Syvärin saloilla

 

Reservin siviilipalvelusmies ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho esitti sosialistisessa mediassa, että venäläiset sotilaat tulisi demonisoida ja heidän tappamisensa karnevalisoida. Reservin ylikersantti Erkki Tuomioja piti Halla-ahon kannanottoa idiotismina ja myös eräät korkea-arvoiset upseeritkin ovat paheksuneet Halla-ahon asennetta ja korostaneet, että sotilaan tulee toimia sodassa kylmän rauhallisesti järjen kanssa ilman vihaa.

 

Keskustelu siitä, millä asenteella sodassa tappamista tulee harrastaa, palautti mieleeni vuonna 1996 omakustanteena julkaistun lestadiolaista uskoa tunnustavan Yrjö Peltosen kirjan Syvärin saloilla. Jatkosota-aikaan Peltonen toimi silloisen luutnantin ja tulevan kenraalin Yrjö Keinosen lähettinä.

Teoksen mukaan muistelman kirjoittajan lapset halusivat tietää, oliko isä surmannut sodassa ihmisiä. Uskovainen isä kertoi, ettei hän ollut surmannut ihmisiä, mutta myönsi tuhonneensa konepistoolillaan useita satoja vihollisia. Tuon konepistoolin Keinonen antoi Peltoselle, koska tämä voitti esimiehensä ampumakilpailussa.

 

Eräässä kirjan kuvassa seisoi silloinen luutnantti Keinonen lähettinsä rinnalla. Keinonenkaan ei ollut mikään iso mies, mutta vaikutti kuitenkin jättiläiseltä harvinaisen pienikokoisen lähettinsä vieressä. Oikeastaan miehestä näkyvät kuvassa pelkästään saappaat, kypärä ja konepistooli. Hän lienee ollut suunnilleen samankokoinen kuin 157-senttinen Simo Häyhä, joka myös tuhosi satoja vihollisia.

Yrjö Keinonen ja hänen lähettinsä Peltonen olivat hyvin tehokkaita vihollisia tuhotessaan. Keinonen ei pitäytynyt pelkästään sotatoimien johtamiseen, vaan osallistui myös käytännön tappotyöhön.

 

Omiin kokemuksiinsa perustuvassa kirjassaan Kärkijoukkona Syvärille, Keinonen kertoo, kuinka hyökkäysvaiheen aikana hän sattui havaitsemaan, miten kokonainen komppania vihollisia marssi huolettomasti tiellä. Pahaksi onnekseen venäläisiltä oli unohtunut pari konekivääriä tienpenkalle. Muistelmiensa mukaan Keinonen tässäkin tilanteessa osoitti hänelle tyypillistä ripeyttä, oma-aloitteisuutta ja urhoollisuutta.

 

"...hyppäsin toisen konekiväärin taakse. Ei ollut aikaa kysellä, kuka osaisi tällaista asetta käyttää. Vihollisosasto kaatui viimeiseen mieheen." Mainittakoon, että puna-armeijan jalkaväkikomppaniaan kuului noin 150 miestä. Epäilen, että tästä joukkotuhoamisesta kerrotaan myös Tuntemattomassa sotilaassa. 

https://www.antikvaari.fi/k/kirjailija/tuote/1124420