Hiltus-Hilima	23.10.2019, 18:20
Hiltus-Hilimaa haastateltiin torilla Inter-Kups-ottelun puoliajalla ja paljastui, että tämä kuopiolaisen jalkapallohistorian suurmies, joka on oikealta nimeltään Matti Hiltunen, on vielä kopsakka ukko, ellei peräti rasakka mies, vaikka ikää on siunaantunut jo 87 vuotta. Hän muisteli vuoden 1958 mestaruuden ratkaisseen ottelun vaiheita, jolloin Kupsilla oli vastassa Olympiastadionilla  Helsingin Palloseura, joka kaatui jatkoajalla 1-0. Hilimalta jäi kertomatta tarkemmin voittomaalin syntyvaiheet, joita Gunnar Boman-vainaa joskus lehdessä muisteli. Elikkä jatkoajalla Kunu huomasi, että hänellä oli tilaisuus syöttää Ahtaan Paekan Ana Kostiainen vapaaksi ja niin hän sitten tekikin ja huusi vielä syöttäessään ohjeen, että "MÄNE". Kunu kertoi, että vuosikymmenten varrella hän on unessa useasti palannut tuohon tilanteeseen ja huutanut, että "MÄNE". Kupsin naisten viimeisimmässä ottelussa joukkueen juostessa kentällä, soi taustalla alkuperäinen ja väärentämätön kuopiolaisten Banzai-kannustuslaulun Hiltus-Hilimaa arvostava versio. Siinä versiossahan ylistetään Hiltus-Hilimaa ja Aalista, kun taas laulun uudemmassa sanoituksessa sen sijaan ylistetään Rissas-Ollia ja Aalista. Vaikka Banzai-laulu on Jukka Virtasen käsialaa, niin itse Kupsin virallisen taisteluhuudon banzain kehitti runoilija Pekka Kejonen, joka on syntyjään Kuopion poekia. Mainittakoon, että poliisi pidätti ainakin hyvän tarinan mukaan vuoden 1964 nailonsukkamurhien yhteydessä ensimmäisenä runoilija Pekka Kejosen. Siinä ei varmaankaan ollut mitään henkilökohtaista, koska kaupungin poliisikomentaja määräsi pidätettäväksi kaikki muutkin alueen parrakkaat miehet. Tosin myöhemmin paljastui, ettei teon 17-vuotiaalla tekijällä vielä parta kasvanut. Kommentit (0)
Tunne-elämyksiä pallokentän laidalla	22.10.2019, 18:00
Jalkapallon seuraaminen tarjoaa parhaimmillaan suuria tunne-elämyksiä. Kupsin ja Jyväskylän Pallokerhon naisten pelissä koin kaksi suurehkoa tunne-elämystä. Pienempi oli se, kun taitava kuopiolaisten makedonialaisvahvistus ohitti ensin monta puolustajaa ja sitten vielä harhautti kauaksi maalistaan vastaan tulleen  maalivahdin ja kipitti kaikessa rauhassa kohti vastustajan pömpeliä. Ihan siinä tuli mieleen tapaus 1950-luvun alkupuolelta, kun Aulis Rytkönen teki saman tempun HJK:a vastaan ja oli sitten työntämässä palloa tyhjään maaliin, kun katsomosta kuului falsettiin kohoava naisen kirkaisu, että "Aalis elä laakase, naatitaan vielä".  Aalis kuitenkin laakasi pallon armotta maalin. Makedonian tyttö sen sijaan, että olisi antanut pallon vieriä hissukseen maaliin, potkaisi vielä varmuuden vuoksi palloa metrin päästä maaliviivasta, mutta laukaus ikävä kyllä epäonnistui ja pallo kiisi tolppaa hipoen ohi. Purskahdin tapauksen johdosta hervottomaan selkäkeikkanauruun, joka oli selkeää huonotapaisuutta minulta. Vielä suuremman tunne-elämyksen äskettäin kaupunkiin saapunut Makedonian tyttö tarjosi, kun erotuomari tuomitsi hänen olleen paitsiossa. Silloin tämä ulkomaalaisvahvistus osoitti sen asian, jonka jo Wat Vainio Seiväsmatkat-iskelmässään 60-luvulla totesi, eli että sanastoa oppimaan nopeaa on väki etelän. Tyttönen nimittäin huusi tuomarille ihan puhtaalla savolla sanojen alkua ihan oikein suomalaisittain painottaen, että "voe v...tu". Ainakin jalkapalloiluun liittyvän tärkeimmän termin hän oli oppinut hetkessä ihan täydellisesti. Tuomari puhutteli häntä pitkään tapauksen johdosta, mutta keltainen kortti ei kuitenkaan noussut. Miesten pelissä asiaan ei olisi mitenkään puututtu. Kommentit (0)
Rasistinen huutelu	21.10.2019, 17:59
Eilen jututin katsomossa kaupungin toiseksi innokkainta jalkapallomiestä. Hän oli jo vuonna 1989 yrittänyt olla Helsingin stadionilla seuraamassa Suomen Cupin loppuottelua Kups-Haka ja yritys oli ollut kova. Peli pelattiin sunnuntaina, mutta kyseinen Kups-fani lähti Helsinkiin hyvissä ajoin jo keskiviikkona ja palaili sitten pikkuhiljaa seuraavan viikon tiistaina. Itse pelitapahtuma ei mennyt ihan putkeen, koska stadionin järjestysmiehet eivät päästäneet miestä katsomoon. Hän meni valittamaan asiasta poliiseille ja ihmetteli, ettei meleko selevee miestä päästetä sisälle, mutta poliisit totesivat, että järjestysmiehet ovat kaupungin virkamiehiä, joiden toimintaan poliisi ei voi puuttua. Mies sitten kuunteli ottelun radiosta valkeakoskelaisten bussissa ja hyvinhän siinä sitten lopulta kävi, kun kertojan sukulaismies teki suoraan kulmapotkulla kaksi maalia, vaikka Hakan maalia vartioi maajoukkuevahti Olli Huttunen. Samainen kierrepotkumies aiheutti kuulema vähän aikaa sitten melkoisen kohun varsinkin sosialistisessa mediassa, kun hän oli A-junioreiden Kups-Hjk-pelissä huutanut eräälle thaimaalaistaustaiselle nuorukaiselle, että tämän pitäisi syödä lisää riisiä, että vahvistuisi. Nuorukainen järkyttyi huutelusta niin, ettei suostunut palaamaan puoliajalta enää kentälle. Helsingin Sanomatkin tekivät huutelusta lähes koko aukeaman jutun. Ottelun erotuomari ei pitänyt huutelua niin rasistisena, että olisi keskeyttänyt pelin, kuten ainakin kerran on maassamme tapahtunut. Itsekin olen taipuvainen ajattelemaan niin, että se ei ehkä sittenkään täytä rasistisen huutelun tunnusmerkistöä. Rasistista ei mielestäni ole esimerkiksi myöskään huutelu, jossa kehotetaan kuopiolaista pelaajaa syömään lisää kalakukkoa, jotta tämä vähän vahvistuisi. Sen sijaan jos afroafrikkalaiselle pelaajalle huudellaan banaanin syömisestä, on se mielestäni selkeästi rasismia. Banaanissa on selvästi rasistinen siemen. Kommentit (0)
Jalkapallotilastoja	21.10.2019, 17:58
Tutkin tuossa jalkapallotilastoja ja niiden valossa Kupsin mestaruus oli ansaittu. Sattumasta ei ollut kysymys. Ottelussa Interiä vastaan laukaukset olivat Kupsin hyväksi 9-2,  kulmapotkut 4-1 ja maalivahtien torjunnat 1-3 ja mikä tärkeintä Interin maalivahti ei onnistunut kahdessa torjunnassaan. Viimeksi Kups hävisi heinäkuun lopulla, jolloin lento Varsovasta peruuntui ja joukkue ei ehtinyt kunnolla valmistautua otteluun sarjan toiseksi huonointa joukkuetta, eli Kokkolan Palloveikkoja, vastaan ja hävisi vieraskentällä 2-1. Sen jälkeen kuopiolaiset pelasivat Eurokentillä ja Veikkausliigassa 11 peliä tappioitta. Voittoja siunaantui kahdeksan ja tasapelejä kolme. Maaliero noissa peleissä oli peräti 20-3. Se on huikea saavutus. Mutta alkukaudesta ja varsinkaan kevättalvella pelatussa Suomen Cupissa Kups pelasi surkeasti. Cupin viidestä ottelusta joukkue ei voittanut ainuttakaan. Selitys heikkoihin esityksiin on yksinkertainen, sillä kuopiolaiset eivät pysty talvisin kotikaupungissaan harjoittelemaan oikeaa jalkapalloa, koska kunnon jalkapallohallia ei ole, kuten kanssakilpailijoilla on. Selitys kunnollisen jalkapallohallin puuttumiseen on varmaankin Kuopion körttiläinen ilmapiiri, joka ei salli verorahojen käyttämistä turhuuteen, joka asenne tavallaan oikein onkin. Mutta sikäli kuopiolaisten nuukuus menee jo liiallisuuden puolelle, että kun olin päivällä Keskuskentällä seuraamassa naistenliigan viimeistä ottelua, huomasin, ettei blogillani esittämistäni toiveista huolimatta kentän tv-tornin apulantasäkkiverhoilua ole uusittu, vaan säkit liehuivat entistä näyttävämmin syysviimassa Kupsin voiton mestaruuden kunniaksi. Jos ikiaikaisen toiveeni mukaisesti FC Barcelona juoksee ensi kesänä Keskuskentän muoviviheriölle, toivon, että apulantasäkit on edes sitten vaihdettu ehjiin ja jos kaupungilla on vähänkin ylimääräistä rahaa, voisi joku tukityöllistetty käydä rautasahalla katkaisemassa tv-tornin rungon muodostavat hetekanjalat tasapitkiksi. Minusta se ei olisi ainakaan iso synti. Eilisen huippuottelun tiivistelmän voi katsoa tästä https://www.youtube.com/watch?v=x0hwRsMSAcA . Kommentit (1)
Vakavamielinen körttikansa juhlii voittoa	19.10.2019, 17:09
Eivät pidä ennusuneni enää kutiaan. Koko viikon olen nukkunut huonosti, kun unissani Inter on vyöryttänyt hyökkäyksiään kohti Kupsin maalia. Tunnelma unissani on ollut painajaismainen. Tänään sitten pelätty Suomen mestaruuden ratkaissut ottelu pelattiin eikä paremmasta joukkueesta jäänyt epäselvyyttä. Kupsin voittolukemat 0-2 mairittelevat kotijoukkue Turun Interiä Olin lähes kaikkien muiden kuopiolaisten tavoin Kuopion Pohjoismaiden suurimmalla torilla seuraamassa jättiskreeniltä peliä, jossa mestaruuspytty 43 vuoden tauon jälkeen palasi Kuopioon ja samalla Kuopioon taisi tulla rahaakin noin miljoona euroa. Mutta katsojien ilmeistä ei voisi päätellä moista. Vakavamielistä on Savon pohjimmiltaan körttiläinen kansa, kuten pelin loppuvihellyksen jälkeen nappaamani kuva todistaa. Meillä Savossa ei turhaan hötkyillä. Ajattelin, että tuhatpäinen katsojajoukko olisi voinut voiton kunniaksi porukalla täysin rinnoin kajauttaa Kupsin taistelulaulun eli Jukka Virtasen sanoittaman Banzai, banzai, hei, hei hei, mutta ei se sitä halunnutkaan kajauttaa. Paremmin tunnelmaan olisi varmaanki sopinut harras körttivirsi Oi jos mä matkamies maan, jota nyt hiljennymme kuuntelemaan. https://www.youtube.com/watch?v=KVRyVJkU7z8 Kommentit (4)

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei ole lakikaan	18.10.2019, 18:11
Kaksi ikiaikaista unelmaani on ehkä täyttymässä, sillä Suomi on lähellä päästä jalkapallon EM-turnaukseen ja Kups on lähellä päästä Suomen mestariksi. Kupsin kohtalo ratkeaa huomenna ja jännitys alkaa olla sietämätön. Unessa useasti olen viime aikoina seurannut sitä, miten Inter vyöryttää painajaismaisesti hyökkäyksiä kohti Kupsin maalia, mutta vielä tällä hetkellä pelitilanne unissani on 0-0 ja se riittäisi Kupsin mestaruuteen. Pelkään, että huomenna peli saattaa ratketa jälleen kerran tuomarin päätöksellä. Kups on nimittäin viime vuosina ollut kolme kertaa Suomen Cupin loppuottelussa ja hävinnyt joka kerta. Kaksi kertaa kuopiolaisten afroafrikkalainen pelaaja on ajettu löysin perustein. Toisella kerralla ulosajo seurasi siitä, että jo yhden varoituksen saanut Kupsin musta mies vaati varoitusta törkeästä rikkoneelle vastustajan pelaajalle ja hänet ajettiin kentältä, koska sääntökirjan mukaan varoitus annetaan, jos pelaaja vaatii vastustajalle aiheetta varoitusta. Tätä sääntöä katsotaan yleensä maailmalla sormien läpi, joka oikein onkin, mutta ei jostain syystä sillä kertaa. Viimeksi Kups hävisi Cupin loppuottelun rangaistuspotkun vuoksi. Se tuomittiin koska kuopiolainen suojasi rangaistusalueella käsillään itseään, kun vastustajan hirmuisen kova vapaapotku oli osumassa ns. arkaan paikkaan eli suoraan pelaajan tiiksaan, kuten Kalle Päätalo asian ilmaisisi. Tuomio oli tietysti sääntökirjan mukainen seuraamus käsivirheestä, mutta kyllä tuomarin olisi siinä tilanteessa pitänyt huomioida Suomen lakikirjan tuomarinohje, jonka mukaan se, mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei ole lakikaan. Kommentit (4)
Joukkoteurastukset	18.10.2019, 18:08
Tietysti nykyajankin suomalaisilla on hyvin vaikeaa ja monien elämä on sietämättömän raskasta, mutta helppoa ei ollut aina ennenkään. Ei ainakaan Ison Vihan aikaan, josta Teemu Keskisarja on julkonut viimeisimmän kirjansa nimeltään Murhanenkeli - Suuren Pohjansodan ihmisten historia. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että 1700-luvun alussa Suomessa oli väkeä noin 400.000 eli noin 1/14 nykyisestä määrästä. Siitä huolimatta Napuen taistelussa Pohjanmaalla vuonna 1714 vainolainen surmasi yhden päivän aikana 3.000 suomalaista, jotka siloin edustivat vielä Ruotsia. Lihaksi lyödyistä oikeita sotilaita eivät olleet läheskään kaikki, vaan paljon oli kouluttamattomia siviilimiehiä. Sekä Talvisodan että Jatkosodan pahimpina päivinä suomalaisia meni vain noin 800, vaikka väkeä oli maassamme silloin kymmenen kertaa enemmän. Samana Napuen taistelun vuotena yhyttivät kasakat Hailuotoon kerääntyneet sotapakolaiset ja ihan manuaalisilla menetelmillä löivät yhden yön aikana hengiltä ihan Vesivehmaan jenkan hengessä, joten siinä meni vanhat sekä nuoret samallailla, yhteensä 800 pakolaista, jotka olivat valtaosin lapsia, naisia ja vanhuksia. Nykypäivänä uhrien luku vastaisi 11.200 ihmistä eli Lieksan asukasmäärää. Suuren Pohjansodan loppuvaiheessa Ruotsi hyökkäsi jostain syystä myös Norjaan, mutta huonosti kävi siinäkin. Perääntymismatkalla tunturien yli paleltui 5.000 sotilaasta 2.500 eli nykyväestöön suhteutettuna 35.000 miestä, eli paljon enemmän kuin mitä Talvisodassa oli kaatuneita. Keskisarjan mukaan suomalaiset olivat Ruotsissa ihan tasa-arvoisia ruotsalaisten kanssa, mutta itse ihmettelen sitä, että vaikka meikälisiä oli korkeintaan neljännes valtakunnan väestä, niin Norjan reissulla paleltuneista suomalaisia oli 2/3. Olisiko niin, että koska suomalaisilla ei ollut yhteistä kieltä norjalaisten kanssa, oli heidät helpompi saada mukaan älyttömälle sotareissulle, koska kieliongelmien vuoksi vihollisen kanssa veljeily oli hankalaa. Kommentit (1)

Chippimaalit	16.10.2019, 18:02
Vähästä on nykyaikaisen miehen, kuten itseni, mieli hyvä. Luulen, ettei esimerkiksi vanhan kansan mies Hermanni Päätalo olisi paljoa riemuinnut, vaikka olisi nähnyt, miten Suomi voitti eilen jalkapallossa  Armenian, vaikka  Armenia on maailman vanhin kristitllinen valtio, puhtaasti 3-0. Tuskin Herkko olisi edes ihastellut Teemu Pukin kahta eleganttia chippimaalia, vaan olisi todennut tapansa mukaisesti, että kyllä siinä taas humpuukilla rahastetaan. Mutta itse olin pelin jälkeen ikionnellinen, koska 107 vuoden odotuksen jälkeen Suomen jalkapalloilu on jälleen sivistysvaltiolle kuuluvalla tasolla. Edellisen kerran niin oli Tukholman olympialaisissa 1912, jolloin poikamme selvisivät mitaliotteluun Hollantia vastaan, mutta hävisivät sen 9-0, koska joukkue oli erehtynyt edellisenä iltana eksymään Tukholman vireään yöelämään, sillä kateelliset ruotsalaiset olivat ilmoittaneet, että pronssiottelu olisikin vasta kahden päivän päästä. Kun poikamme palailivat reissultaan, kisaisännät ilmoittivat, että peli alkaakin ihan kohta. Viime yönä seurasin unessani koko ajan teksti-tv:tä ja viimein muistikuva on, että Bosnia johti Kreikkaa vastaan 2-3, joka olisi ollut vähän painajaismainen lopputulos Suomen kannalta, mutta herättyäni totesin, ettei enneuneni taaskaan pitänyt paikkaansa, vaan Kreikka voitti 2-1 ja se oli yksi maamme jalkapallohistorian tärkeimmistä voitoista. Nyt sitten tarvitaan vain kuukauden kuluttua voitto lilliputtimaisesta Liechtensteinista ja olemme EM-lopputurnauksessa. Tosin pelkään jo nyt tuota ottelua, koska kymmenen vuotta sitten vieraskentällä Suomi venyi vain vaivoin 1-1 tasapeliin, vaikka mukana olivat Litmanen ja Hyypiä. Tasatulokseenkin päästiin vasta sen jälkeen, kun bosnialaiselle erotuomarille olivat mafiosot maksaneet 52.000 dollaria lahjuksena siitä, että hän tuomitsee perusteettoman rankkarin Suomelle. Litmanen laukoi virallisissa peleissä 29 rangaistuspotkua ja onnistui niistä 27 kertaa eikä hän epäonnistunut silloinkaan. Kommentit (0)
Kilometrikorvausten kuningatar	15.10.2019, 17:35
Pertti Rosilan kirjoista käy ilmi, että savolaiskansanedustajat ovat kunnostautuneet muutenkin kuin pelkästään saunamiehinä, kuten Rytkös-Veikko teki. Nimittäin entinen kuopiolainen demarikansanedustaja Marja-Liisa Tykkyläinen oli kansanedustuslaitoksemme innokkain autoilija. Nimittäin hän ajoi yleensä neljä kertaa viikossa Kuopion ja Helsingin välin omalla autollaan ja sai markka-aikaan kilometrikorvauksia jopa 7700 markkaa kuukaudessa, joka nykyrahassa vastannee noin 1.500 euroa. Syntymä nuuka eduskunnan talouspäällikkö Rosila huomautti Tykkyläistä siitä, että kansanedustajat saavat kotimaanlennoilla lennellä ihan ilmaiseksi ja että näin ollen halvemmaksi tulisi, että edustaja käyttäisi Finnairia Kuopion ja Helsingin väliseen matkusteluun. Esitys kuulostaa veronmaksajasta ihan hyvältä ja perustellulta, mutta se ei kuitenkaan mennyt läpi, sillä kohta Rosila sai lääkärintodistuksen, jossa kerrottiin, että Tykkyläisen terveyssyyt estävät lentämisen. Sitkeä ja säästeliäs Rosila ei kuitenkaan luovuttanut, vaan esitti Tykkyläiselle, että Kuopion ja Helsingin välillä on monta nopeaa ja turvallista junavuoroa, joiden käyttäminen olisi halvempaakin. Mutta Tykkyläinen, joka myös on ilmeisesti sitkeä, ei luovuttanut, vaan kohta Rosilalle saapui lääkärintodistus, jonka mukaan junalla matkustaminen ei ole kansanedustajalle hyväksi, koska Kuopion ja Helsingin välillä on tunneleita, jotka eivät ole hyväksi Tykkyläisen terveydelle. Ja niinhän se onkin, koska itsekin olen huomannut, että kyllä se ihan selvästi korvissa tuntuu, kun juna sukeltaa tunneliin.  Aion tähän ongelmaan vedoten kieltäytyä esimiehen määräämiltä Helsinkiin suuntautuvilta työmatkoilta. Kommentit (2)
Eduskunta ja psykopatia	14.10.2019, 17:52
Yleisen käsityksen mukaan pari prosenttia suomalaisista on psykopaatteja ja että vankilalaitoksessa psykopaattien osuus huomattavasti korkeampi. Mutta niin on myös eduskuntalaitoksessa, mikäli yhtään on uskominen eduskunnan entisen talouspäällikön Pertti Rosilan muistelmien toista osaa, joka on nimeltään Herrahissin vauhdissa. Kirjan luettuani ihmettelen, ettei kukaan kirjassa mainituista poliitikoista tai eduskunnan korkeista virkamiehistä ole alkanut vaatia oikeusteitse maineensa palauttamista. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen se, että muinoin jo yliopistossa minulle opetettiin rikosoikeuden yhteydessä se, että jos rikollisen mielentilaa tutkiva alan koulutuksen saanut henkilö lupaa lainata tutkittavalleen rahaa, on tutkittava varmasti psykopaatti. Psykopaatit osaavat nimittäin tarvittaessa olla erittäin hurmaavia ihmisiä ja niinhän ovat myös poliitikot. Vaikka Rosila oli kunnon kokoomuksen jäsenkirjan omaava virkamies, niin omia aatetovereitaan hän ei säästele yhtään. Tosin Sauli Niinistöstä hän antaa erittäin myönteisen kuvan. Ilmeisesti miehiä yhdistää mieltymys tarkkaan talouden pitoon. Olihan joskus Niinistön puhemieskaudella käydä niin, että kansanedustajien enemmistö oli vaihtaa hänet toiseen, koska Niinistöä pidettiin hyvin ikävänä  kamreerityyppinä. Kaikesta huolimatta kokoomuslaisella Rosilalla oli eduskunnassa myös hyviä kavereita. He olivat valtaosin oikeita ihanteellisia aatepoliitikkoja eli Lapin lestadiolaisia ja kommunisteja. Varsinkin Vasemmiston Markus Mustajärvi saa toiminnastaan tunnustusta. Ilmeisesti miehessä lappilaistaustasta johtuen yhdistyy lestadiolaisuus ja kommunismi. Edellisessä kirjassaanhan Rosila suhtautui aika kriittisesti entisen yläsavolaisen SKDL:n edustajan Veikko Rytkösen toimintaan, koska hänen jäljiltään kuulemma löytyi eduskunnan saunanlauteiden alta rytkösiä. Tämän tapauksen jälkeen kieleemme vakiintui termi "ottaa perskänni". Tässä yhteydessä on syytä muistaa se, että Ylä-Savosta oli yhtä aikaa kaksi Veikko Rytköstä kansanedustajana. Toinen oli ammatiltaan raittiussihteeri, mutta toinen ei ollut mikään raittiussihteerityyppi, vaan pikemminkin päinvastoin. Kommentit (0)
Suomen jalkapalloilu kaatui omalle tasolleen	13.10.2019, 15:12
Viime aikoina on Suomen jalkapallomaajoukkue pelaillut unelmapelejä, mutta eilen Bosniaa vastaan poikamme kaatuivat takaisin omalle tasolleen ja takkiin tuli kolmen maalin verran. Mikäli joukkueemme keskeinen vaikuttajayksilö aina hymyilevä Paulus Arajuuri ei olisi loukkaantunut, Suomi olisi hävinnyt vain maalin verran. Ja jos ottelun erotuomari ei olisi tehnyt selvää virhettä, kun hän tuomitsi Bosnialle perusteettoman rankkarin, olisi Suomen ensimmäinen EM-turnauspaikka ollut hyvin lähellä. Ilmeisesti tuomari kuitenkin päätti kyseenalaisella ratkaisullaan hyvittää pelin alkuvaiheessa viheltämättä jääneen käsivirheen ja toimi siten niin, että kokonaisvaltaisesti asiaa tarkasteltaessa oikeudenmukaisuus toteutui. Selvästä syysmasennuksesta kärsivänä ihmisenä epäilen, että Suomi ja Bosnia sijoittuvat karsintasarjassa tasapisteille ja bosnialaiset etenevät EM-turnaukseen keskinäisten ottelujen maalieron turvin. Eikä se vääryys olisikaan, koska taidollisesti joukkue on meikäläisiä selvästi edellä. Suomalaisille ei ole mikään häpeä hävitä pallopeleissä entisen Jugoslavian kansoille, koska eteläslaaveilla näyttää olevan geenivirhe, joka tekee heistä erinomaisia palloilijoita, vaikka meidän vähää vaille arjalaisten yli-ihmisten on sitä vaikea tunnustaa. Esimerkiksi juuri päättyneissä lentopallon EM-kisoissa loppuottelussa olivat Serbia ja Slovenia vastakkain ja Serbia voitti vähän aiemmin myös naisten puolella lentopalloilun Euroopan mestaruuden. Mutta suomalaiset voivat ylpeillä sillä, että me olemme maailman parhaita jääkiekkoilijoita. Sekä miesten että nuorten joukkue voittivat maailmanmestaruuden ja naiset jäivät hopealle vain käsittämättömän sääntösekoilun vuoksi. Pitkäselkäiset ja persjalkaiset suomalaiset ovat juuri sellaisia ihmiskuulia, jollaisia kiekkokaukalossa tarvitaan. Kommentit (4)
Paikkaansa hakeva uuni	13.10.2019, 15:14
Kuten asiaa tuntevista kommenteista voi lukea, oli eilen mainittu Satu-Setä, jonka tiiksaan, jonka tiedän nyt tarkoittavan noin kaksimetristä uittotyökalua, tartuttiin, oikealta nimeltään Antti Lohilahti. Hän muurasi Kallioniemen pirttiin maamme kirjallisuuden historiaan lähtemättömästi jääneen paikkaansa hakevan uunin. Se muurattiin vallan Amerikasta saatujen oppien mukaan hirsialustalle, joka sitten kuivuessaan ja lahotessaan sai uunin halkeilemaan ja kallistelemaan niin, että jopa tulipalon vaara oli ilmeinen. Päätalon kirjoista saa sen käsityksen, että asia oli komedia, mutta Hermanni Päätalolle se oli tragedia ja  ilmeisesti yksi syy siihen, että Herkko piti viedä köysissä Oulun piirimielisairaalaan. Hermanni Päätalon kaltaiselle pohjoisen pieneläjälle uuni oli tärkeä ja kallis investointi, joka meni sillä kertaa pieleen. Herkko harmittelikin sitä, ettei investoinut rautakammiinaan. Joku sielutieteeseen perehtynyt tutkija voisi joutessaan lukea koko Iijoki-sarjan, joka muistaakseni on noin 16.000 sivua, ja perehtyä siihen yhden suvun mielenterveysongelmien kuvauksena. Päätalon suvun miehille oli ilmeisiä perinnöllisiä ongelmia humeettirasiansa kanssa; Herkko vietiin köysissä piiriin, hänen veljensä Arvi päätyi itsemurhaan, pojista toinen kuoli parikymppisenä puukkotappelussa ja Kallekin yritti itsemurhaa. Tosin pelkästään paikkaansa hakeva uuni ei ollut ainut syy Hermannin mielenterveysongelmiin. Kyllä hän oli muutenkin hullu, tai ainakin työhullu. Kun Herkko vanhoilla päivillä pääsi Tievaltion palvelukseen, joksi TVH:ta niillä selkosilla kutsuttiin, eivät hänen hermonsa kestäneet, kun hän joutui jäämään kahdeksi viikoksi maksulliselle kesälomalle. Vanhan kansan miehenä hän ei voinut hyväksyä, että jollekin maksetiin palkkaa jouten olosta. Olen muuten kiertänyt muutakin kuin tahkoa ja nähnyt ulkomaitakin, koska olen käynyt Haaparannassa, niin kuitenkin yksi haave minullakin vielä on ja haluaisin päästä paikanpäälle katsomaan Kallioniemen Päätalo-museossa olevaa Paikkaansa hakevaa uunia. Kommentit (2)

Tiiksa	13.10.2019, 15:16
Olen käynyt parikin kertaa Vienan Karjalassa kauniissa Tiikasan kylässä, joka liittyy sikäli suomalaiseen kulttuurihistoriaan, että Joppe Karhusen kirja Kuolevien kotkien laivue kertoo tällä kylällä Jatkosodan aikana toimineesta hävittäjäyksiköstä. Nyt on selvinnyt, että Tiiksa liittyy maamme kirjallisuuden historiaan muutenkin. Olen luullut, että sana tiiksa ei tarkoita mitään, mutta kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Kyllä sana tarkoittaakin jotain. Tämä selvisi luettuani juuri Kalle Päätaloa tutkineen Karoliina Timosen kirjan Kirjeitä Iijoelle, jossa Timonen käsittelee tapausta, jossa Hermanni Päätalo palaa savottareissulta kotiin, jossa hän kortteeritalossaan joutui todistamaan, kuinka eräs Satusedäksi kutsuttu uunimuurari, joka oli monitaitoinen mies ja harrasti myös hierontaa, hieroi talon emäntää peräkammarin puolella. Päätalon Herkon kuvailee tapahtumien etenemistä eukolleen Riitulle seuraavasti: -Mitä jaahinkia se Antan ja emännän touhu oikein oli? -Ei sen kummempata, kun että emäntä veti hierojan suorosta pirttiin. Voi elämänni sitä näky…. -Suorosta…Mulukustako? Elä nyt ihan mahottomia lorsaa! Vaikka perkele tästä poikki, niin emäntä veti Satusetän ilopatukasta pirttiin! Satusetä pönkkäsi vielä pirtin kynnyksestä jalakapohjillaan ja älähteli että irti tiiksasta, irti tiiksasta…! Voih jumaliste, hahhahah…!   Tuosta tapauksesta saan aiheen epäillä, että nykyaikana paljon puhuttu ME TOO-liike oli vielä ainakin tuohon aikaan Jokijärven seudulla tuntematon asia. Kommentit (2)
Kalle Päätalo ja todellisuus	12.10.2019, 16:36
Eilen filosofiakerhossa keskusteltiin siitä, vääristävätkö tarinat todellisuuden. Aiheesta alusti Ant­ti Kaup­pi­nen, joka on käy­tän­nöl­lisen fi­lo­so­fi­an pro­fes­so­rina Hel­sin­gin yli­o­pis­tossa. Ja hyvin hän alustikin ja sen jälkeen muut minua lukuun ottamatta sivistyneen oloiset filosofian harrastajat alkoivat keskustelemaan suorastaan kiihkeään sävyyn varsinkin Tolstoista ja Dostojevskista ja heidän tarinoidensa suhteesta todellisuuteen. Itse, joka olen työllä ja tuskalla joskus yrittänyt lukea kyseisiä klassikoita, palautin läsnäolijat reaalitodellisuuteen kehumalla Kalle Päätaloa ja sitä, että hän se varsinkin kertoo tuotannossaan tunnollisesti ja pikkutarkasti todellisuudesta sitä mitenkään muuksi muuttamatta. Professori myönsi, ettei ole lukenut Päätaloa riviäkään eikä hän edes tiedä, että kukaan tutkija olisi miehen tuotantoon paneutunut. Mutta nyt professori vääristi todellisuutta. Kyllä Päätaloa on tutkinut laskujeni mukaan ainakin kolme kaunista punavihreää naistutkijaa ja kaikki ovat ihan lääpällään tutkimuskohteeseensa. Kassuhan oli oikea mies, jollaisia kirjallisuuden tutkijoiden ja harratajien piiristä ei juuri löydy. Hän oli parkkuulanssien kuningas ja ainut mies, joka komppaniassaan nosti tykin pyörät suorille käsille sekä äijä, joka rakensi omin käsin Tampereen Kirvestielle pula-ajan tarpeista talon, joka on vieläkin ilo silmälle. Siihen ei yliopistossa itsensä pöhköksi lukenut lisenssi pysty. Sitä paitsi vain yhden todellisuutta vääristelleen tiedon tutkija Ritva Ylönen Iijokisarjasta löysi, tosin en kehdannut sitä seikkaa kertoa filosofiakerhon aktiiveille. Nimittäin joskus nuorena miehenä savottareissuillaan Kalle yöpyi jossain erämaatalossa, jossa ei ollut miesvoimaa paikalla ja niinpä talon nuori neiti kysyi, että olisiko Kalle mahdollisesti halukas kankihommiin. Hämilleen menneellä Kallella ei ollut kankihommia vastaan mitään ja niinpä neiti vei sitten Kassun ulkohuussiin, jossa tarvittiin miehistä voimaa, kun rautakangella piti kaataa huussinreiän alle muodostunut jäätynyt pyramidi. Se kohtaus sisälsi Pohjolan jylhää erotiikkaa parhaimmillaan, mutta ikävä kyllä tutkimusten mukaan tapaus sattui vain kirjailijan mielikuvituksessa. Kommentit (2)
UAZ eli LIMPPU	12.10.2019, 16:35
Eilen tv:ssä alkoi sarja sosialistiseksi kutsuttujen valtioiden kulutustavaratuotannosta ja mielenkiintoisesti se alkoikin. Erityistarkastelun kohteena olivat Ladat ja Wartburgit ja sangen ylistävän arvion kyseiset automerkit tutkimuksissa saivat. Tosin en ole aivan varma siitä, oliko ohjelma satiirinen. Varsinkin Wartburgin muotoilua ja Ladan toimintavarmuutta ihasteltiin. Esimerkiksi vuosia Moskovassa asunut toimittaja Jyrki Koulumies kertoi, miten talvipakkasilla hänen Mersunsa ei suostunut käynnistymään, mutta sen sijaan neuvostoliittolaisella autokannalla ei ollut vastaavia ongelmia. Tosin aamuisin Moskova oli täynnä pieniä nuotioita. Sikäläisillä autoilijoilla ei ollut käytössä lohkolämmittimiä tai webastoja, mutta sen sijaan he virittivät tulet autojensa alle eikä pakkasesta ollut haittaa. Sen sijaan Mersun alle ei kokkoa uskaltanut sytyttää. Luin tuossa Helsingin Sanomien toimittajan Jussi Konttisen Siperia-kirjan, jossa hän kertoo myös kokemuksistaan vaativiin oloihin tehdystä venäläisestä UAZ-maasturista, jota myös ulkomuotonsa vuoksi limpuksi kutsutaan. Paikalliset asukkaat tosin varoittelivat merkistä ja neuvoivat ostamaan japanialisen auton, mutta Konttinen päätyi valitsemaan UAZin, joka olikin sangen edullinen. Limpusta oli ostajalle paljon harmia eikä hän pysty siitä juuri muuta hyvää sanomaan, kuin että sikäli auto oli läntisiä parempi, ettei sille tarvinnut tehdä määräaikaishuoltoja, kuten yleensä muille merkeille pitää tehdä, vaan auto oli huollossa jatkuvasti. Erityisen kiusallista oli, ettei auton sivuovet aina toimineet, vaan kuski joutui kulkemaan kärryynsä peräluukun kautta. Kiusallista oli sekin, ettei käsijarruun voinut luottaa, vaan pysäköinnissä piti asia varmistaa työntämällä laudan pätkät renkaiden alle. Kaikesta huolimatta suinkaan harva ei ollut se kerta, että UAZ joutui vetämään irti maastoon kiinni juuttuneita japanilaisia huippumerkkejä. Wikipediassa kerrotaan, että Suomen armeijakin on hankkinut UAZ:ja mutta kokemukset ovat huonoja, koska moottorit kestävät vain 20.000 - 30.000 kilometriä maamme vaativissa oloissa. Helposti ajattelee, että artikkelin laatijalta on unohtunut yksi nolla pois. Tarkemmin LIMPPU:un voi tutustua tästä linkistä https://fi.wikipedia.org/wiki/UAZ-469 . Kommentit (2)
Rotuominaisuuksista	08.10.2019, 17:37
Ihan mukava oli suomalaismenestys Dohassa, sillä vaikka maailmassa on lähes 200 valtiota, niin pistetaulukossa sijoituimme kuitenkin sijalle 51. Asiaa arvioitaessa on huomioitava sekin, että kansamme on luonnostaan sangen pyylevää ja persjalkaista, joka rodullisista syistä johtuen antaa paljon tasoitusta muille varsinkin juoksu- ja hyppelylajeissa. Ikuisena optimistina uskon jopa siihen, että koska lopullisten palkintojärjestysten lainvoimaistumiseen kuluu vielä kymmenen vuotta, saattaa Suomi hyvinkin vielä avata mitalitilinsä. Nimittäin sen verran suuria yllätysmitalisteja oli varsinkin voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa, että kunhan WADA saa hankittua entistä paremmat separaattorit näytteiden tutkimiseen, saattaa positiivisia uutisia kantautua Suomeenkin. Minulle on luotettavista lähteistä kerrottu, että nykyään antidopingtyö on pelkästään valtion omien valvojaviranomaisten vastuulla ja se tieto saa ilmeeni hyvin mietteliääksi eräiden kansallisuuksien suhteen, vaikka en rasisti olekaan. Ja vaikka en ole rasisti, niin mielestäni varsinkin juoksulajeissa tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota rotujen tasa-arvoiseen kohteluun. Esimerkiksi 10.000 metrin juoksussa kymmenen kuivankälppeää mustaa miestä, jotka toivat mieleeni Agatha Christien salapoliisiromaanista tutut kymmenen pientä afroafrikkalaistaustaista poikaa, ohitti parhaan valkoisen rodun edustajan, joka sattui tietysti olemaan norjalainen, kierroksella juuri ennen maalia, ja mielestäni rodullinen eriarvoisuus voitaisiin poistaa siten, että valkoisen miehelle annettaisiin kympin juoksussa kierroksen verran tasoitusta. Perustelen näkemystäni sillä, että onhan hevosurheilussakin tasoituslähtöjä ja ne vasta jänniä ovatkin. Ja tietääkseni myös USA:n yliopistoissa on kiintiöt eri rotujen edustajille, koska muuten aasialaistaustaiset opiskelijat valtaisivat parhaat paikat.  Kommentit (1)
Väkeä enemmän kuin Elon pelissä	07.10.2019, 17:34
Kuluneen kuopiolaisen sanonnan mukaan, kun kansaa on oikein paljon koolla, sanotaan, että "väkeä on kuin Elon pelissä". Körttipiireissä sen sijaan sanotaan "väkeä on kuin Herättäjäjuhlilla". Kups-Elo pelissä vuonna 1969 katsojia Väinölänniemellä oli virallisesti 6787 ja epävirallisesti yli 8.000. Tässä yhteydessä korostettakoot, että tuo tapahtuma oli Kupsin isännöimä peli, ei siis Elon peli. Elon omien pelien yleisöennätystä en ole onnistunut saamaan selville, mutta vähemmän se lienee kuin porvarivastustajien ennätys. Eilen Kupsin ottelussa oli uusi seuran yleisöennätys, eli katsojia siunaantui 7114 kpl. Se on vaikuttava luku, mutta ei ole Keskuskentän yleisöennätys, sillä Kopareiden kotipelissä Kupsia vastaan, oli maksaneita katsojia 7412. Keskuskenttä vetää houkuttelee näköjään paremmin ihmisiä paikalle seuraamaan jalkapalloa kuin Väinölänniemi, mutta Värillä lienee kuitenkin nähty Kuopion historian suurin yleisömäärä. Se tapahtui joskus 1920-luvun alussa, kun kommunistien vappujuhlaan oli Etsivän Keskuspoliisin tarkkailijan mukaan kokoontunut yli 7.000 sanan kuulijaa. Silloin Vänärillä puhui vahvasti kärkkääläistaustainen kansanedustaja Ville Vainio, alk. Karjunen. Poliisiraportin mukaan Vainion puhe käsitteli vapun henkeen sopivasti erilaisia seksuaalisia perversioita, joihin puhuja oli törmännyt porvariston parissa liikkuessaan. Vainio liikkui sujuvasti myös paremmissa piireissä, koska hän oli varsinaiselta ammatiltaan liikemies ja ikiliikkujan keksijä. Muuten eilisessä pelissä Kups oli selvästi parempi eikä pystynyt ratkaisemaan Suomen mestaruutta itselleen, koska erotuomari jätti yhden selvän rankkarin viheltämättä ja antoi sen sijaan varoituksen rikotulle pelaajalle eli Petteri Pennaselle. Huomasin buuaavaani innokkaasti tuon tuomion jälkeen, mutta lopetin, koska muut sivistyneet katsojat tuijottivat minua tuomitsevasti. Hongan viime hetken tasoitusmaali oli ns. onnekas räkämaali, kun taas Kupsin maali oli taidokas tekomaali. Hongan maalin teki erinomainen inkeriläinen puolustaja Robert Ivanov, joka on äitinsä puolelta Inkerinmaan Pakkeja, joka olisi hyvä sukunimi puolustajalle. Luulen, että nuorella, taitavalla ja lähes kaksimetrisellä Ivanovilla on vielä sijaa Keski-Euroopan rahakentillä. Kommentit (0)

Neljännes romani	06.10.2019, 11:57
Tapani mukaisesti näin taas ennusunessa tänään pelattavan mestaruuden kannalta tärkeän Kups-Honka-ottelun etukäteen. Kotijoukkue voitti tiukkojen vaiheiden jälkeen 1-0. Tällä kertaa olin poikkeuksellisesti itse kentällä vahvistamassa kuopiolaisten rivejä ja tärkeä tehtäväni oli potkaista pallo katsomoon aina kun vain tilaisuus siihen aukeni. Nähtäväksi jää, miten pelissä reaalitodellisuudessa käy, yleensä ennusuneni eivät toteudu. Varmaa kuitenkin on, että Keskuskentällä nähdään uuden katsomon yleisöennätys, koska jo yli 5.000 lippua on myyty. Kupsin kaikkien aikojen yleisöennätys on 6873 vuoden 1969 ottelusta, jossa ratkaistiin kumpi on voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus, sillä Kuopion porvariston seura Kups kohtasi silloin työläisjalkapalloa harrastaneen Kuopion Elon. Itse asiassa tuo katsojamäärä on aika pieni, kun vertaa sitä siihen, että vuonna 1993 oli Porin Jazzin mestaruuden ratkaisseessa ottelussa Mypaa vastaan paikalla 11.193 silmäparia. Illan pelin saattavat ratkaista pienet vaikeasti ennustettavat asiat. Moni Kupsin haave menestyksestä on kariutunut käsittämättömiin rangaistuspotkuihin ja ulosajoihin. Esimerkiksi kun joukkue viimeksi voitti Suomen mestaruuden vuonna 1976, ajettiin viimeisessä ottelussa kuopiolaisten suurin tähti Olavi Rissanen suoralla punaisella ulos kentältä, koska hän nimitti Kpv:n maalivahti Gunnar Isosaarta mustalaiseksi. Erotuomarin ratkaisu oli ihan oikea, koska Isosaari oli vain neljännes romani. Onneksi mestaruus ei ratkennut tuohon ulosajoon. Illan ottelu alkaa klo 16 ja sen voi nähdä suorana Jim-kanavalla, vaikka siitä ei ole pahemmin huudeltu. Kommentit (2)
