Möttönen

Yritin netistä selvittää, keitä olivat ne onnettomat 47 Rutolan sahan työmiestä, jotka ammuttiin keväällä 1918 opiksi ja ojennukseksi muille, mutta en onnistunut nimilistaa löytämään. Sen sijaan Sotasurmat -tietokannasta löytyi samaan aikaan Rutolan miesten kanssa Lappeenrannan puolessa ammuttu Kaarlo Frestadius, mutta en ole varma, oliko hän rutolalaisia. Frestadiuksen Kalle on sikäli mielenkiintoinen tapaus, että hän liittyy merkittävällä tavalla maamme kulttuurihistoriaan, sillä hän oli näyttelijä Einari Ketolan isä.

Einari Ketola tunnetaan varsinkin siitä, että hän esitti jatkosota-aikana korpraali Möttöstä sillä menestyksellä, että hänellä oli vaikeuksia sodanjälkeisessä Suomessa. Ketolan ongelmat eivät luultavasti johtuneet siitä, että hän olisi ollut pahin sotapropagandisti, vaan siitä, että häntä pidettiin eräissä piireissä pahana luokkapetturina, mikäli on yhtään uskominen Wikipediaa, joka kertoo Einari Ketolan eläketapauksesta seuraavaa lähes uskomattomalta kuulostavaa:

"Ketola oli pitkään eläkkeelle jäätyään sukulaisten ja ystävien tuen varassa; hänet oli erotettu sodan jälkeen Näyttelijäliitosta häntä etupäässä Möttösen hahmon ja yleensäkin toimineen propagandan vuoksi syvästi vihanneen, tuolloin Valtiollisen poliisin ylimääräisenä osastopäällikkönä toimineen kommunistijohtaja Aimo Aaltosen pelottelujen johdosta (”Se on Neuvostoliiton tahto!”) tekosyyllä, ettei hänen alansa kuulu näyttämötaiteeseen ja liittoon kuulumattomuus oli tekosyy evätä muutkin eläkkeet – ja kansaneläkettä koskevat paperit makasivat unohtuneina jonkun kommunistisen eläkevirkailijan paperipinoissa.

Lopulta Ketolan vanha ystävä toimituspäällikkö Risto Karlsson kirjoitti vuonna 1976 Ketolan kohtaloista artikkelin Seura-lehteen. Lehti kulkeutui myös presidentti Urho Kekkosen käsiin (tarkkaan ottaen Karlsson oli tehnyt ja postittanut eripainoksen artikkelista presidenttiä varten) ja hän julmistui lukiessaan näyttelijää kohdanneista vääryyksistä; presidentti otti asioista selvää ja muutama byrokraatti saikin saman tien potkut – jouduttuaan ensin vahvistamaan paperit, joilla Ketolalle vahvistettiin taannehtivasti vuodesta 1969 valtion erityistaiteilijaeläke. Koko vainon takana ollut Aimo Aaltonen ei uskaltanut hiiskahtaakaan julkisesti – päiväkirjalleen kyllä raivosi senkin edestä.

Presidentin otettua kaltoin kohdellun näyttelijän tällä tavoin suojelukseensa Ketolan viimeiset elinvuodet olivat ansaitun huolettomia. Esimerkiksi Haikon kartanoon kuntoutukseen päässeille sotaveteraaneille oli riemun paikka, kun saivat joukkoonsa muinaisen hauskuuttajansa – jonka taidot olivat jopa parantuneet vuosien varrella."

Vaikka Einari Ketola olikin syntyjään Karjalan poika, niin ainakin tässä Möttös-näytteessä noin 2 minuutin kohdalta lähtien http://www.elonet.fi/fi/elokuva/161090
hän puhuu niin täydellistä savoa, että miehen on täytynyt pitkään asua Savon suunnalla. Mainittakoon lopuksi, että Möttösen kolmospojista, joiden nimet olivat vahvasti maanpuolustushenkiset Into, Taisto ja Voitto, Taistoa esitti muuten Jorma Limmonen, joka voitti Rooman olympialaisten nyrkkeilyssä pronssia.