Metsofasaani 25.12.2020, 15:28 

 Havukka-ahon ajattelija on kerrassaan mainio kirja ja äsken nähty Kai Lehtisen elokuvaversiokin on ihan katsottavissa, mutta pikkuisen minua häiritsee se, ettei Konsta Pylkkästä esittävä Kai Lehtinen vastaa mielikuvaani päähenkilöstä. Minusta entinen kymmenottelija Kai Lehtinen on liian fyysinen Konstan rooliin. Minusta parempi Konsta oli kuivankälppeä Lauri Leino, joka näytteli Konstaa noin 50 vuoden takaisessa tv-sarjassa. 

Pikkuisen Veikko Huovinen vääristeli kirjassaan reaalitodellisuutta. Kaikki muut mahdolliset kanalintujen sekasikiöt kapitalistinenkin tiedemies on myöntänyt olevan olemassa, mutta metsopyytä ei ole vielä tavattu. Mutta itsepä taisin tehdä vielä tieteellisesti ainutlaatuisemman hybridihavainnon. Nimittäin kun ajelimme Kärkkäälän tiellä seisoi ajoradalla hievahtamatta kerrassaan omituisen näköinen otus, joka oli vielä niin tyhmäkn, ettei autoa pelännyt. Ilmeisesti kyseinen siivekäs oli syömässä kiviä. Naarasmetsoksi eli koppeloksi lintu oli vähän liian pieni, mutta fasaaniksi, joita niitäkin on jostain siunaantunut kylälle, se oli liian iso. 

Lajimääritykseni ei ole vielä täysin luotettava, mutta vahva epäilys minulla on siitä, että kyseessä oli maailman ensimmäinen havainto metsofasaanista. Tämä ei ollut ensimmäinen näkemäni sekasikiö, koska kerran Kupsin pelin katsomossa eräs miehenpuoli huusi tuomarille römeällä äänellä jonkin tulkinnanvaraisen vihellyksen jälkeen, että "sinä saatanan sekasikiö". Kommentit (0)

Lahja Euroopalle 24.12.2020, 15:51 

 Minulle on suotu armolahja, jonka avulla näen ennusunia, joissa minulle etukäteen kerrotaan varsinkin tulevien urheilutapahtumien lopputuloksia. Unessa minulle yleensä ilmestyy Teksti-tv:n ruutu, jossa näen tulevan tapahtuman uutisotsikon yleensä virtsan värisin kirjaimin. Se harmillinen asia ennusunissani on, että yleensä minulle annetaan tuonilmaisista tulevista tapahtumista virheellistä tietoa. 

Pari yötä sitten näin unessa teksti-tv:n ruudun, jossa kerrottiin kullan värisin kirjaimin, että Brexit-sopimus on syntynyt. Luulin aamulla, että sama asia olisi kerrottu myös reaalimaailmassa, mutta niin ei sitten ollutkaan tapahtunut, vaan neuvottelut jatkuvat edelleen. Se on hyvä se, että neuvottelut edes jatkuvat ja Euroopalle olisi hyvä joululahja sivistysvaltioiden välinen sivistynyt sopimus tässä tärkeässä asiassa. 

Nimittäin maailmankirjat ovat nykyään sen verran sekaisin, ettei uusia sotkuja enää kaivata. Suomen EU-sopimuksesta kättä väännettäessä minä nuorena vihaisena miehenä vänkäsin Heinolan torilla monta kertaa EU-intoilijoiden kanssa siitä, että jos Suomen pitää EU:hun liittyä, niin kuluttajaneuvojana pystyn sen verran Suomen herroja virkani puolesta neuvomaan, että kaikissa sopimuksissa, myös kuluttajasopimuksissa, pitäisi olla selkeä irtisanomislauseke; se ehkäisee monelta riidalta ja kyllä Suomenkin Eu-sopimuksessa pitäisi selvä irtisanomislauseke olla. 

Nyt Brexit-sotkua seuratessani mielessäni sanon, että mitäs minä sanoin, mutta vahingoniloa en tunne, sen verran sekaisin ovat mualiman kirjat. Samaan aikaan, kun Suomi oli menossa Eu:hun, niin Neuvostoliiton osavaltiot olivat eroamassa Neuvostoliiton unionista ja se onnistuikin ainakin näillä näkymillä aika verettömästi, koska Neuvostoliiton perustuslaissa oli selvät pykälät siitä, miten Neuvostovaltioiden suuresta perseestä voi erota.

Se oli hyvä asia se ja myös Eu-sopimukseen pitäisi irtisanomislauseke saada, mutta sehän ei onnistu, koska tuollainen päätös edellyttää yksimielisyyttä. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin se, että Puola oli aikoinaan Euroopan suurvalta, mutta sitten sovittiin, että sikäläisessä herrainkokouksessa Sejmissä pitää päätökset tehdä yksimielisesti eikä Puola enää sen jälkeen ollut suurvalta. Kommentit (2) 

Jussi Kurikkala 23.12.2020, 17:36 

 Siinä kolme suonenjokelaista hiihdon maailmanmestaria, eli Eino Olkinuora, Jussi Kurikkala ja Kalle Jalkanen, poseeraavat vuoden 1941 Cortinan mm-hiihdoissa, jotka myöhemmin Saksan hävittyä sodan, menettivät mm-arvonsa. Kalle Jalkanen voitti maailmanmestaruutensa tosin jo vuonna 1938 Lahdessa 50 kilometrillä ja olympiakultaa hän voitti 1936 Garmisch-Partenkirchenissä viestinhiihdossa. Kuvan miehistä vain Kalle Jalkanen oli syntynyt Suonenjoella. Eino Olkinuora oli syntyjään Kaukolasta Karjalasta ja Jussi Kurikkala Kalajoelta Pohjanmaalta. 

Kurikkala oli näistä maailmanmestareista ainut, joka ei männyt sodassa. Hän ei joutunut rintamalle heikkojen keuhkojensa vuoksi; tästä huolimatta mies voitti 50 km:n maailmanmestaruuden 50 kilometrillä vuonna -41. Jussi Kurikkala oli ihan oikeasti hyvin sairaalloinen ja hän kuoli jo 39 -vuotiaana vuonna 1951. Ehkä parhaiten Kurikkala on jäänyt hiihtohistoriaan siitä, että eräässä Ounasvaaran 50 km:n kilpailussa hänen huoltoryhmänsä sekosi virvoitusjuomaputeleissa ja Jussi ryyppäsi viimeisellä virkistäytymisasemalla mehun sijasta 97 % pirtua. Sitten hän laskettelikin maaliin poikkeuksellisen rennosti ja hyväntuulisesti. Tapauksen selittänee se, että ennen kestävyysurheilussa käytettiin alkoholia piristeenä ihan kisan viime kilometreillä, tosin yleensä huomattavasti Kurikkalan koktailia miedompana sekoitteena. 

Sekä Kurikkala että Olkinuora kilpailivat myös juoksijoina. Kurikkala jopa edusti Suomea Lontoon vuoden 1948 olympialaisissa maratonilla, mutta ei menestynyt silloisen suomalaisen mittapuun mukaan, vaan sijoitus oli vasta 13.. Ilmeisesti sairaudet heikensivät jo tuloskuntoa. Myös Olkinuora kunnostautui juoksijana ja oli vuoden 1940 Kalevan kisoissa neljäs 10.000 metrillä ja viides 5.000. 

Ja sitten tietokilpailukysymys joulun pyhien ratoksi: ketkä neljä suomalaista olympiavoittajat tai maailmanmestarit ovat juosseet 5000 metriä alle 14 minuutin - Olkinuora tai Kurikkala eivät siihen pystyneet? Lontoon kisoissa osallistui 10.000 metrin juoksuun suonenjokelainen Salomon Könönen eikä hän oikein tyydyttänyt silloisen mittapuun mukaisia suomalaistoiveita, vaikka olikin parhaana meikäläisenä seitsemäs. 

Könönen oli vaatimaton mies eikä saavutuksillaan kerskaillut, mutta joskus hän totesi, että sen Lontoon maratonin hän olisi kyllä voittanut, jos olisi saanut sen juosta. Seuraavana kesänä hän juoksi maailman sen vuoden kärkituloksen 2.28,39, joka aika oli peräti yli kuusi minuuttia Lontoon voittoaikaa parempi. Kommentit (0) 

Eino Olkinuora ja Hitlerin mitali 23.12.2020, 16:32 

Jututinpa päivällä suonenjokelaista urheilumiestä, joka kertoi, että Cortinan mm-hiihdoissa vuonna 1941 viestikultaa voittaneen Eino Olkinuoran mm-kultamitali on erään suonenjokelaisen yhdistetyn hiihtäjän palkintokaapissa. Kyseessä ei ole Rauno Miettisen palkintokaappi, vaan erään toisen jo ennen sotia yhdistetyssä huipulla olleen suonenjokelaisen kaappi. Olkinuora oli tarinan mukaan antanut sen kaverilleen, koska ei halunnut Hitlerin mitalia kanniskella. Se oli hyvin yhteiskunnallisesti tiedostava kannanotto suomalaiselta hiihtäjältä vuonna 1941. Saman vuoden lokakuussa mitään pelkäämätön Olkinuora kaatui ennen kuin hänestä ehdittiin tehdä Mannerheim-ristin ritari. 

Vaikka Eino Olkinuora oli syntyisin Karjalan Kaukolasta, edusti hän vuonna 1941 Suonenjoen Vasamaa. Menestyvä suksivoidetehtailija Esa Rossi houkutteli siihen aikaan maamme huippuhiihtäjiä Suonenjoelle, ja niinpä siihen aikaan tulevan mansikkakaupungin edustajat olisivat ainakin paikkakunnalla vallinneen näkemyksen mukaan voittaneet viestihiihdossa muun maailman. Siitä hieman kiistellään, olisiko myös Suonenjoen kakkosjoukkue myös voittanut muun maailman. 

Vaikka ainakin hyvän tarinan mukaan Eino Olkinuora inhosi Hitleriä, niin ainoan suonenjokelaisen olympiavoittajan Kalle Jalkasen asenne ei ollut ehkä yhtä ehdoton. Nimittäin hyvä urheilutietokilpailukysymys on, että kuka ainoana Suomen joukkueen edustajana teki Hitler-tervehdyksen vuoden 1936 Garmisch-Partenkirschenin olympialaisten avajaisissa. Monet väittävät, että iisveteläinen työläishiihtäjä Kalle Jalkanen olisi kyseisen tervehdyksen tehnyt, mutta ainakin Kalle serkku Aarne Jalkanen, joka on Suomen mestari hänkin, kiisti asian jyrkästi, kun sitä häneltä kysyin.

 Voi tietysti olla, että huumorimiehenä Kalle olisi yrittänyt pelleillä samalla tavalla kuin pielaveteläinen keihäänheittäjä Juha Laukkanen, joka jossain suurkisoissa tervehti saksalaista kilpakumppaniaan pahennusta herättävällä käden nostolla ja taisi Laukkanen vielä tehostaa temppuaan muodostamalla sormistaan Hitler-malliset viikset nenänsä alle. Teko herätti kansainvälistä pahennusta, mutta Suomessa asiasta kuitenkin vaiettiin. Kommentit (0)

 Kekkonen ja romanit 21.12.2020, 15:31 

Presidentti Tarja Halosen lisäksi myös aiempi presidentti Urho Kekkonen oli kiinnostunut romanien asioiden järjestelemisestä. Lainaan nyt suoraan Halos-kirjaa, jossa kerrotaan, että syksyllä 1942 toimiessaan Siirtoväen huollon keskuksen johtajana hän totesi, että mustalaisia varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä. Kekkonen oli tarmokas ja aikaansaapa hallintomies ja 1943 tammikuussa aloitti toimintansa ensimmäinen romanimiehille tarkoitettu leiri ja myös romaninaiset saivat vastaavanlaisen leirin. Heinävedellä toimi sota-aikana jonkinlainen työleiri ja voi olla, että sinne sijoitettiin myös romaneja. 

Tosin en jaksa uskoa, että edes Jatkosota-aikaan Suomessa Heinävedellä olisi surmattu ja suohon upotettu 40 mustalaista, kuten kansanperinteessä kerrotaan joskus historiassa tapahtuneen. Urho Kekkonen oli nuorempana raaka mies muitakin kuin romaneja kohtaan. Sota-aikaan hän esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, ettei Leningradissa kuole nälkään ihmisiä vaan ryssiä. 

Monen poliitikon ura olisi saattanut sodan jälkeen tyssätä moiseen ja monissa maissa olisi saattanut odottaa tuollaisesta kirjoittelusta rikosoikeudellisia seuraamuksia, mutta Suomi on ollut välillä hämmästyttävän vapaamielinen maa. Nähtäväksi jää, joutuvatko juuri Suomeen palanneet Isis-äidit kirjoittelustaan vastuuseen, vai kohdellaanko heitä kuin Kekkosta muinoin. Kommentit (2) 

Halonen ja romanit 21.12.2020, 15:09 

Lukaisinpa juuri Katri Merikallion kirjan Tarja Halosesta enkä turhaan. Halonen on kunnostautunut elämässään monenlaisten vähemmistöjen puolustajana, joka oikein onkin. Halos-elämäkerrasta opin mm. minulle uutta tietoa maamme mustalaisista, joita nykyään mieluummin kutsun romaneiksi. Enpä ole ennen tiennytkään, että perimätiedon mukaan tuossa ihan lähellä Heinävedellä olisi paikallinen väestö surmannut 40 romanin ryhmän ja upottanut ruumiit suohon. 

Yritin etsiä netistä lisätietoa tapauksesta, mutta mitään ei löytynyt. Vaikkapa joku Savon Sanomien tutkiva toimittaja voisi selvittää tätä joukkosurmaa. Jos joukkosurma tapahtui, saattoi se olla siihen aikaan ihan laillinen teko, koska Ruotsissa oli vuosina 1637-1748 voimassa laki, jonka mukaan romanit sai teloittaa ilman oikeudenkäyntiä. Kuningas varmaankin pyrki sillä tavalla vähentämään valtakunnan houkuttavuutta romaniväestön silmissä. 

Hitlerkin yritti ratkaista romaniongelman omalla tavallaan ja niinpä Saksa on tunnustanut 600.000 mustalaisen tappamisen. Tosin eräiden arvioiden mukaan surmattuja olisi ollut 1-2 miljoonaa, elikkä romanien holokaust oli suhteessa vielä juutalaisiakin pahempi. Tämä siitä huolimatta, että rotuopillisesti mustalaiset ovat Euroopan puhtaimpia arjalaisia. Arjalaisiahan natsit muuten arvostivat kovasti. 

Kotikylälläni Suonenjoen Kärkkäälässä 30-luvun pulavuosina paleltui kolme Balzarien suvun edustajaa Kakkisen järven jäälle, kun olivat palaamassa Kuopion tammimarkkinoilta eikä Airakselasta heille löytynyt yöpymispaikkaa, jonka varaan he olivat matkansa suunnitelleet. Tämäkin asia on syytä huomioida Veijo Baltzarin ja hänen serkkunsa pojan Heikki Lampelan toimintaa arvioitaessa. Kommentit (0) 

Vuosi 1918 maamme kevyen musiikin historiassa 19.12.2020, 16:29 

Asuin elämäni parhaat vuodet Itä-Hämeessä ja ihmettelin siellä asuessani, miten nuivasti siellä suhtauduttiin Sysmässä syntyneeseen Olavi Virtaan, joka kuitenkin on maamme kevyen musiikin historian ylivoimainen ykkönen. Meillä Suonenjoella on hehkutettu kovasti Kari Tapiota, vaikka hän jääkin Olan rinnalla kirkkaasti hopealla. Luulen, että Virtaa vieroksuttiin ensiksikin rodullisista syistä, koska miestä epäiltiin mustalaiseksi, vaikka tietääkseni Ola oli vain 1/8 romani. Tosin komea ulkomuoto ja komea ääni saattavat hyvinkin periytyä mustalaispuolelta. 

Toiseksi Virran suvun mainetta rasitti se, että suvun miehet olivat vuonna 1918 Sysmän punakaartin kantavia voimia. Itä-Häme on ollut poliittisesti kahtia jakaantunutta seutua, koska siellä on ollut paljon rikkaita kartanoita, joista monet vieläpä ruotsinkielisiä, mutta vastaavasti myös köyhiä on ollut paljon. Samanlainen tilannehan oli myös Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogian Urjalassa. Vuosi -18 jätti jälkensä Suomen kevyen musiikin historiaan. 

Martti Jäppilä, Tatu Pekkarinen ja Olavi Virran isä joutuivat vankileirille ja Reino Helismaan isä ammuttiin kadulle, vaikka hän ei ottanut kapinaan osaa. Sen sijaan vuodenikäisen tamperelaisen Mauno Kuusiston molemmat vanhemmat kuolivat sairauteen eivätkä olleet sisällissodan uhreja, kuten joskus epäilin. Nykyään ei enää muisteta Heinolan punakaartissa toiminutta Heikki Tuomista, joka säilytti henkiriepunsa ja josta tuli 20-30-luvuilla tunnettu laulaja ja näyttelijä. Hän teki silloin peräti 64 levyäkin. Tuomisen tuntemattomuuteen saattaa vaikuttaa se, että hän vaikutti jossain vaiheessa Amerikassa, jossa häntä säesti Antti Kosola. 

En ole varma, oliko Antti Vihtori Kosolan sukua. Sen sijaan toinen Amerikassa maineeseen kohonnut lapualaistaustainen vaikuttaja Kustaa Hallberg oli Kosolan neljässerkku. Paremmin Kustaa Hallberg tunnettiin Amerikassa nimellä Gus Hall. Hall oli muutaman kerran jopa USA:n presidenttiehdokkaana. Tosin hänen edustamansa USA:n Kommunistinen puolue ei ollut maassa kovin suosittu. 

Saattaa kuitenkin olla, että Gus Hall jätti kuitenkin jälkensä maailmanhistoriaan, sillä eräs B-luokan näyttelijä Ronald Reagan haki Kommunistisen puolueen jäsenyyttä, mutta jostain syystä häntä ei huolittu. Epäilen, että Gus Hallilla oli osuutta hylkäysasiassa, koska hänellä oli pohjalaisen jyrkät yhteiskunnalliset mielipiteet. Hän esimerkiksi oli joskus 70-luvulla sitä mieltä, että ihminen joko on tai ei ole neuvostovastainen samalla tavalla, kuin nainen joko on tai ei ole raskaana. Kommentit (0) 

Martti Jäppilä 18.12.2020, 16:29 

Tiedän kolme hyvää urheilutietokilpailukysymystä, joilla pystyy erottamaan miehet pojista, kun on kyseessä urheilutietämys. Ensimmäinen kysymys on se, että mikä oli nimeltään se poliisi, jonka Helsingin olympiakisojen maratonjuoksijat joutuivat kiertämään reitin kääntöpaikalla? Toinen kysymys on, että paljonko oli uukuniemeläisen Juho Hämäläisen peräsuolen lämpötila, kun hän rantautui uintimaratoniltaan Valamosta Sortavalaan? Ja kolmaskin kysymys liittyy maratoniin, eli kuka johti vuonna 1932 Viipurin maratonia puolimatkassa? Tuo kisahan oli tärkeä, koska sen kolme parasta valittiin saman vuoden Las Angelesin olympialaisiin. 

Karsintakisan voitti Paavo Nurmi, joka juoksi matkan piikkarit jalassa, joka asia selittää sen, että hänen jalkansa olivat olympialaisten aikaan huonossa kunnossa ja voi olla, ettei hän olisi voinut juosta itse kilpailussa, vaikka häntä ei olisikaan julistettu ammattilaiseksi. Viimeisen kysymyksen vastaus on, että Viipurin maratonia johti puolimatkassa paremminkin jalkapalloilijana tunnettu Martti Jäppilä. Jäppilänkin nimi vilahti Olavi Virta-elokuvassa, sillä monipuolisesti lahjakas mies kunnostautui myös musiikin saralla ja hän oli maineikkaan Dallabe-orkesterin napamies. Jäppilän sanoittama Iltatuulen viesti lienee Maamme-laulun ja Säkkijärven polkan jälkeen soitetuin kappale Yleisradiossa. 

Säkkijärven polkan menestyksen salaisuus on myös siinä, että sitä soitettiin Jatkosodan alussa radioaalloilla monta viikkoa putkeen, koska siten estettiin venäläisten Viipuriin jättämien radiomiinojen räjäyttäminen. Muutenkin Martti Jäppilän ja Olavi Virran vaiheet kytkeytyvät toisiinsa, koska Olavi Virran isä Juho Virta ja Martti Jäppilä olivat yhtä aikaa Hennalan vankileirillä, sillä molemmat olivat punikkeja. Martti Jäppilä selvisi kokemuksesta vähemmillä vammoilla, mutta Virta koki leirillä hermoromahduksen, jonka seurauksena hän alkoi juomaan itsetuhoisesti. Elokuvassa Juho Virta esitetään koomisena juoppokekkulina, vaikka todellisuudessa kyseessä oli tragedia. Kommentit (4) 

 Virta ja Theel 17.12.2020, 16:48 

 Ja taas on lukijapalaute säälimättömällä tavalla paljastanut, että eilen tuli taas kirjoitettua ropakantaa Olavi Virrasta ja varsinkin tapauksesta, joka sattui, kun kova urheilumies Ola oli edustamassa Seutulan Kuokkaveikkoja. Nimittäin ilmeisen asiantunteva ja asiaan hyvin perehtynyt taho on lähettänyt seuraavan viestin: "Peter von Baghin ja kumppaneiden kirjoittamassa kirjassa ”Olavi Virta - legenda jo eläessään”, sanotaan sivulla 135, että Ola lauloi Suomi-verkkareissa ja monot jaloissaan kappaleen ”Kun ilta ehtii” ja toiselle puolelle singleä ”Annabella”. Samassa yhteydessä mainitaan, että Virta tuli kaupunkiin pyykkiauton mukana puntikselle. Kirjassa on hieman sekavasti selvitetty, mutta siinä mainitaan, että Ola olisi rikkonut tahallaan silmälasinsa ja pääsi niitä reerauttamaan. Toisaalta puhutaan puntiksesta…" Ola ei siis korjauttanut hampaitaan kuten eilen erheellisesti väitin, vaan silmälasejaan ja myöskin tuo monoasia on hyvä lisätieto. Virta-elokuvassa olisi ollut vaikuttava kohtaus, kun päähenkilö olisi kuvattu laulamassa Kun ilta ehtii-kappaletta levyille Suomi-verkkarissa monot jalassa. 

