Tämänvuotisen joulun tunnelmaan sopivasti luin maineikkaan historiantutkija Antony Beevorin juuri ilmestyneen paksun möllärin nimeltään Venäjän vallankumous ja sisällissota. Ihmeekseni löysin kirjasta selvän virheen. Nimittäin Beevorin mukaan Viipurin lääninvankilan joukkomurhan keväällä 1918 tekivät juopuneet venäläiset sotilaat.
Mutta eivät juopuneet venäläiset olleet asialla, vaan asialla olivat juopuneet suomalaiset punakaartilaiset, jotka piiritettyinä tiesivät, ettei jäjellä ollut enää montaa elonpäivää. Sen asian Beevor olisi voinut varmistaa vaikka Wikipediasta.
Päävastuun joukkomurhasta kantaa punakaartin komppanianpäälliköksi edennyt Hjalmar "Jallu" Kaipiainen, josta hänen alaisensa myös käyttivät sattuneesta syystä hellittelynimeä Rosvo Kaipiainen. Hellittelynimi viittaa miehen rikolliseen taustaan, joka ei ollut este sotatoimissa menestymiselle, koska Jallu korvasi puutteensa römeällä bassoäänellä, jolla hän esitti ajanhenkeen sopivia lauluja.
Eripuolilta Wikipediaa löytyy Viipurin lääninvankilan joukkomurhan kulusta seuraavaa - tosin Teemu Keskisarjan Viipuri-kirjassa paljastetaan lisäksi se, että myös eräät kriminaalinaiset olivat valitsemassa ammuttavia ja ohjeistamassa, että ammuttavia piti tähdätä päähän:
"Sodan loppuvaiheessa Kaipiainen vetäytyi joukkojensa rippeiden kanssa Viipuriin. Hän oli vastuussa 27. huhtikuuta 1918 tapahtuneesta Viipurin lääninvankilan verilöylystä, jossa hänen johtamansa joukko tunkeutui lääninvankilaan ja surmasi humalapäissään noin 30 vankia, joista osa oli punaisten ottamia poliittisia vankeja ja osa vankilan entistä henkilökuntaa. Joukko tappoi ensin Karjalan Kansalaisliiton johtajan ja kansanedustajan Leander Ikosen, tehtailija ja kansanedustaja Matti Pietisen, ratainsinööri Tallgrenin ja vankilan entisen vahtimestarin Ahlgrenin.
Sen jälkeen pidettiin istuntoa, jossa silminnäkijäkertomuksen mukaan mukana ollut nainen olisi valinnut surmattavat. Joukko murhasi entisen vankilanjohtajan Johan Stråhlmanin, Vuoksenniskan asemapäällikön Edvard Tojkanderin ja joitakin muita. Lopuksi joukko meni vankien yhteistilaan. Vangit yrittivät puolustautua asein ja rytäkässä Kaipiainen itse haavoittui. Hän luovutti johdon Albin Piskoselle. Albin Piskonen oli entinen vanki ja hän ampui verilöylyssä vankilanjohtajan. Joukko heitti vankien yhteistilaan käsikranaatin surmaten 4–5 henkilöä ja haavoittaen useita. Myöhemmin yöllä tapettiin vielä vankilan uusi vahtimestari Mannermaa.
Kaipiainen jäi valkoisten vangiksi Myllymäen koulussa toimineessa kenttäsairaalassa, jonka pihalla hänet teloitettiin 23. toukokuuta 1918. Hänen isänsä Jaakko Kaipiainen, joka oli kuulunut Rutolan punakaartiin, ammuttiin Lappeenrannassa. Hänen morsiamensa Martta Hänninen ja veljensä Lappeen punakaartin hiihtokomppanian päällikkö Evert Kaipiainen ammuttiin Viipurissa.
Viipurin lääninvankilan surmia pidetään suurimpana punaisten joukkojen suorittamana yksittäisenä joukkomurhana. Viipurin murhien kostamisen arvellaan olevan yhtenä motiivina myöhemmille Lappeenrannan ja Taipalsaaren punaisten teloituksille. On myös arveltu, että käsky niihin olisi tullut ylemmältä taholta, mutta siitä ei kuitenkaan ole todisteita. Sodan aikana Kaipiainen oli syyllistynyt myös muihin väkivallantekoihin, esimerkiksi Korvenkylän taistelun jälkeen 13. helmikuuta hän ampui vangiksi otettua valkoisten tiedustelijaa Kalle Pellistä päähän. Pellinen ei kuitenkaan kuollut heti vaan toinen punakaartilainen viimeisteli teon.
Kaipiainen jäi valkoisten vangiksi Myllymäen koulussa toimineessa kenttäsairaalassa, jonka pihalla hänet teloitettiin 23. toukokuuta 1918. Hänen isänsä Jaakko Kaipiainen, joka oli kuulunut Rutolan punakaartiin, ammuttiin Lappeenrannassa. Hänen morsiamensa Martta Hänninen ja veljensä Lappeen punakaartin hiihtokomppanian päällikkö Evert Kaipiainen ammuttiin Viipurissa."
Wikipediassa kerrotaan Kaipiais-Jallusta seuraavaa:https://fi.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_Kaipiainen?fbclid=IwAR0uk3jBJQSjwnGHupg4d3bT0wMNOslsxQZbyAPh048dMRYvlJ2xDlmWAM0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti