Katselin vähän aikaa sitten joltain taivaskanavalta elokuvaa maailman huonoimmasta mäkihyppääjästä Edy "The Eagle Edwardsista ja mieleeni tuli, että lapualaisen painin olympiavoittajan Lauri Koskelan traagisessa elämässä olisi myös ainesta elokuvaksi. Käsikirjoituskin olisi ilmeisesti valmiina, koska vuosia sitten Hämeenlinnan kaupunginteatterissa esitettiin muusikko Heikki Salon asiantuntevasti kirjoittamaa Lauri Koskelasta kertovaa näytelmää Ilmari Jauhiaasen teräksinen takavyö.
Lapualainen Heikki Salo tunnetaan paremmin muusikkona, mutta monien mielestä hänen parhaat saavutuksensa tulevat painimolskin puolelta, sillä tietääkseni hän on ainut suomalaispainija, joka on kyennyt vapaapainissa voittamaan Losissa olympiapronssille yltäneen Jukka Rauhalan. Salon voitto tosin tuli jossain poikapainitapahtumassa ja sen jälkeen hän keskittyi painin sijasta musiikkiin.
Heikki Salo vieraili kymmenisen vuotta sitten jossain kulttuuritapahtumassa Kuopion kaupunginkirjastolla ja rohkenin silloin ihmetellä hänelle sitä, miten lapualainen nuorukainen uskalsi sanoittaa Juri Gagarinista kertovan kappaleen Nuoruuden sankarille, koska tietääkseni Etelä-Pohjanmaalla suhtauduttiin epäillen neuvostoliittolaiseen avaruusteknologiaan ja että ensimmäisen Sputnik-lennon jälkeen siellä väitettiin, että r---ä p----le oli ampunut huopatossun taivaalle.
Salo ei ollut huomannut, että häntä olisi Lapualla mitenkään paheksuttu neuvostomyönteisyyden johdosta. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Lapualla on pitkät ja kunniakkaat neuvostoystävyyden perinteet. Nimittäin USA:n kommunistien presidenttiehdokkaana viisi kertaa ollut Gus Hall eli pohjalaasittain Kustaa Hallberg on lapualaista sukujuurta ja hän oli Vihtori Kosolan kolmasserkku.
Gus Hall tuli maailmankuuluksi neuvostoystävyytensä johdosta sen jälkeen, kun hän väitti, että ihminen joko on tai ei ole neuvostovastainen samalla tavalla kuin nainen joko on tai ei ole raskaana. Tämä mielipide muistuttaa ehdottomuudessaan pitkälle Antti Tuurin romaanista tutun kauhavalaisen rahkamattokutomoyrittäjä Paavo Hakalan ajattelutapaa.
Lopuksi hiljennymme lokakuun tunnelmaan sopivaa Heikki Salon kappaletta Marraskuu, joka on muuten ihan hyvä, mutta muusikko-painija Salon luonnontietämyksen taso ei vakuuta, koska hänen sanoituksessaan mainitaan dinosauriin luut ja mandoliinipuu, jotka ainakin minulle ovat täysin vieraslajeja. Itse tosin kutsun nykyään lehmuksia mandoliinipuiksi, koska niiden rungoissa näkee monta kertaa mandoliinimaisia pullistumia.
youtube.com
Miljoonasade - Marraskuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti