttavalta hän taas anasti kaverinsa kanssa pankkikortin ja hurvitteli viikonlopun. Tuhansien markkojen summan korvaamiseksi piti ottaa pankkilaina.

Meri kertoo haastattelussa, että "menneisyydestäni löytyy mokia, joista sain ansaitsemani rangaistuksen. Töppäilyt eivät ole este tulevaisuudelle, jos niistä ottaa opikseen." Minusta tuo on viisaasti sanottu ja lohduttaa minua.

Nimittäin olen ajatellut tulevaisuudessa pyrkiä YK:n pääsihteerin tehtävään, koska minusta ihmiskunnan nykyiset ongelmat ovat periaatteessa hyvin yksinkertaisesti ratkaistavissa, kun vaan vähänkin tervejärkiselle ihmiselle annetaan tilaisuus ne ratkaista.

Itse tosin epäilen, että jos alan tosissani pyrkimään ihmiskunnan tärkeimpään virkaan, niin heti kaivetaan esille se, että olen nuoruudessani pitänyt luvatonta katiskaa jatketusti ja vetänyt uistinta useammalla kuin lain sallimalla yhdellä vavalla. Onneksi Leena Meren urakehitys todistaa, että ihminen voi menestyä elämässään nuoruuden töppäyksistään huolimatta.

Sekin myönteinen asia perussuomalaisista on lopuksi sanottava, että laskujeni mukaan puolueen nykyisessä eduskuntaryhmässä on vähemmän rikosrekisterimerkinnän omaavia kuin edellisessä eduskuntaryhmässä.

Mutta mielestäni nykyiset perussuomalaiset ovat kaikonneet kauaksi Veikko Vennamon laillista menoa korostavasta linjasta. Muistanpa esimerkiksi, miten jossain vaaleissa SMP:n tunnus oli, että "rosvot kiinni". Ja jossain toisissa vaaleissa iskulauseena oli: SMP - neljä kirjainta, joihin voi luottaa. https://hymy.fi/uutiset/eduskunnan-kiusaamiskohu-kansanedustaja-leena-meri-teki-nuoruudessaan-rotoksia/

Vaippojen vaihto

Vaalien alla eduskuntaan valittu Teemu Keskisarja jossain keskustelussa kehotti köyhtyviä suomalaisia varautumaan siihen, että hyvinvointivaltio ei tule enää jatkossa huolehtimaan vanhusten vaippojen vaihdosta, vaan itse kunkin on totuttauduttava osaltaan ajatukseen, että joutuu anoppinsa vaipat vaihtamaan.

Voihan se olla noinkin, mutta tuon uhkakuvan toteutuminen merkitsee sitä, että avioeroprosessit tulevat entistä vaikeammiksi, kun oikeuden täytyy päättää lasten huoltajuuden lisäksi siitäkin, kenelle anoppien vaippojen vaihtovastuu kuuluu. Voi myös olla, että kun työkykyinen väestö vähenee ja ihmiset elävät entistä vanhemmiksi, joudutaan oikeudessa ratkaisemaan myös se, kuka vastaa anoppien anoppien vaippojen vaihdosta.

Riikka Purralla oli sen sijaan positiivisempi näkemys tulevasta ja hän uskoi robottien tulevan vanhusten avuksi. Pahaa pelkään, että voi hyvinkin olla, että menee vielä vuosikymmeniä ennen kuin vaipanvaihtorobotti on toiminnassa; ainakaan tällä hetkellä en ole kuullut robotista, joka osaisi solmia edes kengännauhat.

Itse kuitenkin epäilen, että EU tulee ratkaisemaan vanhusten vaipan vaihto-ongelman. Uskon, että sen jälkeen kun EU kieltää turkistarhauksen, voidaan maamme vanhukset sijoittaa minkeiltä vapautuville teräsverkkoritilöille, jolloin vaippojen vaihdosta ei enää tarvitse kenenkään huolehtia.
https://animaliamedia.fi/viisi-syyta-miksi-turkistarhauksen-aika-suomessa-on-ohi/

Mamut

Kun väestönvaihtoasioista vastaava sisäministeri Mari Rantanen astui tehtäväänsä, hän vakuutti, että Suomen on otettava käyttöön yhtä tiukka maahanmuuttopolitiikka, jollaista muissa Pohjoismaissa harjoitetaan. Vaikka kannatan tuota näkemystä, niin kuitenkin Rantasen kannattama linja huolettaa minua.

Nimittäin, jos Suomi noudattaisi maahanmuuttopolitiikassa Tanskan ja Ruotsin linjaa, pitäisi tänne kiireen vilkkaa yrittää houkutella noin miljoona mamua ja vaikka itse kannatankin ajatusta, niin pelkään, että yhteiskuntarauhamme järkkyisi. Hyvinkin erilaiset järjestyskaartit, kuten esimerkiksi ruotsalaisen maahanmuuttajan Odinin mukaisesti nimetty järjestö ja vaikkapa kovia ulkomaalaisvahvistuksia riveihinsä saava Työväen Mailapojat, alkaisivat taistelemaan katujen herruudesta.

Koska asiat pitää pyrkiä ratkaisemaan sovinnossa, ehdotan sisäministeri Rantaselle, että tässä vaiheessa Suomeen pyritään hankkimaan vain puoli miljoonaa maahanmuuttajaa ja etusijalle asetetaan Kauko-Idästä kotoisin olevat nuoret neitoset, sillä luulen, etteivät edes Odinin soturit pelkää sitä, että he veisivät suomalaisilta naiset.

Kannattaa harkita myös sitä, että nuoria neitosia pyritään värväämään myös Afrikan sarven pakolaisten joukosta, koska sekä kori- että lentopallossa Suomi on lähellä maailman huippua, mutta pitkistä pelaajista on huutava pula ja mielenkiinnolla odotan sitä päivää, kun sudanilaistaustaisen koripalloilija Awak Kuierin tulevat lapset alkavat vahvistamaan maajoukkueitamme.  

https://www.is.fi/koripallo/art-2000007938945.html

Neanderdalilaisuus

Pikkuisen minua mietityttää väestönvaihtoasioista vastaavan perussuomalaisen sisäministeri Mari Rantasen, entisen sosialidemokraatin, sosialistisessa mediassa vaalien alla julkaisema kannanotto, jonka mukaan: "Meidän ei pidä olla niin sinisilmäisiä, että pian emme ole sinisilmäisiä". 

 

Rantanen ei suostunut selittämään rotuoppiin ja väestönvaihtoteoriaan viittaavaa kirjoitustaan ainakaan asiasta kiinnostuneelle Iltalehden toimittajalle. Voi olla, että esimerkiksi valtaosin ruskeasilmäisten saksalaisten parissa saattaa herätä tarvetta lisäkysymyksille, jos tuo mielipide jostain syystä päätyy heidän tietoonsa.

 

Itseäni mietityttää varsinkin meidän vihreäsilmäiseen vähemmistöön kuuluvien asema tulevaisuuden Suomessa. Tiedän, että vihreäsilmäisyys periytyy neanderdalilaisilta esivanhemmiltani, mutta toivon, ettei sisäministeri Rantanen ja hänen aatetoverinsa kuitenkaan leimaa minua ali-ihmiseksi pelkästään neanderdalilaisen taustani vuoksi.

 

Vain 7 % ihmisistä on vihreäsilmäisiä, joten joukkovoimaa meillä vihreäsilmäisillä ei juurikaan ole toisin kuin ruskeasilmäisillä, joten jos vihreäsilmäisten vainot alkavat, minun lienee parasta paeta Islantiin, jossa vihreäsilmäiset ovat enemmistönä. 

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mari_Rantanen_(poliitikko)?fbclid=IwAR2UVhDzsZaLDZNk14nacMvsjIizfejMWuQg3zqZ1S39V30_FKV8SnpQhsY

Naisten ahdistelu

Muistanpa, miten eräässä parien vaalien takaisessa eduskuntavaalien suuressa vaalikeskustelussa yleisesti kauhisteltiin viinan kiroja ja sen kansallemme aiheuttamia miljardien vahinkoja. Ainoastaan Perussuomalaisten Timo Soini totesi vakaumuksen syvällä rintaäänellä, että kyllä työmies on pullonsa ansainnut. Niinpä sitten Perussuomalaiset saivatkin jytkyvoiton.

Nyt koko sivistynyt maailma kauhistelee sitä, miten tunnettu nuorten naisten vonkaaja Ville Rydman, jota sivistyspuolue Kokoomus ei huolinut edes eduskuntaryhmäänsä, valittiin Perussuomalaisten riveistä elinkeinoministeriksi. Tosin tietooni on saatettu, että eräät perussuomalaiset olisivat kylläkin halunneet hänet nuorisoministeriksi, joka ymmärrettävää onkin.

Luulen, että Ville Rydmanin nimitys oli Riikka Purralta ovela temppu perussuomalaisten kannatuksen lisäämiseksi, sillä hän on kyllä havainnut puolueensa kannatuksen olevan laskussa ja että oppositiopuolueet ovatkin ohittamassa kannatusmittauksissa hallituspuolueet. Epäilen, että kaikki ne maamme pari miljoonaa miestä, jotka ovat nuorten naisten vonkaamiseen syyllistyneet, saavat seuraavissa vaaleissa aikaan taas uuden jytkyn.

Epäilty ja tutkinnassa aiheettomaksi todettu elinkeinoministeri Ville Rydmanin kohuttu nuorten naisten ahdistelutapaus ei ole ainut nuorten naisten ahdistelutapaus, joka liittyy Rydmanien sukuun. Tosin toisessa nuorten naisten ahdistelutapauksessa suvun edustaja asettuu puolustamaan ahdisteltuja, joka oikein onkin.

 

Nimittäin Villen vaari säveltäjä Kari Rydman sävelsi aikoinaan kantaatin astetta vakavammasta nuorten naisten ahdistelutapauksesta. Kantaatti on nimeltään Tehtaantyttöjen requiem ja se kertoo noin 30 Valkeakosken 15 - 23 -vuotiaiden naiskaartilaisten joukkomurhasta Hauholla vappuna 1918.

Wikipedian mukaan ennen teloitusta naisia pidettiin kaksi päivää Suomaan talon ladossa. Tapahtumista on ristiriitaista tietoa, joidenkin kertomusten mukaan valkoiset eivät käyneet sisällä ladossa, vaan vartijat kiersivät sen ulkopuolella. Sisällissodan tapahtumista omaelämäkerrassaan kirjoittaneen teatterineuvos Vilho Siivolan mukaan naiset kuitenkin saatettiin raiskata. Hän perustaa näkemyksensä kymmenen vuotta sodan jälkeen lähitalojen asukkailta kuulemiinsa kertomuksiin.

Toukokuun 1. päivän aamuna naisia alettiin kuljettamaan teloituspaikalle, joka sijaitsee Mustilan kylässä Siikaisten suon reunassa. Valkoiset olivat kaivaneet paikalle joukkohaudan valmiiksi. Teloitus suoritettiin käskemällä haudan poikki asetetulle lankulle seisomaan viisi naista kerrallaan, josta heidät sitten ammuttiin. Teloitusta oli todistamassa myös lähiseutujen asukkaita ja sen suorittivat Pohjanmaalta tulleet miehet ja Tuuloksen suojeluskuntalaiset. Mukana oli tiettävästi myös jääkäriluutnantti Hugo Österman, josta myöhemmin tuli puolustusvoimain komentaja.

Lisätietoa tästä yhdestä maamme historian häpeällisimmästä tapauksesta löytyy tästä https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkeakosken_naiskaarti

Louta

Valistunut arvaukseni on, että tuon eilen esittelemäni oivallisen astiaston on valmistanut edesmenneen Neuvostoliiton sosialistinen suunnitelmatalous 1990-luvun alussa, jolloin entinen hyvä itäinen naapurimme oli ajautumassa konkurssiin ja jolloin kaupoissa ei juuri muuta myytävää ollut kuin votkaa, posliinia ja kristallia.

Alunperin Katariina Suuren 1700-luvulla perustama Keisarillinen posliinitehdas muutti nimensä Lomonosoviksi pian Venäjän suuren sosialistisen lokakuun vallankaappauksen jälkeen, jolloin maassa siirryttiin Saksan armeijan yleisesikunnan ensimmäisen maailmansodan aikana kehittämään sotatalousjärjestelmään, jota Neuvostoliitossa jostain syystä kutsuttiin sosialismiksi.

Kun Neuvostoliitto teki konkurssin ja siellä tapahtui suuri kapitalistinen vallankaappaus, muutti Lomonosovin tehdas nimensä jälleen Keisarilliseksi posliinitehtaaksi. Paljon mahdollista, että koska Venäjällä ovat taas varallisuuserot samaa luokkaa kuin vuonna 1917, ajautuu maa taas sekasortoon ja vallankaappaukseen, jonka seurauksena Keisarillinen posliinitehdas muuttuu taas tiedemies Lomonosovin kunniaksi nimetyksi tuotantolaitokseksi, vaikka tietääkseni tämä ei harrastanut keramiikkaa.

Vaikka sosialistinen suunnitelmatalous onnistui tuottamaan hienon teeastiaston, niin täytyy minun myös ylistää tuota pakkausta, johon astiasto on jo tehtaalla pakattu. Kuvan 1990-luvun pahvilaatikko on edellä aikaansa ja edustaa nykyään arvostetun kestävän kehityksen mukaisia periaatteita.

Louta on kierrätyspahvia eikä siitä löydy yhtään muovia tai ympäristölle tuhoisia värikemikaaleja. Sen sijaan kyljessä olevassa etiketissä on ilmeisesti kahden posliinikombinaatin tarkastuskomissaarin allekirjoitusta, jotka ilmeisesti todistavat, että pakkaus sisältää luvatut tuotteet. Jo Lenin sanoi, että luottamus on hyvä, mutta kontrolli parempi.

Teeastiasto

Istuimme pari kesää sitten toisen kiivaan urheilumiehen Lemetyisen Martin kanssa Uukuniemen Urheilijoiden verryttelyasuihin vaatetettuina Uukuniemen kesätorilla ja tapamme mukaisesti ostimme arpoja torin toiminnan tukemiseksi. Selvästi arvokkain arpajaispalkinto oli pahvilaatikko, jonka kerrottiin sisältävän Lomonosovin tehtaan teeastiaston.

 

Kerrankin toivoin kovasti voittoa arpajaisissa, vaikka kokemus onkin osoittanut, että yleensä en voita mitään missään milloinkaan. Martti Lemetyisellä sen sijaan tavallisesti jokainen arpa voitti. Niin tälläkin kertaa ja himoitsemani pahvilaatikko, jonka sisättöä hän ei muuten koskaan tässä elämässä tullut katsoneeksi, siirtyi hänelle. Yritin rahalla ostaa tuon palkinnon itselleni ja kun tarjosin loutasta 50 euroa, niin Martin ilme sentään muuttui mietteliääksi.

 

Martti Lemetyinen lähti viime talvena autuaammille urheilukentille ja kun nyt törmäsin hänen veljeensä Erkkiin, uusin hänelle 50 euron ostotarjoukseni, johon Erkki sitten välittömästi ystävällisesti suostui, kunhan vain suoritan maksun Uukuniemi-seuralle.

 

Jännityksellä sitten mökillä avasin ensimmäisenä maailmassa Lomonosovin tehtaan pahvilaatikon ja totesin tehneen elämäni parhaan hankinnan. Veikkaan, että sadan vuoden kuluttua tuo peräti 24-osainen teeastiasto on hinnankiroissa. Tässä yhteydessä kannattaa korostaa sitä, että suomalaisten mielestä yleensä kaikki muu kuin kusi oli Neuvostoliitossa paskaa, mutta neljä selvää poikkeusta on.

 

Neuvostoliitossa nimittäin eittämättä tehtiin maailman parhaat balettitossut ja vesivärit. Myös posliiniteollisuus oli monta kertaa ihan laadukasta, jonka alla oleva kuvakin todistaa. Lisäksi sovan käyneet miehet olivat sitä mieltä, että Emma-pikakivääri oli paljon parempi kuin suomalainen Lahti-Saloranta.

Moukarinheittoa ja harmooneja

Uukuniemeläinen Tiaisten suku on huippuluokan moukarinheittäjien lisäksi tuottanut myös huippuluokan harmooneja. Olympiavoittaja Juha Tiaisen veli Sakari Tiainen kertoi Uukuniemi-juhlan tilaisuudessa, että hänen isovaarinsa perustama vuonna 1903 aloittanut tehdas valmisti reilun 70 toimintavuotensa aikana lähes 3.000 harmoonia, vaikka sota-aikana soittimien tuotanto keskeytyi kokonaan materiaalipulan vuoksi. Sota-ajan tehdas sitten valmisti ruumisarkkuja, joiden menekki oli silloin ymmärrettävistä syistä hyvä.

Löysin Tiaisen harmoonitehtaan mainoksen ehkä noin vuodelta 1925 ja siinä soittimen hinnaksi kerrottiin 2.700 markkaa. Nykyrahassa se on vajaat 1.000 euroa, mutta samaan aikaan rengin vuosipalkka talossa oli keskimäärin 3.000 euroa, joten harmoonimusiikkia harrastava maataloustyöntekijä pystyi siihen aikaan neljän kuukauden tienesteillä ostamaan itselleen harrastuksessa tarvittavan instrumentin.

Koska suunnittelen harmoonirockbändin perustamista, tutkin netissä käytettyjen soitinten hintoja eivätkä ne nykyään ole hinnankiroissa. Halvin maksaisi 15 euroa ja keskihinta on noin 50 euroa. Uusia harmooneja ei Suomessa enää näköjään myydä, vaikka kaipa niitä jossain Intiassa ja Kiinassa vielä tehdään.

Minulle on kuitenkin kerrottu, että esimerkiksi nykyisten idän harmoonien kielet ovat niin huonolaatuisia, etteivät ne kelpaa edes varaosiksi, vaan nykyajan remonteissa käytetään vanhojen soitinten osia. Sakari Tiainen kertoi, että saksalaiset ja amerikkalaiset kielet ovat ihan hyviä ja että saksalaisten kielet ovat amerikkalaisia kovempia, mutta niinhän itse kansakin taitaa olla.

1900-luvun alkupuolella Suomessa toimi useita harmoonitehtaita, koska silloin perusteltiin innolla uusia kansakouluja eikä niiden soittimiksi hyväksytty pianoja, kuten sivistyneessä maailmassa tehtiin, koska meillä katsottiin pianon olevan ilotaloihin kuuluva instrumentti. Toisaalta itse en kyllä keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö ilotaloissakin voisi polkea harmooneja.

Tässä lopuksi näyte siitä, kuinka Koiton laulun taiteellinen johtaja Petri Tiainen laulaa ja polkee harmoonia Uukuniemen kirkossa. Toivottavasti Koiton laulu pitää ensi kesänä kirkkokonsertin Uukuniemi-juhlassa. https://www.facebook.com/MirjaUlmanen/videos/1548830768974841

Harmoonirockia

Mielestäni olen aika musikaalinen ihminen ja esimerkiksi koulussa opettelin soittamaan harmoonilla Kissanpolkkaa aika pitkälle, ennen kuin eräs luokkamme lättähattu viilsi linkkarilla instrumenttini polkimien henkselit poikki. Niinpä eilen, kun kuuntelin Sakari Tiaisen mielenkiintoista luentoa Uukuniemen harmoonituotannosta, mieleeni juolahti, että nyt minulla olisi elakelaisena aikaa perustaa rock-yhtiö, kun se jäi murrosiän kuohuntavuosina tekemättä.

Tietääkseni harmoonirock-yhtiötä ei vielä maailmalla ole, joten voisin perustaa sellaisen ja mieluiten vielä punkrock-painotteisen yhtiön. Levytuotannon päämarkkinointialueena voisi olla 1400 miljoonan asukkaan Intia, jossa eilisen luennon mukaan kansa tykkää kovasti harmoonimusiikista. Intialaiset muuten tykkäävät suomalaisten tapaan myös pesäpallosta ja siellä toimii jopa pesäpalloliiga ja pesäpallo kuuluu ainakin 33 miljoonan asukkaan Keralan osavaltion koulujen opetusohjelmaan.

