torstai 24. syyskuuta 2015


 

Mies, joka tappoi kissan tylsällä kirveellä
23.09.2015, 18:24
 
Eilen oli taas Kuopiossa tuttu tilanne, eli kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisälle tapahtumapaikalle, kun taiteen tohtori Teemu Mäki puhui kirjaston kahvilassa taiteesta ja filosofiasta. Pieneen kuppilaan mahtui 70 ihmistä ja joukossa vallan yksi puoluejohtajakin, mutta happea pieneen puarhuoneeseen ei sitten enää mahtunutkaan. Vastaava tilanne Kuopiossa oli esimerkiksi myös talvella 1918, jolloin kaupungissa alettiin tekemään vallankumousta ja työväentalon saliin kokoontui tuhat miestä perustamaan punakaarti, mutta enemmänkin olisi tullut, jos vain olisi sisälle mahtunut.
 
Itsekin ahtauduin paikalle, vaikka en taiteesta puhumattakaan filosofiasta mitään ymmärrä, mutta kissoista sitäkin enemmän. Nimittäin taiteen tohtori Mäki nousi vuosia sitten suuren yleisön tietoisuuteen kissan tappovideollaan, joka varmastikin on taidetta, mutta Suomen oikeuslaitos piti sitä sen lisäksi myös eläinrääkkäyksenä. Kysyinkin taiteen tohtori Mäeltä, että onko taideteoriani oikea sen suhteen, että ellei Mäki olisi kissaa kirveellä julkisesti tappanut, paikalla olisi ollut seitsemän ihmistä eikä 70. Taiteilija itse ei ottanut asiaan kantaa.
 
Mäen mukaan taiteen tehtävänä on tarjota aistinautintoja, synnyttää keskustelua, lisätä viisautta ja laajentaa tunnekokemuksia. Oletan, että kissan tappaminen tylsällä kirveellä edisti edellä lueteltuja tarkoitusperiä jollakin tavalla ja tylsällä kirveellä kissin tappamisessa oli varmasti jokin logiikka, mutta minulle se ei täysin avaudu.
 
Wikipedia kertoo edellä mainitusta kissavälikohtauksesta seuraavaa:
 
Mäki tuli tunnetuksi vuonna 1988 tekemästään videoteoksesta Sex and Death, joka on väkivallan eri muotoja käsittelevä montaasi. 30 minuuttia kestävässä teoksessa on kuuden sekunnin pituinen kohtaus, jossa Mäki tappaa kissan kirveellä. Tämän jälkeen hän ejakuloi ruumiin päälle. Teosta kutsuttiin ”kissantappovideoksi”. Valtion elokuvatarkastamo kielsi teoksen julkisen esittämisen vuonna 1989 pitäen sitä ”raaistavana ja epäsiveellisenä”.[9]
Vuonna 1991 Helsingin hovioikeus tuomitsi Mäen eläinrääkkäyksestä 1 400 markan sakkoihin ja maksamaan 1 700 markkaa korvauksia Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle, jolta sai kissan. Hovioikeus katsoi, ettei kissa kuollut riittävän nopeasti, koska Mäen käyttämä kirves oli liian tylsä ja pieni. Mäki oli myös ottaessaan kissan vastaan sitoutunut hoitamaan sitä hyvin ja siihen, ettei sitä saa lopettaa ilman yhdistyksen lupaa.[10]


Pesäpalloa ja nyrkkeilyä
22.09.2015, 18:17
 
Kärkkääläisen palloilun sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, kuten olen joskus aiemminkin todennut ja kertaan tähän mennessä tapahtuneen:
 
Onttosen Pekka voitti jalkapallossa Hjk:n riveissä mestaruuksia ja toimipa hän jossain vaiheessa myös maamme mahtiseuran kapteeninakin. Nenosen Olli, jonka isä oli kärkkääläisiä, voitti lentopallon Suomen mestaruuksia ja toimi peräti maajoukkueen kapteenina. Hämäläisen Aatu voitti muutama vuosi sitten jääkiekon Suomen mestaruuden ja toinen jääkiekkoilija Esko Luostarinen, jonka äiti oli Anni Korhosen, eli Askolan Annin sisko, voitti 50-60-luvuilla mestaruuksia Tampereen Ilveksen riveissä ja oli myös maajoukukeen luottopelaaja, ellei peräti jossain vaiheessa vallan kapteeni, johon tehtävään kärkkäläisillä on taipumuksia. Tommi Koponen on valmentanut salibandyssä Seinäjoen peliveljet pariin Suomen mestaruuteen ja hänen isänsä on luonnollisesti Kärkkäälän Koposia.
 
Kuitenkin pesäpallon Suomen mestari kylältä vielä puuttuu. Viime viikon loppuna jännitin, että josko sellainen kylälle jo saataisiin, mutta ei saatu vielä tälä kertaa. Ensiksikin Vimpeli hävisi Sotkamolle ja toisekseen Vedossa ei enää pelaakaan Juna-Matti Matilainen, jonka isä on Kärkkäälän Pöngän talon poikia. Matilainen näyttää siirtyneen Alajärven Ankkureihin. Muutama vuosi sitten hän oli vielä vimpeliläisten kärkietenijänä joukkueen vieraillessa Kuopiossa ja uskon hänen olleen myös joukkueen kapteeni, koska kärkkääläiset ovat selvää esimies ainesta. Juha-Matti Matilaisen tunnisti Pöngän miesten näöstä.
 
Mutta uuden Suomen mestarin olen tänä kesänä Kärkkäälään löytänyt. Matilaisen Veikko, joka on myös kylän Väänäsiin sukua, kertoi, että Turun Urheiluliittoa edustanut Heino Väänänen, jonka isä on Kärkkäälän poikia, voitti vuonna 1956 nyrkkeilyn Suomen mestaruuden sarjassa alle 51 kiloa. Sarjassa toiseksi tuli Sysmän Sisun Ossi Palvalin, jonka tapasinkin Heinolassa asuessani. Väänänen näyttää lopettaneen uransa mestaruutensa jälkeen, mutta Palvalin voitti myöhemmin laskujeni mukaan viisi Suomen mestaruutta höyhensarjassa.


Sukunsa viimeinen
22.09.2015, 18:13
 
Suruviesti kantautuu Helsingistä. Kreivi Gustaf Mannerheim on kuollut vain 50-vuotiaana neurologiseen sairauteen. Ylen Internet sivuilla todettiin heti uutisen julkistamisen jälkeen, että vainaja "Gusu" Mannerheimin oli ollut kunnon kaveri ja vilpitön ihminen. Helsingin Sanomien mukaan kreivi Mannerheim auttoi ihmisiä eräällä helsinkiläisellä huoltoasemalla rengaspaineen tarkistuksissa ja autojen pesuun ajamisessa. Olipa hän vaihtanut eräisiin lastenvaunuihin uuden sisuskuminkin. Myös ostoskärrien järjestelijänä vainaja oli innokas.
 
Kreivi Mannerheimin myötä lakkasi Mannerheimin aatelissuvun pitkä ja maineikas tarina maassamme. Mannerheimin sukuvaakunaa ei kuitenkaan poisteta Ritarihuoneen kunniapaikalta. Samalla erityisellä kunniapaikalla ovat myös maineikkaiden Adlercreutzien ja Aminoffin aatelissukujen vaakunat. Aminoffit ovat meille savolaisille tuttua väkeä. Muita aatelisia täällä ei juuri olekaan. Viime viikolla Iisalmen Pallokerho vieraili Keskuskentällä Kufun vieraana ja iisalmelaisten riveissä pelasi keskikentän työmyyränä Niklas Aminoff.
 
Ainakin hyvän tarinan mukaan 30-luvun kutsuntoihin osallistui Iisalmessa myös eräs Aminoffien suvun edustaja ja kun kutsuntaviranomaiset totesivat ilahtuneena, että onhan täällä yksi aatelismieskin paikalla, vahätteli huomion keskipiste asiaa ja totesi, että "min oun tavallinen paroni vuan".


Kaikki auki
20.09.2015, 17:38
 
Nyt on vielä kaikki auki Veikkausliigassa. Mestarista ei ole mitään tietoa eikä putoajatkaan ole selvillä. Suosikkini Hjk näyttää tekevän inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, ettei se vain voittaisi mestaruutta ja toinen suosikkini Kups näyttää tekevän inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta se onnistuisi vielä putoamaan sarjasta. Pahaa pelkään, että kuopiolaiset vielä karsivat sarjapaikasta JJK:a vastaan ja pahaa pelkään, ettei Kups pärjää.
 
Joku voi ihmetellä, miksi Hjk on suosikkijoukkueeni, ja selitys asialla on se, että jotta suomalainen jalkapalloilu ohittaisi kansainvälisellä tasolla Färsaaret ja Islannin, tulisi meillä Suomessakin olla seurajoukkue, joka on kohtalaista eurooppalaista tasoa. Rops ja SJK eivät resurssiensa puolesta tule pärjäämään Euroopan rahakentillä.
 
Äsken kuuntelin Keskuskentällä Kups-Ilves-pelin aikana salaa radiosta valtakunnan jalkapallokierrosta ja kanssakatsojat katselivat mietteliäinä miestä, joka kiroili koko ajan itsekseen. Hjk hävisi kotonaan Ropsille 0-2 ja sen ottelun ainut myönteinen asiaooli, että toisen rovaniemeläisten maalin teki Eero Markkanen, joka edustaa Kolehmaisten-Könösten-Markkasten lahjakasta urheilijasukua kuten itsekin.Kupsin pelin ainut myönteinen asia oli se, että kuopiolaiset olivat selvästi parempi joukkue, vaikka hävisikin, koska teki viime hetkillä voittomaalin omiin.
 
Tosin maalia edelsi selvä ja ratkaiseva tuomari virhe, joka ei edes ollut ottelun ainoa. Valtakunnan radiossa myös puolueeton tarkkailija, eli Kupsin junioripäällikkö Esa Pekonen sekä ottelun pääradioselostaja jakoivat kanssani saman näkemyksen ja ehdottivat, että ottelun videota voisi käyttää opetustarkoituksessa tuomarikoulutuksessa esimerkkinä siitä, miten erotuomarin ei tule toimia. Vain se, että olen pohjimmiltani herrasmies, esti minua astelemasta kentälle ja tiedustelemasta erotuomarilta, onko hän mahdollisesti joskus tutustunut Jalkapalloilun sääntökirjaan.


Sairauspoissaoloista
19.09.2015, 18:56
 
Ajankohtainen teos on tuo ensimmäinen aapiseni 51 vuoden takaa. Kirja opastaa lukijaansa siihen ajankohtaiseen hallituspoliittiseen asiaan, että sairaspäiviä tulisi välttää ja jos sairaspäiviä välttää riittävässä määrin, se voidaan palkita hyvinkin yllättävällä tavalla.
 
Nimittäin paha ja ilkeä haltijatar nimeltään Tauditar vihastui siitä, ettei kuningas kutsunut häntä linnanjuhliin ja kävi kostoksi salaa levittämässä jonkinlaista lenssunsiementä hoviin. Kaikki sairastuivat eikä kuningas pystynyt edes rahalla hankkimaan virallisen lääketieteen puolelta tietotaitoa vaivan voittamiseksi. Niinpä hän julkaisi kuulutuksen, jonka mukaan taudin parantaja saa prinsessan ja puolet valtakuntaa.
 
Reipas nuori halonhakkaaja päätti kokeilla onneaan ja hiihti reippaasti epidemiapaikalle. Samalla hetkellä kun hän astui palatsiin, lakkasi yleinen aivastelu. Pahan haltijattaren lumous oli haihtunut, koska reipas halonhakkaaja ei ollut sairastanut päivääkään. Pian vietettiin linnassa reippaan halonhakkaajan ja ihanan prinsessan häitä. Sosiaalista kiertoa siis tapahtui jo siihen aikaan yhteiskunnassa. Mutta pahaa haltijatarta ei niissä bileissä nähty, koska hän oli paennut toiseen valtakuntaan.
 
Lähtemättömän jäljen painoi tämä tarina mieleeni. Muistan myös elävästi, kuinka musiikin opettajamme kanttori Pekka Oksman, joka oli jo yli-ikämiessarjalainen, kertoi, ettei hän ole ollut päivääkään poissa töistä. Itsekin jaksoin pinnistellä lähes kaksikymmentä vuotta työelämässä olematta päivääkään poissa, vaikka välillä vähän lenssua tuppasikin. Luulen aika monta työtoveriani tartuttaneeni vuoteenomaksi ja haluan porvarihallituksen ottavan tämän seikan huomioon tulevissa päätöksissään.

 

 

 

Reippahasti lietsomaan
18.09.2015, 18:11
 
Pikkuisen masentava on maamme henkinen ilmapiiri. Suomen kilpailukyky on maailman kolmanneksi paras ja maamme on Eu:n toiseksi vähävelkaisin maa, mutta siitä huolimatta kunnon lestadiolainen saarnamies pääministeri Sipilä lupasi kansakunnan tilaa käsitelleessä puheessaan suomalaisille vain verta, hikeä ja kyyneliä sekä tulta ja tulikiveä, tosin paiseista tai heinäsirkoista en muista puheessa mainitun.
 
Pääministeri Sipilä on pohjoisen miehiä ja muistuttaa olemukseltaan Kalle Päätaloa, mutta puheissaan hän muistuttaa enemmänkin Kassun setää Kummun Kallea. Sipilä ei ollut ollenkaan innostava puhuja, joka puhumalla saisi suomalaiset luopumaan pihiydestään ja sitä kautta Suomen talouden nousuun; pikemminkin yleislakkoa näyttää pukkaavan. Nimittäin, jotta Suomen talous nousisi, suomalaisten olisi pantava raha kiertämään ja kansan tulisi hengiltä säästämisen sijasta ostella kaikenlaista kivaa, muuten talouden syöksykierre jatkuu ja voimistuu ja kansamme palaa luontaistalouteen.
 
Seuraavan kansakunnan tilaa käsittelevissä puheensa pääministeri Sipilä voisi lopettaa innostavammin ja vaikka kajauttaa kansakoulun aapiskirjasta löytyvän laulun Reippahasti lietsomaan, jolla ainakin Kärkkäälän alakansakoulussa opetettiin oikeaa työmoraalia. Metallimieskään ei laulun katsontokannan mukaan tarvitse palkkaa, sillä palkaksi riittää pelkästään se terveys ja voima, jonka raskas työ antaa tekijälleen. Vientiteollisuudella menisikin varmasti paremmin, jos työt tehtäisiin talkoohengessä.
 
Siitä kaikki laulamaan 51-vuotiaasta aapisestani metallimiesten laulua ja sen jälkeen voi siirtyä vieressä olevaan selkeästi AKT-henkiseen runoon nimeltään Unto ja auto:



Viina ja rieska
17.09.2015, 18:08
 
Internetistä löytää yleensä kaikkien uskonsuuntauksien pyhät kirjat, mutta ortodoksien Raamattua sieltä ei jostain syystä löydy. Olisin tarkastanut, että selittäisikö ortodoksien Raamatun käännös sikäläisen kirkon erilaisen suhtautumisen päihteisiin, jota eilen ihmettelin. Tosin uskon sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, ettei ortodoksienkaan Raamatun käännös puhu mitään viskistä.
 
Mutta viinasta se saattaa puhua. Ainakin tornionjokilaaksolainen kirjailija-pappi Bengt Pohjonen on kääntänyt evankeliumit meänkielelle ja muistelen löytäneeni sieltä lauseen, joka suomenkielisessä Raamatussa kertoo, että Jeesus otti viinin ja leivän, mutta meänkielisessä, että Jeesus otti viinan ja rieskan, joka minusta on sattuvammin sanottu.
 
Tuota kohtaa en Internetistä tähän hätään löydä, mutta seuraavan meänkielsien Raamatun kohdan löydän ja minusta se on hyvin vaikuttava: 
"Net täytit svampin etikalla ja lykkäsit sen sille isooppiröörhin laitettuna ja piit sitä sen suussa. Ko Jeesus oli ottanu etikkaa, se sano: Ko Jeesus oli ottanu etikkaa, se sano: "Se oon täytetty!" ja niin sen pää putosi ja se kuolahti poijes."


Viskiä! Viskiä!
16.09.2015, 17:49
 

Harva on se kerta, jolloin maassamme näkee noin onnellisia kasvoja kuin tässä Savon Sanomien etusivun kuvassa, jossa kaksi vireää munkkipoikaa nauttii ilmeisen keskenkäynyttä viskiä. Valamon luostari, joka on maamme johtavia matkailun ja hengellisen  elämän keskuksia on pannut viskipytyn käymään ja siitä riemu on näin suuri, joka oikein onkin. Ihminen voi näköjään olla hurskas monilla tavoilla. Toivoa sopinee, ettei keskenkäynyt viski saa vireiden munkkipoikien vatsoja hulivilisonnalle.
 
Ymmärrän nyt täysin sen, mikä perus ankeita suomalaisprotestantteja kiehtoo Idän kirkossa. Ortodoksipuolella ei olla ollenkaan ahdasmielisiä alkoholiasioissa toisin kuin evlut-puolella, jossa korostetaan sitä, että ihmisen on elettävä ikävä elämä, mikäli hän yhtään vaivautuu ajattelemaan sitä, missä aikoo iäisyytensä viettää.
 
Tietääkseni Venäjän ortodoksikirkko sai jopa Jeltsiniltä monopolin erään vodkamerkin myyntiin ja niinpä melkein kaikki venäläiset ovat nykyään hartaita ortodokseja ja lämpimiä vodkan ystäviä. Missään en ole nähnyt yhtä paljon viinanmyyntikioskeja kuin Vanhan Valamon luostarin portilla.
 
Muuten evlut-kirkko voisi suorittaa vastaiskun, koska jäsenkadon vaara on ilmeinen. Viskimarkkinat on jo Valamo vallannut, mutta esimerkiksi hyvää kiljua ei maastamme saa mistään. Jonkun maaseurakunnan valtuusto voisi päättää kiljun valmistuksen aloittamisesta ja velvoittaa vaikkapa seurakunnan suntion ryhtymään asiaan kuuluviin toimiin. Uskoisin alan tietotaitoa vielä löytyvän maastamme.
 
Harmi, että Risto-eno on jo edesmennyt, koska Rieponlahden kyläkirja korostaa, että siinä oli mies, joka osasi valmistaa erinomaisen kiljun. Eno-Riston kiljupöntöstä käytettiin hellittelynimeä Pekka. Käväisin juuri Lidlissä ja siellä näytti olevan myynnissä uutta Veikko-olutta. Veikko-oluen rinnalla kelpaisi myydä Pekka-kiljua ja Sirkka-siideriä.


Kravatista hirtto
15.09.2015, 18:05
 
Eilen mainitussa uhkaustapauksessa kirjailija Lassi Sinkkosella saattoi ihan perustellusti olla syytä pelätä fyysisen koskemattomuutensa puolesta. Nimittäin kravatista roikottaminen ei ole ollut täysin  tuntematon asia maamme urheiluhistoriassa.
 
Eräs urheilutoimittaja kirjoitti Iltasanomissa, että keihäänheittäjien Jorma Kinnusen ja Pauli Nevalan epäonnistuminen Budabestin Em-kisoissa vuonna 1966, johtui siitä, että pojat olisivat eksyneet edellisenä iltana yökerhokierrokselle. Näin ei ollut luultavasti tapahtunut, koska ainakin Nevala on ollut absolutisti koko ikänsä. Suomalaisten epäonnistumisen tosiasiallinen syy oli, etteivät meikäläiset vielä osanneet silloin käyttää anabolisia steroideja kuten muualla maailmassa osattiin.  
 
Miehet esittivät perättömänä pitämänsä tiedon levittäjälle myöhemmin selkeän protestin, kun törmäsivät tähän pukuhuoneen käytävällä. Nevala kertoo muistelmissaan tapahtumien kulusta seuraavaa:
"Se  (siis Jorma Kinnunen) hairas "Maraa" kravatin kohdalta kiinni. Kummasti noin, kämmenen ulkosyrjä ylö päin. Pyöräytti kätensä ja nosti "Maran" seinälle. Nousi sinne kevyesti kuin korppupussi... "Mara" ei sitä odottanut. Se haukko henkeään ja heilutti koipiaan housunpuntit ylhäällä - pillikintut ja sääret kuin pyhäpiipun varsi. Koetti yltää lattiaan, mutta Jorma piti sen verran korkealla että ei yltänyt. Kengän kärki vain joskus vähän raapaisi. Turhaan siinä mieles sätkytteli! Teenkö mä tälle jotain, mitä mä tälle tekisin? - kyseli Jorma nyrkki ojos. Pidähän nyt siellä, mietitään rauhas. Yökerhojen aukeamiseen on kovasti aikaa, - minä kehottelin!"
 
Nevalan ja Kinnusen neuvottelut virheellisen jutun oikaisusta, joissa neuvotteluissa siis Kinnunen roikutti toimittajaa kravatista ja Nevala neuvotteli, johtivat onnelliseen lopputulemaan ja Ilta-Sanomat oikaisi juttunsa.
 


Eipä pärjää Ruotsin missit
14.09.2015, 18:27
 
Viikonloppuna olivat kovat panokset jälleen kerran kysymyksessä Ruotsi-Suomi yleisurheilumaaottelussa, koska silloin ratkaistiin maailman huonoimman yleisurheilumaan arvo ja asema. Vuosikymmenien tauon jälkeen seurasin tapahtumaa radiovastaanottimen ääressä, mutta tapahtuman seuraamisesta ei meinannut mitään tulla, koska samaan aikaan Yleisradio selosti rääkyen myös koripallo- ja pesäpallo-otteluja.
 
Aikoihin on siis eletty. Onneksi ei Tiilikais-Pekan tarvinnut tätä kokea. Ennen Suomi-Ruotsi-maaottelu oli harras isänmaallinen juhla, jota vietettiin asiaan kuuluvin menoin. En kuitenkaan muista, että ruumista olisi kannettu koskaan kentälle, vaikka tunnelma olisi siihenkin ohjelmanumeroon soveltunut. Tosin kerran oli lähellä, kun Birger Asplundin moukari lensi katsomoon. Siihen Tiilikais-Pekka totesi suorassa radiolähetyksessä, että onneksi leka lensi ruotsalaisten miehittämään osaan, joten kukaan suomalainen loukkaantunut. Tosiasiassa kuitenkin ainut loukkaantunut oli suomalainen.
 
Mutta eipä pärjää Ruotsin missit, vaikka onkin suuret luulot. Pitkästä aikaa tyttäremme venyivät riemastuttavaan voittoon. Sen sijaan miesten kisan osalta Urheiluliiton herrat voisivat pyytää anteeksi suomalaiselle yleisurheilulle aiheuttamaansa katastrofaalista häpeää. Meikäläisten miesyleisurheilijoiden taso oli surkea ja erityisen surkea se varsinkin juoksumatkoilla. Tosin, jos Suomella olisi ollut käytössä pikamatkoilla Turun Tovereiden 1950-luvun joukkue, keskimatkoilla 1950-luvun Olavien joukkue ja kestävyysmatkoilla 1910-luvun Kolehmaisten veljesten joukkue, maamme olisi ollut musertavan ylivoimainen.
 
Ja mikäli kentällä olisi kilpaillut maamme 1970-luvun supermaajoukkue, kolmoisvoitto olisi tullut Suomelle melkein joka lajissa. Se maajoukkue kykeni kukistamaan maaottelussa silloisen suuren ja mahtavan Neuvostoliiton sen kotikentällä Sotshissa ja vielä rasittavan urheilutapahtuman jälkeenkin se vielä jaksoi hajottaa sikäläisen hotellin melkein tuhansiksi päreiksi. Kirjailija Lassi Sinkkosen silminnäkijälausunnon mukaan kiekkoa heiteltiin käytävällä ja Mikko Vilkastus Ala-Leppilampi tanssitti bassoviulua niin, että soittimesta katkesi kaula. Maajoukkueen kapteeni lupasi hirttää kravatista kirjailija Sinkkosen tavattaessa, mutta niin ei päässyt käymään, koska Sinkkonen ampui itsensä.

 

 

Holhousvaltio
13.09.2015, 18:56
 

Olen joskus epäillyt, ettei Venäjän valtapuolue Yhtenäinen Venäjä ole oikein sovelias nykyisen korostetun arvoliberaalin Kokoomuksen veljespuolueeksi, kuten tällä hetkellä asian laita on. Olen ajatellut, että ennemminkin Perussuomalaiset saattaisivat olla ideologisesti lähinnä Yhtenäistä Venäjää. Mutta enää en epäile asian tolan olevan niin.
 
Olen nimittäin sitä mieltä, että Suomen Kristillisdemokraatit ja Yhtenäinen Venäjä ovat aatteellisesti lähellä toisiaan. Venäjäkin korostaa nykyään uskonnollisia arvoja ja syrjii seksuaalisia vähemmistöjä. Julkinen kiroilukin on maassa lailla kiellettyä. 
 
Lisäksi alkoholipolitiikkakin on Venäjällä sellaista, jonka Suomen kristilliset hyväksyvät. Itänaapurissa pyritään hillitsemään alkoholihaittoja mm. tuon kuvan osoittamalla tavalla. Mainos on kostamuslaisen olutpanimon, mutta mainoksen kieli on selvää suomea, ja ilmeisesti maan laki edellyttää, että kaikissa alkoholimainoksissa, myös vieraskielisissä, tulee lukea "ALKOHOLIN LIIKAKÄYTTÖ VAHINGOITTAA TERVEYTTÄ".
 
Se on oikein ja Suomikin voisi seurata venäläisen holhousvaltion esimerkkiä. Luulen, ettei ainakaan Timo Soini tule olemaan eturivissä tuollaista lainmuutosta vaatimassa. Muistelenpa, että Soini joskus vallan eduskunnan pöntössä julisti, että kyllä suomalainen työmies on ryyppynsä ansainnut.


Ihmeellinen luonto
12.09.2015, 16:05
 

Harva on se kerta, jolloin olen nähnyt kaksi sateenkaarta yhtä aikaa taivaalla, mutta sellaisen luontoihmeen näin Keskuskentällä Kuopion ja Espoon naisjalkapalloilijoiden kohdatessa toisensa mitalien kannalta tärkeässä ottelussa männä viikolla.
 
Näin myös sellaisen luontoihmeen, että vaikka suomalaisia pidetään hyvin sukurutsaisena kansana, niin siitä huolimatta suomalaiset jostain ihmeen syystä jakaantuvat kahteen eri rotuun. Espoolaiset olivat kookkaita, rintavia ja perseviä sekä reiteviä naisia, juuri sellaisia, jotka menestyvät esimerkiksi mallitoimistoissa. Kuopiolaiset olivat pieniä ja tanakoita pienviljelijä-metsurin vaimoja ja tyttäriä ja juuri tällaisella ruumiinrakenteella menestytään pienviljelystiloilla sekä jalkapallokentillä.
 
Isot espoolaiset väsyivät täysin toisella puoliajalla ja sitkeät Kuopion tyttäret hallitsivat täysin kenttätapahtumia. Oikeus ja kohtuus oli, että kuopiolaiset tekivät voittomaalin ihan vähän ennen peliajan umpeutumista. Muuten ennen jalkapallo-ottelua seurasin jäähallilla Kuopion Kalpan ja Espoon Bluesin a-junioreiden ottelua. Siinäkin pelin loppuhetkillä espoolaisilta loppui sitkeys ja Kalpa tasoitti viimeisellä sekunnilla. Seuranneella jatkoajalla sitkeät kuopiolaiset hallitsivat tilanteita ja tekivät nopeasti voittomaalin.


Palloilun ihmemaa Islanti
11.09.2015, 18:13
 
Islanti, jossa asukkaita on yhteensä 323.000 kpl, selvisi jalkapallon Em-lopputurnaukseen, toisin kuin Suomi. Jos huonosti käy, niin Islanti on ainut pohjoismaa lopputurnauksessa. Olen niin vanha mies, että en usko näkeväni Suomea koskaan missään jalkapallon arvoturnauksessa milloinkaan.
 
Käsipallossa Islannin miehet olivat Pekingin olympialaisissa 2008 hopealla ja kuuluu nykyäänkin lajin kärkimaihin maailmassa. Suomi on käsipallorankingissa kansakuntien joukossa sijalla 61, vaikka meikäläisiä pidetään kovakätisenä heittäjäkansana; toisaalta myös hidasjärkisenä ja yhteistyökyvyttömänä kansana, jolle pitää takoa järkeä päähän moukarille, kuten Stalin sattuvasti asian ilmaisi.
 
Käynnissä olevissa koripallon Em-turnauksessa Islannilla menee aika huonosti, sillä sekä Saksa että Italia voittivat maan muutamalla pisteellä. Mutta kauhulla odotan sitä päivää, jolloin Susijengimme kohtaa satujen saaren joukkueen. Islannin 218-senttistä sentteriä lyhyenlännät poikamme eivät ehkä saa pidettyä kurissa.


Pitkä-Reino
10.09.2015, 18:06
 
Yksi aiemmin kertomistani jättiläisistä oli äänekoskelainen Pitkä-Reino Rutanen, jonka korsi oli erittäin hyvin kehittynyt, mutta tähkä ei ehkä yhtä hyvin. Pituutta miehelle oli siunaantunut 237 cm, joten koripallossa hän olisi pystynyt donkkaamaan jalat maassa. Reino Rutasesta löytyy lisätietoa Seppo Hännisen ylläpitämältä Äänekoski-sivustolta, josta rohkenen lainata seuraavat kertomukset:
 
Rutasen koulumenestys ei ollut kaksinen, mutta kypsemmällä iällä hän kouluttautui hierojaksi ja ymmärsi markkinoinnin arvon yritystoiminnassa. Hierojanopintojen jälkeen alkoi eri paikkoihin ilmestyä pahvisia mainoslappuja, jotka oli tietysti naulattu kolmeen metriin korkeuteen niin korkealle, ettei niitä kukaan nähnyt lukea. Osuuskaupan makasiinin seinä oli Koivistossa hänen vakiomainospaikkansa. Mainoksissa Reinolla oli tapana joskus myös ilmoittaa, keitä tunnettuja henkilöitä hän oli hieronut. Tällaisia ilmoituksia muistetaan olleen:         "Hierontaa suorittaa Turun Reumaattisen Opiston käynyt hieroja Reino Rutanen 10 markkaa raato.”   tai sitten:"Otan vastaan hierontaa. Olen hieronut suutari Alloa ja Lahentaan vanhaa emäntää.” 
 
Pitkä-Reino toimi myös jossakin vaiheessa kiertävänä saarnamiehenä. Näistä puuhista kerrotaan Urpo Sparfin kirjassa seuraavasti:
"Hän kutsui tolppailmoituksilla väkeä sanankuuloon johonkin tiettyyn taloon. Mies piti hartaustilaisuutensa aina istuen. Ensin hän luki jonkin raamatunlauseen tai virsikirjaa. Sitten hän puhui silmät kiinni. Kun joku kerran kysyi asiaa, Reinhold vastasi: Etten näe, jos minuva pilkataan. Kyläläiset kuuntelivat hänen puhettaan hiukan huvittuneena. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä liikettä tai lahkoa hän edusti, mutta hän lauloi hartaasti ja erikoisella äänellä. Kaikista oli uutta ja outoa, kun hän muisti myös rukoilla seutukunnan papeillekin uskonvahvistusta. Hän ei noussut ylös tilaisuuden jälkeen, ennen kuin kuulijat keräsivät hänelle kolehdin. Kangashäkin hartaustilaisuudessa Pitkä-Reino oli aika nälkäinen puhuessaan paikalle kokoontuneille ihmisille. Kun hän aikansa seurasi Takalan emännän perunoiden keittämistä, hänen itsehillintänsä petti ja hän tokaisi äkkiä: Amen, emännän perut näkkyy kiehuvan paskaks". 
 
Lisää tietoa Pitä-Reinosta löytyy tältä Seppo Hännisen sivustolta:
http://www.arkistot.info/pukkimakea/pitka_reino.php   
 
 
 
 
 
 
   


Lisää pituutta heti Susijengiin
09.09.2015, 18:49
 
Susijengimme kukisti dramaattisten vaiheiden jälkeen koripallon Em-kisoissa toissa iltana maailman rankinglistalla kuudentena olevan Venäjän. Suomi on samalla listalla sijalla 35. Se oli uljas taistelu pojiltamme, jotka raatoivat kuin Jussi Koskela Pohjantähti-trilogiassa ja korvasivat niin taidon ja pituuden puutteen. Äsken kaatui Bosnia-Hertzegovina, mutta se ei ollut yllätys, koska vastustaja on rankingissa noin sijalla 60.
 
Suomen joukkue kaipaisi kipeästi 215-senttistä sentteriä, mutta sellaista ei maasta löydy. Ei ainakaan sellaista, joka pystyisi juoksemaan ja saamaan jalat yhtä aikaa ilmaan. Jonnekin ovat pitkät miehet kadonneet. Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomesta löytyi kolme yli 230-centtistä potentiaalista koripallosentteriä, mutta ikävä kyllä silloin lajia ei maassamme yleisesti harrastettu.
 
Historia tuntee alla olevat suomalaiset potentiaaliset koripallosentterit. Huomattavaa on, että hämmästyttävän moni noista miehistä on Kainuusta, joka enemmänkin tunnetaan tervasta ja pettuleivästä. Ilmeisesti sillä suunnalla on esiintynyt jättikasvuisuutta aiheuttava geenivirhe. Läheltä rajan takaa jostain Vienan Karjalan kylästä löytyi historiallinen kalmisto, jonka tuohiarkuissa lepäävät miesvainajat olivat järkiään kaksimetrisiä.
 
Tunnetuin jättiläisemme Väinö Myllyrinne (1909-1963) oli aikanaan n. 247 - 252 cm pituinen ja hän on ilmeisesti Suomen historian pisin mies. Suunnilleen vuosina 1940-1960 hän oli myös pisin elossa oleva ihminen koko maailmassa. Muita tunnettuja suomalaisjättejä ovat: 
 
Daniel Cajanus s. 1703 Paltamo k. 27.2.1749 Haarlem Hollanti , 247 cm
 
Louis (Lauri) (Big Louie) Moilanen s. 5.1.1886 Puolanka, k. 16.9.1913 Michigan USA, 246 cm
 
Reino Rutanen Äänekoski (16.7.1900– 12.12.1964), 237 cm
 
Rauvan Jaakko 3.8.1820 Mouhijärvi—13.5.1855 Puola, 228 cm.
 
 

 

 

 

Färsaaret - jalkapalloilun pikkujättiläinen
08.09.2015, 18:02
 
Färsaarilla on asukkaita 49.464 kpl. Suomessa asukkaita on 5.439.000 kpl. Färsaaret on Fifan rankinglistan mukaan maailman 75. paras maa jalkapalloilussa. Suomi on tilastojen valossa huonompi ja vasta maailman 92. paras maa jalkapalloilussa. Mutta tilastoja ei pidä liikaa tuijotella. Eilen kotikenttä ja ystävällinen erotuomari siivittivät altavastaajina lähteneet poikamme niukkaan 1-0 voittoon färsaarelaisista. Suomen peliä ei voi moittia - ei ainakaan liiaksi. Nähtäväksi jää, ohittaako maamme Färsaaret seuraavassa Fifan rankingissa. Minusta niin ei pitäisi kaiken järjen nimissä, joka on ehtymätön luonnonvara, tapahtua.
 
Muuten olen sitä mieltä, että myös Ahvenanmaalle on saatava oikeus osallistua kansainvälisiin jalkapalloturnauksiin. Ahvenanmaalla on asukkaita sentään 28.926 kpl eli vain parikymmentä tuhatta kpl vähemmän kuin Färsaarilla ja sitä paitsi Ahvenanmaa löytyy kartalta, mutta Färsaaria en ole onnistunut löytämään, koska en omista suurennuslasia. Suomen ja Ahvenanmaan väliset ottelut vetäisivät Olympiastadionin väkeä täyteen. Eilen katsojia näytti riittävä vain stadionin pohjoiskaarteeseen  eikä ihme, koska ottelu pelattiin jostain syystä synkkänä ja sateisena syysyönä. Katsojia oli yhteensä 9477 kpl. 


Herrasmies Gorbatshov on katkera
07.09.2015, 18:03
 
Neuvostoliiton viimeiseksi jäänyt presidentti Mihail Gorbatshov on viimeisen päälle herrasmies, mikäli on yhtään uskominen hänen muistelmateostaan Näin sen muistan ja miksi ei olisi uskominen. Kanssaihmisistään hänellä on pahaa sanottavaa ainoastaan Boris Jeltsinistä, jota hän pitää edesvastuuttomana populistina, joka vain sotki kaiken, mitä yritti. Gorbatshovin mukaan tohelo Jeltsin ei onnistunut saamaan edes henkeä itsestään, kun sitä saksien avulla yritti jonkin poliittisen tappion jälkeen. Enpä muista moista tietoa muualta lukeneenikaan.
 
Usa:lle Gorbatshov on kuitenkin katkera, sillä amerikkalaisten vuoksi perestroika epäonnistui. Amerikkalaiset pudottivat ratkaisevalla hetkellä öljyn hinnan kolmannekseen ja sen seurauksena Neuvostoliiton talous romahti ja perestroika jäi kesken ja Neuvostoliitto hajosi. Nähtäväksi jää romahtaako myös Venäjän talous viime aikojen öljyn hinnan romahtamisen myötä.
 
Epäilen kyllä, ettei Neuvostoliitto poistunut historiaan pelkästään öljyn hinnan vuoksi. Uskon, että maa romahti myös kieltolain vuoksi. Valtiolta jäi paljon tuloja saamatta, kun vodka vedettiin Gorbatshovin raittiuspolitiikan mukaisesti pois kansan saatavilta. Samalla myös valtion menot lisääntyivät, koska miesten keski-ikä kasvoi dramaattisesti - aiemmin he ymmärsivät siirtyä tarpeettomina tuonilmaisiin saatuaan arvokkaan biologisen tehtävänsä, eli uuden juopposukupolven siittämisen suoritettua.
 
Venäjän historiassa on kaksi kertaa kokeiltu kieltolakia ja kummallakin kerralla kokeilusta seurasi vallankumous.Nikolai II yritti raitistaa kansaa Ensimmäisen maailmansodan aikana tuhoisin seurauksin ja Gorbatshov yritti samaa 7o vuotta myöhemmin samalla menestyksellä. Muuten venäläisen vanhan sananlaskun mukaan mukaan ei ole olemassa pahaa vodkaa, vaan ainoastaan hyvää ja erittäin hyvää vodkaa. Venäjällä ei ole sananlaskun mukaan myöskään rumia naisia, vaan jos siltä jostain syystä joskus saattaa näyttää, on syynä pelkästään se, että vodkaa on liian vähän.


Suomi - erilaisten palloilulajien supervalta
06.09.2015, 20:40
 
Elämme suomalaisen palloilu-urheilun suurta aikaa. Muutaman vuoden takainen jalkapalloilun Euroopan mestari Kreikka kaatui Suomen edessä miesten maaottelussa toissa päivänä ja samana päivänä maamme nuoret kaatoivat 30 kertaa suuremman Venäjän selvin lukemin 2-0. Nuorten joukkueemme kokoonpano oli seuraavan ei-perussuomalainen:
1 Otso Virtanen
2 Dani Hatakka ->> 73. 19 Richard Jensen
4 Daniel O´Shaughnessy
5 Eero Tamminen ->> 90. 9 Kimmo Hovi
7 Moshtagh Yaghoubi C. (v)
8 Glen Kamara ->> 90. 21 Matti Klinga
10 Simon Skrabb
14 Mikko Viitikko ->> 46. 13 Felipe Aspegren
15 Nnaemeka Anyamele
16 Matej Hradecky ->> 60.
18 Fredrik Lassas
20 Youness Rahimi ->> 60. 11 Pyry Soiri
Perussuomalaiset pelaajat olivat siis selkeänä vähemmistönä, ja ottelun avainpelaaja oli Mostagh Yaghoubi, jonka sukujuuret ovat Afganistanissa. Tämä asia kannattaa huomioida maamme maahanmuuttopolitiikkaa päätettäessä.
 
Eilen maamme koripallomaajoukkue taisteli upeasti hallitsevaa Euroopan mestari Ranskaa vastaan ja hävisi vasta jatkoajalla. Ranska lienee nykyään maailman toiseksi paras maajoukkue. Tämän vuoksi rohkenen veikata,  että neljän vuoden kuluttua Suomi pelaa koripallossa mm-kisojen loppuottelussa Usa:a vastaan. Nimittäin silloin ovat kaikki amerikkalais-suomalaiset pitkästi kolmattametriset Murphyn veljekset kasvaneet jo täyteen pituuteensa. Lisäksi Hesarissa kerrottiin noin vuosi sitten uutinen, että NBA-tähti Drew Gooden, jonka äiti on suomalainen,  olisi joskus tulevaisuudessa tulossa vahvistamaan Susijengiämme. Tiettävästi  näihin kisoihin hän ei ehdi, mutta varmasti seuraaviin.
 
Lisäksi olen kuullut, että Usa:ssa on varttumassa äärimmäisen lupaava koripalloilija, jonka äiti on eräästä pienestä keskisuomalaisesta kaupungista. Se uutinen ei ole yllätys. Nimittäin jo parikymmentä vuotta sitten minulle kerrottiin, että eräässä pienessä keskisuomalaisessa kaupungissa eräs sikäläisen koripallojoukkueen jenkkivahvistus kyselee kadulla vastaantulevilta neitosilta, josko neiti lähtisi opastamaan häntä pesukoneen käytössä, joka on hänelle vierasta mallia. Ilmeisesti joku neitonen on lähtenyt opastamaan pesukoneen käyttöä ja niinpä Susijengillemme on nyt kasvamassa Amerikassa oikea supervahvistus. Tämäkin asia kannattaa huomioida maamme maahanmuuttopolitiikkkaa suunniteltaessa.


Linja-autoasemataktiikka
05.09.2015, 18:58
 
Ylväinä liehuvat kansakuntien liput ja aika ylväänä liehahtelee myös Suomen siniristivaate. Eilen Fifan listoilla häpeällisellä sijalla 92 oleva Suomi kohtasi vieraskentällä sijalla 44 olevan Kreikan. Tasoero oli vielä suurempi, mitä ranking-sijoitus kertoo, mutta siitä huolimatta poikamme voittivat. Suomi hyökkäsi ottelussa kaksi kertaa ja teki yhden maalin ja se riitti voittoon. Harva on se kerta, jolloin niin paljon huonompi joukkue voittaa ottelun.
Kreikan joukkue muistutti kovasti Kupsia. Kups hallitsi esimerkiksi Turun Interiä vastaa peliä lähes yhtä selvästi kuin Kreikka eilen, mutta hävisi, koska maalinteko kuopiolaisille on yhtä mahdotonta kuin kreikkalaisille. Eilisen pelin aikana tuli jopa mieleen, että ovatko Kreikan joukkueen pelaajien päivärahat jääneet maksamatta, ja että sen vuoksi pelaajat tekivät inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta pallo ei menisi Suomen pömpeliin. Kreikan poika ei näyttänyt edes harmittavan ottelun häviäminen.
 
Tv:ssa kommentaattorina toiminut Esa Pekonen totesi sattuvasti, että Suomi pelasi tällä kertaa linja-autoasemataktiikalla. Paatelaisen valmentajakaudella poikamme noudattivat joulukuusitaktiikkaa eivätkä pärjänneet. Poikkeuksena oli Espanja-peli, jossa Suomi noudatti linja-autotaktiikkaa, jossa linja-autolastillinen miehiä puolusti omaa maalia. Eilen poikiemme pelisuunnitelma oli vielä astetta puolustusvoittoisempi ja se oli hyvä se ja voitiin hyvällä syyllä puhua linja-autoasemataktiikasta, koska puolustajia oli linja-autoaseman väkimäärän verran.
 
Tuota Suomen kehittämää puolustusvoittoista pelitapaa voisi kehittää vielä entisestäänkin. Elävästi muistan vuoden 2000 Kalevan kisojen loppukilpailun kuulantyöntäjien esittelyn; silloinhan meillä oli seitsemän yli 20 metrin miestä syistä, joita voi vai aravilla. Silloin noita puhelinkopin kokoisia miehiä katsellessani tuli mieleeni, että jos tuosta kuulantyöntäjien rivistöstä ottaisi 11 isointa ja asettaisi heidät riviin jalkapallomaalin eteen, niin sillä porukalla Suomi pelaisi 0-0-tasapelin vaikka koko muuta maailmaa vastaan.


Vanerinen pakolaisteltta
04.09.2015, 17:57
 

Maailmassa on tällä hetkellä 60 miljoonaa pakolaista ja pelkään, että kyseessä on urheilukielellä vasta verryttely. Pohjoisella pallonpuoliskolla talvi painaa päälle ja jonkun olisi tehtävä jotakin pikaisesti valtavan väestömäärän asuttamiseksi kylmänsuojaan. Ilmassa on selvää katastrofin tuntua.
 
Luulen keksineeni ratkaisun sekä pakolaisten tilapäismajoitukseen että Suomen talouden pelastamiseksi. Maailmalla tarvitaan nyt kipeästi noin 10 miljoonaa kuvan esittämää talvenkestävää vaneritelttaa. Uskon sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, että mikäli maamme vaikeuksissa oleva puunjalostusteollisuus ja maamme sadat tuhannet järkevää työtä vailla olevat ihmiset yhdistävät voimansa, niin jouluun mennessä maassamme on valmistettu 10 miljoonaa tuollaista hätäsuojaa. Rakennusprojektin arvo olisi noin 100 miljardia, mikäli jokainen teltta maksaisi 10.000 euroa. Se on juuri Suomen valtion velan verran.
 
Epäilen, että kuvan elementtiosista koottava vaneriteltta on suomalainen sota-ajan innovaatio. Se on vaativissa kenttäolosuhteissa perusteellisesti testattu myös talvipakkasilla. Tietääkseni tuollaisia telttoja valmistettiin ainakin Heinolan vaneritehtaalla sota-aikana ja eiköhän ainakin sieltä vielä löydy alan tietotaitoa.
 
Tuo yllä oleva kuva on otettu Kuhmosta ihan valtatien varresta, jossa on esillä muitakin sotamuistoja. Muistot liittyvät Neuvostoliittolaiseen Siperiasta koottuun Dolininin hiihtoprikaatin, joka Talvisodassa kuoli Kuhmon metsiin mm. sen vuoksi, että sen varusteista puuttui tuollainen kunnollinen talviasumus.
 
 

 

 

Matti Järvinen ja ratsastussaappaiden mysteeri
03.09.2015, 20:21

Minulla ei ole oikeastaan mitään käsitystä vuoden 1988 jälkeen pidettyjen olympialaisten tapahtumista, mutta vuoden 1936 Berliinin keihäskisan kullan meneminen Saksaan Järvisen selän kipeytymisen vuoksi mietityttää minua yhä päivittäin. Yksi selitys löytyy Urho Kekkosen muistelmista, joissa kerrotaan, kuinka ajan hengen innoittamana myös Suomen joukkueessa yritettiin Berliinin olympialaisissa pitää yllä tiukkaa kuria ja järjestystä. Kokeilusta Kekkonen oppi ainakin sen, että suomalaisessa miesporukassa liika kurinpito itsessään aiheuttaa rikkomuksia, sillä se koetaan helposti provokaatioksi.
 
 
Muuan joukkueeseen kuulunut ratsumestari Werner Wallden kunnostautui kurinalaisessa esiintymisessä erityisesti ja osoitti sen myös muille. Kun sitten kireän tunnelman laukaisemiseksi oli nautittu erityisiä tunnelmaa keventäviä aineita, alkoi ratsumestarin saappaiden kopina ärsyttää. Lopulta nuo kiiltävät ja ylhäiset saappaat joutuivat sijaiskärsijän osaan.

Ne joutuivat pahoinpitelyn kohteiksi, kuten asia myöhemmissä selvityksissä häveliäästi ilmaistiin. 
 
 
Kun ratsumestarimme seuraavana aamuna veti saappaita jalkaansa, varpaat aistivat jotakin kumman pehmeätä. Kun herra otti saappaan jalastaan kertoi jo hakuaisti, mitä oli tapahtunut. Pantiin toimeen kovat kuulustelut. Tosin kovin innokkaasti tutkittavia ei ilmeisesti likistelty, koska asia ei selvinnyt. Keihäänheittäjä Matti Järvisen ilme kuitenkin viestitti ratsuherralle totuuden, ja kun syyllinen näytti jäävän ilman ansaitsemaansa rangaistusta, otti herra oikeuden omiin jalkoihinsa ja potkaisi Mattia. Kovakärkinen kaaderisaapas osui heittäjälle niin tärkeään selkälihakseen, ja niin Suomi menetti keihäskullan. Tosin alikersantti Yrjö Nikkanen pääsi hopealle, mutta selkärikkoinen Matti jäi viidenneksi.
 
 
Kekkonen ei muistelmissaan kerro koko totuutta, vaan selityksen Järvisen yllättävälle selkävammalle paljastaa tunnettu tietomies Kauko Saarentaus kirjassaan "Olipa kerran". Lähde on sen verran tieteellisesti luotettava, ettei tarinaa liene syytä epäillä. Tosin Kiveen hakatut-ohjelmassa esitetään myös Yrjö Nikkasen haudalla teoria siitä, että Järvisen selkä kipeytyi poliisipampun lyönnistä eräänä yönä, jolloin keihäänheittäjien riehakkuus ylitti yleisesti hyväksytyt normit.
 
Matti Järvistä muistellaan Kiveen hakatuissa tässä linkissä http://areena.yle.fi/1-2831058.


Yrjö Nikkanen, Pölläkkälän Ura
03.09.2015, 20:22
 
Matti Järvisen analyysi kovasta kilpakumppanistaan kuului: "Puutteellisesta jalkatyöstä huolimatta ilmiömäinen käsi, olka ja herkkä luonne tekevät Nikkasesta lajin ihannetyypin. Herkkä luonne koitui tämän Pölläkkälän Uraa edustaneen heittäjän kohtaloksi. Hän ei voittanut koskaan suurkilpailuissa. Häntä vaivasi sama henkilökohtainen ongelma kuin monia muitakin lajin huippumiehiä.
 
Elämänsä ehtoopuolella hän tunnustikin sen, että vaikka läpitreenattu mies kestää muutaman grogin, on suoranainen juopottelu keihäänheittäjällekin pahasta. Hän tiesi sen omasta kokemuksestaan. Nikkanen sortui juomaan kilpailuja edeltävänä yönä vuoden -46 Oslon Em-kisoissa ja jäi toiseksi.
 
Tapio Rautavaara kertoo muistelmissaan, kuinka silloinen urheilujohtaja Urho Kekkonen kilpailun jälkeen tuli ja nauroi suoraan ja pilkallisesti Nikkaselle, mutta ei sanonut mitään. Ainoastaan Rautavaaran interventio esti tulevaa presidenttiä saamasta turpaansa kymmenien tuhansien katsojien edessä. Se tapaus olisi saattanut muovata maamme poliittisen historian toisenlaiseksi.
 
Vaara oli todellinen, sillä Kauko Saarentaus kertoo muistelmissaan komppaniassaan palvelleesta kouluttajasta res.alikersantti Yrjö Nikkasesta, joka saattoi hirmuisilla nyrkeillään rusikoida kenet vain sille päälle sattuessaan. Onneksi hän ei muilta kiireiltään ehtinyt palvelukseen kuin yhtenä päivänä viikossa.
 
Oslon pukuhuoneessa Nikkanen kaivoi esille punaviinipullon, painoi sen korkin oikean käden pikkusormella sisään - temppu, jota Rautavaara ei ollut nähnyt kenenkään muun tekevän - ja joi pullon puoliväliin yhdellä siemauksella. Loppua hän tarjosi Rautavaaralle, joka kuitenkin kieltäytyi vielä siinä iässä. Myöhemmin niin ei ehkä olisi tapahtunut.
 
Tästä linkistä voi kuunnella, kuinka Arto Teronen ja Jouko Vuolle  Kiveen hakatut-ohjelmassa muistelevat Nikkasta.
http://areena.yle.fi/1-2869697
 

 

keskiviikko 2. syyskuuta 2015


 

 
Lisää hajamietteitä mömmönkisaviikolta
01.09.2015, 18:34
 
Veljeskansamme venäläisten kisamenestys oli katastrofaalisen huono. Jostain syystä naapuriemme kunnonajoitus meni pahasti pieleen. Edes suosikkihyppääjäni korkeushyppääjä Ivan Uhov ei selvinnyt loppukilpailuun. Ivan Uhovissa on jotain hyvin suomalaista. Youtubessa on erittäin suosittu video, jossa Uhov kilpailee Timanttiliigan kisassa ns. pystymakkurissa. Sellaiseen pystyvät hänen lisäkseen vain eräät suomalaiset mäkihyppääjät ja keihäänheittäjät.
 
Myöskään suosikkijuoksijani Etelä-Afrikan Caster Semenya ei pärjännyt alkuunkaan naisten 800 metrillä, vaikka oli muutama vuosi sitten nuoruudessaan sarjassaan ylivoimainen. Ilmeisesti kohu hänen sukupuolensa ympärillä on tuhonnut lupaavasti alkaneen urheilijan uran. Semenya kilpailee naistensarjassa, vaikka täyttä varmuutta hänen sukupuolestaan ei ole. Hänen tapauksensa saattanee johtaa siihen, että tulevaisuudessa on urheilukilpailuissa naisten- ja miestensarjojen lisäksi vielä kolmas vaihtoehto. 
 
Suosikki heittäjäni on Uuden-Seelannin kuulantyönnön lapsitähti Jacko Gill. Hän voitti jo 15-vuotiaana nuorten maailmanmestaruuden viisi vuotta vanhempien joukossa ja silloin uskottiin, että hän on tulevaisuudessa lajissaan täysin ylivoimainen. Niin voi vielä ollakin, mutta nyt 20-vuotiaana hän sijoittui mm-kisoissa vasta kahdeksanneksi Arttu Kankaan luokkaa olevalla tuloksella. Se oli minulle pettymys. Ilmeisesti Gill on pikkuisen liian pieni pakittajaksi, mutta liian suuri pyörähtäjäksi. Hän on 190-senttinen 115-kiloinen, kun taas amerikkalaiset huippupyörähtäjät ovat 180-senttisiä ja 150-kiloisia ja eurooppalaiset huippupakittajat kaksimetrisiä.
 
Ilmeisen nopee käs Jacko Gillillä on ja silläkin ominaisuudella pärjätään kuularingissä, mutta hänen kätensä ei ehkä sittenkään ole yhtä nopea kuin puukeihäiden aikaisella me-miehellä Yrjö Nikkasella. Nikkasesta sanottiin Karjan puolessa, että juoppo mies, mutta nopee käs. Hänellä oli niin nopee käs, että hän pystyi nappaamaan kärpäsen lennosta.
 
 



Hajamietteitä mömmönkisaviikolta
31.08.2015, 17:59
 
Upea oli menestyksemme yleisurheilun mm-kisoissa. Ylväinä hulmuavat kasakuntien liput, mutta ylväimpänä liehahtelee meidän eu-laisten kultatähtivaate. Me eu-laiset kahmimme peräti 13 maailmanmestaruutta eli melkein yhtä monta kuin urheilun perinteiset supervallat Kenia ja Jamaika yhteensä.
 
Jos jotain suremisen aihetta nyt hakemalla hakee kisatapahtumista, niin surullista oli se, ettei muut meille rakkaat pohjoismaat saavuttaneet yhtään mitalia. Miesten kiekossa sentään ruotsalainen oli noin viides, mutta hänenkin äitinsä on Suomen Turust, joten osa siitäkin kunniasta tulee meille suomalaisille. Täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, oliko Norja mukana kisoissa ollenkaan, koska yhtään kappaletta norjalaisurheilijoita en bongannut loppukilpailuista, joten epäilen, ettei hyvällä, mutta köyhällä naapurimaallamme ollut rahaa lähettää edustajiaan muiden maailman nuorten joukkoon urheilemaan.
 
Suomi oli siis ylivoimaisesti paras Pohjoismaa, mutta yllättävää oli se, että kaikkien suomalaisugrilaisten kansojen urheilumaine lepäsi suomalaisten varassa. Se ei ole yllätys, että piskuinen Viro jäi ilman mitaleita, mutta Unkarin mitalittomuus on jymypaukku. Perinteisesti veljeskansamme Unkari on ollut maailman parhaita urheilukansoja, ja varsinkin voimaa ja räjähtävyyttä vaativia heittolajeja unkarilaiset ovat hallinneet, mutta nyt tapahtui täydellinen romahdus.
 
Unkarin urheilun alamäki alkoi silloin, kun dopingtesteissä alettiin suorittaa syvälle kehoon tapahtuva tarkastus. Ainakin sikäläiset kiekon ja moukarin suurkisavoittajat jäivät kerran kiinni syvälle kehoon suoritetussa tarkastuksessa siitä, kun he olivat tunkeneet puhdasta näytettä sisältävät putelinsa paikkaan, jonne auringon ei pitäisi koskaan paistaa ja heidän kilpailusuorituksensa hylättiin. Minusta Maailman antidopingtoimikunta osoitti asiassa harvinaista huumorintajuttomuutta. Kyllä pustan pojat olisivat voittonsa ansainneet, sillä antoivat he kuitenkin sen verran tasoitusta kilpaveljilleen kaiken maailman puteleiden kanssa vehdatessaan.



Naisliikunnan yllätyksellisyys
30.08.2015, 19:31
 
Vaan kyllä on naisliikunta tarjonnut minulle monta yllätystä viimeisen vuorokauden aikana. Eilen muiden urheilukiireiden vuoksi myöhästyin Kuopion Pallokissojen ja Turun Palloseuran ottelun alusta minuutin, koska luulin, ettei eka minuutilla mitään tapahdu, mutta niin vain Pallokissat värkkäsi maalin juuri, kun kapusin katsomon portaita enkä onnistunut sitä näkemään.
 
Sitten ei puoleentoista tuntiin mitään tapahtunutkaan, mutta viime hetkillä Tps tasoitti yllättäen komealla ylänurkkalaukauksella, jolle jopa kuopiolaispelaajattaretkin taputtivat. Läksin pois pettyneenä jo ennen loppuvihellystä seuraamaan yleisurheilun mömmönkisoja, koska jalkapallomitalit näyttivät menevän sivusuun sen tasapelin myötä. Mutta kun olin kävelemässä katsomon portaita alas, tekivät kuopiolaiset lisäajan viime sekunnilla voittomaalin, jota en portaista käsin nähnyt, mutta kuuluin. Taistelu mitaleista siis jatkuu sittenkin.
 
Aamulla heti herättyäni avasin kännykällä Teksti-tv:n sivun, jossa joko kullan tai virtsan värisillä kirjaimilla luki selvästi, että Hyryläinen, eli siis maratontyttömme, jaksoi mitaliin. Se tuntui hyvin yllättävältä, mutta kun tarkistin vanhuuden vaivaamia silmiäni, lukikin uutissivulla, että Hyryläinen jaksoi maaliin. Se uutinen on tietysti ihan positiivinen, vaikkakaan ei kovin suuri yllätys. Harva ei ole se suomalainen kestävyysurheilija, joka on maaliin jaksanut kansainvälisissäkin kilpailuissa.
 
Ja äsken seurasin innolla naiskeihäänheittoa ja pitkään vaikutti siltä, että kullan nappaa ensimmäinen ulkomaalainen urheilija, jonka nimen muistan oikein, koska en ole mikään kielimies, koska kiinalaisen keihäänheittäjättären nimi helposti muistettava Hui! Hui! Luu. Mutta ei hän sitten voittanutkaan, koska kilpailun viimeisellä heitolla joku Saksan tyttö, jonka pitkän nimen päälle en nyt pääse, viskasi yllättäen hirveän heiton, karmean heiton, oikean heittojen heiton, jonka jälkeen voittolukemat 67,69 loistivat tulikirjaimilla tulostaululla. Numerot minä muistan paljon helpommin kuin pitkät ja kummalliset ulkomaalaisten nimet, jotka eivät yleensä ole suomea, kuten Kiinan tytöllä yllättäen olivat.



Jorma Kinnunen on kova jätkä
29.08.2015, 18:30
 
Vaikka vertasinkin eilen Julius Yegoa Jorma Kinnuseen, niin epäilen kuitenkin jälkimmäisen olevan kovemman jätkän, jos miehiä vertaillaan työsaavutusten perusteella ainakin, jos yhtään on uskominen Urho Salon Kinnusesta kertovaa kirjaa Pikkujättiläinen ja miksi ei olisi uskominen.
 
Kinnunen tunnetaan joltisenakin keihäänheittäjänä, mutta suurimmat meriittinsä hän on kuitenkin saavuttanut työmiehenä, jona hänen saavutuksensa lähentelevät Kalle Päätalon vastaavia. Laajassa kansainvälisessä vertailussa hän sijoittuu työmiesrankingissa  toiseksi  heti vanhemman veljensä jälkeen. Velipoika oli vahva kuin karhu; otti 200 litran tynnyrin päistä kiinni ja heitti kuorma-auton lavalle. Yhtä helposti yhdellä kädellä hän sinkosi lavalle kuorma-autonsa 96-kiloisen vararenkaan. Isoveli väitti voittavansa nuorimman veljensä myös keihäänheitossa ja kävi tiettävästi ainakin kerran harjoittelemassa ja keihäs lensi 76 metriä. Ikävä kyllä Olavi-veli hukkui erään juhannuksen aatonaattona, kuten monilla tosi kovilla ja mitään pelkäämättömillä miehillä on tapana.
 
Vaikka pikkuveli ei pärjännyt isolle veljelleen, niin kuitenkin jo 15-vuotiaana Jormakin kaivoi pellonojaa 200 metriä päivässä, kun hyvänä urakkana pidettiin 100 metriä. Siinä sivussa syntyi viisi-kuusi mottia halkoja umpihangessa, joka sekin on tosimiehen saavutus. Rengin toimessa ollessaan hän kunnostautui myös heinän teossa; kun 60 seivästä päivässä pidettiin hyvänä saavutuksena, teki tämä työnahne nuorukainen 100 seivästä ja löi siinä samassa levätessään seipäät pystyyn ja haravoi.
 
Lannanlevityksen maailmanennätyksen Kinnunen teki jo nuortensarjalaisena. Tourusen lantalaa tyhjentäessään hän ajoi 100-300 metrin päähän pellolle 97 kuormaa jo iltasyönnille mennessä. Sadan haamuraja jäi valitettavasti rikkomatta. Sitä tarina ei kerro, mutta on luultavaa, että apuna ollut hevonen oli erittäin laiska. Isäntä ihmetteli, että normaalisti tuollaisen urakan tekee kaksi miestä traktorin avustamana kahdessa päivässä. Välinevalintakaan ei Kinnuselta täysin onnistunut. Kaksi puista talikkoa katkesi huippusuorituksen aikana, mutta onneksi rautavartinen kesti.
 
Mikään yllätys ei ollut, että kun tämä rasakka kovan ruumiillisen työnkaraisema nuorimies viitisen vuotta myöhemmin  kävi heittämässä keihästä Äänekosken kentällä, niin köyhän pitäjän kenttä ei siihen hommaan riittänyt, vaan keppi lensi kauas kentän takan olleeseen kaurapeltoon, ehkä noin 86 metriä eli todennäköisesti yli silloisen maailmanennätyksen. Sääntöjen mukaan heitto piti mitata vain kentän uloimpaan reunaan, joten viralliseksi pituudeksi saatiin vain 75,51.
 
Mainittakoon, että samoihin aikoihin heitti Pohjanmaalla Kinnusta pari viikkoa vanhempi Pauli Nevala 19-vuotiaana 84,23 m, eli maailman toiseksi parhaan tuloksen siihen mennessä. Nevala oli hankkinut hurjan tuloskuntonsa  hätäaputyömaalla lapioimalla talven ajan mutaa eräällä suolla. Vaikka siinä herkkyys saattoikin kärsiä, niin motivaatio nousi sitäkin enemmän.
 
Urheilu-uransa loppupuolella Kinnunen käväisi Saudi-Arabiassa kirvesmiehen töissä. 8,5 kuukauden aikana työtä kertyi 2884 tuntia eli 14 tuntia/päivä. Kerran muuan kaveri halusi kokeilla montako kakkosnelosta mies pystyy kantamaan 100 metrin matkan. Kinnunen kipaisi alkuun hakemassa kuusi, kaveri toi ylimielisesti kymmenen, sitten Jorma pani isonvaihteen päälle ja pisti 16 kakkosnelosta olkapäille, justiin ulottuivat kädet kasan päälle ristiin ja läksi kävelemään. Taakan laskiessaan hän käski kaveria panemaan paremmaksi, mutta tämä ei edes yrittänyt. Kinnusen olkapäät olivat mustina monta päivää.
 
Äänekosken liikuntalautakunnan jäsenenä Kinnunen ei tyytynyt pelkästään kunnallispoliitikon rooliin, vaan osti itse omilla rahoillaan moottorikelkan, jolla hän sitten ajeli kaupungille hiihtoladut monen vuoden ajan. Kun ladulle piti saada valot, kävi liikuntalautakunnan jäsen  Kinnunen yhtenä iltana kaatamassa 120 runkoa ja teki ne myös propseiksi saakka. Metsäliiton johtaja ihmetteli, että propseja syntyi äkäisemmin kuin hänen metsureiltaan.
 
Kovan kilpakumppaninsa tavoin myös Kinnunen harrastaa kullanhuuhdontaa. Kerran hän vieraili Nevalan valtauksella ja vaskasi pelkällä muoviämpärille tämän jo kertaalleen huuhtomasta jätemaasta monta hippua, joten siinäkin lajissa Kinnunen on Nevalaa ainakin himpun verran taitavampi.
 
Ja kaiken huipuksi Jorma Kinnunen karskista olemuksestaan huolimatta hellä ja rakastava perheenisä. Kun tytär alkoi seurustelemaan tulevan teatteriohjaajan ja kansanedustaja Timo Harakan kanssa, katkaisi isä suhteen tyttären kertoman mukaan tragikoomisella tavalla. Heittopiireissä uumoillaan, että vävykandidaatti oli ilmeisessä vaarassa tulla  kuohituksi. 



Julius Yego
28.08.2015, 18:58
 
Jorma Kinnunen ei ole tiettävästi mikään rasisti, mutta kuitenkin hän ainakin hyvän tarinan mukaan oli vaatinut, että Julius Yego tulee hetimmiten palauttaa takaisin Afrikkaan nähtyään tämän ensimmäisen kerran Kuortaneella opettelemassa keihäänheittoa. Siihen asti Yego oli opetellut asiaa Afrikassa vain Youtuben avulla.
 
Ammattimies Kinnunen ymmärsi, mikä uhka Kenian pikkujättiläinen tulee suomalaisille olemaan, koska Yego on melkein Kinnusen kopio; molemmat ovat vantteria 175-senttisiä, tosin rusketusta Afrikan miehellä on enemmän. Miesten ennätyksetkin ovat lähellä toisiaan; Yego on viskannut 92,72 ja Kinnunen 92,70.
 
Yego on vanttera, mutta mikään voimanpesä hän ei ole. Penkistä mies punnertaa vain 90 kiloa, kun esimerkiksi Tero Pitkämäen ennätys on 170 kiloa. Hopealle yltänyt Egyptin mies näyttää sen verran riskiltä ja yrmeältä, että häneltä nousee todennäköisesti vielä enemmän. Molemmat mitalimiehet ovat voittajaa 20 senttiä pitempiä.
 
Seppo Räty, joka saattoi olla aikanaan Suomen vahvin mies, on sitten omaa luokkaansa. Kerrotaan, että Räty olisi työntänyt perinteisessä painonnostossa yli 200 kiloa, eli enemmän kuin maamme senajan painonnostajat. Tosin Heinolan Jouko Leppä työnsi iloisella 70-luvulla 237,5 kiloa, mutta se oli sitä aikaa.
 
Tosin keihäänheitto on eri asia kuin painonnosto. Meksikon kisojen aikana painonnoston kultamitalimies Kaarlo Kangasniemi tutustui keihäänheiton saloihin keihäässä hopeaa heittäneen Jorma Kinnusen avustuksella. Kulta-Kallelta keppi lensi 18 metriä ja poskeen sattui pirusti.
 
Tarkistin Netistä, että Kenian bkt/asukas on noin tuhat euroa vuodessa, eli maa on maailman köyhimpiä. Lamassa rypevät suomalaiset ovat 40 kertaa rikkaampia. Vilpittömästi iloitsen kenialaisten urheilusaavutuksista. Siellä on palkintorahoille käyttöä.
 
 
 
 
Ahti Karjalaisen menetetty ajokortti ja presidenttiys
27.08.2015, 19:13
 
Minun itseni ja Kummun Kallen lisäksi myös Ahti Karjalainen ajautui elämässään autoiluharrastuksessaan ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin. Nimittäin joskus 70-luvun puolivälissä hän kärähti rattijuoppoudesta ja menetti ajokorttinsa sekä monien mielestä samalla myös presidentin viran. Ajokortin hän menetti pysyvästi, koska ainakin Jarmo Korhonen kertoo kirjassaan Valtataistelu - Mauno Koivisto murskaa Suomen porvarit, ettei Suomen Pankin johtaja enää onnistunut läpäisemään ajokortin takaisin saantiin vaadittua kirjallista koetta. Valtion raha-asioita hän sen sijaan pystyi hoitamaan.
 
Ja mikäli Korhosen kirjaan on uskominen, ja miksi ei olisi, saattaa olla, ettei Karjalaisen presidenttiys mennyt pelkästään autoiluongelmien vuoksi, koska muutenkin hänellä ilmeni vaikeuksia elämänhallintansa suhteen. Pääministeri Sorsa ei nimittäin yhtään tykännyt siitä, mitä tapahtui hotelli Marskissa, jonne Karjalainen oli kutsunut hänet monien muiden tärkeiden herrojen kanssa päättämään isänmaan kannalta tärkeistä asioista.
 
Juhlissa oli herkkuja kaviaarista alkaen sekä viinaa ja tarvittaessa iloluontoisia tyttöjäkin, kuten maantapa siihen aikaan oli, koska siihen aikaan valtiomiehen ei tarvinnut olla mikään pyhäkoulupoika. Pahaksi onnekseen tilaisuuden aikana ulkoministeri Karjalainen erehtyi vessan ovesta ja tuli "kuselle" kabinetin nurkkaan, mikä sai Sorsan niin raivon valtaan, että hän teki herraseurueelle  selväksi, että hän tekee kaikkensa Karjalaisen presidenttitien tuhoamiseksi. Kuten varmaan tekikin, koska karjalaiset ja hämäläiset sukujuuret omaava Sorsa suuttui nopeasti kuin karjalainen ja leppyi hitaasti kuin hämäläinen.



Kenia - yleisurheilun supervalta
26.08.2015, 20:54
 
Ylväinä liehuvat kansakuntien liput, mutta ylväimpänä liehahtelee Kenian puna-viher-musta-valko-vaate. Maan menestys meneillä olevissa yleisurheilun  mömmönkisoissa on häkellyttävä, joka oikein onkin, koska maan kansalla ei juuri muita ilonaiheita olekaan. Kenia on jo voittanut kuusi maailmanmestaruutta, eli kuusi kertaa enemmän kuin urheilun perinteiset supervallat Usa ja Venäjä yhteensä.
 
Tähän asti kenialaiset ovat hallinneet vain pitkiä juoksumatkoja, mutta nyt tuli voitto jo suomalaisten kansallislajissa. Ja mikä häkellyttävintä ylivoimaisen voiton nappasi mies, jota ei ole pitkään aikaan näkynyt kansainvälisillä kilpakentillä, koska terveydessä on ollut ongelmia. Kilpailussa hämmästyttää myös se, että hopealle heitti toinen Afrikan mies, eli egyptiläinen, jonka nimeä en opi koskaan muistamaan, on se sen verran pitkä, ja myös hän on ollut pitkään poissa kansainvälisiltä kilpakentiltä perhesurujen vuoksi. Mihin vielä nämä miehet pystyvätkään, kun saavat joskus vielä kilpailla terveys- ja perhehuolitta ilman pitkiä harmittavia poissaoloja kilpakentiltä aivan suurkisojen alla.
 
Suomalaiset voivat olla ylpeitä siitä, että molempia keihäshirmuja valmentaa sama suomalainen valmentaja, jolla on varmasti paljon muilta kansoilta salattua tietoa siitä, miten keppi saadaan lentämään pitkälle. Tuo salattu tieto näyttikin olevan pitkään kadoksissa, koska jostain syystä lajin tulostaso romahti viisi metriä kymmenisen vuotta sitten, mutta tänä kesänä on taas palattu yli 90 metrin kaariin.



Kummun Kallen Hau-merkkinen loistopiili
25.08.2015, 18:00
 

Ihmeellinen asia tuo Internet. Sieltä löytyi kuva Kummun Kallen autosta, jonka tämä epäili olevan Hau-merkkisen, tosin hän muisteli nimessä olevan jotain muutakin. Internetin mukaan auto oli Humber Hawk vuosimallia 1946. Nykyään ei enää noin kauniita autoja valmisteta.
 
Internet paljastaa myös, ettei Kummun Kallen ajokortissa ollut mainintaa siitä, ettei hän saa ajella 50 kilometriä lähempänä Oulua. Tämä tieto kyseenalaistaa koko Kalle Päätalon mammuttimaisen tuotannon uskottavuuden, koska hän on saattanut lisäillä kirjoihinsa muutenkin omiaan.
 
Ongelmitta Kummun Kallen autoiluharrastus ei sujunut. Hän nimittäin alkoi harrastamaan salataksitoimintaa, joka oli siihenkin aikaan kiellettyä ja herätti pahaa verta laillisissa takseissa. Kalle joutui lopulta harrastuksestaan vallan leivättömän pöydän ääreen jutusta, josta ei puutu huvittaviakaan piirteitä, sillä tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto.
 
Hän kyyditsi kerran kahta tuntematonta miestä Oulusta Taivalkoskelle ja alkoi ehdottelemaan heille loppumatkasta kohtuullisen maksun suorittamista kuljetuspalvelusta, kuten tapana on. Miehet eivät suostuneet tuumaan, sillä he olivat poliiseja. Tätä tapausta Kalle Päätalo ei kerro kirjoissaan.



Mitaleita tuppaa
24.08.2015, 18:55
 
Suomalaiset ovat nopeakätistä kansaa samalla tapaa, kuin jamaikalaiset ovat nopeajalkaisia. Tosin yleisurheilun lajivalinta suosii nykyään nopeajalkaisia, joille on tarjolla hyvin laaja lajivalikoima, toisin kuin nopeakätisille, joille on vähän lajeja. Uusia heittolajeja olisi siis saatava kiireen vilkkaa arvokisoihin. Päällimmäisinä tulee mieleen maassamme laajalle harrastetut heittolajit, kuten saappaan-, kännykän-, lypsyjakkaran, paskan- ja kääpiönheitto.
 
Nytkin elän heittolajien suhteen vahvassa mitalin odotuksessa. Eikä minun tarvitse jännittää ainoastaan edes leipälajimme keihäänheiton vuoksi, sillä myös moukarimitali tuntuu todennäköiseltä. Veikkaan nimittäin, että Pekingin yleisurheilun mömmönkisojen päättymisen jälkeen lähivuosina ja vuosikymmeninä tullaan hylkäämään vielä monta moukarimiestä ja David Söderberg saattaa hyvinkin kiilata ainakin pronssille.
 
On myös paljon mahdollista, että O-P Karjalainen nousee vielä vuoden 2005 Helsingin MM-kisojen tulosluettelossa alunperin viidenneltä sijaltaan lopulta ainakin pronssille. Nimittäin yksi Karjalaisen edellä ollut valkovenäläinen on jo varmasti hylätty, mutta tosien valkovenäläisen osalta tilanne on vielä kesken ja vaihtelee. Vadzim Dzevjatouski  on nimittäin urallaan kärsinyt yhden doping-pannan ja sen kärsittyään hän kärähti toisen kerran, mutta tuomio on ainakin väliaikaisesti kumottu joidenkin juridisten ongelmien vuoksi ja jos mies saa elinikäisen kilpailukiellon, hylättäneen myös hänen  Helsingin MM-kisojen suoritus. Vaikka Helsingin kisoista onkin jo kymmenen vuotta, niin kannattaa muistaa ja mieleen painaa, että murha ja dopingrike eivät vanhene koskaan toisin kuin muut rikokset.
 
Muuten Dzevjatouskin mainetta dopingtapaukset eivät ole kotimaassa vahingoittaneet, koska mies toimii nykyään maansa yleisurheiluliiton puheenjohtajana. Ilmeisesti siellä päin maailmaa dopingiin suhtaudutaan samalla tavalla kuin meillä yliastumiseen pituuskilpailussa. Luulen, ettei Suomessa Kaisa Varista kehdattaisi valita Hiihtoliiton puheenjohtajaksi, niin hyvä kuin hän siinä tehtävässä olisikin.



Entiijan pellaaja
23.08.2015, 15:58
 
Minusta on entistäkin enenevämmässä määrin kehittymässä Päätalon Kassun sedän Kummun Kallen kaltainen lätystelijä ja entiijan pellaaja sekä enneunien näkijä. Autoilijanakin olen Kummun Kallen luokkaa, jolle oululainen autoinsinööri suostui myöntämään ajokortin ainoastaan ehdolla, ettei hän lähesty Korean sodan suhdanne rahoilla ostetulla Hau-merkkisellä autollaan 50 kilometriä lähemmäksi Oulun kaupunkia.
 
Nyt pelaan entiijaa sen suhteen lähteäkö Kups-Ktp-peliin vai en.  Nimittäin tiedän jo ottelun voittajan. Tosin viime yönä en nähnyt unessa Kups-Ktp-ottelua, vaan Kupsin sen seuraavan pelin Seinäjokea vastaan vieraissa. Se oli tiukka vääntö. Ihan viime hetkillä Kups vielä johti 3-4, mutta tilanne oli kaoottinen kuopiolaisten maalilla ja seinäjokelaisten tasoitusmaali roikkui ilmassa, kuten jalkapallokielellä sattuvasti sanotaan. Onnistuuko tasoitus jää vielä nähtäväksi, koska heräsin ennen loppuvihellystä.
 
Kuitenkin Sjk-Kups-pelin kenttäkuulutus kertoi, että edellisen pelin kuopiolaiset hävisivät 0-1 kotkalaisille, joten vaikuttaa vahvasti siltä, että joukkueen viiden ottelun tappioton putki Veikkausliigassa on päättymässä. 
 
 
 
 
Jalkapallon koukkaustaktiikka
22.08.2015, 17:36
 
Jalkapallojuridiikassa olisi jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle oikeustieteen maisterille paljon kyntämätöntä työsarkaa ja monta hyvää väitöskirjan aihetta. Vuosikymmeniä sitten silloisen työpaikkani kahvipöydässä selvitimme sen ongelman, että suoraan maaliin menneestä sivurajaheitosta aiheutuu maalipotku.
 
Vielä monimutkaisempi tilanne on, jos sivurajaheitto menee suoraan omaan maaliin, ja tästä asiasta väittelimme joskus työpaikan kahvipöydässä viikkoja ja päädyimme lopputulemaan, että tilanne on niin akateeminen, ettei sellaista reaalielämässä koskaan tapahdu. Eikä sellaista ole tapahtunutkaan, sillä Suomen maajoukkueessakin pelannut Peter Enckelman, jonka sukunimi tarkoittaa yksinkertaista miestä, kosketti Englannin liigassa sen verran palloa, että maali hyväksyttiin. Jos hän ei olisi koskenut, niin ainakin työpaikan kahvipöydässä arvelimme, että tilanteesta seuraisi kulmapotku. Enckelmannin tapauksesta löytyy Youtube-materiaalia.
 
Vaikka olen taistellut pitkän elämäni varrella monilla jalkapallokentillä, niin vasta viime Kupsn pelissä opin sen, että sivurajaheitossa ei tunneta paitsiota. Mielestäni suomalainen jalkapalloilu ei ole osannut hyödyntää tätä sääntökirjan kummallisuutta riittävästi. Ja mielestäni muutenkaan suomalaiset eivät ole osanneet hyödyntää paitsiosääntöä koskevia sääntökirjan kummallisuuksia.
 
Niinpä olen sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, sitä mieltä, että mikäli hyökkäävän joukkueen pelaaja ei ole pelikentällä, niin hän ei ole paitsiossa. Tätä kummallisuutta voisi hyödyntää siten, että suomalaiset ottaisivat jalkapallossa käyttöön viime sodista tunnetun koukkaustaktiikan. Ts. joku maaliahne pelaaja kiertelisi salamyhkäisesti pelikentän ulkopuolella vastustajan maalin taakse ja odottelisi siellä kaikessa rauhassa syöttöä ja vasta syötön antohetken jälkeen hän kirmaisisi yllättävästi maalintekosektoriin vastustajan selustasta käsin aiheuttaen pelkoa ja vavistusta vastustajan äimistyneessä puolustusmuurissa. 
 
 
 



HJK
21.08.2015, 17:08
 
Kyllä ei mene hyvin suomalaisella potkupalloilulla. Hjk hävisi Eurokentillä vieraissa Krasnodarille 5-1. Vaikka olen perusoptimistinen ihminen, en jaksa uskoa, että helsinkiläiset tulevat kotonaan voittamaan toista osaottelua edes 4-0, joka riittäisi jatkopaikkaan.
 
Tuo 5-1-tappio on aika tyypillinen lopputulos helsinkiläiselle joukkueelle. Juuri samoilla luvuilla Hjk hävisi muutama päivä sitten Maarianhaminalle, joten siitä voisi vetää sen teoreettisen laskelman, että Maarianhaminan ifk ja Krasnodar ovat suunnilleen yhtä hyviä, mutta kuitenkin pikkuisen huonompia kuin Kups, joka kuitenkin 0-0-tasapelistään huolimatta hallitsi kenttätapahtumia maarianhaminalaisia vastaan toissa päivänä.
 
Toivoa siis sopinee, että Kups vielä elinaikanani selviäisi puolustamaan suomalaisten jalkapallomainetta Euro-kentille. Kaiken järjen mukaan, joka on täysin ehtymätön luonnonvara, kuopiolaiset pärjäisivät helsinkiläisiä paremmin.



Kameravalvonta tms. heti Veikkausliigaan
20.08.2015, 18:45
 
Jo yli 50 vuotta olen kärsinyt siitä, että ulkopaikkakuntalaiset erotuomarit ovat olleet salaliitossa kuopiolaisia jalkapallojoukkueita vastaan, mutta viime päivinä olen joutunut muuttamaan kantaani. Nimittäin Suomen Cupin välieräottelussa Inter-Kups erotuomari ajoi aika löysin perustein kaksi turkulaista kentältä ja lisäksi jätti viheltämättä yhden Kupsin paitsion, joka oli ratkaista koko pelin.
 
Eilen erotuomari pelasti yhden pisteen Kupsille, kun jätti hyväksymättä maarianhaminalaisten upean vapaapotkumaalin. Ainakin Iltasanomien videohidastus viittaisi vahvasti siihen, että koko pallo ylitti maaliviivan noin sentillä. Tilanne oli tosin niin nopea ja sekava, että on ihan ymmärrettävää, ettei tuomari voinut olla varma maalin syntymisestä. Ihmettelen sitä, ettei Veikkausliigassa ole käytössä maalikamerat, sillä eivät ne paljoa maksa.
 
Myös paitsio säännön valvonnassa voisi hyödyntää elektronista valvontaa. Joka jätkälle vaan nilkkaan samanlainen panta, mitä nykyään vankeinhoitopuolella käytetään ja tietokone satelliittipaikannuksen avulla valvoisi sitä, onko pelaaja paitsio- asemassa. Ongelma on tietenkin se, että syöttöhetki ratkaisee paitsion ja sen valvonta saattaa olla nykytietokoneelle ylivoimaista, mutta niin se on myös nykyihmiselle.
 
Ehkä jalkapallosääntöjä pitäisi myös muuttaa kansainvälisesti siten, että paitsiohetken ratkaisee se, milloin pallo ylittää puolustuslinjan. Niinpä palloonkin pitäisi kiinnittää jonkinlainen elektroninen valvontalaite. Luulenpa, että Nokian insinööreillä olisi nyt oivallinen tilaisuus iskeä Keski-Euroopan rahakentille. Nähtäväksi jää saadaanko Suomi nousuun uusien jalkapalloinnovaatioiden avulla.



Schweinehund
19.08.2015, 16:18
 
Joku itsensä pöhköksi lukenut historian maisteri voisi tehdä väitöskirjan siitä, miksi Mannerheim sijoitti jatkosodan alussa Hjalmar Siilasvuon komentaman armeijakunnan saksalaisten alaisuuteen.  Luultavasti se oli hyvin harkittu ja viisas teko. Nimittäin Siilasvuo tunnettiin hyvin särmikkäänä luonteena, josta voisi käyttää myös kansanomaisempaa termiä ja lisäksi hän oli poliittisilta mielipiteiltään jonkin sortin liberaali. Ilmeisesti katsottiin, että juuri sellaista miestä isänmaan etu vaati veljeiltäessä Natsi-Saksan kanssa.
 
Siilasvuo joutuikin pian törmäyskurssille saksalaisten kanssa varsinkin, koska hänen tehtävänsä olikin estää Muurmannin radan katkaiseminen. Mannerheimhän oli saanut amerikkalaisilta viestin, ettei radan katkaisua pidettäisi suotavana ja marsalkka otti neuvosta vaarin. Siilasvuon ja saksalaisten upseerien välit kärjistyivät siihen pisteeseen, että suomalaiskenraali käytti eräästä aseveljestään nimitystä Schweinehund, eli sikakoira, jota saksalaiset pitävät erittäin loukkaavana ilmaisuna, vaikka suomalaisten suhtautuminen sekä sikoihin että koiriin on yleensä arvostava.
 
Saksalaiset vaativat Siilasvuolta virallista anteeksipyyntöä, mutta siihen tämä ei suostunut, vaan antoi asiasta ainoastaan kirjallisen selvityksen. Siilasvuon mukaan hänen saksan kielen taitonsa on niin heikko, ettei hän ollut ymmärtänyt Schweinwhund-sanan merkitystä. Selvitys ei ehkä vastannut täysin todellisuutta, koska Siilasvuo oli kuitenkin ollut Saksan armeijan leirillä pari vuotta opiskelemassa ja törmännyt luultavasti siellä sanan merkitykseen.



Kufu
18.08.2015, 18:19
 
Sisälläni ei enää pursua tuska Kupsin dramaattisen rankkarikisahäviön vuoksi, joka pudotti seuran Suomen cupin loppuottelusta, sillä samana päivänä kuopiolainen III-divisioonan Kufu voitti dramaattisen rankkarikisan jälkeen Region´s cupin välierässä, joka on piiritason joukkueiden Suomen cup, Fc Legirus Interin, jonka kotipaikkaa en ole onnistunut selvittämään, mutta koska joukkue on espanjankielinen, niin jostain syvältä Etelästä se lienee kaiken järjen mukaan, ja niin Kufu selvisi tämän alemman cupin loppuotteluun.
 
Harkitsen vakavasti, että matkustan 26.9. Valkeakoskelle, jossa myös Region´s cupin loppuottelu pelataan kuten myös Suomen cupin vastaava huipentuma. Alunperinhän minun piti matkustaa sinne katsomaan Kupsin voittopeliä, mutta korjaan suunnitelmaani muuttuneessa tilanteessa ja kannustan Kufua sekä tutustun puoliajalla Suomen jalkapalloilun valtakunnalliseen keskusmuseoon..
 
Kufun välieräottelu oli varsinaisella peliajalla maaliton, mutta rangaistuspotkukilpailu päättyi Kufulle 11-10. Toisin sanoen 21 rankkaria onnistui peräkkäin, kunnes Joonas Pöntinen torjui sen 22.. Yleensä peliaikarankkareista onnistuu laskelmieni mukaan 80 % ja rangaistuspotkukilpailu suorituksista noin puolet. Tässä tapauksessa joko laukojat olivat poikkeuksellisen hyviä tai maalivahdit poikkeuksellisen huonoja.
 
Muuten noin kolme vuotta sitten Kups pelasi Kuopiossa Tps:ä vastaan Suomen cupin ottelun, joka muodostui dramaattiseksi, koska kuopiolaisten ulkomaalaisvahvistus ajettiin ulos noin minuutin pelin jälkeen, kun hän potkaisi vastustajaa ja joukkue taisteli sitten vajaamiehisenä varsinaisen peliajan ja puolen tunnin jatkoajan päästämättä maaliakaan ja rangaistuslaukauskisan 20. ampuja maalivahti Joonas Pöntinen teki ratkaisevan voittomaalin Kupsille. Cupin loppuottelussa Kups sitten hävisi niukasti, koska kuopiolaisten ulkomaalaisvahvistus ajettiin ulos noin minuutin pelin jälkeen. Kyseinen ulkomaalaisvahvistus ei kuitenkaan potkaissut vastustajaa, vaan löi tätä nyrkillä.
 
 
Muurmannin rata
18.08.2015, 18:19
 
Niinhän se oli, kuten olin epäillytkin. Suomalaiset eivät jatkosodassa edes yrittäneet Muurmannin radan katkaisua. Syksyllä -41 presidentti Ryti ilmoitti marsalkka Mannerheimille, ettei rataa saa ulkopoliittisista syistä katkaista, koska suhteet länsiliittoutuneisiin haluttiin säilyttää. Marsalkka Mannerhein ilmoitti asian kenraali Siilasvuolle.
 
Siilasvuo ei taas ilmoittanut asiaa saksalaisille eikä ehkä alaisillekaan, vaan alkoi joukkoineen käydä valesotaa, jota oli vaikea selittää saksalaisille kuten myös alaisille. Sotahistorioitsijoille olisi oivallinen väitöskirjan aihe Kiestingin suunnan tapahtumissa; ehkä sekin seikkailu oli osa näytelmää, jolla haluttiin aseveljille osoittaa, että suomalaiset ovat ihan tosissaan pyrkimyksissään. Kiestingissä suomalaiset joutuivat ainoan kerran Toisessa maailmansodassa mottiin, ja se on nähtävissä vieläkin varsinkin Koillismaan hautausmailla. Tuhansia suomalaisia miehiä pääsi ainuvastaan sillä reissulla ja luultavasti saksalaisia ja neuvostoliittolaisia lyötiin lihoiksi vieläkin enemmän.
 
Sitä paitsi Muurmannin radalla ei ollut Neuvostoliitolle sittenkään kovin suurta merkitystä. Maa sai sotamateriaalistaan noin 10 % lännestä ja tästä avusta vain neljännes tuli Muurmannin rataa pitkin. Radan katkaisemisella ei olisi ollut kovin ratkaisevaa vaikutusta, koska sitä pitkin Puna-armeija sai vain 2,5 % sodankäyntitarvekaluistaan.
 
Saksalaisiltakaan ei Muurmannin radan katkaisu onnistunut, vaikka sitä tosissaan yritettiin. Kolmannen valtakunnan resurssit eivät riittäneet. Lapissa saksalaisilla oli vain reilut 20 Stukaa, joilla radan sai välillä poikki, mutta venäläiset korjasivat sen nopeasti uudestaan. Venäläinen on kova lapiomies, jolla on yhdeksän turvetta ilmassa ja yksi lapiossa, kuten Tuntemattomassa sotilaassakin mainitaan.



Unohdettu asema
16.08.2015, 19:18
 

Vienan Kemin asema ei ole mikään arkkitehtuurin helmi. Siinä ei ole mitään ihmeellistä; tuollaisiahan tuollaiset ajan patimoimat julkiset rakennukset yleensä ovat Venäjällä. Sen sijaan jossakin keskellä Vienan Karjalan erämaata kymmenien kilometrien päässä lähimmästä asutuksesta löytyi todella hieno ja näyttävä asemarakennus, jota ei ole kuulemma koskaan käytetty, vaan se oli hylätty heti valmistumisen jälkeen noin kymmenen vuotta sitten.
 
Tiettävästi yksikään juna ei ole koskaan sillä asemalla pysähtynyt, mutta jostain syystä se on kuitenkin keskelle ei mitään rakennettu suurella vaivalla ja ammattitaidolla. Yleensä ilmiöillä on selitys. Olisikohan se hieno asemarakennus tarkoitettu alunperin Vienan Kemiin, mutta joku Vasili sattui lukemaan piirustuksia vähän väärin. Suuri maa ja suuret toleranssit.



Näinkö meille aina täällä käy, käy, käy
15.08.2015, 17:07
 
Olihan hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli äskeinen Inter-Kups-välieräpeli, joka oli kuopiolaisten kauden tärkein peli. Ja niinhän siinä kävi, että mielessäni pyörii taas tunnelmaan sopivasti Virve Rostin ikivihreä Näinkö meille aina täällä käy, käy, käy.
 
Muutenkin etsin tuskissani nyt lohtua hengen kulttuurista. Muistan, että melkein yhtä synkät fiilikset olivat pinnassa torppari Johannes Koskelalla sen jälkeen, kun halla vei ensimmäisen ruissadon. Jussikin oli sitä mieltä, että se on loppu nyt. Minustakin tuntuu, että sairaaloinen jalkapalloinnostukseni on loppu nyt. Hermot eivät enää kestä. Ja sydänkään ei enää kestä. Rangaistuspotkukisan aikaan pulssi nousi yli 200.
 
Ensi keskiviikkona Kupsilla on peli Marianhaminaa vastaan ja pelkään kuopiolaisten häviävän 0-8. Äskeinen ylipitkä peli painaa poikiemme jaloissa, kun taas ahvenanmaalaiset saivat lisävoimaa siitä, kun kaatoivat äsken Hjk:n 5-1. HJK on maamme ainut oikea jalkapallojoukkue, muut pelaavat potkupalloa.
 
 
 
 
 



Poikarakkaus
14.08.2015, 18:18
 

Tietenkin uudet aatteet valuvat Venäjän syrjäkylille viiveellä, mutta myös poistuvat viiveellä. Joitakin vuosia sitten Pietarissa näkyi joka puolella Putinin ja Medvedevin yhteiskuvia. Viime aikoina sellaisia ei enää ole näkynyt, vaan Putin on kuvissa yksin.
 
Vanhana Kremnologina vedän asiasta sen johtopäätöksen, että ilmeisesti Medvedevin suosio on laskusuunnassa. Kuitenkin Kostamuksen ostoskeskuksessa oli myytävänä erikoistarjouksessa kello, josta tulee mieleeni dosentti Esa Saarisen 80-luvulla tekemä kappale nimeltään Poikarakkaus.
 
 Ihmettelin tuon kellon ääressä, että miksi Venäjällä väitetään homoja syrjittävän. Nyt harmittaa, että en nuukuuttani kelloa ostanut. Sillä tulee varmasti olemaan vielä suuri arvo antiikkimarkkinoilla. Eikä olisi ollut hinnankiroissa; 10 euroa ei ole paljoa tuollaisesta näyttävästä taideteollisuustuotteesta. 



Vienan Kemin kirkko
13.08.2015, 17:59
 

Kävin kahdeksan vuotta sitten edellisen kerran Vienan Kemissä ja silloin se vaikutti samanlaiselta kuin Kiestinki nykyään. Sellainen mielikuva minulla on, että Putinin toisen tulemisen jälkeen sekä Vienan Kemi, kuten myös koko Vienan Karjala on mennyt eteenpäin. Uusia rakennuksia on noussut ja vaikka tälläkin reissulla autosta rikkoontui iskunvaimentaja, niin tietikin ovat parantuneet.
 
Myös tuo kuvan Vienan Kemin kirkko on kunnostettu ja avattu matkailijoille. Tuo kirkko ja luultavasti myös sen ikonit ovat 300-vuotiaita, joten siinäpä olisi oiva väitöskirjan aihe itsensä pöhköksi lukeneelle uskontotieteen maisterille. Tuo kuvan kirkko muistuttaa Kisin saaren kirkkoa, jota pidetään maailman kahdeksantena ihmeenä. Ainakin Kisin kirkon väitetään tehdyn ilman nauloja; tuosta en osaa muuta sanoa, kuin että taitavia olivat Karjalankin timpurit 300 vuotta sitten. Rakennus on yhä vatupassissa toisin kuin monet uudemmat pytingit, vaikka uusissa on käytetty naulojakin.
 
300 vuotta sitten Ison vihan jälkeen varsinkin Keski-Suomeen kirveskansa rakensi näyttäviä herran huoneita. Sopii tietysti ihmetellä, miten sodan jälkeen kansalla oli varaa moiseen. Selitys on yksinkertainen. Kansalla oli varaa moiseen, koska kolmannes väestä oli päässyt ainuvastaan ja niinpä jäljelle jääneille riitti hyvin ruokaa ja aikaa puuhastella kaikenlaista.

 

 

 

Maiguban tai Jeljärven asemalla
12.08.2015, 18:20
 

Maiguban tai Jeljärven asema vaikutti tyhjältä, kun seurueemme sitä saksanseisojakoirien kaltaisesti toljotti, mutta yllättäen asemarakennuksen ovi avautui ja äärimmäisen iloinen ja ystävällinen karhumainen  asemapäällikkö vaati meitä tulemaan sisälle tutustumaan rakennukseen. Siellä hän esitteli ylpeänä seinälle kiinnittämäänsä laajaa rannekellokokoelmaansa. Harmitti, etten ollut älynnyt ottaa mukaani omaani; minullahan on muovipussillinen Lidlin neljän euron hyviä kelloja, joihin pariston vaihto maksaa seitsemän euroa ja on sen vuoksi jäänyt tekemättä.
 
Huomattuaan seurueemme bussikuskin, joka oli ulkoiselta olemukseltaan hänen ilmetty pikkuveljensä, Venäjän karhu päästi selkäkeikkanaurun ja puki virkatakkinsa ilmetylle pikkuveljelleen ja istutti hänet työpöytänsä ääreen. Kun tarjosimme asemapäällikölle rahaa työpaikkansa esittelemisestä, vakuutti hän, että hänellä on ihan hyvä palkka ja elekielellä hän näytti, että hänet tullaan hirttämään, mikäli hän ottaisi tyrkyttämämme vaatimattoman palkkion.
 
Maiguban tai Jeljärven asemapäällikkö ei ilmeisesti tiennyt paikan historiaa ja oli siksi meitä kohtaan ystävällinen. Nimittäin suomalaiset olivat vierailleet sekä Maiguban että Jeljärven asemilla ennenkin. Ainakin reilut 70 vuotta sitten niin tapahtui ja meikäläiset suksimiehet eivät silloin tyrkyttäneet tuliaisiksi rahaa vaan enemmänkin kasapanoksia yms. tappavia tuliaisia. Paljon rakennuksia hävitettiin, kiskoja räjäyteltiin mutkalle kilometrikaupalla ja tuskinpa edes henkilövahingoilta vältyttiin. 
 
Mainittakoon, että Jeljärven aseman tapauksessa tammikuussa 1942 hiihti noin 500 miehinen suomalaisosasto erämaan poikki linnuntietä edestakaisin 120 kilometriä, eli todellisuudessa ainakin 150 kilometriä. Paluumatkasta tuli suomalaisille todellinen kärsimysten tie ja haavoittuneetkin piti jättää ahkioissa silloisen vihollisen armeliaisuuden varaan, jota erämaaoloissa tuskin löytyi. Jeljärven hiihtoretkessä olisi ainesta elokuvaan samalla tavalla kuin Rukajärven tien polkupyöräretkessä.



Persujen perhe- ja sukupuolielämästä
11.08.2015, 18:08
 
Kyllä ei ole suomalaisilla oikeaa kuvaa perussuomalaisista, mikäli yhtään on uskominen Wikipedian antamiin tietoihin persujen perhe- ja sukupuolielämästä. Jo kesäkuulla kerroin, että jalkaväkimiinoja vastustava punavihreäfeministitoimittaja neiti Sharma, joka on taustaltaan suomalais-intialainen ja perussuomalaisten jalkaväkimiinoja kannattava puolustusministeri Jussi Niinistö astuivat avioliiton satamaan. Ymmärtääkseni siinä tohakassa varmastikin perisuomalaisia perisuomalaisia perhearvoja kannattava puolustusministeri erosi aiemmasta perisuomalaisesta vaimostaan.
 