Lähtökulma	05.10.2019, 18:28
Kerrassaan riemastuttava on ollut tämä urheilupäivä meille suomalaisille. Eu-kansalaisina voimme iloita siitä, että kansojemme liitolla menee hyvin ja täyden työn saavat USA:n afroafrikkalaiset urheilijat tehdä, mikäli aikovat mitalien määrässä voittaa meidät euroopanunionilaiset. Myös naapurikansoillamme menee hyvin. Ruotsilla on jo värisuora mitaleissa ja lisää saattaa olla tulossa. Myös norjalaiset ovat toipumassa alkupäivien nöyryytyksestä ja eiköhän heille tule huomenna yksi kulta  vielä lisää. Erityisesti iloitsen virolaisten menestyksestä ja luulen, että huomenna kaikuu keihäskisan stadionilla hyvää musaa, kun Maamme-laulu kajahtaa ilmoille virolaisen voiton kunniaksi. Olen iloinen myös siitä, että maamme invalidiheittäjistä yksi selvisi jännittävien vaiheiden jälkeen loppukilpailuun. Pieni pettymys oli se, ettei loppukilpailuun selvinnyt Oliver Helander, sillä hänen heitoissaan oli selvästi kisan paras keihään lähtönopeus, mutta lähtökulma oli valitettavasti pari astetta pielessä ja niinpä maailmanennätys jäi vielä syntymättä, mutta vielä sekin päivä nähdään, mikäli tällä 21-vuotiaalla pitkäkädellä terveyttä riittää. Naisten puolella saattaa meillä olla vielä paljon menestystä, sillä mikäli yhtään maamme mediaan on uskomista, lähtevät kolme pika-aituritartamme vahvoina ennakkosuosikkeina huomiseen päivää. Hypyissä näyttää vähän heikommalta, koska lupaava työläispituushyppääjättäremme ei selvinnytkään loppukilpailuun, vaikka niin ennustin. Nyt sitten ryhdyn pitämään peukkuja loppukilpailussa esiintyvälle porvarikolmiloikkaajattarellemme, joka saattaa hyvinkin selvitä ainoana suomalaisena näissä kisoissa kahdeksan parhaan joukkoon. Kommentit (0)
Huvittelukeskukset	04.10.2019, 18:00
Tyypillisin kalliomaalauksen aihe on tikku-ukko. Niistä tikku-ukoista on vaikea löytää taiteellisia ansioita toisin kuin vaikkapa yli 13.000 vuotta sitten tehdyistä Altamiran luolamaalauksista, joihin voi tutustua tästä linkistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Altamira Mutta eivät muinaiset esi-isämme pyrkineetkään luomaan taidetta, vaan yksinkertaiset suomalaiset kalliomaalaukset olivat tavallaan sen ajan liikennemerkkejä. Eihän nykyäänkään esimerkiksi suojatien merkkiä pidetä taiteena. Ja luulenpa tietävänkin, mitä tikku-ukoilla viestittiin. Olen nimittäin käynyt Rautalammin Hankavedellä tutustumassa tikku-ukon kuvaan ja minusta se etunojassa tanssahteleva ukko oli selvästikin hönössä tai laitamyötäisessä, kuten myös asia ilmaistaan. Tosin kivikaudella ihmiset eivät nauttineet alkoholia, vaan sotkivat sen sijaan keskushermostonsa kärpässientä syömällä. Tai oikeastaan vain ensimmäisen tarvitsi syödä sientä, sillä sen jälkeen jonossa seuraavat pystyivät pääsemään samaan tarkoitukseen, juomalla sienensyöjän virtsaa. Se oli sen ajan kestävän kehityksen mukaista kierrätystä. Olen siis taipuvainen ajattelemaan, että rantakallioon piirretyn tikku-ukko viestitti, että varokaa kärpässientä nauttineita shamaaneja. Toinen varteen otettava vaihtoehto on, että tikku-ukko kertoi, että tässä sijaitsee kivikauden huvittelukeskus, jossa kärpässienen nauttiminen on sallittua. Astuvansalmi on maamme tärkein kalliomaalauspaikka ja tavallaan tuo nimitys Astuvansalmi viittaa siihen, että paikalla oli jotain tekemistä sen ajan tärkeän huvittelumuodon, eli astumisen kanssa. Kivikaudella Suomessa asui keskimäärin yksi ihminen sataa neliökilometriä kohden, joten astumiskumppanin löytäminen oli nykykielellä ilmaistuna haasteellista ja siksi oli hyvä selkeästi merkitä paikat, jonne kaikkien astumishaluisten kannatti hakeutua. Kommentit (2)

Veneen kuvat rantakallioissamme	03.10.2019, 18:12
Eilen iisalmelainen terveyskeskuslääkäri Pekka Honkakoski luennoi Muotoiluakatemian tiloissa Astuvansalmen ja vähän muidenkin rantakallioiden kalliomaalauksista ja erinomaisen hauskasti sekä elävästi luennoikin. Hyvää puhujaa kuunnellessa mieli virkistyy, vaikka naapurissa olisikin juuri yritetty joukkomurhaa. Venekuva on ollut hyvin tyypillinen aihe tuhansien vuosien takaisille punamullan, veren ja linnunmunan sekoitusta käyttäneille sormimaalareille, joka ymmärrettävää onkin, koska veneestä käsin maalaaminen on yleensä tapahtunut. Kalliomaalauksia on paljon tutkittu, mutta kapitalistinenkaan tiedemies ei ole pystynyt uskottavaa selitystä venekuville antamaan. Voi olla, että airojen määrä kertoi aikoinaan satunnaiselle ohikulkijalle vaikkapa sen, monenko ihmisen yhteisö seudulla asustaa tai vaikkapa sen, monenko päivän soutumatka on seuraava ihmisryhmän luokse.  Voi myös olla, että kyseessä on jokin uskonnollinen symboli, esimerkiksi yhteisön esi-isien sielut ovat soutelemassa tuon puoleisessa, jota paikkaa saatettiin siihen aikaan vaikkapa alhaiseksi kutsua. Erään luennolla esitellyn venemaalauksen rohkenin kännykälläni kuvata ja rohkenen sen myös tähän blogilleni siirtää, koska mielestäni kyseessä ei ole merkittävää taiteellista arvoa sisätävä työ, joten se ei nauti tekijänoikeuksien suojaa. Kuva on mielestäni harvinaisen selkeä, sillä yleensä nuo jopa 5000 vuoden takaiset piirrokset ovat vähän harmaita ja haalistuneita. Selitys tämän kuvan skarppiuteen on se, ettei se olekaan Astuvansalmelta, vaan Iisalmen urheilukentän pukuhuoneen seinästä. Nähtäväksi jää, mitä syvällistä vuoden 7000 arkeologit siitä löytävätkään.  Kommentit (3)
Pohjolan uljaat urheilijat	02.10.2019, 18:11
Kyllä kelpaa nyt olla pohjoismaalainen, koska uljaat pohjoismaalaiset urheilijat ovat suorastaan kunniaksi rodulleen Dohan mömmönkisoissa, joissa afroafrikkalaistaustaiset urheilijat ovat voittaneet radalla melkein kaiken. Vaikka Ruotsilla ja Norjalla on pyyhkinyt hyvin, niin Suomella on mennyt vähän huonommin ja tällä hetkellä olemme pistetaulukossa Pohjoismaista jaetulla neljännellä sijalla yhdessä Islannin kanssa. 5000 metrin juoksussa vaikutti aluksi pohjoismaalaismenestys jatkuvan, mutta sitten lopussa varmasti pääsi monessa suomalaiskodissa pettymyksen huokaus, kun Norjan veljekset hyytyivät pois mitaleilta. Paras pojista oli viides, toiseksi paras 13 ja kolmas joutui keskeyttämään vatsakrampin vuoksi, joka ei-urheilullisella kansankielellä tarkoittanee sitä, että miehelle tuli kesken kisan niin kova kakkahätä, että hän joutui spurttaamaan kilparadalta vessaan. Kisan aikana  tuli elävästi mieleen Moskovan olympialaisten kympin kisa, josta muodostui vähän samankaltainen maaottelu, kuin Dohan vitosen juoksusta. Moskovassahan kolme uljasta suomalaista ja kolme piskuista Etiopian miestä ratkaisivat kestävyysjuoksun herruuden. Silloinkin Etiopia oli lopussa parempi, mutta kaikki meidän pojistamme jaksoivat juosta sentään maaliin asti. Maaninka kiri toiseksi, juosta hilppasi Viren viidenneksi ja Vainio hölkytteli sijalle11. Suomi olisi pistänyt vielä paremminkin etiopialaisille kampoihin, ellei poikiemme kunnonajoituksessa olisi tehty karkeaa virhettä. Nimittäin Maaningan veritankkaus osui ihan putkeen, mutta Vainio kärsi anemiasta ja sitä asiaa on vaikea järjellä käsittää. Juha Väätäinenkin kauhisteli tapahtunutta jossain haastattelussa ja ihmetteli, miten tuollaista voi päästä tapahtumaan. Hänen mukaansa anemia olisi senkin ajan menetelmillä parannettu haluttaessa puolessa tunnissa ja ihan sallituin konstein. Kommentit (0)

Syksy on vuodenajoista julmin	01.10.2019, 16:50
Sanotaan, että huhtikuu on kuukausista julmin. Kuitenkin vaatimattomassa virassanikin olen monista asiakkaista huomannut, että syksy on vuodenajoista julmin. Pimeys ja matalapaine näyttävät sotkevan ihmisten humeettirasiat. Myös Suomen joukkosurmatilastot tukevat väitettäni syksyn julmuudesta. Myyrmäki 11.10.2002  7 kuollutta, 12 loukkaantunutta Jokela 7.11.2007         9 kuollutta, 12 loukkaantunutta Kauhajoki 23.9.2008  11 kuollutta, 3 loukkaantunutta Kuopio  1.10.2019        1 kuollut, 10 loukkaantunutta. Surullinen tapaus oli tuo Kuopion Leväsen tapaus. Onneksi kuitenkin Kuopion Yliopistollisen sairaalan johtavalla lääkärillä Satulamäen Antilla, joka on Suonenjoen Kärkkäälän kylän poikia, näyttää olevan tapauksen lääkinnällinen puoli hyvin hanskassa. Anttia nimittäin haastateltiin juuri ylimääräisissä uutisissa, kun telkkarin avasin.  Kommentit (0)
Norjalaista ylivoimaa	01.10.2019, 16:40
Tänään täytyy taas valvoa pitkään ja katsoa 400 metrin aitajuoksun loppukilpailu. Itse kilpailu tulee olemaan vähän tylsä norjalaisylivoiman vuoksi, mutta sitä voi jännittää, tuleeko uusi maailmanennätys ja onko voittaja maalissa edes hengästynyt. Vakuuttava on Norjan aitajuoksulupaus ja nähtäväksi jää, miten ylivoimainen hän on ensi kesänä Tokiossa. Voi olla, että hän voittaa myös 400 metrin sileän ja 800 metriä. Eilen kirjoitin siitä, miten vuonojen maa ottaa Tokiossa kolmoisvoiton ehkä 5.000 metrillä tai kympillä tai sitten molemmissa, mutta se ei ehkä ole viisasta Norjan yleisurheiluliiton herrojen kannalta, koska enemmän kultamitaleja tulisi siten, että lupaavat kestävyysjuoksijaveljekset sopisivat keskenään, että yksi heistä voittaa 1.500 metriä, toinen 5000 ja kolmas 10.000. Maratonille ei näytä Norjastakaan löytyvän maailman tason erikoismiehiä tai -naisia, mutta luulen, että asia olisi järjestettävissä niin, että eräät maan maasto- tai ampumahiihtäjät alkavat harrastamaan kesäisin sivulajeinaan maratonjuoksua. Naisissa Therese Johaug olisi varmasti maratoonarina maailmanhuippu jo nyt. Luulen myös, että Martin Sundbykin voisi pärjätä miesten puolella, mikäli hän vähän tinkisi lihasmassastaan, jota on hiihtäjälle sopivasti, mutta maratonia ajatellen hieman liikaa.  Penkkipunnerruksessa hän olisi halutessaan maailman huipulla sarjassa alle 68 kiloa, koska t-paita päällä nousee 130 kiloa ja jos mies käyttäisi penkkipunnerrukseen suunniteltua tiukkaa paitaa, nostaisi hän noin 50 kiloa enemmän eli voimanoston mömmönkulta olisi lähellä. Kommentit (1)
Sinnikäs suomalainen	29.09.2019, 17:48
Paistaa se päivä vielä risukasaankin, kuten Sylvi Saimo totesi kultapallille kiivetessään ja samaa sanon minäkin miesten 50 kilometrin kävelykilpailun jälkeen. Suomen poika yllätti ja sinnitteli kovassa kilpailussa sijalle 20, joka on hyvä saavutus lajissa, jossa on noin seitsemän miljardia harrastajaa. Loppuaikakin oli pojallamme ihan kelpo, koska hän hävisi vain reilut kaksi minuuttia naistensarjan voittajalle. Miesten voittajalle hän hävisi 20 minuuttia enemmän. Paljon mahdollista, että Jarkko Kinnusen saavutus jää Suomen miesten parhaaksi, ellei sitten Ruuskas-Antti yllätä. Suomalaisilla ei taida Dohan kisoissa olla paljon ilonaiheita, mutta mikään ei estä meitä iloitsemasta hyvien naapuriemme Viron, Ruotsin ja varsinkin Norjan tulevasta mitalisateesta. Luulen, että Viron ja Ruotsin mitalimiehet ovat jopa suomen kielen taitoisia. Innostuneesti odotan myös norjalaisten jymypaukkua. Luulen, että juuri murrosiän ohittaneilla norjalaisveljeksillä on mahdollisuus näissä kisoissa tai ainakin sitten viimeistään Tokion olympialaisissa ottaa joltain kestävyysjuoksumatkalta kolmoisvoitto maalleen. Se olisi vielä astetta kovempi temppu kuin mitä Salminen, Askola ja Isohollo muinoin Berliinissä tekivät. Olisi ihan oikeus ja kohtuus, että Kenian häkellyttävä  ylivoima loppuisi kestävyysjuoksussa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että 50 kenialaista on kärähtänyt dopingtesteissä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Se on osoitus melkoisesta amatöörimäisestä puuhastelusta. Norjalaiset tuskin ovat mitään ottaneet, koska vain yksi kunnon käry löytyy maan kestävyysurheilunhistoriasta ja sekin oli vain valitettava epähuomiossa tapahtunut sekaannus huulirasvapurkeissa. Kommentit (2)
Hyviä ja huonoja uutisia urheilurintamalta	28.09.2019, 19:18
Nyt on hyvä fiilis. Veikkausliigaa on jäljellä vain kaksi kierrosta ja Kupsilla on neljän pisteen johto. Hopeamitali on jo selviö, kuten urheilukielellä sanotaan ja kulta aika todennäköinen. Joukkue on voittanut seitsemän ottelua peräkkäin ja näistä otteluista maaliero on 16-1. Sekin hyvä uutinen jalkapallorintamalta kuuluu, että Kupsin nuorten joukkue oli tänään tulessa Espoossa ja varmisti 4-0 voitollaan Kuopioon laskujeni mukaan 36. jalkapallon Suomen mestaruuden. Asiassa on erityisen myönteistä se, että nuorten joukkue on valtaosin kaupungin omia poikia. Miesten edustusjoukkuehan on suurelta osin rahalla koottu muukalaislegioona. En ole rasisti, mutta jotenkin oli ennen mukavampi seurata palloilusarjoja, kun joukkueet koottiin paikkakunnan omasta väestä. Aikoinaan jopa savonlinnalaisen Ossi Loikkasen hyväksyminen Kupsiin synnytti yleistä pahennusta. Huonojakin uutisia kuuluu urheilurintamalta, koska yleisurheilijamme on tulessa Dohan Mömmön-kisoissa eikä tappioilta ole vältytty. Eilen petyin pikkuisen, kun naisten estejuoksussa tyttömme askeleet eivät käyneet ensimmäiselle esteelle, jonka urheiluasioista huonosti perillä olevat järjestäjät olivat sijoittaneet väärin. Ihmettelen, ettei joukkueemme johto tehnyt protestia ja vaatinut kisan uusimista. Tänään petyin sitten jo vähän enemmän, kun joukkueemme etukäteen arvoiden paras urheilija Uukuniemen Urheiljoiden (joiden verryttelypuku päällä tätäkin kirjoitan) kasvatti Tiia Kuikka vilustui Dohan 40 asteen helteessä eikä pysty osallistumaan naisten 50 kilometrin kävelyyn. Uskoin, että hän oli joukkueestamme ainut jolla olisi ollut reaaliset mahdollisuudet sijoittua kymmenen parhaan joukkoon. Hänen lajissaanhan ei jostain syystä ole alkukilpailuja, joista jatkoon selviäminen on suomalaisille nykyään ylivoimaista ja luulen, ettei maailmasta löydy montaa naista Uukuniemen sinnikkään kilometrinnielijän lisäksi, jotka pystyvät kävelemään Arabian tyrmäävässä kuumuudessa 50 kilometriä. Kommentit (2)
Lentosuunnistusta	27.09.2019, 18:21
Ennen navigaattorien keksimistä lentosuunnistus oli hyvin haasteellista. Niinpä esimerkiksi syksyllä -44 Rissalasta lähti suomalainen pommikone kurittamaan Rovaniemen lähistöllä majailevia saksalaisia. Kauan harhailtuaan se luuli olevansa lähellä Rovaniemeä ja pudotti pomminsa, jotka tosiasiassa putosivatkin perunapellolle jossakin Savossa - tietääkseni Itä-Karttulaa on pommitettu ja tämä tapaus saattoi liittyä siihen. Kone jatkoi lentoaan ja ohjaaja luuli tekevänsä pakkolaskun Perämeren rannikolle, mutta tosiasiassa kone laskeutui järveen lähelle silloista Leningradia.    Ei siis ole ihme, että kesällä 1976 vielä sattui eilen kertomani noin 180 asteen suunnistusvirhe Lapin lentäjille. Tosin rehellisten Lapin miesten tapauksessa ihmetyttää se, että he havaitsivat lentokentän keskellä olettamaansa ruotsalaista erämaata ja laskeutuivat sille, jotta pystyivät lisäämään koneeseen polttoainetta ohjaamossa mukanaan olleesta kanisterista. Erämaakentän reunalla seisoskeli sotilaita ja panssarivaunuja, joiden putket osoittivat länteen. Lapin lentäjät poistuivat paikalta kiireesti, kun yksi sotilaista alkoi kävelemään heitä kohti, koska miesten ruotsin kielen taito oli hävettävän huono. Nolohan tuo tapaus oli myös Puna-Armeijalle, koska Kuolan niemimaa oli varmaankin yksi maailman tarkimmin vartioiduista sotilasalueista. Ilmeisesti suurvallan vehkeet olivat liian nopeita pysäyttääkseen hitaasti ja matalalla lentävän Cessnan. Saattaa olla, että myös naapurissa jaeltiin rangaistuksia tapauksen jälkeen. Meilläkin Lapin miehet päätyivät oikeuteen ja saivat pikkurapsut. Kovin tuomio taisi tulla siitä, että he kuljettivat bensakanisteri määräystenvastaisesti ohjaamossa. Kommentit (4)

Harhalento	26.09.2019, 18:59
Yksi suosikkielokuvistani on Kaappari, joka perustuu vuonna 1978 tapahtuneeseen erään vaikeuksiin joutuneen pohjoissuomalaisen yrittäjän tekemään lentokonekaappaukseen. Kaapparin vaimo oli sitä mieltä, ettei miehestä ole mihinkään, mutta tämäpä päätti näyttää, että kyllä hän ainakin lentokoneen osaa kaapata, mutta ei tullut siitäkään hommasta sitten lasta eikä oikein mitään muutakaan. Mutta hyvä elokuva siitä tapauksesta tehtiin ja monien hyvien elokuvien tapaan siitäkin on vaikea sanoa, onko se tragedia vai komedia.   Kaappari-elokuva tuli mieleeni, kun luin tuossa Veikko Erkkilän ja Pekka Iivarin kirjan Kylmää sotaa Lapissa. Siinä kerrotaan toisesta pohjoissuomalaisten lentoharrastukseen liittyvästä tapauksesta, josta myös tulisi hyvä elokuva. Nimittäin kesällä 1976 eräs erittäin kokenut lennonopettaja lähti oppilaineen Ivalosta lentämään kohti Oulua, mutta sillä kertaa kaikki ei mennyt putkeen.    Jotenkin ilmansuunnat pääsivät sekoamaan ja kone teki pakkolaskun suolle Kuolanniemimaalle 300 kilometrin päässä itärajan takana. Miehet säilyivät kuitenkin ihan ehjinä ja tarpoivat sitten monta päivää itikoiden syötävänä tundralla. Lentäjät uskoivat vakaasti olevansa Ruotsissa eikä edes erämaasta löytynyt kolmiomittaustorni, jonka betonijalustaan oli piirretty sirppi ja vasara muuttanut miesten mieliä, vaan he vain ihmettelivät, että kaikenlaisia vouhottajia sitä oli Ruotsissa jo ennen Palmetakin.   Lopulta vihainen metsänvartija löysi miehet nuotiolta, mutta tajuttuaan lentäjien surkean tilanteen kohtelu muuttui ja eksyneitä kohdeltiin kuin piispaa pappilassa. Neuvostoliiton helikopteri lennätti miehet pikaisesti Suomeen ja läksiäislahjaksi heille annettiin uudet kengät ja luotettavat venäläiset kompassit. Sen sijaan Suomen puolella vastaanotto oli tyly. Kahvit ja pullat kyllä tarjottiin, mutta niistäkin perittiin maksu. Ilmeisesti suomalaiset rajavartijat eivät oikein uskoneet lentäjien vakuuttelua siitä, että he luulivat Ruotsin rautaesiintymien sotkeneen koneen kompassin Kommentit (3)
Toinen totuus	25.09.2019, 19:05
Tuosta eilen kertomastani Lapinjärven maahansyöksystä on olemassa toinenkin, selkeästi neuvostovastainen, totuus. Lainaamassani Työkansansanomien jutussa annetaan esimerkiksi ymmärtää, että Viron ilmatorjunta olisi vaurioittanut Berliiniin matkalla ollutta pommikonetta. Elokuussa 1941 ei ollut enää Viroa eikä virolaista ilmatorjuntaa, vaan selkeästi neuvostovastaisten tietojen mukaan Neuvostoliiton oma ilmatorjunta ryssi ja tulitti erehdyksessä omaa konettaan. Lapinjärven tapahtumista kertova neuvostovastainen näkemys perustuu joko Jukka T Mäkelän johonkin kirjaan, jonka nimen päälle en nyt pääse tai Seppo Sudenniemen teokseen Salaisen sodan varjot. Tämän tarinan mukaan koneen ohjaaja olisi hypännyt siipirikkoisesta koneesta ja jättänyt muun miehistön heitteille. Kone tuli sitten maahan ilman ohjaajaa, mutta koska siinä oli dieselmoottorit, se ei syttynyt tuleen ja tämän vuoksi osa miehistöstä säilyi rysäyksessä hengissä.  Henkiin jääneet lähtivät jalkaisin etsimään piilopaikkaa. Suomalaiset saivat heidät kuitenkin kiinni ja veivät paikalliselle koululle. Sinne oli tuotu myös jo aiemmin kiinni otettu kiinni myös lentäjä. Suomalaiset saivat hämmästyneinä seurata, kun koneen matkustajat tulivat koululle ja nähtyään siellä olleen lentäjän kävivät välittömästi tähän kiinni ja antoivat sananmukaisesti melkoisen sakinhivutuksen. Taustat selvisivät sitten kuulusteluissa. Suomalaiset kuulustelijat sanoivat hyvin ymmärtäneensä venäläisten reaktiot. Kolmas ja uskoakseni luotettavin totuus löytyy Lapinjärven tapauksesta Esko Sipiläisen kirjasta Pommituslento Berliiniin - Pakkolasku Lapinjärvelle. Olen sen kauan sitten lukenut ja muistelen, ettei siinä puhuta mitään ohjaajan hyppäämisestä etuajassa ja hänen tovereiltaan saamasta asennekasvatuksesta. Kommentit (2)
Neuvostolentäjien kunnia	24.09.2019, 18:26
Suomalainen konsensus on välillä hieman ikävystyttävää ja pahimmillaan se ilmeni viime Eurovaalien tv-keskustelussa, jossa ilmeni, että sen lisäksi, että Vasemmiston Sylvia Modig ja Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen olivat jokseenkin kaikesta samaa mieltä, niin he myös muistuttavat vuosi vuodelta yhä enmmän toisiaan myös ulkoisesti. Onneksi Suomessa on kuitenkin vielä poliittisia voimia, jotka tohtivat olla asioista eri mieltä kuin 99,9 % kansasta, ja onneksi meillä on vielä poliittisia voimia, jotka osaavat  kunnioittaa Puna-Armeijan sotaveteraaneja, joista eilen kirjoitin arvostavaan sävyyn.  Näin ainakin vaikuttaa olevan, mikäli on yhtään uskominen Työkansan Sanomien juttua Lapinjärven muistomerkillä 10.8.2019 pidetystä muistojuhlasta, jossa muistettiin niitä ihmiskunnan vapauden puolesta henkensä antaneita Neuvostoliiton lentosotilaita, joiden pommituslento Berliiniin sijasta päätyikin onnettomien olosuhteiden seurauksena Suomen multiin 10.8.1941 . Työkansan Sanomien mukaan Kommunistisen Työväenpuolueen Uudenmaan piirin varapuheenjohtaja Anneli Pennanen totesi muistopuheessaan mm. seuraavaa: – Tänään on jälleen aika muistaa Lapinjärvelle pakkolaskun tehneitä neuvostolentäjiä, kuten vanhemmat toverit ovat joka vuosi väsymättä tehneet. Kiitos ensinnäkin teille muiston ylläpitämisestä. – Berliiniä pommittamaan lähteneet lentäjät olivat eittämättä urheita. Lähtökohdat tehtävälle eivät olleet suotuisat huolimatta siitä että koneet olivat aikansa huippua. Saksalaiset eivät edes uskoneet pommituksen olevan vaihtoehto, tästä kertoivat Berliinin pimentämättömät valot neuvostokoneiden päästessä perille. – Täällä lepäävät toverit eivät valitettavasti päässeet Berliiniin asti. Sattuman kautta lähtö viivästyi, mistä johtuen Viron ilmatorjunta otti koneen tähtäimeensä. Öljyvuoto ja yksi hajonnut moottori myöhemmin tehtiin päätös lähteä Suomen ilmatilan kautta takaisin. Kuten tiedämme, tuon koneen matka päättyi tänne Lapinjärvelle, mutta miehistön matka jatkui joko vankilaan tai tuonpuoleiseen. – Oliko heidän uhrauksensa turha? Ei, ei ollenkaan. Tupolev TB-7:n miehistö, ja kaikki muutkin työväenluokan puolesta kaatuneet neuvostosotilaat osaltaan edesauttoivat ei vain natsien perikatoa, vaan myös marxismi-leninismin sementoitumista ihmiskunnan vapauttavana tieteenä. – Niin kuin neuvostosotilaat  aikanaan, meidän tulee jälleen lukea ja opiskella Marxin, Engelsin ja Leninin teoksia suoraan lähteestä, eikä muiden tulkintoja. Meidän tulee pitää yllä marxismi-leninismin vallankumouksellista tiedettä, ikään ja terveyteen katsomatta. Meidän tulee tehdä näin, koska juuri sen vuoksi lentäjätoverimme lähtivät pedon kitaan vuonna 1941. Ja sen vuoksi kiitän heitä mitä syvimmin. Koko vaikuttavan lehtijutun voi lukea tästä linkistä: https://www.ktpkom.fi/ajankohtaista/lapinjarvella-muistettiin-neuvostolentajia/?fbclid=IwAR2MpxIBXY31-MqY-pSLN2SPma17jI8KyWJBFHe7oAeZAGDVUL-4I4eVMLE Kommentit (2)
Kaislasnorkkeli	23.09.2019, 17:47
Mielenkiintoisen kirjan on  Arvo Ei-Poika Tuominen julkaissut Vadimir Putinista. Totuttuun tapaan Tuomisen jämäkkä ja komea kirja on täyttä hauskasti kerrottua tosiasiaa. Kuitenkin epäilen yhden jutun olevan muunneltua totuutta. Nimittäin Vladimir Putinin saman nimisen isän kerrotaan pelastuneen sota-aikana sissiretkellään saksalaisten etsintäpartiolta siten, että hän piiloutui syvälle suohon ja hengitti onton kaislan odottaen jälkikoirien poistumista. Tuo tarina on kuin vanhan hyvän ajan poikien seikkailukirjasta. Itse olen joskus pentuna kokeillut tuota kaislatemppua, mutta ei se ainakaan veden alla onnistu ainakaan suomalaisella kaislalla; kyllä siinä vesi menee henkeen. Ehkä bambun pätkän tai paksun koiranputken avulla saattaisi veden alta pystyä hengittämään, mutta ei kaislalla. Venäjällä on nykyään sotaveteraanien pilkkaaminen kiellettyä. Nähtäväksi jää koetaanko näkemykseni kaisla-asiassa sotaveteraanien pilkkaamiseksi. Saattaa olla, etteivät lokakuun alussa voimaanastuvat viisumihelpotukset koskekaan minua. Tuomisen kirjan luettuaan ymmärtää, että suurvalta Venäjällä on suuri huoli valtakunnan koossa pysymisestä ja sikäläisten sotaveteraanien ylenmääräisellä kunnioituksella lisätään kansan yhtenäisyyttä. Ilmeisesti on niin, ettei naapurissa julkisesti keskustella siitä, miksi noin kuusi miljoonaa puna-armeijalaista antautui sotavangiksi tai siitä, että miljoonan saksalaisen naisen epäillään tulleen raiskatuksi. Kommentit (1)
Näyttää hyvältä	23.09.2019, 17:48
Yksi kuva kertoo välillä enemmän kuin tuhat sanaa. Enää kolme kierrosta jäljellä ja Kupsilla on voittoputki päällä. Kuusi voittoa peräkkäin ja maaliero näissä otteluissa 14-1.  Mikäli Petteri Pennanen ei olisi ottanut kevään ensimmäisen pelin viime hetkillä palloa syliinsä ja ellei Kupsin Europelilento Varsovasta Kokkolaan olisi myöhästynyt vuorokaudella olisi mestaruus urheilukielellä jo selviö. Nyt jännittää kovasti. Kovasti jännittää myös nuorten SM-sarjan viimeinen kierros. Kups johtaa sitäkin sarjaa, mutta kauden viimeinen vieraspeli Espoossa ratkaiseen mestaruuden viikon päästä. Tänään Kuopion juniorit kohtavsivat Vantaan Jalkapalloseuran kotikentällään arkitisissa olosuhteissa, jotka luultavasti aiheuttivat minulle keuhkokuumeen, mutta se tautihan on pelkästään vanhan miehen ystävä, mutta mitä siitä, sillä pallon hallintaprosentti oli kotijoukkueelle ennätykselliset 75-25, vaikkakin kaksi elintärkeää maalia tuli vasta ihan loppuhetkillä. Nyt minun mieleni on todella hyvä. Kommentit (0)

Murha vai vain oikeusmurha?	21.09.2019, 17:52
Martti Backmanin sotilaslääkäri Urpo Viinikasta kertova kirja Rintamalääkärin kuolema on harvinaisen surullinen kirja. Opiskelutoverinsa mukaan Viinikka oli kurssinsa fiksuin ja äärettömän älykäs, mutta ilmeisesti juri fiksuutensa vuoksi hän ei kestänytkään sodan kauheuksia, vaan lähti käpykaartiin. Oma isäni näki, kun Viinikka pakeni linjoilta ja hän oli sitä mieltä, ettei lääkäri ollut järjissään. Lähtiessään Viinikka oli vain todennut, että "nyt tämä elämä meni vituiksi" ja arvio oli oikeaan osunut. Sekava Viinikka saatiin kiinni pian karkaamisen jälkeen ja toimitettiin mielisairaalahoitoon. Siellä käpykaartilainen saatiin sen verran parannettua, että hänet voitiin toimittaa pikaoikeuteen, jonka kuolemantuomio pantiin välittömästi täytäntöön juuri ennen sodan päättymistä. Pikaoikeudenkäynnin luonteesta kertoo paljon se, että kesken istunnon Viinikan lääkärikollega saapasteli stetoskoopit korvilla paikalle ja kertoi tulleensa määräyksestä tarkastamaan sen ruumiin. Tuomiota voi pitää näin jälkeenpäin ainakin oikeusmurhana ja saattaahan se lainvastainen kuolemantuomio olla murhakin. Viinikan tapaus on saanut paljon julkisuutta toisin kuin monet muut sodan ajan teloitukset. Yleensä karkureina kuolemaantuomitut olivat köyhiä pieneläjiä, joista ei juuri lukua pidetty. Viinikka oli sen sijaan paremman perheen lahjakas poika.  Tapauksen julkisuusarvoa lisää sekin, että hänen vaimonsa Toto Fogelberg oli todellinen kaunotar ja Pekka Puupää-sarjakuvapiirtäjä Ola Fogelbergin tytär . Toto muuten jatkoi Pekka Puupään toimittamista ja piirtämistä isänsä kuoleman jälkeen vuosina 1953-76. Toto yritti saada laittomana pitämänsä pikaoikeuden jäseniä vastuuseen laittomana pitämästään tuomiosta sodan jälkeen, mutta se juttu hautautui, koska maassa oli monia muitakin ongelmia selvittämättä. Mutta laitonhan tuomio oli. Pikaoikeushan on tarkoitettu toimimaan rintamalla vain kaoottisissa tilanteissa paniikin estämiseksi, mutta Viinikan ollessa tuomiolla rintamatilanne oli jo rauhallinen ja karkaamisestakin oli kulunut jo pari kuukautta. Lisäksi tuomittu oli hyvinkin ollut tapahtumahetkellä syyntakeeton. Pikaoikeuden sijasta tapaus olisi pitänyt käsitellä kenttäoikeudessa, jossa kuolemaan tuomitseminen on huomattavasti vaikeampaa ja lisäksi tuomiosta voi valittaa sotaylioikeuteen, joka prosessi Viinikan tapauksessa olisi kestänyt niin kauan, että sodan päättyminen olisi miehen pelastanut.  Kommentit (2)
Myrskyn jälkeen	24.09.2019, 18:31
Vaan saipa Suonenjoki ja Suonenjoen Vasama paljon mainosta eilen näkemässäni Olen suomalainen elokuvassa. Elokuvan loppukohtauskin oli kaunis. Siinä näytettiin Suonenjoen kaupungintalon edessä olevaa Kari Tapion muistomerkkiä, jonka juurelta eivät näytä kukkaset koskaan loppuvan. Elokuvassa vaiettiin  hienotunteisesti siitä, että taustalla seisova tyylikäs 70-lukuinen ja siten tasakattoinen, kaupungintalo on jo vuosia ollut suljettuna homeongelman vuoksi.   Elokuvassa vaiettiin myös hienotunteisesti kulttuuriskandaalista, joka liittyy Kari Tapion muistomerkkiin, johon on kaiverrettu taiteilijan itsensä sanoittaman alkoholismista vertauskuvin kertovan Myrskyn jälkeen-laulun sanat. Muistomerkissä olivat  kappaleen erään säkeistön sanat väärässä järjestyksessä ja ne jouduttiin myöhemmin uusimaan. Kari Tapio lauloi, että "myrskyn jälkeen nyt nähdä saan, auringon taas käyvän hehkumaan". Muistomerkkiin oli sen sijaan kaiverrettu: "taas auringon käyvän hehkumaan". Kulttuuriskandaalihan se oli.   Itse pidin elokuvassa puutteena myös sitä, ettei Suonenjoen Kärkkäälän kylää mainittu mitenkään, vaikka siellähän ne vokalistin sukujuuret ovat.  Tosin artistin isovanhemmat eivät olleet kirkonkirjoissa Jalkasia, vaan Sianjalkasia. Tämä seikka olisi pitänyt muuten tuoda ilmi elokuvan siinä kohtauksessa, jossa Danny vaati Jalkas-Karia hankkimaan itselleen kunnollisen taiteilijanimen. Kari Jalkasta pidettiin liian junttimaisena. Kommentit (1)
Ei mikään Junttilan tuvan seinäkoriste	19.09.2019, 16:52
Kävin katsomassa Kuopion kunnallisessa elokuvateatterissa Kuvakukossa lähinnä eläkeläisille tarkoitetussa näytännössä juuri ensi-iltansa saaneen Kari Tapiosta kertovan elokuvan Olen suomalainen ja vaikka olin 25 minuuttia etuajassa, olin viimeisiä, joille istumapaikka löytyi ja sekin köytyi paksun pylvään taka, josta sitten kuikuilin valkokankaalle. Tosin Kuvakukon yleisöennätys ei ollut kyseessä, sillä edellisessa näytännössä oli ollut pari kymmentä silmäparia enemmän. Tietysti Kari Tapio houkuttelee kuopiolaisia, sillä asuihan silloinen lupaava mäkihyppääjä Kari Jalkanen nuoruudessaan myös Kuopiossa Spede Pasasen äidin vuokralaisena. Jälkeenpäin hän muisteli Speden äidin olleen erinomaisen huumorintajuttoman ihmisen. Ennustan kuitenkin, että Olen suomalainen-elokuva tulee keräämään ennätysmäisen paljon katsojia koko valtakunnassa. Elokuva ei ollut sitä,  mitä pelkäsin. Pelkäsin nimittäin, että filmi olisi samanlainen Junttilan tuvan seinäkoriste kuin monet muutkin edesmenneistä alkoholisoituneista iskelmätähdistä tehdyt filmit, mutta ei ole Olen suomalainen Junttilan tuvan seinäkoriste. Kyllä sitä katsoi täysin myötähäpeää tekijöitä kohtaan tuntematta. Elokuvassa ei edes mitenkään romantisoitu viinan juontia vaan pikemminkin päinvastoin. Vaikuttava alkoholinvastaisuudessaan oli varsinkin se kohtaus, jossa 17-vuotias aloitteleva iskelmälaulaja törmää Tapio Rautavaaraan, jossain seurojentalon huussin takana. Rautavaara esittelee itsensä "Tapio Rautavaara, TUL ja Oulunkylän Tähti" ja tuleva Kari Tapio, että  "Kari Jalkanen, Suonenjoen Vasama ja sisärata." Sitten Rautavaara opettaa Jalkasta iskelmälaulajien tavoille ja antaa tälle ryypin taskumatistaan siemaisten samalla itsekin. Paikalle säntää järjestysmies, joka ilmoittaa, että alkoholin nauttiminen huvipaikalla on kiellettyä. Siihen Rautavaara tokaisi tapansa mukaan jäyhästi, "ettei ole nautittukaan, vaan naama irvessä on pitänyt pakottaa itsensä juomaan." Kommentit (0)
Savolaista taidekauppaa	18.09.2019, 17:59
Savon Sanomissa oli tänään näyttävä juttu, miten Valamon luostarissa oli savolaispariskunta myyskennellyt mustesuihkutulosteita aitoina ikoneina. Hieman epäselvää on ja oikeuden päätettäväksi jäänee, oliko asialla munkkipoikien siunaus. Sikäli lehti vääristelee asiaa, että väittää tulosteiden olleen arvottomia, mutta itse rohkenen väittää, että mustekasetit ovat nykyään sen verran kalliita, että tulosteilla oli huomattava arvo. Sitä paitsi mikäli alkuperäisiä ikoneita oli paranneltu kuvankäsittelyohjelmalla, on niiden arvo mielestäni alkuperäistä korkeampi. Tällä kertaa taidekauppiaat käyttivät hyväkseen munkkien arvovaltaa, mutta edellisessä noin vuoden takaisessa vastaavassa taidehuijauksessa hyödynnettiin upseerien arvovaltaa. Silloin tuomiolla oli savolaismajuri, joka oli myyskennellyt erään levyseppä-hitsaajan piirustuksia aitoina Edelfeltteinä. Tämä taidekauppias vetosi liiketoiminnassaan upseerin kunniaansa ja oli luvannut ampua itsensä, mikäli piirustukset eivät ole aitoja. Niiden teosten arvoa lisäsi se, että levyseppä-hitsaaja oli ymmärtänyt ripotella piirroksilleen kahvintaroja, jotka jäljittelivät kärpäsen kakkoja ja saivat työt näyttämään Edelfeltin aikaisilta. Samaisen levyseppä-hitsaajan töitä kaupitteli myös eräs raviohjastaja, joka myyskenteli näitä aitoja Edelfelttejä kilpailumatkojensa levähdystauoilla huoltoasemien pihoilla autonsa peräkontista käsin. Ilmeisesti myyjän uskottavuutta ja arvovaltaa lisäsi se, että hän oli hevosmies. Kommentit (0)
Tahko-huumoria	17.09.2019, 18:12
Eilinen asioihin hyvin perehtynyt kommentaattori jakoi linkin, joka todistaa, että Tahko Pihkalassa oli paljon myönteistäkin, vaikkakin Harmoisten tapahtumat veisivät miehen tänä päivänä Haagin sotarikostuomioistuimeen. Tämän linkin  juttu perustuu nimeltä tuntemattomaksi jääneen Pihkalan sukulaismiehen Tahkosta pitämään esitelmään Vantaa Etelän Lions Clubin kerhoillassa: https://toisinaanajattelua.files.wordpress.com/2018/09/tahkoesitelma_blogiin1.pdf Se puute linkin jutussa on, etten saa sieltä vahvistusta kuulemalleni tarinalle, jonka mukaan Helsingin Keskuspuiston säilyttäminen olisi ollut pitkälle Pihkalan ansiota. Hän nimittäin halusi säilyttää kaupungin keskustan rakentamattomana puistoalueena maanpuolustuksellisista syistä. Keskuspuistoa pitkin oli hänen mukaansa kätevä siirtää pääkaupunkiseudun miehet sodan syttyessä rintamalle hiihtämällä. Nykyään tuo suunnitelma ei enää taida toimia ilmaston lämpenemisen vuoksi. Se hyvä puoli linkin jutussa on, että se vahvistaa tarinan, joka liittyy Pihkalan suvun huonokuuloisuuden aiheuttamiin välillä kiusallisiinkin ongelmiin, jotka ongelmat kärjistyivät, kun veljessarjan vanhin, Jaakko, oli nimitetty Tampereen piispaksi. Rohkenen lainata suoraan Leijona kerhossa pidettyä esitelmää: "Vihkiäistilaisuudessa oli läsnä kirkon, kaupungin ja suvun arvohenkilöitä. Keskusteluun tuli jossain vaiheessa ns. ”hiljainen hetki”. Ainoastaan huonokuuloiset veljekset Lauri ja Martti jatkoivat keskusteluaan. Tahko kommentoi päivän merkitystä veljelleen tähän tapaan: ”Eipä sitä olisi uskonut, että tuosta meidän Jaakosta tulee oikein piispa, vaikka sillä syntyessään ei ollut edes persreikääkään. .”.[Jaakko Gummeruksellaoli tosiaan tällainen synnynnäinen puute, joka pian leikkauksella korjattiin]" Kommentit (1)