Silimien välliin	15.02.2015, 18:51
Salakuuntelin taas kuopiolaisia jalkapalloveteraaneja. Maailmanpoliittinen tilanne heijastui myös jalkapalloveteraanien keskusteluissa. Eräs kertoi saaneensa isältään sen suuren opetuksen, että "kyllä ryssän kanssa voi ryypätä ja ryssän kanssa voi kauppaakin tehdä, mutta ryssään ei pidä koskaan luottaa." Nähtäväksi jää, miten Ukrainan tilanne kehittyy; Telluksen tulevaisuuden kannalta olisi suotavaa, että hyvään naapuriin voisi luottaa edes tämän kerran.   Jotenkin jalkapalloveteraanin puheenvuoro palautti mieleeni Heinolan Talvisodan aikaisen propagandaradion. Sen päällikön, eli kapteeni Reino Palmrothin, kynästä oli lähtöisin sota-ajan renkutus Silimien välliin ryssää, joka äänite löytyy nykyään Internetistäkin. https://www.youtube.com/watch?v=YAw2DBwtALQ   Tosin yhden renkutuksen äänitteen rikkoi tahallaan polveaan vasten tuleva kansallissankari  Tapio Rautavaara ollessaan Aunuksen radion palveluksessa. Venäläisten huumorintajusta kertoo kuitenkin se, että kun Puna-armeijan kuoro konsertoi Helsingissä heti sodan jälkeen, esitti se ensimmäiseksi tuon iskusävelmän tosin nimellä Löylyä lissää.   Tuon Silimien välliin ryssää renkutuksen sanoittaja Pallesta Untamo Utrio toteaa muistelmissaan seuraavaa: "Reino Palmroth oli sopuisa mies, jopa mukava esimies. Hänellä oli kuitenkin harmittavia luonteenpiirteitä. En ole koskaan tavannut yhtä itserakasta ja itsekeskeistä ihmistä."   Talvisodan aikaan Pallen tarkoitus oli esitellä Suomen kansalle vihollissotilaiden tyhmyyttä ja hän ehti pitämään radiossa sotavangeille yhden tietokilpailuohjelma, jonka voi kuunnella alla olevasta linkistä, mutta itse Mannerheim kielsi ohjelmasarjan jatkamisen. Entinen tsaarin kenraali ei hyväksynyt venäläisten halventamista. Pallen osoittama arvostelukyvyttömyys taisi osaltaan vaikuttaa siihen, ettei kapteeni Palmrothille ylennystä sitten tullut vuosikymmeniin.   Tuon edellä mainitun sotavankitietokilpailun kysymykset olivat sellaisia, että monella suomalaisella korpisoturillakin olisi saattanut olla vaikeuksia niihin vastata. http://yle.fi/progressive/mp3/elavaarkisto/ea/07186_5_talvisodan_ rintamaselostuksia.mp3       Kommentit (0)
1-2	14.02.2015, 18:33
Alan olla samanlainen enneunien näkijä ja lätystelijä kuin Päätalon Kassun setä Kummun Kalle. Korostettakoon kuitenkin sitä, että suhtaudun kaikenlaisiin yliluonnollisiin ilmiöihin vähintäänkin kriittisesti enkä usko niihin niin pitkään, kuin Lotossakin näyttävät voitot jakaantuvat ihan todennäköisyyslaskelmien mukaisesti, vaikka kaikenlaiset selvänänäkijät operoivat alalla kerrassaan häpeämättömästi ja itsekin maksan vähistä rahoistani jäsenmaksua huuhaa-tiedon vastaiselle Skepsis ry:lle.   Mutta korostettakoon myös sitä, että toissa yönä nukuin huonosti ja heräsin väärällä jalalla, koska koko yöllä seurasin Kups-Fc Lahti-potkupallo-ottelua, ja vaikka Kups meni unessani aluksi johtoon, niin kuitenkin kannattamani joukkue hävisi lopulta 1-2, ja vierasjoukkue teki voittomaalinsa ihan loppuhetkillä, ja se sai minut hyvin pahalle tuulelle.    Eilen sitten olin katsomassa kyseistä peliä tässä reaalitodellisuudessa, jossa asiat tapahtuivat kuten enneunessani. Turkulaisen valmentajan johtama ympäri maailmaa halvalla värvättyjen palkkasotureiden muodostama Kups, jonka roikalemaisten pelaajien keskipituus on on 190 cm, hävisi sekavan peliesitykset jälkeen 1-2, kuten olin unessa jo nähnyt.   Poistuin pallokentän laidalta erittäin kauhtuneena, mutta vakuuttuneena siitä, että tulen vielä saamani enneuniennäkijän armolahjalla lyömään rahoiksi Keski-Euroopan rahakkailla vedonlyöntimarkkinoilla ihan siitä riippumatta, mitä mieltä kaikenmaailman skeptikot saamastani armolahjasta ovat.  Kommentit (0)
Heinolan pommituksen muistopäivä	13.02.2015, 22:25
Päivälleen 75 vuotta 13.2.1940 yrittivät uljaat neuvostolentäjät pommilla katkaista suomalaisten valkobandiittien sillan Heinolan kaupungissa ja melkein siinä onnistuivatkin. Todella läheltä piti. Iso ehkä 500-kiloinen miinapommi on viistosti suhahtanut sillan kannen ja kaiteen välistä, ainoastaan pyrstö on hipaissut kaidetta. Näköjään isokaan pommi ei putoa suoraan vaan liitää viistosti.  Pommi räjähti vasta Kymenvirran pohjassa, jossa ainakin hyvän tarinan mukaan on sen jäljiltä syvä monttu vieläkin.     Luin juuri Untamo Utrion toimittamasta kirjasta Taistelu eetterissä radiotoimittajan silminnäkijä kertomuksen tapauksesta. Sillä kertaa pommikone uhrasi peräti kaksi kallista pommia kaupunkiin, mutta onneksi henkilövahingoilta Talvisodassa vältyttiin. Vähän ennen Jatkosodan virallista alkua juhannuksena -41  jälki oli sitten paljon pahempaa. Pommituksessa kuoli 16 heinolalaista siviiliä ja laskujeni mukaan noin 18 neuvostoliittolaista sotilaslentäjää, koska Heimo Lampi, Eero Kinnunen ja Jorma Sarvanto ampuivat alas kuusi konetta kaupungin pommittamiseen osallistuneesta 18 pommikoneesta.   Heinola oli sotien aikaan sikäli sotilaallisesti merkittävä kohde, että Päämajan propagandaosasto oli sijoitettu kaupunkiin. Talvisota-aikaan sieltä lähetettiin myös radio-ohjelmia, koska Lahti oli pommitusten vuoksi liian vaarallinen paikka radiotoiminnalle. Heinola oli jo silloin hyvin kansainvälinen kaupunki, koska sieltä lähetettiin ohjelmia propagandamielessä myös Neuvostoliittoon.   Suomen kansalaisuuden saanut aatelismies Pjotr Sokolov, joka oli emigrantti, entinen Venäjän jalkapallomaajoukkueen maalivahti, mestarinyrkkeilijä ja vakoilijanakin kunnostautunut mies, huuteli komealla bassolla entisille maamiehilleen lähetyksen aluksi, että "slushaitje, slushaitje, gavarit Finlandija (kuunnelkaa, kuunnelkaa, Suomi puhuu).  Sotien jälkeen Sokolov pakeni Ruotsiin, vaihtoi nimensä ja säilytti henkensä.    Aluksi Heinolan radiostudio toimi matkailijakoti Turistin tiloissa ihan Jyrängön sillan poskessa, mutta vähän myöhemmin se siirrettiin 300 metrin päähän kauppias Juurikkalan kiinteistöön. Ilmeisesti sillan vieressä olevaa studiota pidettiin pommitusten vuoksi liian vaarallisena paikkana.   Heinolassa ei ollut Talvisodan alussa minkäänlaista ilmatorjuntaa, mutta sitten kapteeni Reino Palmroth, eli Palle, joka oli rauhan aikaan sotamuseon palveluksessa, sai museostaan hankittua ikivanhan konekiväärin sillanposkeen. Tosin laitetta käyttäneet kypsään ikään ehtineet verkkaiset hämäläismiehet eivät kertaakaan ehtineet aseelle ilmahälytysten sattuessa. Kommentit (0)
Nuorena nukkuneet	12.02.2015, 19:06
Vaan nuorena poistuivat vanhat kuopiolaiset mäkikotkat tuonilmaisiin hyppyreihin. Ennen sotia mestaruuksia voittaneet Väinö Tiihonen kuoli 45-vuotiaana ja Veikko Iivanainen 34-vuotiaana. Sotien jälkeen mäkiä hallinneet Aatto Pietikäinen eli 45-vuotiaaksi ja pikkuveli Matti Pietikäinen 40-vuotiaaksi.   Matti Pietikäisen kuoleman auto-onnettomuudesta muistankin. Aatto Pietikäisen kuolemasta kuulin tarinan kouvolalaiselta taksikuskilta, jonka hyvä asiakas Aatto oli. Aatto oli ihastunut erääseen neitoseen ja oli kiivennyt vesiränniä pitkin koputtamaan mielitiettynsä ikkunaa. Uljaan mäkikotkan kynnet olivat kuitenkin livenneet ikkunalaudasta ja niin suoritti mäkimies viimeisen alastulonsa, joka epäonnistui pahasti.   Yllä oleva kuva ei esitä Villin-Lännen kuuluja Daltonin veljeksiä vaan Pietikäisen kuuluja mäkihyppääjäveljeksiä, vaikka yhdennäköisyys Daltoneihin on ilmeinen. Kuva on lanattu tekijänoikeuksia vaarantaen Pekka Tiilikaisen ja Paavo Noposen erinomaisesta lapsille suunnatusta isänmaallis-uskonnollis-siveellisestä teoksesta Uljaat mäkikotkamme, jota toivoisin nykyajan nuorisonkin lukevan. Tuo Puijon Peipposten kuva sopii tosin aika huonosti nuorisolle suunnatun teoksen sivuille; taitaa ainakin Aaton katse tuossakin tilanteessa epäilyttävästi harittaa.   Veljeksistä parhaiten kansainvälisesti menestyivät Matti ja Aatto, mutta veljessarjan hujoppi Lauri, kunnostautui hänkin sen verran, että omisti maamme mäkihyppyennätyksen ennen sotia. Ounasvaaralla hän hyppäsi huikeat 77 metriä. Myöhemmin Laurista tuli liikemies, mutta hänkin menehtyi ennen aikaisesti. Pietikäisen mäkihyppääjäveljeksiä ei tunnettu minään vesipoikina. Kommentit (0)
Kuopiolaisen mäkihypyn tähtiä ja tähtihetkiä	11.02.2015, 19:00
Antti O. Arposen urheilutoilailukirjassa on oivallinen luku kuopiolaisen mäkihypyn historiasta. Yksi luku on liian vähän, koska kyllä Puijon Peipposet ansaitsisivat vähintäänkin kirjasarja; niin paljon PHS:n reippaille mäkimiehille on sattunut ja tapahtunut.   Moni olympiakultakin on mennyt kaikenlaisten kommellusten vuoksi. En ole ennen tiennytkään, että vuoden 1936 talvikisojen toisen kuopiolaisen mäkimiehen mahdollisuus kultaan meni jo alkumatkasta. Junamatka Kuopiosta Helsinkiin onnistui ihan hyvin, mutta Helsingissä vireä savolaisurheilijanuorukainen sortui puolimaailmallisiin naisiin siinä määrin, että nukkui aamulla pommiin eikä ehtinyt muun joukkueen mukaan Turun junaan, josta matka olisi jatkunut laivalla Saksaan. Niinpä Puijin Hiihtoseuran mies ostikin paluulipun kotiin, luultavasti Lentävään Kalakukkoon.   Seuraavissa olympiakisoissa vuonna 1948 Matti Pietikäinen leiskautti pisimmät hypyt, mutta arvostelutuomarit antoivat niin huonot pisteet, että Matti jäi neljänneksi. Hänen isoveljensä Aatto Pietikäinen oli vasta kahdeksas, vaikka hyppäsi hänkin pitkälle kovasta krapulasta tai ehkä jopa keskivahvasta humalatilastaan huolimatta. Aatto muuten taktikoi ennen kisaa ja jätti koehypyn hyppäämättä, koska halusi selvitellä sen ajan päätään. Hänen ensimmäinen kisahyppynsä suuntautui niin vinoon, että mies oli pudota kisakatsomon puolelle ja sen vuoksi tyylipisteet olivat surkeat.   Arposen kirjan mukaan vuoden 1952 olympiakisat jäivät Matti Pietikäiseltä väliin epäurheilijamaisen käytöksen vuoksi, koska hän erehtyi lyömään itseään kaksi kertaa suurempaa poliisi turpaan, mutta tämä tieto ei pidä paikkaansa. Holmenkollenen olympialaiset jäivät väliin kipeän nilkan vuoksi. Ainakin Kuopion poliisilaitoksen historiikin mukaan eräs konstaapeli oli todistamassa, kuinka Pietikäinen epäonnistui alastulossaan ollessaan poistumasta soittoruokalan jyrkkiä rappusia. Kunnon telemark ei onnistunut, kenkä kanttasi ja jalka katkesi.   Tapauksen nähnyt poliisi ei puuttunut tapahtumaan muuten kuin arvostelutuomarin ominaisuudessa toteamalla hypyn kaatuneeksi ja antamalla tyylipisteitä vain 3,5.Onneksi kaksi vuotta myöhemmin Falunin MM-kisoissa miehellä oli tuurintynkää ja hän voitti mäkihypyn maailmanmestaruuden ja vasta tämän tapauksen jälkimainingeissa hän erehtyi tinttaamaan poliisia.     Siitäkin tapauksesta löytyy tarkka teonkuvaus Pentti Tuovisen mainiosta Kuopion poliisilaitoksen epävirallisesta historian kirjasta nimeltään Tutkimusten tässä vaiheessa, jossa kerrotaan, kuinka konstaapeli Kusti Puurunen yritti estellä suuren kansallissankarin saapumisen VPK:n talo Letkun huvitilaisuuteen, koska tämä oli ns. ottanut. Pietikäinen ei hyävksynyt virkavallan toimia, vaan esitti vastalauseensa tinttaamalla poliisimiestä turpaan ihan yllättäen. Konstaapeli Puurunen ihasteli maailmanmestarilta saamaansa huomionosoitusta  jälkeenpäin seuraavasti: "Ylettipäs lyödä, vaikka se oli vain reilu puolitoistametrinen ja seisoi vielä alemmalla rapulla. Sillä oli kuitenkin mahtavasti ponnistusvoimaa muuallakin kuin hyppyrinnokalla. Huuleni halkesi ja verta tuli rinnuksille."   Eilen jo kerroinkin, että PHS:n Hemmo Silvennoisen mahdollisuus olympiakultaan vuonna 1956 meni hiihtojoukkueen huumorintajuttomuuden vuoksi. Silvennoisen jälkeen Kuopioon on tullut mäkihypystä jokunen olympiakultamitali, mutta nyt en pääse millään kullan voittaneiden mäkihyppääjänuorukaisten nimien päälle, koska he ovat olleet erittäin kunnollisia urheilijanuorukaisia, joiden virkamiesmäiset suoritukset ovat jo unohtuneet aikoja sitten.  Kommentit (

 

 

 

Cortinan pahoinpitelyn tutkimukset jatkuvat	10.02.2015, 19:14
Yhä huimempia yksityiskohtia paljastuu 59 vuotta sitten tapahtuneesta mäkihyppääjä Hemmo Silvennoisen pahoinpitelytapauksesta, mikäli yhtään on uskominen Antti O. Arposen mainiota urheilutoilaulujen historiaa käsittelevää kirjaa Pallo karkasi käsistä, ja miksipä ei olisi uskominen.   Aiemmissa rikostutkimuksissani olen saanut asiasta selville seuraavaa: Lasse Erolan kirjasta Olympialaisten outoja tapauksia löysin viime vuonna kauan etsimäni Savo-lehden jutun, jonka vuoksi Kuopio luultavasti menetti Cortinan mäkihypyn olympiakullan.  Jutun kirjoittajaksi luultu Hemmo Silvennoinen kutsuttiin kisakylässä hiihtäjien hotellihuoneeseen kuultavaksi asian johdosta, koska Kuopion poliisiurheilijoita edustanut hiihtäjä Veini Kontiselle oli lähetetty Kuopiosta kirjeessä kyseinen lehtileike.    Silvennoisen selityksiä kuulematta kuopiolainen konstaapeli Veini Kontinen löi Silvennoista nyrkillä kasvoihin, jonka jälkeen ainakin Veikko Hakulinen ja August Kiuru jatkoivat sakinhivutusta, jonka seurauksena ruhjeille mukiloitu vahva ennakkosuosikki Hemmo Silvennoinen jäi seuraavan päivän mäkikisassa sijalle 10. Arosen kirjan mukaan konstaapeli Kontisen lisäksi pahoinpitelyyn olisi osallistunut myös eräs toinen Kuopion Poliisiurheilijoiden edustaja, joka tieto on minulle uusi ja yllättävä.   Ja näin Savo-lehdessä luki - tosin vastuu kirjoituksesta ei ollut Silvennoisen vaan toimittaja Hemmo Kuuranhallan, joka oli omavaltaisesti lisännyt väriä Silvennoisen laatimaan asialliseen raporttiin kisapaikalta:   "Aamulla heräsimme kello kuusi valtavaan meteliin ja luulimme jo lumivyöryn uhkaavan pikku Cortinan kylää. Me herrasmiesurheilijat - mäkihidalgot, tai miten kukin meitä haluaa nimittää - tajusimme silloin, että (hiihtäjillämme) oli edessään karsinta, joka lopullisesti tuli vaikuttamaan joukkueen valintaan.   Pahinta meteliä piti kalakukkokaupungin konstaapeli Veini Kontinen, joka kurkku suorana juoksenteli kuin päätön kana ja ulvoi milloin mitäkin. Tämä siitä huolimatta, että tohtori Kunnas oli määrännyt Kontisen kilpailukieltoon, koska tarmokas hiihtäjämme oli saanut jännetulehduksen kämmeneensä.   Tiainen ja Kortelainen näyttivät olevan pahassa ylikunnossa. Lieneekö se sitten alppitautia vai liika hermoilua, vai tosiaankin sitä, että mies on hiihtänyt itsensä loppuun?"   Savolaisten välinen turpiinvetokisa ei päättynyt Cortinan hotellihuoneeseen, vaan kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa Minna Canthin kadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä  turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi saatava asiasta kertova muistolaatta.   Pian Cortinan kisojen jälkeen vammoistaan toipunut Hemmo Silvennoinen voitti Salpausselällä mäkikisan, vaikka kaikki maailman huiput olivat paikalla. Kisajärjestäjien mustaa huumorintajua osoittaa  se, että voittajalle annettiin palkinnoksi kirjoituskone.   Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo, että Hiihtoliitto määräsi vähän myöhemmin vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei heitä sentään tiettävästi palkittukaan.   Arosen kirjasta ilmenee myös se, ettei Silvennoistakaan rangaistu kaimansa pahoinpitelystä. Toimittaja kyllä meni tekemään poliisilaitokselle asiasta rikosilmoitusta, mutta laitoksen edustajat eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Olisiko rikosilmoituksen vastaanottamisesta kieltäytyminen johtunut siitä, että Kuopion poliisilaitos piti itseään jäävinä asian tutkimiseen, koska ilmeisesti laitoksen kaksi poliisia oli sekaantunut tapahtumavyyhtiin. Kommentit (0)
Kloaakki ja gondolit	09.02.2015, 18:54
Eilen salakuuntelin katsomossa kuopiolaisten jalkapalloveteraanien perinteiseksi muodostunutta urheilutietokilpailua. Kilpailun taso oli häkellyttävän korkea, mutta yhden vastauksen minäkin uskoin tietäväni, mutta tapani mukaisesti olin taas väärässä.   Eli kuka suomalainen jalkapalloilija on ensimmäisenä tehnyt maalin perinnerikkaalla Wembleyn stadionilla. Luulin, että oikea vastaus olisi ollut Jyrki Nieminen, mutta näin ei ollutkaan. Nimittäin sekä Kpt:ssä että Kupsissa pelannut puolustaja Taisto Ruippo olisi ollut oikea vastaus. Ruippo teki vuonna 1958 ilmeisesti Kopareiden riveissä oman maalin jossakin ystävyysottelussa Wembleyllä. Tosin Ruippo on pelannut yhden maaottelunkin, joten pieni mahdollisuus on, että kyseessä saattoi olla peräti ystävyysmaaottelumaali - tosin tuskin Suomi on kohdannut Englantia ystävyysottelussa ainakaan Wembleyn jalkapallopyhätössä.   Toinen kysymys oli väärin kysytty tai sitten kuulin sen väärin. Elikkä minkä maan naiskvartetti voitti Rooman olympialaisissa 1960 naisten vapaauintiviestin ja mitä erikoista ko. joukkueessa oli. Vastaus oli kuulemma Italia ja erikoista ko. joukkueessa oli kuulemma se, että se oli muodostettu Venetsian ilotytöistä. Eppäillä soppii tuotakin.   Itse epäilen, että jo Roomassa 1960 kilpauinti oli niin vakava harrastus, ettei siinä touhussa ilotytöillä ollut menestymisen mahdollisuuksia. Epäilen, että jos Roomassa ilotytöt jonkin kisan voittivat, niin kyseessä saattoi olla jokin näytöslaji, vaikkapa neljän naisen kondomimelonta. Se saattaisi olla sopiva urheilumuoto Venetsian ilotytöille, jotka varmasti joutuvat käyttämään päivittäin työssään kondomia. Tosin sellaisen vuokraaminen maksaa siellä todella paljon; itsekin olen siellä harkinnut sellaisen vuokraamista Venetsiassa käydessäni.   Nimittäin olen vieraillut Venetsiassa, joka on todella siivoton paikka ja epäilen, ettei sen kanavissa, jotka lähinnä muistuttavat kloaakkia, joka tunnetaan myös nimityksellä yhteissuoli, voi uintia juurikaan harrastaa kanaalissa kelluvien kondomien vuoksi.     Kommentit (0)
Polvivaiva	08.02.2015, 17:17
Aina  Matti ei ole jaksanut pitäytyä kilpailumatkoilla päihteettömään elämään, kuten eilen kerroin tapahtuneen, ainakin mikäli yhtään on uskominen Antti O. Arposen mainiota urheiluelämän toilailuja käsittelevää novellikirjaa Pallo karkasi käsistä, ja miksi ei olisi uskominen.   Kirjan nimetön kertoja nimittäin väittää olleensa Puijonsarven ravintolassa näkemässä, kuinka myöhään kilpailuja edeltävänä iltana eräs Matti-niminen jyväskyläläinen maailmanmestari tappeli nimeltä mainitsemattoman kuopiolaisen mäkihyppääjän kanssa niin, että veri vain roiskui. Kun ottelijat erotettiin miesvoimin toisistaan, alkoi Matti vaatimaan Puijon Hiihtoseuran edustajalta 14.000 markkaa tai muuten hän heti palaa paska kaupunkina pitämästään Kuopiosta Jyväskylään.   Mäkikotkan 14.000 markan vaatimukseen ei suostuttu ja niinpä vahvassa humalatilassa ollut maailmanmestari nähtiin nousevan taksin takapenkille. Seuraavan päivän kilpailussa ei hyppääjä numero 78 ilmaantunutkaan lähtöpuomille yli 10.000 katsojan pettymykseksi. Pääkuuluttaja Anssi Kukkonen joutui valittelemaan, että  Matti on joutunut jäämään pois päivän kilpailusta, koska pitkin talvea haitannut polvivaiva oli ärtynyt sen verran pahaksi. Ja kyllähän se polvi voi kännipäissä tapellessakin ärtyä.   Arposen urheilutoilailukirjassa ei elävien urheilijoiden koko nimiä käytetä, mutta Matinhan nyt kaikki tunnistavat, mutta arvoitukseksi jää, kuka oli se puijolainen vastapuoli. Kaksikin hyvää nimeä on mielessäni; molemmat hyvin ansioituneita hyppääjinä ja valmentajina. Kommentit (0)
Juice, Peltsi ja Matti Nykänen	07.02.2015, 18:45
Palataanpa vielä Antti Heikkisen Juice-kirjaan. Minulle yllättävä tieto oli se, että Juice oli innokas urheilumies, kuten myös hyvä ystävänsä Euroopan parhaaksi näyttelijäksi kerran valittu Matti Pellonpää. Kerran tämä taistelijapari oli Kouvolassa seuraamassa mäkikisoja eivätkä he tyytyneet vain seuraamaan, vaan he toimivat myös mäkihyppääjien huoltoryhmänä.   Tai parempi olisi ehkä kutsua kaveruksia juottomiehiksi, jollaisia ei yleensä mäkihypyssä esiinny, vaan juottomiehet ovat tutumpia hiihtokilpalatujen varsilla. Juice ja Peltsi nimittäin tyrkyttivät kierrosten välillä mäkihyppääjänuorukaisille ryyppyjä pullostaan, joka ei sisältänyt normaalia urheilujuomaa.   Kaikki muut hyppääjät virkistivät itseään kunnon näkäräisillä paitsi Jari Puikkonen ja Matti Nykänen. Maailmanmestari Puikkonen kieltäytyi muuten vain, mutta nelinkertainen olympiavoittaja Nykänen vetosi siihen, ettei hän nyt ota, koska on töissä. Matilla oli hyvin ammatillinen suhteutuminen mäenlasku-urheiluun.   Muistanpa itse, miten ihanteellisuuteen taipuvaisena urheilijanuorukaisena järkytyin Suonenjoen Kyöpelin mäen katsomossa helmikuussa 1971, kun havaitsin, ettei silloinen huippuhyppääjä Juhani "Rönä" Ruotsalainen ollutkaan raitis, vaan poltteli kierrosten välissä täysin häpeämättömästi tupakkaa. Se järkytti minua syvästi. Kommentit (0)
Lahtarit ja punikit	06.02.2015, 19:30
"Eiköhän tästä selvitä puhumalla, kun näyttää olevan tuttuja miehiä, tuo Tiitinenkin", oli Sikasen talon nuori isäntä Pekka lausunut, kun oli ikkunasta nähnyt pyssymiesten lähestyvät taloaan. Sikasen tilannearvio osoittautui vääräksi. Tapahtumien kärjistymiseen saattoi vaikuttaa se, että asioita ei selvitelty naapureiden kesken, vaan joukossa oli paljon vieraitakin miehiä.   Sikasen taloon oli majoittunut myös Rautalammilta tulleita suojeluskuntalaisia, jotka olivat korjaamassa punaisten katkomia puhelinlankoja. Punaisten joukossa oli paljon Leppävirran Kotalahdesta tulleita punaisia. Ventovieraita ihmisiä on helpompaa päästää hengiltä kuin tuttuja naapureita.   Sotasurmat-nettisivulta voi itse kukin tarkastaa taustojaan, elikkä sukunimi haulla voi tarkastaa, että onko taustaltaan lahtari vai punikki. Supisavolaisen Sikasten suvun osalta tilanne näyttää aika tasaväkiseltä, koska kuusi suvun edustajaa tapettiin punikkina ja neljä lahtarina. Yhden Sikasen osalta tilanne on ollut niin epäselvä, ettei häntä ole ollenkaan luokiteltu poliittisesti, mutta siitä huolimatta Kuopion vankileirille, eli nykyiseen työpaikkaani Kuopion kasarmille hänenkin maallinen vaelluksensa päättyi kuten 465 muunkin onnettoman piilopunikiksi otaksutun.   Sotasurmat.com sivuita voi itse kukin tarkastaa, kuuluuko lahtareihin vai punikkeihin. Sotasurmat sivulle on kirjattu lähes 40.000 sisällissodan uhria, mutta kaksi suonenjokelaista sieltä puuttuu. Kärkkääläinen Esa Korhonen kuoli pian Kuopion vankileiriltä päästyään ja Aukusti Könönen Halolanmäeltä kuoli verenmyrkytykseen, sen jälkeen kun hyvä naapuri ampui hänpä harjoituspatruunalla leukaan. Kommentit (0)

 

 

Lempyyn verilöyly	05.02.2015, 18:52
Eikä vieläkään päästä eroon erilaisista väkivallanteoista. Nimittäin tasan 97 vuotta sitten 5.2.1918  tapahtui Suonenjoen Lempyyn kylällä kauheuksia, jotka saavat meitä ymmärtämään tämänkin päivän raakuuksia maailmalla. Paavo Nyyssösen Lempyyn historia-kirjassa kerrotaan hyvinkin yksityiskohtaisesti Suonenjoen joukkomurhasta. Asiasta kiinnostuneet voivat hankkia kyseisen teoksen sen kirjoittajalta.   Silloin torppari Aapeli Tiitisen ja työmies Emil Sikasen johtama punakaartilaisosasto surmasi, tai parempi on kai sanoa murhasi, koska kyseessä ei ollut mikään taistelutilanne,  lempyyläisen suojeluskuntajohtajan maanviljelijä  Pekka Sikasen sekä Rautalammin suojeluskuntaan kuuluneet kaupanhoitaja Topias Tolsan ja maanviljelijä Kalle Bergin.   Rautalampilaiset suojeluskuntalaiset  Yrjö Hytönen ja Ville Vepsäläinen pelastuivat tekeytymällä kuolleiksi. Kahakassa haavoitettiin lisäksi Juho Sikasta ja Aaro Laitista.  Aika kummallista, että ampujat eivät viimeistelleet asiaansa. Ilmeisesti surmatyö jäi kesken kiireen vuoksi, koska Sikasen talosta ryöstettiin myös kaikenlaista arvotavaraa.   Punaisten johtajiin kuulunut Emil Sikanen teloitettiin kolmisen viikkoa myöhemmin Leppävirralla, tosin epäilen sen tapahtuneen nykyisen Varkauden kaupungin alueella. Tiitinen ammuttiin suonenjokelaisten suojeluskuntalaisten yhteislaukauksella noin kuukausi myöhemmin Suonenjoen hautausmaalla kirkkoherra Bergin haudan vieressä. Mainittakoon, että surmattu suojeluskuntajohtaja Pekka Sikanen ja haavoitettu Juho Sikanen eivät olleet tietääkseni ainakaan lähisukua niihin Sikasiin, jotka olivat mukana Lempyyn punakaartissa. Tässä tapauksessa kyseessä ei ollut mikään veljessota.   Tietääkseni Emil Sikanen oli näyttelijä Taisto Reimaluodon vaarin veli. Reimaluoto esitti jossain Helsingin seudun kesäteatterissa arvostelujen mukaan loistavasti Täällä Pohjantähden alla-näytelmässä Laurilan Anttoota. Anttoohan oli kovan kohtalon koettelema lievästikin sanottuna särmikäs mies, joka poikansa kanssa murhasi Töyryn isännän, joka oli hänen kaukainen sukulaisensa. Mietin, että oliko Lempyyn välienselvittelyssä samoja piirteitä Pentinkulman tapauksen kanssa. Kommentit (0)
Ropakantaa	04.02.2015, 23:03
Teppo Viholan kirjasen mukaan samat koneet, jotka pudottivat laskujeni mukaan kolme täysosumapommia Snellmaninpuistoon kaivettuihin sirpalesuojiin, pudottivat samalla kertaa myös lentolehtisiä, joissa tilanteeseen sopivasti kerrottiin seuraavaa.   "Punainen armeija ei käy sotaa Suomen kansaa vastaan. Neuvostolentäjät eivät pommita rauhallisia asukkaita. Suomen kansan edut ovat heille paljon kalliimmat. muistakaa vielä kerran, että punainen armeija ei käy sotaa Suomen kansaa vastaan. Ei ainoatakaan pommia väestön keskuuteen, ei asuntotaloihin. Joka rikkoo tätä määräystä, saatetaan viipymättä ankaraan rangaistukseen,"   En ole täysin vakuuttunut siitä, onko todella tuollaisia lehtisiä todella pudotettu saman pommituksen yhteydessä. Valistusohjaaja K. Merimaa on kuitenkin tuollaisen tiedon antanut ulkomaisille sanomalehdille pommituksesta tiedottaessaan. Saattaa hyvinkin olla, että kyseessä on ollut ropakanta. Sotauutisoinnissa ropakanta ei ole suinkaan harvinainen asia.    Lopuksi kuuntelemme oikeaa ropakantaa Moskovan Tiltun eli Aino Kallion suusta. Harmi, ettei Petroskoin Tiltun ääninäytettä löydy. Petroskoin Tiltu oli Kuopion tyttöjä eli Saimi Virtanen os. Tarvainen. Hänellä ei muistolaattaa vielä ole minkään talon seinässä Kuopiossa, kuten muilla kaupungin merkkihenkilöillä on.    Tuossa nettiä selatessani huomasin, että Tiltu on melkein sukulaistyttöjä. Hänen miehensä Emil Virtanen nimittäin lepää samassa joukkohaudassa Rauno Koivistoisen kanssa, joka lienee kaukainen sukulaiseni; ainakin heidät ammuttiin samalla kertaa Stalinin vainoissa. Samalla kertaa ainuvastaan pääsi myös Punakaartin ensimmäinen ylipäällikkö Eero Haapalainen, tietysti Kuopion poikia hänkin.   Luullakseni ampumiset suoritettiin Karhumäen lähistöllä  olevassa kuoleman metsikössä, jossa joku vuosi sitten kävin. Siellä on isossa luonnonkivessä muistolaatta, jossa lukee hyvin pelkistetysti: "Ihmiset, älkää tappako toisianne". Ajankohtainen vetoomus vielä tänäänkin.   http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/moskovan_tiltu_puhuu _11026.html#media=11029   Kommentit (0)
Molotovin rauhankyyhkyt	03.02.2015, 22:18
Helmikuun 3. päivä on verinen ja julma päivä Savon historiassa. Ensiksikin olen itse syntynyt tuona päivänä ja toiseksi 3.2.1940 vierailivat Molotovin rauhankyyhkyt Kuopion ilmatilassa munien tuhoa ja kuolemaa. Vaikuttava pommitusten muistomerkki löytyy tarkkasilmäiselle tuosta harvinaisen huonosta kännykkäkuvastani. Kirkkopuiston reunassa seisovassa lyhtypylväässä on suuri sirpaleen tekemä reikä. Harva kuopiolainen on tuota huomannut. Tämä sirpaleenreikäpylväs olisi hyvä ulkotreffipaikka; sisätreffeihin on parahultainen paikka muikkuravintola Sammon luodinreikätaulu.   Kuopion pommituksesta löytyy hyvä selvitys Geokätköilijöiden nettisivulta. Tarina perustuu Teppo Viholan kirjoittamaan kirjaan nimeltään "Molotovin rauhankyyhkyt" Kuopion taivaalla - Kuopion pommitukset Talvisodassa 1939-40. Rohkenen lainata hyvin suurelta osin suoraan Viholan  ja Geokätköilijöiden tekstejä.   Talvisodassa (30.11.1939-13.3.1940) Neuvostoliiton ilmavoimat kohdistivat Kuopioon viisi pommitushyökkäystä, ja kaupungissa annettiin yhteensä 24 ilmahälytystä. Kuopion pommituksissa kuoli kaikkiaan laskentatavasta riippuen 41 tai 43 henkeä, ja sosiaaliministeriön tilaston mukaan tuhoutui tai vahingoittui 116 rakennusta, joista ainoastaan 10 tuhoutui täydellisesti. Tuhoisin pommituksista oli 3.2.1940.   Tämä päivä 3.2.1940  valkeni tavattoman kirkkaana ja pakkasta oli 25 astetta. Ensimmäinen ilmavaroitus saapui Nurmeksen tienoilta kello 11:03 ja muutamaa minuuttia myöhemmin viholliskoneiden lukumääräksi ilmoitettiin 26 kpl. Ilmahälytys annettiin Kuopiossa kello 11:16 ja kello 11:36 kaupungintalon ja Puijon ilmavalvontakeskukset kuulivat koneiden tuloäänet idästä päin. Koneet tulivat kahdessa perättäisessä avokiilassa, joiden yhteinen leveys oli 1,6 km. Kiilan oikea siipi tuli pitkin Itkonniemen rantaa ja vasen siipi oli Varvisaaren tasalla.   Korkeutta koneilla oli noin 2000 metriä. Kun Kuopiota pommitettiin ensimmäisen kerran loppiaisena 6.1.1940 kaupungissa ei ollut ainuttakaan ilmatorjuntatykkiä, vaan koneita yritettiin ahdistella kivääritulella. Loppiaispommituksen jälkeen Mölymäen kalliolle sijoitettiin neljä 40 mm:n Boforsin it-tykkiä ja ne pakottivat pommikoneet lisäämään pommituskorkeutensa pariin kilometriin ja se vähensi pommitusten tarkkuutta.   Varsinainen pommitus tapahtui kello 11:35. Koneet pudottivat miinapommeja 138 kpl ja palopommeja 37 kpl. Onni onnettomuudessa oli, että kolmen koneen pommikuorma pudotettiin jäälle ja kolmen koneen pommit Kuopionlahden halkolaiturille. Näin neljäsosa hyökkääjän voimasta suuntautui vaarattomasti Kallaveteen.   Loput koneet aiheuttivat kuitenkin pahaa tuhoa sekä teollisuudelle, että asuinrakennuksille, mutta suurimmat menetykset koettiin ihmisuhreina. Välittömästi surmansa saaneita oli 34 henkeä ja kolme vaikeasti haavoittunutta kuoli vammoihinsa sairaalassa. Haavoittuneita oli runsaasti, joista 17 jäi sairaalahoitoon ja 24 lievemmin haavoittunutta lähetettiin kotihoitoon. Lisäksi oli muita lievemmin haavoittuneita, jotka hoidettiin jo paikan päällä. Kuolleiden ja haavoittuneiden kokonaislukumäärä nousi miltei sataan henkeen.   Materiaaliset vahingot nousivat myös hyvin mittaviksi. Kiinteistövahinkojen määrä kohosi 13,2 miljoonaan markkaan ja irtaimistovahinkojen määrä 6,9 miljoonaan markkaan silloista rahaa. Päässä laskien vahinkojen arvo nykyrahassa on noin 6 miljoonaa euroa, mikäli onnistun yhtään laskelmissani.        Kommentit (0)
Vaikka nousen toisiin juniin	03.02.2015, 22:14
Pauli Matti Juhani Leskinen, eli tuleva Juice Leskinen, se siinä katsoo pikkupoikana luottavaisena tulevaisuuteen Antti Heikkisen kirjoittaman erittäin mielenkiintoisen ja kovasti kysytyn elämänkertateoksen sivulla. Kuva selittää, miksi kirjan nimi on Risainen elämä. Heikkisen kirja oli Kuopion kaupunginkirjastossa yhtä ennätysmäisen varattu kuin Sirpa Kähkösen Graniittimies; molempia tavoitteli parhaimmillaan pari sataa lukuhaluista.   Risaisen, mutta lyhyen elämän Juice elikin. Monet muutkin aspergerin syndroomasta kärsivät ihmiset sopeutuvat pikkuisen huonosti tähän tylsään maailmaan. Mutta verbaalinen nero Juice kuitenkin oli ja se oli tärkeä seikka hänen risaisessa elämässään. Yhteiskunnallisena ajattelijana hän ei mielestäni yltänyt yhtä korkealle tasolle, vaikka kärkkäästi ottikin kantaa maailmanmenoon ja havaitsemiinsa epäkohtiin.   Verbaalisella nerollakin olivat omat heikkoutensa. Kappaleessa Syksyn sävel Juice runoili, että "ota minut sinun uniin, vaikka nousen toisiin juniin" ja jokin siinä riipii korvaani, vaikka en sanataiteessa mitään ymmärräkään. Helismaa ja Vainio olisivat tuon säkeen muotoilleet paremmin. Muuten Juicen lyriikka on kyllä mielestäni rautaa. Kommentit (0)
Öljytikkumainen henkilö	01.02.2015, 17:58
Savon Sanomat ihmetteli männä viikolla, että minne ovat pussihousuiset isäntämiehet kadonneet Kuopion markkinoilta, jossa pussihousumiehet ennen seurasivat ainakin silmä kovana Miss-Marian esityksiä. Mutta minäpä tiedän, missä pussihousuisännät nykyään ovat. Pussihousuisännät seuraavat Miss-Marian näytöksen sijasta lentopalloa. Olin nimittäin katsomassa eilen Kuopion ja Pielaveden välistä lentopallo-ottelua, ja varsinkin Pielaveden kannustusjoukoissa oli näitä pussihousuisäntiä. Kovia kannustajia he olivatkin. Täpötäydessä hallissa oli tunnelma katossa.   Itse en niinkään mennyt katsomaan lentopalloa, vaan halusin nähdä elävänä luonnossa Kuopion 211 centtimetriä pitkän afroafrikkalaistaustaisen henkilön. Näinkin hänet ja vaikka en ole rasisti, niin jostain syystä muistin öljytikun. Mies oli hirmuisen pitkä ja hirmuisen hoikka ja varsinkin kädet olivat hirmuisen pitkät. Hän oli todella synnynnäinen keskitorjujatyyppi. Mutta mustaamiestä ei huolittu pelikentälle, vaan hän istuskeli alakuloisen oloisena vaihtopenkillä. Ihan tuli mieleen heinolalaisen Uuno Kailaan runo Pallokentän laidalla.   Uskon, ettei kyseessä kuitenkaan ollut rasistinen syrjintä. Ilmeisesti ylipitkän pojan liikkuvuus ei riittänyt nykyaikaiseen nopeaan lentopalloiluun. Mustamies on niin pitkä, ettei hän enää ulotu maahan, joka on nykyisessä lentopallossa tärkeä ominaisuus. 211-centtsien afroafrikkalaistaustaisen henkilön sijasta keskitorjujina vuorottelivat 197-centtiset Tatu Säisä ja Jukka Lehtonen.   Pielavetisten paras pelaaja oli mustamies Väli-Amerikasta. Mies vaikutti kovasti pienikokoiselta nykyaikaisten lentopallojättiläisten rinnalla, ellei vähää vaille kääpiöltä, koska oli hädin tuskin 190-centtinen, mutta niin vain hän pomppasi yleensä porukasta korkeimmalle ja löi  torjunnan yli. Vaikka en ole rasisti, niin hänestä ei tullut mieleeni öljytikku, vaan lapsuuteni Musta-Pekka-pelikorit. Mies muistutti kovasti korttipakan hymyilevää Mustaa-Pekkaa ja yhtä iloisesti hän hymyilikin onnistuneen suorituksen jälkeen ja tällaisia onnistuneita suorituksia oli miehellä paljon. Kommentit (0)

 

 

 

 

Punakaartin marssi	31.01.2015, 18:58
Yleensä kunnon virkamiesten tasavuosimerkkipäivät ovat pönäkän pitkästyttävän juhlavia tilaisuuksia, vaikkakin itse olen yrittänyt keventää ilmapiiriä esittämällä ortodoksisen kirkkolaulun Monia armorikkaita vuosia, mikäli siihen on ilmennyt pieninkin tilaisuus. https://www.youtube.com/watch?v=JS0M8b8ImaI   Eilen virastossamme rikottiin perinteitä ja  jätkäpoikajaostomme ojensi eräälle kypsään  50 vuoden ikään ehtineelle virkamiehelle syntymäpäivälahjaksi hyvää kotimaista valkoviiniä, jonka maku varsinkin loppuillasta on viipyilevää, eli pullollisen koskenkorvaa, eikä kajauttanut Monia armorikkaita vuosia, vaan sen sijasta railakkaan ja miehekkään Punakaartin marssin, joka esitettiin moniäänisenä versiona. https://www.youtube.com/watch?v=5SOOBHAr21M   Punakaartin marssi sopii aikaamme hyvin. Nimittäin ilmetty kommunistilehti Helsingin Sanomat oli juuri kertonut, että ihmiskunnan rikkain prosentti omistaa tällä hetkellä yli puolet maailman varallisuudesta, joka on kerrassaan pöyristyttävää ja jossa asiassa riittäisi vaalien alla enemmän taivasteltavaa kuin kreikkalaisten holtittomuudessa.   Jossain muualla kerrottiin, että kansainväliset suuryhtiöt ovat lopettaneet käytännössä veronmaksun. Esimerkiksi ruotsalainen Ikea, joka on yksi maailman suurimmista firmoista ja joka varmaankin ruotsalaistaustaisena yrityksenä tiedostaa keskivertoa paremmin yhteiskuntavastuunsa, maksaa liikevaihdostaan veroa peräti 6 % . Veroja vältellään kierrättämällä rahoja tilisiirtoina veroparatiisien kautta.   Eipä siis ihme, että julkinen talous on jatkuvassa rahoituskriisissä eivätkä verotulot riitä edes kunnon virkamiesten palkkoihin. Meilläkin on Yt-kierros menossa. Akavan luottamusmiehelle jo esitettiin, että hänen tulisi kiinnittää viraston oven yläpuolelle punainen banderolli, jossa kerrotaan, että "maailman vallankumous alkaa täältä" ja lupasin myös, että minun punaiset alkkarini voidaan nostaa lipputankoon vallankumouksen alkamisen merkiksi. Kommentit (0)
Rikoshyöty	30.01.2015, 19:19
Helsingin Sanomat paljasti jo vuosia sitten WinCapita-jutun alkuvaiheissa, että asiassa on mukana koko joukko suonenjokelaisia mansikkaisäntiä, lisäksi vielä eräs suonenjokelainen entinen ampumahiihtäjä ja ei-suonenjokelainen entinen puolustusvoimain komentaja Gustav Hägglund, joka on sotilasarvoltaan maamme ainut täysi kenraali, joten kyllä hänen olisi pitänyt asiat ymmärtää.   Viimeisimpien lehtitietojen mukaan suonenjokelaiset rikastuivat ja Hägglund köyhtyi valuuttakeinottelussa. Toissapäiväinen Savon Sanomat paljastaa, että kymmenen suonenjokelaista oli tuomiolla Kuopion käräjäoikeudessa ja yhteensä heidät tuomittiin maksamaan valtiolle rikoshyötynä noin miljoona euroa. Eli ihan  pienillä rahoilla he eivät  pelanneet. Sen sijaan onneksi täysi kenraali Hägglund ymmärsi riskeistä kuitenkin sen verran, että hänen tappionsa olivat Iltasanomien mukaan vain 10.000 euroa.   Pikkuisen ihmettelen, mikä sai houkuteltua vallan kenraalimiehen  suonenjokelaisten mansikkaisäntien puliveivattavaksi. Olisihan Suomen suurimman sotilaan sitten Mannerheimin pitänyt tajuta, että huonosti siinä käy, kun ryhtyy pelaamaan rahasta suonenjokelaisten mansikkaisäntien kanssa. Siinä touhussa on moni viisaampikin lentänyt lankaan. Luulen, että erikoiselle tapahtumaketjulle löytyy selitys Hägglundin muistelmista.   Hän korostaa kirjassaan olevansa erittäin hyvä ystävä suonenjokelaisen mansikanviljelyn uranuurtajan Tuomas Kiiskisen Anja-tyttären kanssa. Ehkä tämä ystävyyssuhde tekee jotenkin ymmärrettäväksi kenraalin erheen; tosin en kyllä ihan täysin pysty mielessäni hahmottamaan, että miten, mutta jokin syy-seuraus-suhde näillä asioilla täytyy olla. Kommentit (0)
Salkku ja mulkku	29.01.2015, 18:58
Eilen kerrotun lisäksi jouduin päästämään vielä kaksi muutakin syvää selkäkeikkanaurua von Bagh-vainaan kirjaa lukiessani. Selkäkeikkanaurun päästin, kun luin siitä, kuinka komea iskelmälaulaja Henry Theel, Helsingin Työväen painonnostajat, ei kaikin ajoin jaksanut pitäytyä yksiavioisuuteen ja Oulustakin hän hankki tyttöystävän itselleen.   Theel jopa muutti väliaikaisesti uuden naisystävänsä luokse ja uusi ystävätär alkoi huolehtimaan Henryn asioista ja soitti entiselle vaimolle, että voisiko tämä ystävällisesti lähettää Henryn tavarat Ouluun. Mutta hylätty aviovaimo ei voinut jostain minulle käsittämättömästä syystä niin menetellä, vaan ilmoitti tylysti, ettei Henryllä ole muuta kuin salkku ja mulkku ja molemmat ovat jo Henryn mukana. Salkulla hän tarkoitti sitä kantolaitetta, jossa suuri iskelmätähti kantoi ammatissaan tarvitsemiaan nuotteja.   Ja sitten se kolmas ja syvin selkäkeikkanauru. Von Bagh kertoo, kuinka 1950-luvulla niitti Amerikoissa mainetta ja kunniaa suomalainen elokuva nimeltään Valkoinen peura. Se sisälsi paljon Pohjolan jylhää aistillisuutta ja houkutteli  siksi poikkeuksellisen runsaasti katsojia. Tosin syy ei ehkä sittenkään piillyt elokuvan taiteellisissa ansioissa, vaan perimmäinen selitys oli elokuvan huomiota herättävä mainosjuliste.   Juliste nimittäin esitti naisen korvaa, mutta jostain syystä amerikkalaiset miehet eivät ymmärtäneet, että hieman taiteellisen epäselvä kuva esitti naisen korvaa, vaan uskoivat sen esittävän naisen sukuelintä ja se seikka houkutteli varsinkin mieskatsojia paikalle. Siihen aikaan naisen anatomiaa ei vielä kovin hyvin hallittu Uudella mantereella.     Kommentit (0)