Suomen toiseksi hauskin mies 1918

Pari päivää sitten tv:ssä nähty Suomen hauskin mies -elokuva Suomen hauskin mies todisti eittämättä, että Toivo Parikka oli vuonna 1918 maamme hauskin mies, mutta yhtä eittämättä Wikipedia todistaa, että saksalainen korpraali Karl Müller, jonka nimi vastaa Suomessa vaikkapa Kalle Miettistä, oli samaan aikaan maamme toiseksi hauskin mies. 

 
Tosin Karl Müller tunnettiin meillä hänen komealta kalskahtavalta taiteilijanimellä Karl von Zedtwitz zu Hackenbach. Mies oli alun perin venäläisten sotavangiksi jäänyt korpraali, joka ilmoittautui vapaaehtoiseksi valkoisen armeijan riveihin ja esitti niin uskottavasti upseerismiestä, että hän sai Suomen armeijassa lopulta kapteenin arvon ja korkeita kunniamerkkejä sotatantereella osoittamastaan ripeydestä, oma-aloitteisuudesta ja urheudesta.


Erityistä urhoollisuutta hän pääsi osoittamaan Heinolan taisteluissa, kun hänen esimiehensä, jolla myös oli huomattavan hieno nimi, eversti Alexander Tunzelman von Adlerflugin sairastui ja valeupseeri Müller pääsi tuuraamaan everstiä. Ja esimerkillisesti hän suoriutuikin, vaikka osasi suomea vain kaksi sanaa, jotka olivat "eteenpäin" ja "perkele", mutta tuskin hyökkäyssodassa tuon suurempaa kielitaitoa tarvitaankaan.

Jos Suomen hauskin mies Jalmari Parikka päätyi lopulta Etelä-Karjan suunnalla punaisten rintaman komentajaksi, niin samalla suunnalla kohosi myös valkoisten puolella valeupseeri Karl Müller yhtä vaativaan tehtävään. Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin muistaa, että historiassa tunnetaan tapaus, jossa eräs toinen korpraali johti vielä suurempiakin joukkoja. Wikipedia kertoo tapahtumien kulusta seuraavaa:

"Heinolan taisteluiden yhteydessä Müllerin johtama osasto pakotti 12. maaliskuuta raskaan taistelun jälkeen punaiset perääntymään Lusista Heinolan kaupunkiin. Eversti Alexander Tunzelman von Adlerflugin menetettyä sydänvian vuoksi toimintakykynsä Müller sai 15. maaliskuuta johtaa Heinolan toista valtausyritystä, mikä ei kuitenkaan onnistunut.

Tämän jälkeen hän siirtyi Savitaipaleen–Taipalsaaren rintamalohkon komentajaksi. Müller haavoittui päähän ja käsivarteen Taipalsaaren kirkonkylään tehdyn hyökkäyksen yhteydessä 23. maaliskuuta hänet ylennettiin kapteeniksi 31. maaliskuuta ja merkittiin armeijan luetteloihin jääkärikapteenina. Samalla Müllerille myönnettiin III luokan vapaudenristi, jonka aikaisemmin oli saanut vain Länkipohjan taistelussa kaatunut Matti Laurila.

Haavoittumisensa jälkeen Müllerin kunniaksi järjestettiin 16. huhtikuuta Mikkelissä suuri illanvietto, jonka aikana kuultiin kiitospuheita ja kuorolaulua. Hänelle lahjoitettiin kultaiset kellonperät, joiden vaakunaleijonalla varustettuun muistomitaliin oli kaiverrettu teksti ”Yliluutn. v. Zedwitzille Suomen vapauden puoltajalle 23.3.1918”. Muutamaa päivää myöhemmin Müller kihlautui lappeenrantalaisen maisterin Hilda Maria Kourulan kanssa, joka toimi venäjän opettajana Kemin yhteiskoulussa.

Müllerin oikea henkilöllisyys paljastui vihdoin kesän kuluessa, kun Saksan joukot olivat huhtikuussa tehneet maihinnousunsa Suomeen, ja hänet määrättiin hiljaisuudessa palaamaan Saksaan. Müllerille myönnettiin ero Suomen armeijasta omasta pyynnöstään 28. kesäkuuta 1918."

Olen vahvasti sitä mieltä, että korpraali Karl Müllerissä olisi jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille aihetta vaikka väitöskirjaksi ja jollekulle elokuvaohjaajalle aiheeksi menestyskomediaksi.

Tässä lisätietoa Karl Mülleristä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_M%C3%BCller_(korpraali)