Suuri puhallus

Risto Rytiä ei ole pidetty minään huumorimiehenä, mutta kyllä hänen elämänkerrastaan löytyy kohta, joka sai minutkin hyvin vakavamielisen ihmisen hymähtämään vienosti. Nimittäin kun Ryti ryhtyi Sörnäisten vankilassa suorittamaan ns. sotasyyllisenä saamaansa 10 vuoden kuritushuonetuomiotaan, hän joutui täyttämään lomakkeen, jossa vangilta kysyttiin, tunnustaako hän rikoksensa.

Rytin vastaus oli "Ei". Lomakkeessa oli tila vangin omalle kertomukselle rikoksesta ja sen syistä. Rytin vastaus oli: " Valvonut pääministerinä ja tasavallan presidenttinä Suomen etua ja oikeutta ja puolustanut sen asemaa suvereenina valtiona." Sen sijaan lomakkeen kysymykseen "Onko tehnyt rikoksensa väkijuomia nauttineena", Ryti jätti jostain syystä, jota voi vain arvailla, vastaamatta.

Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, että hän toimi ensiksi pääministerinä ja sitten presidenttinä yhteensä lähes viisi vuotta ja melkoinen ryyppyputkihan se olisi ollut, jos hän olisi tehnyt rikoksensa väkijuomia nauttineena.

Toisaalta kyllähän Ryti eittämättä syyllistyi virkavirheeseen, kun hän teki omissa nimissään kesällä 1944 Saksan kanssa sopimuksen siitä, että Suomi tulee jatkamaan Saksan rinnalla loppuun asti. Lain mukaan presidentin valtuudet eivät olisi sellaiseen riittäneet.

Rytin lupaus edesauttoi sitten siinä, että Saksa toimitti Suomelle suuren määrän hävittäjiä, rynnäkkötykkejä ja panssaritorjunta-aseita. Epäilen kuitenkin, että Rytin ja Suomen muun poliittisen johdon rikollinen toiminta jatkui tämänkin jälkeen. Suomi ei nimittäin koskaan maksanut Saksan asetoimituksia.

Jostain muistelen lukeneeni, että Suomessa vallan väärennettiin yleisiä asiakirjoja niin, että syntyi vaikutelma, että aseet olisikin maksettu. Saksan päässä asiaa koskevat asiakirjat hävisivät sodan kaaoksessa, joten tapahtunutta väärennöstä ei voitu todistaa. Jos olisi ilmennyt, että maksut olivat jääneet rästiin, Suomi olisi joutunut maksamaan laskut Neuvostoliitolle.

Voi hyvinkin olla, että Mannerheim, Ryti ja Tanner syyllistyivät Suomen historian suurimpaan väärennösrikokseen. Siinäpä olisikin hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille. Tapausta tutkittaessa kannattaa kuitenkin huomioida se, että, jos aseet maksoivat vaikkapa miljardi euroa, niin Saksa kuitenkin on jo Umts- ja Uniper-skandaalien yhteydessä maksattanut Suomella nuo jatkosodan asehankinnat ainakin noin kymmeneen kertaan.