Luin juuri Mikko Porvalin mainion kirjan Syvärin takana, josta tämänpäiväinen Helsingin Sanomat kirjoitti näyttävän artikkelin. Erityistä huomiota jutussa näyttää herättäneen lukijoiden keskuudessa se, että siinä epäiltiin suomalaisen kaukopartion surmanneen kaksi sotavankia ja erityistä huomiota on herättänyt varsinkin se, että veriteko tehtiin ilmeisesti kirveellä, koska ampuminen olisi ollut turhan äänekäs ratkaisu.
Tuo vankien tai haavoittuneiden surmaaminen on ollut kaukopartiokirjallisuudessa hyvin vaiettu asia, mutta muistanpa, että Rautalammilla syntynyt hiihdon olympiavoittaja Urpo Korhonen, joka julkaisi 90 -luvulla kolme teosta Rukajärven partioista, kertoi avoimesti siitä, miten hän joutui lopettamaan erään puna-armeijalaisen kärsimykset, koska erämaaoloissa ei voinut muutakaan tehdä.
Urpo Korhonen on yksi kolmesta sisäsavolaisesta olympiavoittajasta, mutta neljäskin kultamitalisti voisi olla. Nimittäin eräs suonenjokelainen mestarihiihtäjä voitti vuoden 1948 St Moritzin olympialaisten karsintakilpailun, mutta häntä ei kuitenkaan valittu kisoihin. Virallisena selityksenä oli se, että hän oli haavoittunut keuhkoihin eikä olisi vuoristo-oloissa pärjännyt.
Todellinen selitys asialle oli kuitenkin se, että kaukopartiossa ollessaan oli sattunut jotain, jonka vuoksi hiihtomestari istui kisojen aikaan tutkintovankeudessa. Hänen oman kertomansa mukaan tapauksen taustalla oli se, että partiolle oli annettu määräys, ettei vankeja saa ottaa. Häntä ei lopulta asiasta tuomittu. Hesarin tilaajat voivat lukea Porvalin kirjasta tästä: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009261236.html?fbclid=IwAR1DQP8rux9eyyWKfwYIgTR93ezxb8RXYtOiB86OgerBfUUpEysdemLp4qk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti