Kuten eilen kerroin vuoden 1936 Berliinin olympialaisten molempien painimuotojen raskaansarjan voitti Viron vain miljoonaista kansaa edustanut Kristijan Palusalu. Hän oli siis aikansa johtava alfauros maailmassa, jota vastassa silloinen ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmamestari Joe Louis olisi kestänyt pystyssä vain noin 1,5 sekuntia.
Helsingin olympialaisissa raskaansarjan kreikkalais-roomalaisen kullan vei hänen maamiehensä, mutta sattuneesta syystä Neuvostoliittoa edustava Johannes Kotkas, joka selätti kaikki vastustajansa. Kotkas ei voinut voittaa edellisten Lontoon kisojen kultaa, koska Neuvostoliitto ei ollut silloin vielä mukana olympialiikkeessä.
Molempien Viron painijasuuruuksien elämä oli traaginen. Kumpikin vietiin Viron Neuvostoliittoon liittämisen jälkeen kesällä -41 pohjoisen Neuvostoliiton vankileirille. Palusalo karkasi, jäi kiinni ja tuomittiin kuolemaan, joka tuomio kuitenkin vaihdettiin rintamakomennukseen. Sieltä mies pakeni henkensä kaupalla linjojen yli Suomen puolelle.
Sodan jälkeen Palusalu selvisi Neuvostoliitossa yllättävän hyvin, vain reilun vuoden tutkintovankeudella, vaikka ei yrittänyt mitenkään miellyttää vallanpitäjiä. Tietääkseni yleensä Puna-armeijasta karanneen kohtalona oli ainakin pitkä Siperian harjoitusleiri; olisiko olympiakulta pelastanut miehen. Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan siihen, että olympiavoittaja sai jäädä Viroon, kun antoi sen verran periksi systeemille, että suostui Pronssisoturi-patsaan malliksi.
Johannes Kotkas sen sijaan sopeutui neuvostojärjestelmään ja pääsi jo sota-aikana harjoittelemaan urheilua. Hän mm. heitti moukarissa maan ennätyksen reilun 53 metriä. Sodan jälkeen mies sitten voitti Helsingissä ylivoimaisesti olympiakultaa. Tietääkseni nämä kaksi raskaansarjan maailman huippua eivät otelleet keskenään sodan jälkeen, ennen sotaa seitsemän vuotta Kotkasta vanhempi Palusalo voitti aina.
Olen vahvasti sitä mieltä, että Klaus Härö, joka ohjasi aikoinaan Virossa hienon elokuvan Miekkailija, voisi seuraavaksi tuottaa elokuvan nimeltään Painija, joka perustuisi Kristijan Palusalun elämään. Lopussa voisi olla fiktiivinen kohtaus, jossa Palusalu ja Kotkas ratkaisisivat painimalla kumpiko on voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus.
Elokuvan lopussa voisi soida tämä Viron laulujuhlilla taltioitu hurmoksellinen versio Saarenmaan valssista. Meillähän se tunnetaan hyvin Neuvosto-järjestelmään sopeutuneen Georg Otsin esittämänä. Sen sijaan valssin säveltäjä Raimond Valgre ei sopeutunut hyvin uuteen systeemiin vaan kuoli viinaan 32-vuotiaana pian neuvostoliittolaiseksi tulonsa jälkeen. Lopuksi kannattaa korostaa sitä, ettei tuota laulujuhlien esitystä johtava maailmankuulu kapelli mestari Eri Klas ollut painimiehiä vaan entinen nyrkkeilijä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti