Ferdinand Schörner, tuhannen hirsipuun legenda 12.09.2018, 18:14 Palataanpa toissa iltana mainittuun saksalaiskenraali Ferdinand Schörneriin, josta löytyy Wikipediasta pitkä artikkeli. Sen luettuaan ymmärtää, että juuri tuollaisten Schönerin kaltaisten kenraalien vuoksi saksalaiset joukot kävivät sodan hirmuiseen loppuun asti ilman laajoja joukkoantautumisia. Silmitön kuri piti joukot kasassa, vaikka tappio oli varma . Lainaan tässä häpeämättömän suoraan Wikipedian lukua, jossa kerrotaan Schörnerin toiminnasta Lapissa, koko artikkeli löytyy alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossaan tästä linkistä https://fi.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_Sch%C3%B6rner: "Saksan pohjoisimman rintaman joukkojen komentajan Eduard Dietlin siirryttyä esikuntaansa Rovaniemelle Schörner matkusti Petsamoon ja sai 15. tammikuuta 1942 johtoonsa vuoristoarmeijakunta Norjan (Gebirgskorps Norwegen), joka nimettiin loppuvuodesta XIX armeijakunnaksi. Upseeriston keskuudessa Schörneriä arvostettiin taitavana strategina ja miehistö puolestaan piti hänen tavastaan varmistaa paras mahdollinen huolto joukoilleen, mutta ankaruutensa vuoksi häntä on luonnehdittu jopa Saksan armeijan vihatuimmaksi kenraaliksi. Schörner ei epäröinyt langettaa pikakuolemantuomioita miehilleen ja jopa korkeille upseereilleen. Hän seurasi sotaoikeuksien tuomioita ja kannusti yleisesti ankarimpiin rangaistuksiin. Hänen kerrotaan teloittaneen erään huoltovääpelin ainoastaan siitä syystä ettei tämä ollut kutsunut esimiestään järjestämiinsä juhliin. Syyskuussa 1943 suomalaiset poliisit ottivat kiinni kahdeksan saksalaista sotilasta verekseltään varastamassa siviileiltä perunoita. Pidätyshetkellä aseistettujen saksalaisten ja suomalaispoliisien välillä syntyi tulitaistelu, jossa yksi saksalaisista kuoli, muut vangittiin. Schörner teloitutti kaikki seitsemän sotilasta. Suomalaisen yhteysupseeri luutnantti Åke Freyn kertoman mukaan muuan saksalainen kapteeni Pasch oli usein lausunut natsijärjestelmää koskevia arvosteluja. Kuultuaan Schörnerin olevan tulossa tapaamaan häntä komentopaikalleen Pasch oli odottanut aikansa hermostuneena, mutta sitten ampunut itsensä ennen kenraalin saapumista. Schörner sai miehiltään ja upseereiltaan useita vähemmän mairittelevia kutsumanimiä, kuten "Tuhannen hirsipuun legenda", "Verihurtta", "Kuurinmaan santarmi" ja "Villi Ferdinand". Petsamon komentajuutensa aikana Schörner oli jatkuvasti ylienerginen ja rauhaton. Osaltaan syynä oli metamfetamiinin käyttö. Saksalaisjoukoille valmistettiin pervitiini-nimistä piristettä, jota Schörner käytti jatkuvasti. Kansallissosialistisen aatteen mukaisesti Schörner kielsi jumalanpalvelusten pidon joukoiltaan, mikä vaikutti miehistön mielialaan negatiivisesti. Hän neuvoi miehiään lukemaan intiaanikirjoja sotataitoja oppiakseen. Schörner harrasti urheilua ja pelasi käsipalloa joka päivä. Berliinin radion lähettämiä jalkapallo-otteluita kuunteli koko esikunta yhdessä. Aseveljistä Schörner käytti ajoittain halveksivaa ilmausta ”Finnenlümmeln” (suom. suomalaislaiskurit). Itsetietoisen Schörnerin toimet aiheuttivat konflikteja suomalaisviranomaisten kanssa. Schörner muun muassa jouduttuaan omalla autollaan ajamaan kapealla tiellä suomalaiskuorma-auton takana, ammuskeli ilmaan ja lopulta pidätti autossa olijat, joista toinen oli Petsamon nimismies. Tämä ja muut omavaltaisuudet aiheuttivat närää suomalaisen siviilihallinnon kanssa, erityisesti suhteissa Lapin maaherra Kaarlo Hillilään. Suomalaisten yhteysupseerien kanssa välit olivat hyvät: Schörner järjesti paljon yhteisiä illanviettoja ja esikunnan taisteluharjoituksia. Schörnerin johtamat joukot eivät saavuttaneet tavoitettaan Murmanskin valtaamista, vaikka hänen lausahduksensa ”Arktis ist nichts” (”arktisuus ei merkitse mitään”) oli tarkoitettu kannustamaan saksalaisia sotilaita napapiirin karuissa oloissa. Ennen lähtöään hänen kerrotaan sanoneen: ”Dietlistä puhutaan, Rommelista on puhuttu ja minusta tullaan puhumaan”. Kommentit (0) Kalle Könkkölä 11.09.2018, 17:47 Suruviesti kertoi, että Kalle Könkköläkin on sitten poistunut keskuudestamme tuonilmaisiin. Miehestä muistan varsinkin sen, että hänen elämänkertakirjansa nimeltään Huoneekseni tuli maailma oli poliitikon elämänkerraksi harvinaisen hauska, vaikka olisi luullut, ettei Könkkölän elämä olisi antanut liiemmälti aihetta riemuun.   Muistan varsinkin sen, että Kalle Könkkölä valotti elämänkerrassaan hyvin avoimesti myös vammaisten rakkauselämää. Esimerkiksi kerran vammaisten etujärjestö Kynnys järjesti seksuaalipoliittisen seminaarin, jonka iltaohjelmaan kuului tutustuminen käsiteltävään aiheeseen liittyvään elokuvanäytäntöön.   Kalle, vielä sanastollisesti melko neitseellinen mies, joutui lujille uuden oppimisessa. Hän sai nimittäin luvan tulkita kahdelle sokealle tytölle, mitä valkokankaalla tapahtui. Sanat löytyivät vähitellen ja niistä on ollut hyötyä myöhemminkin. Tiettävästi Kalle, kuten myös tytöt, pysyivät kärryillä koko näytännön ajan.   Luulen, että Könkkölän eräs vihreä kansanedustajaryhmätoveri olisi sittenkin saattanut olla parempi selostaja kyseisessä elokuvanäytännössä. Kyseinen ryhmätoveri, vaikka ei ollutkaan muslimi, ei ainakaan hyvän tarinan mukaan jaksanut kaikin ajoin pidättyä ainakaan täysin yksiavioisuuteen. Kerrotaan, että jopa hänen vaimonsa ja tyttöystävänsä olivat yhtä aikaa synnytyslaitoksella, joka ratkaisu tietysti perhepoliittisesti on ihan perusteltua. Kommentit (0) Järjestys se olla pitää hautausmaallakin 10.09.2018, 19:27 Aika monet asiat ovat Kuolassa pohjoismaisesta suoraakulmaa rakastavasta näkökulmasta käsin ihanasti rempallaan, mutta tuo Petsmon saksalainen sotilashautausmaa ei ole ihanasti rempallaan, vaan ihan se on vatupassissa kaikin puolin. Saapuessamme paikalle oli juuri kolme venäläissotilasta lopettelemassa paikan trimmeröintiä. Sellaiseksi on maailma nykyajan maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä kääntynyt, että Venäjän armeija huolehtii fasistisotilaiden viimeisistä leposijoista. Epäilen saksalaisten maksavan asiasta siitä turhia maailmalle huutelematta. Tuohon tunturin juurella sijaitsevaan kalmistoon on on haudattu noin 12.000 saksalaista, joista valtaosa on ihan nuoria poikia. Jokaisen vainajan nimi sekä syntymä- ja kuolinaika  on hakattu alueen muistokiviin. Tuohon hautausmaahan ei ole kuitenkaan kätketty kurinpidollisista syistä teloitettuja, joita oli yhteensä 450-550. Heidän hautansa on Petsamojoen itäpuolella kauniilla paikalla joen suistossa. Erityisesti kuolemantuomioiden jakamisessa kunnostautui pervitiiniä runsaasti käyttänyt kenraali Schörner, joka oli tunnettu julmana miehenä. Tosin hänkin kohtasi kovempansa, kun oli kerran autoilemassa Petsamon tiellä, jolla joukko suomalaisia tietyömiehiä oli tekemässä parannustöitä. Nämä olivat vakaasti sitä mieltä, että tiellä oli sillä hetkellä autolla ajo kielletty, vaikka Schörner uhkaili heitä jopa pistoolillaan. Kenraalin ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin. Myöhemmin hän lähetti tietyömiehille konjakkipullon. Kommentit (0) Kontrasti 09.09.2018, 20:00 Häkellyttävä ero on Venäjän Nikel-nimisen kaupungin ja Norjan Kirkkoniemen välillä, vaikka ne naapureina ovatkin. Nikelln kaupungin asukkaat ovat tulotasoltaan Venäjän kärkeä, sillä kaupungista louhittava malmi on arvokas luonnonvara, josta on maailmalla kova kysyntä ja kaivoskaupungin työntekijät saavat vielä erityistä arktista lisääkin. Kirkkoniemen kaupungilla menee huonosti. Kaupungin rautakaivos ei ole toiminut vuosiin ja kaupungin väkiluku laskee, vaikka sinne on sijoitettu suuri joukko pakolaisia. Muita asukkaita en Kirkkoniemessä tietääkseni ole kuin moninkertainen olympiavoittaja Vegard Ulvangin. Nikkelissä ei pakolaisongelmaa ole. Totta puhuen satunnaisesta matka-ajasta näyttää, että taantuva Kirkkoniemen kaupunki on maanpäällinen paratiisi, mutta Nikelistä ei voi samaa sanoa, vaan kaupunki tuo mieleen Kinsahan Kongo-nimisen kaupungin Keski-Afrikassa. Kommentit (0) Selostaja ja hiihtosankarin luuvitonen 08.09.2018, 20:50 Ja jatkan Kuolan tundralla minulle ilmeisesti hyvin luottamuksellisesti kerrottujen hiihtosalaisuuksien paljastamista. Jo pikkupoikana ihmettelin, miksi tiedotusvälineet vähättelivät erään hiihtosankarimme saavutuksia ja Hiihtoliiton herrat syrjivät miestä suurkisavalinnoissa. Nyt minulle on tavallisesti luotettavista lähteistä kerrottu selitys asialle. Nimittäin eräistä