Epäilen, että en ole lukenut kommentaattorin mainitsemaa Peter von Baghin kirjaa Olavi Virrasta, mutta sen sijaan olen lukenut Peter von Baghin, joka varmaan kavereiden kesken oli vain pelkkä Peter Bagh, muistelmateoksen, jossa hän kertoo Virran kovasta kilpakaverista Henry Theelistä. Molemmat miehet olivat suuria iskelmätähtiä, mutta sen lisäksi heitä yhdisti se, että molemmat herrat tykkäsivät kovasti tytöistä. Ainakin hyvän tarinan mukaan miehillä oli kiivas kilpailu siitä, että kumpi saa hernepullonsa ensin täyteen.

 Kilpakumppaneilla oli kiertueillaan mukanaan pullo, jonne he jokaisen onnistuneen aktin jälkeen pudottivat herneen. Nyt en kuitenkaan muista, kumpi sai pullonsa ensiksi täyteen. Sen asian von Bagh muistelmissaan kertoo, että kerran Oulun turneella Henry Theel ihastui johonkin naiseen niin perusteellisesti, että päätti jäädä tämän luokse asumaan. Uusi ihastus sitten soitteli Theelin lailliselle vaimolle Helsinkiin, että Henryn tavarat pitäisi lähettää Ouluun. Siihen vaatimukseen vaimo vain kivahti, että sillä miehellä ei ole muuta omaisuutta kuin salkku ja mulkku. Salkku Henryllä oli, koska hän säilytti siinä nuottejaan. Kommentit (0) 

Olavi Virta 16.12.2020, 16:45

Pari iltaa sitten tuli telkkarista Olavi Virrasta kertova elokuva, jonka mielenkiinnolla katsoin, vaikka kovin montaa tähteä filmi ei arvosteluissa saanutkaan. Myönteistä kuitenkin oli, että näyttelijät lukivat vuorosanansa selkeästi ja että Virta lauloi hyvin, eli paremmin kuin kukaan muu tuon alan taiteilija on maassamme koskaan laulanut. Dramaattisemmankin elokuvan Virran vaiheista olisi saanut. Tapio Rautavaaran elämäkerrasta luin, että Virta loppuvuosinaan oli keikkoja kierrellessään jaloistaan niin huono, että Rautavaara joutui väillä kantamaan häntä selässään. Siitäpä olisikin saanut vaikuttavan kohtauksen elokuvaan. 

Virran suosion romahdus alkoi Ilomantsin esiintymisestä, jossa yhtyeen hanuristi joi itsensä kerrassaan makkuriin. Jostain syystä media antoi kansan ymmärtää, että vokalisti itse olisi syyllistynyt moiseen. Ennen Vennamo vakuutti, että kyllä kansa tietää, mutta ihan kaikkea kansa ei tiedäkään. Muutenkin suuren yleisön käyttäytyminen on yllättävää. Tapio Rautavaarakaan ei ollut mikään vesipoika, mutta jostain syystä se hyväksyttiin. 

Kun Rautavaara kärähti Lapissa ratista ja sai lainvastaisesti vain ehdollista vankeutta, tapaus ei noussut julkisuuteen. Kun Virta kärähti ratista, Seutulan reissu oli selviö. Asialla oli kuitenkin se myönteinen puoli, että lentokentän kuokkimisesta Virta sai sen verran lomaa, että pääsi teettämään Helsinkiin hampaitaan, mutta samalla reissulla hän pistäytyi myös studiolla ja lauloi levylle Suomi-verkkarit päällään Punaiset lehdet kerrassaan upealla tavalla. Kuunnelkaa vaikka itse. https://www.youtube.com/watch?v=cMWn3obDa5o . Kommentit (0) 

Lyly, kalhu ja pitkä sauva 15.12.2020, 16:47 

Ihmiskunta on harrastanut hiihtourheilua ainakin noin 5000 vuotta ja lähes koko sen ajan hiihtourheilua on harrastettu suksilla, joista toinen on ollut pitkä ja liukas ja toinen lyhyt sekä pohjalta karvainen. Sauvoja on yleensä ollut vain yksi, mutta se on ollut hyvin pitkä. Ennen hiihtourheilussa oli kysymys elämästä tai kuolemasta eikä silloin tuijoteltu liikaa FIS:n luomia kilpahiihdon sääntökummallisuuksia. Toivoisin, että hiihtoharrastuksessa palattaisiin vanhaan perinteiseen tyyliin. Voiteluongelmat häviävät, kun on toinen suksi, jota kutsutaan lylyksi, joka voidaan voidella todella liukkaaksi ilman pitovoiteisiin panostamista ja toinen suksi, jota kutsutaan kalhuksi, jolle saadaan ns. seinäpito vaikkapa poronnahan avulla. 

Lisää vauhtia hiihtourheiluun saadaan ottamalla käyttöön perinteinen pitkä sauva. Sellaistahan esittelikin eräiden mm-kisojen verryttelyssä Gunde Svan, joka oli ottanut käyttöönsä pitkän rottinkiseipään ja ainakin Suomen voidemestari Niilo Väisäsen mukaan oli seipään avulla kiitänyt hirmuista vauhtia. FIS muuten ilmoitti asiasta tiedon saatuaan, että hiihtäjällä tulee olla kaksi lyhyehköä sauvaa. 

Pitkä vipuvarsi tuottaa liikkeeseen ihan fysiikan peruslakien mukaisesti lisää energiaa. Eilen oli tv:ssä ohjelma kivikauden keksinnöistä ja siinä kerrottiin, että tavallinen keihäs lensi muinaisilla esi-isillämme vain 70 metriä, mutta vivun päästä singottuna se kaarsi peräti 180 metriä. Samalla tavalla myös hiihdettäessä pitkällä vipuvarrella saadaan lisää vauhtia etenemiseen. Lylyä ja kalhua käytettäessa saattaa käydä niin, että kalhujalka väsyy yksipuolisen potkimisen vuoksi, mutta tämä ongelma on helppo ehkäistä vaihtamalla välillä kalhu- ja lylyjalkoja. Se onnistuu helposti, mikäli käytetään perinteisiä helppokäyttöisiä mäystinsiteitä. Kommentit (0)

Mäystimet 14.12.2020, 16:30 

Siiri Rantasen tarinaa lukiessani tein tieteellis-teknisen innovaation, jonka avulla luulen Suomen hiihdon nousevan takaisin maailmankartalle. Nimittäin, kun Siiri pikkutyttönä opetteli hiihdon alkeita, oli hänellä suksissaan mäystinsiteet. Sellaiset ovat kätevät varsinkin jyrkässä ylämäessä, koska löysä nahkaremmi sallii sen, että hiihtäjä voi muljauttaa kantapäänsä pois sukselta ja juosta siten ilman lipsumisvaaraa mäen päälle. Sitä Rantanen ei kertonut, mutta epäilen, että samalla tavalla myös pahojen alamäkien lasku helpottuu, koska suksen päältä poismuljautetuilla kantapäillä voi myös jarruttaa vauhtia. Suomalaiset ovat kyllä aina pärjänneet mäkien ylös kapuamisessa, mutta alastulon kanssa on ollut vaikeuksia. 

Jossain 1920-luvun talvikisoissa meikäläset suunnittelivat jopa sitä, että mäkien päälle varastoidaan kuusenlatvuksia, jotta suomalainen voisi kopata latvuksen jalkojensa väliin ja jarruttaa tarvittaessa sillä, jos vauhti äityy liialliseksi. Kunhan korona helpottaa ja itäraja aukeaa, käyn Sortavalasta ostamassa parin kympin hintaiset Karjala-suksitehtaan metsähiihtimet, koska olen kuullut, että niihin saa samaan hintaan autonrenkaista leikatut mäystinsiteet. Itse hiihtelen paljon jäillä ja aina kauhistuttaa ajatus siitä, että jää pettää. Nykyaikaisista siteistä on jäihin pudottua vaikea suksia irrottaa, mutta mäystinsuksista asia ei tuota ongelmia. Kommentit (0) 

Äitee 13.12.2020, 17:51 

Kyllä minä niin mieleni hyvitin, kun aloin lukemaan Jari Porttilan ja Osmo Kärkkäisen hiihdon olympiavoittaja Siiri Rantasesta kertovaa Äitee-nimistä teosta, sillä minä, joka en huomaa edes malkaa omassa silmässäni, huomasi helposti rikan Porttilan ja Kärkkäisen kirjasta. Tosin ei pikku virhe kirjaa täysin pilaa; voittihan Kari Hotakainen pari kymmentä vuotta sitten Juoksuhaudantiellään Finlandian vaikka kirjan ensimmäisen painoksen ensimmäisessä virkkeessä oli panovirhe. Äitee-kirjan alkusivuilla kerrotaan, että Siiri Rantanen olisi omaasukuaan Lintula, mutta jokainen joka nyt jotain urheilusta vähänkin tietää, tietää, että Lintunenhan se Siiri oli tyttönimeltään. 

Tässä yhteydessä on syytä tuoda esille, että erinomainen urheilutietokilpailukysymys olisi kysymys, että luettele talviolympialaisten suomalaissyntyiset kultamitalinaiset tyttönimiltään. Kysymykseen sisältyy peräti kaksi pientä kompaa. Ensiksikin itsenäisen Suomen ensimmäinen olympiavoittaja oli kaunoluistelija Ludowika Jakobsson os. Eilers, mutta hän oli syntyjään saksalainen ja lisäksi, niin erikoista kuin se onkin, hän voitti kultansa Antwerbenin kesäkisoista, joissa oli jostain merkillisestä syystä kilpailulajina pariluistelu. 

Toinen kysymykseen sisältyvä kompa on se, että kaksinkertainen olympiavoittaja Toini Gustafsson edusti Ruotsia, vaikka olikin syntyjään Suomussalmen Karvosia. Äitee-kirjasta paljastuu se, että nykyistä Me Too-liikettä olisi kaivattu naisten kilpahiihdon alkuaikoina, sillä miespuoliset hiihtojohtajat kohtelivat naishiihtäjiä monellakin tapaa törkeästi. Onneksi topakka Siiri Rantanen piti kuitenkin miehiä edes jossain määrin kurissa. Tosin varsinainen Pussy Riot-kapina tapahtui ainakin Suomen hiihdon epävirallisen historian mukaan vasta Rantasen kansainvälisen kilpauran jälkeen vuonna 1968, jolloin ainakin hyvän tarinan mukaan maamme naishiihtäjät ilmoittivat kieltäytyvänsä Grenoblen kisoista, mikäli eräs ahdisteluun taipuvainen mieshiihtäjä valitaan joukkueeseen. 

Miestä ei valittu ja se oli suuri skandaali siihen aikaan, varsinkaan kun syytä joukkueesta pudottamiseen ei kerrottu. Olen kuullut asiasta silminnäkijätodistajaa, joka oli ollut paikalla Porrassalmen hiihtojen palkintojenjaossa, jonka yhteydessä Grenoblen joukkue julkaistiin. Kun ahdistelusta syytettyä ei valittu, tämä nousi ja marssi pois juhlatilasta, mutta ovella hän kääntyi ja huusi, että "Vennamo voittoon". Niinpä tämäkin ahdistelutapaus sai hieman poliittistakin väriä. Kommentit (3) 

Kotimaan politiikan arkipäivää 12.12.2020, 15:08 

Suomalaiset ovat lahjakasta kansaa. Googlesta tippuu kännykkääni viestejä sosialistisesta mediasta ja hämmästyttävä on kansamme tietotaso. Minulle ihan tuiki tuntemattomat tuiki tavalliset kansalaiset näyttävät olevan suuria valtiosääntö- ja rikosoikeuden asiantuntijoita. Kansalaiset näyttävät olevan hyvin perehtyneitä myös epidemiologiaan, joka ilmenee kansan selvänä rokotusvastaisuutena, jota voisi nimittää myös kulkutautimyönteisyydeksi.

Sosiaalipolitiikasta, vaikka se kipeästi koskettaakin meitä kaikkia, Suomen kansa ei näytä olevan lainkaan kiinnostunut, sillä kukaan ei sosialistisessa mediassa ota kantaa parasta aikaa ajankohtaiseksi tulleeseen maamme historian toiseksi tärkeimpään lakiuudistukseen, jonka nimen päälle en nyt pääse, kun sitä niin harvoin tiedotusvälineissä lausutaan. Sosialistinen media näyttää arvostelevan maamme punavihreää mediaa, kuten Helsingin Sanomia ja Yleisradiota, punavihreän asian ajamisesta ja itsekin epäilen samaa. 

Nimittäin menossa on jo kova presidentinvaalitaisto ja punavihreämedia pyrkii saamaan maahamme seuraavaksi vihreän presidentin. Pekka Haavistohan on jo kaksi kertaa turhaan presidentiksi yrittänyt, mutta nyt ollaan hänen tilalleen nostamassa ehdokkaaksi Ville Niinistöä, jonka sukunimi jo tuo muutaman prosentin kannatuslisän. Juuri julkaistujen amerikkalaistutkimusten mukaan vielä enemmän Villen mahdollisuuksia lisää hänen tuuheatukkaisuutensa. Amerikkalaistutkimusten mukaan ohuttukkaisilla ei ole vaalitaistossa mitään mahdollisuuksia tuuheatukkaisia vastaan, joiden hiuslaite todistaa kantajansa elinvoimaisuudesta. Myös perussuomalaisten kannattaa huomioida tämä seikka ehdokasasettelussaan, sillä Jussi Halla-aholla on huonot edellytykset presidentin virkaan. Kommentit (2) 

Ylen sankia priha 11.12.2020, 16:05 

Läheltä piti, ettei Tuntematon sotilas jäänyt kirjoittamatta. Heti jatkosodan alussa alikersantti Väinö Linna oli ryhmineen marssimassa tiellä, kun Linna kuuli humauksen ja tunsi lämpimän henkäyksen niskassaan. Kranaatti oli iskenyt keskelle ryhmää, josta kuoli viisi miestä ja kaksi haavoittui vaikeasti. Linna selvisi vastoin todennäköisyyksiä pelkällä pökertymisellä. Varsinkin Tuntemattoman sotilaan ensimmäinen elokuvaversio on niin täynnä kuolemaa, että se tuntuu liioittelulta, sillä karkean arvioni mukaan vain noin 1/7 suomalaisista sotilaista kuoli viime sodissa. 

Linna kuului kuitenkin ikäluokkaan 1920 ja palveli etulinjassa, joten hän kuului siihen ryhmään, josta harva selvisi ehjänä. Ryhmänsä menettänyt Linna siirtyi sitten vähäksi aikaa Paavo Tanskin, eli Vanhalan, jota myös Ylen sankia prihaksi kutsuttiin, ryhmään. Ylen sankia priha oli hiljainen hihittelijä, jota kaikenlainen mahtipontisuus ja muu typeryys huvitti suuresti ja niinpä tuntuu erikoiselta, että hänen täällä Kuopiossa asuva aikamiespoikansa Juhani Tanski on Suomen Työväenpuolueen puheenjohtaja ja oli nuorempana maamme johtavia maolaisia. Epäilen kyseessä olevan jonkinlaisen isäkapinan eikä huumorin. Kommentit (0) 

Kaunisteltu sotaromaani 10.12.2020, 16:25 

Luin tuossa Mauno Jokipiin toimittaman kirjan Tuntemattoman sotilaan rykmentti ja siitä saa sen kuvan, että Tuntematon sotilas kaunistelee sotaa. Esimerkiksi seuraavaa tapausta Linna ei kerro, jonka kertomuksen lainaan pitkälti suoraan Jokipiin kirjasta. Eräs sotamies Jyrkinen oli voittanut kortilla huomattavan summan rahaa, jonka asian muuan toinen peluri pani merkille. Seuraavan taistelun aikana tämä toinen peluri ampui syöksyyn noussutta Jyrkistä selkään aivan kylmäverisesti. Tapauksen nähnyt aseveli olisi ampunut heti murhaajan, mutta koska lipas ei ollut paikallaan nosti hän vain kovan metelin näkemästään, jotta toiset miehet olisivat ampuneet moisen miehen. 

Murhaaja huomasi tulleen tekonsa ilmi ja syöksyi sen jälkeen ilman asettaan välimaastoon jääden sinne hortoilemaan. Siellä, tai peräti vihollisen puolella hän vietti koko päivän. Iltapäivällä hän yritti juosta takaisin suomalaisten puolelle, mutta ei onnistunut, koska muut miehet olivat langettaneet jo hänelle porukalla tuomion. Vaikka murhamies käsiään kohotellen aneli armoa, useat lähes yhtäaikaiset laukaukset lopettivat hänen elämänsä. Edellä kerrottu tapaus ei ollut ainut. 

Myöhemmissä tutkimuksissa ilmeni, että omien ampumiseen ja ryöstämiseen oli syyllistynyt eräs toinenkin sotilas. Pataljoonan komentaja majuri Väänänen olisi halunnut hoitaa asian pikaoikeudenkäynnillä, mutta divisioonassa asia luvattiin käsitellä kiireellisenä. Lopulta tuomittu sai 2 v 8 kk vankeutta. Ilmeisesti sotaoikeus katsoi, ettei murhista ollut riittävästi näyttöä, vaan kysymyksessä oli vain ruumiiden ryöstely. Kommentit (0) 

Väinö Linna ja Suonenjoki 09.12.2020, 16:34 

Pikkuisen pidättyväinen oli kirjailija Väinö Linna savolaisten suhteen. Tuntemattomassa sotilaassa oekeita immeisiä edustaa ainoastaan lähetti Mielonen ja hänkin on romaanissa vähän sivuosassa. Olisiko savolaisboikottiin ollut selityksenä kielelliset syyt, sillä Linna ei ilmeisesti savoa kunnolla hallinnut. 

Kuitenkin tuleva kirjailija oli todistettavasti paljon tekemisissä oekeitten immeisten kanssa. Olihan esimerkiksi miehistä uljain, eli Viho Koskela, Nilsiästä, vaikka Tuntemattomassa sotilaassa hänet muutettiinkin hämäläiseksi. Sellaisen tarinan olen kuullut, että Jatkosodassa vallan Linnan ryhmässä olisi ollut eräs Suonenjoen Kärkkäälän kylän mies, mutta täyttä varmuutta tarinan todenperäisyydestä minulla ei ole. 

Sen sijaan Panu Rajalan toimittamasta Linnan muisteluista selviää luotettavasti, että tulevalla suurkirjailijalla oli tiivis yhteys Suonenjokeen. Nimittäin välirauhan aikaan Linnan kuului joukkueeseen, jonka johtajana oli suonenjokelainen reservinkornetti Otranen. Miehen sukunimi on niin epäsuonenjokelainen, että epäilen, ettei mies ollut syntyperäisiä suonenjokelaisia. Otranen ei paljoa joukkuettaan johtanut, vaan keskittyi enemmänkin kovasti kiroillen odottamaan kotiuttamista, sillä hän oli ollut pitkään rivissä, koska oli Talvisodan käynyt mies. 

Aikoinaan Otranen sitten pääsi siviiliin, mutta hänen seuraajakseen joukkueen johtajaksi tuli alikersantti Jäppinen, joka myös oli suonenjokelaisia ja hänellähän myös on ihan lajityypillinen suonenjokelainen sukunimi. Jäppinenkin oli Talvisodan veteraani ja myös hänellä oli kova koti-ikävä. Kun Otranen oli lähdössä siviiliin, niin Jäppinen huuteli hänen peräänsä savoksi, että "kyllä minäkin tiältä vielä tulen, tilloohan pöytä Hansasta valmiiksi". 

Hansa-nimistä ravintolaa ei Suonenjoella ole ollut, vaan ilmeisesti Hansa oli Pieksämäellä. Suonenjoella taisi kieltolain jälkeenkin olla vanha viinanvastainen laki pitkään voimassa, ja minäkin muistan sen ajan, jolloin suonenjokelaiset joutuivat hakemaan viinansa Pieksämäeltä Alkosta, koska omasta pitäjästä väkijuomia ei laillisesti saanut. Kommentit (0) 

Asumaniemi 08.12.2020, 17:10 

Väinö Linnan muisteluita lukiessani on selvinnyt, ettei Tuntemattoman sotilaan nuori täydennysmies Asumaniemi ollutkaan todellisuudessa lukiolaispoika Asumaniemi, vaan hän oli hullunrohkea 36-vuotias luutnantti Allan Gummerus. Gummeruksethan ovat tunnettua kulttuurisukua, jonka suvun edustajista osa on suomentanut nimensä Pihkaloiksi. Tunnetuin suvun edustaja on urheilufilosofi Lauri "Tahko" Pihkala. Gummerus ei kaatunut ihan Jatkosodan loppuvaiheessa, kuten kirjassa kerrotaan, vaan heti sodan alussa Läskelässä Sortavalan lähellä. Tarkka-ampuja osui ilmeisesti Läskelän paperitehtaan ikkunasta luutnanttia rintaan. 

Tuntemattomassa sotilaassa Asumaniemen viimeiset sanat ovat: "Se on vasemmalla puolella... Sydän on vasemmalla puolella". Gummerus sen sijaan sanoi viimeiseksi lauseekseen, että: "Perkele, kummalla puolen sydän on?" Linnan muisteluiden mukaan Gummerus kärsi lievästä puheviasta, joka ssattoi olla selitys sille, että 36-vuotias hullunrohkea ammattiupseeri oli vielä vain luutnantin arvoinen. Viimeiset sanansa hän lausui ihan änkyttämättä. Kommentit (0) 

Hauhia 07.12.2020, 17:13 

Muutenkin kuin Koskelan tapauksen osalta Väinö Linna kaunistelee sodan todellisuutta. Panu Rajalan toimittamassa Linnan muisteluissa kerrotaan sotamies Hauhian tapaus sellaisena kuin se todellisuudessa oli. Hauhia ei ollut todellisuudessa nuori täydennysmies Hauhia, vaan ihan kokenut rintamamies Oiva Salmi, joka asemasota-aikaan epähuomiossa nosti päätään liian korkealle, jolloin tarkka-ampuja osui häntä heti keskelle otsaa. 

Merkillistä tapauksessa on se, että vaikka miestä oli ammuttu keskeltä otsaa päästä läpi aamupäivällä, niin hän eli iltapäivään asti. Kun häntä vedettiin ahkiolla jsp:lle, avasi hän vielä itse puseronsa napit. Kun noin 30 vuoden kuluttua kuvataan Tuntemattoman sotilaan neljäs elokuvaversio, kannattaa Hauhian tapaus esittää niin kuin se todellisuudessa tapahtui, sillä tavalla se lisää elokuvan sodanvastaista sanomaa; yleensä sotafilmeissä kuollaan liian kauniisti. 

Muistelen, että Veijo Merellä oli jokin novelli asialleen täysin omistautuneesta tarkka-ampujasta, joka kehittää taitonsa niin ilmiömäiseksi, että hän ampuu vihollista niin keskelle otsaa, ettei tämä kuolekaan; tällä asialla saattaa olla jopa jokin lääketieteellinen selitys. Voi olla, että Meri sai idean novelliinsa Hauhian todellisesta tapauksesta. Kommentit (0) 

Koskela 06.12.2020, 16:07 

Luinpa tuossa ajankohtaan sopivasti Panu Rajalan toimittaman Väinö Linnan muisteluihin perustuvan kirjan Päivä on tehnyt kierroksensa, josta sain lisätietoa Tuntemattoman sotilaan esikuvahenkilöiden taustoista. Nykyään on yleisesti tiedossa, ettei miehistä uljaimman, eli Vilho Koskelan esikuva olekaan urjalalaisia, vaan hän on nilsiäläinen pienviljelijä Einari Kokkonen. Ihan uusi tieto minulle oli, että Tuntemattoman sotilaan Koskela olikin leskimies, sillä hänen vaimonsa oli ampunut itsensä. 

Se tieto saattaa selittää Koskelan vaiteliaisuuden. Sen sijaan en ole varma siitä selittääkö se myös miehen pahapäisyyden juovuksissa. Saattaa olla, että Koskela oli pahapäinen juovuksissa jo ennen vaimon itsemurhaa. Itse olen pohdiskellut hiljaa mielessäni Tuntemattoman sotilaan upseerikorsun tapahtumia Marskin synttäreitä juhlittaessa, kun miehistöpuolelle hoilataan Punakaartin marssia kiljupöhnässä, niin upseeripuolella joku laulaa saksaksi saksalaista marssilaulua, siihen asti kunnes Koskela alkaa häiritä esitystä omalla Ratiritirallallallaan ja lopuksi vetää saksalaismarssin esittäjää turpaan. 

Saattaa olla, että vain kansakoulun käynyt Koskela tuntee olemattoman kielitaitonsa vuoksi katkeraa alemmuutta herraspoikaa kohtaan tai sitten taustalla on nöyryyttävät kokemukset kansakouluajalta. Saattaa olla, että natsihenkinen opettaja Rautajärvi nöyryytti kansakoulussa punapäällikön vähemmän reipasta jälkeläistä laulattamalla tällä asennekasvatusmielessä Ratiritirallaata jossain laulunkokeissa. Kaikkihan muistavat, miten nöyryyttäviä kokemuksia laulunkokeet olivat muutenkin. Kommentit (0) 

Kapteeni Kaarna ja Simpauttaja 05.12.2020, 17:01 

Tänään tulee sitten jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan telkkarista lasten nukahtamishetken jälkeen Tuntemattoman sotilaan uusin versio ja huomenna vielä lasten katseluaikaan jo perinteiseksi muodostuneeseen itsenäisyyspäivän viettotapaan Tuntemattoman sotilaan vanhin verisio. Jos jotakuta jo kyllästyttää Tuntemattoman sotilaan katselu, niin hän voi vaihtoehtoisesti kuunnella Tuntemattoman sotilaan kuunnelmaverision tästä linkistä, jossa sitä on kuunneltavissa parikymmentä tuntia: https://areena.yle.fi/audio/1-4301203 Kuunnelmaversio on vuodelta 1966 ja elävästi muistan, että pikkupoikana sitä innolla kuuntelin, vaikka en ehkä kaikkea ymmärtänytkään. 

Kuuntelin äsken kuunnelman ensimmäistä osaa ja nyt ymmärsin, että vaikka kapteeni Kaarna oli ylennyt upseeriksi ihan kansakoulupohjalta, niin Nietzsche hän oli opiskellut. Se paljastuu, kun hän puhuttelee lomalta viikon viiveellä saapunutta psykopaatti-autonapumies Lehtoa hyvin ymmärtäväiseen sävyyn, jossa olisi myös ollut ainesta upseeriksi ja yli-ihmiseksi. Sikäli Väinö Linna kaunistelee romaanissaan Lehdon kaatumistapausta, sillä todellisuudessa samalle kerralla kaatui pikakiväärin yllättämänä koko hänen johtamansa ryhmä.

Mitään pelkäämätön kapteeni Kaarna oli kaatunut ensimmäisessä taistelussa traagisesti jo ennen Lehtoa. Erityisen vaikuttavasti tapaus on esitetty Tuntemattoman sotilaan keskimmäisessä elokuvaversiossa, jota ei ole pitkään aikaan telkkarissa esitetty, koska se version antaa sodasta hyvin ahdistavan ja vastenmielisen kuvan eikä kansa halua sellaista katsoa. Itseäni tosin häiritsee Mollbergin filmissä se, että Kaarnaa näytellyt Veikko Tiitinen kaatui vähän samalla tavalla myös Simpauttaja-elokuvassa, mutta se kohtaus, jossa issee viskaa tämän omalla pellolla, on tragikomedia eikä tragedia. Tuntematonta sotilasta katsoessa Simpauttajan tragikoominen kaatumiskohtaus häiritsee Kaarnan traagisessa kaatumistapauksessa. Katsokaa vaikka itse: https://www.youtube.com/watch?v=1jZWHLfkZWI Kommentit (2) 

Tsernobyl 04.12.2020, 16:50 

Luinpa tuossa ukrainalais-amerikkalaisen historian professori Serhii Plokhyn kirjan Tsernobyl - Ydinkatastrofin historia ja huomasin jälleen kerran kirjoittaneeni aiemmin ropakantaa. Olen nimittäin väittänyt, että Tsernobylissä nimenomaan testattiin sitä, saako räjähtämättömäksi suunniteltua laitosta räjähtämään ja koe onnistui. Tosiasiassa Tsernobylissä testattiin vain sitä, miten laitos voisi käyttäytyä eräissä yllättävissä vikatilanteissa ja saatiin selville, että se voi käyttäytyä hyvin yllättävällä tavalla. Meidän suomalaisten onni on se, että alun perin suunnitellut kokeet oli tarkoitus suorittaa Suomenlahden rannalla Sosnyvyborissa, mutta sikäläinen henkilökunta uskalsi kieltäytyä asiasta.

 Jos Sosnyvyborin henkilöstö olisi ollut vähemmän ennakkoluuloista, saattaisin kirjoitella tätäkin juttua jossain muualla. Tosin tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että Tsernobylin onnettomuus oli hämmästyttävän lievä, sillä vain viisi prosenttia yhden reaktorin sisältävästä radioaktiivisuudesta pääsi ympäristöön. Jos yhden reaktorin katastrofi olisi ollut täydellinen, niin ainakin professori Plokhynin mukaan koko Eurooppa olisi muuttunut asuinkelvottomaksi. Itse en asiasta ymmärrä, mutta epäilen, että käytännössä radioaktiivisuus ei olisi jakautunut tasaisesti koko maanosaan ja ehkä sittenkin osa Euroopasta olisi säästynyt. 

Plokhyn myös uskoo, että mikäli kaikki voimalaitoksen neljä reaktoria olisi sylkäissyt sisuksensa taivaalle, olisi seuraamukset olleet jokseenkin sellaiset, joista Johanneksen Ilmestyskirjassa puhutaan, kun siellä puhutaan maailmanlopusta. Radioaktiivisuus olisi valunut jokia pitkin valtameriin, jotka olisivat tulleet tappavan myrkyllisiksi. Vähällä siis Tsernobylissä selvittiin. Ainoastaan kolmenkymmenen kilometrin säteeltä voimalan ympäristöstä ihmisten asuminen on kiellettyä seuraavien muutamien kymmenien tuhansien vuosien ajan. Tosin Neuvostoliiton konkurssi saattoi suurelta osin johtua tästä suhteellisen vaatimattomasta voimalaonnettomuudesta. Eräiden laskelmien mukaan onnettomuus maksoi Neuvostoliitolle kolme kertaa enemmän, mitä ydinvoimalat ovat sille tuottaneet. Kommentit (0) 

Uukuniemeläinen mestariuimari 03.12.2020, 16:39 

Joskus alkusyksystä kirjoitin uukuniemeläisestä mestariuimari Matti Hämäläisestä, jonka kerrottiin Muistojen Sortavala-kirjassa uineen elokuun 10.-11. vuonna 1927 ensimmäisenä ja tähän mennessä tiettävästi ainoana ihmisenä maailmassa Valamosta Sortavalaan. Uitu matka oli harhailut huomioon ottaen noin 42 kilometriä ja aikaa kului Hämäläiseltä tähän ainutlaatuiseen urheilusuoritukseen 26 tuntia 9 minuuttia. Mainittakoon, että Englannin kanaali, jonka ylitse oli aikaisemmin uitu, on leveydeltään "vain" n. 32 km. 

Aikoinaan harmittelin sitä, ettei Muistojen Sortavala-kirjassa kerrottu tarkempia yksityiskohtaisia tietoja ennätysuinnista, mutta kun nyt kävin tutkimassa digilehtiarkistoa, niin ilmeni, että Matti Hämäläisestä tuli tapauksen johdosta merkittävä aikansa julkisuuden henkilö ja monet sanomalehdet julkaisivat hänestä pitkiä juttuja. Yllä oleva kuva mestariuimarista on otettu Etelä-Saimaan digiversiosta. Löysin digiarkistosta myös tilastodataa uintiretkestä. Kaipaamaani tuulilukemaa, joka nykyään yleensä ennätystuloksiin liitetään, en löytänyt. 

Sellaisen tiedon sen sijaan löysin, että jossain matkan vaiheessa Laatokan vesi oli alle kymmenasteista. Luulen että hyytävä vesi oli sillä kohtaa Valamon edustalla, jossa vettä on peräti 225 metriä. Mestariuimarin fyysisistä ominaisuuksista sain selville, että hän oli 174 cm pitkä ja painoi normaalisti 88 kilogrammaa, mutta uintimatkan aikana paino oli pudonnut 82 kilogrammaan. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Laatokka-lehti tietää kertoa, että urheilusankarin peräsuolen lämpötila, jota ei mielestäni nykyään enää mainita urheilunennätysten yhteydessä, oli 38,1 astetta ennätyssuorituksen jälkeen. Siinä tilastotiedossa olisikin ainesta vaativaksi urheilutietokilpailun kysymykseksi. Uskon peräsuolimittauksen tehdyn välittömästi miehen rantauduttua. Kommentit (0) 

Ei voi olla totta! 02.12.2020, 21:15 

Olen taistellut lukuisilla jalkapallokentillä, mutta eilinen Suomen naismaajoukkueen tekemä voittomaali tulee syöpymään tulikirjaimilla muistini sopukoihin samalla tavalla kuin Wirenin kaatuminen aikoinaan. Harva on se kerta, jolloin urheilussa nähdään moista draamaa. Suomi oli Skotlantia vastaan selvästi alakynnessä koko pelin ajan ja ihmeenä voi pitää sitä, että tulos oli 0-0 viime sekunneille asti. Sitten kentälle juoksi ensimmäiseen maaotteluunsa vaihtopelaajana Amanda Rantanen, joka sai hyvin ikävän näköisesti pallon päin pläsiään ja mielestäni purskahti enemmänkin kivusta kuin onnesta itkuun, kun pallo pomppasi hänen naamastaan Skotlannin maaliin. Niinpä Suomi voitti ottelun 0-1, vaikka kulmat olivat vastustajalle 11-1 ja maalipaikat 17-4. 

Suomalaiset alkavat nykyään olla kuin ruotsalaiset ennen, eli voittavat tiukoissa paikoissa vasten kaikkia todennäköisyyksiä. Jostain syystä pallot pomppivat nykyisin suotuisasti Suomelle sekä nais- että miesjalkapalloilussa. Nyt näyttää jo varmalta, että myös maamme naiset tulevat pelaamaan seuraavissa Em-kisoissa, mikäli sellaisia koskaan järjestetään. Hiihtolajeissa Suomi ei enää menesty, mutta jalkapallossa meikäläiset alkavat maailman huippua. Kuukausi sittenhän Suomen B-maajoukkue voitti maailmanmestari Ranskan vieraskentällä selvästi 0-2. 

 Eilen tunsin sääliä skotteja kohtaan, koska elämä ei kohdellut heitä oikeudenmukaisesti edes jalkapallossa. Muutenkaan heillä ei mene hyvin. Vaikka heidän rannikollaan on rikkaat öljykentät, niin kansa on köyhää eurooppalaisen mittapuun mukaan. Skotlannin bkt/asukas on 26.000 taalaa, kun esimerkiksi Puolassa se on 33.000 ja Isossa-Britanniassa keskimäärin 35.000. Ennustan, että Iso-Britannia tulee hajoamaan ja että Pohjanmeren öljykenttien omistuksesta neuvotellaan vielä kiivaammin kuin brexitistä. Kommentit (0)

Ovelat venäläiset 01.12.2020, 16:10 

 Tuula Malinin Putinin pihapiirissä-kirja vihjaa ainakin rivien välistä siihen suuntaan, että entinen Suomen ja Eu:nkin sotilastiedustelun päällikkö kontra-amiraali Georgij Alafuzoff olisi hyvinkin voinut olla venäläisten myyrä ja että hänen toimintansa voisi osaltaan selittää venäläisten onnistuneet maakaupat maamme strategisesti tärkeillä alueilla. Ovelia ovat siis venäläisten touhut, kun he onnistuvat nostamaan osittain venäläistaustaisen miehen myyränä Eu:n sotilastiedustelun johtoon. Internet myös paljastaa, että venäläiset ovat jopa perusteellisesti kouluttaneet Alafuzoffin tärkeään tehtäväänsä. 

Wikipedia kertoo nimittäin miehen koulutuksesta seuraavaa: Vuonna 1997 Alafuzoff aloitti opintonsa Venäjän yleisesikunta-akatemiassa Moskovassa ensimmäisenä suomalaisena upseerina 20 vuoteen. Venäjän yleisesikunta-akatemia on Venäjän arvostetuin, vaativin ja korkealuokkaisin sotilasakatemia, josta Alafuzoff valmistui erinomaisin arvosanoin. Yleisesikunta-akatemian seinässä on marmoritaulu, johon kirjoitettu vuoden 1999 luokan priimusten nimet. Alafuzoff oli valkovenäläisen upseerin lisäksi ainut ulkomaalainen priimus tuolla luokalla. Arvovaltainen ja tavallisesti luotettava Seura-lehti sen sijaan kertoo Alafuzoffin kiistävän olevansa venäläinen myyrä. 

Lehdessä mies itse puolustautuu seuraavasti:”Sananvapaus on hieno ja arvokas asia, niin myös oikeusvaltioperiaate. Kannatan molempia syvästi. Olen aina kannattanut. Tästä huolimatta minua loukkaa syvästi perättömien valheiden ja väitteiden esittäminen”. Kontra-amiraali Georgij Alafuzoff on tiettävästi luopunut tiedustelutehtävistä eläköidyttyään ja kouluttautunut hierojaksi. Sekin tieto herättää epäilyjä, koska luulen, että tuossa ammatissa kovanäppinen tiedustelumies-hieroja pystyy puristamaan monenlaista salaista tietoa asiakkaistaan. Kommentit (0) 

Putinin pihapiirissä 30.11.2020, 17:53 

Ajatuksia herättää Tuula Malinin kirja Putinin pihapiirissä - Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa. Kirjan mukaanhan Venäjä on hankkinut paljon kiinteistöjä maamme strategisten kohteiden välittömästä läheisyydestä. Eniten julkisuutta ovat saaneet Airiston saariston maakaupat, jotka johtivat näyttävään poliisioperaatioon, josta lopullinen totuus selvinnee lähi vuosina oikeudessa. Ja kummalliseltahan minustakin venäläisten maanhankintapolitiikka tuntuukin. Itse törmäsin asiaan, kun joskus pari kymmentä vuotta sitten muistaakseni Venäjän demokraattinen kulttuuriyhdistys tai jokin muu sen kaltainen järjestö teki ostotarjouksen Lusin varalaskupaikan vieressä sijainneesta Heinolan maalaiskunnan hylätystä ja pystyyn lahonneelta näyttävästä vanhasta vaivaistalosta. Tuota Lusin varalaskupaikkaahan Hornetin usein harjoituksissaan käyttävät. 

Malinin mukaan kiinteistöjä käytettään vakoilu- ja majoitustarkoituksiin ja ihan järkeen käyvältä näkemys tuntuukin. Toisaalta moni voisi epäillä, että vaikka roistojahan Putinin väki tunnetusti on, niin yleensä heitä ei pidetä idiootteina. Tuntuu nimittäin sangn erikoiselta, että venäläiset ihan avoimesti ja häpeämättömästi omilla nimillään ostavat Suomesta maanpuolustuksen kannalta tärkeitä kohteita. Se tuntuu liian hölmöltä ollakseen koko totuus. Luulisi, että jos Suomessa on yhtään sotilastiedustelua ymmärtäviä alan ammattilaisia, niin hekin olisivat asian viran puolesta huomanneet. Luulisi myös, että venäläiset ovat huomanneet, että suomalaiset ovat huomanneet kummalliset maakaupat ja huomanneet senkin, ettei niihin ole juurikaan puututtu. 

 Itse epäilen, että venäläisten epäilyttävät maakaupat onkin huomattu maamme tiedustelupiireissä, mutta asiasta on oltu tarkoituksella hiljaa. On nimittäin ihan ovela juoni, että sitten mahdollisen kovan paikan tullen kiinteistörekisterin tiedoista hetkessä selvitetään, ketkä henkilöt ovat mahdollista viidettä kolonnaa ja missä kiinteistöissä he piileskelevät, jonka jälkeen heidät toimiinsa voidaan puuttua tarvittaessa kovallakin kädellä. Epäilen myös, että venäläisten kummalliset maakupat voidaan selittää sillä, että tulosjohtamisajattelu on otettu käyttöön myös Venäjän sotilastiedustelussa. Sikäläiset tiedustelualan virkamiehet ovat saaneet tulostavoitteekseen hankkia mahdollisimman paljon kiinteistöjä oletetun vihollismaan strategisesti tärkeiltä alueilta ja niinpä niitä sitten hankitaankin, jotta asetetut tulostavoitteet täyttyvät. Kommentit (0) 

Onneksi ei ole tulossa olympialaisia 29.11.2020, 17:11 

Vaikka Iivo Niskanen sijoittuikin Rukalla viidenneksi ja muitakin hyviä sijoituksia suomalaiset kotiladuillaan saavuttivat, niin olen ikionnellinen, ettei lähiaikoina ole oletettavasti tulossa talvi- tai kesäolympialaisia. Mikäli tänä talvena olisivat talvikisat, niin Suomen mitalihaaveet olisivat sen varassa, että hyvällä onnella naisten jääkiekkojoukkue voisi yltää pronssille. Jos taas ensi kesänä järjestettäisiin kesäolympialaiset, jota en usko, niin vain lupaava 41-vuotias naisnyrkkeilijä Mira Potkonen saattaisi hyvällä onnella voittaa pronssia ja se todennäköisesti olisi Suomen ainut mitali. 

Mutta onneksi voimme kuitenkin iloita Ruotsin hyvästä menestyksestä ja kannustaa heitä ja varsinkin heidän riveissään esiintyviä suomalaisia urheilijoita. Epäilen, että tuleva hiihdon supertähti tulee olemaan tällä hetkellä 19-vuotias William Poromaa. Tuleva ampumahiihdon valtias saattaa hyvinkin olla Martin Ponsiluoma, jonka sukujuuret ovat Kurikassa, suomalaisen hiihdon pyhällä maalla. 

Uskon myös, että kolminkertainen kiuruveteläistaustainen olympiavoittaja Charlotte Kalla, joka on vasta 33-vuotias, eli lähestyy kestävyyshiihtäjän parasta ikää, voittaa vielä muutaman olympiakullan ja vahvistaa näin asemaansa Ruotsin hiihtohistorian parhaana naishiihtäjänä. Toiseksi paras on 60-luvun tähti Toini Gustafsson, joka oli omaa sukuaan Karvonen. 

Uskon, että seuraavissa kesäolympialaisissa tulee ylivoimaisin yleisurheilun voittaja olemaan kiekonheittäjä Daniel Ståhl, jonka äiti on turkulainen työläiskuulantyöntäjätär Taina Laakso. Minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö Daniel ole myös isänsä puolelta suomalaista sukua, koska olen lähes varma siitä, että hän on kuuluisan suomalaisen sankarin vänrikki Ståhlin jälkeläisiä. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että vuoden 1936 talvikoisoissa 15 kilometriä voitti yllätysnimi Ruotsin meänkielinen Erik Larsson. 

Jussi Kirjavainen väitti hiihtohistoriakirjassaan, että miehen yllättävän ja ylivoimaisen voiton selitys oli, että tämä hiihti uskonnollisessa hurmiossa. Dopingia ei silloin osattu epäillä. Larsson oli kotoisin vahvalta lestadiolaisalueelta Kiirunan seudulta. Suonenjokelainen suurhiihtäjä Aarne Jalkanen kertoi, että Erik, eli Kiirunan Lassi, kuten häntä meillä kutsuttiin, joutui kisojen jälkeen lopettamaan kilpaurheilun, koska uskonsisaret ja -veljet seurakunnassa uhkasivat jopa tämän henkeä, sillä he pitivät kilpaurheilua suurena syntinä. Urheilu-uran jälkeen Larsson toimi saarnaajana. Siunatuksi lopuksi paljastan, että tämän hetken maailmalla tunnetuin ruotsalaiskirjailija Åsa Larsson on tietenkin olympiavoittaja Erik Larssonin pojantytär. Hän ei ole meänkielinen eikä lestadiolainen. . Kommentit (0) 

Immunologinen yhteistyö Venäjän kanssa 28.11.2020, 17:31 

Kyllä on paha mieli ja tunnelma pilalla, koska suomalaissuksi ei ole suihkinut voitokkaasti Rukalla, vaan tapansa mukaisesti norjalaiset voittavat jostain syystä taas ylivoimaisesti kaiken mahdollisen. Venäläiset nyt näyttävät pystyvän kuitenkin antamaan norjalaisille edes jonkinlaisen vastuksen ja näyttävät myös pystyvän nostamaan nopeasti koko ajan uusia nuoria lupaavia hiihtäjiä maailman huipulle, vaikka vähän kokeneemmat ovat syrjässä kilpaladuilta erilaisten ongelmien vuoksi. 

Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomen Hiihtoliiton tulisi välittömästi käynnistää yhteistyö venäläisten valmentajien kanssa, koska siitä on hyviä kokemuksia. Kaihoten muistelen vielä 20 vuoden takaisia aikoja, jolloin suomalaiset hiihtäjät olivat maailman parhaita. Silloinen menestys saattoi johtua siitä, että meikäläiset tekivät tiivistä yhteistyötä itänaapurin urheilulääkäreiden kanssa päävalmentaja Kari-Pekka Kyrön johdolla. Mistään dopingistahan ei tietenkään silloin ollut kysymys, vaan kysymyksessä olivat immunologiset tutkimukset. Immunologisilla tutkimuksilla olisi nytkin paljon kysyntää, koska korona uhkaa lopettaa koko kilpaurheilun maailmassa. 

Suomalaishiihto romahti sitten 20 vuotta Lahden katastrofaaliseen skandaaliin, mutta venäläisten kanssa harrastettu immunologinen yhteistyö ei ollut skandaalin taustalla, vaan kyseessä oli immunologiseen yhteistyöhön mitenkään liittymätön nesteytys, joka kuuluu siihen urheilun harmaaseen vyöhykkeeseen, jota kaikki eivät pidä laittomana, vaikka siinä onkin omat riskinsä. Muistelen, että esimerkiksi Ala-Tikkurilan Shelliltä löytyneestä Hiihtoliiton laukusta löytyi nesteytyslaitteiston lisäksi myös adrenaaliinipiikkejä, joita varmaankin oli sen varalta, että nesteytystä tehtäessä potilas saisi vaikka jonkinlaisen allergiakohtauksen. 

Tästä pulpahtaakin mieleeni, että vuoden 1998 jalkapallon mm-loppuottelun alla puhuttiin, että juuri ennen pelin alkua Brasilian avainpelaaja sai jonkinlaisen sairauskohtauksen, johon hänen pelättiin kuolevan. Epäilen, että siinä tapauksessa nesteytyksessä oli ongelmia. Luulen, ettei nesteytys edes ollut siihen aikaan jalkapallossa kiellettyä, sillä dopingsäännökset olivat silloin lievät. Muistelen, että niihin aikoihin muutama Hollannin maajoukkuetähti kärähti jostain laittomista mömmöistä ja saivat sen seurauksena parin kuukauden ottelukiellon. Silloin katsottiin, että koska kyseessä olivat erittäin isopalkkaiset urheilijat, niin pitkä pelikielto olisi aiheuttanut heille kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä. Kommentit (0)

Biostimulantit 27.11.2020, 16:15 

Tarkistin asian. Näyttää siltä, että Diego Maradona olisi kärähtänyt urallaan vain efedriinistä ja kokaiinista, joka asiaa viittaisi siihen, että kysymyksessä on ollut vain samankaltainen viaton amatöörimäinen puuhastelu, kuten Suomen Hiihtoliitossa muinoin. Epäilen kyllä, että jalkapallossa liikkuvat sen verran suuret rahat ja että jalkapallomaailma on sen verran korruptoitunutta, että Maradonan tapaukset eivät ole koko totuus asiasta. 

Nimittäin luin tuossa entisen jääkiekkoilija Hannes Hyvösen kirjan ja se vahvistaa näkemystäni siitä, että ainakin jääkiekossa, vaikka siinä liikkuvat jalkapalloa paljon pienemmät rahat, ja ainakin KHL:ssä liikutaan kovasti ns. Mika Myllylä-vainaan esille tuomalla harmaalla vyöhykkeellä. Hyvösen lisäksi monet muutkin suomalaiset KHL-pelaajat ovat vihjanneet monenlaisiin biostimulantteihin, joilla edistetään pelaajien jaksamista. Hyvösen mukaan on sangen tavallista, että KHL:ssä nesteytetään pelaajia, joka toimenpide edistää otteluista ja harjoituksista palautumista. Nesteyttäminen muuten vain on ainakin periaatteessa kiellettyä. Muistanpa, miten Helsingin yleisurheilun mömmönkisoissa herätti pahennusta, kun tsekkiläiset kymmenottelijat pistettiin ihan avoimesti tiputukseen ennen 1500 metrin juoksua. 

Esimerkiksi Suomea edustanutta Edvard Hämäläistä ei nesteytetty ennen viimeistä lajia, mutta sen sijaan hän poltti tupakan juuri ennen juoksun starttia ja kun häneltä kysyttiin syytä moiseen, hän kertoi polttavansa tupakan ennen lähtöä, koska juoksun jälkeen hän ei siihen enää kykene. Hannes Hyvönen paljastaa kirjassaan myös, että KHL-tähdet edistävät palautumistaan ilokaasulla. 

Itse tosin epäilen, ettei ilokaasuhoito edistä välttämättä edistä palautumista, vaan että sitä käytetään alkoholismin ehkäisyyn, ainakin Suomessa markkinoitiin yhteen aikaan ilokaasuhoitoa apukeinona alkoholismin vaivojen torjumiseen. Muuten eräs suomalainen KHL-pelaaja kertoi aikoinaan, että väkijuomaongelma on vakava ongelma myös Venäjän jääkiekkoilussa ja että juopottelua pyritään torjumaan sillä, että pelaajilla on peräti kolmet harjoitukset päivässä, jolloin aikaa juopottelulle ei jää ja lisäksi kolmen kovan harjoituksen jälkeen ei edes jaksa ryypätä. Kommentit (4) 

Argentiinan Matti Nykänen 26.11.2020, 16:40 

Suomalaisilla ja argentiinalaisilla on paljon yhteistä, koska molemmat ovat hurmioon taipuvaista kansaa. Eilen esimerkiksi ilmeni, että Argentiinassa surraan sikäläistä Matti Nykästä, eli jalkapalloilija Diego Maradonaa, melkein yhtä hurmioituneen raskaasti, kuin aikoinaan Matti Nykästä meillä. Molemmilla urheilusankareilla oli sellaisia renttumaisia luonteenpiirteitä, ettei heitä varmaankaan olisi pidetty sankareina muualla kuin Suomessa ja Argentiinassa. Tosin luulen, että se ero suomalaisilla ja argentiinalaisilla on, että mikäli meikäläinen urheilutähti kärähtää dopingista, on hänen urheilu-uransa tai jopa koko elämänsä ohi, mutta Argentiinassa Maradonan kaksi dopingkäryä eivät vähentäneet hänen kansansuosiotaan, vaan ilmeisesti pikemminkin päinvastoin. Katolisessa maassa synnit voi kätevästi sovittaa lukemalla muutaman Neitsyt Maria-rukouksen, mutta protestanttisessa Suomessa synnit sovitetaan vasta helvetissä. 

Suomalaisia ja argentiinalaisia yhdistää myös hurmioituminen tango-musiikki. Sitä harva tietää, että viimeaikainen historiantutkimus on saanut selville, että tango-musiikki keksittiin Suomessa eikä Argentiinassa, kuten monet uskovat. Tuomiolaitoksen pöytäkirjat todistavat, että 1500-luvulla tuomittiin Kalajoen käräjillä ankaraan rangaistukseen muudan talonpoika, joka oli häirinnyt joulumessua laulamalla sen aikana omatekoista kummallisen jumputtavaa sävelmää. Sittemmin tälläistä musiikkia alettiin kutsua nimellä tango. Suomalaiset merimiehet veivät myöhemmin tämän musiikkilajin Argentiinaan, jossa sikäläinen väestö tykästyi siihen suuresti. Kommentit (0) 

Kiinan malli 25.11.2020, 16:35 

Vaikka Tbilisin Dynamon jalkapallojoukkueen kovaotteinen oikeapuolustaja Lavrentin Berija, joka jalkapallouransa jälkeen toimi KGB:n johdossa, olikin ihmishirviö, niin tyhmä hän ei ollut. Hän vastasi Neuvostoliiton vankileireistä ja havaitsi pian, ettei orjatalous ollut kustannustehokasta enää 1950-luvulla, vaan tuotti tappiota. Viisaana miehenä Berija ehti käynnistää vankileirien tyhjentämisen heti Stalinin kuoleman jälkeen, mutta sitten neuvostokansan vapauttamisen keskeytti nenäsiltaan osunut pistoolinluoti. Kekkosen kaveri Nikita Hrutshev sai Berijan tappamisen jälkeen hyvän miehen maineen maailmalla, kun hän jatkoi leirien purkamista. Mikään suuri humanisti Hrutshevkaan ei ollut, sillä hänellä oli hyvin veriset kädet Ukrainan kansanmurhan jäljiltä. 

Berija oli tavallaan edellä aikaansa. Hän suunnitteli samanlaista talousjärjestelmää, joka on Kiinassa synnyttänyt talousihmeen, jonka seurauksena Usa:kin on romahduksen partaalla. Yhden puolueen hyvin raaka diktatuuri yhdistettynä hyvin raakaan kapitalistiseen talousjärjestelmään näyttää synnyttävän hirmuisen talouskasvun, jota koronakaan ei hetkauta, koska valtio pystyy tekemään hyvin kovia päätöksiä hyvin nopeasti. Muuten Putin on näköjään palauttamassa Venäjää Berijan viitoittamalle tielle ja nähtäväksi jää, onnistuuko hän, vai ovatko venäläiset jo nauttineet ihmisoikeuksista niin paljon, etteivät niistä enää suostu luopumaan. 

Sikäli näyttää huonolta, että tuossa ihan lähellä Petroskoissa historiantutkija sai 13,5 vuoden tuomion pedofiliasta, eli asiasta josta myös Berijaa syytettiin, kun hän innostui kaivelemaan liikaa Stalinin ajan joukkohautoja. Suomessa murhaaja istuu myös keskimäärin 13,5 vuoden tuomion, tosin huomattavasti Venäjän rangaistuslaitoksia miellyttävimmissä oloissa. Kommentit (1) 

Lavrenti Berijan menetetty maine 24.11.2020, 17:07 

Toimittaja Arvo Ei-Poika Tuominen on viime vuosina tutkinut Venäjää niin syvällisesti, että hän on alkanut jopa vuosi vuodelta yhä enemmän muistuttamaan ulkonäöltään perivenäläistä Boris Jeltsiniä. Hän on julkaissut isosta tutkimuskohteestaan monta hyvää kirjaa, joista luin juuri viimeisimmän nimeltään Suomi ja Venäjä - koko tarina, joka on mainio teos varsinkin minun kaltaiselleni ihmiselle, jota kaikenlaiset likaiset jutut kiinnostavat. Kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Olen tähän asti luullut, että Stalinin ajan salaisen poliisin päällikkö Lavrenti Berija olisi ollut miljoonia ihmisiä tuhonnut ihmishirviö ja pedofiili, mutta Tuomisen viimeisimmän kirjan luettuani en enää luule, että Berija olisi ollut pedofiili. Hän ei jahdannutkaan öisin pikkutyttöjä Moskovan kaduilla, vaan tämä tarina on hänen vastustajiensa liikkeelle laskema valhe, jolla perusteltiin maailmalle miehen kuolemantuomiota näytösoikeudenkäynnissä. 

Berijan syrjäyttämisestä ja teloituksestakin on levitetty ilmeisesti väärää tietoa. Esimerkiksi Stalinin kuolema-elokuvassa pidätyksen suorittaa marsalkka Georgi Zukov, joka salakuljetti hallituksen kokoukseen konepistoolin povessaan. Tuomisen kirjan mukaan pidättäjät sen sijaan ryntäsivät kokoushuoneeseen sen jälkeen, kun pääministeri Georgi Malenkov oli painanut pöydän alla ollutta hälytysnappulaa. Tuomisen mukaan myös tuleva pääsihteeri Leonid Brezhnev oli mukana rynnäkössä pistooli kourassa. Tuomisen kirjassa on kuva 1990-luvun pietarilaisesta vahakabinetista, joka esittää Berijan teloitusta. 

Jonkun suomalaisen poliitikon muistelmista olen lukenut, että Berijaa pelättiin niin kovasti, että teloitusryhmän johtaja olisi ampunut tätä selkään jo matkalla teloituspaikalle. Vahakabinetin version mukaan totuus oli se, että kenraali Pavel Batiski ampui tätä pistoolilla nenäsiltaan eikä hänen silmilleen vaivauduttu laittamaan edes sidettä. Berija siis ammuttiin Neuvosto-Karjalassa kehitetyllä tyylillä. Muualla valtakunnassa uhreja ammuttiin niskaan, kuten KGB:n niskalaukausoppaassa neuvotaan, mutta Karjalassa todettiin tämä menetelmä epäluotettavaksi, koska monta kertaa ammuttava sukelsi hautaan pää edellä juuri ennen laukausta ja niinpä siellä alettiin käyttämään varmempaa otsalaukaustekniikkaa. Laskujeni mukaan Pietarissa on noin sata erilaista museota ja monessa olen käynytkin, mutta Tuomisen mainitsemaa vahakabinettia en ole vielä löytänyt. Kommentit (0) 

Olihan omituiset olympialaiset 23.11.2020, 17:22 

Muistan kristallin kirkkaasti, miten iloton paikka maame oli iloisen 1960-luvun alkupuolella. Vain radion Yleisohjelman puolelta, koska Rinnakkaisohjelmaa ei vielä ollut, tuli kvartaaleittain, eli neljästi vuodessa Kankkulan kaivolla hupiohjelma, joita nautinnolla kuunneltiin siihen. Kun vuosikymmeniä myöhemmin olen kuullut Kankkulan kaivon jaksoja uusintoina, ei voi kun ihmetellä sitä, että kansan makua ei voi tosiaankaan aliarvioida, ei ainakaan liiaksi. Kankkulan kaivon lisäksi kansaa viihdyttivät Reino Helismaan kirjoittamat kupletteja sisätäneet hupailut, jotka ovat syvästi vaikuttaneet maailmankuvaani. 

Varsinkin villin lännen seikkailut minua kiinnostivat ja naurattivatkin. Esimerkiksi Meksikon pikajunan kupletti naurattaa minua, kuten monia muitakin, yhä, vaikka siinä halvennetaan ja esineellistetään karkeasti naisia ja esitetään meksikolaiset epäilyttävässä valossa. Mieleeni on jäänyt myös jonkun kapakan tulitaistelusta kertova kupletti Balladi villistä lännestä, jonka eräs säe varsinkin huvitti lapsenmieltäni suuresti ja kuuluu seuraavasti: Joku neekerkin - all right - Kuoli vahingossa kait. Mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe. Nykyään tuota kappaletta ei enää radiosta kuule, koska sen esittäminen synnyttäisi runsaasti tutkintapyyntöjä poliisille, joka oikein onkin. 

Elävästi muistan Reino Helismaan viimeisen hupailun syksyltä 1964. Sen nimenä oli Olihan omituiset olympialaiset juuri pidettyjen Tokion kisojen kunniaksi. Minua hupailu ei naurattanut yhtään. Ehkä hauskin kohta oli se, kun selostaja kuvaili, kuinka itsensä talipalloksi lihottanutta ja siksi punnitusta läpäisemätöntä painija Kyösti Lehtosta kannettiin paareilla molskille, varmaankin hän oli kevyestä sarjasta siirtynyt raskaaseen sarjaan, jossa ottelijalla ei silloin vielä ollut mitään painorajaa ja selostaja jännäsi sitä, että mikäli Lehtonen vierähtää paareilta painimatolle mahalleen, vastustaja saa vain pistevoiton, mutta jos Köpi kierähtää selälleen, tulee hänelle selätystappio ja kisat ovat häneltä heti ohi. Olihan omituiset olympialaiset oli varmaankin Helismaan viihdetaiteilijauran pohjanoteeraus ja asia selittyy sillä, että hupailua kirjoittaessaan hän jo makasi kuolemansairaana keuhkosyöpäpotilaana sängyn pohjalla. Repe oli armoton tupakkamies. Kommentit (2) 

Helismaa ja Kuopio 24.11.2020, 21:48 

Joku ilta sitten tuli tv:stä aika monennen kerran Tapio Rautavaarasta, Reino Helismaasta ja Esa Pakarisesta kertova Timo Koivusalon elokuva Kulkuri ja joutsen, jonka katsoin aika monennen kerran, vaikka muistaakseni filmi ei saanut Oskareita tai edes Jusseja. Elokuvasta tuli mieleeni, että vielä yksi muistolaatta olisi Kuopioon saatava matkailijavirtoja houkuttelemaan lukuisten jo tällä hetkellä olemassa olevien lisäksi. 

Nimittäin myös Rautavaaralla ja Helismaalla, vaikka molemmat olivatkin pääkaupunkiseudun miehiä, on kiinteä elimellinen yhteys Kuopion kulttuurihistoriaan, vaikka tyhmempi ei sitä tiedä. Puijonkadulla sijaitsee vakituinen suuruspaikkani ja monta kertaa sinne kävellessäni on mielessäni käynyt tapaus, jonka luin Rautavaaran elämäkerrasta nimeltään En päivääkään vaihtaisi pois, joka ei minusta ole mitenkään hyvä elämäkerran nimi, koska itse ainakin vaihtaisin pois aika monta päivää. 

Kirjassa Tapio Rautavaara kertoo, kuinka hän yhdessä Helismaan kanssa käveli Puijonkatua Kuopion asemalta torille päin pienoista ylämäkeä. Helismaa hengästyi pahasti ja Rautavaara kysyi huolestuneena kaveriltaan, jonka tiesi juuri käyneen lääkärissä, että mitä se tohtori oikein kertoi. Helismaan mukaan lääkäri oli sanonut, että syökää, juokaa, naikaa, vuosi aikaa. Olen vankasti sitä mieltä, että säkeen lausuntapaikalle tulisi kiinnittää pronssilaatta maamme parhaan riimittelijän muistoksi. Kommentit (0) 

Pronssilaatan paikka 21.11.2020, 18:03 

Muutenkin Pohjois-Savon pitäisi panostaa turismiin ja matkailunähtävyyksiin, kuin että pystyttää kulkukoira Ponsselle näköispatsas Vieremän kirkonkylään, kuten eilen esitin. Nimittäin Kuopion kaupungissa on erilaisia pronssilaattoja kiinnitelty tärkeiden maailmanhistoriallisten tapahtumien tapahtumapaikoille, mutta yksi laatta vielä puuttuu, ja uskon, että mikäli tämä laatta saataisiin, houkuttelisi se uusia matkailijavirtoja kaupunkiin. 

Nimittäin Minna Canthin kadulle olisi saatava muistolaatta paikalle, jolla mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen veti turpaan kaimaansa kohutoimittaja Hemmo Silvennoista pian Cortinan olympialaisten jälkeen. Tapauksen taustalla oli se, että Sivennoinen lähetteli kisoista juttuja kuopiolaiseen Savolehteen ja toimittaja korjaili kaimansa tekstejä värikkäämpään suuntaan dramaattisin seurauksin. Lasse Erolan kirjasta Olympialaisten outoja tapauksia löysin Savo-lehden jutun, jonka vuoksi Kuopio luultavasti menetti Cortinan mäkihypyn olympiakullan. 

Jutun kirjoittajaksi luultu Hemmo Silvennoinen kutsuttiin kisakylässä hiihtäjien hotellihuoneeseen kuultavaksi asian johdosta, koska Kuopion poliisiurheilijoita edustanut hiihtäjä Veini Kontiselle oli lähetetty Kuopiosta kirjeessä kyseinen lehtileike. Silvennoisen selityksiä kuulematta kuopiolainen konstaapeli Veini Kontinen löi Silvennoista nyrkillä kasvoihin, jonka jälkeen ainakin Veikko Hakulinen ja August Kiuru jatkoivat sakinhivutusta, jonka seurauksena ruhjeille mukiloitu vahva ennakkosuosikki Hemmo Silvennoinen jäi seuraavan päivän mäkikisassa sijalle 10.

Edesmenneen urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan konstaapeli Kontisen lisäksi pahoinpitelyyn olisi osallistunut myös eräs toinen Kuopion Poliisiurheilijoiden maineikas edustaja, joka tieto on minulle uusi ja yllättävä. Ja näin Savo-lehdessä luki - tosin vastuu kirjoituksesta ei ollut Silvennoisen vaan toimittaja Hemmo Kuuranhallan, joka oli omavaltaisesti lisännyt väriä Silvennoisen laatimaan asialliseen raporttiin kisapaikalta: "Aamulla heräsimme kello kuusi valtavaan meteliin ja luulimme jo lumivyöryn uhkaavan pikku Cortinan kylää. Me herrasmiesurheilijat - mäkihidalgot, tai miten kukin meitä haluaa nimittää - tajusimme silloin, että (hiihtäjillämme) oli edessään karsinta, joka lopullisesti tuli vaikuttamaan joukkueen valintaan. Pahinta meteliä piti kalakukkokaupungin konstaapeli Veini Kontinen, joka kurkku suorana juoksenteli kuin päätön kana ja ulvoi milloin mitäkin. Tämä siitä huolimatta, että tohtori Kunnas oli määrännyt Kontisen kilpailukieltoon, koska tarmokas hiihtäjämme oli saanut jännetulehduksen kämmeneensä. Tiainen ja Kortelainen näyttivät olevan pahassa ylikunnossa. Lieneekö se sitten alppitautia vai liika hermoilua, vai tosiaankin sitä, että mies on hiihtänyt itsensä loppuun?" 

Savolaisten välinen turpiinvetokisa ei päättynyt Cortinan hotellihuoneeseen, vaan kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa Minna Canthin kadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi siis kiireesti saatava asiasta kertova muistolaatta. 

Pian Cortinan kisojen jälkeen vammoistaan toipunut Hemmo Silvennoinen voitti Salpausselällä mäkikisan, vaikka kaikki maailman huiput olivat paikalla. Kisajärjestäjien mustaa huumorintajua osoittaa se, että voittajalle annettiin palkinnoksi kirjoituskone. Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo, että Hiihtoliitto määräsi vähän myöhemmin vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei heitä sentään tiettävästi palkittukaan. 

Urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan Silvennoistakaan ei rangaistu kaimansa pahoinpitelystä. Toimittaja kyllä meni tekemään poliisilaitokselle asiasta rikosilmoitusta, mutta laitoksen edustajat eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Olisiko rikosilmoituksen vastaanottamisesta kieltäytyminen johtunut siitä, että Kuopion poliisilaitos piti itseään jäävinä asian tutkimiseen, koska ilmeisesti laitoksen kaksi poliisia oli sekaantunut tapahtumavyyhtiin. Kommentit (0) 

Ponsselle näköispatsas 20.11.2020, 16:56 

Einari-kirjasta ja metsäkoneista vielä sen verran, että ensimmäinen Videgrenin Einarin viisikymmentä vuotta sitten valmistama metsätraktori sai nimekseen Ponsse ja sittenhän nimestä on tullut osa koko maapallon metsätalouden historiaa. Laitteen nimi liittyy savolaiseen huumoriin, joka on pikkuisen ilkeyteen taipuvasta. Traktori nimittäin ainakin joittenkuitten ja pahaa pelkään, että Einarin yritystoimintaa vähättelevien kanssaeläjien mielestä muistutti Vieremällä juoksennellutta kulkukoiraa nimeltään Ponsse. Ja helppohan on kuvitella, että ensimmäinen metsätraktori muistutti jossain määrin matalajalkaista ajokoiran kaltaista otusta. 

