Hymyilevä rakennusyrittäjä

Eilen jäi nyrkkeilijä Olli Mäestä kertomatta se, että vaikka hän ei ollut eteläpohjalainen, niin kokkolalaisena hän oli kuitenkin pohjalainen ja sen vuoksi hieman äärimmäisyyksiin taipuvainen luonne.

Radion Kiveen hakatut -ohjelmassa häntä luonnehditaan erinomaisen kiltiksi ja kunnolliseksi aina lempeästi hymyileväksi mieheksi, josta luonteenpiirteestä sai sitten nimensä hänestä tehty elokuva Hymyilevä mies, jonka asiantuntijat valitsivat 2000-luvun parhaaksi kotimaiseksi filmiksi.

Aika yllättävä tieto on se, että tämä työläisnyrkkeilijä, jota manageri Elis Ask kutsui selän takana kommunistiksi, vaikka Hymyilevä mies -elokuvassa Ask väittää MM -ottelua rahoittaville sponsoreille, ettei Mäki ole kommunisti vaan leipuri, oli urheilu-uransa jälkeen monena vuotena Kirkkonummen suurin veronmaksaja. Hän johti vaarallisiin töihin erikoistunutta yritystä, joka maalasi esimerkiksi Lahden 200 metrin korkeuteen kohoavat radiomastot, työllisti yli 60 henkeä.

Vaikka Mäki oli lempeä mies, joka ei tappanut kärpästäkään, niin rajansa hänelläkin oli. Mikäli hänen firmassaan joku mies tuoksahti vähänkin viinalle, niin hän sai kävellä samantien ulos kassan kautta ilman mitään nykyaikana suosittuja puheeksiottokeskusteluja, joita nykyään alkoholiongelmista kärsiviä työntekijöitä yritetään auttaa, joka oikein onkin.

Kiveen hakatut-ohjelmassa kerrotaan, että Mäen yritystoiminta päättyi verosotkuihin. Asia, josta julkisuudessa ei ole puhuttu, niin muistelen nähneeni lehdessä pienen huomaamattoman jutun, jossa kerrottiin, ettei verosotkuissa vältytty rikosoikeudellisiltakaan seuraamuksilta. Jostain syystä iltapäivälehdetkään eivät revitelleet silloin asialla, kuten niiden tapana yleensä on.

Vaikka Mäki oli pohjalainen äärimmäisyysihminen, osasi hän juhliakin repäisevästi. Kun hän täytti 50 vuotta, juhlisti hän merkkipäiväänsä juoksemalla Helsingistä Lahteen eli reilut 100 kilometriä.

Olli Mäestä kertovan Kiveen hakatut -ohjelman voi kuunnella tästä https://areena.yle.fi/podcastit/1-50511457