Nyt törmäsin Wikipediassa tietoon, että ainakin median silmissä fasistiksi, rasistiksi ja neuvostovastaiseksi sekä lähes koko ihmiskunnan viholliseksi leimautunut, mutta siitä huolimatta varmasti peruskonservatiiveja perhearvoja kannattava perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen on myös eronnut perisuomalaisesta vaimostaan ja vaihtanut tämän bosnialaistaustaiseen muslimiin Lutfijaan, joka on aiemmin toiminut vihreissä.
 
Ja kovin juttu, jonka Wikipediasta luin, on se, että juuri yllättäen äänivyöryllä perussuomalaisten varapuheenjohtajaksi valittu Sebastian Tynkkynen on avoimesti seksuaalisiin vähemmistöihin lukeutuva. Eli vapaamielistä on persujen kenttäväki, vaikka tyhmempi ei sitä heti huomaa. Väkisinkin tulee mieleen se ajatus, että onko Sebastianilla jotain tekemistä viime kaudella politiikasta luopuneen sukunimikaimansa ex-kansanedustaja Oras Tynkkysen kaa, joka on avoimesti homoseksuaalisesti suuntautunut. Persumiehillä perusjätkillä on nimittäin kovaa kysyntää vihreiden keskuudessa.



Mitalitoiveita jalkapalloilurintamalla
10.08.2015, 19:30
 
Olen taas kirjoittanut ropakantaa. Silminnäkijätodistajaa kuultuani olen tullut siihen lopputulemaan, että helsinkiläiset jalkapalloturistit on sittenkin teljetty seuraamaan eilistä peliä eläintarhasta tuttuihin teräshäkkeihin. Nähtäväksi jää, miten Eu:n ihmisoikeuskomissaarit ja maamme punavihreät feministit tähän ihmisoikeusloukkaukseen suhtautuvat. Tosin teräshäkeillä estettiin se ihmisoikeusloukkaus, että jotakuta olisi lyöty turpaan.
 
Muutakin huomionarvoista tapahtui Kuopion jalkapallorintamalla. Lauantaina Kupsin a-junnut pelasivat Porin Jazzia vastaan, ja mielestäni peli oli äärimmäisen tärkeä poikiemme mestaruushaaveiden kannalta. Kuopiolaiset venyivät vaivoin 2-2-tasapeliin tuomarin suosiollisella avustuksella. Kupsin tasoitusmaalia edeltänyt käsivirhe jäi tuomarilta huomaamatta.
 
Itseltäni ei sen sijaan jäänyt huomaamatta se, että Kupsin joukkueesta puuttui monta parasta. Osa oli samaan aikaan pelaamassa Kufun miesten joukkueen vieraspelissä ja osa oli valmistautumassa seuraavan päivän Veikkausliigan peliin. Hyvin he valmistautuivatkin, koska juniorit Niskanen ja Savolainen tekivät Kupsin maalit Hifk:a vastaan ja Aatu Laatikainen teki melkein uransa ensimmäisen Veikkausliiga-pöysän.
 
Tv-hidastuksesta päättelin, että itse olisin vuoren varmasti laukonut pelivälineen pömpelin perukoille vastaavasta tilanteesta, sillä minä käytän aina yllättävää puhdasta kärkipotkua, jonka suuntaa kukaan ei voi ennakoida; rangaistuspotkunkin olen joskus onnistunut laukomaan kulmalipun kautta sivurajaheitoksi.
 
Olen koko kesän jännännyt sitä, että kuopiolaisjoukkueilla olisi hyvät mahdollisuudet olla mitaleilla miesten-, naisten-, a- ja b-poikien sekä b-tyttöjen SM-sarjoissa, joka olisi suomalaista jalkapalloiluhistoriaa, mutta niin ei taida tapahtuakaan, koska sekä poikien että tyttöjen junnujoukkueiden parhaat pelaavat muissa sarjoissa. Tytötkin pelasivat lauantaina mitalitoiveiden kannalta tärkeässä ottelussa vain tasapelin Vaasaa vastaan, koska osa joukkueesta oli kuulemma Pallokissojen naisten kakkosporukan vahvistuksena.



Helsinkiläisten läävät
10.08.2015, 15:43
 
Säästin 15 euroa, kun katsoin Kups-Hifk-pelin telkkarista. Luulin, että pelin voi seurata paremmin telkkarista kuin livenä paikan päältä, koska keskuskentän valotaulu ei näytä ottelun kohokohtia hidastettuna, kuten jäähallilla näytetään. Mutta ei peliä voinutkaan seurata paremmin tv:stä. Ottelu kuvattiin vain yhdellä kameralla eikä se riitä. Vain yhden kameran käyttö kertoo paljon suomalaisen jalkapallokulttuurin tasosta.
 
Helsinkiläisen jalkapallokulttuurin tasosta kertoo sen sijaan paljon se, että keskuskentän katsomoon oli rakennettu teräshäkkejä Hiifk:n kannattajia varten. Eilen minulle junioriottelussa kerrottiin ihan vakavalla naamalla, että vierasyleisö lukitaan näihin eriöihin pienissä ryhmissä, jotta heitä olisi parempi valvoa. Pidin tarinaa uskottavana, vaikka epäilinkin että Eu:n ihmisoikeuskomissaarit olisivat voineet myöhemmin tuomita sen, että helsinkiläiset jalkapallohuligaanit olisi jo heti kättelyssä suljettu eläintarhasta tuttuihin aitauksiin.
 
Ehkä tässä tapauksessa olisi parempi puhua läävistä kuin häkeistä, koska helsinkiläisfanit ovat käyttäytyneet vieraskentillä sikamaisesti. Viimeksikin Kuopiossa Hjk:n pettyneet kannattajat vallan tappelivat järjestyksenvalvojien kanssa, mutta tiettävästi he hävisivät senkin ottelun.Ja harva ei ole ollut Veikkausliigan helsinkiläisjoukkueiden ottelu, jossa ei olisi edes savupommia räjäytetty.
 
Kävin juuri lukemassa Savon Sanomia ja minulle selvisi, että taas oli vastuu jäänyt kuulijalle, kun savolainen kertoja oli äänessä eilisessä junioriottelussa. Ei helsinkiläisiä vieraita suljettukaan teräslääviin, vaan rakennelma olikin vain rakennettu kompastusesteiksi helsinkiläisille sen varalle, että he olisivat halunneet rynnätä järjestysmiesten kimppuun, kuten he edellisellä kerralla äityivät tekemään. Päällekarkaajat olisivat tänään joutuneet kiipeämään peräti neljän aidan yli päästäkseen järkkäreihin käsiksi ja se olisi vaatinut liian paljon pitkäjänteisyyttä etelän veteliltä huligaaneilta.



Kananainen
08.08.2015, 18:40
 

Kananainen on vienankarjalainen kylä, joka on nimensä puolesta onomatopoeettisesti mielenkiintoinen, mutta mielenkiintoinen se on myös sikäli, että se on Vienan Karjalan ainut kylä, jota suunniteltaessa on suosittu tylsää suoraa linjaa ja mielikuvituksetonta suoraa kulmaa. Ilmiölle on luonnollinen selitys. Saksalaiset rakensivat kylän armeijakuntansa esikuntaa, eli noin 4000 miestä, varten. Kananainen oli siis sota-aikaan pieni kaupunki.
 
Kaupungin rakennukset saksalaiset suunnittelivat tilapäisiksi parakeiksi, mutta tämäkin suunnitelma meni Wehrmachtilta täysin pieleen, kuten moni muukin laskelma Toisessa maailman sodassa. Vielä 71 vuotta myöhemminkin tilapäiset parakit ovat paikallaan ja ihan suorassa linjassa sekä täysin vatupassissa.Itse asiassa Kananainen on hyvin vireän oloinen kylä, jossa näytti olevan ainakin kaksi kauppaa, joissa oli paljon asiakkaita enkä minä ainakaan huomannut mitään tavarapulaa.
 
Karjalaiset ja venäläiset asukkaat ovat kuitenkin lisänneet parakkeihin erilaisia terasseja sekä kuisteja, ja myöskin nykyasukkaiden värimieltymykset näyttävät poikkeavan täysin yksitotisten germaanien vastaavista. Vienan Karjalan rakennukset ja rakennelmat edustavat niin mielikuvituksellisia ratkaisuja ja varsinkin niiden värivalinnat eroavat niin paljon perinteisestä länsimaisesta yksitoikkoisuudesta, että toivoisin jonkun itsensä pöhköksi lukeneen taiteen maisterin tekevän asiasta kiireesti väitöskirjan. Asialla alkaa olla kiire, koska monet sikäläisistä rakennuksista ja rakennelmista on hyvää vauhtia katoamassa luonnon suureen kiertokulkuun.

 

 

 

Kiestinki
07.08.2015, 18:06
 

Tämäkin kuva sisältää merkittäviä kauneusarvoja, koska kyseessä on rähjäidylliä parhaimmillaan. Luulen, että Kiestingin kylämaisema oli suunnilleen sama jo Kalevalan kulta-aikaan. Tosin uutta ovat sähkö- ja puhelinpylväät ja tv-antennit. Kiestingin pylväät ovat harvinaisen suorassa.
 
Eräs satunnainen Karjalan matkaaja epäili eräässä kylässä, että kyseessä olisi ollut alkoholin aiheuttama harha, kun yksikään pylväs ei ollut likimainkaan suorassa, mutta vakuutin, että kysymys ei ole alkoholista vaan ortodoksisesta uskosta, joka ei suosi suoraakulmaa, joka oikein onkin, koska suorakulma on mielikuvitukseton.
 
Tylsiä eivät ole myöskään Karjalan tv-antennit, koska seudulta ei löydy kahta samanlaista. Olisiko ollut niin, ettei Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmiin sisältyneet tv-antennit ja niinpä yksityinen sektori korvasi suunnitelmatalouden jättämän aukon mitä mielikuvituksellisimmilla rakennelmilla. Karjalan rahvas ei muuten ole huomannut, että aitaverkollinen katiska tai poljettava ompelukone ovat oikein suunnattuina vaatehengareita parempia tv-antenneja.
 
Monet kotitaloudet ovat Karjalassakin valitettavasti siirtymässä ikäviin lautasantenneihin, ja toivon, että joku valokuvaaja nyt viime hetkellä kävisi kuvaamassa Karjalan antennirakennelmat. Joku itsensä pöhköksi lukenut taiteen maisteri voisi vallan mainiosti tehdä väitöskirjan aiheesta.
 
Kun automme kaartoi Kiestingin kylälle, totesi siivosanainen upseeri ja herrasmies Sampo Ahto, että tämä on sitten se Karjalan persereikä. Itse kyllä äänestäisin Aunuksen puolesta. Mainittakoon ja korostettakoon, että Aunuksen karjalankielinen nimi on sattuvasti Anus.



Röhö
06.08.2015, 17:52
 

Tämä kuva sisältää sekä merkittäviä kauneus- että kulttuurihistoriallisia arvoja. Vielä Jatkosota-aikaan ainakin senaikaisen jatsahtavan iskelmän mukaan tässä Röhö-järven rannalla sijaitsi vireä kyläkolhoosi, mutta nyt paikalla on vain muistoristi ja maailman parhaat  viljelemättömät peltoaukeat.
 
Paikalla on nykyään myös maailman paras mesimarjaesiintymä ja maailman paras uimaranta. Haaveenani on ollut päästä uimaan Röhön rannalle, mutta tekemättä sekin asia taitaa tässä elämässä jäädä. Minulla olivat kyllä uikkarit repussa, mutta sitten aloin h-hetken lähestyessä miettimään, että jos tallaan taas pullon pohjaan, kuten tapanani on, niin oma kesäni ja matkaseurueeni matka ovat pilalla.
 
Joskus Heinolassa astuin yleisellä uimarannalla lasinsirpaleeseen, joka teki todella pahaa jälkeä. Tyypillisenä suomalaisena miehenä en vaikertanut vaivojani, mutta siinä vaiheessa kun jalkani alkoi mätänemään, menin päivystykseen, jossa nuori savolaislääkäripoika lausi mietteliään näköisenä painokkaasti, että seoroovalla kerralla tulet het, olit sitten miten kovassa kännissä tahhaansa. En vaivautunut korjaamaan lääkärin käsitystä itsestäni; tuohon aikaan pitäydyin lähes täysin päihteettömään elämäntapaan.
 
Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia.
https://www.youtube.com/watch?v=IXurYcELofI



Suon kauneusarvoista
05.08.2015, 18:57
 

Nähtäväksi jää, koska suomalaiset ymmärtävät soiden kauneusarvot ja alkavat rakentamaan kesämökkejään ja saunojaan soiden reunoille. Vienan Karjalassa suot ovat runsaslukuisia ja ne ovat suuria ja vaikeakulkuisia. Niiden äärellä ymmärtää, että soihinkin voi hukkua, sillä suonsilmäkkeet voivat olla petollisia eikä sellaisessa räpiskeltäessä uimataidosta ole paljoa apua.
 
Suomen ja koko maailmankin runsaslukuisen kaukopartiokirjallisuuden äiti, on noin 50 vuotta sitten ilmestynyt Onni Palasteen Rukajärven sissit, jossa nimenomaan liikutaan Vienan Karjalan maisemissa, ja  joko siitä tai sitten jostain muusta vastaavasta alan teoksesta opin, että tuollaisella hyllyvällä letolla kulkiessa kannattaa mukana kantaa pitkiä riukuja, joiden päällä kävellen voi yrittää ylittää upottavat paikat, tai ainakin niiden avulla voi yrittää nousta ylös kovan paikan tullen.
 
Asiaa pitkään pohdittuani, olen sitä mieltä, että vienankarjalaisten kannattaisi panostaa marjamatkailuun ja alkaa järjestää turisteille lakanpoimintasafareja. Epäilen, että seudun erämaihin jää paljon näitä sikäläisten metsien mätäneviä miljoonia. Tosin paljon niitä poimitaankin, ja  Itse ostin muovikassillisen lakkoja paikalliselta pk-yrittäjältä. Lakat maksoivat kolmanneksen siitä mitä Kuopion torilla. Olen kuullut väitettävän, että Suomen tulli on kovalla kädellä puuttunut lakkojen salakuljetukseen, mutta itse en keksi yhtään kappaletta järkeviä syitä, miksi niin olisi tapahtunut.