Henkeä salpaava suoritus	29.08.2019, 17:55
Kuopion tieteen päivillä oli myös liikuntalääketieteen professori Heikki Tikkanen kertomassa suomalaisen urheilukansan sankareista. Hän elävöitti tarinaansa videoilla ja varsinkin tähän sankarivideoon ihastuin. Itse olin jo unohtanut tapauksen, joka nähtiin suomalaisen jalkapalloilun kultakaudella. Silloinhan Suomi pelasi tasapäisesti Englannin kotikentällä sikäläisiä supertähtiä vastaan ja hävisi vain 2-1. Riemukas voittokin oli lähellä ja sen todistaa alla oleva video, jossa kolme engelsmannia ahdistaa maailman kolmanneksi parhaaksi jalkapalloilijaksi valittua Jari Litmasta, joka osoittaa tilanteessa sirkusmaista taituruutta. Tietysti sivistymätön ihminen, joka ei jalkapallosta eikä juuri muustakaan mitään ymmärrä, ei ymmärrä mitä sirkusmaista taituruutta tuossa nähdään. https://www.youtube.com/watch?v=HLHYIGj9A9E Pidän esimerkiksi professori Matti Klingeä eittämättä hyvin viisaana ja sivistyneenä ihmisenä, mutta en silti ole varma, että hän osaa arvostaa edellä nähtyä Litmasen suoritusta. Tosin ihan vailla jalkapallotuntemusta Klingekään ei ole, sillä jossain 70-luvun muistelmateoksessaan Klinge yllättäen paljastaa olevansa entinen amatöörijalkapalloilija. Nimittäin kalastaja Pentti Linkolan keväisin pidetyissä luonnonsuojeluaiheisissa Kurki-juhlissa järjestettiin rannoiltaan sulaneen lammen jäällä jalkapallo-ottelu, jolloin humanistien joukkueessa biologeja vastaan pelasi myös Matti Klinge. Joukkueen tunnuslauseena oli "kyllä ihminen aina eläimen voittaa", mutta Klinge epäilee, ettei ihminen kuitenkaan sillä kertaa voittanut. Varma hän ei asiasta kuitenkaan ole, koska ei tuntenut riittävästi pelin sääntöjä.   Kommentit (0)
Matti Mäkelä ja remonttimiehet	28.08.2019, 17:20
Tuo eilen mainittu ja äskettäin edesmennyt kirjailija Matti Mäkelä oli syntyjään eteläpohjalaisia, mutta muutti kypsässä iässä toiselle puolen Suomea Pohjois-Karjalaan Pyhäselälle. Siellä hän ilmeisesti viihtyi hyvin, koska ei ainakaan julkisuudessa pahemmin valitellut asuinpaikkansa puutteita. Tosin yhdessä asiassa hän näki itäsuomalaisissa arvosteltavaa. Mäkelällä ei nimittäin ollut hyvää käsitystä itäsuomalaisista remonttimiehistä. Kun hän mainitsi näkemistään puutteista palkkaamansa luultavasti savolaisen remonttimiehen työnjäljessä, kohautti tämä vain harteitaan korjaamatta havaittua epäkohtaa. Ilmeisesti korjausrakentaja ajatteli savolaisittain, että haetanneeko tuo mittään. Mäkelän mukaan pohjalainen remonttimies olisi vastaavassa tilanteessa tehnyt häpeästä itsemurhan. Muuten ainakin hyvän tarinan mukaan tuli kerran jurvalaiseen huonekaluverstaaseen tietokonesorvien kauppias, joka vakuutti, että tämä laite tekee työn tuhannesosa millin tarkkuudella. Mutta kauppoja ei syntynyt, koska jurvalainen puuseppä totesi, ettei se meillä riitä, meillä tehrään justihin. Kommentit (1)
Joululahjat kannattaa hankkia hyvissä ajoin	09.05.2019, 18:00
Sen verran jatkan eilen aloittamaani kirjakehua, että jos itselläni olisi vähänkin ylimääräistä rahaa ja jos joku minulle kaupittelisi alla olevien kirjojen kaltaisia hengentuotteita, niin kyllä minä vakavasti harkitsisin ostopäätöksen tekemistä jo pelkästään säälistä ja saattaisin hyvinkin päätyä hankintapäätökseen. Kyllä taiteen vuoksi kannattaa välillä vähän uhrautuakin, niin sitten tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi. Korostaisin vielä sitä, että joululahjojen keksiminen kanssaihmisille on vuosi vuodelta yhä entistäkin enenevämmässä määrin vaikeaa ja lahjasuunnitelmien pohtiminen kannattaa sen vuoksi aloittaa jo hyvissä ajoin. Alla olevat suhteellisen kauniit kirjat saattaisivat olla ihan hyviä joululahjoja ainakin henkilölle, jolla on jo kaikkea. Noita kirjoja hänellä ei todennäköisesti vielä ole. Kommentit (0)

Valonnopeus ja lepän tuhka	27.08.2019, 17:54
Kosmologi Syksy Räsäselle olisi voinut tehdä hänen alustuksensa jälkeen kysymyksiä, mutta vastoin tapojani jätin kysymykseni tekemättä, vaikka mieli kyllä olisi tehnyt, koska muut paikalla olevat olivat niin viisaan oloisia, että olin varma, että jos olisin tehnyt mieltäni pitkään askarruttaneen kysymyksen kosmetologian alalta, minua olisi taas katsottu pitkään mietteliäästi. Nimittäin äskettäin kuollut eteläpohjalaistaustainen kirjailija Matti Mäkelä, jolla sen maakunnan miesten tavoin oli selkeät ja varmat mielipiteet kaikenlaisista asioista, kirjoitti jossain kirjassaan, että hänen mielestään tähdet jarruttavat valon nopeutta, vaikka sen väitetään olevan vakio, koska ainettahan se valokin on vaikkakin kevyttä kuin lepän tuhka. En siis kysynyt, että onko kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt jo sen, että tähtien vetovoima jarruttaa valoa, koska ainettahan se valokin on vaikkakin kevyttä kuin lepän tuhka. Matti Mäkelän näkemyksen oikeellisuuden tavallaan myönsi Syksy Räsänenkin, koska hän kertoi alustuksessaan tähtien vetovoiman saavan valon juoksemaan tavallaan mutkille. Rouvani sen sijaan rohkeni kysymyksen esittämään, vaikkakaan se ei mielestäni liittynyt kosmetologiaan. Hän kysyi, että mikä saa alustajan pysymään noin laihana, mutta siihen Räsänen ei osannut vastata, koska oli ollut koko ikänsä samanlainen. Sen sijaan tilaisuuden puheenjohtaja kirjailija Antti Heikkinen vakuutti tietävänsä lihomisesta paljonkin. Kommentit (2)
Syksy Räsänen, todella viisas mies	26.08.2019, 20:02
Kuopiossa vietettiin männä lauantaina tieteiden päivää ja sen merkeissä lyseolla vieraili kerrankin jo pakinoitsija Aapelin perään kuuluttama todella viisas mies. Hän oli Helsingin Yliopiston kosmologian lehtori Syksy Räsänen, joka ennen tunnettiin ainakin Savossa Räsäs-Jukkana. Koska olen enemmäkin urheilumies, en kosmologiasta kovin paljoa ymmärrä, mutta korpallosta kuitenkin jonkin verran ja näkemykseni mukaan, jos kaltaiseni valmentajalahjakkuus voisi edes puoli vuotta valmentaa Räsäsen kaltaista koripallosentteri lahjakkuutta ja tuplata hänen massansa herkullista roskaruokaa syöttämällä, alkaisi Suomen koripallomaajoukkueen huutava sentteripula helpottamaan, koska vihdoinkin olisi löytynyt se Elis Askinkin kaipaama hyvä iso mies. Koska en kosmologiasta paljoa ymmärrä, sillä olen enemmänkin urheilumies, lainaan suoraan kaikkitietävää ja kaukaa viisasta Wikipediaa. Sen mukaan Räsänen on tunnettu maailmankaikkeuden kiihtyvää laajenemista koskevasta tutkimuksestaan. Hän oli 2000-luvun alussa maailman ensimmäisiä tutkijoita, joka ryhtyi etsimään kiihtyvän laajenemisen syytä maailmankaikkeuden keskelle muodostuneista tyhjemmistä alueista eli niin sanotuista onkaloista. Räsäsen mukaan laajeneminen on onkaloissa nopeampaa kuin galaksijoukkojen läheisyydessä ja näiden tyhjien onkaloiden kasvu saa maailmankaikkeuden keskimääräisen laajenemisen kiihtymään. Tämä selittäisi kiihtyvän laajenemisen ilman oletetun pimeän energian olemassaoloa. Räsäsen valtavirrasta poikkeavaa teoriaa ovat esitelleet muun muassa amerikkalaiset tiedelehdet New Scientist ja Scientific American.[3] Hän esitteli oman mallinsa ensimmäistä kertaa julkisuudessa keväällä 2007. Kommentit (1)
Armas Hutri ja Osmo P	25.08.2019, 18:01
Osmo P. Karttunen oli aikoinaan huomattava yhteiskunnallinen vaikuttaja ja huomattava on myös hänen Pohjantuuli-hautamonumenttinsa Kuopion Isolla hautausmaalla. Karttunen oli Saastamoisen teollisuussuvun vävypoika, joka oli ennen kaikkea merkittävä teollisuusjohtaja, mutta joka julkikokoomuslaisuudestaan huolimatta hän kelpasi Kekksoen kaudella 60-luvulla pariksi vuodeksi Ahti Karjalaisen hallituksen valtiovarainministeriksi. Lisäksi hän toimi Kupsin ja Palloliiton johtotehtävissä, kuten rikkailla savolaismiehillä on tapana. Pohjantuuli-hautamonumentin on veistänyt Jääskessä syntynyt professori ja sotainvalidi Armas Hutri. Hän osallistui vapaaehtoisena Talvisotaan, jossa hän sai aivoihinsa 16 kranaatinsirpaletta. Siitä huolimatta hän oli rintamalla myös Jatkosodassa ja haavoittui siellä kahdesti. Hän menetti jopa muutamaksi vuodeksi puhe-, luku- ja kirjoitustaitonsa, mutta kuntoutui vammoistaan niin, että pääsi Taideakatemiaan, josta hän valmistui 1952. Professorin arvon hän sai 1976. Hutri kuoli 2015 93-vuotiaana Kaunialan sairaalassa. Armas Hutrista löytyy lisätietoa Wikipediasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Armas_Hutri Kommentit (2)
Leonardo Da Vilhu	24.08.2019, 19:17
Ellen tapani mukaisesti ole täysin väärässä, on kuvassa tunnetun kuopiolaissyntyisen taiteilijan, taiteenkerääjän, taiteenlahjoittajan ja Kuopion Riennon työläisnyrkkeilijän Risto Vilhusen vanhempien hauta. Minusta muistomerkki on sangen vaikuttava. Vilhus-Risto tunnetaan kotikaupunkinsa ulkopuolella paremmin taiteilijanimellä Leonardo Da Vilhu. Mies on niin arvostettu taiteilija, että hänestä esitettiin jokunen vuosi sitten vallan dokumenttiohjelma televisiossa, joka herätti paljon huomiota ja pahennusta, koska yleensä tv-lähetyksissä ei saa näyttää juopunutta. Ainakin hyvän tarinan mukaan Risto Vilhunen on jo tehnyt valmiiksi oman hautamuistomerkkinsä, jossa lukee "Tähän on koira haudattuna". Nähtäväksi jää, synnyttääkö se muistomerkki yhtä paljon pahennusta kuin lappilaisen taiteilijan Kalervo Palsan vastaava, jonka Kittilän seurakunnan kirkkovaltuusto päätti poistaa siunatulta maalta, koska patsasta pidettiin liian fallosmaisena. Kommentit (2)
Kasakoiden muistokappeli	23.08.2019, 17:50
Olen pitkään ihmetellyt sitä, että vaikka Kuopion asukkaista lähes 10 % oli lähes sadan vuoden ajan Donin kasakoita, niin vähän heistä on jäänyt merkkejä kaupunkiin. Luulisi, että kun satoja parhaassa geenien levittämisiässä olevaa nuortamiestä on monen sukupolven ajan vaikuttanut seudulla, niin pitäisihän kaiken järjen mukaan monen vastaantulijan olevan täällä tumman ja tuuheatukkaisen, mutta ei ole. Melkein kaikki ovat raskasruppisia ja pallinaamaisia sekä harvahiuksisia ja- hampaisia itäsuomalaistyyppejä. Korkeintaan joskus muinoin Kupsin riveissä pelasi muutamia harvinaisen tummia ja poikkeuksellisen sypäkkäliikkeisiä savolaismiehiä, joiden todellista etnistä alkuperää saattoi hieman ihmetellä. Mutta eilen jo perinteiseksi muodostuneella kaupunginmuseon tutustumiskierroksella selvisi, että Donin kasakat ovat jättäneet Kuopioon ainakin yhden näkyvän muiston. Nimittäin Isolla hautausmaalla on 32 palveluksessa menehtyneen  Donin kasakan muistokappeli. Se on valmistunut vuonna 1912 ja ainakin hyvän tarinan mukaan sen ovi oli itsenäistymisen jälkeen vuosikymmeniä lukossa, mutta sitten yllättäen ilmeisesti ulkopoliittisten suhdanteiden muuttumisen seurauksena löytyi avain, jolla ovi saatiin auki ja niinpä kappelin sisätila on nyt kaiken kansan nähtävillä. Muistokappelin takaseinältä erottuu ikoni, jolla varmasti on nimikin, mutta sitä en ole saanut selville ja sen edessä on kaksi kaunista kukkalaitetta. Kukat saattavat olla muovisia, mutta mistä sen tietää vaikka ne olisivat alkuperäisiä metallisia. Nimittäin olen Karjalan kalmistoja kierrellessäni nähnyt nyt jo ruostuneita peltisiä ympäristöystävällisiä tekokukkia ajalta ennen muovin keksimistä. Kommentit (0)

Railakasta metsästäjähuumoria	22.08.2019, 19:59
Suomalaiset päästelivät selkäkeikkanauruja, kun lukivat, että Ruotsissa muudan innokas metsästäjä oli onnistunut kaatamaan kaksi lehmää villisikoina. Meidän suomalaisten on vaikea syyllistyä moiseen typeryyteen, koska meillä ei metsäsikoja liiemmälti ole. Mutta osataan meilläkin. Joskus nuoruudessani luin Savon Sanomista, että veneessä kaislikonreunassa istunutta onkimiestä oli ammuttu sorsana. Ensimmäisen paukun jälkeen onkimies oli yrittänyt äännellä ihmisen lailla, mutta siitä huolimatta rannalta oli vielä ammuttu armonlaukaus. Mutta seuraavan tarinan todenmukaisuudesta en ole ihan varma. Nimittäin eräs hirviseurue asteli erään maataloustuottajan tupaan ja ilmoitti ampuneensa isännän lehmän. Siihen isäntä rauhallisesti tuumasi, että se maksaa sitten 5.000 markkaa - silloin nimittäin elettiin markka-aikaa. Sen jälkeen hirviseurue tunnusti, että taisi siinä tulla kaadettua isännän hevonenkin. Sen hinnaksi isäntä määritteli 10.000 markkaa. Mutta lopuksi hirviseurue tunnusti, että kyllähän meillä olisi vielä puhuttavaa isännän emännästäkin.... Kommentit (0)
Kirkkoherra työläisjalkapalloilijana	21.08.2019, 18:15
Vaan paljon saa Suonenjoki nykyään julkisuutta valtakunnan mediassa. Toissa päivä Iltalehti teki näyttävän jutun Suonenjoen kirkkoherra Petteri Hämäläisestä ja vaikka Suonenjoen urheiluhistoria onkin pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, laajenivat sen mitta suhteet entisestään. Nimittäin jutussa kerrotaan, että Suonenjoen nykyinen kirkkoherra on legendaarisen työläisjalkapalloseura Kuopion Elon pelaaja ja puuhamies. Hänen isänsä oli maineikas kuopiolainen jalkapalloilija Tapio Hämäläinen, joka menehtyi sydänkohtaukseen jalkapallokentälle 37-vuotiaana. Jalkapallon harrastaminen on siis tavallaan 7-vuotiaana isänsä menettäneen kirkkoherran surutyötä. Kirkonmiehet ovat innokkaita jalkapalloilijoita, mutta hieman ihmetyttää se, että kirkkoherra palloilee TUL:n joukkueessa. Ennen se olisi ollut skandaali ja potkujen paikka, mutta nykyään tilanne taitaa olla se, että tämän ajan papit ja varsinkin piispat, puhuvat kuin kommunistit ennen ja ovat innokkaita jalkapallon harrastajia. Muistanpa, kuinka juttelin joskus vuosikymmeniä sitten Heinolassa silloisen sikäläisen kirkkoherra Hannu Niskasen kanssa jalkapallosta, hänkin oli innokas lajin ystävä ja hän kertoi, miten oli ollut helsinkiläispoikana seuraamassa joskus 50-luvulla Kuopiossa Kupsin ja Hjk:n kohtaamista. Hjk johti jo 3-0, mutta sitten kuopiolaiset tekivät kaksi maalia ja ihan pelin loppuhetkillä Kups sai hyvältä paikalta vapaapotkun, jonka jälkeen suuri ja innostunut yleisömassa intoutui huutamaan, että "Kunu laakasoo, Kunu laakasoo"! Sitten hevosenpotkuistaan tunnettu Gunnar Boman laakasi, pallo osui ylähirteen ja pomppasi siitä kohtisuoraan ylöspäin noin 30 metrin korkeuteen. Hjk voitti pelin ja helsinkiläispojasta se oli tuntunut hyvältä. Jutun työläisjalkapalloa harrastavasta Suonenjoen kirkkoherrasta voi lukea tästä linkistä: https://www.iltalehti.fi/jalkapallo/a/da7b2800-ccc1-44fe-b184-077007d4733c?fbclid=IwAR1xPS253cKwNWcCZmyJ8d3AlVM1uGSolZ-Tjw35fD-zynZtep1cPcWe9aQ Kommentit (0)
Suonenjoen kiinteistöbisnes käy kuumana	20.08.2019, 17:52
Vaikuttaa vahvasti siltä, että kiinteistöbisnes pyörii Suonenjoella vilkkaana ja että mansikkakaupungin kiinteistöt herättävät huomiota ja jopa kiinnostusta kaikkialla maassamme. Jokin aika sitten markkinoitiin Iisvedellä sijaitsevaa kulttuurihistoriallisesti arvokasta Erkki Junkkarisen syntymäkiinteistöä kohtuuhintaan eli pyynti oli 3.000 €. Kiinteistön kerrottiin soveltuvan erityisesti poikamiehille tai koirille. Myynti-ilmoituksessa myönnettiin avoimesti, että se vika kyseisessä kiinteistössä on, että vessa puuttuu. Joku päivä sitten Iltalehden näyttävässä jutussa uutisoitiin, että Suonenjoen asemarakennus on myynnissä. Hintapyyntö oli peräti yksi euro, mutta yleensähän kiinteistöistä pyydetään noin 20 % todellista hintaa enemmän, joten ostajakandidaatin kannattaa vielä tingata hinta oikein ihka tiukalle, kuten Päätalon Herkolla oli tapana. Asemarakennuskiinteistö poikkeaa sikäli Erkki Junkkarisen syntymäkiinteistöstä, että siinä on myös hyvä vessavarustus, koska vessoja on peräti kuusi. Myönteisenä asiana myyjä korostaa myös sitä, että kiinteistön lähellä on kirkko. Jostain syystä sitä ei kerrota, että myös hautausmaa on ihan vieressä. Itse harkitsen vakavasti asemarakennuskiinteistön hankkimista. Sinne voisin perustaa savendreijauskommuuniosuuskunnan, josta olen pitkään haaveillut. Savipottien kysyntä on maailmalla kova ja savipottibisneksessä liikkuvat varmasti isot rahat. Suonenjoen asemarakennuksen myyntiä käsittelevä Iltalehden juttu löytyy tästä linkistä: https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/2efeaa1d-381a-4af6-b55f-d692f788c6ba Kommentit (0)
Nikkisen kauppareissu	19.08.2019, 17:41
Soini Nikkinenkin ansaitsisi eittämättä oman urheilijaelämänkertansa. Hän syntyi vuonna 1923 13. lapsena kiuruveteläiseen mökkiin, jonka mittojen väitetään olleen kolme kertaa kolme metriä. Siitäkin tilasta leijonan osan vei iso uuni ja jonkin verran tilaa vei myös seinällä roikkunut Stalinin patsas, jonka juurella Savon Sanomien toimittaja Seppo Kononen opetteli polttamaan tupakkaa. Mutta iso, riski ja ennen kaikkea kovakätinen mies kasvoi pikkumökin pojasta. Sota-aikana Syvärillä kerrotaan hänen nuorena miehenä viskanneen kiveä yli 240 metriä, jossa tempussa voisi Ruuskas-Antillakin olla tekemistä. Sodan jälkeen hän lähes ikämiehenä oli kuutena vuotena peräkkäin keihäänheiton maailmantilastossa kolmen parhaan joukossa. Nikkinen tunnettiin boheemina urheilijana, jolla oli vaikeuksia Urheiluliiton herrojen kanssa. Esimerkiksi Paavo Noponen kertoo kaskukirjassaan Naurukisat, kuinka Pajulahden urheiluopiston kenttämestarina työskennellessään Soinille juolahti mieleen tärkeä kaupassa käynti. Kyseistä ostosta varten oli kuitenkin pakko mennä Lahteen asti ja liikkeen sulkemisaika lähestyi uhkaavasti. Ainoa mahdollisuus oli linja-auto, jonka aikataulu ei kuitenkaan edellyttänyt Pajulahden ja Lahden välin taittumista kahdessakymmenessä minuutissa. Sen verran oli Pajulahden pysäkiltä sulkemishetkeen jäljellä. Soini ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, vaan hän tunkeutui kuljettajan viereen, veti tupesta esiin puolen metrin mittaisen Lapin leukun, jätti sen vaihdelaatikkoa vasten paljaana nojalleen ja jyrähti: "Nyt ajat Lahteen täysillä. Eikä yhtään pysähdystä, tai mä tapan.  Kuljettaja kaahasi niska kyrmyssä henkensä edestä. Soinin lisäksi kuului matkustajiin vain muuan naishenkilö, joka Villähteen kohdalla painoi pysähtymisnappia tiheästi ja turhaan. Soini kavahti seisaalleen leuku kädessä: "nyt ei pysähdytä. Anna sen napin olla tai mä tapan sinutkin". Ostosreissu onnistui viime tingassa. Tosin Suomen virallinen keihäänheittoa käsittelevä urheiluhistoria paljastaa, että Soini Nikkinen oli jostain syystä  kesän -53 kilpailukiellossa epäurheilijamaisen käytöksen vuoksi. Kommentit (0)
Puukeihään maailmanennätys	18.08.2019, 18:16
Hurja mies oli tuo eilen mainittu työläiskeihäänheittäjä Soini Nikkinen. Tietääkseni hänen vähän käyrällä ja kertaalleen katkenneella koivukepillä heittämä 83,56 jäi maailmankaikkeuden historian pisimmäksi keihäskaareksi. Sitä ennen jo vuosien ajan amerikkalaiset olivat hallinneet metallisilla liitokeihäillä ennätystilastoja. En ole edes varma, onko kukaan toinen heittänyt puukeihästä yli 80 metrin. Asiantunteva kommentaattori kertoi edellisen juttuni yhteydessä, ettei Nikkistä maailmanennätyksestään huolimatta valittu saman vuoden olympialaisiin. Virallisesti kerrottiin, että syynä valitsematta jättämiseen olisi ollut se, että miehen tuloskunto romahti loppukesästä. Selitys pitänee osittain paikkansa, mutta virallinen selitys ei kerro tuloskunnon romahduksen syytä. Selitys asiaan lienee se, että Nikkinenkään ei monien muiden keihäshirmujen tapaan ollut mikään vesipoika. Ainakin nuorena edesmenneen urheiluhistorioitsija Antti O Arposen mukaan Nikkinen oli maailmanennätyskesänään edustamassa Suomea maaottelussa Saksaa vastaan. Kilpailun alla mies oli kuitenkin innostunut kiertelemään Saksan oluttupia siihen malliin, että ensimmäistä suoritustaan tehdessä hänen tilannetajunsa oli sen verran hukassa, että hän asteli heittoradan väärään päähän ja oli viskaamassa keppinsä saksalaisyleisön joukkoon. Joukkueen johtaja Uunila onnistui kuitenkin kääntämään hänet oikeaan heittosuuntaan, jonka jälkeen mies tempaisi reilun 70 metrin kaaren, joka riitti saksalaisten lyömiseen ja poistui sen jälkeen jatkamaan kierrostaan olutkapakoissa. Arposen kertoma tapaus saa vahvistusta Suojelupoliisin virallisesta historiasta. Kirjassa kerrotaan, että Supo kuulusteli suomalaisurheilijoita maaottelun jälkeen siitä, että CIA:n epäiltiin yrittäneen värvätä meikäläisiä agenteikseen. Soininen kuitenkin vakuutti kuulusteluissa, että koko joukkue kierteli maaottelun aikana saksalaisia kapakoita ja ilotaloja siihen malliin, ettei ainakaan hänellä ole mitään muistikuvia värväysyrityksestä. Kuulustelija piti Nikkisen kertomusta uskottavana. Kommentit (0)

Soini Nikkisen kaari	17.08.2019, 17:56
Hämäläisillä näyttää monista päinvastaisista mielipiteistä huolimatta olevan ainakin jonkin verran huumorintajua. Toteutin nimittäin ikiaikaisen unelmani ja  kävin Kuhmoisten urheilukentän laidalla osoittamassa kunnioitustani Soini Nikkiselle. Samalla huomasin, että kentälle johtava kadunpätkä oli nimetty Soini Nikkisen kaareksi, joka on onnistunut ja hauska kadun nimi. Työläiskeihäänheittäjä Nikkinen nimittäin heitti Kuhmoisten kentän avajaiskilpailuissa 24.6.1956 keihäässä uuden huikean maailmanennätyksen 83.56. Suorituksen arvoa lisää se, ettäennätys tehtiin puukeihäällä. Olen itse omin silmin nähnyt tuon maailmanennätysvälineen. Vierailin joskus pari kymmentä vuotta sitten Urheilumuseossa, jossa näin Nikkisen ennätyskeihään lasivitriinissä. Erikoista välineessä oli, että se oli kertaalleen katkennut ja käsistään kätevä keihäshirmu oli sen jollain nerokkaalla lohenpyrstöliitoksella korjannut. Keihäs oli mielestäni hieman käyrä. Luulen, että lohenpyrstöliitos ja käyryys saattoivat jollain merkillisellä tavalla parantaa sen lento-ominaisuuksia. Samalla kertaa ikuistin luultavasti itseni myös lähtemättömästi maamme urheiluhistoriaan. Vitriinin reunassa väitettiin, että keihäällä on heitetty maailmanennätys kesällä 1953. Pyysin välittömästi museon opasta noutamaan laitoksen johtajan paikalle ja kun johtaja saapui, alahuuli raivosta väpättäen kerroin, että Kiuruveden Teräksen kasvatti Soini Nikkinen heittä maailmanennätyksensä Kuhmoisten kentän avajaiskilpailuissa 24.6.1956 eikä 1953, kuten museossa törkeän harhaanjohtavasti kerrotaan. Kommentit (1)
Kotimainen vaihtoehto	16.08.2019, 18:04
Ylväinä liehuvat kansakuntien liput, mutta ylväimpänä liehahtelee Suomen siniristivaate aloitti kiihkoisänmaallinen urheiluselostaja Pekka Tiilikainen selostuksensa Holmenkollenin kisoista joskus vuosikymmeniä sitten, mutta tänään edellä mainittu asia oli täyttä totta Kuopion kuuluisalla kansainvälisellä torilla, jossa vietettiin jonkinlaista kansainvälistä ruokapäivää jo perinteisiksi muodostunein menoin ja se on hyvä se. Veikeänä yksityiskohtana silmääni pisti, että pariisilaisen kahvilan ja italialaisen jäätelöbaarin välissä oli kotimainen vaihtoehto nimeltään Leenan Lettu. Ja sen verran olen juntti, että Leenan Lettua aion vielä tänään testata. Lettua parempaa ruokalajia en tähän hätään keksi yhtään kappaletta. Sen jälkeen palkintosijoille yltävät Hanna Partasen munkkipossut, joissa on sisällä vattumöhnää ja tuoreet lakkaviinerit.  Noista ulkomaisista herkuista en oikein ole oppinut tykkäämään. Letuista puheen ollen tiedän, että Venäjällä suositaan sikäläisiä lettuja, eli blinejähän ne siellä ovat, siinä määrin, että siellä on jopa blinibaareja. Ne lienevät sikäläinen isänmaallinen vaihtoehto ylikansallisille hampurilaisbaareille. Itse äänestän blinibaarien puolesta, vaikka myöntää täytyy, että hampurilaisbaarit saattavat hyvinkin nykyään olla terveellisempi ja kestävän kehityksen kannalta parempi valinta. Muuten Kuopiossa asuu tietääkseni noin 300 venäläistä ja ihmetellä täytyy, ettei täällä ole yhtään venäläistä ravintolaa. Kuopiossa asunee kaksi kiinalaista ja kaksi nepalilaista ja heillä kaikilla on omat kansalliset ravintolansa kaupungissa. Venäläinen ruokakulttuuri taida olla edustettuna tänään torin ruokatapahtumassa. Kommentit (2)
Etelä-Pohjanmaan matkailusta	15.08.2019, 16:52
Täytyy hieman oikaista tuota eilistä Etelä-Pohjanmaan matkailunähtävyyksiä käsitellyttä kirjoitusta, jotta sillä suunnalla ei hermostu ja koota lähetystöä oikaisemaan erheellistä tietoa. Onhan siellä muutakin nähtävää eilen luettelemieni lisäksi. Päällimmäisenä tulee mieleeni Isojoella sijaitseva Kyllikki Saaren suohauta, jolla aioin pistäytyä ja selvittää, löytyykö alueelta uusia johtolankoja, jotka auttaisivat murhan selvittämisessä. Tosin tapaus lienee selvitettykin paikallisin voimin, koska jotain noin sata vuotiasta entistä poliisia kerran jututettiin jossain murha tv-ohjelmassa ja hän kyllä pohjalaisen suorasti ja varmasti mainitsi, kuka teon oli tehnyt. Isojoelta pyöräilen Kauhavalle Lummukan sorakuopille, jonne Hakalan veljekset kokoontuivat juomaan kiljua AIV-pöntöstä ja räiskimään isänsä asekätkentäkonepistoolilla. Ilonpitoon liittyi sitten myös poikien sotahullu opettaja, joka moitti poikien aseenkäsittelytaitoa ja kiljustakin hän totesi, että "helvetin huonoa kiljua". Hakalan Paavo valitti sitten entiselle opettajalleen kunnioittavaan sävyyn, että "teillä ei sitten ole koskaan ollut meistä mitään hyvää sanottavaa. Aion Lummukan kuopilla etsiskellä, vieläkö hylsyjä löytyisi tuon tapauksen jäljiltä. Kauhavalta pyöräilen sitten Savoa kohti, eli Vimpelin Savojoen Saarikentälle, seuraamaan Vimpelin Vedon ja Alajärven Ankkurien pesäpallo-ottelua. Pelin jälkeen harrastan perhokalastusta kakkospesän takana, koska Antti Tuuri kertoo kirjassaan saaneensa sieltä kahden kilon taimenen. Tuuri on Pohjanmaalta, joten hän ei valehtele kalajutuissaankaan. Kommentit (2)
Kusikivi	15.08.2019, 16:50
Kuten olen jo luvannut, tulen, jos elakkeelle selviän, ensitöikseni pyöräilemään Teuvalle tutustuakseni Maailman suurin keihäs-monumentin fallisiin pirteisiin. Olen käynyt Etelä-Pohjanmaalla aiemminkin Pauli Nevalan vuoksi, koska hän julkaisi pari kymmentä vuotta sitten runokasetin, jota sitten kiiruhdin ostamaan. Mutta turhaan, koska kun Seinäjoen suurimmasta musiikkiliikkeestä kasettia tiedustelin yhtä kpl Nevalan runokasetteja, totesi liikkeen pitäjä, että kyllhähän me se Paulin kans tehtihin, mutta se on jo myyty loppuhun". Samaisella reissulla luin Ilkka-Lehteä, jossa oli Nevalan haastattelu. Hän kertoi olevansa laatimassa parasta aikaa tieteellistä teosta, jolla hän aikoo kumota vallalla olevan väärän jääkausiteorian. Kirjan nimeksi hän oli kaavaillut "Pitkäkorvien aikaa", mutta eipä ole vielä kirja saapunut kauppoihin. Ilman muuta sen ostaisin. Samalla, kun elakelaisena pyöräilen Teuvalle, pistäydyn myös tutustumassa naapurissa Kurikassa sijaitsevaan Kusikiveen. Se on tietääkseni nykyään Etelä-Pohjanmaan ainut matkailunähtävyys. Kusikivi on kookas lohkare, jonka takana Herran vuonna 1752  heinäkuun 19. päivänä sattuivat Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik ja kuningatar Loviisa Ulriika käymään myös kuninkaallisille luonnollisilla tarpeillaan ja jonka tapauksen johdosta kivelle löytyy vielä tänä päivänäkin selkeä asiasta kertova opaste. Jos pohjalaisilla olisi edes jonkinlaisia matkailuyrittäjän lahjoja, he järjestäisivät joka heinäkuun 19. päivä Kusikivellä vuoden 1752 tapahtuman muistojuhlan ja kutsuisivat Ruotsin nykyisen kuningasparin kunnioittamaan tilaisuutta läsnäolollaan. Ainakin prinssi Danielin huumorintaju saattaisi riittää siihen, että hän kunnioittaisi tilaisuutta läsnäolollaan, koska onhan hän Ruotsin metsäsavolaisten jälkeläisiä, kuten suuri osa muistakin Ruotsin keskeisistä vaikuttajahahmoista. Kommentit (0)
Teuvan suurin matkailunähtävyys	13.08.2019, 18:09
Suurena ikiaikaisena haaveenani on ollut, että jos joskus pääsen oikeasti elakkeelle eikä minua sen sijasta myydäkään Kuopion torilla ruotuvaariksi vähiten pyytävään yksityistettyyn säilytyslaitokseen, kuten pelkään, jossa voisin sitten syödä puukupista kauravelliä yhteisruokalan nurkassa, niin otan vanhan polkupyöräni ja käyn siltä käsin tutustumassa maamme jokaiseen hiihtäjä- ja juoksijapatsaaseen, joita on koko joukko eri puolella Suomea kuuluisimpana joukosta Pyhäjärvellä sijaitseva alastonta Helena Takaloa esittävä hiihtäjäpatsas. Mutta Pauli Nevalasta kertovasta kirjasta äkkäsin uuden matkailunähtävyyden, jonka luokse aion myös pyöräillä ja sitä saksanseisojakoiran tavoin ihmetellä. Nimittäin Teuvalle on Nevalan urotekojen kunniaksi pystytetty maailman suurin keihäs. Se on joka suhteessa kymmenen kertaa miestensarjan virallista kilpailuvälinettä suurempi, joten yksinkertainen laskutoimitus osoittaa sen olevan peräti 25 metriä korkean ja tilavuudeltaan tuhatkertaisen normikeihääseen verrattuna. Painoa sille on siten siunaantunut ainakin 800 kiloa, mutta todennäköisesti vielä paljon enemmän. Etelä-Pohjanmaalla tahtoo kaikki olla maailman suurinta ja uskon ainakin tämän keihään olevan eittämättä maailman suurimman lajissaan. Jos jotain vikaa siitä pitää oikein hakemalla hakea, niin kuvasta päätellen ei näytä ollenkaan hyvältä, että se jököttää pystyssä suoraan maata kohti. Kyllä noin 45 asteen kulma olisi esteettisesti kauniimpi. Luulen, että keihäspatsaan asento on jonkinlainen protesti Mexicon kisojen mittamiehiä vastaan, jotka hylkäsivät karsintakilpailussa Nevalan 85 metrin kaaren lappeelleen menneenä eikä mies näin päässyt puolustamaan olympiakultaansa loppukilpailuun. Kommentit (2)

Teuvan rivakka	12.08.2019, 17:50
Rivakka mies oli Pauli Nevala aikoinaan, joten hän oli ihan sopiva tyyppi edustamaan urheiluseuraa nimeltään Teuvan Rivakkaa. Tosin vaikka hän oli rivakka, niin nykyheittäjiin verrattuna hän oli voimiltaan aika heikko. Penkkipunnerruksessa nousi 90 kiloa, rinnalle vedossa 120 ja jalkakyykyssä 160. Esimerkiksi Seppo Räty, joka oli aikoinaan melkein Suomen vahvin, taisi parhaimmillaan työntää suorille käsille lähes 200 kiloa, joten hän oli siinä lajissa melkein kaksi kertaa Nevalaa vahvempi. Cooperin testin ennätyskin oli Nevalalla vain 2800 metriä, eli aikoinani Suonenjoen Yhteislyseon 5. luokan pojista juoksi enemmän. Mutta satasen hän juoksi parhaimmillaan 11,3 ja se on tulos, johon nykyheittäjistä pääsee tietääkseni ainoastaan 18-vuotias Topias Laine, joka on juossut matkan aikaan 11,14 ja voittanut nuorten Sm-kisoissa 100 metrillä hopeaa. Nevala, jolla on pohjalaisen selkeät ja varmat mielipiteet, korostaa, ettei keihäänheitto ole mikään voimalaji. Norsukin on hänen mukaansa pirun voimakas, mutta ei se pärjää leopardille satasella. Ja oikeassahan Teuvan hirmu on tässäkin mielipiteessään. Muistanpa, miten Mexicon kisoissa keihäässä hopeaa voittanut Jorma Kinnunen ja painonnostossa kultaa voittanut Kaarlo Kangasniemi olivat joskus pilanpäiten kilpailleet keihäänheitossa. Kangasniemi oli saanut kepin lentämään vain 18 metriä ja poskeen oli siitä huolimatta sattunut pirusti. Kommentit (1)
Nevalan suolatankkaus	11.08.2019, 15:16
Minusta keihäänheiton olympiavoittaja Pauli Nevala on verbaalinen nero, josta voisi halutessaan tulla myös menestyvä talkshow-artisti. Käsitykseni Nevalasta vahvistui, kun olen tänään lueskellut Henry Ahon ylöskirjaamia Nevalan tarinoita kirjasta, jonka osuvana nimenä on Kaamea heittäjä - Pauli Nevalan mietteitä urheilusta ja elämästä. Nevala on hankkinut laajan yleissivistyksen ja tietää paljon kaikenlaisista asioista eikä hän edes yritä salata asiaa. Ihmettelen, ettei Nevalan asiantuntemusta ole enempää hyödynnetty maamme urheiluvalmennuksessa. Tietysti omasta lajistaan keihäänheitosta hän tietää kaiken, mutta yllättävää on, että hän on perehtynyt myös kestävyyslajeihin. Luulen Kaameasta heittäjästä keksineeni Norjan kestävyyslajien menestyksen salaisuuden. Ilmeisesti norjalaiset ovat itsenäisesti jo ennen Nevalaa keksineet suolatankkauksen merkityksen hapenottokyvyn lisääjänä tai sitten keihäshirmu on keksintönsä heille paljastanut. Nevalan tutkimusten mukaan raju suolan syönti ennen kestävyyssuoritusta parantaa merkittävästi hapenottokykyä. Se ei nosta punasolujen määrää eikä hemoglobiiniarvoja, joita murtomaahiihdossa jo valvotaankin tiukasta, vaan runsas suolan syöni lisää punasolujen tilavuutta, jolloin niiden kyky kuljettaa happea paranee merkittävästi. Nevalan testasi menetlmää itseensä syömällä suuren purkillisen suolasillejä ja joi vielä oksettavan väkevää suolavettä kyytipojaksi. Kun hänen verenkuvansa tutkittiin laboratoriossa, todettiin punasolujen koon kasvaneen 92:sta 98:an eli lähes 10 %. Jokainen joka urheilusta jotain ymmärtää, ymmärtää, että punasolujen kasvattaminen niiden suolaamisen avulla, on dramaattinen menestystekijä kestävyysurheilun näkövenkkelistä käsin. Ehdotankin, että Pauli Nevala on palkattava Suomen hiihtoliiton päävalmentajaksi, kun K-P Kyröä ei siihen jostain syystä kuitenkaan huolita. Kommentit (0)

Kulkumies ja urheiluhieroja Asko Vehviläinen	10.08.2019, 19:34
Ihan tuli lapsuusajat mieleen, kun polkupyörällä ajanut kulkumies pyysi vettä juodakseen. Kulkumies kertoi olevansa Pirttiselän Räsäsiä, jonka jo arvasinkin, koska kulkumies oli kovasti Viktor Klimenkon näköä. Räsäsen suvun muinainen esi-isä oli kasakka ja jostain syystä nämä geenit vaikuttavat vieläkin eivätkä Räsäset ole tavallisia pallonaamasavolaisia. Koska kulkumies oli Kärkkäälän Räsäsiä, hän jo kuulustelujen alkuvaiheessa myönsi olevansa lääkäri, kuten hänen suvussaan miehillä on tapana. Ja koska Kärkkäälän Pirttiselän urheiluhistoria on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, mm. kulkumiehen setä, kuivankälpeä SKDL:n kansanedustaja Pauli Räsänen hallitsi suvereenisti Pohjoismaiden parlamentaarikkojen hiihtomestaruuskisoja, vaikka mukana oli norjalaisia olympiavoittajiaan, hän hänen lajiaan kysyessäni kertoi olevansa urheilulääkäri. Hän myös kertoi juuri olleensa Kalevan kisoissa ja että siellä vietettiin muistohetki edesmenneen legendaarisen urheiluhieroja Asko Vehviläisen kunniaksi, jonka kulkumies kertoi olleen myös Pirttiselän poikia. Tieto oli minulle uusi ja ihmeellinen, tiesin kyllä Vehviläisen olleen suonenjokelaisia, mutta olin uskonut hänen olleen Vehvilän kylän poikia, koska sieltähän ne Vehviläiset ovat yleensä ovat lähtöisin. En väittänyt kulkumiehelle vastaan, koska yleensä luotan lääkäreihin, urheilulääkäreihin varsinkin. Niinpä pidän tästä lähtien maamme tunnetuinta urheiluhieroja Asko Vehviläistä Kärkkäälän poekana. Toiseksi tunnetuin urheiluhieroja lienee Yrjö Koivistoinen, joka toimi Hannes Kolehmaisen hierojana, managerina ja harjoittelukumppanina. Hän oli kuopiolaisia, mutta todennäköisesti sukujuuriltaan kärkkäälän poekia.   Kommentit (2)
NKP:n 12. puoluekokous	09.08.2019, 17:31
Kun lukee enemmän, luulee vähemmän. Olen kuvitellut, että Savostakin pitäisi löytyä kaiken järjen mukaan timantteja, koska täällä kallioperän pitäisi kapitalistisenkin tiedemiehen mukaan olla timanttirikasta. Niinpä olen luonnossa liikkuessani katsellut ympärilleni sillä silmällä, että havaitsisin tielleni osuvat timantit. Mutta turhaa on ollut työni. Jussi Konttisen mielenkiintoisesta Siperia-kirjasta opin, että vaikka Jakutia onkin tärkeä timantintuotantoalue, niin eivät sielläkään arvokivet jaloissa pyöri vapaina luonnossa. Itse asiassa eivät edes timanttikaivosten työntekijätkään niitä näe. Kaivoksista louhittu kiviaines murskataan ja jauhetaan ja sen jälkeen timantit erotetaan malmista erityisillä separaattoreilla. Timantin painoa mitataan karaateissa ja karaatti tarkoittaa johanneksenleipäpuun siementä ja painaa 0.2 grammaa. Suurin Jakutiasta louhittu timantti on löydetty vuonna 1980. Se painoi 342 karaattia, eli 68,4 grammaa, joka ei kovin paljolta kuullosta. Timantille annettiin nimeksi NKP:n 12. puoluekokous, joka nimi osoittaa, että Neuvostoliitto oli myös huumorin supervalta. Kommentit (0)
Kansakuntien jakaantuminen	08.08.2019, 17:53
Vaikka olen vanha mies jo, epäilen näkeväni sen päivän, jolloin Pohjois-Amerikan Yhdysvallat jakaantuu sosialistiseksi Itä-Pohjois-Amerikan Yhdysvalloiksi ja kapitalistiseksi Länsi-Pohjois-Amerikan Yhdysvalloiksi. Amerikkalaiset ovat jakaantuneet kahteen hyvin eri tavalla ajattelevaan leiriin eikä nykyinen presidentti näytä edes haluavan eheyttää kansaansa. Usa:n käsittämättömän valtava valtion velkakin hoituisi kätevästi sillä tavalla, että maksumies lakkaa olemasta. Ja vaikka olen vanha mies jo, epäilen, että näen vielä sen päivän, jolloin Suomikin jakaantuu punavihreäksi Etelä-Suomeksi ja pohjoisemmaksi Juntti-Suomeksi. Raja kulkenee suunnilleen samalla linjalla kuin Nuijasodan ja sisällissodan aikaan. Epäilyni heräsi eilen, kun katsoin A-studion ohjelman Sylvia Modigista ja Teuvo Hakkaraisesta. Ohjelmassa esiintyneen Hakkarais-Tepen näkemys ilmastonmuutoksesta herättää syvää raivoa etelässä ja vähintään yhtä syvää riemua pohjoisessa. Noita näkemyksiä on vaikea sovittaa yhteen punavihreän kuplan kasvattien kanssa, varsinkin koska Hakkarainen vetoaa mielipiteissään Jumalaan, jonka olemassa oloon läheskään kaikki eivät enää usko, kuten vielä minun lapsuudessani noin 96,25 % suomalaisista uskoi. Hakkaraisen räväkkä lausunto alkaa alla olevalla videolla noin 6 min. 20 sek. kohdalla. https://areena.yle.fi/1-50247842 Kommentit (0)
Kulttuuripitäjä Uukuniemi	07.08.2019, 17:29
Uukuniemi on maamme johtava kulttuuripitäjä ainakin väkilukuun suhteutettuna ainakin, mikäli yhtään on uskominen pitäjän tapahtumista raportoivaa tavallisesti luotettavaa Uukuniemi-infoa ja miksi ei olisi uskominen. Uukuniemi-infon uutiseen pääsee tutustumaan tästä linkistä: https://www.uukuniemi.info/artikkelit/superviikonloppu-kruunasi-uukuniemen-kesan/ Uukuniemellä on vain noin 490 asukasta ja pitäjä on kaukana merkittävistä asutuskeskuksista, mutta siitä huolimatta raitiovaununkuljettaja Aarne Tenkasen konserttia saapui paikalle Juholan navetan vintille kuulemaan yli 500 innostunutta kuulijaa ja enemmänkin olisi varmasti tullut, jos paikat olisivat kestäneet. Autojononkin kerrotaan olleen satoja metrejä, joka on seudulla harvinaista, koska yleensä Uukuniemen tiellä kulkee lauantaisin yksi auto ja muulloin on vähän hiljaisempaa. Kulttuurinnälkäistä ja laulavaista on siis Uukuniemen karjalaiskansa. Uukuniemen musiikkitapahtuman kanssa pystyy kulttuurin saralla kilpailemaan korkeintaan Etelä-Pohjanmaan Vimpeli, koska siellä on välillä ainakin Vimpelin-Alajärven pesäpallo-ottelua Savojoen Saarikentällä seurannut enemmän ihmisiä kuin pitäjässä on asukkaita. Aarne Tenkanen on esiintynyt hyvällä menestyksellä Uukuniemellä jo kuutena vuotena peräkkäin ja hyvän menestyksen todistaa vuoden 2017 konsertista kuvattu alla oleva videotallenne, joka kertoo paljon paikkakunnan kulttuurielämän tasosta: https://www.youtube.com/watch?v=gJ9VLHZJpRI Kommentit (0)
Donin kasakat ja Kuopio	06.08.2019, 18:16