Minulle on kerrottu, että syntymähetkelläni radiossa lauloivat Harmonisistersit ja minusta luontevaa olisi, että harmoonirock-yhtiöni nimi olisi Harmoonibrothers. Yhtiöni taiteelliseksi johtajaksi aion pyytää Petri Tiaista, joka on osa Uukuniemen musiikin suurta nykyhistoriaa, koska hän toimii ainakin Suomen parhaan kuoron Koiton laulajien taiteellisena johtajana. Koiton laulu saattaa nykyään olla jopa maailman johtava kuoro, koska Puna-armeijan kuoroa kuljettanut kone syöksyi muutama vuosi sitten maahan Syyriassa ja kaikki koneessa olleet kuolivat.

Näillä näkymillä harmoonipunkrock-yhtiöni avajaiskonsertti pidetään 12.6.2024, jolloin tulee 80 vuotta kuluneeksi siitä, kun pommikone BL-142 teki pakkolaskun Uukuniemen metsään, jossa yhteydessä tähystäjä Göran Ödner loukkaantui vakavasti. Ödnerhän levytti myöhemmin ainakin Suomen, ellei peräti maailman, ensimmäisen rockäänitteen.

Näin muuten tuossa juuri läheltä maamme uljaimman linnun kurjen ja hiljennymme kuuntelemaan Koiton laulun komeaa kurkiaiheista esitystä. https://www.youtube.com/watch?v=tJB2Yn1yaSw

Rocken rollin synty

Ansiokkaita ja mielenkiintoisia luentoja kuultiin päivällä Uukuniemi-juhlassa, jossa esiteltiin pitäjän rikasta musiikkiperinnettä. Jos nyt hakemalla hakee jotain vikaa asiantuntijoiden alustuksissa, niin sellainen oli se, ettei Uukuniemen tärkeää roolia nykyajan nuorison kovaäänisen ns. rocken roll-musiikin synnyssä huomioitu.

Rocken rollin syntyyn liittyy olennaisesti se tapaus, että Uukuniemen Kummun kylälle teki pakkolaskun suomalainen Bristol Blenheim-merkkinen pommikone kesäkuussa 1944 sen jälkeen, kun ilmatorjuntatykin ammus oli siihen osunut jossain Karjalan kannaksen ilmatilassa.

Koneen ohjaaja Pentti Tuisku ajatteli ensin, että miehistö pelastautuisi laskuvarjoilla, mutta sitten paljastui, että tähystäjä Göran Ödnerin laskuvarjon oli kranaatin paine heittänyt ulos koneesta, joten Tuisku valitsi pakkolaskun.

Se olikin erittäin onnekas pakkolasku, sillä koneen siipi osui isoon kiveen ja kone pysähtyi ennen puihin murskaantumista. Jollain ihmeen konstilla ja ilmeisesti hevosten suosiollisella avustuksella linja-auton kokoluokkaa oleva lentokone siirrettiin pois metsästä ja vielä kunnostettiin lentokuntoon.

Koneen tähystäjä Göran Ödner loukkaantui täräyksessä niin pahoin, että hänen jalkansa jouduttiin myöhemmin amputoimaan reidestä. En tiedä oliko täräyksellä myöskin vaikutusta siihen, että Ödneristä tuli myöhemmin muusikko ja hän on ainakin ensimmäinen rock-iskelmän levyttänyt suomalainen, ellei sitten peräti maailman ensimmäinen rockia harrastanut ihminen.

En oikein hallitse tätä nuorisokulttuurin muotoa, mutta muistelen, että joku Bill Haley -niminen ulkomaalainen miehenpuoli levytti käsittääkseni myöhemmin saman meillä Tunnista tuntiin-nimisen kappaleen ulkomaakielellä nimellä Rock Around the Clock ja siitä tuli ihan menestynyt hitti maailmallakin.

Myös Göran Ödnerin poika Janne Ödner kunnostautui kitaristina ja soitti mm. Pave Maijasen ja Paroni Paakkunaisen yhtyeissä. Maijanen asui aikoinaan Uukuniemen naapurissa Kesälahdella ja Paakkunainen Uukuniemen kirkonkylässä. Janne Ödner menehtyi 33-vuotiaana kaatuessaan nakkikioskilla. Alkoholilla lienee ollut osuutta asiassa.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Göran Ödnerin esittämää nykyajan nuorison suosimaa kovaäänistä ns. rocken roll -musiikkia. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/06/21/varhainen-rock-kaantyi-suomeksi-iskelman-muottiin