Sotavankilipas

Ajattelin kolme päivää sitten, kun julkaisin tuon Pronssisoturi-patsaan kuvan, että asetan sen jalustaksi maailmanpoliittisen tilanteen henkeen sopivasti pesukoneen, mutta patsas on vain vajaan vaaksan korkuinen, joten tuo sotavankilipas on parahultaisempi sen tilapäisjalustaksi.

Tuo lipas on hienoa käsityötä, mutta nykyrahassa se maksoi aikoinaan vain kolmisen euroa. Nimittäin äitini kotikylälle Suonenjoen Rieponlahteen oli tuotu maataloustöihin sotavankeja, joista eräs oli valmistanut tuon tarvekalun ja myynyt sen ruisleivästä äidilleni. Tarkistin juuri kaupassa käydessäni, että iso ruislimppu maksaa nykyään noin kolme euroa.

Lipas on hienoa käsityötä. Sen koristeet näyttävät olevan olkea. Saranatkaan eivät ole tehdastekoiset, vaan ne on ehkä taottu kiväärin hylsyn metallista.

Yleensä maatiloille sijoitetut sotavangit saivat liikkua sangen vapaasti, mutta Rieponlahden vageilla oli vartijat mukana. Yksi heistä oli ollut ilkeän oloinen ja huhun mukaan hän olisi joskus ampunut kaksi vankia. Olen kuullut, että jossain Iisveden suunnalla olisi kahden sotavangin haudat, saattavat liittyä tapaukseen.

Rieponlahden vangit olivat ehkä tulleet Pieksämäen Naarajärven siirtoleiriltä, joka oli kammottava paikka. Siellä menehtyi peräti 2.741 vankia. Naarajärven leirin perustamista johti surullisenkuuluisa eversti Hans Kalm.

Hans Kalm näyttää kytkeytyvän sukuhistoriaani sikäli, että ihan äskettäin paljastuneen sukutarinan mukaan hän kävi ampumassa appiukkovainaani tädin miehen Ville Salmisen ja tämän 17-vuotiaan pojan Mikko Salmisen. Isä ja poika eivät olleet kapinatouhuissa mitenkään mukana, mutta ammuttu 55-vuotias isä oli toiminut Harmoisten kylän työväenyhdistyksen puheenjohtajana. 

Raskauttavana asianhaarana Salmisten toiminnassa pidettiin varmaankin sitä, että punikkien oli annettu lainata torpan sahaa. Toinen perheen pojista näki ampumiset, mutta hänet jätettiin henkiin. Ilmeisesti hän ei ollut ollut mukana sahan lainalle annossa.