44 pakkasasteen maakuntaviesti	28.03.2019, 18:55
Eilen muisteli Kupsin katsomossa vanha kunnon Hiihto-Niilo entisaikojen Pohjois-Savon maakuntaviestejä. Nehän olivat aikanaan huomattavia mediatapahtumia. Katsojia oli pilven pimein ja yleisön kiinnostus muutenkin valtavaa. Savon Sanomien talon ulkopuolellakin seisoi sankka väkijoukko ja seurasi viestin tapahtumia sen ajan parhaan tiedonvälitystekniikan avulla. Savon Sanomien ikkunaan kiinnitetyt paperilaput kertoivat kisan etenemisestä vaihto vaihdolta.   Vanha Hiihto-Niilo väitti, että tiistain Itä-Suomen alueuutisten maakuntaviestistä kertovassa jutussa oli pahoja asiavirheitä. Ensiksikin viesti hiihdettiin vuonna 1957 eikä 1958, kuten uutisissa erheellisesti kerrottiin. Myös uutisen lämpötilatieto oli erheellinen. Pakkasta kilpailupaikalla oli enimmillään 44 astetta eikä 43, kuten uutisissa vähätellen todettiin. Tuon pakkasviestin voitti Sonkajärven Pahka. Maaliin filminpätkä maaliin lykkivästä Pahkan ankkuri Eljas Koistisesta tuo mieleeni 60-luvun alun radiokuunnelman nimeltään Jäätynyt mies. Eljas oli kova mies hiihtämään eikä mm-mitalisti Kuopion Poliisiurheilijoiden Arto Tiainen saavuttanut häntä ankkuriosuudella yhtään.   Muuten vanhan Hiihto-Niilon (80 v)  humeettirasia jo hieman sassaroi. Tarkastin asian kirjasta Pohjois-Savon maakuntaviesti 1907-1966. Sonkajärven Pahka voitti 1958, joten uutisten mainitsema tapahtumavuosi oli oikea ja Hiihto-Niilon väärä. Maakuntaviestin historiakirja vaikenee jostain syystä pakkaslukemasta. Ilmeisesti reilusti yli 40 asteen pikkupakkasta ei siihen aikaan pidetty hiihtokilpailuista kertovissa jutuissa maininnanarvoisena. Maakuntaviestihistoriaa voi katsoa tästä linkistä noin kolmen minuutin jälkee: https://areena.yle.fi/1-50103139?autoplay=true Kommentit (0)
Ystävyysmatkat	27.03.2019, 19:37
Kyllä ennen oli moni asia paremmin. Minun nuoruudessani maailman asioista päättivät silloisten supervaltojen sivistyneet ja humaanit johtajat, jollaisia olivat esimerkiksi Ronald Reagan ja Mihail Gorbatshov. Myös Nixon ja Brezhnev olivat ihan hyviä tyyppejä. He eivät olleet sellaisia öykkäreitä kuin heidän nykyiset seuraajansa. Tuon kuvan T-paidan, jossa mainostetaan Neuvostoliittoon suuntautuvia ystävyysmatkoja, sain viime kesänä lahjaksi ystävälliseltä mökkinaapurilta. Paita on reilun 30 vuoden takaa, mutta täysin käyttämätön ja aion sen säilyttää muistona ajalta, jolloin maailma näytti olevan menossa parempaan suuntaan. Olin muuten vuonna 1986 Ystävyysmatkojen Silkkitie-matkalla Keski-Aasiassa. Muistaakseni 8 päivän matka maksoi peräti 690 markkaa eli noin 100 euroa nykyrahassa. Keski-Aasian Neuvostotasavallat vaikuttivat satunnaisen matkailijan silmään ihan ihmismäisiltä tai ainakin siedettäviltä paikoilta yrittää elää. Minä onneton en silloin tajunnut, että olin todistamassa ihmiskunnan suurimman supervallan täydellistä romahdusta. Vähän myöhemmin Keski-Aasiassa päädyttiin kaaokseen. Tällä hetkellä esimerkiksi Tadzikistanin bkt on peräti 2300 euroa asukasta kohti eli se on noin 20 osa Suomen vastaavasta. Tadzikistan on kehitysmaaksikin harvinaisen köyhä, 33 vuotta sitten epäilin siellä eletyn parempaa elämää kuin silloisessa Neuvosto-Karjalassa. Nykyään Karjalassa lienee kivempaa. Kommentit (0)
Vaalitaistelu kärjistymässä	26.03.2019, 18:40
Joskus tulee väkisinkin mieleen, että 1930-luku on tullut takaisin. Demokratia ei ole enää kunniassa ja vahvat miehet ovat jälleen nousseet valtaan eri puolilla maailmaa. Suomessakin on vaalitaistelu käynnistynyt väkivaltaisissa merkeissä, mikäli uutisiin on uskominen.  Odinin soturit perustettiin aikoinaan turvaamaan katurauhaa ulkomaalaisten aiheuttamaa uhkaa vastaan, mutta nyt järjestön liiviä kantanut edustaja oli yrittänyt turvata katurauhaa yrittämällä lyödä ulkomaalaisten sijasta sinisten ulkoministeri Timo Soinia.   Nyt kaipaan Lapuan liikkeen historiaa tutkineen sinisten puolustusministeri Jussi Niinistön kannanottoa asiaan. Lapuan liikettä koskevassa tutkimuksessaan hän toteaa seuraavaa: "Kyyditystoimintaa on sanottu aseettomaksi sissisodaksi. Se oli suoralinjaisella, diplomatiasta piittaamattomalla talonpoikaisjärjellä perusteltua ja usein vielä juurevalla kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä." Ehkäpä Soinin lyömistä yrittänyt Odinin soturi halusi harrastaa kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä ja muuttaa Soinin myös fyysiseltä olemukseltaan siniseksi.   Eilen kuultiin uutisissa Oulun kokoomuslainen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hännistä, joka kantoi huolta poliittisen ilmapiirin kiristymisestä. Tilanne vaikuttaakin pahalta, jos jopa evp. majuri ja entinen olympianyrkkeilijä Juha Hänninen kokee väkivallan uhkaavana.  Kokoomuslainen Hänninen edusti aikoinaan Työväen Urheiluliiton Oulun Tarmoa. Paljon mahdollista, että hän tulee jatkamaan eduskunnan vankkoja työläisurheiluperinteitä, sillä Helsingin Työväen Uimareita edustanut ja TUL:n uintimestaruudenkin voittanut kokoomuksen Pertti Salolainen jättää eduskunnan.   Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, mitä Petroskoissa ilmestyvä Punainen Karjala kirjoitti vuonna 1931: "On selvää, että työläisurheilun meillä samoin kuin kapitalistisissakin maissa tulee palvella ainoastaan työväenluokan omia vallankumouksellisia tarkoitusperiä. Työläisurheilu ei ole tarkoitus sinänsä, vaan keino luokkataistelussa." Kommentit (0)
Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää - Juttuja Sisä-Savosta	29.11.2018, 19:03
Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä vanhoihin juttuihini.   Kirja nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle.   Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä  356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 €. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.   Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun.   Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana. Kommentit (2)
Uukuniemen suihkarit	25.03.2019, 18:58
Olenpa yrittänyt selvittää muutaman kilometrin rajan taakse jääneen Mensuvaaran lentokentän historiaa kirjoista ja kansista sekä internetistä. Mieltäni on vuosikymmeniä askarruttanut se, että Kioskin Matti kertoi, että joskus 1950-luvulla ei ollut suinkaan harva se kerta, jolloin Mensuvaarasta nousseet naapurin suihkukoneet kävivät kiertämässä kovalla jyrinällä Uukuniemen kirkon tornin. Nykyäänhän tuollainen lentokäyttäytyminen olisi nootin paikka. 50-luvulla asiasta vaiettiin.      Mensuvaaran kenttä oli ja on hiekkapäällysteinen, ja pikkuisen erikoiselta tuntuu, jos naapurin suihkuhävittäjät olisivat uskaltaneet sitä käyttää, koska pölyn aiheuttama moottoririkon vaara olisi ollut ilmeinen. Kiitoradan pituus oli kuitenkin peräti 1650 metriä, joten kyllä se mittansa puolesta olisi soveltunut myös suihkareille. Voi olla, että suihkuhävittäjät pystyivät käyttämään kenttää talvisin, jolloin hiekka ei pölissyt.     Utin kentän historiaa tutkiessani selvisi, että suomalaisetkin uskalsivat lentää suihkukoneilla hiekkakentältä käsin. Nimittäin Suomenkin Ilmavoimilla käytössä ollut Iljušin -28-merkkinen pommikone pystyi operoimaan hiekkakentältä, koska sen moottorin ilmanottoaukot sijaitsivat hyvin korkealla. Olisivatkohan Uukuniemen ilmatilassa jyrisseet kaksimoottoriset suihkupommikoneet?     Kioskin Matin suihkukonehavainnot saattavat siis ihan hyvin pitää paikkansa. Asiasta täytyy vielä joskus kuulustella lisää vanhoja uukuniemeläisiä.     Sa-kuva-arkistosta löytyy yllä oleva kuva Mensuvaaran sotilaskodista. Rakennus on sisustettu suurella maulla, vaikka onkin sota-ajan tarpeista tehty. Ihmettelen seinien ja pöytien tyylikästä laikkuisuutta enkä keksi laikuille muuta selitystä, kuin että rakennus on viimeistelty puhalluslampulla.     Kommentit (0)

Voitontahto rinnoissaan	24.03.2019, 18:48
Eilen olin paikanpäällä todistamassa historiaa, kun Kupsin naisjoukkue pelasi historiansa ensimmäisen pelinsä ylimmällä sarjatasolla. Asia huomioitiin myös Urheiluruudun pitkässä jutussa, jossa Kupsin edustaja vakuutti tapahtuneen todistavan joukkueen suosimaa tasa-arvoajattelua. Se oli ihan oikein sanottu. Itse tosin vankkana feministinä, jonka asian vaalikonekin juuri todisti, kysyisin, että entäpä palkkauksen tasa-arvo. Kupsin ammattilaisjalkapalloilijamiehet ansaitsevat keskimäärin ainakin katsomolegendan mukaan keskimäärin noin 1000 euroa kuussa, mutta paljonko naispalloilijat tienaavat. Ettei vain ole niin, että jalkapallossa naisen euro on vielä vähemmän kuin se keskimääräisten työmarkkinoiden 85 centtiä. Tosin noita palkkauksen tasa-arvolaskelmia on monenlaisia. Erään tilaston mukaan miehen nettopalkkaeuro onkin vain 93 centtiä. Yhteinen virhe kaikille palkkavertailuille näyttää olevan se, että miesten asevelvollisuuteen uhraama aika jätetään huomiotta. Monet miehet korostavat myös sitä, että miehet kuolevat keskimäärin kuusi vuotta nuorempina kuin naiset eivätkä he näin ole pitkään nostamassa viivästettyä palkkaansa, joksi työeläkettä voi kutsua. Yhden todellisen skandaalin feministikorvana kuulivat eilisessä pelissä. Kun Kupsin valtaosin alaikäiset naispelaajat juoksivat kentälle, kaikui äänentoistolaitteista miesjoukkueelle tarkoitettu taistelulaulu, jonka ensimmäinen säkeistö kuuluu seuraavasti: KuPSin matsi alkaa, keltapaidat hyökkää vankka voitontahto rinnoissaan pallo haltuun vaan ja pikkunätti kulkee KuPSin katsomo on innoissaa. Minusta on kerrassaan sopimatonta laulaa, että naisjoukkueella on vankka voitontahto rinnoissaan. Mitähän siitäkin tulisi, jos jollain toisella työpaikalla naisille sanottaisiin moista. Mielestäni Kupsin johtopaikoilla istuvien ilmeisen  irstaiden vanhojen herrojen olisi muutettava säkeistö kuulumaan vaikkapa niin, että "vankka voitontahto mielissään".   Kommentit (0)
Laupias Koivistoinen	24.03.2019, 18:30
Sukuni on hyvin pieni, vaatimaton, vähäväkinen ja aika maineeton, mutta silloin tällöin sukuni edustaja ylittää julkisuuskynnyksen. Niin tänäänkin, jolloin Kuopion Rosebudin kirjakaupassa pidettiin Paavo Romppaisen Hopeatähden lento-kirjan julkistamistilaisuus. Kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, että Hopeatähti, eli amerikaksi Silverstar, kohosi julkisuuteen lokakuussa 1948. Silloin kuopiolainen Silvo Sokka löydettiin lojumasta täysin toistaitoisena Suonenjoelta Suonteen rannalta. Ensiksi rannalla retkottavan nuorukaisen näki pitäjän kanttori, joka oletti kyseessä olevan sammuneen juopon eikä puuttunut asiaan. Sen sijaan viisi minuuttia myöhemmin paikalle saapui työmiehen leski Emma Koivistoinen, joka kantoi huolta vaikeuksiin joutuneesta lähimmäisestään, totesi tilanteen vakavuuden ja hälytti paikalle poikansa Erkki Koivistoisen ja maamieskoulun työnjohtajan Vilho Pellisen. He kantoivat tiedottoman ja märän uhrin sisätiloihin virkoamaan. Tajuihinsa palattuaan Silvo Sokka kertoi lentäneensä Riistavedeltä Suonenjoelle itsetekemällään raketilla, joka konevian vuoksi syöksyi Suonteeseen ja lentäjä pelastui vain vaivoin. Kertojan uskottavuutta varmasti lisäsi se, että hän oli sonnustautunut lentäjän nahkaiseen päähineeseen ja hänen kaulassaan riippui kiikari. Uutinen levisi hetkessä maailman lehdistöön syrjäyttäen hetkeksi jopa Berliinin kriisin, joka oli johtamassa kolmanteen maailmansotaan. Kuopiolaisen keksijänuorukaisen lennosta uutisoitiin jopa Australiassa ja Etelä-Amerikassa asti eikä minulla ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö tapauksessa Sokan suvun lisäksi mainittu myös laupiaat Koivistoisen suvun edustajat. Kuten kaikki tietävät paljastui lopulta, että Silvo Sokka ei saapunut Suonenjoelle raketilla vaan polkupyörällä, joka asia kuitenkin sen ajan kaluston ja tieolot huomioiden oli kova juttu. Kommentit (0)
Rauni-Leena Luukasen elämä ja teot	22.03.2019, 19:17
Eilen Kuopion skeptikot keskustelivat jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan Sammon luodinreikätaulupöydän ääressä Suomen, ellei koko universumin tunnetuimman nyt jo edesmenneen ufo-asiantuntijan Rauni-Leena Luukasen elämästä ja teoista.  Luukanenhan poistui keskuudestamme muutama vuosi sitten. Hän itse ei uskonut kuolemaan, joten hän ei siis oletettavsti kuollut, vaan siirtyi jollekin uudelle värähtelytasolle.   Luukanen oli sikäli merkittävä ufo-asiantuntija, että hän oli kertomansa mukaan tavannut avaruusolennen, eli  humanoidin, ja vieläpä monta kertaa. Tämän hän paljasti rohkeasti kirjassaan "Kuka hän on", jossa kerrotaan näistä kokemuksista seuraavasti:   "Samana iltana kysyin itsekseni, kuka haluaa kontaktia minuun, ja silloin hän tuli, minun ns. sininen mieheni. Hän seisoi sänkyni vieressä ja katseli minua hymyillen, ikään kuin olisi halunnut sanoa: Tätä et olisi ikinä uskonut. Hän oli hyvin pitkä, hoikka ja hauskan näköinen mies, jolla oli lyhyeksi leikattu tumma tukka ja tumma ihonväri kuin intiaaneilla. Hänellä oli yllään länsimainen huikean sininen silkkipuku. Tämän jälkeen olen tavannut hänet monta kertaa meditaatiossa ja tuntenut, että hän on minua hyvin lähellä."   Lääketieteen ja kirurgian tohtori Luukanen oli ufo-asian lisäksi myös monien muiden paranormaalien ilmiöiden tietäjä ja taitaja ja niistä hänen kirjoissaan esitetään eräitä suorastaan henkeäsalpaavia esimerkkejä seuraavasti: -Maailmassa on esimerkiksi joukko ihmisiä, jotka pystyvät lukemaan ajatuksia ja jopa vaikuttamaan niihin. Tämä on tieteellisesti todistettu sekä idässä että lännessä.   -Ajatuksen voimalla voidaan matkustaa muihin maanosiin ja vieraille planeetoille.   -Ajatuksen voimalla voidaan myös parantaa sairauksia ja päästä kuoleman rajan taakse. -Ajatuksella voidaan aiheuttaa fyysisiä ja jopa materiaalin muutoksia. Luukasen mielestä psykokinesiatutkimuksen tärkein koehenkilö oli Uri Geller. Luukasen mukaan Gellerin metallinväännöt eivät ole olleet silmänkääntötemppuja, vaan esimerkiksi tunnettu ja arvostettu tiedemies Brian Josephson sekä professori John Hasted ovat todistaneet, että Gellerin aiheuttamat psykokineettiset ilmiöt kestävät tieteellisen kritiikin. Luukanen korosti, että Uri Gellerin taito perustuu erilaisten värähtelytaajuuksien hallitsemiseen. Kun hän 70-luvulla vieraili Suomessa, kertoi hän maassamme olevan hyviä värähtelyjä. Sen sijaan Ruotsissa ei niitä ollut. Muutenkin Ruotsi oli paskamainen maa, sillä siellä häntä ja hänen psykokineettisiä taitojaan ei otettu todesta. Meillä ne sen sijaan otettiin hyvinkin todesta, kuten tämäkin ohjelma todistaa. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/01/taivu-lusikka-taivu   Kommentit (0)
Italian onnellinen kansa	21.03.2019, 19:50
Eilen kirjastolla eräs Pohjois-Italiassa asuva suomalainen aviopari esitteli kirjojaan ja kertoili elämästään Italiassa. Kovasti miellyttävältä vaikutti sikäläinen elämänmuoto. Vuoristossa lähellä Sveitsin rajaa sijaitseva pikkukaupunki, jossa avioparilla oli asunto, vaikutti kuvien perusteella vähää vaille paratiisilta.     Enpä älynnyt kysyä, että tietävätkö illan esiintyjät, että Suomi on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi. Epäilen, että jos italialaisille näytettäisiin kuvia suomalaisesta pikkukaupungista, vaikkapa Kouvolasta tai Seinäjoelta ja väitettäisiin siellä elävän maailman onnellisimmat ihmiset, niin selkäkeikkanauruja päästäisivät italiaanot.     Eläkeiässä oleva suomalaispariskunta oli myös sangen tyytyväinen Italian julkisen sektorin terveydenhuoltoon. Terveyspalvelut ovat ilmaiset ja lääkkeet erittäin halpoja. Julkinen terveyshuolto perustuu omalääkäreihin, jotka kilpailevat asiakkaista; ilmeisesti palkka määräytyy asiakkaiden lukumäärän perusteella.     Jos olisin vain älynnyt, olisin kysynyt siitä, että kuka tuon italialaisen elämäntyylin rahoittaa. Suomella ei ole varaa moiseen. Nytkin kansa viettää unettomia öitä, koska valtion velka hirvittää. Mutta italialaisia ei valtion velka huoleta, vaikka sitä on 300.000 € asukasta kohti.     Meillä valtion velkaa on vain 100.000 € per inehmo. Niinpä meillä valtion velkaongelmien vuoksi joku sote onkin pelkkä suuri sotku eivätkä Suomessa terveyskeskuslääkärit kilpaile asiakkaista. Kommentit (0)
Onnellisuus ja lihavuus	20.03.2019, 19:10
Aamulla meille kerrottiin uutisissa, että kapitalistinenkin tiedemies myöntää, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Jokin aika sitten meille kerrottiin, että kuopiolaiset ovat suomalaisista kaikkein onnellisimpia. Siitä on helppo vetää se johtopäätös, että kuopiolaiset ovat maailman onnellisimpia ihmisiä.     Tarkkailin aamulla tilannetta, kun kahlasin sohjossa työpaikalleni. Vastaani sohjossa kahlaavat ihmiset eivät vaikuttaneet kovin onnellisilta, mutta sitäkin lihavimmilta he vaikuttivat. Luulen, että onnellisuus ja lihavuus liittyvät toisiinsa ja historian valossa se on helppo ymmärtää.     Itse asiassa monet vastaantulijat, sukupuoli jääkööt mainitsematta, eivät oikeastaan edes näyttäneet ihmisiltä, vaan pikemminkin talipalloilta. Olen telkkarista nähnyt, että savolaisten kaltaisia talipalloja asuu myös jossain Tyynenmeren saarivaltioissa, varsinkin Vitsillä ja Naurulla. Näillä saarivaltioilla asuu paljon ihmisiä, joiden sukunimi on Aho tai Ahola. Mielestäni tässä olisi geenitutkimuksen paikka. Onko Vitsin ja Naurun väestöllä geneettinen yhteys Savoon?     Riskit vitsiläiset muuten voittivat viime olympialaisissa rugbyn olympiakullan. Englanti hävisi loppuottelussa muistaakseni 72 – 2. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa siitä, että kuopiolaiset nousivat viime vuonna amerikkalaisen jalkapallon, joka on rugbyn sukulaislaji, maamme ylimmälle sarjatasolle ja selvisivät heti loppuotteluun helsinkiläisiä vastaan, mutta jäivät vielä tällä kertaa hopealle.     Kommentit (0)

Kanataloudesta	19.03.2019, 18:44
Kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Ennen luulin, että presidentin rouva Ellen Svinhufvud on jäänyt Suomen historiaan pelkästään kehittämänsä juhlakakkutyypin ansiosta. Meidänkin perheessä on sellainen leivottu ja se sekä näytti että maistui lehmän läjältä.     Mutta on Ellen muutenkin jäänyt maamme historiaan. Hän nimittäin oli topakka kanan kasvattaja. Sen opin kirjasta Suomen päämiesten lemmikit. Ellen oli niin taitava kanankasvattaja, että hän sai siipikarjalemmikkinsä tuntemaan nimensä. Kanat ja muutkin linnut ovat yllättävän fiksua väkeä. Mainittakoon tässä yhteydessä, että edesmennyt koiramme Dinge, joka oli paljon minua hienompaa sukua, tunsi nimensä ainoastaan silloin, kun arvioi nimen tuntemisesta olevan jotakin hyötyä.     Ellen Svinhufvud ei kuitenkaan ole ollut Etelä-Karjalan tunnetuin kanankasvattaja. Tunnetuin on ollut iskelmälaulaja Veikko Lavi. Nuorena miehenä hän haaveili tulevansa Etelä-Karjalan parhaaksi kuulantyöntäjäksi, mutta siinä hän ei onnistunut.     Sitten hän haaveili tulevansa Etelä-Karjalan suurimmaksi kanankasvattajaksi. Sekään hanke ei täysin onnistunut, koska Lavi ei pystynyt katkaisemaan kanalta pölkyllä kaulaa, jota elinkeinon menestyksellinen harjoittaminen olisi vaatinut. Kanan kaulojen katkaisemisesta joutui huolehtimaan vaimo Sylvi. Sen sijaan Veikosta oli mukava pitää kanoja sylissä. Kommentit (0)
Vaalihäirintä	18.03.2019, 18:43
Alkaa vahvasti näyttämään siltä, että suurvaltaavihollinen yrittää häiritä myös Suomen vaaleja. Kävin nimittäin Ylen vaalikoneella ja vastasin tapani mukaisesti ihan rehellisesti koneen esittämiin kysymyksiin. Kone kehotti minua äänestämään Itä-Suomen ainoata Feministipuolueen naisehdokasta, jonka kanssa olin lähes kaikesta samaa mieltä.     Luulen, että suurvaltavihollisen hakkereiden on helppo työ tunkeutua vaalikoneisiin ja sekoittaa sillä tavalla vaalikuviot. Olen esimerkiksi saanut tietooni, että eräälle sysimustalle porvarille vaalikone valitsi Kommunistisen Työväenpuolueen ehdokkaan ja vasta kolmannella yrityskerralla tarjottiin jotakuta muuta. Kyllä sillä tavalla lietsotaan hajaannusta maamme poliittiseen kenttään ja epäuskoa koko vaalijärjestelmään.     Olen oikeastaan ylpeä itselleni vaalikoneen antamasta lopputuloksesta. Olen ihastuksella seurannut telkkarin MS Romantica-sarjaa, jossa kaltaiseni urheilullisesti suuntautunut kaltaiseni varhaista keski-ikää lähestyvä miehenpuoli yrittää herättää naisten huomion tekemällä laivan kannella etunojapunnerruksia.     Kyllä sekin asia minulta onnistuisi, mutta vielä enemmän herättää naisten huomiota se, kun kerron lahjomattoman vaalikoneen todistavan, että olen tietääkseni ainoa Feministipuolueen arvoja lähes 100 %:sti, eli vaalikoneen mielestä 95 %:sti, kannattava miehenpuoli. Kommentit (0)
Kilvanajonhenki	17.03.2019, 20:02
Runsaasti tarjosi tunne-elämyksiä urheiluhullulle tämäkin päivä. Erityisen suuren tunne-elämyksen tarjosi naisten ampumahiihto. Loppuun asti näytti todella pahalta, mutta sitten viimeinen ampumapaikka ratkaisi. Olin nimitäin luvannut työkavereille kahvipullat, mikäli Kaisa tuo mitalin. Pelottavan lähellä se oli, mutta onneksi Kaisan hermot pettivät viime tipassa ja säästin monta euroa. Muutenkin talviurheilurintamalla oli tänään paljon myönteisiä tunne-elämyksiä, koska norjalaiset eivät voittaneetkaan ihan kaikkea, vaan rehdit venäläiset ja italialaiset talviurheilijat venyivät yllättävästi ja pelastivat muun maailman kunnian. Norjalaiset ovat maailman parhaita shakissa, talviurheilussa ja jopa yleisurheilussa, mutta autohurjastelussa he eivät pärjää suomalaisille alkuunkaan. Meikäläiset juhlivat tänään formuloissa, mutta norjalaisia ei näkynyt edes maailman cupin pistesijoilla. Eikä tuo ole minulle, maailmaa nähneelle miehelle, mikään yllätys. Olen nimittäin käynyt ulkomaillakin eli polkupyörällä muutaman kilometrin Norjan puolella ennen kuin käännyin pelästyneenä takaisin. Sikäläinen autoilukulttuuri tyrmäsi minut. Kaikki autoilijat väistivät reilusti pyöräilijää, kaikissa autoissa minulle huiskutettiin iloisesti hymyillen ja lopuksi kaiken huipuksi iso rekka pysähtyi vuokseni ja kuski pyysi minua nousemaan pyörineni kyytiin. Sellaista en ole Suomessa koskaan kokenut, vaikka olen pyöräillyt maassa kymmeniä tuhansia kilometrejä kymmenien vuosien aikana. Pelästyin norjalaisten pelottavan tungettelevaa ystävällisyyttä niin, että käännyin takaisin kotiin parin kymmenen kilometrin jälkeen. Mutta sen opin lyhyen Norjan vierailun aikana, että sikäläiseltä kansalta puuttuu täysin se räväkkä kilvanajonhenki, jonka avulla suomalaiset ovat hallinneet maailman moottoriurheilutapahtumia vuosikymmeniä Kommentit (0)
Nuorisopalloilua	16.03.2019, 19:46
Tämän päivän olen uhrannut nuorisopalloilun hyväksi. Ensin olin seuraamassa Kupsin ja Hjk:n nuorten karsintaottelua. Myös nuorisojalkapalloilu voi tarjota dramaattisia tunne-elämyksiä. Ensimmäinen dramaattinen tapahtuma oli, kun joukkueista huonompi, eli Hjk meni ottelussa johtoon, kun kulmapotku ainakin minun silmiini näytti leijailevan suoraan kuopiolaisten takanurkkaan. Harvoin kulmuri menee nykyään suoraan maaliin. Edellisen kerran muistan, kun Kups vuonna 1991 voitti Hakan Suomen cupin loppuottelussa ja Harri Nyyssönen teki pelissä kaksi maalia suoraan kulmapotkusta, vaikka Hakan veräjää vartioi maajoukkuemaalivahti Olli Huttunen. Lopulta kuitenkin oikeus voitti, kun Kups teki väkisin kaksi maalia, joista jälkimmäisen komeasti ylänurkkaan ihan viime hetkillä. Siinäkin oli tietysti pientä draamaa, mutta suuremman draaman esitti Hjk:n valmentaja. Hän nimittäin suorastaan perinteiseksi muodostuneeseen tapaan räksytti melkein koko pelin ajan erotuomaristolle käyttäen mitä törkeintä kieltä, vaikka katsomossa oli lapsia ja jopa naisia. Sitten räksytys hetkeksi taukosi ja kun katsoin valmentajan suuntaan, makasi hän kuolleen näköisenä kentän laidalla. Epäilin hänen saaneen jonkin sairauskohtauksen ja ajattelin soittaa hätäkeskukseen kuten myös eräs toinen katsoja, joka lausui ambulanssitarpeen suureen ääneen. Ambulanssi-sanan kuultuaan valmentaja nousi heti kuolleista. Ilmeisesti hän oli rynnännyt suutuspäissään penkiltään ja ainoastaan liukastunut. Kupsin nuorten pelin jälkeen kipitin kannustamaan Kalpan nuoria pudotuspelissä Espoon Bluesia vastaan. Turhaan kannustin. Blues voitti puhtaasti 0-3, vaikka Kalpa hallitsi peliä. Jääkiekkojoukkueessa näyttää olevan voittavia maalivahteja ja sitten ei-voittavia maalivahteja. Sekä Kalpan miehillä että nuorilla oli tällä kaudella ihan hyvät maalivahdit, mutta he eivät olleet voittavia maalivahteja. Kommentit (0)
Lihan himo	15.03.2019, 18:43
Pitkällä on konsensus Suomessa ja se on hyvä se. Eilisen vaalikeskustelun perusteella voisi päätellä, että 7,5 maamme eduskuntapuolueista edustavat Usa:n Demokraattisen puolueen arvoja ja puolet persuista edustavat Usa:n Republikaanisen puolueen arvoja..   Ainoastaan lihaan liittyvät asiat kiihdyttivät puoluejohtajien tunteita. Tosin kaikki hyväksyivät lihan syömisen ja eläinten kasvattamisen teuraaksi ilman eettisiä ongelmia, mutta lihan syömisen verokohtelussa ilmeni näkemyseroja. Harmi, ettei Suomen eduskunnassa ole edustettuna eläinsuojelupuoluetta, joka toisi hieman väriä vaalikeskusteluihin ainakin silloin, kun aiheena olisi ihmisten lihan himo. Epäilen, että jos nykyajan lähiösuomalaiselle näytettäisiin pääuutislähetyksessä vaikkapa sian lihoiksi lyöminen sensuroimattomana alusta loppuun, saattaisi eläinsuojelupuolue olla vaaleissa vahvoilla. Sika on söpö, älykäs ja kiltti eläin, jota kukaan ei pelkää toisin kuin kissoja ja koiria. Luulen, että harva lähiösuomalaismies pystyisi sikaa pyörtymättä pistämään hengiltä.  Toissa iltana kirjoitin siitä, miten monet urhoolliset sotilaat tekivät kapinan ja kieltäytyivät ampumasta Marskin ratsua. Samana iltana telkkarissa näytettiin dokumentti eläinrakkaasta teinitytöstä, joka kylmän rauhallisesti lopetti ampumalla jalkavaivaisen hevosen kärsimykset, joka oikein olikin eikä edes kovin pahalta näyttänyt. Se kohtaus esitetään tämän dokumentin loppupuolella.  https://areena.yle.fi/1-4457880 Kommentit (0)

Kummituslennot	16.03.2019, 19:47
Eilen Heidi Ruotsalainen luennoi Kuopion Isänmaallisessa seurassa suomalaisten harjoittamasta Neuvostoliiton vakoilusta ennen sotia, josta hän on valmistelemassa väitöskirjaa. Olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana ja myös siksi, että vakoiluun liittyvät 1930-luvun kummituslennot kiehtovat minua.     Olenhan kuullut esimerkiksi jännittävästä tapauksesta, jossa suuri joukko ihmisiä oli todistamassa, miten lentokone valaisi valonheittäjällä alla olevaa maantietä jossain Pohjois-Suomessa. Olisiko kone eksynyt ja miehistö yritti lukea tienviitoja. Hyvän tarinan mukaanhan vielä 1960-luvun alussa suomalaiset liikennelentäjät laskeutuivat kovan paikan tullen tutkimaan rautatieasemien kylttejä. Tekniikka oli siihen aikaan niin alkeellista, etteivät lentäjät uskaltaneet juuri selvin päin lennellä.     Kummituslennoista ei ole tutkittua tieteellistä tietoa eikä asiasta ole muutenkaan liiemmin huudeltu muualla kuin Kalle Päätalon kirjoissa ja Jussi Kukkosen Pohjolan kummituslentäjä-nimisessä vuonna 1938 ilmestyneessä poikien seikkailukirjassa. Kysyin tutkija Heidi Ruotsalaiselta, mitä hän kummituslentäjistä tietää. Hänkään ei ollut tähän asiaan perehtynyt, mutta uskoi suomalaistenkin tehneen vakoilulentoja itärajan yli.   Tietenkin iso osa koneista oli venäläisiä, mutta se ei varmaankaan ollut syy siihen, miksi asiasta aikoinaan vaiettiin. Luulisin, että osa tunnistamattomista lentävistä koneista oli myös suomalaisia, jotka tekivät vakoilulentoja Neuvostoliittoon. Sekään ei varmaan ollut lentojen pimittämisen perimmäinen syy.   Luulen, että suomalaiset tekivät vakoilulentonsa saksalaisten piikkiin, ja se oli syy salamyhkäisyyteen asian ympärillä. Eipä ole tainnut kukaan historiantutkija vielä selvittää asiaa perusteellisesti. Pohjolan kummituslentäjät olisivat hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille.   Kukkosen poikien seikkailukirjassa kummituslentoihin syylliset selviävät helposti. He ovat suomalaisia kommunistiagentteja, jotka lentelevät itänaapurin asioissa. Mutta heidän käy huonosti sen jälkeen, kun kaksi kesälomalla Lapissa ollutta reipasta koulupoikaa heidät pidättää. Ja kaiken kruunaa lento kaapatulla koneella Lapin kairasta sivistyksen pariin.   Pojat olivat nimittäin saaneet lentämisen teoreettista opetusta Suojeluskunnan ilmailukerhossa ja pääsivät sitten soveltamaan teoreettisia taitojaan käytäntöön kaappaamallaan koneella. Se ei kuulosta uskomattomalta, vaan se kuulostaa hyvinkin ajankohtaiselta ja uskottavalta sen jälkeen, mitä joukko hurskaita musulumaaninuorukaisia teki 11.9.2001.  Kommentit (0)
Kuka murhasi Käthyn?	13.03.2019, 20:06
Marsalkka Mannerheimista on kirjoitettu noin 700 kirjaa, mutta yhtä vielä puuttuu. Joku itsensä pöhköksi lukenut historian lisenssi voisi tehdä vaikka väitöskirjan Marskin viimeisen ratsun mysteeristä. Myyvänä otsikkona voisi olla Kuka murhasi Käthyn?.     Luin juuri ilmestyneen Meri Eskolan kirjan Presidenttien lemmikit ja siinä on mielestäni kohtuuttoman lyhyesti kerrottu Käthyn traagisesta tapauksesta. Ilman muuta siinä olisi ainesta dekkariin taikka vaikka paksuun väitöskirjaan.     Marsalkka Mannerheim kuoli talvella 1951 ja häntä jäi suremaan myös hänen viimeinen ratsunsa Käthy, joka jäi jatkamaan uraansa puolustusvoimain palveluksessa Ypäjän hevoshuoltokoulussa. Helmikuun 24. päivän iltana 1953 Ypäjälle tuli puhelimessa tiukka määräys, että Käthy on lopetettava välittömästi. Määräys oli yllättävä, koska 19 -vuotias hevonen oli vielä hyväkuntoinen.     Sitten seurasi erikoinen näytelmä. Käthystä vastuussa ollut vääpeli kieltäytyi tottelemasta määräystä eikä suostunut taluttamaan hevosta ulos sen tallista. Hän tiesi marsalkan viimeisen tahdon olleen, että ratsu saisi elää elämänsä luonnolliseen kuolemaan asti. Hevoskoulua johtanut majuri sai kuitenkin erään rivimiehen tuomaan Käthyn ulos.     Kapinointi, joka on varsinkin armeijassa vakava rikos, ei päättynyt vääpelin kieltäytymiseen, vaan hevosen ampujaksi määrätty kapteeni ei pystynyt käyttämään virka-asettaan, vaan lankesi polvilleen ammuttavan eteen.  Sen jälkeen eräs rehumestari suostui ottamaan kapteenin aseen ja ampumaan Käthyn, joka sen jälkeen haudattiin sotilaallisin menoin.     Syytä Mannerheimin ratsun ennenaikaiseen kuolemaan ei ole onnistuttu selvittämään, mutta Marskista vuosi sitten tutkimuksen tehnyt historioitsija Teemu Keskisarjan mielestä Käthy murhattiin poliittisista syistä. Asia kaipaa kipeästi lisätutkimuksia. Kommentit (0)
Huippuvalmentaja Wolfgang Pichler	12.03.2019, 18:51
Kyllä ei taida tulla meille mitaliakaan meneillään olevista ampumahiihdon mömmönkisoista. Onneksi hyvät läntiset naapurimaamme niittävät mainetta ja kunniaa, joka seikka varmasti ilahduttaa meitä suomalaisia. Muistan, miten Paavo Noponenkin joskus selostuksissaan riemuitsi Pohjolan vapaiden kansojen hiihtomenestyksestä ja hänen riemunsa tuomittiin selkeänä neuvostovastaisuutena, jota se tietysti olikin. Norjalaisten menestys ei minua yllätä, sillä siihen on totuttu, mutta ruotsalaisten ampumahiihtäjien mitalisade jo viime olympialaissa sai ilmeeni mietteliääksi. Nettiä tutkiessani ilmeeni muuttui entistä mietteliäämmäksi. Nimittäin ruotsalaiset ampumahiihtäjät menestyivät siitä huolimatta, että heidän valmentajallaan Wolfgang Pichlerillä oli lähestymiskielto kisapaikalle. Lähestymiskiellon syynä oli se, että  saksalainen Pichler oli aiemmin toiminut Venäjän ampumahiihtojoukkueen valmentajana ja siihen aikaan paljastui jotain Isoon D:hen liittyviä sotkuja, jotka johtivat siihen, etteivät venäläiset eikä edes heidän entinen valmentajansa saanut lähestyä kisapaikkaa. Mutta vapaamielisiä ja suvaitsevaisia sekä rohkeita ovat ruotsalaiset. Suomen media olisi nostanut melkoisen älämölön, mikäli Pichler olisi pestattu valmentamaan suomalaisia. Kommentit (0)

Iso D	11.03.2019, 17:57
Kylläpä uskoni urheiluun on taas palaamassa. Ensiksi uljas venäläisrintama kukisti Norjan lyömättöminä pidetyt yli-ihmiset heidän kotiluolassaan ja eilen uljas ukrainalaisampumahiihtäjä, jonka nimen päälle en nyt pääse, koska ennen eilistä ollut hänestä mitään kuullutkaan, koska mies aiemmin hiihteli samoilla sijoilla yms. kuten Suomenkin pojat tekivät, hiihti niin hirmuista faarttia, että Norjan pelottava ihmemies BÖÖ joutui tunnustamaan hänet paremmakseen. Jokainen, joka  urheilusta jotain ymmärtää, ymmärtää, mistä oikein on kysymys. Jos joku ei voi ymmärrä, mistä on kysymys voi kuunnella tämän Kari-Pekka Kyrön ja muiden asioita ymmärtävien kumppaneiden keskustelun aiheesta Yle Areenalta: https://areena.yle.fi/1-50047050 Sen yllättävän asian Kyrö paljastaa, että veritankkauksesta on hyötyä miesten 15 kilometrillä vain puoli minuuttia, mutta Eposta on kahden minuutin hyöty. Itse muistelen heinolalaisen professorin kertoneen, että viime vuosituhannella muutamalla veripussilla parannettiin 10.000 metrin juoksussa tulosta kahdella minuutilla. Kommentit (0)
Akantappokone	10.03.2019, 19:12
Hyvän itäisen naapurimaamme presidentti Putin kertoi juuri, että FSB otti kiinni viime vuonna satoja vakoilijoita. Luulen, ettei nykyaikana, jolloin avaruudesta voi kuvata sanomalehtien otsikotkin, ole kyseessä sotilaallinen vakoilu, vaan teollisuusvakoilu. Luulen myös, ettei Venäjällä ole tällä hetkellä montaakaan sellaista huipputeknistä kulutushyödykettä, jotka ulkomailla kiinnostaisivat. Yksi haluttu kulutushyödyke Venäjältä kuitenkin löytyy, eli tuo joulusuklaarasian kannessa koreileva Ural-sivuvaunumoottoripyörä. Kuvassa kyseisellä menopelillä ovat liikkeellä pakkasukko, joka muistuttaa paljon meikäläistä joulupukkia ja hänen muorinsa, joka jossain määrin poikkeaa edukseen meikäläisestä joulupukin muorista. Ennen Suomessa sivuvaunuisia moottoripyöriä kutsuttiin akantappokoneiksi ja syynkin luulen tietäväni. Suomessa, jossa kaikki on kallista, näyttää kuvan Ural maksavan noin 20.000 €, eli hyvän auton hinnan. Amerikassa, jossa kulkuneuvot maksavat huomattavasti vähemmän  kuin meillä, Ural maksaa  17.000 taalaa eli suunnilleen 15.000 €, mutta siellä menopeliin kuuluvat lisälaitteina lapio ja drone eli kuvauskopteri. Lisävarusteena olevan lapion minä jotenkin ymmärrän, mutta kuvauskopterin olemassaolon tarkoitus jää hämärän peittoon. Ehkä sitä voi käyttää erämaaoloissa liikuttaessa maastotiedusteluun. Kommentit (0)
Uljaat venäläishiihtäjät	09.03.2019, 20:07
Kyllä ei hyvältä näyttänyt, kun Iivo vaihtoi alleen lipsuvat sukset ja alkoi näyttää siltä, että kotiluolassaan 50 kilometrin kuninkuusmatkalla norjalaiset vievät noin 10 ensimmäistä sijaa. Se olisi ollut uusi ennätys, sillä edellinen ennätys oli se, kun norjalaiset muutama vuosi sitten voittivat Rukan maailman cupin 15 kilometrillä seitsoisvoiton. Mutta eivät juhlineet hyvät länsinaapurimme tänään, sillä uljaat ja rehdin oloiset venäläishiihtäjät ottivat norjalaisten kotiluolassa neloisvoiton. Jotenkin se temppu pelasti hiihtourheilun. Itse ainakin olin jo kyllästynyt norjalaisten käsittämättömään ylivoimaan. Toisaalta venäläisten juhla oli odotettu, koska he ovat terveitä miehiä eivätkä eivät kärsi mistään hengityselinsairaudesta toisin kuin monet muut maailman huiput. Sekin hyvä asia venäläisten ylivoimassa oli, että Juha Miedon sanoin nyt voidaan sitten lopettaa pekulointi siitä, käytetäänkö hiihtourheilussa roopinkia vai eikö käytetä. Norjalaiset ovat siis kerran saaneet seitsoisvoiton maailman cupissa, mutta suomalaisillakaan ei ole hiihtohistoriassaan mitään hävettävää. Vuoden 1954 Falunin mm-hiihtojen 15 kilometrillä kuusi ensimmäistä olivat seuraavat: 1. Veikko Hakulinen 2. Arvo Viitanen 3. August Kiuru 4. Heikki Teronen 5. Tapio Mäkelä 6. Veikko Räsänen Tosin tuo neljänneksi sijoittunut Karjalan Paateneen kylältä ollut Heikki Teronen edusti Neuvostoliittoa ja käytti venäläistettyä nimeä Feodor Terentjev, mutta ihan hän puhui suomea. Terentjev asui Paateneessa siihen aikaan, kun suomalaiset miehittivät sitä ja nuori Feodor oli kertonut suomalaissotilaille, että hänestä tulee vielä kerran suurhiihtäjä. Myös hänen setänsä tuli tutuksi suomalaisille. Tapio Rautavaara kertoo muistelmissaan ihastuneensa tähän karjalaiseen huuliveikkoon ja tietäjään. Kerran Terentjevin Starikka tuli aikamoisessa kekkulissa kertomaan: "Aa, ylen hyvä Ruotsin prihatsu. Makiat viinit hänellä oli, vihriät viinit. Butilkan kun join, niin heti dorokal virusin." Rautatavaaran mukaan joku sieluton oli juottanut ukolle pullollisen tenttua. Kommentit (0)

Kovakätinen mies

08.03.2019, 17:38

Eilen lentopallojoukkue Savo Volley aloitti voitolla puolivälieräsarjan ja se on hyvä se. Joukkueen kantava voima oli yleispelaaja Miro Määttänen, mutta se ei ole hyvä se. Nimittäin jos Miro Määttänen jättäisi lentopalloharrastuksensa vähän vähemmälle ja keskittyisi keihäänheittoon, saattaisi hän seuraavissa olympialaisissa olla vahva mitaliehdokas. Mies heitti muutama vuosi sitten nuorissa maailman kärkituloksen, vaikka ei ollut harjoitellut asiaa juuri lainkaan, mutta myöntää kuitenkin katselleensa telkkarista, miten keihästä heitetään. Määttänen on sen verran lahjakas heittäjä, että Urheiluliiton herrojen kannattaisi vaikkapa rahalla houkutella häntä vaihtamaan lajiin, jossa olympiamitali olisi mahdollinen. Lentopallossa Suomi ei tule koskaan olympiamitalia saamaan.  Määttänen asuu nyt Kuopiossa ja vaikkapa Ruuskasen Antti voisi käydä kädestä pitäen häntä opastamassa lajin saloihin. Wikipedia kertoo Miro Määttäsen keihäänheittoharrastuksesta seuraavaa: Keihäänheitto Espoon Tapioita yleisurheilussa edustava Määttänen otti vuonna 2010 14-vuotiaiden SM-kisoissa pronssia ja 2012 16-vuotiaiden SM-hopeaa. Määttänen heitti vuonna 2013 700 gramman keihäällä 17-vuotiaiden sarjan maailman kärkituloksen 79,94. Määttänen ei kuitenkaan osallistunut yleisurheilun nuorten MM-kilpailuihin Ukrainassa, sillä hän oli samaan aikaan poikien maajoukkueen mukana lentopallon nuorten MM-kisoissa. Keihäänheitossa MM-kultaa heitti slovenialainen Matija Muhar tuloksella 78,84. Kesällä 2014 Määttänen heitti aikuisten keihäällä tuloksen 68,24 ja voitti 19-vuotiaiden SM-kultaa vuoden muita nuorempana. Hän nappasi ikäluokkansa Suomen mestaruuden heitolla, joka oli kahdeksan metriä pidempi kuin hopeamitalistin pisin heitto. Suomen Urheiluliiton keihäsvalmentaja Kimmo Kinnunen kysyi Määttästä syksyllä 2014 liiton valmennusryhmiin, mutta Markku Määttänen kertoi poikansa keskittyvän nyt lentopalloon. Ihmeellisintä Määttäsen huikeissa tuloksissa on, että hän ei ole juuri lainkaan harjoitellut keihäänheittoa. Määttänen itse kommentoi Länsiväylä-lehdessä (8/2014), että ”hän on katsonut vain telkkarista, kuinka keihästä heitetään”. ”Minulla ei ole keihäsvalmentajaa enkä treenaa keihäänheittoa ollenkaan. Olen itse opiskellut tekniikkaa ja lentopallon kautta on tullut voimaharjoittelua. En ole mitenkään ajatellut, että keihäänheitosta uraa tulisi. On vaan sattunut että olen heitellyt hyvin”, Määttänen sanoi Lentopalloliiton haastattelussa kesällä 2013. Urheilusanomien haastattelussa (11/2014) Määttänen taas totesi, että hän on ”videolta vähän katsonut, että ensin otetaan ristiaskeleita ja siitä sitten heitetään”.  Kommentit (0)

Kahdeksan surmanluotia	07.03.2019, 16:00
Tänään tulee kuluneeksi päivälleen 50 vuotta siitä, kun pihtiputaalainen pienviljelijä Tauno Pasanen tuli naapuriinsa kertomaan, että "soita nimismiehelle, että tulee hakemaan nuo raatonsa pois, siellä on neljä poliisia syrjällään." Muistan nuo poliisimurhat selvästi ja senkin muistan selvästi, että siihen aikaan Suomessa ei vielä poliisia arvostettu samalla tavalla kuin nyt. Muistanpa, miten naapurissa ainakin Maukos-Heikki ihasteli avoimesta Pasasen aseenkäsittelytaitoa.   Tarkka pyssymies Tauno Pasanen olikin. Todistajien kertoman mukaan hän pystyi luodikollaan pudottamaan lentoon lähteneen sorsan 100 metriltä ilman kiikaritähtäintä. Poliisit hän ampui 30 metristä. Sen lisäksi, että hän oli kokenut metsämies, hän oli myös kokenut juoppo. Tekohetkellä hän oli 1,5 promillen humalassa. Luin juuri Miika Viljakaisen ja Lauri Silvanderin kirjan Helvetinkone ja 49 muuta suomalaista rikosta. Olen ollut siinä uskossa, että Pihtiputaan tragedian taustalla olisi ollut se, että Pasanen olisi aiemmin piesty paikkakunnan putkassa, kuten maantapa siihen aikaan oli, mutta kirjan mukaan sellaisesta ei ole näyttöä. Murhaaja vakuutti oikeudessa, ettei hänellä ollut mitään henkilökohtaista ampumiaan poliiseja kohtaan. Tauno Pasanen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, josta presidentti Koivisto hänet vapautti 13 vuoden istumisen jälkeen vuonna 1982, kuten siihen aikaan oli tapana.  1990-luvun puolivälissä Pasanen kuristi entisen vaimonsa kuoliaaksi ja hänet tuomittiin sillä kertaa taposta. Hän vapautui 2000-luvun alkuvuosina ja elää nykyään eräässä vanhustentalossa. Tauno Pasanen täyttää ensi kuussa kunnioitettavat 85 vuotta. Kommentit (0)
Keskustan valtakunta	06.03.2019, 19:24
MOT-ohjelma kertoi pari päivää sitten, että likaista venäläistä rahaa pestään myös Suomessa puhtaaksi ja kyseessä ovat joko sadat miljoonat tai sadat miljardit. Tiedot perustuivat toimittaja Jyri Hännisen tutkimuksiin ja ne saivat sen huomion joka niille kuuluukin. Sen sijaan pari kuukautta sitten ilmestynyt Jyri Hännisen ja Jarno Liskin kirja Keskustan valtakunta – Kertomus rahasta, vallasta ja korruptiosta ei ole saanut jostain syistä, joita voi vain arvailla, ainakaan Yleisradion puolella sitä huomiota, joka sille kuuluu.  Kirjaa luettuani tuli aluksi mieleeni, että tässä  kerrotaan lähinnä jonkin pikkurikollisjoukkion toiminnasta; sellaisen kuvan vääjäämättä saa Perttu Nousiaisen ja muiden Asuntosäätiön poikien bisneksistä. Teoksen loppupuolella siirrtytään sitten entisen liikemies Juha Sipilän liiketoimiin ja sen jälkeen ymmärtää, ettei kyseessä sittenkään ole mikään pikkurikollisjoukkio. Sen verran paljon ajatuksia herättää tapa, jolla liikemies Sipilä vaurautensa loi, että toivoisin vaikkapa MOT-ohjelman lähitulevaisuudessa palaavan asiaan ja pyytävän Sipilältä vastineen tapahtuneeseen. Iltalehden nettisivuilta löytyy taustatietoa asiaan: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b776e29f-4c4c-4df9-a4ff-4253c4ba9d71 Kommentit (0)
Olemme kohta kaikki upporikkaita	06.03.2019, 19:26
Eilen taisi ainakin moni talousongelma ratketa suomalaisessa yhteiskunnassa, mikäli pääuutisiin ja ajankohtaisohjelmiin on yhtään uskomista ja miksi ei olisi. Suomen surkeassa jamassa oleva hiihtourheilukin saadaan nousuun, kun yhteiskunnalla on vihdoinkin varaa satsata kaikenlaiseen urheilukulttuuriin samalla tavalla kuin muissa sivistysvaltioissa tehdään. Islannissahan esimerkiksi valittiin toisenlainen tie kuin meillä pankkikriisiä hoidettaessa. Suomessa tuettiin pankkeja kymmenillä miljardeilla silloisilla mummon markoilla, mutta Islannissa asiansa sotkeneet rahalaitokset päästettiin konkurssiin, kuten markkinatalouteen kuuluukin - tosin tallettajien rahat turvattiin ja verorahat suunnattiin pankkien sijasta kansan palloiluharrastuksen tukemiseen. Eilen Suomen kansalle nimittäin kerrottiin telkkarissa useassakin yhteydessä, että Nordea pankki oli saanut tilisiirtoina jopa 700 miljardia kummallista rahaa. Toisaalta väillä puhuttiin myös 700 miljoonasta, jossa summassa on ymmärtääkseni kolme nollaa vähemmän. Suursijoittajina olivat ainakin filippiiniläinen kotirouva, armenialainen sekatyömies ja pietarilainen sellisti, joka oli sellon soittotaidollaan ihastuttanut jopa itse Putinin.Tosin Jos kyseesä olisi 700 miljardia, jota soppii eppäillä, niin se olisi tosi iso rahakasa. Se on seitsemän kertaa enemmän kuin Suomen valtion velka ja suunnilleen saman verran kuin Norjan valtion öljyrahasto. Kyllä siitä rahamäärästä riittää muutama miljoona myös maamme hiihtourheilulle, kunhan se ensiksi otetaan yhteiskunnan haltuun, kuten käsittääkseni pitäisi rikoksella hankitulle omaisuudelle tehdä, ellei varoille löydy rehellistä omistajaa, kuten nyt ei taida löytyä. 700 miljardia on noin 140.000 euroa jokaista sumalaista kohti.Nyt kaipaan nopeasta Nordean pääjohtaja Casper von Koskullin kannanottoa asiaan ja varsinkin siihen, koska varat siirretään valtion tilille. Muuten yleensä uutislähetyksessä puhutaan virheetöntä kieltä, mutta Koskullin nimen kohdalla tehtiin poikkeus. Mikäli yhtään Ruotsin kielioppia muistan, niin o-kirjain lausutaan u:ksi. Niinpä Nordean pääjohtajasta puhuttaessa pitäisi nimi lausua ainakin meillä Savossa Kuskulliksi. En malta olla siunatuksi lopuksi kertomatta, että 1950 -luvulla oli maassamme oikeusministerinä Magnus Kull ja valtioneuvoston istunnossa hän pyysi, ettei hänen sukunimestään käytettäisi taivutusmuotoja. Siihen muudan ministerikollega vastasi, että jos se kunnon vehje on, ei se mitenkään taivukaan. Etunimi Magnus muuten tarkoittaa suomeksi suurta. Kommentit (0)
Paras Baltian maa	04.03.2019, 18:08
Ei ollut reilua, että eilen vertasin hiihtomenestysasiassa Suomea muihin Pohjoismaihin. Juuri nimittäin ilmestyi tutkimus pohjoismaalaisten elintasosta ja siitä kävi ilmi, että meillä asiat ovat monessa suhteessa toisin kuin muualla Pohjolassa. Esimerkiksi tanskalaisille jää välttämättömien elämismenojen jälkeen noin tuhat euroa enemmän kuussa käytettävissä vaikkapa kaikenlaiseen turhuuteen, jota myös hauskaksi elämäksi voidaan kutsua, kuin keskiverto suomalaiselle. Muut Pohjoismaat häviävät vain kielen mitalla tanskalaisille. Sen sijaan vertailussa muihin Baltian maihin, joka on meille ehkä paras vertailukohta, Suomella pyyhkii hyvin. Juuri päättyneissä hiihdon mömmön-kisoissa ei tainnut yksikään baltti sijoittua kymmenen parhaan joukkoon, vaikka veljeskansamme virolaiset yrittivät jopa veritankkausta. Verenvaihdostahan ei voi välttämättä puhua, koska vanhaa matalaoktaanista verta ei tarvitse ottaa pois. Niin ainakin Kaarlo Maaninka kertoi uskoon tulonsa jälkeen. Hänen mukaansa pari pussia lisättiin, mutta yhtään ei otettu pois. Maaninka ilmeisesti uskoi tuollaisen synnin olevan vähemmän veriruskea kuin se, että huonoa verta myös imettäisiin vessanpyttyyn. Vielä muutama vuosi sitten virolaiset olivat paha uhka Suomen urheilumenestykselle. Jopa norjalaiset olivat tiukilla veljeskansaamme hiihtäjien kanssa. Sikäli suomalaiset voivat edelleenkin olla huolissaan virolaisten suhteen, että ainakin erään laskelman mukaan virolaiset ovat uhkaamassa Suomen asemaa olympialaisten kaikkien aikojen väestömäärään suhteutetussa mitalitaulukossa. Jamaikalaiset ovat tässä kisassa kolmansia ja norjalaiset sijalla yms. Kommentit (0)
Tasaista suorittamista	03.03.2019, 17:57
Turhaan Suomen kansa napisee päättyneiden hiihdon mömmönkisojen vuoksi, sillä kisat todistivat, että pohjoismaisissa hiihtolajeissa maamme on edelleen Pohjolan kärkeä. Menestymisemme oli ihan mainiota luokkaa. Iivo oli leipälajissaan kolas ja monia muitakin hyviä sijoituksia urheilijamme saivat. Tosin Norja oli tällä kertaa onnekas ja sai pikkuisen Suomea enemmän mitaleja ja Ruotsikin sai muutaman mitalin enemmän, mutta omalla asteikollani Suomi voitti Ruotsin selkeästi, kun huomioidaan kisojen kokonaisuus.  Joukkueemme esitti kisojen ajan laajalla rintamalla tasaista suorittamista toisin kuin länsinaapurimme, jonka menestys lepäsi pelkästään naishiihdon varassa. Kisoissa oli yhteensä hiihtolajeissa peräti yhdeksän erilaista pari- tai joukkue kilpailua ja naisten joukkuemäkeä lukuun ottamatta Suomi, isiemme maa, pystyi asettamaan laadukkaan joukkueen lähtöviivalle ja kaikki joukkueemme sijoittuivat 4-12 parhaan joukkoon. Sen sijaan Ruotsi sai haalittua pari- ja joukkue kilpailuihin vain neljä joukkuetta. Ruotsin tilanteen selittää se, että käsittääkseni sikäläinen sosialidemokraattinen hallitus kielsi maasta aikoinaan sekä ammattinyrkkeilyn että mäkihypyn liian vaarallisina urheilumuotoina ja niinpä ketään ruotsalaista ei nähty mäenlasku tai yhdistetyn hiihdon kilpailuissa. Tässä  yhteydessä kannattaa muistaa se, että Suomessa on tällä hetkellä peräti 42 rekisteröityä mäkihyppääjää. Muistelen, että hyppyrimäkiä on muutama enemmän. Kommentit (0)

Matti Heikkisen menetetty maine	02.03.2019, 19:33
Miesten viesti oli hieno kilpailu ja poikamme onnistuivat yli odotusten. Siitä huolimatta median asiantuntijat löysivät heti syyllisen siihen, ettei Suomi tästäkään lajista saanut mitalia. Syylliseksi valittiin Matti Heikkinen vaikka hän antoikin ladulla vähintäänkin kaikkensa sinnitellessään itseään kovempien vauhdissa. Asiantuntijoiden mukaan Heikkisen ei olisi pitänyt hiihtää Norjaa ja Venäjää vastaan vaan keskittyä takaa tulevan Ranskan jättämiseen. Niin Heikkinen mielestäni tekikin sen kuin kerkesi, mutta minkä sitä mies paremmalleen mahtaa; Ranskan mies tuli takaa kauheaa haipakkaa. Ranskalaiset ovat kovaa pyörräilykansaa, joka on nyt siirtänyt kestävyysvalmennustietämyksensä hiihtoon. Niinhän Italiakin joskus vuosikymmeniä sitten teki. Täytyy vain toivoa, ettei Matti Heikkinen suivaannu syytöksistä niin, että lopettaa uransa. Hän on Iivo Niskasen lisäksi ainuita maailman tason hiihtäjiä maassamme.  Hänellä voisi olla halutessaan vielä yhdet olympialaiset edessään ja siellä viestin voisi ottaa uusiksi. Mielestäni Perttu Hyvärinen ansaitsi paikkansa ankkurina, vaikka onkin vähän hidas, mutta kankea. Parempaakaan ei Suomen joukkueesta löytynyt, koska nykyisten sprintin erikoismiesten kestävyys ei riitä kymmenelle kilometrille. Luulen, että Hiihtoliiton herrat laskivat sen varaan, että jos viimeisellä osuudella joudutaan painimaan, olisi Hyvärinen ollut mies paikallaan. Hän on nimittäin vähää vaille Miedon mittainen. Kommentit (0)
Aku Kiuru ja kultakellon mysteeri	01.03.2019, 18:49
En ole jaksanut seurata nykyaikana niin kovasti suosittuja talkshow-esityksiä, mutta luulen Kiurun Akun juttujen olevan sen alan viihdettä parhaimmillaan. Radion Kiveen hakatut -sarjassa Kiurun tarinoihin suhtauduttiin pikkuisen vähättelevästi ja annettiin ymmärtää, että karjalaisukko siinä vain höpäjää omiaan, mutta itse olen sitä mieltä, että Aku on se, joka puhuu totta ja muuta valehtelevat.     Yhden muistivirheen luulen Kiurun tarinoista löytyvän. Hän kertoo, että vuonna 1937 Chamonixin mm-hiihdoissa Rovaniemen Pekka Niemi voitti 50 kilometriä vippaskonsteilla. Hän vaihtoi sääntöjen vastaisesti suksia radan vesikeliosuuden ajaksi ja Iisalmen Klaes Karppinen jäi tempun vuoksi hopealle.     Niemi oli luvannut vilpissä häntä auttaneelle yhdistetyn miehelle palkkioksi litran konjakkipullon, mutta kun luvattua palkkiota ei kuulunut, uhkasi yhdistetyn mies paljastaa vilungin. Niemi olisi hylätty kilpailusta, jos Karppinen olisi tehnyt protestin ja rikoksen suosija olisi uskottavasti todistanut sääntöjen törkeän rikkomisen tapahtuneen.     Suomelta olisi mennyt jupakan vuoksi kaksoisvoitto, mutta Hiihtoliiton herrat keksivät asiaan ratkaisun ja tekivät oman aikansa saunasopimuksen. Klaes Karppiselle ostettiin hyvitykseksi iso kultakello ja mies suostui sen lahjan jälkeen pitämään suunsa kiinni.     Kaikki tähän asti kerrottu on varmaankin totta. Mutta Kiuru kertoo törmänneensä Karppiseen vuosikymmeniä myöhemmin Iisveden baarissa ja varmistaneensa häneltä tietojensa oikeellisuuden, mutta luulen tässä olevan kertojalla muistikatkoksen. Nimittäin epäilen, ettei miesten kohtaaminen sattunut Iisveden baarissa vaan Iisalmen baarissa. Iisvedellä ei ole tainnut baaria olla sen jälkeen, kun olympiavoittaja Jalkas-Kalle lopetti siellä baarin pidon. Mutta kovia hiihtopaikkakuntia ovat olleet sekä Iisvesi että Iisalmi.       Aku Kiurin erinomaisen soljuvaa jutunkerrontaa voi kuulla tästä linkistä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/28/sinivalkoista-suksea-vauhditettiin-dopingilla-jo-1940-luvulla   Kommentit (0)
"Tämäkin kulta voitettiin pillereiden avulla"	28.02.2019, 19:22
Jatkamme synkistelyä maailman tilan ja maamme hiihtotason tiimoilla. Huomenna on sitten vuorossa miesten viesti ja mikäli maailmassa olisi yhtään demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta, niin nyt olisi Suomen vuoro voittaa.     Nimittäin edellisen kerran Suomi, isiemme maa, on voittanut hiihdon mm-kisoissa kultaa 65 vuotta sitten eli vuonna 1954. Tosin kuten kaikki, jotka yleensä mitään muistavat, muistavat, että Lahden katastrofaalisen häpeän kisoissa vuonna 2001 poikamme voittivat ensiksi upeasti kultaa, mutta kusaisivat vähän myöhemmin mitalinsa pois.     Tosin ihan puhtain asein Suomi ei voittanut Falunissakaan vuonna 1954, mikäli on yhtään uskomista joukkueessa hiihtänyttä Aku Kiurua, ja jostain syystä olen taipuvainen uskomaan. Karjalan Sakkolasta, ihan sieltä jostain Rokan Antin naapurista, lähtöisin ollut mies asui elämänsä loppupuolen Hartolassa, jossa hänen poikansa Esa Kiuru pitää vieläkin urheiluliikettä.     Mainittakoon, että Esa Kiuru voitti joskus viime vuosituhannella veteraanien keihäänheitossa useita maailmanmestaruuksia ja miehen ennätys oli noin 75 metriä, johon Suomessa nykyään vain muutama huippu yltää. Olen taipuvainen ajattelemaan, että veteraanikisoissa heitettiin siihen aikaan ihan normaalipainoisilla miesten välineillä.     Aku Kiurun räväkästä ja rehdistä karjalaisluonteesta kertoo se, että erään suomalaisten aiheuttaman doping-skandaalin aikaan vuosituhannen alkupuolella Aku Kiuru osoitti syyllistetyille urheilijoille solidaarisuutta ja kiinnitti Kiurun urheiluliikkeen ikkunaan oman kannanottonsa. Ikkunassa killui Akun mm-kultamitali sekä kuva Falunin voitokkaasta viestijoukkueesta ja sen alla teksti, ”Tämäkin kulta voitettiin pillereiden avulla”. Jostain syystä maamme valtamedia ei siihen aikaan elämöinyt tällä asialla. Kommentit (0)