kauan, kauan sitten hyvin kaukana pidetyistä talviolympialaisista palattaessa eräs maineikas radioselostaja, joka ei ollut maineeltaan mikään vesipoika, vaan pikemminkin päinvastoin, oli ennen Suomeen saapumista jakanut mittavan väkijuomalastinsa eräiden hiihtäjien matkatavaroihin, jotta tullimiehet eivät niihin puuttuisi. Tullitarkastusten jälkeen selostaja kierteli keräämässä väkijuomiaan takaisin itselleen, mutta se ei täysin onnistunut, sillä eräs hiihtosankari, joka ei sittemmin ollut mitenkään vesipojan maineessa, ei pitänyt takaisinpyyntöä lainkaan perusteltuna, vaan pikemminkin päinvastoin, eikä hän sitten suostunutkaan palautuspyyntöön, vaan tarjosi pyytäjälle ns. luuvitost ja käski selostajaa sen jälkeen suksimaan siitä vaikka ihan mihin hyvänsä. Tämän tapauksen jälkeen sekä tiedotusvälineet että Hiihtoliiton herrat suhtautuivat kyseiseen hiihtosankariin nuivasti ja penseästi.   Kommentit (0) Hiihtomaajoukkueen tyttöystävä 07.09.2018, 16:45 Sellaisenkin tarinan kuulin Kuolan tundralla, johon en missään tapauksessa usko, mutta juttu on niin hyvä, että en malta olla sitä kertomatta, vaikka totuuden siementäkään asiassa ei liene. Tämän epätodelta tuntuvan juorun mukaan kauan, kauan sitten ulkomailla pidettyjen talviolympialaisissa ihastui eräs järjestäjämaan neitonen suomalaisiin mieshiihtäjiin siinä määrin, että eräs maajoukkuemies, jonka henkilöllisyyttä voi vain arvailla, onnistui saattamaan ihailijaneitosen ns. siunattuun tilaan. Suuremmilta skandaaleilta vältyttiin rakkauden hedelmän ruokkomaksuista neuvoteltaessa, koska isyystestejä ei tarvittukaan epäiltyjen isien keskuudessa, koska eräs menestyvä suksivoidefirma alkoi maksaa lapselle elatusmaksuja, joka oikein onkin. Kommentit (0) Messiashiihtäjä 06.09.2018, 18:26 Kuolan tundralla minulle paljastui, että olen vuosia sitten kirjoittanut ropakantaa. Silloin väitin, että eräs savolainen mestarihiihtäjä olisi saanut vankeustuomion ja Suomen Hiihtoliitolta neljän kuukauden kilpailukiellon pontikankeiton vuoksi, joka on urheiluhistoriamme ainut pontikankeitosta annettu kilpailukielto. Totuuden siemen tarinassa on, mutta olennaista asiassa on se, ettei kyseinen mestarihiihtäjä keittänyt pontikkaa. Nimittäin hänen isänsä ja veljensä syyllistyivät moiseen lainvastaiseen tekoon ja jäivät kiinni, kun sähköyhtiön miehet tutkivat linjojaan ja löysivät luvattoman liittymän. Selkeää johtolankaa seuratessaan sähkömiehet löysivät johdon päästä pontikkatehtaan. Ilmeisesti pientilan hiihtäjäpoika otti syyn niskoilleen sen vuoksi, koska hän oli pientilan joutavin mies linnaan, koska ei juurikaan tehnyt hyödyllistä työtä, vaan keskittyi etupäässä hiihtoharjoitteluunsa. Myöhemmin sama messiasluonteinen hiihtäjä sai myös tuomion rattijuoppudesta. Siinäkin tapauksessa hän oli viaton. Nimittäin hänen kaverinsa, joka oli myös maamme hiihtohuippuja, kolhi kännipäissä autoillessaan ajoneuvoaan ja kun virkavalta saapui paikalle, otti apukuljettajan paikalla istunut pontikankeittäjänä tunnetuksi tullut hiihtäjä syyn niskoilleen, koska todelliselta syylliseltä olisi mennyt tuomion myötä hyvä nuhteetonta käytöstä edellyttänyt virka. Edellä kertomani tiedot kuulin tavallisesti luotettavista lähteistä entiseltä kansallisen tason hiihtäjältä, joka tuntee tapausten taustat, joten pidän hänen kertomustaan lopullisena totuutena kyseisestä asiasta.   Kommentit (0) Nähdä Petsamo ja Kuola 05.09.2018, 20:09 Viestiyhteyksissä saattaa ilmetä ongelmia, koska olen yhdistetyllä luontoretkellä ja rantalomalla Kuolan niemimaalla. Tässä yhteydessä kannattaa korostaa, että Kuolan niemimaalla on kymmeniä tuhansia neliökilometrejä täysin luonnontilaista ja kirveenkoskematonta tundraa. Uskoisin Linkolan Penankin täällä viihtyvän. Sen lisäksi niemimaalla on muutama sata neliökilometriä maastoa, joka ei ole luonnontilassa. Kunnioitin juuri läsnäolollani Monstsegorks-nimistä 50.000 asukkaan kaupunkia, joka on syntynyt alumiinitehtaan ympärille. Metsä on kaupungin ympäriltä kuollut ja ihmisten keski-ikä on kymmenen vuotta muuta Venäjää alhaisempi; tosin sikäläisittäin hyvät palkat houkuttelevat väkeä jäämään. Kaupungin ympäristö toi mieleen maailmanlopun, mutta itselläni, joka yskin Kuopion kaduilla koko ajan, henki kulki paremmin kuin koskaan - ehkä happorikasilma aukaisi röörini. Ja Montsegorskin maisema ylentää hiihtourheilun ystävän mielen. Täällä voisi vallan mainiosti järjestää talviolympialaiset. Lunta varmasti riittäisi ja täällä olisi riittävät korkeuserot vaikka vaatimukset täyttävälle syöksyrinteelle, eivätkä puut tai luonnonsuojelijat olisi kisapaikkojen rakentamiselle esteenä. Karkean arvioni mukaan rakennettavan syöksyrinteen korkeusero olisi noin puoli kilometriä ja pituutta sille siunaantuisi kolme kilometriä. Kommentit (1) Palehonka tai sitten palekuusi 04.09.2018, 13:39 Kuopion Isolla hautausmaalla ihan valkoisten sankarihautojen vieressä on punaisten joukkohauta. Sen muistomerkin on jokin helsinkiläinen kiviveistämö tehnyt Kuopion työväenjärjestöjen tilauksesta vuonna 1946. Muistomerkin sunnittelijaa ei tiedetä. Uskoisin jonkun taiteellisesti suuntautuneen kivityömiehen sen tehneen. Pilliklupi-askin kanteen sitä ei ole mielestäni hahmoteltu, vaan veistoksen mittasuhteet viittaavat enemmänkin Työmies-askiin. Hautausmaan oppaan esittelijän mukaan veistoksen kuva esittää salaman katkaisemaa honkaa ja sen juuresta versovaa  uutta petäjää. Itse rikoin esittelyn sopuisan hengen ja väitin versovan taimen olevan kuusen - maalta minä olen tullut ja sen kyllä huomaa käytöksessäni. Epäilen, että salaman pirstoma iso puujätti ei ehkä olekaan salaman rikkoma honka, eli palehonka, jonka niminen talokin on Kärkkäälässä, vaan kyseessä voi olla myös palekuusi. Muistomerkissä lukee lyhyesti ja vähän koruttomasti, että "Vakaumuksen miehille" ja se lieneekin totuus, koska ilmeisesti yhtään naista ei joukkohaudassa lepää. Miesvainajien nimiä tai edes lukumäärää ei kivessä mainita.  Se selittyy ehkä sillä, ettei kukaan sitä tiedä, mutta paljon heitä on, koska pelkästään kasarmin vankileirillä kuoli noin 475 miestä, joka on hirvittävä määrä pienessä kaupungissa. Kommentit (1) Komisario Palmun patsas 03.09.2018, 17:58 Harva on se ihminen, joka tietää, että komisario Palmu on saanut näköispatsaan Kuopioon. Nimittäin Ison hautausmaan valkoisten kaatuneiden hautoja valvoo näyttelijä Joel Rinteen näköispatsas ja jokainen, joka yleensä  jotain tietää, tietää, että Joel Rinne näytteli päähenkilöä Palmu-elokuvissa. Asian selityksenä on se, että Näyttelijä Joel Rinne kaveerasi silloisen näyttelijä Kalle Halosen kanssa ja ollessaan käymässä Lapinlahdella kaverinsa kotitalossa, pyysi Kallen veli kuvanveistäjä Emil Halonen Rinnettä patsaansa malliksi ja pyydetty suostui, koska tunsi itsensä imarrelluksi. Tietääkseni myös Iisalmen sankarihautausmaalla seisoo Joel Rinnettä esittävä näköispatsas. Lapinlahden Haloset olivat taiteellista sukua, joissakin maailmannäyttelyissä oli Suomen osastolla esillä kolmen Halosen töitä. Pekka esitteli taulujaan, Emil patsaitaan ja Anna tekstiilitöitään. Kallea ei kuitenkaan pyydetty maailmannäyttelyyn näyttelemään. Tosin Kalle vaihtoi jo nuorena miehenä näyttelijän ammatista taidemaalariksi ja hän menestyi myös kuvataiteen puolella. Kalle Halonen kuoli jo 48 -vuotiaana, joka onkin alkoholistien keski-ikä. Herkkä taiteilija oli sodassa lääkintämiehenä ja se oli herkälle mielelle liikaa. Erityisestä hän järkyttyi siitä, kun veljenpoika kuoli Jatkosodassa  hänen käsivarsilleen. Kommentit (0) Hei, hei ja hellurei, kun Suomi voiton sai	03.09.2018, 09:19
Olen jo niin vanha mies, että luulin, että en tässä elämässä näe Suomen voittavan miesten yleisurheilumaaottelussa Ruotsia, mutta niin vain kävi. Ruotsalaiset ovat niin ystävällistä kansaa, että he jättivät muutaman kirkkaimmista tähdistään pois ja turvasivat niin tämän maailman ainoan yleisurheilumaaottelun jatkumisen ja se on hyvä se. Mutta ei ruotsalaisten sopuilu paljon tunnelmaa latista. Kyllä Topi Raitasen, tuon kovan viimeisen kierroksen miehen, raju loppurutistus, jolla lyötiin Ruotsin vanhat maaotteluratsut, oli sitä luokkaa, että ihan tuli Virenin esitykset mieleen Munchenin kympillä ja Montrealin vitosella. Suomen uuden kansallissankarin esitys oli kerrassaan  mieltä ylentävä. Onneksi miehillämme oli vastassa Ruotsi. Pahaa pelkään, että jos maaottelussa olisi kohdattu Viro puhumattakaan Norjasta, niin takkiin olisi tullut. Viro tai Norja eivät olisi jättäneet parhaita miehiään pois kisasta. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia. https://www.youtube.com/watch?v=x4DHxN9dHuI Kommentit (0)
Kuopio - suvaitseva kaupunki	03.09.2018, 09:19
Kuopin Ison hautausmaan pääporttia lähinnä olevassa haudassa lepää lääkäri ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Mårten Lindfors, joka eli 1800-1869. Hänenkin hautaansa koristaa luonnonkivi. Lindfors on sikäli merkittävä henkilö maamme historiassa, että hän on Suomen ensimmäinen virallinen eläinlääkäri. Tosin syistä, joita voin vain arvailla, hänet kuitenkin katsottiin soveliaaksi hoitamaan savolaisia ihmisiä. Tosin hän viihtyi Kuopion piirilääkärin virassa vain yhdeksän vuotta, jonka jälkeen hän toimi Kuopion lukion apulaisena kymmenisen vuotta opettaen koulussa suomen kieltä. Tuollaisen urakehityksen syitä voin vain arvailla. Opettajan toimesta hän siirtyi sittemmin sotilaslääkäriksi Kuopion kasarmille, joka tehtävä lieneekin eläinlääkärille ihan sopiva. Vakivirkojensa ohella mies oli yhteiskunnallisesti aktiivi ja hänen aloitteestaan on perustettu Suomalaisen kirjallisuuden seura. Epäilen, että Lindforsin mielenkiinto saattoi suuntautua ennen kaikkea kulttuuriharrastuksen puolelle ja hänen poikkeuksellinen urakehityksensä saattaa selittyä kulttuuriharrastuksella. Jostain merkillisestä syystä Kuopioon näyttää muuttavan lahjakkaita yksilöitä, jotka eivät ole muualle sopeutuneet. Eilen kerroin  Kuopioon hautausmaahan päätyneestä jo hyvin nuorena kuolleesta, mutta äärimmäisen lahjakkaasta satusetä Eero Salmelaisesta. Epäilen, että myös Mårten Lindforsissa saattoi olla samankaltainen persoona. Sama ikäluokkaa edellä mainittujen herrojen kanssa oli kansatieteilijä K A Gottlund, joka joutui käsittääkseni sopeutumattomuuden vuoksi muuttamaan sekä Tukholmasta että Pietarista, mutta Kuopiossa hän ei herättänyt pahennusta, vaan hänen kunniakseen nimettiin eräs katukin. Tämän päivän muualta muuttamaan joutuneita ja Kuopioon päätyneitä hieman ristiriitoja aiemmilla asuinseudullaan ympärillään synnyttäneitä yhteiskunnallisia vaikuttajia ovat sukupuolta vaihtanut pastori Marja-Sisko Aalto ja jalkapalloilija-kirjailija Atik Ismail. Ja unohtaa ei sovi sitäkään, että eräs Kuopion kunnallispolitiikan keskeinen vaikuttajayksilö vaihtoi sukupuolensa miehestä naiseksi ja tämä taisi vain lisätä hänen joukkokannatustaan, koska nyt häntä äänestetään yli sukupuolirajojen. Kommentit (0)
Eero Salmelainen	31.08.2018, 19:19
Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, väitän, että tämä kännykkäkuva esittää Kuopion Ison hautausmaan ensimmäistä hautaa vuodelta 1867. Kivi on siirtolohkare, johon on kiinnitetty Iisalmessa syntyneen Eero Salmelaisen muistolaatta. Jykevä valurauta-aita ei ole pelkästään koriste, vaan sen tarkoitus oli pitää hautausmaalla laiduntanut karja erossa kummulla kasvavista kukkasista. Eero Salmelainen oli sikäli merkittävä henkilö maamme historiassa, että hän on pitänyt Helsingin Yliopiston ensimmäisen suomenkielisen puheen vuonna 1849. Silloin 19 -vuotias ylioppilas Erik Rudbeck (sittemmin kirjailijanimeltään Eero Salmelainen) piti muistopuheen keisari Nikolai I hautajaisissa. Ilmeisesti nuorta miestä pidettiin siihen aikaan suurena isänmaan toivona ja hän sai kunnian esiintyä tärkeässä juhlassa. Puhe oli niin ansiokas, että se painettiin myöhemmin. Wikipedian mukaan Eero Salmelainen valmistui filosofian kandidaatiksi 1856 ja maisteriksi 1857. Opiskeluvuosinaan hän teki vuonna 1850 kansanrunouden keruumatkan yhdessä Albin Rothmanin kanssa, ja tällöin hän kiinnostui kansansatujen keräämisestä ja tutkimisesta. Kun Salmelaisen suomalaisen kansanrunon kerrontamuotoa käsitellyt väitöskirja Om Finnarnes Folkdikt i obunden berättande form (1857) hylättiin muotoseikkojen takia, hän lähti Helsingistä Kuopioon, jossa hän toimi Kuopion lukion ja tyttökoulun opettajana jatkaen kuitenkin samalla kansansatukokoelmiensa toimittamista. Salmelainen julkaisi teoksen Suomen kansan satuja ja tarinoita (1852–66, uusi kuvitettu ja korjattu painos 1920), jota muistaakseni kansakoulussa minunkin aikanani luettiin. Salmelainen kärsi viimeisinä vuosinaan alkoholiongelmasta ja hän kuoli vain 37 -vuotiaana. Voi olla, ettei hän kuollutkaan viinaan, vaan tuo kuolinvuosi 1967 synnyttää epäilyn siitä, että ennenaikainen poismeno johtui nälästä. Vuosina 1867-68 kuoli 10 % suomalaisista ravinnon puutteeseen. Kommentit (0)
