keskiviikko 18. joulukuuta 2019



Pilkkakirjeet

 
Myönnettäkööt, että en ole kuvataiteellisesti kovin lahjakas, vaan pikemminkin päinvastoin ja niinpä jäin kansakoulussa jopa laiskanläksylle vaahteranlehden piirtämisestä, mutta siitä huolimatta olen innokas kävijä taidenäyttelyissä. Olen jopa taiteen vuoksi joutunut vähää vaille käsirysyyn tuhannen kiinalaisen kanssa päästäkseni Eremitaasissa näkemään kaksi Leonardo da Vincin taulua. Ne osoittautuivat nokisen ja homeisen oloisiksi surkeiksi pikkuläpysköiksi, joita en huolisi edes maalla huussin seinälle.

Sen sijaan Venäläisen taiteen museossa tuijotin joku päivä sitten saksanseisojakoiran tavoin Ilja Repinin töitä, joista suurimman vaikutuksen teki Zaporogit kirjoittamassa pilkkakirjettä Turkin sulttaanille. Se on kerrassaan ilmeikäs ja ennen kaikkea suuri taulu, jonka pinta-ala on noin seitsemän neliömetriä. Luulen sen olevan hintava jo pelkästään sen vuoksi, että maalia on siihen mennyt litra kaupalla. Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, uskon tuon taulun sijoittuvan mitaleille maailman taiteen historiassa.

Muuten sitä eivät taiteentutkijat näytä tietävän, että Repin varasti aiheen tuohon kuuluisaan tauluunsa Martti Innaselta, jonka työ on nimeltään Pornokauppiaat kirjoittavat pilkkakirjettä Urpo Leppäselle. Leppänenhän oli vuosikymmeniä sitten ministeri ja yksi Suomen tavoitelluimmista ukkomiehistä, jonka vaimot voisivat jopa perustaa oman yhdistyksensä nimeltään vaikkapa Urpo Leppäsen naiset Päijät-Hämeessä. Innasen mainioon työhön voi tutustua tästä linkistä:
https://linocatlady.blogspot.com/2017/07/martti-innanen-nayttely-exhibition.html

Kommentit (1)



Siiri Rantanen ja meijän Kalle

Ihana ihminen on juuri 95 vuotta täyttänyt Siiri Äitee Rantanen. Katsoin tuossa Areenalta Urheiluruudun parin päiväisen takaisen Siirin haastattelun ja ihastuin hänen kauniiseen Tohmajärven murteeseensa ja tyypilliseen itäsuomalaisen naisen tarinankerrontatapaansa, jossa tarina soljuu vuolaasti ihan ilman turhia ajatuskatkoja yhtenäisenä virtana toisin kuin esimerkiksi ministereillä.

Esimerkiksi hänen kertomuksensa olympiavoittajan kotiinpaluusta olisi syytä tallentaa Suomalaisen Kirjallisuuden seuran arkistoon. Cortinan kisojen viestisankari Siiri Rantanen palasi kultamitalin kanssa Lahden kaupungin järjestämään kultamitalijuhlaan Seurahuoneelle, mutta siellä ei ole vastassa muita kuin meijän Kalle, eli puoliso Kalervo Rantanen ja termoskannu, jossa oli jäähtynyttä kahvia. Siihen aikaan ei naisurheilijoita vielä arvostettu.

Pahempiakin juttuja Siiri olisi voinut kertoa Hiihtoliiton herroista. Esimerkisi seuraavissa olympialaissa Squaw Valleyssa  Eva Högin suksi katkesi ennen ensimmäistä starttia ja tytöltä pääsi itku, koska hän uskoi kisojen olevan osaltaan ohi, sillä hänellä oli vain yhdet sukset. Hiihtoliiton herrat olivat hänelle vakuuttaneet, että asialle ei mahda mitään, koska varasuksia ei ole.

Topakka Siiri Äitee Rantanen puuttui sitten tapausten kulkuun.  Hän tiesi, että Järvisen tehdas oli lahjoittanut joukkueelle varasuksia ja Siiri oli jopa nähnyt kasan varasuksia Hiihtoliiton herrojen vessassa, kun oli käynyt hakemassa Hiihtoliiton herrojen majoitustilasta romaaneja ajankulukseen.

Siiri marssi Hiihtoliiton herrojen puheille ja kertoi, että varasukset on Evalle saatava. Päävalmentaja Veli Saarinen oli ihan ihmeissään moisesta älyttömästä vaatimuksesta, koska hänen mukaansa suksia ei todella ollut. Vielä enemmän ihmeissään Saarinen oli, kun Äitee näytti hänelle Hiihtoliiton herrojen vessasta löytyvän suksikasan ja ihmetteli, että mistä ihmeestä ne sukset olivat sinne päätyneet.

Eva Hög sai sitten varasukset, mutta Siiri Rantanen on varma, ettei ilman hänen määrätietoista toimintaansa tämä olisi jäänyt suksitta. Äitee epäilee, että Hiihtoliiton herrat olivat ajatelleet myydä sukset pimeästi eteenpäin.

Siirin haastattelun voi kuunnella tästä linkistä 21 minuutin kohdalta eteenpäin
https://areena.yle.fi/1-4596076?autoplay=true


Kommentit (0)



Suomi - Pohjolan johtava jalkapallokansa

Pietarin junassa minulla oli aikaa tutkia viime aikojen palloilutuloksia ja tyydytyksellä panin merkille, että Suomi, tuo isiemme maa, on nousevassa Pohjolan johtavaksi jalkapallokansaksi. Nimittäin pari viikkoa sitten pelattiin salijalkapallon, jota nykyään futsaliksi kutsutaan, Pohjolan mestaruusturnaus Turussa. Tapahtuma oli yhtä suomalaista riemujuhlaa.

Poikamme voittivat jokaisen ottelunsa. Ensiksi kaatui Grönlanti 11-1, sitten Tanska 5-1, seuraavaksi yleensä kaikessa maailman paras Norja 6-1 eikä loppuottelussa Ruotsistakaan ollut kunnon vastusta ja ottelun päätyttyä tulostaululla loistivat tulikirjaimin Suomen voittolukemat 3-1. Harva on se palloilumuoto, jossa näkee moista suvereenia ylivoimaa.

Itseäni harmittaa se, etten huomannut seurata poikiemme taistoa Grönlanti vastaan. Olen pitkään haaveillut, että näkisin Suomen ja Grönlannin välisen oikean jalkapallo-ottelun, koska siinä maajoukkueemme kerrankin lähtisi selvänä ennakkosuosikkina kentälle - Färsaariakin vastaan on aina olemassa tiukka matsi tiedossa.

Grönlannin futsalmaajoukkuetta ei ole syytä vähätellä, koska se voitti turnauksessa emämaansa Tanskan 4-3. Ilmeisesti eskimonuoret lähtivät siihen otteluun hyvin latautuneina.

Kommentit (2)



Poliittisen historian museo

Kävin jokunen vuosi sitten Pietarin poliittisen historian museossa ja silloin se oli hyvin mielenkiintoinen paikka. Talvisodan tapahtumistakin se antoi ihan asiallista tietoa. Tosin luultavasti sen vuoksi, että kielitaitoni on huono, en löytänyt Mainilan laukauksista mitään mainintaa.

Tänään uusin vierailuni samassa museossa ja ajattelin, että koska Talvisodan alkamisesta on kulunut 80 vuotta, olisi tapaus jotenkin erityisesti huomioitu, sillä koskettihan sota varsinkin Pietaria, koska suuri osa Puna-armeijan joukoista oli koottu kaupungin alueelta. Mitään mainintaa Talvisodasta en museosta kuitenkaan löytänyt. Ilmeisesti asioista vastaavat tahot ovat huomioineet toiminnassaan sen, että nykyään Venäjällä sotaveteraanien kunnian loukkaaminen on lailla kiellettyä.

Historian professori Timo Vihavainen luennoi joku viikko sitten Kuopiossa Talvisodasta ja hän valitteli sitä, että nykyään naapurissa tunnetaan sodan historia valitettavan huonosti, mutta hän myös korosti sitä, että sikäläinen nuoriso kyllä tietää asiasta Suomen nuorisoa enemmän, koska Venäjällä kouluissa vielä joutuu lukemaan läksyjä.

Kommentit (2)



Tunnistamaton sorkkaeläin

Kaikki suonenjokelaiset ja erityisesti paikkakunnan mansikanviljelijät saavat olla kiitollisia Valamon luostariile ja varsinkin luostarin mukkipojille, jotka muinoin jalostivat puutarhamansikan, jonka avulla Suonenjoki myöhemmin kohosi vaurauteen ja maineeseen.

Kunnioituksesta Valamon marjanviljelyperinteitä kohtaan olen tänään tutustunut Valamon rikkaaseen taideperinteeseen ja olen nyt alikersantti Hietasen tapaan kauhean hämmästynyt. Nimittäin suinkaan harva ei ole se Valamon luostaria esittävä maalaus, jossa käyskentelee sarvipäinen sorkkaeläin. Tavallinen hirvi se ei ole, koska kyllä minä hirvet tunnen, koska olen vanhaa salakaataja sukua. En myöskään usko, että 1800-luvun puolivälin jälkeen Valamon saarella olisi käyskennellyt valkohäntäkauriita, kuusipeuroja tai metsäkauriita, jotka ovat nykyään uusia tulokkaita Suomen suunnalla.

Itse veikkaan sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys vain voi synnyttää, että tässä vaiheessa vielä varmuudella tunnistamaton sarvipäinen sorkkaeläin on saksanhirvi, joka on meille kaikille tuttu kotiemme seiniltä roikkuvista gobeliinista, jotka esittävät hirviä lähteellä. Oletan, että Valamon vireät munkkipojat kasvattivat aikoinaan sekä mansikoita että saksanhirviä luostarin ruokahuollon turvaamiseksi.

Kommentit (2)


Vasili Loponen, Petroskoin rautatieaseman käymälän vanhempi tarkkailija

En ole kuvataiteellisesti kovin lahjakas, vaikka taidenäyttelyitä harrastankin, mutta siitä huolimatta olen sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, sitä mieltä, että alla olevasta linkistä löytyvä Martti Innasen maalaus vuodelta 1989 nimeltään "Vasili Loponen, Petroskoin rautatieaseman käymälän vanhempi tarkkailija", osoittaa suoranaista neroutta.

Työnsankari Loposen olemuksesta kuvastuvat eletyn elämän jäljet. Hän on varmasti tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran käymäläalalla ja edennyt nuoremmasta käymälätarkkailijasta lopulta työnveteraanina esimiestehtäviin eli vanhemmaksi käymälätarkkailijaksi, ja sarkapuseron miehustaa koristava mitali todistaa vuosikymmenien moitteettomasta palveluksesta.

Miehen olemus on niin karheanlämmin, että hänestä voisi tehdä vaikkapa pehmolelun lapsille. Otsan juonteetkin ovat taiteellisesti symmetriassa tyypillisen venäläisen piippalakin lipan kanssa. Tukan ja parran harmaus on juuri samaa sävyä kuin mahorkkasätkän sauhu.

