Jalkapallokausi käynnistyi viime yönä	27.05.2020, 17:14
Yleensä tähän aikaan vuodessa olen ollut hyvin stressattu, koska pyrkimykseni on ollut seurata kaikki Kuopion jalka- ja potkupallokamppailut. Lienen kaupungin innokkain tuossa asiassa ja se on herättänyt välillä kiusallistakin huomiota, kun seisoessani sateessa pitkä sadetakkipäällä pallokentän laidalla teinityttöjen pelejä seuratessani, ovat monet teinityttöjen äidit katselleet minua mietteliään näköisinä. Tällä kaudella minulla ei ole ollut sattuneesta syystä stressiä jalkapallon vuoksi. Kuitenkin viime yönä olin seuraamassa Suomen Cupin loppuottelua Kupsin ja Interin välillä. Ilmeisesti ottelu tullaan pelaamaan vasta loppusyksystä, koska olosuhteet unessani olivat hyvin syksyiset. Itse pelissä ei ollut mitään yllättävää, koska Kups oli selvästi parempi ja voitti 2-0. Samat lukemathan loistivat tulikirjaimin valotaululla jo viime syksynä Suomen mestaruuden ratkaisseen joukkuiden välisen koitoksen jälkeen. Sen sijaan yllättävää ottelussa oli se, että Kupsin kärkimieheksi oli palannut Ilja Venäläinen. Iljahan lopetti uransa muutama vuosi sitten ja siirtyi verovirkamieheksi, mutta niin vain mies oli taas palannut kentälle. Se on tietysti ihan hyvä asia. Pahaa pelkään, että ennusuneni voi hyvinkin toteutua, koska moni Veikkausliigajoukkue on talousvaikeuksissa ja epäilen, että Kupsinkin hyvät ulkomaalaisvahvistukset saattavat vielä mieluilla Keski-Euroopan rahakentille. Sen jälkeen Kuopiossa saatetaan värvätä edustusjoukkueeseen viimeisetkin reservit ja jopa nostoväen miehet, joihin itsekin katson lukeutuvani, saattavat saada tilaisuutensa.  Kommentit (0)
Pervitiinihiihto	26.05.2020, 17:40
Eilen illalla tuli  tv:stä uusintana Suomen ohjelma Suomen huume- ja hiihtohistoriasta. Alan erikoisasiantuntija suurhiihtäjä Aku Kiuru ei ottanut jyrkästi kantaa siihen, että käyttivätkö ihan kaikki maamme hiihtohirmut sodan jälkeen saksalaisten kehittämää pervitiiniä, joka valmistajamaassa kiellettiin sota-aikana liian vaarallisena, mutta jota oli vielä 1970-luvulle asti Suomen Hiihtoliiton varastoissa. Sen verran suulas karjalaisukko Kiuru kuitenkin tiesi asiasta kertoa, että ellei joku huippuhiihtäjä ainetta käyttänyt, niin hän oli helevetin tyhmä. Itse olen miettinyt sitä, että jos hiihtäjät olivat riittävä fiksuja käyttämään pervitiiniä, niin mikä oli juoksijoiden laita. Voiko olla niin, että esimerkiksi 1950-luvun eräät kovat juoksulajien ennätykset on sittenkin tehty piristeiden voimalla, vaikka asiasta ei ole pahemmin huudeltu. Internettiin on muuten siirretty koko Kansa Taisteli-lehden arkisto vapaasti luettavaksi ja eräästä vuoden 1978 numerosta löytyy kaukopartiomies Aimo Koivusen värikäs kertomus omasta pervitiinikokeilustaan. Koivunen alkoi talvella -44 tuntea uupumuksen oireita eräällä partiomatkallaan ja turvautui lopulta mukanaan olleisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran sekaisin, että nappasi yhden pillerin sijasta niitä yhden kourallisen. Ja sitten alkoikin matka taittua. Kovassa pakkasessa hän hiihteli seuraavan parin viikon aikana sekavassa mielentilassa ainakin reilut 400 kilometriä ravintonaan männynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli.  Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa 20 - 30 asteen pakkasessa viikon päivät apua odottaen. Kun hänet saatiin lopulta pelastetuksi, oli hänen sydämensä lyöntinopeus lähes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, että amfetamiinia käytettiin myös laihdutuslääkkeissä. Kansa Taisteli-lehden jutun löytää tästä linkistä: http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1978/ Kansa_Taisteli_04_1978.pdf Kommentit (0)
Nuorisolevottomuudet Oulussa	25.05.2020, 15:38
Vallan pelästyin, kun eilen aamulla Teksti-tv:ssä luki, että Oulussa oli ollut edellisenä yönä nuorisomellakka, jossa ei edes henkilövahingoilta vältytty. Kuulosti aivan hirmuiselta ja uhkaavalta, sillä Oulussa on vahvat nuorisolevottomuus perinteet, joilla on ollut maailmanhistoriallisiakin seuraamuksia. Nimittäin elokuussa 1967 Oulun nuoriso mellakoi edellisen kerran yhteiskunnan asettamia rajoituksia vastaan, eivätkä käynnistyneet levottomuudet rajoittuneet vain Ouluun, vaan levisivät sieltä seuraavana kesä 1968 muuallekin Eurooppaan ja  jopa Uudelle Mantereelle asti. Voidaan siis perustellusti väittää, että maailmalla koettu hullu vuosi, joksi vuotta 1968 alettiin myöhemmin kutsua, sai alkunsa Oulusta. Elokuussa 1967 Oulussa ei kapinoitu kulkutautien aiheuttamia käskyjä ja kieltoja vastaan, vaan kapina kohdistui ns. Heinoslaiseen herätysliikkeeseen, jonka teologisen näkemyksen mukaan maailmanloppu oli alkamassa ja sen piti nimen omaan alkaa juuri Oulusta. Monisatapäinen nuorisojoukko kokoontui sitten pimenevässä illassa protestoimaan Heinoslaisten ennustamaa maailmanloppua vastaan ja tilanne äityi niin pahaksi, että maailmanlopun vastustajia rauhoittamaan tulleita poliisiautoja heiteltiin jopa kananmunilla. Kaikkitietävä Wikipedia kertoo Heinoslaisuuden alkujuurista seuraavaa: "Heinoslaisuus eli Oulun profetia oli Oulun seudulla 1960-luvulla vaikuttanut uskonnollinen liike, jota johtivat profeettasisarukset Laila ja Aune Heinonen. Liike sai alkunsa elokuussa 1960, kun Oulun lääninhallituksen kanslistina työskennellyt Laila Heinonen kertoi saaneensa Jumalalta seuraavan ilmoituksen: "Jos tämä kansa ei tee parannusta ennen vuotta 1962, niin Minä annan tämän kansan vihollisen käsiin, ja kukaan ei pääse pakoon, sillä kaikkia kohtaa sama rangaistus, niin uskovia, kuin niitä, jotka eivät usko. Jos löytyy 800000 sellaista, jotka todella ovat puhdistaneet sydämensä Kristuksen, Minun Poikani, verellä, niin minä armahdan tätä kansaa. Mutta jos niitä ei löydy vuoteen 1962, niin se, mitä sanoin, toteutuu. Laila Heinonen julkaisi näitä lopun ajan ennustuksiaan Palavin lampuin -nimisessä lehdessä. Nämä profetiat koottiin myös kirjaksi Suomi, sinun pelastuksesi on Minun Poikani veressä (1961), jota painettiin noin 30 000 kappaletta." Omasta mielestäni olen lukenut maailmassa jokseenkin kaiken lukemisen arvoisen, mutta jostain syystä tuo Laila Heinosen teos Suomi, sinun pelastuksesi on Minun Poikani veressä on houkuttelevasta nimestään huolimatta vielä jäänyt lukaisematta. Kommentit (0)
Silta yli synkän virran	24.05.2020, 15:32
Melkoisen erikoinen on tuo Heinolan silta yli synkän virran, jota rakentamassa oli myös uistinkeksijä Toivo Pylvänäinen. Ainakin hyvän tarinan mukaan tämän monumentaalisen rakennelman tekeminen maksoi puolet valtion yhden vuoden budjetista. Itse en tuota ihan usko, ehkä se maksoi puolet jonkun vuoden valtion rakentamisbudjetista. Erikoista tässä rautatiesillassa yli synkän virran on se, että rautatie päättyy siltaan. Luulen, että sillan rakentamisesta päätettäessä Itä-Hämeellä oli hyvät lobbarit eduskunnassa. Toisaalta silta rakennettiin pahimpaan pula-aikaan ja oli varmaankin sen ajan elvytystä parhaimmillaan. Kalliita koneita ei ollut ja halpaa työvoimaa oli tarjolla paljon. Ihan turha tuo silta ei ollut, koska 13.2.1940 yrittivät uljaat neuvostolentäjät pommilla katkaista suomalaisten valkobandiittien sillan Heinolan kaupungissa ja melkein siinä onnistuivatkin. Todella läheltä piti. Iso ehkä 500-kiloinen miinapommi on viistosti suhahtanut sillan kannen ja kaiteen välistä, ainoastaan pyrstö on hipaissut kaidetta. Näköjään isokaan pommi ei putoa suoraan vaan liitää viistosti.  Pommi räjähti vasta Kymenvirran pohjassa, jossa ainakin hyvän tarinan mukaan on sen jäljiltä syvä monttu vieläkin. Luin joskus Untamo Utrion toimittamasta kirjasta Taistelu eetterissä radiotoimittajan silminnäkijä kertomuksen tapauksesta. Sillä kertaa pommikone uhrasi peräti kaksi kallista pommia kaupunkiin, mutta onneksi henkilövahingoilta Talvisodassa vältyttiin. Vähän ennen Jatkosodan virallista alkua juhannuksena -41  jälki oli sitten paljon pahempaa. Pommituksessa kuoli 16 heinolalaista siviiliä ja laskujeni mukaan noin 18 neuvostoliittolaista sotilaslentäjää, koska Heimo Lampi, Eero Kinnunen ja Jorma Sarvanto ampuivat alas kuusi konetta kaupungin pommittamiseen osallistuneesta 18 pommikoneesta. Heinola oli sotien aikaan sikäli sotilaallisesti merkittävä kohde, että Päämajan propagandaosasto oli sijoitettu kaupunkiin. Talvisota-aikaan sieltä lähetettiin myös radio-ohjelmia, koska Lahti oli pommitusten vuoksi liian vaarallinen paikka radiotoiminnalle. Heinola oli jo silloin hyvin kansainvälinen kaupunki, koska sieltä lähetettiin ohjelmia propagandamielessä myös Neuvostoliittoon. Suomen kansalaisuuden saanut aatelismies Pjotr Sokolov, joka oli emigrantti, entinen Venäjän jalkapallomaajoukkueen maalivahti, mestarinyrkkeilijä ja vakoilijanakin kunnostautunut mies, huuteli komealla bassolla entisille maamiehilleen lähetyksen aluksi, että "slushaitje, slushaitje, gavarit Finlandija (kuunnelkaa, kuunnelkaa, Suomi puhuu).  Sotien jälkeen Sokolov pakeni Ruotsiin, vaihtoi nimensä ja säilytti henkensä. Aluksi Heinolan radiostudio toimi matkailijakoti Turistin tiloissa ihan Jyrängön sillan poskessa, mutta vähän myöhemmin se siirrettiin 300 metrin päähän kauppias Juurikkalan kiinteistöön. Ilmeisesti sillan vieressä olevaa studiota pidettiin pommitusten vuoksi liian vaarallisena paikkana. Heinolassa ei ollut Talvisodan alussa minkäänlaista ilmatorjuntaa, mutta sitten kapteeni Reino Palmroth, eli Palle, joka oli rauhan aikaan sotamuseon palveluksessa, sai museostaan hankittua ikivanhan konekiväärin sillanposkeen. Tosin laitetta käyttäneet kypsään ikään ehtineet verkkaiset hämäläismiehet eivät kertaakaan ehtineet aseelle ilmahälytysten sattuessa.    Kommentit (0)
Erakko Pylvänäinen	23.05.2020, 16:43
Milla Peltosen Erakot kirjassa on omistettu yksi luku Päijänteen saaressa asuneelle Toivo Pylvänäiselle, vaikka tämä ei ihan oikea erakko ollutkaan, vaan viihtyi välillä mainiosti ihmisten parissa. Sikäli Pylvänäisen ja minun vaiheet kohtaavat, että asuin 16 vuotta Heinolassa kuuluisan vanhan rautatiesillan kupeessa ja tätä siltaa 1930-luvun alussa oli rakentamassa myös Toivo Pylvänäinen. Siltatöissä Pylvänäiselle sattui sellainen vahinko, että hän onnistui saattamaan raskaaksi siltatyömaan ruokalassa työskennelleen tytön, jonka tapauksen paljastuttua mies katsoi parhaaksi häipyä maan alle useaksi vuodeksi, eli hän vetäytyi Päijänteen saareen ilmeisesti ruokkomaksuja karkuun. Yleisesti jopa uskottiin miehen häipyneen jopa veden alle, eli hukkuneen, mutta maamme kansantaloudelle oli onneksi, ettei niin käynyt. Nimittäin piileskelyaikana Pylvänäinen elätti itsensä vetämällä uistinta Päijänteellä ja samalla hän kehitteli menestyksellä myös erilaisia vaappumalleja. Heinolassa asuessani kuulin puhuttavan Karhusaaren erakosta, joka oli veistellyt männynkaarnasta vaappuja ja teki niiden turpalevyt säilyketölkkipellistä. Luulenpa, että jos jollakulla vielä on näitä Karhusaaren erakon vaappuja, ne saattavat olla arvossa arvaamattomassa. Nimittäin ainakin hyvän tarinan mukaan toinen kova ja köyhä kalamies, eli Lauri Rapala, joka yritti elättää perhettään uistinta vetelemällä. Hän oli Pylvänäisen kalakaveri ja otti mallia tämän uistimista. Rapala alkoi vallan ammatikseen valmistamaan uistimia ja loppu onkin sitten melkoinen menestystarina. Rapalan uistinten idea oli se, että ne matkivat haavoittuneen kalan liikettä ja se oli loistava innovaatio. Tällä hetkellä Lauri Rapalan perustama firma on maailman suurin uistinten valmistaja, joka työllistää 2700 työntekijää eri puolilla maapalloa ja Rapala-konsernin liikevaihtokin on 260 miljoonaa euroa. Onnellinen loppu oli siis Toivo Pylvänäisen lapsenruokkotapauksella. Muistelen kuulleeni, että Rapalalla on palveluksessaan kymmeniä vaappujentestaajia ja itsekin voisin hakeutua konsernin palvelukseen, sillä olen maailman innokkain, mutta myös huonoin kalamies, koska teen inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta kalat eivät pyristelyllään häiritsisi leppoisaa souteluani luonnonrauhassa. Jos minä saan jollain välineellä kalan, niin se väline on todistetusti hyvä. Kommentit (0)

Paratiisi ja kansanmurhat	22.05.2020, 15:11
Toissa iltana tuli Teemalta harvinaisen hyvä elokuva, eli Andrei Kontšalovskin ohjaama ranskalais-saksalais-venäläinen Paratiisi, jonka yksi sivujuonne kertoi saksalaismiehityksen aikana Ranskassa asuneen venäläisnaisesta, joka yritti suojella kahta juutalaislasta oman henkensä uhalla. Se ei ole suinkaan ensimmäinen juutalaisten suojelijoista kertova elokuva ja hyvä on, että näistä sankareista tehdään elokuvia, jotta asia ei pääse unohtumaan. Paratiisin, joka ei ole suunnattu kahdeksanvuotiaan älykkyysosamäärälle, kuten monet maailmalla mainetta niittäneet filmit ovat, voi katsoa vielä jonkin aikaa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-4561536 Joskus toivoisi, että tehtäisiin myös elokuva niistä tapauksista, jossa saksalaisten miehittämän maan väestö ei suojellutkaan juutalaisia eikä edes heidän lapsiaan. Luin juuri Jan Kaplinskin ja Johannes Salmisen kirjeenvaihtoon perustuvan kirjan Valkeat yöt ja mustat, jossa kerrotaan paljon juutalaisten historiasta. Virolainen Kaplinskihan on sikäli asiaan hyvin perehtynyt, koska hänellä on juutalaisgeenejä. Kirjassa kerrotaan tosi järkyttävä tapaus, kuinka erään kylän ihan tavalliset puolalaiset, jotka olivat asuneet sukupolvien ajan sovussa juutalaisten naapureidensa kanssa, aivan yht`äkkiä ja yllättäen, mutta kuitenkin ilmeisesti saksalaismiehittäjien ainakin jossain määrin yllyttäminä, hakkaavat erilaisilla tilapäisastaloilla kaikki juutalaisnaapurinsa hengiltä täysin nuijasodan ja Vesivehmaan jenkan hengessä, eli siinä meni vanhat sekä nuoret samallailla. Edes lasten suojelijoita ei sillä kertaa löytynyt. Puola on maineikas elokuvamaa ja kyllä tästäkin tapauksesta voisi elokuvan tehdä vaikka opetusmielessä. Toisaalta Kaplinskin ja Salmisen kirjassa kerrotaan myös siitä, miten bulgarialaiset yksissä tuumin ryhtyivät suojelemaan maan juutalaisväestöä ja erityisen ilahduttavaa on, että Bulgarian ortodoksi kirkon arkkipiispa sekä juutalaisten ylin uskonnollinen johtaja esiintyivät yhteisrintamassa tässä hankkeessa. Niin ei aina tapahdu. Luulisi, että esimerkiksi Jerusalem, joka on kolmen uskonnon pyhäpaikka, olisi sija rauhan ainaisen, mutta käsittääkseni niin ei kuitenkaan ole. Muuten Euroopan puhtaimpia arjalaisia, eli mustalaisia, saksalaiset surmasivat jopa kaksi miljoonaa, mutta yhtään tapausta en tiedä, että paikallinen väestö olisi heitä ryhtynyt suojelemaan. Esimerkiksi Norjan ja Tanskan mustalaisista joukkomurhattiin lähes kaikki. Luulen, ettei tapauksen johdosta ole edes yhtään muistomerkkiäkään pystytetty. Mutta elokuvan siitä tapauksesta voisi tehdä. Kommentit (0)
Puhtaimmat arjalaiset	21.05.2020, 17:51
Eilinen kommentaattori tiesi kertoa, että maailman kuuluisin näyttelijä Charlie Chaplin oli mustalainen. Itsekin olen tähän tietoon törmännyt. Samoin romanit näyttävät pitävän myös maailman toiseksi kuuluisinta laulajaa Tom Jonesia heimolaisenaan. Tosin Britannian mustalaisten historia on hieman epäselvä eivätkä heidän juurensa välttämättä ole Intian Punjabin seudulla, josta oikean romanikansan uskotaan lähteneen pitkälle vaellukselleen. Sen sijaan maailman toiseksi parhaan jalkapalloilijan ruotsalaisen Zlatan Ibrahimovićin äiti oli ihan oikea mustalainen. Eilen jo kerroin, että ammattinyrkkeilyn raskaansarjan kiistaton maailmanmestari Tyson Fyryakin pidetään mustalaisena. Joten jo pelkästään edellä mainittujen esimerkkien valossa harvinaisen lahjakasta kansaa on romanikansa. Romaneja lienee maailmassa vain noin 15 miljoonaa, mutta siitä huolimatta harvinaisen moni on tästä pienestä populaatiosta noussut maailman maineeseen. Luettelo Suomenkin kulttuuri- ja urheiluelämässä menestyneistä mustalaisista on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Toivottavasti mustalaiset eivät ala pitää itseään yli-ihmisinä. Sikäli tällä ajatuksella olisi tukea, että he ovat historiallisessa mielessä hyvin puhtaita arjalaisia, joihin mm. Hitler oli kovasti tykästynyt. Tosin mustalaisten arjalaisuudesta huolimatta saksalaiset surmasivat esimerkiksi Norjan romanit lähes kokonaan. On myös puhuttu, että Saksa olisi vaatinut Suomenkin romaneja luovutettaviksi keskitysleireihin, mutta asia olisi tyssännyt Mannerheimin vastustukseen. Kommentit (0)
Raipparangaistus	20.05.2020, 16:24
Eilen käytin virheellistä ja kohtuuttoman hellittelevää termiä vanhan lain tuntemasta raipparangaistuksesta, jota kutsuin vähättelevästi vain piiskaamiseksi. Ainakin kaikkitietävän Wikipedian mukaan raipparangaistus oli kauhistuttava rangaistus, josta kerrotaan esimerkiksi seuraavaa: "Suomen vankiloissa käytettiin raippojen antamista sisäisenä kurinpitomenettelynä aina 1930-luvulle saakka. Menettely oli yksittäisenä rangaistusmuotona kaikkein ankarin sekä erittäin harvinainen, ja sen määräsi vankilan johtaja, joka myös rangaistuksen toimeenpanoa valvoi, muiden korkeiden vankilavirkailijoiden kuten lääkärin ja vankilapastorin kanssa yhteisesti. Kakolan vankilan lääkäri Aleksis Tähkä kuvaa teoksessaan erästä vangille osoitettua raipparangaistuksen toteuttamista. Annettu raippamäärä oli 16 raipaniskua. Iskut annettiin pakaroille rottinkikepillä. Vanki sidottiin tiukasti kiinni puiseen rangaistuspenkkiin ennen täytäntöönpanoa. Pakaroille asetettiin ennen iskujen antamista kostutettu puhdas suojavaate, mahdollisesti tulevien haavojen infektoitumisen taikka ihon rikkoutumisen välttämistä varten. Samoin vangit silmät peitettiin vaateliinalla, jottei tämä pääsisi näkemään rankaisijaansa. Iskut antoi tuohon tehtävään määrätty iskuri eli vanginvartija. Rangaistuksen asteen kovuudesta kielii se, että tätä kyseenomaista vankia makuutettiin parin viikon ajan vatsallaan jälkeenpäin. Lisäksi iskuvammat saivat aktiivisesti hoitoa, kuten boorisalvaa ja kostutettuja kääreitä." Kuuluisa kirjailija Veijo Balzar kertoi joskus tv:ssä, että eräs hänen esi-isänsä toimi Rautalammilla piiskurina, mutta sai virastaan potkut, koska kieltäytyi ruoskimasta toista mustalaista. Romaniheimo korostaa keskinäisissä väleissään ehdotonta tasa-arvoisuutta ja ilmeisesti heimon tapojen mukaan romani ei saa ruoskia toista romania. Romanien tasa-arvoajattelu johtaa nykyaikana hankaliin ongelmiin, koska esimerkiksi kerrostalossa romani ei saa asua toisen romanin yläpuolella eikä myöskään teettää toisella romanilla työtä rahasta. Balzarin suvussa on monia jättiläiskokoisia miehiä ja epäilen, että tämä ominaisuus oli yhtenä perusteena, kun Balzar valittiin Rautalammin piiskurin virkaan. Savossa monet asiat ovat maailman suurimpia ja yhteen aikaan Savossa asuivat myös maailman suurimmat mustalaiset. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että maailman suurin mustalainen on Britanniassa asuva ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Tyson Fyry, joka on 206-senttinen. Tosin monet eivät pidä Britannian mustalaisia ihan oikeina mustalaisina.   Kommentit (4)
Piiskaus	19.05.2020, 17:57
Toissailtaisessa kuvassani jurottaa vankka petäjä Uukuniemen kirkonmäellä ja joskus olen tuosta puusta levittänyt ropakantaa, sillä se ei ole toiminut piikauspetäjänä, vaan paikkakunnan piiskauspetäjä on ollut jossain muualla. Ainakin Parikkalan Koitsanlahdessa on vieläkin pystyssä puu, johon rangaistavat rikolliset ja huonotapaiset talonpojat köytettiin kiinni kärsimään raipparangaistusta, jollainen rangaistusmuoti oli Suomessa käytössä ainakin vielä vuonna 1887, jolloin Lappeenrannassa ruoskittiin lehmävaras. Myöhemminkin raippoja käytettiin vankiloissa kurinpitovälineinä vuoteen 1944 asti ja käsittääkseni kasvatuslaitoksissa ne olivat sallittuja vielä 1960-luvulla. Nykysuomalaisesta ruoskinta tuntuu kovasti ihmisoikeuksia loukkaavalta asialta, mutta vieläkin rottinkikepit heiluvat ainakin eräissä kehitysmaissa ja jopa Singaboressa, joka ei ole mikään kehitysmaa. Maamme virallisessa historiassa opetetaan ylpeästi, että meikäläinen talonpoika on ollut aina vapaa eikä mikään maaorja, mutta Karjalan osalta tieto ei pidä paikkaansa. Parikkalankin seudun talonpojat muuttuivat ainakin melkein maaorjiksi vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan jälkeen, jolloin alue siirtyi Venäjälle. Jossain vaiheessa parikkalalaiset maataloustuottajat olivat jopa valistusmielisyydestään ihaillun Katariina Suuren omaisuutta. Työnantajapuoli käytti talonpoikiin nähden keppivaltaa, joten Koitsanlahden piiskauspetäjään köytettynä sai moni sen seudun viljelijä selkäänsä. Ja muistelenpa lukeneeni, että jopa Viipurin maalaiskunnassa asunut Johannes Virolaisen vaarikin olisi piiskattu, jolla seikalla saattoi olla vaikutusta itsensä valtioneuvos Virolaisen maailmankuvaan. Itsestäni tuntuu, että eteläkarjalalaiset ihmiset ovat jotenkin paljon nöyremmän oloisia kuin me savolaiset, jotka olemme aika keskimäärin hyvällä itsetunnolla varustettuja, joka asia ilmenee taipumuksena päällysmiehisyyteen. Saattaa olla, että eteläkarjalaiset on sukupolvien saatossa piiskattu nöyräluontoisiksi. Kommentit (0)
Toiseksi halvin asunto	18.05.2020, 19:21
Noin vuosi sitten kerroin, miten Suonenjoen Iisvedellä oli myytävänä Suomen halvin asunto. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta Erkki Junkkarisen syntymämökistä oli hintapyynti 3.000 euroa. Alhaista hintaa selitti ainakin osittain se, että ilmeisen rehellinen myyjä paljasti, että muuten hyvä asunto, mutta vessa puuttuu, joten asunto sopii parhaiten poikamiehelle tai koiralle. Nyt sitten kuulin, että Uukuniemellä on myyty hyvästä rivitaloyhtiöstä erittäin kauniilta paikalta ihan kelvollinen noin 50 neliön kaksio 6.000 eurolla. Se lienee maamme toiseksi halvin asunto ja hinta-laatusuhde saattaa olla jopa suonenjokelaista huussitonta mökkiä parempi. Kehitys näyttää johtavan siihen, että Euroopan syrjäkylien asunnot alkavat olla ongelmajätteitä. Olen jyrkästi sitä mieltä, että jonkun on tehtävä syrjäkylien asunto-ongelman ratkaisemiseksi jotakin. Niinpä esitän, että valtiovallan tulee ryhtyä ponteviin toimenpiteisiin Ruuhka-Suomen maastokelpoisten pienelakelaisten houkuttelemiseksi Ruuhka-Suomen ulkopuolelle. Esimerkiksi Uukuniemellä ovat asuntokulut kymmenen kertaa Helsinkiä pienemmät ja sitä paitsi maastokelpoinen pienelakelainen pystyisi Uukuniemellä keräämään marjoja ja onkimaan särkiä nälkäänsä. Ja tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Uukuniemen hautausmaa on karu, mutta kaunis ja sijaitsee kuivalla hietakankaalla. Kommentit (0)

Etätyö idän ja lännen rajalla	17.05.2020, 17:27
Jos 1990-luvun talouskriisi toi maahamme kirpputorit, niin luulen, että 2020-luvun koronakriisi tuo maahamme etätyöperinteen. Itsekin olen etätöissä Uukuniemellä ja toljotan ikkunastani avautuvaa näkymää. Sekä kuvan kellotapuli  1850-luvulta ja vankka petäjä ehkä 1600-1700-luvun vaihteesta ylentävät mieltäni ja tunnen suurta historian siipien havinaa. Tapulin tornia somistaa sipuli, joka on idän ja Venäjän symboli, mutta vieressä olevan kirkon tornin harjalla on omena, joka taas on lännen ja Ruotsin symboli. Itse en olisi tätä seikkaa huomannut, mutta vuosikymmeniä sitten jossain tv:n Suomen historiasta kertovassa ohjelmassa nyt jo edesmennyt savolaissyntyinen toimittaja Eero Silvasti seisoi tuossa tiellä kirkon ja tapulin välissä ja kertoi savolaismaisen suurpiirteisesti, että tässä sitten kulkee idän ja lännen raja. Koko totuushan se asiasta ei ole, sillä pitkään idän ja lännen raja kulki reilut sata kilometriä idempänä. Nimittäin tässä lähellä Uukuniemen Ristlahden itä-länsi-ottelussa vuonna 1614 Hannu Munckin kipparoima lännen joukkue voitti Maksima Räsäsen johtaman idän vastaavan yhdistelmän, jonka seurauksena kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917 suomalaisten lukutaito oli Euroopan korkein, kun taas vähän idempänä lukutaito oli maanosan alhaisin. Kiukkuiset luterilaispapit vahtivat kansaa ja naimaankaan ei päässyt, ellei osannut lukea. Nythän venäläiset ovat viimeisen Pisa-tutkimuksen mukaan lukutaidossa ohittaneet suomalaiset, koska Venäjä on kovan kurin yhteiskunta ainakin eräissä asioissa tosin kuin Suomi. Sikäli Silvastin väittämä piti paikkansa, että Talvisodan jälkeen joku neuvostoliittolaisten esikunta sijaitsi tuossa tapulissa, mutta onneksi rajaa sitten jostain syystä siirrettiin kilometrin verran Aasian suuntaan ja niinpä minä nyt kirjoittelen juttuani juuri tällä paikalla. Stalin oli käyttänyt rajaa piirtäessään paksua kosmoskynää ja se jätti sijaa tulkinnoille, joka siinä tapauksessa oli suomalaisten etu. Enson tehtaiden kohdalla meneteltiin toisin. Sen seurauksena litran punaviinitölkki näytti viimeksi maksavan siellä euron eli vähemmän kuin maito meillä. Kommentit (0)
Uukuniemen erikoisuus Aortanrepäisijä	16.05.2020, 17:55
Kulttuuri on sitten lopultakin saapunut Uukuniemen pitäjään, sillä paikkakunnalle on saatu oma mainio pizzeria, joka toimii Juholan biisoniareenan tiloissa. Eikä tämä ole vielä tarpeeksi, sillä Uukuniemi on saanut myös oman pizzamallin, jota ei missään muualla maailmankaikkeudessa anniskella. Nimeltään se on Aortanrepäisijä.  Nimi juontaa pizzamallin kehittäjän mukaan siihen erityispiirteeseen, että tuotteella voidaan poistaa nopeasti eräitä sydänvaivoja. Nimittäin jos asiakas tuntee sydänoireiden vaivaavan, saattaa Aortanrepäisijä poistaa taudin oireet nopeasti. Aortanrepäisijä on erittäin maittava ja täyttävä, koska siinä ei ole sianlihassa säästelty, vaan pekoniviipaleita on vähintäänkin riittävästi. Itse tosin kehittäisin Aortanrepäisijää vielä sikäli, että hieman herraskaiselta vaikuttavan pekonin voisi korvata perinteisellä karvasilavalla. Savossa päin minun nuoruudessani karvasilavaa käytettiin tehoaineena sekä kalakukoissa että tirrissä, jota ruokalajia myös tirripaistiksi kutsutaan. Tirri oli helppolaittoinen ja täyttävä ruokalaji, jossa karvasilavaa paistettiin voissa. Muuten pari päivää sitten näin Yle Areenassa Sysmässä kuvatun lyhyt elokuvan nimetään Fantasia vuodelta 1983, joka kertoo vihaisesta nuoresta miehestä, joka saa tarpeekseen vanhempiensa ylenmääräisestä perunan syönnistä ja ajaa mopedillaan Sysmän ensimmäiseen pizzeriaan, eli kulttuuri ehti Sysmään jo nelisenkymmentä vuotta Uukuniemeä aiemmin ja ostaa kotiin viemisikseen Fantasia-nimisen pizzan. Fantasian voi katso tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-3062063   Kommentit (0)
Elämänhallintalaite	15.05.2020, 20:52
Minä, joka olen mielestäni tehnyt elämässäni monia suuria keksintöjä, tein eilen yhden lisää. Nimittäin hetken aikaa tuntui siltä, että nyt sitten loppui elämä, koska en löytänyt lompakkoani mistään. Vähäisestä rahasta, jonka omistan, en niinkään välittänyt, mutta erilaisten luotto- yms. korttien katoaminen saattaisi olla ylitsepääsemätön paikka. Yleensä kadotan vain kaukosäätimen, kännykän, passin tai erilaiset avaimet, mutta lompakkoni on kadonnut nyt kolme kertaa ja aina se on tullut takaisin, koska Suomen kansa on rehellistä kansaa näissä asioissa. Sen on kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt. Keksinpä siinä kaaoksen keskellä laitteen, jota aloin kutsua elämänhallintalaitteeksi. Se voisi olla ulkomuodoltaan nykyistä kännykkää muistuttava kalu, joka olisi yhtä aikaa kännykkä, passi, kelakortti, ajokortti, luottokortti, eri kaupparyhmien etukortti, armeijan tuntolevy, tv:n kaukosäädin ja sen avulla voisi availla myös lukkoja. Elämänhallintalaitteessa olisi vankka hihna, jolla sen voisi ripustaa kaulaan tai jos se on liian hankalaa, niin laitteeseen voisi kehittää vanhan ajan pöytäpuhelimen luurin johtoa muistuttavan vaijerin, jolla sen voisi lukita uumilleen. Itse en tuota uumahihnaa keksinyt, vaan näin sellaisen hihnan Italian karabinieereilla, johon he olivat sitoneet henkilökohtaisen aseensa. En ole rasisti, mutta monien mielestä Italia on taskuvarkaiden maa, joten monien mielestä ratkaisu on ymmärrettävä. Elämäni ei kuitenkaan eilen päättynyt. Rouva löysi lopakon autonpenkkien välistä, jonne se oli pudonnut. Itsekin kyllä tarkastin ensimmäiseksi tuon löytöpaikan moneen kertaan. Syytän lompsan putoamisesta koronavirusta. Nimittäin kävimme Uukuniemelle mennessämme Hammaslahden Gulfilla ja siellä oli koronan vuoksi kahvin ja munkin ostaminen tehty hankalaksi ja perinteiset kestävän kehityksen mukaiset välineet oli kammitsoitu, jonkinlaisen barrikadin taakse ja itse nostelin barrikadin pois tieltäni, jolloin henkilökunta puuttui asiaan. Olen tähän asti aina laittanut lompsani vetoketjulla suljettuun taskuun, mutta nyt jouduin neuvottelemaan baarin henkilökunnan kanssa koronamääräysten tarkoituksenmukaisuudesta ja kertakäyttöastioiden ympäristöhaitoista niin syvällisesti, että vetoketju jäi auki. Tämän jälkeen ei jää, mutta kunhan saan patentin elämänhallintalaitteelleni, vetoketjusta en enää piittaa. Kommentit (2)
Molli-Jori	14.05.2020, 17:55
Keksinpäs yön yli nukuttuani toisenkin mollihenkisen ainakin melkein ruotsalaisen tai ainakin ruotsinkielisen, eli Molli-Jori Malmstenin, jonka veli Eugen Malmstenkin kunnostautui musiikin saralla ja lisäksi hän muistaakseni ampui Bobrikovin Senaatintalon rappusissa. Jori Malmstenin surumielisyyteen löytyy hyvä selitys, koska vaikka hänen isänsä oli ruotsinkielinen, oli hänen äitinsä mollihenkinen venäläinen. Suomelle ovatkin tuottaneet paljon iloa maassamme asuneet ruotsalais-venäläistaustaiset kansalaiset, koska myös esimerkiksi olympiavoittaja Sten Suvio ja julkisuuden henkilö Aira Samulin ovat ruotsalaisvenäläistä sukua. Satunnainen lukijani saattaa pitää minua rasistina, koska vähän väliä pilkkaan ruotsalaisia, mutta kyse ei ole pilkasta vaan kateudesta. Itse asiassa kuultuna olen pohjimmiltani sitä mieltä, että Suomen pelastaa tulevaisuudessa ainoastaan Ruotsi-Suomen valtioliitto. Sehän ei ole uusia asia, koska sitä on hyvällä menestyksellä kokeiltu historiassa noin 600 vuoden ajan. Nimittäin ennusteiden mukaan muutaman vuosikymmenen päästä länsinaapurissa asuu 15 miljoonaa nuorta ja vaurasta ihmistä, mutta meillä ainoastaan neljä miljoonaa köyhää sairaaloista vanhusta. Valtioliiton myötä meillä voitaisiin myös luopua presidentti-instituutiosta, jota ei kehittyneen demokratian oloissa tarvita ja josta on Suomelle ollut paljon harmia. Minusta näyttävä Ruotsin prinsessa Madelein voitaisiin valita maamme ruhtinattareksi, ja olen varma, että hänen maakuntamatkansa ja esimerkiksi niiden yhteydessä tapahtuva jätevedenpuhdistamojen yms. yleishyödyllisten rakennusten käyttöön vihkimiset olisivat kovasti kansaa ja mediaa kiinnostavia tapahtumia. Kommentit (0)
Suosion salaisuus	13.05.2020, 16:22
Petrus Schroderuksen ällistyttävän suosion salaisuus on selviämässä. Miehen esittämää Rakastan elämää on Youtubessa katsottu vajaassa kuukaudessa jo lähes kaksi miljoonaa kertaa, tykkäyksiä on yli 35.000 ja kommenttejakin 6.000. Kun katsoo, ketkä ovat esitystä kommentoineet, niin huomaa, että valta osa on venäläisiä ja muutkin edesmenneen Neuvostoliiton kansakunnat ovat hyvin edustettuina. Lisäksi laulajan lisäksi kommentaattorit ylistävät myös Suomea. Yhtään ruotsalaista kehua en kommenttien joukosta löytänyt. Se ei ole yllättävää, koska länsinaapurimme ovat hilpeää duurikansaa eivätkä suomalaisten ja venäläisten lailla mollikansaa. En tiedä, onko edes Rakastan elämää-sävelmää edes koskaan levytetty ruotsiksi. Jotenkin on vaikea edes kuvitella sitä ruotsiksi laulettuna, enemmänkin ruotsin kielelle sopivat hilpeät merimiesvalssit. Tähän hätään en keksi kuin yhden molliruotsalaisen, eli nuorena kuolleen runoilija Dan Anderssonin, jonka tuotannosta suomalaiset tuntevat parhaiten Tauno Palon esittämän Soittoniekan. Anderssonin mollimielelle löytyykin järkevä selitys, koska hän oli Ruotsin metsäsuomalaisia.  Tauno Palon esityksessä on dramatiikkaa ja syvähenkisyyttä: https://www.youtube.com/watch?v=pHz84E8JAMk Aika erikoinen suomalais-venäläinen piirre on, että elämän ihanuutta ylistetään mollissa. Suomalaiset on valittu maailman onnellisimmaksi kansaksi, mutta suomalaisten onni lienee surumielistä onnellisuutta eikä mitään riehakasta elämänriemua. Venäläiset eivät tiettävästi tunne itseään onnellisiksi, koska vaikka ihmiset ovat siellä aika ihania, niin valtio on aika hirveä, ja tästä asiasta todistanee juuri ilmestynyt kirja Venäjä - väärin kehittynyt maa. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Neuvostoliiton Sinatran, eli Mark Bernesin, esitystä kappaleesta nimeltään Rakastan sinua elämä, eli sävelmällä on Venäjällä hieman suomalaisesta versioista poikkeava nimi - siihen seikkaan kytkeytynee jotain syvällisiä merkityksiä, joista meikäläinen ei ymmärrä. https://www.youtube.com/watch?v=F4ggBXssMwE Kommentit (1)

Lumisade yllätti autoilijat ja pääskyset	12.05.2020, 15:25
Tällä kertaa lumisade ei yllättänyt pelkästään Itä-Suomen autoilijat vaan myös Itä-Suomen pääskyset. Toissa iltana ilmestyivät nuo veikeät siivekkäät pikkunisäkäsystävämme suurena parvena Petäisen ylle ja jo eilen ne kärsivät kaiken pyryn keskellä kylmää ja nälkää. Niinpä ne yrittivät epätoivoisesti tavoittaa jotain syötävää ihan järven pinnasta, mutta huonolla menestyksellä, sillä pyry oli karkottanut kaikki hyttyset. Mieleeni tuli tuota siivekkäiden pikkunisäkäsystäviemme avutonta räpistelyä tarkkaillessani se, että kyllä hallituksen tulisi edes yrittää järjestää jonkinlainen sosiaaliturva myös pikkulinnuille, räähkä- tai paskalinnuista ei niin väliä. Muistanpa hyvänä esimerkkinä kyseisestä asiasta sen, miten Heinolan kaupunki ruokki verorahoilla lintuja Kymenvirralla hyvällä menestyksellä. Varsinkin sorsanmetsästyskauden alkaessa pöllähti virta täyteen turvapaikkaa hakevia sorsia. Kummallinen on ihmismieli. Jos esimerkiksi joukko ihmispakolaisia, vaikkapa paljon puhuttuja Isis-orpoja ilmaantuisi talvipakkasella syömään talit ja siemenet kunnon ihmisten lintulaudoilta, niin kyllähän siitä syntyisi raivostunut kansalaiskeskustelu yleisönosastoissa. Saattaisipa siinä tohakassa jopa jokakeväinen koirankakkakeskustelu unohtua. Mutta pikkulintuja sen sijaan haluavat kaikki auttaa poliittisista mielipiteistä riippumatta. Kommentit (2)
Lähes 2 miljoonan katselun poliisi	11.05.2020, 16:18
Tasan eivät käy onnenlahjat. Kun suosikkivokalistini Jori Otsan version Rakastan elämää-kappaleesta on reilun vuoden aikana katsonut Youtubessa kolmetuhatta katsojaa, on oululaisen poliisin Petrus Schroderuksen esitystä vastaavasta sävelmästä kolmessa viikossa katsottu jo lähes kaksi miljoonaa kertaa. Taiteellisesti arvostellen miehet ovat jokseenkin yhtä vahvoja, mutta mikä onkaan Schroderuksen suosion salaisuus. Vastaus on yksinkertainen. Suomalaiset rakastavat jostain syystä renttutaiteilijoita, ja kun vähänkin selaa nettiä, huomaa, kumpi miehistä on suurempi renttu. Nimittäin Kansan Raamattuseuran Sana-lehdessä vanhempi konstaapeli Schroderus paljastaa itsestään ja menneisyydestään nykyisen ammattinsa huomioon ottaenyllättäviä asioita, elikkä seuraavaa: – Olin vilkas pentu, ja teini-ikään päästyäni jo täysi kusipää. Jos tuli kavereiden kanssa riitaa, en sovitellut, vaan vedin heti turpiin. Isälleni en uskaltanut sanoa vastaan, mutta muualla uhmasin auktoriteetteja. Kaverien kanssa vedettiin pussikaljaa, ja minulle ennustettiin linnakundin kohtaloa. Sana-lehti kertoo, että lukiolaisena Schroderus vietti vaihto-oppilasvuoden Yhdysvalloissa, jossa hän kävi isäntäperheensä kanssa kirkossa ja luki ruokarukoukset. Suomeen palattuaan Petrus haki yliopistoon lukemaan englantia, mutta ovet eivät avautuneet. 1990-luvun laman keskellä oli otettava vastaan mitä tahansa työtä. Niinpä 19-vuotias Petrus oli päivisin päiväkodin lastenhoitajana ja illat stripparibaarin portsarina. – Pornobaari oli hirveä paikka. Toki siellä sai nähdä kauniita naisia ja palkka oli hyvä, mutta aina oli likainen olo. Sana-lehti paljastaa, että sitten tuleva poliisi tuli vahvaan synnintuntoon ja tuli uskoon, mutta oululaisuudestaan huolimatta hänestä ei tullut kunnon lestadiolaista, jolloin lauluharrastus olisi varmaankin jäänyt, vaan hengellinen koti löytyi kalvinistiseurakunnasta,  johon Petrus tutustui ystävänsä kutsumana. Se järjestäytyi myöhemmin nimellä Christ Church of Oulu, Oulun reformoitu Baptistiseurakunta. Kalvinismi kuuluu luterilaisuuden tavoin uskonpuhdistuksesta syntyneisiin protestanttisiin oppisuuntiin. Se on Kristus-keskeinen ja evankelioiva, mutta luterilaista kirkkoa konservatiivisempi, ja sillä on joitakin eroja ehtoollis- ja armolahjateologiassa. Toisin ajattelevat ovat kuitenkin tervetulleita seurakuntaan, eikä eroavaisuuksista tehdä numeroa. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan kunnon kalvinistipoliisin laulamaa kunnon neuvostoliittolaisen kommunistipartisaanin sanoittamaa sävelmää Rakastan elämää, jonka avulla tänä päivänä korostetaan siitä, että, jos todella rakastaa elämää, niin pysyy näinä korona-aikoina kotonaan: https://www.youtube.com/watch?v=wAvr7fcVJBE Kommentit (1)
Äidin sydän	10.05.2020, 16:55
Koska äitiys on kaunis ja tärkeä asia, hiljennymme nyt kuuntelemaan tämän päivän henkeen sopivasti suosikkivokalisti Jori Otsan esittämää Äidin sydäntä. Harvoin kuulee noin tunnekylläistä tulkintaa tästä virolaisesta kansansävelmästä. Jos joku musiikista ymmärtävä löytää esityksestä taiteellisia puutteita, niin syvä tunne korvaa ne kyllä moninkertaisesti.  Esityksessä on erityisen myönteistä se, ettei tulkintaa esitetä täpötäydelle salille, vaan typötyhjälle, joka aikaan saa sen, että esiintymistilan akustiikka pääsee hyvin oikeuksiinsa ja vokalistin valtaisa ääniala pääsee hyvin oikeuksiinsa. Kuten yllä olevasta voi päätellä, en ole nykyajan nuorison suosiman mökämusiikin arvostaja, vaan enemmänkin arvostan kauniita lauluja, kuten nyt tätä Jori Otsan äidin sydäntä. Otsan lisäksi suosikkivokalistini on myös jo edesmennyt Mauno Kuusisto, josta on jopa tehty yliopiston opinnäyt työ ja julkaistu Ari Hietalan omakustannekirja nimeltään Kauniiden laulujen laulaja, jota en ole onnistunut saamaan koronan aiheuttamien ongelmien vuoksi kirjastosta. Itseäni mietityttää se, että Mauno Kuusisto syntyi Tampereella marraskuussa 1917 ja jäi täysorvoksi muutaman kuukauden ikäisenä. Saattaa olla, että Kuusiston orpous liittyy vuoden 1918 tapahtumiin. Silloinhan Tampereella jäi moni muukin orvoksi. Asia, joka myös mietityttää minua, on, että Kuusisto on pari vuotta Tapio Rautavaara nuorempi ja molemmat syntyivät Tampereen puolessa. Rautavaara ei ollut orpo, vaan yksinhuoltajaäidin avioton lapsi. Kuusisto ja Rautavaara ovat hämmästyttävän samannäköisiä, kumpikaan ei ollut mikään pallinaama suomalainen ja molemmat olivat innokkaita yleisurheilijoita. Hiljennymme kuuntelemaan Jori Otsaa: https://www.youtube.com/watch?v=IUIzSYZrk1U Kommentit (0)
Tsaarin ajan jäänne	09.05.2020, 16:57
Koska kirjastot ovat kiinni, olen joutunut lukemaan oman hyllyni kokoelmia. Arvo "Poika" Tuomisen Kremlin kellot olen lukenut pari kertaa aiemminkin, mutta vielä siitä löytyi uusi mielenkiintoinen juttu. Kirjasta selvisi sekin, että Stalinkin hallitsi jossain määrin suomen kieltä. Nimittäin Venäjän vallankumoukselliset järjestivät tsaarin vallan aikaan salaisen kokouksen Tampereella, jossa kokouksessa muuten Lenin ja Stalin tapasivat ensimmäisen kerran. Suomen poliisilaitos ja hotellien omistajat tukivat kokousjärjestelyissä, joten tilaisuus oli onnistunut. Hotelliin saapuessaan kokousedustajien tuli osata lausua vastaanotossa suomeksi, että "passini on jätetty poliisipäällikölle", joka lause todisti saapujan vilpittömän mielen. Stalin osasi vielä Poika Tuomisenkin tavatessaan lausua tuon tunnussanan. Tuosta tunnussanasta voi päätellä, että vielä nykyäänkin Venäjällä matkaavia ärsyttävä tapa, että passi pitää jättää hotellin vastaanottoon, on perua tsaarin ajalta. Suomessakin on vielä vallalla vähän samankaltainen perinne. Täällähän hotellissa yöpyvän täytyy täyttää hotellikortti, jossa kysellään kaikenlaista ja ihmettelen, vaivautuuko kukaan niitä kaavakkeita koskaan tutkimaan ja jos vaivautuu, niin sitä pitää maksaa raskaantyönlisä. Ja jos niitä pitäisi jostain syystä tutkia, niin nykyaikana kaavakkeiden täytössä voisi hyödyntää nykyaikaista tietotekniikkaa; saapuja voisi vaikka vilauttaa jossain laitteessa luottokorttiaan. Itse olen koko ikäni merkinnyt hotellien ilmoittautumiskaavakkeeseen, jossa kysytään matkan tarkoitusta, että "laillisen yhteiskuntajärjestelmän horjuttaminen" eikä kukaan ole koskaan huomauttanut asiasta. Kun Venäjän bolseviikit kokoustivat noin vuonna 1906 Tampereella, niin heille tuo vastaus matkan tarkoitusta kysyttäessä, olisi hyvinkin ollut paikallaan. Kommentit (0)
Porkkanat	08.05.2020, 15:09
Eilinen telkkarin maolaisohjelma paljasti säälimättömästi, ettei Laukaan kansankommuunin porkkanatuotanto saavuttanut sille asetettuja tulostavoitteita. Neuvostoliitossa tutkittiin tieteellisesti yhteistilojen toimivuutta ja todettiin, että kolhoosit toimivat silloin, kun niiden työntekijät ovat sukulaisia. Niinhän ne entiset savolaiset suurperheetkin, jotka tavallaan olivat yhteistiloja, menestyivät sen ajan huipputekniikka-alalla eli kaskibisneksessä. Eilinen telkkariohjelma paljasti senkin, että kun laukaalainen kansankommuuni purettiin ja kansankommuunin aktiivi Raimo Laakia siirtyi itsenäiseksi yrittäjäksi,  niin kyllä porkkanatkin alkoivat kasvamaan kokoa. Ohjelmassa näytettiin, kuinka Laakia käyskenteli nykyisillä viljelmillään ja repäisi malliksi maasta muutaman porkkanan. Ne olivat isoja ja varmasti myös herkullisia, koska uskon niiden kasvaneen ihan luonnonmukaisin menetelmin eli paskassa. Muutenkin Laakian pienviljelystila näytti kukoistavan. Ympäristö oli siisti ja hyvin hoidettu. Luulen, ettei tilan kunnostamiseen ole paljoa rahaa käytetty. Muistan joskus vuosikymmeniä sitten jossain ohjelmassa Laakia haastatellun ja kun kysyttiin hänen tulojaan, niin hän vastasi ansaitsevansa noin 2.000 markkaa vuodessa. Silloin elettiin vielä markka-aikaa. Muistelen kuulleeni tarinan, että Laakian pikkumökin vieressä oli rallikuski Ari Vatasella kesähuvila ja hänellä oli tapana pyyhkäistä sinne omalla helikopterillaan. Vatanen, joka on kohtelias herrasmies, tervehti ystävällisesti naapuriaan kopterista astuessaan hihkaisemalla, että "hei Raimo!" Epäilen, ettei Raimo vastannut tervehdykseen, koska hän oli jalankulkijoiden etujärjestö Enemmistö ry:n puheenjohtaja ja vastusti uskoakseni yksityisautoilun lisäksi myös muita päriseviä menopelejä. Kommentit (2)

Perunantaimet	07.05.2020, 16:35
Se se vaan on sillälailla, ettei tässä maailmantilanteessa juuri mikään naurata, mutta eilen jouduin päästämään vallan selkäkeikkanaurun, kun uutisissa valtiovarainministeri Katri Kulmuni yllytti työttömiä ja myös turvapaikanhakijoita perunapellolle perunantaimia istuttamaan. Jos ministeri olisi ollut joku muu kuin maalaisliittolainen, olisin pitänyt puhujaa tyhmänä, mutta nyt pidän puhujaa nokkelana ja fantastisena humoristina. Luulen, ettei eduskunnan kaupunkilaisenemmistö huomannut puheessa mitään piruilua heille, josta asiasta voisi käyttää myös kansanomaisempaa nimitystä. Lainaan nyt Urho Kekkosta, joka noin vuonna 1974 lausui julkisesti, että jos joku häntä pyytää vielä asettumaan ehdolle presidentin virkaan, hän pitää pyytäjää fantastisena humoristina. Fantastisia humoristeja ilmaantui sitten viljalti. Maalaisliittolainen Kekkonenkin oli tunnettu humoristi, mutta ei hän pärjännyt eduskunnan puhemiehenäkin toimineelle maalaisliiton riveistä nousseelle Mikko Pesälälle, jonka muistelmateos Herrana on hyvä olla, on poliitikkojen muistelmista hauskin. Hän esimerkiksi paljastaa, miten naapurin eukot tulivat säksättämään rouva Pesälälle, että siellä eduskunnassa se Mikkokin vain juo ja huoraa. Siihen rouva Pesälä vastasi napakasti, että meijän Mikko ei juo. Tuossa ministeri Kulmunin puheessaan mainitsemasta perunantaimien istuttamisesta vielä sen verran, että tiedän kyllä, vaikka olen Suonenjoen mansikkapitäjässä syntynyt, vallan mainiosti, että ei perunoita istuteta taimina, vaan siemeninähän ne kylvetään. Enpä ole vielä nähnyt torilla perunantaimia myytävinä, kuten tomaatintamia olen nähnyt myytävän, vaikka peruna ja tomaatti ovatkin sukulaiskasveja. Tänään muuten tulee TV 1:llä  klo 19.00 ohjelma nimeltään Pieni punainen, joka kertoo maamme maolaisten historiasta. Hehän perustivat joskus iloisella 1970-luvulla Laukaalle jonkinlaisen kolhoosin, vai olisiko se ollut pikemminkin kansan kommuuni, jossa kasvatettiin mm. porkkanoita. Kasvatuskokeilu todisti sen, että politiikan harrastajien ei kannata yrittää juuresten tuottamista. Vahvasta ideologisesta kasvatuksesta huolimatta porkkanat saavuttivat vain viiden sentin pituuden eli olivat enemmänkin rotanhäntiä. Kommentit (0)
Hallitus on vankka	06.05.2020, 15:24
Hallitus on vankka ja niinpä se uskalsi sen verran höllentää koronarajoituksia siten, että maamme jalkapalloharrastus  ei kuolekaan. Heinäkuun alussa pyörähtää Veikkausliiga käyntiin, ja nähtäväksi jää, jatkuuko Kupsin ilmiömäinen menestystarina. Joukkue on nyt pelannut 15 tappiotonta ottelua peräkkäin ja se lienee lähellä Suomen ennätystä. Moni harmittelee sitä, että ilmeisesti maamme sarjapeleissä tulee olemaan 500 katsojan rajoitus, mutta se ei ole suuri haitta. Harva on se kerta, jolloin maamme potkupallokatsomoissa on rehellisesti laskettuna yli 500 oikeasti maksanutta katsojaa. Ja luulen, että Kuopiossa harkitaan palaamista siihen vanhaan, tosin nyt jo unohtuneeseen perinteeseen, että katsojamääriä virallisesti vähätellään. Kaupungilla puhutaan yleisesti, että kun viitisen kymmentä vuotta sitten kuopiolaiset mestaruussarjajoukkueet selvittelivät välejään, paikalla oli paljon enemmän väkeä, mitä viralliset tilastot kertovat. Saattoi olla, että siihen aikaan piti otteluista maksaa joku huvi- tms.-vero, jota ymmärrettävistä syistä ymmärrettiin kiertää. Itseäni harmittaa se, että epäilen, ettei ikiaikainen unelmani pääse vieläkään toteutumaan, eli olen aina halunnut nähdä sen, kun FC Barcelona, tai joku muu eurooppalainen suurseura, juosta hilppaisee Keskuskentän viheriölle. Luulen, että vaikka Kups selviytyi Suomen mestarina Euroopan rahakentille, jäävät Europelit tällä kaudella pelaamatta. Kovasti surettaa se, että en päässyt syyskuussa 1980 näkemään sitä, miten St-Etienne kukisti itsensä Platinin johdolla Kupsin numeroin 0-7. Itse Platini teki hattutempun ja ainut myönteinen asia oli, että yhden maalisyötön hänelle antoi Kupsin luotettava puolustaja Tuomo Hyvärinen, joka lienee ainut suomalaispelaaja, joka on päässyt antamaan maalisyötön maailman parhaimmalle jalkapalloilijalle. Kommentit (0)
Jumala ja jalkapalloilu	05.05.2020, 16:50
Pitkään on kiistelty siitä, onko Jumalaa olemassa vai ei eikä täyteen yksimielisyyteen asiasta ole päästy. Nyt sosialistisessa mediassa on kuitenkin löytynyt yksimielisyys siitä, että jos Jumala on olemassa, niin hän ei halua Suomen selviytyvän jalkapallon arvokisaturnaukseen. Pahaa pelkään, että korona estää laajat urheilutapahtumat parin vuoden ajan ja että täksi kesäksi suunniteltu ja ensi kesäksi siirretty EM-turnaus jää kokonaan pitämättä. Nykyisen Huuhkaja-joukkueemme avainpelaajat ovat jo sen verran kypsässä iässä, etteivät he ole enää seuraavien EM-kisojen karsinnoissa mukana ja seuraavaan MM-turnaukseen pääseminen saattaa olla liian haasteellinen tavoite. Pikkuisen mietityttää myös Suomen jalkapallosarjojen tilanne. Pahaa pelkään, että konkursseja on tulossa, ellei verorahoja löydy palloleikkien kustantamiseen ja pelkään, ettei palloleikkeihin riitä verorahoja aikana, jolloin ihmisiä saattaa kuolla kasapäihin. Sosialistinen media on jo esimerkiksi paljastanut, että sairaaloihin on vuokrattu ensi kesää varten kylmäkontteja, joiden vuokrauksen syyn pahaa pelkään ymmärtäväni. Veikkausliigan piti käynnistyä jo 14. päivä huhtikuuta ja edellisenä yönä näin unen, jossa olin karsimassa pääsystä Kupsin edustusmiehistöön. Huonostihan siinä sitten kävi, koska karsintojen lopputulema oli se, että minun todettiin olevan liian hidas maamme ylimmälle sarjatasolle. Yhtään ei auttanut, että vetosin siihen, että syyskaudella 1967 tein Kärkkäälän kansakoulun riveissä Riponlahden kansakoulun joukkuetta vastaan pelatessani seitsemän maalia ja sen lisäksi yhden päällä melkein omaan maaliin. Pahaa pelkään, että Kupsin talous on kohta niin kuralla, ettei hintaviin ulkomaalaispelaajiin ole enää varaa, vaan seuraavassa TV 4:n Haluatko jalkapallotähdeksi-kisailussa kisaillaan puhtaasti kotimaisin voimin. Silloin minullakin saattaa olla saumaa, vaikka liikkuvuuteni ei ole enää samalla tasolla kuin syksyllä 1967. Kommentit (2)
Toho	04.05.2020, 17:49
Tuo eilen kertomani paikallisvaluuttakokeilu ei tietenkään ole suomalainen keksintö, vaan asiaa on harrastettu muuallakin ja varsinkin Itävallassa, Sveitsissä ja Englannissa, ainakin mikäli netin Talousdemokratia.fi-sivuja on yhtään uskominen ja miksi ei olisi . Talousdemokratia.fi sivujen mukaan, joita nyt rohkeasti lainaan, paikallisvaluutat voivat vakauttaa taloutta, parantaa ympäristöä paikallisemman tuotannon kautta, sekä lisätä yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoa. Kaikkia velkaperusteisen rahajärjestelmän ongelmia rinnakkaisvaluutat eivät kuitenkaan voi korjata, koska verot on maksettava virallisella valuutalla. Esimerkiksi Itävaltalaisessa kaupungissa nimeltä Wörgl kokeiltiin 1930-luvulla Silvio Gesellin talousteorian pohjalta laskea liikenteeseen omaa paikallisvaluuttaa. Seurauksena työllisyys koheni ja talous elpyi, eikä inflaatiota tai deflaatiota aiheutunut. Positiivisista vaikutuksista huolimatta Itävallan keskuspankki päätti lopettaa kokeilun, koska muidenkin kaupunkien kiinnostuessa se uhkasi keskuspankin monopoliasemaa valuutan liikkeeseenlaskijana. Sysmän lisäksi paikallisvaluuttaa on kokeiltu myös Toholammilla. Toholammilla on käytössä oma paikallisvaluutta Toho, jonka tarkoituksena on edistää kunnan omien palveluiden ostamista, sekä parantaa pienten ja keskikokoisten yritysten asemaa. Toho on käypää valuuttaa useassa toholammilaisessa yrityksessä. Itse epäilen, että sekä Sysmä että Toholampi ovat liian pieniä valuutta-alueita. Sopiva paikallisvaluutta-alue voisi olla vaikkapa koko Salpauselän pohjoispuolinen seutu. Sen eteläpuolinen Suomi selviää kyllä hyvin euro-alueena, mutta maan pohjoispuoli kaipaa omaa valuuttaa, joka voisi olla nimeltään vaikkapa markka. Valuutta-alueiden raja olisi muuten suunnilleen sekä Nuijasodan että sisällissodan rintamalinjojen mukainen. Kommentit (0)
Paikallisvaluutta	03.05.2020, 16:47
Eilen vihjasin, että markka saattaa vielä hyvinkin palata. Epäilen, että kunhan parin vuoden päästä korona helpottaa, todetaan, että euron aika on ohi. Kreikan talouskriisi oli urheilukielellä vielä verryttelyä siihen verrattuna, kun Italiaa ja Espanjaa aletaan pelastamaan. Voi olla, että Merkelin jälkeen Saksaankin nousee valtaan oikeistopopulisti, joka ei tunne myötätuntoa asiansa sotkeneita naapureita kohtaan. Sellaista on tapahtunut historiassa aiemminkin. Itse olin nuorena ja kiihkeänä sitä mieltä, ettei Suomen tule luopua omasta valuutasta, koska oma valuuttaa suojelee reuna-alueiden talouksia, koska reuna-alueet eivät pärjää talouskilpailussa ydinalueille, koska tuotanto on yleensä siellä vähän kalliimpaa. Nykyään välimatkat eivät ole enää kaupanesteitä ja jos jossain tuotanto ei ole riittävän kannattavaa, se loppuu kokonaan. Niinpä euron seurauksena Kuusankosken ja Keminjärven kaupungit kärsivät kohtuuttomasti. Ruotsissa ei yksikään paperitehdas lopettanut, koska kruunu suojeli niitä. Tein jopa neljännesvuosisata sitten aloitteen, että silloisessa kotikaupungissani Heinolassa olisi otettava käyttöön oma paikallisvaluutta nimeltään Heino. Heino olisi ollut arvoltaan sata ei Einoa. Jostain syystä aloitteeni ei saanut kaupungissa minkäänlaista vastakaikua eikä sitä otettu tarvittavalla vakavuudella, vaan pikemminkin kaupunkilaiset katselivat minua hyvin  mietteliään näköisinä. Sen sijaan pari vuotta sitten Sysmä otti käyttöön oman paikallisvaluuttansa nimeltään Sysmä, jolla pyrittiin vahvistamaan paikallista taloutta, kuten oikein onkin. Jos hankkeesta ei ollut mitään muuta hyötyä, niin ainakin Sysmä sai siitä paljon julkisuutta. Aiemmin Sysmä on saanut lähinnä julkisuutta vain sen vuoksi, että Jalmari Finnen hölmöläistarinat kytkettiin jotenkin pitäjään syystä, jota voin vain arvailla. Kommentit (0)

Jyrkkä ei vappusataselle	02.05.2020, 14:17
Opetusministeri Li Andersson esitti vappupuheessaan satasen antamista jokaiselle suomalaiselle erilaisten hyvänä pidettävien hankintojen suorittamiseen. Esitys on melkoisen edesvastuuton ja tuomitsen sen jyrkästi oikean suuntaisena, mutta täysin riittämättömänä. Satasella ei juurikaan taloutta pelasteta koronan aiheuttamalta katastrofilta. Itse esitän, että kaikille täysi-ikäisille suomalaisille annetaan 500 euroa vastaava avustus tilisiirtona joka kuukausi ainakin niin kauan koronavitsaus meitä piinaa. Tuon viisi satasen voisi käyttää kotimaisten palvelujen ja ympäristöystävällisten tuotteiden hankkimiseen, mutta tarjous olisi voimassa vain lyhyen ajan, vaikkapa vain kaksi kuukautta rahan tilille tulosta, jonka jälkeen se menettäisi ostovoimansa. Avustus olisi veronalaista tuloa, josta maksettaisiin tulovero, jolloin ilmainen raha, kun myös alv otetaan huomioon, kiertäisi suurelta osin takaisin valtion kassaan nopeasti. Yksinkertaisuuden, selvyyden ja sekaantumisvaaran vuoksi tuosta valtion ilmaisesta rahasta, joka siis menettää kahdessa kuukaudessa arvonsa, käytettäisiin nimeä markka ja kymmenen markkaa olisi arvoltaan yksi euro, jolloin laskeminen olisi helppoa. Tässä yhteydessä olisi syytä huolehtia myös siitä, että markkojen hyödyntämistä varten jokaiselle kansalaiselle annetaan pankkikortti, joka kelpaisi myös henkilöllisyystodistukseksi, ajokortiksi, bussikortiksi, passiksi, kirjastokortiksi ja myös eri  kauppojen kanta-asiakaskortiksi. Koronavirus ei siis ole pelkästään uhka, vaan myös suuri mahdollisuus. Kommentit (0)
Kenen karvat?	01.05.2020, 19:11
Täyttä varmuutta ei ole siitä, että onko Petäinen jo täysin sula, sillä jossain varjorannoilla näyttää vielä jotain valkeaa loistavan, mutta karkea arvioni on, että ainakin 98 % järvestä on joutunut luopumaan jääpeitteestään vapuksi. Kuukausi sitten tuntui siltä, että on tulossa ennätysvarhainen jäiden lähtö, mutta niin ei tapahtunutkaan, vaan tästä on tullut ihan normikevät. Epänormaalia sen sijaan oli, että viimeisillä jäillä seikkaillessani, löytyi sieltä sun täältä paksuja ruskeita karvatupsuja runsaassa määrin. En ole moista luonnonihmettä ennen nähnytkään. Joku skeptikko väittäisi, että on joku koiran omistaja käynyt karstaamassa lemmikkiään, mutta itse en sitä selitystä hyväksy. Enkä myöskään hyväksy sitä selitystä, että joku peto olisi syönyt oravia jäällä. Oravan karvat ovat ihan eri värisiä. Itse mielikuvitusrikkaana ihmisenä olen jyrkästi sitä mieltä, että talviunilta herännyt karhu on käynyt keväthangilla hieromassa pois talviturkkinsa. Kärkkäälässä on tätä nykyä harvinaisen rikas karhukanta, mutta turtahermoiset kyläläiset eivät asiasta ole huolissaan. Ainakin hyvän tarinan mukaan eräänkin rouvan jäähtymässä ollut täytekakku oli salaperäisellä tavalla kadonnut rapulta eikä tässä yhteydessä voitu välttyä karhuteorialta, mutta samalla todettiin, että todelliseen tarpeeseen se kakku oli varmasti viety. Itsekin törmäsin rouvan kanssa viime syksyn marjareissuilla karhunjätöksiin, mutta yhtään ei pelottanut, sillä tiesimme, että kontioon törmääminen metsässä ei ole vaarallista. Pelkoa ei vaan saa näyttää eikä pakoon rynnätä. Tiettävästi karhu nousee ennen päällekarkausta ensiksi takakäpälilleen ja hakkaa samalla etukäpäliään vastakkain sekä karjahtelee. Siinä tilanteessa marjastajankin tulee vain nousta takakäpälilleen ja hakata samalla tavalla etukäpäliään vastakkain ja karjua uhkaavasti. Pelkoa ei saa missään tapauksessa näyttää. Kommentit (0)
Timosenko ja Talvisota	30.04.2020, 15:32
U. A. Kakösen eilen mainitsemastani kirjasta löytyy myös mielenkiintoinen kuvaus siitä, kun Suomen sotilasasiamiehet ilmottautuivat Puna-armeijan marsalkka Timosenkolle Talvisodan jälkeen. Timosenko kertoi suomalaisille mielipiteenään Talvisodasta seuraavaa, jonka kaksi lausetta lainaan suoraan kirjasta. "Ottaessani Mannerheim-linjan murtamistehtävän vastaan ilmoitin Stalinille, ettei Puna-armeija ole  operaatiokelpoinen. Ainoa mahdollisuus on valtavassa voimasuhteitten erossa 4 miljoona ja 200 miljoonaa. Riittävä määrä divisioonia peräkkäin, niin viimeinen menee läpi. Se merkitsee suuria tappioita, mutta niistä ei saa minua myöhemmin syyttää." "Te ette tiedä, kuinka paljon verta sota meille maksoi. Jos minä sen teille kertoisin, ette minua uskoisi ja tuskin koskaan maailma saa tietää tappioiden todellista suuruutta, mutta me emme maksaneet sitä turhaan. Oppia ja kokemusta , minkä saimme, saatetaan tarvita ehkä nopeammin, kuin saatamme aavistaa." Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että Summassa läpimurron tehnyt divisioona oli koottu Tverin Karjalasta, eli hyökkääjät olivat tavallaan uukuniemeläisiä paluumuuttajia. Suomen historian osa IV kertoo, että tverinkarjalaisten menetykset toisessa maailmansodassa olivat hirmuiset. Sitä kirja ei kerro, että mm. Vladimir Putinin suomea puhunut mummo ammuttiin. Tässä yhteydessä on syytä korostaa myös sitä, että Uukuniemi-seuran tulisi vielä joskus järjestää matka Tverin Karjalaan. Joskus uukuniemeläiset siellä ovat käyneetkin. Ainakin mukana ollut pitäjän kirkkoherra kertoi, että eräs mummo oli tullut valittamaan sitä, että "kun nuo meidän miehet juovat kuin vaskat". Ilmeisesti sikäläiset miehet vielä lääkitsevät Talvisodan aiheuttamia posttraumaattisia stressireaktioita. Kommentit (0)
U. A. Käkönen ja hiihtoretki Muurmannin radalle	30.04.2020, 15:12
Veteraani päivään sopivasti lukaisin eilen ohuen mutta erittäin paksukantisen ja hyväkuntoisen U. A. Käkösen vuonna 1969 ilmestyneen kirjan Moskovassa ja Arkangelissa talvella 1941. Sain tämän teoksen joskus vuosia sitten kirjaston ilmaisjakeluhyllystä, josta yleensä löytyy kaikkein mielenkiintoisimmat painotuotteet kuten nyt tämäkin. Silloinen kapteeni Uljas AnteroKäkönen toimi talvella 1941, eli ennen Jatkosotaa Moskovassa sotilasasiamiehen apulaisena. Sotilasasiamiehethän ovat eräänlaisia diplomaattisen turvan suojaamia laillistettuja vakoojia ja sellainen oli Käkönenkin. Neuvostoliiton tiedustelun viranomaiset kyllä valvoivat häntä tomerasti, mutta ovelan juonen avulla hänen onnistui itsensä Suomen sotilasasiamiehen kanssa livahtamaan "hiihtoretkelle" Muurmannin radan varrelle selvittääkseen sitä, oliko radalta rakennettu poikkirata Arkangeliin, kuten epäiltiin. Naapurin tiedustelupalvelu sai kuitenkin pian selville, mihin suomalaiset olivat retkensä suunnanneen ja niinpä heidän vaivakseen keksittiin monenlaista harmia, mutta koska kyse oli diplomaateista, kovin ilkeitä heille ei uskallettu olla, vaan asiat hoidettiin herrasmiesmäisesti, joka hämmästyttää tämän päivän lukijaa. Likaisin NKVD:n temppu oli, että tiedustelijakaksikon sukset jossain vaiheessa katkaistiin. Nykyinen FSP saattaisi suksien sijasta katkaista hiihtelijän niskan. Turhaan diplomaattivakoojat eivät Kuolan niemimaan tundralla hiihdelleet, koska he saivat selville, että Arkangelin poikkirata oli jo käytössä. Mielenkiintoinen havainto se tietysti oli ja erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että puoli vuotta myöhemmin, kun Jatkosota alkoi, suomalaíset ja saksalaiset olivat poikkiradasta tietämättömiä, vaan yrittivät raivoisasti katkaista Muurmannin rataa Kiestingin suunnalla. Sillä katkaisulla ei olisi ollut paljoa merkitystä, sillä liikenne olisi sen seurauksena siirtynyt vain poikkiradalle. Kuitenkin suomalais-saksalainen operaatio vei hyvin monta miestä. Luulenpa, ettei Suomen sodanjohto voinut olla tietämätön poikkiradasta, mutta saksalaisille sitä ei kerrottu, sillä Mannerheim oli pohjimmiltaan länsiliittoutuneiden miehiä. Myös suomalaisten hyökkäys Kiestinkiin saattoi vain olla teatteria, jolla uskoteltiin aseveljille, että Muurmannin radan liikenteen katkaisu ei onnistu. Mutta monen miehen hengen se näytelmä vei. Asiasta voi enemmän lukea Kalle Päätalon tuotannosta. Kalle Päätalon kirjallinen ura oli päättyä silloin eräälle Kiestingin suunnan suolle, kun häntä ensin ammuttii räjähtävällä luodilla selkärangan viereen ja sitten vielä annettiin armonlaukaus tykillä. Paineen voimasta ilmassa lentäessään pohjimmiltaan rauhallinen Kassukin hermostui ja sanoi, että "johan nyt on perkele". Kommentit (3)
Lainapeite-mallisto	28.04.2020, 18:13
Kovasti on saksalainen lenkkitossuhuumori herättänyt maailmalla huomiota. Helsingin Sanomien mukaan Suomessakin on jossain liikkeissä taisteltu 15-euron Lidl-lenkkareista ihan koronarajoituksista piittaamatta. Uutisesta tulee mieleen muutaman vuoden takainen taistelu ilmaisista muoviämpäreistä. Hesari tiesi myös kertoa, että johonkin Helsingin seudun betoniseinään on taiteiltu Lidlin lenkkari-aiheinen muraali. Hesarin jutun mukaan alunperin lenkkaritapauksessa kyseessä oli aprillipila, koska pilan keksijät pitivät mahdottomana asiana sitä, että ihmiset haluaisivat leimautua pukeutumisessaan halpaketjun suosijoiksi. Mutta niinpä vain haluavat ja luulen kyseessä olevan fiksujen ihmisten protesti älyttömän kalliita merkkivaatteita vastaan, joilla halutaan korostaa omaa statusta. Itse en halua korostaa statustani hintavilla merkkituotevaatteilla, mutta halvoilla merkkituotevaatteilla haluaisin korostaa statustani. Suurena haaveenani on, että rakennuspressuihin erikoistunut Lainapeite oy laajentaisi myös asustepuolelle ja loisi oman vaatemalliston. Itse suosittelen, että Lainapeite oy voisi hyödyntää nykyisen Pohjois-Korean johtajan pukeutumismakua, jossa korostuu käytännöllisyys, väljyys ja lämpimyys, joita asioita myös itse arvostan. Mielestäni Pohjois-Korean johtajaa ei turhaan valittu muutama vuosi sitten erään muotilehden kyselyssä maailman seksikkäimmäksi mieheksi. Kommentit (0)

Golf - vanhojen herrasmiesten halpa harrastus

27.04.2020, 15:37

Sen lisäksi, että aion elakkeelle päästyäni kiertää valokuvaamassa kaikki maamme juoksija- ja hiihtäjäpatsaat, niin aionpa myös ryhtyä toisten vanhojen herrasmiesten tapaan harrastamaan golfia, koska käsittääkseni se on nykyään sangen edullinen harrastus myös pienelakelaiselle. Ainakin joskus näin Lidlin mainoksen, jossa kaupattiin ihan tyylikkäältä näyttävää golf-settia muistaakseni hintaan 39,90-. Sittenhän minulla alkaakin olla vanhan herrasmiehen golf-varusteet kasassa, kun ostan seuraavalla tarjouskierroksella Lidlin lenkkarit hintaan 14,90- ja tumman liituraitapuvun hintaan 29,90-. Golf-käsineitä minulla jo onkin pussillinen, koska näppylähanskat eivät ole hinnankiroissa. Tuo näppylähanskojen käyttäminen golf-käsineinä ei ole minun ideani, vaan sen keksi eräs kainuulainen golfista innostunut metsuri, jonka tavoitteena oli ainakin Helsingin Sanomien jutun mukaan kiertää yhden kesän aikana kaikki maamme 137 golf-rataa. Ilmeisesti käyttämiensä näppylähanskojen mukaan kyseinen metsurigolfaaja tunnetaan alan harrastajapiireissä lempinimellä Näppis. Aionpa lyöttäytyä hänen parikseen heti elakkeelle päästyäni. Muuten Lidlin 39,90,- hintainen golf-setti saattaa olla ihan hyvälaatuinen, vaikka se on kymenisen kertaa muita halvempi, koska muistanpa erään Kuluttaja-lehden kahvinkeitin testin, jonka voitti joku viiden sadan euron huippumerkki, mutta toiseksi sijoittui parin kympin Lidlin tuote. Kommentit (0)