Karhuntappajat	30.08.2018, 19:36
Kuopion isolla hautausmaalla pistää satunnaisen matkailijan silmään sangen erikoinen hautamuistomerkki. Itse ainakaan en ole muualla nähnyt karhuvartiota vainajan viimeisellä leposijalla.  Kyseessä on kapteeni ja kanavainsinööri Berndt Höökin hauta. Höök kaatoi Wikipedian mukaan elämänsä aikana 134 täyskasvuista karhua, joista suurin painoi noin 300 kiloa. Se ei kuitenkaan ole Suomen ennätyskarhu, koska suomussalmelainen Juuso, joka harrastaa myös maalausta, on laitosruuilla lihonut lähes 500-kiloiseksi. Höökiä enemmän karhuja tiedetään Suomessa kaataneen, kuten otson tappamista häveliäästi myös nimitetään, vain Hämeen puolessa vaikuttaneen Martti Kitusen, jonka omaatuntoa kolkutti perät 193 aikuisen karhun ainutkertainen elämä - karhulapsista ei lukua edes pidetty. Wikipedian mukaan Höök metsästi karhuja etupäässä Itä-Suomessa sekä Venäjän Karjalan puolella Ilomantsin takaisissa erämaissa. Hän käytti karhujen ampumiseen lyhyellä matkalla tehokasta kaksipiippuista haulikkoa, jonka toinen piippu oli sileä ja toinen rihlattu. Kapteeni Höök oli huomattavasti paremmin varustautunut metsämies kuin kilpailijansa Kitunen. Kitusen tussarin olen nähnyt Riihimäen erämuseossa ja se vaikutti enemmänkin leikkipyssyltä; olisiko aseella ollut mittaa noin puoli metriä. Höök naulasi haulikon tukkiin hopeanaulan jokaisen karhunkaadon jälkeen niin, että niistä muodostui vähitellen tähtikuvio. Muina aseina Höök käytti Lancaster-mallista luodikkoa ja keihästä. Kommentit (1)
Väkivallan välineet	29.08.2018, 18:32
Kekseliästä kansaa on Savon kansa; ainakin mikäli kysymys on väkivallan välineistöstä. Sen asian todistaa Korttelimuseon vitriini, jonne on koottu sisällissodan väkivallan välineistöä. Ennen joka toinen savolaismies suunnitteli myös ikiliikkujaa ja näistä keksijöistä kuuluisin oli kansanedustaja ja punakaartin johtomiehiin kuulunut Ville Vainio, alk. Karjunen. Hänkään ei saanut keksintöään täysin valmiiksi. Jos hän olisi saanut laitteensa  toimimaan ennen kapinan alkua, olisi sodan lopputulos voinut olla toinen. Tuo lasivitriinissä oleva punakaartilaisen itsetekemä kertalaukauspistooli ei ole kovin vaikuttava, se saattaa hyvinkin olla vaarallinen ainoastaan ampujalle, ellei sitten asetta käytetä heittoaseena, mutta sen sijaan sen vieressä oleva nyrkkirauta synnyttää kyllä pelkoa ja kauhua luokkavihollisen riveissä. Alla olevassa kuvassa on punakaartilaisen käytössä ollut teräksinen luotiliivi, joka ei ilmeisesti ollut ihan täysin onnistunut suojaväline, koska siinä näyttää olevan kolme luodinreikää ja yksi lommo. Luulen, että tuon keksinnön kokeiluvaiheessa todettiin, että kiväärin luotia se ei pysäytä, mutta pistoolin luodin kyllä. Kuopiossa punaiset eivät päässeet asetehtailussa yhtä pitkälle kuin Varkaudessa, jossa sikäläiset metallimiehet valmistivat jopa tykin, joka on nykyään nähtävissä Hämeenlinnan tykistömuseossa. Tykillä tiettävästi ammuttiin muutaman kerran, mutta sitten se halkesi. Mahdollisista henkilövahingoista minulla ei ole tietoa. Kommentit (0)

Tokoin tuolinjalka	28.08.2018, 18:03
Olen syvästi huolissani maamme poliisien menetetystä maineesta. Yhteiskuntarauhan kannalta olisi tärkeää, että virkavallan kunnioitus säilyy kansan keskuudessa; varoittava esimerkki löytyy maamme historiasta sadan vuoden takaa. Nimittäin tsaarin kukistuttua maaliskuussa 1917 kukistui samalla myös maamme venäläismieliseksi leimautunut poliisilaitos. Harvoja asioita joista Suomen porvarit ja työläiset olivat yksimielisiä, oli se, että virassa olleille poliiseille on annettava potkut ja niin myös tapahtui. Heinolan historian mukaan eräs isoperheinen poliisi vallan polvillaan pyysi asiaa käsittelevältä väenkokoukselta, että saisi säilyttää elintärkeän työpaikkansa, mutta turhaan. Tokoin johtama senaatti yritti synnyttää kunnallisten miliisien avulla uuden järjestysvallan, mutta huonolla menestyksellä. Miliisit olisivat tarvinneet 3000 pistoolia, mutta niitä ei saatu hankittua, koska sota-aikaan kaikki aseet olivat muussa hyötykäytössä. Pyssyjen sijaan virkavallalle sorvattiin voimankäytönvälineiksi puusta patukat, joita alettiin kutsua Tokoin tuolinjaloiksi. Ajanhenkeen sopivasti ne maalattiin punaisiksi. Tokoin vallattomat tuolinjalkamiliisit eivät onnistuneet katkaisemaan käynnistynyttä sekasorron kierrettä. Joku historioitsija on ollut sitä mieltä, että mikäli jääkärit olisi ymmärrettyä kutsua maahan jo kesällä -17 pitämään järjestystä, olisi hyvinkin vältytty pahemmalta. Jääkäreitä olisi voitu pitää poliittisestikin tasapuolisena otoksena Suomen kansasta nimenomaan sosialisti Tokoin johtaman senaatin valtakaudella, koska salaisen tutkimuksen mukaan niukka enemmistö jääkäreistä ilmoitti olevansa sosialisteja. Kommentit (0)
En ole rasisti, mutta.....	27.08.2018, 17:50
En ole rasisti, mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että ulkomaalaisten määrää Veikkausliigajoukkueissa tulisi rajoittaa. Eilen nähtiin Keskuskentällä jo perinteiseksi klassikoksi muodostunut ottelu Kupsin ja Hjk:n välillä, mutta tunnelma oli vähän lattea eikä katsomon vähän lattea tunnelma ei johtunut pelkästään kylmästä syyssateesta. Kupsin joukkueessa pelasi yksi kuopiolainen sekä yksi oman maakunnan mies. Luulen, ettei Hjk:ssa ollut sen enempää kaupungin tai pääkaupunkiseudun omia miehiä. Jotenkin se vain on niin, vaikka sitä ei voi välttämättä järjellä selittää, ettei suomalainen jalkapalloyleisö innostu, kun kehitysmaista ostetut nuorukaiset kamppailevat Suomen mestaruudesta. Uskottavien tarinoiden mukaan yleisöä oli Kuopiossakin moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna ja tunnelma samassa suhteessa moninkertainen, kun Kups, Koparit ja Elo ratkaisivat kaupungin jalkapallohegemoniaa melkein täysin oman kaupungin poikien voimin. Kovaa moraalista närkästystä herätti se, kun Savonlinnasta Kuopioon opintojen vuoksi hankittu Ossi Loikkanen vahvisti Kupsin rivejä. Olen vahvasti sitä mieltä, että koska jalkapallo on ihmiskunnan kulttuurimuodoista suosituin, olisi Suomen jalkapalloilun kehittämiseksi tehtävä seuraavat korjaustoimet pikaisesti: - Ulkomaalaisten tai ainakin EU:n ulkopuolelta tulevien pelaajien määrää on vähennettävä merkittävästi - Veikkausliigaa on laajennettava niin, että myös Oulu, Jyväskylä, Kymenlaakso ja Pori saavat omat joukkueen sarjaan - Veikkausliiga olisi suljettava jääkiekon SM-liigan tavoin, jotta seurojen konkurssiriskit minimoidaan - Miljonääri Ari Lahden olisi ostettava jokin Helsingissä oleva joukkue, johon keskitetään erikoisvalmennukseen maamme nuoret jalkapallolahjakkuudet, jotka tulevaisuudessa muodostavat Suomen jalkapallomaajoukkueen rungon siten, että minä vielä tässä elämässä voin seurata maajoukkueemme esityksiä joko MM- tai edes EM-kisoissa.. Kommentit (0)
Konekivääri	26.08.2018, 16:25
Tiukat turvajärjestelyt ovat nykyäänkin työpaikallani, joka sijaitsee entisessä Kuopion kasarmissa, mutta tuosta Korttelimuseon näyttelyssä esillä olevasta valokuvasta, joka esittää kasarmilla kesällä -18 ollutta vankileiriä, voi havaita, että siihen aikaan turvajärjestelyt olivat vielä tiukemmat. Valokuvassa on hieman lavastuksen makua, koska kummalliselta näyttää, että vartijoiden konekivääri on sijoitettu piikkilangan sisäpuolelle. Ihmettelin asiaa museon esittelijälle, joka vakuutti, ettei kuva ole lavastettu, vaan tosiaankin kaksi leiriä vartioinutta konekivääriä oli sijoitettu aitauksen sisäpuolelle. Tietysti voi hyvällä syyllä miettiä, että moniko piikkilangan ulkopuolinen oli valmis yrittämään sisälle leiriin nauttimaan sen palveluista. Itse oletan, että kuularuiskut olivat valmiina sen varalta, että joku olisi halunnut määräysten vastaisesti tuoda ruokaa nälkiintyneille asiakkaille. Herkästä omastatunnosta kärsivistä ohikulkijoista on voinut näyttää pahalta se, että aikuiset miehet liikkuivat aitauksen sisällä ryömimällä ja etsivät heiniä syödäkseen. Kuopion leirilläkin valvottiin tarkkaan sitä, ettei sinne tuoda ruokaa ulkopuolelta. Esimerkiksi eräs vanki oli onnistunut saamaan leivän palan ja söi itse siitä puolet ja antoi loput kaverilleen. Hän jäi tästä törkeästä teosta kiinni ja häntä rangaistiin kolmen päivän vesiruokinnalla, kun taas leipäpalan saaneen kaverin tuomio oli lievempi. Hän selvisi yhden