maanantai 20. kesäkuuta 2016

Ryhmähali ja muita kesän kohokohtia

Olin enneunessa, jollaisia yleensä näen sarjapelien alla, nähnyt, että saavuin Kupsin peliin myöhässä ja että tunnelma oli koko pelinajan apea, koska vierasjoukkue johti 0 - 1 ja loppu lähestyi uhkaavasti. Sitten heräsin enneunestani ennen pelin päättymistä, mutta painoin unessa minulle kerrotun sydämeeni.

Eilen tosiaan ehdin muilta hommilta pallokentän laidalle vasta toisen puoliajan alkuun ja tinkasin portilla siitä syystä onnistuneesti pääsylipusta alennuksen. Kuten olin jo ennalta nähnyt, enneuneni toteutui ja Inter teki pian johtomaalin, joka kesti lähes loppuun asti. Ajattelin jo, että tätähän se uneni tiesi. Sitten kuitenkin nigerialainen Kupsin kärkimies Salami, jonka nimi viittaa vahvasti Savoon, teki väkisin tasoituksen.

Sen jälkeen hän kirmaisi valkoiset hampaat loistaen katsomoon kuopiolaisten pikkupoikien taputeltavaksi ja perässä ryntäsi myös kaksi muuta sinimustaa Afrikan miestä. Luulin, että tämän kesän kohokohdaksi jäisi se, kun kolme isoa mustaa miestä ja kymmenen kuopiolaista pikkupoikaa muodostivat ryhmähalin. Ajattelin tuon nähtyäni, ettei ulkomaalaisten pelaajien hankkiminen Kuopioon ollut pelkästään huono asia.

Mutta ei ollut ryhmähali kesän kohokohta. Hetki ennen loppua Inter laukoi Kupsin maalin ylähirteen, josta pallo pomppasi kuopiolaisille ja jo ennen mainittu Salami rynni taas väkisin läpi ja keskitti päädystä Saku Savolaisen päähän, joka nyökkäsi ottelun voittomaalin. Olen hyvin pidättyväisen oloinen ihminen enkä yleensä näytä tunteitani, mutta huomasin tapauksen jälkeen hyppiväni yläpystyä ja huutavani kuin pieni eläin syystä, jota en nyt ymmärrä.



Kommentit (0)



Pieru



Suonenjoen lukion 3 B luokka vuodelta 1976, eli 40 vuoden takaa, järjesti eilen luokkakokouksen Kutvosen Kurvassa ja katsoo kuvassa luottavaisesti tulevaisuuteen. Kyseinen luokka saattoi hyvinkin olla oppimenestykseltään koulun historian huonoin, mutta ilmeisesti myös koulun historian hilpein ja monessakin mielessä aikaansaavin.

Minun tietooni ei ainakaan ole saatettu, että Suonenjoen teinit olisivat  vuoden -76 3 B:n poistumisen jälkeen osanneet keittää pontikkaa. Tietooni on saatettu, että nykyteinien pontikankeittoharrastus on ihan lapsenkengissä, mutta sen sijaan erilaisia huumetupakoita tiettävästi pössäytellään innolla koulujen pannuhuoneissa, joka tieto herättää voimakasta paheksuntaa Suonenjoen lukion vuoden -76 3 B-luokkalaisissa, jotka sanovat asialle jyrkän ein.

Monien, ainakin monien sen aikaisten opettajien,  saattaa olla vaikea uskoa, että monista vuoden-76 3 B-luokkalaisista on kehittynyt ns. yhteiskuntaa rakentavia kansalaisia; esimerkiksi iso osa kuvan esittämistä henkilöistä on menestyksellä toiminut erilaisissa opetushallinnon vaativissa tehtävissä, jossa asiassa varmaankin on ollut suurta hyötyä siitä, että kyseinen henkilö on ollut Suonenjoen lukion 3 B-luokalla vuonna -76.

Mutta iloinen perusilme on vuoden -76 3 B- luokkalaisilla säilynyt, ja kun joku päästi kuvan ottohetkellä suustaan taikasanan "pieru", synnytti se ihan samanlaisen naurunpyrskähdyksen kuin 40 vuotta sitten.



Kommentit (0)



Vanha Lenin

En ole varma siitä, onko Tampereen Lenin-museossa nähtävillä oleva taulu Lenin ja kissa komiikkaa vai tragiikkaa.  Kyseinen työ löytyy myös Internetistä sopivilla hakusanoilla.

Elonsa maaliviivoilla oleva vallankumousjohtaja silittää maalauksessa kissaa, joka vaikuttaa seniiliä silittäjäänsä fiksummalta. Toisaalta eihän vanhuudessa ole mitään pilkattavaa. Lenin on kuvassa jo vanhus, hänhän pääsi 54 vuoden ikään, eli silityshetkellä hän on vain viisi vuotta minua nuorempi.

Leninin kuolinsyystä esitetään monenlaisia arvauksia, ja nykylääketieteen keinoin se olisi selvitettävissä, koska vainaja on vielä tavoitettavissa. Moni kapitalistinen tiedemies väittää hänen kuolleen kuppaan, joka oli siihen aikaan vakava ja yleinen sairaus. Lepäähän esimerkiksi Kuopion hautausmaalla lukuisia maamme tieteen ja taiteen merkkimiehiä, jotka kadottivat kupan vuoksi järkensä valon ja joutuivat hoitoon Niuvaniemen valtion mielitautiparantolaan.

Toisaalta saattaa myös  olla, että osasyy Leninin kuolemaan oli neiti Faina Kaplanin ampumalla pistoolin luodilla, jota ei pystytty poistamaan maalihenkilön niskasta. Myös neiti Kaplan sai tapauksen seurauksena luodin niskaansa, kuten sittemmin myös muutama miljoona muukin.

Muuten maalauksessa Lenin ja kissa, on hyvin paljon samaa kuin Martti Innasen tuotannossa. Suosihan Innanenkin töissään kissoja, sillä ne olivat taiteilijan mukaan helppopiirtoista eläinrekvisiittaa.

Kommentit (0)



Nuori Lenin


Maailmankuulu ja Läntisen maailman ainut Lenin-museo oli remontissa käydessäni muutama viikko sitten Tampereella, mutta tänään se on jälleen avattu kävijämassoille. Onneksi museon aineistoa oli esillä Tampereen työväen museossa ja siellä päästin selkäkeikkanaurun tämän maalauksen edessä, jonka nimenä on Nuori Iljitš.

Työ on vuodelta 1980, eli ajalta jolloin Neuvostoliitto ja sen kontrollikoneisto oli vielä voimissaan. Epäilen, että joko sensuuriviranomaiset olivat joko tyhmiä tai sitten huumorintajuisia ihmisiä.  Epäilen, että Aleksandr Florenskij ei ollut ihan vakavissaan  Nuorta Iljitšiä maalatessaan.

Vaikka kuvataiteista en mitään ymmärrä ja lienen ainut henkilö maassamme, joka on jäänyt laiskan läksylle piirustuksesta, kun se pirun vaahteran lehti ei minulta oikein tullut oikean näköiseksi, niin siitä huolimatta uskallan esittää arvion, että kuvan maalaus poikkeaa edukseen monista muista Leniniä esittävistä kuvista.

Kommentit (0)



Kantovesi

Jos nyt hakemalla haetaan puutteita ja epäkohtia Pietarin kaupungista, niin suomalaisesta tuntuu kummalliselta, ettei kraanasta tulevaa vettä uskalla juoda. Epäilen, että hyvässä naapurissamme pidetään ihan luonnollisena asiana sitä, että vesijohtovesi on vain vessan huuhtelua ja hyvässä tapauksessa peseytymistä varten. Uskon, että koko laaja Venäjän maa elää suurelta osin kantojuomaveden varassa.

Kantovesi lienee muuallakin Länsimaiden ulkopuolella normaalia elämänmenoa. Epänormaalia on sen sijaan se, että keskiverto länsimaalainen laskee joka vuorokausi160 litraa puhdasta ja arvokasta juomakelpoista vettä viemäriin, kun jossain päin maailmaa ihmisillä ei ole mahdollisuutta siihen muutamaan puhtaaseen vesilitraan, jonka tarvitsee elääkseen.

Muuten huhut Pietarin juomaveden huonolaatuisuudesta ovat vahvasti liioiteltuja. Olen lukenut tapauksesta, jolloin satunnainen matkailija laski hotellihuoneen hanasta lasiinsa ihan terhakan silakan poikasen. Silakka ei elä saastuneessa vedessä. Ilmeisesti Pietarin vesihuolto perustuu siis Neva-jokeen. Uskon kuitenkin, että vesi puhdistetaan ainakin siten, että hetekat ja polkupyörän rungot siivilöidään metallinkeräykseen.

Kommentit (0)




Soromnoo

Jos nyt välttämättä haluaa joitain vikaa Pietarin metrosta hakemalla hakea, niin Nevski Prospektin aseman opaste johtaa yksinkertaisen tsuhnan harhaan. Linjalle 3 johtava viitoitus alkaa välillä johtamaan pelkästään linjalle 2 eikä linjaa 3  mainita lainkaan.

Tässä vaiheessa yksinkertainen tsuhna palaa takaisin liukuportaiden maksuautomaatille, maksaa uudestaan ja havaitsee, että siinä kohtaa viitoitus ohjaa eittämättä sekä linjalle 2 että 3, joka oikein onkin.

Sellaiset venäläiset, joille ei ole siunaantunut mitään virkaa, ovat yleensä hyvin ystävällisiä ja sydämellisiä ihmisiä ja he haluavat tässä vaiheessa auttaa saksanseisoja-koiran lailla opasteita toljottavaa yksinkertaista tsuhnaa, mutta kielimuuri yleensä estää avunannon.

Ilmeisesti paikallinen väestö ei näe järjenvastaisissa opasteissa ongelmaa, koska elämä muutenkin on venäläisestä irrationaalinen asia. Venäjän kielessä on sana soromnoo, joka meillä Savossa lausutaan, että haetannooko tuo mittään ja se asenne selittänee puuttuvan kolmosen mysteerin.

Jos joku trolli sattuu tämän kirjoituksen lukemaan, hän voisi ystävällisesti ilmoittaa Pietarin liikennelaitokselle esille ottamastani ongelmasta.

Kommentit (0)



Atomipommin kestävä metro

Suomalaiset ovat perinteisesti suhtautuneet vähättelevästi venäläisten teknisiin kykyihin. Asennetta kuvaa sanonta "teknik sanoi ryssä, kun saranan näki", ja se, että kun hyvä naapurimme lähetti ensimmäisen tekokuun matkaan, uskoivat monet suomalaiset, että "ryssän perkele ampui huopatossun taivaalle.

Mutta perusteellisen tutkimuksen jälkeen uskallan väittää, että Pietarin metro toimii kuin sveitsiläinen kello. Kymmenien metrien syvyyteen on koverrettu 100 kilometriä rautateitä viiteen eri linjaan, joissa junat pyyhältävät yli satasta muutaman minuutin välein. Asemia on 50, joten niitä on keskimäärin kahden kilometrin välein.

Metroon meneminen maksaa puoli euroa, ja sillä rahalla voi matkustella vaikka koko päivän, ellei välillä nouse maan pinnalle. Yksityisautoilu on Pietarissa siis periaatteessa ihan älytöntä, mutta siitä huolimatta sitä harrastetaan niin paljon, että autoliikenne on yhtä kaaosta.

Metro valmistui kylmän sodan aikaan ja väitän, ettei ole sattumaa, että asemat on rakennettu kymmenien metrien syvyyteen. Niistä on uskoakseni tehty atomipommin kestäviä.

Metron rakentamiskuluista en ole päässyt selvyyteen, mutta uskon sen maksaneen saman verran kuin Itämeren-Jäämeren kanavan, jota ennen Stalinen kanavaksi kutsuttiin. Sen kerrotaan maksaneen vain palan leipää. Tosin kanava maksoi myös muistaakseni 60.000 ihmisen hengen.

Kommentit (0)



Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta

Eino Leinon mukaan haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta. Muudan virsi taas toteaa sattuvasti, että oli etkö sä ihminen muistakaan, sun aikasi että on rahtu vaan. Molemmat säkeet palasivat mieleeni päivällä, kun olin opettelemassa ruuhka-aikaan Pietarin metron käyttämistä. Eräs ilmeisen hyvän kotikasvatuksen saanut nuorimies nousi ja tarjosi istumapaikkaansa minulle, joka olen mielestäni vielä rasakka mies, tai ainakin kopsakka ukko.

Ymmärsin päästää selkäkeikkanaurun asian johdosta ja painoin päättäväisesti lujalla käsivarsiotteella nöösipojan takaisin hänelle kuuluvalle paikalleen. Nöösipoika ymmärsi onneksi hävetä käyttäytymistään.

Illalla olin opettelemassa etnisen ravintolan käyttämistä georgialaisessa ruokapaikassa. Siellä istuivat iltaansa myös kahden paikallisen hyvin nuoren neitosen ja kahden paikallisen hyvin nuorenmiehen muodostama seurue. Illan lopuksi nuoretmiehet auttoivat luontevasti takit neitosten ylle.

Suomi on niin edistyksellinen ja tasa-arvoinen yhteiskunta, ettei meidän teini-ikäisten nuorten keskuudessa moista tapahdu. Ja jos joku nuorimies erehtyisi moista yrittämään, saattaisi nuori neitonen haistatella siitä muuvvattakin paikkaa. Venäjä on monessa mielessä Suomea hirmuisesti jäljessä.

Kommentit (0)



Kallavesj

Kuopion Isänmaallinen seura järjesti 100 vuotta täyttäneen Kallavesj-laulun kunniaksi laivaretken, jonka  aikana kierrettiin laulusta tuttu Puijonsarven nenä. Olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana.

Nykyään harva on päässyt laivalla kiertämään kyseisen Puijonsarven nenän, koska laivamatka sinne vaatii Kallan siltojen nostamisen, joka ei ole yksinkertainen asia, mutta Kuopion isänmaalliset ihmiset pystyivät sen asian järjestämään.

Matkan aikana laulettiin isänmaallisia lauluuja ja kuultiin isänmaallisia esitelmiä Aaro Jalkasesta, joka muuten oli tietysti taustaltaan Sisä-Savon Sianjalkasia, kuten myös kaksi muuta tunnettua musikaalista Jalkasta eli Kari-Tapio ja Kalle Jalkanen, joista jälkimäinen oli parempi hiihtäjänä, kun taas Kari-Tapion saavutukset olivat musiikin alalla suuremmat.

Kallavesj-laulun sävel on Virosta ja siellä se tunnetaan nimellä Vöörit, eli suomeksi Vierailta mailta, mutta sivistyskansana heimoveljet ovat laulun unohtaneet, koska sen vironkielisen version sanoittaja Ado Grenzstein leimautui 30-luvulla rotuoppien kannattajaksi.

Kommentit (0)



Suomi nousuun innovaatioilla

Kiky-sopimuksella pyritään saamaan Suomi nousuun vientiä lisäämällä, joka oikein onkin. Tosin en ole ihan varma, parantaako maamme kilpailukykyä olennaisesti se, että työaikani lisääntyy kuusi minuuttia päivässä. Sen sijaan olen varma. että uudet innovaatiot ovat kansantalouden kannalta hyväksi, kuten esimerkiksi 50-60-luvun suomalaiset jääkiekkomailakeksinnöt olivat, joiden avulla Toronto, Montreal, Koho ja Titan valtasivat maailman markkinat. Maamme oli siihen aikaan maailman ykkönen tällä erityisosaamista vaativalla alalla.

Itsekin aion kantaa korteni kekoon isänmaan pelastamisessa enkä tyydy pelkästään lisäämään työaikaani kuudella minuutilla päivässä, vaan sen lisäksi pyrin pelastamaan isänmaan ja hakea patenttia katkeamattomalle jääkiekkomailalle. MM-kisoissahan kävi monta kertaa niin, että huippupelaajien 250 euroa maksaneet mailat napsahtivat helponnäköisesti irtopoikki.

Irtopoikkikatkeamisen voisi helposti estää siten, että jääkiekkomailojen varsissa olisi eräänlainen nivel, joka joustaisi suuressa rasituksessa, mutta estäisi kuitenkin pelivälineen irtopoikkikatkeamisen. Sama periaatehan on esimerkiksi automaattisulakkeissa, jotka katkaisevat virran ylirasitustilanteissa vähäksi aikaa, mutta sen jälkeen automaattisulake korjaa itse itsensä.

Kommentit (0)


Mailat


Paljon oli Tampereella Suomen jääkiekkomuseossa erilaisia mailoja, mutta ei heinolalaista Sulo-merkkistä jääkiekkomailaa, joka mullisti koko pelin luonteen. Heinolassa kehitettiin 1950-luvulla uusi tapa liittää mailan lapa varteen ja se teki pelivälineestä niin kestävän, että lämärit tulivat mahdollisiksi.

Ei löytynyt Suomen jääkiekkomuseosta myöskään tietoa Toronto-mailan kehityksestä. Toronton kehittänyt puuseppä Einari Rahunen alkoi koota mailoja liimaamalla niitä puuviiluista ja keksinnöstä tuli maailmanmenestys. Parhaimmillaan Suomessa valmistettiin 400.000 Toronto-mailaa vuodessa, ja myös Neuvostoliiton punatähdet pelasivat Torontoilla ainakin ulkomailla.

Neuvostoliiton sarjassa käytettiin myös sikäläistä Moskova-mailaa, jollainen löytyy myös kuvasta. Vitriinin esittelyteksti väittää sen kuuluneen Valeri Harlamoville. Epäilen Harlamovin pelivälineen olevan yhdestä puusta veistetyn, joten se muistuttaa rakenteeltaan lähinnä halkoa.

Neuvostoliiton maajoukkue tykästyi lämärinkestävään Torontoon niin, että tehtaanjohtaja Rahunen sai jonkinlaisen epävirallisen Neuvostoliiton kansalaisuuden. Ainakin Toronto-mailan historiasta kertoneessa telkkariohjelmassa Rahusen punatähdet kerrottiin, että Rahunen pystyi matkustelemaan Neuvostoliiton maajoukkueen mukana jonkinlaisen väärennetyn passin avulla.

Tosin ihan lujia mailoja osasivat venäläiset itsekin tehdä, vaikka ne eivät ehkä peliominaisuuksiltaan muuten olleet suomalaisten luokkaa. Dynamo Honkavaara kertoi muistelmissaan, että kun suomalaiset kohtasivat ensimmäisen kerran Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen 1950-luvulla, vastustajien varusteet näyttivät alkeellisilta.

Meikäläiset päättivät, että peli voitetaan sillä yksinkertaisella taktiikalla, että aloitukset otetaan niin kovaa, että vastustajan mailat katkeavat. Neuvostoteollisuus ei ollut vielä silloin onnistunut kehittämään laadukkaita pelivälineitä. Mutta suomalaisten taktiikka ei toiminut. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaisilta oli katkennut 12 mailaa, mutta venäläisiltä ei ensimmäistäkään.

Kommentit (0)



Kuuma sianverimakkara


Kuten olen jo aiemmin kertonut, kunnioitin läsnäolollani Tampereen kaupunkia parisen viikkoa sitten, jolloin yhtenä matkalle asettamistani tulostavoitteista oli nauttia Suomen jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruuden kunniaksi tamperelaista Tapolan mustaamakkaraa, joka on samanlainen käsite kuin kuopiolainen Partasen kalakukko, Helmisen raitilla, jonka raitin nimen uskoin erheellisesti liittyvän tamperelaisen jääkiekkoilun ruumiillistumaan Raimo Helmiseen. Mutta ei liitykään Helmisen raitti Raipeen vähimmässäkään määrin, se asia selvisi minulle matkan aikana.

Nauttimatta jäi mustamakkara Helmisen raitilla, mutta Tampereen kauppahallissa sellaisen koemaistoin ja hyväksi, ravitsevaksi sekä edulliseksi sen totesin. Kuvan vähän epämääräisen näköinen pötkö maksoi vain 1,80,-. Perinteisesti mustamakkara nautitaan maidon kera, mutta jätin maidon pois, koska Wikipediassa maidon kerrottiin estävän raudan imeytymistä elimistöön.

Wikipediassa myös kerrottiin, ettei mustamakkara oikeasti olekaan mustaamakkaraa, vaan tieteellisessä mielessä mustaamakkaraa tulisi kutsua kuumaksi sianverimakkaraksi. Tästä lähtien tilaammekin Tampereen kauppahallista äänekkäästi kuumaa sianverimakkaraa, joka kuulostaa herkulliselta.


Kommentit (0)



Kolmen metrin Koskinen


Uukuniemellä innokkaat jääkiekkoilun ystävät lahjoittivat urheiluhistorialliseen muistoesinekokoelmaani kuvan oluttölkin, joka on ostettu äskeisistä jääkiekon MM-kisoista Pietarista. Tölkin kyljessä komeilee entisen Kalpa-vahdin Mikko Koskisen, jota pituutensa vuoksi kutsutaan Kolmen metrin Koskiseksi, rintakuva.

Venäjän jääkiekkoliitto on näköjään keksinyt oivallisen keinon nuorisoliikunnan tukemiseen. Venäjän kieltä en kovin hyvin hallitse, mutta kyseinen olut lienee Hepskukkuu-merkkistä, mikäli yhtään kyyrisiä kirjaimia ymmärrän.Joku asiantuntija puhui kyllä Nevskaja-oluesta.

Oluenmyynti nuorisourheilun tukemiseksi ei ole puhtaasti venäläinen keksintö. Mieleeni muistuu tapaus, jolloin Toni Halme -vainaa jossain omassa talkshow-ohjelmassaan myyskenteli kadulla irtotupakoita nuorisourheilun tukemiseksi eikä kukaan kieltäytynyt ostamasta. Tosin Halme ei ollut tuolla alalla ensimmäinen. Suomen urheiluliiton herrat löivät aikoinaan 1920-luvulla rahoiksi, kun markkinoivat Hannes-merkkisiä urheilijasavukkeita.

Kommentit (0)



Linja-auto-taktiikka

Onnistuin taas eilen löytämään Internetistä kanavan, jonka laillisuudesta en mene valalle, mutta jolla kuitenkin näytettiin, miten Suomen jalkapallomaajoukkue pystyy kehittämällään linja-auto-taktiikalla, joka tarkoitetaan sitä, että linja-autolastillinen miehiä puretaan oman maalin eteen tiiviiksi puolustusmuuriksi, selviytymään siedettävillä tappiolukemilla, vaikka vastassa olisi maailman viidenneksi paras jalkapallomaa Italia.

Ottelu oli myös erittäin jännittävä, koska oli erittäin jännittävää seurata, saako Suomi enemmän kulmapotkuja kuin Italia maaleja. Eilen ei saanut. Italiaanot tekivät kaksi maalia ja poikamme saivat vain yhden kulmapotkun. Yhtään oikeaa torjuntaa saapasmaan maalivahdin ei tarvinnut tehdä koko pelin aikana.

Monilla jalkapallokentillä olen taistellut, mutta ainoastaan yhden kerran aiemmin olen todistanut peliä, jossa toinen joukkue ei pääse kertaakaan laukomaan vastustajan maalia kohti. Näin tapahtui kaudella 1969 Suonenjoen nappulaliigassa, jossa Mannilanpellon Westhamn ei onnistunut kertaakaan ampumaan Kärkkäälän Juventuksen maalia kohti. Kärkkäälä voitti 9-0. Itselläni oli silloin aika huono päivä, sillä vaikka tein kuusi, niin yhtään en tehnyt päällä.

Kommentit (0)



Juoso


Kuvassa anoppi viivähtää vielä hetken mielipaikallaan ennen viimeistä matkaansa, joka päätyi isän ja äidin syliin, kuten pastori Lemetyinen kauniisti sanoi. Vuonna 1937 kuolleen isän nimeksi on hautakiveen merkitty Juoso.

Papinkirjassa hän oli Josef, joka nimi muualla Suomessa olisi vääntynyt Jussiksi, mutta Karjalassa se on Juoso, joka on niin hyvä nimi, että se olisi syytä saada myös kalenteriin. Kyläkauppias Juoso oli vaimoaan Marttaa peräti 21 vuotta vanhempi ja anoppini syntyessä hän oli kypsässä 58 vuoden iässä, joka asia saa ilmeeni mietteliääksi.

Alakuvassa suoritan anopilleni viimeistä palvelusta, jossa en siinäkään ollut kovin taitava, kuten en muissakaan käytännön asioissa, sillä olen enemmänkin lukumiehiä. Pastori Lemetyinen saikin aiheen muistella sitä, miten vaivattomasti kuulantyöntäjä Mika Halvari ja moukarinheittäjät Harri Huhtala ja Hannu Polvi peittivät olympiavoittaja Juha Tiaisen haudan samalla hautausmaalla.

Tiaisen muistotilaisuudessa Hannu Polvi myös lauloi virren Sua kohti Herrani. Kilpakumppanit Tiainen ja Polvi, jotka molemmat olivat laulumiehiä, olivat sopineet, että jäljelle jäänyt laulaa tämän virren ensiksi tuonilmaisiin siirtyneen maahanpanijaisissa.




Kommentit (0)



Tane ja lehmä

Eilen muistelimme Uukuniemellä porukalla anoppia. Suvun uskonnollisuuteen taipuvainen patriarkka kertoi tarinoita siitä, miten jumalallinen johdatus näkyi monella tapaa täysorvon evakkotytön elämässä. Jumalahan ainakin minulle käsittämättömässä armossaan ja viisaudessaan otti esimerkiksi anopilta äidin 2vuoden 8 kuukauden iässä ja isän vuotta myöhemmin. Tosin ensiksi kerrottiin äidin lähteneen  pitkälle matkalle, kuten tavallaan ehkä tekikin, mutta riihestä anoppi sitten äitinsä löyti.

Sitä tapausta patriarkka ei kertonutkaan, kun orvoksi jääneestä lapsilaumasta huolehtineelta Emma-tädiltä ulosmitattiin veloista ainut lehmä, joka asia siihen maailman aikaan oli katastrofi, maksoihan kunnon nauta tuhansia markkoja.  Mutta sitten heti tapahtuneen jälkeen anopin 16-vuotias vilkasäläyinen Tane-veli pyysi tädiltään tämän loput rahat, joita oli 16 markkaa ja korttipakkansa. Aamuyöstä Tane sitten palasi kotiin ulosmitattua lehmää taluttaen. Siinä tapauksessa oli mielestäni selkeästi kysymys Jumalan ihmeestä.

Kommentit (2)



Miehen voi ainakin yrittää raiskata

Kuten aiemminkin olen useaan otteeseen todennut, Savo on paheellinen ja intohimoja kuohahteleva maakunta. Muualla maailmassa on ollut tähän asti johtavana näkemyksenä, että miestä ei voi raiskata, mutta Savossa on nyt toteennäytetty, että sellaista voi yrittää. Ainakin 47-vuotias naisenpuoli yritti niin tehdä saman ikäiselle miehenpuolelle jossakin Savossa.

Alla olevasta linkistä löytyvästä Iltalehden  jutusta ilmenee, että tapaus oli sittenkin tragedia eikä komedia. Mies mm. lisäsi tapauksen jälkeen juomistaan ja tupakointiaan. Uutinen herättää lukijamiehessä ahdistavia tuntoja ja pelkoja siitä, ettei Kuopionkaan kaduilla ole yksinäisen miehen turvallista liikkua. Ihan hyvin voi joutua vaikka seksuaalisen ahdistelun uhriksi.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016060121658682_uu.shtml

Kommentit (0)



Suomi - jalkapalloilun johtava suurvalta

Koinpa viime yönä vaikuttavan tunne-elämyksen, kun katselin Internetistä joltain puolalaiselta kanavalta Belgia-Suomi-jalkapallomaaottelun, koska Yle ei edes radioinut tapahtumaa. Belgia on Fifan tilastojen mukaan maailman toiseksi paras ja Suomi maailman 61. paras jalkapallomaa, joten paljoa en pojiltamme odottanut.