Tarinan mukaan Ponsse olisi ollut kulkukoira, mutta itsekin muistan hyvin noita aikoja eikä silloin enää ollut kulkukoiria, vaan kyllä kylillä juoksentelevat rakit yleensä olivat jonkun omistamia ja joku niistä koiraveronkin maksoi, vaikka ne saivatkin viettää vapaata lajityypillistä elämää. Vieremä on vireä kunta, mutta matkailuun se ei ole vielä panostanut riittävästi ja niinpä esitän, että Vieremän kunta voisi edustavalle paikalle kirkonkylän keskustaan pystyttää näköispatsaan yhdelle maailman kuuluisimmista koirista, jota Ponsseksi kutsuttiin. Yritin netistä kaivaa Ponssen kuvaa, mutta en sitä löytänyt. Ehkä kuitenkin joku silminnäkisjä vielä löytyy, joka voisi taitavalle kuvanveistäjälle kertoa, millainen Ponsse ulkoisesti oli. 

 Ponssen patsaan veistäjä voisi ottaa mallia yllä olevasta kuvasta, joka esittää nuorena kuolleen runoilija Edith Södergranin Totti-kissan patsasta. Patsas oli niin puoleensa vetävä, että en malttanut olla sitä silittämästä, kun pari vuotta sitten kävin rajan takana Raivolassa. Patsas ei muuten ole suomalaisten tekemä, vaan runoudesta ja kissoista tykkäävät venäläiset ovat olleet asialla. Kommentit (0) 

Tärkeitä sääntöuudistuksia 19.11.2020, 16:48 

Vähän on mieli paha ja tunnelma pilalla, koska eilinen Suomen jalkapalloilun kannalta ratkaisevan tärkeä peli ratkesikin sitten tuomarin tulkinnanvaraiseen ratkaisuun. Urosen ulosajo ei ollut suuri vääryys, mutta joku tuomari olisi voinut tulkita asian niinkin, että se oli walesilainen, joka aloitti lievän käsirysyn, joka päättyi rysyn aloittajan valitettavaan kaatumiseen. Ottelu ratkesi siihen jo heti pelin alkuvaiheissa, koska ei tuolla tasolla voi vajaalukuisena voittaa. 

Itse, joka olen innokas uudistamaan jalkapallon sääntökirjaa, vaikka en ole sitä koskaan lukenutkaan, esitän Fifan herroille, että lievissä tapauksissa ulosajon sijasta tuomitaankin tulevaisuudessa vain kymmenen minuutin jäähy. Se uudistus palvelisi myös tuomareiden hengen ja terveyden säilymistä, koska nyt ottelun oikeudenjakajat joutuvat liian tärkeään rooliin peleissä - eilenkin yhdellä pillin vihellyksellä ratkaistiin miljoonien eurojen kohtalo. Pyytäisin Fifan herroja kunnioittavasti harkitsemaan edelleenkin jo aiemmin tekemääni sääntöuudistusaloitettani, jonka mukaan tahattomasta käsivirheestä seuraisi aina vain epäsuoravapaapotku, vaikka se tapahtuisi rangaistusalueella. 

Nykyinen käsivirhesääntö on kohtuuttoman monimutkainen ja jättää liikaa tilaa korruptiolle ja muulle vilungille. Ja vähintäänkin yhtä kunnioittavasti esitän Fifan herroille, että nykyisestä mahdottomasta paitsiosäännöstä luovutaan joko kokonaan tai jos se ei jostain syystä ole mahdollista, muutetaan sitä siten, että paitsio vihelletään vain silloin, kun pelaaja ylittää vastustajan kenttäpuoliskon puolivälin ennen palloa. Kenttäpuoliskon puolivälin merkitsemiseen ei välttämättä tarvita kalliita kalkkiviivoja, vaan merkintä voidaan tehdä myös ruohonleikkurilla. Kommentit (0) 

Onegan traktoritehdas ja Einari 18.11.2020, 16:30 

Suuri ja mahtava oli Neuvostoliitto, kuten sen kansallislaulussakin sattuvasti sanottiin ja suuri ja mahtava oli myös Petroskoissa toimiva Onegan traktoritehdas, jonka palvelukseen kehottaa teatteritalon edessä seisova puoluejohtaja Kirovin patsas palkkaansa tyytymättömiä näyttelijöitä hakeutumaan. Traktoritehtaalla olisi varmaankin liukuhihnan ääreen kelvannut myös moni entinen pientä palkkaansa valittava näyttelijä. Onegan tehdas keskittyi vuodesta 1956 valmistamaan metsätraktoreita ja 1990-luvun loppuun mennessä se oli tuottanut kansantalouden tarpeisiin peräti 320.000 metsätraktoria. Se on paljon se, koska maailman maineeseen kohonnut Ponsse ylitti 10.000 metsätraktorin haamurajan vasta vuonna 2015.

Tosin pienviljelijä-metsuri Einari Vidgrenin tuotantolaitoksella on sikäli mennyt hyvin, että se ei ole mennyt konkurssiin ja on jopa tuottanut voittoa, toisin kuin petroskoilainen kilpailijansa, joka on tehnyt välillä konkurssejakin. Tuosta Ponssen tuottamasta voitosta sen verran, että luin juuri Antti Heikkisen kirjan Einari, joka kertoo Einari Vidgrenin ja myös Ponsse konsernin vaiheista jännittävällä tavalla, ja kirjasta jäi päällimmäisenä mieleeni se, että tyhjästä aloittanut Einari paiskoi aluksi pk-yrittäjänä yötä päivää hommia ja kiikkui konkurssin partaalla niin pahasti, että naapuritkin alkoivat jossain vaiheessa kartella rahaa vippaavaa toimitusjohtajaa. 

Sitten Einarin innovaatiot alkoivatkin saada maailman mainetta ja mies pystyi pörssikursseja tutkiessaan sanomaan pojalleen, että "nyt minulla on tuhat miljoonoo markkoo." Näin ainakin muistelen Einari-kirjasta lukeneeni, mutta saatan muistaa myös väärin mainitun markkamäärän tai ehkä Einarille sattui pilkkuvirhe, sillä sata miljoonoo markkoo tuntuisi uskottavammalta määrältä ja onhan sekin aika paljon. Kommentit (0)

Se tapahtui meille 17.11.2020, 16:33 

Surullinen kirja on Lea ja Santeri Pakkasen kirja Se tapahtui meille, joka kertoo inkeriläisten vaiheista historian melskeissä. Olen joskus ennenkin esittänyt, että Raamatun historian tutkijoiden tulisi selvittää, ovatko inkeriläiset Raamatussa mainittuja amalekilaisia, jotka asuivat ns. Luvatussa maassa, ennen kuin juutalaiset sen valloittivat ja jotka Herra Sebaot käsittämättömässä armossaan ja viisaudessaan käski tappamaan ja hävittämään niin, ettei heistä jää historiaan mitään jälkeä. 

Eräät Raamattuun perehtyneet ovat sillä kannalla, että amalekilaiset olisivat nykyisiä palestiinalaisia, mutta itse epäilen heidän olevan inkeriläisiä, joiden jälkeläisiä itsekin jossain määrin olen. Inkeriläiset on nimittäin viimeisen sadan vuoden aikana hävitetty maailmasta melkein anhittomiin. Tosin muutama inkeriläinen näyttää vielä pelaavan jalkapalloa Suomen Veikkausliigassa ja Rauno Sappinen, jonka uskon nimestä päätellen myös olevan inkeriläisiä, pelaa Viron maajoukkueen kärkimiehenä. 

Jotain hauskaakin Pakkasten kirjassa sentään on. Nimittäin olen itse käynyt Petroskoissa ja epäillyt, että kuvan puoluejohtaja Kirovin patsas, esittelee puoluejohtajaa paljastelemassa ohikulkijoille itseään, mutta niin ei välttämättä ole. Kirjan mukaan puoluejohtaja Kirov, joka seisoo Suomalaisen teatterin edessä ja viittilöi pontevasti entisen traktoritehtaan suuntaan vakuuttaen samalla teatterin pienipalkkaisille näyttelijöille, että traktoritehtaalle siitä, jos palkka ei tyydytä. Kommentit (0) 

Lisää pituutta heti maajoukkueeseen 16.11.2020, 16:02 

 Eilen Suomi voitti vieraskentällä Bulgarian ja todisti sen, että joukkue on nykyään niin kovalla tasolla, että pystyy voittamaan huonolakin pelillä. Samalla joukkue todisti sen, että Suomi, isiemme maa, alkaa kohota jalkapalloilussakin, joka on eittämättä ihmiskunnan korkein ja eniten harrastetuin kulttuurin muoto, kohota tässäkin asiassa sivistysvaltioiden tasolle. Ensi keksiviikkona käytävässä ratkaisevan tärkeässä pelissä Walesia vastaan ratkeaa, nouseeko Suomi, isiemme maa, vallan Kansojen liigan parhaaseen A-luokkaan, johon kelpuutetaan 16 maanosamme parasta maajoukkuetta. Se todistaisi sen, että monikulttuurisuus, jota viime aikoina on paljon parjattu, on ainakin jalkapallossa voimaa. Suomen maajoukkueessa on nyt kaiken värisiä pelaajia, joista osa ei hallitse suomen sannaa. 

Pikkuisen pelolla odotan Walesin kohtaamista, koska maajoukkueen kantava voima ja keskikentän työmyyrä Tim Sparv, joka on hidas, mutta kankea, sai eilen varoitustilinsä täyteen eikä pääse ylihuomenna kentälle. Tilastojen valossa hän on joukkueen avainpelaaja, joka varsinkin pääpalloissa on ollut 194-senttisenä maajoukkueen keskeinen vaikuttajahahmo. Tyypillistä brittiläistä jalkapalloa pelaava Wales on hyvä pääpalloissa ja pahaa pelkään, että se voittaa Suomen puskumaaleilla. 

Jos joku Suomen maajoukkuepelaaja lukee tätä, niin paljastanpa vielä huuhkajat ehtisivät treenata yllätyskikan erikoistilanteisiin. Joukkueen pääpelivoimaa lisäisi merkittävästi se, että joukkueen pienin mies, eli Nikolai Alho kiipeäisi erikoistilanteissa seisomaan vaikkapa Paulus Arajuuren hartioille; käsittääkseni sääntökirja ei kiellä tätä temppua. Viime viikon Ranska-pelissä muuten eräs yönmusta afroafrikkalaistaustainen hyvin pitkä roikale pomppasi kulmapotkutilanteessa yli kolmen metrin korkeuteen, koska hän ymmärsi ponnistushetkellä ottaa käsillään lisävauhtia ranskalaisen kanssapelaajansa hartioista. Sekin oli selvästi opeteltu juttu ja ihan sääntöjen sallima temppu. Kommentit (0) 

 Tare ja Ringo 15.11.2020, 17:12 

Tänä syksynä ilmestyneessä Hannu Ignatiuksen ja Tomi Lindblomin kirjassa Tapsa - koko kansan reissumies, jossa 300 suomalaista kertoo kohtaamisistaan Tapio Rautavaaran kanssa, paljastetaan, että työläisnyrkkeilijä Tarmo Uusivirralla oli tapana esittää tuo eilen mainittu tarina Ringosta ulkomuistista alusta loppuun eikä häntä saanut esityksen aikana keskeyttää. Uskoisin, että Euroopan mestarin ja kaksinkertaisen mm-hopemiehen auktoriteetti riitti eikä hänen lausuntaansa haluttu keskeyttää.

Uusivirran auktoriteetin suuruudesta kertoo tarina, jonka mukaan eräs nainen tuli jyväskyläläisessä ravintolassa valittamaan tälle siitä, ettei samassa ravintolassa iltaansa viettänyt Matti Nykänen suostunut antamaan nimikirjoitustaan paperiin, jossa oli jo Uusivirran nimikirjoitus. Nykänen oli maininnut, ettei hän suostu kirjoittamaan nimeään tämän nimen alapuolelle. Uusivirta lupasi järjestää asian ja kävi paperilapun kanssa jututtamassa Nykästä, joka jostain syystä suostuikin antamaan nimikirjoituksensa nyrkkeiljän nimmarin alle, vaikka yleensä Matti ei antanut helposti periksi ja oli tunnettu siitä, että oli tarvittaessa valmis puolustamaan mielipiteitään vaikka nyrkein. 

Nyrkkeilijä Toni Halme, joka päätyi sittemmin elämässään samanlaiseen lopulliseen ratkaisuun kuin Uusivirta, kertoi elämäkerrassaan, että kun hän vieraili Jyväskylässä Uusivirran haudalla, siellä ei ollut ollenkaan kiveä, vaan pelkästään keppi, jossa luki "Uusivirta 1X2 metriä". Tarkistin nykyisen asiantilan ja kyllä haudalla nyt on kaunis kivi, jossa lukee EUROOPAN MESTARI TARMO UUSIVIRTA. Kommentit (0) 

Halla-aho ja Ringo 14.11.2020, 16:52 

Lauri Nurmen kirjassa kerrotaan, että Jussi Halla-aho, joka on sotilasarvoltaan siviilipalvelusmies, harrastaa ammuntaa ja pistoolien keräilyä. Tieto ei ole minulle yllätys, koska joskus vuosi sitten vierailin hänen blogillaan, jossa hän kertoi olleensa juuri tupakalla, joka on muuten puoluejohtajalle täysin sopimaton pahe, ja joku ohikulkenut miehenpuoli oli ehdottanut hänelle suuseksin harrastamista; täyttä varmuutta ei mielestäni ole siitä, oliko tarjouksen tekijä vakavissaan. Halla-aho kirjoitti ajatelleensa silloin, että noutaa sisältä pistoolinsa ja ampuu miehenpuolta päähän. Kirjoitus tuomittiin jyrkästi yli puolue rajojen, ja selvä enemmistö tuomitsi ajatuksen siitä, että homoja voisi ampua pistoolilla päähän. 

En usko, että Halla-ahokaan kirjoituksellaan tarkoitti sitä, että on hyväksyttävää se, että homoja ammutaan pistoolilla päähän, mutta hän rehellisesti tunnusti, että jostain syvältä alitajunnasta oli moinen idea hänen humeettirasiaansa noussut. Epäilen, että jos joku punavihreä feministi olisi kirjoittanut samanlaisen jutun blogillaan, häntä ei olisi tuomittu lainkaan, vaan se olisi vain osoitus yhteiskunnan tasa-arvoistumisesta ja naisten vapautumisesta. 

Punavihreässä mediassa, kuten Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä ja Yleisradiossa, on luotu kuva Jussi Halla-ahosta tunnevammaisena ihmisenä, mutta tämä ei ole koko totuus, sillä kyllä miehellä on kykyä empatiaankin, sillä hän on innokas eläinsuojelija. Jo pikkupoikana häneltä pääsi itku, joka ymmärrettävää onkin, kun toiset vintiöt repivät raajat irti sammakolta. Olen tässä lyhyen ajan sisällä lukenut sekä Tapio Rautavaaran ja Jussi Halla-ahon elämäkerrat ja jotenkin humeettirasiaani jostain alitajunnasta on kummunnut Rautavaaran levyttämä tarina yksinäisestä pistoolisankari Ringosta, jota hiljennymme kuuntelemaan: https://www.youtube.com/watch?v=W8OWB9k _Cxw&lc=UghbIQgENI6zt3gCoAEC Kommentit (2) 

Arjalainen pormestari Helsinkiin? 13.11.2020, 17:39

 "Minä ainakin haluaisin piiskata ja komennella neekereitä. Tämä ei ollut huumorivastaus. Neekeri ei ole naurun asia. Minä olen arjalainen ja ylpeä syytä". Näin vastasi aikoinaan nuori punk-vokalisti Jussi Halla-aho, joka tänään on ilmoittautunut ehdokkaaksi Helsingin pormestariksi, toimittajalle, joka kysyi artistilta siitä, haluaisiko tämä olla orjakauppias. Tämän asian ja monta muutakin hämmästyttävää asiaa paljastaa Lauri Nurmi kirjassaan Jussi Halla-aho - epävirallinen elämäkerta. Minusta on esimerkiksi aika yllättävää, että kirjassa paljastetaan Halla-Ahon äänestäneen nuoruudessaan mm. vihreiden Osmo Soininvaaraa, Heidi Hautalaa ja perustuslaillisten Georg Ehrnroothia. 

Sivistysvaltiossa moni poliitikko olisi entinen poliitikko, jos tietoon tulisi, että hän haluaisi piiskata ja komennella neekereitä ja olisi ylpeä arjalaisuudestaan. Suomessa asiaan ei ole kiinnitetty huomiota. Esimerkiksi Kanadassa joutui pääministeri Justin Trudeau melkein ylitse pääsemättömiin ongelmiin, kun saatiin selville, että hän oli opiskeluaikanaan esiintynyt afroafrikkalaistaustaisena henkilönä naamiaisissa. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Blashemia-nimisen punk-yhtiön Jussi Halla-aho-nimisen vokalistin Mother-nimistä lauluesitystä: https://www.youtube.com/watch?v=IIi845nk3pc Kommentit (0) 

Pariisin ihme 12.11.2020, 17:24 

Tutkinpa netissä hallitsevan jalkapallon maailmanmestari Ranskan tilastoja ja löysin luettelon joukkueen otteluista vuoteen 2014 asti ja tutkimukseni paljastaa, ettei Ranska ole ennen eilistä hävinnyt kotikentällään ainakaan kuuteen vuoteen. Niinpä se, että maailmanmestari hävisi Pariisin kotiluolassaan Suomen B-maajoukkueelle puhtaasti ja eittämättä 0-2, on yksi maailmankaikkeuden historian suurimmista ihmeistä. Iso osa Suomen maajoukkueen eilisistä sankaripelaajista on suurelle yleisölle tuntemattomia ja niinpä minun täytyy paljastaa vielä sekin, että noin puolet heistä on vahvasti kuopiolaistaustaisia, vaikka tyhmempi ei sitä huomaakaan. 

Joskus iloisella 70-luvullahan tilanne oli se, että noin puolet maajoukkueesta koostui Kupsin ja Kopareiden miehistä, mutta sen jälkeen maajoukkuemiesten kuopiolaiskytkentöjä on saanut vallan hakemalla hakea. Nykyisestä maajoukkuemiehistä ainoastaan Ilmari Niskanen on selvästi Kuopion poikia, vaikka onkin syntynyt Kiuruvedellä. Eilisen ottelun suuri sankari oli keskikentän työmyyrä ja vanha maaotteluratsu Joni Kauko. Hänestä minun täytyy paljastaa se, että ainakin Keskuskentän veteraanikatsomossa minulle vuoren varmasti vakuutettiin, että Kaukon äiti on entinen Kuopion Kopareiden naisjoukkueen maalivahti, vaikka Joni onkin syntynyt Turussa. 

Eilisen ottelun keskeinen vaikuttajahahmo oli suklaan ruskea puolustaja Nicholas eli Niko Hämäläinen, jolla on myös USA:n kansalaisuus. Hänen isänsä Timo Hämäläinen on pelannut 70-80-luvuilla Kupsissa ja Kopareissa. Poika Niko on viettänyt usein kesiään Kuopiossa, mutta suomea tai savoa hän ei kuitenkaan haasta tai huasta. Eilisessä ottelussa tuli vaihtomiehenä keskikentälle Robert Taylor ja hän on nykyisestä maajoukkueesta ainut vallan syntyperäinen kuopiolainen, koska hän syntynyt Kuopiossa 1994. Hänen isänsä tuli Irlannista pelaamaan aluksi Sonkajärveläisessä Kalliosuon Sisussa, mutta eteni sitten Kupsin edustusjoukkueeseen asti.

Eilisessä ottelussa teki upean maalin heti ensimmäisessä maaottelussaan Onni Valakari ja hänetkin lasken ainakin melkein kuopiolaiseksi, koska isä Simo Valakari on muuttamassa Kuopioon valmentamaan Kupsia. Yhden maalin eilen syöttänyt Rasmus Karjalainen pelasi vielä toissa kesänä Kupsissa, joten jotain kytkentöjä kalakukkokaupunkiin löytyy hänestäkin. Tässä vaiheessa on minulla vielä selvittelytyön alla, että ovatko maajoukkueen pitkäkasvuiset puolustajaveljekset Leo ja Sauli Väisänen sukua suonenjokelaiselle olympiahiihtäjälle Hiihto-Niilo Väisäselle, mutta vain sen olen saanut tässä vaiheessa selville, että he ovat entisen Miss Suomen ja nykyisen tv-kuuluttaja Anna-Liisa Tiluksen aikamiespoikia. Kommentit (1) 

 Jyskyjärvi pelastui 11.11.2020, 16:34 

Eilen mainittu operaatio Kaleva ei mennyt kaukopartiomiehiltä ihan putkeen. 200 miehen osasto onnistui täyttämään asetetuista tavoitteista kaksi, eli eräs ilmavalvonta-asema tuhottiin ja Suopasjärven kylä poltettiin. Sen sijaan kolmas tavoite, eli Jyskyjärven kylän polttaminen ei onnistunut. Se on hyvä se, koska eräs tavoitteeni vielä tässä elämässä on käydä tutustumassa karjalaiseen Jyskyjärven kylään, joka kuvista päätellen on erittäin kaunis kylä, jossa on leveän Tsirkakemijoen yli rakennettu näyttäviä riippusiltoja. Jyskyjärvi on sikälikin tärkeä kylä maamme historiassa, että sieltä olivat lähtöisin monet karjalaiset laukkukauppiaat, joita myös reppuryssiksi kutsuttiin käsittääkseni ilman mitään kielteistä arvolatausta. Esimerkiksi Uukuniemellä vaikuttanut Ivanoffin kauppiassuku on tullut Jyskyjärveltä.

Jyskyjärven pelasti tuholta se, että osastoa johtanut majuri Into Kuismanen ampui itseään vahingossa reiteen pistoolillaan. Sikäli hän oli kova mies, että ei paljastanut vammaansa miehilleen, vaan hiihteli porukan mukana. Vamman vuoksi alun perin suunniteltua retkeä kuitenkin lyhennettiin. Kuismanen ei muuten ollut ollut ainut kaukopartioupseeri, jonka pistooli laukesi vahingossa. Nimittäin kärkkääläinen Ruuskas-Esa kertoi olleensa Jatkosodan viimeisenä kesänä kaukopartiossa, jota johtaneen upseerin pistooli laukesi vahingossa taskussa. Muistelen kerrotun, ettei tämä haavoittunut reiteen, vaan vielä arempaan paikkaan. 