Innasen maalauksissa meitä suomalaisia ja venäläisiä yhdistää taipumus nenänkaivuuseen ja kummankin kansan edustajista on joka kymmenes kuvattu sormi sieraimessa, ja Vasili Loponen sattuu olemaan juuri se kymmenes. Kuitenkaan se tapa ei miestä pahenna, sillä kukapa ei nenän kaivelusta tykkäisi.

https://www.tamperelainen.fi/artikkeli/41601-huuhaan-taulut-vetaneet-yleisoennatyksen-werstaalle

Kommentit (0)



Huljakka nainen

Venäjän viisumiin liittyvistä syistä kunnioitin tänään läsnäolollani Lappeenrannan kaupunkia ja tutustuin luonnollisesti tämän lehmusten kaupungin nähtävyyksiin ja elinkeinoelämään. Eräs Lappeenrannan merkittävä nähtävyys on ihan keskustassa sijaitseva maamme toiseksi suurin sankarihautausmaa, jossa lepää 1300 vainajaa.

Sieltä löytyi myös Suonenjoen ainoan olympiavoittajan Kalle Jalkasen hauta ja helposti löytyikin, koska portin vieressä on luettelo vainajista ja kartta, josta pystyi hautojen sijainnin tarkastamaan. Kaikille maamme hautausmaille olisi syytä pystyttää samanlainen opastaulu. Jalkasen-Kallen hauta oli muutaman metrin päässä opastaulusta ja kivessä olevat olympiarenkaat helpottavat löytämistä, joka kaikille suonenjokelaisille ja etenkin iisveteläisille tiedoksi.

Lappeenrannan elinkeinoelämään tutustuin sikäli, että kävin syömässä jättipitsan ilmeisesti venäläisten omistamassa puarhuoneessa, kuten Savossa baaria kutsutaan, ja näin siellä pitsoja tarjoilemassa Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden pisimmän naisen. Hän oli todellinen superblondi ja valehtelematta kolmatta metrinen ja puheennuotista päätellen venäläinen.

Luulen, että tämä tarjoilijaneitonen on saapunut Suomeen alun perin koripalloilullisista syistä. Muistelen, että sosialistinen suunnitelmatalous onnistui tuottamaan Münchenin olympialaisiin peräti 220-senttisen naissentterin, jota vastaan amerikkalaisetkin olivat voimattomia ja minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö tarjoilijatar voinut ihan hyvin olla tämän huljakan sentterin tytär.



Kommentit (0)


Kauppiaantalo


Viipurin Vanhassakaupungissa noin 30 kilometrin päässä Suomesta löytyy tuollainen mielenkiintoinen rakennus, jota kutsutaan Kauppiaantaloksi. En onnistunut saamaan selville talon rakennusvuotta, mutta epäilen, ettei se ole kuitenkaan ihan keskiaikainen. Keskiaika ainakin keskikoulun historian oppikirjan mukaan kesti Rooman valtakunnan hajoamisesta, eli muistaakseni vuodesta 496, 1400-luvun alkuun asti.

Epäilen, että Kauppiaantalo on vasta 1600-luvun rakennuskantaa, mutta että nuoruudestaan huolimatta se saattaa olla vanhempi kuin yksikään siviilirakennus nykyisen Suomen alueella. Vanhempia kirkkoja ja linnoja Suomesta kyllä löytyy. Matkaoppaan mukaan kuvan talo on kuitenkin Viipurin vanhin asuintalo.

Teoriani siitä, että rakennus on ns. uudelta ajalta eikä keskiajalta perustuu siihen, että talo on suunniteltu kääpiöille. Ehkä puolitoistametrinen ihminen mahtuu mukavasti siinä asumaan, isompi saa aivovaurion ajan mittaan ovenkarmeista. Ainakaan keskiaikainen savolainen ei olisi tuollaista taloa hyväksynyt.

Nimittäin Mikkelin seudulla on tutkittu keskiaikaisia hautoja ja niistä on paljastunut, että vaikka joukossa oli paljon kääpiökasvuisuutta, oli miesten keskipituus silti 175 senttiä, eli melkein sama kuin nykyään. Sen ajan savolaiset olivat jopa pikkuisen silloin jättiläisinä pidettyjä viikinkejä isompia.

Oma teoriani on se, että keskiajalla ihmiset ainakin kehittymättömässä Itä-Suomessa elivät proteiinipitoisella ruoalla, eli riistalla, kalalla ja maidolla eikä liika raadanta heitä rasittanut, kasvoivat he parikymmentä senttiä pitemmiksi kuin myöhemmin uudella ajalla, jolloin siirryttiin kasvissyöntiin.

Vaikka kotikyläni Kärkkäälä oli reilut sata vuotta sitten niin köyhä, että koko kylässä oli tarinan mukaan vain yksi raha, jota kyläläiset kävivät ihmettelemässä, kasvoi eräs Laitinen silloisella eläinperäisellä muonalla ruokittuna kahden metrin mittaan, ennen kuin lähti Amerikkaan eikä miehestä ole sen jälkeen kuultu.

Kommentit (0)



Napakka Sanna Marin

Sosialistisessa mediassa näyttävät voimistuvan ei-sosialistien äänenpainot, joiden mukaan maassamme on nyt sitten heppatyttöhallitus, joka onkin sattuvasti sanottu, kun halutaan oikein kunnolla loukata nuoria naisia. Epäilen, että Perussuomalaisten kannatus pompsahti taas ylöspäin, kun tietoon tuli, että maata johtaa nuori, kaunis, sujuvasanainen ja älykäs nainen.

Perussuomalaisten kannatus ei olisi pompsahtanut yhtä ylös, mikäli tuleva pääministeri olisi ollut iso ja roteva Antti Lindman. Tutkimusten mukaan 50 % miehistä ei koskaan äänestä naista ja naisistakin 25 % antaa aina äänensä miehelle. Lindmanin valinta olisikin ollut perusteltu, mikäli esimerkiksi kansainvälisissä suhteissa asiat ratkaistaisiin valtion johtajien välillä painimalla, mutta ainakaan toistaiseksi sellainen on ollut epätavallista.

Itse ihastuin Antti Lindmaniin kovasti, kun tämä nuori mies oikein vakaumuksen syvällä rintaäänellä puhui siitä, miten maamme valtiolaiva kaipaa kapteenia tai jotain muuat sellaista. Päästin silloin oikein selkäkeikkanaurun ja pidin miestä Aake Kallialaan vertaisena humoristina, mutta nyt epäilen, että Lindman olikin lausunnossaan ihan tosissaan. Miehen paatoksesta tuli vallan mieleen edesmennyt kenraali Adolf Ehrnrooth, jota kansa rakasti.

Nähtäväksi jää, miten Sanna Marin suoriutuu haastavassa tehtävässään. Jos hyvin suoriutuu, niin on syytä muistaa, että presidentinvaaleihin on vain reilut neljä vuotta ja että media on ensimmäisen kerran kääntynyt Pekka Haavistoa vastaan. Mutta siihen uskon, että Sanna Marin pistää ukot napakasti ojennukseen ainakin, mikäli yhtään on uskominen alla olevia Aamulehden videoita Tampereen valtuuston istunnoista, joissa Marin johtaa valtuustoa lievästi sanottuna määrätietoisin ottein:
https://www.aamulehti.fi/a/4c2d41f9-6bcb-479b-96fb-d62d28c018d1



Kommentit (0)



Martti Huuhaa Innanen ja Parikkala

Kuten vanha sanonta kuuluu, urheilussa ei ole tärkeintä voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen. Totaalinen nöyryyttäminen tapahtui Lillehammerissa, jossa uljaat Venäjän hiihtäjät kukistivat miesten viestissä isäntämaa Norjan peräti kahden joukkueen voimin. Ei siis ole mitään yllättävää siinä, että venäläiset ollaa sulkemassa pois kansainvälisestä kilpaurheilusta ilmeisesti liiallisen ylivoimaisuuden vuoksi.

Kyllä me suomalaisetkin saadaan iloita venäläismenestyksestä, koska jo eilen, silloin tosin hieman sievistellen kerroin, että kansantaitelija Martti Huuhaa Innasen mukaan suomalaiset ovat ihmisen ja r----n välimuotoja. Tässä yhteydessä tosin jyrkästi tuomitsen Innasen mielipiteen, mutta korostan sitä, ettei Innanen tarkoittanut mitään venäläisvastaista, vaikka hän käytti r---ä-sanaa, sillä miehen sukujuuret olivat itärajalla Parikkalassa ja siellä r----ä oli aikoinaan ihan luonnollinen ja arvovapaa nimitys hyvän naapurimaan asukkaille.

Parikkalalaiset tunsivat Venäjän hyvin, koska valtakunnan pääkaupunki Pietari oli ihan lähellä ja sinne oli kaikin puolin hyvät suhteet. Esimerkiksi Pietarin lähes kaikki nuohoojat olivat suomalaisia ja heistä kolmannes oli Parikkalasta. Myös valtaosa Pietarin ilotytöistä oli Suomesta, mutta toistaiseksi en ole onnistunut selvittämään, miten suuri osa heistä oli parikkalalais-tyttösiä. Sekä nuohoojan että ilotytön ammateissa asiakkaat arvostavat rehellisyyttä ja on kunnia-asia suomalalaisille nauttia rehellisen kansan maineesta.

Professori Matti Klinge oli jossain kirjassaan vahvasti sitä mieltä, että Stalin ammuttama marsalkka Tuhatsevski olisi ollut Parikkalan poikia, mutta myöhemmin hän joutui myöntämään, ettei marsalkka Tuhatsevski ollutkaan Parikkalan Tuhatsevskejä. Itse en ole muuten onnistunut tutkimuksissani todistamaan, etteikö kuuluisa venäläinen akateemikko Berg, joka kehitti Neuvostoliitolle tutkan, josta oli suomalaisille paljon harmia jo kesällä -41, ihan hyvin voisi olla Uukuniemen Bergiä. Tosin akateemikko Berg ei ollut syntynyt Uukuniemellä vaan Viipurissa, mutta silti.

Kommentit (2)



Välimuoto

Päivällä miehet kilpailivat suksienvaihtohiihdossa, joka on urheilumuodoista kenties älyttömin. Ilokseni Venään mies voitti, vaikka ei varmasti ollut mitään ottanut. Viisi seuraava olivat norjalaisia, jotka eivät myöskään olleet varmasti mitään ottaneet. Suomalaiset eivät pärjänneet, koska eivät olleet mitään ottaneet.

Perustelen iloani Venään mihen voitosta sillä, että melkein samaa väkeähän sitä pohjimmiltaan ollaan. Luin juuri toimittaja Kari Lumikeron muistelmat ja hän mainitsi kirjassaan kansantaiteilija Martti Huuhaa Innasen sanoneen, että suomalainen on erään itäisen kansan ja ihmisen välimuoto. Se on sattuvasti sanottu, mutta saattaa nykyään ylittää syytekynnyksen. On kuitenkin hyvä muistaa, että Innasen kuvataiteessa sekä venäläisiä että suomalaisia kuvataan lämmöllä, vaikkakin naivistisella huumorilla.

Edellä kerrotusta tulikin mieleeni, että Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä on maamme entisen ylimmän dopingvalvojan Timo Seppälän haastattelu. Hän kertoo, että urheilulääkärinä kunnostautunut Pekka Peltokallio oli luennollaan suhtautunut vähän kyynisesti antidoping-toimintaan, koska silloin tunnetuista noin 20 stereoista  pystyttiin testeillä paljastamaan vain kuusi. Peltokallio piti tupakanpolttoa dopingia vaarallisempana asiana.

Tosin se käsitys ei tainnut Timo Seppälää hätkäyttää, koska istuin vuonna 2000 Lahdessa Kalevankisoissa miehen lähellä ja ihmettelin rintataskusta näkyvää tupakkatoppaa. Silloin oli miesten kuulantyöntö menossa ja mukana oli kahdeksan yli 20 metrin miestä. Siihen aikaan meillä oli kuulassa kova taso, vaikka kukaan ei ollut mitään ottanutkaan.

Kommentit (0)



Jukolan Lauri - suomalainen sankari

Itsenäisyyspäivänä on syytä muistaa suomalaisia sankareita ja minä muistan nyt Jukolan Lauria, koska päivällä nähty Seitsemän veljestä muistutti minua hänestä. Nimittäin jokin selitys on syytä keksiä sille, että vuodesta toiseen suomalaiset ovat kansakuntien koulutustasoa mittaavan Pisa-tutkimusten kärkeä, vaikka kaiken järjen mukaan niin ei pitäisi olla.

Yliopisto-lehdessä nimittäin joskus ainakin sen yleisönosastossa kirjoitettiin, että mittausten mukaan olemme älykkyysosamäärältämme valkoisen rodun pohjasakkaa yhdessä muiden pohjoismaalaisten kanssa, mutta siitä huolimatta pärjäämme Pisa-tutkimuksen perusteella ihan hyvin kamppailussa älykkäitä aasialaisia vastaan. Vain veljeskansamme virolaiset antavat eurooppalaisista meille kunnon vastuksen.

Itse epäilen, että osasyy kansamme oppineisuuteen on Jukolan veljesten antama esimerkki opiskelun hyödyllisyydestä. Erityisen esimerkillinen opiskelija oli Lauri, veljeksistä taiteellisesti lahjakkain, koska hänet lukkari jopa palkitsi Toukolan kylän parhaana lukijana miehen alkuvaikeuksista huolimatta. Laurin esimerkki osoittaa, että lujalla tahdolla voi korvata puuttuvan älykkyyden.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi on myös syytä korostaa Laurin taistelijan ominaisuuksia. Se nähtiin taistelussa Toukolan poikia vastaan, joka otatus alkoi siitä, kun metsittyneet veljekset eivät kyenneet tasapäiseen smalltalkiin vastustajiensa kanssa, vaan tarttuivat aidanseipäisiin. Silloin Aleksi Kivi nerokkaasti korosti sitä, että hurjiten veljeksistä riehui nimenomaan Lauri. Monta kertaa taiteellisesti lahjakkaat ihmiset ovat luonteeltaan särmikkäitä.

Kommentit (2)


Se neljäs kone ja se kolmas tornitalo

Luin tuossa Erkki Tuomiojan päiväkirjaa siltä osin, jossa hän käsitteli 11.9.2001 tapahtuneita terrori-iskuja ja taas vahvistui käsitykseni, että meitä jymäytetään ja kansa ei todellakaan tiedä kaikkea. Silloinen ulkoministeri Tuomioja keskusteli silloisen Supon päällikön Seppo Nevalan kanssa Usa:n tapahtumista ja Nevala kertoi, että amerikkalaiset myöntävät avoimesti, että sen neljännen koneen, joka oli matkalla kohti Valkoista taloa, ampuivat alas amerikkalaiset itse.

Se ei siis pudonnut ennen aikojaan sen vuoksi, että koneen matkustajat olisivat käyneet kaappaajien kimppuun. Muistelen, että heti tapahtuman jälkeen ihmeteltiinkin sitä, että tuon koneen osat olivat levinneet niin suurelle alueelle, että vaikutti siltä, että se olisi räjähtänyt ilmassa. Tuntuu selvältä, että jos Usa:n puolustusvoimat pystyvät torjumaan ohjuksiakin, joten kyllä ne myös matkustajakoneen saavat tuhottua.

Myöhemmin jopa Wikipedia, joka yleensä tietää kaiken, kertoo, että matkustajien kapina terroristeja vastaan aiheutti koneen tuhon. Tästä asiasta on myös tehty mielenkiintoinen elokuva, mutta vielä mielenkiintoisempi elokuva voitaisiin tehdä, jos se perustuisi ihan oikeisiin tositapahtumiin. Melkoista draamaa olisi kohtaus, jossa joku yksittäinen ihminen joutuu päättämään matkustajakoneen tuhoamisesta. Ja vielä suurempaa draamaa olisi kohtaus, jossa pojat porukalla sopivat, että maailmalle valehdellaan tapauksen kulusta.

Tuossa Wikipediaa tutkiessani paljastui, että terrori-iskun seurauksena tuhoutui peräti kolme pilvenpiirtäjää. Itse muistan, että vain kaksoistornit olisivat romahtaneet, mutta Wikipedian mukaan myös 110 metrin päässä kaksoistorneista romahti 47-kerroksinen pilvenpiirtäjä. 2700 ihmistä kuoli välittömästi rakennusten paloissa ja niihin osuneissa lentokoneissa, mutta yli 1000 on kuollut välillisesti myöhemmin, joista suurin osa on syöpään sairastuneita pelastustyöntekijöitä.



Kommentit (0)



Viipurin vanhan tuomiokirkon rauniot


Viipurin Vanhakaupunki on nähtävyytenä lähes Tallinnan Vanhankaupungin luokkaa, mutta vielä ei ole kaikkea ehditty korjata mitä sodassa rikottiin, vaan paljon on tekemätöntä työtä jäljellä. Pelkkä pieni pintaremontti ei riitä esimerkiksi vajaat 600 vuotta vanhalle Viipurin vanhalle tuomiokirkolle. Se ei ole kuin pommin jäljiltä, vaan pommeja on ollut monta.

Kirjailija Eeli Aalto, jonka äiti oli muuten Uukuniemen heränneitä ja jonka pojantytär Saara Aalto on maailmankuulu laulaja, kertoi jossain tv-ohjelmassa, että Talvisodan alla kesken kirkonmenojen nousi eräs seurakuntalainen suureen ääneen oma-aloitteisesti ja lupaa pyytämättä julistamaan, että tämä kirkko kohta tuhotaan, elleivät kaupunkilaiset pikaisesti tee parannusta. Viipurilaiset eivät ottaneet neuvosta vaaria, vaan jatkoivat entiseen menoon hauskaa elämäänsä, ja Wikipedia tietää kertoa mitä moisesta sitten seurasi:

"Viipuri joutui Neuvostoliiton pommitusten kohteeksi. Vanha tuomiokirkkokin sai osuman 18. helmikuuta 1940 eli Tuhon sunnuntaina ja paloi historiansa aikana 11. kerran. Kirkon mukana paloivat siellä siunausta odottaneiden yli sadan sodassa kaatuneen ruumiit. Kirkon kiviseinät jäivät pystyyn, mutta nykyisin niistäkin on jäljellä vain alaosa. Kirkko oli tarkoitus korjata, mutta suunnitelmat kariutuivat kun kaupunki menetettiin Neuvostoliitolle. Se on sittemmin toiminut kaupunkilaisten kaatopaikkana. Kirkon kellotapuli on edelleen pystyssä ja siitä on tullut linnan ohella yksi Viipurin symboleista."

Monena on Viipurin vanha tuomiokirkko ehtinyt toimia olemassaolonsa, eli noin 580 vuoden, aikana. Se on ollut roomalaiskatolisten, luterilaisten ja ortodoksien kirkkona, mutta myös hevostallina ja kaatopaikkana. Luulenpa, että kirkkoraunion tiiliä on uusiokäytetty sodan jälkeen myös kansantalouden muihin tarpeisiin. Yllä oleva kuva todistaa, että rakennuksen seinät ovat lähes metrin paksuiset ja että satoja vuosia vanhat tiilet ovat vielä yllättävän tuoreen näköiset. Karkea arvoni on, että tuossa rauniossa vieläkin on noin miljoona tiiltä.


Kommentit (0)



Onneksi vain poliittinen ruumis

Maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä alkaa vaikuttaa vahvasti siltä, että Karttulan entinen vt. nimismies Antti Rinne alkaa olla poliittinen ruumis. Epäilen, että asia on Antille itselleenkin helpotus, sillä pohjimmiltaan herkän miehen terveys ei olisi pitkän päälle kestänyt moista hevosenleikkiä.

Luin tuossa juuri Rinteen elämänkerran nimeltään Koko tarina, joka muuten on tämänpäiväiset tapahtumat huomioon ottaen ihan parahultainen nimi kirjalle, miten paha Rinteen terveystilanne oli viime talvena Espanjassa, jolloin media kertoi, että mies oli sairastunut sitkeään flunssaan, kuten Kekkonenkin aikoinaan teki Islannin kalareissullaan. Kirja kuitenkin paljastaa, että Rinne oli sairaalassa kaksi viikkoa vallan nukutettuna ja tuotiin ambulanssikoneella Suomeen.

Helsingin lääkärit olivat sitä mieltä, että jos Espanjan lääkärit olisivat hänet herättäneet, olisi hengen lähtö ollut hyvin lähellä. Mies oli silloin kuitenkin vasta mies parhaassa iässään, eli 56-vuotias, mutta siitä huolimatta Leinoa lainatakseni hautaan valmis jo. Tulevaisuudessa vailla poliittisia paineita elävä Rinne voi paremmin huolehtia terveellisistä elämäntavoista ja se on hyvä se.

Minulla on käsitys, että jos Rinteen sairauden aikaan kansalle olisi rehellisesti kerrottu miten vakavasta tapauksesta oli kysymys, niin Perussuomalaiset olisivat nyt eduskunnan suurin puolue. Vaaleissahan demarit saivat vain vajaat 8.000 ääntä persuja enemmän.

Vaikuttaa muuten vahvasti siltä, että lähiaikoina demareita johtaa nuori ja kaunis nainen Sanna Marin, vihreitä nuori ja kaunis nainen Maria Ohisalo. vassareita nuori ja kaunis Li Andersson, suokustalaisia nuori ja kaunis Katri Kulmuni, kokkareita nuori ja kaunis Elina Lepomäki, ruotsalaisia keski-ikäinen rouva Anna-Maja Henriksson, kristillisiä keski-ikäinen rouva Sari Essayah ja persuja keski-ikäinen heteroudesta epäilty miehenpuoli Jussi Halla-aho, ellei sitten nuori ja kaunis Laura Huhtasaari häntä syrjäytä. Suomi ei tulevaisuudessa enää vaikuta tasa-arvon mallimaalta.

Kommentit (0)



Stalker

Vaikka olen mielestäni aika hyvä kantamaan painavia taakkoja, niin kovin älykäs en ole. Jouduin taas tämän ikävän tosiasian huomaamaan, kun yritin eilen oikein järjen kanssa katsoa Teemalla näytetyn Andrei Tarkovskin Stalkerin. En yhtään ymmärtänyt, mistä tarinassa oikein oli kymysys. Asiaan tosin vaikutti sekin, että välillä nukahdin.

Elokuvan aikana ymmärsin hyvin Perussuomalaisten kulttuuripoliittista ohjelmaa, jonka lopuksi todetaan jylhästi, että ”tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle”. Myös Neuvostoliitossa noudatettiin Perussuomalaisten kulttuuripoliittista ohjelmaa, jonka seurauksena Tarkovskin työt loppuivat ja mies päästettiin jatkamaan kokeilujaan Italiaan. Olen varma, että Neuvostoliitossakin, mikäli kansa olisi saanut päättää, olisi Uuno Turhapuro armeijan leivissä voittanut Stalkerin 100-0.

Wikipedian mukaan Tarkovskin elokuvassa liikuttiin monella eri tasolla, kuten varmaan liikuttiinkin, mutta minä putosin täysin kärryiltä eri tasoilla liikuttaessa. Opiskeluaikaan katsoin elokuvakerhossa Tarkovskin Ei paluuta enkä silloinkaan pysynyt juonessa mukana senkään vuoksi, että filmikelat näytettiin väärässä järjestyksessä. Muita kerholaisia moinen seikka ei häirinnyt yhtään.

Sen muistan, että Ei paluuta-filmi päättyi kohtaukseen, jossa sotaorvoksi jäänyt pikkupoika ampua räiskii puoliautomaattikiväärillä vedessä kelluvaa Hitlerin kuvaa lippaan tyhjäksi. Ihmettelin ääneen moista mielestäni naurettavan kliseemäistä kohtausta. Eräs bussikuski sitten kysyi, että enkö minä todellakaan huomannut, että joka laukauksen jälkeen Hitler muuttui nuoremmaksi ja sitten kun hän on muuttunut lapseksi, poika ei enää ampunutkaan. Häpesin, etten puuttuvan tunneälyn vuoksi huomannut moista.

Tuo eilen nähty Stalker on kuvattu Uudenkirkon Inossa sijainneella linnoitusalueella, eli Suomen Talvisodassa menettämällä alueella. Vuonna 1919 Suomi sopi bolseviikkien kanssa, että linnoitusalue luovutetaan Suomelle, mikäli meikäläiset suostuvat räjäyttämään sen tuusannuuskaksi. Niin sitten tehtiinkin. Talvisodan tapahtumat olisivat olleet kovasti toisenlaiset ja Stalker olisi voinut jäädä kuvaamatta, mikäli linnoituksen tykit olisivat jääneet suomalaisille. Wikipedian mukaan asearsenaali oli melkoinen eli
  • 8 x 158 mm:n Canet-tykkiä kahdessa patterissa
  • 8 x 254 mm:n tykkiä kahdessa patterissa
  • 8 x 279 mm:n haupitsia
  • 8 x 305 mm:n tykkiä kahdessa patterissa
Olen vahvasti sitä mieltä, että jonkun matkanjärjestäjän tulisi alkaa järjestää vaellusmatkoja Stalkerin hengessä Inon tuhotulle linnoitusalueelle.


Kommentit (0)



Rannin Jussi ja ufot

Helsingin Sanomat julkaisi tänään lähes puolentoista aukeaman värikuvallisen jutun Juhan af Granista, joka poikasena Kuopiossa asuessaan tunnettiin Rannin Jussina. Rannin Jussi oli lapsena lahjakas näyttelijä, jonka roolia Pikku-Pietarina vieläkin ihastellaan. Hesari ei tosin haastatellut ylihuomenna 75 vuotta täyttävää af Grania hänen näyttelijän saavutuksistaan, vaan siitä, että hän on yksi maailman johtavista ufo-asiantuntijoiosta ja hän on myös tehnyt ufoista maailmanmainetta saaneita dokoumenttielokuvia.

Hesarin haastattelun suurin paljastus on se, että af Gran myöntää, että hän onkin tavannut humanoideja vain unissaan ja alitajunnassaan ja jossain vaiheessa hän myös kertoo, ettei ole kyseisiä ulkoavaruuden olentoja tavannut koskaan selvinpäin. Tosin tämän tiedon hän kuitenkin heti kiistää ja kertoo vain harrastaneensa huumorileikkiä, joka Savon pojalle sallittakoon.

Pikkuisen alkaa Juhan af Granin tarina muistuttamaan toisen Kuopion suuren pojan Silvo Sokan tarinaa; nykyäänhän yleisesti uskotaan, ettei Silvo syksyllä 1948 lentänytkään omatekoisella raketilla Suonenjoelle Suonteen rannalle, vaan että hän taittoi matkan armeijan yksivaihteisella maastopyörällä.

Itse tosin epäilen vahvasti, että Sokka ei kertonut koko totuutta tapauksestaan, koska Suontee liittyy muutenkin vahvasti avaruusmatkailuun. Nimittäin Suonteen rannalta on napattu maailman paras ufoa esittävä valokuva ja lisäksi järven lähistölle on nähty useamman kerran tunnistamattoman lentävän esineen laskeutuneen ja jopa jättäneen lumihankeen jotain kemialliselta koostumukseltaan mielenkiintoista nestettä.

Muistelen tosin Valtion teknisen tutkimuslaitoksen, tai jonkun muun sellaisen luotettavan instanssin, nesteen tutkineen ja tiskivedeksi sen paljastaneen. Mielestäni tutkimus viittaa vahvasti siihen, että ufo laskeutui Suonteen rannalle, koska ymmärrettävästi ufomatkaajienkin on huolehdittava tiskeistään. Oma nykyinen näkemykseni on, että ufo kuljetti aikoinaan Silvo Sokan pyörineen Suonteen rannalle, mutta kansalta tieto jostain käsittämättömästä syystä salattiin.