päivän vesidieetillä. Hän selvisi elossa, mutta leivän antaja kuoli. Kuopion vankileirillä menehtyi noin 475 vankia, joista 24 ammuttiin, loput tapettiin niukalla ravinnolla. Yksi hengissä selvinneistä oli Suonenjoella Kutvosen huonekalutehtaallakin koristepuuseppänä sittemmin työskennellyt Aarne Arvonen, joka eli 111 -vuotiaaksi. Tosin hengenlähtö oli vankileirilläkin lähellä, koska hän yritti kerran ruokajonossa ryömiä hakemaan santsiannosta, mutta viimetipassa huomasi, että vartija tähtäsi häntä aseellaan. Mainittakoon, että 100-vuotispäivänään Arvonen vielä kierteli poikien kanssa Helsingin olutkapakoita ja 110 -vuotishaastattelussa hän arveli voivansa elää vielä hyvinkin pitkään.  Kommentit (0)
Surmanluoti	25.08.2018, 18:50
Korttelimuseon näyttelystä Toivon ja sekasorron aika opin sen, että kuopiolaisten oli hyvin vaikea ryhtyä tappamaan toisiaan. Vielä kesällä 1917 kaupungin suojeluskunta ja punakaarti pitivät vielä yhteisiä harjoituksia, sillä silloin kuviteltiin, että aseita tarvittaisiin Venäjää vastaan. Sisällissodan ensimmäiset viikotkin sujuivat Kuopiossa rauhallisesti, korkeintaan osapuolten välillä ilmeni erilaista huutelua. Kaupungissa vallitsi siis jonkinlainen kaksoisvallan kausi ja kauhun tasapaino. Rauhantila päättyi, kun suojeluskunnan aseistamaton vartiopartio ryösti pyssyt pois punaisten vastaavalta partiolta. Nöyryyttävästä teosta sydämistyneet punikit alkoivat tukikohdastaan kasarmilta käsin ampuilemaan kivääreillä kohti lyseota, jota suojeluskunta piti toimitilanaan. Tässä vaiheessa vielä vältyttiin kuolemantapauksisilta, mutta haavoittuneita tuli. Kummankin osapuolen  vammoja hoidettiin tasapuolisesti kaupunginsairaalassa. Ensimmäinen kuolonuhri, eli suojeluskuntaan kuulunut lapinlahtelainen teknikko Urho Kauppinen, ammuttiin kadulle. Hän ilmeisesti joutui jonkinlaisen sala-ampujan kohteeksi. Samanlaisia tapauksia tuli myöhemmin muutama lisääkin ja monet pitävätkin selkään ampumista jonkinlaisena savolaisena erityispiirteenä. Käsittämättömimpänä sala-ammutatapauksena pidetään sitä, että eräs iäkäs kadulla kulkenut naisopettajakin murhattiin. Yleensähän sentään naiset pyritään jättämään rauhaan ja naisten ampumista pidetään osoituksena huonotapaisuudesta. Luulen kuitenkin ymmärtäväni naisopettajan murhateon taustat hyvinkin selvästi, vaikka en tekoa missään tapauksessa hyväksykään, vaan tuomitsen sen jyrkästi. Muuten Kuopion Korttelimuseon lasivitriinissä on näytillä Urho Kauppisen surmannut kiväärin luoti. Se on pahasti litistynyt, olisikohan se kaivettu jostain rakennuksen seinästä  Kauppisesta tuli ensimmäinen Kuopion sankarihautaan siunattu vainaja.  Kommentit (0)
Messias Lääkkönen	24.08.2018, 20:26
Aapelin kirjoista saa sen käsityksen, että helmikuussa 1918 Kuopiossa käyty kahdeksan päivän sota olisi ollut jonkinlainen vitsi. Mutta niin ei kaikilta osin ollut, mikäli on yhtään uskominen Kuopion Korttelimuseon sisällissotaa käsittelevää näyttelyä Toivon ja sekasorron aika ja kyllä minä uskon näyttelyä, joka on kaikin puolin hyvä ja vaikuttava. Nimittäin kun kaupungin punakaarti antautui 28 tykinlaukauksen jälkeen ja heidän miehittämänsä kasarmirakennus muutettiin vankileiriksi, tapahtui vangiksi joutuneen Aaro Mömmön kertoman mukaan niin, että pitkänäperjantaina miehet asetettiin jonoon ja joka viides määrättiin ammuttavaksi ilman mitään tarkempia tutkimuksia tai aikaa vieviä oikeusprosesseja. Aaro Mömmölle kävi huono arpaonni ja hän sattui olemaan se joka viides. Hänet kuitenkin pelasti lapsuuden ystävä Pekka Lääkkönen, joka oli myös Aaron lapsen kummisetä, joka pyysi, ettei perheellistä miestä ammuttaisi, vaan hän itse tarjoutui kaverinsa tilalle. Pyyntöön suostuttiin ja Lääkkönen teloitettiin pääsiäispäivänä. Järkyttävä tarina, johon en ole ennen törmännytkään. Luulen, ettei tapahtuma liity kasarmin valtaukseen, joka oli tapahtunut jo helmikuun alussa, vaan vasta vankileiriaikaan. Sotasurmat -tietokanta varmistaa, että Lääkkönen todella ammuttiin pääsiäisenä -18 kahden muun miehen kanssa. Koska murhattuja, siis selvä murhahan on kyseessä, koska oikeudenkäyntiä ei ollut, lienee miehiä olleen arvontajonossa vain 15-19.  Kuopion vankileirillä oli enimmillään noin 2500 vankia.    Kommentit (0)