Pistoolien kanssa saakin olla varovainen, koska joskus iloisella 70-luvulla oli erään romaninuorukaisen povitaskussa ollut pistooli lauennut vahingossa Suonenjoen Alkon edessä. Nuorimies oli kaatunut kuolleen näköisenä maahan ja joukko ohikulkijoita oli kerääntynyt ihmettelemään asiaa oletetun vainajan ympärille. Kun joku ihmettelijä oli ääneen arvellut, että pitäisiköhän paikalle kutsua poliisi, oli vahingonlaukauksen uhri heti vironnut ja poistunut juosten tapahtumapaikalta. Kommentit (0)

Sota on julmaa ja kaukopartioväki raakaa 10.11.2020, 16:21 

Toissa päivä oli sikäli erikoinen isäinpäivä, että myyntiin tuli vain yksi uusi kaukopartiokirja eikä sekään ole mikään perinteinen sankaritarina, vaan pikemminkin päinvastoin. Uusin kaukopartiokirja on Pekka Turusen Operaatio Kaleva, jossa ensimmäisen kerran paljastetaan kaukopartiomiesten kuulustelumenetelmistä. Monissa aiemmissa alan julkaisuissa on kerrottu kaukopartioiden ottamista vangeista, mutta jostain syystä ei ole kerrottu partioiden käyttämistä kuulustelumenetelmistä. 

Mutta Turusen kirjapa kertoo. Tosin kyseessä ei ole vihollisvankien kuulusteluista, vaan kuulusteltavana oli suomalainen sotamies, joka huolehti osaston varastonvalvonnasta ja jota epäiltiin varastelusta. Asian selvittämiseksi onneton sotamies vietiin keskellä yötä metsään 35 miehen voimin ja kuulusteluja johti tunnettu kaukopartioupseeri, joka oli urhoollisuudestaan palkittu Mannerheim-ristillä. Totuutta yritettiin selvittää siten, että miestä piestiin sotilasvöillä kuuteen otteeseen useita minuutteja kerrallaan ja myönsihän ilmeisen puolikuollut mies lopulta aiheuttaneensa hävikit. Asia ei kuitenkaan saanut täyttä selvyyttä, joten seuraavana yönä otettiin käyttöön järeämmät keinot ja miestä hakattiin useaan otteeseen 1-1,5 metrin mittaisilla kuusenoksilla, joka ei ollutkaan tuloksetonta, koska lopulta kuulusteltava alkoi muistaa rikoskumppaneitaan. 

Kaikkia ei ilmeisesti kuitenkaan saatu selville, koska kuulusteltava yllättäen kuoli kesken kuulustelun, vaikka häntä yritettiin välillä virvoitella kaatamalla vettä hänen päälleen. Seuraamuksitta tapaus ei kuitenkaan jäänyt, sillä olihan Suomi jo silloin sivistysvaltio. Kuulusteluja johtanut upseeri sai 1 vuoden 3 kuukauden ja 15 päivän vankeusrangaistuksen. Muutama vähempiarvoinen sotilas sai tapauksesta lievemmän tuomion. Mutta koska sodassa tarvitaan alan ammattimiehiä Mannerheim-ristin ritari armahdettiin 38 vankeuspäivän jälkeen. Kommentit (0) 

Ronssit 09.11.2020, 17:30 

Nyt unohdetaan Amerikan vaalivouhotus ja siirrytään tärkeämpiin aiheisiin. Eilen olin todistamassa sangen runsaan yleisömeren keskellä, kun Kupsin naiset juoksivat Keskuskentän viheriölle joukkueen kannustuslaulun soidessa, jossa kannustuslaulussa väitetään sitäkin, että Kupsin keltapaidat hyökkää vankka voitontahto rinnoissaan, vaikka minusta tuo säe hipoo hyvän maun rajoja. Pelissä olivat isot panokset, sillä voitollaan vastustaja Tikkurilan Palloseura olisi voinut nousta mestariksi ja tappiolla Kups olisi pudonnut mitaleilta. 

Vauhdikkaan ja jännittävä ottelun jälkeen, joka päättyi tasatulokseen 1-1, kuopiolaiset olivat onnellisia voittamastaan pronssista ja tikkurilaiset pettyneitä hävitystä hopeasta. Kupsille tuli tänä vuonna kolme pronssia, kun sekä miehet, naiset ja B-juniorit sijoittuivat sarjoissaan kolmansiksi ja vielä pari vuotta sitten se olisi ollut kelpo tulos. Nyt kuitenkin Kuopiossa on totuttu parempaan ja miesjoukkueen johtopersoonaa Petteri Pennasta suoraan lainatakseni tästä kaudesta jäi paskafiilis. Mies joukkueen mestaruuteen uskottiin vielä kuukausi sitten, mutta viimeiset neljä ottelua olivat katastrofeja. Norjalaisen päävalmentajan pestiä ei enää jatketa ja syykin on selvä. Sosialistisesta mediasta on nyt sarjan päätyttyä voinut lukea, että pelaajat eivät tykänneet alkuunkaan siitä, että he joutuivat juoksemaan kuin eläimet. 

Norjalaisen jalkapallokulttuuriin sellainen sopii ja sillä pelityylillä Norja voitti mm-kisoissa jopa Brasilian, mutta Kuopiossa ei ole totuttu juoksemaan eläinten lailla, vaan täällä arvostetaan pikkunättiä tekniseen taitoon ja nokkeluuteen perustuvaa pelityyliä. Sellainenkin tarina veteraanikatsomossa on kerrottu, että jollain 70-luvun maajoukkueleirillä yritettiin Suomenkin joukkueen juoksukuntoon panostaa ja pojat pistettiin Cooperin testiin. Teknisestä taituruudesta tunnetuista Heiskasen veljeksistä toinen jaksoi tosin hölkötellä vain yhden kierroksen, jonka jälkeen hän lopetti ja pisti tupakaksi. Kommentit (1) 

Biden Savon Sikasia? 08.11.2020, 16:54 

 Presidentti Niinistö mainitsi päivällä puheessaan, että ruotsalaiset olivat jo hyvää vauhtia omimassa itselleen USA:n tulevaa presidentti Bideniä, koska hän on kotoisin USA:n Delawaren osavaltiosta, eli seudulta jonne ruotsalaiset jo vuonna 1638 perustivat Uusi-Ruotsi -nimisen siirtomaan. Niinistö oli jo ehtinyt oikaisemaan ruotsalaisia ja kertomaan, että vaikka ruotsalaiset perustivat Delawareen siirtomaansa, niin ensimmäiset sinne laivalla lähetetyt ruotsalaiset olivat suomalaisia. 

Olen varma, että lähipäivinä Savon Sanomat täsmentää presidentin lausuntoa sillä, että Uuden-Ruotsin asuttivat sinne lähetetyt savolaiset. Sitä miksi ruotsalaiset lähettivät savolaisia valtameren taakse jää arvailujen varaan, mutta ehkä jotain uusien asukkaiden luonteesta voisi päätellä siitä, että ensimmäisen laivalastin mukana tuli mm. eräs uudisasukas, jota kutsuttiin jostain syystä Ramboksi, vaikka alunperin hän oli Suomessa tunnettu sukunimellä Rampa. Hyvin savolaiset sopeutuivat alkuperäisväestön sekaan ja se saattoi johtua siitä, että sekä savolaiset että intiaanit olivat kovia saunomaan; tosin intiaanit eivät käyttäneet sanaa sauna, vaan sanaa hikimaja. 

Hyvistä suhteista savolaisten ja alkuperäisväestön välillä todistaa sekin, että seudulla vaikuttaa vieläkin hyvämaineinen intiaanisuku nimeltään Sikanen. Muutenkin savolaiset pärjäsivät hyvin Amerikassa. Ainakin Rautalammilla kerrotaan, että eräs Marttis-Jussi, josta amerikkalaiset käyttivät nimitystä John Morton, ratkaisi koko Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen perustamisen. Ainakin Savon Sanomien mukaan savolaiset vaikuttivat USA:n kehitykseen myöhemminkin, koska tutkimusten mukaan presidentti Nixon oli alkujaan kovasta heittokädestään tunnettuja Kiuruveden Nikkisiä, joihin lukeutui myös keihäänheiton me-mies Soini Nikkinen.

 Bushien suku, joka kasvatti kaksikin presidenttiä oli alun perin Savon Halttusia. Donald Trumpin sukulaiseksi ei täydellä varmuudella ole kukaan savolainen tunnustautunut, mutta heti miehen valinnan jälkeen Savon Sanomat uutisoi kahdesta Kiuruveden Rapakkojoella asuvasta veljeksestä, jotka olivat niin paljon Trumpin näköisiä, että ainakin naapurin rouva oli tuonut heille tiikerikakkua ilmetyn sukulaismiehen USA:n presidentiksi valinnan johdosta. Helsingin Sanomien mukaan tulevan presidentti Joe Bidenin 20 iso-isovanhemmista peräti 16 oli irlantilaisia, mutta itse en keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö loput 4 kpl voisi ihan hyvin olla savolaisia ja mitä todennäköisimmin Savon Sikasia. Kommentit (3) 

Mielisairas ihmishirviö 07.11.2020, 17:18 

Ei vaan näytä USA:n vaalitulos selviävän. Ainoastaan Vitsi-saaren pääministeri on uskaltanut onnitella Bidenia voitosta eikä siinäkään tapauksessa ole täyttä varmuutta, onko hän ihan vakavissaan. Vakavissaan sen sijaan oli varmaankin tv:stä tuttu Iltalehden pakinoitsija Sanna Ukkola, jonka mukaan maamme media on täysin perusteetta leimannut Trumpin mielisairaaksi ihmishirviöksi. Tämän mielipiteen Ukkola esitti heti vaalin jälkeen, kun Trump näytti voittavan vaalit ennen kuin mies käynnisti viimeisimmän twittuilun. Pakinan voi lukea tästä linkistä: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/737f782b- 1752-469a-8a22-da10d8621700

Itsekin epäilen, ettei Trump suinkaan ole hullu vaan enemmänkin heittiö. Hänessä on paljon samaa kuin J. K. Paasikivessä, joka lähetettiin silloisen työnantajansa KOP:n toimesta tutkimuksiin, joissa haluttiin selvittää, että voisiko hänet siirtää eläkkeelle pääjohtajan toimesta mielenvikaisuuden vuoksi, koska hän välillä sai sellaisia raivokohtauksia, että tekohampaat sinkosivat suusta. Tutkimuksissa paljastui, ettei hän ole mielenvikainen, vaan pelkästään kotikasvatuksessa oli ollut vikaa. Lisäksi tekohampaat osoittautuivat viallisiksi. Trumpin tapauksessa on huomioitava myös se, että hän ydinasevallan päämies ja ydinasevallan päämiehen vaikutusvaltaa lisää se, että häntä epäillään hulluksi. 

Esimerkiksi Kuuban kriisin aikaan Nikita Hrutsheviin suhtauduttiin erittäin vakavasti, koska hän epäiltiin hulluksi. Olihan hän esimerkiksi YK:n kokouksessa hakannut kengällä pöytää puhettaan tehostaakseen. Puheessa tarvitun kengän hän sieppasi ulkoministeri Gromykon jalasta tämän vastustelusta huolimatta. Kuuban kriisin aikaan Neuvostoliitto olisi vielä ollut altavastaajana ydinsodan sattuessa, koska maalla oli vasta seitsemän ydinohjusta. Niitä jouduttiin siirtelemään koko ajan paikasta toiseen, koska ne olisi ollut muuten helppo tuhota. Niinpä esimerkiksi Karjalan kannaksella on vieläkin hyväkuntoisia hyvin suoria betoniteitä, jotka on tehty mannertenvälisten ohjusten siirtelyä varten. Kommentit (0) 

Putin vastuussa USA:n kaaoksesta 07.11.2020, 09:25 

Sosialistisessa mediassa vellovan keskustelun mukaan Putin on sairastunut parkinsonin tautiin, jonka näkemyksen taustalla lienee se, että mies hypisteli oranssin väristä kansiotaan kummallisella tavalla; itsekin olen monta kertaa ajatuksissani syyllistynyt samaan, joten kun olen tähän asti uskonut sairastavani emmentaalia, niin luultavasti minulla onkin sitten parkinson. Joka tapauksessa maailman tapahtumat viittaavat siihen, että Putin ei ole enää entisissä voimissaan. Nimittäin vielä neljä vuotta sitten, kun mies oli voimissaan ja kantoi päävastuun USA:n presidentin vaalien järjestelyistä, asiat sujuivat kiitettävän rauhallisesti ja sivistyneesti. 

Tällä kertaa vaikuttaa kuitenkin siltä, että Putin on ilmeisesti sairautensa vuoksi suhtautunut täysin piittaamattoman vastuuttomasti Amerikan vaaleihin ja jättänyt asian paikallisen väestön järjestettäväksi ja niinpä maa on ihan kaaoksessa ja jopa sisällissotaa pelätään. Jos nyt jotain myönteistä USA:n vaaleista pitää hakemalla hakea, niin mieltäni ilahduttaa se, että yleisesti täysin sekopäänä ja jopa mielenvikaisena pidetty ehdokas saa vain vajaat sata miljoonaa ääntä ja vain noin 48 % äänistä. 

Kannatuksen vähäisyyden voinee selittää sillä, että amerikkalaisten koulutustaso on vaatimaton. Nimittäin vaikka selvä enemmistö yliopistotutkinnon suorittaneista äänesti mielenvikaisena pidettyä ehdokasta, niin koska opiskelun kalleuden vuoksi yliopistotutkinnon suorittaneita on selvä vähemmistö kansasta, on vaalin lopputulos sitten se, että kansan sivistymättömämmän osan ehdokas voittaa. USA:ssa on siis älyllinen proletariaatti ottamassa vallan, ellei korkein oikeus tai vaikutusvaltainen Kansallinen kivääriyhdistys keksi jotain asian estämiseksi. 

Trumpin ulos kantaminen 05.11.2020, 16:56 

Lähi tunteina ratkeaa, olinko sittenkin väärässä USA:n presidentin vaalien suhteen, kun eilen laskin Pilliklubi-5-askin kanteen roknoosin, että Trump voittaa. Saattaa sittenkin olla, että sekä Kuopion Palloseura ja että Donald Trump päättävät kautensa nöyryyttävään tappioon. Ainut lohtu minulle on, että myös Slovenian pääministeri ja Tampereen Yliopiston Usan historian dosentti Markku Ruotsila erehtyivät samalla tavalla roknooseissaan. Saattaa kuitenkin olla, että USA:n korkein oikeus lopulta toteaa minun olleen oikeassa ja saattaa myös olla, että sen jälkeen mietitään, kannattaako jatkossa kalliita vaaleja enää ollenkaan järjestää, koska saattaa olla, että USA:n korkein oikeus voisi paljon halvemmalla tavalla ratkaista sen, kuka on kelvollinen maan presidentiksi.

Itse olen jyrkästi sitä mieltä, että nykyajan psykopaattityranneja ei pitäisi kohtuuttomasti nöyryyttää, kuten Trumpille saatetaan tehdä, vaan heitä tulee kohdella kunnioittavasti. Nimittäin jokainen nykyajan itseään kunnioittava psykopaattityranni hankkii itselleen helposti ydinasesalkun ja voi tarvittaessa päätyä laajennettuun itsemurhaan yhdessä koko ihmiskunnan kanssa, jotta kukaan ei jää hänelle jälkeenpäin naureskelemaan. 

Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu, jos Valkoisen talon vahtimestarit joutuvat kantamaan Trumpin pihalle, kuten vuonna 1974 Veikko Vennamolle tapahtui Suomen eduskunnasta - muistan, että tapauksesta otettiin vuoden lehtikuva, mutta sitä en tähän hätään löydä. Tietääkseni Trumpin ulos kantoa helpottaa se, että hänen ydinasesalkkunsa käyttäjätunnus ja salasana lakkaavat tiettävästi toimimasta hänen viimeisenä virassa olopäivänään klo 12.00. Kommentit (2) 

Maailman mahtavin mies 04.11.2020, 16:45 

Seuraamani maamme punavihreä media, kuten Yleisradio, Helsingin Sanomat, Iltasanomat ja Iltalehti, eivät ole olleet puolueettomia USA:n presidentinvaalitaistossa, vaan on selvästi liputtanut sen ehdokkaan puolesta, joka on ehdokkaista jokseenkin normaalin oloinen, mutta niin vain näyttää käyvän, että henkiseltä rakenteelta normaali ehdokas häviää. Sellaisen roknoosin olen kuitenkin Eino Poutiaisen malliin laskeskellut, kun olen seurannut äänten laskennan edistymistä. Jos roknoosini pitää paikkansa, jatkaa edelleen maailman johtavana alfauroksena karjalaispoika Vladimir Putin, joka on onnistunut saamaan apulaisensa vallan USA:n presidentiksi. Nähtäväksi jää, miten vaaleissa käy ja nähtäväksi jää, käytiinkö nyt USA:n viimeiset presidentin vaalit. 

Valuuttakauppias George Soros ennusti Neuvostoliiton konkurssin jälkeen, että seuraavaksi hajoaa USA, joka tietysti liittovaltion valtavan velan vuoksi voisi olla ihan perusteltu ratkaisu. Ja nähtäväksi jää, oliko professori Heikki Ylikangas oikeassa joskus 40 vuotta sitten, kun hän opetti, että ihmiskunnan historiassa on silloin tällöin häivähdyksen omaisesti esiintynyt demokratiaksi kutsuttua hallintojärjestelmää sellaisissa yhteiskunnissa, joissa valta ja varallisuus ovat jakaantuneet tasaisesti. Kommentit (0) 

Ratkaisevan tärkeät vaalit 03.11.2020, 16:44 

Sanotaan, että USA:ssa ovat käynnissä ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeät vaalit. Ja voihan se olla niinkin, mutta epäilen, että ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeät vaalit käytiin USA:ssa jo vuonna 2000, jolloin vielä olisi ollut paljonkin tehtävissä ilmaston muutoksen pysäyttämiseksi. Silloinhan pääpuolueiden edustajina vastakkain olivat demokraattien ehdokkaana senaatin aktiivisin ympäristönsuojelija Al Gore ja republikaanien ehdokkaana Georg W. Bush. Lisäksi ehdokkaana oli myös vihreiden Ralph Nader, joka onnistui viemään demokraattien ääniä siinä määrin, ettei Gorea valittu presidentiksi, vaikka hän sai puoli miljoonaa ääntä enemmän kuin Bush. 

Tosin vaalin lopputulos saatiin selville vasta pitkällisen selvittelyn jälkeen, ja luulen, että se selvittely oli vasta verryttelyä sen vaalituloksen selvittelyn rinnalla, joka alkaa huomenna. Kaikki tietävä Wikipedia kertoo USA:n vuoden 2000 presidentin vaalien tuloskaskennasta ja sen loppuhuipentumasta seuraavaa mielenkiintoista: Al Goren tappion kuitenkin ratkaisi Yhdysvaltain valitsijamiesjärjestelmän lisäksi vaalien vaa'ankieleksi muodostunut Floridan osavaltio. Virallisten tulosten mukaan Bush voitti Floridassa 537 äänellä, vaikka vaaliepäselvyyksiä epäiltiin. 

Demokraatit syyttivät tästä Floridan erään piirikunnan sekavia äänestyslippuja, jotka olisivat saaneet Goren kannattajat äänestämään vahingossa arkkikonservatiivi Pat Buchanania, joka sai edellisiin vaaleihin verrattuna valtavasti kasvaneen äänipotin, kun taas republikaanien äänimäärä oli noussut vähän ja demokraattien äänimäärä laskenut merkittävästi.lähde? Lisäksi esitettiin syytöksiä siitä, että suurilta joukoilta mustia äänestäjiä, jotka ovat perinteisiä demokraattien kannattajia, oli viety erilaisista lakiteknisistä syistä äänioikeus ennen vaaleja.lähde? 

Epäilyksiin vaikutti myös, että Floridan kuvernööri oli osavaltion virallisesti voittaneen ehdokkaan veli, Jeb Bush. Äänten uudelleenlaskenta kuitenkin kiellettiin Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa äänin 5–4. Floridan osavaltion 25 valitsijamiesääntä päätyivät kaikki Bushille ja varsinainen valitsijamieskokous nimesi tämän Yhdysvaltain presidentiksi tammikuusta 2001 alkaen äänin 266–271. Kommentit (0) 

 U-2 02.11.2020, 16:30 

Eilen illalla napsuttelin kaukosäädintä ja jollain taivaskanavalla oli juttua U-2-lentokoneesta. Jo eilen kirjoitin U-2- lentokoneesta, joka oli neuvostoliittolainen hiljaa ja matalalla lentävä alkeiskoulutuskone, mutta amerikkalainen U-2 oli kylmän sodan aikana 1950-luvulla kehitetty yli 30 kilometrin korkeudessa lentävä vakoilukone. Sen oli tarkoitus lentää niin korkealla, etteivät vihollisen hävittäjät tai ohjukset sitä tavoittaisi. Toisin kuitenkin kävi ja vuonna 1960 maasta ammuttu neuvosto-ohjus kuitenkin onnistui pudottamaan koneen. Itse asiassa U-2-koneen perään ammuttiin peräti 14 kappaletta juuri kehitettyjä S-75-ohjuksia, joilla ammuttiin alas sekä vakoilukone että sitä jäljittänyt Mig-19-hävittäjä, jonka menehtynyt lentäjä palkittiin kuolemansa jälkeen. 

Amerikkalainen lentäjä Gary Powers selvisi hengissä maahan ja hänet vangittiin. Olen lukenut Powersin muistelmat tapauksesta ja mieleeni on jäänyt, että häntä kohdeltiin herrasmiesmäisesti. Nykyään, jolloin ilmassa on paljon vihaa toisin kuin heti maailmansodan jälkeen, niin ei ehkä tapahtuisi vastaavissa tilanteissa. Powers jopa vapautettiin pian, kun hänet vaihdettiin amerikkalaisten vangitsemaan venäläisten vakoilijaan Rudolf Abeliin. Powers menehtyi vuonna 1977 helikopterionnettomuudessa. 

Eilisessä tv-ohjelmassa kerrottiin, että U-2-lennot olivat synnyttämässä Ufo-kuumetta maailmalla. Kone nimittäin lensi niin korkealla, ettei sitä muuten nähty, mutta öisin auringon valo sai hopean värisen koneen loistamaan pimeässä ja näyttämään lentävältä lautaselta. Ohjelmassa kerrottiin myös, että maailmankuulu Roswellin maahan syöksynyt lentävä lautanen olikin amerikkalaisten jättiläiskokoinen vetypallo, joka nosti hyvin korkealle alumiinisia suppiloita, joita käytettiin Neuvostoliiton ydinkokeiden kuunteluun. Suurelle yleisölle ei voinut kertoa, että autiomaasta löytyneet kumin riekaleet, kepit ja alumiinisuikaleet olivatkin vakoilulaitteita, vaan niiden väitettiin olevan säähavaintopallon jäännöksiä. Itse muuten löysin lapsuudessani kaksikin säähavaintopalloksi uskomaani kapistusta, mutta nyt epäilen, että saattoivathan ne olla vakoilupallojakin tai sitten ufojen jäänteitä. Toinen vielä sisälsi jotain happoa, joka syövytti housuní riekaleiksi. Kommentit (0) 

Hermosaha 01.11.2020, 15:00 

Saattaa olla, että tuon eilen kertomani yöllisen Nurmoilan pommituksen suorittivat Hermosahoiksi kutsutut yöpommittajat, joiden kummallista lentelyä kotipuolenkin sovan käyneet miehet muistelivat. Siihen aikaan ei ollut tavallista, että yöaikaan lenneltiin ja koneet pitivät vielä erikoista ääntäkin, joka toi mieleen sahaamisen. Muistelen jostain lukeneeni, että koneen kummallinen ääni selittyi kaksitahtimoottorilla. 

Tuo yöaikaan tapahtunut lentely saattoi selittyä sillä, että venäläisillä oli käytössään tutkat jo Jatkosodan alussa. Ne oli Puna-armeijalle kehittänyt vahvasti viipurilaistaustainen Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen Axel Berg, joka kohosi urallaan vallan Neuvostoliiton varapuolustusministeriksi. En keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö Berg ihan hyvin voinut olla taustaltaan myös Uukuniemen Bergejä. Hermosahan virallinen nimi oli U-2. Koneen huippunopeus oli vain 152 km/t ja se oli niin hidas, että sitä paljon nopeampien hävittäjäkoneiden oli vaikea ampua sitä alas, koska niiden sakkausnopeuskin oli enemmän kuin hermosahan huippunopeus. 

Wikipedia kertoo koneesta seuraavaa: Polikarpov U-2 (vuodesta 1944 lähtien Polikarpov Po-2) on neuvostoliittolainen yleiskäyttöinen kaksitasoinen ja yksimoottorinen lentokone. Sen kutsumanimi oli Kukuruznik (ven. Кукурузник, ’maissintähkä’). Konetta valmistettiin vuodesta 1928 1950-luvun alkuun asti ilmeisesti 20 000–30 000 kappaletta. Se on maailman eniten valmistettu kaksitasolentokonetyyppi. Toisessa maailmansodassa konetta käytettiin yöpommittajana; saksalaiset kutsuivat konetta ”ompelukoneeksi” sen äänen perusteella. Myös nimitys ”hermosaha” oli käytössä. Erityisen kuuluisaksi konetyyppi tuli Neuvostoliiton vain naisista koostuvan 588. yöpommituslentorykmentin käytössä. Rykmentti teki häirintäpommituslentoja aivan rintaman läheisyydessä olevilta kentiltä. Pienen pommikuorman vuoksi lentoja tehtiin mahdollisimman monta – jopa 18 lentoa yhden yön aikana lentokonetta ja miehistöä kohti. Kommentit (0)

 Anni, Dunja ja Kerttu 31.10.2020, 17:11 

Kuopion Korttelimuseon Suomen itä-valokuvanäyttelyssä oli esillä paljon SA-kuva-arkiston aarteita, kuten esimerkiksi tämä myöhemmin oopperalaulajana menestyneen Kim Borgin ottama kuva 11-vuotiaasta Annista, joka menehtyi Nurmoilan vappuyönpommituksessa 1942. Huomatkaapa lapsivainajan rinnalla olevat raha ja pyhäinkuva, nurkassa palava kynttilä, pään vierellä olevat piirakat ja karamellit. 

Sen sijaan samassa pommituksessa menehtyneen 9-vuotiaan Dunjan kuvaa näyttelyssä ei ollut esillä, mutta SA-kuva-arkistosta se on esillä ja kuvatekstissä kerrotaan, että Dunja makaa paareillaan kotonaan. Ikonin edessä palaa kynttilä, ikonin alla olevalla nurkkapöydällä ovat Dunjan lelut. Ruumiin vieressä ovat äiti ja perheen 8:sta lapsesta ainoa elossa oleva tytär. Tämäkin kuva on Kim Borgin ottama. 

Samassa Nurmoilan vappuyönpommituksessa sai surmansa myös sukuni edustaja eli lotta Kerttu Koivistoinen, ja vaikka olenkin vähän jäävi, niin mielestäni hän on ollut harvinaisen kaunis nainen; melkeinpä missi- tai ainakin elokuvatähtityyppiä. Hänestä LottaSvärd-verkkomuseo kertoo seuraavaa: Kerttu Koivistoinen syntyi 8.3.1909. Hän liittyi Lottajärjestön Helsinki XIV paikallisosastoon vuonna 1934. Keväällä 1941 Koivistoinen aloitti Lottajärjestön keskusjohtokunnan järjestämän säähavaintokurssin. Kurssi jouduttiin kuitenkin keskeyttämään kun jatkosota alkoi saman vuoden kesäkuussa. Kerttu Koivistoinen toimi jatkosodan aikana säähavaintotehtävissä. Kerttu Koivistoinen kaatui vartiopaikallaan 1.5.1942 vihollisen ilmapommituksessa. Lähde: Lotta Svärd -lehti No 8 vuodelta 1942 Kommentit (2) 

Mitalijuhlaa 30.10.2020, 17:27 

Onneksi Veikkausliiga ymmärsi itse tehdä ratkaisun eikä terveysviranomaisia tarvittu ja päätti päättää sarjan sen jälkeen, kun runkosarja on pelattu ja kaikki joukkueet ovat siten kohdanneet toisensa kaksi kertaa. Loppusarjaa ei siis pelatakaan ja se on oikein. Päätös on reilu, koska loppusarjassa osa joukkueista olisi saanut sen edun, että olisi kohdannut osan vastustajistaan kotikentällään kaksi kertaa ja vieraissa vain kerran, ja pilliklupi-5-askin kanteen olen räknännyt, että kotikentästä saa keskimäärin maalin verran hyötyä. Eittämättä Kups hyötyi sarjan päättämisestä, koska joukkue oli väsyttänyt itsensä Eurokentillä ja kunnon pelimiehetkin alkoivat olla kovasti rikki ja remontin tarpeessa. Jos sarjaa olisi pelattu vielä viisi kierrosta, kuten alun perin suunniteltiin, Inter ja Honka olisivat hyvinkin menneet savolaisten ohi. Nyt Kuopioon tulee ainakin pronssimitali ja se on juhlan arvoinen asia, koska se on jo neljäs mitali putkeen. En ole tarkistanut asiaa, mutta tuskin Kups on vastaavaan pystynyt lähes satavuotisessa historiassaan. Enpä ole muistanut mainitakaan, että kaikesta huolimatta Kuopiossa juhlitaan tänäkin syksynä jalkapalloilun Suomen mestaruutta, sillä Kuopion Steelers voitti amerikkalaisen jalkapallon mestaruuden ylivoimaisen esityksen jälkeen. 

Se ei ole minulle yllätys, koska jo vuosia sitten esitin, että Kuopiossa tulisi panostaa rygbyyn, joka urheilumuoto on lähellä amerikkalaista jalkapalloa. Olin nimittäin seurannut Rion olympialaisten rugbyn loppuottelua, jossa Tyynen valtameren saarivaltio joko Vitsi tai Nauru kohtasi Ison-Britannian ja voitti ottelun jotain 20-0. Silloin jo kiinnitin huomioni siihen, että Tyynen valtameren saarelaiset muistuttivat ulkomuodoltaan ihan niitä vastaan tallustavia savolaisia, joiden ylipainoisuutta olen kauhistellut aamuisin töihin kävellessäni. Tosin Vitsi- tai Naurusaaren pojat olivat jonkin verran päivettyneemmän näköisiä; olivat varmaan olleet kevät hangilla halakometässä. Kommentit (0)

Vuonnisen ainutlaatuinen rakennusarkkitehtuuri 29.10.2020, 22:58 

Kuva Wikipediasta 

Kävinpä tutustumassa Kuopion Korttelimuseon Suomen itä-aiheiseen valokuvanäyttelyyn ja vaikutuin syvästi. Itä-Suomi on valokuvauksellista seutua ja etenkin itärajan takana karjalaiskylissä, varsinkin Vuonnisen kylässä, on paljon mielenkiintoista nähtävää. Jos joskus selviän elakkeelle, lähden I. K. Inhan tapaan valokuvaamaan Karjalaa. Korttelimuesossa oli nähtävissä alla olevasta linkistä löytyvä I. K. Inahan kuva Vuonnisen tsasounasta vuodelta 1894, joka todistaa, että Karjalassa pyrittiin jo silloin nykyaikana kovasti korostettuun kestävän kehityksen mukaiseen elämäntapaan ja jopa tsasounat hyödynnettiin perusteellisesti niiden elinkaaren loppuun asti korjaamalla niitä pontevasti. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ muistatko-i-k-inhan-kuuluisan-kuvan-vuonnisen -tsasouna-syntyi-uudelleen-samalle-paikalle/ 

Sen sijaan olin pettynyt, koska maailmankuulua Vuonnisen kaltevaa vesitornia ei näyttelyssä ollut esillä, jonka Wikipediasta lainattu kuva on yllä. Sääli, etten ehtinyt sitä näkemään koko komeudessaan ihan luonnossa, kun aikoinani niillä main liikuin. Nyt on liian myöhäistä. Tämä mielestäni selkeät Unescon ihmiskunnan kulttuuriperinnön suojelukriteerit täyttävä rakennelma on purettu ja kuulema upotettu järveen. Se on skandaali - mikähän meteli syntyisi, jos Pisan kalteva torni purettaisiin, koska se saattaa olla ohikulkijoille vaarallinen. Mutta Vuonnisen vesitornin rinnalla Pisan tornikin kalpenee. Pisan torni on pelkästään vino; Vuonnisen torni on hakeutunut sekä rakennustaiteellisesti että rakennusteknisesti hämmästyttävään S-kirjaimen muotoon. . Kommentit (0) 

 Mauno Manninen ja Reinhard Heydrich 28.10.2020, 19:00 

Yksi tunnetuimmista natseista oli SS-kenraali ja Gestapo-päällikkö Reinhard Heydrich, josta sattuneesta syystä käytettiin myös hellittelynimeä Prahan teurastaja. Hänethän tsekkien vastarintamiehet onnistuivat murhaamaan, jota tapausta seuranneet kostotoimet olivat hirmuiset. Erikoista SS-kenraali Heydrichissä oli se, että yksi hänen isovanhemmistaan oli juutalainen ja sen seikan ei olisi pitänyt ainakaan edistää miehen etenemistä natsi-Saksan hallinnossa. 

Erikoista Reinhard Heydrichin elämässä oli myös se, että hänen persoonansa kytkeytyy huomattavalla tavalla myös Suomen kulttuurihistoriaan. Nimittäin Hakaristirouvat-kirjasta sain tietää, että merkittävä suomalainen kulttuurivaikuttaja Mauno Manninen avioitui vuonna 1965 leskirouva Lina Heydrichin kanssa, joka oli tiettävästi elämänsä loppuun asti vakaumuksellinen kansallissosialisti. Erityisen erikoista kyseisessä avioliitossa oli se, että kulttuurivaikuttaja Mauno Manninen avioitui naisen kanssa. Yleinen näkemys oli nimittäin se, ettei Mauno tytöistä tykännyt lainkaan. 

Wikipedian mukaan liitto päättyikin nopeasti eroon, mutta on olemassa myös näkemys, että kun Lina Heydrich kuoli vuonna 1985, hän olisi edelleen ollut sukunimeltään Manninen eli siis tavallaan Savon tyttö siis oli hänkin, koska Mannisen suku on Kangasniemeltä. Pitkälle alkoholisoitunut Mauno Manninen oli kuollut jo vuonna 1969 54-vuotiaana. 

Sitä ennen hän oli ehtinyt hävittämään omat rahansa sekä ison osan kirjailija äitinsä Anni Swanin rahoista Intimiteatteria pyörittäessään. Maunon Mannisen isä oli runoilija Otto Manninen ja hänen muistihirmu veljensä Antero Manninen kilpaili tasapäisesti Esko Kivikosken kanssa Suomen viisaimman miehen tittelistä. Anni Swan, joka oli siis Prahan teurastajan lesken anoppi, on ollut jo lähes 60 vuotta suosikkikirjailijani ja hänen teoksensa Väiski Vemmelsääreen seikkailut on jättänyt persoonaani lähtemättömän jäljen. Kommentit (0) 

Kova jätkä Ilkka Kanerva 27.10.2020, 17:23 

Palataanpa vielä Suomen Olympiakomitean puheenjohtajataistoon. Komitean vahva puheenjohtajaehdokas Ilkka Kanerva on olut melkoisen lupaava urheilijanuorukainen aikoinaan. Tilastopaja paljastaa miehestä seuraavaa: Ilkka Kanerva, Lokalahden Leisku, 28.1.1948, 174 cm, 72 kg 100m 11,7 s 400m 52,2 s korkeus 1.70 cm seiväs 3.30 cm pituus 6.07 cm Antti O. Arpos-vainaa viestitti minulle aikoinaan, että Tilastopajalta puuttuu jostain syystä Ilkka Kanervan paras laji, joka oli 400 metrin aitajuoksu. Se on ainoa laji, jossa hän pääsi jopa parina vuonna Suomen 100 parhaan joukkoon. Hän juoksi 1967 ajan 58,6 (93. sija) ja 1968 ajan 58,2 (72. sija). Taakse jäivät tilastoissa esimerkiksi sellaiset tekijämiehet kuin Into Turvanen ja Jouko Elevaara (molemmat 58,9). 

Lisäksi muistelen jostain lukeneeni, että Kanerva on voittanut joskus kansanedustajien lumipallonheittokilpailun peräti noin 90 metrin kaarellaan, joka on hirmuinen tulos, sillä kanssakilpailijoille tuotti vaikeuksia ylittää 30 metriä. Kanervan luontainen testosteronitaso lienee siis poikkeuksellisen korkea, johon ominaisuuteen viittaavat myös miehen muut saavutukset.

Ilkka Kanervasta tuli sattuneesta syystä mieleeni, että jostain merkillisestä syystä Perussuomalaiset eivät ole asettaneet puheenjohtajaehdokkaakseen Olympiakomiten pj-kilpaan kansanedustajaa ja kehonrakentaja Kike Elomaata, joka nosteessa olevan puolueen naisedustajana saattaisi olla kisassa esimerkiksi tunnettuja urheilumiehiä Ano Turtiaista, Juho Mäenpäätä tai Teuvo Hakkaraista selvästi vahvemmalla. Sikäli Kikellä on yhtymäkohtia Ikeen, että he ovat ainakin melkein sukulaisia. Nimittäin ainakin hyvä tarinan mukaan Kaneravan keinosiementäjä isä on vieraillut Kiken lapsuuden kodin maitotilalla siemennystehtävissä. Kommentit (0) 

Kolmas kerta toden sanoi 26.10.2020, 17:17 

Tytöt tykkäsivät Adolf Hitleristä. Mikäli yhtään on uskominen James Wyllien kirjaa Hakaristirouvat ja miksi ei olisi, niin esimerkiksi Eva Braun yritti peräti kaksi kertaa itsemurha kerran pistoolin ja kerran unilääkkeiden avulla, kun epäili, ettei Aatu häntä rakastakaan. Kolmas kerta sitten toden sanoi, kun hän päätyi lopulliseen ratkaisuun yhdessä rakastamansa miehen kanssa, kun slaavilaiset ali-ihmiset kolkuttelivat jo Hitlerin bunkkerin ovella.

 Niin yllättävää kuin se onkin, niin hullu diktaattori Hitler oli kotioloissa hillitty herrasmies. Julkisessa esiintymisessään hän ei sitä ollut. Luulen, että Donald Trumpissa on paljon samaa. Sen sijaan Saksan Liittotasavallan liittokansleri Willy Brandt, joka jäi historian lehtiin rauharakentajana, oli ilmeisesti toisenlainen persoona. Muistaakseni Wolf Halsti kertoo jossain kirjassaan, että oli nähnyt Brandtin simputtavan kovasti sihteeriään. Hitlerin sihteeri sen sijaan muisteli esimiestään erittäin miellyttävänä leppoisna herrana. Psykopaatithan osaavat olla halutessaan myös hurmaavia. 

Samalla tavalla tullineuvos Veikko Vennamoakin muisteltiin tullilaitoksen henkilökunnan keskuudessa leppoisana esimiehenä. J. K. Paasikiveä pidetään yleensä täydellisenä räyhääjätyyppinä, jota yritettiin jopa pankinjohtajauransa aikana saada työkyvyttömyyseläkkeelle mielenvikaisuuden perusteella, mutta se ei onnistunut, kun häntä tutkinut psykiatri ei pitänyt miestä mielenvikaisena, vaan pelkästään vaille kotikasvatusta jääneenä. Sen sijaan Kultarannan henkilökunta muistaa J. K:n leppoisena pappana. Nähtäväksi jää, muistellanko esimerkiksi Tarja Halosta tai Sauli Niinistöä yhtä hyvällä. Kommentit (0)

Suru-uutisia rajantakaisesta yritystoiminnasta 25.10.2020, 18:19 

Suru-uutisia kantautuu Venjän Karjalan yritysmaailmasta. Pari viikkoa sitten kuoli suomalaisten hyvin tuntema suurliikemies Aleksandr Artemjev 45-vuotiaana koronaan. Hän omisti Sortavalassa hotelli Piipun Pihan, jossa minäkin olen yöpynyt ja ravintola Relaxin, jossa nautimme rouvan kanssa juhlalounaana vepsäläisen paistin viime Karjalan reissullamme, kun kävimme hakemassa Karjala-merkkiset sukset rouvalle synttärilahjaksi. 

Kaiken huipuksi hän pyöritti myös Ruskealan marmoripuistoa, joka on Venäjänkin mittakaavassa merkittävä matkailunähtävyys, jossa käy vuosittain noin 100.000 vierailijaa. Itse olen sitä mieltä, että Ruskealan marmorilouhos voisi kuitenkin jatkaa myös marmorin louhintaa ainakin sen verran, että Finlandia-talon voisi päällystää Ruskealan marmorilla italialaisen marmorin sijasta, koska ainakin Pietarin monumentaalirakennuksissa Ruskealan kivi on kestänyt vuosisatoja, kun taas Finlandia-talon italiasta tuodun päällisen joutuu uusimaan 30 vuoden välein. 

Eilen uutisoitiin, että Viipurin suurelta osin omistava liikemies Aleksandr Petrov on löytynyt kuolleena Säkkijärven olettaakseni vaatimattomalta kesämökiltään. Hänen kerrotaan kuolleen kiikarikiväärin luotiin ja jos tapaus olisi sattunut Suomen puolella, pidettäisiin sitä hirvenmetsästykseen liittyvänä valitettavana tapaturmana, mutta itärajan takana asialle löytyy muitakin selityksiä. 

Pahaa pelkään, että innokkaana moottoriurheilumiehenä tunnetun Aleksandr Petrovin kuolema aiheuttaa sen, etteivät uukuniemeläiset pääsekään nauttimaan Fomula I:n osakilpailuista Raudun moottoriradalla, jonka omistaa Vladimir Putinin serkku-poika. Suurliikemies Petrov toimi jopa Formula I-tuomarina ja hänen Viipurin raketiksi kutsuttu poikansa Vitali Petrov sijoittui Australian osakilpailussa vuonna 2011 Lotus-Renaultillaan kolmanneksi. Sekä Sortavalan että Viipurin oligarkit ovat poistuneet yllättäen tuonilmaisiin ja niinpä Käkisalmen oligarkin olisi mielestäni syytä noudattaa lähiaikoina erityistä varovaisuutta. Kommentit (0) 

 K-P Kyrö olympiakomitean puheenjohtajaksi 24.10.2020, 16:03 

Kirjoitinpa taas pari päivää sitten ropakantaa, kun epäilin olympiakomitean puheenjohtajaehdokasta Susanna Rahkamoa sivistysporvariston, eli ts. siis Kokoomuksen, edustajaksi. Siitä asiasta ei ole täyttä varmuutta, mutta se on varmaa, että hänen isänsä entinen Helsingin kaupunginjohtaja Kari Rahkamo oli kokoomuksen miehiä. Lisäksi hän oli kovaa urheilumies, joka jo 60 vuotta sitten pomppi kolmella loikalla 16,40 m, joka nykyäänkin olisi kova tulos. Rooman olympialaisissa Rahkamo sijoittui lajissaan kahdeksanneksi. 

Hieman ihmettelen sitä, ettei maassamme vallassa olevalla punavihreällä rintamalla ole asettaa ehdokasta yhteiskunnallisesti tärkeään olympiakomitean puheenjohtajan virkaan. Itse esittäisin punavihreän rintaman ehdokkaaksi entistä työläishiihtäjää ja maailmankuulua hiihtovalmentajaa Kari-Pekka Kyröä. Olen nähnyt ja kuullut miestä muutama vuosi sitten Kuopion kaupungintalolla arkkipiispa Leon vieraana, kun hän kävi kertomassa Lahden mömmönhiihtojen tapahtumista ja sain silloin miehestä sen vaikutelman, että hänessä olisi ainesta vaikka kovahermoiseksi kriisiaikojen pääministeriksi, jonka ilme ei värähtäisi kovissakaan paikoissa, vaikka vastassa olisi itse Putin. 