Markku Niskasen Kuopio 1918 -kirjan mukaan venäläiset sotilaat herättivät käytöksellään kaupungissa pahennusta. Heillä nimittäin oli tapana mm. kokea paikkakuntalaisten kalanpyydyksiä luvatta sekä istua hautausmaalla juopottelemassa ja korttia pelaamassa. Kovin suuriin ihmisoikeusloukkauksiin eivät Kuopiota miehittäneet Donin kasakat siis syyllistyneet ainakaan, jos tekoja vertaa tämän päivän hirveyksiin maailmalla. Itsekin katiskan omistajana ymmärrän kalavarkauksien paheksunnan, vaikkakin nykyään tilanne alkaa olla se, että lohen makuun päässeille suomalaisille ei taida ahvenensintit kelvata, vaikka maksaisi. Sen sijaan kasakoiden hautausmaakäyttäytyminen ei ehkä niinkään ole osoitus heidän pahantapaisuudestaan vaan enemmänkin kulttuurien eroista. Nimittäin Venäjällä on vielä nykyäänkin tapana kokoontua omaisten haudoille heitä muistelemaan ja nauttimaan vodkaa vainajan kunniaksi. Monilla haudoilla on jopa penkit muistohetkiä varten. Lähtiessä sitten vielä kaadetaan mahdolliset pullonpohjat vainajan oletetun suun kohdalle. Olen myös nähnyt, että monille sikäläisille haudoille  viedään ruokatarpeiden lisäksi vodkapullot, tupakkatopat ja pelikortit valmiiksi ylösnousemuksen päivän varalle. Surevat lesket haluavat näin varmistaa, että rakkaat miesvainajat pääsevät välittömästi ylösnousemuksensa jälkeen mieliharrastustensa pariin. Minusta moinen tapa muistaa vainajia on kaunis, vaikka kunnon suomalaispuritaanit tavan tuomitsevatkin hauskana elämänä, jollaisen täytyy olla syntiä. Kommentit (0)

Kuopion perinteinen liikuntapaikkapula	05.08.2019, 17:31
Tuossa luin Markku Niskasen mielenkiintoisen kirjan Kuopio 1918 ja opin sitä sen, että Kuopion liikuntapaikkapulalla on vankat historialliset juuret. Nimittäin vielä syksyllä 1918 kaupungin tuleva suojeluskunta ja tuleva punakaarti joutuivat pitämään yhteisiä ampumaharjoituksia Rauhanlahdessa, joka on nimensä puolesta harvinaisen huono paikka treenata sotahommia. Tosin suojeluskunta harjoitteli Kuopion Reippaan nimissä ja punakaarti Kuopion Riennon. Yhdessä tehdyt sotaharjoitukset saattoivat sittemmin jossain määrin hillitä kaupungin väkivaltaisuuksia. Suurlakon aikaan marraskuussa, jolloin monilla paikkakunnalla tapeltiin verissä päin ja kauppoja ryösteltiin, Kuopiossa ei niin tapahtunut, koska suojeluskunta ja punakaarti valvoivat yhdessä järjestystä. Sen sijaan sitten keväällä -18 ei sopu sijaa antanut, vaikkakin Kuopiossa nähtiin se erityispiirre, että punakaartin johtajia ei ammuttu, kuten muualla tapahtui. Niinpä kaartin johtaja Viitasaarella syntynyt Israel Närhi toimi torikauppiaana vielä vuosikymmeniä kapinan jälkeen. Siihen en ole saanut täyttä varmuutta, että käytettiinkö entisestä punapäälliköstä vielä torikauppiasaikanaan hieman liioittelevaa Kenraali-nimitystä, kuten olen kuullut kerrottavan. Se epätäsmällisyys Niskasen kirjassa on, että hän kertoo, että Kuopion vankileirillä olisi päässyt hengestään yli 270 punikkia tai  sellaiseksi epäiltyä. Ja kyllähän niitä oli yli 270, koska ainakin kasarmin seinässä olevan muistolaatan mukaan vainaita syntyi peräti 475 kpl. Kommentit (0)
Sisupuukon paikka	04.08.2019, 19:18
Kalevan kisat on nyt pidetty ja tulostaso olisi ollut häikäisevä, mikäli kisat olisi pidetty 1950-luvulla ennen kemiallisen sisäruokinnan yleistymistä urheilussa. Sen sijaan tämän päivän maailman yleisurheilun tasoon verrattuna tulostaso oli kerrassaan surkea. Ainoastaan miesten keihäänheitosta voimme odottaa hyvässä lykyssä loppukilpailupaikkaa. On selvää, ettei persjalkaisilla suomalaisilla ole mahdollisuuksia juoksu- ja hyppylajeissa, mutta heittolajeissa pitkäselkäisten ja raskasrakenteisten meikäläisten tulisi pärjätä, mutta kun ei pärjätä. Kiekkoa muualla maailmassa nakataan jo parikymmentä metriä ja kuulaa pukataan nelisen metriä pitemmälle kuin Suomessa. Eikä varmasti mitään olla otettu, koska käryjä ei käy. Suurin valopilkku Kalevan kisoissa oli 20 kilometrin kävelyn voittanut Aku Partanen, jolle Urheiluliiton herrojen pitäisi ojentaa Sisupuukko, kuten ainakin ennen oli tapana ojentaa erityistä taistelutahtoa osoittaneelle urheilijalle. Maaliin tultuaan tämä taiteenkeräilyä harrastava kävelymestari myönsi rehellisesti housujensa olevan täynnä sitä ihtiään, mutta siitä huolimatta miehen sisu ei antanut hänen jättää matkantekoa kesken. Partanen voitti lajinsa ylivoimaisesti eikä kukaan kanssa kilpailija edes yrittänyt häntä seurata, vaan jätti selvän hajuraon voittajaan. Kommentit (2)
Vuonna 1984	03.08.2019, 16:21
Tuli ikävä Kupsin Europelin katsomossa legendaarisen kuopiolaisen lupsakkaan poliisin Oiva Karhusen aikoja, kun katseli nykyisiä järjestyksenvalvojia, jotka eivät enää kaikkien taisteluvarusteidensa takaa edes muistuta ihmistä. Ihan tuli mieleen tv:stä tutut Hongkongin mellakkapoliisit. Luulenpa, että moiset hahmot provosoivat nykyajan huligaaneja tappelemaan kanssaan, koska heistä puuttuu ihmisyys. Ennen ottelun alkua kierteli poliisien ropottikopteri katsomon yllä ilmeisesti kuvaten paikalla olleet. Epäilen, että meilläkin saattaa jo olla käytössä automaattiset kasvojentunnistusohjelmat, joiden avulla voidaan tarvittaessa nimetä joka iikka poliisien hallussa olevien passi- tai ajokorttikuvien perusteella. Kiinassa on käytössä 170 miljoonaa kasvojentunnistusominaisuudella varustettua valvontakameraa, eli keskimäärin 20 jokaisella neliökilometrillä, ja niinpä luulisi sikäläisen kansan, joka on viidennes koko ihmiskunnasta, pysyvän järjestyksessä ja nöyränä esivallalle. Epäilen, että George Orwell erehtyi vain 40 vuotta kirjassaan Vuonna 1984. Toista ääripäätä edustaa Hollanti. Siellä putosi kerran matkustajakone kerrostaloalueelle eikä kuolonuhrien määrää vieläkään tiedetä. Nimittäin natsimiehityksen kokemusten opettamana Hollannissa ei saa vaarantaa ihmisten yksityisyyttä edes pitämällä rekisteriä siitä, kuka asuu missäkin. Kommentit (0)
Kansakuntien taistelu	02.08.2019, 18:30
Sen lisäksi, että eilinen Kupsin peli pelattiin suuren urheilujuhlan ja helleenisen kirkkauden hengessä, tapahtumapaikalla leijaili myös vahva internationalismin henki. Laskin, että joukkueiden riveissä pelasi yhteensä 15 eri kansakunnan edustajaa ja avauskentällisissä pelasi 11 eri kansallisuutta. Suomalaisia oli peräti 4 kpl, kuten myös kroaatteja ja portugalilaisia. Puolalaisiakin oli 3 kpl ja he kaikki olivat Varsovan legioonalaisia. Kuopion joukkueessa pelasi yksi Kuopiossa kasvanut ja todennäköisesti varsovalaistenkin riveissä oli ainakin yksi varsovalainen. Kansainvälistä on siis nykyajan jalkapalloilu ja se on hyvä se, koska ainakin kansallis- ja rotukiihkoilu soveltuu nykyään huonosti moiseen lajiin, jossa samassa joukkueessa on kaiken värisiä pelaajia ympäri maapalloa. Muistanpa, miten Kuopiossa oltiin 70-luvulla niin nurkkakuntaisia, että savonlinnalainen Ossi Loikkanen herätti suurta pahennusta siirtyessään Kupsin riveihin. Tosin saattoi taustalla olla vähän politiikkaakin, koska Loikkanen taisi olla Savonlinnan Työväen Palloseuran kasvatteja. Hänen setänsä toki oli Keskustapuolueen vahvamies Jouko Loikkanen. Eilinen ottelu oli hieno kokemus. Jos nyt jotain vikaa pitää hakemalla hakea, niin minusta olutta ei pitäisi saada tuoda katsomoon. Nyt joku lehtimies sai koko tuopillisen päälleen, kun uskalsi kameran kanssa lähestyä Kupsin faniporukkaa. Ja kun Kupsin viime hetken johtomaali hylättiin paitsiona, lensi monta täyttä tuoppia mielenosoituksellisesti pelikentälle. Niistä tuopeista Kups saattaa vielä joutua maksamaan paljon sakkoa. Kommentit (0)
Jalkapallomellakka	03.08.2019, 15:57
Tänä iltana on taas ilmassa suuren urheilujuhlan ja jopa helleenisen kirkkauden tuntua, kun Kups kohtaa kotimuovillaan Legia Varsovan vastaavan yhdistelmän Euroliigan jalkapallo-ottelun merkeissä. Jos hyvin käy, olen tänään todistamassa suomalaista jalkapallohistoriaa, koska taskulaskimeni kertoo, että Kupsilla on noin 10 %:n mahdollisuus selvitä liigan kolmannelle kierrokselle. Kupsin etuna on se, että ottelu pelataan muovikentällä, joka lienee Puolan pojille uusi tuttavuus ja vieraiden nivelsiteet tulevat olemaan koetuksella.  Puolalaisten etuna taas on se, että sää tulee olemaan syksyisen kolea. Vierasjoukkue on sellaiseen tottunut, mutta Kupsin mustia poikia voi paleltaa. Kupsille olisi Euroliigassa jatkoon pääsy katastrofi, sillä joukkueen kotiottelu jouduttaisiin todennäköisesti pelaamaan Helsingissä tai sitten vähän lähempänä Seinäjoella, koska Kuopion Keskuskenttä ei täytä enää sen tason pelin vaatimuksia. Vastaan saattaisi ihan hyvin tulla vaikakpa FC Barcelona, jonka miljonäärit eivät suostu muovikentällä vaarantamaan terveyttään. Median mukaan Keskuskentän turvajärjestelyt tulevat olemaan tiukat. Tilanne on uusi ja ihmeellinen Kuopion poliiseille, jotka eivät ole tottuneet jalkapallomellakoihin. Viimesin mellakka nähtiin Kuopiossa muistaakseni vuonna 1979, jolloin joukko Oulun palloseuran kannattajia ryntäsi kentälle, kun oululaiset siirtyivät Kupsia vastaan 3-0-johtoon. Häiriköt heitettiin virkavallan toimesta aidan yli 5783-päisen yleisön huutaessa voimakkaasti tahtia suorituksen aikana. Kahakan jälkeen uudelleen syntynyt Kups teki viisi maalia ja voitti 5-3. Kommentit (0)

Ennätysmonni	31.07.2019, 17:30
Pieniä ovat Suomen monnit joulukaloiksi. Suurin maastamme saatu painoi vain 42 kiloa, mutta rakkaista naapurimaistamme Virosta ja Ruotsista on saatu kolmemetrisiä ja 150-kiloisia vonkaleita. Venäjällä, joka kaikesta huolimatta vieläkin suurvalta, on tietenkin suurvallan monnit ja suurimmat ovat olleet nelimetrisiä. Maailman suurin monni on pyydetty Vietnamista Mekong-joesta, jossa varmaankin sodasta johtuen ollut runsaasti lihaa syötäväksi ja kala painoi peräti 293 kiloa. Monni ehti Suomesta jo hävitäkin sukupuuttoon, mutta niitä on nyt istutettu takaisin etelän järviin, mutta tietääkseni ne eivät ole kovin isoksi kasvavaa lajia. Sen sijaan rajan taakse jääneen Suojärven alueella virtaa Suojoki 50 kilometrin matkan ja siellä monnia voi pyytää edelleenkin. Suojärveltä alkava Suojoki on iso joki. Se on 160 kilometriä pitkä, 100 - 225 metriä leveä ja syvyyttä on parhaimmillaan yhdeksän metriä. Tiedän, että suojärveläisillä on vireä pitäjäseura, joka järjestää matkoja rajan taakse, ja esitänkin, että yhdistys järjestäisi joskus monnin pyyntimatkan Suojoelle. Itse ilmoittaudun jo tässä vaiheessa ja uskon, että paljon muitakin erähenkisiä löytyy. Monni on niin arvokas kala, että sitä kannattaa pyytää, vaikka ei saisikaan. Ennen matkalle lähtöä kannattaa tutustua vuonna 1939 ilmestyneeseen Olof Enckelin teokseen Rajan vartio - Jalkamatkoja Raja-Karjalassa, joka kertoo vaelluksesta itärajalla ja jossa on kokonainen luku, jossa kerrotaan monnin pyynnistä Suojoella. Välillä vähän herraskainen kirjoittaja joutui patikkaretkellään niin tiukille, että joutui ottamaan reppunsa taskusta hieman heroiinipulveria jaksaakseen, mutta sen jälkeen jalka alkoi nousta hyvin kevyesti.     Kommentit (0)
Monni ja Uukuniemen mies	30.07.2019, 17:35
SA-kuvan sivuilta löytyi tämä monnin vonkale. Kuvatekstissä kerrotaan seuraavaa: Kalastuskomennuskunnan pyydystämä suuri monni Säämäjärveltä. Monni oli 207mm pituinen ja 35kilon painoinen, siis lajissaan suurimpia yksilöitä mitä meillä on saatu. Suomessa ja Itä-Karjalassa se ei juuri kasvakkaan sen suuremmaksi. Monni lähetettiin preparoitavaksi Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliselle museolle. Kesäkuu -43. (Säämäjärvi) Valokuvaaja: Tapio Piha    Kalaa kannatteleva mies on uukuniemeläisiä, mutta nimen päälle en nyt pääse. Hänen poikansa kertoi minulle joskus vuosia sitten tuosta tapauksesta. Monni saatiin pitkälläsiimalla. Mukana ollut haavi ei riittänyt, vaan avuksi tarvittiin konepistoolia.  Kuvassa oleva mies on sen ajan mieheksi harvinaisen pitkä eli 187-senttinen, mutta niin vain monnin pyrstö laahaa maata. Otuksen kipsijäljennös on nykyään Eläinmuseolla.   Kuvan kala ei ole Suomen suurin monni, sillä 1800-luvun puolella Lammilta saatiin 42-kiloinen yksilö. Se on ikuistanut itsensä urheiluseura Lammin Säkiän nimeen. Säkiä tarkoittaa Hämeessä päin monnia.   Mutta Savossa, jossa yleensä kaikki on maailman suurinta, pannaan tässäkin paremmaksi. Sata vuotta sitten Kuopion seudulla puhuttiin, ettei Kallaveden Haminanlahdella hukkuneita kannata etsiä, koska siellä asusti monisatakiloinen monni. Miehet eivät tiettävästi uskaltaneet niihin aikoihin uida saunan jälkeen Kallavedessä muuten kuin selällään.   Kommentit (0)
Jalkapallojuridiikkaa	29.07.2019, 17:44
Mitäs minä sanoin. Europeleissä menestymisen vuoksi kuopiolainen jalkapalloilu on vaikeuksissa Veikkausliigassa. Eilenkin väsynyt Kups hävisi Kokkolassa Palloveikoille, vaikka vastustaja oli sarjan toiseksi viimeisenä. Europeleissä väsynyt Hjk joutui tyytymään sarjan viimeisenä majailevaa Vps:ää vastaan kotonaan vaivaloiseen tasapeliin. Kummankin suomalaisen suurseuran otteluruuhka on nyt kohtuuton. Meikäläisessä sarjajärjestelmässä on paha rakennevirhe ja jonkun olisi tehtävä jotakin. Mieleni on synkkä varsinkin Kupsin puolesta. Sen sijaa II-divisioonassa Kupsin reservijoukkueen pikkupojat ilahduttivat pelaamalla tasapelin Seinäjoen aikamiesreservijoukkuetta vastaan. Peli oli dramaattinen. Vieraat menivät jatkoajan kolmannella lisäminuutilla johtoon rangaistuspotkusta, jota juonittiin minuutteja. Asiantuntematon yleisö vaati erotuomarilta, että peli olisi pitänyt viheltää päättyneeksi ennen viivästyneen rankkarin ampumista. Siinä tosin yleisö oli väärässä, koska käsittääkseni tuomitut rankkarit aina suoritetaan, näytti pelikello vaikka mitä. Sen sijaan ainakin kulmapotkut on joskus jätetty suorittamatta, jos peliaika on ummessa. Rangaistuspotkun jälkeen pallo vietiin tietysti aloitukseen ja kuopiolaiset potkaisivat epätoivoisen  pitkän pallon ylös ja maalivahtia myöten koko joukkue ryntäsi vastustajan maalille. Seinäjoki rikkoi pallon tavoittelutilanteessa sekuntia myöhemmin.  Kups sai vapaapotkun eikä tuomari onneksi puhaltanut peliä päättyneeksi. Sekunti vaparin suorittamisen jälkeen SJK:n entinen Saksan ammattilainen kaatoi rangaistusalueella Kupsin teinipojan, ja tuomari vihelsi epäröimättä rangaistuspotkun. Nyt asiantunteva yleisö ei jostain syystä vaatinut peliä lopetettavaksi, vaikka lisäminuutteja lienee mennyt jo liki kymmenen. Rankkarista tuli maali ja sekös riemastutti katsomoa. Pelin tiimellyksessä kotikatsomo osoitti muutenkin asiantuntemuksensa. Nimittäin vierasjoukkue rikkoi niin, että kupsilainen loukkaantui ja kokkolalainen sai varoituksen.  Huoltomiehet päästettiin kentälle, jonka jälkeen peliä jatkettiin. Mutta heti jatkamisen jälkeen  erotuomari näytti loukkaantuneelle kuopiolaiselle keltaista korttia. Hänen mielestään pelaajan olisi pitänyt jäädä pallokentän laidalle odottamaan siihen asti kunnes tuomari kutsuu hänet kentällä. Asiantunteva kotiyleisö protestoi äänekkäästi ja vaati tuomarilta selvitystä siitä, oliko hän mahdollisesti ehtinyt tutustumaan sääntökirjaan. Yleisö oli voimakkaasti sitä mieltä, että tuomari teki virheen eikä hänen olisi pitänyt päästää peliä jatkumaan, vaan hänen olisi pitänyt vaatia loukkaantunutta pelaajaa siirtymään hetkeksi kentän laidalle. Asiassa olisi väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle liikuntatieteen maisterille. Kommentit (0)
Ainakin melkein sukulaismies	28.07.2019, 17:57
