perjantai 23. helmikuuta 2018

Roima metsuri

Yleisen maailmantilanteen ja suomalaisten huonon kisamenestyksen johdosta ei seuraavaksi käsitellä pelkästään huippu- ja kilpaurheilua, vaan ihastellaan työnsankaruutta, joka tahtoo helposti unohtua tyhjänpäiväisten urheilusankarien ihastelun takia.

Viikonloppuna oli Helsingin Sanomissa juttu roimasta pohjalaismetsurista, joka ei ollut sairastanut lenssua 45 vuoteen ja joka pystyi vaihtamaan Volkkarinsa renkaan ilman mekaanisia apuvälineitä. Mies nosti auton ilmaan toisella kädellään ja vaihtoi toisella vapana olevalla kädellään renkaan. Tosin pyörän pultit oli pitänyt esi-irrottaa jakoavaimella, jotta niitä pystyi sitten vapaan käden sormilla helpommin pyörittelemään.

Minusta jääkiekkopiireissä yleisesti tunnettu Firsovin tapaus kalpenee suomalaismetsurin tapauksen rinnalla. Tarinan mukaan Firsov piti päävalmentaja Tarasovin määräyksestä Volga-autoa ilmassa n. 5-7 minuuttia yhdellä kädellä ja jaloilla päävalmentajan hokiessa koko ajan vieressä, "sinun pitää kestää tämä tilanne". Miehet olivat tämän suorituksen jälkeen menneet pelaamaan tennistä Tarasovin huvilalle. Firsov oli voimankoitoksessa murtanut eturaajansa, mutta pelannut siitä huolimatta käsi murtuneena niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jutun roimasta metsurista voi lukea tästä linkistä:
https://www.hs.fi/elama/art-2000005566624.html


Kommentit (1)



Maataloustuottajien tyttäret

Alkaa se norjalaistenkin hymy pikkuhiljaa hyytymään! Muistanpa nyt tilanteeseen sopivasti, kuinka jo olympiavoittaja Sylvi Saimo sattuvasti totesi, että paistaa se päivä risukasaankin, kun hän kiipesi Helsingin olympialaisissa bodiumille, jollaista kutsuttiin siihen aikaan palkintopalliksi. Mieleni keittää nyt mettä, koska meillä suomalaisilla on näistä meneillään olevista talviolympialaisista jo 27 mitalia.

Se on yllättävän paljon ja ylittää viralliset tavoitteet ainakin parilla kymmenellä. Pääansio asiasta kuuluu naarasleijonillemme, jotka voittivat pronssia kukistettuaan päivällä hyvän itäisen naapurimme tyttäret, joista sattuneesta syystä käytetään nyt kansainvälistä lyhennystä QAR, jonka aluksi erheellisesti luulin tarkoittavan Qataria ja ihmettelin salaa mielessäni, että ovatko öljysheikitkin sitten alkaneet panostaa talviurheiluun.

Erikoista maamme mitalisateessa on, että se on suuntautunut pelkästään naisurheilijoillemme; suomalaismiehistä ei näytä olevan maailman kilpakentillä mihinkään, kuten suomalaisnaiset ovat jo pitkään tienneetkin ja jopa ääneen todenneet. Arvovaltainen Maaseudun Tulevaisuus -lehti totesi saman asian jokin päivä sitten sivuillaan ja jatkoi, että siihen mennessä saavutetut pronssimitalit olivat kaikki tulleet maataloustuottajien tyttärille. Luulen nyt tilanteen muuttuneen ratkaisevasti, koska uskon, etteivät kaikki naarasleijonamme ole MTK:laisia, vaan on siellä joukossa todennäköisesti jonkun SAK-laisen tamperelaisen metallimiehenkin naispuolinen sikiö.

Kommentit (0)



Koettelee, vaan ei hylkää Herra

Pettynyt olen iloisen helluntailaisen Mika Poutalan puolesta, koska kyllä hän sen pronssin olisi ansainnut. Nyt jo toisen kerran hän jäi mietomaisella häviöllä pois mitalipallilta. Mies oli niin pettynyt kisan jälkeen, että olisin häntä tilaisuuden tullen vanhana pakana lohduttanut sanomalla, että koettelee, vaan ei hylkää Herra.

Nyt kun suomalaiset ovat syvällä urheilun aallon pohjassa ja kun Poutalan tapaus osoittaa, että uskonnollinen hurmos saattaa auttaa urheilijan ainakin melkein mitaleille, niin mitään Hiihtoliitto ei menetä, vaikka jokin Niilo Ylivainion kaltainen hurmossaarnaaja, vaikkapa Nokia-missiosta seksuaalihässimisasioiden vuoksi potkut saanut Markku Koivisto pestattaisiin maamme huoltoryhmään hurmoksen nostattajaksi.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että vuoden 1936 talvikoisoissa 15 kilometriä voitti yllätysnimi Ruotsin meänkielinen Erik Larsson. Jussi Kirjavainen väitti hiihtohistoriakirjassaan, että miehen yllättävän ja ylivoimaisen voiton selitys oli, että tämä hiihti uskonnollisessa hurmiossa. Dopingia ei silloin osattu epäillä.

Larsson oli kotoisin vahvalta lestadiolaisalueelta Kiirunan seudulta. Suonenjokelainen suurhiihtäjä Aarne Jalkanen kertoi, että Erik, eli Kiirunan Lassi, kuten häntä meillä kutsuttiin, joutui kisojen jälkeen lopettamaan kilpaurheilun, koska uskonsisaret ja -veljet seurakunnassa uhkasivat jopa tämän henkeä, sillä he pitivät kilpaurheilua suurena syntinä. Urheilu-uran jälkeen Larsson toimi saarnaajana.

Siunatuksi lopuksi paljastan, että  tämän hetken maailmalla tunnetuin ruotsalaiskirjailija Åsa Larsson on tietenkin olympiavoittaja Erik Larssonin pojantytär. Hän ei ole meänkielinen eikä lestadiolainen.




Kommentit (1)



Valoa näkyvissä maamme urheilussa

Vaan kyllä nauraa koko urheileva maailma Suomen kisamenestykselle ja norjalaiset päästelevät luultavasti vallan selkäkeikkanauruja. Mutta eivät naura pitkään, sillä vihdoinkin on valoa näkyvissä. Tosin ei perinteisissä talvilajeissa vaan yleisurheilun puolelta. Viikonloppuna oli yleisurheilun SM-hallikisat ja niissä esille ponnahti uusi lupaava kyky.
 
Veikkaan, että Rami Kareem tulee jo ensi kesänä rikkomaan Arto Bryggaren 110 metrin lyömättömänä pidetyn Suomen ennätyksen. Mies on sellainen pikajuoksulahjakkuus, että epäilen hänestä tulevan vielä Voitto Hellsteniäkin suositumpi Ruotsin kaataja. Uskon tämän Elmon kaltaisen yleislahjakkuuden hallitsevan Pohjolassa kaikkia sileitä pikamatkoja, kuten Vodekin teki, mutta sen lisäksi hän voittaa Ruotsi-ottelussa myös ainakin molemmat aitamatkat. 3000 metrin esteissäkin hän olla kova viimeisen kierroksen mies.
 
Supisuomalaisesta Rami-etunimestään huolimatta mies on syntyjään irakilainen. Hän on oleskellut maassamme neljä vuotta pakolaisena ja oleskelulupa umpeutuu ensi kesänä. Luulen tuon asian motivoivan miestä, koska hän juoksee henkensä edestä. Hänellä on oikeus edustaa Suomea ensi kesän maaottelussa ja jos mies siellä voittaa ruotsalaiset kuudessa lajissa, saattaa se hellyttää Suomen viranomaiset.
 
En kuitenkaan usko, että Irakin mies menestyy seuraavissa kesäolympialaisissa, koska vastassa ovat Jamaikan hirmuiset pikapinkojat, mutta yhden olympiakullan uskon tulevan pitkästä aikaa Suomeen. Se tulee nyrkkeilystä, mutta sitä ei tuo Heinäveden Hyrskeen kasvatti Mira Potkonen, vaan Arslan Khataev.
 
Khataev voitti jo pikkupoikana yllättäen peräti EM-hopeaa nuorten sarjassa ja on lajissaan sellainen huippulahjakkuus, josta kuullaan vielä. Tällä hetkellä hänen isoveljensä Rasul Katajev on vielä maailmalla tunnetumpi, Rasul on menestynyt ammattilaisvapaaottelija. Katajevin veljekset ovat taustaltaan tsetseenejä, jotka ovat menestyneet erilaisissa taistelulajeissa historian saatossa.

Kommentit (0)

Jos ja jos

Jos Mari Laukkanen olisi naisten viestissä hiihtänyt Roposen tilalla, olisi Suomi hyvinkin taistellut mitalista. Jos Kaisa Mäkäräinenkin olisi ehtinyt viestiin mukaan ja jos Niskanen ja Pärmäkoski olisivat hiihtäneet pertsaosuudet ja nopea sprintteri Laukkanen viilettänyt ankkurina, olisi maamme hyvinkin kamppaillut kullasta.

Jos Hakola olisi ollut terve, niin miestenkin viestistä olisimme hyvinkin ottaneet mitalin. Jostain syystä miesten ampumahiihtopuolelta ei olisi löytynyt vahvistusta viestiin. Jostain syystä maamme miesampumahiihtäjät ovat nykyään suksella hitaita, tosin kuin suurten hiihtomaiden Norjan ja Ranskan miehet, joiden ampumahiihtäjät ovat jostain syystä ilman asettakin maailman huipulla.

Ennen maamme ampumahiihtäjätkin olivat suksella melko nopeita. Muistanpa, miten Lake Placidin kisoissa pohjalaaset olivat sitä mieltä, että kovana hiihtäjänä tunnettu maakunnan mies Erkki Antila olisi pitänyt nostaa vahvistamaan silloista miesten heikkoa viestihiihtojoukkuetta. Hiihtoliiton herrat tyrmäsivät ajatuksen. He olivat rätingeissään päätyneet laskelmaan, jonka mukaan Antila häviäisi kolme minuuttia 10 kilometreillä maamme parhaille mieshiihtäjille.

Varmaankin Hiihtoliiton herrat olivat rätingeissään oikeassa, mutta paljoa Suomi ei olisi hidastunut Antilan valinnalla, koska Harri Kirvesniemi hävisi avausosuudella kaksi minuuttia kärjelle.



Kommentit (0)



Pohjolan toiseksi paras mäkihyppääjäkansa

Taisi olla vähän ironiaakin tv-selostajien äänessä, kun he pohdiskelivat sitä, että olisiko jo Porilaisten marssin paikka, kun Suomella oli kisan alussa kolmoisjohto. Loppuun asti se ei kestänyt, vaan lupaava mäkikotka Janne Ahonen oli parhaana suomalaisena 27. Muut kolme eivät selviytyneet toiselle kierrokselle. Onneksi Tiilikais-Pekan tai Nopos-Paavon ei tarvinnut tätä päivää nähdä.

Mutta ollaan me kuitenkin Pohjoismaiden toiseksi paras mäkimaa.  Tanskalaisesta tai islantilaisesta mäkihyppääjästä en ole kuullutkaan enkä enää edes muista, että vuosikymmeniin kukaan oikea ruotsalainen olisi uskaltanut hyppyristä leiskauttaa. Viimeisimmät taisivat olla Lennart Elimäe ja Jan Boklöv, joista ensinnä mainittu oli taustaltaan virolainen ja jälkimäinen Kiirunan poikia, eli melkein meikäläinen. Boklöv muuten oli mies, joka keksi kammottavan V-tyylin.

Toisaalta voi olla, ettei Suomea viime vuosien hallituspolitiikan seurauksena voi edes lukea pohjoismaaksi, vaan ehkä me olemme enemmänkin Baltiaa. Jos meidät luetaan Baltiaan, niin Baltian johtava mäkihyppykansa me olemme. Tänäänkin molemmat virolaiset hävisivät pojillemme. Latviassa ja Liettuassa ei ole hyppyrimäkeä, mutta sen sijaan Latviassa on kelkkarata ja kelkkailussa latvialaiset ovat ollet näissä kisoissa lähellä mitalia.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomeenkin tulisi Latvian mallin mukaan rakentaa kelkkarata. Siinä lajissa Suomen vauhtiurheilua rakastava kansa saattaisi hyvinkin olla maailman huippua. Meiltä löytyy myös kosolti lajiin sopivia raskasrakenteisia ihmisiä. Kuopion Puijolla oli vielä 50-luvulla kelkkarata, joka lakkautettiin jonkun kuolonuhreja vaatineen onnettomuuden jälkeen.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että Puijon kelkkamäki olisi mitä pikimmiten otettava uudelleen käyttöön, tosin kelkoissa tulisi olla nykyaikaisia turvatyynyjä vähän siellä sun täällä henkilövahinkojen välttämiseksi.





Kommentit (0)



Lisää menestyneitä Amerikan suomalaisia

Katastrofaalista häpeää sai taas tuntea suomalaishiihtäjien suorituksista; ainut vahingonilon aihe oli se, etteivät rakkaat naapurimmekaan oikein pärjänneet. Sen sijaan menestyneitä Amerikan suomalaisia tutkiessani paljastui uusi hämmästyttävä seikka; nyrkkeilyssä raskaansarjan olympiakultaa Melbournessa voittanut Pete Rademacher luokitellaan ainakin Amerikan suomalaisten silmissä suomalaistaustaiseksi.

Rademacher on siten myös ainut ammattinyrkkeilyn raskaansarjan mm-ottelussa ollut suomalaistaustainen henkilö. Tosin hallitsevalla maailmanmestarille Floyd Pattersonille piti maksaa ylimääräinen korvaus, jotta hän suostui ottelemaan taidoiltaan vaatimattomana pidettyä Peteä vastaan. Patterson voitti ottelun tyrmäyksellä kuudennessa erässä. Muistelen, että kamppailu oli Rademacherin ensimmäinen ammattilaisottelu, joten mikään arka mies hän ei ollut.

Luin tuossa Satu Hassin muistelmat ja sieltä löytyi se tieto, että toisena ihmisenä kuun pinnalle astunut Buzz Aldrin on Hassien kaukaista sukua, eli ainakin melkein Amerikan suomalaiseksi hänetkin voisi luokitella. Tim Kobra ei siis ole ainut miehemme avaruudessa. Hassi ei kirjassaan paljasta sitä hieman intiimiä asiaa, minkä minä nyt paljastan. Nimittäin Aldrin tunnusti reilusti, ettei hän olllut ensimmäinen ihminen kuussa, mutta sen sijaan hän kertoi ollensa ensimmäinen ihminen, joka on pissinyt housuunsa kuussa.

Kommentit (0)



Maailman johtava 10-ottelukansa

Olen vilpittömän kateellinen Norjan ja Ruotsin mitalivyörylle, joka näyttää vain kiihtyvän kisojen jatkuessa. Suomella on vain kolme säälipronssia, joiden vuoksi mieleni ei mettä keitä. Mutta mieleni keittää mettä sen suhteen, että olen tutkimuksissani onnistunut paljastamaan, että olemme maailman johtava 10-ottelukansa.

Etsiessäni ulkosuomalaisia urheilusankareita paljastui, että USA:n 10-ottelija Dan O' Brian on suomalaisen äidin poika. Äidin nimi näyttää olevan salaisuus.  O' Brian, joka on yksi parhaimmista yleisurheilijoista maailmankaikkeuden historiassa,  voitti Atlantassa 1996 olympiakultaa ja sen lisäksi hänellä on kolme maailmanmestaruutta. Ilmeisesti mies olisi voittanut myös Barcelonan olympialaisissa 1992, koska sinä vuonna hän otteli uuden maailmanennätyksen, mutta kisoihin häntä ei huolittu, koska USA:n mestaruuskilpailuissa hän jäi seipäässä ilman tulosta. USA on hyvin armoton kilpailuyhteiskunta myös yleisurheilussa.

Suomalais-ugrilaiset kansat ovat hyviä 10-ottelijoita, koska O Brianin kanssa yhtä aikaa maailman huipulla olivat virolainen Erki Nool, joka puhuu täydellistä suomea ja Eduard Hämäläinen, joka ei juuri puhu suomen sannaa, vaikka on Suomen kansalainen. Hän on syntynyt Kazastanissa ja muutti Neuvostoliiton konkurssipesästä Suomeen. Tästä kolmikosta O' Brian on eniten suomalainen. Hämäläisen isovaari oli nimestään huolimatta savolaisia, eli Joroisista lähtöisin. Laskujeni mukaan Eetu on 6,75 %:sti suomalainen, O'Brian pääsee 50 %:iin.

Samaan aikaan, kun suomalais-ugrilaiset hallitsivat miesten 10-ottelua, olivat myös suomalaiset nuoret erittäin lupaavia tässä lajissa ja Aki Heikkinen voitti 90-luvun lopulla nuorten maailmanmestaruuden ja Jaakko Ojaniemi oli samassa kisassa pronssilla. Kumpikin otteli pitkästi yli 8000 pistettä, jota lähellekään kukaan meikäläinen ei ole viime vuosina päässyt. Jostain syystä molemmat lupaukset jäivät vain lupauksiksi.

Kommentit (0)



Ulkosuomalaiset urheilusankarit

Sen verran on pahamieli ja tunnelma pilalla sen vuoksi, että Norja ohitti Suomen olympialaisten mäkimitalitilastossa, että tarkistin, pelastaisiko Björn Wirkola maamme mäkimaineen, jos hänet laskettaisiin ainakin osittain meikäläisiin. Norjaa edustanut Wirkola nimittäin oli suomalaista sukujuurta, mutta ei pelasta Wirkolakaan Suomen mäkikunniaa. Tämä norjalainen mäkikotka ei voittanut olympiakultaa koskaan, tosin kaksi maailmanmestaruutta hän saavutti.

Tutkimusteni mukaan ainut suomalaistaustainen norjalainen olympiavoittaja on kirkkoniemeläinen hiihtäjä Vegard Ulvang, joka voitti Albertvillen kisoissa peräti kolme kultaa. Miehen äiti on suomalainen. Myös yhdistetyn ja mäkihypynkin maailman huippu Mikko Kokslienin äiti on suomalainen, mutta Mikolta puuttuu olympiakulta, mm-mitaleja on hänellä enemmänkin.

Kaikki ne, jotka yleensä urheilusta jotain muistavat, muistavat, miten Lake Placidin suurmäen kisaa johti ensimmäisen kierroksen jälkeen Sveitsin Hansjörg Sumi. Miehen hermot eivät pitäneet loppuun asti, vaan hän putosi seitsemänneksi ja kullan vei Jouko Törmänen. Suomen lehdissä kerrottiin silloin, että Sumin vaari olisi ollut alkuperäiseltä sukunimeltään Suomi ja syntyjään Suomesta.

Kommentit (0)


Nuo mainiot mäkikotkamme

Kyllä ei ole maamme kisamenestys satunnaisen urheilunseuraajan mieltä ylentänyt. Eilenkin kantautui eetterin välityksellä kotikatsomoihin tieto, että naisten mäkikilpailun lopputuleman myötä Norja ohitti Suomen olympialaisten mäkihypyn kultamitalitaulukossa. Aikoihin on eletty ja tähänkin ajatukseen pitää sitten vain yrittää totuttautua, koska elämän on jatkuttava.

Eikä parannusta maamme mäenlasku-urheilun aallon pohjaan ole luvassa, sillä miesten normaalimäen kilpailun jälkeen valotaululla loisti tulikirjaimin, että suomalaiset olivat kirkkaasti koko joukon kaksi ensimmäistä ja sen lisäksi vielä kaikki neljä mäkikotkaamme sijoittuivat 12 parhaan joukkoon, mutta jos tästä suorituksesta jotain kielteistä hakemalla hakee, niin kielteistä oli se, että poikamme olivat kisan kärjessä tuloslistan  häntäpäästä laskettuna.

Olen vahvasti sitä mieltä, että Mika Kojonkoski voisi luopua huippu-urheilun johtajan virasta ja siirtyä pelkästään maamme tulosvastuulliseksi mäkihyppyvalmentajaksi. Mäkivalmentajana miehellä on hyvät meriitit, mutta huippu-urheilujohtajana hän ei ole täysin onnistunut.

Muuten tällä hetkellä Suomi on globaalisti ajatellen syöksylaskussa parempi kuin mäkihypyssä, jota asiaa ei olisi voinut kymmenen vuotta sitten uskoa. Tosin Andreas Romar ei oikein onnistunut tämän aamun alppiyhdistetyn syöksylaskussa, mutta selitys oli ymmärrettävä. Mies vakuutti aamu-uutisten urheiluosuudessa, että suksista ei löytynyt pitoa. Pitovoitelu voi näköjään epäonnistua syöksylaskijalta ihan murtsikan menijän tapaan.

Kommentit (0)



Toini Gustafsson, alk. Karvonen

Täsmennys eiliseen. Minua asiantuntevammalta taholta on informoitu, että Charlotte Kallan kultamitalista kuuluukin Suomelle 75 % eikä 50 %, kuten eilen erheellisesti kerroin, sillä hiihtäjättären molemmat mummot ja toinen vaareista ovat suomalaisia; vielä eilen äänestin vain toisen isoäidin suomalaisuuden puolesta.

Olen ihastellut tätä uudempaa ruotsalaista olympiavoittajaa siinä määrin, että olen tyystin unohtanut kaikkein kirkkaimman ruotsalaisen naishiihdon tähden Toini Karvosen, joka opittiin paremmin tuntemaan sukunimellä Gustafsson. Toini syntyi Suomussalmella, mutta päätyi Ruotsiin sotalapsena.

Länsinaapurin väreissä hän voitti kaksi olympiakultaa 50 vuotta sitten Grenoblessa, joten tavallaan hän on nyt ajankohtainen. Hänen saavutustaan korostaa se, että siihen aikaan maailman naishiihtolatuja yleensä hallitsivat ylivoimaisesti neuvostohiihtäjättäret Galina Kulakovan johdolla. Ajankohtainen Gustafsson on nyt senkin vuoksi, että hän täytti juuri 80 vuotta. Toini Gustafsson oli naimisissa olympiavoittaja Assar Rönnlundin kanssa. Gustafssonin elämänkertakirjaa Från adresslapp till guldmedalj ei ole vielä suomennettu, vaikka syytä olisi.

Toini Karvonen oli kotoisin itärajalta, kuten monet muutkin menestyneet naishiihtäjät, joista päällimmäisinä tulevat mieleeni Siiri Rantanen, Marja-Liisa Kirvesniemi ja viipurilaistaustainen Marjo Matikainen. Unohtaa ei sovi myöskään Ylämaan Pyrkijöiden 50-luvun Suomen mestaria Sanna Kieroa, joka oli aikoinaan maamme naishiihdon kaikkein ylväsryhtisin edustaja.

Kommentit (1)



Ja taas kirjoitin ropakantaa

Valpas lukija paljasti, että eilen taas kirjoitin muunneltua totuutta. Charlotte Kallan äiti ei olekaan Kiuruvedeltä, vaan hänen mummonsa on Kiuruveden Huttusia. Mummokin oli aikoinaan niin kova hiihtäjä, että voitti jostain kilpailuista jopa karamellipussin. Charlotten vaarikin on nimestä päätellen supisuomalainen, joten kyllä minä edelleen katson 50 % Kallan kullasta kuuluvan Suomelle aina siihen asti, kunnes joku meikäläinen voittaa kullan.

Taisin alitajuisesti sotkea Charlotte Kallan sukujuuret olympiahopeamitalistien kiekonheittäjä Daniel Ståhlin ja superraskaansarjan painija Thomas Johanssonin sukujuurien kanssa. Ståhlin äiti on Turusta ja haaparantalaisen Johanssonin Muhoksen painipitäjässä. Molemmat miehet puhuvat sujuvaa suomea.

Ståhl kertoi jossain haastattelussa pitävänsä yleisurheilussa Ruotsin, mutta jääkiekossa Suomen puolta. Hänellä on siis poikkeuksellisen vahvat siteet Suomeen. Johanssonin syntymäkoti sijaitsi vain muutaman metrin Ruotsin puolella, joten kyllä hänelläkin on poikkeuksellisen vahvat siteet meikäläisiin.

Uskon Ståhlin olevan lähi vuosina maailman parhaan kiekkomiehen ja voittavan vielä monta olympiakultaa, koska mies on vielä nuori. Johanssonin ura taisi päättyä jo reilut 20 vuotta sitten eikä hänestä koskaan tullut olympiakullan voittajaa, koska vastassa oli aina Aleksei Karelin, jonka kämmenkin oli Hesarin kuukausiliitteen keskiaukeaman kokoinen; se kuva nimittäin oli kerran kuukausiliitteen keskiaukeamalla.

Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys antaa, väitän, että sukunimi Karelin viittaa Karjalaan ja niinpä Aleksei Karelinillakin uskon olevan poikkeuksellisen vahvat siteet Suomeen, kunnes toisin todistetaan. 

Kommentit (0)



Ruotsi ja Kiuruvesi

Ja taas paljastui, että olen aiemmin kirjoittanut ropakantaa. Ennustin, että Suomi saa meneillään olevista olympialaisista yhden mitalin ja että se on naisjääkiekkoilijoiden tuoma pronssi. Nyt kuitenkin jo ensimmäisenä oikeana kisapäivänä Krista Pärmäkoski toi suksenvaihtokilpailusta tarvitsemamme pronssin.

Mielestäni maamme tarvitsi näistä kisoista vain yhden mitalin, jotta olisimme olympialaisissa kansakunta keskivertokansakuntien joukossa. Nimittäin talviolympialaisissa on jaossa 777 mitalia, eli keskimäärin yksi mitali 10 miljoonaa Telluksen asujaa kohti ja näin ollen alati kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa tämänpäiväinen pronssi todisti viisimiljoonaisen Suomen kansan olevan vähintäänkin keskinkertainen talviurheilukansa globaalisti asiaa ajatellen.

Ja voimme myös olla ylpeitä Charlotte Kallan kullasta, sillä Kallan äiti on Kiuruveden tyttöjä. Lisäksi voittajan isältä peritty sukunimi viittaa vahvasti Kuopioon; Kallavesihän on lappalaisten antama nimi ja tarkoittaa kylmää järveä. Minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö Kallan suku ole lähtöisin Kallaveden rannalta Kuopiosta.

Ruotsi voisi muuten osoittaa jotenkin kunnioitusta Kiuruveden kaupunkia kohtaan. Charlotte Kallan äidin lisäksi Ruotsin urheilua on ollut ratkaisevasti edistämässä Kiuruveden Jänteen kasvatti Viljo Nousiainen. Hänhän valmensi poikapuolensa Patrick Sjöbergin korkeushypyssä maailman parhaaksi ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, Nousiaisen opit ovat vaikuttaneet muutenkin siihen, että Ruotsi on maailman johtava hyppääjäkansa. Valmentaja Nousiainen on saavuttanut maailman mainetta varsinkin pikkupoikien ohjaajana.

Kommentit (2)



29 tykinlaukausta

Eilen tuli kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Kuopiossa ratkaistiin, kumpiko oli voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus. Kaupungissa oli pitkään ollut vallalla sotaisa tilanne punakaartin ja suojeluskunnan välillä, mutta täydeltä sodalta oli vältytty. Osapuolten välillä oli ollut lähinnä erilaista suunsoittoa.

Sitten kaupunkiin saapui 300 suojeluskuntalaista Pohjanmaalta ja 150 Kajaanin valkoista sissiä, joiden joukossa oli myös 17-vuotias lapsisotilas Urho Kekkonen. Kainuulaisilla oli mukanaan peräti kaksi tykkiä, joista toinen raahattiin Huuhanmäelle, joka on noin kolmen kilometrin päässä nykyisestä työpaikastani, eli Kuopion kasarmista, joka silloin oli punakaartin miehittämä.

Huuhanmäeltä ammuttiin 29 tykinlaukausta kasarmia kohti, jonka jälkeen Anselmi Hakkarainen nimisen punikin valkoinen paita nostettiin riukuun sidottuna kasarmin katolle antautumisen merkiksi. En ole onnistunut selvittämään, onnistuttiinko kolmen kilometrin päästä osumaan kasarmin rakennuksiin. Itse en ole onnistunut löytämään seinistä jälkiä tykkitulesta.

Aapelin mukaan ensimmäinen laukaus putosi torille, jossa kauppias Miettisen sika haavoittui vaikeasti ja seuraava kranaatti vaurioitti apteekkia, joka pisti kumpaakin osapuolta vihaksi syystäkin. Kolmas laukaus mukamas halkaisi tykin, joka väärä tieto saa epäilemään muutenkin Aapelin luotettavuutta.

Se asia Aapelin "Meidän herramme muurahaisissa" pitää paikkansa, että kun Kuopion punakaartia alettiin perustamaan, työväen talolle ilmoittautui monta sataa miestä ja enemmänkin olisi tullut, jos vain sisälle olisi mahtunut. Savolaiset ovat aina olleet innokkaita järjestöihmisiä. Punikkien reilua 400 kivääriä piiloteltiin Kuopion Riennon painisalilla.

Suojeluskunnan jäsenhankinta oli vähän nihkeämpää. Urheiluseura Kuopion Reippaan riveissä toimi aluksi 60 miehen salainen ampumajaosta, josta jossain vaiheessa käytettiin nimitystä Kuopion Aktivistien Salainen Taistelujärjestö. Myöhemmin perustettiin kaupunkiin myös suojeluskunta, joka jäi tuhatpunakaartia selvästi pienemmäksi. 

Kuopion kasarmi muutettiin antautumisen jälkeen vankileiriksi, jolla  kuoli 475 miestä, joista 21 teloitettiin ampumalla kasarmialueella sijainneessa hiekkakuopassa.  Edelleen jaksan ihmetellä sitä, ettei kasarmialueella ole edes pronssilaattaa muistuttamassa tapahtuneesta, eihän kenelläkään pitäisi olla asiassa mitään hävettävää tai salattavaa.

Kuopion talven 1918 tapahtumiin liittyviä laadukkaita kuvia voi seurata Kuopion kaupunginmuseon facebook-sivuilla tästä linkistä https://www.facebook.com/korttelimuseo/ .



Kommentit (0)

Aleksanteri I ja Fjodor Kuzmich

Itsekin olen innolla levittänyt sitä tarinaa, ettei Suomen kansakunniksi kansakuntien joukkoon kohottanut hyvä tsaari Aleksanteri 1 kuollutkaan Krimillä 1.12.1825, vaan jatkoi sen jälkeen elämäänsä erakkomunkki Fjodor Kuzmichin nimellä. Monta kertaa hyvä tarina ja reaalitodellisuus eivät kohtaakaan ja monta kertaa hyvää tarinaa uskotaan enemmän, koska hedelmällinen valhe on monta kertaa hedelmällistä totuutta parempi asia.

Tuon viisauden opin neuvostoliittolaisesta liikuttavasta elokuvasta Bim mustakorva, jossa vanha viisas mies vakuuttaa pikkupojille, ettei Bimin maallisia jäännöksiä löytynyt jäteauton lavalta, vaikka kyllä se siellä oli. Vähän samanlainen tarina liikkuu myös Aleksanteri I:n maallisten jäännösten osalta. Hyvän tarinan mukaan bolshevikit olisivat avanneet keisarivainaan arkun ja todenneet sen tyhjäksi.

Toisen hyvän tarinan mukaan arkussa oli kyllä Aleksanterin kokoinen ja vähän näköinenkin ruumis, mutta se olisi kuulunut eräälle sotamiehelle. Kolmannen hyvän tarinan mukaan Aleksanteri I:n kuoleman jälkeen hänelle tehtiin ruumiinavaus, jonka mukaan vainajan aivot olivat kupan vaurioittamat ja neljännen hyvän tarinan mukaan se on vankka todiste siitä, etteivät aivot olleet keisarin, vaikka itse en pidä mahdottomana, etteikö keisari olisi sairastanut tautia, johon Romanovin suvulla oli ilmetty taipumus.

Romanovit-kirjan mukaan Aleksanteri I kuoli Krimillä ilmeisesti lavantautiin 1.1.1825 vain 47 vuoden iässä. Balsamointi epäonnistui ja niinpä vainajaa Pietariin haudattaessa arkkua ei voitu ympäristönsuojelullisista syistä pitää avonaisena, kuten ortodoksipuolella on tapana ja tämä seikka oli omiaan synnyttämään kaikenlaisia mielikuvituksellisia tarinoita.

Luulen, että nykyajan geenitekniikalla Aleksanteri I:n kohtalo voitaisiin selvittää, jos vain halua löytyy. Ellei kuitenkaan halua löydy, Laila Hietamies voisi julkaista historiallisen romaanin viisaasta erakkomunkki Fjodor Kuzmichin seikkailuista.

Kommentit (0)



Pietari Julma

Pietari Suuri on nimensä mukaisesti Venäjällä suuri sankari, jonka kuva koristaa tiettävästi presidentti Putinin työhuonetta. Eikä turhaan koristakaan, koska paljonhan mies ehti saada aikaan tsaarin urallaan, vaikka kuolikin jo 53-vuotiaana. Virallisen tiedon mukaan hän menehtyi keuhkokuumeeseen, jonka sai vilustuttuaan myrskyllä merihätään joutuneita lähimmäisiään pelastaessaan.

Tarina on kaunis, mutta Romanovit-kirjassa kuolinsyyksi paljastetaan virtsarakon tulehdus, joka johtui sukupuolitaudista. Sukupuolitaudin saaminen ei ole ihme, koska tsaaria vaivasi ylivilkas sukupuolivietti. Sama vitsaus kalvoi myös monia muita Romanov-suvun edustajia. Romanovit eivät ole olleet vaivoineen yksin, sillä ylivilkas sukupuolivietti oli ongelmana myös Kennedyjen hallitsijasuvulla, ja onpa huhuttu, että myös eräillä Suomen johtavilla poliitikoilla olisi taipumusta samantapaiseen käyttäytymiseen.

Pietari Suuren väitetään olleen 203-senttisen, vaikka kengännumero oli vain 37 ja tavallaan ymmärtää miehen saaman lisänimen. Kuitenkin hänestä voisi käyttää myös lisämäärettä Julma, jolla myös hänen esi-isäänsä Iivanaan luonnehdittiin, koska Pietari oli niitä harvoja tyranneja, joka pystyi omin käsin lyödä lihoiksi hallintoalamaisiaan.

Pietari tosin käytteli ainoastaan henkilökohtaisia lyömäaseitaan, mutta sivistymättömämpi Iivana pystyi myös paistamaan uhrejaan tähän tarkoitukseen valmistetulla paistinpannulla. Historia osoittaa, että tavallinen normityranni ei yleensä itse ole ollut tappohommien suoritusportaassa; tuskin Hitler, Stalin tai Mao tappoi henkilökohtaisesti ketään, vaikka he muuten tapattivatkin miljoonia. Sen sijaan Urho Kekkosella taisi olla muutama punikin kaato tilillään vuodelta 1918.
 
  .
Kommentit (0)



Muotitietoinen

Eilen telkkarissa kerrottiin, että Venäjän nykyisellä tsaarilla on 40 miljardin euron omaisuus. Se ei ole paljoa, koska tasaisesti jaettuna siitä riittäisi vain 250 € jokaiselle valtakunnan kansalaiselle, joka summa ei köyhää paljoa onnellistuta. Tosin eilinen tieto ei ole koko totuus asiasta, koska julkisten verotietojen mukaan nykytsaari omistaa vain Lada 1200-merkkisen paljon ajetun auton ja kaverinsa kanssa kimpassa siihen käyvän peräkärrin, jolla voi tarpeen tullen rahdata vaikkapa remonttitarpeita mökille. Nykytsaari elää siis virallisten tietojen mukaan hyvin vaatimattomasti.

Sen sijaan 1700-luvun Venäjän keisarinna Elisabet I, jonka todistin eilen eittämättä olevan taustaltaan Iisalmen Visan tyttöjä; ainakin moni savolainen sukututkijakin on sen myöntänyt, vietti makeampaa elämää. Romanovit-kirjan mukaan Elisabetin kuollessa hänen vaatevarastossaan oli 1500 pukua ja kaksi arkullista silkkisukkia, useita tuhansia kenkäpareja ja toista sataa käyttämätöntä palaa ranskalaista kangasta.

Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että Elisabet I oli lievästikin sanottuna hyvin muotitietoinen naisenpuoli. Muistelen, että Filippiinien diktaattorin Ferdinad Marcosin vaimo Imelda Marcos menetti maineensa ja jopa asemansa diktaattorin vaimona omistamansa 2700 kenkäparin vuoksi, jotka kenkäparit johtivat maassa vallankumoukseen, jonka seurauksena pariskunta joutui lähtemään yönselekään karkuun saareltaan.

Kommentit (0)



Romanovit

Tutkimusteni mukaan maailman paksuin kirja on Peter Englundin Ruotsin kansan voittoisasta sotahistoriasta kertova teos Voittamaton, jonka sivumäärä on 910. Maailman toiseksi paksuin kirja on tutkimusteni mukaan juuri ilmestynyt Simon Montefiorin Ramanovit, jolle on siunaantunut paksuutta 908 sivun verran ja painoa kunnioitettavat 1320 grammaa.

Luin juuri mielenkiinnolla tuon järkäleen, joka on huolella tehty ja josta löysin vain yhden lyöntivirheen, joka on nykyajan painotuotteelle vähän, koska nykyään tekstejä ei enää oikolueta, vaan tietokone hoitaa tarkastuksen. Sen sijaan vaikka teoksen lähdeluettelo on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, on lähdeluettelossa kaksi olennaista virhettä, sillä lähteissä ei mainita Iisalmen Sanomia tai Savon Sanomia, jotka liittyvät kiinteästi Romanovien sukututkimukseen.

Edellä mainitsemani puute johtaa siihen, ettei kirjoita pysty luotettavasti kertomaan Pietari Suuren vaimon sukutaustaa. Vaimostahan tuli sittemmin jostain merkillisestä historian oikusta keisarinna Katariina I. Kirjan lukijalle jää mysteeriksi, mistä Katariina I, jonka Pietari Suuri valloitti joltain Baltian sotakentältä, oli oikein kotoisin.

Mutta asiaa on turha enempää spekuloida, koska ensiksi Iisalmen Sanomat paljasti jo vuosia sitten Katariinan vaietut taustat ja myöhemmin tavallisesti luotettava Savon Sanomat asian vahvisti. Katariina I on Kuopion ensimmäisen papin Eskil Kauhasen jälkeläisiä. Kauhasten pappishaara muutti sukunimensä vähän herraskaisemmalta kuulostavaksi, eli Argillanderiksi ja eräs Argillander, joka jostain syystä käytti Krabbe-nimeä, päätyi nykyiseen Latviaan Liivinmaalle ja tämän tytär oli savolaislehtien eittämättömien todisteiden mukaan tuleva Katariina I.

Iisalmen Sanomien jutussa suvun edustaja toivookin dna-tutkimusta asiasta. Lehdestä  löytyy vakuuttava todiste Argillandereiden eli Kauhasten ja Romanovien sukuyhteydestä. Iisalmen Sanomien mukaan luotettava lähde asian todistelussa on Kuopion kirkon sakastissa oleva kastekirja. Lainaan tähän hieman artikkelia:

"Yrjö Argillander kiinnostui Romanoveista, kun hän sai tietää Kuopion kirkon sakastista löytyneestä vuosien 1691-93 kastekirjasta. Sen kansilehdelle on piirretty kolme Kauhasten sukupuuta. Yhteen niistä on merkitty Bernt Krabbe ja nimen alle mm. tytär Catharina, keisarinna, Rysland.

Toiseen sukupuuhun on merkitty muita suurempi laatikko, jossa Catharinan lisäksi Elisabet. Myöhemmin nimet on ruksattu yli. Johtuiko tämä siitä, ettei pappissuvun intresseissä ollut julistaa sitä, että se kuuluu samaan sukuun vihollismaan hallitsijoiden kanssa."

Eli mikäli Kuopion Tuomiokirkon kastekirjoihin on yhtään uskomista, keisarinna Katariina I:n tytär Elisabeth I olikin oikeasti Kauhas-Ellu Iisalamen suunnalta.

Kommentit (0)



60 metriä

En aio enää seurata talviurheilulajeja, koska ne synnyttävät mielessäni vain harmia ja mielipahaa, josta koko lähiyhteisöni saa kärsiä. Jääkiekossa Kalpan peliesitykset eivät ole enää vakuuttaneet ja pelkään tulevien talviolympialaisten aiheuttavan pelkästään katastrofaalista häpeää maallemme. Pahaa pelkään, että Suomi saa kisoista yhden mitalin ja ennustan että parhaat mahdollisuudet siihen ovat naisten jääkiekkojoukkueellamme, joka kohtaa pronssiottelussa Venäjän. Se tulee olemaan elämää suurempi ottelu.

Eikä talviurheilun tulevaisuuskaan näytä hyvältä, sillä nuorten hiihdon mm-kisoissa poikamme ja tyttäremme näyttivät järjestään häviävän Norjan ja Venäjän nuorille noin kolme minuuttia kymmenen kilometrin matkalla. Epäilen, ettei sitä rakoa kurota umpeen valmennuksillisilla menetelmillä mitenkään. Mäkihypyn tulevaisuus näyttää vähän paremmalta, koska poikien kisassa ainakin yksi edustajamme oli sijalla 37 ja muitakin hyviä sijoituksia meille tuli.

Mutta vaikka en tulekaan seuraamaan talviurheilulajeja, niin kuopiolaista jalkapalloilua tulen seuraamaan entistäkin intensiivisemmin. Tänä talvena  olen käynyt katsomassa kaikki miesten ja poikien hallipelit ja ne ovat tarjonneet suuria tunne-elämyksiä. Suomen cupissa Kupsin miehet voittivat ensiksi porilaiset 4-2 ja sitten kajaanilaiset hävisivät peräti 6-1.

Suurin tunne-elämys Kups - Ac Kajaani-ottelussa oli, kun vanttera Kainuun mies päätyi ns. henkilökohtaiseen ratkaisuun ja yritti laukoa pallon maaliin heti aloituksesta muutaman metrin keskiviivan huonommalta puolelta. Epäonnekseen mies potkaisi liian kovaa ja pallo liiteli muutaman metrin maalin yli. Harvoin jalkapallossa näkee kenttäpelaajalta tuollaisia 60 metrisiä potkuja. Itse pääsin urallani parhaimmillaan puoleen tuosta mitasta. Oikeaoppinen nilkkalaukaus ei minulta oikein onnistunut.

Ihan huipputasolla tuollaisia 60-metrisiä potkuja ei näe, koska asiansa hallitseva valmentaja kutsuu sellaisen yrityksen jälkeen pelaajan vaihtopenkille.

Kommentit (0)

Mannerheim ja Ryti

Toissa viikolla tohtori Lasse Lehtinen kertoi Kuopion Isänmaallisen seuran tilaisuudessa Rytistä ja Tannerista ja olin tietysti paikalla isänmaallisen nuorison edustajana. Harmittaa, etten tullut kysyneeksi tohtorismieheltä näkemystä siitä historiamme kannalta tärkeästä asiasta, että milloin, missä, miten ja ketkä olivat päättämässä siitä, että Saksan mukana lähdetään sitten höökimään päin inhaa itää. Jossakin jotkut on varmaankin jollakin tavalla joskus tuon päätöksen tehneet.

Ja paljonhan tuota tapausta on varmasti tutkittu, mutta ainoastaan Juha Seppälän Suomen historiassa vuodelta 1998 sivuilla 90-91 asiasta on selkeä kuvaus, tosin lähdettä Seppälä ei jostain syystä mainitse, joka asiantila vähentää ainakin jossakin määrin tiedon uskottavuutta . Itse olen Mannerheimin muistelmat lukenut eikä siitä löydy mitään mainintaa tapauksesta, vaikka Seppälä on selvästikin jostakin muille tuntemattomista Marskin arkistoista arvokkaan kuvauksen tapahtuneesta löytänyt.

Tarina on seuraava itsensä Mannerheimin suulla kerrottuna, muutaman mielestäni epäolennaisen rivin poistan marsalkan kertomuksesta:

"Nykäisin Ryti hihasta ja sanoin, että mennääs vähän sivummalle ja ollaan vaikka kusevinamme. Waldeeni, Airo, Linkomies ja Tanneri, ketä siinä oli, jäi katsomaan. En malttanut olla vilkaisematta, suurehko tuppimulkku presidentillä näytti olevan.

Supistiin siinä, että nyt alkaa joukot olla valmiina hyökkäykseen, että ei muuta kuin tulta munille. Päätettiin jälkeenpäin sanoa, että Suomi joutui uuteen sotaan niin kuin ajopuu, ilman mitään syytään ja haluaan.

Riston usko saksalaiseen sotakoneeseen oli luja, se oli nähnyt näyn jossa häntä vietiin tulisilla vaunuilla taivaaseen ja vaunun kyljessä oli hakaristi. No, sittenhän on kaikki selvää, minä sanoin vaikka ajatuksissani lisäsin, että perkeleen pässi."



Kommentit (0)



Työttömyyden poisjuuriminen maastamme

Hitler lupasi poistaa Saksasta työttömyyden ja aika hyvin hän pitikin lupauksensa noudattamalla hyvin elvyttävää talouspolitiikkaa ja sota pelasti sitten Saksan kansan elvyttävän talouspolitiikan varjopuolilta. SMP lupasi aikoinaan poistaa Suomesta työttömyyden, tosin ei ihan hetkessä, vaan muistelen työttömyyden täydelliseen poistamiseen tarvittavan neljä kuukautta.

Sitten kun itse pääsen pääministeriksi Suomen Köyhien ja Pieneläjien-puolueen SKÖPIN johtajana, tulen poisjuurimaan työttömyyden maastamme hyvin ripeästi. Ehkä siihen voi noin viikko vierähtää. Nimittäin nykytilastojen mukaan työtön ei ole enää työtön, jos hän tekee palkkatyötä tunnin viikossa. Näin ovat herrat asian tilastoissaan määritelleet.

Tulen panostamaan varsinkin liikenneturvallisuuden parantamiseen. Jokainen maamme 300.000 työttömästä voisi tunnin viikossa toimia vaikkapa liikennevalotolppana ja valtio maksaisi hänelle tältä tunnilta täyden tuntirahan, jolta ajalta vastaavasti työttömyyskorvaus poistetaan, joten näin perustettujen uusien työpaikkojen nettolisäys valtion budjettiin olisi noin 150 miljoonaa euroa eli yhden hävittäjän hinnan.

Kommentit (1)



Vuoristoneuvos Tuura - tunnetuin uukuniemeläinen

Uukuniemi tunnetaan ennen kaikkea maineikkaista urheilijoistaan, mutta kyllä uukuniemeläiset ovat kunnostautuneet myös kulttuurinsektorilla, ainakin mikäli Uuno Turhapuro-elokuvat luokitellaan kulttuuriksi. Nimittäin näyttelijä Tapio Hämäläinen paljastaa muistelmateoksessaan Pohja se on miunkii säkis, että hän on syntynyt Uukuniemellä. Syntymäkylää hän ei ikävä kyllä paljasta.

Tosin jo pikkulapsena hän muutti perheensä mukana vähän idemmäksi Suistamoon, joka on myös tunnettu kulttuuripitäjä, mikäli Jaakko Tepon laulutuotanto lasketaan kuuluvaksi kulttuuriin. Tepon vanhemmat ovat Ylä-Savoon evakuoituja suistamolaisia. Vaikka Tapio Hämäläinen muutti jo varhain Uukuniemeltä, niin eittämättä hänellä on uukuniemeläiset sukujuuret ja ainakin hän on muistelmiensa mukaan vieraillut niin monta kertaa paikkakunnalla sukuloimassa, että kyllä uukuniemeläiset voivat pitää häntä omana miehenään.

Tapio Hämäläinen on yksi katsotuimmista suomalaisista, koska hänellä on keskeinen vuoristoneuvos Tuuran rooli Uuno Turhapuro-elokuvissa, joiden katsoja luvut ovat maamme oloissa tähtitieteelliset. Kaikkitietävän Wikipedia kertoo miehestä seuraavaa:

"Hämäläinen näytteli Uuno Turhapuron appiukko vuoristoneuvos Tuurana kaikkiaan 17 Turhapuro-elokuvassa. Elokuvassa Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies  Hämäläistä ei nähdä, vaan Tuuran roolin teki Heikki Nousiainen.  Hämäläinen oli jo 1990-luvulla täysin kyllästynyt Tuuran rooliin, mihin vaikutti Turhapuro-elokuvan kuvaaminen viitenä peräkkäisenä vuotena (1990–1994) sekä myös suureksi osaksi keväällä 1996 kuvattu 23-osainen televisiosarja Uuno Turhapuro. Hämäläinen vaati uudesta elokuvaroolistaan (1998) tavallista suurempaa korvausta, johon tuotantoyhtiö ei suostunut. Viimeisessä Turhapuro-elokuvassa Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004) hän palasi Tuuran rooliin. Rooli oli hänelle jälleen mieluinen, koska elokuva tehtiin Speden muistoksi."

Tapio Hämäläinen saattaisi ihan hyvin olla myös kaikkien aikojen  Suomen suurin näyttelijä, mikäli hänet olisi ymmärretty valita ensimmäisen Tuntematon sotilas -elokuvan  Rokan rooliin. Hämäläinen nimittäin näytteli Pyynikin kesäteatterissa Rokkaa monena kesänä ja hänen suorituksensa oli kovasti kehuttua ammattilaisen työtä toisin, kuin ensimmäisessä Tuntematon sotilas-elokuvassa Rokkaa esittäneen Reino Tolvasen näytteleminen, josta tyhmempikin heti huomaa, että mies oli amatöörinäyttelijä.

Kommentit (0)



Kansakuntien tiloja

Usa:n presidentti Trump piti viime yönä jo perinteiseksi muodostuneen kansakunnan tilaa käsittelevän puheen. Tiettävästi puhe oli toiveikas ja innostava. Niinhän Uudella Mantereella bruukataan asioihin suhtautua. Trump ei esimerkiksi maininnut puheessaan lainkaan valtion velkaa, jota tällä hetkellä on 250.000 taalaa jokaista amerikkalaista kohti ja lisää otetaan koko ajan, koska maan infrastruktuuri kaipaa remonttia.

Suomen presidentti olisi vastaavassa puheessaan varoitellut kansaa yli varojen elämisen vaaroista ja luvannut maalleen vain verta, hikeä ja kyyneleitä sekä pelotellut ehkä myös paiseilla ja heinäsirkoilla. Suomessa valtion velkaa on vain noin 100.000 euroa nokkaa kohti, mutta luku johtaa harhaan, koska valtiolla on myös paljon saatavia.

Velkatilanteen laskemista vaikeuttaa myös se, että  eläkerahastot lasketaan jostain syystä kuuluvan yksityisen sektorin piiriin. Eläkerahastoissa on tällä hetkellä rahaa 200.000 euroa kansalaista kohti. Joku optimisti voisi väittääkin, että valtiolla on rahaa säästössä kaksi kertaa velkoja enemmän. Ehkä fiksumpaa olisi valtion velan sijasta puhua julkisen sektorin nettovelasta.

Tietysti voi miettiä, mitä Usa:ssa tapahtuu, jos valtiolla katsotaan olevan velkaa niin paljon, ettei uutta enää saada. Yksi mahdollisuus on se, että dollarin seteleihin lisätään yksi nolla enemmän tai jos se on liian hankalaa, niin ainahan setelit voi leikata, kuten Suomessa muinoin tehtiin. Tosin amerikkalaiset voisivat päättää, että setelin kumpikin puolikas säilyttää leikkaamattoman setelin arvon, jolloin valtion velka puoliintuisi kätevästi.

Muuten Hitlerkin elvytti Saksan talouden löysänrahanpolitiikalla, mutta hän laski sen varaan, ettei löysästä rahapolitiikasta koidu ongelmia, koska tuleva suursota ne ongelmat poistaa, kuten sitten tapahtuikin.



Kommentit (0)



Voittajat

Nämä vaalit olivat hyvät vaalit, koska näissä vaaleissa kukaan ei hävinnyt, vaan kaikki olivat voittajan puolella, ainakin mikäli ehdokkaiden vakuutteluja on yhtään uskominen ja miksi ei olisi uskominen, koska hyvämaineisia ja rehellisiä Suomen kansalaisia presidenttiehdokkaiden tulee olla.

Totta puhuen useimpien ehdokkaiden ja varsinkin heidän kannattajiensa kehonkieli kieli ihan muuta. Näissä vaaleissa oli vain kaksi oikeaa voittajaa ja muut kärsivät tappiot. Jos hävinneiden joukossa olisi ollut edes yksi rehellinen ehdokas, niin hän olisi myöntänyt, että ihan päin mitä hyvänsä nämä vaalit menivät ja lisäksi hän olisi pyytänyt myös anteeksi sitä katastrofaalista häpeää, minkä hän on puolueelleen aiheuttanut.

Näinhän Paavo M Petäjä pyysi muinoin Suomen kansalta anteeksi Hiihtoliiton puolesta sitä katastrofaalista häpeää, joka dopingseikkailulla tuli aiheutettua. Oikeastaan Merja Kyllönen tunnettuna sutkauttelijana olisi ollut omiaan esittämään anteeksi pyynnön kaikkien kuuden hävinneen puolesta, sillä jotenkin Merjassa ja Paavossa on mielestäni paljon jotain yhteistä.

Niinistön lisäksi vaalien voittajiin lukeutui myös Laura Huhtasaari, mutta hänen voittonsa olisi ollut vieläkin selkeämpi, jos hän vaalikeskusteluissa olisi tyytynyt istumaan vain hiljaa säteilevänä lavakoristeena ja ymmärtänyt pitää suunsa kiinni. Moni mies äänestää kaunista naista täysin puoluekantaan katsomatta.

Kommentit (0)