Suonenjoen ufosta löytyy juttua tästä linkistä http://kariav-annat.blogspot.com/2010/09/viela-ufoista.html
ja maailman selkein ufoa esittävä valokuva näkyy tästä https://www.youtube.com/watch?v=qR-UaD_0Kac .

Kommentit (3)


Kyllä ei oikein rehelliseltä peliltä tunnu

Tänään olen viettänyt harvinaisen urheilutäyteisen päivän. Olen todistanut, että ihminen pystyy samanaikaisesti seuraamaan kolmea urheilutapahtumaa nykytekniikan välityksellä ja samalla myös lukemaan urheiluaiheista kirjaa. Tuo urheiluaiheinen kirja oli juuri ilmestynyt Antti Rinteen elämänkerta, joka paljastaa sen, että pääministeri oli aikoinaan työläisjalkapalloilun kantavia voimia ja että hänen veljenpoikansa Rasmus Rinne on pelannut Porin Ässien maalivahtina ja veljentytär Erika Rinne on potkunyrkkeilyn maailmanmestari, joka seikka on kaikkien hänen setäänsä arvostelevien syytä ottaa huomioon tulevassa toiminnassaan.

Rukalla suomalaismenestys ilahdutti, mutta huomionarvoisinta on se, että miesten 15 kilometrillä kymmenen parhaan joukossa oli viisi norjalaista, naisten kympillä kärkikymmenikössä oli kolme norjalaista, kuten myös yhdistetyssä ja mäkikisassa kaksi norskia ylsi kymmenen parhaan joukkoon. Norjalaismenestys oli siis käsittämättömän surkeaa edellisiin kauden avauksiin verrattuna ja tämä ei oikein rehelliseltä peliltä tunnu. Ilmeisesti jotain uutta vilunkia paljastuu kohta kansainvälisessä talviurheilussa.

Muistettakoon, että muutama vuosi sitten Norjan naiset ottivat jopa kahdeksaisvoiton naisten hiihdossa ihan puhtainn keinoin.  Kuten kaikki muistavat niin Falunin vuoden 1954 mm-kisoissa Suomen miehet ottivat neloisvoiton 15 kilometrillä, mutta siihen asiaan Aku Kiuru antoi myöhemmin luonnollisen selityksen.

Keskeisin tapahtuma päivän urheilurintamalla oli se, että SM-liigassa sukuni teki jääkiekkoilun historiaa. Nimittäin pikkuserkkuni poika Juuso Könönen tunsi ilmeisesti syyllisyyttä jostain ja ainakin radioselostuksen mukaan yritti mennä jäähylle, vaikka mitään rangaistusta ei oltu vihelletty ja jäähyaition valvoja joutui hätistämään hänet takaisin peliin. Yleensä pelaajien jäähyboksiin saaminen on hyvin työlästä. Ilmeisen kiltti mies on siis tää sukuni paras kiekkoilija ja sama luonteenpiirre vaivaa mielestäni myös itseäni ja niinpä olenkin liiallisen kiltteyteni vuoksi menestynyt elämässäni kohtuuttoman huonosti.

Talvisodan alkamispäivän kunniaksi ampumahiihtäjämme taistelivat viestikilpailussa poikkeuksellisen pontevasta ja tuloksena olikin kymmenessija, vaikka maailmassa on noin 200 valtiota. Tosin 80 vuotta sitten maamme ampumahiihtäjien taso ihan maailman huippua.





Kommentit (0)



Äyräpää

Julkijumalattomuudestani huolimatta olen innokkaasti kierrellyt tutkimassa Karjalan arkkitehtonisesti merkittäviä kirkkorakennuksia ja eilen minua pisti vihaksi, kun Talvisota-elokuvassa Äyräpään erikoisen näköinen kirkko pistettiin hetkessä tuhansiksi päreiksi. Jatkosodan lopulla kirkon rauniot tuhottiin vielä varmuuden vuoksi uudemman kerran. Kun pari vuotta sitten vierailin paikalla, murskekasalla kiipeily oli hyvin tapaturma-altista.

Tuossa Talvisodan Äyräpään kirkonmäen taistelussa 5.3.1940 kuoli yhdessä hyökkäyksessä 40 nurmolaista. Kauhavalaiset kyllä huutelivat nurmoolaisille, ettei sinne enää kannata mennä, mutta nämä eivät uskoneet, vaan päättivät rynnätä heittämällä kirkonmäelle. Sinä päivänä Suomen paini menetti monta Sm-mitalistia. Voi olla, että heti kaatuneiden lisäksi myöhemmin kuoli vielä muutama haavoittunut, joten tapaus saattoi olla maamme kuntahistorian verisin.

Tosin päivää myöhemmin 6.3.1940 kaatui Laatokan Petäjäsaaressa 46 rantasalmelaista eli kuusi enemmän mitä Nurmon miehiä meni Äyräpäässä. Tosin myöhemmin rantasalmelaisten haavoittuneita ei ilmeisesti kuollut, koska haavoittuneita ei jäänyt, sillä Petäjäsaaressa määräys oli taistella viimeiseen mieheen, kuten myös tapahtui.

6.3.1940 oli muutenkin Suomen sotahistorian verisin päivä, sillä silloin kaatui 816 suomalaista. Tosin Ison Vihan aikaan 19.2.1714 Napuen taistelussa kuoli 2645 Ruotsin armeijan miestä, mutta luultavasti joukossa oli selvä enemmistö suomalaisia. Väkilukuun suhteutettuna Napuella kuoli kerralla suunnilleen yhtä paljon suomalaisia kuin koko Talvisodassa yhteens'. Se oli hirmuista se.

Äyräpään erikoisen näköiseen kirkkoon voi tutustua tästä linkistä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84yr%C3%A4p%C3%A4%C3%A4n_kirkko 

Kommentit (1)