Eilen jäi mainitsematta se, että pidänpä edesmennyttä keihäshirmu Jorma Kinnusta ainakin melkein sukulaismiehenä. Nimittäin Kinnunenkin kuuluu Kolehmaisten-Markkasten-Kanasten-Kovalaisten-Könösten kovaan urheilijasukuun, vaikka sitä ei tyhmempi heti huomaakaan. Kinnunen oli nimittäin alunperin jatkosodassa kaatuneen pihtiputaalaisen Vilho Kanasen poika. Joten Kanasia oli Jorma alunperin ja niinpä spekulaatio siitä, oliko hän samoja Kinnusia kuin laulaja Laila Kinnunen, kuten olen kuullut väitettävän, on syytä lopettaa, vaikka moni on nähnyt jopa yhdennäköisyyttä heidän välillään, ellei sitten Jorma Kinnusen äiti ollut Kinnusia, kuten en muista asiantilan olleen. Muuten luettelo Kolehmaisten-Markkasten-Kanasten-Kovalaisten-Könösten-suvun olympiasankareista on pitkä ja paksu kuin se kuuluisa gorillan käsivarsi. Juoksija Hannes Kolehmainen voitti viisi olympiakultaa, meloja Mikko Kolehmainen yhden kuten myös ampuja Väinö Markkanen. Olympiahopeaa ovat voittaneet hiihtäjä Eero Kolehmainen ja keihäänheittäjä Jorma Kinnunen, joka saattoi hyvinkin alunperin olla Jorma  Kananen. Luulen, että  Kolehmaisten-Markkasten-Kanasten-Kovalaisten-Könösten-sukuseuran kanssa voi urheilumenestyksessä maassamme kilpailla vain turkulainen Nurmen suku. Maailmanlaajuisesti parhaiten on menestynyt olympialaisissa kuuluisa intialainen Singhin maahaockeyta harrastava suku ja toiseksi parhaiten samaa lajia harrastava pakistanilainen Khanin suku. Kommentit (0)
Jorma Kinnunen jutunkertojana ja työmiehenä	28.07.2019, 11:25
Keihäänheittäjä Jorma Kinnunen poistui keskuudestamme ja häntä on muisteltu mediassa ennen kaikkea urheilijana. Minä haluan muistella häntä myös hyvänä jutunkertojana ja hirmuisena työmiehenenä sekä kaikin puolin kovana jätkänä.  Luin joskus vuosia sitten Urho Salon Kinnusesta kirjoittaman kirjan pikkujättiläinen, joka perustuu keihäshirmun omiin värikkäisiin kertomuksiin ja se on harvinaisen hauska urheilukirja, tosin vastuu saattaa joidenkin tarinoiden osalta jäädä kuulijalle.   Kinnunen tunnetaan joltisenakin keihäänheittäjänä, mutta suurimmat meriittinsä hän on kuitenkin mielestäni saavuttanut työmiehenä, jona hänen saavutuksensa lähentelevät Kalle Päätalon vastaavia. Laajassa kansainvälisessä vertailussa hän sijoittuu työmiesrankingissa  toiseksi  heti vanhemman veljensä jälkeen. Velipoika oli vahva kuin karhu; otti 200 litran tynnyrin päistä kiinni ja heitti kuorma-auton lavalle. Yhtä helposti yhdellä kädellä hän sinkosi lavalle kuorma-autonsa 96-kiloisen vararenkaan. Isoveli väitti voittavansa nuorimman veljensä myös keihäänheitossa ja kävi tiettävästi ainakin kerran harjoittelemassa ja keihäs lensi 76 metriä. Ikävä kyllä Olavi-veli hukkui erään juhannuksen aatonaattona, kuten monilla tosi kovilla ja mitään pelkäämättömillä miehillä on tapana.   Vaikka pikkuveli ei pärjännyt isolle veljelleen, niin kuitenkin jo 15-vuotiaana Jormakin kaivoi pellonojaa 200 metriä päivässä, kun hyvänä urakkana pidettiin 100 metriä. Siinä sivussa syntyi viisi-kuusi mottia halkoja umpihangessa, joka sekin on tosimiehen saavutus. Rengin toimessa ollessaan hän kunnostautui myös heinän teossa; kun 60 seivästä päivässä pidettiin hyvänä saavutuksena, teki tämä työnahne nuorukainen 100 seivästä ja löi siinä samassa levätessään seipäät pystyyn ja haravoi.   Lannanlevityksen maailmanennätyksen Kinnunen teki jo nuortensarjalaisena. Tourusen lantalaa tyhjentäessään hän ajoi 100-300 metrin päähän pellolle 97 kuormaa jo iltasyönnille mennessä. Sadan haamuraja jäi valitettavasti rikkomatta. Sitä tarina ei kerro, mutta on luultavaa, että apuna ollut hevonen oli erittäin laiska. Isäntä ihmetteli, että normaalisti tuollaisen urakan tekee kaksi miestä traktorin avustamana kahdessa päivässä. Välinevalintakaan ei Kinnuselta täysin onnistunut. Kaksi puista talikkoa katkesi huippusuorituksen aikana, mutta onneksi rautavartinen kesti.   Mikään yllätys ei ollut, että kun tämä rasakka kovan ruumiillisen työnkaraisema nuorimies viitisen vuotta myöhemmin  kävi heittämässä keihästä Äänekosken kentällä, niin köyhän pitäjän kenttä ei siihen hommaan riittänyt, vaan keppi lensi kauas kentän takan olleeseen kaurapeltoon, ehkä noin 86 metriä eli todennäköisesti yli silloisen maailmanennätyksen. Sääntöjen mukaan heitto piti mitata vain kentän uloimpaan reunaan, joten viralliseksi pituudeksi saatiin vain 75,51.   Mainittakoon, että samoihin aikoihin heitti Pohjanmaalla Kinnusta vuoden vanhempi Pauli Nevala 19-vuotiaana 84,23 m, eli maailman toiseksi parhaan tuloksen siihen mennessä. Nevala oli hankkinut hurjan tuloskuntonsa  hätäaputyömaalla lapioimalla talven ajan mutaa eräällä suolla. Vaikka siinä herkkyys saattoikin kärsiä, niin motivaatio nousi sitäkin enemmän.   Urheilu-uransa loppupuolella Kinnunen käväisi Saudi-Arabiassa kirvesmiehen töissä. 8,5 kuukauden aikana työtä kertyi 2884 tuntia eli 14 tuntia/päivä. Kerran muuan kaveri halusi kokeilla montako kakkosnelosta mies pystyy kantamaan 100 metrin matkan. Kinnunen kipaisi alkuun hakemassa kuusi, kaveri toi ylimielisesti kymmenen, sitten Jorma pani isonvaihteen päälle ja pisti 16 kakkosnelosta olkapäille, justiin ulottuivat kädet kasan päälle ristiin ja läksi kävelemään. Taakan laskiessaan hän käski kaveria panemaan paremmaksi, mutta tämä ei edes yrittänyt. Kinnusen olkapäät olivat mustina monta päivää.   Äänekosken liikuntalautakunnan jäsenenä Kinnunen ei tyytynyt pelkästään kunnallispoliitikon rooliin, vaan osti itse omilla rahoillaan moottorikelkan, jolla hän sitten ajeli kaupungille hiihtoladut monen vuoden ajan. Kun ladulle piti saada valot, kävi liikuntalautakunnan jäsen  Kinnunen yhtenä iltana kaatamassa 120 runkoa ja teki ne myös propseiksi saakka. Metsäliiton johtaja ihmetteli, että propseja syntyi äkäisemmin kuin hänen metsureiltaan.   Kovan kilpakumppaninsa tavoin myös Kinnunen harrasti kullanhuuhdontaa. Kerran hän vieraili Nevalan valtauksella ja vaskasi pelkällä muoviämpärille tämän jo kertaalleen huuhtomasta jätemaasta monta hippua, joten siinäkin lajissa Kinnunen on Nevalaa ainakin himpun verran taitavampi.   Ja kaiken huipuksi Jorma Kinnunen oli karskista olemuksestaan huolimatta hellä ja rakastava perheenisä. Kun tytär alkoi seurustelemaan tulevan työministeri Timo Harakan kanssa, katkaisi isä suhteen tyttären kertoman mukaan tragikoomisella tavalla. Heittopiireissä uumoillaan, että vävykandidaatti oli ilmeisessä vaarassa tulla  kuohituksi.    . Kommentit (0)

Kupsin uljas taistelu

26.07.2019, 17:35

Vaikka kuopiolaisen jalkapalloilun sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, niin myöhään eilen illalla siihen kirjattiin uusi kunniakas luku tulikirjaimin, kun Kupsin pojat taistelivat kymmenen kertaa rikkaampaa Legia Varsovan vastaavaa yhdistelmää vastaan puolalaisten kotikentällä ja hävisivät vain maalilla. Ottelun lopputulema antaa herkullisen lähtökohdan joukkueiden toiselle kohtaamiselle ensi torstaina kuopiolaisten kotiluolassa Keskuskentällä. Ennustan, että Puolan tähdet eivät olekaan ennen muovinurmella pelanneet ja se saattaa olla heille yllättävä asia, joka saattaa kääntää asetelman Kupsin eduksi. Myös Keskuskentän käsittääkseni rimanpätkistä, pintalaudan kappaleista, hetekan putkista koottu tv-torni saattaa sotkea vieraiden keskittymistä, ellei sitten nykyinen tuulessa vapaasti lepattava repaleinen suojapressu, joka ei enää peitä rakennelman arkkitehtonista kokonaisuutta, tule korvatuksi häveliäämmällä apulantasäkkiverhoilulla. Varsovan viheriölle Kupsin pojat juoksivat Muumilaakson tunnussävelmän siivittämänä, joka valinta lienee osoitus puolalaisten huumorintajusta. Esitän, että varsovalaisten vieraiden kunniaksi Keskuskentällä soitetaan puolalaisen Oginskin säveltämä hidas poloneesi Jäähyväiset isänmaalle. Se kappale muistuttaisi joukkuetta siitä, ettei tappioon ole varaa, koska sen jälkeen he todennäköisesti saavat jättää jäähyväiset isänmaalleen. https://www.youtube.com/watch?v=TLnoUJ27oUY Nimittäin tulista on Puolan kansa. Eilenkin Varsovan poliisi esitti, etteivät kuopiolaiset vieraat esiintyisi kaupungilla seuran tunnuksien kanssa ja että stadionille vieraat saapuisivat taksilla, koska turvallisuutta ei voi muuten taata. Suomalaisessa jalkapalloilussa ei tuollaista tunteenpaloa ja alhaista mieltä nähdä. Pesäpallossa on tietääkseni Etelä-Pohjanmaalla joskus koettu vastaavaa. Kommentit (0)