Muistanpa, miten nuoruudessani silloinen SMP-puolue, jonka tunnuslauseena oli muistaakseni SMP - neljä kirjainta joihin voi luottaa, lupasi poistaa maastamme työttömyyden sanotaan nyt vaikka neljässä kuukaudessa. Itse uskon vankasti, että jos K-P Kyrö valittaisiin olympiakomitean puheenjohtajaksi, maamme kilpaurheilu nousisi maailman huipulle sanotaan nyt vaikka neljässä kuukaudessa. Poliittista kannatustakin K-P:lla varmasti on, koska hänen isänsäkin valittiin juuri valtavalla äänivyöryllä saamelaisvaltuustoon, vaikka hänen saamelaisuudestakaan ei ollut ihan täyttä varmuutta. Kommentit (0) 

Suuria tunne-elämyksiä 23.10.2020, 15:59 

Jalkapallo synnyttää suuria tunne-elämyksiä toisin kuin useimmat muut kulttuurimuodot. Eilenkin laahustin kotiin pilkkopimeässä syysvihmaisessa säässä melkeinpä nyyhkytyksiä päästellen. Harvoin olen niin pohjalla elämässäni ollut. Nimittäin väsynyt, vammainen ja hyvin ilottomasti pelaava mestaruutta puolustava Kups oli selvästi sarjanousija Valkeakosken Hakaa parempi ja hallitsi ottelua, mutta niin vain vieraat voittivat 2-3. Ja ennen kaikkea tapa, jolla vieraat voittivat saivat minut melkein nyyhkimään. Kups meni ottelussa helposti johtoon ja toinenkin maali roikkui jo ilmassa, kuten urheilukielellä sanotaan, mutta sitten Haka pääsi hyökkäämään ja ampumaankin kohti maalia vaarattoman näköisesti, mutta pallo osui puolustajan jalkaan, otti siitä kerrassaan kummallisen kimmokkeen ja leijaili tarkasti takaylänurkkaan ohi hölmistyneen maalivahdin. 

Toinen Hakan tasoittava maali vartti ennen loppua oli kaunis tekomaali, jonka jälkeen kuopiolaiset alkoivat hyökkäämään epätoivon vimmalla hakien voittomaalia, jonka turvin kamppailu mestaruudesta olisi vielä hyvällä onnella jatkua. Mutta pelin viime hetkillä Haka hyökkäsi keksen Kupsin painostuksen kolmannen kerran ja niinhän siinä kävi, kuin jo aavistelinkin. Lisäajan viimeisellä sekunnilla pallo leijaili jälleen Kupsin takaylänurkkaan, ja voi sitä valkeakoskelaisten riemua. Nyt sitten täytyy vain toivoa, että Veikkausliiga lopetetaan etuajassa runkosarjan jälkeen, jota on vielä Kupsilla yksi ottelu jäljellä ja loppusarja jätetään pelaamatta, koska siinä tapauksessa kuitenkin hopea tulee hyvällä onnella Kuopioon, joka sekään ei ole häpeä. 

Kupsilta nimittäin alkavat miehet loppua. Joko kiivas ottelutahti tai sitten Keskuskentän keinonurmi tai molemmat syyt yhdessä vammauttavat miehiä niin, että Kupsilta alkavat olla miehet lopussa. Eilenkin kannettiin heti pelin alussa paareilla kentältä kuopiolaisten kova alapään lukko ja vanha Latvian maajoukkueratsu Igors Tarasovs reisivamman vuoksi. Viikko sitten päättyi syyskuun pelaajaksi valitun Nana Boetangin kausi samasta syystä. Molemmat rampautumiset tapahtuivat ihan vaarattoman näköisissä tilanteissa. Eilisen tunnemyrskyjä synnyttävän kulttuuritapahtuman huippuhetket näkyvät alla olevasta linkistä. https://www.youtube.com/watch?v=e-zjOlgb_PA Kommentit (0)

 Olympiakomitean puheenjohtajuus 22.10.2020, 16:21 

Vaikka 1930-luku näyttää palaavan ja vaikka sen seurauksena perinteinen sivistysporvaristo näyttää häviävän ja tilalle nousee johtajakeskeinen vahvasti kansallismielinen äärioikeisto, jollaisia monet ennen kutsuivat natseiksi, niin Suomen olympiakomitean puheenjohtajuudesta kamppailtaessa kaikki neljä ehdokasta ovat perinteisen sivistysporvariston edustajia, joka on tietysti hyvä asia. Hyvä asia on myös se, että kaikilla neljällä kokoomuslaisella puheenjohtajaehdokkaalla on vankka urheilutausta. 

Ilkka Kanerva, Sari Multala ja Susanna Rahkamo ovat kaikki entisiä menestyneitä kilpaurheilijoita, mutta sen sijaan Jan Vapaavuoren urheilutausta on tuntemattomampi, mutta miehen rikosrekisteri paljastaa hänet entiseksi kamppailulajien harrastajiksi. Ihmettelen muuten, ettei maamme porvariston vankempi osapuoli, eli Perussuomalaiset, ole mukana puheenjohtajataistossa, vaikka heillä olisi monia vahvoja ehdokkaita tähän erittäin hyväpalkkaiseen ja ymmärtääkseni aika vähätöiseen tehtävään. Esimerkiksi lupsakka savolainen kansanedustaja ja maastanoston maailmanennätyksen haltija Ano Turtiainen, jämäkkä pohjalainen kansanedustaja ja entinen painija Juho Mäenpää tai europarlamentaarikko Teuvo Hakkarainen olisivat ihan edustavia olympiakomitean puhenjohtajia. 

Moni tietysti ihmettelee, onko Teuvo Hakkarainen urheilumiehiä, mutta kyllä hän on. Edellisten eduskuntavaalien alla hän poseerasi lehtikuvassa yhdessä silloisen Vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon kanssa jollakin punttisalilla. Touko Aaltoa ei valittu eduskuntaa henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi, mutta Teuvo Hakkarainen sinne valittiin juuri henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi. Kommentit (0) 

Tommy Salo ja Arto Tolsa 21.10.2020, 15:55 

Lehdistä olemme tänään saaneet lukea, että maailmankuulu ruotsalainen jääkiekkomaalivahti Tommy Salo on löytynyt sammuneena autostaan, ja lisäksi miehen alkoholista on löydetty yli kolme promillea verta. Salo ei siis näytä vieläkään täysin toipuneen Salt Lake Cityn olympialaisten vastoinkäymisestään. Silloinhan valkovenäläisen puolesta kentästä laukoma kiekko kopsahti Salon kypärään ja jaksoi siitä juuri ja juuri pompata maaliin. Silloin tapaus huvitti suuresti koko jääkiekkoa seuraavaa maailmaa, eli promillen sadasosaa ihmiskunnasta, mutta ruotsalaiset eivät nähneet asiassa mitään huvittavaa, koska Ruotsi hävisi ottelun eikä voittanutkaan olympiakultaa kuten tavallisesti. 

Varsinkin meitä suomalaisia tapaus huvitti suuresti, koska yleensä länsinaapuri on onnekas kaikessa ja huvituksen määrään vaikutti varmasti myös se, että ainakin Salon sukunimi on suomalainen ja häntä voisi sen vuoksi pitää jonkinlaisena isänmaan petturina, vaikka mies itse ei tiettävästi myönnä suomalaisia sukujuuriaan. 

Mutta kyllä Salo on selvästi suomalainen, sillä tuossa hänen moottoritielle sammumisessakin on jotain hyvin suomalaista. Nimittäin myös jalkapalloilija Arto Tolsalle kävi samalla tavalla, kun hän oli Belgiassa ammattilaisena. Silloin tapauksesta ei noussut mitään kohua, vaan Tolsan löytäneet poliisit herättelivät miehen autostaan ja sen jälkeen toinen poliisiauto saatteli Tolsan autoa etupuolella ja toinen takapuolella, kun tämä Belgiassa erittäin arvostettu jalkapalloilija opastettiin kunniasaatossa kotiinsa eikä siitä mitään skandaalia tai oikeusjuttua tehty, koska Belgia on vapaamielisen alkoholipolitiikan maa. Kommentit (0) 

Sakon paikkoja 20.10.2020, 16:51 

Jokin aika sitten kerroin, ettei Tapio Rautavaara saanut koskaan liikennesakkoja, vaikka ajeli vuosikymmenien aikana miljoonia kilometrejä Suomen maanteillä. Tapsa - koko kansan reissumies kirja kuitenkin paljastaa, että ainakin kerran sakot olivat hyvin lähellä, kun poliisit pysäyttivät hänet Helsingissä ja väittivät, että nyt olisi sakkojen paikka. Tapsa oli asian johdosta kysynyt virkavallan edustajilta, että "kuinkas paljon haluatte." Kun vastausta ei kuulunut, kysyi hän uudestaan, että "kuinkas paljon haluatte". Kun vastausta ei kuulunut ilmoitti Rautavaara tulevansa illalla esiintymään poliisien pikkujouluun ja että sovitaan palkkio sitten. Nykyäänhän moisesta menettelystä käynnistyisi laaja korruptiotutkimus ja MOT-ohjelma käsittelisi asiaa, joka tietysti oikein onkin. 

Tapio Rautavaaran manttelinperijä Kari Tapio ei sen sijaan Rautavaaran tapaan välttynyt ylinopeussakoilta ja kerrankin ainakin Savossa kiertävä tarinan mukaan, kun mies oli jälleen kerran pysäytetty, hän oli ihmetellyt, etteikö poliiseilla tosiaankaan ole muuta tekemistä, kun esimerkiksi Kyllikki Saaren murha on vieläkin selvittämättä. Tarinan mukaan tuosta huomautuksesta tuli vielä 500 markan sakon korotus; silloin elettiin vielä markka aikaa. Antti Heikkisen kirjan mukaan joskus vuosia myöhemmin vastaavassa tilanteessa poliisiauton takapenkillä sakkoa kirjoittava virkavallan edustaja oli jo heti kättelyssä huomauttanut, ettei nyt sitten mitään mainintaa Kyllikki Saaresta. 

Muuten 102-vuotiaaksi eläneestä kuvataiteilija Sigrid Schaumanista kerrottiin, että hänkin olisi joskus iloisella 1970-luvulla syyllistynyt ylinopeuteen ja kun poliisi sakkoa kirjoittaessaan oli tiedustellut, onko vanha rouva aiemmin ollut virkavallan kanssa tekemisissä, tämä oli myöntänyt näin tapahtuneen silloin, kun hänen veljensä Eugen ampui Bobrikofin. Kommentit (0) 

Tätä et tiennytkään Kari Tapiosta 19.10.2020, 17:29 

Suonenjoki on sen verran pieni paikkakunta, että ainakin ennen siellä tiedettiin naapureiden asiat kiitettävän hyvin. Mutta kaikkea ei sielläkään tiedetty. Ei ole esimerkiksi tiedetty sitä, miksi puuseppä Jaakko Jalkanen perheineen, johon lukeutui silloin myös 15-vuotias Kari-poika, muutti vuonna 1960 Suonenjoelta Pieksämäelle. Hänhän sai sieltä työpaikan Naarajärven vankilasta vartijana ja vankipoikien puutöiden ohjaajana. Mutta Antti Heikkisen Kari Tapio-kirja paljasti totuuden asiasta. Nimittäin yritteliäs ja käsistään kätevä Jaakko Jalkanen oli perustanut Rautalammille huonekaluverstaan, mutta se ei menestynyt, vaan meni konkurssiin. Se oli hävettävä asia siihen aikaan. Jalkaset joutuivat myymään myös Kaatron rannalla hyppyrimäen lähellä sijainneen omakotitalonsa, joka asia oli tappio maamme mäkihyppyurheilulle, mutta voitto maamme säveltaiteelle. 

Toinen asia, josta ei julkisuudessa ole paljoa puhuttu, on, että sotamies Jaakko Jalkanen joutui sotavangiksi suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa 1944. Hän oli joutunut vihollisten saartamaksi ja nousi sitten mättään takaa kädet ylhäällä ja huusi, että "minnoun tiällä". Mies kotiutui sotavankeudesta vielä saman vuoden loppusyksystä. Yleensä sotavangit palasivat nälkiintyneinä, mutta Jaakko Jalkanen palasi pulskana tulipalokommunistina. Sittemmin hän kuitenkin ilmeisesti muutti maailmankatsomustaan ja alkoi toimimaan pyhäkoulunopettajana Suonenjoella. Hänen veljensä eteni astetta pitemmälle uskon asioissa ja toimi nuorisopappina. Kun Kari Tapio kuoli kymmenisen vuotta sitten, kerrottiin Suonenjoen paikallislehden muistokirjoituksessa, että Kari Jalkanen kuului Jalkasten suvun köyhempään vasemmistolaiseen sukuhaaraan, jossa sukuhaarassa esiintyi myös paljon pappeja. Ja niinhän asia taitaa myös olla. Kommentit (0) 

Maskipakko 18.10.2020, 18:02 

Kupsin bensa on nyt loppu. Viikko sitten joukkueelta loppui bensa HIFK-ottelun jatkoajalla ja vaikka se voitti vielä sen ottelun 3-2, niin kolme päivää sitten Interiltä tuli takkiin 2-0 ja tänään kuopiolaisten kotikentällä Espoon Honka oli parempi 0-2. Kupsin liike on nyt hidasta ja vaikka se voitti laukaukset 17-10, oli Hongan kolmas maali lähempänä kuin Kupsin ensimmäinen. Niin minä asian ainakin näin huuruisten silmälasieni läpi. Katsomossa oli nimittäin maskipakko ja lainkuuliaisena kansalaisena yritin sitä noudattaa, vaikka ainakin kertakäyttömaski aiheuttaa sen, että heti ensimmäisellä uloshenkäisyllä silmälasit huurtuivat umpeen. Taistelin ongelman kanssa toisen puoliajan loppupuolella, jolloin maskin nauha katkesi ja sen valitettavan tapauksen seurauksena jouduin maskistani luopumaan. Kaupoissa myyjillä näkyy olevan läpinäkyviä visiirejä ja kaipa sellainen on minunkin hankittava, mikäli aion urheilutapahtumien katsomoissa vielä istua koronan jyllätessä. 

Muuten viehättävä pääministeri näyttää käyttävän omaa maskiaan siten, että maskin nauhat on pujotettu ristiin korvan ympärille ja ilmeisesti se tyylisuuntaus saattaisi estää silmälasien huurtumisen, koska se jättää jonkinlaisen rypyn maskiin, josta poistoilma pääsee helposti ulos. Epäilen, että ristinauhatyyli altistaa koronalla. Nähtäväksi jää, koska maamme sivistysporvaristo yrittää kaataa hallituksen tämän pääministerin ristinauha-asian perusteella. Välikysymyksessä voi myös ottaa esille pääministerin rintaliivittömyyden, joka myös omalta osaltaan rapauttaa pääministeri-instituution arvovaltaa. Kommentit (0) 

Paimenpoika ja susi 17.10.2020, 14:34 

Antti Heikkisen mainiosta Kari Tapio-kirjasta opin sen, että Kari Jalkanen aloitti laulajan uransa esittämällä kansakoulussa Suonenjoella Immi Hellenin sanoittaman Suomen kansan hyvin tunteman Paimenpoika-laulun, josta yleensä esitetään vain kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä säkeistöä, mutta jostain syystä kaksi keskimmäistä säkeistöä on jäänyt unholaan. Nämä unohdetut säkeistöt osoittavat, että orpo paimenpoika oli hyvin sydämen sivistynyt ihminen, jonka asenteesta metsänpetoja kohtaan meillä petovihaisilla suomalaisilla olisi vielä oppimista. 

Tietääkseni veljeskansamme virolaiset suhtautuvat susiin ja karhuihin hyvin paljon suvaitsevammin kuin suomalaiset. Siellä susia on pinta-alaan suhteutettuna seitsemän kertaa ja karhuja kaksi kertaa Suomea enemmän, vaikka maa on meitä paljon tiheämmän asuttu. Nuo kaksi Paimenpojan unohdettua säkeistöä ovat seuraavat: Kun eilen rauhassa karja söi ja pikku vuonaset leikkiä löi, ma poimin muuranta suosta, niin susi syöksähti laumahan, se sieppasi suuhunsa karitsan ja aikoi tiehensä juosta. Sen kanssa ma silloin taistelin, sen kidasta pienoisen pelastin ja annoin sen äidillensä. Se susi kättäni haavoitti, vaan olkoon se sille anteeksi, se oli kai nälissänsä. Kommentit (0) 

Täällä Pohjantähden alla 16.10.2020, 08:06 

Kyllä ei ole nyt mieli ollenkaan hyvä ja tunnelma on kyllä kovasti huono. Kuten olen jo pitkään pelännyt, kävi niin, että Kups hävisi eilen vieraskentällä mestaruustaistelun kannalta ratkaisevan tärkeän ottelun Turun Interille 2-0. Eikä ihme, koska kuopiolaisten ottelutahti on ollut epäinhimillinen, sen on myöntänyt jopa pääkaupunginkin lehdistö ja sen lisäksi kaksi Kupsin baltialaista avainpelaaja on ollut juuri maaottelutehtävissä omissa maajoukkueissa ja kun vielä lisätään se, että Immu Niskanen siirtyi vastikään Keski-Euroopan rahakentille, niin eilinen tappio oli selviö. 

Kyllä nyt sydän huokailee ja itku silmän täyttää, mutta ehkä kuitenkin elämä saattaa hyvässä lykyssä jatkua, koska olen löytänyt lohtua netistä. Nimittäin luin tuossa juuri Antti Heikkisen mainion Kari Tapio-kirjan ja sieltä sain selville, että tunnettu savolainen alkoholisti Kari Jalkanen ja maailmanlaajuisesti tunnettu kalliolaisen pornokauppiaan poika Ville Valo ovat aikoinaan äänittäneen tähän hetkiseen tunnelmaani sopivan kappaleen Täällä Pohjantähden alla, jossa luvataan, että ehkäpä vielä joskus se minunkin sydän riemuitsee ja silmä ilon näyttää. 

 Hiljennymme siis kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musaa - tunnelmaa tosin hieman latistaa, että ovatko pojat sittenkin tehneet parodian kauniista hengellisestä sävelmästä. Minusta ainakin olisivat voineet tumpata tupakkansa ennen laululle ryhtymistä. https://www.youtube.com/watch?v=CVs9MTXnUG0 Kommentit (0)

 Glen Kamara - vuoden urheilija maassamme 15.10.2020, 16:33 

Kamara on vanha suomalainen sana, joka tarkoittaa kovaa pintakerrosta, kuorta tai nahkaa. Mutta Kamara on myös parhaan, lähes maailmantähtien luokkaa olevan, suomalaisen jalkapalloilijan sukunimi, ja olen vahvasti sitä mieltä, että Glen Kamara tulisi valita ensi joulukuussa, jos Luoja sen suo, järjestettävässä juhlavassa urheilugaalassa Suomen Vuoden urheilijaksi. Nimittäin taas eilisiltana Glen Kamara oli jälleen kentän paras pelaaja, kun Suomi, isiemme maa, jatkoi voittokulkuaan Kansojen Liigassa kukistamalla sisukkaan Irlannin joukkueen niukasti 1-0. 

Se tarkoittaa sitä, että Suomi on lohkossaan vähintään toinen ja laskelmieni mukaan noin 5 %:n todennäköisyydellä jopa lohkon ykkönen, koska Wales on kaadettavissa vieraskentällä hyvän päivän sattuessa. Parhaaseen A-luokkaan nousemisesta seuraisi se, että Huuhkajat kuuluisivat ensi kaudella parhaaseen Kansojen Liigan A-luokkaan, josta taas seuraisi se, että juhlavassa Urheilugaalassa Suomen jalkapallomaajoukkue valittaisiin Vuoden joukkueeksi, maajoukkueen valmentaja vuoden Valmentajaksi ja kuten aiemmin jo kerroin, Glen Kamara Vuoden urheilijaksi.

Muuten on hyvin tummaihoisella Kamaralla muutakin suomalaista, kuin vahvasti suomalainen sukunimi. Hän on syntynyt Tampereella, jonne hänen vanhempansa tulivat pakolaisina. Varhaisvuotensa hän vietti Espoossa ja uskon vahvasti, että hän ymmärtää ainakin jonkin verran suomea, koska muutti vasta 12-vuotiaana Lontooseen. Kommentit (0) 

Koko kansan reissu- ja automies 14.10.2020, 15:38 

Luin juuri Hannu Ignatiuksen kirjan Tapsa - Koko kansan reissumies, jossa on satoja lyhyitä juttuja, joissa kansalaiset kertovat kohtaamisistaan Tapio Rautavaaran kanssa. Lähes kaikki kohtaamiset ovat myönteisiä. Tosin eräs kertomus saa ilmeeni mietteliääksi. Sen mukaan Rautavaara oli niin erinomainen autoilija, että vaikka hän ajeli vuosikymmenien aikana miljoonia kilometrejä, häntä ei sakotettu kertaakaan. 

Ja voihan se olla niinkin, ettei sakkoja koskaan siunaantunut. Tosin pari kirjan kertomusta saa ilmeeni mietteliääksi. Nimittäin kerran Rautavaara autoili selvästikin ainakin kovasti väsyneen oloisena Tikkurilan uimahallille perinteiselle ja sittemmin kohtalokkaaksi koituneelle aamu-uinnilleen ja pari poliisia kiinnitti huomionsa epävarmaan autoilijaan ja he pysäyttivät Tapsan auton, mutta nähtyään, että kuljettajana oli koko kansan sankari, korostivat tälle, että uimahallissa pitää viipyä vähintään puolitoista tuntia ja että paluumatkalla on noudatettava erityistä varovaisuutta liikenteessä. 

Toinen silminnäkijäkertomuksen mukaan Tapio Rautavaara olisi selvästi päihtyneenä pysäyttänyt amerikanrautansa ja kysellyt ohikulkijalta tietä TPSL:n juhlaan. Tuo TPSL tarkoittaa muistaakseni Työväen ja Pieneläjäin Sosialistista liittoa, jonka eduskuntavaaliehdokkaaksi Tapsa kerran suostui, mutta hänet pudotettiin viime tipassa listoilta poliittisen pelin seurauksena. Läpihän mies olisi mennyt heittämällä, joka keihäänheiton olympiavoittajan kohdalla on osuva kielikuva. 

Pahin Rautavaaran autoilua koskeva tarina löytyy kuitenkin Lakimiesuutisista, jota lainaan häpeämättömästi: "Nimismies Kari Rantanen oli syyttäjänä Sallassa 1957. Tällöin oli esillä juttu syyttäjä vastaan Tapio Rautavaara, jota syytettiin rattijuopumuksesta. Juttu meni päätökseen ja puheenjohtaja Uuno Kangas julisti tuomion: neljä kuukautta vankeutta, ehdollisena. Silloin ei rattijuopumuksesta ehdollisia tuomittu, ja Rantanen meni heti ilmoittamaan puheenjohtajalle tyytymättömyytensä päätökseen. Tällöin tuomari supisi: ”Se on voittanut kultamitalin.” Asia oli sillä selvä." Loppuyhteenvetona todettakoon kuitenkin, että vaikuttaa tosiaan vahvasti siltä, ettei Tapio Rautavaaraa, koko kansan reissumiestä, koskaan sakotettu liikennerikkomuksista. Kommentit (2)