Mutta taas kerran oli väärässä. Suomi johti peliä vielä muutama minuutti ennen loppua Kasper Hämäläisen toisen puoliajan alussa tekemällä maalilla, mutta sitten Belgia tasoitti selvällä paitsiomaalilla ja osuutta asiaan oli myös maalivahtimme tekemällä kohtalokkaalla pikkuvirheellä.  Belgia saa siis olla hyvin tyytyväinen venyessään kotikentällä tasapeliin Suomea vastaan.

Mikäli ihminen hallitsee yhtään loogista päättelyä, niin Suomi on tällä hetkellä joko maailman paras tai ainakin toiseksi paras joukkue, koska se pystyi maailman toiseksi parhaan joukkueen kotikentällä sen melkein voittamaan. Fifan tilastojen mukaan Argentiina on tällä hetkellä maailman ykkönen, joten Suomen pitäisi pikaisesti se kohdata, jotta voitaisiin ratkaista, mikä on tällä hetkellä maailman johtava jalkapallomaa.

Eilinen peli oli ihan hirveää katsottavaa. Harvoin näkee niin valtavaa tasoeroa joukkueiden välillä. Kenttätapahtumiin nähden oikeutettu lopputulos olisi ollut 13 -0 Belgian voitto. Joukkueiden tasoero oli nimittäin samanlainen, kuin Kärkkäälän ja Rieponlahden kansakoulujen kohtaamisessa syyskuussa 1967, jolloin Kärkkäälä voitti 13-0. En ole varmaankaan muistanut ennen mainita, että tein seitsemän maalia ja lisäksi vielä päällä melkein yhden omiin.

Muuten vuonna 2007 Suomi voitti Helsingissä Belgian 2-0, mutta silloin meillä oli 12 pelaajaa kentällä, koska stadionilla majaillut huuhkaja Bubi alkoi kesken pelin häiritsemään vierasjoukkueen petoeläimiin tottumattomia kaupunkilaispoikia.

Kommentit (0)



Oligarkien kallis harrastus

Venäjällä minulle kerrottiin tarina oligarkista, jota lääkäri oli kehottanut harrastamaan liikuntaa. Niinpä oligarki meni ja osti itselleen Chelsean. Suurvaltojen oligarkeilla on suurvaltojen vehkeet, meillä Suomessa oligarkit joutuvat tyytymään vähempään.

Pankkiiri Ari Lahden rahat riittivät Kupsin ostamiseen, mutta nähtäväksi jää, miten pitkään Lahden rahat riittävät joukkueen pyörittämiseen. Mullikka tiesi kertoa, että viime kaudella Kups tuotti tappiota 870.000 euroja ja sitä edeltävällä kaudella tappiot olivat 711.000 euroa. Kaiken kaikkiaan pankkiiri Lahti on maksanut omasta pussistaan muutaman vuoden aikana noin 4.000.000 euroa jalkapalloinnostuksensa vuoksi. Itse olen rahoittanut samaa harrastusta samana aikana 400 eurolla, jota pidän erittäin merkittävänä panostuksena.

Toivotan Ari Lahdelle jaksamista, vaikkakin pitää muistaa, että elämä on vain osa jalkapalloilua. Pahaa pelkään, että mies saattaa hyvinkin keksiä, että rahoistaan voi päästä eroon paljon hauskemmillakin tavoilla. Ainakin jonkin pääkaupunkiseudulla toimivan jalkapalloseuran ostaminen saattaisi olla halvempi ja enemmän voittamiseniloa tuottava harrastus.

Ari Lahden jalkapalloon sijoittamat rahat ovat silti hyvin amatöörimäistä puuhastelua muun maailman touhuihin verrattuna.  Muistanpa miten muutama vuosi sitten Kuopiossa Kupsia vastaan kävi pelaamassa jossain Eurolcupin pelissä rutiköyhän Romanian maakaasuoligarkin omistama joukkue Gaz Metan, jonka erään brasilialaisen avainpelaajan vuosipalkka ylitti koko Kupsin pelaajabudjetin. Siitä huolimatta romanialaiset hävisivät Kuopiossa 1-0. Kotikentällään he voittivat 2-0 ja menivät jatkoon Eurokentille.

Kommentit (0)